MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Tiedote 27/85 HARRI HUHTA ja REIJO HEIKKILÄ Karjalan tutkimusasema Rehuviljan viljely Pohjois-Karjalassa, JOKIOINEN 1985 ISSN 359-7652

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 27/85 4 HARRI HUHTA ja REIJO HEIKKILÄ/MTTK Rehuviljan viljely Pohjois-Karjalassa Karjalan tutkimusasema 826 TOHMAJÄRVI 973-6211 ISSN 359-7652

SISÄLLYSLUETTm, JOHDANTO REHUVILJOJEN MERKITYS POHJOIS-KARJALASSA YMPÄRISTÖVAATIMUKSET 3 REHUVILJAN VILJELYEDRT,LYTYKSET POHJOIS-KARJALASSA 3.1. Maaperätekijät 3.2. Ilmastotekijät LAJIKKEET 4.1. Ohra 4.2. Kaura LANNOITUS 5.1, Typpilannoitus 5.2. Fosforilannoitus 5.3. Kaliumlannoitus 5.4. Magnesium 5.5. Hivenravinteet 5.6. Lannoitelaji MUOKKAUS KYLVÖMÄÄRÄ KIRJALLISUUSLUETTELO

Tiivistelmä Rehuviljan viljelyyn käytetään Pohjois-Karjalassa nykyään n. yksi kolmannes peltoalasta ja osuus näyttää olevan kasvamassa. Ohran viljelyala on yleensä kauran viljelyalaa suurempi. Sato on jonkin verran maan keskisatoa heikompi. Sadosta käytetään tiloilla rehuksi n. 7 %, vain runsas 1 % menee myyntiin. Pohjois-Karjalan lyhyt kasvukausi rajoittaa kauran viljelyä ja ohrankin lajikevalintaa. Keväthallat uhkaavat pahiten ohraa, syyshallat kauraa. Pellot ovat keskimääräistä happamampia ja niissä on keskimääräistä niukemmin kaliumia, fosforia, kalsiumia, magnesiumia ja booria. Ohralajikkeista yleisimmät ovat Kajsa, Hankkijan Pokko, Hankkijan Potra, Hankkijan 673. Uudet lajikkeet Arra ja Agneta ovat yleistymässä. Karjalan tutkimusaseman virallisissa lajikekokeissa parhaat ovat olleet viime aikoina Arra ja Kalle. Kauralajikkeista yleisin on Veli. Seuraavina ovat Puhti, Tiitus ja Nasta. Virallisten lajikekokeiden mukaan parhaita ovat Veli ja Puhti. Karhu-kaura tuskin tulee saamaan suurta osuutta. Sopiva N-lannoitus lienee maalajista riippuen 5-7 kg N/h. Nurmikierrossa rehuviljoista on saatu pienellä typpilannoituksella parempi sato ja valkuaispitoisuus kuin jatkuvassa viljanviljelyssä. Kahdessa erässä annettu typpilannoitus on jonkin verran lisännyt satoa kertalannoitukseen verrattuna. Saraturpeella CCC:n käyttö ei kauran viljelyssä ollut kannattavaa, eikä estänyt ohran lakoutumista. Hiedalla alensi hehtolitrapainoa ja raakavalkuaisprosenttia. Satoon ei vaikutusta juuri ollut. Fosforilannoituksen porraskokeiden alustavien yhdeksän vuoden tulosten mukaan yli 3 kg P/ha ei kannata hietamailla antaa jatkuvassa viljanviljelyssä. Saraturpeella ei niinkään suuri

määrä ole ollut tarpeen. Kalium-porraskokeessa ei K- lannoitus ole hiedalla vaikuttanut merkitsevästi satoon kuin yhtenä vuonna yhdeksästä, turvemaalla kahtena vuonna. Magnesium- ja kuparilannoituskokeilla ei ole saatu sadonlisäyksiä. Boorilannoituksella saatiin saraturpeella n. 7 %:n sadonlisä. Ennen kyntöä tehty sänkimuokkaus ei ole vaikuttanut rehuviljojen satoon. Pelkkä äestäminen syksyllä ei myöskään alentanut satoa, mutta lapiorullaäes ei ole riittävä juuririkkakasvien kurissapitoon. Kevätkyntö on useasti ollut syyskyntöä parempi, mutta työhuippujen takia hankala vaihtoehto. Rehuviljojen kylvömäärään vaikuttavat mm lajikkeen korrenlujuus ym. lajikeominaisuudet ja myös maalaji.

JOHDANTO Pohjois-Karjalassa peltoviljely keskittyy nurmien ja rehuviljan kasvattamiseen. Tutkimusaseman tiedotteessa n:o 3 keskityttiin nurmikasveista tärkeimmän, timotein viljelyyn liittyvien ongelmien selvittelyyn. Tässä tiedotteessa tarkastellaan kauran ja ohran viljelytekniikkaa Karjalan tutkimusasemalla ja eräissä Maatalouden tutkimuskeskuksen muissakin yksiköissä saatujen koetulosten ja havaintojen pohjalta. Tiedotteessa on päähuomio kiinnitetty rehuviljalajikkeisiin ja lannoittamiseen, mikä johtuu aiheisiin liittyvän koeaineis- ton runsaudesta.

1. Rehuviljojen merkitys Pohjois-Karjalassa Pohjois-Karjalan maatalous perustuu suurelta osalta karjatalouteen. Rehuntuotanto on tällöin ensi sijalla viljelykasveja valittaessa. Maakunnan peltoalasta on rehukasvien viljelyssä 8-9 % (taulukko 1). Tästä määrästä on erilaisia nurmia yli 5 prosenttiyksikköä. Viime vuosina on nurmien osuus vähentynyt hitaasti mm. säilörehun teon lisääntyessä ja yleistyessä. Vuonna 1985 nurmien osuus on kuitenkin lisääntynyt. Rehuviljan, ohran ja kauran, yhteinen osuus on samalla hitaasti kasvanut ja se on v. 1985 n. 35 % (kuva 1). Ohran osuus peltoalasta on ollut viime vuosina jonkin verran kauran osuutta suurempi. Rehuviljojen osuudet peltoalasta eivät ole silti vielä lähelläkään maan keskiarvo- lukuja (taulukko 2). Rehuviljojen hehtaarisadot ovat Pohjois-Karjalassa olleet jonkin verran maan keskisatoja pienempiä. Joinakin vuosina (1978, 1979, ohra 1984) on saatu maan keskiarvolukuja suurempi sato (taulukko 3). Ohran sato on ollut keskimäärin 256 kg/ha ja kauran sato jonkin verran suurempi, 264 kg/ha vuosina 1978-1984. Rehuviljojen sadon keskimääräinen jakaantuminen eri käyttötarkoitukseen 1978-82 Pohjois-Karjalassa ilmenee seuraavasta asetelmasta (ANON. 1976-83): Ohraa Kauraa MYY Y 12,9 % 1, % Siemeneksi 6,3 % 6, % Rehuksi 69,2 % 75,2 % nautakarjalle 57,5 % 7,1 % sioille 1,4 % 2,8 % kanoille 1,1 % 1.,;5 % muille',2 %,8 % Varastoissa 15.6. 1,6 % 7,8.%

Taulukko 1. Eri viljelykasvien suhteellinen osuus (%) Pohjois-Karjalan peltoalasta v. 1978, 1984 ja 1985 (ANON. 1978-1985). Kasvi 1978 1984 1985 Ohra 14,2 16,4 18,8 Kaura 13,1 15,5 16,2 Syysvehnä,,, Kevätvehnä,5,8,6 Ruis,9 1,6 1,1 Seosvilja,7,7,5 Peruna 1,4 1,1 1,1 Heinä 26,9 26,3 24,9 Säilörehunurmi 13,1 Siemenheinä,7 53,8 14,2,9 1 9 5 14,8 1,1 1,8 Laidun 13,1 1,1 11, öljykasvit,,,1 Muut,6,3,4 Kesanto 2,7 2,6 3,3 Pakettipelto 7,9 2,9 2,4 Muu ala 4,3 6,8 3,7

Taulukko 2..Ohran ja kauran viljelyalat ja osuudet peltojen kokonaisalasta Pohjois-Karjalassa ja koko Suomessa v. 1978 -.85 (ANON. 1978-1985). Pohjois-Karjala: Vuosi OHRA 1 ha % KAURA 1 ha +K 1978 17,7 14,2 16,3 13,1 27,3 1979 19,8 15,9 16,2 13, 28,9 198 2, 16,1 17, 13,7 29,8 1981 2,5 16,8 15,6 12,8 29,6 1982 16,9 14,3 17,3 14,6 28,9 1983 17,9 15,7 16,9 14,8-3,5 1984 18,8 16,4 17,7 1 5,5 31,9 1985 21, 18,8 18,1 16,2 35, Keskim. 16, 14,2 3,2 Koko Suomi: OHRA KAURA +K Vuosi 1 ha 1 ha 1978 61,9 26,4 448,4 19,4 45,8 1979 633,1 27,4 451,1 1915 46,9 198 53314 23,5 447,8 19.,7 43,2 1981 61,6 23,7 443,8 17,5 41,2 1982 54,4 21,5 459,3 18,3 39,8 1983 55,4 22,3 449,3 18,2 4,5 1984 566,3 23,2 441, 18,1. 41,3 1985 645,7 26,8 411,3 17,1 43,9 Keskim. 24,4 18,5 42,9

36 35 34 33 32 31 3 29 28 27 + 13 12 vuodet 78 81 82 8381t 85 86 Kuva 1. Ohran () ja kauran (K) osuus (%) Pohjois-Karjalan peltoalasta v. 1978-85 (ANON. 1978-1985)

Taulukko 3. Ohran ja kauran keskisadot v. 1978-84 (kg/ha) Pohjois- Karjalassa ja koko Suomessa (ANON. 1978-85). Pohjois-Karjala Koko Suomi Vuosi Ohra Kaura Ohra Kaura 1978 258 257 257 242 1979 291 291 261 284 198 27 267 288 281 1981-116. 27 19 232-1982 224 259 296 287 1983 252 27 321 313 1984 38 297 35 316 256 264 274 279 Taulukko 4. Vuosien 1976-84 kasvukauden tehoisan lämpötilan summat sekä touko-syyskuun keskilämpötilat ja sademäärät Karjalan tutkimusasemalla (Tohmajärvi). Vuosi Keski- Tehoisan lämbö- Sademäärä lämpötila C tilan summa C mm 1976 1,4 894 34 1977 11,6 124 276-1978 11,3 126 293 1979 12,6 1164 35 198 11,9 1161 284 1981 12,4 12 44 1982 11,3 18 35 1983 13,1 1244 28 1984 12,7 124 261

Ohran ja kauran viljelyalojen välinen suhde määräytyy sadon käyttömahdollisuuksien ja kasvien viljelyominaisuuksien perusteella. Ohra on rehuna väkevämpää, mutta kaurakin on arvokas rehu suuren energiasisältönsä, arvokkaan valkuaisen ja edullisen aminohappokoostumuksen vuoksi. Korkea kuoripitoisuus heikentää kauran rehuarvoa, ja yksinomaisena rehuna sitä suositellaan vain hevosille. Kuoripitoisuuden merkitys korostuu, kun joudutaan viljelemään aikaisia, paksukuorisia lajikkeita. Lisäksi Etelä-Suomessa tietyn lajikkeen valkuaispitoisuus saattaa olla 2-3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin pohjoisessa (HAKKOLA, 198). Pohjois-Karjalassa on sikatalouden merkitys suhteellisen vähäinen, mikä osaltaan lienee painottanut ohra/kaura -suhdetta kauran eduksi. Ohra on kuitenkin nautakarjan rehuna vähintään kauran veroista. 2. Ympäristövaatimukset Ohra on muita viljoja herkempi ympäristön vaikutukselle. Sillä on suhteellisen matala juuristo, jolla se ei saa vettä kovin syvältä maasta. Tästä seuraa, että ohra on poudanarka. Se kärsii erityisesti alkukesän kuivuudesta, jolloin versoutuminen on vähäistä ja jyväluku tähkässä jää pieneksi. Myös liika märkyys maassa on haitallista: sateinen heinäkuu saa aikaan jälkiversontaa ja lakoutumista ja siten laatutappioita satoon. Pahinta haittaa aiheuttaa juuri tähkälletulovaiheessa tapahtuva lakoutuminen. Korjuukauden aikana sateet haittaavat puintia ja pilaavat sadon laatua. Ohra on suhteellisen aikaisena lajina kuitenkin vähiten altis syksyn ränsistäville sateille, peltojen kantavuuden loppumiselle ja puinnin viiväs- tymiselle. Ohran happamuudensietokyky vaihtelee lajikkeittain. Yleensä suomalaiset lajikkeet sietävät kohtuullisen hyvin hapanta maata kasvualustana. Happamissa maissa liukoinen kolmearvoinen alumiini haittaa ohran kasvua. Tämä rajoittaa turvemailla viljeltävien ohralajikkeiden valikoimaa. Myös lakoutumisalttius vähentää ohran käyttökelpoisuutta turvemailla.

Tehoisa lämpötilasumma on kasvin kehitysajan tarkin mittari. Lämpötilasummavaatimus vaihtelee samalla lajikkeella alueittain. Tarvitaan sitä suurempi lämpösumma, mitä korkeampi on keskilämpötila (MUKULA ym. 1977). Riippuvuus on voimakas etenkin kylvöstä tähkimiseen kuluvana aikana. Lämpötilasummavaatimus on korkein, kun alkukesän sää on sateinen ja lämpötila korkea. Mitä aikaisempi lajike on kyseessä, sitä suurempi on lämpösummavaatimuksen vaihtelu alkukesän sään pe- rusteella. Ohra on viljoistamme hallanarin. Etenkin monitahoiset ohrat ja 2-3 -lehtiasteella olevat oraat ovat arkoja. Keväthal- loista ohra usein toipuu ja vauriot jäävät pieniksi, joinakin vuosina paikalliset keväthallat tuhoavat oraat kokonaan. Näin kävi monin paikoin v. 1984. Tähkälletulovaiheessa sattuva halla vaurioittaa kasveja pysyvästi. Syyshallojen aiheuttamat vauriot ovat kauraan verrattuna pieniä. Ohra aikaisin tuleentuvana ei ole kovin pitkään alttiina syyshallalle. Pohjois- Karjalan pitkään yleisimmän kauralajikkeen, Tiituksen kasvuaika on Karjalan tutkimusaseman lajikekokeissa v. 1976-84 ollut keskimäärin 95-11 vrk kun samaan aikaan yleisin ohralajike Otra on tuleentunut keskimäärin 81-86 vrk:ssa. Eroa on siis yli kaksi viikkoa. Toisaalta lakovilja vaurioituu pahiten, koska maanpinnassa on elo-syyskuussa n. 1 C kylmempää kuin tähkien normaalikorkeudessa. Jyvien itävyys ja orastuvuus sekä hehtolitrapaino alenevat syyshallan vai- kutuksesta. Kaura on yleensä etenkin multavilla mailla ohraa satoisampi. Kaura ei ole poudanarka, koska sen juuristo on laaja. Toisaalta kaura käyttää vettä tuhlaten: hyvään satoon se tarvitsee enemmän vettä kuin ohra. Kauran kasvuaika on ohraa selvästi pitempi. Alhainen keskilämpötila ja pieni lämpötilasumma ovat sille suurempi riski kuin ohralle. Suurempi osa lämpötilasummasta jää keväällä käyttämättä, koska turvemailla, joilla kauraa yleisesti viljellään, päästään myöhään kylvöille.

4 Keväthalloja kaura kestää ohraa paremmin. Toisaalta riskiä lisää se, että syksyllä kaura on ohraa pitempään hallalle alttiina. Sateiden ja kosteuden aikaansaama lako vaikeuttaa puintia ja aiheuttaa laatutappioita satoon. Kasvukauden aikaiset sateet eivät ole kauralle yhtä haitallisia kuin ohralle, koska kaura kestää paremmin pystyssä. Sen sijaan korjuukauden sateet ovat kauran myöhäisen tuleentumisen vuoksi erityisen haitallisia: mitä myöhemmäksi korjuu siirtyy pitkän kasvuajan vuoksi, sitä vähemmän on kelvollisia puintipäiviä. Myös peltojen kantavuus heikkenee. Valtaosa korjaamatta jaavästä vil- jasta on kauraa. 3. Rehuviljan viljelyedellytykset Pohjois-Karjalassa Maaperätekijät Pohjois-Karjalan pelloista suurin osa on maalajiltaan hieta-, moreeni-, hiesu- ja turvemaita. Kivennäismaita on 69,2 % peltoalasta, mistä suurin osa on hietaa. Hiesumaita on etenkin Nurmeksen ja Valtimon kunnissa. Pohjois-Karjalan kivennäismaat ovat yleensä multavia ja varsin hikeviä. Eloperäisistä maista, joita on noin kolmannes, on valtaosa turvetta, josta taas enin osa on metsäsaraturvetta (1,Ct). Pohjois-Karjalan peltojen keskimääräinen ph on vaihdellut viime vuosina (1976-84) välillä 5,7-5,8 (KÄHÄRI, 1985). Eloperäisten maalajien ph-arvo on keskimäärin n. 5,3 ja kivennäismaissa n. 5,8 (KURKI, 1982). Peltojen keskimääräisessä ravinnetilassa on tapahtunut varsin vähän muutoksia vuodesta 1976 lähtien (KÄHÄRI, 1985): Ca-luku on vähitellen laskenut n. 13:sta n. 12:aan. K-luku on pysynyt lähes ennallaan, kuitenkin lievästi laskien (11-12), samoin P-luku (n. 9,5). Mg-pitoisuus on maan muihin alueisiin verrattuna matala Pohjois-Karjalassa, mutta luku on kuitenkin lievästi kasvamaan päin (14-15),

Hivenaineista Cu-pitoisuus on pysynyt ennallaan. B-pitoisuus, joka on Suomen alhaisimpia on kasvamassa. Mn-luku on vaihdellut väljissä rajoissa, eikä selvää kehityssuuntaa ole näkyvissä. Luvut on määritetty Viljavuuspalvelu Oy:n tekemistä viljavuusanalyyseistä, ja siten vain tutkittujen peltojen osalta. Todellinen tilanne on ilmeisesti jonkin verran edellä kuvat- tua huonompi. Pohjois-Karjalan peltomaat soveltuvat yleensä sekä ohran että kauran viljelyyn erinomaisesti, kunhan huolehditaan kalkituksesta, sopivasta lannoituksesta ja valitaan kullekin paikalle sopivia lajikkeita. 3.2. Ilmastotekijät Kasvukausi alkaa Tohmajärvellä keskimäärin 2.5. ja päättyy 4.1., ja sen pituus on keskimäärin 155 vrk. Koko läänin alueella pituus vaihtelee välillä 146-163 vrk, mikä asettaa tiettyjä rajoituksia mm. rehuviljojen lajikevalintaan alueen pohjoisosissa verrattuna eteläosaan. Kasvukauden keskilämpötila v. 193-6 on ollut tutkimusasemalla 11,9 tehoisa lämpötilasumma 164 C ja sademäärä 311 mm. Vuosien 1976-84 lämpö- ja sadeolot tutkimusasemalla on esitetty taulukossa 4. Kasvukauden keskimääräinen kuukausittainen sateen jakauma on seuraava: toukokuu 39 mm, kesäkuu 57 mm, heinäkuu 74 mm, elokuu 74 mm ja syyskuu 66 mm. Alkukesä on siis kuiva, mutta jo heinäkuussa sademäärä on yhtäsuuri kuin elokuussa. Syyskuun sademäärä jaa näitä pienemmäksi. Hallat vaikeuttavat etenkin alavilla suoviljelyksiliä merkittävästi viljan viljelyä. Pitkäaikaisten keskiarvojen mukaan tutkimusasemalla on maanpinnassa kesäkuun ensimmäisen kolmanneksen aikana kovia hallaöitä (< - 4 ),9 kpl/vuosi, ja

6 lieviä ( - -3,9 C) 2,3 kpl. Toisen kolmanneksen aikana 1. suunnilleen juhannukseen mennessä vastaavat luvut ovat,2 ja 1,2, ja kolmannen kolmanneksen aikana ja,7. Ts. useammin kuin joka toinen vuosi laskee lämpötila oraiden korkeudella - -3,9 C:een vielä juhannuksen jälkeen ja kesäkuun alkujaksolla (1. - 1.5.) on kova hallavö 9:nä vuntena Viimeinen kesähalla on koeasemalla ollut keskimäärin 9.6. kahden metrin korkeudella ja 16.6. maanpinnalle. Vaaraviljelykset ja muut korkeammalla sijaitsevat pellot ovat paremmassa asemassa. Harjulan tilalla 75 m tutkimusasemaa korkeammalla vastaavat päivämäärät ovat 3.5. ja 31.5..Syyshalloja esiintyy Tohmajärvellä yleisesti elokuun. puolivälistä alkaen. Tällöin on erityisesti kaura vaarassa, mikäli on valittu liian myöhäisiä lajikkeita. Syksyllä olisi lajik-- keen tuleennuttava silloin, kun 9 % paikkakunnan keski-. määräisestä tehoisan lämpötilansummasta. on saavutettu (REKU- NEN, 1976). Tohmajärvellä tämä määrä on. 958 C, mutta. läänin pohjoisosassa määrä on'pienempi ja -etelämpänä suurempi. Useimmat aikaiset ohralajikkeet täyttävät tämän vaatimuksen sekä hieta- että turvemaalla, mutta kauralajikkeiden lämpötilasummavaatimus etenkin turvemaalla on varsin lähellä em. summaa. Alueen pohjoisosassa ei kauran viljelyä suositellakaan, ja mikäli sitä viljellään, on rajoituttava ehdottomasti aikaisempiin lajikkeisiin. Hietamailla viljat selviävät hallasta vähemmällä kuin turvemailla lyhyemmän kasvuajan, lakoisuuserbjen ja kehitysasteerojen vuoksi. 4. Lajikkeet 4.1. Ohra Ohralajikkeita on erittäin paljon ja etenkin viime vuosina on markkinoille tullut useita uusia lajikkeita. Pohjois- Karjalassa on. Kajsa ollut v. 1985 suosituin lajike (14,2 %). Osuus on Pysynyt edellisestä otannasta (1982) saakka lähes ennallaan. Hankkijan Pokko (12,5 %), Hankkijan Potra (12,9 %),

Hankkija -673 (12,1 %) ovat seuraavina lähes yhtä laajalti viljeltynä. Otra (11,6 %), Agneta (1,8 %) ja Arra (9,4 %) ovat seuraavaksi laajimmalle levinneet lajikkeet. Kaikki muut ovat jääneet alle 5 %:n viljelyalasta. Eniten näistä on viljelty Eeroa (4,3 %), seuraavaksi Aapoa (1,3 %). Tärkeimmät lajikkeet kilpailevat hyvin tasaisesti keskenään; selvää valtalajiketta ei ole. Lajikkeiden suosion viimeaikaisia vaihteluita on esitetty kuvassa 2. Ohran lajikekokeet vuosina 1976-84 on Karjalan tutkimusasemalla suoritettu hiedalla (Ht) ja metsäsaraturpeella (LCt). Viljavuusluvut ovat olleet keskimäärin seuraavat: Ht LCt. ph 5,8 4,6 Ca 175 1263 225 117 16,3 7,3 Mg 75 79 Kokeiden lannoituksena on ollut hiedalla 47-5 kg Yn/ha ja saraturpeella 35-4 kg Ykr tai Yn/ha. Kokeet on kylvetty hiedalle 12. - 24.5. välisenä aikana ja turpeelle 16. - 28.5. välisenä aikana. Keskimäärin on hiedalle kylvetty 2 pv aikaisemmin. Koetulokset esitetään taulukoissa 5-8. Lajikevalinta määräytyy sadon käyttötarkoituksen, tilan ja yksittäisten peltolohkojen viljelyolojen ja lajikkeen ominaisuuksien mukaan. Pohjois-Karjalassa tärkeintä on satoisuuden lisäksi aikaisuus ja lujakortisuus jotka lisäävät viljelyvarmuutta vaihtelevissa oloissa ja erilaisina vuosina, sekä vähentävät laaturiskejä. Myös valkuaispitoisuus ja suuri valkuaissato ohjaavat merkittävästi lajikevalintaa, jos sato käytetään omalla tilalla. Seuraavissa lajike-esittelyissä käsitellään lähinnä sellaisia lajikkeita, jotka ovat Karjalan tutkimusaseman lajikekokeissa antaneet myönteisiä tuloksia ja joilla sen vuoksi on menestymisen mahdollisuudet maakunnan ohran ja kauran viljelyssä, sekä lisäksi eräitä nykyään yleisesti viljeltyjä lajikkeita. Myös muutama uusi jalostuslinja esitellään. 7

1' % ohraalasta Agneta Pokko Kajsa Eero Kuva 2. Eräiden ohralajikkeiden viljelyalojen kehitys Pohjois- Karjalan maatalouskeskuksen alueella v. 1976-85 (ANON. 1976-1983, ANON. 1978-1985)

8 Otra on hyvä, satoisa yleislajike, joka sietää kohtalaista happamuutta. Huonoin ominaisuus on sen heikko ja suhteellisen pitkä korsi. Se on kokeissa ollut aikaisin ja sen lämpösummavaatimus on hiedalla ollut alhaisin. Jyvä on keskikokoinen ja valkuaispitoisuus sekä -sato on ollut hyvä. Arran sato on turvemaalla ollut Otran luokkaa hiedalla vähän.. parempi. Korsi on Otraa lujempi. Kasvuaika on hiedalla. yhtä lyhyt kuin Otralla ja turvemaalla pari päivää pidempi.. Arra.sietää erinomaisesti happamuutta. Jyvä on Otran jyvää isompi ja valkuaisprosentti korkeampi. Näin Arran valkuaissato on. myös ollut Otraa ja Hja -673:a parempi.. Hja -673 on satoisuudeltaan ollut lähes Otran tasoa, Kajsaa ja Potraa. parempi. Korsi on vähän Otraa lujempi ja lyhyempi. Valkuaispitoisuus on etenkin hiedalla ollut Otraa huonompi.. Happamuudensieto on erinomainen ja aikaisuus Otran tasoa. Sopii etenkin suoviljelyksille, joissa valkuaissatokin on ollut parhaita., Iljan Potra on uudehko lajike (kokeissa 5 vuotta). Sato on jäänyt Otraa heikommaksi turvemaalla, samoin Iljan -673:a; hiedalla sato on ollut Otran luokkaa. Korsi on hyvin lyhyt ja erittäin luja. Otraa päivän myöhäisempi. Happåmuudensieto on kohtalainen, joten sopii parhaiten kivinnäismaille voimaperäiseen viljelyyn. Jyvä on kookas ja painava. Valkuaispitoisuus on Otran tasoa ja valkuaissato on hiedalla ollut jopa Otraa parempi, ei kuitenkaan Arran luokkaa. Kalsa on satöisuudeltaan suunnilleen Otran luokkaa. Sen pitkä korsi on suhteellisen luja, Ilja -673:a selvästi lujempi. Se on 5-6 päivää edellä käsiteltyjä lalikkeita myöhäisempi ja vaatii tuleentuakseen selvästi suuremman lämpösumman. Happamuudensieto on kohtalainen, joten lajike sopii parhaiten kivennäismaille. Jyvä on selvästi Otraa ja Ilja -673:a painavampi. Valkuaispitoisuus on ollut.otraa vähän ja Hja -673:a.selvästi.parempi, samoin valkuaissato.

9 Kalle on uusi ruotsalainen, markkinoille kevääksi 1987 tuleva lajike (kokeissa '5 vuotta). Sato on turvemaalla ollut Otraa.ja Hja -673:a parempi. Korsi on hyvin luja vaikkakaan ei aivan lyhyimpiä. Lajike on. Otraa n. 3 päivää myöhäisempi. Sen.jyvä on Otran jyvää painavampi ja valkuaisprosentti on ollut Otraa ja Ilja -673:a parempi turvemaalla, samoin valkuais- sato. Suoviljelyksille sopiva lajike. Pokko on ollut sadoltaån selvästi Otraa ja. Ilja -673:a heikompi. Se on varsin lujakortinen, pituudeltaan Ilja -673:n luokkaa. Kasvuaika on n. viikon pidempi kuin Otralla, jyvänpaino Otran. tasoa. Hehtolitrapaino on vähän Otraa heikompi. Valkuaispitoisuus on turvemaalla ollut vähän. Otraa ja Ilja -673:a parempi, kivennäismaalla heikompi. Valkuaissato on jäänyt selvästi kumpaakin vertailulajiketta pienemmäksi. Sv J 76278 on uusi, Melko lupaava jaloste (kokeissa vuotta). Etenkin turvemaalla se on antanut erittäin hyvän, selvästi Otraa ja Ilja - 673:a paremman sadon. Korsi on hyvin, lyhyt ja luja. Myöhälsyys tekee siitä riskialttiin. Alhainen valkuaisprosentti kompensoituu osittain suuren sadon ansiosta valkuasisadossa. Saattaisi korvata lähinnä. Pokon suovilelysten myöhäisenä lajikkeena. Agneta on happammidenarka ja vaatelias.lajike, jonka sato on jäänyt varsinkin turvemaalla erittäin pieneksi. Se on 4. päivää Otraa myöhäisempi, luja- ja lyhytkortinen,.jyvä on Otran jyvää isompi. Valkuaispitoisuus on turpeella ollut pienen sadon vuoksi korkea. Hehtolitrapainoltaan se on ollut Otraa vähän heikompi. Valkuaissato on jäänyt pieneksi.

N- c [11 u"\ w tr\ W H 1 2 s-- K\ K\ 1 1 1 1 111 K1 1 1 N L.11 s--. E T--1 K1 1 -- C12 N.- c a) --,-- K1 c -- CO s-- - - W N t11 N 111 1 v- K1 N N 1 N s--.- N K1 N -- CY s- CO K \.- -- K1 --- ---.- -- --- -- -d- -4- K1 -- -- N 3 s- 1 1 N N N-. K\ K1,--, CO --, K1 -- X L. u1 -- CO \ W Li tr\ 111 K1 L'--,.._, c L11 C--- t.i N N -- K\ K1 K1 K\ K1 K1 N s- s-- s--- s-- s- K1 CO s- K1 E--- 1 C\J CO v-- --.- K1 K1 W CO s- il1 CO CM s - t_r1 111 s - N- L.1-1 C51 K1 1 3 s--- s-- 1 N N -- K1 Ise r\c- K1 - K\ K1 -- --- -- K\ -- -- Ll- \-- N. c,3 -- LO K-1 N.- E1--.- c K1 1Z3 N 1 1 -- W W 3 1.11 LO 111 N s- C's- N K1 K1 K1 -.- -- --.-." -- K1 -- Lf1 N -1 -D s-- -- -- - 1-1- cr) 9--3 H - CO N - C - 1 W s-- c s-- K1 -- K\ rci CM K\ H 1 CO Kl r U\ if \ - - - - K 1 GO N -- 1 -- K1 N K1 K\ 111 N N- N N s-- N- s-- K\ -- K1 -- ( r,c) (, \ j.. s :j. _. : c- (51 c. - K1 N- s- W N- k.. N 1 at eli W K1 K\ K1 Lf1 l L f \ l-: W P tr \ Lr- 111 1.11 if1 U) K1 ir\ f`c\l() K\ t'el IT\ -- C\J -13 2 g CO H 1 ' 11-1 K1 a) N- N-- Lt1 Lf1 N 1 -- H.-W 1 1 CO CO N CO CO W 111 v"- 4 II\ 1.11 if1 -- -- -- ezt -P.-W a) a) X -ri r-d CO (7, n (3 H D'.-. - lf1 1 1 N- N F-i K--\ s - H 1 LO LO s- r\e'\ -- -- -- I' L -1 U1 k. 11-1 n ir P-1 to 2 A-) ta -P or-i 2 C"`- (1) f-i E`-- " 6\ W K\..- 1..r\ - 1 3 CO N W W co H s--- -- K\ -- K1 K\ H 3,----, r-i H W co g C,-- (1.1 K1 1 If \ If \ N..., Cli a \ C\J U\ E`-- K\ 3 L.f1 K1 N s-- K1 K\ N N K1 K1 K1 K1 4 / -1-1 H Lf \ 4-) Kl K1 rct W 3 W X / cuts2 1 at a) -P 1.p -. co H : cid ri a) af cts ca f -, X r-i a) -11 F-; ai r- 4-) 'r.m 1-1 g g -P rp ed (1 O -I-).(--Z) Cti CÖ Et El 1-D - )1 P4 P-i ''' P-1 P-1 = I 1

H H-I o o gi -P : E f-i 21 cr) : I 2. C51 C - W N- C -- C- -- W kg) N- co O'N Cs-- LI\ ko LI\ 1-1"" \.." Cr N W c ts\ L LI\ LI\ K\ CO - - "-- LO C \ I C-- K\ 1 -- N. c C,- c N- M c c c c c 1-- r-d 9. cij X X. H 4 L.f\.- K\ W N 1 v- k. 1 CO c K \ PC\ l.f) C`-- LI\ k. H as --., -\ L.r\ W N 1 W kd 1-1 -P Ii) K\ -- K\.-. K\ K\.. K\ -- -d-.- -- -.- -- N M zi a) -1-1 4.ca o.-w k--- '\ K\ N- -\ Lf1.- CS\ N LD K\ K\ 1 1--1 H H '*. P.\ < CM C.I CU CU N N N N s-- s-- s-- k- s- s- s- s-- v-- s-- s--- s- v- \--- v-- s-- E o -2 co N LN C- 1 1 N- *1 W 111 N N- c CO LO Cs- 9-1 1 4. IP. drs 41, II. ir " 11^ X r-i /1 N C - s-- CO L--,-- k. K\ f..- LD LI\ LN LN \ 9-1-, ld LO LI\ k. L11 LI\ W 111 W Lr\ n LI\ W u1 11-\ w Lī\ ti-\ -P i 1-1 C -- K1 Cs- 61 v- kd s-- c s--- k--- K1 LD c v-- LN C5 E - r-d P4 er II, 4" IP lr., II" II, IP "..." F-1.r Ḍ (1 K1 K1 K1 K1.- K1 K1 K1 K\ k-- K\ K1 K1 K1.- K1 K1 K1 K1 4" 11, II, I. 11, IP, dl,, 4, Taulukko 6..- CO I a) E 1 N C - 1 s- 1 N K1 K\ s-- k--- s- N N W F-1 1.1 \ c -\ C- -. " 1 CO GO 1. c c D--. N- C -- v- 1 \-- 1 R Lo LN CO C`-- l'n IN s-- [-,- cr) -T-i p4 c GO c c c c c c c e c c3-\ (X) 1 c 1 ( W 9-1 X o N- --.- k.. K1 s-- ) sas?. N s-- N s--- N N -t-i r-d Oi. 1-1 -P 5-1 g CIJ a) cti -- O \-- 1, u1 K\ k. -H 1-1 1 1 1 1 1?4-1 1 N u-\ ta -r-1 v- s-- k-- s- s- \--- s-- s-- ai o P-1 ca,--1 e3 o o K\.H.p-.. K1 G1.- c.- CO v- -- - ; Cs-- W N LI"\ N IN `, K\ c W,W -- -- K1 -- -- K1 -- -- -- %-j? % -1 r ( 5( % - C I sekl 1 W a) 9 cc - 1-J N r'n CU K\ (\J s-- N- lp N W 1-,- W 4. I a) 4-, i od o -I-) cs) r-i 1--D 3) ai oi ca F-1,W r-i (1) f--1 r-i r -i vi *rd -1-) H -1-1 f-1 F-I af 9-D -P,M r-i 'ra ct EID -I-) fa r- D oi cr3

:ce ui -1-1 -P CO -1-1 r1 a) X 4) l. N LI\ Ill 4 Lr\ co LO LI\ LO 4-4 K1 4 C's-- 1.I1 af H H af E cn. X r-i -P af cel tn \-- 4 \.v- - k. CO \ - C,- C'-. s-- s- s-. s-- rn X K\ H..- s--.. N ce s-- I + + I I I + I s-- I + X -I-, P -I-, oi g LI\ K1 r--1.1-1 pi. o K\ re\1.- N t r.. af ce r-i h Cr\ C --.1-D4) 4,M n +I + I ++l I + I n I + ei -1-1 <D.r).. af CO H af c 5 *E-D b LI-1 W W -P K\ I + + + + + I + N'l 1 +1 L`s-: CYN CO c-- CO a) cn X ta P CCS 4-D (I)..( \I CO C-- X cyn s-- D- s- W s-- T- 3 af 5-1 \ 3-1-, 1-D o I I I I I I +I I I 1 P-.-I Cd : 5-1 *rzs, 5-4 el P X N tr. C`-- K1-4 CO 111 \ s-- L. CY\ s-- s-- s"- s-- + ++ + + I I + I + I + + + -1- -1- +1 + CO N I I 1 + I ' I rn p g rl s-- N K\..- Li Lf \ l. \-- t C 4 11-\ CO -% if\ ce ai rn ce ce X 'af.x cc +1 + + + + + + + c +1 +I + + + + + + P H -T-1 -P a5 af.- i-1 C"-- 4- -- K1 CY\ N W Cs- Lr\ W 111111 11 1111111 1 ui (1) (1) 'd P4. 4- -P 8 " Cd Cf) --- n k.o 4 K1 (S 1 " 6\ c 1.1\ c Cf K\ - \ "\ ir\ O'N CO II -P K\ -I-D (\J K\ rd eli C -- t. E -- P - i ei r P-1 ei C - W ui LO : I 4-) ei I -I-) ui H CO CO cii H CD F-- CO X Cb g H cll af X r -1 r-i 'rp X -I-' 5-1 af 5-1 ce r-i g *1-D X ce 4 CD -p -I-D *1--D 5-4 'r- af tto cti 4) *rd r-i 1-D Cd tio af 1-r. EI 5 W.--,.., r4 -: W P-1 i--1 ui Sv J 7 6 278

1-4 : H f-i 4-, ai ta 9-1 K\ L.c\ K\ N a) a) X r1 4).4.4 r.4 >-I r-i o Et X r--i X ei H -P PL-1 K\ 4 CO s- 4 K\, 4- c C k.e) -- \ " \ -\ a) ca s-- s-- s- s-- s- s--- LI\ s- s- s- s--- 4 ta. ca E ri -W 4-) Lr\ K\ 4- N k em K\ a N -P r-i W-,.. C-.- + ++ 1 I + 1 s-- + + + + + + 1-1 a5 e r-d 5-i.1-1 -P P-1.. 4- K\ K\ K\ K\ s"- K\ s-- 1r\ 4- K\ tr\ 4-9--I H 11. k9 ajo 4 M t.(\ +1 + 1 + I + +I tr\ + + 1 + + I + :-- I H C,- G\ o :a5 P. " K \ W N N.--. if\ L.I\.. r ( k. \-- C.,-- LI\ (\ 4- s- ) r-d bf3 CO 4) IsC\ + -I- + ++ -F + t C\ + + + + + + + a) cc -P -P 4-, CO Cn Cd (I) -i rd C- X \ C\J i c\ -- 3 Kl Cs-- C"-- C \ I V" E. -- \--- LI\ Cu : F-1 "\ + + + I + I + + + + ++l 1 '1.-D C M ta 9-1 X K1 eri I.-1 k -.--I N LI\ I en..m +1 + + +;+ + 1. + C'--- N ts(-\ W 3\ OD +I +1 + + + + + cls 1--- Cs- C\ N [-- N- c-- N-- + I 1 I I CO I 1"-- c-- Ii CJ C-- 4- LI\ 1,C1 --' r c\ C1.1 C\I CU C\J (\.1-1- 1 Ii I I I I CCS,,-.. bto X C\.I O \ W N- O -- - -\ \ C ' ' \ " -"- C:5- (k1 c- CO s- s-- CU - s- s--- \- r,c II 5-1 K\ l' - L' - LO P-1 I 1) a5 -I-) I a) -I-D H ] X.) H r"--j X gcd.4.. F4.CICS r. Hco co 'r-d -I-) ;.-1 ei3 a5 bk. T-7) fa,--, 1 W, «,: W M P-1 =:g

1 4.2. Kaura Myös kauran lajikekokeet v. 1976 84 on tehty hiedalla ja metsäsaraturpeella..viljavuusluvut ovat olleet keskimäärin seuraavat: Ht LCt ph 598 4,6 Ca 1113 13 234 119 15,7 8,7 Mg 78 92 Kokeiden lannoituksena on hiedalla ollut 47 5 kg Yn/ha ja saraturpeella 35-4 kg Ykr tai Yn/ha. Kokeet on kyl vetty hiedalla 12. 22.5. ja turpeella 16. 25.5. välisenä aikana. Keskimäärin turpeelle on kylvetty 2 pv myöhemmin kuin hiedalle. Tulokset esitetään taulukoissa 9-12. Lajikkeista selvästi suosituimman aseman on varsin nopeasti saavuttanut Veli (36,4 %). Toiseksi suurin on ollut Puhdin ala (17, %). Tiituksen viljelyala (16,2 %) on aivan viime vuosi na nopeasti alentunut. Nastan osuus on ollut 12,8 %. Kaikkien muiden lajikkeiden viljelyala on ollut alle 5 % maatalouskes kuksen alueen kaura alasta. Näistä suosituimmat ovat Hjan Vou ti (3, %), Hjan Valko (2,5 %) ja Pendek (2,4 %) (kuva 3). Kauran lajikevalinnassa korostuu Pohjois Karjalassa aikaisuu den merkitys. Myös valkuaispitoisuus, lujakortisuus ja satoi suus, sekä ohutkuorisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Tiitus on melko aikainen ja etenkin hiedalla melko satoisa. Korsi on melko heikko. Jyvä ei ole kovin iso eikä painava, hehtolitrapaino on hyvä. Valkuaispitoisuuskin on ollut melko hyvä. Kuori on paksu, eikä valkuaissato ole ollut kovin suuri. Sama koskee kuoretonta satoa. Veli on erittäin satoisa, Tiitusta selvästi parempi, luja kortisempi ja sitä 1 3 päivää aikaisempi lajike. Vain Pol ja Kalott ovat sitä aikaisempia. Jyvä on erittäin painava ja hehtolitrapaino on suuri. Valkuaispitoisuus on erittäin hyvä aikaisuusluokassaan. Kuori on ohut ja valkuaissato on ollut

11 selvästi paras, samoin turvemaalla kuoreton sato. Karjalan tutkimusaseman oloissa tällä hetkellä paras lajike. Nästa on turvemaalla ollut hiukan Tiitusta satoisampi, kuitenkin Veliä huonompi. Korsi on hiukan Veliä lujempi ja hyvin lyhyt. Yhtä aikainen kuin Tiitus. Jyvä on pienehkö, Tiituksen luokkaa ja hehtolitrapaino erittäin hyvä, Veliäkin parempi hietamaalla. Kuori on ohut. 'Valkuaispitoisuudeltaar hyvä, turvemaalla vähän Veliäkin parempi. Valkuaissato Veliä huonompi, mutta Tiitusta parempi, samoin kuoreton sato. Svea on satoisuudeltaan lähes Velin tasolla, etenkin hietamaalla. Korsi ei ole kaikkein lujimpia, kuitenkin Tiitusta parempi. Se on. 5-6 päivää Tiitusta myöhäisempi ja lämpösummavaatimus on melko korkea. Tämän vuoksi se sopii vain. läänin eteläosiin ja edullisiin oloihin. Hehtolitran paino on turpeella jäänyt Tiitusta huonommaksi. Valkuaisprosentti..on alhainen ja kuori on turvemaalla ollut paksuhko. Valkuaissato on hiedalla ollut vähän Tiitusta parempi, mutta turpeella heikompi. Kuoreton sato on kuitenkin selvästi Tiitusta parempi ja hiedalla Veliäkin parempi. Lähinnä hietamaiden lajike. Puhti on Tiitusta satoisampi, suunnilleen Velin luokkaa, hiedalla sitäkin vähän parempi. Korsi on pitkä, kuitenkin melko luja. Kasvuaika on.tiitusta n. 2 päivää pitempi, mikä alentaa viljelyvarmuutta. Jyvä on kookas ja hehtolitrapaino melko alhainen. Kuori on ohut, etenkin hiedalla ja valkuaispitoisuus melko pieni. Valkuaissadot ovat kuitenkin vähän Tiitusta parempia. Kuoreton sato on suurimpia, hiedalla Veliäkin parempi. Pol on erittäin aikainen, Veliäkin n. 5 päivää aikaisempi, melko heikko- ja lyhytkortinen lajike. Sato on turvemaalla ollut Tiituksen tasoa-, hiedalla selvästi heikompi. Jyvä on pieni, paksukuorinen ja kevyt. Valkuaispitoisuus on Velin luokkaa, mutta valkuaissato vain Tiituksen. veroinen. Aikaisuutensa takia sopiva suoviljelyksille ja läänin pohjoisosiin, kauranviljelyn äärialueille.

% kauraalasta 1 Hja "773 -Ryhti 5- Valko: \\Å k. NOOKINN Veuti Veli Nasta Hannes Puhti Pendek 1976 Kuva 3. 19179 1982 1985 Tiitus Eräiden kauralajikkeiden viljelyalan kehitys Pohjois- Karjalan maatalouskeskuksen alueella v. 1976 85 (ANON. 1976-1983,- ANON. 1978-1985)

CO c LO N 3 CO c c c L.f\ K\ \ H OO3C - C:) -- -Ṉs-- s- 1.-1 m a) zj K\ Lr\ -\ -\ K\.4. c Lf\ CO CM 4- N- cy\ Lr\ 3-\ is(-\ tn 1976-84. CO c K\ c GO CO - K\ N H a) P I Kl c (:)-N N N 4 s-- C',- r(1 u"\ K\ \ LI\ Lf\ s-- N N N k.. K\ K\ L. CO C,-- s-- 3 s-- N- LN L. Lr\ k. W N N LI\ - 4-4- LI\ 111 4 II\ - 4-) O'N kd C\1 es--- - K\ LO a \ Us-- C \J K \ CNJ Le K\ 1r\ Lf1 Lf\ L.D LO LO tr\ tp Cli V- 4 1.(-\ 4-4 4 L-r\ [1.\ U..\ P ci).1-d c GO LI\ s- -N LO \-- DWWOY s-- 4 1r\ 4-4 K\ Lr\ r c\ LI\ -4 LI\ Lr\ LI\ -4-4 Lr\ LI\ H rh rci (I) -1--1 (X) c K\ c,-- K\ O N -g 1 CO 4- -1 CV C`-- C -- CO N- W 4- k. 1.1--I N N N N N N N H E-1 Cli W Cti C1-1 9-1 (1) (5\ 9 X N 4-.c) LI\ LI\ W 4 N LO c- N 61 4 CO H -N CO (kl 4 L(\ K\ N c Lr\ Nc\ s- C- N r-1 X --- 4 t.f1 LI\ 111.4 LI\ 4- K\ K\ K\.- K\ (\1 K \ ai 4-) Cl) X a) -t-1 rd ed H H CU K1 - : 111 C\I W PI C5" CM -4 K1 CO N CO K1 z- -4 C \ I 3 eis C-- K1 4-4 4 ( W t-i +) -I-) to -1-1 C.---- Cl) C \I s -4 tr\ K\ CO 1-`-- CM C"-- W 1-1 r M H 1 C5', CO 4 W W K1 W 4 K\ u) csi s- -4 LO -4 11-\ u \ -4.- LI\ -- Ii\ H ri e----.. H t. W al I-- K\ 4- CY\ c CY c" W LI\ CO l rsc LI- \ v- rc\ K\ K\ ai,m 1 H CY\ a) 4-) rci 4 X 'd Cl) 4-) Cl) 4-) g 9-1 af 4-) 9-1 W ) W H :Cii -I-D I-) -P -,--1 af,. -I-) 4-) 4-D.1-1 as 4 ri 4 u) r-1 1-1 CU H F-I -I-) ri,g co 1-1 H r-i <I) F-I u9 I H Cii W Cti as r..) Ei I, gi ei P-1 P-1 W 1-. 'EI 4 M ''' 4', W ' 1,4 a) (1) en

c c LO EN-- c c W :o 1E1 L.r\ co tr\ LI\ cv c c :cli crl \- 1--.H -.), -\ N c -\ K\ L. Es - -- W cooloown -- N K\ K\ N N N N N N -- N EN--W N N N cy\ -- N LI\ cy\ cv cy\ - \ N- 3 X N - -- Isc\ - W N EN-- c N N N N N N N as r -P N c N CYN K\ K\ N EN- Cs LI\ K\ LI\ X LI\ N -- H ",;R. s- s-- s-- s- s-- K\ - s-- K\ s--- s-- LI\ K\ K\ K\ s- s-- P-1 b. c K1 c N En LI\ N LI\ (7\ c- K EN- K R1 -r-d N K\ K\ K\ Lf\ c \ N K\ K\ N NO K\ N K\ N K\ M W s-.- LO K\.- - N (\J CY\ X 6\ \ 6\ Cr \ :5 CX) r-i 6\ -- LI\ N CYN.---, Lf\ K\ Li" \ -\ L. EN-- s-- 9-1 - c» CY\ CO CY " -\ K\ CY\ K\ N K\ K\ 'c (j K\ LO EN- N K\ C).\ N - 11-\ ce Taulukko 1. as o 4 ch c i 1. \ cy\ rc\ LO E- Cn r-m.-,-.- --...- IN K\ s-- Lf\ K\ K\ K\ co -P H c -I-D -F-1 cti -I-) I-D +) +) ' ri o 4 -i-d -P -4-3 -,--1 ct; o 4 9-1 4 1 r-i r-i sa) r-i F-I 9-1,. WHH :1) r--i ) El -C!") I 9-1 Cd (I) d azs W P-1 Z P-1 W M Ei P-1 Z P-1 cn W Lf\ 1976 83

Taulukko 11. 1976-84 Karjalan tutkimusasemalla hiedalla o. 2953 kg / ha 6. 4- c K1 4 v-,m N c - -N - s- - v-. s-- s- s--- s- isn s-- s- -\ LN N N K1 N- 3. " r 4 N o H s 42 2 kg / ha ++ 1 1 1 I. LO K1 4- N c'-co X r-i 'ek 4 s- v- + + + + I 1 v- g-i q WNOONO b. v- 4 X I 1 +1+1 I + I '5 o ".. s-- + + I I I 1 g N 1-1 H 4 E H t/d rw g fli a.) k o L'-- c k v- 6\ ' -P CY\ O C:5' s-- s--- -r-i -P (1) Cd C13 CJ -1 II -r-1 CO 1-D:Cd CO s- " C\J Kl \-- -P 9-1 H H H CO (d -P1 1-1 Cd K1 oo EN.,g II. 416 kg / ha K\ CO Ckl -\ N s- ++ I I + K1 LC1 4- Cs-- C3-\ s-- N 4 N v- + I + + I I + 1 ++ I -H 4-) -H (:).\ (1) K\ s- Kl K\ s-- *rd Cd 1 + + 1 + r-i Cd CYN K\ N K1 v- : C/2 I + + I + + (1/ 4-) *rd Cs- K ("k1 W F-I I I I + + + r-d cr) Lr\ ir\ s-- s- ++ 1111 4- '7) N K1 4- Cs- s- s-- s- Cd. (11 -P -P -P Cd -P -T-1 4-) 4-) Cd r-a.h H r-i UI 4 F-1 5-1 af 415 ai a5 (I) El 3 LN v- P-1 M s-- K\ N

--, - -P tk c.) -I-) X C - C'-- K\ W is"\ Pc\ - Cll N- \ K\ F-I Cid CO 1.1 1-1 CO 1 1 (1) s-- s-- s-- -- r--3 M CO c-- K\ H 1-1 II s- OLOCONNO 4) 9-1 W 1. N 9-1 F-i 1,\ - C l C\1 s- C\.1 K\. R K\ K\ CM + + ++I I + + C\I + + + + I + + H 1--1 4:1) r- co r-i -P C\.1 s- -- C-.- N - CO g,\i ok.(3 isoc, czs ai c» C» C» c» c» o"-\ C» c c» (-H >( s- N s- N--I -P X 9-1 -P *T-D e H X Lr\. ' Cei r--1 CR,. N S- C- C\.1 s-- r c HE >s-- +IIIIII s--- +1+111 r-d:a5 5-1 UI C'd ta 9-1 4 (1) (:). 111 -t X P4 en k. C\1s-C\J.. s-- K1 Kl K1 CO H b CY\ ir\ I I + I + 1 +I +I.-. 1 1 +1 I 1 cp W 9-D ce.:;- : al PA...- D-- N K1 N N N " l. N K1 K1 N N g rḏ ho- - CM -P K\ I I 1 1 +I 1 + K\ I I I I +I I I - 'j ui -P r-i -P ai (N.1 Cli X El LO CNI \--"" l'en W LI\ C\1 s- K\ l. 1 111 N W s-' -I-) 1 F-4 11+11+11 S- I -I- il 1 4-4) 1), X X g 9-1 X 9-1 9-D I r4 (ii 1-1 r--i CU (» tr\ +) ai X CO I I + + +++ C» 1 I + + + + + 4r4 9-1 319E 5L Taulukko 12. tipi 5-1 C-- C-- C`- - C \I W ca X.. -- CM 6\ rc\ L' - N ef-i 1-- + ++ I + + I + + I + + ++ 9-1 E r--i 1-1 s -- - W K\ Kl C\J CO C\1 CY\ c ts\ 4-, (1) 4-) C» C:» C» -\ s--- C» CO (» CO C» 6\ v- 9-1 PA (ii ei s- S- S- s-.-1 W 4 9-1 rd F-1 r-i V) -I-D CO 4) CO : -I-) 9-1 4) 9-1 9-1 4-) 4-) -I-) cts +) H H 1-1.1-1Cil sa) 5-1 r- i. [-1 H CO1-1,_ (1) 5-1 C[S (I) :;-.). cd as.1-1 Cd ai 425 9-1 E Ml P-1 E-1 Z W M I P-1 E-1 P-1 W

12 Kalott on _ pitkä- ja kuin Pol. pitoisuus mustajyväinen, sadoltaan Tiituksen kaltainen, melko heikkokortinen lajike. Se on yhtä aikainen Jyvä on vähän Tiitusta painavampi. Valkuaison ollut hiedalla Tiituksen tasoa, turvemaalla selvästi huonompi, samoin valkuaissato. Kuori on erittäin paksu ja kuoreton sato heikko. Sopii lähinnä kauranviljelyn äärialueille. Poistuu virallisesta lajikeluettelosta v. 1986.. Karhu on uusi, v. 1986 kauppaan tuleva, erittäin satoisa lajike. Korsi on lyhyt ja etenkin kivennäismaalla se on ollut myös luja. Karhu on Pohjois-Karjalaan liian myöhäinen aivan eteläosia lukuunottamatta. Kasvuaika turvemaalla on ollut pari viikkoa Veli. pitempi. Jyvä on kivennäismaalla ollut Velin jyvää painavampi, mutta turpeella kevyempi. Hehtolitrapaino on pienempi kuin Velillä. Valkuaispitoisuus on alhainen, samoin valkuaissato. Kuori on paksut 5. Lannoitus 5.1. Typpilannoitus Lannoituksen voimakkuus valitaan yleensä typpimäärän perusteella. Typpilannoituksen määrään vaikuttavat useat seikat, mm. maaperän laatu, viljeltävä laji ja lajike, sadon käyttötarkoitus, mahdollinen karjanlannan käyttö, olkisadon käyttö. Heikkokortisille lajikkeille on varottava antamasta liikaa typpeä; turvemailla on otettava huomioon maan luontaiset typpivarat, jotka etenkin pitkälle maatuneella suoturpeella ovat merkittävä kasvien typen lähde. Runsas typpilannoitus viivästyttää tuleentumista jonkin verran. SIMOJOEN (1977) mukaan lannoitus lisää jyväsatoa, lakoa, korrenpituutta, jyvien raakavalkuaispitoisuutta, vihreiden jyvien osuutta sadossa. Rehuviljan viljelyssä on tavoitteena paitsi suuri jyväsato, myös korkea valkuaispitoisuus ja -sato, silloin kun pääosa sadosta käytetään omalla tilalla rehuksi. Karjalan tutkimusasemalla järjestettiin v. 197-75 saraturpeella koesarja, jossa tutkittiin ohran ja kauran typenkäyttökykyä eri lannoitemääriä käytettäessä. Lajikkeina

13 olivat Otra ja Tiitus. Kalium- ja fosforilannoituksena oli 4 kg Psf ja 15-2 kg Kedha. Kaura tuotti ilman typpilannoitusta ohraa suuremman sadon, mutta lannoitusta lisättäessä ero pieneni. Kaura onkin ohraa parempi maan luontaisen typen käyttäjä (ESALA, 1984). Valkuaispitoisuus kohosi jonkin verran typpilannoituksella ja valkuaissato kasvoi ohralla enem- Män kuin kauralla. Jyväsadot olivat: ON 5N 1 N 15N Ohra 195 kg/ha 277 kg/ha 33 kg/ha 33 kg/ha Kaura 311 " 369 " 345 " 365 " ja raakavalkuaissadot: Ohra 229 kg/ha 334 kg/ha 392 kg/ha' 442 'kg/ha Kaura 335 " 399 " 384 " 383 " Jyvien hehtolitrapaino pieneni typpilannoituksen vaikutuksesta. KONTTURIN (1982) mukaan keväällä kylvön yhteydessä annettu typpi turvaa viljan versonnan. Jyvälukua tähkissä voidaan lisätä versonnan loppupuolella annettavalla pienellä typpilisällä. Tähkimisvaiheessa kasvi on jo ottanut pääosan sadon sisältämästä typestä, ja se on varastoitunut varsiin ja lehtiin. Tähkinnän alussa annettava typpilisä parantaisi typensaantia ja lisäisi valkuaisen kertymistä jyviin. Karjalan tutkimusasemalla tutkittiin saraturpeella mahdollisuutta levittää typpilannoitus kahdessa erässä kokeessa, jossa typestä puolet annettiin normaalisti keväällä ja puolet oraille ennen tähkimistä. Kahteen erään jaettu N-lannoitus lisäsi kauran satoa verrattuna yhtenä eränä levitettyyn lannoitukseen keskimäärin 22 kg/ha. Ohran satoon vaikutus oli pienempi. Tämän tulkittiin johtuvan ohran nopeammasta tuleentumisesta, minkä vuoksi typpi ei entinyt vaikuttaa. Toisessa kokeessa tähkimisvaiheen typpi annettiin urearuiskutuksena (1 %, 4 1 vettä/ha), jolloin myös ohran sato parani. Kevätkuivasta pintamaasta ei typpi tule käytetyksi yhtä hyvin kuin lehvästöruiskutuksen jälkeen tähkimisaikana, jolloin sademääräkin on suurempi. On silti hyvin kyseenalaista, kannattaako typen

14 antaminen useassa erässä. Viljelijälle ei ainakaan vielä makseta korkeasta valkuaisprosentista, joten myytäväksi aiotulle sadolle ei kannata valkuaisprosentin vuoksi lisätyppeä antaa. Myös esikasvilla on merkitystä typpilannoituksen tarpeelle: Karjalan tutkimusaseman kokeissa vuosina 1973-74 saatiin viljasta, nurmen jälkeen pienellä typpilannoituksella (25-5 kg/ha) parempi jyväsato kuin viljakierrossa (LUOSTARINEN, 1974 a). Lannoitusta lisättäessä erot tasoittuivat. Myös sadon valkuaispitoisuus oli 2 viljaa ja 2 nurmea sisältävässä kierrossa parempi kuin nurmettoman kierron jyvissä. Ero oli havaittavissa vielä toisena vuonna nurmien jälkeen. Nurmi joko edisti typen mobilisaatiota maassa tai nurmelle annettua typpeä jäi maahan. Tosin nurmen lannoitus ei ollut voimakas (5-1 kg N/ha), joten se lienee tullut kokonaan käytetyksi. Eräs mahdollisuus on, että nurmen vaikutuksesta turpeen ilmatila kasvoi, mikä lisäsi typen mobilisaatiota (LUOS- TARINEN, 1974 b). Pitkälle maatuneilla mutasoilla on havaittu turpeen rakenteen sekä veden ja ilman osuuden turpeen huokostilasta vaikuttavan typen mobilisaatioon ja typpilannoituksen tarpeeseen: liika märkyys häiritsee mobilisaatiota, jolloin lannoitustarve kasvaa. Ilmatilan vähetessä alle vähimmäiskapasiteetin on mahdollista, että juuriston toiminta ja ravinteiden käyltökyky heikkenevät. Nurmettomassa kierrossa osoittautui sopivaksi typpilannoitukseksi metsäsaraturpeella ohralle 6-7 kg ja kauralle 5 kg N/ha. Tutkimusaseman suoviljelyksillä on lakoutuminen typpilannoituksen vaikutuksesta tullut selvästi esille sekä ohralla että kauralla. Klormekvatin käyttö on turvemaalla kokeissa v. 1968-72 vähentänyt lievästi kauran lakoa, mutta ei ole lisännyt satoa paitsi ylisuuria typpimääriä käytettäessä. Toimenpide ei ollut taloudellisesti kannattava. Toisaalta muunkinlaisia tuloksia on saatu muualla tehdyissä kokeissa. Ohran satoa klormekvatin käyttö lisäsi, mutta lakoa se ei estänyt, joten ainakaan klormekvatin käyttö ei oikeuta lisäämään typpilannoitusta.

15 Hietamaalla järjestettiin v. 1968-7 ohralla klormekvatin ja typpilannoituksen vaikutusta selvittävä koesarja. Typpilannoitus lisäsi ohran satoa määrään 1 kg N/ha saakka, mutta 15 kg N/ha ei enää parantanut satoa. Viimeisenä vuonna ei sadonlisää saatu edes 1 kg:lla N/ha, mikä johtui lannoituksen pintalevityksestä ja kuivasta alkukesästä. Klormekvatti lyhensi ohran kortta hiedalla keskimäärin 7 cm, kun tehoainebta käytettiin 2 kg/ha. Alhaista lannoitusta (5 kg N/ha) käytettäessä vaikutus oli tehokkain. Hehtolitrapaino aleni klormekvatin vaikutuksesta hietamaalla 1,8 kg ja raakavalkuaispitoisuus aleni,7 prosenttiyksikköä. Satoon klormekvatin vaikutus oli heikompi kuin turvemaalla. Typpilannoitussuosituksena hietamaalle mainitaan Pohjois- Karjalassa esim. 45-65 kg Yn/ha kauralle ja ohralle (Kemira Oy), jolloin typpimäärä vaihtelee välillä 72-14 kg N/ha. Sama määrä typpeä voidaan tietysti antaa myös muina Y-lannoitteina, muiden ravinteiden tarpeen mukaan. Yhdellä paikalla tehtyjen kokeiden tuloksia ei voi yleistää koko läänin alueelle, vaan viljelijäin on oman kokemuksen ja vallitsevien hintasuhteiden mukaan säädettävä lannoitusmäärä mahdollisimman lähelle taloudellista optimia. Typpilannoitusta on kuitenkin syytä nurmen jälkeen vähentää 1-2 kg/ha, apilapitoisen nurmen jälkeen ehkä enemmänkin, ja heikkokortisia lajikkeita viljeltäessä yleensä n. 1 kg. Erittäin lujakortisia lajikkeita viljeltäessä voitaneen määrää lisätä kymmenisen kiloa normaalista. Olkien maahan kyntö lisää typpilannoituksen tarvetta, koska olkien hajotukseen kuluu typpeä. Karjanlantaa käytettäessä vähennys lannoitteiden käytössä riippuu lannan laadusta, levitysajasta ja lantamääristä. Eri ravinteiden pitoisuudet lannassa vaihtelevat huomattavasti. Lannan pääravinnepitoisuudesta on esitetty mm. seuraavat luvut (KEMPPAINEN, 1983):

16 Naudan Sian pihattol. parsinavol. lietel. lietel. N, kokonais- kg/t tuorep. 6,2 5,2 3,5 5,6 N, ulkoinen TI 2,5 2,1 2,1 3,9 P n 1, 1,5,7 1,6 K tf 7,4 5,3 3,4 2,7 (Liukoisen typen osuus arvioitu.) Näitä. lukuja suoraan käyttämällä ei saada oikeata kuvaa todellisesta lannoitusvaikutuksesta. Syksyllä tai talvella levitetyn lannan liukoisista ravinteista häviää maasta kevääseen mennessä huomattava osa, jopa yli puolet. Myös säilytys talven yli muuttaa säilytystavasta riippuen lannan koostumusta, etenkin typen osalta: haihtuminen on voimakasta kuivikelannasta. Kuivikelannan typestä on keväällä väkilannoitetypen veroista arvioiden mukaan enää n. 3 %, lietelannasta n. 65 % ja virtsasta lähes 1 % (KEMPPAINEN, 1983). 5.2. Fosforilannoitus Fosforin saannilla on keskeinen merkitys kasvin kehitykselle. Orasvaihe on viljojen fosforitaloudessa sadon kehittymiselle tärkeä (SAARELA & KliONEN, 1982). Puutos hidastaa ja pitkittää versoutumista, mistä seuraa epätasainen tuleentuminen. P- porraskokeiden alustavien koko maan tulosten (SAARELA & KI,ONEN, 1982) mukaan ohralla taloudellinen optimi 3-4 koevuoden jälkeen oli 2 kg Piha. Määrä saatta jatkuvassa viljanviljelyssä myöhemmin olla suurempi. Kaura on fosforin suhteen muita viljoja vaatimattomampi. Runsas P-lannoitus on jopa alentanut kauran satoja (SAARELA & ELONEN, 1982). Myös Karjalan tutkimusasemalla P-porraskokeen tulokset ovat olleet samansuuntaisia (taulukko 13). Kokeessa on vuodesta toiseen lannoitettu ruutuja portaittain määrillä, 15, 3, 45 ja 6 kg P/ha (, 172, 345, 517, 69 kg Psf/ha)sijoituslannoituksena. Tuloksia on toistaiseksi kahdeksalta vuodelta sekä hiedalta että saraturpeelta.

Taulukko 13. Karjalan tutkimusasema l la y. 1977-8 4 maalajeittain M CO 6\ K1 CO 1 N c Cr,-- -- c s- CO a' V- Cr C -- 1 \-- c N- O V. es-- Cs- Cr v- v-- s- V- V- -- \-- CO K1 111 Lf K1 K1 N k. --- EN- K1 Nl s- s-- kl) kd V- N O 1 C- e\-- \ V. Lf1 -- o"" tr\ s- N 1.1\ r c\ c K1 s-- V- N C-- 'C\ V- K1 CO Kl N -.. - (\1 s-- V- k 6 \ -- ci. N N- kr) L - V- V- V. V- C--.1 C3\ es- " \ Cr O a,, nci p.4 ei ca bt :ce X P-1 P-1 P-; P-1 P-I P-1 P-1 P-1 P-1 P-1 Lr Lf I-D... I isc k. FT-1 e) N M N s--- r-t-1,- c kr\ - \-- V. S-- 4-) V- V- C-- V- V. P-T--1 :ei C7N C" C-- -- Ii\ tr 1 isc..- kd r-t-i cci ei ei rn o c.) o 4-) te.- 111 K1 W c-- N N N ca --- c- c- T- F-74 M 9-4 o 4-D ce,n H -1-9-1 X F4 e) EI..--, ci Sama l la kirjaimella (a,

17 Kolmannesta satovuodesta alkaen satoerot ovat olleet merkitseviä hiedalla, ja vain seitsemäntenä vuonna turpeella eri P-lannoituksen saaneiden ruutujen välillä. Yleensä sato ei ole kasvanut yli 3 kg P/ha annetuilla fosforimäärillä hiedalla, eikä turpeella ole nostanut satoa myöskään tämä määrä. Maan fosforitila on muuttunut hiedalla melko vähän (kuva 4). Lähtötilanne oli neljän ja viiden yälillä (viljavuusluokka välttävä). Määrästä 3 kg P/ha alkaen luku on kasvanut kokeen aikana, enimmillään (6 kg P/ha) lähelle kahdeksaa. Määrällä 15 kg P/ha luku pysyi ennallaan ja lannoittamattomissa ruuduissa luku on alentunut hitaasti luokkaan huonon- lainen. Turvemaalla, jossa lähtötilanne oli n. viisi (välttävä), maan P-luku on alentunut lannoittamattomissa ruuduissa n. 1,5 yksikköä, pysynyt määrällä 15 kg P/ha lähes ennallaan ja kohonnut selvästi luokkaan tyydyttävä käytettäessä määriä 3-6 kg P/ha. Suoraviivainen kasvu näyttää loiventuneen v. 1984. Maahan siis varastoitui fosforia, jos sitä käytettiin vähintään 3 kg/ha. Viljan jyväsatojen P-pitoisuus ei juurikaan vaihtele lannoituksen perusteella (SAARELA & ELONEN 1982), vaan se pysyttelee 3,3 %:n vaiheilla. Näin satojen maasta ottama fosforimäärä/ha vaihtelee lähinnä sadon suuruuden mukaan suunnilleen välillä 11-12 kg/ha. Kun olkisato kynnettiin maahan, näyttää maan P-luvun pysymiseksi tarvitun enemmän fosforia kuin sadon mukana poistui. Tämä johtui SAA- RELAN ja ELOSEN (1982) mukaan fosforin sitoutumisesta vähitellen yhä vaikeammin vapautuvaksi. Maalajeista savimaat sitovat fosforia voimakkaimmin ja turvemaat heikoimmin. Tämä havaitaan myös Karjalan tutkimusaseman tuloksista, joissa hietamaan helppoliukoisen fosforin määrää osoittava P-luku reagoi paljon heikommin P-lannoitukseen kuin turvemaalla. Fosfori liikkuu maassa erittäin hitaasti, eikä se juuri huuhtoudu (SAARmiA & ELONEN, 1982). Ilmeisesti pienen P-määrän pidättyminen maahan sai hietamaalla aikaan sen, että sato kasvoi vielä määrällä 3 kg P/ha merkitsevästi. Turvemaalla kasvit saivat heikon pidättymisen vuoksi tarvitsemansa fosforin vähemmänkin lan- noitettaessa.

P mg/1 Ht 7-6- 5 1' e., 2-1 - maa - näyte 1 g y 4 5 1 2 345 1 Z3 4 5` 1 2 y 4 5 1 2 3 4 5 3 P 45P 6oP P mg/1 12-11 - 1 -- 9' 8-7- 6-5 _- 4-3- 1 - maa - näyte 1 11.1 ~ maalaji: Let 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 z 3 4 5 1 2 3 4 '5 1 2 3 4 5 P-lann. P 15. P 3 P 45 P 6 P Kuva 4. Maan 13 luvun muutokset fosforiporraskokeessa Karjalan tutkimusasemalla v. 1977-84 hieta ja turvemaalla (pylväät = pintamaa, käyrä = jankko). Lannoitus joka vuosi. Oljet palautettu maahan. Maanäytteet: kevät 1977 syksy 1979 syksy 1981 syksy 1982 syksy 1984

18 Fosforilannoituksen kannattavuus riippuu myös maan viljavuusluokasta. SIPPOLAN (1979) tutkimuksen mukaan karkeilla kivennäismailla lannoitekustannukset ylittävä sadonlisäys saatiin vain alimmassa viljavuusluokassa (P-luku alle 4). Eloperäisellä maalla vastaava luku oli 3. Fosforia käytettiin kokeissa 15, 3, 5 ja 7 kg/ha. 5 3. Kaliumlannoitus Pohjois-Karjalan pellot ovat maalajinsa puolesta kaliumköyhiä: turvemaissa on luontaisesti niukasti kaliumia ja karkeiden kivennäismaiden kyky luovuttaa kaliumia vaihtelee (SAARELA, 1982). Savesta sisältävät maat ja hiesu ovat kaliumin suhteen rikkaampia. Myös kaliumlannoitusta koskevat maanlaajuiset Porraskokeet ovat käynnissä MTTK:n eri yksiköissä, mm. Karjalan tutkimusasemalla. Koejärjestely on samanlainen kuin fosforikokeissa: jatkuvassa viljanviljelyssä koeruutuja lannoitetaan kaliumilla nousevin portain :sta 8:een kg K/ha 2 kg:n välein. Oljet kynnetään maahan. Kokeesta on tuloksia kahdeksalta vuodelta (taulukko 14). Hiedalla on K-lannoitus lisännyt satoa merkitsevästi vain v. 1983; turvemaalla vaikutus oli kahtena vuonna merkitsevä: v. 1978 lannoittamattoman ruudun sato oli merkitsevästi muita pienempi, vuonna 198 merkitsevästi muita suurempi sato saatiin lannoituksella 2 kg K/ha. Hietamaan kaliumluku on alentunut kokeen kuluessa tyydyttävästä viljavuusluokasta (n. 18 mg/l) luokkiin välttävä ja huononlainen sitä jyrkemmin, mitä vähemmän kaliumia käytettiin (kuva 5). Maan kaliumluku oli voimakkainta lannoitusta käytettäessä koko ajan muita selvästi parempi, v. 1984 ero kasvoi lannoitusta lisättäessä määrään 6 kg K/ha saakka. Kokeen kuluessa tapahtunut yleinen K-luvun aleneminen johtui ilmeisesti huuhtoutumistappiosta ja suhteellisen korkeasta lähtötilanteen K-luvusta. Turvemaassa K-luku on alentunut välttävästä viljavuusluokåsta selvästi lannoittamattomissa ja Pienimmän kaliummäärän (2 kg/ha) saaneissa ruuduissa lähes luokkaan huononlainen (kuva 5).

g r-i ai +) -- 4-) CO LO C -- N- -. V.- r-i CY\ C3 C5' - CYN I) s-- s-- c- s- s--- s-- ro ra cii cid - CO 1-c\ c 1,c\ c- CO LO C\J BO s- s-- PT-, O'N s- 4, > CM H -- r,c1 if\ K\ 11-\ -- H 6\ s-- is-- s-- \-- cd ta (1) E,--1,--., 4-) CO W C\I LI\ C\J rsc\ r c\ C\J n O'N V- V- \-- \-- g ai H -- to s-- Taulukko,n ai -,n ca a5 ca M CO (N.) LO k. W c v-- CO CY ta s-- s-- s-- s- - ', r-t--1 M s- CY s-- co o o s- M,-M,-W ta g-i o C5 C - c3i Cs-- Ei -- LO.- s-- -- r -i O C5- CY\ CY\ 6\ cs ni-n s- s-- M s- s- is-- s-- M n a) ii ca,-m -p - r-1 QI ai Cti Cif F-I CO g 1. -- CO C:5 I'C\ W (5\ NC1 O --. n cid "\ s- s-- CYN O i- X H I Ii M M -I-) P"' r-i c) C -- - G\ 1r\ ' C s-- - CY\ (3 C5-\ C5" CY\ 4 \-- v- - c- II n -n o rci M cti ta bi : X M M M M M M M M M M 4-31 -11 CU - k. i C\J -d- LO c

K mg/1 maalaji: Ht 2-. «^-^ 1:- 5- maa näyte 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 - K-lann. K 2 K 4 K 6 K 8 K g/i maalaji LCt 1 maanäyte 1 2 3 4-5 1 2 3 4 5 1 2-3 4 5 1 2 3' 4 5 1 2 3 4 5 K 2' K 4o K 6o K 8 K Kuva 5. Maan K-luvun muutokset kaliumporraskokeessa Karjalan tutkimusasemalla v. 1977-84 hieta- ja turvemaana (pylväät = pintamaa, käyrä. jankko). Maanäytteet: 1. kevät 1977 syksy 1979 syksy 1981 syksy 1982 syksy 1984

19 Suurin lannoitusmäärä sai K-luvun nousemaan kokeen kuluessa. Luku oli selvästi suurin eniten lannoitetuilla ruuduilla ja ero kasvoi kokeen edistyessä. Jyväsatojen kaliumpitoisuuteen ei K-lannoituksella. ollut vaikutusta. Jyväsatojen mukana poistunut K-määrä vaihteli hiedalla 13 kg:sta 23 kg:aan/ha. Suurin osa kasvin kaliumista onkin vegetatiivisissa kasvinosissa, oljissa ja lehdissä. Tuottaakseen hyvän jyväsadon vilja tarvitsee kaliumia SAARELAN (1982) mukaan vähintään n. 1 kg/ha, josta siis keskimäärin vajaa viidennes kuluu jyvien muodostukseen. Olkienkin K- pitoisuus alenee kasvukauden loppupuolella olkien ränsistyessä (SAARELA, 1982). Kaliumia on maassa maanesteessä, vaihtuvana ja vaikeasti vaihtuvana ns. "reservikaliumina". Orgaaniseen ainekseen kalium pidättyy vain hyvin heikosti, mutta hienojakoisissa kivennäismaissa yleiset savimineraalit pidättävät sitä voimakkaammin. Turvemaissa ei ole hitaasti vaihtuvaa "reservikaliumia" ollenkaan. Em. porraskokeessa ei kaliumin puute ilmeisesti alentanut viljojen jyväsatoja. Kaliumin saannin kannalta kriittisin on orasvaihe (SAARELA, 1982). Turvemailla saattaa kalium loppua kesken kasvukauden, mikä aikaistaa tuleentumista liiaksi, jolloin jyvät jäävät pieniksi. Kauran kalintarve on ohran tarvetta suurempi, kauran jyvässä on oljen kaltaisen kuoren osuus suurempi. Kaura saa kaliumia runsaalla juuristollaan ohraa helpommin vähäkalisestakin maasta. Johtopäätöksenä voitaneen esittää, että lannoituksella on turvattava viljan kaliumin saanti. Tämä merkitsee ainakin jyväsadon mukana poistuvan kaliummäärän antamista vuosittain, kun oljet kynnetään maahan. Tämä taas merkitsee kaliumlannoituksen vähentämistä nykyisestä tasosta. SAARELAN (1982) mukaan karjanlantaa käytettäessä ei ehkä ole tarpeen antaa lannoitekaliumia.

2 Edellä sanottu koskee vain jatkuvaa viljanviljelyä. Nurmet ottavat maasta suuria kaliummääriä, ja nurmen jälkeen viljeltävä vilja tarvitsee kaliumlannoitusta selvästi enemmän kuin viljakierrossa. 5.4. Magnesium Peltomaiden Mg-pitoisuus on Pohjois-Karjalassa keskimäärin melko alhainen, mikä johtuu savimaiden vähäisyydestä. Karkeissa kivennäismaissa Mg-luku on yleensä alhaisin ja turvemaissakin vain vähän korkeampi (KURKI, 1982). Vaihtuvan Mg:n puute maassa ilmenee helpoimmin happamassa maassa. Tällaisten maiden kalkitukseen kannattaa käyttää dolomiittikalkkia, joka sisältää 7-1 % magnesiumia. Kaura on viljoista alttein Mg:n puutteelle. Viljojen jyväsatoon magnesiumsulfaattina annettu lannoitus vaikuttaa vain lievästi, erään kaksivuotisen useassa paikassa tehdyn koesarjan tulosten mukaan ensimmäisen vuoden sato kasvoi keskimäärin 9 kg/ha ja toisen vuoden sato 5 kg/ha. Jos lannoitus uusittiin toisena vuonna, saatiin sadonlisää 13 kg/ha. Vähiten magnesiumia sisältävillä mailla sato kasvoi ensimmäisenä vuonna eniten. Jyvien Mg-pitoisuus ei riippunut lannoituksesta, ja maan Mg-pitoisuus kohosi eniten niukasti magnesiumia sisältävillä koepaikoilla (JOKINEN, 1977). Karjalan tutkimusaseman kokeessa Mg-pitoisuudeltaan huonolla (Mg-luku 28) maalla vuosina 1971-75 magnesiumlannoitus ei yleensä tuottanut sadonlisää. Tähän vaikutti osaltaan se, että lannoite levitettiin pintaan, eikä se siten päässyt vaikuttamaan tehokkaasti. Maan Mg-luvut olivat kokeen lopussa kohonneet lannoitetuissa ruuduissa selvästi lannoittamattomia korkeammiksi (Ht: 8-13, Let: 141-61). Tuloksiin vaikutti myös voimakas lakoutuminen vuosina 1971, 1972 ja 1974. Magnesiumia on useissa Y-lannoksissa: esim. Typpirikkaassa Y:ssä ja Oulun typpirikkaassa Y:ssä on 1 %, booripitoisessa Y'issä 1,5 %, ja ammonoidussa PK:ssa,peräti 2,5 %. Näitä lannoksia käytettäessä saadaan korvatuksi sadon mukana poistuva

21 magnesium ja enemmäkin, mikäli olkia ei kerätä pois. Kolmen tonnin jyväsato ottaa maasta n. 5 kg Mg kaurassa ja n. 3 kg ohrassa. Jos oljet kootaan pois, ovat määrät suunnilleen kaksinkertaiset. Varsinaisia Mg-lannoitteita ovat magnesiumsulfaatti ja vesiliukoinen magnesiumsulfaatti, joiden Mg-pitoisuudet ovat 19 Jälkimmäinen lannoite on tarkoitettu ruiskutetta- ja 9,7 %. vaksi oraille. Karjanlannan ravinnesisältö on viime vuosina lisääntynyt monipuolisen kivennäisruokinnan ansiosta. Magnesiumia karjanlannassa lienee tuorepainosta laskettuna,5 -,1 % lantalajista riippuen; eniten Mg:a on kuivikelannassa. Jos lantaa levitetään 4 t/ha, tulee maahan 2 kg Mg/ha, jos Mg-pitoisuus on,5 %. Lannan magnesiumin käyttökelpoisuutta kasveille on vaikea arvioida. 5.5. Hivenravinteet Boori Pohjois-Karjalan peltomaissa on maan keskiarvolukuja vähemmän booria. Boorin puutetta esiintyy kaikilla maalajeilla. Tavalliset Y-lannoitteet sisältävät yleensä booria,5 %. Booripitoiset Y-lannokset sisältävät,16 -,2 %. Korkea ph alentaa boorin käyttökelpoisuutta. Karjalan tutkimusaseman kokeessa vuosina 197-72 1 kg lannoiteboraattia/ha kohotti turvemaalla ohran satoa keskimäärin 7 %, mutta hietamaalla ei vaikutusta ollut. Kupari Turvemaat ja karkeat kivennäismaat ovat altteimpia kuparin puutteelle. Erityisesti kaura on herkkä kuparin suhteen. Karjalan tutkimusaseman kuparilannoitteiden käyttötapakokeessa saraturpeella vuosina 1972-73 ei Cu-sulfaatilla määrinä 1-5 kg/ha, eikä Cu-kelaatilla määrinä 5-25 kg/ha ollut kauran satoa parantavaa vaikutusta. Myöskään vuoden 1973 boori-,

22 magnesium- ja kuparilannoituskokeessa ei 5 kg Cu-sulfaattia parantanut ohran eikä kauran satoa. Hiven PK-lannos sisältää 1,5 % kuparia. Myös kloorivapaassa Y:ssä on,4 % kuparia. Varsinainen kuparilannoitus voidaan antaa kuparikelaattina tai -sulfaattina. Muista hivenravinteista tuskin tulee puutetta. Mangaanin puutteelle kaura on herkkä, mutta sitä esiintyy eniten silloin, kun maan ph on yli 69 5. 5.6. Lannoitelaji Lannoitemäärä ja lannoitelaji valitaan viljavuustutkimuksen osoittaman maan ravinnetilan perusteella. Typpimäärää vähennetään valitsemalla vähemmän typpeä sisältävä Y-lannos. Kaliumin määrää voi säädellä valitsemalla kalirikas, normaali, typpirikas tai vähäkalinen Y-lannos. Turvemaalla on booripitoinen Y-lannos I sopiva vaihtoehto, koska sen typpimäärä on suhteellisen pieni, ja sen sisältämä boori on tärkeä nimenomaan turvemaalla. Myös yksiravinteiset lannoitteet on syytä ottaa huomioon, vaikka työn menekki ja ajokerrat niitä käytettäessä lisääntyvät. Esim. karjanlannan käytön yhteydessä saattaa täydennyslannoitus yksiravinteisella lannoitteella olla paikallaan. 6. Muokkaus Karjalan tutkimusasemalla on tutkittu muokkaustapoja mm. sängenmuokkauskokeessa sara- ja rahkaturpeella sekä hiedalla vuosina 1969-72. Kokeessa verrattiin pelkkää syysäestystä lapiorullaäkeellä, sängen äestystä ja sen jälkeistä syyskyntöä sekä pelkkää syyskyntöä. Ohralla saatujen satotulosten mukaan ennen kyntöä tehty sänkimuokkaus ei juuri vaikuttanut satoon. Selvä juolavehnää vähentävä vaikutus ei vielä neljän koevuoden jälkeen näkynyt sadossa.

23 Tulosten mukaan syyskynnön korvaaminen pelkällä sängen äestyksellä ei alentanut satoa. Kuitenkin näin on mahdollista menetellä vain, jos juolavehnää ym. juuririkkakasveja ei ole. Lapiorullaäkeellä, jota tässä kokeessa käytettiin, ei juolavehnää saa riittävästi tuhotuksi. Jyrsimen tai lautasäkeen käyttö saattaisi olla tehokkaampaa tässä suhteessa mutta niiden hinta on korkea. Vuosina 1974-76 järjestettiin kyntökoe, jossa verrattiin syys- ja kevätkyntöä ja pelkkää sänkiäestystä keskenään saraturpeella. Myös tässä kokeessa saatiin aluksi pelkällä äestyksellä kaurasta suunnilleen yhtä suuri sato kuin kynnettäessä. Kolmantena vuonna juolavehnä oli vallannut äestetyt ruudut niin, että sato aleni. Turvemaiden muokkauksessa maan tiivistymisen ehkäisy ei vaadi kovin paljon huomiota. Muokkausajankohdalla ei ole siksi erityisen suurta merkitystä. Tärkeintä on peittää kasvinjätteet, mahdolliset maanparannusaineet ja lanta, sekä juolavehnän ja muiden rikkakasvien torjunta. Kevätkyntö on useissa kokeissa ollut turvemaalla syyskyntöä parempi, mutta työhuippujen tasaamisen vuoksi kannattaa kyntää syksyllä, jos olosuhteet sallivat. Syvään kyntäminen ei turvemailla kannata, jos aiemmin on kynnetty suhteellisen matalaan, koska muokkauskerrokseen nousee silloin happamampaa ja niukkaravinteista multaa. 7. Kylvömäärä Kauran ja ohran kylvötiheydeksi suositellaan yleensä 5 itävää siementä neliömetrille. Suuri siemenmäärä lisää tunnetusti lakoutumista. Heikkokortisia lajikkeita viljeltäessä, suojaviljalla ja etenkin turvemailla on lakoutumista yritettävä estää. Tällöin on syytä alentaa siemenmäärää sadalla. Liian pieni siemenmäärä puolestaan aikaansaa jälkiversontaa, mikä johtaa epätasaiseen tuleentumiseen ja sadon laatutappioi- hin.

24 Lisäämällä kauran kylvötiheyttä 5:sta 7:an itävään siemeneen/m 2 on Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemalla savi- ja multamaalla saatu kustannukset ylittävä sadonlisäys HanneslajikkeeIla, mutta Tiitusta käytettäessä sadonlisäys oli kustannuksia pienempi (ESALA & HAUTALA, 1981). Tämän mukaan oikea siemenmäärä näyttäisi riippuvan myös lajikkeesta. Kysymys vaatisi lisätutkimuksia. Kasvuston tiheys ei määräydy yksin kylvömäärän perusteella, vaan mm. lannoitus ja yleensä kasvualustan ominaisuudet vaikuttavat siihen. Tohmajärvellä ja Leteensuolla v. 196-63 tehtyjen kylvömääräkokeiden perusteella saraturpeella riittäisi jonkin verran pienempi siemenmäärä kuin kivennäismaalla ja rahkaturpeella (PESSI & KIVEKÄS, 1963).

KIRJALLISUUSLUETTELO ANON. 1978-1985. Maataloustilastollinen kuukausikatsaus. 1978-83: 17, 11; 1984-85: 6, 11. 656 p. ANON. 1976-1983. Suomen virallinen tilasto III: 75, 77-81. Maatalous. Maatalouden vuositilasto 1976, 1978-82. 458p, ESALA, M. 1984. Paljonko lannoitetta kevätviljoille ja öljykasveille? Lannoituskokeet antavat viitteitä. Koetoim. ja käyt. 27.11.1984: 56. & HAUTALA, J. 1981. Muokkaus, kylvösiemenen laatu ja kylvötekniikka kevätviljoilla. Etelä-Pohjanmaan tutkimusaseman tiedote 4. 12 p. HAKKOLA, H. 198. Pohjoisessa pisteet ohralle. Pellervo 198, 17: 26-28. JOKINEN, R. 1977. Magnesiumsulfaattilannoitus kevätviljoille. Maanviljelyskemian ja -fysiikan laitoksen tiedote 6. 18 p. KEMPPAINEN, E. 1983. Karjanlannan merkitys lannoitteena. Lannan varastointi ja käyttö. Tieto tuottamaan 23. KONTTURI, M. 1982. Viljojen täydennyslannoitus. Koetoime ja käyt. 23.11.1982: 57, KURKI, M. 1982. Suomen peltojen viljavuudesta III. 181 p. Helsinki. KÄHÄRI, J. 1985. Suomen peltojen viljavuuden kehittyminen vuosina 1981-1984. Viljavuuspalvelu. 8 p. LUOSTARINEN, H. 1974 a. Koetuloksia 'kevätviljojen typpilannoituksesta turvemailla. Suoviljelysyhdistyksen Vuosikirja 79: 59-66. - 1974 b. Saraturvesuon muokkauskerroksen kosteussuhteista. Suoviljelysyhdistyksen Vuosikirja 79: 67-79. MUKULA, J., RANTANEN,. & LALLUKKA, U. 1977. Ohran viljelyvarmuus Suomessa 195-1976. Kasvinviljelylaitoksen tiedote 9. 82 p. PESSI, Y. & KIVEKÄS, J. 1963. Kevätviljojen kylvömääräkokeiden tuloksia. Suoviljelysyhdistyksen Vuosikirja 68: 19-45

REKUNEN, M. 1976. Siemenjulkaisu 1975. Hankkijan kasvinjalostuslaitos. p. 21. SAARELA, I. 1982. Kaliumlannoituksen porraskokeet 1977-1981. 17. 57 P. Maanviljelyskemian ja -fysiikan laitoksen tiedote SAARELA, I. P.A KIIONEN, P. 1982. Fosforilannoituksen porrasl kokeet 1977-1981. Maanviljelyskemian ja -fysiikan laitoksen tiedote 16. 55 P. SIMOJOKI, P. 1977. Lannoitustaso ja ohran sato. Keski- Suomen tutkimusaseman tiedote 2: 11-14. SIPPOLA, J. 1979. Fosfori- ja kaliumlannoituksen vaikutus viljavuudeltaan erilaisilla mailla. Koetoim ja käyt. 2.1.1979: 35-36.

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN TIEDOTTEET 1983 Maatalouden tutkimuskeskuksen yksiköiden tiedotteet 1975-1982. 48 p. 2. KONTTURI, M. Mallasohra - kirjallisuuskatsaus. 42 p. NORDLUND, A. & ESALA, M. Maatalouden sääpalvelut ulkomailla. Kirjallisuustutkimus. 66 p. MUSTONEN, L., PULLI, S RANTANEN,. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1975-1982. 186 p. + 4 liitettä. SUONURMI+RASI, R. & HUOKUNA, E. Kaliumin lannoitustason ja -tavan vaikutus tuorerehunurmien satoihin ja maiden K-pitoisuuksiin. 13 p. + 8 liitettä. KEMPPAINEN, E. & HEIMO, M. Fdrbättring av stallgödselns utnyttjande. Litteraturöversikt. 81 p. 7, MULTAMÄKI, K. & KASEVA, A. Kotimaiset lajikkeet.. 1 p. LÖFSTRÖM, I. Kasvien sisältämät aineet tuholaistorjunnassa. 26 P HEIKINHEIMO,. Kirvojen preparointi ja määritys. 67 p..+ 12 liitettä. SAARELA,I. Soklin fosforimalmi fosforilannoitteena. p. 1-13. Humuspitoiset lannoitteet. p. 14-2. 11. YLÄRANTA, T. Jordanalysmetoder i de nordiska länderna. 13 p. LUOMA, S. & HAKKOLA, H. Avomaan vihanneskasvien lajikekokeiden tuloksia vuosilta 1979-82. 21 p. KIVISAARI, S. & LARPES,. Kylvöajankohdan vaikutus kevätvehnän,ohran ja kauran satoon 1-vuotiskautena 197-1979 Tikkurilassa. 54 p. ERVIÖ, R. Maaperäkarttaselitys. ESPOO - INKOO. 26 p. BREMER, K. Ydinkasvien tuottaminen kasvisplukkoviljelyn avulla. 63 p. 1984 Tiivistelmät eräistä MTTK :n julkaisuista 1983. 74 p. ESALA, M. & LARPES, G. Kevätviljojen sijoituslannoitus savimailla. 35 p. ETTALA, E. Ayrshire-, friisiläis- ja suomenkarjalehmien vertailu kotoisilla rehuilla. 7 p. + 18 liitettä.

LUOMA, S. & HAKKOLA, H. Keräkaalin lajikekokeiden tuloksia vuosilta 1975-83'. 22 p. KURKI,.L. Tomaattilajikkeet ja hiilidioksidin lisäys. Kasvihuonetomaatin viljelylämpötiloista. Kasvihuonekurkun tuentamenetelmien vertailua. Sijoituslannoitus ja kasvualustan ilmastus kasvihuonekurkulla ja tomaa- tilla. 21 p. VUORINEN, M. Italianraiheinä ja viljat tuorerehuna. 17 p. Arviointeja esikokeiden ja ANISZEWSKI, T. Lupiini viherlannoituskasvina. kirjallisuuden pohjalta. 11 p. ja timotein kasvu ja rehuarvon muu- HUOKUNA, E. & HAKKOLA, H. Koiranheinän tokset säilörehuasteella. 54 p. VALMARI, A. HAKKOLA, H. SIPPOLA, J. & SAARELA, I. Eräät tarpeen ilmaisijoina. 2 p. RAVANTTI, S. Terhi-punanata. 37 p. URVAS, L. & HYVÄRINEN, S. Kolme ravinnesuhdetta Suomen maalajeissa. 1 p. ANSALEHTO, A., ELOMAA, E., ESALA, M., KERSALO, J. & NORDLUND, A. Maatalouden sääpalvelukokeilu kesällä 1983..11 p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN,. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1976-1983. 22 p. + 4 liitettä. JUNNILA, S. Ympäristötekijöiden vaikutus herbisidien käyttäytymiseen maassa. Kirjallisuustutkimus. 15 p. + 4 liitettä. PESSALA, R., HAKKOLA, H. & VALMARI, A. Kylvöajan merkitys porkkanan viljelyssä. 22 p. Roudan kehittymisen tilastollinen malli. 33 p. Kuonakalkituskokeiden tuloksia 1978-83. 42 p. maa-analyysimenetelmät fosforilannoitus- NISULA, H. Uusimpia tuloksia Ruukin lihanautakokeista. 39 p. SAARELA, I. KevätöljYkasvien boorilannoitus. 122 p. + 2 liitettä. 2.' URVAS, L. Maaperäkarttaselitys. PORI -.HARJAVALTA. 28 p. + 14 liitettä. LEHTINEN,.5. Avomaavihannesten 62 p. + 17 liitettä. lannoitus- ja kastelukokeet 1978-1983. ANISZEWSKI, T. & SIMOJOKI, P. Rikkakasvien siementen määrä ja elinvoima eräillä MTTK :n kiertokoealueilla. Kirjallisuustutkimus ja MTTK :n kolmen tutkimusaseman näytteiden analyysi. p. 1-38. PALDANIUS, E. & SIMOJOKI, P. Rikkakasvien siementen määrä ja elinvoima Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemien maanäytteissä. p. 39-56.

23. RINNE, SL. & SIPPOLA, J. Maatalouden jätteiden kompostointi. 52 p. -Typpi -ja fosforilisä oljen kompostoinnissa II Maatalouden jätteet kompostin raaka-aineina III Kompostin arvo lannoitteena 1985 I. Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 19u4. 67 p. ANSALEHTO, A., ELOMAA, E., ESALA, M., NORLUND, A. & PILLI-SIHVOLA, -1 1. Maatalouden sääpalvelukokeilu kesällä 1984. 127 p. ETTALA, E. Säilörehu Maatalouden tutkimuskeskuksen lypsykarjakokeissa 197 - luvulla. 27 p. ETTALA, E. TUORI, M. & NISULA, H. tutkimus. 38 p. Laidun lypsykarjaruokinnassa. 22 p. TURTOLA, E. & JAAKKOLA, A. Ruokintarutiinien merkitys naudoilla. Kirjallisuus- Viljelykasvin ja lannoitustason vaikutus typen ja fosforip huuhtoutumiseen savimaasta. 43 p. 7.. AURA, E. Avomaan vihannesten veden ja typen tarve'. Nitrogen and water reguirements for carrot, beetroot, onion and cabbage. 61 Puutarhaosaston tutkimustuloksia. Taimitarha ja dendrologia. 94.p. KEMPPAINEN, E. Kuivikkeen vaikutus lannan arvoon. Kuivikkeiden ammoniakin sitomiskyky. 25 p. JAAKKOLA, A., HAKKOLA, H., HIIVOLA, S-L., JÄRVI, A., KÖYLIJÄRVI, J & VUORINEN, M. Terästeollisuuden kuonat kalkitusaineina. 44 p. JAAKKOLA, A., ETTALA, E., HAKKOLA, H., HEIKKILÄ, R. & VUORINEN, M. Siilinjärven kalkki kalkitusaineena. 53 p. TAKALA, M. Asumajätevesien imeyttäminen maahan ja energiapajun viljely imeytyskentällä. 36 p. JOKINEN, R. & HYVÄRINEN, S. Eri maalajien magnesiumpitoisuus ja sen vaikutus ravinnesuhteisiin Ca/Mg ja Mg/K. 15 p. JUNNILA, S. Rikkakasvien siementen itämislepo.. Kirjallisuuskatsaus. 29 ID MÄKELÄ, K. Talven aikana kuolleiden ryhmäruusujen versoissa esiintyvä sienilajisto vuosina 1976-1982. 13 p. + 8 liitettä.

SÄKÖ, J. Maatalouden tutkimuskeskuksen puutarhaosastolla Piikkiössä kokeillut ja kokeiltavana olevat omenalajikkeet. Perustungon merkitys omenapuiden talvehtimisessa 1983-84. SÄKÖ, J. & LAURINEN, E. Omenapuiden harjuistutus. HIIRSALMI, H. & SÄKÖ, J. Mansikan jalostus johtanut tulokseen. ETTALA, E., SUVITIE, M., VIRTANEN, E., PITKÄNEN, T., ZITTING, M., NÄSI, M., TUOMIKOSKI, T. & NISKANEN, M. Metsä-ja maatalouden sivutuotteet lihamullien rehuna. 51 p. MANNER, R. & AALTONEN, T. MANNER, R. & AALTONEN, T. Pitko-syysvehnä. 6 p. + 27 liitettä. Kartano-syysruis. 5 p. + 13 liitettä. ANISZEWSKI, T. Lupiini viljelykasvina. 134 p. 72. HUOKUNA, E., JÄRVI, A., RINNE, K. & TALVITIE, H. Nurmipalke*asvit puhtaana kasvustona ja heinäseoksena. p. 1-12. HUOKUNA, E. Apilan pahkahomeen esiintymisestä. p. 13-2. HUOKUNA, E. & HÄKKINEN, S. Englanninraiheinä säilörehunurmissa p. 21-26. VIRKKUNEN, H., KOMMERI, M., LARPES, E., MICORDIA, A: & LAMPILA, M. Eri säilöntäaineet esikuivatun ja tuoreen säilörehun valmistuksessa sekä kiinteä ja nouseva väkirehun annostus mullien kasvatuksessa. p. 1-32. VIRKKUNEN, H., KOMMERI, M., SORMUNEN-CRISTIAN, R..& LAMPILA, M. Eri säilöntäaineet nurmirehun säilönnässä. p. 33-45. RISSANEN, H., ETTALA, E., MELA, T. & MUSTONEN, L. Laitumen sadetuksen ja väkirehujen käytön vaikutus lehmien tuotoksiin. p. 1-21. RISSANEN, H., KOSSILA, V. & VASARA, A. Urean, Urea-Fosforihappo-Viherjau - hoyhdisteen (UPV) ja soijan vertailu raakavalkuaislähteinä maidontuotantokokeissa lehmillä. p. 22-3. KOSSILA, V., KOMMERI, M. & RISSANEN, H. Monokalsiumfosfaatti ja ureafos- faatti sekä käsittelemätön olki ja ammoniakilla käsitelty olki mullien ruokinnassa. p. 31-4. KORTET, S. Puna-apilan paikalliskantojen ekologia. 66 p. MEHTO, U. Viljojen rikkakasvien torjunta ilman herbisidejä. Kirjallisuustutkimus. 77 p. HUHTA,H. & HEIKKILÄ, R. Rehuviljan viljely Pohjois-Karjalassa. 24 p. + 2 liitettä.

'',VVV 'V ' ".~1~ 7 7:r.,J -_, r.;.: --;<!-.t.sw -v-,-,t,..,.,_ -4. 7-2V- :.*;t-,...'7,--_-,--,,,,t, "1,NȮ,,,-:1 4-- -... 4,...... -ri;...- -, '' 4. j!",;",11.,..b 41'4' - u