KASVINSUOJELUN TEEMAPÄIVÄ 2002 Jokioinen 22.1.2002

KASVINSUOJELUN TEEMAPÄIVÄ 2002 Jokioinen 22.1.2002

2 KASVINSUOJELUN TEEMAPÄIVÄ 2002 Jokioinen 22.1.2002 Kasvinsuojeluseura ry. Neuvontajaosto Toimittanut Heikki Jalli Jokioinen 2002 ISSN 0784-3860

3 KASVINSUOJELUN TEEMAPÄIVÄ 2002 Aika: Tiistai 22.1.2002 klo 8.30-16.15 Paikka: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Jokioinen, M-talo OHJELMA 8.30 Ilmoittautuminen ja kahvi 8.31 Päivän puheenjohtaja Lasse Matikainen, Berner Oy 9.00 Tilaisuuden avaus Kari Tiilikkala, MTT Kasvinsuojelun ympäristöriskejä voi Kasvinsuojeluseuran pj. syntyä yllättävissä 9.10 Aitosuorakylvö ja siihen liittyvät tekniset kysymykset 9.40 Kasvinsuojeluongelmat aitosuorakylvössä Reijo Björkbacka, MTT Heikki Jalli, MTT 10.10 Suorakylvö, tulevaisuuden menetelmä? Jussi K. Niemistö Laihia 10.40 Keskustelu 10.50 Kestorikkakasvitutkimuksen tuloksia Petri Vanhala, MTT 11.10 Lajikekohtaiset Marja Jalli kasvinsuojelusuositukset Boreal Kasvinjalostus Oy 11.45-12.45 Lounas 12.45 Ovatko kasvinsuojeluaineet riski Juhani Kangas viljelijän terveydelle? Kuopion aluetyöterveyslaitos 13.15 Kasvinsuojeluaineiden oikea käyttö Juha Liespuu huomioi vaikutustapa torjunnassa Kemira Agro Oy 13.45 Oma siemen halpaa? Aulis Ansalehto Hämeen maaseutukeskus 14.15 Peittauslaitetutkimuksen tuloksia Timo Kalliomäki, Helsingin yliopisto Kahvi 15.15-16.15 Uutuuksia kemialliseen kasvinsuojeluun

4 SISÄLTÖ Kasvinsuojelun teemapäivä 2002 3 Sisältö 4 Kasvinsuojelun ympäristöriskejä voi syntyä yllättävissä Kari Tiilikkala 5 paikoissa Aitosuorakylvö ja siihen liittyvät tekniset kysymykset Reijo Björkbacka 7 Kasvinsuojeluongelmat aitosuorakylvössä Heikki Jalli 10 Aitosuorakylvö, tulevaisuuden menetelmä? Jussi K. Niemistö 14 Kestorikkakasvitutkimuksen tuloksia Petri Vanhala 16 Lajikekohtaiset kasvinsuojelusuositukset Marja Jalli 20 Ovatko kasvinsuojeluaineet riski viljelijän terveydelle? Juhani Kangas 24 Kasvinsuojeluaineiden oikea käyttö Juha Liespuu 27 huomioi vaikutustapa torjunnassa Oma siemen halpaa? Aulis Ansalehto 30 Peittauslaitetutkimuksen tuloksia Timo Kalliomäki 32 Uutuuksia kemialliseen kasvinsuojeluun Syngenta uusi toimintamalli, uusia tuotteita ja Risto Knaapinen 35 muutoksia Amistar, Moddus, Karate ja Lentagran valmisteissa Fusilade Max Arto Markkula 37 Touchdown Premium Arto Markkula 38 Roundup uudistuu ja käyttö monipuolistuu Tuula Hiltunen 39 Rizolex- tuotteet siemenperunan peittaukseen Tuula Hiltunen 40 Premus uusi rikkakasvien torjunta-aine Jarmo Virtanen 41 syysviljoille ja siemenheinille Stratego 312,5 EC Petri Lintukangas 42 Tanos Kalle Erkkola 43 Teldor WG 50 Asmo Saarinen 44 Confidor WG 70 Asmo Saarinen 45

5 KASVINSUOJELUN YMPÄRISTÖRISKEJÄ VOI SYNTYÄ YLLÄTTÄVISSÄ PAIKOISSA Kari Tiilikkala MTT, Kasvinsuojelu Kasvinsuojeluseura ry:n pj. Pohjavesien puhtaus on kansanterveyden perusta ja on hyvä, että korkeatasoinen valvontajärjestelmämme paljastaa paikallisetkin jäämäongelmat. Atratsiinin löytyminen Lahdessa ei sinänsä ollut valitettavasti yllätys sillä aine poistettiin Suomen torjunta-ainerekisteristä jo 1991 juuri ympäristöriskien takia. Atratsiini oli aine, jolla monivuotisten koriste-, taimisto- ja puutarhakasvien tyvet pidettiin puhtaana rikkakasveista ja aineen käyttö oli usein samoilla paikoilla toistuvaa työrutiinia. Kansainvälistenkin ympäristötutkimusten mukaan atratsiini on yksi eniten vesistöissä jäämiä aiheuttanut aine kuten mm. Jenny Kreuger julkaisemassaan väitöstyössään (Uppsala 1999) osoitti. Viheralueidenkin jäämäriskit voivat olla suuria Lahden pohjavesistä todetut atratsiinijäämät ovat paljastaneet muitakin yleisemmin mietittäviä asioita. Erityisen tärkeä tieto on se, että jäämäalueilla aineiden käyttö ei ole liittynyt elintarvikkeiden tuotantoon vaan todennäköisesti rautatiealueen rikkakasvien torjuntaan sekä kaupungin puutarhan toimintaan. Onkin ilmeistä, että Suomessa pohjavesien jäämäriskit liittyvät useimmiten hyvin Lahden tapauksen kaltaiseen, paikalliseen ja toistuvaan torjunta-aineiden käyttöön muussa kuin tarkasti valvottavassa elintarviketuotannossa. Julkisten alueiden rikkakasvien torjunta on yksi vakavasti otettava asia, jossa jäämäriskien hallintaan ja kemiallisen torjunnan korvaavien menetelmien kehittämiseen tarvitaan työtä ja tutkimusta. Viimevuosina tehostettu maatalouden ympäristönsuojeluun liittyvä tasapainoisen kasvinsuojelun kehitys kohdistuu vain maa- ja puutarhatilojen kasvinsuojeluun sekä aineiden käyttöön. Muut käyttötilanteet ovat ohjeistamisessa ja kouluttamisessa jääneet vähemmälle huomiolle. Tietoa ja tarkkuutta tarvitaan myös omatarvetuotannossa Paikallinen riski voi liittyä myös omatarveviljelyn kasvinsuojeluun, jossa aineet ovat usein samat kuin ammattiviljelijöilläkin, mutta osaaminen ja välineet vailla tarkastusta tai valvontaa. MTT:n kasvinsuojeluneuvontaankin tulevat puhelut ja niissä kerrotut menettelyt herättävät usein huolen sekä kotipalstojen tuotteiden turvallisuudesta kuin myös ympäristöriskeistä. Kasvinsuojeluseura ry. siirtyneekin viljelijöihin kohdistuneen massiivisen Tasapainoinen kasvinsuojelu urakan jälkeen omatarveviljelijöihin ja kuluttajiin kohdennettavaan tiedottamiseen. Tämän vuoden aikana julkaistavat oppaat ja kuvastot antavat erinomaisen mahdollisuuden myös harrasteviljelijöiden tietotaidon kohottamiseen ja siten torjunta- sekä kasvinsuojeluaineiden riskienhallinnan tehostamiseen myös näissä pistemäisissä käyttökohteissa. Omatarveviljelyssä erityisneuvonnan tarve liittyy myös ns. omien preparaattien käyttöön sillä yleinen usko luonnosta saatavien aineiden turvallisuuteen ja pehmeyteen on usein perusteettoman suuri. Olemattoman tiedon varassa touhutaan myös kompostiuutteiden käytössä elleivät ne ole tarkasti valvotun ja hallitun prosessin tuotteita.

6 Aineiden vaikutusten ja käyttökelpoisuuden seurantaa tarvitaan Käytössä olevien aineiden vaikutusten tutkimista peltoekosysteemissä tulee vahvistaa nopeasti, mikäli kasvinsuojelu- ja torjunta-aineiden kansallisen tarkastuksen muutos johtaa EU:n hyväksymien tehoaineiden markkinointiin automaattisesti myös Suomessa. Tietoa tarvitaan sekä aineiden hyödyistä että haitoista. Hyödyn laskenta edellyttää biologisten muutosten sekä taloudellisten indikaattorien laskentaa tilatasolla ja samanaikaisesti. Haittojen kannalta olennaista on kerätä tietoa tuotteiden laadusta sekä ekologisista ja biologisista muutoksista pelloilla ja puutarhoissa. Systemaattisesti organisoitu ja monialainen seurantatutkimus voi olla jopa perinteistä, kansalliseen rekisteröintiin liittynyttä tarkastusrutiiniakin parempi menettely aineiden pitkäaikaisten ympäristövaikutusten seurannassa. Lahden vedenottamoiden mittaustulokset osoittavat, että ympäristövaikutusten merkitystä ei tule aliarvioida eikä ainekohtaisia analyysejä voida lopettaa edes haitallisten tuotteiden käytön loputtuakaan. Kiireellisesti pitäisi myös miettiä luontoon vapautettavien biologisten torjunta-eliöiden ekologisten vaikutusten seuranta sillä niiden markkinointi ei ole edellyttänyt mitään tarkastusta Suomessa eikä koko EU:n alueella.

7 AITOSUORAKYLVÖ JA SIIHEN LIITTYVÄT TEKNISET KYSYMYKSET Reijo Björkbacka, tutkimusmestari, Yrjö Salo, tutkimusaseman johtaja MTT, Lounais-Suomen tutkimusasema Johdanto Muokkaus, lannoitus, kylvötekniikka ja kemiallinen kasvinsuojelu ovat olleet voimakkaan kehityksen kohteena koko 1900 - luvun ja varsinkin toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Viljelykulttuurin koneistamisprosessin myötä tuli suuria muutoksia maatilan työketjuihin. Yhdeksänkymmenluku sekä siirtyminen EU:iin ja kolmannelle vuosituhannelle näyttää tuoneen muutospaineita jotka kohdistuvat suoraan maatiloihin, niiden lukumäärään ja kokoon. Toimintaympäristö maatiloilla muuttuu, olivatpa ne karjatiloja tai kasvintuotantotiloja. Taulukko 1. MAATILAT 1000 kpl 1969-2000 HA / JAKSO 1969 1980 1985 1994 1998 2001 + / - Alle 5 ha 108,5 69,4 58,3 12,9 6,8 6,1-102,7 5 10 97,9 69,2 56,1 21,5 13,6 11,2-86,7 10 50 88,6 83,2 82,7 70,2 57,9 50,8-37,8 yli 50 1,9 2,9 3,4 5,6 9,0 10,9 + 9,0 YHT n. 297 225 201 110 87 79-218 Muutos edelliseen - 72-24 - 91-23 - 8-218 VM, aitosuorakylvökone Aitosuorakylvö on viimeisin sana konemarkkinoilla, kun puhutaan kylvötekniikasta. Mitä se on ja millä tavalla se poikkeaa suorakylvöstä, joka mahdollisti minimimuokkauksen. Aitosuorakyvökone eroaa kolmessa suhteessa merkittävästi muista suorakylvökoneista: Kone kylvää siemenet ja lannoitteet saman vantaan kautta erittelemättä siemenen ja lannoitteen keskinäistä kylvösyvyyttä. Lannoitusvantaiden puuttuminen kokonaan tekee koneen kylvömekanismista väljemmän. Vantaiden sijoittelu on harvempi ja siten syntyy väljyyttä vannasrivistöön (riviväli n.15 cm ). Kone tarvitsee n. 20 25 % vähemmän vetotehoa. Aitosuorakyvökoneessa on mekaaninen kylvösyvyyden säätö, se on vannaskohtainen, mutta helppo ja nopea suorittaa. Vannaspainoa voidaan lisätä hydraulisesti 50-175 kg. Koetuloksia ja havaintoja Hietasavimaalla tehdyissä kokeissa, kevätkylvössä suoraan sängelle käytettiin kylvösyvyyden säädön lisäksi n. puolta käytettävissä olevasta hydraulisesta vannaspainotuksesta. Syysviljan kylvö suoraan sänkeen voi vaatia jopa koko painotuskapasiteetin käyttöä. Painotustarve on riippuvainen maan mekaanisesta vastuksesta. Maan mekaaniseen vastukseen vaikuttavat mm. maalaji ja maan kosteus. Savilla, joiden mekaaninen vastus on suuri, varsinkin kun kenttäkapasiteetti

8 on pieni, hydraulinen painotus on hyödyllinen lisäominaisuus oikean kylvösyvyyden saavuttamiseksi. Vantaiden lukumäärästä johtuen aitosuorakylvökoneella kylvösyvyys saavutetaan kovillakin savimailla. Aitosuorakylvökone on toimintavarma runsaastikin puintijätettä olevalla pellolla, eikä tukkeudu vantaistostaan helposti. Tasaisen orastumisen varmistamiseksi olisi puimurin silppurin oltava terä kunnossa ja silpun levittävä lähes puimurin työleveydelle. Esillisten (ruumenet) levittäminen, varsinkin runsassatoisina vuosina, on yhtä tärkeää kuin silpun tasainen levittäminen. Taulukko 2. MTT / Lounais-Suomen tutkimusaseman aitosuorakylvön tuloksia savisella hietasavimaalla Syysvehnäsadot v. 2000 kg / ha +/- kg Sänki, Aitosuorakylvö 6420 Kultivoitu, Aitosuorakylvö 6080-340 Tasaamaton kynnös, Aitosuorak. 6030-390 Tasattu kynnös, kylvölannoitin 5840-580 Syysvehnäsadot v.2001 Aitosuosakylvö + / - kg Sänki, oljet silputtu 4770 Sänki,oljet poltettu 3530-1240 Kultivoitu, oljet silputtu 2580-2190 Kultivoitu, oljet poltettu 2660-2110 Aitosuorakylvö Kevätvehnäsadot v.2000 kg / ha + / - kg Oraat kpl / m 2 60 N ( Y- lanta ) 4170-430 372 90 N 4500-100 367 120 N 4600 0 391 150 N 4700 +100 346 180 N 4860 +260 336 Aitosuorakylvö Kevätvehnäsadot v.2001 kg / ha + / - kg Oraita kpl / m 2 60 N ( Y- lanta ) 1860-20 311 90 N 2140 + 260 289 120 N 1880 0 270 150 N 2010 + 130 272 180 N 2150 + 270 245 Syysviljalle kylvöalustaksi puitava lohko voidaan puida noin 20 30 cm sänkeen. Pitkästä sängestä on hyötyä, sen kerätessä vähäisetkin tuiskulumet oraiden suojaksi talvea vastaan. Keväällä aitosuorakyvönä kylvettäväksi aiotut lohko kannattaa puida lyhyeen sänkeen tai murskata pitkä sänki kesantosilppurilla. Mikäli puintitöiltä riittää aikaa, voidaan keväällä tehtävää aitosuorakylvöä edistää syksyisellä sänkiäestyksellä. Kaikki tässä kappaleessa edellämainitut toimenpiteet ovat tärkeitä siksi, että puintijäte aiheuttaa pellolle katteen, joka hidastaa roudan sulamista keväällä. Katteesta on myös hyötyä maan kosteusvarojen säilyttäjänä. Kasvijätepeitteinen maa kuivuu yllättävällä tavalla. Roudan sulettua maan kuivuminen alkaa kahta kautta. Salaojitus imee vettä alakautta ja tuuliset, aurinkoiset kevätpäivät haihduttavat

9 yläkautta. Edellisestä johtuen oikean kylvöajankohdan valinta on tarkkaa puuhaa, kevätkosteuden hyödyntämiseksi. Keväällä 2000 koneessa oli ilmakumipyörät, jotka painoivat kylvövaon keskeltä ja vaot umpeutuivat hyvin. 2001 keväällä koneeseen oli asennettu ponnekumipyörät ja ne painoivat kylvövakoa sen molemmilta reunoilta. Tämä ratkaisu ei toiminut savisella hietasavella hyvin, kylvövako jäi auki. Kyntöanturasta johtuvia ilmiöitä on havaittu kahdenlaisia. Sadekeväinä pinta on liian märkää ja kuivina keväinä orastuminen on epätasaista. Vie aikansa ennenkuin maan lierosto ja muu biologinen toiminta saa murrettua kyntöanturan tai muusta runsaasta peltoliikenteestä johtuvan tiivistymän. Akselipainoista ja renkaiden pintapaineista ei puhuta turhaan. Seuraavilla seikoilla on merkittävä vaikutus aitosuorakylvön onnistumiseen : 1. Lohkokohtainen suunnittelu ja valmistelu 2. Kemiallisen kasvinsuojelun hallinta 3. Huolellinen puintityö ja varautuminen puintijätteiden työstämiseen 4. Pellon tasaisuus ja koneiden oikea rengasvarustus Siirtymäkauteen varautuminen on paikallaan, koska muokkaamattomuus todennäköisesti aiheuttaa notkahduksen alaspäin satotasossa, useampana vuotena. Satotason tippuminen ei välttämättä aiheuta taloudellisen tuloksen pienenemistä varsinkaan pitkällä aikavälillä tarkasteltaessa. Mitä monipuolisemmin aitosuorakylvöä hyödynnetään sen paremmin se kestää vertailun muiden käytössä olevien työketjujen kanssa. Vuodet eivät ole veljeksiä aitosuorakylvössäkään.

10 KASVINSUOJELUONGELMAT AITOSUORAKYLVÖSSÄ Heikki Jalli ja Marjo Serenius MTT, Kasvinsuojelu Hannu Känkänen MTT, Kasvinviljely ja biotekniikka Muutokset viljelymenetelmissä tai koko viljelyjärjestelmän muuttuminen muuttavat kasvintuhoojien menestymismahdollisuuksia. Kylvösiemenen pinnalla säilymisen lisäksi viljojen lehtilaikkutaudit leviävät pellon pinnalla olevissa kasvijätteissä tyvitautien aiheuttajien tapaan. Maan muokkaamatta ja kasvijätteiden multaamatta jättäminen mahdollistaa kasvitautien lisääntymisen. Toisaalta tartunnan saaneiden kasvijätteiden leviäminen pellon eri osiin vähenee muokkauksen vähenemisen myötä. Muokkaus vaikuttaa välillisesti kasvustossa vallitsevaan pienilmastoon, johon taudinaiheuttajat reagoivat. Tämä johtuu maan kosteusolojen tasaantumisesta ja kylvösyvyyden muuttumisesta, kun siirrytään kynnöstä aitosuorakylvöön tai kevennettyyn muokkaukseen. Kynnöstä ja maan muokkauksesta luopuminen vaikuttavat siemenrikkakasvien elinkiertoon siten, että siemensadosta muodostuva siemenpankki muotoutuu pellon pintaan. Maan pinnassa siemenien tuhoutuminen ja itäminen on helpompaa kuin syvällä maasta. Kyntämättä viljelyyn siirryttäessä ja kemiallisen rikkakasvien torjunnan jatkuessa siemenrikkakasvit mahdollisesti vähenevät. On myös oletettavaa, että lopetettaessa maan muokkaus annetaan mahdollisuus monivuotisille viljelysten ja pientareiden kestorikkakasveille. Tällaisia ovat: voikukka, hierakat, rönsyleinikki, pujo, ketohanhikki, piharatamo, nokkonen, siankärsämö, peltopähkämö, rantaminttu, juolavehnä, leskenlehti, peltokorte, pelto-ohdake ja peltovalvatti. Lisääntyessään heinämäiset rikkakasvit voivat toimia väli-isäntäkasveina viljojen taudinaiheuttajille. Keväällä 2001 MTT:ssä perustettiin kaksi kenttäkoetta toinen Jokioisille ja toinen Mietoisiin. Kokeissa tutkittiin muutoksia kasvintuhoojien esiintymissä ja kaksi- ja monitahoisen ohran, kauran ja kevätvehnän menestymistä aitosuorakylvömenetelmää käytettäessä. Kokeet kylvettiin toukokuun toisella viikolla Vieskan Metallin aitosuorakylvökoneella jäykille saville samanaikaisesti verranteena olleiden kynnettyjen koejäsenien jyrsinkylvön kanssa. Kesän kosteudesta hyötyä ja haittaa Jokioisilla Kylvö tehtiin kun kynnös oli kylvökunnossa. Muokkaamattoman maan kuivuminen oli hitaampaa ja epätasaisempaa ja Jokioisten koelohkoilla oli kyntämättömillä alueilla liian kosteita kohtia. Viljan taimettuminen tapahtui viileydestä ja kuivuudesta johtuen hitaasti. Viikko kylvöjen jälkeen sää muuttui kosteaksi ja kasvustot taimettuivat tasaisesti eikä kasvien kehitysrytmissä ollut eroja kylvötapojen välillä. Kesäkuun puolivälistä lähtien kaksitahoinen ohra (Saana) alkoi kärsiä liiasta kosteudesta kyntämättömillä alueilla ja muuttui sään lämmetessä kesäkuun lopussa vaalean kellertäväksi. Monitahoinen Rolfi selviytyi Saanaa paremmin ja kauran (Roope) sekä Kruunu kevätvehnän kasvu oli normaalia. Jokioisilla kokeen korjuu alkoi 18.8

11 Kylvön jälkeiset sateet turvasivat Jokioisilla liian kosteaankin maahan. Mietoisissa kevät ja kesä olivat kuivia ja kuivuudesta johtuva heikko viljan kasvu leimasi koko koetta. Talvehtineet rikkakasvit yllättivät Jokioisilla aitosuorakylvetyillä ruuduilla kasvoi talvehtineita linnunkaaleja kuusi kappaletta neliömetrillä, kynnetyillä ruuduilla kaikki rikkakasvit olivat keväällä itäneitä. Kyntämättömillä ruuduilla iti aitosuorakylvökoneen vantaan murentamalla kaistalla peltomataraa, jonka tiheys oli keskimäärin 750 kpl neliömetrillä ja kynnetyillä ruuduilla 85 kpl. Vastaavasti punapeippejä taimettui kynnetyllä ruuduilla enemmän kuin muokkaamattomilla, 24 vs 62 kpl/m 2. Rikkakasvien torjunta tehtiin 18.6. pienimmällä käyttöohjeenmukaisella Ariane S määrällä, eikä rikkakasveista ollut käsitellyillä ruuduilla haittaa. 1000 800 600 400 200 Jokioisilla 1000 aitosuorakylvetyillä ruuduilla iti paljon peltomataraa, jotka kuitenkin hävisi kilpailussa viljoille ilman kemiallistakin torjuntaa. kevät 800 syksy käsitelty 600 syksy käsittelemätön Mietoisissa aitosuorakylvetyillä ruuduilla kasvoi keskimäärin 15 talvehtinutta 400 saunakukkaa neliömetrillä. Ilman 344 352 käsittelyä niiden massa oli syksyllä 332 356 400 3400 kg/ha ja 236 myöhäisellä Ally-käsittelyllä 180 niiden 192 paino aleni 630 kiloon. Kynnetyllä alueella kasvoi 160 124 144 piha- 200 ja kiertotatarta, jauhosavikkaa ja juolavehnää. 80 80 112 0 0 Rikkakasvien lukumäärä Jokioisilla, kpl/m 2 749 771 Rikkakasvien lukumäärä Mietoisissa, kpl/m 2 80 36 58 64 76 Rolfi aitosuora 174 Saana aitosuora 881 Roope aitosuora 794 145 141 121 38 40 48 64 64 Kruunu aitosuora Rolfi kyntö Saana kyntö Roope kyntö Kruunu kyntö Kuivan kesän jälkeen Mietoisissa taimettui rikkakasveja herbisidikäsittelyn jälkeen. 188 209 157 176 194 150 6 9 12 8 12 3 26 34 Rolfi aitosuora Saana aitosuora Roope aitosuora Kruunu aitosuora 190 Rolfi kyntö Saana kyntö kevät syksy käsitelty syksy käsittelemätön Roope kyntö 255 Kruunu kyntö

12 Jokioisilla aitosuorakylvetyssä hieman enemmän tyvitauteja Kasvien juurien ja tyvien tummuminen havainnoitiin kolmesti: kesäkuun lopulla, heinäkuun lopulla ja syyskuun puolivälissä sängestä. Kasvitaudit tummensivat etenkin ohrien ja vehnän tyviä ja juuria, mutta kauran tyvet ja juuret pysyivät terveenä. Olkijätteessä ja maassa on saattanut esiintyä ohrantyvi- ja lehtilaikkutautia, jota vastaan kaura on kestävämpi kuin ohra tai vehnä. Jokioisten juurinäytteet, 1=kesäkuun loppu, 2= heinäkuun loppu ja 3= sänki 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % terve 1 2 täysin tumma suorarolfi 1 suorarolfi 3 kyntörolfi 2 suorasaana 1 suorasaana 3 kyntösaana 2 suoraroope 1 suoraroope 3 kyntöroope 2 suorakruunu 1 suorakruunu 3 kyntökruunu 2 Jokioisten kokeen kolmen näytteenottoajan terveiden täysin tummien juurien osuudet. Jokioisilla esikasvina oli kaura. Suorakylvetyillä ruuduilla oli kynnettyjä ruutuja enemmän kauranlehtilaikkua. Ohrissa ja vehnässä lehtilaikkutautien tartunta jäi vähäiseksi. Jokioisten tyvinäytteet, 1=kesäkuun loppu, 2= heinäkuun loppu ja 3= sänki 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % terve 1 2 täysin tumma 0 % suorarolfi 1 suorarolfi 3 kyntörolfi 2 suorasaana 1 suorasaana 3 kyntösaana 2 suoraroope 1 suoraroope 3 kyntöroope 2 suorakruunu 1 suorakruunu 3 kyntökruunu 2 Jokioisten kokeen kolmen näytteenottoajan terveiden täysin tummien tyvien osuudet.

13 Ensimmäisen vuoden kokemukset Nämä kokeet kuvaavat siirtymistä aitosuorakylvön käyttöön savimailla. Jokioisilla kesä oli sateineen kasvulle otollinen tai liian kostea, Mietoisissa taas kärsittiin erityisen kuivasta kesästä. Pellon pintakerroksen humuspitoisuuden lisääntyminen tai kyntöanturan häviäminen ovat hitaasti tapahtuvia muutoksia, jotka tasaavat maan vesitaloutta ja lisäävät viljelyn onnistumismahdollisuuksia. Tulevissa kokeissa paneudutaan viljelykiertoon ja sopivaan kylvöhetkeen, joka oletettavasti on vähän myöhempi kuin tavanomaista tekniikkaa käytettäessä. Jotteivät rikkakasvit yllätäisi siirtymäaikana on torjuntaan ryhdyttävä heti ongelman ilmaantuessa. Rikkakasvitilanne on tarkastettava jo syksyllä ja uudelleen keväällä ennen tai heti kylvön jälkeen. Uuden mahdollisuuden tuo glyfosaatin käytön hyväksyminen ennen kylvöä tai kylvön jälkeen. 1000 800 600 Rikkakasvien lukumäärä lokakuun lopulla, kpl/m 2 Jokioinen Mietoinen 400 200 0 156 141 146 66 14 22 4 8 monit. ohra kaksit. ohra kaura k.vehnä Mietoisissa muokkaamattomissa ruuduissa kasvoi ennen talven tuloa orvontädykettä ja kylänurmikkaa. Paikoin oli myös juolavehnää. Jokioisilla taas oli hyvin vähän taimettuneita rikkakasveja ja niistä pääosa oli orvontädykettä.

14 AITOSUORAKYLVÖ, TULEVAISUUDEN MENETELMÄ? Jussi K. Niemistö Laihia Kylvötvössä voidaan erottaa eri menetelmiä Perinteinen: maa kynnetään ja pääsääntöisesti äestetään ennen kylvöä Tähän menetelmään kuuluu erilaisten äkeiden käyttäminen, jyrsinkylvökin. Suorakylvöön johon liittyy monesti ns. kevytmuokkaus, kulloinkin maalajille sopivalla välineellä. Viimeisintä tekniikkaa edustaa aitosuorakylvö, jonka periaate on että niin sanottu kylvöpohja tehdään puimurilla. Maata ei puinnin ja kylvön välillä käsitellä millään vain muokkaukseen tarkoitetulla välineellä. Aitosuorakylvö kylvötapahtumana Tekstin lyhentämiseksi käytän edellä mainitusta kylvöstä lyhennettä a.s.kylvö. A.s.kylvö on osin erilainen, osin samanlainen kuin perinteinen kylvökin. Kylvöaika keväällä on suunnilleen sama kuin perinteisellä kylvölläkin ainakin rmhht maalajilla. Kovat savet, hiesut ja pehmeät rapamaat vaativat ehkä muutaman vuoden seurantaa oikean kylvöajan suhteen. Kylvösyvyys on sama kuin perinteiselläkin rmhht:llä. Uskoisin muillakin maalajeilla perinteisen kylvösyvyyden olevan paras lähtökohta a.s.kylvön työsyvyyttä haettaessa. Siemenmäärää kannattaa lisätä perinteiseen nähden 10 %. Mahdollisimman suuri siemen lienee etu tässäkin menetelmässä. Tärkeää on säätää vantaan takana olevat kannatuspyörät painamaan kylvövaon sopivasti kiinni. tähän liittyy vantaiden oikea hydraulipainotus. Painotusta kokemukseni mukaan kannattaa säätää lohkolla maan kovuuden vaihtelun mukaan ajonkin aikana, ei kuitenkaan liian pienipiirteisesti. Kylvönopeus ei saa nousta liian suureksi: 10-12 km/h lienee sopiva. A.s.koneet toimivat yli kaksinkertaisillakin nopeuksilla, mutta tuotettaessa laatuviljaa liian suuri ajonopeus heikentää kaikkea kylvöön liittyvää tarkkuutta. A.s.koneen vetämiseen riittää 3-metriselle koneelle alle sadan hevosvoiman traktori. Moniportainen hydraulinen pikavaihde on etu vetotraktorissa, joka saisi olla mieluimmin takana levikepyörin varustettu neliveto. Peittauslaatikko ja lannoitteen kaukosäätö, mekaaninenkin ovat kannattavia lisävarusteita. A.s.koneet ovat korkeita ja suurisäiliöllisiä. Lannoite ja siemenhuolto kannattaa suunnitella hyvin. Ratkaisut ovat tilakohtaisia. Puinnilla tehdään aitosuorakylvön kylvöalusta A.s.kyivö poikkeaa kaikista muita menetelmistä siinä, että puimurilla tehdään joko saman syksyn syysviljan tai seuraavan kevään kevätviljan kylvöalusta.

15 Puinnissa olen tehnyt rnenetelmän suurimmat virheet. A.s.kylvö tarvitsee, kuten muutkin kylvömenetelmät mahdollisimman tasaisen kylvöalustan. Jos pelto on pehmeää, turhaa peräkärryajoa ajoa, vauhdissa puimurin tyhjäämistä kärryyn tulee välttää. Puinti tulee suunnitella niin, että puimuri ei vuodesta toiseen kulje samoja jälkiä, jotka vuosi vuodelta syvenevät ja kovenevat. Tasainen olki ja ruumenpeitto koko puintialalle on eduksi. Tasainen olki ja ruumenkate estää kuivuutta ja myös kovia sateita liettämästä maanpintaa. Turhia pysähdyksiä, joissa puimuri sylkee koko sisältönsä samaan kasaan tulee välttää. Lakoviljaa ei saisi olla. Puintilohkon tai osalohkojen puinnissa pellon nurkissa ja muuallakin tulee ajatella jo puitaessa seuraavaksi tulevaa kylvöä. Millään koneella ei saa tasaista kylvöä maalle missä olki ja ruumenkasat ja täysin niistä vapaat alueet ovat selvästi erotettavissa. Rikkaruohot hyötyvät epätasaisesta kylvöstä, ne tuovat turhia torjuntakustannuksia. Yhteenveto Aitosuorakylvö on uusi, kiinnostava menetelmä. EU on kiistatta lisännyt sen suosiota. Kun tuotteiden hinnat eivät keskimääräisesti nykyisin enää nouse, monien kulujen silti noustessa, on pakko etsiä kulupuolelta säästöjä viljanviljelyn kannattavuuden turvaamiseksi. A.s.kylvö tuo selviä säästöjä esim. polttoaineissa, konekustannuksissa, ajankäyttö vähenee. Vähenee myös pellon kuormittaminen ajokertojen vähetessä, mikä vaikuttaa myönteisesti maan rakenteeseen. Hehtaarisadot tuntuvat rukiilla olevan samat kuin perinteiselläkin tekniikalla, kevätviljoilla sadot tuntuvat jonkin verran pienemmiltä perinteiseen verraten. Hyvässä kunnossa oleville maille - ojitus ja kalkitus kunnossa, vähän rikkaruohoja - a.s.kylvö sopii hyvin. Huonokuntoisille maille ei. Pintaan levitetty karjanlanta kannattaa peittää kyntämällä, ehkä kalkkikin. Käyttämäni kone on valmis, toimiva. Menetelmän ollessa uusi jokainen lähivuosi tuo uutta tietoa menetelmän hienosäädöistä eri olosuhteisiin.

16 KESTORIKKAKASVITUTKIMUKSEN TULOKSIA Petri Vanhala 1, Heikki Jalli 1, Timo Lötjönen 2 & Jukka Salonen 1 1 MTT Kasvinsuojelu 2 MTT Maatalousteknologia Kestorikkakasveja voi syystä kutsua ongelmallisiksi rikkakasveiksi. Kestorikkakasvien ykkönen, juolavehnä, on vuosikymmenten hävittämisyrityksistä huolimatta säilynyt kymmenen yleisimmän rikkakasvin joukossa. Pelto-ohdake ja peltovalvatti eivät ole yhtä yleisiä, mutta ovat ottaneet juolavehnän etumatkaa kiinni. Monet muutkin kestorikkakasvit, mm. kortteet, pähkämö, nenätti ja hierakat, aiheuttavat ongelmia. Erityisesti ohdakkeen ja valvatin lisääntyminen sekä tavanomaisessa että luomuviljelyssä oli pontimena tutkimukselle, joka luotaa keskeisten kestorikkakasvien biologiaa ja torjuntaa. Vuonna 2000 alkaneen kestorikkakasvitutkimuksen tavoitteena on löytää keinot kestorikkakasvien tehokkaaseen torjuntaan erityisesti kevätviljapelloilla. Oikea käsittelyajankohta Hyvän torjuntatuloksen saamiseksi torjunta on tehtävä otolliseen aikaan. Muokkauksen ja niiton oikea hetki on, kun rikkakasvi on heikoimmillaan, kompensaatiopisteessä. Siihen saakka kasvi käyttää juurten tai juurakon vararavintoja verson kasvattamiseen. Kompensaatiopisteen jälkeen kasvi jo kerää uutta vararavintoa maanalaisiin osiinsa. Aiempien tutkimusten mukaan peltovalvatin kompensaatiopiste on 5 7 lehtiasteella, pelto-ohdakkeen 8 lehtiasteella ja juolavehnän 3 4 lehtiasteella. Kemiallisen torjunnan paras ajankohta on yleensä vasta kompensaatiopisteessä tai sen jälkeen, kun rikkakasvit jo kuljettavat yhteyttämistuotteita ja torjunta-aineita maanalaisiin osiinsa. Niin kemiallisessa kuin mekaanisessakin torjunnassa on huolehdittava, ettei pellolle jää käsittelemättömiä pesäkkeitä esimerkiksi ajovirheiden takia. Valvatin kehitysasteiden jakauma luomupellolla eri viljelykasvustoissa Valvatin ja muiden kestorikkakasvien kasvurytmin, torjunnan ja viljelykasvin kilpailun tutkimiseksi perustettiin Vihtiin, kestorikkakasvien saastuttamalle MTT Vakolan luomupellolle kolmivuotinen kenttäkoe, jossa seurattiin viljelykasvin ja torjuntatoimien vaikutusta ja tehoa kestorikkakasveihin. Kokeessa runsaimmin ja tasaisimmin esiintyi peltovalvatti. Ennen ohran puintia, 20. elokuuta 2001, otetuista näytteistä määritettiin mm. valvatin kehitysasteiden jakauma (kuva 1) ja kuivapaino (kuva 2). Vielä puintiaikaan suurin osa peltovalvateista oli pieniä, enintään 6 lehtisiä, siis kompensaatiopisteessä tai sitä pienempiä. Tämä ei kuitenkaan kerro valvatin hitaasta kehityksestä, vaan siitä, että kasvi kasvattaa pitkin kesää uusia versoja. Vähiten valvattia oli avokesannossa, 0,4 versoa neliömetrillä. Kesanto muokattiin aina valvatin saavutettua kompensaatiopisteen. Ohrassa rivivälin haraus vähensi valvattien määrää ja jonkin verran myös painoa. Sekä ohran että kuituhampun pituuskasvu jäi normaalia vaatimattomammaksi. Tästä syystä muutoin reheväkasvuinen hamppu ei varjostanut kestorikkakasveja siinä määrin kuin odotettiin. Lukumääräisesti eniten valvattia oli keväällä kylvetyssä nurmessa. Nurmikylvöksen rikkakasvien niittäminen

17 kahdesti kesän aikana piti kuitenkin valvattien yksilöpainot kohtuullisen alhaisina ja ehkäisi valvatin kukkimista ja siementen muodostumista. Niitolla tai harauksella voidaan heikentää valvattia ja ainakin hidastaa sen lisääntymistä. Niiton ja riviväliharauksen teho ei kuitenkaan ole avokesannoinnin tehon veroinen. Valvatin määrä ja paino ohrassa oli vähäisempi kuin hampussa. Tämä johtunee ohran nopeammasta alkukehityksestä, jonka vuoksi se alkukesästä varjosti valvattia enemmän kuin hamppu. Eri toimenpiteiden pidempiaikaiset vaikutukset selviävät tulevina kasvukausina. Koe jatkuu samalla paikalla vielä kaksi vuotta. Ensi kesänä pääkasvina on kaura. 200 kypsyminen 150 hedelmän kehittyminen kpl/m² 100 50 kukkiminen kukinnon ilmaantuminen 13- lehteä 0 Kuituhamppu Ohra O hra+haraus Ohra+ns Avokesanto 7-12 lehteä 1-6 lehteä Kuva 1. Peltovalvatin kehitysasteiden jakauma 20.8.2001. g/m² 300 250 200 150 100 50 0 Kuituhamppu Ohra O hra+haraus Ohra+ns Avokesanto Kuva 2. Peltovalvatin kuivapainot 20.8.2001.

18 Ohdakkeen ja valvatin kehitysasteet kemiallisessa torjunnassa Kesällä 2000 tutkittiin kemiallisen torjunnan tehoa eri kokoisiin ohdakkeisiin kaurapellolla Jokioisilla. Kaikki tutkitut torjunta-aineet tehosivat ohdakkeeseen (kuva 3). Suuriin ohdakkeisiin tehosi parhaiten MCPA + Starane 180 seos, ja keskikokoiset ohdakkeet saatiin melko vähiin kaikilla aineilla. Pienet ohdakkeet saatiin hävitettyä lähes kokonaan muilla aineilla paitsi Ratio 50 T:llä. 40 Pelto-ohdake 2000 g/kpl 30 20 10 Pienet K eskikokoiset Isot 0 Hja MCPA 2,0 MCPA 1,3 + Starane 180 0,6 Duplosan Super 2,0 Ratio 50 T 22.5 g Ariane S 2,0 Kuva 3. Käsittelyhetkellä erikokoisten ohdakeyksilöiden koko (g/kpl) ennen puintia vuonna 2000. Koko käsittelyhetkellä: pienet = ei vielä vartta, keskikokoiset = ohdakkeella varsi, isot = kasvissa nuppuja. Kesällä 2001 tutkittiin ohrapellolla Jokioisilla käsittelyajan merkitystä ja eri torjuntaaineiden tehokkuutta valvatin torjunnassa. Kokeessa verrattiin erilaisia torjunta-aineita sekä kolmea ruiskutuksen ajoitusta viljan kehitysasteen mukaan: 1) pensomisen alku, 2) korrenkasvun alku, 3) myöhäinen pesäkekäsittely. Yhtä lukuunottamatta kaikki aineet tehosivat hyvin valvattiin. Ratio 50 T:n teho oli huonompi kuin muiden aineiden, ruiskutettiin se sitten viljan pensomisen alussa tai korrenkasvun alussa. Kuitenkin myös Ratio hidasti merkittävästi valvatin kehitystä. Hormoneste-ruiskutuksen paras ajankohta oli viljan korrenkasvun alku. Vaikka sulfonyyliureat ovatkin siinä maineessa, että niiden teho ohdakkeeseen ja valvattiin on huono, ei Ratio ohdakkeen torjunnassa hävinnyt kovin paljoa fenoksiherbisideille. Toki tälläkin erolla on merkitystä taistelussa kestorikkakasveja vastaan. Sen sijaan valvatin torjunnassa Ratio oli selvästi heikompi kuin

19 fenoksiherbisidit. Mahdollisesti Ration teho ohdakkeeseen on parempi kuin valvattiin, mutta ero voi myös johtua kesien 2000 ja 2001 erilaisista kasvuoloista. Syksyllä 2001 aloitetuissa kemiallisen torjunnan kokeissa on kohteena juolavehnä, jonka torjuntaa tutkitaan glyfosaatin syys- ja kevätkäsittelyillä sekä Monitor-valmisteella kevätvehnäkasvustosta. 120 Peltovalvatti 2001 100 kpl/m² 80 60 40 alle 10 cm n. 20 cm Varren kasvu Nuppu tai kukka 20 0 1. Hormoneste 1. Ratio 50 T + Sito 2. Hormoneste 2. Hormoneste + Starane 180 2. Duplosan Super 2. Ratio 50 T + Sito 2. Ariane S 3. Hormoneste Kuva 4. Peltovalvattien kehitys ja lukumäärä (kpl/m2) ennen puintia vuonna 2001. Ruiskutusten ajoitus viljan kehitysasteen mukaan: 1) pensomisen alku, 2) korrenkasvun alku, 3) myöhäinen pesäkekäsittely.

20 LAJIKEKOHTAISET KASVINSUOJELUSUOSITUKSET Marja Jalli Boreal Kasvinjalostus Oy Viljalajien ja -lajikkeiden viljelytekniset ominaisuudet poikkeavat toisistaan. Jokaisella lajikkeella on omat erityispiirteensä, jotka tekevät siitä lajikkeen. Taudinkestävyys, korrenlujuus ja kasvuaika ovat ominaisuuksia, jotka saavat perustansa lajikkeen perimästä. Eri kasvuympäristöissä ja erilaisilla viljelytekniikoilla nämä perimältään poikkeavat lajikkeet saavat vielä oman lisävärinsä. Tavoitteena on käsitellä lajiketta niin, että kasvuympäristön ja lajikkeen käyttötarkoituksen huomioon ottaen siitä saadaan paras mahdollinen tulos. Tieto taudinkestävyydestä on kasvitautien torjunnan perusta Lajikkeen taudinkestävyys on seuraus taudinaiheuttajan ja lajikkeen yhteen sopimattomasta vuorovaikutuksesta. Kasvin taudinkestävyys voi johtua monista syistä, jotka pohjimmiltaan ovat yhden tai useamman perintötekijän säätelemiä sekä kasvissa että taudinaiheuttajapieneliössä. Perintötekijöiden eli geenien säätelemää ominaisuutta voidaan siirtää kasvinjalostuksen keinoin. Taudinkestävyys voi olla joko rotuspesifistä eli vertikaalista, tai niin sanottua kenttä- eli horisontaalista kestävyyttä. Rotuspesifinen taudinkestävyys toimii tiettyjä, tunnettuja taudinaiheuttajarotuja vastaan. Taudinkestävyysgeeni tunnistaa hyökkäävän taudinaiheuttajan avirulenssigeenin, mikä käynnistää lukuisia reaktioita kasvissa, jotka päätyvät useimmiten solun kuolemaan. Usean viljalajikkeen härmän- tai ruosteenkestävyys perustuu rotuspesifiseen kestävyyteen: kestävyyden ollessa toimiva lajike säilyy lähes oireettomana vallitsevassa tautipopulaatiossa. Monitahoisten ohralajikkeiden taudinkestävyys Erkki-lajikkeeseen verrattuna 40 35 30 härmä rengaslaikku verkkolaikku taudin määrä % pinta-alasta 25 20 15 10 5 0 Arve Erkki Pohto Erkki Jyva Erkki Rolfi Erkki Botnia Erkki Kunnari Erkki