Omaisuus ja hoiva eri omaisuuslajit vanhushoivan rahoituksessa Markus Lahtinen

Transkriptio

1 Omaisuus ja hoiva eri omaisuuslajit vanhushoivan rahoituksessa Markus Lahtinen

2 Teemat Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja hoivan rahoitus: Mistä rahat vanhushoivan rahoitukseen tulevaisuudessa? Onko tyypillisellä suomalaisella kotitaloudella mahdollisuuksia varautua oman hoivan kustannuksiin? Voiko yksityinen hoivarahoitus pienentää julkisen talouden kestävyysvajetta?

3 Kehikko Julkisen sektorin rooli palvelujen turvaajana on Suomessa yleisesti hyväksytty. Tällä hetkellä julkinen sektori tyypillisesti maksaa vanhuusajan hoivan, mutta perii hoivasta kotitalouden kannalta merkittävän suuruisen asiakasmaksun. Hoivapalvelujen rahoittamisen kannalta yhä olennaisemmaksi tulee jatkossa kysymys, missä kulkee oman varautumisen ja yhteiskunnan velvollisuuksien välinen raja. Arvokeskustelua voi ja pitää käydä myös hyvinvointiyhteiskunnan raamien sisällä.

4 Idea Yli 80-vuotiaiden osuus nousee yli kymmeneen prosenttiin väestöstä vuoteen 2040 mennessä. Hoivakustannukset kasvavat yli 80-vuotiailla henkilöillä. Julkisen sektorin hoivalupaus epäselvä. Kotitalouksilla on varallisuutta. Oma varautuminen?

5 Oikeudenmukaisuus Hoivapalveluiden julkinen tarjonta niille henkilöille, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää omaa omaisuuttaan hoivan hankkimiseen, on riippuvainen suoraan niistä poliittisista päätöksistä, joilla määritetään julkisen hoivan rahoituksen taso. Yksityisen varautumisen yleistyminen voi joko parantaa näiden palvelujen tasoa (yksityisen varautumisen aikaansaamat kustannussäästöt) tai heikentää niitä (julkisten hoivapalveluiden poliittisen tuen heikentyminen). Olennaista on kuitenkin huomata, että yksityinen varautuminen ei suoraan vaikuta niiden henkilöiden hoivan tarjontaan, joilla ei ole tällaista mahdollisuutta.

6 Varallisuus 2004 (tilastokeskus)

7 Asuntovarallisuus 2004

8 Varallisuuden kehitys Varallisuuden kehityksen ennustaminen kohdistetaan ikäryhmään, joka sisältää vuonna 2010 iältään vuotiaita. Tämän ikäryhmän suunnitteluhorisontissa hoivan rahoituksen voi olettaa olevan yhtenä taloudellista päätöksentekoa määrittävänä tekijänä. Arvio: Keskimäärin kotitalouden varallisuus on yhteensä vuonna 2011 noin euroa. Tähän varallisuuden määrään on huomioitu kotitalouden keskimääräinen asunto-, talletus- ja vapaa-ajanasuntovarallisuus. Vastaavalla tavalla laskettuna kotitalouden keskimääräisen varallisuuden vuonna 2020 on arvioitu olevan noin euroa.

9 Varallisuuden kehitys

10 Asuntovarallisuus ja hoiva Kotitalouksien varallisuus nyt ja jatkossa asuntovarallisuutta, jonka kehitys ei ole jatkossa yhtä nopeata kuin viime vuosikymmenellä. Asuntovarallisuuden arvon pieni vaihtelu ja tasainen nousu hoivan kustannustason määrittävän yleisen tulokehityksen mukaisesti antaa lähtökohtaisesti hyvän suojan hoivakustannusten muutoksia vastaan. Asuntovarallisuuden hyödyntäminen hoivan rahoituksessa edellyttää kuitenkin, että rahoituslaitokset tarjoavat kohtuullisin kustannuksin asiakkailleen esimerkiksi käänteisen asuntolainan. Käänteiset asuntolainat mahdollistavat samanaikaisesti sekä asumisen omassa asunnossa että varallisuuden irrottamisen hoivan rahoitukseen.

11 Metsävarallisuus ja hoiva Metsävarallisuuden arvo vaihtelee alueittain. Keskimäärin noin euroa kotitaloutta kohden. Omistajista vain 25 % asuu isoissa kaupungeissa. Metsävarallisuutta on runsaasti alueellisesti sellaisilla seuduilla, joilla kotitalouksien muun omaisuuden (ennen kaikkea asuntovarallisuuden) arvo on pienempi.

12 Suora varautuminen Jos koko omaisuus käytetään kotitalouden hoivan rahoitukseen, saadaan vähintään 13 vuoden kotihoiva tai vaihtoehtoisesti vähintään 4 vuoden tehostettu palveluasuminen. Hoivan tarvetta/laatua/kustannuksia ei tiedä etukäteen. Halutaanko varmistaa perintö lapsille ja kuinka suuri? Omaisuus voi loppua kesken juuri silloin kun tarvitset eniten hoivaa.

13 Hoivavakuutus Hoivavakuutus ratkaisee omaisuuden ajallisen riittävyyden ongelman. Ongelmaksi muodostuu kertamaksuisen vakuutuksen korkea hinta, jos vakuutus kohdistuu tehostettuun palveluasumiseen. Varallisuudella olisi mahdollista kuitenkin hankkia kotihoivan takaava vakuutus.

14 Kotihoiva

15 Tehostettu palveluasuminen

16 Hoivavakuutus Hoivavakuutuksia ei ole tarjolla. Hoivavakuutusmarkkinan synty edellyttää: 1. Kuntien erilaisen palvelutarjonnan ja erilaisten käytäntöjen yhdenmukaistumista. 2. Veroneutraalin kohtelun verrattuna muihin vastaaviin tuotteisiin. 3. Yksityisen ja julkisen rahoituksen joustavan yhdistämisen. Tämä on tehtävissä palvelusetelin avulla.

17 Kannusta, älä pakota Tyypillisellä suomalaisella kotitaloudella on mahdollisuus varautua vanhusajan hoivan kustannuksiin. Jos vanhuushoivan saatavuus ja laatu määritellään tasolle, joka objektiivisesti arvioiden mahdollistaa hyvän vanhuuden, julkiselle sektorille syntyy kannustin rohkaista kotitalouksia hyödyntämään omaisuuttaan oman hoivan rahoituksesta. Kannustaminen tuottaa paremman lopputuloksen kuin pakottaminen, joka toteutettaisiin esimerkiksi ottamalla omaisuus huomioon asiakasmaksuja määriteltäessä. Tukemalla vapaaehtoiseen omaisuuden hyödyntämistä vältytään luomasta kannusteita omaisuuden minimoimiselle.

18 Kestävyysvaje Omaisuuden hyödyntämien oman hoivan rahoituksessa on järkevää sekä yksilön optimaalisen elinkaarisuunnittelun että julkisen talouden kestävyyden kannalta. Useissa Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta tehdyissä arvioissa on päädytty noin 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Väestön ikääntyminen ja sen vaikutus hoito- ja hoivamenoihin on helpommin ennustettavissa kuin kestävyysvajeen tulopuoli. Tyypillisesti hoivan kokonaiskustannuksien arvioidaan olevan nyt suurusluokaltaan noin 3 miljardia euroa.

19 Kestävyysvaje Julkisen sektorin kustannuksilla on taipumus kasvaa talouskasvun viitoittamaa tietä. Myöskään veronkorotuksilla ei voida ratkaista koko ongelmaa, koska se edellyttäisi veroasteen nostoa poikkeuksellisen korkeaksi, jopa talouskasvun kannalta haitallisen korkeaksi. Veronkorotusten lisäksi on välttämätöntä, että valtion menot kasvavat tulevina vuosina selvästi BKT:n kasvua hitaammin, jotta talous saadaan tasapainoon. Tämä on erityisen haasteellista tilanteessa, jossa julkisten menojen lisäykselle olisi suurta tarvetta esimerkiksi hoivapalveluiden osalta.

20 Kestävyysvaje Oman varautumisen suoria positiivisia vaikutuksia julkiselle taloudelle rajoittaa osaltaan se, että yksityinen varautuminen ei saa leikata merkittävästi palvelusetelin arvoa. Toisaalta julkisen talouden kestävyyden kannalta palvelusetelin arvo ei saa täysimääräisesti vastata julkiselle sektorille aiheutuvaa nettokustannusta, koska palvelusetelin muodossa annettava tuki kohdistuu aina osittain kotitalouksille, jotka hyödyntäisivät omaisuuttaan ilman palveluseteliäkin.

21 Kestävyysvaje Jo maltillisilla säästöprosenteilla säästöt voivat vuositasolla olla julkiselle sektorille useita satoja miljoonia euroja Vaikka kestävyysvajeen kiinni kurominen vaatii varsin monipuolisen toimenpideohjelman, hoivan rahoituksen uudistaminen voi olla osa ratkaisua. Koska varsinkaan hoivapuolella ei aina ole edes toivottavaa pyrkiä löytämään tuottavuutta lisääviä toimintatapoja, kestävyysvajeen tämän osan ratkaisuun täytyy löytää muita toimia kuten tänään esille ollut yksityinen varautuminen.