1780 Kuninkaankartasto 1907 Venäläinen topografikartta Vuoden 1780 kuninkaankartastossa ja 1907 venäläisessä topografikartassa Näppäläisenkadun kohta on merkitty. Alueelle ei ole esitetty rakennuskantaa. 1907 kartassa alue näyttäisi olevan Vihiojan rantatöyräällä olevaa peltoaluetta.
Vuoden 1912 mittauksessa Näppäläisenkadun kohta on edelleen Vihiojan rantatöyräällä olevaa peltoaluetta. Ympärillä on Vihiojan tulvakosteikkoja. 1912 mittaus, Senaatinkartasto 1937 Messukylän pitäjänkartta Vuoden 1937 Messukylän pitäjänkartassa nykyisen Santamatinkadun varteen on rakentunut pientaloasutusta.
Vuoden 1946 ilmakuvan mukaan on Näppäläisenkatua rakennettu ja sen varteen on juuri valmistunut jälleenrakennuskauden asuinrakennuksia. Tontin 5481-8 pihaakin on jo istutettu. Pihaistutuksista näkyy, että rakentaminen on nuorta. Kuvassa näkyy myös alueen vanhempaa rakennuskantaa. Vuoden 1953 peruskartassa rakentuminen on vain vähän lisääntynyt. 1946 ilmakuva (Maanmittauslaitos) 1953 peruskartta (Maanmittauslaitos)
Tontti 5481-8 paikka Näppäläisenkadun katulinja Näppäläisenkadun tienooseen oli tehty palstoitussuunnitelma ja palstajako jo ennen vuotta 1953. Ilmeisesti tämän palstoituksen pohjalta on toteutunut tontin 5481-8 rakennus, vaikkakin palstan muoto on erilainen kuin tontin.
Tontti 5481-8 Asuinrakennusten rakennusalat 12x10m ja talousrakennusten 4x8m Näppäläisenkadun asemakaava nro 859 on vahvistettu 18.6.1957. Sisäasiainministeriö on vahvistanut kaavan ensikerran 28.8.1953, kaava nro 605. Kaavan on laatinut asemakaava-arkkitehti Aaro Alapeuson alaisuudessa arkkitehti Pirkko Nieminen. Kaava edustaa aikakauden esikuvan Otto Iivari Meurmanin Asemakaavaopin (1947) ajattelutapaa, joka liittyy 1800-luvun lopun puutarhakaupunki-aatteeseen ja Camillo Sitten Kaupunkirakentamisen taide kirjassa julkaisemaan klassismin ruutukaavan kritiikkiin ja keskiaikaisen kaupungin orgaanisuuden puolustamiseen. Kaavassa on nähtävissä maastonmuotojen juohea huomioiminen.
Asuinrakennusten rakennusalat 12x10m ja talousrakennusten 4x8m Tontti 5481-8 Tontin 5481-8 koillispuolen tontti jaettiin kolmeksi tontiksi asemakaavalla nro 1272, joka vahvistettiin 21.10.1959. Kaava toi paikalle Näppäläisenkadun koordinaatistosta poikkeavaa viuhkamaista suuntausta, jossa edelleen painottuu maaston myötäily.
Vuoden 1956 ilmakuvassa Näppäläisenkadun uudisasutus on lähes valmis. Kuvasta näkyy erittäin hyvin tonttien hyötypuutarhat. Tontin 5481-8 pihapuutarha kukoistaa. Pensasaidat kasvavat. Vuoden 1966 ilmakuvassa on alueelle rakennettu vielä kaksi asuinrakennusta. 1956 ilmakuva (Maanmittauslaitos) 1966 ilmakuva (topografikunta)
Elmar Badermanin Veisu, Nirva, Korkinmäki alueraportti ja rakentamistapaohjeet 1992 Asemakaavalautakunta päätti aikanaan, että raportteja käytetään asemakaavatyön pohjana. Raportissa pidetään yhtenäisenä ja siksi säilytettävänä Näppäläisenkadun länsiosaa ja Pihtikannonkadun eteläosaa. Tontti 5481-8 ei ole selvityksessä merkitty säilyväksi.
Tontilla 5481-8 nykyisen oleva asuinrakennus Mineriittipäällystys on ollut jo vuonna 1990. Tuuletusikkunoiden jako on tehty sen jälkeen.
Näppäläisenkadun katunäkymät syyskuussa 2008 Katunäkymä etelään Katunäkymä pohjoiseen
Ympäristön monisuuntainen koordinaatisto Rakennuksen kadulle näkyvä päämassa noudattelee alkuperäisen rakentamisen hahmoa Uudisrakennus Voimakas uusi kattolyhty Aksonometrinen kuva uudisrakentamisen suhteesta naapurustoon
Johtopäätöksiä Näppäläisenkadun varren jälleenrakennuskauden asuntoalue on rakentunut vuosien 1945 ja 1960 välisenä aikana. Tontin 5481-8 asuinrakennus on rakennettu ilmeisesti vuonna 1945 heti sodan jälkeen. Jälleenrakennuskauden alueeksi kadun varsi on rakentunut melko pitkän ajan kuluessa. Rakennuskannassa esiintyy näin ollen 1940-luvun pelkistettyä jälleenrakentamisen tyypistöä ja 1950-luvun lopun ja 1960-luvun vaihteen humaanimpaa maanläheistä rationalismia, jossa punatiili-, liuskekivi- ja takorautadekoraatiot ovat saaneet jalansijaa. Päämassan runkosyvyys on noin 8 metriä. Tontin 5481-8 asuinrakennus edustaa jälleenrakennuskautta ja sen varhaisvaihetta. Rakennus on ympäristöstään poiketen kaksikerroksisen oloinen, koska räystään alla olevien ikkunoiden yläpuolelle jää poikkeuksellisen paljon vapaata seinäpintaa. Julkisivun mineriitti-vuorauksen alas jätetty vaakalista korostaa vaikutelmaa. Rakennuksen pihan puolella olevaa kuistia on 1960-luvulla muokattu rakentamalla koteloräystäinen rakennuksen muusta tyylistä poikkeava katto. Jos rakennus puretaan, häviää mineriitti-verhouksen alla ja sisätiloissa oleva rakennuksen ja yksityiskohtien alkuperäisyys. Uudisrakennussuunnitelma toteuttaa suuntaukseltaan, päämassaltaan (runkosyvyys n.8m) ja hahmoltaan alkuperäistä rakentamistapaa. Yksikerroksinen rakennusosa on melko pitkä, mutta jää vaikuttamaan lähinnä tonttien sisäosiin. Muotokieleltään: avoräystäs, rappaus, ikkunoiden koko, päämassan runkosyvyys, punatiiliset osat, metalliset muotoillut kaidepienat ja kattokulma noudattelevat lähinnä 1950-60-luvun vaihteen muotoaiheita, joita löytyy lähistöltä ja etenkin Kissanmaan jälleenrakennuskauden alueelta. Siksi uudisrakennusta ei voida pitää vieraana jälleenrakennuskauden alueelle. Koska Näppäläisenkadun varren naapurustossa on tapahtunut ja sallittu tuorettakin uudisrakentamista, ei ole perusteltua vaatia yhdeltä tontilta naapurustosta poiketen rakennuksen säilyttämistä. Tontilla 5481-8 oleva rakennus ei poikkea kulttuurihistorialliselta, rakennustaiteelliselta eikä historialliselta arvoltaan ympäristön rakennuskannasta. Eikä ole tiedossa argumentteja, joilla rakennus nousisi valtakunnalliseen tai maakunnalliseen erityisasemaan.
Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa lausunnossaan 15.9.2008 tontille suunnitellusta uudisrakennushankkeesta, että se on lähtökohtaisesti MRL 117 ja 118 :ssä esitettyjen rakentamiselle asetettujen vaatimusten vastainen. MRL 117 Rakentamiselle asetettavat vaatimukset Rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Rakennuksen tulee sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla täyttää rakenteiden lujuuden ja vakauden, paloturvallisuuden, hygienian, terveyden ja ympäristön, käyttöturvallisuuden, meluntorjunnan sekä energiatalouden ja lämmöneristyksen perusvaatimukset (olennaiset tekniset vaatimukset). Rakennuksen tulee olla tarkoitustaan vastaava, korjattavissa, huollettavissa ja muunneltavissa sekä, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut. Korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Rakentamisessa tulee lisäksi muutoinkin noudattaa hyvää rakennustapaa. MRL 118 Rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaaliminen Rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella. Pykälässä 117 rakentamiselle asetettavat vaatimukset toteutuvat uudisrakennussuunnitelmassa lähes joka kohdaltaan olemassa olevan rakennuksen säilyttämiseen verrattuna. Siksi ei tontille 5481-8 suunniteltua 22.1.2008 päivättyä uudisrakennusta voida pitää kyseisen pykälän vastaisena. Mitä tulee pykälän 118 määräyksiin, voidaan todeta, ettei ole tiedossa eikä näköpiirissä sellaisia historiallisesti tai rakennustaiteellisesti painottavia argumentteja, joilla kyseinen rakennus olisi esitettävä yksistään suojeltavaksi. Kaupunkikuvan osalta suunnitelmassa on esitetty useita ratkaisuja, joilla uudisrakennus on sovitettavissa olemassaolevaan osittain jo muuttuneeseen kaupunkikuvaan. Koko kaupunkia koskevan jälleenrakennuskauden rakennuskannan inventointi ja arvottaminen ei voi kuulu yhden kaavamuutoshankkeen selvitysten piiriin. Se on toteutettava yhtenäisesti siten, että voidaan arvioida tyypillisyys, edustavuus, ainutlaatuisuus ja alueelliset ominaispiirteet koko kaupungin mittakaavassa. Tehtävä edellyttää oman ohjelmoinnin, resurssoinnin ja rahoituksen. On kuitenkin todettava, että Maakuntamuseon esittämä painotus kulttuuriympäristön vaalimiseksi yleensä ja tässäkin tapauksessa edellyttää kaavamuutokselta sellaisia sisältöominaisuuksia, että kaava ei estä säilyttämistä ja että uudisrakentaminen esitetystä suunnitelmasta poiketenkin sopeutuu jälleenrakentamisen alueen ominaispiirteisiin ja kaupunkikuvaan. Asemakaavaan on siis paikallaan ottaa mahdollisuus olevan rakennuksen säilyttämiseen ja selkeitä määräyksiä, joilla uudisrakennuksen sopeutumista paikan vanhaan rakennuskantaan varmistetaan.