NAANTALIN KAUPUNGIN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

NAANTALIN KAUPUNGIN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

2 NAANTALIN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 2014-2015 eli VASU 1. Johdanto 3 2. Toiminta-ajatus ja arvot 4 3. Ennen oli ennen ja nyt on nyt 5 4. Varhaiskasvatuksen painopiste naantalilaisuus 7 5. Varhaiskasvatuksen tavoitteet 8 6. Kasvatuskumppanuus 10 7. Varhaiskasvatuksen toteuttaminen ja menetelmät 11 7.1. Leikki 11 7.2. Menetelmät (kädentaidot, musiikki, liikunta, kuvataide,...) 13 7.3. Esiopetus 13 8. Erityistä tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatuksen järjestäminen 14 8.1. Erityisen tuen tarpeen arvioiminen 14 8.2. Yksilölliset suunnitelmat 14 8.3.Tuen järjestämisen periaatteet 14 9. Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset varhaiskasvatuksessa 15 10. Varhaiskasvatuksen yhteistyökumppanit 16 11. Arviointi ja kehittäminen 17 11.1. Lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelman arviointi 17 11.2. Vanhempien rooli päivähoidon arvioinnissa 18 11.3. Toiminnan arviointi 18 11.4. Kasvatusympäristön arviointi 18

3 1. JOHDANTO Varhaiskasvatus kohdistuu alle kouluikäisiin lapsiin sekä niihin oppivelvollisuusikäisiin lapsiin, jotka käyttävät varhaiskasvatuspalveluja. Varhaiskasvatus on lapsen elinpiirissä tapahtuvaa vuorovaikutusta, johon kuuluu olennaisena osana lapsen oma toiminta, vertaisryhmäkontaktit ja aikuisen tavoitteellinen ohjaus. ( Hujala, Puroila, Parrila-Haapakoski ja Nivala 1998). Varhaiskasvatussuunnitelma perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen varhaiskasvatussuunnitelman valtakunnallisista linjauksista (28.2.2002) sekä Stakesin laatimiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (30.9.2003). Varhaiskasvatussuunnitelmaa kutsutaan lyhyemmin Vasuksi. Naantalin varhaiskasvatussuunnitelman laadintaan on osallistunut työryhmä, jossa on edustus jokaisesta päiväkodista ja kaksi edustajaa perhepäivähoidosta. Koko varhaiskasvatuksen henkilöstö on yksikkötasolla tutustunut Valtakunnallisiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja kommentoinut niitä sekä oman työryhmämme koosteita pyydettäessä. Suunnitelmatyön edetessä myös innokas keskustelu varhaiskasvatuksesta ja sen toteuttamisesta on virinnyt henkilökunnan keskuuteen. Naantalin varhaiskasvatussuunnitelma toimii ohjaavana suunnitelmana kaupungin tuottamille laadukkaille varhaiskasvatuspalveluille. Jokaisella yksiköllä on oma Varhaiskasvatussuunnitelma, joka perustuu kaupungin yhteiseen Vasuun. Varhaiskasvatuksen henkilöstöstä koottu työryhmä huolehtii vasun päivityksestä. Viimeisin päivitys on tehty keväällä 2014.

4 2. TOIMINTA-AJATUS JA ARVOT Toiminta-ajatus Toiminta-ajatuksena on tarjota hyvää, laadukasta varhaiskasvatusta lapsilähtöisesti naantalilaisille perheille. Hyvä varhaiskasvatus muodostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Varhaiskasvatuksessa jokaisella lapsella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi. Kiusaamiseen puuttuminen ja sen ehkäisy on välttämätöntä lapsen kehitykselle, on kyse sitten kiusatusta, kiusaajasta tai sivusta seuraajasta. Pääpainon tulee olla kiusaamisen ehkäisyssä. Arvot Naantalin varhaiskasvatuksessa toiminta perustuu yhdessä hyväksytyille arvoille. Naantalistrategian mukaisia arvoja ovat: avoimuus, luottamus, vastuullisuus, uudistumiskyky ja oikeudenmukaisuus. Varhaiskasvatuksessa toteutuvat lisäksi seuraavat arvot: kunnioitus, tasa-arvo, turvallisuus, hyvät tavat, kiireettömyys, leikki, huumori ja ilo. Huumori ja ilo keventävät lasten ja aikuisten päivää päiväkodissa. Luottamus tuo turvallisuutta hoitopäivään. Avoin vuorovaikutus henkilöstön, vanhempien sekä muiden yhteistyökumppanien kesken on edellytys luottamuksen syntymiselle. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden välinen avoin vuorovaikutus on edellytyksenä ammattimaiselle kasvatukselle ja opetukselle. Lapsia tuetaan muodostamaan hyviä ystävyyssuhteita eri-ikäisten lasten ja aikuisten kanssa. Lapsia ja perheitä kohdellaan tasa-arvoisesti. Kiire ei kuulu lasten elämään. Lapsella pitää hoitopäivän aikana olla aikaa kasvaa ja toimia omien edellytystensä mukaan. Lapsia opetetaan käyttäytymään erilaisissa tilanteissa niihin sopivalla tavalla. Se tuo sujuvuutta jokapäiväiseen elämään.

5 3. ENNEN OLI ENNEN. Päiväkotitoiminta Naantalissa alkoi vuonna 1943 Mannerheimin lastensuojeluliiton Naantalin osaston toimesta. Kunnalliseksi päivähoito muuttui Naantalissa huhtikuussa 1948, kun kaupungin valitsema Keskustan päiväkodin johtokunta otti haltuunsa lastensuojeluliiton päiväkotitoiminnan. Johtokunta toimi aina vuoteen 1973 asti. Silloin päivähoitolaki tuli voimaan ja päiväkotitoiminta siirtyi sosiaalilautakunnan alaiseksi. Keskustan päiväkoti- nimitystä käytettiin vuosina 1948-64, jolloin se oli ainoa päiväkoti kaupungissamme. Päiväkoti sijaitsi vuosina 1948-52 PUSA- nimisessä talossa Mannerheiminkadulla. Kiinteistö lämmitettiin puilla ja vesi tuli ja meni, kun jaksettiin kantaa! Kaivokadun päähän päiväkoti muutti syksyllä 1952 nykyisin Naantalin Matkailun hallitsemaan TUULENSUOJA- nimiseen kiinteistöön. Vettä ei enää tarvinnut kantaa ja keskuslämmityskin rakennettiin 1957. Siis venesataman kulmilta alkoi naantalilaislapsosten hoito ja kasvatus kohti tätä päivää. Kaupunki kasvoi ja samoin päivähoidon tarve. Kaivokadulle perustettiin lastentarha vuonna 1964 ja samana vuonna alkoi leikkipuistotoiminta Kirkkopuistossa. Leikkipuistotoiminta levisi myös Taimoon ja Ruonaan sekä myöhemmin myös Karvetin alueelle. Tällä hetkellä leikkipuistotoimintaa ei ole. Myös lastentarhoja, myöhemmin päiväkoti-nimisinä, perustettiin 1970- luvulta alkaen eri puolille kaupunkia. Uusin päiväkoti avattiin Soinisissa vuonna 2007. Kunnallinen perhepäivähoitokin aloitti ripeän kasvunsa 1970- luvulla. Ensimmäinen hoitaja, Kaisu Ojala, aloitti työnsä helmikuussa 1975. Perhepäivähoitajia on ollut enimmillään viitisenkymmentä. Vuosien varrella varhaiskasvatukseen on kohdistunut monenlaisia muutoksia. On ollut uusia projekteja ja kokeiluja. Kaupunki on ollut jakautuneena varhaiskasvatuksen osalta kolmeen alueeseen, sitten kahteen ja lopuksi taas palattu yhteen alueeseen. Kireinä aikoina hoitopaikkoja on lakkautettu ja toimintavaroista säästetty. Välillä on taas ollut mahdollisuuksia satsata lapsiin enemmän. Myös varhaiskasvatuksessa on eletty taloudellisten aaltojen virrassa.

6.NYT ON NYT Tällä hetkellä Naantalissa 18.544 asukkaan kaupungissa, varhaiskasvatuksen tarjontaa on runsaasti. Varhaiskasvatuksen eri toimintamuodot ovat päiväkodit, esiopetus, perhepäivähoito, erityispäivähoito, vuorohoito sekä avoin päiväkoti- ja kerhotoiminta. Kunnalliset päiväkodit sijaitsevat Karvetissa, Keskustassa, Kreivinniityssä, Kultarannassa, Merimaskussa, Nuhjalassa, Ruonassa, Soinisissa, Suovuoressa, Taimossa, Tammistossa ja Viialassa. Lisäksi Rymättylän Poikossa toimii yksi ostopalvelupäiväkoti ja Rymättylän koululla esikoululaisten päivähoitoyksikkö. Kaikissa päiväkodeissa annetaan esiopetusta. Lisäksi päivähoitoa on mahdollisuus saada myös ruotsin kielellä. Kunnallista, hoitajan kotona tapahtuvaa perhepäivähoitoa on eri puolilla kaupunkia, hoitajia on 30. Perhepäivähoitoa annetaan myös ryhmäperhepäivähoitokodissa. Erityispäivähoidossa työskentelee kolme varhaiskasvatuksen erityisopettajaa (VEO) ja lisäksi erityispäivähoitajia ryhmä- ja henkilökohtaisina avustajina. Ympärivuorokautista hoitoa järjestetään Keskustan vuoropäiväkodissa. Väentuvan avoimen päiväkodin maksuton toiminta on suunnattu niille naantalilaisille pienten vauvojen ja lasten perheille, joissa lapset ovat kotihoidossa. Kerhotoiminta on suunnattu 3-5- vuotiaille kotona hoidettaville lapsille. Siihen voi osallistua 2 kertaa viikossa. Varhaiskasvatuksen henkilökunta on koulutettua ja innokasta, ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Vuoden 2011 alusta varhaiskasvatus siirtyi Naantalissa sosiaalitoimesta sivistystoimeen.

7 4. VARHAISKASVATUKSEN PAINOPISTE Naantalilaisuus" Naantali sijaitsee saariston tuntumassa länsirannikolla. Kaupunki on rakennettu birgittalaisluostarikirkon ympärille. Kuntaliitoksen yhteydessä vuoden 2009 alusta kaupunki kasvoi saaristokuntien (Merimasku, Rymättylä ja Velkua) verran. Vuoden 2011 alusta alkaen osa Maskun kunnasta liittyy Naantalin kaupunkiin. Liittyvään alueeseen kuuluvat Livonsaari ja Lempisaari. Kuntaliitoksen jälkeen olemme puhuneet Saaristonaantalista, jolle meri on entistäkin tärkeämpi elementti. Meri ja luonto hallitsevat kaupunkikuvaa ja antavat lapsille elämyksiä (kuten vaikkapa onkiretkiä tai Metsämörritoimintaa) Luolalanjärveä arvostetaan lintujärvenä. Vesilinnut, oravat, jänikset, ketut, siilit ym. eläimet ovatkin kotiutuneet jopa keskustan alueelle. Liki 500 kasvilajia löytyy kaupungista. Rantaa reunustavat Vanhankaupungin keskiaikaiset korttelit, ravintolarakennukset ja pikkuputiikit. Kauemmas keskustasta on rakennettu uudempia asuinrakennuksia ja omakotitaloja. Hoidetut puistot, rantojen kävelytiet, puutalojen lehtevät pihat ja Kuparivuori tuovat vehreyttä kaupunkikuvaan. Naantali on myös satama-ja teollisuuskaupunki (mm. öljynjalostamo ja voimalaitos). Merellinen kaupunki tunnetaan urheilukaupunkina. Se tarjoaa varhaiskasvatukselle monipuoliset liikuntamahdollisuudet: mm. Kuparivuoren yleisurheilukenttä, koulujen liikuntasalit, Kuparivuoren kaksi jäähallia, pelikentät, hiihtoladut, pururadat, ym. Matkailu on olennainen osa Naantalia. Suuri arvo kaupungille on Tasavallan presidentin kesäasunnolla. Kultarannan jyhkeä graniittilinna puistoineen Luonnonmaan saarella näkyy Naantalin aukolta. Naantalin Kylpylä tuo kansainvälisyyttä, samoin kuin muumien koti Kailon saaressa. Matkailijoita viihdyttää myös kaupunkilaisten kansanjuhlana 27. heinäkuuta vietettävä perinteinen Unikeonpäivä-juhla. Naantali tunnetaan lähinnä vuosittain kesäkuussa järjestettävien musiikkijuhlien ansiosta myös sivistys- ja kulttuurikaupunkina. Perinteisen tavan mukaan trumputtaja kutsuu väen kesäiltaisin kuulemaan luostarikirkon tornista trumpetilla soitettavaa vespervirttä, joka kiirii yli kaupungin ja meren. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää vahvistaa lasten paikallistuntemusta ja tutustuttaa heidät omaan elinympäristöönsä.

8 5. VARHAISKASVATUKSEN TAVOITTEET Hyvinvoiva lapsi Varhaiskasvatuksessa lapsen tarpeisiin vastataan hänen kehitys- ja ikätasonsa mukaisesti. Mitä pienempi lapsi on kysymyksessä, sitä enemmän korostuu päivittäinen perushoito. Lapsen kasvaessa painopiste siirtyy kasvatuksesta opetukseen, hyvän perushoidon säilyessä arjen kivijalkana. Lapsella on oikeus pysyvään hoitopaikkaan sekä hoitosuhteeseen mahdollisuuksien mukaan. Hoitopaikoissa on säännöllinen päivärytmi. Kasvatus- ja oppimisympäristö on suunniteltu lapselle turvalliseksi ja virikkeelliseksi. Lapsi saa hoitopaikassaan terveellistä ruokaa ja hänen mahdollinen erityisruokavalionsa huomioidaan. Lasta opetetaan ikätasonsa mukaisesti huolehtimaan puhtaudestaan. Hän saa päivittäin myös ulkoilla ja levätä. Hoitopaikassa lasta arvostetaan omana itsenään, häntä rohkaistaan kokeilemaan ja harjoittelemaan uusia taitoja tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Hänellä on lupa myös epäonnistua. Hoitoon tullessaan lapsi tietää, että tutut kasvattajat pitävät hänestä huolta hoitopäivän ajan. Toimiva yhteistyö lapsen perheen kanssa Vanhemmat ja varhaiskasvatuksen henkilöstö sitoutuvat toimimaan yhdessä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi. Parhaaseen tulokseen päästään, kun vanhemmat ja henkilökunta avoimesti keskustelevat lapsen asioista sekä päivittäin kohdatessaan että erikseen sovituissa kasvatuskeskusteluissa.

9 Varhaiskasvatus muodostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. CARE = HOITO + KASVATUS EDU = OPETUS + KASVATUS TURV A LEPO MENETELMÄT SISÄLLÖT ULKOIL U HYGIENIA VAATETUS RAVINTO ARVO T KÄSITYKSET TAVOITTEET ARVIOINT I EDUCARE = HOIDON, KASVATUKSEN JA OPETUKSEN KOKONAISUUS TAVOITTEET ULKOIL U SISÄLLÖT ARVOT TURV A ARVIOINT I HYGIENIA RAVINTO VAATETUS MENETELMÄT KÄSITYKSET LEPO

10 6. KASVATUSKUMPPANUUS Varhaiskasvatuksen valtakunnallisissa linjauksissa ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa korostetaan vanhempien osallisuutta kasvatuskumppanuus-termin avulla. Kasvatuskumppanuus on varhaiskasvatuksessa lasten vanhempien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden keskeinen vuorovaikutuksen toimintatapa. Sitä määritellään siten, että lapsen kasvun, kehittymisen ja oppimisen tukemisessa vanhemmat ja varhaiskasvatuksen henkilöstö toimivat yhdessä, katsoen samaan suuntaan lapsen parhaaksi. Kasvatuskumppanuus on eri osapuolten tasavertaista vuorovaikutusta, jossa vanhempien ja henkilökunnan erilainen asiantuntemus lapsesta yhdistyvät. Kasvatuskumppanuuden kulmakivet ovat kuuntelu, kunnioitus, luottamus ja dialogi. KOTI KASVATUS- VARHAISKASVATUS KUMPPANUUS Kasvatuskumppanuudessa lapselle kaksi kaikkein merkityksellisintä maailmaa eli koti ja varhaiskasvatus kohtaavat ja käyvät keskenään dialogia tavalla, joka on omiaan edistämään lapsen hyvinvointia. Edellytykset tähän ovat varhaiskasvatuksessa erinomaiset, sillä lapsi tulee todella tutuksi hoitopaikassaan - viettäähän hän siellä kymmeniä tunteja viikoittain. Vanhemmatkin kohdataan päivittäin. Käytännön kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuus vahvistuu käytännössä luontevien kohtaamisten kautta. Tällaisia tilanteita ovat mm.: * alkukeskustelu, joka käydään vanhempien ja varhaiskasvatushenkilön välillä ennen hoidon aloitusta * arjen kohtaamiset päivittäin lapsen saapuessa ja lähtiessä hoitopaikasta * kasvatuskeskustelut vanhempien ja varhaiskasvatushenkilön kanssa 1-2 kertaa toimintavuoden aikana. Keskustelulle varataan rauhallinen tila ja riittävästi aikaa. * monimuotoiset vanhempainillat. Syksyn 2007 alusta vanhemmat ja varhaiskasvatuksen työntekijät ovat tutustuneet toisiinsa nk. alkukeskustelussa jo ennen lapsen hoidon aloitusta. Alkukeskustelussa vanhemmat kertovat lapsestaan sekä perheen kasvatusarvoista ja menetelmistä. Henkilökunta puolestaan kertoo hoidon arkitilanteista, varhaiskasvatuksesta, ja kasvatuskumppanuuden tärkeydestä. Lisäksi sovitaan yhteisistä kasvatuskäytännöistä. Kasvatuskeskustelussa annetaan tilaa asioille, jotka ovat lapselle ja hänen vanhemmilleen tärkeitä. Siinä tehdään myös lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, jota muokataan vuosittain lapsen kehitystarpeita vastaavaksi. Se voi olla myös varhaista puuttumista riskitilanteissa ja puheeksi ottamista ja tuen tarjoamista silloin, jos huolta

11 lapsesta ilmenee. Silloin kasvatuskeskustelua käydään laajemman tuki- ja viranomaisverkoston kanssa. Varhaiskasvatuksen näkökulma näissä tapaamisissa on lapsen kannalta hyvin tärkeä. 7. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN JA MENETELMÄT 7.1. Leikki Pääasiallinen toimintamuoto on leikki. Leikki on lapselle luontainen tapa oppia ja käsitellä asioita. Hänellä on leikissä hyvä mahdollisuus harjoitella tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja elämää varten. Lapsen kielellinen ilmaisu ja sanavarasto kehittyvät leikkitilanteissa. Leikin avulla lapsi rakentaa maailmankuvaansa ja jäsentää suhdettaan ympäristöön ja muihin ihmisiin. Lapsella on hoitopaikassa mahdollisuus leikkiä yksin tai yhdessä toisten lasten kanssa. Leikki on luovaa ja vapaata, sääntöjen mukaista tai aikuisen ohjaamaa tavoitteellista, didaktista leikkiä. Aikuisen tehtävänä on järjestää ympäristö ja olosuhteet leikille suotuisaksi. Aikuinen tarkkailee lapsen leikkiä ja tekee havaintoja lapsen kehityksestä. Lasta rohkaistaan ja kannustetaan leikkimään. Oppiminen Lapsi on oppijana aktiivinen, innostunut ja utelias. Kodin ja päiväkodin lisäksi lähiympäristöllä on tärkeä merkitys lapsen oppimiselle. Turvalliset ja pysyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä lapselle. Oppimistavat Lapsi oppii mm. - tekemällä, tutkimalla, ihmettelemällä, leikkimällä sekä matkimalla toisia lapsia ja aikuisia - yrittämällä ja erehtymällä - eri aistien avulla - toistojen avulla - myönteisen palautteen ja kannustuksen avulla kokemaan oppimisen ja onnistumisen iloa - oppimispelien, leikki- ja liikuntavälineiden avulla Lapselle tarjotaan mahdollisuuksia elämyksiin musiikin, tanssin, liikunnan, kuvallisen ilmaisun ja kädentaitojen kautta. Sadut, lorut, runot ja riimit vahvistavat lapsen kielellistä kehitystä Kaikessa toiminnassa annetaan lapselle aikaa oppia kiireettömästi.

12 Oppimisympäristö Varhaiskasvattajan tehtävänä on luoda rajat ja turvallinen sekä positiivinen ilmapiiri oppimiselle. Tällaisessa ympäristössä lapset oppivat kunnioittamaan ja kuuntelemaan toisiaan, hyväksymään erilaisuutta ja toimimaan yhdessä. Positiivisen ilmapiirin saavuttamiseksi tulee kasvatushenkilöstöllä olla yhteneväinen kasvatusnäkemys. Oppimisvälineiden tulee olla näkyvillä ja lasten saatavilla. Leikkiminen Lapset käyttävät leikkinsä aineksina kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa. Leikkiessään lapset jäljittelevät ja luovat uutta sekä käsittelevät itselleen merkityksellisiä asioita. Myös aikuiselle näkymätön, mutta lapsen leikissä mukana oleva mielikuvituksen tuote, on tärkeä osa leikin sisältöä. Kasvattaja saa paljon arvokasta tietoa lapsen kehityksestä sekä lapselle tärkeistä ja ajankohtaisista asioista seuraamalla ja havainnoimalla lapsen leikkiä. Toisinaan leikki tarvitsee aikuisen ohjausta ja mukana oloa.

13 7.2. Menetelmät (kädentaidot, musiikki, liikunta, kuvataide,...) Varhaiskasvatuksessa keskeisiä menetelmiä on useita. Kaikissa Naantalin päiväkotiyksiköissä käytetään monipuolisesti lasten ikätasoon sopivia kasvatus- ja opetusmenetelmiä, joissa korostuu toiminnallisuus. Musiikkia ja laulua käytetään päivittäin. Sadut, tarinat, riimit, lorut ja roolileikit rikastavat lapsen kieltä ja mielikuvitusta. Kädentaitoja harjoitellaan ja harjoitetaan askarrellen, piirtäen, maalaten, ommellen, muovaillen, nikkaroiden jne. Liikunta on tärkeä ja jokapäiväinen toimintamuoto, jossa lapsen karkea- ja hienomotoriikka kehittyy. Varhaiskasvatuksessa annetaan luonto- ja ympäristökasvatusta. Mm. Metsämörri - toiminnan tarkoituksena on tutustuttaa lapset oman asuinympäristönsä lähimetsiin eri vuodenaikoina. Ympäristökasvatusta edustaa lisäksi Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry:n viitoittama Vihreä Lipputoiminta. Kolmessa päiväkodissa (Viiala, Kultaranta ja Taimo ) liehuu SYKSE:n myöntämä Vihreä Lippu. Varhaiskasvatuksessa yhtenä tärkeänä toimintamuotona ovat retket. Kulttuuria lapsille tarjotaan mm. konserttien, teatterin ja taidenäyttelyjen muodossa. 7.3. Esiopetus Esiopetuksen keskeisenä tehtävänä on vahvistaa lapsen oppimisedellytyksiä ja tervettä itsetuntoa tarjoamalla hänelle myönteisiä oppimiskokemuksia ja mahdollisuuksia monipuoliseen vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Esiopetuksen tehtävänä on myös edistää lapsen kasvua ihmisyyteen ja tasa-arvoisuuteen sekä toisten ihmisten huomioon ottamiseen. Esiopetus, osana varhaiskasvatusta, ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Esiopetuksen järjestämisessä tulee ottaa huomioon varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tavoitteet ja sisällöt. Naantalissa esiopetusta annetaan koulujen toiminta-aikojen mukaan. Erilliseen Naantalin esiopetussuunnitelmaan voi tutustua tarkemmin http://www.naantali.fi/perhe_ja_sosiaali/paivahoito/fi_fi/esiopetus_1/ sivuilta.

14 8. ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVIEN LASTEN VARHAISKASVATUKSEN JÄRJESTÄMINEN Lasta tulee auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa normaalipalvelujen yhteydessä (Naantali strategia, 2002) Lapsen tuen tarpeen arviointi tapahtuu yleensä 1) vanhempien ja kasvatushenkilöstön havaintojen yhteisellä tarkastelulla tai 2) lapsella voi olla jo aiemmin todettu erityisen tuen tarve. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen tai tunne-elämän ja/tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla eripituisia aikoja. Tukea voidaan tarvita myös silloin, jos lapsen kasvuolot sisältävät riskejä hänen terveydelleen tai kehitykselleen. 8.1. Erityisen tuen tarpeen arvioiminen Keskeisinä menetelminä tuen tarpeen arvioinnissa ovat havainnointi, kirjaaminen sekä tukitoimien vaikutusten seuraaminen. Havainnointia tulee tehdä erilaisissa tilanteissa ja toimintaympäristöissä, sekä kotona että hoidossa. Vanhempien ja kasvattajien erilaiset näkemykset lapsesta täydentävät toisiaan ja luovat kokonaiskuvaa hänen yksilöllisistä taidoistaan ja tarpeistaan. Oman lisänsä lapsen kehityksen seurantaan tuovat Naantalissa toteutettavat 3- ja 5-vuotiaiden lasten laajennetut neuvolatarkastukset, joissa käytetään apuna havainnointilomaketta. Syksyllä 2010 kokeilussa on myös 4-vuotiaiden havainnointilomake. Tarvittaessa voidaan pyytää yhdessä vanhempien kanssa tarkempia tutkimuksia/arviointeja lapsen kehityksestä muilta asiantuntijoilta. 8.2. Yksilölliset suunnitelmat Lapsesta tehdyt havainnot kirjataan yhdessä vanhempien kanssa, jotta voidaan sopia, miten lasta tuetaan sekä kotona että hoidossa ja miten häntä kiinnostavat asiat/vahvuudet voidaan huomioida kasvatuksessa. Tuen tarve, tavoitteet ja menetelmät kirjataan lapsen yksilölliseen suunnitelmaan. Samaan suunnitelmaan kirjataan oppimisympäristön järjestäminen lapsen kehitystä tukevaksi. Ko. suunnitelmasta käytetään erityispäivähoidossa nimitystä kuntoutussuunnitelma tai Hojks (= henkilökohtainen oppimisen järjestämistä koskeva suunnitelma). Konkreettiset tukitoimet tulee aloittaa heti, kun tuen tarve on havaittu. Näin voidaan ennaltaehkäistä muita liitännäis- vaikeuksia tai tuen tarpeen pitkittymistä. 8.3. Tuen järjestämisen periaatteet Lapsen tulee saada tarvitsemansa tuki mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ensisijaisesti omassa lähipäiväkodissaan. Varhaiskasvatuksessa työskentelee erityispäivähoitajia, joiden sijoituspaikka vaihtelee vuosittain tarpeen mukaan. Yhteistyössä vanhempien ja kasvatushenkilöstön kanssa työskentelee kiertävä erityislastentarhanopettaja, joka osallistuu lapsen kuntoutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan.

15 Lapsen tarvitsema tuki voidaan järjestää myös ns. kevennetyssä ryhmässä (18 lasta) tai integroidussa erityisryhmässä (12 lasta, 3 työntekijää). Integroidussa erityisryhmässä työskentelee erityislastentarhanopettaja ja erityisopetuksen näkökulma on läsnä päivittäin. Päätös lapsen sijoittamisesta näihin ryhmiin tehdään yhdessä vanhempien ja tutkivan tahon kanssa. Soinisten päiväkodin erityisopetuksesta vastaa talon oma erityislastentarhanopettaja. Kun varhaiskasvatuksen toimintaa suunnitellaan, tulee siinä huomioida lapsen yksilölliset tarpeet niin, että hän voi mahdollisuuksiensa mukaan osallistua kaikkeen oman lapsiryhmänsä toimintaan. Lisäksi hänelle voidaan järjestää päivän aikana yksilö- ja pienryhmäopetusta. 9. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET VARHAISKASVATUKSESSA Perhe voi olla kaksi- tai monikielinen. Tällöin vanhemmat ja kasvatushenkilöstö pohtivat yhdessä, miten voidaan parhaiten tukea lapsen kielen oppimista. Eri kulttuureista Suomeen muuttavat lapset oppivat suomen kielen luonnollisissa tilanteissa toisten lasten ja kasvattajien kanssa. Varhaiskasvatuksessa suomen kielen oppimista voidaan tukea myös toiminnallisissa pienryhmissä. On tärkeää, että yhdessä perheen kanssa tutustutaan eri kulttuurien piirteisiin ja perinteisiin niitä kunnioittaen ja yhteen sovittaen omaan kulttuuriimme. Jotta yhteistyö eri kulttuureista tulevien ja erikielisten perheiden sekä varhaiskasvattajien välillä sujuisi mahdollisimman hyvin, on Naantalissa mahdollista käyttää tarvittaessa tulkkipalvelua lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä keskusteluissa.

16 10. VARHAISKASVATUKSEN YHTEISTYÖKUMPPANIT Keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat sosiaali-, sivistys-, terveys-, kulttuuri- ja liikuntatoimi, seurakunta, yksityiset palveluntuottajat ja järjestöt, joiden kanssa on sovitut yhteistyökäytännöt ja periaatteet. Yhteistyö eri tahojen kanssa on säännöllistä ja jatkuvaa. Sosiaali-, sivistys- ja terveystoimen kanssa käytävä yhteistyö edellyttää lapsen huoltajien suostumusta.

17 11. ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN Varhaiskasvatuksessa arvioinnin tehtävänä on varmistaa tärkeimmän tavoitteen, lapsen hyvinvoinnin, toteutuminen. Arviointia ja suunnittelua tehdään säännöllisesti ja sitä käytetään suunnittelun pohjana. Arvioinnin kohteena ovat: - lapsi ja lapsen vasu ( henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma ) - kasvatuskumppanuus/vanhempien kasvatusnäkemyksen toteutuminen - toiminta päivähoidossa - päivähoidon toimintaympäristö Arviointi toteutetaan päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa päivittäisen toiminnan yhteydessä, viikoittaisissa palavereissa sekä toimintakausien päätteeksi. Esiopettajat kokoontuvat säännöllisesti omiin arviointipalavereihinsa. Myös vanhemmat voivat osallistua arviointiin vanhempainilloissa, hoito- ja kasvatussuunnitelma -keskusteluissa sekä joka toinen vuosi tehtävässä Varhaiskasvatuksen laatu kyselyssä. Arvioinnin apuvälineenä käytetään dokumentointia, keskusteluja ja kyselyjä. Dokumentointitapoja on monia; kasvunkansiot, toimintakalenterit ja kirjeet, valokuvat, äänitteet jne. Naantalin varhaiskasvatuksessa toimii erittäin aktiivinen ja hyvä koulutustyöryhmä, joka järjestää säännöllisesti koulutuksia kasvatushenkilöstölle ja yhteisiä luentoja vanhemmille. Koulutukset suunnitellaan ajankohtaisia tarpeita vastaaviksi ja niitä arvioidaan koulutuskohtaisten palautteiden avulla. 11.1. Lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelman arviointi Lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelma laaditaan jokaiselle lapselle yhdessä vanhempien kanssa. Suunnitelma tehdään yksilöllisesti lapsen persoona ja kehitysvaihe huomioiden. Suunnitelman avulla vahvistetaan myönteistä minäkuvaa ja vuorovaikutustaitoja. Arvioinnin välineinä voimme käyttää: - hoito- ja kasvatussuunnitelmaa - päivittäistä lapsihavainnointia - dokumentointia (videointi, valokuvaus yms.) - kasvun kansiota - lasten haastatteluja - 3-, 4- ja 5-vuotisneuvolaa varten tehtäviä havainnointilomakkeita - vanhempien kanssa yhdessä täytettävää koulutulokkaan kaavaketta Lapsen vasua arvioidaan ja täydennetään yhdessä vanhempien kanssa säännöllisesti. Erityisen tuen tarpeen arviointi tehdään yhdessä kiertävän erityislastentarhanopettajan ja muun asiantuntijan kanssa.

18 11.2. Vanhempien rooli päivähoidon arvioinnissa Lapsen vanhemmat ovat ensiarvoisen tärkeitä lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmaa laadittaessa. Suunnitelma tehdään vanhempien kasvatusnäkemyksiä ja vakaumusta kunnioittaen. Tällä tuetaan vanhemmuutta ja kotikasvatusta. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelman sisältöön ja osallistua sen arviointiin yhdessä kasvatushenkilöstön kanssa. Tärkeimmät vaikutustilanteet: - alkukeskustelu - vanhempainillat - suunnittelu- ja arviointikeskustelut - arkiset pikapalaverit vanhempien ja kasvatushenkilöstön kesken lasten saapumis- tai lähtötilanteessa 11.3. Toiminnan arviointi Varhaiskasvatuksen toiminnan suunnittelu tehdään valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta, joita ovat varhaiskasvatussuunnitelma ja esiopetussuunnitelma. Arviointi tehdään verraten toteutunutta toimintaa ko. suunnitelmiin. Toiminta pohjautuu lapsiryhmän arviointiin. Tärkeimpiä arvioitavia tekijöitä toimintaa suunniteltaessa ovat ryhmän koko, lasten ikä- ja kehitystaso, toimintaympäristö sekä henkilöstön määrä. Toiminnan sisältöä arvioitaessa kiinnitetään huomiota etenkin toiminnan monipuolisuuteen, turvallisuuteen sekä lasten persoonallisuuksien ja kehitysvaiheiden huomiointiin. Toimintaa arvioi pääsääntöisesti kasvatushenkilöstö, mutta myös lapset ja heidän vanhempansa. 11.4. Kasvatusympäristön arviointi Toimintaympäristö on fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen kokonaisuus. Arvioinnin kohteina ovat kasvatusympäristö, lapsiryhmä ja ilmapiiri. Ympäristöä arvioidaan säännöllisesti hoito- ja kasvatushenkilöstön palavereissa ja vuosittain turvallisuussuunnitelman avulla. Vanhemmat voivat myös osallistua ympäristön arviointiin. Jokaisessa päiväkodissa on henkilöstön laatima turvallisuussuunnitelma hoitopaikan riskien kartoittamiseksi ja sitä kautta onnettomuuksien ennalta ehkäisemiseksi. Jokaiseen päivähoitoyksikköön on tehty lakisääteinen pelastussuunnitelma, joka tarkastetaan vuosittain pelastusviranomaisen kanssa. Yksiköissä harjoitellaan poistumista hätätilanteiden varalta.

19 Liikenne- ja turvallisuuskasvatuksen toteuttamisessa tehdään yhteistyötä poliisin ja pelastuslaitoksen kanssa. Varhaiskasvatuksella on oma liikenneturvallisuussuunnitelma. Naantalissa 26.toukokuuta 2014 Varhaiskasvatussuunnitelman päivityksestä vastanneen työryhmän puolesta Taina Rantala Mia Niemi Tuija Vuorinen päiväkodin johtaja lastentarhanopettaja lastentarhanopettaja lastentarhanopettaja