Saperella iloa päiväkodin ruokahetkiin. Kirsi Rantanen Päiväkodin opettaja, Heinolan kaupunki

Transkriptio

1 Saperella iloa päiväkodin ruokahetkiin Päiväkodin opettaja, Heinolan kaupunki

2

3 Sapere -menetelmä perustuu sensoriseen harjoitteluun eli aistikokemuksiin sekä niiden merkitykseen ruokiin tutustumisessa ja ruokailutottumusten oppimisessa. Menetelmän taustalla on humanistiskokemuksellinen oppimiskäsitys, jossa painotetaan kokemuksellista ja tutkivaa oppimista. Sapere-menetelmän on kehittänyt ranskalainen kemisti-etnologi Jacques Puisais. Latinankielinen sana sapere tarkoittaa maistella, tuntea ja olla rohkea.

4 Sapere menetelmässä haju-, maku-, näkö-, kuulo- ja tuntoaistia hyödyntämällä lapsi saadaan tutkimisen, kokemusten ja elämysten kautta oppimaan uusia asioita ruoasta, ruoka-aineista ja niiden valmistuksesta. Toiminnallisen oppimisen kautta lapselle syntyy jostakin ruokamaailmaan liittyvästä asiasta kokonaisaistimus, joka on hänelle ominainen ja yksilöllinen, ja jossa vanha ja uusi tieto yhdistyvät uudeksi kokemukseksi.

5 Lasten kohdalla on meidän aikuisten huomioitava, että heidän kokemuksensa ja kykynsä tiedostaa sekä havaita ruokamaailmaan liittyviä asioita ovat erilaiset kuin aikuisella. Lapsille ruoka on tässä ja nyt, aistittavissa ja havaittavissa, tunnettavissa ja koettavissa.

6 Ajatuksena on, että uteliaisuuden ja tutkimushalun herätessä lapsi kohtaa omia ennakkoluulojaan rohkeammin, tunnistaa niitä ja lähtee seikkailumatkalle ruokamaailmaan kokeilemalla omia rajojaan. Lapsille ruokiin liittyvä käsite- ja arvomaailma on vasta syntymässä ja se opitaan sekä omaksutaan hyvinkin konkreettisella ja kokemuksellisella tavalla: yhteinen ruuanvalmistus perheen kanssa, kauppareissut, sieniretki, mukava ruokailutilanne, erilaiset aistikokemukset ruuasta, ruokailutilanteeseen liittyvät tunteet (esim. retkieväät hauskalla luontoretkellä).

7 Sapere -menetelmä korostaa lapsen oman ilmaisun tukemista ja kuuntelemista. Rohkaisemme lapsia kertomaan mielipiteensä ruuasta, ruoka-aineista ja ruokailusta. Heidän aistikokemuksia emme näe väärinä tai oikeina, sillä kaikki aistikokemukset ovat jokaiselle ihmiselle yksilöllisiä ja henkilökohtaisia.

8 Sapere menetelmän mukaisesti ruokaaineiden tutkiminen tarkoittaa sitä, että ruokaan voidaan koskea sormin, sitä tutkitaan eri välinein ja tavoin, sitä voidaan ihmetellä ja eikä siitä tarvitse välttämättä edes pitää. Pitkään oppimamme periaatteet Ruualla ei leikitä, Lautanen syödään tyhjäksi ja Ruokaa ei arvostella joutuivat uudelleen arvioitavaksi ja pohdittavaksi.

9 Lasten ruokailutilanteissa aikuisen olisi hyvä syödä lasten kanssa samanaikaisesti samaa ruokaa (esim. vanhemmat, päiväkodin työntekijät, perhepäivähoitajat yms.). Aikuisen tulisi osoittaa kiinnostusta lasten syömistä kohtaan ja hänen tehtävänä on rohkaista lasta maistamaan. Ruokapöydässä keskustellaan mukavista asioista ja ruokailutilanteiden tulisi olla miellyttäviä ja positiivisia. Aikuisen ei kannata luovuttaa, vaikka lapsi kieltäytyy syömästä ensimmäisellä kerralla - lasta ei saa pakottaa syömään, eikä myöskään lahjoa syömään. Aikuinen päättää mitä tarjotaan ja lapsi päättää kuinka paljon syö (vai syökö ollenkaan). Lapselle ei anneta ruokaa tilauksesta (ei aina sitä, mitä lapsi tahtoo), ei olla ns. tilauskokkeja. Lapsella annetaan mahdollisuus osallistua ruoanlaittoon, pöydän kattamiseen ja yleensäkin kaikkiin ruokapuuhiin kykyjensä mukaan.

10 Sapere-menetelmää käyttävissä päiväkodeissa on huomattu, että kasviksien ja hedelmien syönti lisääntyi, kun lapset saivat tutustua niihin rauhassa. Lapset uskalsivat lähteä maistelemaan itselle vieraampia ruokia ennakkoluulottomammin ja samalla toisten kannustava esimerkki rohkaisi uusiin kokeiluihin.

11 Mitä Saperen aloittamiseksi tarvitaan? Sapere tuokioilla ei tarvita kovinkaan monimutkaisia työvälineitä. Lähes kaikista päiväkodeista löytyy ruuanvalmistukseen ja ruokailuun tarvittavia perusvälineitä. Sapere -aineistoa, tutkimusvälineitä ja materiaalia on helppo tehdä päiväkodeissa omin voimin ja lisämateriaalia voi tilata elintarvikkeita valmistavilta ja myyviltä yrityksiltä.

12 Onko se nyt niin hygieenistä antaa lasten ronkkia pöpöisillä käsillä ruokia? Lapsi oppii paljon käyttämällä tuntoaistiaan. Pöpökammoinen ei kannata aikuisen olla ja lasten kanssa noudatetaan hyvää hygieniaa. Samalla opetellaan käsipesun käytänteitä ja myssyn pitämistä päässä. Päiväkodin henkilökunta ei tarvitse hygieniapassia toteuttaakseen toimintaa.

13 Lapsen aistien herättelyä

14 Maku Makuja, jotka ihminen aistii, on viisi: makea, suolainen, hapan, karvas ja umami (lihaliemimäinen maku). Lapsi arvioi ruoan makua usein muiden kuin makuaistimuksensa kautta. Epämieluisan ruoan kohdalla makuaistia ennen kannatta ruokaan tutustua muita aisteja käyttäen ja jättää maistaminen viimeiseksi. Sanotaan, että lapsi tarvitsee jopa maistamiskertaa oppiakseen syömään uutta ruokaa.

15 Me olemme kokeilleet, miten lapset ovat reagoineet samaan ruokaainekseen eri muotoon; olemme tehneet mm. porkkanasta sosetta, raastetta, paloitelleet ja tehneet siitä mehua. Porkkanan syönti ryhmässä lisääntyi, kun lapset sai itse kokeilla porkkanan muuttamista eri olomuotoihin.

16 Haju Mille ruoka-aines tuoksuu? Joskus sille on vaikea antaa nimeä. Hajuaisti toimii myös varoitusmerkkinä ja ilmoittaa pilaantuneesta tai palaneesta ruuasta. Jo varhain lapset oppivat yhdistelemään tiettyjä tuoksuja perhejuhliin, tiettyyn ihmiseen tai paikkaan. Esimerkiksi kalakeiton tuoksu voi tuoda mummolan mieleen. Olemme leipomisten yhteydessä haistelleet kaikkia raaka-aineita; ruokasoodaa, sokeria, suolaa, leivinjauhetta, vehnäjauhoja, ruisjauhoja, jne. Olemme pilkkoneet eri tuoksuisia hedelmiä ja vihanneksia kulhoihin ja opetelleet haistelemalla vertailemaan esim. omenaa ja perunaa.

17 Kuulo Ruuanvalmistuksessa ja ruokailun yhteydessä lapset kuulevat ympäriltään hyvin erilaisia ääniä. Kuuloaistin avulla saamme vihiä esimerkiksi siitä, että ruoka-aika lähestyy ja aavistamme, mitä keittiössä mahtaa valmistua. Kuuloaistiin liittyy myös ruokapuhe ja ruuasta puhuminen yleensä. Ne ovat tärkeitä signaaleita lapselle ja lisäävät iloa ruokapöytään. Olemme mm. kuunnelleet mitä eroa on pureskella, porkkanaa tai näkkileipä, miltä kuullostaa pehmeä leipä. Opettelemme myös keskustelemaan ruokailujen yhteydessä sopivista aiheista.

18 Näkö Saamme valtaosan kaikista aistihavainnoistamme näköaistin avulla. Tästä syystä lasten ruokaan ja ruokailutilanteisiin liittyvät näköhavainnot ovat tärkeitä. Ulkonäkö on ensimmäinen arvioinnin kohde, kun lapsi päättää, aikooko hän syödä ruuan.

19 Ruuan esille laittaminen, pöydän kattaminen, koristelu ja esimerkiksi kukat pöydällä tuovat oman lisänsä ruokaan liittyvään näköaistimukseen. On myös tärkeää, että lapsi näkee, miten ruoka syntyy ja mitä sille tehdään ennen kuin se asetetaan lautaselle. Värikkäillä kasviksilla voi piirtää lautaselle kukkia, hymynaaman jauhelihapihville tai vaikka dinosauruksen. Olemme etsineet lautaselta mahdollisimman monia eri värejä. Olemme myös katselleet, kuinka erilaiselta ruoka näyttää valkoisilla lautasillamme, otettuamme sen tarjoiluastiasta.

20 Tunto Lapsella on luontainen tarve tunnustella suullaan, käsillään ja jaloillaan ympäristöään. Usein pienet lapset syövätkin enemmän kasviksia, jos ne on paloiteltu sormipaloiksi ja niitä saa itse ottaa kulhosta hieman pyöritelläkin sormissa. Suuontelon kosketustunto eli suutuntuma on tärkeä ruokaan liittyvä aistimusten välittäjä. Sillä on tärkeä merkitys siinä, tuleeko ruoka syödyksi. Toiset lapset syövät tietyt ruoka-aineet mieluummin keitettynä ja lämpimänä ja toinen ruoka taas maistuu paremmalta tuoreena sekä kylmänä.

21 Olemme mm. leiponeet lasten kanssa niin, että lapset tekivät jokaisen työvaiheeseen omin käsin. Opeteltiin rikkomaan kananmuna, mittamaan ja kaatamaan maitoa, ripottelemaan sokeria, yms. Lapset sai itse upottaa kätensä taikinaan ja kokea miltä taikina tuntuu.

22 Olemme tänä vuonna lasten kanssa tutustuneet ja pilkkoneet juureksia ja vihanneksia, leiponeet karjalanpiirakoita, piimäkakkua, muffiineja ja piparitaloja yms.

23 Mitä tänään syödään; Ryhmämme ruokailutapoja Lasten kanssa käydään yhdessä läpi ennen jokaista ruokailua, mitä hyvää tänään on tarjolla Keskustellaan ruoan sisällöstä pestään kädet ja lounaalla lausutaan yhdessä vaihtuva ruokaloru Lasten kanssa ruokailevat syövät samaa ruokaa Samaa ruokaa syövä aikuinen ruokailee samoissa pöydissä lasten kanssa Lapsen osallisuus; Lapset itse kaatavat juomansa ja voitelevat leipänsä ja laittavat leivänpäälliset Lapset itse annostelevat ruokansa samalla keskustellen kahden kesken aikuisen kanssa tarjolla olevan ruoan sisällöstä yms. vuoropuhelu Tavoitteena asetella lautaselle kaikkea, mitä tarjolla - ei maistamispakkoa

24 Hyvät tavat; Käsien pesu aina ennen ruokailua Odotetaan omaa vuoroa hakea ruokaa Toivotetaan hyvää ruokahalua Keskustellaan yhteisesti ruokailun lomassa mm. väreistä, mitä tänään löytyy lautaselta, miltä eri värit maistuvat ja tuntuvat suussa yms. Opetellaan ottamaan itselle sopivia ruoka-annoksia (Tavoitteena pitää hävikki vähäisenä) Suodaan kaikille ruokarauha Itse huolehditaan astiat kärryyn syömisen jälkeen Pastillin jälkeen, Kiitos ja tuolin paikoilleen laitto

25 Kiitos!