KASVINSUOJELUAINEIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET KUUSEN SIEMENVILJELMILLÄ

Annika Manninen KASVINSUOJELUAINEIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET KUUSEN SIEMENVILJELMILLÄ Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Huhtikuu 2009

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 1.4.2009 Tekijä Annika Manninen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Metsätalouden koulutusohjelma Metsätalous Nimeke Kasvinsuojeluaineiden käyttömahdollisuudet kuusen siemenviljelmillä Tiivistelmä Laadukas siemen on onnistuneen metsänuudistamisen perusedellytys. Siementen laatua voidaan arvioida metsänviljelijän, taimitarhayrittäjien, sekä siementen tuottajan näkökulmasta. Käyttäjä haluaa siementen olevan huippu itäviä, geneettisesti puhtaita, sekä terveitä. Taimituottaja puolestaan haluaa ostaa tasalaatuista ja puhdasta siementä. Laadukkaan siemenen tuottaminen on kuitenkin haasteellista. Yhtenä tärkeänä ja todennäköisesti lisääntyvänä ongelmana ovat tuhohyönteiset, jotka voivat vaurioittaa kuusen käpy- ja siemensatoa merkittävästi. Erilaisia kasvinsuojeluaineita ja niiden levittämiseen tarkoitteluja välineitä on markkinoilla tällä hetkellä rajoitetusti. Tulevaisuudessa kiinnostus kasvinsuojeluaineiden käyttöön lisääntyy tutkimuksen ja kehittyvien aineiden ja levityslaitteiston myötä. Opinnäytetyöhön sisältyy myös kasvinsuojeluaine-koe. Testattava aine (Greyhound) on tällä hetkellä käytössä mm. Yhdysvalloissa. Kokeessa injektoidaan ko. ainetta kuusen vartteiisiin kahdella eri määrällä. Käsiteltyjen puiden kävyt kerätään ja niistä tutkitaan tuhohyönteisten esiintyminen. Kokeessa havaittiin, ettei ko. aine vaikuta Suomen oloissa toivotulla tavalla käpytuhoihin. Tämä koe on hyvä esimerkki, kuinka haasteellista on löytää kasvinsuojeluaine, joka toimii halutulla tavalla ensisijaisesti torjunta-aineena, mutta se täyttää myös ympäristövaatimukset ja on kustannuksiltaan kohtuullinen. Asiasanat (avainsanat) Kasvinsuojeluaineet, Kuusen siemenviljelmät, Käpytuhojen torjunta Sivumäärä Kieli URN 25 s.+ liitt. 2s. Suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn200930874 Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Jukka Mäntylä Opinnäytetyön toimeksiantaja Metsäntutkimuslaitos

DESCRIPTION Date of the bachelor s thesis 1 April 2009 Author Annika Manninen Degree programme and option Forestry Name of the bachelor s thesis Pesticide use in spruce seed orchards Abstract The purpose of this bachelor s thesis was to introduce a pesticide trial and present different wyas to protect spruces seeds and cones. Good quality seeds are important link in the forest regeneration chain. Seed producers, nurseries and forest owners have different opinions when it comes to the quality of the seed. What is common for them all is that they value healthy and well-growing seeds. Breeding good seeds is a quite difficult task. One of the main problems is cone insects. They might eat or damage the whole cone harvest. Different pesticides and spreading devices are not very common in The Finnish market and they are therefore not so much used. That is why in the future there might be potential for expansion in this field. The study also introduced a pesticide trial. The pesticide (Greyhound TM ) is commonly used in the USA. The results showed, that the pesticide did not work effectively in Finland. This trial was a fine example how difficult it is to find effective pesticide, which actually works in an economical way. Subject headings (keywords) Pesticides, Spruce seed orchard, cone protection Pages Language URN 25p.+ app.2p. Finnish URN:NBN:fi:mamk-opinn200930874 Remarks, notes on appendices Tutor Jukka Mäntylä Bachelor s thesis assigned by Metsäntutkimuslaitos Finnish Forest Reseach Institute

SISÄLTÖ KUVAILULEHDET 1 JOHDANTO... 1 1.1 Työn tavoitteet... 1 1.2 Siementuotanto... 1 1.3 Kuusen kävyn kehitys... 4 1.4 Tuhohyönteiset... 4 2 KASVINSUOJELUAINEET... 6 2.1 Kasvinsuojeluaineet yleisesti... 6 2.2 Kasvinsuojeluaineita koskevat perussäädökset ja määräykset... 7 2.2.1 Kasvinsuojeluaineiden lainsäädäntö... 7 2.2.2 Asetukset... 9 2.3 Vaikutukset ympäristöön... 11 2.3.1 Mahdollisia ympäristöhaittoja... 11 2.3.2 Ympäristöhaittojen ehkäisy... 12 2.3.3 Työturvallisuus... 13 3 TORJUNTAMAHDOLLISUUDET SIEMENVILJELMILLÄ... 13 3.1 Sumuruisku... 13 3.2 Runkoinjektio... 15 4 GREYHOUND-KASVINSUOJELUAINEEN TESTAUS... 17 4.1 Aineisto ja menetelmät... 17 4.2 Aineiston tilastollinen analyysi... 20 4.3 Tulokset... 20 5 POHDINTA... 22 5.1 Kooste kasvinsuojeluainekokeesta... 22 5.2 Tulevaisuuden haasteet... 24 LÄHTEET... 25 LIITTEET... 27

1 1 JOHDANTO 1.1 Työn tavoitteet Laadukas siemen on onnistuneen metsänuudistamisen perusedellytys. Siementen laatua voidaan arvioida metsänviljelijän, taimitarhayrittäjien sekä siementen tuottajan näkökulmasta. Käyttäjä haluaa siementen olevan elinvoimaisia, terveitä sekä geneettisesti puhtaita. Tuottaja puolestaan tuottaa markkinoille itämistarmoltaan hyvää ja puhdasta siementä. Vaikka laadukkaan siemenen ominaisuuksia on helppo luetella, on sen tuottamisessa monia haasteita. Yhtenä merkittävimmistä uhkista voidaan pitää tuhohyönteisiä, joiden torjuntaan työni keskeisesti liittyy. Tämän työn tavoitteena on tuoda esille toimenpiteet, jotka vaaditaan uusien kasvinsuojeluaineilta ennen niiden tuloa markkinoille. Lisäksi työssä käsitellään kasvinsuojeluaineen tehokkuuskokeen ja pohdin kasvinsuojeluaineiden käyttömahdollisuuksia erityisesti siemenviljelmillä tulevaisuudessa. Metsäpuiden siemenhuoltotyöryhmä on vuonna 2004 kirjannut yhdeksi tavoitteekseen seuraavaa: kuusen siemenviljelysten hyönteisten ja sienitautien aiheuttamiin tuhoihin liittyvää tutkimusta on vahvistettava, jotta metsänjalostuksen tulokset voidaan täysimääräisesti hyödyntää taimikasvatuksessa ja metsäkylvöissä. 1.2 Siementuotanto Kuusi on tällä hetkellä eniten käytetty puulaji metsiä uudistettaessa. Kuusen suosio uudistamisessa heijastuu taimitarhoille, joilla kuusen siementen käyttö on noussut merkittävästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana (Metsätilastollinen vuosikirja 2007, 103 105).

2 KUVIO 1. Siementen käyttömäärät 1991 2007 (Evira 2008d). Metsäpuiden siemeniä tuotetaan tätä tarkoitusta varten perustetuissa, rekisteröidyissä siemenviljelyksissä. Siemenviljelyksillä kasvatettavat puut ovat luonnonpopulaation parhaiden puiden, ns. pluspuiden, vartteita. Pluspuut on valittu ulkoisten ominaisuuksien (pituus, runkomuoto jne.) perusteella tuottamaan siementä metsänuudistamiseen. (Aaltoila 2005, 23; Nikkanen ym. 1999, 12-13). Pluspuita monistetaan siementen tuotantoa varten kasvullisesti varttamalla. Pluspuiden latvoista leikataan oksia, jotka vartetaan tavallisten taimien runkoon siten, että taimi alkaa kasvattaa vartettua oksaa omana latvanaan. Samasta pluspuusta monistetut vartteet ovat perimältään identtisiä ja kuuluvat samaan klooniin. Yksittäisen siemenviljelyksen perustamiseen käytetään vähintään 20 kloonia. Vartteiden istutuspaikat valitaan niin, että kloonit risteytyisivät mahdollisimman tasaisesti keskenään. Siemenviljelyksille pyritään valitsemaan viljelyksen sijaintia vastaavan lähtöisyysalueen olosuhteisiin sopeutuneita klooneja. Myös ympäröivien metsien taustapölytys vaikuttaa viljelmän tuottamien siementen perimään. (Metsäpuiden siemenhuolto työryhmän muistio 2004, 9.)

3 Kuusen siemenviljelmiä on Suomessa yhteensä 26 kappaletta ja niiden yhteispinta-ala on 298 hehtaaria. Lisäksi viimeisen vuosikymmenen aikana on perustettu useita viljelmiä, jotka eivät vielä ole tuotantovaiheessa. Siemenhuoltotyöryhmä on asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 2015 mennessä on perustettu 192 ha uusia kuusen siemenviljelmiä, jotta kuusen siementen tarve voidaan tyydyttää kotimaisella siemenellä. Klooneja viljelmillä on keskimäärin 76 ja viljelyksen pinta-ala on keskimäärin 12 hehtaaria. Kuusen siemenviljelmät sijaitsevat pääosin Etelä- ja Keski-Suomessa. Pluspuut ovat kuitenkin peräisin koko maasta. (Nikkanen ym. 1999, 6.; Metsäpuiden siemenhuoltotyöryhmän muistio. 2004, 25.) Nykyiset kuusensiemenviljelykset tuottavat liian vähän siementä kysyntään nähden. Osasyynä on kuusen epäsäännöllinen kukinta, mikä tarkoittaa 1-2 hyvää siemenvuotta 10 vuoden ajan jaksolla. Lisäksi hyvänä satovuonna eri käpyhyönteislajit voivat pudottaa satoa merkittävästi. Esimerkiksi vuonna 2002 kuusen siemenviljelysiementä kerättiin noin 40 kg, vuosina 2003 ja 2004 noin 20 kg ja vuonna 2005 ei siemenviljelysiementä kerätty ollenkaan. Talvella 2006 2007 siemenviljelysiementä kerättiin noin 1 500 kg. (Metsätilastollinen vuosikirja 2007.) Taimitarhat tarvitsevat vuosittain kuusen siemenkylvöön noin 2 000 kg siementä (Metsäpuiden siemenhuoltotyöryhmän muistio 2004, 6). Siemenviljelmien tuottoa ja niiltä saatavien kuusen siementen laatua ja määrää voitaisiin parantaa merkittävästi ehkäisemällä käpyhyönteisten aiheuttamat tuhot. Tuhohyönteisten esiintymistä voidaan yrittää torjua ja vähentää käyttämällä viljelmillä ao. tarkoitukseen soveltuvia kasvinsuojeluaineita. Kasvinsuojeluaineiden käyttö metsätaloudessa ja erityisesti siemenviljelmillä on Suomessa kuitenkin erittäin vähäistä. Pelkästään siemenviljelyksille tarkoitettuja, rekisteröityjä kasvinsuojeluaineita ei ole markkinoilla lainkaan. Tarvetta ja kiinnostusta kasvinsuojeluaineiden käyttämiseen on, mutta jo pelkästään aineiden saatavuuden kanssa on ongelmia, jotka johtuvat mm. pienistä käyttöpinta-aloista ja aineiden pienestä menekistä. (Ylioja 2007b.)

4 1.3 Kuusen kävyn kehitys Kuusen kukinta ja käpysato vaihtelevat vuosittain hyvin merkittävästi. Keskimääräisesti kuusi kukkii 10 vuoden ajanjaksolla 5 kertaa. Runsaan kukintavuoden jälkeen seuraa yleensä heikko kukintavuosi. Kukintavaihtelun selittäjiksi on esitetty mm. geneettisiä ja abioottisia tekijöitä. Kuusi kukkii Etelä- ja Keski-Suomessa toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa muutamaa viikkoa ennen mäntyä. Pohjoisessa kukinta tapahtuu usein vasta heinäkuun puolella. Kuusi on paljassiemeninen kasvi, siemenet kehittyvät käpysuomun pinnalla olevassa siemenaiheessa ilman ympäröiviä rakenteita. (Sarvas 1964, 211 213; Monistuksella täysi hyöty jalostuksesta, 15.) Kuusen heteet ja emit sijaitsevat samassa puuyksilössä, mutta eri kukinnoissa. Pystyssä olevat, punaiset emikukinnot sijaitsevat lähellä kasvainten kärkeä puun ylimmässä kolmanneksessa, hedekukat puolestaan ovat alempana puussa, lähellä kasvainten tyveä. Itsepölytyksen välttämiseksi emi- ja hedekukat kypsyvät puuyksilössä hieman eri aikoihin. Siitepölyä irtoaa kukinta-aikana näkyvinä pilvinä. Siitepölyhiukkaset ovat suhteellisen suuria, mutta ne leviävät tuulen mukana erittäin tehokkaasti. Siitepölyn on todettu lentäneen kymmeniä, jopa satoja kilometrejä. (Sarvas 1964, 211 213.) Emikukintojen suomut ovat auki, jotta siitepöly pääsee kukintoihin. Pölytyksen tapahduttua suomut sulkeutuvat ja emi kääntyy alaspäin. Siemenet kypsyvät yhdessä kasvukaudessa ja karisevat kävyn kuivumisen aiheuttaessa käpysuomujen aukenemisen tuleentumisvuoden syksyllä tai sitä seuraavan vuoden kevättalvella. Yhdessä kuusen kävyssä on noin 100 200 siementä. (Vuokko 1996, 42; Kjellberg 2008, 14.) 1.4 Tuhohyönteiset Kuusen kukinnan ja käpysadon vaihtelu vaikuttavat voimakkaasti kuusessa eläviin hyönteisiin. Kaiken kaikkiaan maailmassa on yli 400 eri hyönteislajia, jotka hyödyntävät kuusen käpyä ravinnokseen tai muulla tavoin. Kuusen siemenet ovat hyvin energiapitoisia ja siksi Suomessakin elää noin 40 lajia käpyjä hyödyntäviä hyönteisiä.

5 Kuusen kävyissä elävät hyönteiset voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan: 1) siementä vahingoittavat 2) käpyjä vahingoittavat 3) sekä siemeniä että käpyjä vahingoittavat. Käpyjä ja siemeniä tuhoavat lajit vaikuttavat luonnollisesti siemensadon määrään. Siementä vahingoittavat hyönteiset vaikuttavat puolestaan siemensadon laatuun. Käpyä vahingoittavat lajit taas estävät siementen karistuksen pihkoittamalla kävyn. Näin ollen hyväkin käpysato voi jäädä kokonaan hyödyntämättä, jos oikea hyönteislaji on iskenyt käpyihin oikeaan aikaan (taulukko 1). Siemenviljelmille ja käpysadolle haitallisimmat hyönteislajit ovat käpykoisa, (Dioryctria abietella) (kuva 1), käpykääriäinen (Cydia strobilella) ja käpykärpänen (Strobilomyia anthracina). (Ylioja 2007a; Ylioja 2007c.) TAULUKKO 1. Yleisimmät kuusen kävyn tuhohyönteiset (Ylioja 2007c.). Laji Tieteellinen nimi Ravinto Muninta Käpykoisa Dioryctria abietella Käpy Käpy Käpykärpänen Käpykääriäinen Strobilomyia anthracina Cydia Stropiella Käpy, Siemen Käpy, Siemen Kukka Kukka Käpysääski Kaltenbachiella strobi Käpy Kukka Siemensääski Plemeliella abietina Siemen Kukka Käpymittari Eupithecia analoga Käpy Käpy Siemenmittari Eupithecia abietaria Käpy Käpy Siemenkiilukainen Megastigmus strobilobius Siemen Käpy Tuhohyönteisiä voidaan torjua viljelmiltä integroidusti eli tuholaisten määrää rajoitetaan mahdollisimman tehokkaasti. Tuhoja voidaan yrittää vähentää hyödyntämällä kustannustehokkaasti biologisia, kemiallisia ja fysikaalisia torjuntamenetelmiä. Käpyhyönteisten torjunnassa torjuntaan voidaan kokeilla ruiskutettavia tai injektoitavia torjunta-aineita. Siemenviljelysten hoito, mm. käpyjen keräys huonoina satovuosina, sienien ja hyönteisten väli-isäntien läheisyys ja runsaus vaikuttavat osaltaan tuhojen ennaltaehkäisyyn. (Ylioja 2007a.)

6 Tuhohyönteislajisto vaihtelee laadultaan ja määrältään eri käpyvuosina. Koko Suomessa tavataan kolmea tärkeintä käpytuholaista, mutta merkittäviä tuhoja hyönteiset aiheuttavat vuosittain vain alueellisesti. Eri vuosina eri hyönteislajit näyttävät olevan liikkeellä, joten vuosittainen torjunta voi olla hyvinkin erilaista ja vaihtelevaa. Tämän lisäksi eri hyönteislajit munivat käpyyn tai kukintoon eri aikoina, mikä tuo jälleen lisähaastetta tuhojen ennaltaehkäisyyn ja hyönteisten torjuntaan. (Ylioja 2007b). KUVA 1. Käpykoisan vaurioittama käpy (Metla 2003). 2 KASVINSUOJELUAINEET 2.1 Kasvinsuojeluaineet yleisesti Kasvinsuojeluaineille, joita ennen kutsuttiin yleisesti torjunta-aineiksi, tarkoitetaan aineita, joita käytetään kasvitautien, rikkakasvien ja tuholaishyönteisten torjunnassa. Suomen laki määrittelee kasvinsuojeluaineen seuraavasti: tehoaine/tehoainetta sisältä valmiste, jonka tarkoitus on suojella kasveja kasvintuhoojalta, tuhoamaan haitallisia kasveja tai estämään kasvien haitallista kasvua (Laki kasvinsuojeluaineista 1259/2006).

7 Suomessa käytettiin vuonna 2006 yhteensä 5 510,2 tonnia erilaisia kasvinsuojeluaineita. Kaiken kaikkiaan rekisteröityjä, maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitettuja kasvinsuojeluainevalmisteita on 313 erilaista. Pääosa Suomessa käytettävistä kasvinsuojeluaineista valmistetaan toisissa Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa. (Evira 2008a.) Kasvinsuojeluaineiden käyttö metsätaloudessa ja erityisesti siemenviljelmillä on Suomessa erittäin marginaalista. Vuonna 2006 metsätaloudessa käytettiin 1 421,7 tonnia kasvinsuojeluaineita ja suurin osa tästä määrästä on tukkimiehentäin ja juurikäävän torjuntaan tarkoitettuja aineita. Pelkästään siemenviljelmille tarkoitettuja, rekisteröityjä kasvinsuojeluaineita ei ole markkinoilla lainkaan. Tarvetta ja kiinnostusta kasvinsuojeluaineiden käyttämiseen laajassakin mittakaavassa siementuotannossa on, mutta jo pelkästään aineiden saatavuuden kanssa on ongelmia. Osan saatavuusongelmista selittyy siemenviljelmien pienellä pinta-alalla sekä kysynnän ja tarjonnan kohtaamisongelmista. (Evira 2008a.) 2.2 Kasvinsuojeluaineita koskevat perussäädökset ja määräykset 2.2.1 Kasvinsuojeluaineiden lainsäädäntö Kasvinsuojeluaineita koskevalla lainsäädännöllä on tarkoitus varmistaa aineiden turvallinen käyttö niin ihmisille kuin ympäristöllekin. Laki kasvinsuojeluaineista, 1259/2006, säätelee kaikkea kasvinsuojeluun liittyvää toimintaa maassamme. Laissa käydään seikkaperäisesti lävitse kasvinsuojeluaineiden yleiset vaatimukset kasvinsuojeluaineen hyväksymisestä sekä yleisesti toiminnan harjoittamisesta eli mm. kasvinsuojeluaineiden varastoinnista ja lentolevityksestä. Kasvinsuojeluainetta saadaan käyttää maassamme vain, jos se on hyväksytty virallisesti kasvinsuojeluaineeksi. Hyväksymisestä päättää Elintarviketurvallisuusvirasto, joka myös pitää rekisteriä hyväksytyistä kasvinsuojeluaineista. Uuden kasvinsuojeluaineen markkinoille saattaminen on pitkä ja kalliskin prosessi (liite 1). Kasvinsuojeluaineen hyväksyntää edeltää valmisteen biologisen tehokkuuden, fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien sekä terveys- ja ympäristövaikutusten arviointi.

8 Arviointi tehdään hakijan toimittaman tutkimusaineiston perusteella. Kasvinsuojeluaineeksi hyväksymisen edellytyksenä on lain 8. :n mukaan se, että aine on asianmukaisesti tarkoitukseensa käytettynä riittävän tehokasta, sillä ei ole kohtuuttomia haittavaikutuksia kasveihin tai ympäristöön, ettei se aiheuta kohtuuttomia kärsimyksiä torjuttaville selkärankaisille eläimille ja ettei sillä ole haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai pohjaveteen (Laki kasvinsuojeluaineista 1259/2006). Mikäli kasvinsuojeluaineessa käytettävä tehoaine on jo hyväksytty Euroopan unionin jossain jäsenvaltiossa, tehoainetta ei arvioida hyväksynnän yhteydessä. Hyväksyntä annetaan määräajaksi, enintään kymmeneksi (10) vuodeksi, ja se voidaan uudistaa hakemuksella, mikäli hyväksynnän edellytykset yhä täyttyvät. Hyväksyessään kasvinsuojeluaineen Elintarviketurvallisuusvirasto vahvistaa valmisteen käyttötarkoituksen käyttöohjeen ja myyntipakkausmerkinnät (Laki kasvinsuojeluaineista 1259/2006). Kasvinsuojeluaineelle voidaan myöntää laajennetun käyttöalueen -hyväksyntä, jolla tarkoitetaan käytön laajentamista sellaisille käyttökohteille, joita ei ole virallisesti tarkastettu. Yleisesti esim. torjunta-ainetta käytetään kasveille, joita viljellään vähäisiä määriä. Tällaisessa tapauksessa valmisteen tiedoista löytyy kaksi myyntipäällystä, joista toinen on virallisesti hyväksytyille käyttökohteille ja toinen laajennetun käyttöalueen kohteita varten. Off label -hyväksyntään tarvitaan normaalia vähenemän tutkimuksia ja selvityksiä. (Evira 2008c.) Laajennetun käyttöalueen ohjeen taustalla ei ole vastaavan laajuisia tehokkuustestejä kuin varsinaisessa rekisteröinnissä. Monet tekijät, kuten sää, kasvualusta, vastustuskyky, ruiskutustekniikka ja muu käyttötapa voi vaikuttaa tuotteen tehoon tai vaikutuksiin kasvustossa. (Evira 2008c.) Laajennetun käyttöalueen -rekisteröinnin haltija ei vastaa tuotteen väärästä tai käyttöohjeesta poikkeavasta käytöstä. Laajennetun käyttöalueen -rekisteröinnin haltija ei myöskään vastaa käyttöön liittyvistä välittömistä tai välillisistä vahingoista tai tulon-, ansion- tai muista vastaavista menetyksistä. Käyttäjä on siis yksin vastuussa mahdollisista vahingoista, joita laajennetun käyttöalueen hyväksyntä koskee. (Evira 2008c.) Mikäli kasvinsuojeluaine on hyväksytty jossain Euroopan unionin jäsenvaltioissa yhteisön lainsäädännön mukaisesti, ei rekisteröintiä Suomeen hakeva joudu toistamaan hyväksyntää edellyttäviä tutkimuksia. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että alkuperäiset

9 tutkimukset ovat toteutettu Suomea vastaavissa olosuhteissa, mikä voi käytännössä vaatia esim. hajoamiskokeita Suomen kylmän ilmaston vuoksi. (Laki kasvinsuojeluaineista 1259/2006.) Hyväksymispäätöstä voidaan muuttaa tai laajentaa myös luvanhaltijan pyynnöstä. Evira voi luvanhaltijaa kuultuaan sallia hyväksytyn kasvinsuojeluaineen käytön laajentamisen muuhunkin kuin hyväksyttyyn tarkoitukseen tutkimuslaitosten, ammatillisten järjestöjen tai ammattikäyttäjien hakemuksesta. Käytön laajentaminen on sallittava, jos se on yleisen edun mukaista. (Laki kasvinsuojeluaineista 1259/2006.) Tällöin ehtoina ovat - käytön laajentamista perustelevat asiakirjat ovat kunnossa - suunniteltu käyttö on laajuudeltaan vähäistä - käyttäjälle annetaan käyttöohjeet joko lisäämällä ne myyntipäällyksen tekstiin tai erillisellä tiedotteella. Kasvinsuojeluaineen hyväksyntä voidaan perua, jos aine ei enää täytä hyväksynnän edellytyksiä. Käyttölupa on myös mahdollista perua luvanhakijan pyynnöstä. (Laki kasvinsuojeluaineista 1259/2006.) 2.2.2 Asetukset Kasvinsuojelu-aineita koskevan lain lisäksi on olemassa viisi (5) kpl Maa- ja metsätalousministeriön asetuksia, jotka tarkentavat entisestään laissa mainittuja säännöksiä: asetus 16/07 Kasvinsuojeluaineita koskevasta kirjanpidosta sekä markkinoille saatettujen kasvinsuojeluaineiden määrien ilmoittamisesta asetus 57/07 Kasvinsuojeluaineen hyväksymisen hakemista ja hyväksymisestä sekä niihin liittyvistä menettelyistä asetus 58/07 Kasvinsuojeluaineen myyntipäällykseen tehtävistä merkinnöistä asetus 59/07 Kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevasta tutkinnosta, tarkastuksia suorittavien laitosten hyväksymisestä sekä koe- ja tutkimustoiminnasta asetus 60/07 Kasvinsuojeluaineen lentolevityksestä. Asetuksessa 16/07 korostetaan kasvinsuojeluaineita koskevan kirjanpidon tärkeyttä. Kirjanpidossa tulee käydä ilmi kasvinsuojeluaineen nimi, käyttömäärä, käyttökohde,

ajankohta ja käytön syy. Tämän lisäksi on syytä pitää kirjaa kasvinsuojeluaineiden varastoinnista ja valmistuksesta. (Maa- ja Metsätalousministeriö Asetus 16/07.) 10 Asetus 57/07 tarkentaa kasvinsuojeluaineen hyväksymishakemuksen yhteydessä toimitettavia tietoja ja tutkimuksia sekä niiden vaatimuksia. Hakemus tulee olla laadittu Eviran omalla lomakkeella ja liiteaineiston on oltava komission ohjeiden (No 1663/VI/94) mukaisia. Evira tarkistaa hakemuksen kuuden (6) viikon kuluttua sen saapumisesta. Jos hakemus on puutteellinen, hakijalle annetaan mahdollisuus korjata hakemustaan. Asetus kehottaa myös välttämään eläinkokeita sekä antaa lisätietoa rinnakkaistuontivalmisteista. (Maa- ja Metsätalousministeriö Asetus 57/07.) Asetus 58/07 luettelee kaikki ne merkinnät, jotka kasvinsuojeluaineen myyntipäällyksessä tulee olla. Näitä tietoja ovat mm. tehoaineet ja niiden määrät sekä turvallisuustoimenpiteet. (Maa- ja Metsätalousministeriö Asetus 58/07.) Asetus 59/07 ohjeistaa kasvinsuojeluaineiden käyttötutkinnon sisällöstä, tarkastuksia suorittavien laitosten hyvästä testaustoiminnasta sekä laitosten hyväksynnästä. Uutta kasvinsuojeluainetta testatessa testaava laitos hakee lupaa tutkimukseen Eviralta. Lupahakemuksessa tule olla tietoja mm. kokeen tarkoituksesta ja sen kestosta sekä testattavasta aineesta. (Maa- ja Metsätalousministeriö 59/07.) Asetus 60/07 käsittelee kasvinsuojeluaineiden lentolevitystä. Kasvinsuojeluaineiden lentolevitys on kielletty kasvinsuojeluainelain 20 mukaisesti. Poikkeuksen muodostavat erityistilanteet, kuten merkittävä tuholaisuhka maamme metsävaroihin. Lentolevityksestä päättää aina viranomainen, jonka tehtävänä on ilmoittaa lennosta mm. alueen ympäristökeskukselle. Levitysalue on merkittävä maastoon tarkasti tauluin, joista käy ilmi levityksen ajankohta, tarkoitus ja käytettävä kasvinsuojeluaine. Lentolevityksen suorittajalta vaaditaan riittävää taitoa ja kokemusta lentolevityksestä. (Maa- ja Metsätalousministeriö Asetus 60/07.)

2.3 Vaikutukset ympäristöön 11 2.3.1 Mahdollisia ympäristöhaittoja Kasvinsuojeluaineet ovat laaja ja ominaisuuksiltaan vaihteleva aineryhmä. Toiset niistä ovat ympäristölle hyvin myrkyllisiä, toiset erittäin hyvin kohteensa valikoivia ja muutamat käytännöllisesti katsoen haitattomia normaalikäytössä. Jokaisen aineen ominaisuudet on siten arvioitava erikseen toisista riippumatta. Kasvinsuojeluaineista annetun lain perusteella valmistetta ei voida hyväksyä kasvinsuojeluaineeksi, mikäli sen käytöstä voi aiheutua ilmeistä vaaraa tai haittaa ympäristölle. Kasvinsuojeluaineiden ympäristövaikutukset arvioidaan Suomen ympäristökeskuksessa kemikaaliyksikössä, jolle kuuluu kemikaalilain perusteella myös muita kemikaalien ympäristövaikutusten arviointitehtäviä. (Evira 2008b.) Kasvinsuojeluaineen ympäristövaikutukset arvioidaan pääasiassa rekisteröinnin hakijan toimittamien tutkimusten perusteella, mutta apuna arvioinnissa voidaan käyttää myös kirjallisuutta ja tieteellisiä tutkimuksia. Arvioinnissa tarvittavien tutkimusten määrä riippuu olennaisesti valmisteen käyttötarkoituksesta ja valmistetyypistä. Vertaamalla aineen käyttäytymisestä saatuja tietoja vaikutustietoihin arvioidaan, esiintyykö ainetta ympäristössä mahdollisesti sellaisia pitoisuuksia, jotka olisivat vaarallisia. (Evira 2008b.) Arvioinnin jälkeen Suomen ympäristökeskus antaa Eviralle lausunnon tutkittavasta kasvinsuojeluaineesta ja kertoo, täyttääkö valmiste laissa mainitun edellytyksen haitattomuudesta ympäristölle. Tämän lisäksi ympäristökeskus voi antaa käytön rajoitukseen ja huomautuksia valmisteen käytöstä. (Evira 2008b.) Kasvinsuojeluaineiden tarkoituksena on torjua tiettyjä eliöitä, mutta samalla niiden tulee olla harmittomia muille eliöillä. Jotta negatiivisilta ympäristövaikutuksilta säästytään, tulee kasvinsuojeluaineen käyttöä harkita tarkasti. Oikea-aikaisella ruiskutuksella, oikealla ajankohdalla sekä tarkoitukseen sopivalla kalustolla ruiskuttajat säästävät niin rahaa, aikaa kuin ympäristöäkin. (Evira 2008b.)

12 Kasvinsuojeluaineen tulee hajota nopeasti, se ei saisi kulkeutua käsittelypaikan ulkopuolella, eikä sen tule kertyä eliöihin. Kemikaalilain nojalla kemikaalit luokitellaan terveysvaaran lisäksi myös ympäristövaarallisuuden mukaan. Luokittelu tehdään vesieliömyrkyllisyyden, pysyvyyden ja kertyvyyden perusteella. (Evira 2008b.) 2.3.2 Ympäristöhaittojen ehkäisy Suurin osa torjunta-aineesta joutuu muualle kuin torjuttavaan kohteeseen. Ruiskutettavasta kohteesta ja ruiskun kunnosta riippuen jopa 90 % torjunta-aineesta joutuu suoraan ilmaan tai maaperään. Kasvinsuojeluaine voi hajota ilmassa, kasvien pinnalla ja kasveissa, maassa ja vedessä. Suomen pohjoisissa ilmasto-olosuhteissa kasvukauden lyhyydestä ja viileydestä, maaperän suuresta humus- ja savespitoisuudesta ja alhaisesta ph:sta johtuen kasvinsuojeluaineet hajoavat hitaammin kuin esimerkiksi Keski- Euroopassa. Kasvit, eläimet ja ennen kaikkea pieneliöt, kuten bakteerit, osallistuvat niiden hajottamiseen. (Evira 2008b.) Ympäristön kannalta olisi tietysti suotavaa, että aine hajoaisi mahdollisimman nopeasti. Hitaasti hajoavilla aineilla on suuri mahdollisuus kulkeutua käsittelypaikan ulkopuolelle. Tällaisten aineiden joutuminen pinta- ja pohjavesiin on todennäköisempää kuin sellaisten, jotka hajoavat nopeasti heti käytön jälkeen. Aineen tulisi hajota seuraavaan kasvukauteen mennessä, jolloin sitä ei kerry maaperään. Tulevaisuudessa siemenviljelmiä perustettaessa on hyvä ottaa entistä enemmän huomioon myös ympäristöseikat. Mikäli viljelmällä toteutetaan kasvinsuojeluaineruiskutuksia, voidaan viljelmän sijainnilla vaikuttaa aineiden leviämiseen ympäristössä. Viljelmää ei kannata siis perustaa esim. vesistöjen läheisyyteen tai avoimille aukeille. Tällöin riski aineen leviämisestä ympäristöön on pienempi. (Evira 2008b; Kankkunen 2009.) Varmuuden vuoksi tehtävä torjunta ei ole mielekästä ympäristön, mutta ei myöskään taloudelliselta kannalta katsottuna. Kasvinsuojeluaineen valinta edellyttää asiantuntemusta. Tarkoitukseen tulee valita sopivin ja tehokkain aine, joka on myös ympäristölle ja käyttäjälle itselleen vaarattomin. Torjunta-aineiden käyttö ja ruiskutus tulee aina suunnitella huolella, näin säästytään monilta haitoilta ja vahingoilta. (Evira 2008b.)

2.3.3 Työturvallisuus 13 Lähes kaikki kasvinsuojeluaineet ovat myös ihmiselle myrkyllisiä. Kasvinsuojeluaineista voi imeytyä haitallisia aineita elimistöön ihon, hengityselinten tai ruuansulatuskanavan kautta. Altistumiseen vaikuttavat tämän lisäksi myös aineen käyttömäärä ja tapa sekä valmisteen olomuoto (rae, jauhe tms.). Käyttöolosuhteet tuovat myös oman osansa altistumismahdollisuuteen. Erityisesti lämpimät ja kosteat olosuhteet edistävät torjunta-aineen siirtymistä ihmiseen. (EVIRA 2008b.) Oikeanlaiset henkilösuojainten käyttäminen parantaa suojeluaineiden käsittelijän turvallisuutta merkittävästi. Tarkoituksenmukaisella suojavaatetuksella, mm. käsineillä, saappailla ja hengityssuojilla, pystytään vähentämään altistumisriskiä huomattavasti. Suojavaatetuksen ym. suojavälineiden hoitoa ei pidä laiminlyödä. (Evira 2008b.) 3 TORJUNTAMAHDOLLISUUDET SIEMENVILJELMILLÄ 3.1 Sumuruisku Sumuruiskuja käytetään Euroopassa yleisesti viini- ja omenaviljelmillä kasvinsuojeluaineiden levityksessä. Sen toimintaperiaatteena on levittää kasvinsuojeluaine viljelmälle sumun muodossa. Ruiskutuspaine pienentää nesteen pieniksi pisaroiksi, jotka kulkeutuvat ilman halki propellin aiheuttaman ilmavirran mukana. Sumuruiskutus soveltuu suurien pinta-alojen ruiskutuksiin. Sen etuna on tehokkuus sekä kasvinsuojeluaineen hyvä tunkeutuvuus koko kasvustoon (kuva 2). Tämän takia ruiskutus voidaan suorittaa pienemmällä vesimäärällä noin kolme kertaa paineruiskuliuosta väkevämmällä liuoksella. Haittana puolestaan ovat tuulikulkeumat, jotka ovat suuremmat kuin esim. paineruiskulla. (Lochmann 2005, 29 33.) Sumuruiskutuksessa ongelmia aiheuttavat suuttimet, jotka ovat koko ruiskutuskokonaisuuden herkin osa. Niiden tehtävään, särkeä ruiskutettava neste sumuksi, vaikuttaa suuttimen malli/tyyppi sekä valmistusmateriaali. Kuluneet ja vaurioituneet suuttimet lisäävät kasvinsuojelu-aineen kulutusta, vartteiden vaurioita sekä ympäristökuormitusta. (Selecta 2000.)

14 Tämän vuoksi suuttimien kuntoon on kiinnitettävä aivan erityistä huomiota. Jo 5-10 %:n poikkeama yksittäisessä suuttimen toiminnassa voi aiheuttaa ongelmia levitykselle ja ympäristön kunnolle. Jokainen suutin tulee testata yksitellen ja mikäli poikkeamaa havaitaan, tulee suutin vaihtaa hetimiten uuteen. Tukkeutuneita suuttimia ei milloinkaan tule yrittää avata esim. heinän tms. avulla. (Selecta 2000.) Koska sumuruiskut ovat suunniteltu varteviljelmien ruiskutuksia varten, on niiden käyttömahdollisuutta tärkeää pohtia myös metsäpuiden siemenviljelmillä. Haasteita tälle toimintamallille on kuitenkin useita. Vanhat, tällä hetkellä tuotannossa olevat siemenviljelmät sijaitsevat pääasiallisesti metsiköiden keskellä. Maasto on kohteilla valitettavan usein epätasainen ja kivikkoinen, jo kohteelle pääseminen saattaa olla hyvinkin haasteellista. Tämä puolestaan asettaa haasteita ruiskutuksessa käytettävälle traktorille sekä itse sumuruiskulle. Traktorivetoisen sumuruiskun liikuttelu ja käyttö vaatii paljon tilaa ja esimerkiksi kääntyminen riviltä toiselle on haasteellista jo tuotannossa olevilla viljelmillä. Näissä erityisolosuhteissa myös ruiskutuksen suorittajalta vaaditaan rautaista ammattitaitoa sekä harjaantunutta silmää ruiskutuksen onnistumiseksi. (Kankkunen 2009.) KUVA 2. Lochmann Plantatec -sumuruisku (Lochmann Plantatec 2009). On myös hyvin todennäköistä, että siemenviljelmillä käytettäviin sumuruiskuihin joudutaan tekemään muutoksia; esimerkiksi vaihtamaan pyörät suurempiin, jotta liikkuminen epätasaisessa ja riskialttiissa ympäristössä olisi mahdollista ja jotta itse vartteiden käsittely torjunta-aineella olisi mahdollista.

15 Mikäli siemenviljelmillä halutaan käyttää sumuruiskua säännöllisesti, täytyy viljelmillä suorittaa säännöllisesti heinän ja muun aluskasvillisuuden niitto, sillä sumuruiskun propelli -osaan voi helposti maastossa joutua heiniä ja irtomaata. Tämän tapahtuessa sumuruiskun käyttö on vaikeaa ja jopa vaarallista. Muokattuun maahan voidaan istuttaa matalakasvuista heinää, apilaa tms., joka paitsi ehkäisee muuta kasvillisuutta, myös suojaa ja sitoo maaperää ja helpottaa näin raskailla koneilla ajamista. Lisäksi viljelmältä voidaan harkita kantojen, joita syntyy puustoa harvennettaessa, jyrsintää ja poistoa alueelta. Tämä toimenpide helpottaa koneiden käsittelyä viljelmillä jopa huomattavissa määrin. (Kankkunen 2009.) Sumuruiskujen säännöllinen huoltaminen on myös hyvin tärkeää onnistuneen ruiskutuksen toteutuksessa. Koska sumuruiskuja on maassamme verrattain vähän, on niiden määräaikaishuollot sekä varaosien hankinta hyvin vaikeaa. Huonoimmassa tapauksessa koko ruisku joudutaan lähettämään ulkomaille huoltoon, mikä varsinkin sulanmaan aikaan voi vaikeuttaa ruiskutusten onnistumista. 3.2 Runkoinjektio Puiden runkoinjektioita varten on olemassa muutamia toimintatavoiltaan erilaisia laitteita. Niiden kaikkien toimintaperiaatteena on saattaa haluttu aine puun ja kuoren väliin niin, että se kulkeutuu helposti ja tasaisesti koko puuhun. Seuraavassa esittelen tiivistetysti Arbor Systems in Wedgle Direct Inject -laitteen toimintaperiaatteita (kuva 3).

16 KUVA 3. Wedgle Direct Inject -injektiolaite (Harala 2008). Laite muodostuu varsinaisesta rungosta, kahvoista sekä rungon päälle sijoitettavasta pullosta, jossa injektoitava aine on (kuva 3). Jotta aine voidaan ruiskuttaa puuhun, on sen kuoreen painettava reikä, johon asetetaan kumitulppa suojaamaan puuta mahdollisilta infektioilta ja estämään injektoitavan aineen valumista rungon ulkopuolelle. Kärjestään vinoon leikattu injektio neula painetaan kevyesti tulpan läpi vaakatasossa, ja kun piikin pää koskettaa puuta injektoidaan aine suoraan puun ja kuoreen väliin puristamalla tasaisesti laitteen kahvoista. Ruiskutettu aine siirtyy puun aineenvaihdunnan mukana koko puuhun. (Arbor systems 2005.) Kokeessa havaittiin suuren osa injektoidusta aineesta vuotavan puunrungolle, eikä aine näin ollen pääse puun aineenvaihduntaan. Syynä tähän voidaan pitää injektoitavien puiden pientä ympärysmittaa. Injektointi vaatii huolellisuutta sekä aikaa, joten sen käyttömahdollisuudet laajassa mittakaavassa ovat pienehköt. Parhaimmat tulokset saavutettaneen pienillä erikoisaloilla. (Harala 2008, 20.)

17 4 GREYHOUND-KASVINSUOJELUAINEEN TESTAUS 4.1 Aineisto ja menetelmät Opinnäytetyössä selvitettiin uuden kasvinsuojelu-aineen tehokkuutta Joroisten Suhola 1 siemenviljelmällä käytännön maastokokeella. Testattava aineena käytettiin Greyhound TM :tä. Tämän lisäksi maastokokeessa tutkittiin ensimmäistä kertaa käytännössä, onko runkoinjektio toimiva torjunta-aineiden levitysmenetelmä kuusen siemenviljelmillä, kun halutaan torjua siemen- ja käpytuholaisia. Injektoinnissa käytetty laite oli edellä esitelty Wedgle Direct Inject. Koe toteutettiin toukokuussa 2007 Siemen Forelia Oy:n kuusen siemenviljelyksellä nro: 403 Suhola 1 Joroisissa (liite 2). Viljelmä on perustettu vuonna 1994 ja se on kooltaan 7,9 hehtaaria. Vartteita viljelmällä on 214/ha ja ne edustavat 35 eri kloonia. Viljelmä on ensimmäisen polven siemenviljelmä, eli vartteet ovat peräisin valituista pluspuista. Testattava aine, Greyhound TM, on insektisidi, hyönteisten torjuntaan käytettävä aine, jonka tehoaineena on abamektiini (2 %). Abamektiini on ympäristölle vaarallinen torjunta-aine, jonka toiminta perustuu lamauttavaan vaikutukseen. Abamektiini voi olla väärin käytettynä myös ihmiselle vahingollinen. Torjunta-ainetta käytetään Yhdysvalloissa pääasiallisesti kehrääjien torjuntaan. Greyhound -valmistetta ei ole rekisteröity Suomessa, joten sen käyttö on luvanvaraista. Luvan koetoimintaan myönsi Evira. Koe oli satunnaistettujen lohkojen koe ilman toistoja lohkon sisällä. Lohkoja oli 10 ja ne muodostuivat kolmesta lähekkäisestä, runsaasti kukkivasta vartteesta (yli 20 emikukintoa vartteessa). Näin pyrittiin parantamaan kokeen tarkkuutta ja nostamaan selkeästi esille käsittelyistä johtuvaa vaihtelua. Klooneja kokeeseen valikoitu 15 ja vartteita 30 kpl. Viljelmän kukinta arviointiin kiikaroimalla hede- ja emisilmujen määrä 7. 9.5.2007. Injektio suoritettiin 19.5.2007. Ainetta injektoitiin puihin eri määrä käsittelystä riippuen. Yhteen puuhun injektoitava ainemäärä vaihteli 1 ja 30 millilitran välillä (taulukko

18 2). Testattavaa ainetta injektoitiin 0,7-1 metrin korkeuteen. Kokeessa huomattiin injektoinnin vaativan puulta kohtalaista, vähintään 15 sentin läpimittaa, sillä injektoidut kohdat vuotivat runsaasti, vaikka kumitulppaa käytettiinkin ehkäisemään aineen valumista puun rungolle. TAULUKKO 2. Kokeen 2071 käsittelyt. Käsittely Valmiste Tehoaine Injektiomäärä 1 (Kontrolli) Ei injektiota 2 Greyhound TM Abamektiini (2%) 1 ml 10 cm välein 3 Greyhound TM Abamektiini (2%) 1 ml 5 cm välein Injektoinnin jälkeen vartteiden kukinnot laskettiin ja niitä seurattiin maastokäynneillä mahdollisten vioitusten havaitsemiseksi. Vartteista kerättiin 20.6. kaikki kehittymättömät kävyt, jotka olivat jääneet kukinnoiksi, jotta näiden määrä saatiin lasketuksi. 24. 25.7. kerättiin 5 satunnaista käpyä kustakin latvuksesta, jotta saatiin määritettyä kuinka suuri osuus koisan vahingoista on itse asiassa mittariperhosten aiheuttamaa (Taulukko 3). Kävyistä etsittiin toukat. 22. 23.8. jokaisesta vartteesta kerättiin kaikki mahdolliset kävyt latvuksen käpymäärän määrittämiseksi (kuvio 2). Laboratoriossa eroteltiin 20 kävyn satunnaisnäyte koko näytemäärästä. Kontrollikäsittelystä erotettiin 1 5 käpyä per lohko/käsittelyyhdistelmä karistukseen, siementen röntgenkuvausta varten. Röntgenkuvauksella kävyistä määriteltiin siemenkiilukaisen ja siemensääsken esiintyminen. Toisen näytteenoton kävyt (20 kpl) säilytettiin pakkasvarastossa odottamassa tutkimusta. Kerätyistä kävyistä mitattiin pituus sekä arvioitiin kävyn kehitysaste; onko käpy täysikasvuinen vai onko sen kehitys jäänyt jostain syystä kesken. Tämän lisäksi tarkasteltiin kävyn ulkonäköä; mahdollista käyristyneisyyttä, puruisuutta sekä suomujen avautumista.

19 TAULUKKO 3. Kokeen aikataulu. Päivämäärä Tapahtumat Tarkoitus 7.-9.5.2007 Emi ja hede arviot Koepuiden kunnon arviointi 19.5.2007 Injektiot Koetapahtuma 20.5-20.6.2007 20.6.2007 Seuranta Kehittymättömien käpyjen keräys Mahdollisten vioitusten havainnointi Virheiden eliminointi 24.-25.7.2007 5 näytekäpyä latvasta Mittariperhostuhojen määritys 22.-23.8.2007 Näytekäpyjen (20 kpl/puu) keräys Tutkimusmateriaalin keräys kesä 08 Käpyjen tutkiminen (avaus) Kokeen tuloksien määritys Ulkoisten ominaisuuksien tutkimisen jälkeen kävyt halkaistiin ja tutkittiin käpytuholaisten ja -ruosteiden aiheuttamat vahingot. Tuhonaiheuttajan laji pyrittiin määrittelemään mahdollisimman tarkasti. Tämän jälkeen arvioitiin siementen tuhoutumissuuruus prosentteina ja kirjattiin tulokset lomakkeelle ylös. Tulokset syötettiin tämän jälkeen Excel-taulukkoon. Käpymäärä kpl 800 700 600 500 400 300 200 100 Emit Kävyt 0 Kontrolli cm pistot 10 cm pistot 5 cm Käsittely KUVIO 2. Valittujen puiden emit ja niistä kehittyneet kävyt.

4.2 Aineiston tilastollinen analyysi 20 Kävyistä saatu aineisto tallennettiin Excel-tiedostoon. Itse tilastollinen analyysi toteutettiin SPSS 15.0 -ohjelmalla. Ennen varsinaista kaksisuuntaista varianssianalyysiä tuhonaiheuttajien prosentuaaliset esiintymiset käsiteltiin arcsin-muunnoksella. Arcsinmuunnos toteutettiin, jotta jakaumien normaalisuusoletus sekä varianssien homogeenisuusoletus täyttyivät. (Ranta ym. 1992, 4.) Tutkimuksen hypoteeseina ovat seuraavat väittämät: - Injektio suuremmalla määrällä vähentää tuhohyönteisten esiintymistä kävyissä. Kävyt ovat näin ollen vähemmän vioittuneita. - Injektiot eivät aiheuta kasvuhäiriöitä käpyihin. Nollahypoteesi: Torjunta-aine ei vaikuta hyönteistuhoihin kävyissä. Onko käsittelyllä ollenkaan vaikutusta kuusen käpykoisan ja käpykääriäisen aiheuttamien vaurioiden määrään viljelmillä. 4.3 Tulokset Ensimmäisessä näytteenotossa, jossa havainnoitiin käpykoisan ja käpymittarin välistä esiintymistä, selvisi, että käpymittari on jonkin verran yleisempi (taulukko 4). Yleisin tuholainen oli kuusen käpysääski. TAULUKKO 4. Ensimmäisessä näytteenotossa kerätyt kävyt. Käsittely Kävyt kpl Mittarit menkiilukaista. Käpykoisa Käpykääriäinen Kuusenkäpysääski Kontrolli 35 1 1 23 32 2 30 0 2 15 28 3 20 0 0 9 18 Yhteensä 85 1 3 47 78 Röntgenkuvatuista 1 245 siemenestä 9,4 %:ssa esiintyi käpykääriäistä ja 1,8 % sie-

Toisessa näytteenotossa kerättiin yhteensä 488 käpyä. Käpykoisaa esiintyi 31 % kaikista kävyistä sekä käpykääriäistä 59 %. Tuhojen esiintyminen on ns. normaalitasoa. 21 70,00 % 60,00 % 50,00 % 63 % 63 % 50 % 40,00 % 30,00 % 36 % 25 % 31 % Koisa Kääriäinen 20,00 % 10,00 % 0,00 % Kontrolli Injektio 10 cm Injektio 5 cm Käsittely KUVIO 3. Toisen näytteenoton käpyjen käpykoisan ja käpykääriäisen esiintyminen käsittelyn mukaisesti. SPSS-ajoissa tarkasteltiin lohkojen ja käsittelyjen vaikutusta tuhohyönteisten esiintymiseen: p-arvo on 0,875 (suurempi kuin 0,05) eli lohkolla ei ole vaikutusta koisan esiintymiseen. Käsittelyn p-arvo on 0,592, eli eri käsittelyt eivät vaikuta koisan esiintymiseen. Myöskään käpyjen määrä latvuksessa, P-arvo 0,964, ei vaikuta koisan esiintymiseen (taulukko 5). Lohko (p=0,283) ei vaikuta tilastollisesti merkitsevästi käpykääriäisen esiintymineen. Käsittely (P=0,194) ei vaikuta tilastollisesti merkitsevästi kääriäisen esiintymiseen. Latvuskukintojen määrä (P=0,615) ei vaikuta myöskään kääriäisen esiintymiseen (taulukko 5). Lohkolla (P=0,31), käsittelyllä (P=0,465) tai latvuksen kukintomäärällä (0,075) ei ole vaikutusta kehittymättömien käpyjen määrään. Kasvinsuojeluaineiden käytöllä ei ole vaikutusta kukintojen kehitykseen (taulukko 5).

TAULUKKO 5. Kokeen tulokset SPSS-ajolla. 22 Selitettävä Selittäjä Neliösumma Vapausaste F-arvo P-arvo Käpykoisa lohko 806,2 9,465,875 käsittely 209,8 2,545,592 latvuskävyt_kpl,398 1,002,964 Error 2696,8 14 Käpykääriäinen lohko 1938,7 9 1,383,283 käsittely 575,3 2 1,847,194 latvus_kukinnot 41,2 1,264,615 Error 2180,74 14 Selitettävä Kehittymättömät emit Selittäjä lohko Neliösumma Vapausaste F-arvo P-arvo 397,295 9 1,318,310 käsittely 54,276 2,810,465 latvuskukinnot 124,032 1 3,702,075 Error 468,998 14 Koe siis osoitti, ettei Greyhound TM pysty vähentämään kuusen käpyhyönteistuhoja. Vaikka kokeessa selvitettiin tutkittavan aineen tehokkuutta kahdella eri ruiskutustiheydellä, ei niistä kumpikaan vaikuttanut käpykoisan tai käpykääriäisen esiintymiseen kävyissä toivotulla tavalla. Kaikista käsitellyistä vartteista saatiin kerättyä käpynäytteitä, joten käpyjen epätasainen kehittyminen eri kloonien välillä ei selitä kasvinsuojeluaineiden vaikutuseroja (kuvio 2). Hyönteisten esiintyminen oli myös normaalia keskitasoa, eli tuloksia voidaan pitää tämän seikan osalta luotettavina. 5 POHDINTA 5.1 Kooste kasvinsuojeluainekokeesta Greyhound ei toiminut toivotulla tavalla seuratussa kokeessa Suholan siemenviljelmällä. Heikohkoon lopputulokseen vaikutti yhtenä osatekijänä ruiskutusajankohta. Erityisesti käpykoisan osalta hyönteisen pitkä lentoaika ja toukkien eriaikainen kehittyminen ovat haasteita ruiskutusajankohdan valinnalle. Myöhemmin käpyyn munitut toukat eivät välttämättä enää altistu kasvinsuojeluaineen vaikutukselle, kun ruiskutus

on tehty alkukesästä. Kevään ja alkukesän sääolosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti hyönteisten lisääntymiseen. 23 Tutkimuksessa käytetty injektioruisku on toimiva ja varma tapa levittää kasvinsuojeluainetta, mutta se vaatii puulta esimerkiksi riittävää kokoa, jotta injektointi onnistuu halutulla tavalla ja aine pääsee vaikuttamaan puuhun. Yksittäiset siemenviljelmillä tehtävät kokeet eivät riitä kertomaan laitteen käytettävyydestä, vaan laajempia käyttökokeiluja on toteutettava sekä samanaikaisesti eri viljelmillä että useampien henkilöiden testaamina mieluiten useimpina peräkkäisinä vuosina, jolloin mm. hyönteisten esiintymissykli ja käyttäjän kokemus laitteista ei vaikuta lopputulokseen. Kasvinsuojeluaineiden käyttömahdollisuuksien tutkiminen siemenviljelmillä käpytuhojen ehkäisemiseksi jatkunevat tulevaisuudessa, koska tutkittavat kohteet ja -aineet monipuolistuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Erilaiset kokeet ja testaukset antavat suuntaa tuleville torjuntamahdollisuuksille, mutta myös kuusen ja sen tuholaisten elinkierto tulee huomioida hyvin tarkkaan parhaiden tuloksien saavuttamiseksi. Vaikka torjunta-aineiden käyttö metsätaloudessa on marginaalista, tulee uusia tuotteita markkinoille muutamia vuodessa ja niiden maastotutkimukset käytännössä ovat aiheellisia. Siementuottajille uusien torjunta-aineiden ja -tapojen tutkiminen ja jopa markkinoille saattaminen on varmasti positiivista. Mikäli aine on testattu Suomen oloissa, ja sen on havaittu vaikuttavan halutulla tavalla, on suuren yleisön, eli käytännössä siementuottajien, helpompi tehdä päätöksensä ko. kasvinsuojeluaineen käyttöönotosta. Kasvinsuojeluaineiden levityskaluston testausta on myös jatkettava. Sumuruiskujen testaus vaatii erilaisia ruiskuja, joita käytetään vaihtelevissa maastoissa ja erityyppisillä siemenviljelmillä. Tutkittavaa on mm. maastoliikkuvuuden, levitystasaisuuden ja - tehokkuuden sekä käyttöominaisuuksien osalta. Näiden lisäksi on hyvä pohtia, mitä kaikkia parannuksia ja uudistuksia laitteisiin voidaan tehdä, jotta ne palvelisivat paremmin siemenviljelmillä tapahtuvaa ruiskutustyötä. Tulevaisuus näyttää, yleistyvätkö ao. ruiskut vai jäävätkö ne muiden tehokkaampien levityslaitteiden jalkoihin.

5.2 Tulevaisuuden haasteet 24 Todennäköisesti tulevat vuodet osoittavat myös, miten ilmastonmuutos etenee. Tulevatko kosteat kesät sekä lämpimät ja vähälumiset talvet yleistymään meillä? Mikäli näin käy, maahamme levinnee uusi aalto erilaisia käpytuholaislajeja, joiden aiheuttamia haittoja on vielä vaikea lähteä edes arvailemaan. Todennäköistä on kuitenkin, että käpytuhot lisääntyvät ja huonoina vuosina koko siemensato voidaan menettää. Tämä tosiasia kannattaa ottaa huomioon, ja investoida tehokkaasti tutkimuksiin jo nyt, mutta myös tulevaisuudessa. Siemenviljelmien perustaminen ja hoito on kallista. Tämän lisäksi viljelmien pitkä, jopa parikymmentä vuotta kestävä, tuottamaton vaihe aiheuttaa lisäkustannuksia siementuottajille. Koska siemenbisneksessäkin tavoitteena on tuottaa voittoa, on siementuottajien näkökulmasta hyvin mielenkiintoinen mahdollisuus, jopa mittava taloudellinen hyöty, käyttää hyvin toimivia ja turvallisiksi todettuja aineita ja viimeisintä tutkimustietoa mahdollisimman hyvälaatuisen ja runsaan käpy- ja siemensadon turvaamiseksi. Kasvinsuojeluaineiden hyödyntäminen käytännössä on myös suuri haaste. Aineiden levittäminen aiheuttaa kuluja, jotka riippuvat mm. käytetystä työvoimasta ja - laitteistosta. Tarkkoja lukuja on vaikea antaa, koska aihetta ei ole vielä tutkittu laajassa mittakaavassa. Voidaan kuitenkin todeta jo, ettei esim. kasvinsuojeluaineiden injektoiminen puiden runkoihin ole halpaa, nopeaa tai helppoa työtä. Kasvinsuojeluaineiden käyttömahdollisuudet siemenviljelmillä ovat erinomaiset, koska viljelmät ovat laajoja, selkeitä ja puustoltaan tasaisia ja hoidettuja kokonaisuuksia. Kiristyvä kilpailu ja tiedon lisääntyminen ovat saaneet myös siementuottajat kiinnostumaan kasvinsuojeluaineista, koska hyönteistuhot ovat merkittävä taloudellinen tappio kaikilla osa-alueilla. Pitkäjännitteinen ja tehokas kehittämis- ja tutkimustyö, jossa on mukana sekä tutkimuslaitoksia että siemententuottajia ja -käyttäjiä, on myös kasvinsuojeluaineiden käytön lisäämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

LÄHTEET 25 Aaltoila, Juha 2005. Hyvistä puista parhaat tuottavat siemenet huomisen metsiin. Maaseudun tulevaisuus 25. kesäkuuta 2008. Arbor systems 2005. Tree Injection Solutions. WWW-dokumentti. http://www.arborsystems.com. Ei päivitystietoja. Luettu 1.2.2009. Evira 2008a. Summary of the volume of the plant protection product sales in 2006. PDF-dokumentti. http://www.evira.fi/attachments/kasvintuotanto_ja_rehut/kasvinsuojeluaineet/tilastot/2 006/summary_of_the_volume_and_value_of_plant_protection_product_sales_in_200 6.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 1.2.2009. Evira 2008b. Erityistutkintoaineisto Kasvinsuojeluaineiden käyttäjille. Eviran julkaisuja 1/2008. Evira 2008c. Laajennettu käyttöalue (Off label). WWW-dokumentti http://www.evira.fi/portal/fi/kasvintuotanto_ja_rehut/kasvinsuojeluaineet/laajennettu_ kayttoalue off-label_/ Ei päivitystietoa. Luettu 1.2.2009. Evira 2008d. Taimitarhakylvöihin käytettyjen siementen määrä. PDF-dokumentti http://www.evira.fi/attachments/kasvintuotanto_ja_rehut/metsanviljely/tilastot/tilastot 07/taimitarhakylvoihin_kaytetty_siemenmaara_1991-2007.pdf. Päivitetty 18.3.2008. Luettu 14.2.2009. Harala, Eevamaria 2008. Kuusen käpy- ja siemenhyönteisten torjunta. Joensuun yliopisto. Metsäympäristön hoito ja suojelu. Pro gradu. Kankkunen, Markku 2009. Henkilökohtainen tiedonanto 17.2.2009. Tapion Siemenkeskus. Kjellberg, Liina 2008. Hitaasti kypsyvät. Metsälehti 5/2008, 14 15. Lochmann Plantatec 2005. Operating and maintenance procedures, trailed spraying equipment. Käyttöopas. Lochmann Plantatec 2009. Products. WWW-sivu. http://www.plantatec.it/products_gen.asp?action=produkte. Ei päivitystietoja. Luettu 1.3.2009. Maa- ja Metsätalousministeriö Asetus 16/07. PDF-dokumentti. wwwb.mmm.fi/el/laki/kara/mmma%2016_2007.pdf Ei päivitystietoa. Luettu 1.2.2009. Maa- ja Metsätalousministeriö Asetus 57/07. PDF-dokumentti. http://wwwb.mmm.fi/el/laki/kara/mmma%2057_07.pdf Ei päivitystietoa. Luettu 15.1.2009. Maa- ja Metsätalousministeriö Asetus 58/07. PDF-dokumentti. wwwb.mmm.fi/el/laki/kara/mmma%2058_07.pdf Ei päivitystietoa. Luettu 15.1.2009.

26 Maa- ja Metsätalousministeriö Asetus 59/07 PDF-dokumentti. wwwb.mmm.fi/el/laki/kara/mmma%2059_07.pdf Ei päivitystietoa. Luettu 15.1.2009. Maa- ja Metsätalousministeriö Asetus 60/07. PDF-dokumentti.. wwwb.mmm.fi/el/laki/kara/mmma%2060_07.pdf Ei päivitystietoa. Luettu 1.2.2009. Metla 2003. Kuva-arkisto, Erkki Annila. Metsätilastollinen vuosikirja 2007. PDF-dokumentti. http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/vsk/2007/vsk07_03.pdf Ei päivitystietoa. Luettu 12.12.2008. Metsäpuiden siemenhuoltotyöryhmän muistio 2004. Työryhmämuistio 2004:12. Helsinki 2004. Monistuksella täysi hyöty jalostuksesta. 2008. Tervemetsä 5, 10 15. Nikkanen Teijo, Karvinen Kaarlo, Koski Veikko, Rusanen Mari ja Yrjänä-Ketola Leena 1999. Kuusen ja männyn siemenviljelykset ja niiden käyttöalueet. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 730. Ranta Esa, Rita Hannu & Kouki Jari 1992. Biometria, Tilastotiedettä ekologeille. Yliopistopaino. Sarvas, Risto 1964. Havupuut. Porvoo: WSOY. Selecta 2000. Nozzle care and maintenance. Moniste. Vuokko, Seppo (toim.) 1996. Suomen luonto: Kasvit 1. WSOY. Ylioja, Tiina 2007a. Kuusen siemen- ja käpytuhojen tunnistaminen. Moniste. Ylioja, Tiina 2007b. Kuusen käpy- ja siementuhojen integroidun torjunnan mahdollisuudet. Metsätaimitarhapäivät 13.2.2007. Moniste. Ylioja, Tiina 2007c. Puissa ja kävyissä esiintyvät tuholaiset. Vierailuesitys 23.4.2007.

27 LIITTEET LIITE 1. Suojeluaineiden hyväksyntä Suomessa (Evira 2008b). Tehokkuus ja käyttökelpoisuus MTT METLA EVIRA Kemiallinen tarkastus ja jäämäanalyysit EVIRA Jäämäaltistus, tilapäisten enimmäismäärien asettaminen EVIRA Hyväksymishakemus Hakija Hakemusten käsittely, päätösten valmistelu EVIRA Hyväksyminen, käytön ehdot ja rajoitukset EVIRA Päätösten toimeenpano ja seuranta EVIRA Terveysvaikutusten arviointi/työsuojelu STTV Ympäristövaikutusten arviointi SYKE Terveys- ja ympäristövaikutusten arviointi EVIRA Fysikaalisten, kemiallisten ja teknisten ominaisuuksien arviointi EVIRA