Jyväskylän kaupunki Kansainvälisen henkilöstövaihdon raportti 2009 Aila Koistinen Grythyttan, Ruotsi: Vanha kaivos on muuttunut vuosien myötä kauniiksi, mutta erittäin syväksi metsälammeksi.
Grythyttan ja Tukholma Sain mahdollisuuden Jyväskylän kaupungin kansainväliseen henkilöstövaihtoon v. 2009. Kohdemaani oli Ruotsi ja siellä aluksi Örebron yliopisto. Tutustumiskohteenani oli Örebron yliopiston alaisena toimiva ravintola- ja hotellikorkeakoulu, Restaurang- och hotellhögskolan Grythytte Akademi. Tavoitteenani oli sieltä käsin tutustua Sapere -ruoka- ja ravitsemuskasvatusmenetelmän käyttöön, kehittämiseen ja levittämiseen Ruotsissa. Korkeakoulu sijaitsi n. 70 kilometriä Örebrosta luoteeseen Grythyttanin pienessä idyllisessä kylässä keskellä Ruotsia. Kolmesta vaihtokuukaudestani olin Grythyttanissa kaksi kuukautta (syys- ja lokakuun) ja marraskuussa siirryin Tukholmaan, jossa työskentelin tukholmalaisessa päiväkodissa nimeltään Finska Förskolan. Måltidens Hus, Grythyttan. Sapere tuli Ruotsiin Grythyttanin kautta Sapere on alun perin Ranskassa kehitetty 9-12 -vuotiaiden lasten ruoka- ja ravitsemuskasvatukseen liittyvä menetelmä. Menetelmää on kokeiltu Ranskan lisäksi ainakin Hollannissa, Norjassa, Ruotsissa ja nykyisin myös Tanskassa. Sapere on latinankielinen sana ja tarkoittaa uskaltaa ja olla rohkea. Menetelmä on hyvin käytännönläheinen. Saperessa haju-, maku-, näkö-, kuulo- ja
tuntoaistia hyödyntämällä lapsi tutustuu ruokamaailmaan leikin, tutkimisen, kokeilun ja elämysten kautta. Jyväskylän päivähoidossa menetelmää kehiteltiin ja sovellettiin varhaiskasvatukseen Salapoliisi Sapere ja KoeKeittiö - hankkeessa. Tämän hankkeen tuotokset on julkaistu toimintakäsikirjana (toim. Aila Koistinen ja Leena Ruhanen), joka on vapaasti ladattavissa Sitran sivustolta: http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/sapere_tyokirja.pdf?download=lataa+pdf Grythyttanin pääkatu, minkä varrella sijaitsee Gästgivaregård, joka on kuuluisa hyvästä ruuastaan ja erittäin tunnelmallisesta ympäristöstään. Grythyttan on kuin suoraan Vaahteramäen Eemelin kirjasta: punaisia puutaloja ja paljon syksyisen kirjavia vaahteroita. Vaikka kylä on pieni n. 1000 asukkaan taajama, se on kuuluisa pohjoismaisen kulinarismin keskus. Kulinaarisen keskuksen symbolina toimii Måltidens hus, joka kyselyni pohjalta on suomennettu Pohjoismaiseksi Ruokien taloksi. Restaurang- och hotellhögskolan Grythytte Akademi sijaitsee kylän keskellä ja tarjoaa yliopistotason ravintolaja hotellikoulutusta. Måltidens Hus on kuuluisa jo pelkästään syntyhistoriastaan. Se toimi Ruotsin näyttelypaviljonkina EXPO -92 maailmannäyttelyssä Se-
villassa ja siirrettiin Sevillasta suoraan Grythyttaniin osina ja koottiin uudelleen paikan päällä. Korkeakoulussa oli kolme päälinjaa: - Hotell och värdskap - Kulinarisk Kock och måltidskreatör - Somelier och måltidskreatör - Måltidsekologprogrammet Sapere -menetelmä tuli tunnetuksi Ruotsissa Grythyttan Akademin kautta. Saperen löysi Ranskasta Carl Johan Granqvist, joka tunnetaan Ruotsissa vankkumattomana gastronomian ja ruotsalaisen ruokakulttuurin edustajana. Vaikka tavoitteenani ei ollut varsinaisesti tutustua Akatemian opetustyöhön ja sen sisältöihin, antoi siellä vietetyt kaksi kuukautta kuitenkin ajattelemisena aihetta laajemmin. Grythyttan on osannut hyödyntää ruokaosaamistaan monin tavoin. Se on nostanut etenkin pohjoismaisen ruuan merkitystä ja arvostusta sekä ainutlaatuisuutta niin terveyden kuin ravintolapalvelujenkin näkökulmasta. Tuore kala ja marjat olivat lähes päivittäin ruokien raaka-aineena opiskelijoiden ruokalassa. Ruuan sensorinen (aistihavaintoihin perustuva) puoli nousi myös esille ja ruuan sensorista eli aistittavaa ominaisuutta korostettiin paljon. Akademin opetuksen viitekehyksenä on the Five Aspects Meal Model (FAMM), joka korostaa viittä eri näkökulmaa liittyen ruuan hankkimiseen, valmistamiseen, ruokapalveluihin ja asiakaslähtöiseen työhön. Totesin, että samaa mallia voi soveltaa yhtälailla muissa konteksteissa, esimerkiksi lasten ruokailutilanteissa ja ruokakasvatuksessa. Esitän seuraavassa FAMM -mallin pohjalta ajatuksia ja ennen kaikkea kysymyksiä, jotka nousivat esille vaihdon aikana niin keskusteluissa pedagogien ja tutkijoiden kanssa kuin myös muissa tapaamisissa, esim. seminaareissa. Samoja keskusteluteemoja, mitkä puhuttivat Ruotsissa liittyen lasten ruokailuun, tuntuu tulevan esille tällä hetkellä myös Suomessa. FAMM -model: viisi näkökulmaa ruokailuun ja ruuan tuottamiseen, ruokapalveluun suhteutettuna varhaiskasvatuksen ruokakasvatukseen. 1. Room Tila, jossa ruokaillaan. Kuinka ruokailutilassa voi huomioida ruokailun miellyttävyyttä ja ruokailoa? Miten huomioidaan kaikki aistit (kuulo-, tuntio-, haju-, maku- ja näköaisti)? Miten paljon esim. päiväkodin ja koulun ruokasalin kovat äänet vaikuttavat oppilaiden ruokailuun? 2. Meeting Kohtaaminen eli ketkä kaikki ruokailevat yhdessä ja mikä merkitys ruokailulla on (muukin kuin vatsan täyttäminen)?. Miten arkisesta päivittäisestä ruokailusta saadaan lapsille nautittava ja iloinen tapahtuma? Miten aikuiset siihen vaikuttavat? 3. Products Tuote eli ruoka ja sen myötä tulevat muut palvelut. Millaista ruokaa lapset syövät ja missä muodossa ja miten se heille tarjoillaan? Saavatko lapset aistielämyksiä ruokaillessaan toistensa kanssa? Tähän on kiinnittänyt huo-
miota erityisesti Allebarnsrätten -kampanja, josta enemmän tietoa alempana. 4. Management control system Hallinnolliset, taloudelliset, lakisääteiset ja johtamiseen liittyvät seikat ruuan ja ruokapalvelun tuottamisessa. Miten hyvin pedagogiset näkökulmat huomioidaan ruokaa tuottavan palvelun näkökulmasta (esim. keskitetty ruuanvalmistus, josta tuotetaan ruokaa eri-ikäisille asiakkaille? Huomioidaanko taloudellisissa näkökulmissa pitkäjänteisesti myös lasten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät seikat? 5. Atmosphere Ruuan ja ruokailun ilmapiiri. Grythyttan Akademissa alkoi syksyllä 2009 tutkimus, jonka tavoitteena oli tutkia yksilö- ja yhteisötasolla ruuan matprat eli millaisia tarinoita ja puhetta luomme ruuan ympärille. Aikuisella on iso merkitys välittäessään arvoja ja asenteita ruokamaailmasta lapsille puheen tasolla, joten tutkijoiden kysymys kohdistui myös kasvatusalan ammattilaisiin: millä tavalla ja sanoilla sekä tunnelmalla olemme ruokailutilanteessa lasten kanssa vuorovaikutuksessa? Lähin kollegani ja samalla henkilöstövaihdon yhteyshenkilöni oli professori Judith Annet Grythyttan Akademista. Hän toi esille myös kuluttajanäkökulman FAMM mallin lisäksi. Lasten kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi onko ruoka tai ruokailutilanne lapsilähtöinen ja huomioidaanko kaikilla viidellä tasolla lasten omia toiveita ja tarpeita. Tämä ei tarkoita jatkuvaa karkkivuorta ruokalautasen vierellä vaan lapsen mahdollisuutta osallistua ruokaan liittyviin juttuihin ja oppia niistä oman kehitystasonsa mukaisesti. Miksi tarjoamme esimerkiksi samassa muodossa olevaa ruokaa niin lapsille kuin aikuisille ja onko meillä todella käsitystä siitä, miten lapsi tutustuu ja oppii syömään uusia ruoka-aineita. Ruotsissa Sapere on edelleen lähinnä koulujen opetusmenetelmä Ruotsin elintarvikevirasto on yhdessä Grythyttan Akademin kanssa kehittänyt ja levittänyt Sapere menetelmää ruotsalaisiin kouluihin. Yhteistyön tuloksena syntyi menetelmään liittyvä työkirja kouluille ja sen ladattavissa viraston sivuilta: http://www.slv.se/upload/dokument/mat/mat_skola/ku19_1%20saperehandb ok.pdf Työkirjan pohjalta Ruotsissa kokeiltiin projektimaisesti, samoin kuin Jyväskylässä, Sapere menetelmän käyttöä muutamassa ruotsalaisessa alakoulussa. Projektin vetäjä, tohtori Inger Jonsson Grythyttan Akademista kertoi, että sekä lasten että opettajien kokemukset olivat hyvin positiiviset. Opettajien mielestä Sapere on helppo yhdistää koulun muuhun opetussuunnitelmaan; ruotsin kieleen, biologiaan, kemiaan, maantietoon, historiaan ja kotitalouteen. Sapere oli sekä oppilaiden että opettajien mielestä innostava ja iloinen oppimismetodi, jossa oppilaat saivat käytännönläheisesti aistikokemusten kautta kokemuksia ruokamaailmasta. Sapere kehitti oppilaiden ryhmätyöskentelytaitoja ja innosti oppilaita puhumaan ruuasta ja suhtautumaan myönteisemmin kouluruokaan.
Saperea kokeiltiin ensimmäisen kerran varhaiskasvatuksessa Jyväskylässä miten Ruotsissa? Grythyttanissa ollessani kartoitin Sapere -menetelmän hyödyntämistä ruotsalaisessa päivähoidossa. Kyselyjeni pohjalta sain sen kuvan, että menetelmää käytettiin vähän ja se oli jäänyt lähinnä kokeiluksi muutamissa päiväkodeissa. Tämän vuoksi Jyväskylän kaupungin päivähoidossa toteutettu vv. 2004-2005 Sapereen liittyvä Salapoliisi Sapere ja KoeKeittiö hanke kiinnosti Grythyttanin tutkijoita ja esittelin heille kehittämistyön tuloksia. Tohtori Jonsson totesi, että olimme tehneet Jyväskylässä uraauurtavaa kehittämistyötä Sapereen liittyen. Samoin totesi myös lähikollegani Judith Annet ja korosti, että pyrkimyksemme viedä lasten ruokakasvatusta suoraan arjen rutiineihin ja opettajien peruskoulutukseen oli se mihin myös Ruotsissa pitäisi suunnata. Pelkästään Grythyttan Akademin tuella Saperen leviäminen ja kehittäminen ei onnistu, varsinkin kun tämä vastuu siirtyi kokonaan sille Ruotsin elintarvikevirastolta. Lisäksi he kokivat, että Sapere menetelmän sovellus ruotsalaiseen förskolan pedagogiikkaan vaatisi samanlaista kehittämistä kuin mitä me olemme tehneet täällä Suomessa. Lokakuussa Grythyttanissa järjestettiin Måltidens Kungskap -tiedepäivät, jonka teemana oli Sverige Det nya måltids landet Från spännande seminarier till kulinariska upplevelser. Päivien aikana järjestettiin moniammatillinen työpaja Allebarnsrätten nationell kampanj för barnens rätt till bra måltider, jossa käsiteltiin myös Sapere -menetelmää. Työpajassa oli mukana vanhempia ja varhaiskasvatuksen edustajia eri puolilta Ruotsia. Kerroin omassa puheenvuorossani kokemuksiamme Sapere menetelmän soveltamisesta ja kehittämisestä. Yhteisen keskustelun tuloksena pääsimme rakentamaan yhteistyöverkostoa, jonka tavoitteeksi tuli Saperen liittyvä yhteistyö ja kokemusten jakaminen pohjoismaisessa varhaiskasvatuksessa. Tiedepäivien ohjelma: http://www.maltidsriket.se/images/stories/file/kunskapsdagarna_maltidsgalan /program_kunskapsdagen_2009.pdf Karlskogan kaupunki panostaa lasten ruokaan Sapere -menetelmän käyttöön tutustuin käytännössä läheisessä Karlskogan kaupungissa, Stråningstorpsskolanissa. Opettaja Ewa Britt Söderlind kertoi menetelmää käytettävän noin kerran kuukaudessa opetuksen yhteydessä. Lapset olivat selvästi innostuneita Sapere tunneista ja opettaja kertoi myös vanhemmilta saadusta hyvästä ja kannustavasta palautteesta. Lapset olivat tutustuneet syksyn aikana juureksiin, kasviksiin, maitotuotteisiin, sieniin jne.
Sapere antaa käytännönläheisen oppimisen kautta myös perustietoa ruuasta ja sen alkuperästä. Tässä mietitään juuresten makumaailmaa. Oppilaat olivat tehneet koko syksyn ajan omaa Sapere -aistivihkoaan, johon he kirjasivat aistikokemuksiaan. Paljon mietittiin myös sitä, mikä oli oppilaan omaa mielipide ja sitä kunnioitettiin. He työskentelivät pienryhmissä, mutta silti yhdessä koko luokkana. Oppilailla oli tutkimusvälineinään lähinnä leikkuulauta ja veitsi. Juurespäivänä juurekset paistettiin uunissa yrttien maustamana ja nautittiin yhdessä koko luokan kanssa. Opettajan mielestä lapset olivat alkaneet paremmin syömään kasviksia myös kouluruokailussa. Lasten ruokaan liittyvät kielelliset valmiudet olivat myös lisääntyneet: perusmaut makea, suolainen, karvas, hapan ja umami olivat tuttuja. Ruokaa ei enää kuvattu pelkästään hyvänä tai pahana vaan makuaistin kautta saadut kokemukset saivat lisää sanoja tutkittaessa ja sanoittaessa aistikokemuksia. Ruoka-aineet hankittiin koulun varoilla, mutta välillä saattoivat vanhemmatkin tuoda jotain kouluun.
Yllä: Tutkittavana kohteena porkkana. Alla: Maitotuotteissa päästiin jäätelön ja jogurtin äärelle näkö-, kuulo-, haju-, tunto- ja makuaistin avulla.
Erään pojan mielestä palsternakka oli kaikista parhainta lautasella. Sain monissa yhteydessä kuulla nimen Ulrika Lundgren, joka toimi lääkärinä Karlskogassa ja vastasi osaltaan Karlskogan kansanterveyden suunnittelusta. Hän oli käynnistänyt kunnassa monia lasten terveeseen ruokaan ja ruokailuun liittyviä asioita, mm. Sapere -menetelmän levittämisen koululuihin ja toivoi ennen kaikkea, että he voisivat antaa kouluissa ja päiväkodeissa lapsille mahdollisuuden ruokailoon, matglada barn oli kunnan motto. Karlskogan ja Degerforsin koulujen alueille oli nimetty ns. kontaktipoliitikot, joihin asukkaat saattoivat ottaa yhteyttä lasten ja nuorten terveyteen liittyvissä asioissa. Yksi näistä asioista, joihin poliitikot olivat jo vaikuttaneet ja kiinnittivät jatkuvasti huomiota, oli kouluruokailu. Karslskoga oli saanut valtakunnallisen kunniamaininnan kouluruokailun kehittämisestä muutama vuosi sitten. Karlskogan kunta tuotti Mötet med måltiden vuosien kehittämistyön tuloksena. Ideakirja on tarkoitettu päivähoidon, ruokapalvelun, terveyspalvelun ja maidontuottajien yhteistyön kehittämiseksi ja apuvälineeksi ja sen avulla haluttiin nostaa esille pedagogisen yhteistyön merkityksellisyys ja suunnitelmallisuus päivähoidon henkilöstön, ruuan valmistajien ja sen hankinnasta vastaavi-
en välillä. Yhtenä innoittajana ideakirjalle oli Sapere -menetelmän kokemukset kouluista. Karlskogan tekemässä kansanterveyssuunnitelmassa korostetaan lasten oikeudesta iloita ja nauttia ruuasta kouluissa ja päiväkodeissa. http://www.karlskoga.se/download/18.454a2d6118eb85351380006528/motet _med_maltiden_broschyr_m_omslag.pdf Folkhälsoplan: http://www.karlskoga.se/download/18.9c44b60117ca024bf680007847/folkh% C3%A4lsoplan+f%C3%B6r+Karlskoga+kommun+2002-2005.pdf Allebarnsrätten -kampanja http://www.allebarnsratten.se/bf2e22a1-236b-45a7-b5f3- AC1525BECFC3.html Allebarnsrätten viittaa jo nimessään lasten oikeuksiin ja toisaalta myös lasten ruokaan (en rätt= oikeus, maträtt =ruokalaji). Kampanjan tavoitteena on parantaa lasten ruokailuun ja syömiseen liittyviä asioista ruotsalaisessa päivähoidossa. kampanjan taustahahmoja ovat vanhemmat, jotka ovat haastaneet muiden vanhempien rinnalla myös poliittiset päättäjät ja kasvatusalan ammattilaiset kiinnittämään huomiota lasten puhtaaseen ja terveelliseen ruokaan. He ovat nostaneet esille ns. Nollavision, joka tarkoittaa sitä. että lasten ruoka ei saa olla teollisesti valmistettua eikä sen tulisi sisältää ns. ravintoarvoltaan huonoja hiilihydraatteja (sokeri, valkoinen vehnäjauho). Toiseksi kampanja kritisoi päiväkotien ruuanvalmistukseen keskittynyttä suurkeittiösysteemiä, josta lähtevän ruuan ravintoarvo ja maku jää vaillinaisemmaksi verrattuna ruokaan, joka voidaan valmistaa päiväkodin omassa keittiössä. Lisäksi kampanja haluaa nostaa kokkien ja kaikkien ruuanvalmistukseen osallistuvien ammattilaisten merkitystä pedagogisesti. Ruokaa valmistavat ammattilaiset voivat tehdä lasten ruuasta nautittavaa ja iloista sekä samalla myös opettaa lapsia syömään uusia terveellisiä ruokia suunnitelmallisella työllä. Tapasin kampanjan vastuuhenkilöitä sekä Grythyttanissa ja Tukholmassa ja heitä kiinnosti erityisesti yhteistyö Sapere menetelmän soveltamisessa varhaiskasvatuksessa. Suomeen tultuani yhteistyö on jatkunut ja toiveena on ollut esim. yhteisten koulutusten järjestäminen. Finska Förskolanista tuli Sapere päiväkoti Työskentelin tukholmalaisessa Finska Förskolanissa koko marraskuun 2009. Päiväkoti sijaitsee Slussenilla ison vanhan kivikerrostalon alimmissa kerroksissa. Päiväkodin lapset puhuivat suomea vaihtelevasti ja lasten vanhempien yhtenä tärkeänä toiveena oli ylläpitää ja lisätä lasten suomen kielen osaamista. Sapere -menetelmä oli heille tuntematon pedagoginen työkalu ja heidän toiveenaan oli päästä sisälle menetelmän toteutukseen ja soveltamiseen, jotta he voisivat hyödyntää sitä omassa förskolan pedagogiikassa. Itse sain olla vuo-
rostaan asiantuntijan roolissa, vaikka mietityttämään jäi kokeilun lyhyys ja vakuuttavuus. Lähimpänä kolleganani oli lastentarhanopettaja Taina Otranen. Tein neljän viikon ajan 4-5 -vuotiaiden lasten kanssa Sapere aistiharjoituksia. Lapset lähtivät innolla mukaan ja saivat samalla suomen kielen harjoitusta ruokamaailman asioissa. Minua yllätti vanhempien kiinnostus ja innostus asiaan ja pari vanhempaa tulikin seuraamaan tuokioitamme. Totesin, että ainakin osa ruotsalaisista vanhemmista suhtautui aktiivisesti ja tosissaan lasten ruuan alkuperään ja syömiseen kodin ulkopuolella. Aamuisin matkustaessani maanalaisella kohti Slussenia huomasin myös monet mainokset tai kampanjajulisteet, joissa tuotiin esille ruuan alkuperän puhtautta ja lähi-/paikallista ruokaa. Samaan kiinnitin huomiota myös Grythyttanissa ja uskoisin, että oli myös osasyynä vanhempien aktiivisuuteen ja kiinnostukseen. Olisin halunnut tavata tukholmalaisten päiväkotien ruokapalvelun tuottajia, mutta se jäi valitettavasti ajan lyhyyden takia pois. Yllä: Finska förskolan oli kotoisa ja vanhan talon mukaisesti sokkeloinen päiväkoti.
Tapasin ennen lähtöäni Allebarnsrätten -kampanjan edustajia ja kerroin Finska Förskolanin kokemuksista. He olivat juuri etsimässä kampanjaansa pilottipäiväkoteja ja niin myös Finska Förskolan pääsi mukaan kampanjan kehittämistyöhön. Kokemusten hyödyntäminen omassa työssä Kansainvälisen vaihdon kokemuksiani pääsin suoraan hyödyntämään uudessa Sapere menetelmään liittyvässä hankkeessa (kts. alla lisäselvityksenä). Erityisesti Grythyttan Akademin opintosuunnitelman FAMM malli ja professori Judith Annetin kehittämisajatukset antoivat vankempaa viitekehystä hanketyöhön ja toivat uutta ajateltavaa. Toisena tärkeänä kokemuksenani oli se, että totesin meidän täällä Suomessa, Jyväskylässä, tehneen merkittävää kehittämistyötä lasten ruoka- ja ravitsemuskasvatuksessa. Täytyy kai mennä välillä kauemmaksi, jotta voi nähdä lähelle. Sain rohkeutta ja luottamusta omaan kehittämistyöhömme ja siitä kertoi myös se kansainvälinen kiinnostus, jota olemme saaneet jo aikaisemmin. Koko vierailuni aikana lujittui myös ajatus ja toive siitä, että voisimme kehittää lasten ruokakasvatusta ruokailoisempaan suuntaan (matglada barn) ja jäinkin miettimään, olemmeko me täällä Suomessa liian totisia lasten syömisen ja koko ruokamaailman suhteen.
Vierailuni aikana syntyi yhteistyöverkostoja ja kontakteja, joita voin hyödyntää ja syventää jatkossa omassa työssäni. Ruotsin kielen taitoni parani ja sain samalla myös englannin kielen harjoitusta tehdessäni töitä professori Judith Annetin kanssa. Ruotsi on naapurimaamme ja ehkä helposti ajateltavissa suht koht samanlaiseksi kuin Suomi. Näin ei kuitenkaan mielestäni ollut vaan jouduin asettumaan uuden kulttuurin edessä melko nöyräksi ja myöntämään, ettei ruotsalainen yhteiskunta ihmisineen avaudu lähinaapurina ihan hetkessä. Jos uuden kulttuurin tuntemusta voi verrata sipulin kuorimiseen, pääsin vasta aistimaan sipulin tuoksua ja kuorimaan käsin muutaman siivun sipulin päältä, mutta jostakin on aloitettava.. Kiitos! Lämmin kiitos Jyväskylän kaupungille mielenkiintoisesta, avartavasta ja innostavasta kokemuksesta. Sadulle ja Varpulle kiitos kannustuksesta ja luottamuksesta, jota sain, kun vaihdoin vierailupaikkaani marraskuussa Grythyttanista Tukholmaan, se kannatti! Lisäselvitys: Elokuussa 2009 alkoi Keski-Suomessa Maa- ja metsätalousministeriön käynnistämä hanke, jonka tavoitteena on levittää Sapere -menetelmätietoutta kuudessa keskisuomalaisessa kunnassa Jyväskylän lisäksi sekä Turun kaupungissa. Aloitin tuolloin työni hankkeen projektikoordinaattorina. Hanketta hallinnoi Keski-Suomen sairaanhoitopiiri.