Mitä on hyvä valmentaminen?

Mitä on hyvä valmentaminen? Valmentajan tulisi tarkastella toimintaansa suhteessa kysymykseen mitä on hyvä valmentaminen? mahdollisimman usein. Toinen mielenkiintoinen ja tärkeä asia pohdittavaksi on kysymys siitä, miten hyvä valmentaminen minussa valmentajana elää? Toisin sanoen miten elän valmentajana urheilijoiden kanssa? Miten toteutan päivittäin omaa filosofiaani? Oma valmennusfilosofia on hyvä kirjoittaa auki. Siitä muodostuu siten konkreettinen ja oleellinen osa valmentajan työkalupakkia, joka värittää hänen toimintaansa kokonaisvaltaisesti. Kertakirjoittaminen ei välttämättä riitä. Filosofia kannattaakin aika ajoin kaivaa esille, ja tarkastella sitä sillä elämänkokemuksella, joka vääjäämättä tarttuu mukaan eri tilanteiden ja vuosien tekemisen saatossa. Oma valmennusfilosofiani muistutti alussa tiukkaa tieteellistä määritelmää, jossa sanoja säästeltiin. Oleellista oli kirjoittaa auki asiat mahdollisimman tarkasti, lyhyesti ja samalla kattavasti. Valmennusfilosofiani totteli muotoa: Valmennus on kasvatustieteellisten periaatteiden mukaisesti toteutettua urheilijan valmentamista kohti huipputulosta. 21

Vuosien mittaan valmennusfilosofiani on sekä laajentunut, että tullut monivivahteisemmaksi. Luultavasti valmennusfilosofiaa ei saa niputettua niukkasanaiseksi lauseeksi. Tarvitaan enemmän. Toisaalta lyhytkin lause tai jopa yksi sana voisi kuvata hyvää valmennusfilosofiaa. Nykyisin valitsisi ehkä lauseeksi: 22 Yhdessä kunnioittaen ja kaikkea ihmetellen. Tällainen lause kuvaa kuitenkin ennemmin eräänlaista suhtautumista ja arvopohjaa siihen miten näen maailman, ja itseni sekä urheilijat osana sitä. Määritelmä ei pidä sisällään sitä, miten valmennan urheilijaa. Miten saan aikaiseksi muutoksen? Stephen Coveyn ajatukset johtamisesta ovat hyvin lähellä ajatuksiani valmennuksesta. Hän määritti johtamisen jotenkin näin (kirjassa 8th Habit): Find your voice Inspire others to find their voice Valmentaminen on siis jotakin sellaista, jonka lähtökohta on siinä mitä itse on. Tuo itsensä löytäminen tarkoittaa sitä, että valmentaja löytää omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan ammennettavaksi, hän liikkuu jotakin asiaa kohti intohimoisesti, hän kokee tarvetta tehdä jotakin ja ajaa tuota tavoitetta kohti omatuntonsa mukaisesti. Kun oman toiminnan ajurit ovat löytyneet, kääntyy valmentaja kohti urheilijoita. Hänen perustehtävänsä tuolloin on auttaa urheilijoita löytämään oma äänensä. Eli missä he ovat hyviä, mitä kohti he liikkuvat intohimoisesti, mihin he kokevat tarvetta tarttua ja mikä koskettaa heidän omaatuntoaan. Kun Coveyn johtamismääritelmän kumpikin kohta toteutuu arkipäivän valmennuksessa, on pohja hyvälle vuorovaikutussuhteelle valettu. Koska ihminen ei tule koskaan valmiiksi, tarkoittaa tämä valmennusfilosofia sitä, ettei sekään tule koskaan täysin valmiiksi. Valmennus-

uran alkuaikoina valmentaja saattaa näin uskoa aivan eri asioihin, kuin kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Tyypillinen kehityskaari menee siten, että aluksi valmentaja nojaa omassa valmennusfilosofiassaan siihen, mitä hän on omalta valmentajaltaan oppinut. Lisäksi eri lajien yleinen keskustelukulttuuri ja koulutusjärjestelmä muodostavat ääriviivoja sille kokonaisuudelle, jota voidaan pitää aloittavan valmentajan valmennusfilosofiana. Vuosien saatossa valmennusfilosofia muuttuu. Valmentaja voikin uskoa aivan eri asioihin kuin aikaisemmin. Näin valmennuksen kulmakiveksi voi muodostua esimerkiksi dialoginen, humaani valmennus. Valmennusfilosofiaa muokkaavat ennen kaikkea kokemukset. Uskoakseni kehittyvä valmentaja päätyy lopulta kohti humaanimpaa otetta, mikäli hän kehittyy oikeasti tuloksen tekijänä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että lopulta millimoolit, sentit ja sekunnit loppuvat. Toisin sanoen ne perusvalmennuksen kulmakivet, jotka valmentajassa vaikuttivat alussa paljon, osoittautuvat riittämättömiksi. Niillä ei voida selittää menestymistä niin hyvin kuin valmentaja oli uskonut. Uskomuksien on muututtava, mikäli valmentaja haluaa tehdä tulosta. Ihmisyyteen liittyvien, inhimillisen arvojen kautta valmentaminen vaatii tietysti aikaa. Oleellista on alkaa liikkua kohti toista ihmistä. Joskus tähän matkaan saattaa kulua aikaa jopa vuosia. Eikä matka pääty koskaan. Mutta jos valmentaja pidättäytyy vain fysiologisissa, valmennusopillisissa tai jopa urheilupsykologisissa ilmiöissä, ei hän välttämättä pääse kovin syvälle (riittävän syvälle) urheilijan kanssa. Urheilija saattaa toistuvasti epäonnistua sen seurauksena, että valmennuskulttuuri puhuttelee vain niitä asioita, joista sen on helppo puhua. Kun pitäisi ennemminkin puhua kaikesta siitä, mistä voisi olla hyötyä tuloksen tekemisen kannalta, puhutaan samoista asioista kuin aikaisemmin. Kun tulos ei kuitenkaan tullut vanhoilla tempuilla, tulisi pohtia sitä, mitä uusia temppuja tulisi kehitellä? Millä tavalla valmennussuhteessa ja koko urheilusuhteessa tulisi olla, jotta asioita käynnistyisi ja pysyisi liikkeessä? 23

Valmentajan tulee olla itselleen armollinen. Äänen löytyminen kun ei tule koskaan valmiiksi, on riittävää pyrkiä sen löytymiseen. Matkalla oleminen on tärkeää. Äänen löytymisen kannalta on oleellisempaa se että yrittää löytää sitä. Kun tunne yrittämisestä välittyy urheilijoille, avautuu yhteistyön ovi avoimempaan valmennussuhteeseen. Usein valmentajilla ei ole aikaa näin hitaaseen prosessiin urheilijan kanssa. Tulosta vaaditaan heti. Sota on päällä. Tuolloin valmentaminen muistuttaa enemmän managerointia - tulos tuotetaan olemassa olevilla resursseilla. Valmennuksellisia nappuloita siirrellään pelilaudalla nopean selviämisen takaamiseksi. Tällainen valmentaminen on yhtä arvokasta, kuin minun määritelmäni mukainen. Kummallakin tyylillä on oma aikansa ja paikkansa. Nopeaa, managerillista johtamisotetta tarvitaan kun tilanne on päällä. Esimerkkinä mainittakoon jääkiekkopelin kiihkeät hetket. Jos valmentaja olisi tällaisessa tilanteessa hitaasti reagoiva urheilijoiden kehittäjä, voisi tulos olla erittäin huono. Vastaavasti pitkän kauden aikana pelaaja tarvitsee prosessimaisempaa otetta valmennuksessa. Hän tarvitsee kumppania, joka auttaa häntä kehittämään itseään pelaajana ja samalla myös ihmisenä. Managerillinen johtaminen näissä olosuhteissa, kun aika jänne on kuukausista vuosiin, voisi kuihduttaa yhteistyön varsin pian. Näin olleen hyvä valmennussuhde, toimiva valmennusfilosofia pitää sisällään kummankin puolen. Itse asiassa puolien tulisi olla tasapainossa siten, että valmentaja pystyy joustavasti liikkumaan tiukemmalla otteella, kun tilanne vaatii. Ja vastaavasti hän voi ottaa kehittävämmän roolin, aina kun on sen paikka. Valmentajissa on usein jompikumpi tyyli vallalla. He ovat joko autoritäärisiä, managerillisia johtajia. Tai sitten valmentaja on humaani keskustelija, urheilijan kumppani. Yksilölajeissa toimiva valmennussuhde vaatii usein keskustelevampaa otetta kuin joukkuelajeissa. Monet huippuvalmentajat ovatkin hiljaisempia tarkkailijoita. Joukkuelajeissa valmentaja esiintyy itsevarmasti ja kovalla äänellä joukkojen edestä. Kun jääkiekon valmennuspäällikkö palkkaa seuraan uutta val- 24

mentajaa, hän katsoo tiettyjä tunnusmerkkejä jo ensi hetkestä lähtien, kun näkee valmentajan ensimmäistä kertaa. Valmentajan pitää katsoa silmiin, hänen tulee kätellä voimakkaasti, kävellä varmasti ja puhua kovahkolla äänellä. Hänen tulee tietää ja olla tietoinen, mitä kulloinkin tekee. Tämä on siis se illuusio hyvästä valmentavuudesta, joka eri lajikulttuureissa elää. Mutta jos lajikulttuurin valmennus olisi yksioikoisesti vain tämän jaon mukainen, muokkaisi se pitkälti sitä, minkälaisia urheilijoita eri lajeihin ajautuisi. Joukkuelajeissa pärjäisivät vain äänekkäät, omasta tilastaan huolta pitävät ja joustavat urheilijat. Yksilölajin urheilijan pitäisi olla hyvä analysoimaan ja keskustelemaan valmentajan kanssa. Hiljaa olemisen taitokin olisi suotavaa. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että on hyvä jos valmennussuhteessa on kumpaakin valmennustyyliä mukana. Toisin sanoen joukkuelajissa voidaan paremmin, jos valmennustiimissä tiukkaa auktoriteettia tasapainottaa humaani valmentaja. Valmentaja, joka antaa ymmärrystä ja ilmaa urheilijoille hengittää kovien ristipaineiden alla. Jos tällaista tasapainoa ei olisi, vaarantuisi joukkueen toiminta pelaajien masentumisen ja burn out- ilmiön vuoksi. Pelaajat kyykistyvät jatkuvaan käskemiseen. Vieras ilmiö ei olekaan se, että joukkueissa osa pelaajista lopettaa jossain vaiheessa kautta pelaamisen valmentajalle, kun paineet ovat kasvaneet sietämättömiksi. Samalla tavalla liian humaani ote saattaa johtaa liikaan ymmärtämiseen. Pelaajat kokevat ongelmat suurempina, kuin ne oikeasti ovatkaan. Liika ymmärtäminen voi johtaa vellomiseen ongelmien keskellä. Pelaajat menettävät tällöin uskon valmentajan kykyihin. Seuraa sama ilmiö eri syystä - joukkue ei pelaa enää valmentajalleen. Kunnioitus on mennyt. Valmentajan tulisi huolehtia siksi siitä, että hänen valmennusfilosofiansa pitää sisällään kummankin valmennustyylin. Joko hän on joustavasti kumpaakin, tai sitten asia hoidetaan muuten esimerkiksi kapteeniton tai apuvalmentajien avulla. Tällöin valmentajalla on valmennustiimissä kumppani, joka täydentää valmentamisen ääntä erilaisuudellaan. 25

Yleensä valmennusfilosofia kirjoitetaan auki valmentajakoulutuksen aikana. Esimerkiksi Valmentajan Ammattitutkinnolla sen aukaiseminen on keskeisessä roolissa koko vuoden pituisen koulutuksen ajan. Tehtävänanto saattaa olla tuolloin esimerkiksi seuraavanlainen: Kirjoita viidessätoista minuutissa niin paljon tekstiä valmennuksestasi kuin vain ehdit. Anna tekstin tulla vapaasti, ilman kritiikkiä. Voit kirjoittaa esimerkiksi, miten toimit harjoituksissa, miten sinulla on tapana suunnitella, ja miten keskustelet urheilijoiden kanssa. Esittele valmennusfilosofiasi omin sanoin kaverillesi. Anna hänen kertoa se sinulle takaisin omin sanoin. Lopuksi hänen pitää esittää valmennusfilosofiaasi liittyvä kysymys. Hän ei saa kuitenkaan kommentoida filosofiaasi tai ehdottaa lisäyksiä - onhan filosofiasi sinun filosofiasi. Korjaa filosofiaasi nyt kaverisi kysymykseen vastaten ja muutenkin hänen kertomaansa nojaten. Käytä aikaa viisitoista minuuttia. Esittele valmennusfilosofiasi urheilijallesi. Anna hänen kommentoida sitä. Kaveristasi poiketen hän tietää paremmin, miten oikeasti valmennat. Tässä keskustelussa sinun on tärkeää huomioida mahdollisia eroavaisuuksia valmennusfilosofiasi ja urheilijasi kertomuksen välillä. Pohdi eroja ja täydennä valmennusfilosofiaasi. Pohdinnoissa voit viettää aikaa vaikka kuinka kauan. Mutta kirjoita aina vain viisitoista minuuttia. Kun olet tehnyt vaiheet 1-3, sulje valmennusfilosofiasi kirjekuoreen, jonka avaat vasta vuoden kuluttua. Kun avaat kirjeen, voit hämmästyä siitä muutoksesta, mikä mahdollisesti on tapahtunut. Oma valmennusfilosofia on hyvä kirjoittaa auki, kuten totesin tämän luvun alussa. Osa valmentajista ei ole kuitenkaan kirjallisia tyyppejä. He eivät pidä valmennusfilosofioiden tai muidenkaan raporttien kirjoittelusta. Oma valmennusfilosofia on hyvä kirjoittaa auki, jos oman toiminnan tarkoitusta ja valintoja epäilee arjen liikkuessa päivittäin eteenpäin. 26

Inka ja nallemaailma Olin yksin kotona Inkan kanssa. Aikaa oli tapettavana muutama tunti. Mietin mitä tehdä, jotta ajan saisi kulumaan. Inka ehdotti että rakentaisimme pikkunalleille koteja paperille. Äkkiä olimmekin lattialla heittäytyneenä leikin maailmaan. Aluksi teimme yhteisen alustan maailmalle kolmesta erillisestä paperista teippaamalla ne yhteen. Tämän jälkeen keräsimme värejä joilla piirtäisimme maailman. Maailmaan kuuluisi koti, meri, lumijääkenttä sekä Australia. Annoin Inkan viedä leikkiä siihen suuntaan kun hän halusi. Jos osallistuin, osallistuin aina kysymällä ensin luvan: saanko piirtää tämän, ja saanko tehdä tuon? Pikku hiljaa Inka antoi minun tehdä yhä enemmän aloitteita maailmasta. Lopulta hän tokaisi: isi, ei sinun tarvitse joka kerta kysyä minulta lupaa kun teet jotakin. Voit tehdä ihan mitä haluat. Inka leikki tarkasti: leikin säännöt olivat selkeät ja eri vaiheet toistuivat toistumistaan. Ensin piirrettiin ääriviivat, sitten väritettiin. Paperin reunoja ei ylitetty vaikka koko alue olikin käytettävissä. Kala ei voinut olla rannalla, eikä lintu vedessä. Koetin laajentaa leikkimme maailmaa ehdottamalla mm. että kenguru voisi hypätä mereen sohvan reunalta. Tämä ei mitenkään ollut mahdollista. 27

28 Leikkimme jatkui jatkumistaan. Noin tunnin kuluttua aloin väsyä. En enää jaksanut kiinnittää huomiota siihen, mitä kaikkea Inka sanoi. Yhtäkkiä havahduin siihen, että hän ei ollut enää tyytyväinen aikaansaannokseemme. Hänen mielestään olimme piirtäneet maailman liian täyteen. Hän halusi uuden paperin. Ehdotin jo leikin vaihtamista, mutta ei - maailma oli saatava valmiiksi. Lopulta käänsin paperin ja jatkoimme toiselle puolelle. Koska olin väsynyt, en kiinnittänyt yhtään huomiota uusiin piirustuksiin. Jouduin lopulta kysymään, mikä tuo ja tuo on. Inka yritti selittää, mutta en ymmärtänyt. En ymmärtänyt, koska en ollut kuunnellut häntä silloin, kun hän teki ne. Päätin koettaa saada meidät mukaan samaan leikkiin, ja piirsin ehdotukseni jälkeen taas kuusipuun. Inka tuli taas mukaan leikkiin. Olimme taas samalla sivulla hetken aikaa. Piirsin lintuja. Inka täydensi niille silmät. Enää ne eivät näyttäneet linnuilta vaan Aku Ankan autoilta. Vuorovaikutustilanne on aidoimmillaan lapsen kanssa leikkiessä. Onnistumisen kokee silloin, kun huomaa saaneensa todellisen yhteyden lapseen. On päässyt mukaan hänen leikkiinsä, jolloin lapsi avautuu myös leikkimään kahdestaan kanssaleikkijänsä kanssa. Lapsen kanssa toimiminen on itse asiassa koko ajan eräänlaisien kutsujen vastaanottamista. Lapsi kutsuu toista lasta tai aikuista liittymään leikkinsä. Lapsille liittyminen tapahtuu luonnollisesti. Heillä on luonnostaan kyky elää hetkessä ja nauttia siitä. Iän myötä me menetämme tätä kykyä. Aikuisina toteammekin leikkivälle lapselle: ei nyt, isillä on muuta tekemistä. Meillä on liian kiire olla tässä hetkessä ja keskittyä siihen. Olemme mieluummin jossakin muualla kuin tässä. Jos yhteyden saa luotua lapseen, on se mahdollista luoda keneen tahansa. Toisin sanoen ne periaatteet, jotka saavat suhteen toimimaan lapsen kanssa toimivat myös aikuisen urheilijan kanssa. Ja tietenkin ne toimivat myös nuoreen urheilijaan. Meidän tulisi käyttää kuitenkin aikaa siihen, miten tällainen yhteys saadaan luotua. Jotkut valmentajat ja taiteilijat ovat erittäin karismaattisia. Heistä huokuu itsevarmuuden henki. He tietävät mitä tekevät. Karismaattiseen

toimintaan liitetään monenlaisia ominaisuuksia. Keskeisin karismaa selittävä tekijä on kuitenkin läsnä olemisen taito. Toisin sanoen se taito, mikä meillä kaikilla on nuorena ollut luontaisena, on karismaattisen olemisen perusedellytys. Käsin kosketeltavan läsnäolon ja karisman voi tuntea joskus teatterissa tai konsertissa. Jonkun esiintyjän katse voi tuntua niin pistävältä, että tuntuu kuin hänen silmänsä pureutuisivat katsojan lävitse. Inkan kanssa leikkiminen sujui aina kun olin hänen kanssaan tässä tilassa täydellisesti läsnä. Kun mieleni aloitti harhailun, tippui heti seuraamiskykynikin huomattavasti. Vastaavasti valmennustilanteissa ajatuksiinsa uppoutunut ja poissaoleva valmentaja ei saa viestiään perille. Ensimmäinen vuorovaikutuksen rakentaja onkin juuri läsnä olemisen periaate. Valmentajan tulee pitää huoli siitä, että hän on keskustelu- ja ohjaustilanteessa nimenomaan urheilijan käytettävissä kokonaisena. Toisin sanoen valmentaja ei ole matkalla mihinkään muualle, tekemässä mitään muuta tai odotuttamassa urheilijaa, kun jotakin tärkeää on juuri tapahtumassa. Läsnä olemisen lisäksi on tärkeää se, mitä valmentaja välittää urheilijalle eleillään ja puheillaan. Jos hän on läsnä, mutta vihaisena tai epäuskovana, ei vuorovaikutustilanne ole kaikkein otollisin kehittymisen kannalta. Seuraavaksi esittelen listauksen periaatteita, joita koetan välittää urheilijoille vuorovaikutustilanteissa (osittain Inkoo Kim Bergin ja Therese Steinerin ajatuksia mukaillen). Välittäminen ei voi olla teeskenneltyä näyttelemistä. On oleellista, että samalla todella uskon listaukseen täydellisesti. Yhdessä läsnä olemisen ajatuksen kanssa se muodostaa pohjan toimivalle kohtaamiselle. 29

30 1. Ihminen pyrkii aina hyvään 2. Ihminen haluaa tehdä jonkun ylpeäksi 3. Ihminen haluaa jäädä jonkun mieleen 4. Ihminen tarvitsee sääntöjä 5. Ihminen haluaa että häneen luotetaan 6. Ihminen haluaa kuulua porukkaan 7. Ihminen haluaa kertoa mielipiteitään 8. Ihminen haluaa tehdä valintoja 9. Ihminen tarvitsee leikkikaluja 10. Ihminen tarvitsee kunnioitusta Listaan on lastattu paljon arvoja. Se muistuttaa joitakin ikuisia inhimillisyyden sääntöjä kuten kultaista sääntöä. Sen noudattaminen on erittäin vaativaa, sillä perusoletus on usein aivan päinvastainen kuin periaatteissa lukee. Onkin usein vaikeaa ajatella urheilijan mokatessa tai pettäessä jälleen kerran, että taustalla tapahtuu kuitenkin jotakin hyvää. Tai että tälläkin tempulla hän haluaa tehdä jonkun ylpeäksi. Saati että tällaista käyttäytyjää pitäisi kunnioittaa. On paljon helpompaa hyväksyä se, että urheilija tarvitsee sääntöjä (kohta 4.). Kun urheilija tekee toistuvasti jonkun sääntörikkeen, on ensimmäinen tunnekokemus suuttumisen ja turhautuminen. Kokemus on normaali kehosta nouseva tunne, jota valmentaja joutuu tukahduttamaan ajattelunsa voimilla. Tuolloin koetan muistuttaa itselleni, etten voi olla täysin varma siitä, mitkä asiat ovat rikkeen taustalla. Ketä se hyödyttää? Ei ainakaan urheilijaa, joka tulee kuulemaan kunniansa. Ajatteleeko hän esimerkiksi, että poissaolo kavereiden vuoksi on hyvä syy ottaa vas-

taan negatiivinen palaute? Tällöinhän hän on pyrkinyt tekemään kaverinsa tyytyväiseksi. Hän haluaa näyttää heidän suuntaansa hyvälle. Tiedän jo kokemuksesta, ettei hedelmällistä tällöin ole rankaiseminen. Hedelmällisempää olisi sen pohtiminen, millä tavalla urheilija voisi haluta tulla yhtä paljon tai enemmän harjoituksiin? Millä tavalla hän saisi sellaisia kokemuksia urheilun parista, että kavereiden luo ehtisi myöhemminkin. Tällöin listauksesta on taas hyötyä. Valmentajana voin pohtia sitä, annanko ja antaako toimintamme urheilun parissa urheilijalle riittävästi kokemuksia siitä, että hän jää mieliin arvokkaana ihmisenä? Että olemme hänestä ylpeitä? Tuleeko hänelle kokemus siitä, että hän on jäänyt valmentajan mieleen? Listauksen toteutumiseen valmennuksessa voi vaikuttaa eniten juuri valmentaja. Ja valmentaja voi vaikuttaa eniten omaan käyttäytymiseensä ja asenteeseensa. 31