Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 1/16 KUNTOUTUSKUVIOITA 40 v aikana Auli Nuutila 12.5.06-60 luvulla: - 3 lastenlinnaa, ( Helsinki, Kuopio, Lappi ) muutama vajaamielislaitos: esim. Vaalijala, Antinkartano, Rinnekoti, Kårkulla - keskussairaaloiden rakentaminen - vajaamielislaitosten rakentaminen -Cp poliklinikkojen perustamista, osin Va Kunnon aloitteesta tai tuella Kuntoutus, mm apuvälineet = pyörätuoli, tukikengät anottiin kotikunnan sosiaalilautakunnalta invalidihuoltolain perusteella Oppivelvollisuudesta vapauttaminen V-3 lausunto vajaamielisyydestä Harjaantumisluokkia/ kouluja, osin kehitysvammalaitosten yhteydessä -80 luvulla Perustettiin lastenneurologiset työryhmät useimpiin keskussairaaloihin Lääkinnällinen kuntoutus terveydenhuollon tehtäväksi myös budjetoinnit, terapiat, apuvälineet jne Porrastukset lasten osalta osin erikoissairaanhoitoon, osin perusterveydenhuoltoon
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 2/16 Sopeutumisvalmennuksen järjestelyä osin lääk.kuntoutuksena, osin yhdistysten ja liittojen toimintana Harjaantumisopetuksen ja sittemmin myös vaikeimmin vammaisten opetuksen siirtyminen erityishuollosta koulutoimeen -90 luvulla Vaikeavammaisen kuntoutus Kelan kautta, rajanvetoja, synkronointeja, yhteensovituksia, Koulussa integration / inkluusion ja segregaation tasapainottelua Kolmannen sektorin osuus lisääntyy esim kurssien järjestäjänä ja tiedottajana 2000 luvulla haasteet *turvata kuntoutus ja hoito kilpailuyhteiskunnassa * oikeanlaista kuntoutusta oikea määrä oikeaan aikaan oikeille lapsille shopping center vaarat *perheiden jaksaminen, avustajien koulutus, jatkuvuus, *kolmannen sektorin ja julkisen sektorin yhteistyön kehittäminen: esim. kuntoutusohjaajat/ aluesihteerit/erityistyöntekijät
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 3/16 Vammaisuus, handicap, käsitteenä + interventiomahdollisuudet eri vaiheissa Ennaltaehkäisy Tapahtuma,joka vaurioittaa (t. geneettinen t.neurobiol. poikkeavuus) Hoito? Lisäongelmien ehkäisy Hoito? Vamma tai vaurio elimessä Elimen toiminnan häiriö, toiminnanvajavuus Kuntoutus Jäljellä olevan toimintakyvyn käyttö ja kehittäminen Ulkoisten esteiden minimointi Vaikeus selvitä omassa ympäristössä toiminnanvajavuuden takia, vammaisuus, handicap ICF- ajattelussa painopiste jäljellä olevassa toimintakyvyssä!
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 4/16 Mikä elämässä on tärkeää? (Le Blanc 1972 tehty aikuisille Cp vammaisille suunnattu kysely) 1: kommunikaatio 2. Jokapäiväisistä asioista itse selviytyminen 3. Liikkuminen jollain tavalla, vaikka apuneuvoin 4. Kävely Eli tässäkin toimintakyvyn kannalta tärkeät asiat nousevat esiin.
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 5/16 Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus: taulukko: Hoito-, kuntoutus- ja tukitarve lapsiväestössä 1: 50 000 pitkäaik./pysyvän vaativan sairaalahoidon tarve 1:5000 vaativa hoidon tarve, ajottainen kotihoito mahdollinen vahvasti tuettuna, hoidon sisältö perus ja sairaanhoitoa,kuntoutus toissij. 1:500 Kotihoito vaatii paljon tukea, samoin koulu ja päivähoito erityisjärjestelyjä, kuntoutus sisällöltään kokonaisvaltaista Osallistumisen ja tasa-arvoisen asumisen toteutus hyvin haastavaa 1:50 Huomattavia vaikeuksia jokapäiväisessä elämässä. Kuntoutuksen ja tukitoimien osuus merkittävä (erityispäivähoito,erityisopetus) Omaehtoinen toiminta mahdollista tuettuna 1:5 Tukitoimet muodostuvat tavanomaisista palveluista, kuntoutuksen osuus ajottainen ja vähäinen.(pienryhmät, kiertävät erityisopettajat) Syrjäytymisriski.
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 6/16 Kuntoutussuunnitelmasta käytäntöön. Monen tahon velvoite tehdä suunnitelmia: *lääkinnällinen kuntoutussuunnitelma *päivähoidon kuntoutussuunnitelma *koulun HOJKS *erityishuollon kuntoutussuunnitelma *sosiaalitoimen palvelusuunnitelma *nuoren koulutussuunnitelma Lisäksi monivammaisen osalta voi vielä olla esim. näkövammaa tai kuulovammaa koskevat kuntoutussuunnitelmat TAVOITTEEN tiedostaminen, -ainakin lähitavoitteen- selkeyttää eri toimijoille missä ollaan menossa
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 7/16 Ajallinen marssijärjestys : Lääk.kunt.s------------------------------------------------------------------------------------ -------- pvhoidon kunt.s------------------ --- koulun suunnitelmat------------------------------------- nuoren koul. suunn. ikä: 5v 10v 15v Eri ikäisenä eri asiat ovat tärkeitä: Alussa painopiste lääkinnällisen kuntoutuksen asioissa, sitten pedagoginen kuntoutus nousee tärkeimmäksi, sosiaalisen kehityksen tuki kulkee kaiken aikaa rinnalla Aluksi lääkinnällinen kuntoutus on varhaiskuntoutusta, samalla diagnostisoivaa, taidoissa myös edetään koko ajan. Samalla on kuitenkin monipuolisesti tuettava ja selvitettävä ikäkauden taitoja ja kehitystä. Kouluiässä pääpaino on enemmän kykyjen siirtämisessä arkeen, toimintakyvyn parantamista vajavuudesta huolimatta, ylläpitoa. Vahtimista ettei tule huononemista. Kouluasioiden, kaverien, osallistumisen, sosiaalisen kehityksen mahdollistamista.
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 8/16 Elämänkaari-ajattelu : Missä mennään ja mihin? Mitkä ovat tavoitteet, mihin pitää satsata, mikä on tärkeää. Diagnoosin tärkeys: käsitys luonnollisesta kulusta oikeat tavoitteet esim. lihassairaudet, MMC, Cp vamma Elämänkaaren ja kulun ymmärtäminen auttavat tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan estävät juuttumasta johonkin vaiheeseen auttavat harjoittamaan vajaan kyvyn kanssa iänmukaisia asioita
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 9/16 Sekundaarisen vammaisuuden huomiointi ja estäminen Esim. liikuntavamma primaarista, seurannaisena muuta lisävammaa, joka heikentää selviämistä. Helpoin esimerkki synnynnäinen näkövammaisuus tai kuulovammaisuus, joissa kokemus ympäröivästä maailmasta on huomattavan erilainen. Myös liikuntavamma ja kielellinen poikkeavuus huomattavia rajoitteita. ajankäytön ongelmat, hitaus kokemusten jääminen niukaksi osallistumisen vaikeus sivuun jääminen kavereista psyykkiset seuraamukset, masennus, heikko itseluottamus jne. Päivähoito lapsiryhmässä riittävän tuen turvin on lapselle kuntoutusta, kuntouttavaa arkea, tuo lapselle lisää ja uutta näkökulmaa kotihoitoon ja kuntoutukseen, estää sekundaarista vammaisuutta. Lääkinnällinen kuntoutus kuitenkin on enemmän primaarivammaan suuntautuvaa.
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 10/16 Suunnitelmasta käytäntöön. edellytyksiä käytännön onnistumiselle: -tieto siitä mitä tarvitaan, kenellä on tieto? * monivammaiset, dg selvittelyt, tarkennukset -perhe mukana suunnittelussa ja hyväksyy suunnitelman -tieto alueellisista resursseista ja toteutusmahdollisuuksista -tieto asiaan liittyvästä lainsäädännöstä ja sen soveltamisesta -tarvittavasta tiedonkulusta huolehtiminen ja sopiminen *kuka kuljettaa tiedon? -yhteys tarvittaviin verkoston osiin -yhteensovitus muuhun toimintaan *ikä, elämänvaihe ja perheen tarpeet huomioiden -kontrollit, arvio onnistumisesta, jatkon tarkistus KUKA tietää missä mennään.kenen puoleen perhe kääntyy? kunt.ohjaaja, terapeutti, poliklinikan hk,?? Onko yksinkertaista ratkaisua? Ei. On monenlaisia ratkaisuita. On muuttuvia ratkaisuita. Perustaso, lähipiiri on arjessa läsnä eniten. Painopiste siirtyy vähitellen terveydenhuollosta pedagogiseen arkeen.
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 11/16 Elämänkaariajattelu lasten kuntoutuksessa Seinäjoen VLK- toimikunta Aihevalinta nousi ryhmän pitkäaikaisen työkokemuksen pohjalta. Vajaan 200 000 asukkaan alueella on vain yksi lasten erikoissairaanhoidon toimipiste ja samat työntekijät ovat hoitaneet ja seuranneet kuntoutettavia lapsia keskolasta rippikouluun Työn tavoite: *luoda visiota lapsen kuntoutuksen painopisteisiin sekä kehittymisen tukemiseen eri ikäkausina *tuoda tulevaisuusnäkökulmaa tähän päivään: kuntoutus on tavoitteellista, tulevaisuuteen suuntautuvaa toimintaa *luoda kokonaiskuvaa ja monipuolista näkökulmaa niin perheille kuin kuntouttajille ja lapsen elinympäristön ihmisille *muistuttaa että vaikka vammaisella lapsella on erityisiä tarpeita, hänellä on myös lapsen tavalliset tarpeet Itse elämänkaaren vaiheita lähestytään jaottelun pohjalta: vauvaikä, leikki-ikä, esikouluikä, kouluikä, murrosikä, nuoruus. Työssä mietitään kunkin ikäkauden kehitystehtäviä ja -haasteita ja sen jälkeen arvioidaan vammaisen lapsen kannalta ikäkauden riskitekijöitä sekä mietitään kuntoutuksen keinoja ja ikäkauden kehityshaasteiden yhteensovittamista. Katsomme, että korostetulla ikäkauden tiedostamisella on monia etuja: *auttaa tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan *estää juuttumista johonkin vaiheeseen *auttaa harjoittamaan vajaan kyvyn kanssa iänmukaisia asioita *auttaa muistamaan tulevaisuusnäkökulman kuntoutuksessa *muistuttaa, että kuntoutuksella rakennetaan tämän yksilön ainutkertaista elämää. Näemme tämän työn ensisijaisen merkityksen koulutusmateriaalina opiskelijoille ja vammaisten lasten kanssa eri tavoin työnsä puolesta oleville, samoin myös perheiden kanssa keskusteluissa käyttökelpoisena runkona ja kirjallisena materiaalina.
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 12/16 Vauvaikä: Kehitysvaihe: Varhainen kiintymyssuhde, vuorovaikutus Motoriikka, uteliaisuus, tutustuminen ympäristöön Riskit: lapsen vammaisuus, aistivammat, vanhempien suru, pitkät hoitojaksot. Kuntoutus: Motoriikka: fysioterapia Vanhempien tukeminen, (tilanteen vähittäinen hahmottuminen) hoit.työryhmä, kunt.ohjaaja, sos.tt., terapeutit, lähi-ihmiset, vertaistuki..
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 13/16 Leikki-ikä, esikouluikä Tyypillistä ikäkaudelle: leikki, toisten lasten joukkoon hakeutuminen, ilmaisun kehittyminen, ADLtaidot, itseluottamus, minä, Motoriset taidot, käsien käyttö Eskarivaiheessa maailma laajenee, kokemukset kodin ulkopuolelta, Kouluvalmius- asioita: opitaan toimimaan ryhmässä, kuuntelu, keskittyminen paranee, oppimisesta nauttiminen, itsetunto nousee Liikunnalliset taidot kehittyvät, hahmotus ja hienomotoriikka samoin. Kaverit ja harrastukset tulevat tärkeiksi. Riskit: sivuun jääminen, kohtelu vauvamaisesti, ei jakseta odottaa lapsen hidasta suoriutumista, motivaatio kärsii. Kielellisen kehityksen heikkous vie keinottomuuteen---sekundaarisen vammautumisen riski, passiivisuus Perhe on lujilla arjen pyörityksessä, päivähoidon ratkaisut, avustaja? Epävarmuus tulevaisuudesta Eskarivaiheessa kouluvalmiuksien, koulun selvittelyt Kuntoutus: Kommunikointikeinot? Tarvittaessa monikanavaisesti, puhe, tukiviittomat, kuvat, tikoteekin tutkimus??, Lapsiryhmässä mukana olo, avustajan merkitys osallistumisessa Terapiat tilanteen mukaan: toimintaterapia, puheterapia, fysioterapia.. niiden tarpeen ja toteutuksen harkinta, yhteistyö Vähitellen kannanottoa eskarin aloittamiseen ja tulevaan kouluun.pidennetty oppioikeus? Ammattitaitoisen ja pitkäaikaisen avustajan tärkeys Uusi perhekurssi saattaisi olla monelle hyvä..
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 14/16 Kouluikä Tyypillistä kouluikäiselle: maailman laajeneminen, oppimisen ja henkisen kasvun aikaa, rajat ja mahdollisuudet realisoituvat vähitellen. Nuori löytää paikkansa ikätoveriensa joukosta. Harrastukset ovat tärkeitä. Vammaisen koululaisen riskit: Porukasta sivuun jääminen, tukitoimien niukkuus, avustajan puute kuljetusongelmat, hitaus, ajankäyttöongelmat Integratio? Erityisluokka? Riittävä tuki integraatiossa? Fyysiset riskit: liikunnan väheneminen, virheasennot, lihaskiristykset, painon nousu. Kuntoutusväsymys Taloudelliset paineet Kuntoutus: Opillinen: HOJKS yhteistyö koulun ja terapeuttien välillä yhteistyö mahdollisiin erityisyksikköihin Lääkinnällinen: ylläpitävä liikunnallisten taitojen harjoittelu, kuntosalimaisuus? itsenäisen liikkumisen, siirtyilyitten harjoittelu, ADL asiat Harrastusten löytäminen Vapaa-ajan ohjelmaa! Murrosikä, nuoruus
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 15/16 Tyypillistä ikäkaudelle: irrottatutumista kotoa, porukat tärkeitä, tulevaisuuden haaveet: opiskelu -, ammatti, seurustelu tulevat vähitellen realistisemmiksi. Vammaisen nuoren riskit: Itsenäistymisen vaikeus: tosiasiallinen suuri avun tarve, riippuvuus kotoa, sivuun jääminen porukoista. Kaverien etääntyminen, seurusteluasioiden vaikeus, tottumattomuus asiointiin itsenäisesti jne. Kulkemisten ja kuljetusten vaikeus korostuu. Avustajaa tarvittaisiin vapaa-aikaan! Itseluottamuksen heikkous ja masennus vaarana Integroidulla nuorella ei useinkaan ole mallia vammaisen aikuisuudesta, ei realistista mielikuvaa vammaisesta aikuisesta. Kurssit? Peruskoulun jälkeinen aika? Kuntoutusvastuu siirtyy lasten puolelta aikuispuolelle, uudet ihmiset Fyysisesti : liikunnan väheneminen, virheasennot, kiristykset, ryhtivirheet, kunnon huonous, lihavuus jne Kuntoutus: Lääkinnällinen : ylläpitävä, lisäongelmien ehkäisyä,terapioita, apuvälineitä, kursseja Itsenäistymistä tukeva : kansanopisto, kymppiluokka, itsenäistymiskurssit, valmennuskurssit? Ammatillinen : lukio ja jatko-opiskelu ammattikoulutus/erityisammatikoulu oppisopimuskoulutus AIKUISUUS? 1. Osalla tavoite itse arjessa toimeen tuleva, itsenäisesti asuen, osin avustajaa tarviten, elämänsisällöllistä tekemistä, ohjelmaa. Tulot eläkkeestä+ tuista. 2: Osalla soveltuva ammatti, toimeentulo työstä, tai ainakin lisätuloja eläkkeeseen. Arjen apua tilanteen mukaan, samoin asuminen 3. Osalla avuntarve 24 t /vrk. Tavoite on mahdollisimman hyvän elämän puitteet niin vammaiselle kuin läheisille. Vammaisen tarpeet muodostavat työmahdollisuuden jollekin toiselle. Myös laitos voi osalle olla koti.
Auli Nuutila 12.5.2006 / Matti Koivikko Symposium Sivu 16/16 Lapsen persoonallisen kasvun haasteet: Jokaisen on kasvettava itsekseen, löydettävä minuutensa, hyväksyttävä itsensä. Vammaisen nuoren rajojen ja mahdollisuuksien realisoituminen ja hyväksyminen varsinainen haaste. Nuori voi olla lähiympäristössään ainut vammainen, ei tunne aikuisia vammaisia jne. Kurssit ja leirit tärkeitä! Itsenäistymisen kannalta avustajat tärkeitä, samoin kuljetuspalvelut. Avustajien koulutus, ammattitaito ja pitkäaikaisuus korostuvat. Saumakohdat tärkeitä neuvottelukohtia: Saattaen vaihdettava. Mitä elämänkaari-ajattelu antaa kuntoutukseen? -auttaa tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan -estää juuttumasta johonkin vaiheeseen -auttaa harjoittelemaan vajaan kyvyn kanssa iänmukaisia asioita -auttaa muistamaan tulevaisuuden näkökulman kuntoutuksessa -muistuttaa, että kuntoutuksella rakennetaan tämän yksilön ainutkertaista elämää