1 TOIMIVA MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ JA SEN RAJAT Tutkija, VTT NTV, UKU
Moniammatillisella yhteistyöllä 2 pyritään tietojen, taitojen, tehtävien, kokemusten ja / tai toimivallan jakamisella jonkin yhteisen päämäärän saavuttamiseen (Payne 2000, 9) Päämäärä itse asetettu tai ulkoapäin asetettu.
Sitä on niin monenlaista 3 Organisaation sisäistä tai eri organisaatioiden välistä yhteistyötä (poikkihallinnollinen) Mukana järjestöt, kansalaisyhteiskunta, kansalaiset (monitoimijainen) Yhteistyön satunnaisia ja vakiintuneita muotoja Ammattirooleissa pitäytyvää tai uutta synteesimäistä ajattelutapaa etsivää yhteistyötä.
Moniammatillisen yhteistyön korostus 4 Poliittishallinnollisessa ohjauksessa, kuten toimintaohjelmissa ja hankerahoituksessa, on 90 luvulta alkaen lisää ääntyvästi painotettu moniammatillista yhteistyötä. Sektoroitunut palvelujärjestelmä heikko vastaamaan moniongelmaisten asiakkaiden tarpeisiin tai tarpeisiin, jotka jäävät perinteisen palvelujärjestelmän katvealueisiin Professioiden rajojen ylittäminen tavoitteena
Uusi hallintatapa 5 Poliittishallinnollinen ohjaus tavoittelee rajojen ylittämistä ja aitojen purkamista muutenkin: julkisen ja yksityisen elämänpiirin yhdistymistä valtion ja kansalaisyhteiskunnan tavoitteiden yhteensulautumista viranomaisammattilaisten ja kansalaisasiakkaiden jaettua asiantuntijuutta ja vastuuta
Ihanteellinen verkosto 6 Verkostot epämuodollisia ja tasa arvoisia arvoisia yhteistyön n organisoitumismuotoja, joustavia, perustuvat luottamukseen, jaettuun asiantuntemukseen. Verkostoparadigma ja tasavertainen kumppanuus korjaamaan virkamiesten byrokraattista perimää ää,, sektorirajoitteita ja kahlitsevaa hierarkiaa Osaltaan vastaus hyvinvointivaltion kritiikkiin
Moniammatilliset työryhmät 7 Tässä esityksessä keskityn moniammatillisten työryhmien toimintaan Olen tutkinut helsinkiläisiä, ruohonjuuritason paikallisia ryhmiä joiden tavoitteena ehkäistä lähinnä kouluikäisten lasten ja nuorten syrjäytymistä ja päihteiden käyttöä sekä tukea vanhempia kasvatustehtävässään. Osa ryhmistä toimi korjaavan työn rajoilla ja osa taas puhuu mieluummin hyvän edistämisestä kuin ongelmien ehkäisemisestä.
Työryhmien toiminta 8 vaihtelee hallinnollisen tason, osallistujien, teeman, kohderyhmän ja kokoontumisen tavoitteen suhteen Funktio voi olla toiminnan suunnittelu ja ohjaus keissien käsittely: tilanteiden seuranta, toimintamallien luominen lapsi/nuorikohtainen neuvottelu ja työnjako työohjauksellinen tavoite
Jännitteinen puuttumisen maasto 9 Viranomaiset ja ammattilaiset toimivat jännitteisessä ja herkässä maastossa yhteiskunnallistavina, välittävinä linkkeinä julkisten instituutioiden ja yksityisen elämänpiirin välillä sekä lasten / nuorten maailman ja aikuisten maailman välillä. Käsittelevät puuttumisdilemmaa: milloin tarpeellista ja oikeutettua puuttua, millä keinoilla
Hyötyjä ammattilaisille 10 toiminnan tehokkuus ja joustavuus tiedonkulku, uudet innovaatiot, työssä jaksaminen moninäkökulmaisuus: yhteistyössä peilataan omia ajatuksia ja toimintatapoja sekä niiden taustalla olevia eettisiä, poliittisia ja ideologisia oletuksia toiminnan eettisyys yksin tehdystä työstä näkyväksi, myös salaisuudet ja neuvottomuus
Hyötyjä asiakkaille 11 palvelutarpeita käsitellään monen ammattilaisen voimin, kokonaisvaltaisesti, palveluja yhteen sovittaen resurssit asiakkaan auttamiseksi lisääntyvät tieto on valtaa ammattilaisille, asiakkaan elämään kätkeytyvät salaisuudet esille palvelun kyseenalaistaminen hankalampaa kuin yhden ammattilaisen toimien epäily
Hyötyjä palvelujärjestelmälle 12 voidaan kehittää refleksiivisiä institutionaalisia käytäntöjä sujuvuutta ja saumattomuutta asiakkaiden palvelu ja hoitoketjuihin (Nikander 2005) säästöjä "moniammatillisen yhteistyön merkitystä toistetaan, mutta muutakaan ei ole keksitty vrt. demokratia"
MAYT vaikeuksia 13 eri hallinnonalojen ja ammattikuntien välinen kilpailu ja taistelukenttä: kilpaillaan resursseista, vallasta, arvostuksesta ja reviireistä ammattikuntien eroavat kielet ja kulttuurit tietosuojaa koskevat kysymykset pettymyksiä: illuusio hyvin järjestetyistä, verkostoituneista palveluista, kokouksia ja sähköpostilistoja, mitä jää käteen
Yhteistoiminnan esteitä ryhmissä 14 liian yleisluontoinen tavoite Ryhmät, joilla oli vaikeuksia määritellä tavoitetta, turhautuivat neuvotteluihin, konkretian puutteeseen ryhmän sisällä eriävät ja kilpailevat orientaatiot Orientaatiot selittävät yhteiskuntaa ja sen ongelmia. Jos jyrkästi eroavat, ei voi määritellä tavoitetta. työntekijöiden vaihtuvuus Työtehtävät projekteissa tai epämääräisiä ja vaikeasti hallittavia epäilys toiselle sektorille valuvasta vallasta ja hyödystä
Mitä toimiva yhteistyö edellyttää? 15 rakenteelliset puitteet: tuki, tilaa ja aikaa neuvotteluun johtaminen työn kohde selkeä: tarpeellinen, konkreetti hyöty omaan työhön vuorovaikutuksen laatu kyky kehittää, muuttaa vuorovaikutusta ja toimintatapoja ennakoida valintojen seurauksia keskinäinen luottamus Arnkil; Eriksson; Launis; Engeström ymmärrys eri toimijoiden työn sisällöstä, ydintehtävistä
Mayt ryhmän toiminnan ehdot 16 Ryhmä käsittelee konkreettista ongelmaa tai tarvetilaa, josta samansuuntainen tulkinta Ryhmä samaistuu autettavaan/autettaviin ja on heidän n puolellaan. Heillä on selkeä institutionaalinen konteksti. Ryhmän n jäsenet j hyväksyv ksyvät t työhön n kuuluvat, lakeihin perustuvat valta ja vastuuasetelmat eli jonkinasteisen hierarkian. Ryhmä seuraa toimintansa vaikutuksia.
Verkostoihanne ja todellisuus 17 Käytännössä ammattilaisten verkostot eivät nouse niin selkeästi luottamuksen, avoimuuden, kokonaisvaltaisen ihmiskuvan ja byrokratialle vastaisen aitouden utooppisesta maasta kuin verkostopolitiikan retoriikka antaa ymmärtää. Jossain mielessä poikkihallinnollisten ryhmien rajallisuus on niiden voima ne toimivat ennen kaikkea ammattilaisten keskinäisen neuvottelun foorumeina. Tilaa myös ammattilaisten ja asiakkaiden neuvotteluille.
Ryhmä muotoutuu 18 Ryhmä voi hitsautua selkeäksi kokonaisuudeksi, osallistujilleen attraktiiviseksi me joukoksi ja vahvaksi toimijaksi tai kääntyä kuivaksi pakkopullaksi ja kahvitteluksi. Moniammatillisen ryhmän kehitys vaihemalli
Moniammatillisen työryhmän vaihemalli Määttä 2004 Progressiivinen kehitys. Neuvottelussa löytyy yhteisiä tavoitteita, joiden eteen ollaan valmiita tekemään työtä. Syntyy konkreettista toimintaa, johon sitoudutaan. Toiminta kehittyy. 1. Neuvotteluvaihe 2. Yhteistoimintavaihe Neuvotteluissa ei edetä, ei löydetä yhteisiä tavoitteita. Neuvottelut lopetetaan turhautuneina. Toimintaan ei sitouduta eikä innostuta. Toiminnan selkeä päämäärä puuttuu. Toiminta hiipuu. Arvioinnin avulla toimintaa järkeistetään ja suunnataan uudelleen. Motivaatio lisääntyy. 3. Arviointivaihe Arviointia vältetään tai se osoittaa toiminnan ristiriidat, joita ei kyetä ratkomaan. Toiminta tukahtuu. Toiminnalla on vankat perusteet ja siinä omaksutaan uutta tietoa. Syntyy ehkäisevän työn toimintamalleja. 4. Vakiintumisvaihe Toiminta jähmettyy, uutta tietoa ja toimintatapoja ei haluta omaksua. Toimitaan rutiinilla. Regressiivinen kehitys.. Mirja Määttä.. 19.
Tutkimustoiminnasta 20 : 2008 2010 Lasten ja nuorten hyvinvointipoliittiset ohjelmaprosessit 2001 2007 Moniammatilliseen yhteistyöhön, lapsiin, nuoriin, ehkäisevään työhön liittyvää tutkimusta https://oa.doria.fi/handle/10024/7063 ammatillinen auttaminen sekä erilaiset valta ja hallintajärjestelmät ja kuinka nämä linkittyvät toisiinsa ihanteiden ja todellisuuden välinen kuilu sosiologia, yhteiskuntatiede