Opitusta häpeh peästä onnistumisen iloon Kokemuksia selkeän n strukturoimisen tarpeellisuudesta aikuisten opetuksessa
Minäpätevyyden tunne Ihmisen käsitys k sitys omasta kyvykkyydestää ään n ja omista kyvyistää ään n suoriutua (Kakkuri 2000) Tunne hallitsee oppimista Koulutukseen hakeutumista ei ohjaa objektiivinen tarve vaan subjektiivinen tunne kyvykkyydestä
Ongelma? Koulutusajattelun käsitys k sitys päämäärärationaalisesta rationaalisesta aikuisopiskelijasta Käsitys itseohjautuvasta aikuisesta on piiloutunut kaiken aikuiskoulutuksen taustaoletukseksi
Itseohjautuvan opiskelun kritiikki Aikuisopiskelu on muuttunut niin vaativaksi, että taitavakin oppija on ihmeissää ään Mitä syntyy, kun itseohjautuvuus ei riitä eikä synny toivottuja oppimistuloksia ja tuotoksia? Häpeää? Pettymistä omaan itseensä? Ahdistusta? Stressiä?
Case Masa eli tarina siitä,, miten vaikeaa opettajan on muuttaa käyttäytymismallejaan
Koulu ei onnistunut ja toisen asteen tutkinto on edelleen suorittamatta. Ihmisenä olen äkkipikainen enkä aina harkitse sanojani tai tekojani etukäteen. teen. Nämä ovat tavoitteeni harjoitustyön n suhteen: Aloitan työni ajoissa, ja varaan sille riittävästi aikaa sääs äännöllisesti. Ei luppopäivi iviä,, eikä suotta huomiseksi jätettj tettäviä tehtävi viä,, jos ne voi tehdä tänään. - - Millaista apua ja tukea uskon tarvitsevani opiskelussa? Ruoskaa, jos lipsun siirtämää ään n tekemisiä myöhemm hemmäksi. ksi. Minulla on ollut keskittymisvaikeuksia pienestä asti ja en ole varma, jaksanko keskittyä tiedonhankintaan itsenäisesti. isesti. Huono koulumenestykseni johtui tästt stä. - - Ohjaajalta edellytän: tukea tarvittaessa ja kontrollointia harjoitustyön n etenemisen suhteen. Minulta jääj helposti homma viime tippaan. (Masan aloitusesseestä)
Masa oli... aktiivinen keskustelija hyvä puhuja, kirjoittaja ja nopea lukija aiheestaan innostunut, suunnitelmia täynnt ynnä kun kurssia oli jäljellj ljellä kaksi viikkoa, Masalla ei ollut kirjoitettuna sivun sivua
-- harjoitustyöstäni puuttuu toisinaan otsikkokin. Ideoita pyörii päässä, mutta sanoiksi en saa niitä purettua. Tällä hetkellä kapinoin koko pakollisen harjoitustyön ideaa vastaan. Ihmiset ovat erilaisia, pitääkö kaikkien pystyä itsenäiseen harjoitustyöhön? -Työn välipurut eivät toimi minun kohdallani, vaan ne on liian helposti väistettävissä. -Kai minä sen teen, mutta siitä tulee minun näköiseni, viimeistelemätön ja pinnallinen tutkielma. Tämä olisikin ensimmäinen kerta, kun teen jotain valmiiksi asti. Eli en ole muuttunut miksikään. - - Oppimiseni harjoitustyön kanssa kiteytyy siihen, että minusta ei ole itsenäiseen laajaan tutkimistyöhön. - - Oma sitoutumiseni opiskeluun on ollut kyseenalaista, kuten tuloksista näkyy. (opiskelijan itsereflektiota)
Mitä epäonnistuminen itseohjautuvuudessa synnyttää? En edes aseta itselleni suuria tavoitteita oppimisen suhteen, kun en onnistunut nytkää ään. Ei tämät uusi tilanne ole, mutta olisihan minun pitänyt alun perin tietää ää,, mihin pystyn, kun en ennenkää ään n ole enempää ään n pystynyt. Tietoa tulee ja sisäist istän n sitä omalla tavallani. Ehkä tehokkain oppimistapani tulevaisuudessakin tulee olemaan erehdysten kautta. Kiitokset itselleni? En anna kovin korkeaa arvosanaa itselleni, kun hommat ovat menneet niin kuin ovat. Pelkäst stään n kurssia en ole mokannut, vaan perhe-el elämäni on kriisissä,, ja ystäville ei jääj aikaa. Kiittelen itseäni sitten, jos joskus saan asiat tärkeysjt rkeysjärjestykseen, rjestykseen, ja onnistun tekemää ään n elämäni ratkaisut niin, etteivät t muut joudu niistä kärsimään.
Mitä tapahtui kahden viimeisen viikon aikana? Tiukka strukturointi: Sitoutuminen päivittäiseen iseen työskentelyyn tiukkoine aikatauluineen Opettaja asetti tarkat aikarajat Harjoitustyö alkoi rakentua Tuska helpottui, ahdistus väheniv Onnistumisen tunne alkoi syrjäytt yttää epäonnistumisen häpeh peän
"Omaa toimintaani analysoidessani olen tullut siihen tulokseen, että aikuinen ihminen, joka on oppimisvaikeuksineen joutunut selviytymää ään, on kehittänyt puolustusmekanismin. Se ettei ole pystynyt asiaa sisäist istämään n ja oppimaan vaatii jonkun korvaavan toiminnon, jos haluaa menestyä. Itseäni tarkkaillessa olen huomannut sen, että minulla löytyy l tarvittaessa selitys omien velvoitteiden laiminlyönnille. nnille. Osaan kuvailla vuolaasti edistymistäni esim. harjoitustyön n kanssa, mutta se on lähes vaistomainen mekanismi, joka ei edes paljastu, jos tehtävä työ on sellainen, joka pitäisi isi esitellä suullisesti.
Lopputyö valmistui ja tuli purettua, vaikka usko loppui välillv lillä koko touhuun. En olisi itse uskonut pystyväni viimeisen kahden viikon aikana saamaan työtäni tehtyä. Olen tyytyväinen tulokseen, enkä harmittele enää hukkaan mennyttä aikaa. Loppuajan kiire ja sitoutuminen Marjon kanssa päivittäiseen iseen tekstin tuottamiseen pakotti minut syventymää ään n aiheeseen. - - Uutena tekniikkana opin olemaan tietokoneen lähellä,, vaikkei mitää ään n kirjoitettavaa olisi ollut mielessä.. Kyllä sieltä aina viimein jotain löytyi. l Ja silloin pitää olla valmiina kirjoittamaan. - - -
Masa: Uskomaton oppimisen kokemus! Olen tällt llä kurssilla oppinut opetussuunnitelman aiheiden ohella ainakin yhden itselleni uuden ja kiinnostavan asian: Minun oppimisvaikeudesta voin oppia minä itsekin! Tämäkin T kirjoitus on yksi keino tutkia itseää ään n ja pohtia niitä keinoja, joita minunkaltaisen ihmisen oppimisen helpottamiseksi olisi tehtäviss vissä. Tämä kurssi on ollut hieno matka minun mieleni maailmaan. Ehkä parasta oppia, mitä täältä voi elämää äänsä mukanaan viedä.. TääT äältä lähdettyäni vien mukanani työkalun, jolla voin tarkastella itseäni ja toimintaani eri tilanteissa. - - -
Happy end? Masa: Mitä tämän n kurssin jälkeen j on edessä,, sitä en tiedä,, mutta muistan tämän t n kevää ään n ja käytk ytän niitä taitoja, joita täät äällä opin. PääP pystyssä lähden täät äältä ja pistän n kodin asiat kuntoon. Syksy näyttn yttää,, mitä tämä poika tekee tulevaisuudessa. Marjo: Herran jestas minä vajosin vanhanaikaiseen ja opettajajohtoiseen pedagogiikkaan. Eihän n kukaan enää puhu tällaisen opetuksen puolesta