TENNILAMMEN RANTA-ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS 2017

SEITAP OY TENNILAMMEN RANTA-ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS 2017 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 20875

i SEITAP OY TENNILAMMEN RANTA-ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS 2017 10.10.2017 Sami Hamari Sisällysluettelo: 1. JOHDANTO... 2 2. AINEISTO JA MENETELMÄT... 2 3. TULOKSET... 5 3.1 YHTEENVETO ALUEEN LUONNONOLOSUHTEISTA... 5 3.2 SUOJELUARVOT... 9 3.3 SUOJELUALUEET... 12 3.4 ALUEEN VIRKISTYSKÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIA... 12 4. JOHTOPÄÄTÖKSET... 14 KIRJALLISUUS... 15 LIITTEET Liite 1. Kartoitusalueen luontotyypit, A3. Liite 2. Luontotyyppien kuvaukset, A3. Liite 3. Selite liitteeseen 2. Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie 6 96100 ROVANIEMI p. 040-1333800 Pohjakartat: Maanmittauslaitos maastotietokanta 10/2017 Kuvat: Sami Hamari Kannen kuva: Pohjoinen Tennilampi

1. JOHDANTO Seitap Oy toimii kaavoittajana Rovaniemen kuntaan sijoittuvassa Tennilampien ranta-asemakaavoituksessa. Selvitysalue sijoittuu Rovaniemen keskustasta noin 35 km itäkoilliseen Jokelan kylän läheisyyteen. (kuva 1-1). Kaavoitusta varten toteutettiin luontoselvitys, joka painottui luontotyyppien ja kasvillisuuden selvittämiseen. Kartoituksen yhteydessä huomioitiin myös muut eliölajit ja sen yhteydessä arvioitiin myös alueen potentiaalia luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien elinympäristönä. Tässä raportissa kuvataan kartoitettavan alueen luonnonolot ja maastokartoituksen tulokset. 2 Kuva 1-1. Selvitysalueen sijainti. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Kartoitus toteutettiin normaalin luontotyyppi- ja kasvillisuuskartoituksen tapaan. Selvitysalue tutkittiin ennakkoon maastokartoilta ja ilmakuvista. Ilmakuvina käytettiin digitaalisia pystysuuntaan otettuja väärävärikuvia (ns. ortokuva). Luontotyypit rajattiin alustavasti ilmakuville ja maastossa luontotyypit määritettiin niiden lajiston ja muiden ominaispiirteiden perusteella, ja rajaukset korjattiin vastaamaan maastohavaintoja.

3 Maastossa kiinnitettiin huomiota erityisesti ennakkosuunnittelussa esille tulleisiin mahdollisiin arvokkaisiin kohteisiin sekä maastossa havaittuihin kasvillisuuden ja luontotyyppien erityispiirteisiin, joiden perusteella arvokohteita voitiin tunnistaa. Kartoituksen yhteydessä määritettiin luontotyyppien putkilokasvi- ja sammallajisto. Kasvilajien näytteistä tapahtuvaa määritystä varten oli käytössä Lapin ELY-keskuksen poikkeuslupa kasvien näytteenottoon (LAPELY/439/2014) sekä lupa viitasammakoiden käsittelyyn lajimääritystä varten (LAPELY/1883/2015). Kartoituksessa merkittiin ylös alueella mahdollisesti sijaitsevat metsälain 10 mukaiset tärkeät elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit sekä erilaiset vesistöt ja vesilain suojaamat elinympäristöt. Luontotyyppien uhanalaisuuden tarkastelussa käytettiin Raunio ym. (2008) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus teosta. Uhanalaislajisto määritettiin uusimpien uhanalaistarkastelujen perusteella (Rassi ym. 2010 ja Liukko ym. 2016). Luontotyyppien luonnontilaisuus arvioitiin 6-portaisen luokituksen perusteella, joka noudattaa soiden osalta valtioneuvoston 30.8.2012 antamaa periaatepäätöstä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta, sekä siinä esitettyä luonnontilaisuuden luokittelua. Metsien osalta samankaltainen luokitus on laadittu perustuen Lindholmin & Tuomisen (1993) ja Kuuluvaisen ym. (2004) teoksiin.

4 Taulukko 2-1. Suoluontotyyppien luonnontilaisuuden luokittelu. Luokka Kuivatus Kasvillisuus Vedenpinta 5 Suolla tai sen välittömässä läheisyydessä ei häiriötekijöitä. 4 Suon välittömässä läheisyydessä tai reunassa häiriö(itä), esim. ojia, tie tms., jotka eivät aiheuta näkyvää muutosta suolla. Osassa keidassoiden laiteita voi kuitenkin olla vesitalouden muutoksi. 3 Valtaosa suosta ojittamatonta. Aapasuon reunaojitus ei kauttaaltaan estä vesien valumista suolle eikä luonnollista vaihettumista kangasmetsään (tms.); merkittävää kuivahtamista ei suon muissa osissa. Keidassoiden laideosissa voi olla laajalti vesitalouden muutoksia. 2 Suolla ojitettuja ja ojittamattomia osia. Ojitus estää hydrologisen yhteyden suon ja ympäristön välillä. Osalla ojittamatonta alaa kuivahtamista. Keidassoilla ojitus on muuttanut myös reunaluisun ja keskustan vesitaloutta. 1 Vesitalous muuttunut kauttaaltaan, kasvillisuusmuutokset selviä. 0 Muuttunut peruuttamattomasti: vesitalous muuttunut, kasvillisuuden muutos edennyt pitkälle. Suokasvillisuus vallitsee aluskasvillisuudessa (pl. luontaisesti ruoppaiset tai pohjakerrokseltaan sulkeutumattomat suotyypit). Osassa keidassoiden laiteita voi olla vähäisiä kasvillisuuden muutoksia. Suokasvillisuudessa ei muutoksia suon reunavyöhykettä lukuun ottamatta. Keidassoilla laiteella puuvartisten kasvien osuus voi olla merkittävästi lisääntynyt. Suolle tyypillinen kasvistoaines kärsinyt; varpuisuus voi olla lisääntynyt välipinnoilla; merkkejä puuston kasvun lisääntymisestä tai taimettumisesta. Osalla suon ojittamatonta alaa kasvillisuusmuutoksia. Keidassoiden keskiosien muutokset voivat laidetta lukuun ottamatta olla vähäisiä. Puuston kasvu selvästi lisääntynyt ja/ tai alue taimettunut/ metsittynyt. Kasvillisuusmuutokset voivat kauttaaltaan ojitetuillakin alueilla olla hitaita. Alue voi olla myös jäkälöitynyt tai karhunsammaloitunut vailla merkittävää puustokerrosta. Kasvillisuus muuttunut kauttaaltaan ja sen kehitys osissa tapauksista edennyt turvekangasvaiheeseen. Vedenpinta kullekin suopinnan tasolle tyypillisissä rajoissa. Suoveden pinta alentunut ojien tuntumassa, joskus myös suon pinta. Suoveden pinta voi olla hivenen alentunut kauempanakin ojista, jos ne ovat "puhkaisseet" laajoja rimpiä tai keidassoiden kuljuja taikka allikoita. Suon ennallistamisen tai suolle tulevien pisto-ojien aiheuttamat taikka esim. penkkateiden patoamat vettymät kuuluvat tähän luokkaan. Suoveden pinta kauttaaltaan alentunut.

5 Taulukko 2-2. Metsäisten luontotyyppien luokittelu. Luokka Kriteeri 5 Metsien luontotyypeillä ei ole lainkaan merkkejä aiemmin toteutetusta metsätaloudesta tai muusta ihmistoiminnasta. Puusto on luontaisesti syntynyttä ja varttunutta ilman hakkuita ja harvennuksia. Puusto on kerroksellista ja tyypillä esiintyy useampaa puustosukupolvea, iäkästä puustoa, kuolevia ja kuolleita puita ja lahopuujatkumoa. Iäkästä tai kuollutta puustoa ei ole korjattu pois. Suojelualueiden ulkopuolella harvinaisia. 4 Metsien luontotyypeillä metsätalous tai muu ihmistoiminta ovat olleet vähäiset. Puusto on pääsääntöisesti luontaisesti syntynyttä ja varttunut ilman hakkuita. Luontotyypillä esiintyy useampaa puustosukupolvea, iäkästä puustoa, kuolleita ja kuolevia puita. Luontotyypin edustavuus on vähintään hyvä. 3 Metsien luontotyypeillä eri-ikäisiä metsätalouden merkkejä on havaittavissa: mm. sammalkantoja tai harsinnan tai harvennuksen merkkejä. Luontotyypillä voi esiintyä useampaa puustosukupolvea ja vähäisessä määrin kuolleita tai kuolevia puita. 2 Metsänkäsittely on edelleen selvästi havaittavissa ja on vaikuttanut voimakkaasti luonnontilaan. Luonnonmetsien ominaispiirteitä ei ole juuri havaittavissa. 1 Voimakkaasti käsitellyt metsäisen luontotyypin esiintymät, joissa puusto on yksijakoista eikä lahopuuta ole juuri hakkuutähteitä lukuun ottamatta. Luokkaan kuuluu esimerkiksi auratut nuoret ja luonnontilaisuudeltaan heikoimmat varttuneet kasvatusmetsät. 0 Voimakkaasti käsitellyt metsien luontotyypit, joissa metsän kaikki kasvillisuuskerrokset ja pintamaa ovat muuttuneet voimakkaasti esim. avohakkuun ja aurauksen seurauksena. Selvitysalue oli verrattain pienikokoinen (noin 23 ha), jonka vuoksi se voitiin kartoittaa kattavasti suunnitellussa aikataulussa. Alueelta ei ollut kartoitusajankohtana käytettävissä uhanalaistietoja, joten niitä ei voitu käyttää ennakkosuunnittelussa hyväksi. Aineisto tilattiin kuitenkin raportoinnin yhteydessä myös vanhojen havaintojen tarkistamiseksi. Selvitys tehtiin kesällä 2017, jolloin kesä edistyi keskimääräistä hitaammin. Tästä huolimatta kartoitusajankohta 28.7. oli liian myöhäinen linnustoselvitysten toteuttamiseen. Kartoituksen yhteydessä kirjattiin kuitenkin ylös alueella havaittu lintulajisto. 3. TULOKSET 3.1 Yhteenveto alueen luonnonolosuhteista Selvitysalue sijoittuu kasvimaantieteellisen jaottelun perusteella pohjoisboreaaliselle vyöhykkeelle lähelle keskiboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen rajaa. Hallinnollisessa eliölajien aluejaossa alue sijoittuu alueelle 4b Perä-Pohjola. Suoaluejaossa alue kuuluu Pohjanmaan aapasuonvyöhykkeelle ja edelleen alajaossa Pohjois-Pohjanmaan aapasoihin (Suomen ympäristökeskus 2017). Alue sijaitsee hyvin lähellä Lapin kolmion letto- ja lehtokeskusta, jonka kalkkipitoinen kallioperä luo edellytyksiä rehevyyttä ilmentävän kasvillisuuden esiintymiselle. Alueen soille tyypillistä on välipintaisten lyhytkortisten soiden runsaus verrattuna muuhun Suomeen. Alueen soita täplittävät pienet moreenikummut, jotka ovat Ranuan kunnan pohjoisosalla esiintyvän laajan kumpumoreenialueen reunaosia. Topografian vaihtelu synnyttää tällä alueella vaara-alueille tyypillistä korpien ja rämeiden esiintymistä. Metsäalueet ovat metsätalouden piirissä ja käsiteltyjä, pääasiassa varttunutta kasvatusmetsää tai nuorta kasvatusmetsää, pienialaisesti myös taimikkoa kasvavaa kuivahkoa tai tuoretta kangasta. Parilla metsäsaarekkeella on myös pienialaisena ikääntynyttä puustoa. Tuoreet kankaat ovat tyypillisempiä

6 vaarojen rinteiden pohjoisella ekspositiolla ja kuivahkot tai kuivat kankaat eteläisillä. Särkivaaran pohjoisrinteellä kosteuden muutokset ovat havaittavissa korkeusgradientissa tuoreen kankaan sijoittuessa vaaran ja suon vaihettuman tuntumaan, ja kuivahkon ja kuivan kankaan vaaran ylempiin osiin. Metsänkäsittelyn seurauksena tapahtunut alkuperäisen kasvillisuuden muuttuneisuus hankaloittaa tyypittelyä. Kangasmaat ovat lähes poikkeuksetta aurattuja ja suot ovat ojitettuja. Kuva 3-1. Näkymä Särkivaarasta pohjoiseen kaavoitettavalle alueelle. Suot ovat alkuperältään pääasiassa isovarpurämeitä tai rahkarämeitä. Tennilammen (pohjoisempi) itärannalla on myös mesotrofiaan yltävää kasvillisuutta ja lammen rannalla esiintyy pienialaisesti sara- ja ruoholuhtaa. Mesotrofista kasvillisuutta esiintyy myös Särkivaaran juuren suo-ojitusten reunoissa, mikä on seurausta ojitusten paikallisesta rehevöittävästä vaikutuksesta. Muuten suot ovat pääosin karuja, alkuperältään oligotrofiaa ilmentäviä. Pohjoisempi Tennilampi (ks. kannen kuva) on matala kirkasvetinen suolampi, jonka rantavedessä kasvaa runsasravinteisuutta ilmentävää lettolierosammalta (Scorpidium scorpioides), mitkä viittaavat alueen kalkkivaikutteiseen kallioperään. Lampi on luokiteltavissa näillä perustein kalkkilammeksi.

7 Kuva 3-2. Kaava-alueen tyypillistä osittain ojituksen kuivattamaa suomaisemaa. Ojitusten, aurausten ja metsänkäsittelyn seurauksena alueen luonnontilaisuus on laskenut varsin voimakkaasti. Alueella on myös yksi vanha peltoalue, joka on ojitusten myötä osin metsittynyt ja uudelleen soistunut. Hydrologiset muutokset kaikilla suoalueilla ovat silmiinpistäviä: puuston kasvu on voimistunut (kasvunopeus, lukumäärä määrä), varpukasvillisuus lisääntynyt ja suokasvillisuus yksipuolistunut ja lisäksi luontotyypeille ominaiset lajit ovat vähentyneet (kuva 3-2). Suoluontotyypit edustavatkin tyypillisesti tyydyttävää, välttävää tai jopa heikkoa ekologista tilaa.

8 Seitap Oy Kuva 3-3. Särkivaaran pohjoisreunan puusto muodostuu pääosin männyn taimista. Kuva 3-4. Alueen luonnontilaisimmat metsät sijoittuvat kuvioille 13,1 ja 16, joilla kasvaa kookkaita mäntyjä.

9 Metsien tila on heikentynyt metsätalouden seurauksen myös voimakkaasti ja luonnontilaisen kaltaisiakaan metsäkuvioita alueella ei esiinny (kuvat 3-3 ja 3-4). Metsien ja soiden tila onkin rinnastettavissa toisiinsa. Luonnontilaisiin tai luonnontilaisen kaltaisiin luontotyyppeihin voidaan lukea ainoastaan alueen lammet. Selvitysalue kuuluu Kemijoen valuma-alueella (65) sijaitsevan Juomujoen valuma-alueelle (65.216), joiden vedet valuvat Juomujokeen ja edelleen Jokelan kylän kohdalla Kemijokeen. Koko vesistöalueen tilaa ovat heikentäneet selvitysalueen tavoin intensiivinen metsätalous ja siihen liittyvä soiden ojitus. Alueen arvokohteita ovat metsälain piiriin kuuluvat siirtolohkare (kuvio 7), kivikko (11) sekä alueella olevien kahden lammen rannan sara- ja ruoholuhdat (15,2 ja 24). Alueelle sijoittuvat lammet eivät kuulu metsälain tarkoittamiin luontotyyppeihin pinta-alansa perusteella, mutta ne voidaan luokitella muihin arvokkaisiin luontotyyppeihin, lisäksi kaikkia vesistöjen käyttöä rajoittaa vesilain säädökset. 3.2 Suojeluarvot LAJISTOLLISET ARVOT Alueella tehdyn maastokäynnin yhteydessä ei havaittu mihinkään suojelullisesti huomionarvoiseen luokitukseen (valtakunnallisesti uhanalaiset tai silmälläpidettävät lajit, alueellisesti uhanalaiset lajit, rauhoitetut ja erityisesti suojellut lajit, luontodirektiivin liitteen IV lajit, Suomen kansainvälisen suojelun vastuulajit) kuuluvaa kasvi- tai sammallajistoa. Myös muu alueella esiintyvä suojelullisesti arvokas eliölajisto on niukka. Suokasvillisuus on pääosin oligotrofiaa ja ojitusten seurauksena mesotrofiaa ilmentävää. Luonnontilassa mesotrofiaa ilmentävää kasvillisuutta lienee esiintynyt lähinnä yhdellä suoalueella. Metsissä ei esiinny muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta maapuita, keloja tai muuten luonnollisesti kuollutta puustoa. Alueella tavattiin kuvioilla 6 ja 8 kummallakin yksi sammakkoyksilö, joista kuvion 8 laji oli vatsan värityksen ja takavarpaan metatarsaalikyhmyn perusteella ruskosammakko (Rana temporaria). Kuvion 6 sammakkolajia ei saatu kiinni. Lisäksi kuviolla 17 havaittiin rupikonnan (Bufo bufo) poikanen (noin 1,5 cm). Kaikki sammakko- ja rupikonnalajit olivat kuluvan kesän poikasia (n. 1,5 cm:n pituisia). Alueella olevat luonnontilaisen kaltaiset lammet ovat todennäköisiä näiden lajien kutupaikkoja.

10 Kuva 3-5. Orvokkihopeatäplä (Speyeria aglaja) myrkkykeison (Cicuta virosa) kukinnolla pohjoisen Tennilammen rantaluhdalla. Alueella tavattiin joitakin yleisiä perhoslajeja kuten metsänokiperhonen (Erebia ligea), sinisiipilaji (Lycaenicae) ja orvokkihopeatäplä (Speyeria aglaja, ks. kuva 3-5). Alueen arvoa perhoslajiston osalta ei voida kuitenkaan arvioida yksittäishavaintojen perusteella. Elinympäristöjen perusteella alueella ei kuitenkaan ole erityisesti perhosten suosimia poikkeuksellisen arvokkaita elinympäristöjä, kuten paahderinteitä, niittyjä tai pysyviä ruderaattialueita. Kartoituksen yhteydessä alueella havaittiin myöhäisen kartoituskauden ja vuorokautisen ajankohdan vuoksi ainoastaan muutamia lintulajeja: tervapääskyjä (Apus apus), räkättirastaita (Turdus pilaris), tilhiä (Bombicilla garrulus) ja haarapääskyjä (Hirundo rustica). Kanalinnusta alueella havaittiin teeren (Tetrao tetrix) rypykuoppia kuviolla 19. Selvitysalueelle ja sen lähiympäristöön sijoittuvalla selvitysruudulla (10 10 km) tavataan Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon lintuatlaksen perusteella 73 lintulajia, joista 14 pesii alueella varmasti, 9 todennäköisesti ja 53 mahdollisesti. Ruudun selvitysaste on tyydyttävä. Alueella pesii alueelle tyypillisiä havumetsälajeja ja metsien yleislajeja. Yksittäisten sorsalajien pesintä metsälammilla on mahdollista. LUONTOTYYPIT Kartoitusalueelle rajattiin yhteensä 25 luontotyyppikuviota, joista 7 (28 %) oli luonnontilaisuudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia (luonnontilaisuusluokat 4 ja 5). Nämä voitiin luokitella luonnontilaisuutensa perusteella uhanalaisten luontotyyppien luokittelun mukaisesti (Raunio ym. 2008). Valtakunnallisesti ja alueellisesti (Pohjois-Suomi) silmälläpidettävät ja uhanalaiset luontotyypit on listattu taulukossa 3-1.

11 Taulukko 3-1. Selvitysalueen luontotyyppien uhanalaisuus (ks. myös liite 2). Luontotyyppi Uhanalaisuus FI Uhanalaisuus PS Luontotyyppinrot Kalkkilampi* VU NT 15,1 LC=elinvoimainen, NT=silmälläpidettävä, VU=vaarantunut EN=erittäin uhanalainen, *) kuvion 15,1 lampi on arvioitu suppean vesikasvillisuusarvioinnin perusteella ko. luontotyyppiin. Kuva 3-6. Särkivaaran pohjoisreunalle sijoittuu metsälain suojaama siirtolohkare. Alueella tavattiin neljä metsälain tarkoittamaa erityisen tärkeää luontotyyppiä. Näihin lukeutui yksi siirtolohkare, yksi kivikko ja kaksi sara- ja ruoholuhtaa (taulukko 3-2). Taulukko 3-2. Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt selvitysalueella. Luontotyyppi Luontotyyppinrot Siirtolohkare 7 Kivikko 11 Sara- ja ruoholuhdat 15,2 ja 24

12 Vesilain (587/2011) 2. luvun 11 : ja 3. luvun 2 :n mukaisesti luonnontilaisen noron, puron lähteen, tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Selvitysalueella ei esiinny em. kriteereihin kuuluvia erityisesti suojattuja luontotyyppejä. Sen sijaan alueella esiintyy kaksi lampea, joiden molempien pinta-ala on yli 1 ha (taulukko 3-3). Lammet kuuluvat alueen monimuotoisuuden kannalta kuitenkin arvokkaisiin ympäristöihin ja niitä koskee vesilain vesistöjen käyttöä koskevat säännökset. Taulukko 3-3. Selvitysalueella esiintyvät vesilain mukaiset vesistöt. Luontotyyppi Luontotyyppinrot Lammet 15,2 ja 23 LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV LAJIEN ESIINTYMISPOTENTIAALI Selvitysalueella tavattiin ruskosammakko, rupikonna ja tunnistamattomaksi jäänyt sammakkolaji. Alueen lammet ovat osittain luhtarantaisina ilmeisiä näiden lajien lisääntymispaikkoja. Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin kuuluva viitasammakko (Rana arvalis) kutee tyypillisesti luhtarantaisissa metsälammissa. Vaikka alueen luontaisiin kutupaikkoihin lukeutuvat märät rimpisuot ovat laajalti ojitettuja myös lähialueella, nämä lammet ovat mahdollisia viitasammakon kutupaikkoja. Muista luontodirektiiviin liitteen IV lajeista alueen lammissa voi esiintyä kovakuoriaisiin kuuluvaa jättisukeltajaa (Dytiscus latissimus), joka suosii pohjoisessa rehevämpiä vesiä ja erityisesti järvien luusuoita (Nieminen & Ahola 2017). Muiden luontodirektiivin liitteen IV lajien potentiaalisia esiintymispaikkoja alueella ei arvioida olevan. 3.3 Suojelualueet Selvitysalueen lähialueelle ei sijoitu luonnonsuojelualueita tai suojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Lähimmät suojelualueet ovat Kemijoki- ja Kuohunkijokivarteen sijoittuvia yksityisiä suojelualueita, joiden etäisyys kaavoitetusta alueesta on pienimmillään yli 3,5 km. Lähimmät valtion luonnonsuojelualueet tai ohjelmiin kuuluvat alueet sijoittuvat noin 7 km:n etäisyydelle kaavoitettavalta alueelta. 3.4 Alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia Alue on luonnonolosuhteiltaan Perä-Pohjolan alueelle tyypillistä, mutta varsin voimakkaasti ojitettua, mikä vähentää alueen virkistyskäyttöarvoa, mikäli etsitään luonnontilaista alkuperäistä luontoa. Ojituksella ei ole metsän kasvun kannalta merkitystä ja alueen mahdollinen ennallistaminen soiden osalta olisi pidemmällä aikajaksolla (yli 5 v. ajanjaksolla) alueen luonnontilaa parhaiten edistävä toimenpide. Hyvin suunnitellulla luonnonmukaisella metsänhoidolla alueen maisemallisia arvoja voitaisiin tuoda esiin ja mahdollisesti sillä voitaisiin nopeuttaa alueen luonnonarvojen palautumista ainakin tiheillä metsäalueilla. Ojitus vaikeuttaa alueella liikkumista mm. puuston runsauden ja ojien ylitysten vuoksi. Alueelle voitaisiin suunnitella luontopolku, jossa vaikeakulkuiset tai herkästi kuluvat suokohdat olisi pitkostettu. Lisäksi alueelle voisi suunnitella tulipaikan, laavun tms. rakenteen virkistyskäytön tueksi (esim. kuviot 13 tai 16). Alueella on hyvin vähän, jos ollenkaan virkistyskäytön jälkiä ja myöskään maaston roskaantumista ei ollut havaittavissa lainkaan kartoitusalueella. Alueen lammet soveltunevat lintujen tarkkailuun, vaikka oletettavasti niiden pienen koon vuoksi lajisto on suppea, yksilömäärä pieni ja lintuyksilöt tämän tyyppisissä kohteissa ovat arkoja ja niiden pesintä voi häiriintyä herkästi. Lintujen tarkkailun kannalta mielenkiintoisia käyntikohteita voisivat olla lähialueen Aholampi sekä erityisesti Ala-Kuohunkijärvi.

13 Kuva 3-7. Vuoden 2017 kesän hillasato ja hillaa esiintyi lähes kaikilla selvitysalueen suolla. Alueella esiintyy tavanomaiseen hyötykäyttöön sopivista luonnonvaraisista marjakasveistamme viittä lajia: mustikkaa, puolukkaa, juolukkaa, hillaa ja variksenmarjaa. Lisäksi lähiympäristön rimpisoilla karpalo on yleinen. Vähemmän hyödynnettyä variksenmarjaa esiintyy varsin runsaasti etenkin Särkivaaran pohjoisrinteellä ja juolukkaa soiden laitamilla. Hillaa esiintyy lähes kaikilla alueen soilla. Vuoden 2017 hillasato oli kokonaisuutena Lapin alueella varsin hyvä ja myös tällä alueella hilloja esiintyi lähes kaikilla rämesoilla kohtalaisia määriä, ts. alueelta olisi ollut poimittavissa useita litroja hilloja. Mustikoita esiintyy vähän Särkivaaran pohjoisrinteen juurella ja suosaarekkeiden reunoissa, erityisesti kuvion 19 pohjoisreunassa. Lähialueen mustikkamaita voisivat olla avohakattujen tai kuusivaltaisten vaarojen rinteet. Särkivaaran pohjoisrinteellä valtalajina on paikasta riippuen variksenmarja ja puolukka.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET Rovaniemen Tennilampien ranta-asemakaavaa varten toteutettiin luontoselvitys vuoden 2017 heinäkuussa. Selvitysalue sijoittuu Rovaniemen keskustasta noin 35 km itäkoilliseen Jokelan kylän läheisyyteen. Kaavoitettavan alueen laajuus on noin 23 ha ja se sijoittuu alueelle tyypilliselle suo- ja metsäalueelle. Alueen luontotyypit ovat suurelta osin muuttuneet luonnontilaisesta intensiivisen metsänkäsittelyn ja siihen liittyneen ojituksen ja kangasmaiden aurauksen seurauksena. Alueen luonnontilaisimpiin luontotyyppeihin kuuluu yksi kivikko, siirtolohkare ja kaksi sara- ja ruoholuhtaa, jotka ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Alueella tavattiin kartoituksen yhteydessä ruskosammakko ja rupikonna, jotka ovat rauhoitettuja. Alueella olevat luonnontilaisen kaltaiset lammet ovat todennäköisiä näiden lajien kutupaikkoja. Nämä lammet ovat myösmahdollisia viitasammakon kutupaikkoja, jota ei voitu kuitenkaan todentaa kartoitusajankohtana. Alueen lammet voivat lisäksi olla luontodirektiivin liitteen IV lajeihin lukeutuvien jättisukeltajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Kokonaisuutena alueen luontoarvot suojelullisessa mielessä ovat vähäiset. 14

KIRJALLISUUS 15 Eurola, S. 1999: Kasvipeitteemme alueellisuus Oulanka Reports 22. Oulun yliopistopaino, Oulu. 116 s. Kuuluvainen, T., Wallenius, T. & Pennanen, J. 2004: Metsän luontainen rakenne, dynamiikka ja monimuotoisuus. Teoksessa: Kuuluvainen, T., Saaristo, L., Keto-Tokoi, P., Kostamo P., Kuuluvainen, J., Kuusinen, M., Ollikainen, M. & Salpakivi-Salomaa, P. (toim.), Metsän kätköissä - Suomen metsäluonnon monimuotoisuus, s. 49-69. Edita Publishing Oy, Helsinki. Lindholm, T. & Tuominen, S. 1993: Metsien luonnontilaisuuden arviointi. - Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A Nro 3. Metsähallitus, Vantaa. 40 s. Liukko, U.-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, K., Kyheröinen, E.-M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015. The Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus. 34 s. Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) 2017: Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. Suomen ympäristö 1/2017: 1 278 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. 2010. Suomen lajien uhanalaisuus 2010. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. 572 s. Suomen ympäristökeskus 2017: Karpalo- karttapalvelu. [WWW-sovellus]. Viitattu 6.10.2017. Saatavissa:< http://www.syke.fi/fi-fi/avoin_tieto/karttapalvelut>.

LIITE 2 Liite 2. Luontotyyppien kuvaukset. Kuvio Pvm. Luontotyyppi Luontotyypin tarkenne Maanmuokkaus Uhanalaisuus FI Uhanalaisuus PS Luonnontilaisuus Puusto, lajit Suojeluarvo ltyyppi Kuvaus 1 28.7.2017 Pi 1 Pihapiiri, jossa tiealue ja parkkipaikka hiekkaa. 2 28.7.2017 HMT soist. vk. oj. 2 ku, ko, mä, hl Varttunut tiheäpuustoinen soistunut kangas, jossa myös korpisuuden piirteitä. Hilla, hoikkavilla, kataja, kultapiisku, metsäalvejuuri, metsäkorte, metsälauha, metsätähti, pallosara, puolukka, suopursu, metsäkerrossammal. 3 28.7.2017 Pe oj. 1 ku, ko, mä Hilla, järvikorte, kangasmaitikka, kurjenjalka, metsätähti, riidenlieko, tupasvilla, suonihuopasammal, seinäsammal. 4 28.7.2017 Rmu oj. 2 mä Ojitettu karu suon reunakuvio. Herttakaksikko, juolukkapaju, kanerva, luhtasara, vaivaiskoivu, hetesirppisammal, seinäsammal, metsäkerrossammal, rämelajistoa. 5 28.7.2017 Kmu rmu 2 ku, mä, ko Pienialainen ojitettu korpimuuttuma, jossa hilla, herttakaksikko, kiiltopaju, metsäkorte, pallosara, pikkutalvikki, puolukka, raita, riidenlieko, suohorsma, korpirahkasammal, metsäkerrossammal. 6 28.7.2017 Rmu oj. 2 mä Alkuperältään isovarpurämettä oleva kuvio, jossa harmaasara, metsäkerrossammal. 7 28.7.2017 SRhLu Karut ja keskiravinteiset siirto- ja rapaumalohkareet LC LC 4 m ML Avohakkuulla 3*4*2,5 m suuruinen siirtolohkare, joka säilynyt hakkuun yhteydessä koskemattomana. 8 28.7.2017 PSR 3 mä, ko, ko Ojituksen heikentämä, keskiosiltaan tyypille tunnusomainen räme. 9 28.7.2017 EMT kv. ha. 3 mä, ko Avohakattu harvakseltaan männyn ja koivun taimia käsittävä kuvio. 10 28.7.2017 EMT taim. kmu 2 mä, ko Avohakattu, luontaisesti harvakseltaan taimettunut alue, jossa kanerva, mustikka, puolukka, variksenmarja. 11 28.7.2017 Ki Roudan nostamat kivikot LC LC 4 ML Pienialainen luonnontilansa hyvin säilyttänyt kuvio. 12 28.7.2017 Rmu 3 mä Edellisen kaltainen, puustoltaan nuorempi kuvio. 13,1 28.7.2017 EMT vk. 3 mä Harvennettu kuivahko kangas, jossa puusto varttunutta männikköä, vanhimmat puut noin 100 v. 13,2 28.7.2017 EMT taim. 1 mä, ko Avohakattu ja taimettunut kuivahko kangas. 13,3 28.7.2017 Kmu oj. 2 ku, ko, mä Ojitettu suon niukkalajinen reunakuvio. 14 28.7.2017 OlRiNRmu 3 mä Niukkalajinen rimpisuo, jossa leväkkö, luhtasara, tupasvilla. 15,1 28.7.2017 Lp Kalkkilammet VU NT 5 MU, VL Luonnontilainen tai niukasti ihmisvaikutteinen kirkasvetinen lampi. Järven rantavedessä kasvaa lettolierosammalta eli kyseessä mahdollisesti kalkkilampi. 15,2 28.7.2017 SRhLu Avoluhdat LC LC 4 ML Pienialainen sara- ja ruoholuhta, jolla mm. jouhisara, hoikkavilla, villapääluikka. 16 28.7.2017 EMT im. 3 mä, ku Iäkästä puustoa käsittävä pienialainen kangaskuvio, jolla myös pari maapuuta ja keloja. Suohon rajoittuva eteläosa ojitettu. 17 28.7.2017 OlRiNmu 3 mä Kuivumisen muuttamaa rimpinevaa, jossa pitkälehtikihokki, suokukka, tupasluikka, tupasvilla. 18 28.7.2017 Kmu oj. 2 ku, mä, ko Tiheä ojituksen muuttama korpimuuttuma, tyyppilajistoa, metsäkorte, raita. 19 28.7.2017 EMT 2 mä, ko, ku Pohjoisosaltaan kapean tuoreen kankaan metsää käsittävä kuivahko kangas. Puusto kasvatusvaiheessa olevaa n. 30 v. sekapuustoa. 20 28.7.2017 RaR LC LC 4 mä Luonnontilaisen kaltainen räme. 21 28.7.2017 EMT taim. oj. 2 mä, ko Nuori n. 20 v. taimikko. 22,1 28.7.2017 HMT soist. vk. 3 ku, ko, mä Varttunutta puustoa käsittävä pieni kuvio. 22,2 28.7.2017 Kmu 3 ku, ko, mä Metsänkäsittelyn ja ojituksen muuttamaa korpea. 23 28.7.2017 Lp Suolammet LC LC 5 MU, VL Luonnontilaisen kaltainen suolampi. 24 28.7.2017 SRhLu Avoluhdat LC LC 4 ML Kapea epäyhtenäinen rantakuvio, jolla metsäkurjenpolvi, luhtavilla, korpikastikka, mesiangervo, myrkkykeiso. 25 28.7.2017 Kmu oj. 1 ko, ku, mä Yksittäisiä puita käsittävä avohakattu alue.

LIITE 3 Liite 3. Selite liitteeseen 2. Kuvioiden luonnontilaisuus 5 erittäin korkea 4 korkea 3 hyvä 2 kohtalainen 1 heikko 0 ei merkitystä Puulajit (esitetty runsausjärjestyksessä) mä mänty ko koivut ha haapa pi pihlaja hl harmaaleppä Puuston kehitysvaihe harvennus har. harvennushakattu kasvatusvaiheen tai myöhemmän kehitysvaiheen metsä hakkuu aukea ha. ei istutettua puustoa tai puusto luettavissa pensaskerrokseen nuori taimikko taim. puut eivät muodosta erillistä kenttäkerroksesta eriytynyttä latvuskerrosta l. oksia maahan asti kasvatus metsä kv. kenttäkerroksen ja latvuskerroksen välillä oksaton vyöhyke, keskiläpimitta alle 15 cm, vastaa järeää varttuvaa metsää varttunut metsä vm. puusto saavuttanut normaalin täysikokoisen puuston koon, yli 20 cm, ei ikääntymisen merkkejä, kuten lakkapäisyyttä ikääntynyt metsä im. ikääntymisen aiheuttamia rappeutumisen merkkejä, lakkapäisyys, kilpikaarnaisuus, runsas päällyskasvillisuus ja kääpäisyys Maanpinnan muokkaus ja ojitus Ei havaittavia toimia Kulotus ku aikaisemman puustosukupolven puiden kannot hiiltyneitä Kevyt maanpinnan muokkaus kmu auraus tai äestys, jonka seurauksena ei ole muodostunut kivennäismaahan ulottuvia reunapalteisia vakoja Raskas maanpinnan muokkaus rmu auraus, joka on jättänyt kivennäismaahan ulottuvat reunapalteiset vaot Ojitus oj. ojitettu (suo)alue, joskus myös soistuneilla kankailla Suojeluarvo Luontotyypit Metsälakikohde Vesilakikohde Muu arvokas luontotyyppi Suojelullisesti arvokasta lajistoa Lajit/Luontotyypit uhanalaisuus Elinvoimainen Silmälläpidettävä Vaarantunut ML VL MU SL LC NT VU Sukkessiovaihe tai ihmisen aiheuttama muutos Soistuma soist. Luontotyypit Metsät Ojikot, muuttumat ja turvekankaat Variksenmarja jäkälä tunturikoivikot EMT Rämemuuttuma (yleinen) Rmu Variksenmarja jäkälä seinäsammal tunturikoivikot HMT Oligotrofinen rimpinevamuuttuma OlRiNmu Oligotrofinen rimpinevarämemuuttuma OlRiNRmu Rämeet Korpimuuttuma Kmu Rahkaräme RaR Pallosararäme PSR Muut luontotyypit Siirtolohkare SR Luhdat Kivikko Ki Sara ja ruoholuhta SRhLu Rakennetut alueet Vesistöt Piha alue Pi Lampi La Pelto, viljelykäytössä tai vanha pelto Pe