Hallittuun palvelujen kehittämiseen Palkansaajajärjestö Pardian puheenvuoro vuoden 2015 eduskuntavaaleihin ja hallitusohjelmakeskusteluun
Sisältö Kohti hallittua palvelujen kehittämistä... 4 Toimiva valtionhallinto tarvitsee tekijänsä... 6 Valtion rooli ja tehtävät tulevaisuudessa... 8 Palvelujen laatu ja saavutettavuus... 10 Uudistamishankkeiden aikataulu ja henkilöstön osallistuminen... 13 Köyhdyttävät ulkoistamiset... 15 Toimintatapojen kehittäminen ja valtion henkilöstöpolitiikka... 18 Palkkauksen harmonisointi ja palkkausjärjestelmien rahoitus... 20 Muutosturvan tukitoimet ja rahoitus... 22 Investoinnit infrastruktuuriin ja inhimilliseen pääomaan... 24 Valtion omistajapolitiikan tuettava kasvua... 25 Samapalkkaisuus vielä kovan työn takana... 27 Valtion varautumien henkilöstön eläkemenoihin... 29 Teksti: Pentti Ekola, Pirkko Janas, Katja Heikkilä, Ari Komulainen, Jarmo Lehtonen, Aki Nieminen, Timo Nousiainen, Pekka Pietinen, Tapio Rissanen, Niko Simola, Harri Sirén, Michaël Vanamo, Mikko Äikäs Tilastografiikka: Aki Nieminen Toimitus: Riitta Nieminen, Harri Sirén Ulkoasu ja taitto: Innocorp Oy Paino: Libris Oy, 2015
Yhteiskunta ja talouselämä tarvitsevat toimiakseen tehokasta ja vahvaa valtionhallintoa. Kansallinen kilpailukyky syntyy investoinneista myös valtion palveluihin, kuten hyvään hallintoon, koulutukseen ja tutkimukseen. Valtiolta on kadonnut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana yli 100 000 työpaikkaa. Jäljellä on noin 80 000, ja määrä vähenee edelleen. Valtion työntekijöiden osuus kokonaistyövoimasta on vain kolme prosenttia ja julkisen sektorin työvoimasta noin 15 prosenttia. Hyvät valtion palvelut sekä oikeudenmukainen yhteiskunta puolestaan tarvitsevat osaavia ja motivoituneita työntekijöitä. Julkisuudessa elää vahva harhaluulo, että valtiosektori on iso ja sen työntekijät ovat talouskehityksen esteenä.
KOHTI HALLITTUA PALVELUJEN KEHITTÄMISTÄ Viime vuosien määrärahaleikkausten vuoksi valtionhallinnon voimavarat ja tehtävät eivät enää kohtaa. Nyt on aika käydä keskustelua siitä, millaista valtiota halutaan ja miten se pystytään toteuttamaan. Julkisen sektorin koosta käydyssä keskustelussa on jäänyt täysin huomiotta, että viime vuosikymmeninä valtion virastojen ja laitosten henkilöstömäärä on jo merkittävästi supistunut. Vuodesta 2010 lähtien valtion henkilöstömäärä on pienentynyt 1,5 2,7 prosenttia vuosittain. Jos tarkastellaan vanhan tuottavuusohjelman piirissä olevan henkilöstön määrää, se on pudonnut viimeisen kymmenen vuoden aikana noin kymmenellä tuhannella nykyiseen noin 80 000 virkamieheen ja työntekijään. Vaikea on väittää, etteikö valtion henkilöstö olisi jo ollut vähennysten ja muutosten kohteena, ja osallistunut näin omalta osaltaan säästötalkoisiin. Faktat kuntoon Kun puhutaan julkisesta sektorista, liikkeellä on myös paljon väärää tietoa. Julkisen sektorin menojen suhde on 60 prosenttia bruttokansantuotteesta ja yksityisen sektorin menojen suhde on 240 prosenttia bruttokansantuotteesta. Julkisen sektorin kokoa arvioitaessa onkin tarkoituksenmukaisinta tarkastella julkisen talouden arvonlisäyksen osuutta koko kansantalouden arvonlisäyksestä eli bruttokansantuotteesta. Julkisen sektorin arvonlisäys vuonna 2012 oli 20 prosenttia ja yksityisen sektorin 80 prosenttia. Julkisen sektorin koko on siis 20 prosenttia bruttokansantuotteesta, ei lähes 60 prosenttia kuten nyt monessa yhteydessä väitetään. Valtiolla vähemmän ei ole enemmän On aika myöntää, että vähemmän on enemmän -ajattelutapa on tullut tiensä päähän. Tuottavuutta ei voi parantaa pelkällä henkilöstön vähentämisellä. Tämän myös Valtiontalouden tarkastusvirasto on todennut selvityksissään. Jatkuvien leikkausten ja henkilöstön irtisanomisten sijaan pitäisi käydä keskustelua siitä, mikä on valtion tehtävä. Poliittisen päättäjän on määriteltävä, mitä tehtäviä jätetään tekemättä jos edelleen halutaan sääs- 4
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen tää. Ja jos halutaan säästää, lainsäädännön pitää vastata muuttuneita resursseja. Totuus on, että nykyistä pienemmällä henkilöstömäärällä nykyisiä palveluja ei enää kyetä tuottamaan tehokkaasti. Tulevalla hallituskaudella valtion tulevaisuuden rooli ja tehtävät on määriteltävä selkeällä, ennakoitavalla ja parlamentaarisesti sitovalla tavalla pitkälle tulevaisuuteen. Pidetään kiinni hyvästä Ennen kuin tehdään päätöksiä valtiopalveluiden säästötalkoista, on hyvä muistaa, että toimiva valtionhallinto, turvallisuus ja oikeusjärjestelmä sekä valtion tuottama perusinfra mahdollistavat myös yritysten toiminnan ja investointien tekemisen. Meillä monet asiat ovat edelleen hyvin: olemme kärkipäässä kilpailukykyä, osaamista, onnellisuutta ja vaikkapa äitiyttä vertailevissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Eikä tämä johdu julkisen sektorin liian suuresta koosta, vaan esimerkiksi tutkitusti Euroopan tehokkaimmasta hallinnosta, jota jäsenemme osaamisellaan ja työpanoksellaan tuottavat. Helsingissä tammikuussa 2015 Pidetään yhteyttä! 040 566 8517 niko.simola@pardia.fi @simolaniko Niko Simola Palkansaajajärjestö Pardian puheenjohtaja Tämän kirjasen tarkoitus on antaa valtion työntekijöiden edustajana ja sopimusosapuolena taustatietoa valtionhallinnon tilasta ja asioista, joita olisi huomioitava hallitusohjelmassa. 5
TOIMIVA VALTIONHALLINTO TARVITSEE TEKIJÄNSÄ Valtionhallinnon kehittämis- ja muutostyöhön tarvitaan vaalikaudet ylittävä näkymä siitä, mihin pyritään. Sellainen näkymä, askelmerkit, toimenpiteet ja raharaamit edellyttävät laajapohjaista ja myös parlamentaarista valmistelua sekä sitoutumista siihen. Henkilöstön aseman sitova turvaaminen on luontevaa ratkaista osana ohjelmaa. Määrärahojen leikkaukset ja henkilöstön vähentäminen vaikuttavat työpaikkojen arkeen kiihtyvällä tahdilla. Irtisanottujen määrä oli vuonna 2014 suurempi kuin edellisenä vuonna. Vuosi 2015 tulee olemaan vielä ikävämpi, mikäli talousarvioissa ei osoiteta lisää rahoitusta. Valtion menoja leikataan ensi vuonna monin tavoin. Virastoihin iskevät toimintamenoihin budjetoitavien määrärahojen leikkaukset, jotka ovat yhteensä noin 80 miljoonaa euroa. Summa koostuu niin sanotusta tuottavuusvähennyksestä, joka on uusi 0,5 prosentin leikkaus, palkkojen liukumaleikkauksesta, jonka suuruus on 1,76 prosenttia kehyskaudella, vanhan tuottavuusohjelman mukaisista määrärahaleikkauksista ja eräistä uusista lisäleikkauksista. Leikkauksia kohdistuu myös yliopistoihin ja Kelaan. Toimintamenojen pääosa on henkilöstön palkkausmenoja ja niiden sivukuluja. Tämän vuoksi leikkaukset kohdistuvat useimmiten henkilöstöön. Virastoissa ja laitoksissa tultaneen vuonna 2015 käymään yhteistoimintaneuvotteluja keinoista, joilla menot ja tulot sovitetaan yhteen. Poliittisessa keskustelussa on esiintynyt toistuvasti näkemyksiä, joiden mukaan julkisella sektorilla on liikaa väkeä. Vähentää pitäisi kymmeniä tuhansia. Keskustelussa on tainnut jäädä huomaamatta, kuinka paljon valtion väki on jo vähentynyt. Määrä on pienentynyt yhteen kolmannekseen parinkymmenen vuoden aikana. Valtiolla on budjettikirjan mukaan enää noin 77 000 työntekijää vuonna 2015, ja määrä pienenee edelleen noin tuhannen henkilön vuosivauhtia. Eduskuntavaalien lähestyminen kannustaa pohtimaan ja keskustelemaan esimerkiksi millaisia valtion tuottamia ja rahoittamia palveluita tarvitaan, millaisiksi niitä halutaan kehittää ja millaiset rakenteet niihin tarvitaan. 6
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen Palveluiden ja rakenteiden kehittämisen tyypillinen aikajänne on ollut enintään hallituskauden mittainen, jos sitäkään. Se on näkynyt tempoilevana politiikkana muun muassa alueellistamisessa, hallinnon kehittämisessä ja uusien virastojen perustamisissa. Nykyisellä menolla olemme kiihtyvällä vauhdilla matkalla kohti niin sanottua yövartijavaltiota ilman, että kehittämisen suunnasta käydään kunnon keskustelua. Käytännössä vain rahaleikkaukset ohjaavat. Valtion palvelut ovat jo kadonneet harvaan asutuilta alueilta. Seuraavaksi ne vähenevät alueellisista ja maakunnallisista keskuksistakin, jos suunta ei muutu. Arvovalinnat ratkaisevat. Valtion henkilöstö budjettitalous 1980 2013 Tuhatta 250000 200000 150000 100000 50000 0 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 Lähde: VM 7
VALTION ROOLI JA TEHTÄVÄT TULEVAISUUDESSA Valtion tulevaisuuden rooli ja tehtävät tulee määritellä selkeällä, ennakoitavalla ja parlamentaarisesti sitovalla tavalla pitkälle tulevaisuuteen. Viime vuosien määrärahaleikkausten vuoksi valtionhallinnon voimavarat ja tehtävät eivät enää kohtaa. Kun valtion voimavaroja on karsittu, tulee lainsäädäntöäkin muuttaa vastamaan tehtyjä muutoksia. Tehtäviä ja voimavaroja määriteltäessä on otettava huomioon, että pelkkä yövartijavaltio ei tuota riittäviä valtion tarjoamia laadukkaita ja tasaarvoisia palveluja. Veropohjan ja -kertymien tulee olla riittävät, jotta palveluita voidaan tuottaa ja niiden laatu turvata. Valtion tuottama perusinfrasktuuri on toimivan yhteiskunnan kannalta oltava kunnossa, sillä se luo toimintaedellytykset yksityiselle sektorille. Julkinen ja yksityinen sektori muodostavat kokonaisuuden eivätkä ole toisistaan irrallisia. Julkisella sektorilla on merkittävä rooli elinkeinoelämän toimintaedellytysten turvaajana. Toimivat julkiset palvelut, hyvä hallinto, koulutus ja tutkimus ovat investointi kansalliseen kilpailukykyyn. Julkinen hallinto on vastuussa muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollosta, koulutusjärjestelmästä sekä kattavasta sosiaaliturvajärjestelmästä, kuten työttömyysturvasta ja eläkkeistä. Näiden järjestelmien ylläpitämiseksi riittävällä tasolla tarvitaan tarkoituksenmukaiset resurssit. Valtion palvelut ovat rapautumassa. Poliittisten päättäjien tulee löytää yhteinen näkemys tulevaisuuden valtionhallinnosta siten, että toimintaympäristön muutokset ja haasteet on huomioitu. Eri hallinnonalojen tiedossa olevat menot tulee budjetoida täysimääräisinä. Jos määrärahoja leikataan rajulla otteella, on määriteltävä tehtävät, jotka jätetään hoitamatta. Resurssien ja tehtävien tulee kohdata toisensa ja olla tasapainossa. Toteuttavien ja suunniteltujen uudistusten yhteydessä on muistettava hyvä henkilöstöpolitiikka. 8
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen Valtion henkilöstö virastotyypeittäin 31.12.2013 Turvallisuustoiminta Elinkeinotoiminnan palvelut Tutkimustoiminta Poliisi, tulli, rajavalvonta, puolustusvoimat ym. Ely-keskukset ym. Tilastokeskus, THL ym. Valtiovarainh., vakuutus, rahoitus Oikeustoimi Tuomioistuimet, syyttäjänlaitos, vankeinhoito Ministeriötason toiminta Alue- ja ympäristöpalvelut Suomen ympäristökeskus ym. Opetus- ja koulutuspalvelut Liikenne ja liikennepalvelut Sosiaali- ja terveyspalvelut Liikennevirasto, liikenteen turvallisuusvirasto ym. TE-toimistot ym. Kulttuuripalvelut Muut toiminnat 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 Henkilöstö 31.12.2013 yhteensä 81210 Lähde: VM/HO 9
PALVELUJEN LAATU JA SAAVUTETTAVUUS Valtion palvelujen tulee olla laadukkaita ja alueellisesti kattavia sekä kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen saavutettavissa. Koska palvelut ovat keskittyneet yhä enenevässä määrin maakuntakeskuksiin, keskuksien ulkopuolella asuvat eivät enää tavoita valtionhallinnon palveluja. Esimerkiksi poliisin, verottajan ja Kelan palvelut saattavat haja-asutusalueilla olla useiden satojen kilometrien päässä. Valtion palvelujen alasajo on lopettava. Palvelujen saatavuuden jatkuva tosiasiallinen heikentäminen rikkoo yhdenvertaisuuden periaatetta. Valmisteilla olevat kuntien ja valtion tiettyjen virastojen yhteiset joitakin palveluja tarjoavat käyntiasiakaspalvelupisteet johtavat pahimmillaan nykyisten palvelujen entistä jyrkempään heikentymiseen. Pardia on teettänyt vuosina 2006 ja 2011 (TNS-Gallup) kyselytutkimukset valtion henkilöstön vähentämisestä ja palveluiden laadusta. Kyselyjen mukaan kansalaiset arvostavat valtion tuottamia palveluita. Vastanneiden joukossa on yhteinen näkemys siitä, että valtion henkilöstövähennykset eivät saa olennaisesti heikentää palvelujen laatua ja saatavuutta. Erityisen yksimielisiä kansalaiset olivat palvelujen saatavuuden ja laadun takaamisesta sisäisten turvallisuuspalvelujen ja perusinfrastruktuurin kohdilla. Kansalaiset kokevat, että palvelujen saatavuudessa tulee taata alueellinen tasa-arvo, ja he ovat valmiita maksamaan palvelujen turvaamisesta. Vastaajien mielestä valtion palveluverkoston harventaminen ei saa vaikuttaa eri puolella Suomea asuvien kansalaisten mahdollisuuksiin saada ja käyttää valtion palveluja. Laadun ohella se on jopa verotuksen alentamista tärkeämpi tavoite. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn arvo- ja asennetutkimuksesta vuodelta 2014 käy ilmi, että kolme neljästä suomalaisesta (76 %) on sitä mieltä, että vaikka hyvän sosiaaliturvan ja muiden julkisten palvelujen ylläpitäminen maksaa paljon, suomalainen hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen. 10
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen Pardian mielestä on selvää, että palvelujen on oltava kaikkien saatavilla: se on osa hyvinvointivaltion kantavia arvoja. Valtion palvelujen alasajo on lopettava. Esimerkiksi poliisin, verottajan ja Kelan palvelut saattavat harvaan asutuilla alueilla olla useiden satojen kilometrien päässä, ja ne ovat keskittyneet yhä enemmän maakuntakeskuksiin. Palvelujen saatavuuden jatkuva heikentäminen rikkoo yhdenvertaisuuden periaatetta. Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa vuosikertomuksessaan 2014, että hallinnon kehittämistoimien tulee perustua suunnitelmallisuuteen ja selkeään käsitykseen tavoitteista. Poikkihallinnollisissa kehittämistoimissa pitää luoda mekanismit hallinnonalojen vuoropuhelulle ja yhteistoiminnalle. Kehittämistoimien toteuttamisessa on edettävä suunnitelmallisesti siten, että uuteen järjestelmään tai toimintaan siirryttäessä huolehditaan uuden toimivuudesta sekä tuloksellisuuden arvioimisen ja seurannan järjestämisestä. 11
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen Valtion henkilöstö maakunnittain 2000 2013 Ahvenanmaa -8 % Etelä-Karjala -28 % Etelä-Pohjanmaa -17 % Etelä-Savo -35 % Kainuu -32 % Kanta-Häme -13 % Keski-Pohjanmaa -31 % Keski-Suomi -44 % Kymenlaakso -14 % Lappi -39 % Pirkanmaa -50 % Pohjanmaa -36 % Pohjois-Karjala -47 % Pohjois-Pohjanmaa -51 % Pohjois-Savo -33 % Päijät-Häme -26 % Satakunta -15 % Ulkomailla toimivat -43 % Uusimaa -29 % Varsinais-Suomi -50 % 174 160 2684 1584 1904 1584 2965 1931 2202 1505 4449 3882 781 539 6373 3557 3762 3223 5900 3612 9112 4524 3227 2058 3697 1967 7659 3773 5692 3797 1928 2812 2385 1059 606 5069 10213 0 10000 20000 30000 40000 50000 2000 2013 Tuhatta 33269 47072 Lähde: NETRA 12
UUDISTAMISHANKKEIDEN AIKATAULU JA HENKILÖSTÖN OSALLISTUMINEN Valtionhallinnon uudistamishankkeisiin on varattava riittävästi aikaa ja henkilöstön tulee olla suunnittelussa mukana. Samaan aikaan kun valtionhallinnon työntekijöiden määrää on vähennetty, tehtävät ovat lisääntyneet muun muassa EU-jäsenyyden, hankintojen ja kilpailutusten yleistymisen ja monimutkaistumisen, hallinnon projektikulttuurin ja arviointitoiminnan vuoksi. Perustehtävien hoito kärsii, koska lukuisat ja osittain päällekkäiset hankkeet valtionhallinnon rakenteelliseksi uudistamiseksi työllistävät henkilöstöä. Lisäksi muutos- ja kehittämishankkeet johtavat usein kokonaistuottavuuden laskuun. EU:n teettämän Eurofound 2012 -tutkimuksen mukaan suomalaisessa työelämässä on tehty enemmän organisaatiomuutoksia kuin missään muualla Euroopassa. Kotimaisten työolobarometrien mukaan aktiivisin sektori muutosten toteuttamisessa on ollut valtionhallinto. Valtionhallinnossa on meneillään lukuisia virastorakenteiden kehittämishankkeita. Jotkut hankkeet, kuten kolme seuraavaa, jatkuvat myös tulevalla hallituskaudella. Asiakaspalvelu2014-hankkeen tavoitteena on yhteisissä palvelupisteissä tarjota aina kunnan omat asiakaspalvelut ja ne valtion viranomaisten palvelut, joissa käyntiasiointia on eniten. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi valikoituja poliisin, TE-toimistojen, Verohallinnon, maistraatin, työvoiman palvelukeskusten, kuntien ja Kelan palveluita. Hankkeen pilotointivaihe kestää syksyyn 2015 saakka. Pardian mielestä käyntiasiakaspalvelupisteet eivät voi korvata virastojen omaa palveluverkkoa. Siksi ne tulee toteuttaa vain siellä, missä tällä hetkellä ei ole saatavilla valtion viranomaisten tarjoamia palveluja. Keskus- ja aluehallinnon virastoselvitys -hankkeen selvitystyötä on tehty vuonna 2014. Tulevassa hallitusohjelmassa tulee linjata jatkotyö. Keskushallin- 13
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen non osuudessa selvitetään, miten virastojen rakenne voidaan järjestää toisin. Esimerkiksi voitaisiinko pienempiä virastoja koota yhteen nykyisiä virastoja suurempaan kokonaisuuteen. Aluehallinnon osuudessa tarkastellaan, miten kuntien ja valtion aluehallinnon virastojen TE-toimistojen, aluehallintovirastojen (AVI) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY), sekä maistraattien työt organisoitaisiin toisin. Vuosina 2011 2014 toteutetulla vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmalla tavoitellaan 400 miljoonan euron säästöjä vuoteen 2020 mennessä. Säästöjä haetaan muun muassa muuttamalla toimintatapoja, luopumalla tehtävistä ja toiminnoista ja järkeistämällä toimintoja. Henkilöstö on ideoinut uusia tapoja tehdä työtä. Tämä toimintatapa on Pardian mielestä ollut järkevä, ja sitä tulee jatkaa. Pardian vuoden 2013 jäsentutkimuksen mukaan vuosien 2011 2013 aikana muutostahti on valtion työpaikoilla pysynyt yhtä kovana kuin edellisellä kaksivuotiskaudellakin. Kyselyyn vastanneiden työpaikoista 84 prosentissa on tehty joitakin organisaatiomuutoksia. Yleisin muutos on ollut yksiköiden yhdistäminen toisiinsa (49 %). Henkilöstön määrä on vähentynyt 65 prosentilla työpaikoista. Työtehtävät ovat lisääntyneet ja työtehtävien alue laajentunut 74 prosentilla vastaajista sekä uuden tiedon omaksumisvaatimukset kasvaneet 77 prosentilla. Vastaajista 79 prosenttia ilmoittaa työtahdin ja kiireen sekä 71 prosenttia työstressin lisääntyneen viimeisen kahden vuoden aikana. Lukuisat ja osittain päällekkäiset muutokset työllistävät henkilöstöä ja henkilöstön edustajia niin, että perustehtävien hoito kärsii. Muutoksia toteutetaan, mutta niiden vaikutukset arvioidaan huonosti, jos ollenkaan. Työpaikan arvokkain pääoma, henkilöstö, on otettu huonosti mukaan hankkeiden suunnitteluun. Henkilöstöedustus on unohdettu kokonaan tai siitä on jouduttu muistuttamaan. Pardia vaatii, että hankkeisiin on varattava riittävästi aikaa ja henkilöstö on otettava nykyistä paremmin mukaan suunnitteluun. Valtiokonttorin tekemien Kaikki hyvin työssä -tutkimusten mukaan kielteiset kokemukset organisaatiomuutoksista ovat yleistyneet koko 2000-luvun ajan, kuten myös kielteiset tulevaisuuden odotukset. Muutosten johtamisesta ja mahdollisuudesta osallistua muutosten suunnitteluun annetut arvosanat ovat laskeneet pitkin 2000-lukua. Vuonna 2012 peräti 55 prosenttia vastaajista koki, että he voivat osallistua muutosten suunnitteluun joko erittäin huonosti tai melko huonosti. 14
KÖYHDYTTÄVÄT ULKOISTAMISET Ulkoistamisen ja konsultoinnin todelliset taloudelliset ja toiminnalliset seuraukset tulee arvioida. Ulkopuolelta ostetaan yhä enemmän konsulttipalveluina ennen virkatyönä tehtyjä toimintoja. Tästä seuraa, että valtio on yhä enemmän riippuvainen ulkopuolisista asiantuntijoista, jolloin sekä valtionhallinnon riippumattomuus sekä osaaminen heikkenevät. Valtion tulee säilyttää oma osaamisensa eikä ulkoistamisia tule tehdä. Valtionhallinnon henkilöstön määrä on pienentynyt selvästi alle puoleen viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Vuonna 1988 valtiolla työskenteli 215 000 henkilöä. Vuoteen 2005 mennessä lukumäärä oli laskenut 124 000 henkilöön, ja määrä laski vielä yli kolmanneksella vuoteen 2013 mennessä. Valtion palvelut eivät kuitenkaan ole neljännesvuosisadassa vähentyneet puoleen. Liikelaitostuminen, yhtiöittäminen, joidenkin tehtävien siirto kunnille, tietotekniikan kehitys ja tuottavuuden paraneminen selittävät osaksi kehitystä. Viime aikoina valtion tehtäviä on ulkoistettu yhä enemmän yksityisille yrityksille ja erilaisille konsulteille. Ulkoistamiset yleistyivät valtionhallinnossa etenkin vuonna 2003 aloitetun tuottavuusohjelman myötä. Ohjelmaan sisältyi vuodesta 2005 lähtien selkeä tavoite vähentää valtion henkilöstöä tuottavuuden parantamiseksi, ja yhdeksi käytetyimmistä toimenpiteistä tuli ulkoistaminen. Ulkoistamisen seurauksena valtion henkilöstökulut vähenivät 216 miljoonalla eurolla vuosina 2006 2010, mutta samalla ulkopuolisia palveluja jouduttiin ostamaan lisää yli 500 miljoonalla eurolla. Ulkoistaminen on tullut monella hallinnonalalla kalliimmaksi, kuin itse tuotetut palvelut. Tehdyt ratkaisut ovat johtaneet valtionhallinnon kokonaistuottavuuden heikentymiseen. Valtion virastojen ja laitosten tuottavuuskehitys heikkeni vuonna 2012 edellisvuoteen verrattuna. Veronmaksajien rahoilla saatiin vähemmän ja maksettiin enemmän. Työn tuottavuus nousi 1,1 prosenttia, mutta kokonaistuottavuus heikkeni 2,5 prosenttia vuodesta 2011. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen Valtion tuottavuustilastoon 11.10.2013. 15
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen Valtionhallinnossa tulisikin arvioida ulkoistamisen ja konsultoinnin todelliset taloudelliset ja toiminnalliset seuraukset, ja ryhtyä niiden perusteella valmistelemaan ohjelmaa, jolla valtionhallinnon osaaminen säilyy valtiolla ja valtion palvelujen taso voidaan ylläpitää. Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioikin tuottavuusohjelman tarkastuskertomuksessa vuonna 2011, että valtiontalouden kannalta merkityksellistä koko valtionhallinnossa oli, että henkilötyövuosien vähentämisestä on tuottavuusohjelmassa tullut niin hallitseva tavoite, että se voi ohittaa taloudellisen tarkoituksenmukaisuuden. Näin ollen tuottavuusohjelma ei ole tuottanut suuria säästöjä. Ohjelma muutettiin vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmaksi vuonna 2011. Siinä ei mitata aikaisempaan tapaan suoraan henkilötyövuosien vähennyksiä, mutta tavoitteet ovat taloudelliselta kokonaisvaikutukseltaan ennallaan. Ulkopuolelta ostettavien palvelujen arvo on edelleen pysynyt samalla tasolla. Henkilötyövuosien vähentäminen on ajanut valtionhallinnon organisaatiot ostamaan ulkopuolisilta konsulteilta myös sellaisia palveluja, jotka eivät varsinaisesti vaadi erityistä ulkopuolista asiantuntemusta, ja jotka ennen tehtiin virkamiestyönä. Tämän takia valtio on yhä enemmän riippuvainen monien tehtäviensä hoidossa ulkopuolisista asiantuntijoista, mikä on johtanut moniin ongelmiin. Yhtäältä tämä on merkinnyt valtionhallinnon itsenäisyyden ja osaamisen heikkenemistä. Monissa tehtävissä on pakko turvautua konsulttipalveluihin, kun omaa osaamista tai osaajia ei enää löydy. Jatkuvaan konsulttien käyttöön liittyy konsulteilta tilattujen töiden ketjuttaminen sekä luottokonsulttien ja yksityisten konsulttimonopolien synty. Ulkoistamiset ovat johtaneet paitsi taloudellisesti kalliiden vaihtoehtojen käyttöön, myös tilanteeseen, jossa valtionhallinnon osaamista köyhdytetään ja valtionhallinnon riippuvuutta ulkopuolisista konsulteista lisätään. 16
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen Henkilötyövuodet vuosina 2005 2013: vanhan tuottavuusohjelman piirissä ollut valtion henkilöstö (PL 23-35, mukana ei yliopistot) htv 92000 90000 88000 86000 84000 82000 80000 78000 76000 74000 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Lähde: VM 17
TOIMINTATAPOJEN KEHITTÄMINEN JA VALTION HENKILÖSTÖPOLITIIKKA Vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelman ensisijaisena tavoitteena tulee jatkossakin olla toimintatapojen kehittäminen eikä henkilöstöleikkaukset. Virastojen tärkein pääoma on osaava henkilöstö, jota ei voi korvata pelkästään tietotekniikkaan tukeutumalla. Valtion omistaja- ja henkilöstöpolitiikan on oltava esimerkillistä, suunnitelmallista, pitkäjänteistä ja työllisyysnäkökulman huomioivaa. Tässä tarkoituksessa tulevalla hallituskaudella on ryhdyttävä toteuttamaan vahvempaa konserniohjausta yhteistyössä henkilöstöjärjestöjen kanssa. Samalla on kiinnitettävä huomiota aktiivisilla toimenpiteillä ja suunnitelmilla työelämän kehittämiseen, jotta valtio työnantajana voi olla esimerkkinä muun muassa työurien pidentämisessä. Valtionhallinnon ja sen rakenteiden on vastattava niihin vaatimuksiin, joita muun muassa kansantalous ja toimintaympäristön muutokset sekä kansalaisten tarpeet ja toiveet sille asettavat. On tärkeää, että suomalaisilla on yhteinen näkemys julkisen sektorin tehtävistä ja palveluista. Valtionhallinnon on jatkettava toimintojensa ja toimintatapojensa kehittämistä. Samalla on pohdittava julkisen sektorin ydintehtäviä. Julkisella sektorilla työskentelee nykyisin aiempaa vähemmän ihmisiä. Valtion henkilöstöresurssit eivät enää riitä kaikkien lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Henkilöstö on otettava mukaan pohtimaan, mitä ja miten valtion tehtäviä hoidetaan tulevaisuudessa sekä mistä tehtävistä voidaan mahdollisesti luopua. Pardian mielestä tehtävien priorisoinnissa ja normitalkoissa voidaan luontevasti hyödyntää henkilöstön osaamista ja kokemusta sekä myös erilaisia henkilöstöä osallistavia työpajoja. Näin henkilöstövoimavaroja saadaan kohdennettua paremmin. Muutokset tulevat haastamaan valtion henkilöstöpolitiikan. Sen tulee rakentua sosiaalisesti oikeudenmukaiselle pohjalle. Olennaista on, että valtio kantaa vastuuta virkamiehistään ja työntekijöistään ja heidän palvelussuhteidensa pysyvyydestä. Valtion tulee edis- 18
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen tää työllisyyttä, eikä ainakaan omilla toimillaan lisätä työttömyyttä. Tarvittaessa valtion on myös etsittävä valtion virastoista irtisanottaville uusia työpaikkoja muualta valtionhallinnosta tai muutoin edistettävä heidän sijoittumistaan muualle työmarkkinoille. Työurien pidentämisvaatimukset kohdistuvat myös julkiselle sektorille. Johtajien ja esimiesten on kyettävä motivoimaan ja kannustamaan eri-ikäisiä alaisiaan. Vaikka valtionhallinnossa työskenteleekin keskimäärin muita työmarkkinasektoreita korkeammin koulutettua henkilöstöä, heidänkin osaamistaan on jatkuvasti kehitettävä ja päivitettävä. Tasavertaiset koulutusmahdollisuudet koko henkilöstölle takaavat intoa ja taitoa työuran jatkamiseen aina vanhuuseläkkeelle siirtymiseen asti. Pardian mielestä valtiotyönantajan on tarjottava esimerkiksi etätyömahdollisuuksia ja työntekijälähtöisiä joustavia työaikamalleja edistääkseen työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Myös ikääntyville työntekijöille tarjottavilla ikäohjelmilla edistetään työssäjaksamista ja työhyvinvointia. 19
PALKKAUKSEN HARMONISOINTI JA PALKKAUSJÄRJESTELMIEN RAHOITUS Palkkausjärjestelmien rahoitus ja palkkauksen harmonisointi on turvattava valtionhallinnon organisaatioiden uudelleenjärjestelyissä. Virastojen muutosten yhteydessä neuvoteltaviin palkkausjärjestelmiin ja niiden kautta tehtäviin palkkaharmonisointeihin tulee varata täysimääräinen rahoitus, jotta muutos voi onnistua ja täyttää lain vaatimukset samasta palkasta. Suomen kilpailukyvyn yksi tukipilari on hyvin toimiva valtionhallinto. Meidän tulee pitää kiinni viranomaistoiminnan sujuvuudesta, täsmällisyydestä ja luotettavuudesta. Valtionhallinnossa työskentelee osaavaa, motivoitunutta ja luotettavaa henkilöstöä. Siksi valtion palkkauksenkin on oltava kilpailukykyinen. Palkkausta koskevat järjestelmät ja palkkatasot sovitaan valtiolla virastokohtaisilla virka- ja työehtosopimuksilla. Palkkataso ja palkkauksen rakenne voivat poiketa virastokohtaisesti toisistaan, sillä valtiolla ei ole yhtenäistä palkkausta määrittelevää sopimusta. Palkat perustuvat tehtävän vaativuuteen ja henkilökohtaiseen suoriutumiseen. Uuden viraston muodostaminen tai virastojen yhdistäminen edellyttää palkkatasojen yhteensovittamista. Palkat eivät saa laskea muutoksissa. Perustuslain 6 :n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös sisältää vaatimuksen samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Perustuslaissa säädetty yhdenvertaisen kohtelun vaatimus edellyttää, että samasta työstä on maksettava sama palkka. Tämä perustuslain määräys velvoittaa palkkojen harmonisointiin uuden viraston muodostamisessa ja virastojen yhdistämisissä. Lisäksi yhdenvertaisesta kohtelusta säädetään sekä tasa-arvolaissa että yhdenvertaisuuslaissa. 20
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen 104 Suhteellinen ansiokehitys sektoreittain vuodesta 1980 (kaikki palkansaajat = 100 ja ATI 1980 = 100) 102 100 98 96 Uusien palkkausjärjestelmien käyttöönotto 94 92 Palkkaohjelmat I IV 90 88 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 '02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 Yksityinen Kaikki palkansaajat Kunnat Valtio Lähde: Tilastokeskus, ATI 21
MUUTOSTURVAN TUKITOIMET JA RAHOITUS Valtioneuvoston periaatepäätös muutosturvasta on laadittu organisaatiomuutoksia ja alueellistamista silmällä pitäen. Tukitoimien keinovalikoimaa tulee käyttää täysimääräisesti kaikissa muutostilanteissa. Tätä varten tulee perustaa uusi hallinnonalojen yhteinen budjettimomentti tai erillinen rahasto. Valtioneuvoston periaatepäätös on päivitettävä. Tulevan hallituksen on käynnistettävä viipymättä työ muutosturvamääräysten korjaamiseksi. Valtionhallinnossa on vuoden 2014 aikana käyty poikkeuksellisen laajasti yhteistoimintaneuvotteluja. Joulukuussa ilmoitettu vähennystarve, käynnissä olevissa tai tänä syksynä päättyneissä, yt-neuvotteluissa on ollut yli 1 400. Myös tulevina vuosina on odotettavissa yt-neuvotteluja, jotka johtavat irtisanomisiin ja lomauttamisiin. Valtioneuvosto on tehnyt 26.1.2012 periaatepäätöksen valtion henkilöstön aseman järjestämisestä organisaation muutostilanteissa. Valtioneuvoston periaatepäätöstä täydentää valtiovarainministeriön päätös, johon on koottu organisaation muutostilanteissa käytettävissä olevia tukitoimenpiteitä. Nämä säännökset muodostavat keskeisiltä osin valtionhallinnon muutosturvan. Valtionhallinnon muutosturvasäännösten keskeinen tavoite on henkilöstön aseman turvaaminen valtionhallinnon organisaatioiden muutostilanteissa. Periaatepäätöksessä määriteltyjen toimintatapojen tarkoituksena on turvata henkilöstön palvelussuhteiden jatkuvuus muutostilanteissa siten, että taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla tapahtuvat irtisanomiset voidaan rajoittaa koskemaan mahdollisimman pientä henkilömäärää periaatepäätöksessä mainittuja toimintatapoja noudattaen. Se, että pelkästään vuoden 2014 aikana valtionhallinnosta on irtisanottu tuotannollisin ja taloudellisin syin lähes 400 henkilöä, osoittaa, että valtionhallinnon muutosturvamääräykset eivät toimi ja että valtioneuvoston tavoite rajoittaa irtisanomiset mahdollisimman vähäiseen, ei toteudu. 22
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen Muutosturvan toteutuminen voitaisiin turvata valtionhallinnossa niin, että muutosturvan rahoitus varmistetaan tähän tarkoitukseen varattavalla erillisellä määrärahalla tai rahastolla. Keskeinen syy muutosturvamääräysten toimimattomuudelle on ollut se, että virastoilla ei ole ollut riittävästi määrärahoja henkilöstön työllistämistä edistäviin tukitoimenpiteisiin. Riittävä määräraha turvaisi tasapuolisen kohtelun eri virastojen ja virastojen palveluksessa oleville sekä edesauttaisi muutoksen kohteena olevien henkilöiden työllistymistä nykyistä paremmin. Pardian mielestä muutosturvan näkökulmasta valtionhallinto on nähtävä konsernina. Muutosturvamääräyksiä tulisikin muuttaa siten, että virkamieslaissa oleva yksittäisen viraston virkamiehen uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvoite ulotettaisiin koskemaan koko valtionhallintoa. Tämä edesauttaisi uuden työpaikan löytymistä valtionhallinnon sisältä. Muutosturvasäännöksistä säädetään nykyisin valtioneuvoston periaatepäätöksessä sekä valtiovarainministeriön päätöksessä. Perustuslaki edellyttää kuitenkin virkamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista säädettävän lailla. Näin ollen olisi perusteltua säätää muutosturvamääräyksistä lailla sekä tarvittavilta osin virka- ja työehtosopimuksin. 23
INVESTOINNIT INFRASTRUKTUURIIN JA INHIMILLISEEN PÄÄOMAAN Valtion investoinnit infrastruktuuriin ja inhimilliseen pääomaan ovat elinehto, jotta Suomi pysyy asuttuna sekä elinkeinoelämältään elinvoimaisena ja kilpailukykyisenä maana. Julkisten investointien on oltava riittävät erityisesti perusinfrastruktuuriin, kuten tietoliikenteeseen, teihin, rautateihin, lentoasemaverkostoon ja meriväyliin. Tutkimuksen ja koulutuksen rahoituksen tulee olla vakaata ja ennakoivaa. Vastuu julkisten palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta on valtiolla ja kunnilla. Nykyisessä taloustilanteessa julkisten investointien lisääminen tukee työllisyyttä. Panostaminen infrastruktuuriin ja ihmisten osaamiseen tukee kasvua sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Yritysten kannalta on tärkeää, että valtion tuottama infrastruktuuriin on kunnossa. Julkisen sektorin tuottavuutta ja kansalaisten asioinnin palvelutasoa parannettaessa pitää hyödyntää digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet. Koulutus nähdään liian monissa tarkasteluissa kulutuksena. Oppiminen on kuitenkin osaamisen lisäämistä, investointi inhimilliseen pääomaan. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen riittävä, pitkäjänteinen ja ennakoitava rahoitus pitää turvata. Palkansaajien mahdollisuuksia kehittää osaamistaan myös työuran aikana pitää vahvistaa. Tutkintotavoitteista ja muuta ammatillista aikuiskoulutusta on oltava kaikkien saatavilla. Aikuiskoulutuksen toimintaedellytyksiä pitää vahvistaa. Toimiva infrastruktuuri turvaa elinkeinoelämän kilpailukykyä, parantaa Suomen houkuttelevuutta ja edistää kestävää kehitystä. Infrastruktuuria on rakennettava ja ylläpidettävä pitkäjänteisesti koko Suomessa. Nopeat yhteydet tukevat myös työvoiman liikkuvuutta. Lisäksi on parannettava liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta viestintä- ja tietotekniikan avulla. Liikenneväylien ylläpidon ja kehittämisen rahoitus on turvattava. Myös alemmasta väyläverkosta on pidettävä huolta. Perusväylänpidon määrärahoihin on tehtävä tasokorotus. Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan pyrittäessä on TE-toimistoille taattava resurssit, joilla monipuolisesti ja henkilökohtaiseen tarpeeseen perustuen tuetaan työttömien ja vastavalmistuneiden sijoittumista työmarkkinoille. 24
VALTION OMISTAJAPOLITIIKAN TUETTAVA KASVUA Valtion omaisuuden myynnistä saatavia tuloja ei tule käyttää valtion velan lyhentämiseen vaan investointeihin tulevaisuuden hyväksi. Valtio omistaa osakkeita kaikkiaan yli viidessäkymmenessä merkittävässä yhtiössä. Näistä noin kaksi kolmasosaa on kaupallisesti toimivia yhtiöitä, joissa valtio on enemmistö- tai vähemmistöomistajana. Näitä ovat muun muassa Posti, VR-yhtymä ja Finnair. Muut yhtiöt ovat niin sanottuja erityistehtäväyhtiöitä, joilla on joko tietty valtion niille osoittama tehtävä tai jokin sellainen erivapaus, jonka vuoksi ne eivät toimi kilpailullisessa ympäristössä. Näitä ovat esimerkiksi Alko, Finavia, Yleisradio ja Veikkaus. Valtion omistuksen peruste on jaoteltu sen mukaan, onko valtiolla yrityksessä vain sijoittajaintressi vai onko yrityksellä myös strategista merkitystä, jonka vuoksi valtion on syytä pysyä siinä vahvana omistajana. Pardian mielestä valtion on jatkossakin toimittava omistajana niissä yrityksissä, joissa sillä on strateginen intressi tai joiden toiminta vaarantuu ilman sen mukanaoloa. Valtion on omistamissaan yhtiöissä säilytettävä enemmistöosuus ja siten päätösvalta, jotta se voi turvata markkinaehtoisen toiminnan lisäksi strategisten intressien toteutumisen. Valtion omistus yrityksissä on pienentynyt vuosien mittaan merkittävästi valtionyhtiöiden yksityistämisen ja osakemyynnin myötä ja näin tulee tapahtumaan todennäköisesti myös jatkossa. Hallituksen sopiessa budjettikehyksistä ja julkisen talouden ohjelmasta vuosille 2015 2018 todettiin, että valtio-omisteisten noteeraamattomien yhtiöiden omistuspohjaa laajennetaan ja tarvittaessa irtaudutaan yhtiöomistuksesta. Lisäksi toteutetaan valtion omistamien pörssiyhtiöiden osakkeiden myyntejä ja muita toimenpiteitä valtion tuloutuksen lisäämiseksi. Kyseisen päätöksen jälkeen valtio ehti jo irtautua esimerkiksi infra- ja rakennusalan palveluyhtiö Destian omistuksesta myydessään sen sijoitusyhtiö Ahlström Capitalille. Pardian mielestä tämä suunta on väärä. Valtion omistus omistajaohjauksen alaisissa yhtiöissä on nyt sillä tasolla, että sen säilyttäminen on erittäin tär- 25
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen keää yhteiskunnallisen kokonaisedun kannalta. Valtio-omisteisten yhtiöiden myynnin sijaan olisikin pohdittava, olisiko sellaisia uusia tai vanhoja toimialoja, joissa valtion tulisi olla nykyistä suuremmassa roolissa myös omistajana. Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön tavoitteena on tuottaa voittoa osakkeen omistajille. Valtion omistamissa yhtiöissä puhdas voiton tavoittelu ei voi eikä saa olla ainoa lähtökohta. Valtion toimiessa omistajana on yhtiössä otettava huomioon myös kansantaloudellinen näkökulma, elinkeinopolitiikka ja työllisyys. Yksittäisen yhtiön taloudellinen etu ei saa ohittaa yhteiskunnan kokonaisetua. Luovuttaessa valtio-omistuksesta näistä yrityksistä katoaa tällainen lähestymistapa. Yksityisten sijoittajien intressissä ei ole yhteiskunnallinen kokonaisetu, vaan ainoastaan voiton tuottaminen omistajille. Valtion omistamat yhtiöt ovat myös merkittäviä työllistäjiä. Niiden henkilöstöpolitiikan tulee olla esimerkillistä, suunnitelmallista ja pitkäjänteistä. Näiltä yrityksiltä voi odottaa erityistä vastuullisuutta etenkin taloudellisesti vaikeina aikoina harkittaessa mahdollisia irtisanomisia tai lomautuksia. Valtion kokonaisedun näkökulma on otettava huomioon erityisesti vähennettäessä henkilöstöä. On pyrittävä löytämään muita ratkaisuja, joilla ei lisätä työttömyyttä ja valtion työttömyyskuluja. 26
SAMAPALKKAISUUS VIELÄ KOVAN TYÖN TAKANA Samapalkkaisuus on sukupuolten tasaarvon kannalta keskeinen tavoite. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että siihen sitoudutaan kolmikantaisesti myös jatkossa. On tärkeää, että samapalkkaisuusohjelma saa jatkoa. Tavoite on asetettava riittävän korkealle, jotta myös käytännön toimenpiteet olisivat tehokkaita. Suomessa pyritään kaventamaan sukupuolten välistä palkkaeroa samapalkkaisuusohjelman avulla. Tasa-arvoinen palkkaus on oikeudenmukaisen, laadukkaan ja tuottavan työelämän perusedellytys. Hallitus ja työmarkkinakeskusjärjestöt ovat sitoutuneet edistämään palkkatasa-arvoa. Kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma on käynnistynyt vuonna 2006. Ohjelma pureutuu suomalaisen työelämän kipeään ongelmaan. Keskimääräinen naiselle maksettava säännöllisen työajan palkka on Suomessa 83,1 % miehen palkasta. Noin puolet sukupuolten palkkaerosta on selitettävissä sillä, että naiset ja miehet työskentelevät eri aloilla ja eri tehtävissä. Kun tarkastellaan saman ikäluokan naisia ja miehiä, joilla on sama koulutustausta ja jotka toimivat samoilla toimialoilla ja tehtävissä, naisille maksettava palkka on noin 10 % miesten palkkaa pienempi. Samapalkkaisuusohjelman päätavoitteena on kaventaa sukupuolten palkkaero 15 % vuoteen 2015 mennessä. Se pyrkii sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä -periaatteen toteuttamiseen. Tavoitteeseen pyritään sopimuspolitiikalla, purkamalla työelämän ja ammattien sukupuolittumista, kehittämällä palkkausjärjestelmiä ja tukemalla naisten urakehitystä. Ohjelman tavoitteena on lisäksi muun muassa perusteettoman määräaikaistyön vähentyminen, sukupuolen mukaisen työnjaon lieventyminen, naisten urakehityksen vahvistuminen, tasa-arvosuunnittelun ja palkkakartoitusten määrän ja laadun parantuminen sekä isien perhevapaiden käytön lisääntyminen. Samapalkkaisuusohjelman tavoitteisiin ei päästä vuoteen 2015 mennessä. Parhaiten samapalkkaisuus on edistynyt valtion sektorilla, kuten jäljempänä olevasta taulukosta ilmenee. 27
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen Pardian mielestä samapalkkaisuus on sukupuolten tasa-arvon kannalta keskeinen tavoite. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että siihen sitoudutaan kolmikantaisesti myös jatkossa. Sen vuoksi on tärkeää, että samapalkkaisuusohjelma saa jatkoa. Tavoite on asetettava riittävän korkealle, esimerkiksi 10 %:iin vuoteen 2025 mennessä, jotta myös käytännön toimenpiteet olisivat tehokkaita. Ohjelmalla on jatkossakin pyrittävä monin eri keinoin vaikuttamaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen paitsi palkkauksen ja palkkausjärjestelmien, myös muiden elementtien avulla. Työmarkkinaosapuolilla on omassa roolissaan mahdollisuus vaikuttaa konkreettisesti tavoitteen saavuttamiseen. Palkankorotusten suuntaaminen on keino, jota on aiemmin käytetty. Nais- ja matalapalkkaerät, vaikka pienetkin, edistävät tavoitteen saavuttamista. Naisten ansioiden osuus miesten ansioista, prosenttia Säännöllisen työajan keskiansiot sektoreittain Sektori 2007 % 2009 % 2011 % 2013 % Yksityinen 82,24 84,30 83,9 84,0 Valtio 83,14 83,70 85,6 86,1 Kunnat 83,24 84,10 85,4 85,6 Kaikki palkansaajat 81,02 81,80 83,2 83,1 Lähde: www.stm.fi 28
VALTION VARAUTUMIEN HENKILÖSTÖN ELÄKEMENOIHIN Valtion eläkerahastosta ei saa leikata budjetin katteeksi rahoja, jotka on tarkoitettu eläkkeiden maksuun. Leikkaukset heikentävät valtion varautumista tuleviin eläkemenoihin. Valtion palveluksessa olevan henkilöstön työeläketurva määräytyy valtion eläkelain (VaEL) mukaan. VaEL on osa Suomen työeläkejärjestelmää, jonka rahoitus perustuu suurimmaksi osaksi niin sanottuun jakojärjestelmään. Työssä oleva sukupolvi rahoittaa edeltäneen sukupolven eläkkeet. Ikäryhmien koot kuitenkin vaihtelevat ja myös taloudellinen tilanne voi eri aikoina vaihdella. Lähivuosikymmeninä eläkemenojen lisääntymiseen vaikuttaa erityisesti ihmisten eliniän pidentyminen ja vanhuusväestön suhteellisen osuuden huomattava kasvaminen. Sen vuoksi tuleviin eläkemenoihin on tarpeen varautua myös rahastoimalla osa nykyhetkellä kerättävistä eläkemaksuista. VaEL:n mukaisten eläkkeiden maksamiseen varautumiseksi on valtiolla talousarvion ulkopuolinen eläkerahasto (VER). Rahastosta siirretään vuosittain valtion talousarvioon 40 % VaEL:n mukaisten eläkkeiden aiheuttamista kuluista. Rahastoa on lain mukaan tarkoitus kartuttaa niin, että sen varat saavuttavat 25 % VaEL:n piiriin kuuluvaan palvelukseen perustuvista eläkkeistä aiheutuvasta kokonaiseläkevastuusta. Tällä hetkellä tätä laissa säädettyä tavoitetta ei ole saavutettu. VER:n nykyinen rahastointiaste on noin 17 %. Pardian mielestä kehyspäätöksessä 2014 tehty Valtion Eläkerahaston tulostusvelvollisuuden kertaluontoinen nosto oli lyhytnäköistä, sillä se heikentää rahastointiastetta. Eläkemenoihin varautuminen on erityisen tärkeätä juuri nyt, koska valtion eläkemenot ovat korkeimmillaan 2030-luvun taitteessa. VER:n arvion mukaan valtion eläkemeno kasvaa nykyisestä 4,2 miljardista eurosta vuoteen 2030 mennessä 7 miljardiin euroon. Rahastointiasteen kasvattaminen vähentää tulevien, yhä pienempien työiässä olevien ikäluokkien maksurasitusta eläkejärjestelmän kustannuksista. Rahastointi on tärkeää sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden vuoksi. Eläkevastuun 29
PARDIA Hallittuun palvelujen kehittämiseen kustannukset saadaan paremmin kohdistettua siihen sukupolveen, joka eläkkeistä pääasiassa hyötyy. Samanaikaisesti eläkemenojen lisääntymisen kanssa on valtionhallinnossa meneillään voimakas rakennemuutos, jonka seurauksena VaEL:n piirissä olevan työssä käyvän henkilöstön lukumäärä todennäköisesti supistuu. Valtion eläkerahastolle tilitettävien eläkemaksujen määrä on VaEL-järjestelmässä jo nykyisin pienempi kuin eläkkeiden maksamisesta aiheutuvat menot. Tämä ero tulee 2020-luvulle siirryttäessä suurenemaan ja sen on ennustettu kääntyvän positiiviseksi vasta vuosien 2045 2050 aikana. Kunnallisen eläkejärjestelmän rahoituksesta valmistui loppukesällä 2014 valtiovarainministeriön tilaama raportti. Sen tehtävänä oli arvioida kuntaeläkkeen rahoitukseen (maksutaso, rahastot) ja rahoituspohjaan vaikuttavia tekijöitä, pohtia kunta-alan eläkejärjestelmän mahdollisia maksupohjariskejä ja esittää vaihtoehtoisia tapoja ratkaista nämä. Pardian mielestä vastaavanlainen selvitystyö on tarpeen tehdä myös valtion eläkejärjestelmän osalta. Valtion eläkejärjestelmän rahoituksen turvaamiseen liittyvät kehitysnäkymät ovat osin samanlaisia kuin kunnallisessa eläkejärjestelmässä. Kokonaistarkastelussa valtion eläkemenoihin varautuminen ja eläkevastuiden kattamiskyky nivoutuu kiinteästi kysymyksiin valtion roolista ja tehtävistä sekä valtionhallinnon toimintatapojen kehittämisestä tulevaisuudessa. Kansainvälisesti vertailtuna Suomen lakisääteiset eläkemenot ovat bruttokansantuotteeseen suhteutettuina erityisesti vuosina 2020 2035 selkeästi suurempia kuin EU-valtioissa keskimäärin. Sen vuoksi eläkemenoihin varautuminen on nimenomaan Suomessa erityisen tarpeellista ja kiireellistä. 30
Pardiaan on järjestäytynyt valtaosa valtion palveluksessa olevasta henkilöstöstä. Pardian kokonaisjäsenmäärä on noin 60 000 jäsentä, joista enemmistö työskentelee valtion virastoissa ja laitoksissa ja merkittävä osa liikelaitoksissa, yrityksissä, yliopistoissa ja Kelassa. Pardiaan kuuluu 25 jäsenjärjestöä ja olemme Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n suurimpia jäsenliittoja. Pardiassa ovat vahvasti edustettuina sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, tekniikka, valtion palvelu- ja hallintotehtävät, yliopisto-, tutkimus-, liikenne- ja tietotekniset alat sekä sosiaalivakuutusala.
Suomalaisessa työelämässä on tehty viime vuosina enemmän organisaatiomuutoksia kuin missään muualla Euroopassa ja aktiivisin muutosten toteuttaja on ollut valtionhallinto. Hallitusohjelman linjaukset määrittävät jatkossakin, kuinka julkisen sektorin rakenteelliset uudistukset kohdentuvat tulevina vuosina valtionhallintoon. Me pardialaiset haluamme tuoda oman näkemyksemme keskusteluun. Palkansaajajärjestö Pardia ry Ratamestarinkatu 11 00520 Helsinki www.pardia.fi www.facebook.com/palkansaajajarjestopardia www.youtube.com/pardiary www.twitter.com/pardiary Vaihde/neuvonta 075 324 7500 Faksi 075 324 7575