Vanhusten palvelut Espoossa Kehittämisen lähtökohdat juurruttamalla

ESPOO 2004 VTT WORKING PAPERS 3 Vanhusten palvelut Espoossa Kehittämisen lähtökohdat juurruttamalla Sirkku Kivisaari, Niilo Saranummi & Petri Parvinen VTT Teknologian tutkimus

ISBN 951 38 6555-X (URL: http://www.vtt.fi/inf/pdf/) ISSN 1459 7683 (URL: http://www.vtt.fi/inf/pdf/) Copyright VTT 2004 JULKAISIJA UTGIVARE PUBLISHER VTT, Vuorimiehentie 5, PL 2000, 02044 VTT puh. vaihde (09) 4561, faksi (09) 456 4374 VTT, Bergsmansvägen 5, PB 2000, 02044 VTT tel. växel (09) 4561, fax (09) 456 4374 VTT Technical Research Centre of Finland, Vuorimiehentie 5, P.O. Box 2000, FIN 02044 VTT, Finland phone internat. + 358 9 4561, fax + 358 9 456 4374 YHTEYSTIEDOT: Sirkku Kivisaari VTT Teknologian tutkimus PL 1002, FIN-02044 VTT Katuosoite: Kemistintie 3, Espoo Puh. (09) 456 4252, faksi (09) 456 7007 Sähköposti: sirkku.kivisaari@vtt.fi http://www.vtt.fi/ttr/ Toimitus Marja Kettunen

Julkaisija Tekijä(t) Kivisaari, Sirkku, Saranummi, Niilo & Parvinen, Petri Nimeke Vanhusten palvelut Espoossa. Kehittämisen lähtökohdat juurruttamalla Tiivistelmä Julkaisun sarja, numero ja raporttikoodi VTT Working Papers 3 VTT WORK 3 Tässä raportissa kuvataan juurruttamiseksi kutsuttua vuorovaikutteista prosessia, jonka avulla Espoossa on pyritty hakemaan lähtökohtia vanhusten palvelujen kehittämiselle. Prosessi oli runsaan puolen vuoden mittainen ja ajoittui juuri tilanteeseen, jossa Espoon sosiaali- ja terveystoimeen rakennettiin uusi organisaatio. Vanhusten palveluista muodostettiin yksi tulosyksikkö. Tämä antoi erityiset lähtökohdat ja mahdollisuudet toiminnan kehittämiselle. Raportissa kuvataan Espoon asiantuntijoiden piirissä tehtyjä haastatteluja ja niissä esiin nousseita havaintoja. Raportti esittelee myös useiden - juurruttamiseen kuuluneiden - työkokousten sarjan, joiden avulla luotiin jäsentynyttä käsitystä vanhusten palvelujen kehittämisen linjauksesta. Raportti tarjoaa toisaalta sisällöllistä tietoa Espoon vanhusten palvelujen kehityssuunnasta ja toisaalta metodologisen kuvauksen juurruttamisesta käytännössä. Raportti tarjoaa uusia näkökulmia ja ajankohtaista tietoa sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistyöstä ja innovaatiotoiminnasta kiinnostuneille henkilöille ja asiantuntijoille. Se on myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömahdollisuuksia pohdiskeleva kirjoitus, ja palvelee siitä syystä niin hyvinvointiteknologiaa kehittäviä yrityksiä kuin myös päättäjiä innovaatiopolitiikan ja sosiaali- ja terveyspolitiikan alueilla. Avainsanat public private partnership, social and health care, home services, transition management, system innovation, elderly people Toimintayksikkö VTT Teknologian tutkimus, Kemistintie 3, PL 1002, 02044 VTT ISBN 951 38 6555-X (URL: http://www.vtt.fi/inf/pdf/) Projektinumero Julkaisuaika Kieli Sivuja Toukokuu 2004 Suomi 59 s. + liitt. 2 s. Projektin nimi Avainnimeke ja ISSN VTT Working Papers 1459 7683 (URL: http://www.vtt.fi/inf/pdf/) Toimeksiantaja(t) Tekes Julkaisija VTT Tietopalvelu PL 2000, 02044 VTT Puh. (09) 456 4404 Faksi (09) 456 4374 3

Alkusanat Raportti liittyy VTT:llä kaksi vuotta käynnissä olleeseen Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus markkinoiden rakentamisessa -hankkeeseen. Tämä niin sanottu PPP-hanke kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriön ja Tekesin yhteiseen, vuosina 2002 2005 toteutettavaan ProACT-tutkimusohjelmaan. PPP-hanke liittyy innovaatioiden kaupallistamisen ja innovatiivisen liiketoiminnan käynnistämisen haasteisiin, joita kohdataan, kun toiminta sijoittuu yksityisen ja julkisen sektorin rajamaastoon. Innovaatiotoiminnan johtamisen kriittiset kysymykset eivät tällöin yleensä liity teknisen ratkaisun keksimiseen vaan pikemminkin kykyyn oivaltaa tarve ja luoda käyttöönoton edellytykset. Hankkeen tavoitteena on valottaa sitä prosessia, jonka kautta innovaatiolle luodaan käyttöönoton edellytyksiä. Tästä prosessista käytetään nimitystä juurruttaminen. Hanketta ovat rahoittaneet Tekes, VTT ja Espoon kaupunki. PPP-hankkeessa on toteutettu kaksi tapaustutkimusta, joista molemmat liittyvät merkittävän yhteiskunnallisen haasteen ratkaisemiseen innovaatiotoiminnan avulla. Toinen näistä on hyvinvointipalvelujen saatavuuden turvaaminen ikääntyvässä yhteiskunnassa. Tältä osin tapaustutkimuksen kohteeksi on valittu Espoon kaupungin vanhusten palvelujen kehittäminen. Käsillä oleva raportti liittyy juuri tähän tapaustutkimukseen. Tapaustutkimusta nimitetään JuurEs-hankkeeksi. Toinen yhteiskunnallinen haaste, johon PPP liittyy, on hallituksen velvoite täyttää Kioton ilmastokokouksessa sovitut kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteet. Siihen liittyvää tapaustutkimusta on raportoitu muualla (esim. Kivisaari et al. 2004, Väyrynen et al. 2002). JuurEs-hanke käynnistettiin 1.8.2003 ja saatettiin päätökseen 31.3.2004. Sen puitteissa aloitettua työtä Espoon vanhusten palvelujen kehittämisen edistämiseksi on suunniteltu jatkettavaksi VTT:n ns. Juureva-hankkeessa, joka sijoittuu ProACT-ohjelman toiseen vaiheeseen. Juureva-hankkeen nimi on "Uutta luova kumppanuus palvelujen kehittämisessä" ja se toteutetaan aikavälillä 1.4.2004 31.12.2005. Se pyrkii edistämään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla. 4

Sisällysluettelo Alkusanat...4 1. Raportin tarkoitus ja tavoitteet...7 2. Hyvinvointipalvelujen uudistaminen kumppanuuden pohjalta...8 2.1 Hyvinvointisektorin haasteet...8 2.2 Järjestelmän uudistaminen vaatii yhteistyötä...9 2.3 Kumppanuuden kulmakivet...11 3. Teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat...13 3.1 Rakennemuutoksen suuntaamisen malli...13 3.2 Juurruttaminen kumppanuuden työkaluna...16 4. JuurEs-hankkeen toteutuksen vaiheet...21 4.1 Tapaustutkimuksen valinta ja alkuneuvottelut...21 4.2 Lähtökohdista sopiminen...22 4.3 Kehittämishankkeen edellytysten luominen...24 5. Espoon vanhusten palvelujen nykytilanne...27 5.1 Väestörakenne ja ikärakenteen kehitys...27 5.2 Palvelujen tarjonta...28 5.3 Espoon sijoittuminen viiden kaupungin välisessä vertailussa...32 6. Haastateltujen arvio nykytilanteesta ja kehittämishaasteista...33 6.1 Arvio nykytilanteesta...33 6.2 Avohoidon erityishaasteet...35 6.3 Laitospalvelujen erityishaasteet...38 6.4 Sairaalahoidon erityishaasteet...40 6.5 Hoidon saumattomuus...41 6.6 Suhtautuminen teknologian kehittämiseen...42 7. Haastateltujen visio vanhusten palveluista...44 7.1 Odotukset tulevaisuuden suhteen...44 7.2 Tulevaisuuden visio...45 7.3 Vision toteutumisen edellytykset...45 8. Kehittämisen kohteen jäsentyminen JuurEs-prosessin aikana...47 8.1 Näkemys kohteesta eri vaiheissa...47 8.2 Espoon asiantuntijoiden tuottama kuvaus...51 8.3 Yhteisen oppimisen arviointi...53 5

9. Lopuksi...56 Lähdeluettelo...58 Liitteet Liite 1: Haastatellut henkilöt (syksy 2003) Liite 2: JuurEs Teemahaastattelurunko 6

1. Raportin tarkoitus ja tavoitteet Käsillä oleva raportti liittyy Espoon kaupungin vanhusten palveluja koskevaan ns. JuurEs-hankkeeseen. JuurEs on osa VTT:n toteuttamaa laajempaa tutkimuskokonaisuutta "Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus markkinoiden rakentamisessa". JuurEs-hankkeen tavoitteena oli edistää Espoon kaupungin kykyä kehittää turvallista ja hyvää vanhuutta tukevia palveluja. Hankkeessa kartoitettiin kaupungin tarpeita ja valmiuksia hyödyntää yritysten teknologiaosaamista haastattelemalla kaupungin omia asiantuntijoita. Samalla edistettiin kaupungin avaintoimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta. Hankkeen toteuttamisesta sovittaessa olennaisena lähtökohtana pidettiin pyrkimystä pitkäjänteiseen yhteistyöhön. JuurEs edustaa tämän yhteistyön käynnistysvaihetta. Tämän raportin tavoitteet ovat kaksitahoiset. Ensinnäkin on tavoitteena jäsentää juurruttamiseksi kutsuttua lähestymistapaa, jolla julkisen ja yksityisen sektorin vuorovaikutteista innovaatioiden kehittämistyötä voidaan käytännössä edistää. Juurruttamistutkimus asemoidaan kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun referoimalla viimeaikaista Hollannissa kehitettyä, rakennemuutoksen suuntaamista koskevaa tutkimusta. Tämä tarjoaa hankkeelle teoreettisen viitekehyksen. Raportin toinen tavoite on käytännössä edistää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Valittu konkreettinen tapaus koskee ikääntyneiden hyvinvointipalvelujen kehittämistä Espoossa. Raportissa esitellään Espoossa kerättyä haastatteluaineistoa ja kuvataan sen pohjalta laadittua ehdotusta vuorovaikutteisen kehittämishankkeen lähtökohdiksi. Haastatteluaineistosta nostetaan esille vanhusten palvelujen kehittämisen kannalta keskeisinä pidettyjä tarpeita, tavoitteita ja kehittämistyössä huomioonotettavia näkökohtia. Raportin toivotaan hyödyttävän Espoon kaupungin vanhusten palvelujen kehittämiseen tähtäävää työtä. Raportti liittyy yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöhön. Tästä asiasta käytetään, joskus termiä 'public-private partnership' ja siihen viitataan kirjainyhdistelmällä PPP. Tässä raportissa käytetään myös termiä 'kumppanuus'. Näiden termien erona pidetään tässä sitä, että PPP kytkeytyy tilanteeseen, jolloin yksityinen ja julkinen sektori toimivat toistensa partnereina jonkun palvelun tuottamisessa ja yhteistyösuhde on syntynyt siksi, että molemmilla on jotain voitettavaa. Käyttäessämme juurruttamisen yhteydessä kumppanuustermiä pyrimme puolestaan korostamaan sitä, että kumppanuussuhde on rakennettava. Siitä on koko ajan huolehdittava, jotta se säilyy, kehittyy ja syvenee. 7

2. Hyvinvointipalvelujen uudistaminen kumppanuuden pohjalta 2.1 Hyvinvointisektorin haasteet Yhteiskunnan muuttumisen, tietoyhteiskuntakehityksen sekä globaalien sosiaalisten ja ympäristöongelmien nähdään asettavan uudenlaisia haasteita yritysten, julkisten toimijoiden ja muiden yhteisöjen toimintamuodoille. Vakiintuneet roolit ja yhteistyön käytännöt eivät enää näytä tarkoituksenmukaisilta. Niiden sijaan tarvitaan perinteiset sektorirajat ylittäviä verkosto- ja yhteistoimintarakenteita. Onkin alettu puhua kumppanuudesta uutena paradigmana. Sosiaali- ja terveydenhuolto on esimerkki sektorista, jossa kumppanuuden rakentamisen tarve on ilmeinen. Monet trendit kasvattavat palvelujen tarvetta. Näistä merkittävin on väestön ikääntyminen, joka paitsi kasvattaa myös muuttaa kysyntää. Terveydenhuollon painopiste muuttuu ulkoisista sairauksien aiheuttajista biologiseen vanhenemiseen ja rappeutumiseen. Krooniset sairaudet kuten diabetes, kohonnut verenpaine ja astma lisääntyvät ikääntyvän väestön keskuudessa. Muita palvelujen kysyntää lisääviä trendejä ovat kasvava tietoisuus terveyden edistämisen merkityksestä ja uuden teknologian tarjoamista mahdollisuuksista monien erilaisten sairauksien hoitoon. Kysynnän kasvaessa nykyisenkaltaisen sosiaali- ja terveysjärjestelmän ylläpito ajautuisi kustannusten nousun takia kriisiin. Ongelman ratkaisun perusvaihtoehtoja ovat palvelujärjestelmän resurssien kasvattaminen, tarjottavien palvelujen vähentäminen tai järjestelmän uudistaminen palveluja, toimintatapoja ja niitä tukevia teknologioita kehittämällä. Koska poliittista halukkuutta ei juuri löydy palvelujen vähentämiseen eikä resurssien huomattavaan kasvattamiseen ja taloudellisia edellytyksiäkin resurssien kasvattamiselle on vaikea löytää, ainoaksi tieksi jää sosiaali- ja terveysjärjestelmän uudistaminen ja suuntaaminen kestävän kehityksen mukaiseksi. Vanhusten palvelujen merkitystä yhtenä kriittisenä kehittämiskohteena lisäävät suomalaisen demografisen kehityksen erityispiirteet. Väestön ikääntyminen on leimallista kaikille länsimaille, mutta Suomessa tämä kehitys on eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen nopeaa. Suomessa suuret ikäluokat saavuttavat eläkeiän ensimmäisenä Euroopan maista (Luoma et al. 2003). Ikääntyneiden määrän ja osuuden nousuun vaikuttaa suurten ikäluokkien vanhenemisen lisäksi myös kuolleisuuden aleneminen. Suomessa 65 79-vuotiaiden määrän nopein kasvu ajoittuu ensi vuosikymmenelle. Vuonna 2025 heitä on miljoona eli puolet nykyistä enemmän. Yli 80-vuotiaiden nopein kasvu ajoittuu sitä seuraavalle vuosikymmenelle. Vuonna 2040 heidän määränsä Suomessa on puoli miljoonaa eli kolme kertaa nykyinen määrä (Parkkinen 2002). 8

On arvioitu, että jos tulevaisuuden vanhukset käyttävät palveluja samalla tavoin kuin nykyiset, sosiaali- ja terveysmenot nousisivat lähivuosikymmeninä merkittävästi. Ikääntyneiden toimintakyvyn ja terveyden edistämisellä palvelutarvetta voidaan pyrkiä siirtämään myöhempään ikävaiheeseen. Muita keinoja vähentää menojen kasvupaineita ovat voimavarojen oikea suuntaaminen, toimenpiteiden vaikuttavuuden lisääminen ja järjestelmän tuottavuuden lisääminen. On tietenkin myös huomattava, että ikääntymiskehitys tuo samalla myönteisiäkin taloudellisia mahdollisuuksia (Väyrynen 2003). Laadukkaiden hyvinvointipalvelujen saatavuuden turvaaminen ikääntyvässä yhteiskunnassa kohtuullisin kustannuksin tulee joka tapauksessa edellyttämään uusien järjestelmäinnovaatioiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Ajatus sitä, että muutosta voitaisiin aikaansaada tai katalysoida teknologioilla, ei ole realistinen. Yritysten on vaikea kehittää innovatiivista liiketoimintaa tällä sektorilla toimimatta yhteistyössä julkisen sektorin kanssa. Julkiset organisaatiot ovat suoraan tai välillisesti yritysten merkittäviä asiakkaita ja julkinen valta muovaa markkinoiden pelisääntöjä lakien ja säännösten avulla. Lisäksi yritykset kilpailevat näillä markkinoilla paitsi keskenään myös julkisten organisaatioiden kanssa. Yritysten ja julkisen sosiaali- ja terveyspalvelusektorin yhteistyökyky on yksi muutoksen avaintekijä. Organisaatioiden välinen yhteistyö ei kuitenkaan ole ollut terveydenhuollon tekniikan ja toimintatapojen kehittämiselle luonteenomaista. Yritysten ja julkisen sektorin toimintatavat eivät ole kohdanneet toisiansa. Uusien tuotteiden ja järjestelmien kehittämistä on leimannut teknologialähtöisyys. Innovaatioiden kehittämisprosessit ovat olleet yritysten toimintakenttää. Asiakkaina toimiville palveluorganisaatioille on harvoin ollut pääsyä innovaatioprosessiin ennen testaus- ja käyttöönottovaihetta. Palveluprosessien kehittämisestä taas ovat vastanneet tyypillisesti julkisella sektorilla toimivat asiantuntijat, jotka eivät ole osanneet hyödyntää tietoa uuden teknologian tarjoamista mahdollisuuksista. 2.2 Järjestelmän uudistaminen vaatii yhteistyötä Yksittäisten uusien teknologioiden ja palveluinnovaatioiden kehittäminen on edelleen tarpeellista ja hyödyllistä. Todellista edistystä voidaan kuitenkin saada aikaan vain uudistamalla palvelujen, teknologioiden ja toimintatapojen toisiinsa kietoutunutta kokonaisuutta. Tarvitaan samanaikaisia uudistuksia sosiaali- ja terveydenhuollon prosesseissa, instituutioissa, rakenteissa, palveluissa ja teknologioissa. Tarvitaan järjestelmäinnovaatioita. 9

Pyrkimys järjestelmäinnovaatioihin nostaa väistämättä esille kumppanuushaasteen. Järjestelmän uudistaminen edellyttää dialogia ja neuvottelua monien toimijoiden välillä. Uudistamiseen tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden näkemystä palvelujen ja toimintatapojen kehittämistarpeesta, asiakkaiden tietoa tarvittavien palvelujen luonteesta, yritysten teknologiaosaamista, sektoriviranomaisten tietoa rakenteiden kehittämismahdollisuuksista ja -suunnasta sekä yhteiskunnallisten päättäjien ohjauskeinoja. Järjestelmää voidaan uudistaa vain julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä, uutta luovan kumppanuuden pohjalta. Tekninen ja sosiaalinen innovaatio edellyttävät toinen toisiaan (Miettinen et al. 2003). Teknologian tuottajien näkökulmasta on tärkeä havaita, että teknologian tehtävä on tukea palvelu- ja hoitoprosesseja ja että uusien teknologioiden on kytkeydyttävä sosiaali- ja terveydenhuollon uusiin linjauksiin ja laajempaan yhteiskunnalliseen ympäristöön (kuva 1). Terveyspalvelut Terveyspalvelut ja ja -prosessit -prosessit Terveydenhuollon organisaatiot alueet/piirit: Uudelleenorganisointi, ulkoistaminen, kustannuslaskenta, benchmarking, laatujärjestelmät, saumaton hoito, potilaskeskeinen hoito, ICT, koulutus Kansallinen terveysjärjestelmä: Lainsäädäntö, ohjeet, terveyspolitiikan tutkimus, muun lainsäädännön kannustinvaikutus tai estävä vaikutus. Globaali ympäristö: Lääketieteellinen tieto, teollisuus, sääntely, standardit, teknologian arviointi Kuva 1. Teknologian, palvelujen ja järjestelmän yhteenkietoutunut kokonaisuus. Innovaatioiden kehittämisen ja käyttöönoton tiellä on monenlaisia esteitä. Vallitsevat rakenteet tukevat vakiintuneiden palvelujen ja teknologioiden käytön jatkamista ja hidastavat radikaalien innovaatioiden hyödyntämistä. Innovaatioille on paitsi teknis-taloudellisia myös sosiaalisia, kognitiivisia, kulttuurisia ja poliittisia. esteitä, joiden ylittämiseen tarvitaan yhteistä ponnistusta. Vakiintuneet toimintatavat ovat juurtuneet rakenteisiin ja instituutioihin. Julkisesti järjestetty terveydenhuolto on kaikissa maissa ankkuroitu kansalliseen lainsäädäntöön. Tällä säätely koskee muun muassa potilaan tai asiakkaan oikeuksia, palveluiden tuottamista, maksamisjärjestelmiä, ammatin harjoittamista, tietosuojaa ja teknologian turvallisuutta. Tämän seurauksena alan liiketoiminnasta osa on globaalia (lääkkeet, laitteet ja järjestelmät) ja osa kansallista (tietojärjestelmät). Liiketoiminnan perusedellytyksenä on kummassakin "proof-of-concept" eli ilman näyttöä vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta ei tuotetta voi myydä. 10

Tältä pohjalta asiaa tarkastellen, kiinnostavaksi kysymykseksi nousee se, mitä yksityisten ja julkisten toimijoiden uutta luova kumppanuus oikeastaan merkitsee ja miten sellaisen suhteen rakentamista voidaan edistää. 2.3 Kumppanuuden kulmakivet Tavallisesti kumppanuuteen liitetään ajatus tasavertaisuudesta, molemminpuolisesta kunnioituksesta ja luottamuksesta. Tämä ei ole vallitseva tilanne yritysten ja julkisten toimijoiden välillä. Tyypillisesti julkiset organisaatiot epäilevät yritysten pyrkivän hyötymään niiden kustannuksella ja yritykset puolestaan ovat tyytymättömiä julkisen hallinnon hitauteen ja monimutkaisuuteen. Tilannetta ruokkivat ennakkoluulot, mutta myös kokemukset sekä käytössä olevan toimintatavat ja rakenteet. Luottamuksen rakentaminen edellyttää pelisääntöjen selkiyttämistä sekä toiminnan läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisäämistä (Kivisaari 2002). Yksi kumppanuuden perusedellytys on yksityisen ja julkisen sektorin organisaatioiden erojen ja yhtäläisyyksien ymmärtäminen ja hyväksyminen. Eri toimijatahojen odotukset tulisi tuoda esille (Hyppönen 2004). On tärkeää, että yhteistyötahojen toiminnan peruslähtökohtien erot hyväksytään. Mikäli jonkun osapuolen tavoitteiden ja toimintalogiikan oikeutus kielletään, se vääjäämättä hankaloittaa tämän osapuolen tavoitteiden saavuttamista ja vähentää sen kiinnostusta osallistumiseen. Siksi yhteistyölle asetetun tavoitteen tulee olla sellainen, että sen saavuttaminen palvelee kaikkien osallistuvien tahojen etuja (Kivisaari et al. 2002). Yritykset ja julkiset organisaatiot eroavat toisistaan monin tavoin, mutta niillä on myös yhtäläisyyksiä. Yrityksen toiminnan perusmotivaatio on liiketoiminnan voitto, mutta taloudellisiin tavoitteisiin pääseminen edellyttää tietenkin, että sen tuotteet vastaavat asiakkaiden tarpeita. Julkisten organisaatioiden ensisijaiset tavoitteet hyvinvointisektorilla liittyvät tyypillisesti esimerkiksi hoidon laatuun, saatavuuteen ja palvelutuotannon vaikuttavuuteen ja kustannustehokkuuteen. Niiden toimintaa rajoittaa kuitenkin lainsäädäntö ja julkinen rahoitus. Sekä yritykset että julkiset organisaatiot tavoittelevat suhteellista etua, jonka ne voivat saavuttaa oman asiantuntemuksensa alueella. Näistä lähtökohdista seuraa, että sen enempää yksityiset kuin julkisetkaan organisaatiot eivät halua osallistua sellaisen ongelman ratkaisemiseen, jota ne eivät pidä omanaan. Yritysten ja julkisen sektorin yhteistyössä osapuolten suhteet eivät määräydy hierarkian pohjalta eivätkä niitä määrää markkinat niin kuin organisaatioiden sisäisessä tai yritysten välisessä yhteistyössä. Ne muotoutuvat neuvottelemalla ja siksi osapuolilta vaaditaankin erityistä kykyä dialogiin, neuvotteluun ja keskinäiseen vuorovaikutukseen. 11

Kumppanuuden ydinhaasteeksi voidaan kiteyttää useita eri näkökulmia edustavien toimijoiden dialogin luominen ja ylläpitäminen. Tätä dialogille luodaan puitteita eri "tasoilla". Voidaan ajatella, että ylimmässä tasolla lait, ohjeet, toimintakulttuurit ja arvot ohjaavat sekä yrityksiä että julkisen sektorin toimijoita. Keskitasona voidaan erottaa organisaatioiden omien pyrkimysten taso sekä niiden toimintaympäristöstä johtuvat rajoitteet ja kannusteet. Ja alimmalla tasolla ovat henkilöt, jotka dialogiin pyrkivät. Dialogin syntymahdollisuuksiin vaikuttaa paljolti se, minkälainen on näiden henkilöiden halu muutoksen edistämiseen ja kyky muutosjohtamiseen ja minkälainen on henkilökemia. Sen vuoksi oikeiden henkilöiden löytäminen on kriittinen kysymys. Lisäksi tarvitaan sopivat puitteet ja riittävästi aikaa yhteisten käsitysten ja tavoitteiden muokkaamiseen ja läpivientiin. 12

3. Teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat Kestävän sosiaalisen kehityksen edistäminen vaatii siis yritysten ja julkisen sektorin yhteistyötä. Viimeaikainen tutkimus tarjoaa kiinnostavia näkemyksiä siitä, miten tällaista muutosta voidaan suunnata ja edistää. 3.1 Rakennemuutoksen suuntaamisen malli Viimeaikaisessa kansainvälisessä tutkimuksessa on kehitetty toimintamallia, jolla voidaan vauhdittaa yhteiskunnan eri toimintojen rakennemuutosta kohti kestävää kehitystä. Tutkijat ovat kehittäneet muutoksen työkaluksi konsensushakuisen prosessimallin, jota he kutsuvat rakennemuutoksen suuntaamiseksi (Transition Management, Kemp & Rotmans 2002). Malli on erityisen kiinnostava siitä syystä, että Hollannissa sitä on alettu kokeilla ja soveltaa myös käytäntöön. Päättäjät ovat omaksuneet sen ideat ja käsitteet politiikan apuvälineiksi. Hallituksen aloitteesta on käynnistetty monien toimijoiden yhteistyö, joka suuntautuu kestävän kehityksen edistämiseen energian tuotannossa ja käytössä, maataloudessa ja vesihuollossa. Käytännön kokemuksia Hollannista ei ole vielä raportoitu, ja tässä vaiheessa onkin liian varhaista arvioida mallin hyötyjä ja vaikuttavuutta. Hyvinvointisektorin kehittämiseen mallia ei ole vielä sovellettu, mutta suomalaisen kokemuksen pohjalta malli näyttää ainakin hyödylliseltä arvioinnin viitekehykseltä (Kivisaari et al. 2004). Rakennemuutoksen suuntaamisen malli tekee ymmärrettäväksi sen, miksi kokonaan uudenlaisten teknologioiden ja palvelujen käyttöönotto on hidasta eikä aina onnistu, vaikka innovaatioiden hyödyt näyttäisivät etukäteen ilmeisiltä. Se auttaa jäsentämään muutosta edistäviä, estäviä ja hidastavia tekijöitä ja tunnistamaan toimijoita, joiden yhteistyö on tarpeen yhteiskunnan toiminnan uudistamiseksi. Malli on kehitetty työkaluksi poliittisille päättäjille. Muutoksen suuntaamisella tarkoitetaan konsensuksen hakemiseen perustuvaa prosessia, jonka avulla käynnissä olevaa dynamiikkaa mukautetaan kestävän kehityksen mukaiseksi. Malli korostaa teknisen ja sosiaalisen muutoksen vuorovaikutteisuutta. Sen avulla pyritään edistämään asteittaista ja jatkuvaa muutosprosessia yhteiskunnassa tai jossain sen alajärjestelmässä. Muutoksella viitataan nimenomaan pitkän aikavälin muutokseen ja sen ajatellaan koostuvan sekä järjestelmän pienimuotoisesta kehittämisestä että järjestelmäinnovaatioista. Rakennemuutoksen kolmitasoinen kuvaus tarjoaa teknologisen muutoksen ymmärtämistä helpottavan ja jäsentävän viitekehyksen (kuva 2). Muutos tapahtuu kolmen tason vuo- 13

rovaikutuksen tuloksena. Nämä ovat toimintaympäristö (landscape), sosio-tekninen toimintamalli (regime) sekä rajattu sovellusalue (technological niche). Landscape developments Industrial networks, strategic games Sociotechnical regimes Culture, symbolic meaning Infrastructure Techno-scientific knowledge Sectoral policy Markets, user practices Technology Technological niches Failed innovation Time Kuva 2. Kolmitasoinen rakennemuutoksen kuvaus (Geels 2002). Toimintaympäristö viittaa sellaisiin laajoihin yhteiskunnallisiin prosesseihin, kuten esimerkiksi kulttuurin kehittymiseen, talouskehitykseen tai väestörakenteen muuttumiseen. Nämä vaikuttavat toimintamallien kehittymiseen. Sosio-tekninen toimintamalli viittaa toimialakohtaisten politiikkojen, käyttötottumusten, teollisuuden rakenteiden, vallitsevien teknologioiden ja infrastruktuurin välisiin riippuvuuksiin, jotka mahdollistavat tai rajoittavat toimintaa tietyissä yhteisöissä, esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Vallitsevan järjestelmän vakaus perustuu siihen, että nämä elementit ovat toisiinsa kytkeytyneitä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestelmän kaikilla ulottuvuuksilla (teknologia, markkinat, politiikat ym.) tuotetaan kyllä innovaatioita, mutta näillä pyritään vain vallitsevan järjestelmän pienimuotoiseen parantamiseen. Niillä ei pyritä järjestelmän syvälliseen muuttamiseen, mikä on rakennemuutoksen ydin. Rakennemuutoksella tarkoitetaan sosio-teknisen toimintamallin syvällistä muutosta. Se tarkoittaa samanaikaista muutosta teknologiassa, infrastruktuurissa, symbolisissa merkityksissä, sääntelyssä, tieteellisessä tiedossa, teollisuuden rakenteissa ja arvoissa. 14

Kolmannen tarkastelutason muodostavat rajatut sovellusalueet eli nichet. Radikaali innovaatio kehitetään tyypillisesti rajatulla sovellusalueella. Tällä tarkoitetaan tilaa, jossa voidaan rakentaa sosiaalista verkostoa innovaation suojaamiseksi. Uudet teknologiat ovat usein kalliita eikä niiden suorituskyky ole aluksi paras mahdollinen. Innovaatiot tarvitsevat siksi aluksi suojaa markkinoiden valintapaineita vastaan. Usein löytyy toimijoita, joilla on erilaisia syitä suojella niiden kehittämistä ja kokeilua rajatulla sovellusalueella. Suojaaminen voi ilmetä oman ajan tai rahan tarjoamisen tai muiden toimenpiteiden kautta. Olennaista rajatun sovellusalueen kokeilulle on pyrkimys oppimiseen: teknologian ja palvelujen tuottajat ja käyttäjät voivat yhdessä oppia innovaation hyödyistä ja rajoituksista ja käyttää tätä uutta tietoa ratkaisun edelleen kehittämiseen. Espoon vanhusten palvelujen kehittämis- ja juurruttamishankkeessa pyritään tällaiseen yhteiseen oppimiseen. Oppimiseen tähtäävät kokeilut rajatuilla sovellusalueilla ovat välttämättömiä, mutta eivät riittäviä edellytyksiä sosio-teknisen toimintamallin muutokselle. Lisäksi tarvitaan suotuisia olosuhteita, jotka edistävät innovaation leviämistä. Toimintamallin ja toimintaympäristön tasoiset prosessit voivat tarjota otollisen tilaisuuden (Geels 2004). Joskus tilaisuuden tarjoavat sosio-teknisen toimintamallin sisäiset jännitteet, jotka ovat syntyneet esimerkiksi teknisistä ongelmista tai käyttäjien muuttuvista preferensseistä. Myös hintatason alentamisen tai suorituskyvyn parantamisen tarve voivat stimuloida radikaalien innovaatioiden kehittämistä. Joskus toimintamallin muutospainetta voivat lisätä toimintaympäristötason muutokset. Tällaisesta esimerkkinä käy väestön ikääntyminen. Oppimiseen tähtäävät kehittämishankkeet ovat siis olennaisia edellytyksiä rakennemuutokselle. Viimeaikainen tutkimus on tuottanut työkaluja ja toimintamalleja tällaisten hankkeiden käynnistämiseen. Yksi esimerkki on Hollannissa kehitetty Strategic Niche Management -toimintatapa, jolla on pyritty nimenomaan ympäristömyötäisten ratkaisuiden kaupallistamiseen (Hoogma et al. 2002). Suomessa VTT on kehittänyt samantyyppistä, juurruttamiseksi kutsuttua toimintatapaa erityisesti terveydenhuollon uusien ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönoton edellytysten luomiseen (Kivisaari 2001). Sitä on sovellettu myös ympäristömyötäisten toimintamallien edistämiseen (Väyrynen et al. 2002). JuurEs-hankkeessa on pyritty edistämään ikääntyneiden hyvinvoinnin kannalta parempien ratkaisujen kehittämistä ja hyödyntämistä juurruttamalla. Lähestymistapaa voidaan kuvata toimintatutkimukseksi. Tavoitteena on muutoksen käynnistäminen ja aikaansaadun muutoksen tutkiminen. 15

3.2 Juurruttaminen kumppanuuden työkaluna Espoon vanhusten palveluiden kehittämiseen sovellettu juurruttamislähestymistapa on kehitetty VTT:n aiemmissa hankkeissa, jotka ovat liittyneet terveydenhuollon uudenlaisten toimintakonseptien ja teknologioiden kehittämiseen (Kivisaari et al. 1998 ja 1999, Kivisaari 2001). Tavoitteena näissä niin sanotuissa Tuma-hankkeissa (Tuotekonseptista markkinoille) oli tuoda yritysten innovaatioprosesseihin tietoa käyttäjien ja yhteiskunnan vaatimuksista ja tarpeista. Juurruttamislähestymistapaa kehitettiin edelleen ympäristömyötäisten ratkaisujen edistämiseen tähdänneessä VTT:n Jumenehankkeessa (Väyrynen et al. 2002). Edellä mainitut kokemukset osoittivat, että yritysten ja julkisten toimijoiden välinen vuoropuhelu vaatii vahvaa sitoutumista kaikilta osapuolilta sekä aikaa ja resursseja yhteistyön rakentamiseen. Se edellyttää pitkäjänteistä yhteistä tekemistä ja yhteistä oppimista. Erityisesti asiakkaan rooli partnerina tuntui vaativan osaamisen vahvistamista. Juurruttamista voidaan luonnehtia yhdeksi konstruktiivisen teknologian arvioinnin muodoksi. Olennaista on, että kehittäjien, käyttäjien ja päätöksentekijöiden tarpeet, odotukset ja arvot tuodaan esille ja että niistä neuvotellaan koko kehittämisprosessin ajan. Kehitettävää ratkaisua arvioidaan näin jatkuvasti ja kehityksen suuntaa korjataan aina tarpeen mukaan (Schot 2001, Heiskanen & Timonen 2003). Tuottajat Käyttäjät Juurruttamisella pyritään vauhdittamaan uusien kestävän kehityksen mukaisten ratkaisujen käyttöönottoa ja leviämistä. Sitä voidaan luonnehtia dialogin käynnistämiseksi ja ylläpidoksi niiden toimijoiden kesken, jotka asettavat ehtoja innovaation kehittämiselle ja käyttöönotolle. Dialogin avulla ratkaisua pyritään muovaamaan avaintoimijoiden tarpeiden ja vaatimusten mukaiseksi (kuva 3). Avaintoimijat muodostuvat tapauskohtai- Yhteiskunnalliset toimijat Kuva 3. Juurruttamisen avaintoimijoiden kategoriat. 16

sesti tietystä tuottajien, käyttäjien ja yhteiskunnallisten toimijoiden joukosta. Yhteiskunnallisilla toimijoilla viitataan sellaisiin viranomais- ja asiantuntija- ja intressitahoihin, jotka asettavat pelisääntöjä tuottajien ja käyttäjien toiminnalle. Näiden avaintoimijoiden roolia voidaan kuvata kahden ulottuvuuden avulla (Eden 1996). Näistä toinen liittyy siihen, kuinka kiinnostunut toimija on kehittämisprosessin tuloksesta. Toinen taas liittyy siihen, kuinka paljon toimijalla on vaikutusvaltaa kehitysprosessissa. Hyvin yleisellä tasolla erilaiset toimijat voidaan sijoitella erityyppisiin rooleihin kuten kuvassa 4. Voidaan kuitenkin ajatella, että konkreettisessa kehittämisprosessissa yksittäisen toimijan rooli voi ajan myötä vaihdella. Juurruttamisen ydin on se, että samanaikaisesti rakennetaan innovaatiolle tukiverkostoa ja edistetään ympäristössä sellaista muutosta, joka helpottaa innovaation leviämistä. Juurruttaminen edistää tekemisen, käyttämisen ja vuorovaikutuksen kautta oppimista. Se tähtää sellaiseen oppimiseen, joka synnyttää sekä uutta ymmärrystä että uutta tietoa. Eri toimijoiden vuorovaikutus syventää ymmärrystä siitä, mikä on ratkaistava ongelma ja minkälaisin keinoin sitä voidaan lähteä ratkaisemaan. Kysymyksessä on yhteisöllinen oppimisprosessi. Kiinnostus kehitysprosessin tulokseen Kiinnostaa Ei kiinnosta Osalliset Potilaat, Potilaat, asiakkaat asiakkaat Th Th ammattilaiset ammattilaiset Neutraalit Yleisö Yleisö Pelaajat Teknologiayritykset Teknologiayritykset Palvelutuottajat Palvelutuottajat Kunnat Kunnat Vakuutusyhtiöt Vakuutusyhtiöt Ammattiyhdistykset Ammattiyhdistykset Potilas-asiakkaat Potilas-asiakkaat Kontekstin asettajat Poliitiikka Poliitiikka Säätelijät Säätelijät Rahoitusmallit Rahoitusmallit Katsojat Toimijat Osapuolten vaikutusvalta kehitysprosessissa Kuva 4. Viitekehys eri roolien tunnistamiseksi. Strategista niche -johtamista (Kemp et al. 1998) koskeva tutkimus on tarjonnut kipinän juurruttamisen kehittämiseen. Lähestymistavat ovat toinen toisiaan täydentäviä, eivät keskenään ristiriitaisia. Molempia luonnehtii samanaikainen pyrkimys rakentaa innovaatiolle tukiverkostoa ja edistää tarvittavia muutoksia innovaation käyttöympäristössä, mutta ne korostavat innovaatioprosessin eri näkökohtia. Strateginen niche johtaminen pyrkii tunnistamaan kaupallistamisen eri vaiheille ominaiset jännitteet. Juurruttaminen puolestaan rakentuu sykliselle ajatukselle innovaatioprosessista ja korostaa tiettyjä ydinkysymyksiä, jotka vaativat jatkuvasti uudelleenarviointia (kuva 5). 17

Parhaimmillaan juurruttamisessa on kysymys kehämäisesti etenevästä oppimisprosessista. Kuvassa 5 spiraali alkaa keskipisteestä ja edustaa aikaa, joka kuluu innovaatioaihion synnystä innovaation käyttöönottoon. Tällä polulla esille nousee kolme peruskysymystä: (1) mitkä ovat innovaation toivotut ominaisuudet? (2) keiden asiantuntemusta tai hyväksymistä tarvitaan kehittämiseen ja käyttöönottoon? (3) mitkä ovat avaintoimijoiden osallistumisintressit ja kuinka heidät saadaan sitoutumaan? Minkälaista tuote-palvelukokonaisuutta olemme kehittämässä? Mitkä ovat eri osapuolten intressit? Keiden asiantuntemusta tai hyväksymistä tarvitsemme? Kuva 5. Juurruttaminen oppimisen kehänä. Näihin kysymyksiin on annettava uusi vastaus uudelleen ja uudelleen prosessin aikana. Aluksi on olemassa enemmän tai vähemmän epämääräinen idea siitä konseptista jota kehitetään, projektiryhmä nimitetään kehittämään konseptia ja ryhmän sitoutuminen täytyy varmistaa. Prosessin aikana kehittyy syvällisempi ymmärrys siitä, minkälainen innovaation täytyy olla, ja tämä saattaa vaatia muutoksia kehittämistyöryhmän kokoonpanoon. Mahdollisten uusienkin toimijoiden sitoutuminen kehittämiseen on varmistettava, ja siksi toimijoiden tarpeet ja osallistumisen intressit on syytä tuoda esille. Koska on tärkeää, että jokainen avaintoimija, uudet mukaan luettuina, pitää tavoitteeseen pääsemistä toivottavana, konseptia on ehkä modifioitava. Näin syklinen prosessi jatkuu. Onnistumista prosessissa voidaan arvioida ainakin kahdella eri tavalla. Ensinnäkin juurruttamista voidaan pitää onnistuneena jos innovaatio ja ympäristöt saadaan riittävässä määrin sopeutetuiksi toisiinsa ja voidaan käynnistää kannattavaa liiketoimintaa, 18

joka edistää kestävää kehitystä. Toiseksi, vaikka uutta liiketoimintaa ei saataisikaan aikaan, prosessia voidaan pitää onnistuneena silloin kun voidaan havaita yhteistä oppimista ongelmaan ja sen ratkaisukeinoihin liittyen. Juurruttaminen on siis toimintamalli, jonka kautta voidaan pyrkiä sopeuttamaan innovaatiota ja ympäristöä toisiinsa. Sopeuttaminen tapahtuu edistämällä tuottajien, käyttäjien ja yhteiskunnallisten toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta. Juurruttajan roolia voidaan kuvata innovaatioprosessin eri vaiheisiin sijoittuvina tehtäväkokonaisuuksina, joita on neljä. 1. Innovaatioprosessin avaintoimijoiden tunnistaminen Keskeiset avaintoimijat (tuottajat, käyttäjät) Avaintoimijoille ehtoja tai pelisääntöjä asettavat toimijat Innovaatiota vastustavat toimijat 2. Toimijoiden tarpeiden, intressien ja visioiden selvittäminen Avaintoimijoiden intressit Erot ja yhtäläisyydet Innovaatioita estävät ja edistävät tekijät 3. Yhteistyön helpottaminen Dialogit, työkokoukset, moniääniset työseminaarit Intressien erojen ja yhtäläisyyksien hyväksyttäminen Innovaation esteiden madaltaminen tai poistaminen 4. Ratkaisun tuottamisen edistäminen Yhteisesti hyväksyttävissä oleva ratkaisu Käytännön toimintatapoja ovat teemahaastattelut ja moniääniset seminaarit. Teemahaastatteluiden avulla pyritään (1) tunnistamaan innovaatioprosessin avaintoimijat ja (2) kuvaamaan heidän tarpeensa, intressinsä ja tulevaisuuden visionsa. Innovaation keskeiset tuottajat ja suunnitellut käyttäjätahot ovat ilmeisiä avaintoimijoita. Yhtä ilmeisinä yhteistyötahoina ei aina pidetä esimerkiksi erilaisia etujärjestö- tai viranomaistahoja, jotka asettavat ehtoja sille, minkälaisia ratkaisuja voidaan kehittää tai ottaa käyttöön, tai toisaalta uutta ratkaisua vastustavia tahoja. Heidän näkemystensä ja perustelunsa kuuleminen ja ymmärtäminen saattaa olla eduksi kestävän ratkaisun kehittämiseksi. Eri toimijoiden tarpeiden ja intressien esille tuomisella pyritään erojen ja yhtäläisyyksien tunnistamiseen. Tässä vaiheessa usein tunnistetaan myös innovaation käyttöönoton esteitä ja edistäviä tekijöitä. 19

Moniäänisten työseminaarien ja dialogien avulla pyritään (3) helpottamaan yhteistyötä ja (4) edistämään ratkaisun tuottamista. Työseminaareissa osapuolet havaitsevat erilaiset tavat hahmottaa ongelma ja tunnistavat käytettävissä olevat keinot sen ratkaisemiseen. Tältä pohjalta luodaan syvällisempi käsitys siitä, mikä on se ongelma jonka ratkaisuun pyritään, minkälaisia resursseja voidaan käyttää ja miten voidaan edetä. Prosessin aikana edistetään yhteisesti hyväksyttävän ratkaisun löytämistä ja sen toteuttamista. Espoon vanhusten palveluihin suunnattu JuurEs-hanke edustaa juurruttamisprosessin alkuvaiheita. Sen aikana on keskitytty lähinnä innovaatioprosessin avaintoimijoiden tunnistamiseen ja heidän tarpeittensa ja vaatimustensa selvittämiseen. Tämän raportin seuraavissa luvuissa kuvataan Espoon juurruttamishankkeen etenemistä ja lopuksi arvioidaan tuloksia. 20

4. JuurEs-hankkeen toteutuksen vaiheet 4.1 Tapaustutkimuksen valinta ja alkuneuvottelut Osana kauppa- ja teollisuusministeriön ja Tekesin ProACT-ohjelmaa, VTT sai toteutettavakseen ns. PPP-hankkeen, jolla pyrittiin edistämään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä yhteiskunnallisesti tarpeellisten innovaatioiden kehittämisessä. Hanke oli kaksivuotinen ja sen toteuttaminen ajoittui vuosille 2002 04. PPP-hankkeen kokonaissuunnitelmaan kuului tapaustutkimuksia, joista yhdessä oli tarkoitus tutkia ja edistää ikääntyneille tarjottavien palvelujen kehittämistä valittavassa konkreettisessa tapauksessa. Espoon kaupunki näytti tästä näkökulmasta kiinnostavalta kohteelta, koska sen väestön kehitysennusteet edellyttivät vanhusten palvelujen kehittämistä ja koska se oli jo strategiassaan asettanut tavoitteeksi kestävän sosiaalisen kehityksen. Espoossa väestö on tällä hetkellä koko maan väestöön nähden kohtuullisen nuorta ja tervettä, asukkaiden sosio-ekonominen asema on kohtuullisen hyvä. Väestöennusteiden mukaan kaupungin väestö on kuitenkin ikääntymässä erittäin nopeasti. Seuraavien 30 vuoden aikana espoolaisten 65 vuotta täyttäneiden määrä 2,5-kertaistuu ja 85 vuotta täyttäneiden määrä kolminkertaistuu. Ikääntyminen tulee asettamaan siis merkittäviä haasteita kaupungin vanhusten palveluille ja niiden kehittämiselle. Kaupunki on asettanut tavoitteekseen myös kestävän sosiaalisen kehityksen. Vanhusten palvelujen kehittämisessä se merkitsee pyrkimystä siihen, että Espoon tarjoamat palvelut ovat osa ihmisten arkea siten, että asukkaat eivät tule riippuvaisiksi kunnan palveluista vaan säilyttävät yhteytensä yhteisöön. VTT:n tutkimusryhmä kehitti hankeideaa syksyllä 2002 ja esitti sen vuodenvaiheessa Espoon perusturvajohtajalle Juha Metsolle. Näissä keskusteluissa luonnosteltiin lähtökohtia PPP-hankkeen osiolle, joka sai työnimekseen 'JuurEs'. Luonnoksen mukaan JuurEs-hankkeessa kartoitettaisiin Espoon kaupungin tarpeita kehittää ikääntyneille suunnattuja uusia palveluja. Samalla Espoon kaupunki kävi yhteistyöneuvotteluja muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien (Helsinki, Vantaa ja Kauniainen) kanssa ja toisaalta muiden ns. six packin kaupunkien (Helsinki, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu) kanssa ja toi näissä keskusteluissa esille mahdollisuuden JuurEs-hankkeen laajemmasta hyödyntämismahdollisuudesta. Näiden keskustelujen tueksi Culminatum Oy:n LifeTech osaamiskeskus ja VTT laativat ns. aurinkovarjosuunnitelman, jossa hahmoteltiin erilaisten vireillä olevien kehittämishankkeiden keskinäisiä yhteyksiä. JuurEs asemoitiin pilottihankkeeksi, joka onnistuessaan tarjoaa mahdollisuuksia tulosten laajemmalle hyödyntämiselle muissa 21

kaupungeissa. Elokuussa 2003 Espoo hyväksyi molemmat (sekä aurinkovarjo- että JuurEs-) suunnitelmat ja JuurEs-hanke käynnistettiin. 4.2 Lähtökohdista sopiminen Espoon perusturvajohtaja antoi työlle suuntaviivat. Hän asetti tavoitteeksi sen, että JuurEs-tiimi kartoittaisi erityisesti seuraavia osa-alueita: a. Espoon osaamistarpeet ja -puutteet sekä näiden paikkaaminen (resursointi ja koulutus) b. Vanhusten palvelujen "tuotannonohjauksen" kuntoonlaittaminen (logistiikka ja prosessit) yhdessä palveluntuottajien kanssa ja hyödyntäen myös tarjolla olevaa informaatioteknologiaa. c. Espoon väestölle (erityisesti vanhusväestölle, mutta myös muille) suunnattujen digitaalipalvelujen tunnistaminen sekä toteutukseen tarvittavien partnereiden tunnistaminen ja hakeminen. Digitaalipalvelut ymmärrettiin välineeksi edellisen kohdan toteuttamisessa. d. Espoon vanhusten palveluja tuottavien (itse asiassa koko sosiaali- ja terveystoimen) ammattilaisten työtä tukevien IT-ratkaisujen hahmottaminen sekä toteutukseen tarvittavien partnereiden tunnistaminen ja haku. Myös nämä ratkaisut ymmärrettiin välineeksi b-kohdan toteuttamisessa. JuurEs-hanketta ohjaamaan ja koordinoimaan Espoon puolelta nimettiin vanhusten palvelujen vs. tulosyksikön johtaja Sirpa Seppänen, vanhusten palvelujen suunnittelija Tuulikki Siltari sekä syksyllä 2003 virkavapaalta palannut tulosyksikön johtaja Matti Lyytikäinen. Tätä ryhmää kutsutaan jatkossa koordinointiryhmäksi. Koordinointiryhmässä toimi joulukuusta 2003 lähtien lisäksi Jaakko Valvanne, joka nimitettiin vanhusten palvelujen tulosyksikön johtajaksi 1.1.2004 alkaen. JuurEs-tiimi muodostui kolmesta jäsenestä, joiden osaamisalueet täydensivät toinen toistaan. Sirkku Kivisaaren (VTT Teknologian tutkimus) osaaminen liittyi erityisesti terveydenhuollon innovaatioiden juurruttamiseen, Niilo Saranummen (VTT Tietotekniikka) edellisen lisäksi terveydenhuollon tekniikkaan sekä Petri Parvisen (TKK) erityisesti logistiikkanäkökulmaan. JuurEs-tiimi toimi koko hankkeen ajan läheisessä yhteistyössä Culminatumin LifeTech Osaamiskeskusta edustavan Tuula Palménin kanssa. Hänen toimintansa liittyi kaupunkien välisen yhteistyön edistämiseen. JuurEs-hankkeen yhtenä johtoajatuksena oli varmistaa kehittämisen kohteen tarvelähtöinen määrittäminen. Hankkeessa pyrittiin tietoisesti välttämään innovaatiohank- 22

keille tyypillinen teknologialähtöisyys. Siksi hanke aloitettiin hakemalla Espoon kaupungin omien asiantuntijoiden yhteistä käsitystä siitä, mikä on tärkeä kehittämisen kohde, ja selvittämällä, onko kaupungin sisällä halukkuutta ja valmiuksia toimia yhteistyössä teknologiayritysten kanssa. JuurEs-tiimin toiminta keskittyi haastatteluiden tekemiseen ja vuorovaikutuksen stimuloimiseen. Tiimi käynnisti hankkeen palvelujen kehittämistarvekartoituksella, jonka yhteydessä selvitettiin myös kaupungin halukkuutta hyödyntää yritysten teknologiaosaamista ja valmiutta toimia kumppanina innovaatioprosessissa. Yhteistyössä koordinointiryhmän kanssa se laati listan haastateltavista Espoon sosiaali- ja terveystoimen avainhenkilöistä. Haastateltavat valittiin siten, että he edustaisivat sekä avohoidon että sairaala- ja laitoshoidon näkökulmaa. Aluksi haastateltiin Espoon vanhusten palvelujen alatyöryhmän jäsenet. Tämän työryhmän tehtävänä oli työstää 1.1.2004 voimaantulevan uuden sosiaali- ja terveystoimen organisaatiomallin toimintaa. Joukkoa täydennettiin sellaisilla henkilöillä, joiden näkökulman huomioiminen näytti tärkeältä tehtyjen haastattelujen perusteella. Lista haastatelluista henkilöistä on esitetty liitteessä 1. Hanke esiteltiin vanhusten palvelujen alatyöryhmälle elokuussa 2003. Hanketta esiteltiin Espoon vanhusneuvostossa syyskuussa 2003. Siellä käydyn keskustelun pohjalta päädyttiin haastattelemaan neljää vanhusneuvoston jäsentä tai heidän puolisoaan. Näitä henkilöitä voidaan tietyin varauksin pitää vanhusten palvelujen 'asiakkaiden edustajina', vaikka he edustivat keskimääräistä aktiivisempia senioriasukkaita ja olivat keskimääräistä paremmin selvillä vanhusten palvelujen kentästä. Haastattelut toteutettiin pääosin syys-lokakuussa 2003 ja kunkin kesto oli 1-1,5 tuntia. Uusien palvelujen tarvetta koskeneet haastattelut päätettiin tietoisesti suunnata laveasti, fokusoimatta haastattelua mihinkään erityiseen osaan vanhusten palveluja, jottei lähtökohtaisesti jätettäisi huomiotta mitään asiantuntijoiden tärkeänä pitämää kehittämisen kohdetta. Haastattelut koskivat arvioita Espoon vanhusten palvelujen nykytilasta, näkemyksiä uusien palvelujen kehittämisen tarpeesta, tulevaisuuden visiota sekä vision toteutumisen edellytyksiä. Liitteessä 2 on kuvattu haastatteluteemoja tarkemmin. Lisäksi tehtiin haastatteluja, jotka valottivat erityisesti palvelutuotannon ja asiakkaiden ohjauksen näkökulmaa. Haastatellut suhtautuivat haastatteluihin poikkeuksetta erittäin myönteisesti. 23

4.3 Kehittämishankkeen edellytysten luominen JuurEs-hankkeen ydinhaasteet liittyivät yhteisen vision rakentamiseen, yhteisen ymmärryksen luomiseen kehittämisen kohteesta ja avainhenkilöiden sitouttamiseen kehittämishankkeeseen. Näihin päämääriin pyrittiin järjestämällä keskustelutilaisuuksia, työkokouksia ja seminaareja eri kokoonpanoille Espoon kaupungin sisällä (ks. taulukko 1). Työkokouksiin osallistui jonkin verran vaihteleva kokoonpano tilanteesta riippuen. Yleensä edustettuina olivat JuurEs-tiimin lisäksi Espoon sosiaali- ja terveystoimen johto, vanhusten palvelujen johto, vanhusten palvelujen asiantuntijat sekä Culminatumin LifeTech osaamiskeskus. Näissä kokouksissa tutkimusryhmä on toiminut aluksi kokoonkutsujan ja myöhemmin fasilitaattorin ja kirjaajan rooleissa. Taulukko 1. JuurEs-hankkeen eteneminen: haastattelut ja keskeiset työkokoukset. Päivämäärä Tavoite/tarkoitus 31.1.03 Neuvottelu hankeideasta Espoon sosiaali- ja terveystoimen johdon kanssa. 26.2.03 Keskustelu alustavan hanke-ehdotuksen pohjalta Espoon vanhusten palvelujen vastuuhenkilöiden kanssa. 24.6.03 Aloituskokous Espoon vastuuhenkilöiden kanssa. 22.8.03 Hankesuunnitelman käsittely, hyväksyminen. Kokous Espoon vanhusten palvelujen vastuuhenkilöiden kanssa. 28.8.03 Hankkeen esittely vanhusten palvelujen alatyöryhmälle. 23.9.03 Hankkeen esittely Espoon vanhusneuvostolle. 1.9 10.12.03 JuurEs-tiimin toteuttamat 25 teemahaastattelua. Yhteenvedon laatiminen haastatteluiden pohjalta. 22.10.03 Haastatteluaineiston käsittely. Työkokous: koordinointityöryhmä ja JuurEs-tiimi. 27.10.03 Haastatteluaineiston käsittely. Työkokous koordinointiryhmä ja JuurEs-tiimi. 28.11.03 Haastatteluaineiston ja tulosten puinti. Työkokous: koordinointiryhmä ja JuurEstiimi 17.12.03 Kehittämishankkeen alustava hahmottelu. Työkokous: koordinointiryhmä ja JuurEstiimi. 23.1.04 Effica-järjestelmän tarjoamat lähtökohdat kehittämishankkeelle. Kokous Espoon Effica-asiantuntijat ja JuurEs-tiimi. 9.2.04 Hankkeen lähtökohtien ja tulosten esittely. Seminaari: Espoon vanhusten palvelujen laaja vastuuhenkilöiden joukko, Helsingin ja Vantaan edustajat, JuurEs-tiimi. 1.3.04 Kehittämiskokonaisuuden työstäminen. Työkokous: koordinointiryhmä ja JuurEstiimi. 23.3.04 Kehittämiskokonaisuuden jäsentäminen ja kohteen täsmentäminen työkokouksessa. Työkokous: koordinointiryhmä ja JuurEs-tiimi. 24

JuurEs-prosessi on tarkoitettu esitutkimukseksi valittavalle kehittämishankkeelle. Ideana on se, että JuurEs-hanke tarjoaa mahdollisuuden sellaisen laajemman kehittämisverkoston rakentamiselle, jonka osapuoliksi tulee myös teknologia- ja palveluyrityksiä sekä niitä viranomais-, asiantuntija- ja intressitahoja, jotka asettavat ehtoja ja vaatimuksia uudelle innovaation kehittämiselle ja käyttöönotolle. Tulevan kehittämishankkeen valinnan kannalta keskeisiä olivat Espoon koordinointiryhmän kanssa lokakuussa pidetyt työkokoukset, joissa käsiteltiin haastatteluaineistoa. Tältä pohjalta JuurEs-tiimi työsti ehdotuksen kehittämishankkeen kohdistamiseksi ja rajaamiseksi. Tässä vaiheessa keskiössä oli kaksi tärkeänä pidettyä osa-aluetta: asiakaspalvelun järjestäminen ja palvelujen tuottajien toiminnan ohjaus ja koordinointi. Ehdotus esiteltiin Espoon vanhusten palvelujen järjestämisestä vastaaville henkilöille marraskuussa 2003. Ehdotusta työstettiin edelleen Espoon asiantuntijoiden ja JuurEs-tiimin välisessä työkokouksessa VTT:llä joulukuussa 2003. Tällä työkokouksella oli JuurEs-prosessin jatkon kannalta suuri merkitys. Kokouksessa havaittiin tarve nimittää hankesuunnittelulle osapäiväinen projektipäällikkö, ja Sirpa Seppänen nimitettiin tähän tehtävään. Suunniteltiin myös, että 1.5.2004 lähtien nimitettäisiin henkilö kokopäiväiseen projektipäällikön tehtävään Espoon kaupungin puolelta. Näillä päätöksillä Espoon kaupunki osoitti ottavansa vastuun suunniteltavasta kehittämishankkeesta ja olevansa valmis tarjoamaan sille myös resursseja. Tämä oli välttämätön edellytys JuusEshankkeen etenemiselle. Vuoden vaihteen molemmin puolin Espoon kaupungin asiantuntijat pitivät useita sisäisiä kokouksia, jotka liittyivät uuden tulosyksikön toiminnan organisointiin. Myös näissä yhteyksissä työstettiin toiminnan kehittämisen suuntaviivoja. JuurEs-tiimi selvitti lisäksi, minkälaisia ylimääräisiä tietojärjestelmälle asetettavia vaatimuksia JuurEs-hankkeessa hahmoteltu kehittämisprojekti asettaisi Espoon kaupungille. Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimessa oltiin 2003 04 ottamassa käyttöön Effica-potilastietojärjestelmää. Espoon Effica-asiantuntijoiden kanssa keskustelemalla selvitettiin, minkälaisia tietojärjestelmän kehittämissuunnitelmia käyttöönottoprosessiin jo liittyi ja minkälaisia haasteita suunniteltu kehittämishanke asettaisi tietojärjestelmälle. Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimi järjesti helmikuussa 2004 seminaarin, johon kutsuttiin laajempi kaupungin omien vanhusten palvelujen asiantuntijoiden joukko sekä Helsingin ja Vantaan sosiaali- ja terveystoimen edustajat. Tässä seminaarissa JuurEstiimi esitteli hankkeen lähtökohdat, sen etenemisvaiheet ja prosessin tuloksena laaditun kehittämisehdotuksen. Osallistujat kommentoivat havaintoja ja tuloksia. Kehittämis- 25

kokonaisuuden hahmottamiseksi ja kohteen täsmentämiseksi pidettiin työkokouksia helmi- ja maaliskuussa 2004. Näiden tuloksena Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimi päätti laatia hanke-ehdotuksen Tekesin FinnWell-terveydenhuollon teknologiaohjelmaan. Seuraavassa luvussa luodaan lyhyt katsaus Espoon vanhusten palvelujen vallitsevaan tilanteeseen. Luku tarjoaa lähtökohdat sen jälkeen esitettävän haastatteluaineiston tulkinnalle. 26

5. Espoon vanhusten palvelujen nykytilanne Tässä luvussa kuvataan Espoon vanhusten palvelujen vallitsevaa tilannetta. Lähdeaineistona on käytetty Espoon kaupungin vuosikertomusta 2003, vuonna 2002 valmistunutta vanhuspoliittista ohjelmaa sekä SAS-toiminnan raporttia. 5.1 Väestörakenne ja ikärakenteen kehitys Tällä hetkellä Espoo on varsin 'nuorekas' 222 000 asukkaan kaupunki. Vuoden 2003 alussa Espoossa asui noin 202 000 alle 65-vuotiasta asukasta ja lähes 20 000 asukasta, jotka olivat täyttäneet 65 vuotta. Yli 65-vuotiaiden asukkaiden määrän on ennakoitu kasvavan siten, että vuonna 2010 se on jo yli 26 000. Palvelujen käytön kannalta kiinnostavimman ryhmän muodostavat 75 vuotta täyttäneet, koska palvelujen tarpeen tiedetään olennaisesti nousevat tuon iän jälkeen. Heitä on tällä hetkellä noin 8 000 henkeä. 85 vuotta täyttäneitä vanhuksia Espoossa on noin 1 700, ja myös heidän määränsä kasvaa nopeasti. Noin 30 vuoden aikavälillä eteenpäin katsoen espoolaisten 65 vuotta täyttäneiden määrän on ennakoitu kasvavan 2,5-kertaiseksi. Tällöin 65 vuotta täyttäneiden osuuden väestöstä on arvioitu nousseen 14,5 %:iin, kun se vuonna 2003 oli 8,5 %. Tällöin 85 vuotta täyttäneitä on arvioitu olevan 5 700 eli yli kolminkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Espoon väestön huoltosuhteen on ennakoitu muuttuvan siten, että kun nykyisin sataa työikäistä kohden on 44 huollettavaa (0-15 -vuotiasta ja yli 65-vuotiasta), niin vuonna 2030 huollettavia on 60. Valtakunnallisesti on arvioitu, että keskimäärin vuonna 2030 huoltosuhde on sataa työikäistä kohden 70 huollettavaa. Espoolaiset ovat valtakunnallisissa koulutustasovertailuissa kaikissa ikäryhmissä keskitason yläpuolella. 65 vuotta täyttäneistä korkeakoulututkinto oli 27 prosentilla ja keskiasteen koulutus 16 prosentilla. Vanhusten palveluihin nähden sillä on merkitystä siinä mielessä, että koulutus yleensä korreloi myönteisesti psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kanssa. Koulutustason voidaan arvella myös antavan tietoja, taitoja ja välineitä uudenlaisten omahoidon palvelujen käyttöönottoon. Tulotaso on Espoossa valtakunnallista keskitasoa korkeampi. Espoon vanhusasuntokunnista noin puolet on yhden hengen kotitalouksia. Hissittömissä kerrostaloissa asuu noin 3 500 yli 75-vuotiasta asukasta. Yli 55-vuotiaista hissittömissä kerrostaloissa asuu noin 16 700. 27