Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaava

SIMON KUNTA Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaava FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P19456

1 (43) Sisällysluettelo 1 Tiivistelmä... 3 1.1 Tausta... 3 1.2 Leipiön tuulivoimapuistohankkeen kuvaus... 4 1.3 Osayleiskaavoituksen tavoitteet... 4 1.4 Osayleiskaavan kuvaus... 4 1.5 Osayleiskaavan suunnittelu- ja päätöksentekovaiheet... 5 1.6 Osalliset ja osallistuminen... 6 2 Suunnittelualueen nykytila ja suunnittelun lähtökohdat... 7 2.1 Aluetta koskevat suunnitelmat... 7 2.1.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet... 7 2.1.2 Länsi-Lapin seutukaava... 8 2.1.3 Länsi-Lapin maakuntakaava... 10 2.1.4 Yleis- ja asemakaavat... 12 2.2 Suunnittelualueen ja lähiympäristön kuvaus... 12 2.2.1 Maankäyttö... 12 2.2.2 Asutus... 12 2.2.3 Maanomistus... 13 2.3 Maisema ja kulttuuriympäristö... 14 2.3.1 Suunnittelualueen maiseman ja kulttuuriympäristön yleispiirteet... 14 2.3.2 Maisemamaakunta ja maisema-alueet... 14 2.3.3 Arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt... 14 2.4 Muinaisjäännökset... 16 2.5 Maa- ja kallioperä sekä topografia... 17 2.6 Pinta- ja pohjavedet... 17 2.7 Kasvillisuus ja luontokohteet... 18 2.7.1 Arvokkaat luontokohteet... 18 2.7.2 Uhanalainen ja arvokas lajisto... 20 2.8 Linnusto... 21 2.8.1 Pesimälinnusto... 21 2.8.2 Muuttolinnusto... 22 2.9 Eläimistö... 23 2.9.1 Eläimistön yleiskuvaus... 23 2.9.2 Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit... 23 2.10 Natura-alueet... 25 2.11 Luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelman kohteet... 26 2.12 Kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet... 26 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

2 (43) 3 Tuulivoimapuiston yleissuunnittelu ja tuulivoimapuiston rakenteet... 27 3.1 Tuulivoimapuiston suunnittelu ja tuulivoimaloiden sijoitus... 27 3.2 Tiestö... 28 3.3 Sähkönsiirto... 28 3.4 Tuulivoimaloiden rakenne... 28 4 Osayleiskaavan suunnittelun tavoitteet ja eteneminen... 29 4.1 Tavoitteet... 29 4.2 Kaavoituksen ja tavoitteiden tarkentuminen... 29 4.2.1 Vireilletulo ja osallistumis- ja arviointisuunnitelma... 29 4.2.2 Kaavan valmisteluvaihe... 29 4.2.3 Kaavaehdotus... 29 5 Osayleiskaavan ratkaisut, merkinnät ja määräykset... 29 5.1 Kaavan kokonaisrakenne ja sisältö... 29 5.2 Alueiden käyttötarkoitusta koskevat kaavamerkinnät... 30 5.3 Tuulivoimaloiden rakentamista koskevat kaavamerkinnät... 31 5.4 Sähkönsiirtoa ja teitä koskevat kaavamerkinnät... 31 5.5 Muut kaavamerkinnät... 32 5.6 Koko kaava-aluetta koskevat määräykset... 33 6 Osayleiskaavan vaikutukset... 33 6.1 Vaikutusten arviointi... 33 6.2 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön... 33 6.3 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön... 34 6.4 Vaikutukset maaperään ja vesistöön... 34 6.5 Vaikutukset kasvillisuuteen... 35 6.6 Vaikutukset linnustoon ja muuhun eläimistöön... 35 6.7 Vaikutukset Natura-alueisiin, suojelualueisiin ja suojeluohjelmiin... 36 6.8 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen... 36 6.9 Vaikutukset äänimaisemaan... 36 6.10 Vaikutukset valo-olosuhteisiin... 40 6.11 Vaikutukset metsästykseen ja virkistyskäyttöön... 41 6.12 Vaikutukset porotalouteen... 41 6.13 Vaikutukset liikenteeseen... 42 6.14 Vaikutukset ilmailuturvallisuuteen... 42 6.15 Vaikutukset tutkien toimintaan... 42 7 Osayleiskaavan toteuttaminen... 43 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

3 (43) Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaava 1 Tiivistelmä 1.1 Tausta TuuliWatti Oy:llä on suunnitteilla neljä erillistä tuulivoimapuistoa Simon kunnan alueelle. Hankealueille suunniteltujen uusien tuulivoimaloiden lukumäärä on yhteensä enintään 39 (Karsikko 5, Leipiö 13, Halmekangas 10, Onkalo 11). Jo rakennettuja tai rakenteilla olevia tuulivoimaloita on yhteensä 10 (Putaankangas 3, Leipiö 4, Onkalo 3). Tuulivoimaloiden kokonaismäärä tulisi siten olemaan yhteensä enintään 49. TuuliWatti Oy on tehnyt syyskuussa 2012 Simon kunnalle aloitteet Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistojen osayleiskaavojen laadinnasta. Simon kunnanhallitus on 27.9.2012 kokouksessa hyväksynyt aloitteen ja päättänyt osayleiskaavojen käynnistämisestä. Karsikon tuulivoimapuiston yleiskaavoituksen käynnistämisestä päätetään myöhemmin. TuuliWatti Oy:n Simon tuulivoimapuistojen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) koskien Karsikon, Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistoja käynnistyi joulukuussa 2012. YVA-menettelyn vaikutusten arvioinneissa on huomioitu myös Putaankankaan 3 jo rakennettua voimalaa. Kuva 1. TuuliWatti Oy:n Simon tuulivoimapuistojen sijainnit.

4 (43) 1.2 Leipiön tuulivoimapuistohankkeen kuvaus Leipiön hankealue sijaitsee noin 2-5 kilometrin etäisyydellä Simon kuntakeskuksesta luoteeseen, valtatien 4:n pohjoispuolella. Hankealueelle on suunnitteilla 13 uutta voimalaa jo rakenteilla olevien 4 voimalan lisäksi. Hankealueen koko on noin 900 hehtaaria. Uudet tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 3-5 MW. Tuulivoimaloiden napakorkeus tulee olemaan 140-160 metriä ja kokonaiskorkeus 200-240 metriä. Suunnitellut tuulivoimalat ovat lieriötornimallisia. Tuulivoimaloiden maa-alueet ovat yksityisessä omistuksessa ja TuuliWatti Oy on tehnyt maanvuokrausesisopimukset maanomistajien kanssa. Rakenteilla olevien tuulivoimaloiden teho on 4,5 MV, napakorkeus 140 metriä ja kokonaiskorkeus 204 metriä. Liikenne tuulivoimapuistoon ja tuulivoimapuiston alueella suunnitellaan pääasiassa olemassa olevia teitä hyödyntäen ja niitä tarvittaessa parantaen. Tuulivoimapuiston sisäinen sähkönsiirto toteutetaan maakaapeleilla, jotka sijoitetaan pääsääntöisesti huoltoteiden yhteyteen. Leipiön tuulivoimapuistoon on rakenteilla uusi sähköasema, jonka kautta rakenteilla olevat tuulivoimalat (4 kpl) liitetään kantaverkon Raasakka-Isohaara 110 kv voimajohtoon. Uusia tuulivoimaloita (13 kpl) varten alueelle rakennetaan toinen uusi sähköasema, jonka kautta ne liitetään kantaverkon Raasakka-Isohaara 110 kv voimajohtoon. Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että Leipiön tuulivoimapuistosta rakennetaan uusi 110 kv voimajohtoyhteys nykyisen Keminmaa-Pikkarala 400 kv johtoreitin rinnalla Taivalkosken sähköasemalle. Voimajohto sijoittuisi uuteen maastokäytävään Leipiön ja nykyisen Keminmaa-Pikkarala voimajohdon väliseltä osuudelta. Yhtenä vaihtoehtona tutkitaan myös sitä, että nykyisen Keminmaa-Pikkarala 400 kv voimajohdon varteen rakennetaan uusi sähköasema, jolta rakennetaan uusi 110 kv johtoyhteys Leipiön tuulivoimapuistoon. Uuden 400/110 kv sähköaseman rakentamisen toteutuminen on sidoksissa myös muiden lähialueelle suunniteltujen tuulivoimahankkeiden toteutumisesta. Simon tuulivoimapuistojen sähkönsiirtovaihtoehdot tarkentuvat tuulivoimapuistojen suunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin edetessä. 1.3 Osayleiskaavoituksen tavoitteet Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaava laaditaan tehtyjen selvitysten, suunnitelmien ja ympäristövaikutusten arvioinnin tuottamien tietojen perusteella. Osayleiskaavan tavoitteena on mahdollistaa suunnitellun tuulivoimapuiston rakentaminen luonnonympäristön ominaispiirteet ja ympäristövaikutukset huomioon ottaen. Tavoitteena on yhteen sovittaa tuulivoimatoiminta aluetta koskevien muiden maankäyttötarpeiden kanssa ja ottaa huomioon suunnitteluprosessin kuluessa tarkentuvat tavoitteet. Tavoitteena on lieventää tuulivoimapuiston rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Osayleiskaava laaditaan siten, että sitä on mahdollista käyttää tuulivoimaloiden rakennuslupien perusteena MRL:n 77a :n mukaisesti. Osayleiskaava laaditaan oikeusvaikutteisena ja sen hyväksyy Simon kunnanvaltuusto. 1.4 Osayleiskaavan kuvaus Leipiön tuulivoimapuiston kaavaratkaisu perustuu tuulivoimapuiston yleissuunnitelmaan ja YVA-menettelyn yhteydessä laadittuihin selvityksiin ja vaikutusarviointeihin. Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaavassa maankäytön kehittämistarpeet keskittyvät tuulivoimarakentamiseen ja osayleiskaavan keskeiset määräykset kohdistuvat tuulivoimapuiston rakentamisen ohjaukseen. Alueelle jo rakenteilla olevat neljä tuulivoimalaa on huomioitu kaavoituksessa. Lisäksi kaavoituksessa on huomioitu

5 (43) alueella sijaitseva maa-aineisten ottoalue, voimajohto ja moottorikelkkareitti sekä alueen luonto- ja kulttuuriympäristöarvot. Tuulivoimalat sijoittuvat riittävälle etäisyydelle voimajohdosta ja moottorikelkkareitistä. Suurin osa kaava-alueesta on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi (M). Lisäksi on osoitettu kaksi energiahuollon aluetta (EN) tuulivoimapuiston sähköasemia varten sekä maa-aineisten ottoalue (EO). Alueet, joille tuulivoimalaitokset voidaan sijoittaa maa- ja metsätalousalueella, on osoitettu tuulivoimaloiden alueiksi (tv-1). Kaava mahdollistaa alueelle enintään 17 tuulivoimalaa (näistä 4 on jo rakenteilla) ja niiden ylin pyyhkäisykorkeus saa olla 240 m. Lisäksi kaavassa on osoitettu tuulivoimapuiston edellyttämä tiestö ja sähkönsiirron ratkaisut. Leipiön tuulivoimapuiston yleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 77 a :n tarkoittaman oikeusvaikutteisena yleiskaavana. Osayleiskaavaa voidaan käyttää yleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena tuulivoimaloiden alueilla (tv-1 -alueilla). 1.5 Osayleiskaavan suunnittelu- ja päätöksentekovaiheet Kaavoituksen vireilletulo Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaava on ilmoitettu vireille 14.1.2013. Osallistumisja arviointisuunnitelma (OAS) on ollut nähtävillä 14.1.-15.2.2013 välisen ajan. Osayleiskaavasta järjestettiin 1. viranomaisneuvottelu 18.4.2013. Osayleiskaavan luonnosvaihe (huhtikuu 2013 - marraskuu 2013) Osayleiskaavan luonnosaineiston valmistuttua se asetetaan nähtäville ja siitä tiedotetaan julkisesti. Osallisilla ja kunnan jäsenillä on mahdollisuus esittää mielipiteensä kaavaluonnoksesta kirjallisesti tai suullisesti (MRA 30 ). Kaavaluonnos nähtävillä.. -..2013 välisen ajan. Luonnoksesta pyydetään lausunnot viranomaisilta. Saatu palaute käsitellään koosteeksi. Osayleiskaavan ehdotusvaihe (marraskuu 2013 - tammikuu 2014) Osayleiskaavaehdotus valmistuu alustavan aikataulun mukaan vuodenvaihteessa 2013-2014. Simon kunta päättää sen nähtäville asettamisesta 30 päivän ajaksi. Osayleiskaavaehdotuksen nähtävillä olosta ilmoitetaan julkisesti. Kunnan jäsenillä ja osallisilla on oikeus tehdä muistutus kaavaehdotuksesta (MRA 19 ). Ehdotusvaiheessa ulkopaikkakuntalaisille kaava-alueen maanomistajille tiedotetaan postitse kunnassa tiedossa olevien osoitteiden mukaisesti. Muistutus on toimitettava kirjallisena Simon kunnanhallitukselle ennen nähtävillä olon päättymistä. Osayleiskaavaehdotuksesta pyydetään lausunnot viranomaisilta. Ehdotuksen nähtävillä olon jälkeen järjestetään tarvittaessa ehdotusvaiheen viranomaisneuvottelu. Hyväksymisvaihe (helmikuu - maaliskuu 2014) Kaavaehdotuksesta annettuihin muistutuksiin ja lausuntoihin annetaan perustellut vastineet. Simon kunnanvaltuusto hyväksyy osayleiskaavan. Osayleiskaavan hyväksymispäätöksestä kuulutetaan virallisesti.

6 (43) 1.6 Osalliset ja osallistuminen Osallisilla on oikeus ottaa osaa kaavan valmisteluun, arvioida sen vaikutuksia ja lausua kaavasta mielipiteensä (MRL 62 ). Osallisilla on myös mahdollisuus esittää neuvottelun käymistä osallistumis- ja arviointisuunnitelman riittävyydestä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ennen kaavaehdotuksen nähtäville asettamista (MRL 64 ). Osallisia ovat ne, joiden asumiseen, työhön tai muihin oloihin valmisteilla oleva kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa: kaavan vaikutusalueen asukkaat, yritykset ja elinkeinonharjoittajat, virkistysalueiden käyttäjät, kaavan vaikutusalueen maanomistajat ja haltijat Yhteisöt, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään: asukkaita edustavat yhteisöt kuten asukasyhdistykset sekä kylätoimikunnat tiettyä intressiä tai väestöryhmää edustavat yhteisöt kuten luonnonsuojelu- ja rakennusperinneyhdistykset; Kemin seudun luonnonsuojeluyhdistys, Simon riistanhoitoyhdistys, Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenus. elinkeinonharjoittajia ja yrityksiä edustavat yhteisöt; Länsi-Pohjan metsänhoitoyhdistys, Isosydänmaan paliskunta, MTK Lappi. erityistehtäviä hoitavat yhteisöt tai yritykset kuten energia- ja vesilaitokset; Rantakairan sähkö, Fingrid Oyj, Finavia Oyj, Ilmatieteen laitos. Viranomaiset, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään: Simon kunnan hallintokunnat ja lautakunnat Lapin ELY-keskus, Lapin liitto, Liikennevirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Museovirasto, Puolustusvoimat.

7 (43) 2 Suunnittelualueen nykytila ja suunnittelun lähtökohdat 2.1 Aluetta koskevat suunnitelmat 2.1.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Maankäyttö- ja rakennuslain 24 :n mukaan tavoitteet on otettava huomioon ja niiden toteuttamista on edistettävä maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa. Simon tuulivoimapuistoja ja niiden kaavoitusta koskevat seuraavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet: Toimiva aluerakenne: Alueidenkäytöllä tuetaan aluerakenteen tasapainoista kehittämistä sekä elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja kansainvälisen aseman vahvistamista hyödyntämällä mahdollisimman hyvin olemassa olevia rakenteita sekä edistämällä elinympäristön laadun parantamista ja luonnon voimavarojen kestävää hyödyntämistä. Aluerakenteen ja alueidenkäytön hyödyntäminen perustuu ensisijaisesti alueiden omiin vahvuuksiin ja sijaintitekijöihin. Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon maanpuolustuksen ja rajavalvonnan tarpeet ja turvattava riittävät alueelliset edellytykset varuskunnille, ampuma- ja harjoitus-alueille, varikkotoiminnalle sekä muille maanpuolustuksen ja rajavalvonnan toiminta-mahdollisuuksille. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu: Alueidenkäytöllä edistetään yhdyskuntien ja elinympäristöjen ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Alueidenkäytössä kiinnitetään erityistä huomiota ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen ja riskien ennalta ehkäisemiseen ja olemassa olevien haittojen poistamiseen. Alueidenkäytössä luodaan edellytykset ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Alueidenkäytössä on ehkäistävä melusta, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvaa haittaa. Alueidenkäytössä tulee edistää energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöedellytyksiä. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat: Alueidenkäytöllä edistetään kansallisen kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön sekä niiden alueellisesti vaihtelevan luonteen säilymistä. Alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään. Alueidenkäytöllä edistetään luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja kulttuurimatkailua parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä. Suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää hyödyntämistä edistetään virkistyskäytössä, matkailun tuki-alueina sekä niiden lähialueiden matkailun kehittämisessä suojelutavoitteita vaarantamatta. Alueidenkäytöllä edistetään kyseiseen tarkoitukseen osoitettujen hiljaisten alueiden säilymistä.

8 (43) Alueidenkäytöllä edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville. Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto: Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Alueidenkäytössä on turvattava lentoliikenteen nykyisten varalaskupaikkojen ja lennonvarmistusjärjestelmien kehittämismahdollisuudet sekä sotilasilmailun tarpeet. Voimajohtolinjauksissa on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia johtokäytäviä. Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Edellä mainittuja yhteys- ja energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytössä ja alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon sään ääri-ilmiöiden ja tulvien riskit, ympäröivä maankäyttö ja sen kehittämistarpeet sekä lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja alueet sekä maiseman erityispiirteet. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on näiden neljän teeman lisäksi kaksi erityisteemaa: Helsingin seudun erityiskysymykset sekä luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet, joka koskee lähinnä rannikkoaluetta, Lapin tunturialueita ja Vuoksen vesistöaluetta. Simon tuulivoimapuistoja ja niiden kaavoitusta koskevat rannikkoalueita ja poronhoitoalueita koskevat seuraavat tavoitteet: Alueidenkäytöllä edistetään rannikkoalueen säilymistä luonto- ja kulttuuriarvojen kannalta erityisen merkittävinä aluekokonaisuuksina. Samalla varmistetaan, että asumisen ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen edellytykset säilyvät. Alueiden erityispiirteet tunnistetaan ja alueidenkäyttö sovitetaan mahdollisimman tasapainoisesti yhteen poikkeuksellisten luonnonolojen, luonnon kestokyvyn ja kulttuuriarvojen turvaamiseksi. Samalla tuetaan luonnonoloihin sopeutuneiden omaleimaisten kylä- ja kulttuuriympäristöjen säilymistä ehyinä. Poronhoitoalueella turvataan poronhoidon alueidenkäytölliset edellytykset. 2.1.2 Länsi-Lapin seutukaava Simon kunnan alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava, joka on vahvistettu ympäristö-ministeriössä 25.2.2003. Maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäädöksen mukaan seutukaavat muuttuivat maakuntakaavoiksi 1.1.2010. Samalla seutukaavan oikeusvaikutukset muuttuivat maakuntakaavan oikeusvaikutuksiksi.

9 (43) Leipiön tuulivoimapuisto Kuva 2. Ote Länsi-Lapin seutukaavasta. Leipiön tuulivoimapuiston aluerajaus on osoitettu likimääräisesti vaaleanpunaisella viivalla. Myös muut TuuliWatti Oy:n Simon suunnitellut tuulivoimapuistot on osoitettu kuvassa vaaleanpunaisella aluerajauksella. Leipiön tuulivoimapuiston hankealue on Länsi-Lapin seutukaavassa osoitettu maa- ja metsä-talousvaltaiseksi alueeksi (M) eli pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitetuksi alueeksi, jota voidaan pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti haittaamatta ja luonnetta muuttamatta käyttää myös muihin tarkoituksiin.

10 (43) Hankealueen läpi on seutukaavassa osoitettu sähkölinja ja moottorikelkkailureitti samaan maastokäytävään. Hankealueen kaakkoispuolelle on maakuntakaavassa osoitettu maa-aineksen ottoalueen kohdemerkintä EO 2583 (Kiimakallion kallioalue). Simon tuulivoimapuistojen sähkönsiirtovaihtoehtona (YVA:ssa VEB) tarkastellaan uuden voimajohtoyhteyden rakentamista Keminmaan Taivalkoskelta Leipiön ja Halmekankaan tuulivoimapuistojen alueille. Voimajohtojen alustavien linjausten alueet ovat seutukaavassa pääosin osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) ja maa- ja metsätalousalueeksi (MT). Lisäksi voimajohtolinjausten alueille sijoittuvat Simon pohjoispuolinen Malininkankaan virkistysalue (V) ja Maulan kyläalue (AT) Keminmaalla. Voimajohtoyhteyksien sijainnit tarkentuvat hankesuunnittelun edetessä. 2.1.3 Länsi-Lapin maakuntakaava Länsi-Lapin maakuntakaava on hyväksytty Lapin maakuntavaltuustossa 26.11.2012. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti hyväksytty maakuntakaava on saatettu ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Maakuntakaavassa on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti osoitettu tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet rannikko- ja merialueiden lisäksi myös sisämaa-alueilla. Länsi-Lapin maakuntakaavaa varten on laadittu erillinen Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvitys. Selvityksen teknisten ja taloudellisten tarkastelujen perusteella jatkotarkasteluun valikoitui Simossa kolme aluetta (Putaankangas-Leipiö-Näätämää, Onkalo-Posonpalo ja Onkalo-Korkiamaa-Patokoski). Leipiön tuulivoimapuiston alue sijoituu maakuntakaavassa osoitetun Perämeren kaaren kehittämisvyöhykkeen alueelle. Kaavamääräyksen mukaan kehittämisvyöhykkeen toimintojen verkostoitumista tulee edistää alueidenkäyttöratkaisuilla. Leipiön tuulivoimapuiston hankealue sijaitsee poronhoitoalueella, joka on osoitettu myös maakuntakaavassa. Koko maakuntakaava-aluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan poronhoitoalueella on turvattava poronhoidon ja muiden luontaiselinkeinojen alueidenkäytölliset toiminta- ja kehittämisedellytykset. Leipiön tuulivoimapuiston alue sijoittuu maakuntakaavaan maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M), jolla osoitetaan pääasiassa maametsätalotuskäyttöön tarkoitettuja alueita, joita voidaan käyttää pääasiallisesti käyttötarkoitusta haittaamatta ja luonnetta muuttamatta myös muihin tarkoituksiin. Leipiön tuulivoimapuiston hankealue sijoittuu pääosin maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille (tv). Merkinnällä on osoitettu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia tuulivoiman hyödyntämiseen tarkoitettuja alueita. Määräyksen mukaan tuulivoimalat tulee sijoittaa keskitetysti usean tuulivoimalan muodostamiin ryhmiin ja niin lähelle toisiaan kuin energiantuotannon taloudellisuus huomioiden on mahdollista. Lisäksi määräyksessä on todettu, että poronhoitoalueella alueen käyttöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon poronhoidon edellytykset. Leipiön tuulivoimaloiden alueita koskien on maakuntakaavassa esitetty myös kohdekohtainen suunnittelumääräys, jonka mukaan tuulivoimaloiden suunnittelussa tulee selvittää pesimälinnusto ja lintujen muuttoreitit sekä arvioida yhteisvaikutukset jo toteutuneiden tuulivoimahankkeiden kanssa ja pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. Leipiön tuulivoimapuiston alueelle on maakuntakaavassa osoitettu maa-aineksen ottoalueen kohdemerkintä (EO). Vähä-Leipiön palon alueen (2417) lisäksi hankealueen itäpuolella on osoitettu toinen maa-aineksen ottoalueen kohdemerkintä Kiimakallion alueelle (EO 2583). Maakuntakaavassa osoitettu Simon taajamatoimintojen alue

11 (43) rajautuu hankealueen länsiosaan. Hankealueen läpi on maakuntakaavassa osoitettu voimajohto ja moottorikelkkailureitti. Leipiön tuulivoimapuisto Kuva 3. Ote Länsi-Lapin maakuntakaavasta (Maakuntavaltuusto 26.11.2012). Leipiön tuulivoimapuiston aluerajaus on osoitettu likimääräisesti vaaleanpunaisella viivalla. Myös muut TuuliWatti Oy:n Simon suunnitellut tuulivoimapuistot on osoitettu kuvassa vaaleanpunaisella aluerajauksella. Simon tuulivoimapuistojen sähkönsiirtovaihtoehtona (YVA:ssa VEB) tarkastellaan uuden voimajohto-yhteyden rakentamista Keminmaan Taivalkoskelta Leipiön ja

12 (43) Halmekankaan tuulivoimapuistojen alueille. Maakuntakaavaehdotuksessa voimajohtoyhteyden alueet on pääasiassa osoitettu maa- ja metsätalousalueiksi (M). Fingrid Oyj on suunnitellut Keminmaa-Pikkarala välille toista 400 kv voimajohtoa nykyisen 400 kv voimajohdon rinnalle lisäämään Suomen ja Ruotsin välistä sähkönsiirtokapasiteettia. Hankkeen YVA-menettely on päättynyt 2001. Hankkeen investointipäätöstä ei ole tehty eikä toteutumisaikataulu ole tiedossa. Voimajohdon yhteystarve on merkitty voimassa oleviin maakuntakaavoihin. 2.1.4 Yleis- ja asemakaavat Leipiön tuulivoimapuiston hankealueella ei ole voimassa yleiskaavoja. YVA:ssa tarkasteltavien voimajohtoreittien alueilla ei pääosin ole voimassa olevia yleiskaavoja. Simon kunnan alueelle sijoittuvilla osilla yleiskaava on voimassa ainoastaan Simojoen ylittävältä osalta, jossa on voimassa vuonna 2000 hyväksytty Simojoen yleiskaava. Keminmaan koko kunnan aluetta koskeva yleiskaava on hyväksytty 1970-luvulla. Leipiön tuulivoimapuiston hankealueella ei ole voimassa olevia asemakaavoja. YVA:ssa tarkasteltavien vaihtoehtojen mukaisten 110 kv:n voimajohtoreittien alueilla ei ole voimassa olevia asemakaavoja. 2.2 Suunnittelualueen ja lähiympäristön kuvaus 2.2.1 Maankäyttö 2.2.2 Asutus Leipiön tuulivoimapuiston hankealue on pääosin metsätalouskäytössä, mutta hankealueella sijaitsee myös yksittäinen maatalouskäytössä oleva peltoalue sekä yksi kalliokiviaineksen ottoalue. Alueella on jonkin verran rakennettuja metsäautoteitä. Hankealueen keskelle sijoittuu Raasakka-Isohaara 110 kv:n voimajohto sekä sen varteen sijoittuva moottorikelkkareitti. Hankealueella ei sijaitse tällä hetkellä rakennuksia, mutta hankealueen pohjoisreunan välittömässä läheisyydessä sijaitsee metsästysmaja. Hankealue sijaitsee lähimmillään noin kilometrin etäisyydellä Simon taajamasta ja noin 300 metrin etäisyydellä Oulu-Kemi -rautatiestä. Leipiön hankealueelle suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat lähimmillään noin kahden kilometrin etäisyydelle Simon kuntakeskuksesta. Leipiön alueelle on parhaillaan rakenteilla 4 tuulivoimalaitosta. Simon kunnan väestö on sijoittunut pääosin kunnan keskustaajaman, Maksniemen sekä Simoniemen ja Simonkylän alueille. Lisäksi asutusta on erityisesti Simojokivarressa. Vastaavasti vapaa-ajan asutus on pääosin sijoittunut meren ranta-alueille sekä Simojokivarteen. Leipiön tuulivoimapuiston hankealue sijoittuu Simon keskustan luoteispuolelle. Hankealueen lähin asutus sijaitsee Simon taajaman pohjoisosassa noin kilometrin etäisyydellä. Simon keskustan lisäksi hankealueen länsipuolella Viantien alueella on asutusta noin kahden kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Simon tuulivoimapuistojen YVA:ssa tarkastellaan uuden voimajohtoyhteyden rakentamista Keminmaan Taivalkoskelta Leipiön ja Halmekankaan tuulivoimapuistojen alueille. Voimajohtoyhteyksien alueet ovat pääosin asumattomia. Yhteyksien varrella asutusta on erityisesti Keminmaan Maulan kylällä, Simon keskustan pohjoispuolisella Malininperän alueella sekä Pömiön kylän alueella.

13 (43) Leipiön tuulivoimapuisto Kuva 4. Vakituinen asutus (punaiset pisteet) ja vapaa-ajan asunnot (siniset pisteet) suhteessa suunniteltuihin tuulivoimapuistoihin. (Lähde: Maanmittauslaitoksen maastotietokanta) Tuulivoimapuiston lähialueiden asukas- ja vapaa-ajan asuntojen määrä on arvioitu tilasto-keskuksen 250x250 metrin ruutuaineiston perusteella tuulivoimaloista muodostettujen etäisyysvyöhykkeiden avulla. Asukasmäärät on esitetty oheisessa taulukossa. Taulukko 1. Leipiön tuulivoimapuiston lähialueiden asukkaiden ja vapaa-ajan asuntojen lukumäärät vuoden 2009 lopussa (Lähde: Tilastokeskus, ruututietokanta) Alue Etäisyys lähimpään tuulivoimalaan Asukkaita Leipiö Alle 2 kilometriä 455 4 Alle 5 kilometriä 1844 222 Alle 10 kilometriä 2466 479 Vapaa-ajan asuntoja 2.2.3 Maanomistus Tuulivoimaloiden maa-alueet ovat yksityisessä omistuksessa. TuuliWatti Oy vastaa maanomistajien kanssa käytävistä vuokrasopimus- ja korvausneuvotteluista. TuuliWatti Oy on tehnyt maanvuokrausesisopimukset maanomistajien kanssa.

14 (43) 2.3 Maisema ja kulttuuriympäristö 2.3.1 Suunnittelualueen maiseman ja kulttuuriympäristön yleispiirteet Leipiön hankealue sijaitsee metsäalueella, jossa maisematila on sulkeutunutta. Ympäröivät metsäalueet ovat Pohjois-Pohjanmaan jokiseudulle ja rannikolle tyypilliseen tapaan monin paikoin soistuneita. Hankealueen keskellä on avoin voimajohtoalue. Aluetta halkovat metsä-autotiet. Metsäalueiden yhtenäisyyttä pirstovat myös metsäojitukset. Avoimia suoalueita on alueen pohjoisosissa. Alueella on neljä rakenteilla olevaa tuulivoimalaa. Hankealueen eteläpuolella on rautatie lähimmillään noin 500 metrin etäisyydellä suunnitelluista voimaloista. Rautatien eteläpuolella on rautatien kanssa samansuuntainen valtatie VT 4, noin kilometrin etäisyydellä lähimmistä tuulivoimaloista. Hankealueelta on etäisyyttä merenrannalle noin 4,5 kilometriä. Hankealueen itäpuolella noin kahden kilometrin etäisyydellä on Simojokilaakso ja hankealueen länsipuolella noin kahden kilometrin etäisyydellä Viantienjoen laakso. Simojoki laaksoineen on leveämpi ja merkittävämpi maisemaltaan kuin Viantienjoki. Molemmat joet edustavat Pohjois- Pohjanmaalle tyypillisiä jokilaaksoja, joiden varrelle on sijoittunut asutusta ja viljelyalueita. Jokilaaksojen asutus- ja viljelyalueet eivät ole laajoja yhtenäisiä viljelysalueita, kuten Pohjois-Pohjanmaan merkittävillä jokilaaksojen viljelysalueilla. Valtakunnallisesti merkittävä maisema-alue Simojoen suun kulttuurimaisemat sijaitsee lähimmillään 1,7 kilometriä Leipiön voimaloiden lounaispuolella. Tämän maisemaalueen rajaukseen sijoittuvat myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennetut ympäristöt Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus (RKY 2009) sekä osin Simojoen suun kulttuurimaisemat (RKY 1993). 2.3.2 Maisemamaakunta ja maisema-alueet Maisemamaakunnat ilmentävät maaseudun kulttuurimaisemien yleispiirteitä. Simo kuuluu ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mietinnön 1 (1993) mukaan maisemamaa-kuntajaossa Pohjanmaahan ja tarkemmassa seutujaossa Pohjois- Pohjanmaan jokiseutuun ja rannikkoon. "Pohjanmaa on laaja aluekokonaisuus, jonka luonne vaihettuu eri tekijöiden suhteen sekä etelästä pohjoiseen että rannikolta sisämaahan siirryttäessä. Yhteistä koko alueelle ovat suurehkot joet, selvärajaiset jokilaaksot ja näiden väliset lähes asumattomat selännealueet sekä suhteellisen tasainen maasto, jonka korkeusvaihtelut ovat yleensä vähäiset." Pohjois-Pohjanmaan jokiseudun ja rannikon tunnuspiirteitä ovat suoraan kohti merta laskevat virrat ja jokilaaksoissa sijaitsevat viljellyn maan vyöhykkeet. Alueella on mannerjäätikön kerrostamia moreenialueita sekä paikoin syvään veteen kasautuneita tasaisia savikkoalueita tai sora- ja hietikkoalueita. Järviä ei Pohjois-Pohjanmaan jokiseudulla ja rannikolla juurikaan ole, mutta aapasoita on runsaasti. 2.3.3 Arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt Simon tuulivoimapuistoalueiden läheisyydessä sijaitsevat valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristökohteet on esitetty kuvassa Kuva 5.

15 (43) Kuva 5. TuuliWatti Oy:n Simon tuulivoimapuistoalueiden lähiympäristöön sijoittuvat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet.

16 (43) Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat edustavimpia maaseudun kulttuurimaisemia, joita uhkaavat viljelyn loppuminen, rakennusten rapistuminen ja maisemaan sopimaton uudisrakentaminen (Ympäristöministeriö, 1993 b). Hankealueet eivät sijaitse valtakunnallisilla maisema-alueilla. Lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, Simojoen suun kulttuurimaisema-alue, sijaitsee lähimmillään noin 650 metrin etäisyydellä suunnitelluista tuulivoimaloista. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristökohteet antavat alueellisesti, ajallisesti ja kohdetyypeittäin monipuolisen kokonaiskuvan maamme rakennetun ympäristön historiasta ja kehityksestä. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) luettelo on päivitys vuoden 1993 (RKY 1993) inventoinnista. Tässä työssä on käytetty pääsääntöisesti uudempaa kohdeluetteloa, mutta RKY 1993 kohteet on myös huomioitu, koska ne sisältyvät osin uusiin RKY 2009 kohteisiin. Niiltä osin kun RKY 1993 kohteet eivät ole enää RKY 2009 listauksessa mukana, on kohteet säilyneet kuitenkin maakunnallisesti merkittävinä kohteina. Tiedot kohteista on tarkistettu museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY -sivustolta. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita (RKY 2009) Simon kunnassa ovat Pohjanmaan rantatien linjaus, Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus sekä Simon rautatieasema. Pohjanmaan rantatien linjaus sekä Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus ovat osa valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta "Simojoen suun kulttuurimaisemat". Simon rautatieasema sijaitsee Simon kuntakeskuksessa. Maakunnallisesti merkittävät maisema- ja kulttuurihistorialliset kohteet Maakunnallisesti arvokas maisema-alue Kuivajoen pohjoisranta sijaitsee Kuivaniemessä noin 2,5 km:n etäisyydellä Onkalon hankealueesta (Pohjois-Pohjanmaan liitto). Maakunnallisesti merkittäviksi alueiksi voidaan lukea myös RKY 1993 luettelossa mainitut Kuivaniemen kirkonkylä, Simojokivarren kulttuurimaisema sekä Karsikon entinen kalastajakylä. 2.4 Muinaisjäännökset YVA-menettelyn yhteydessä arkeologisesta inventoinnista on laadittu erillisraportti, jonka laatimisesta on vastannut Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy:stä arkeologi Kalle Luoto. Leipiön hankealueelta tunnetaan entuudestaan kaksi muinaisjäännöskohdetta. Hankealueen luoteisosassa sijaitsevat Keskimmäinen Varesharju [751010058], ajoittamaton rakkaröykkiö ja viisi rakkakuoppaa sekä Ylimmäinen Varesharju [751010022], ajoittamattomat rakka-kuopat. Keskimmäinen Varesharju sijoittuu suunnitellun tuulivoimalan L8 luoteispuolelle, noin 100 metrin etäisyydelle. Alueella havaittiin yksi mahdollinen rakkaröykkiö ja neljä rakkakuoppaa. Ylimmäisen Varesharjun läheisyyteen ei ole suunniteltu tuulivoimapuiston rakenteita, joten sille ei aiheudu vaikutuksia.

17 (43) Kuva 6. Leipiön tuulivoimapuistoalueen muinaisjäännökset. 2.5 Maa- ja kallioperä sekä topografia Simon alueella kallioperä on pääosin yli 2 miljardia vuotta vanhaa graniitti gneissialuetta, jossa vallitsevina kivilajeina ovat oligoglaasigraniitti- ja granodioottigneissi. Kallioperä muodostuu pohjagneissistä, jossa on graniittijuonteita. Simon rannikolla tulee selkeästi esiin graniittigneissialueille tyypillinen maiseman muotojen mataluus ja loivapiirteisyys (Simonkylän ja Simonniemen osayleiskaava 2001). Karsikon hankealueella kallioperä on tonaliittista gneissiä alueen eteläosassa ja graniittia alueen pohjoisosassa. Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon hankealueiden kallioperä on tonaliittista gneissiä (GTK 2012). Yleisin maalaji alueella on jäätikön pohjalle kerrostunut pohjamoreeni. Leipiön hankealueella maaperä on pohjoisosassa moreenia ja eteläosassa kivistä moreenia. Eteläosassa on laajempia kalliopaljastumia. Väliojankallioiden alueelle sijoittuu Simon kunnan laajimpiin lukeutuva kallioalue, jossa on myös louhos. Alueen keski- ja luoteisosassa esiintyy runsaimmin turvemaa-alueita, joissa suoaltaiden turpeen paksuus vaihtelee. Aivan alueen itälaidalla maaperä on karkeaa hietaa, hiekkaa ja soraa (GTK 2012). 2.6 Pinta- ja pohjavedet Leipiön alue sijaitsee pääosin Ruonanojan valuma-alueella (84.136). Hankealueen läntisimmät osat kuuluvat Vihtarinojan (84.138) ja itäisimmät Koivuojan (64.014)valuma-alueille. Ruonanoja saa alkunsa Väliojasta, joka virtaa hankealueen länsiosassa. Välioja on metsätalouden toimissa oikaistu ja luonnontilansa menettänyt uoma. Välioja muuttuu Kemintien jälkeen nimeltään Myllyojaksi ja tämän jälkeen Ruonanojaksi ja se laskee Perämereen Simojokisuun suistoalueen pohjoispuolella. Leipiön hankealueella ei ole muita pintavesiä runsaita metsäojituksia lukuun ottamatta. Alueen itäpuolella virtaa soilta alkunsa saava Simojokeen laskeva Koivuoja. Leipiön hankealuetta lähin pohjavesialue on I-luokan Palokankaan pohjavesialue, joka sijaitsee suunnittelualueen luoteispuolella, noin 1 200 m etäisyydellä. Haarainkankaan luokan II-pohjavesialue (1275105 A) sijaitsee noin 1 400 m ja Haarainkankaan I- luokan pohjavesialue noin 2 800 m etäisyydellä hankealueesta luoteeseen.

18 (43) 2.7 Kasvillisuus ja luontokohteet Kivennäismaan metsäalueet ovat pääosin kasvupaikkatyypeiltään kuivahkoja ja tuoreita kankaita. Kallioisilla alueilla esiintyy niukemmin kuivia kankaita ja alueen itäosassa Leipiönpalon Karhumaan alueella on tuoreita ja lehtomaisia kankaita. Kangasmetsissä esiintyy pienialaisia soistumia, jotka ovat tyypiltään varputurvekangasta. Leipiön hankealueen eteläosan moreenimaaperän kangasmaat ovat kivikkoisia ja alueella on jonkin verran myös kalliopaljastumia. Hankealueen etelä- ja keskiosissa kivennäismaan metsät ovat pääosin kuivahkoja mäntyvaltaisia ja varsin kivikkoisia kankaita, jotka ovat puustoltaan keskimäärin hyvin nuoria. Etenkin alueen länsiosiin sijoittuu kuivan kankaan männiköitä ja Keskimmäisen Varesharjun alueella esiintyy rakkakivikkoa. Rakka-alue on pienialainen ja ympäröivää puustoa on käsitelty. Hankealueen pohjoisosassa esiintyy ojitettujen ja vahvasti muutettujen korpien alueita. Alueen keskivaiheilla Väliojan varrella esiintyy lehtomaisen kankaan piirteitä. Pohjoisosassa Väliojan varsi rehevämpänä kasvualustana on aikoinaan raivattu pelloiksi. Väliojan ja Iso-Leipiön alueella on edelleen avointa niittyä sekä koivikkoa kasvavia entisiä peltoja. Alueen metsät ovat voimakkaassa metsätalouskäytössä ja etenkin keski- ja eteläosassa esiintyy runsaasti tuoreita hakkuualoja. Alueella on runsaasti nuoria taimikoita sekä vastikään hakattuja siemenpuustoisia päätehakkuualoja. Eteläosassa Vähäojankallion alueella on soranotto-alue. Aluetta halkovan Väliojan varren metsät ovat voimakkaasti käsiteltyjä. Varesharjujen alueelle sijoittuu metsäkuvio, josta Lapin Metsä-keskus on maksanut maanomistajalle kestävän metsätalouden rahoituksen mukaista ympäristötukea. Kohde on runsaslahopuustoinen kangasmetsä. Hankealueen pohjoisosa on erittäin soinen ja sinne sijoittuvat hankealueen edustavimmat suoluontokohteet. Hoikkasuon ja Iso-Leipiön alueet ovat ojittamattomia yhdistelmätyypin aapasoita. Hoikkasuon alue on suotyypeiltään vaihtelevaa ja suoalueella esiintyy muutamia puustoisia kangasmetsäsaarekkeita. Suotyypeiltään Hoikkasuo on monipuolinen keskiravinteisten nevojen ja rämeiden muodostama kokonaisuus ja sen länsilaidalle sijoittuu reheviä korpia. Iso-Leipiön suoalue on Hoikkasuota karumpi ja sen laiteita on ojitettu, mutta ojitukset eivät vaikuta suon keskiosien karuihin nevoihin. Alueen keskiosassa, Hoikkasuon ja Iso-Leipiön välisellä alueella sekä Leipiniemen itäpuolella, on runsaasti ojitettua turvemaata, joka on nykyisellään puustoltaan nuorta korpimuuttumaa, varputurvekangasta sekä isovarpurämeen ojikkoa. Eteläosassa luonnontilaisia soita on hyvin niukasti ja ainoa edustava yhdistelmätyypin nevaräme sijoittuu Vähäojankallion pohjoispuolelle. Hankealueen korpikohteet ovat Hoikkasuon länsipuolisia kapeita korpikuvioita lukuun ottamatta vahvasti ojitettuja ja nykyisellään pääosiin turvekangasmuuttumia. Suunniteltujen voimalapaikkojen, voimaloita yhdistävän huoltotiestön tai maakaapeloinnin alueille ei sijoitu merkittäviä luontotyyppejä tai huomionarvoista kasvilajistoa. Voimalalle nro 7 rakennettava tielinjaus rajautuu arvokkaan suoluontokohteen etelälaiteeseen, missä on uhanalaisen kasvilajin esiintymä. 2.7.1 Arvokkaat luontokohteet Arvokkaiksi luontotyypeiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää alueen luontoarvoja. Luontotyyppejä suojellaan tai muutoin huomioidaan maankäytössä

19 (43) luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein arvokasta eliölajistoa. Merkittävimmät luontotyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LsL 29 ) ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Tuulivoimapuiston suunnittelualueelle ei sijoitu luonnonsuojelulain mukaisia arvokkaita luontotyyppejä. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös maankäytön suunnittelussa. Leipiön alueelle sijoittuu yksi metsätalouden ympäristötukikohde, josta maanomistaja saa korvausta (Lapin metsäkeskus, T. Palén 11.3.2013). Vesilaissa on pilaamis-, muuttamis- ja sulkemiskielto, joka koskee 2 luvun 11 ja 3 luvun 2 :ssä lueteltuja kohteita, eli alle hehtaarin suuruisia lampia sekä pieniä puroja, lähteitä ja lähteikköjä. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 ja siinä uhanalaisuutta on arvioitu erikseen koko maassa, Pohjois-Suomessa ja Etelä- Suomessa (Raunio ym. 2008). Suunnittelualue sijoittuu Keskiboreaaliselle Pohjanmaan rannikon alueelle, joka luetaan uhanalaisuusarvioinnissa Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi on myös muutoin huomioitu mm. metsälaissa ja luonnonsuojelulaissa. Suunnittelualueen arvokkaiden luontokohteiden kuvauksissa on esitetty niiden luokituksen mukainen uhanalaisuus. Talousmetsien luontotyyppejä ei ole käsitelty uhanalaisuusluokituksen kannalta, sillä niiden edustavuus on yleensä heikko. Luontotyypin määritelmä käsittää luontaisesti kehittyviä ja erirakenteisia metsien kasvupaikkatyyppejä, joita talousmetsissä harvemmin esiintyy. Leipiön tuulivoimapuiston kaava-alueella sijaitsevat seuraavat arvokkaat luontokohteet: Hoikkasuo; lettonevat ja rämeet, saranevat, sarakorvet (Leipiö, luontokohde 1) Hoikkasuon alue muodostaa luontokohteen, joka sisältää rehevämpiä suotyyppejä ojittamattomalla avosuolla sekä sen länsipuolisia, osin muuttuneita korpikohteita. Hoikkasuon avoimet keskiosat ovat edustavimmillaan yhdistelmätyypin lettonevarämettä. Laiteiltaan suo on oligomesotrofista sararämettä, sarakorpea, luhtanevakorpea sekä tupasvillarämettä ja korpea. Hoikkasuon länsipuoliset korvet ovat osin sekapuustoisia ja luhtaisia ruoho- ja heinäkorpia, joita metsälaki määrittelee arvokkaiksi elinympäristöiksi. Ojittamattomalla avosuoalueella esiintyy myös muutama pienialainen kangasmetsäsaareke. Rehevyyden ilmentäjinä Hoikkasuolla esiintyvät alueellisesti uhanalainen (RT, 3a) ja rauhoitettu (LsL 42 ) suovalkku (Hammarbya paludosa), valtakunnallisesti vaarantunut (VU) suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata), läheisellä Pohjanmaan alueella alueellisesti uhanalainen (RT, 3a) pussikämmekkä (Coeloglossum viride) sekä Suomen kansain-välisiin erityisvastuulajeihin lukeutuva vaaleasara (Carex livida).

20 (43) Metsälain (MetsäL. 10 ) mukaisina erityisen tärkeinä elinympäristöinä Hoikkasuon suoluontokohteelta voidaan lukea kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomalla suolla, niukkapuustoiset suot sekä ruoho- ja heinäkorvet. Uhanalaisista suotyypeistä alueella esiintyvät lettonevarämeet (CR), sararämeet (VU), lettonevat (CR), ruoho- ja heinäkorvet (EN) sekä sarakorvet (VU). Iso-Leipiö; luonnontilaisen kaltaiset aapasuot (Leipiö, luontokohde 2) Iso-Leipiön suoalue on Hoikkasuota huomattavasti karumpi. Suon laiteita on ojitettu, mutta keskiosat edustavat yhdistelmätyypin nevarämeitä, joissa nevaosa on lyhytkorsinevaa ja rämeet tupasvillarahkarämeitä. Suon poikki kulkeva Leipiöoja on suo-ojituksissa oikaistu ja sen laiteet ovat kuivahtaneet. Tämän vuoksi suon edustavat osat jakaantuvat kahteen erilliseen alueeseen. Suon laitella esiintyy isovarpurämeitä ja tupasvillasararämeitä. Nevalaiteen niukkapuustoiset suotyypit voidaan lukea metsälain (MetsäL. 10 ) kohteisiin vähäpuustoiset suot. Uhanalaisista luontotyypeistä suoluontokohteilla esiintyvät lyhytkorsirämeet (VU) Väliojankallio; nevaräme (Leipiö, luontokohde 3) Pienialainen, mutta ojittamattomana edustava suoluontokohde sijoittuu Väliojankallioiden tuntumaan. Kallioiset talousmetsäalueet ympäröivät suota ja metsiä on paikoin voimakkaasti käsitelty. Kallioiden välisen painanteen suo on yhdistelmätyypin lyhytkorsinevarämettä (LhKNR) ja metsälaiteiltaan rahkarämettä. Ravinteisuudeltaan suo on karua oligotrofista ly-hytkorsinevaa, jossa rämemättäät vuorottelevat. Laiteiltaan suo on karua rahkarämettä. Eri-tyistä vaateliaampaa putkilokasvi- tai sammallajistoa suolla ei havaittu. Metsälain 10 :n mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä luontokohteeseen sisältyvät kitu- ja joutomaan elinympäristöinä vähäpuustoiset suot. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa paikalliset suoyhdistymätyypit on jätetty arvioimatta. 2.7.2 Uhanalainen ja arvokas lajisto Leipiön alueelle ei sijoitu silmälläpidettäviä, alueellisesti uhanalaisia ja rauhoitettuja lajeja. Uhanalaiset, kansainväliset vastuulajit ja alueellisesti huomionarvoiset lajit alueella on kuvattu seuraavassa: Uhanalaiset Suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) on vaarantunut (VU) ravinteisten ja keskiravinteisten soiden näyttävä kämmekkälaji. Sitä esiintyy Lapin kolmion lettoalueilla kohtalaisen yleisesti. Suopunakämmekkä osoittaa kasvupaikkansa rehevyyttä ja vesitasapainon tiettyä säilymistä, vaikka ympäristö olisikin ojitettu. Laji kasvaa ravinteisten lettojen mätäspinnalla. Inventoinnissa sitä havaittiin Leipiössä yhdellä lettokohteella. Kansainväliset vastuulajit Vaaleasaraa (Carex livida) esiintyy mesotrofisilla suoluontokohteilla Leipiön hankealueella. Vaaleasara esiintyy keski- ja runsasravinteisten lettojen väli- ja rimpipinnalla, muodostaen usein laajoja sinivihreänä erottuvia kasvustoja. Lapin kolmion alueella vaaleasara on varsin yleinen, eikä se lukeudu alueellisesti uhanalaisten joukkoon. Laji on kuitenkin Suomen kansainvälinen vastuulaji. Leipiön hankealueella vaaleasaraa esiintyy arvokkaiksi rajatuilla lettoisilla suoluontokohteilla.

21 (43) Alueellisesti huomionarvoiset 2.8 Linnusto 2.8.1 Pesimälinnusto Pohjanhoikkaängelmä (Thalictrum simplex ssp. boreale) on hoikkaängelmän pohjoisempi alalaji, joka viihtyy tulvavesivaikutteisilla rehevillä rannoilla ja lehdoissa. Lajia havaittiin Leipiön sähkönsiirtoreitin lehtokorvesta, Koivuojan varrelta. Simon tuulivoimapuistot ja niiden sähkönsiirtoreitit sijoittuvat valtakunnallisessa lintuatlaskartoituksessa (Valkama ym. 2011) kahdeksan atlasruudun alueelle, joissa havaittiin atlaksen aikana yhteensä 163 lintulajia ja 150 lajia tulkittiin varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Simon alueella pesivän maalinnuston keskitiheys on luokkaa 125 150 paria / km 2 (Väisänen ym. 1998). Simon tuulivoimapuistojen hankealueille kohdennettujen pesimälinnustolaskentojen yhteydessä alueilla havaittiin yhteensä 70 lintulajia, joista 67 lajia tulkittiin varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Hankealueittain varmasti tai todennäköisesti pesivien lintulajien lukumäärä vaihteli Onkalon 60 lajista, Leipiön 54 lajiin ja Halmekankaan 44 lajiin. Voimalapaikoilla toteutettujen pistelaskentojen perusteella hankealueiden selkeästi yleisimmät ja runsaslukuisimmat pesimälajit olivat Suomen runsaslukuisimmat pesimälajit pajulintu ja peippo. Muita hankealueilla runsaslukuisina pesiviä lajeja olivat esimerkiksi metsäkirvinen, punarinta, vihervarpunen ja laulurastas. Hankealueiden pesimälinnusto koostuu pääosin Perämeren pohjukan rannikkoalueelle tyypillisistä metsä- ja suovaltaisten talousmetsäalueiden tavanomaisista lintulajeista. Suurin osa hankealueista on eriasteisten metsänkäsittelytoimien seurauksena pirstoutunut hakkuualojen, rämeojitusten, eri-ikäisten taimikoiden sekä havumetsien ja havupuuvaltaisten sekametsien muodostamaksi mosaiikiksi, missä elävä lajisto käsittää enimmäkseen Suomen oloissa yleisiä ja runsaita metsälintulajeja. Laajoihin hankealueisiin sisältyy luonnollisesti myös pienipiirteisesti vaihettuvia ja linnustollista monimuotoisuutta lisääviä elinympäristöjä. Hankealueiden vesi- ja kosteikkolinnusto on kohtuullisen niukkaa sopivien elinympäristöjen vähäisyydestä johtuen. Vaatimattomissa olosuhteissa ja vähäisissä ojissakin pesivä tavi havaittiin jokaisella hankealueella. Suurin osa hankealueiden soista on voimakkaasti ojitettuja, mutta hankealueille sijoittuu vielä joitain linnustollisesti huomionarvoisia pienempiä ja avoimia ojittamattomia suoalueita. Suurin osa hankealueista sijoittuu suhteellisen rauhallisena pysyneille metsäalueille, jotka ovat petolintujen ja pöllöjen potentiaalisia elinalueita. Onkin todennäköistä että hankealueilla saattaa ravintotilanteesta riippuen pesiä useampiakin petolintu- ja pöllölajeja. Hankkeen pesimälinnustoselvitysten aikana petolintuja havaittiin vain vähän, koska selvitysten aikaan alueen ravintotilanne oli ilmeisen heikko. Metsähallituksen petolinturekisterin mukaan alle 10 km etäisyydellä hankealueista ei sijaitse tiedossa olevia ja käytössä olevia merikotkan, maakotkan tai muuttohaukan pesäpaikkoja. Simojokisuiston alueelle ja sen edustan saaristoon sijoittuu todennäköinen merikotkan reviiri, jonka pesäpaikkaa ei kuitenkaan ole vielä tiedossa. Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksirekisterin mukaan hankealueiden läheisyyteen sijoittuu muutamia käytössä olevia sääksen pesäpaikkoja. Hankealueille sijoittuu paikoin komeita vanhan ja varttuneemman metsän kuusikoita, joissa on runsaasti lahopuuta ja jonkun verran myös kolopuita.

22 (43) 2.8.2 Muuttolinnusto Alueen metsäkanalintukannat ovat kohtalaisen vahvoja, ja etenkin teeriä havaittiin paikoitellen runsaasti. Leipiössä havaittiin metsoja. Pyitä esiintyy etenkin alueen vanhoissa ja varttuneemmissa kuusikoissa sekä kuusivaltaisissa sekametsissä. Lisäksi huomionarvoisista lajeista mainitaan voimakkaasti viime vuosina taantunut pohjansirkku, joita havaittiin useampia laulavia yksilöitä jokaisella hankealueella. Perämeren rannikko muodostaa linnuille luonnollisen muuton johtolinjan, missä Simon kohdalla mantereen yllä muuttavat linnut matkaavat keväällä pääasiassa rannikon suuntaisesti luoteeseen ja pohjoiseen. Pääasiassa Oulunseudun kerääntymisalueen IBAalueella (Siikajoki Lumijoki Hailuoto Liminka Tyrnävä) lepäilevät joutsenet, hanhet ja kurjet jatkavat muuttomatkaansa hajaantuen pohjoisen ja koillisen suuntiin, jolloin niiden muutto ei tiivisty Perämeren pohjoiselle rannikolle yhtä voimakkaasti kuin etelämpänä Kalajoen Raahen alueella. Sen sijaan Iin ja Simon rannikon yllä muuttaa keväällä huomattavia määriä luoteeseen ja pohjoiseen matkaavia petolintuja, joista osa on kiertänyt Hailuodon kautta Haukiputaalle ja Iin eteläosiin, osan muuttaessa huomattavasti itäisempää reittiä saapuen mantereen päältä rannikolle Perämeren pohjukassa. Simon rannikkoalueella muuttaa myös runsaasti mm. kurkia ja sepelkyyhkyjä. Perämeren läpi koilliseen muuttavat kuikkalinnut ja arktisilla alueilla pesivät sorsalinnut kohtaavat mantereen Simossa ja Iin pohjoisosissa, mistä ne suuntaavat korkealle mantereen ylle idän ja koillisen välisiin ilmansuuntiin. Syysmuuton osalta tilanne on periaatteessa päinvastainen kuin keväällä. Perämeren pohjukka sekä luode-kaakko -suuntainen rannikkolinja keräävät pohjoisesta saapuvia lintuja kapealle rantalinjaa seuraavalle vyöhykkeelle. Simon ja Iin rannikkoalueella pääosa kaakon suuntaan muuttavista linnuista (etenkin petolinnuista) jatkaa mantereen yllä kaakkoon rannikon kääntyessä etelään, ja pienempi osa linnuista jatkaa rannikon suuntaisesti etelään. Etenkin Iin rannikkoalueella on viime vuosina havaittu syksyisin hyvin vilkasta petolintumuuttoa, joka tapahtuu luonteeltaan samankaltaisena myös pohjoisempana Simon alueella. Simossa petolintujen muuttoväylä on kuitenkin hieman leveämpi, eikä sinne muodostu samankaltaista ja yhtä merkittävää muuton pullonkaula-aluetta kuin Iin pohjoisosiin. Simon tuulivoimapuistojen hankealueista Onkalo, Halmekangas ja Leipiö ovat muuttolinnuston kannalta hyvin samankaltaisia, koska ne sijoittuvat selvästi rannikkolinjan mantereen puolelle. Onkalon hankealueen kautta muuttaa enemmän rantaviivaa seuraavia lintuja, kun taas joidenkin lajien muuttovirta tiivistyy enemmän kauemmas rantaviivasta sijoittuvien Leipiön ja Halmekankaan hankealueiden kohdalle. Simon tuulivoimapuistojen muutontarkkailun vertailuaineistona käytettiin sekä keväällä että syksyllä noin 15 km eteläkaakkoon sijaitsevan Iin Myllykankaan havaintoaineistoja (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2012; Kalle Simonen, kirjall. ilm.). Myllykankaan havaintoaineisto on kattavampi ja kerätty pidemmän ajanjakson aikana kuin Simon havaintoaineisto, joten Myllykankaan ja Iin rannikkoalueen ilmoitetut muuttajamäärät ovat suurempia. Vuoden 2012 havaintojen perusteella Perämeren pohjoisosan kiertävä lintujen muuttovirta on tiiveimmillään Iin rannikkoalueella, muodostaen alueelle selkeän muuton pullonkaula-alueen. Vatunginniemen jälkeen ja Kuivaniemen kirkonkylän alueella Perämeren rannikkolinja kääntyy enemmän länteen, mistä syystä lintujen muuttovirta hajaantuu enemmän, kuin mitä se on etelämpänä Iin rannikolla.

23 (43) 2.9 Eläimistö 2.9.1 Eläimistön yleiskuvaus Leipiön tuulivoimapuiston alue sijoittuvat Suomen eliömaantieteellisessä aluejaossa Oulun Pohjanmaan ja Peräpohjolan eliömaakuntien rajalle, missä esiintyy Perämeren pohjoiselle rannikkoseudulle tyypillistä havumetsävyöhykkeen eläinlajistoa. Alueen eläimistö koostuu pääosin metsätalousvaltaisille alueille tavanomaisesta ja alueellisesti yleisestä nisäkäslajistosta, jonka elinalueita monipuolistavat mosaiikkimaisesti vaihtelevat suo- ja metsäluontotyypit sekä pienet ihmistoiminnan alaiset viljelysalueet. Laajemmin tarkasteltuna hankealueella esiintyy Perämeren pohjoisen rannikkoalueen kangasmaille tyypillisiä ja tavanomaisia nisäkkäitä, joista runsaimpia ovat mm. orava, metsäjänis ja kettu sekä joukko erilaisia pikkunisäkkäitä. Soiden ja kangasmaiden sekä talousmetsän hakkuiden ja eri-ikäisten taimikoiden mosaiikkimainen vuorottelu muodostaa monentyyppisiä elinympäristöjä muun muassa hirvikannan eduksi. Hirvieläimistä alueella tavataan lisäksi metsäkaurista sekä ei-luonnonvaraisena poroa. 2.9.2 Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetellaan yhteisön tärkeänä pitämät ns. tiukan suojelujärjestelmän eläinlajit, joiden luonnossa selvästi havaittavan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain 49 perusteella kiellettyä. Simon tuulivoimapuistojen hankealueilla saattaa esiintyä inventointien tulosten perusteella sekä muun täydentävän aineiston perusteella luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitusta lajistosta ainakin pohjanlepakkoa, saukkoa, suurpetoja sekä viitasammakkoa. Saukko Saukko on EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, minkä lisäksi se on luokiteltu viimeisimmässä uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäväksi (NT) (Rassi ym. 2010). Saukko elää koko Suomessa ja sen elinympäristöiksi soveltuvat monenlaiset vesialueet, mutta erityisesti se suosii puhdasvetisiä pieniä järviä ja jokireittejä. Vesistöstä toiseen siirtyessään se voi kulkea kaukanakin rannasta, ja sen elinpiirin on arvioitu käsittävän noin 20 40 kilometriä vesistöreittejä. Saukon pääravintoa ovat kalat ja sammakkoeläimet. Simon tuulivoimapuistojen luontoselvitysten aikana ei havaittu merkkejä saukon esiintymisestä alueella. Hankealueilla tai sähkönsiirron voimajohtoreittien alueella sijaitsee melko vähän saukon elinympäristöksi soveltuvia luonnontilaisia pienvesiä, mutta lajin esiintyminen alueella on kuitenkin mahdollista. Liito-orava Liito-orava on EU:n luontodirektiivin IV (a) laji, minkä lisäksi se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) viimeisimmän uhanalaisuusluokituksen mukaan (Rassi ym. 2010). Liito-oravan levinneisyyden painopiste on Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisrajan kulkiessa noin Oulu Kuusamo -linjalla. Levinneisyyden pohjoisosissa lajin esiintyminen on hyvin laikuittaista (Hanski ym. 2001), eikä sen tiedetä esiintyvän Simon alueella. Tuulivoimapuistojen hankealueilla on paikoin liito-oravan elinympäristöksi soveltuvaa vanhaa ja varttunutta kuusivaltaista sekametsää, mutta lajista ei tehty havaintoja luontoselvitysten yhteydessä. Liito-oravan esiintyminen tuulivoimapuistojen tai sähkönsiirron voimajohtojen alueella arvioidaan sen levinneisyyden osalta hyvin epätodennäköiseksi.

24 (43) Suurpedot EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetelluista suurpedoista Simon tuulivoimapuistojen hankealueilla sekä niiden sähkönsiirron voimajohtoreittien alueella saattaa esiintyä aika ajoin lähinnä karhua ja ilvestä. Tuoreimmassa uhanalaisluokituksessa karhu ja ilves on arvioitu vaarantuneiksi (VU) (Rassi ym. 2010). Kaikki suurpetomme suosivat ensisijaisesti rauhallisia metsä- ja suoalueiden pirstomia salomaita, missä ihmistoiminta on luontaisesti vähäistä. Lajien elinpiirin koko on yleensä vähintään useita kymmeniä tai jopa useita satoja neliökilometrejä, jolloin niiden elinalueille mahtuu monenlaisia ihmistoiminnankin alaisia elinympäristöjä. Simon tuulivoimapuistojen luontoselvitysten aikana ei havaittu merkkejä suurpetojen esiintymisestä alueella, mutta syksyn arkeologisen inventoinnin aikaan Leipiön hankealueella havaittiin merkkejä karhun liikkumisesta alueella. Lisäksi Simon tuulivoimapuistojen YVA-ohjelman yleisötilaisuudessa ilveksen kerrottiin tappaneen poron Onkalon tuulivoimaloiden läheisyyteen. Onkin lähes varmaa, että karhua ja ilvestä esiintyy aika-ajoin hankealueilla ja niiden sähkönsiirron voimajohtoreittien alueella. Susia alueella saattaa liikkua satunnaisesti. Susi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa, ja laji kuuluu poronhoitoaluetta lukuun ottamatta myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajistoon. Viitasammakko Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, mutta sitä ei ole luettu Suomessa uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien joukkoon (Rassi ym. 2010). Viitasammakkoa tavataan lähes koko maassa, ja esimerkiksi entisen Oulun läänin alueella sekä Keski- Suomessa se on paikoin yleinen ja runsaslukuinen. Laji elää kosteissa elinympäristöissä, etenkin rehevillä rannoilla ja soilla, mutta paikoin myös huomattavasti vaatimattomammissa elinympäristöissä kuten metsäojissa. Viitasammakko on hyvin paikkauskollinen ja saattaa pysytellä hyvinkin pienellä alueella koko kesän, ja palata samalle paikalle myös seuraavana vuonna. Viitasammakot kerääntyvät lisääntymisaikana kutupaikoille, mitkä ovat yleensä sammakon kutupaikkoja rehevämpiä ja kosteampia alueita. Se kutee yleensä tulvivien lampien ja merenlahtien tai rehevien järvien rannoilla ja sen on todettu suosivan sammakkoa laajempia vesialueita. Tuulivoimapuistoalueiden luontoselvitysten aikana ei tehty havaintoja viitasammakon esiintymisestä alueella. Viitasammakolle soveltuvia elinympäristöjä sijoittuu hankealueille ja sähkönsiirron voimajohtoreittien varrelle sijoittuvien vesistöjen alueella. Lajin levinneisyydestä ja potentiaalisten elinympäristöjen määrästä johtuen viitasammakon esiintyminen hankealueilla ja sähkönsiirron voimajohtoreittien alueella arvioidaan todennäköiseksi, varsinkin kun laji kelpuuttaa elinalueikseen paikoin myös karumpia vesistöjä ja metsäojia. Lepakot Suomessa on tavattu kaikkiaan 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat luonnonsuojelulain (LSL 38 ) nojalla rauhoitettuja. Kaikki maamme lepakot kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EURO-BATS-sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee myös pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä.

25 (43) 2.10 Natura-alueet Lepakoista käytännössä vain pohjanlepakkoa sekä mahdollisesti viiksisiippaa/isoviiksisiippaa arvioidaan esiintyvän säännöllisesti Simon alueella. Pohjanlepakko esiintyy usein asutuksen läheisyydessä, sopivan suojaisilla ja pienipiirteisillä metsäalueilla, mutta myös pihapiireissä ja puistoissa, missä on riittävästi puustoa ympärillä. Lajin on todettu viihtyvän erilaisten elinympäristöjen raja-alueilla, kuten peltojen ja hakkuiden reuna-alueella sekä teiden yllä, ja välttelevän suurempien metsien sisäosia sekä laajoja avoimia alueita. Pohjanlepakko saalistaa lentäviä hyönteisiä pääasiassa erilaisten aukioiden kuten tien, pellon tai hakkuun laiteilla, kosteikoiden reuna-alueilla ja pihoilla. Sen päiväpiilopaikat sijaitsevat esim. rakennuksissa, puiden koloissa ja erilaisissa onkaloissa. Simon tuulivoimapuistojen hankealueiden lepakkoselvitysten yhteydessä alueilla havaittiin vain hyvin vähän lepakoita, ja kaikki havaitut lepakot olivat pohjanlepakoita. Kaikki havainnot koskivat yksittäisiä ruokailevia pohjanlepakoita, eikä hankealueilta löydetty useamman lepakon keskittymiä. Eri kartoituskierroksilla tehdyt lähekkäiset havainnot saattavat koskea myös samoja yksilöitä. Syksyn 2012 kartoituskierroksilla lepakoita havaittiin enemmän kuin kesällä 2013, koska syksyllä lisääntymiskoloniat ovat hajonneet ja lepakot jakaantuneet tasaisemmin niiden ympäristöön. Havaitut lepakot liikkuivat pääasiassa metsäteiden ja polkujen yllä ruokailemassa. Onkalon tuulivoimapuiston hankealueella yhden pohjanlepakon havaittiin lentävän pitkin rakennettujen tuulivoimaloiden huoltotietä, jolloin lepakko lensi toiminnassa olevan tuulivoimalan alapuolelta alle 10 metrin korkeudessa. Yleispiirteisten lepakkoselvitysten perusteella Simon tuulivoimapuistojen lepakkotiheys on hyvin alhainen, eivätkä hankealueet ole merkittäviä lepakoiden esiintymisalueita. Toteutettujen lepakkoselvitysten sekä muiden luontoselvitysten perusteella hankealueilla ei todennäköisesti sijaitse lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Havaittujen lepakoiden vähäisen määrän ja havaintojen alueellisen jakaantumisen sekä elinympäristöjen ominaispiirteiden (mm. metsätyypit, puuston ikä, kolopuuston esiintyminen, vanhat rakennukset) perusteella hankealueilta ei tunnistettu lepakoille tärkeitä alueita. Hankealueiden ulkopuolisilla kohteilla, etenkin Onkalon kylän alueella, saattaa olla lepakoille alueellista merkitystä, ja alueella saattaa sijaita myös mahdollisia lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspakkoja. Suunniteltujen Simon tuulivoimapuistojen ympäristövaikutusten mahdolliselle vaikutusalueelle ja alle 10 km etäisyydelle Simon tuulivoimapuistojen hankealueista sijoittuu kaikkiaan kahdeksan Natura-aluetta. Natura-alueista Iso Saarisuo Hoikkasuo Musta-aapa (FI1301604), Kirvesaapa (FI1300505), Martimoaapa Lumiaapa Penikat (FI1301602) ja Perämeren saaret (FI1300302) on liitetty Natura 2000- verkostoon sekä luonto- (SCI = Site of Community Interest) että lintudirektiivin (SPA = Special Protected Area) mukaisina kohteina. Kyyttikarinnokka (FI1101406), Musta-aapa (FI1300507), Nikkilänaapa (FI1301605) ja Simojoki (FI1301613) on sisällytetty Natura 2000-verkostoon vain luontodirektiivin (SCI) mukaisina kohteina. Hankealueille ei sijoitu Natura-alueita, eikä hankkeiden sähkönsiirtoon suunnitellut voimajohdot kulje uudessa johtokäytävässä Natura-alueiden halki.

26 (43) Leipiön tuulivoimapuisto Kuva 7. Simon tuulivoimapuistojen hankealueiden ympäristöön sijoittuvat Natura-alueet ja luonnonsuojelualueet. 2.11 Luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelman kohteet Leipiön hankealueen lähiympäristöön ei sijoitu perustettuja luonnonsuojelualueita. Lähimmät perustetut luonnonsuojelualueet sijoittuvat Simonniemen länsipuolelle yli 4 kilometrin etäisyydelle Leipiön hankealueen tuulivoimaloista. Leipiön tuulivoimapuiston hankealueen tai sähkönsiirron alueelle ei sijoitu luonnonsuojeluohjelmien tai niitä vastaavien ohjelmien kohteita. Suurin osa lähialueelle sijoittuvista luonnonsuojeluohjelmien kohteista sijoittuu Natura-alueille. 2.12 Kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet Kansainvälisesti tärkeät lintualueet eli IBA-alueet (IBA = Important Bird Are) on BirdLife Internationalin hanke tärkeiden lintukohteiden tunnistamiseksi ja suojelemiseksi maailmassa. IBA-alueverkostolla on vahva asema kansainvälisessä

27 (43) linnuston suojelutyössä ja hanke nimettiin vuonna 2010 yhdeksi kolmesta maapallon biodiversiteetin tilaa mittaavasta YK:n Millennium -mittarista. Maailmasta on löydetty noin 10 000 kansainvälisesti tärkeää lintualuetta, joista Suomessa sijaitsee 97 aluetta (Heath & Evans 2000). FINIBA-alueet ovat Suomen tärkeitä lintualueita, jotka on valittu Suomen ympäristökeskuksen ja BirdLife Suomen suorittamissa kartoituksissa (Leivo ym. 2001). FINIBA-hankkeella ei ole virallista suojeluohjelman statusta, mutta suurin osa FINIBAalueista kuuluu esimerkiksi lintuvesien suojeluohjelmaan tai Natura 2000-verkostoon. Simon tuulivoimapuistojen hankealueiden ympäristöön sekä niiden arvioidulle vaikutusalueelle sijoittuu yksi IBA- ja viisi FINIBA-aluetta. 3 Tuulivoimapuiston yleissuunnittelu ja tuulivoimapuiston rakenteet 3.1 Tuulivoimapuiston suunnittelu ja tuulivoimaloiden sijoitus TuuliWatti Oy on vastannut Leipiön tuulivoimapuiston yleissuunnittelusta. Leipiön tuulivoimapuistoon on jo rakenteilla 4 tuulivoimalaitosta ( Leipiö I ). Rakenteilla olevien tuulivoimalaitosten yksikköteho on 4,5 MW, napakorkeus 140 metriä ja kokonaiskorkeus 204 metriä. Rakenteilla olevien tuulivoimaloiden lisäksi Leipiön alueelle suunnitellaan sijoitettavaksi 13 uutta tuulivoimalaa ( Leipiö II ), joiden yksikköteho olisi 3-5 MW, napakorkeus 140-160 metriä ja kokonaiskorkeus 200-240 metriä. Leipiön alueelle sijoittuisi siis yhteensä 17 tuulivoimalaa. Tuulivoimapuisto muodostuu tuulivoimaloista perustuksineen, tuulivoimaloiden välisistä huoltoteistä, tuulivoimaloiden välisistä maakaapeleista (20 kv) ja sähköasemista. Valtakunnan verkkoon liittymistä varten YVA:ssa on tarkasteltu myös uuden ilmajohdon (110 kv) ja sähköaseman rakentamista. Kuva 8. Leipiön tuulivoimapuiston suunnitelma.

28 (43) 3.2 Tiestö 3.3 Sähkönsiirto Leipiön ensimmäisen rakennusvaiheen työmaaliikennettä varten on rakennettu uusi noin kilometrin mittainen tieyhteys Kontiontien kautta. Hankealueella uutta tietä voimalapaikoille on rakennettu yhteensä noin 750 metriä. Muutoin hankealueella hyödynnetään olemassa olevia tiepohjia (noin 3 kilometrin matkalla). Leipiö II alueen 13 tuulivoimalan rakentamista varten toteutetaan uusi tieyhteys pohjoisempaa Pohjoispuolen tieltä. Hankealueella rakennetaan uusia teitä noin 9 kilometriä ja olemassa olevia tiepohjia hyödynnetään noin 1,5 kilometrin matkalla. Tuulivoimapuiston tiet ovat noin 6 metriä leveitä ja sorapintaisia. Rakennettavien teiden ja liittymien mitoituksessa on otettava huomioon, että tuulivoimaloiden roottorien lavat tuodaan paikalle yli 50 m pitkinä erikoiskuljetuksina. Tämän takia liittymät ja kaarteet vaativat normaalia enemmän tilaa. Tuulipuiston sisäinen sähkönsiirto toteutetaan huoltoteiden yhteyteen rakennettavilla maakaapeleilla (20 kv). Rakenteilla olevia tuulivoimaloita (4 kpl) varten on rakenteilla sähköasema olemassa olevan 110 kv Raasakka-Isohaara voimajohdon varteen. Kaavan mahdollistamia uusia tuulivoimaloita varten on suunniteltu toinen sähköasema saman Raasakka-Isohaara voimajohdon varteen, johon uudet tuulivoimalat (13 kpl) liitetään YVA:ssa tarkastellun sähkönsiirtovaihtoehdon VEA mukaan. YVA:n sähkönsiirtovaihtoehdossa VEB rakennetaan Leipiön sähköasemalta 110 kv ilmajohto Keminmaan Taivalkosken sähköasemalle. Rakennettavan ilmajohdon pituus on noin 36 kilometriä. YVA:n sähkönsiirtovaihtoehdossa VEC rakennetaan Simoon olemassa olevan 400 kv Keminmaa-Pikkarala voimajohdon varteen uusi 400/110 kv sähköasema, jonne Leipiö II-vaiheen sähköntuotanto liitetään Leipiön sähkö-asemalta rakennettavalla uudella 110 kv ilmajohdolla. Simon tuulivoimapuistojen sähkönsiirtovaihtoehdot tarkentuvat tuulivoimapuistojen suunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin edetessä. 3.4 Tuulivoimaloiden rakenne Tuulivoimalat koostuvat perustusten päälle asennettavasta tornista, 3-lapaisesta roottorista ja konehuoneesta. Tuulivoimaloiden torneilla on erilaisia rakennustekniikoita. Rakennustekniikaltaan umpinaisesta tornista käytetään nimitystä lieriötorni. Suunnitellut tuulivoimalat ovat lieriötornimallisia tuulivoimaloita. Lieriötornit voidaan toteuttaa kokonaan teräsrakenteisena, täysin betonirakenteisena tai betonin ja teräksen yhdistelmänä nk. hybridirakenteena. Tuulivoimalan konehuoneessa sijaitsevat vaihteisto, generaattori sekä säätö- ja ohjausjärjestelmät. Tuulivoimaloiden kokoamiseen tarvitaan kokoamisalue jokaisen tuulivoimalan perustusten viereen. Kokoamisalueen tarvitsema maa-ala on noin 75 m x 40 metriä. Lisäksi tarvitaan noin 6 x 200 metrin tasainen puuttomaksi raivattu alue torninosturin kokoamista varten. Tuulivoimalan perustusten halkaisija on noin 20 33 metriä. Tuulivoimaloiden perustamistavan valinta riippuu kunkin voimalaitoksen rakentamispaikan pohjaolosuhteista. Rakennussuunnitteluvaiheessa tehtävien pohjatutkimustulosten perusteella jokaiselle tuulivoimalalle tullaan valitsemaan erikseen sopivin ja kustannustehokkain perustamistapavaihtoehto.

29 (43) 4 Osayleiskaavan suunnittelun tavoitteet ja eteneminen 4.1 Tavoitteet Osayleiskaavan tavoitteena on mahdollistaa suunnitellun tuulivoimapuiston rakentaminen luonnonympäristön ominaispiirteet ja ympäristövaikutukset huomioon ottaen. Tavoitteena on yhteen sovittaa tuulivoimatoiminta aluetta koskevien muiden maankäyttötarpeiden kanssa ja ottaa huomioon suunnitteluprosessin kuluessa tarkentuvat tavoitteet. Tavoitteena on lieventää tuulivoimapuiston rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Tuulivoimapuisto muodostuu tuulivoimaloiden lisäksi niitä yhdistävistä rakennus- ja huoltoteistä ja maakaapeleista. Osayleiskaava laaditaan siten, että sitä on mahdollista käyttää tuulivoimaloiden rakennuslupien perusteena MRL:n 77a :n mukaisesti. Osayleiskaava laaditaan oikeusvaikutteisena ja sen hyväksyy Simon kunnanvaltuusto. Tuulivoimapuiston tavoitteena on osaltaan edistää ilmastopoliittisia tavoitteita, joihin Suomi on sitoutunut. Tuulivoiman osalta tavoitteena on nostaa tuulivoiman asennettu kokonaisteho Suomessa 2 500 MW:iin vuoteen 2020 mennessä. 4.2 Kaavoituksen ja tavoitteiden tarkentuminen 4.2.1 Vireilletulo ja osallistumis- ja arviointisuunnitelma Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaava on ilmoitettu vireille 14.1.2013. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) on ollut nähtävillä 14.1.-15.2.2013 välisen ajan. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ei annettu mielipiteitä nähtävilläoloaikana. Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu järjestettiin 18.4.2013. 4.2.2 Kaavan valmisteluvaihe 4.2.3 Kaavaehdotus Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaavaluonnos on laadittu tuulivoimapuiston yleissuunnitelman ja YVA-menettelyn yhteydessä laadittujen selvitysten ja vaikutusarviointien perusteella. Kohtaa täydennetään prosessin edetessä. Kohtaa täydennetään prosessin edetessä. 5 Osayleiskaavan ratkaisut, merkinnät ja määräykset 5.1 Kaavan kokonaisrakenne ja sisältö Leipiön tuulivoimapuiston kaavaratkaisu perustuu tuulivoimapuiston yleissuunnitelmaan ja YVA-menettelyn yhteydessä laadittuihin selvityksiin ja vaikutusarviointeihin. Tuulivoimaloiden sijoittelu perustuu luonnonolosuhteisiin, maastonmuotoihin, maanomistusoloihin sekä alueen tuuliolosuhteisiin. Osayleiskaava on laadittu siten, että tuulivoimaloiden sijoittamisessa on otettu huomioon tehtyjen selvitysten tulokset sekä tuulivoimaloiden riittävä etäisyys liikenneväylistä ja voimalinjoista. Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaavassa maankäytön kehittämistarpeet keskittyvät tuulivoimarakentamiseen ja osayleiskaavan keskeiset määräykset kohdistuvat

30 (43) tuulivoimapuiston rakentamisen ohjaukseen. Alueelle jo rakenteilla olevat neljä tuulivoimalaa on huomioitu kaavoituksessa. Lisäksi kaavoituksessa on huomioitu alueella sijaitseva maa-aineisten ottoalue, voimajohto ja moottorikelkkareitti sekä alueen luonto- ja kulttuuriympäristöarvot. Tuulivoimalat sijoittuvat riittävälle etäisyydelle voimajohdosta ja moottorikelkkareitistä. Osayleiskaavan suunnittelualueen pinta-ala on noin 900 ha. Suurin osa kaava-alueesta on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi (M). Lisäksi on osoitettu kaksi energiahuollon aluetta (EN) tuulivoimapuiston sähköasemia varten sekä maa-aineisten ottoalue (EO). Alueet, joille tuulivoimalaitokset voidaan sijoittaa maa- ja metsätalousalueella, on osoitettu tuulivoimaloiden alueiksi (tv-1). Kaava mahdollistaa alueelle enintään 17 tuulivoimalaa (näistä 4 on jo rakenteilla) ja niiden enimmäiskorkeus saa olla 240 m. Lisäksi kaavassa on osoitettu tuulivoimapuiston edellyttämä tiestö ja sähkönsiirron ratkaisut. Leipiön tuulivoimapuiston yleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 77 a :n tarkoittaman oikeusvaikutteisena yleiskaavana. Osayleiskaavaa voidaan käyttää yleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena tuulivoimaloiden alueilla (tv-1 -alueilla). 5.2 Alueiden käyttötarkoitusta koskevat kaavamerkinnät MAA- JA METSÄTALOUSVALTAINEN ALUE Alue on varattu pääasiassa metsätaloutta varten. Alueelle saa sijoittaa tuulivoimaloita niille erikseen osoitetuille alueille sekä niitä varten huoltoteitä ja teknisiä verkkoja. Alueella on voimassa MRL 43.2 :n mukainen rakentamisrajoitus. Alueelle ei saa rakentaa asuin- tai loma-asuinrakennuksia. Alueella sallitaan maa- ja metsätalouden ja luontaiselinkeinojen tarvitsemien rakennelmien ja rakenteiden sekä pienehköjen ulkoilukäyttöä palvelevien rakennelmien ja rakenteiden rakentaminen. Tuulivoimapuiston alue on osoitettu pääkäyttötarkoitukseltaan maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi. Alueelle rakentamista on rajoitettu Maankäyttö- ja rakennuslain perusteella. ENERGIAHUOLLON ALUE Energiahuollon alueelle voidaan rakentaa sähköasemakenttä ja enintään 100 k-m² suuruinen kojeistorakennus. Kaavaan merkitty läntisempi EN-alue käsittää rakenteilla olevan sähköaseman, joka palvelee jo rakenteilla olevia voimaloita (4 kpl). Itäisemmälle EN-alueelle sijoittuva sähköasema palvelee kaavan mahdollistamia uusia tuulivoimaloita (13 kpl). MAA-AINEISTEN OTTOALUE Alueella sijaitseva kalliokiviaineksen ottoalue on osoitettu kaavassa.

31 (43) 5.3 Tuulivoimaloiden rakentamista koskevat kaavamerkinnät TUULIVOIMALOIDEN ALUE Tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus saa olla enintään 240 metriä. Tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus merenpinnasta ei saa ylittää tasoa 265.00 metriä (N2000). Luku osoittaa, kuinka monta tuulivoimalaa alueelle voi enintään sijoittaa. Tuulivoimaloiden on oltava tornirakenteeltaan yhtenäisiä. Tuulivoimaloiden värityksen on oltava yhtenäinen ja vaalea. Tuulivoimaloiden kaikki rakenteet, siipien pyörimisalue ja tuulivoimaloiden nostoalueet tulee sijoittua osoitetuille tuulivoimaloiden alueille. Osayleiskaavassa on osoitettu osa-alueet (tv-1), joille tuulivoimalat tulee sijoittaa kaikkine rakenteineen. Alueet on osayleiskaavassa rajattu siten, että tuulivoimaloiden tarkemmassa sijoittamisessa voidaan ottaa huomioon mm. paikalliset maaperäolosuhteet. Kaava mahdollistaa yhteensä 17 tuulivoimalaa (näistä 4 on jo rakenteilla). Kaavamääräyksin on ohjattu myös tuulivoimaloiden enimmäiskorkeutta sekä niiden väritystä. Vaalealla värityksellä tarkoitetaan maisemakuvaan soveltuvaa yhtenäistä väritystä (valkoinen tai muu vaalea väri). Kaavamääräyksen mukainen enimmäiskorkeus tarkoittaa tuulivoimalan kokonaiskorkeutta (torni + lapa). Korkein tv-1 alueilla oleva maanpinnan korkeus on +25 mpy. TUULIVOIMALAITOKSEN OHJEELLINEN PAIKKA Osayleiskaavassa on esitetty tuulipuiston yleissuunnitteluun perustuen uusien tuulivoimalaitosten ohjeelliset paikat. RAKENNETTU TUULIVOIMALAITOS Informatiivisuuden vuoksi jo rakenteilla olevat tuulivoimalaitokset on esitetty kaavassa omalla merkinnällään. 5.4 Sähkönsiirtoa ja teitä koskevat kaavamerkinnät OHJEELLINEN MAAKAAPELI Tuulivoimapuiston sisäinen sähkönsiirto on toteutettava maakaapeleina. Osayleiskaavassa on esitetty maakaapelit tuulivoimapuiston yleissuunnitelman perusteella. Maakaapeleiden sijainnit on tarkoituksenmukaista osoittaa kaavassa ohjeellisina, jotta niiden rakentamisessa voidaan ottaa huomioon paikalliset maaperäolosuhteet. Maakaapelien toteutusta ohjataan koko yleiskaava-aluetta koskevilla määräyksillä. NYKYINEN MAAKAAPELI Alueelle jo rakenteilla olevien tuulivoimaloiden maakaapelit on osoitettu kyseisellä merkinnällä. OHJEELLINEN 110 kv SÄHKÖLINJA Merkintä mahdollistaisi uuden 110 kv voimajohdon rakentamisen tuulivoimapuistoalueelta. Uusi voimajohto yhtyisi mahdollisuuksien mukaan olemassa olevaan Taivalkosken sähköasemaan tai Keminmaa-Pikkarala 400 kv:n johtoon rakennettavaan uuteen sähköasemaan. Hankkeen sähkönsiirtoratkaisu

32 (43) tarkentuu suunnitteluprosessin edetessä. SÄHKÖLINJA Kaava-alueen läpi kulkeva Raasakka-Isohaara 110 kv:n voimajohto on osoitettu kyseisellä merkinnällä. OHJEELLINEN TIELINJAUS Merkinnällä on osoitettu tuulivoimalaitoksia palvelevat huoltotiet. Huoltotiet toteutetaan sorapintaisina ja keskimäärin 6 m leveänä. Osayleiskaavassa on esitetty uudet tiet tuulivoimapuiston yleissuunnitelman perusteella. Teiden sijainnit on tarkoituksenmukaista osoittaa kaavassa ohjeellisina, jotta niiden rakentamisessa voidaan ottaa huomioon paikalliset maaperäolosuhteet. Teiden toteutusta ohjataan lisäksi koko yleiskaava-aluetta koskevilla määräyksillä. NYKYINEN TIELINJAUS Olemassa olevat tuulivoimapuistoa palvelevat tiet on osoitettu kyseisellä merkinnällä. 5.5 Muut kaavamerkinnät OHJEELLINEN MOOTTORIKELKKAILUREITTI Moottorikelkkareitin etäisyys tuulivoimaloista on oltava vähintään 220 metriä. LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ERITYISEN TÄRKEÄ ALUE Alueella sijaitsee Metsälain 10 :n mukaisia kohteita. Alueiden suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon luontoarvot ja alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeän luonteen turvaaminen LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ERITYISEN TÄRKEÄ ALUE Alueella sijaitsee Metsälain 10 :n mukaisia kohteita sekä luonnonsuojeluin 42 :n mukaisen kasvilajin esiintymä. Alueiden suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon luontoarvot ja alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeän luonteen turvaaminen. LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ERITYISEN TÄRKEÄ ALUE Alue on paikallisesti luonnon monimuotoisuutta lisäävä elinympäristö. Alueiden suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon luontoarvot ja alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeän luonteen turvaaminen MUINAISJÄÄNNÖS Muinaismuistolain (295/63) tarkoittama ja rauhoittama kiinteä muinaisjäännös. Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty. Ennen rakennushankkeen vireilletuloa tulee olla yhteydessä Museovirastoon.

33 (43) 5.6 Koko kaava-aluetta koskevat määräykset Yleiskaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille voidaan sijoittaa yhteensä enintään 17 tuulivoimalaa ja niiden vaatima rakennusoikeus. Tuulivoimapuiston sisäinen sähkönsiirto on toteutettava maakaapeleina. Tuulivoimaloiden huoltoteitä ja maakaapeleita ei saa sijoittaa luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeille alueille. Tuulivoimaloiden huoltotiet ja maakaapelit on sijoitettava mahdollisuuksien mukaan samaan maastokäytävään. Ennen tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämistä on saatava hyväksyntä Puolustusvoimien pääesikunnalta. Ennen kunkin tuulivoimalan rakentamista on haettava ilmailulain 165 :n mukainen lentoestelupa. Tämä yleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 77 a :n tarkoittaman oikeusvaikutteisena yleiskaavana. Osayleiskaava voidaan käyttää yleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena tuulivoimaloiden alueilla (tv-1 -alueilla). Tuulivoimaloiden käytön päätyttyä voimaloiden maanpäälliset osat on purettava rakennusvalvonnan määräämässä kohtuullisessa ajassa. 6 Osayleiskaavan vaikutukset 6.1 Vaikutusten arviointi Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaavan vaikutusten arviointi perustuu hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tuottamaan selvitysaineistoon, vaihtoehtojen vertailuun ja vaikutusten arviointiin. Kaavaselostuksessa on esitetty Leipiön tuulivoimapuistohankkeen vaikutukset keskeisiltä osilta. Kattavat tiedot löytyvät hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2013). 6.2 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön Leipiön tuulivoimapuiston toteuttaminen ei aiheuta merkittäviä yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvia vaikutuksia. Tuulivoimapuisto sijoittuu sen toiminnan kannalta sopivalle alueelle. Toiminnassa hyödynnetään suurelta osin olemassa olevaa sähköverkkoa ja tiestöä, eivätkä toiminnasta aiheutuvat liikennejärjestelyt edellytä muutoksia yleiseen tieverkkoon. Tuulivoimapuistohanke on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukainen ja tukee erityisesti uusiutuvan energian hyödyntämistä koskevien tavoitteiden toteutumista. Tuulivoimapuiston sähkönsiirtovaihtoehdoissa on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti ensisijaisesti hyödynnetty mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia johtokäytäviä. Leipiön tuulivoimapuiston aiheuttama maankäytön muutos ei ole ristiriidassa seutu- ja maakuntakaavojen kanssa. Olemassa olevat voimajohdot on osoitettu seutu- ja maakuntakaavassa. Suunnitellut uudet voimajohtoreitit eivät ole ristiriidassa seutu- tai maakuntakaavan tai muiden voimassa olevien kaavojen kanssa.

34 (43) Tuulivoimaloiden, huoltoteiden ja sähköasemien rakennusalueilla hanke vaikuttaa suoraan maankäyttöön muuttamalla metsätalouskäytössä olevaa aluetta energiantuotantoalueeksi. Valtaosalla tuulivoimapuiston alueesta metsätalouskäyttö voi kuitenkin jatkua ja kokonaisuudessaan Simon tuulivoimapuistohankkeiden seurauksena metsätalouskäytössä olevaa aluetta poistuu suhteellisen vähän. Tuulivoimapuistohankkeen edellyttämien voimajohtojen keskeiset maankäyttöön kohdistuvat vaikutukset koskevat metsätalousalueiden muuttumista ilmajohdon johtoalueeksi. Voimajohdon johtoalueelle ei voida sijoittaa rakentamista lainkaan, mikä rajoittaa alueiden maankäyttöä. Johtoaluetta on kuitenkin mahdollista käyttää mm. virkistykseen, metsästykseen ja laiduntamiseen. Vaikutukset ovat hankkeen elinkaarta ajatellen pitkäkestoiset, mutta koska ne kohdistuvat suhteellisen pienelle alalle, voidaan niitä pitää merkitykseltään vähäisinä. 6.3 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Tuulivoimapuisto aiheuttaa muutoksia hankealueen ja sen lähiympäristön maisemakuvaan. Sähkönsiirron vaikutukset kohdistuvat pääosin suljettuun metsämaisemaan. Leipiön hankealueelle ei sijoitu valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita eikä valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä. Arvokohteista eniten vaikutuksia kohdistuu Simojoen suun kulttuurimaisemaan. Lentoestevalot aiheuttavat maisemakuvan muutoksia, koska alueella olevien tuulivoimaloiden ja siten valonlähteiden määrä kasvaa. Lentoestevalojen maisemalliset vaikutukset korostuvat pimeässä. Alustavassa voimalasijoittelussa, huoltoteiden ja voimajohtoreittien linjauksissa on otettu huomioon tunnetut muinaisjäännökset sekä tehdyn arkeologisen inventoinnin tulokset. Leipiön alueella suunniteltujen voimalapaikkojen läheisyydessä sijaitsee 1 muinaisjäännöskohde. Leipiön alueella yksi kohde sijaitsee lähellä voimajohtoreittiä. Muinaisjäännöskohteet tulee huomioida tuulivoimapuistojen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja kaavoituksessa sekä ne on merkittävä ja suojattava rakennusaikana, jolloin haitalliset vaikutukset voidaan välttää. Suunniteltujen voimajohtojen läheisyydessä sijaitsee muinaisjäännöksiä. Haitalliset vaikutukset voidaan välttää johdon reitti- ja voimajohtopylvässuunnittelussa. 6.4 Vaikutukset maaperään ja vesistöön Leipiön alueelle tai sen läheisyyteen ei sijoitu erityisiä geologisia arvoja, joten vaikutukset maa- ja kallioperälle ovat vähäisiä. Hankealueelle sijoittuu melko niukasti luonnontilaisia pintavesiä. Suurin osa virtavesistä on metsätalouden toimenpiteissä oikaistuja tai muutettuja, ja luonnontilaltaan heikentyneitä. Voimajohtopylväiden sijoittelussa voidaan huomioida virtavesiuomat ja välttää rantapenkereen eroosiota ja kiintoaineksen päätymistä vesistöön. Hankealueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei sijoitu luokiteltuja pohjavesialueita. Sähkönsiirtoreittien varrelle sijoittuu yhteensä kolme I-luokan pohjavesialuetta. Yhden pohjavesialueen kohdalle raivataan uusi voimajohtoaukea, kaksi pohjavesialuetta ylitetään olemassa olevien voimajohtojen rinnalle levennettävässä johtoaukeassa. Asianmukaisella sijoittelulla voimajohto-pylväiden perustamisesta aiheutuvat vaikutukset jäävät vähäisiksi.

35 (43) Tuulivoimapuiston ja sähkönsiirron rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvat vaikutukset alueen pohjavesivaroihin liittyvät mahdollisiin kuljetus- ja rakennuskaluston öljyvuotovahinkoihin. Tämä riski liittyy kaikkeen ajoneuvojen liikkumiseen pohjavesialueilla, ja arvioidaan hankkeen osalta merkitykseltään vähäiseksi. 6.5 Vaikutukset kasvillisuuteen Leipiön tuulivoimapuiston rakentamiskohteet sijoittuvat kaikki tavanomaiseen talousmetsään. Osa huoltotielinjauksista sivuaa tai halkoo luontokohteita. Hankealueiden rakentamissuunnitelmilla on suoria sekä mahdollisia välillisiä vaikutuksia vesitalousmuutosten vuoksi muutamille arvokkaiksi todetuille suoluontokohteille ja lettojen lajistolle Leipiön alueella. Hankealueelle tai tarkastelluille sähkönsiirtoreiteille ei sijoitu luonnonsuojelulain mukaisia arvokkaita luontotyyppejä tai erityisen arvokasta lajistoa. Kasvillisuusvaikutukset kohdistuvat pääosin karujen talousmetsien tavanomaiseen lajistoon ja yleisiin metsäluontotyyppeihin ja ovat tyypiltään paikallisia. Sähkönsiirrosta kasvillisuudelle aiheutuvat vaikutukset syntyvät maakaapeloinnin kaivamisesta huoltotielinjausten yhteyteen sekä uusien johtokäytävien raivaamisesta ja todetaan pääosin vaikutuksiltaan vähäisiksi. Leipiön rakentamisalueiden osalta on huomioitava tielinjauksen vaikutusten lieventäminen Hoikkasuon eteläosan vesitasapainolle. Sähkönsiirtoreiteistä Leipiön reitti ylittää kaksi suoluontokohdetta sekä Koivuojan rehevien korpien alueen. Luontokohteet on huomioitava pylvässijoittelulla. 6.6 Vaikutukset linnustoon ja muuhun eläimistöön Hankealueen pesimälinnusto koostuu etupäässä alueellisesti tavanomaisesta lintulajistosta, eikä alueilta löydetty erityisiä linnustollisia arvoja. Leipiön tuulivoimapuisto sijoittuu Lounais-Lapin kautta muuttavan linnuston merkittävälle muuttoreitille, jonka kautta muuttaa runsaasti etenkin petolintuja. Hankkeen pesimälinnustoon kohdistuvat vaikutukset ovat voimakkaimmillaan tuulivoimapuiston ja sähkönsiirron rakentamisvaiheessa, jonka jälkeen vaikutukset vähenevät. Suunnitellun tuulivoimapuiston pesimälinnustoon kohdistuvat vaikutukset arvioidaan pääosin vähäisiksi. Muuttolinnuston osalta tuulivoimapuistot aiheuttavat muuttaville linnuille riskin törmätä tuulivoimaloiden pyöriviin lapoihin, minkä lisäksi ne muodostavat esteitä lintujen muuttoreiteille. Leipiön tuulivoimapuistolla voi olla enintään kohtalaisia vaikutuksia alueen kautta muuttavaan linnustoon, etenkin petolintuihin. Useiden tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutukset voimistavat linnustoon kohdistuvia vaikutuksia. Leipiön tuulivoimapuiston alueella esiintyvää eläimistöä on tarkkailtu pääasiassa hankealueella toteutettujen luontoselvitysten yhteydessä. Erikseen hankealueella toteutettiin EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajistoon kuuluvien lepakoiden detektoriselvitys. Tuulivoimapuiston hankealueella esiintyvä eläimistö koostuu alueellisesti tavanomaisista ja metsä- sekä suovaltaisilla alueilla yleisenä esiintyvistä lajeista. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista hankealueella esiintyy saukkoa, viitasammakkoa, pohjanlepakkoa sekä aika ajoin kaikkia suurpetojamme. Tuulivoimapuiston sekä sähkönsiirron rakentaminen muuttaa ja pirstoo eläinten elinympäristöjä, ja aiheuttaa etenkin rakentamisvaiheessa häiriötä. Tavanomaisen ja yleisen eläinlajiston arvioidaan ajan myötä tottuvan niiden elinalueelle rakennettuihin tuulivoimaloihin. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajiston osalta rakentaminen ei

36 (43) kohdistu niiden, hankealueelle mahdollisesti sijoittuviin, lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. Simon tuulivoimapuistojen rakentamisen sekä niiden sähkönsiirron toteuttamisen vaikutukset alueella esiintyvään eläimistöön arvioidaan kokonaisuutena vähäisiksi. 6.7 Vaikutukset Natura-alueisiin, suojelualueisiin ja suojeluohjelmiin Simon tuulivoimapuistohankkeiden toteuttaminen ei aiheuta merkittäviä välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lähimpien, eli tarkasteltujen Natura-alueiden suojeluperusteena esitetyille luontotyypeille tai luonto- ja lintudirektiivin mukaiselle kasvi- tai eläinlajistolle, joten niiden levinneisyyden ja edustavuuden tai elinolojen alueella ei arvioida muuttuvan hankkeiden toteutuessa. Tämän johdosta myöskään Naturaalueiden eheydelle ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia. Hankeen osalta voidaan todeta, että tuulivoimapuistohankkeiden yhteydessä ei ole tarpeen laatia luonnonsuojelulain 65 :n mukaista Natura-arviointia. Simon tuulivoimapuistojen ja muiden ympäröivien tuulivoimapuistohankkeiden yhteisvaikutukset kohdistuvat lähinnä lintudirektiivin perusteella Natura-verkostoon sisällytetyille alueille. Simon tuulivoimapuistoilla tai niiden sähkönsiirrolla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia niiden läheisyyteen sijoittuviin luonnonsuojelualueisiin tai suojeluohjelmien sekä IBA-alueiden kohteisiin, koska tuulivoimapuistojen ja voima-johtojen rakentaminen sijoittuu varsin etäälle ko. alueista. 6.8 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen Tuulivoimapuistojen asumisviihtyvyyteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset ovat pääosin kokemusperäisiä. Vaikutusten kokemisessa on yksilökohtaisia eroja. Simon tuulivoimahankkeiden asukaskyselyn vastaajista lähes 60 prosenttia arvioi, että tuulivoimapuistoilla ei ole vaikutuksia asuinalueen ympäristön viihtyisyyteen. Myönteisiksi vaikutukset arvioi 15 prosenttia vastaajista ja kielteisiksi puolestaan 21 prosenttia vastaajista. Tuulivoimapuistojen rakentaminen ei estä liikkumista eikä virkistyskäyttöä tulevaisuudessakaan, mutta tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa kuitenkin alueen metsäistä ympäristöä voimakkaasti. Tuulivoimaloihin ei liity juurikaan onnettomuusriskejä ja niiden vaikutukset turvallisuuteen ovat vähäisiä. Tuulivoimaloista ei aiheudu ihmisten terveydelle vaarallisia päästöjä. Tuulivoimapuistojen terveysvaikutukset syntyvät pääasiallisesti tuulivoimaloiden meluvaikutusten kautta. Tuulivoimapuistojen ihmisiin kohdistuvia vaikutukset korostuvat niillä alueilla, joiden ympäristöön sijoittuisi useita tuulivoimapuistohankkeita. 6.9 Vaikutukset äänimaisemaan Tuulivoimapuisto aiheuttaa muutoksia hankealueen ja sen lähiympäristön äänimaisemaan. Eniten melua syntyy tuulivoimapuiston rakentamisen aikana. Melua syntyy huoltoteiden ja voimaloiden perustusten rakentamisen ja kaapeloinnin sekä voimaloiden pystytyksen aikana. Syntyvä melu on normaaliin rakennusmeluun verrattavissa olevaa työkoneiden ja työmaaliikenteen aiheuttamaa melua. Kuljetuksia ja ehkä suurimpia nostoja lukuun ottamatta melu ei pääasiallisesti leviä tuulipuistoaluetta laajemmalle. Rakentamisen aikainen melu ei ylitä lähimmissä häiriintyvissä kohteissa ohjearvoja. Meluvaikutukset tuulivoimapuiston rakentamisen aikana on paikallista ja kestoltaan melko lyhyttä, eikä sen arvioida aiheuttavan merkittävää haittaa. Tuulivoimaloiden äänen leviämisen vaikutuksia on arvioitu melumallinnusten pohjalta. Mallinnusparametreina on käytetty VTT:n teettämän tutkimusraportin Ehdotus

37 (43) tuulivoimamelun mallinnuksen laskentalogiikkaan ja parametrien valintaan (28.6.2013) mukaisia parametreja. Tuulivoimaloiden aiheuttamat äänenpainetasot on mallinnettu WindPRO 2.8 laskentaohjelmalla ISO 9613-2 standardin mukaisesti. Melun leviämismallinnuksen laskentatulokset on havainnollistettu niin sanottujen leviämiskarttojen avulla. Leviämiskartat osoittavat melun leviämisen teoreettisen maksimin, eli mallinnuksessa oletetaan tuulevan yhtä aikaa yhtä kovaa jokaisesta ilmansuunnasta. Todellisuudessa melu ei ole yhtä aikaa maksimitasossa jokaisessa osassa tuulivoimapuistoa. Todellisessa tilanteessa melu on pienempää kaikissa muissa ilmansuunnissa, paitsi siellä mihin tuulee suoraan tuulivoimaloilta päin. Kuvassa on esitetty ero teoreettisen tuulimallinnuksen ja todellisen tilanteen välillä. Simon tuulivoimapuistojen alueella yleisin tuulensuunta on lounaasta kohti koillista. Kuva 9. Mallikuva teoreettisesta melumallinnuksesta (ylhäällä vasemmalla) ja todellisen tilanteen mukaisesta tuulivoimaloiden melun leviämisestä (alhaalla). Meluntorjuntaa ohjaavat Suomessa Valtioneuvoston päätöksen VNp 993/1992 mukaiset melutason ohjearvot. Päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Päätöksessä määritetään päivä- ja yöajan maksimimelutasot ulkoalueille asumiseen käytettävillä alueilla. Ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen ohjeessa (4/2012) todetaan, ettei valtioneuvoston päätöstä melutason ohjearvoista (VNp 993/1992) voida suoraan soveltaa tuulivoimaloiden häiritsevyyden arviointiin. Tuulivoimarakentamisen suunnittelussa ympäristöministeriö suosittelee käytettäväksi edellä mainitussa ohjeoppaassa esitettyjä ns. suunnitteluohjearvoja. Ne perustuvat pääosin muiden maiden kokemuksiin tuulivoimaloiden tuottaman äänen häiriövaikutuksista ja muissa maissa käytössä oleviin tuulivoimalamelulle annettuihin ohjearvoihin. Näillä suunnitteluohjearvoilla pyritään varmistamaan, ettei tuulivoimaloista aiheudu

38 (43) kohtuutonta häiriötä ja että esimerkiksi asuntojen sisämelutasot pysyvät asumisterveysohjeen mukaisina. Taulukko 2. Valtioneuvoston päätöksen mukaiset melun keskiäänitasojen ohjearvot (VNp 993/1992). Vaikutuskohde Klo 7-22 Klo 22-7 Ulkona Asumiseen käytettävät alueet, virkistysalueet taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevat alueet Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet, taajamien ulkopuoliset virkistysalueet ja luonnonsuojelualueet Sisällä 1) 2) 55 db 50 db 45 db 40 db Asuin, potilas ja majoitushuoneet 35 db 30 db Opetus ja kokoontumistilat 35 db - Liike ja toimistohuoneet 45 db - 3) 4) 1) Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 db. 2) Oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei sovelleta yöohjearvoa. 3) Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä. 4) Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa asumiseen käytettävien alueiden ohjearvoja. Taulukko 3. Ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen ulkomelun suunnitteluohjearvot. Tuulivoimarakentamisen ulkomelutason suunnitteluohjearvot L Aeq Päivä klo 7-22 L Aeq Yö klo 22-7 Huomautukset asumiseen käytettävillä alueilla, loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamissa, virkistysalueilla loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella, leirintäalueilla, luonnonsuojelualueilla* muilla alueilla 45 db 40 db 40 db 35 db ei sovelleta ei sovelleta * yöarvoa ei sovelleta luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä Melumallinnus (Kuva 10) on tehty Simon tuulivoimahankkeiden osalta kokonaisuutena. Mallinnuksen mukaan Putaankankaan (olemassa olevat voimalat), Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon (olemassa olevat ja uudet) tuulivoima-alueiden meluvaikutukset yhdistyvät 35 db:n keskiäänitason osalta.

39 (43) Leipiön tuulivoimapuisto Kuva 10. Melumallinnuksen tulokset Simon tuulivoimapuistohankkeissa. Mallinnuksen mukaan Valtioneuvoston päätöksen mukainen yöajan ohjearvo asuinrakennuksille (50 db) ei ylity. Yöajan ohjearvo lomarakennuksille (40 db) ylittyy kahdessa kohteessa Leipiön tuulivoimapuiston lounaispuolella ja Onkalon tuulivoimapuiston länsi- ja eteläpuolella sijaitsevissa kahdessa kohteessa. Mallinnuksen mukaan Ympäristöministeriön ohjeen mukainen asuinalueen yöajan suunnitteluohjearvo (40 db) ei ylity Leipiön tuulivoimapuiston vaikutuksesta. Mallinnuksen mukaan Ympäristöministeriön ohjeen mukainen asuinalueen yöajan suunnitteluohjearvo (40 db) ylittyy kahden vakituisen asuinrakennuksen kohdalla. Toinen kohteista sijaitsee Putaankankaan voimaloiden eteläpuolella ja toinen Onkalon voimaloiden länsipuolella. Lomarakennusten osalta melun yöaikainen suunnitteluohjearvo (35 db) ylittyy mallinnustulosten mukaan lukuisissa kohteissa Simojoensuulla ja jokisuistossa. Häiriintyviä kohteita on myös Simojoen varrella lähempänä kuntakeskusta sekä Halmekankaan tuulivoima-alueen koillis- ja itäpuolella. Etenkin Simojoensuun kohteiden kohdalla melun yöaikainen suunnitteluohjearvo 35 db ei tule pysymään jatkuvasti ohjearvon yläpuolella, koska alueen vallitsevat tuulet puhaltavat samalta suunnalta ja siirtävät siten keskiäänitason rajaa lähemmäksi voimaloita ja niiden koillispuolelle. Suurin osa kohteista, jotka sijaitsevat mallinnuksen mukaan 35 db melualueella sijaitsevat Simon kuntakeskuksessa ja Simojoen varrella taajama-alueella. Näillä

40 (43) alueilla ympäristön tausta- ja muut äänet, kuten tiemelu, nousevat vallitsevimmiksi kuin tuulivoimaloista aiheutuvat äänet. Laajimmillaan 35 db keskiäänitason alue voi ulottua noin 2,8 km etäisyydelle tuulivoimaloista tuulen suunnasta riippuen. 6.10 Vaikutukset valo-olosuhteisiin Tuulipuistojen aiheuttamaa varjonmuodostusta on arvioitu asiantuntija-arviona WindPRO -ohjelmalla suoritetun mallinnuksen pohjalta. Mallinnuksessa laskettiin varjostuksen vaikutusaluetta ja ajallista kestoa. Sen lisäksi mallinnusta on tehty erikseen lähimmille herkille kohteille. Suomessa ei ole olemassa ohjeellisia raja-arvoja sallituille varjostusajoille. Saksassa ja Ruotsissa ja tuulivoimaloiden varjostusvaikutukset kiinteistöille saavat olla enintään 8 tuntia/vuosi. Varjostusvaikutukset ovat voimakkaimmillaan pääsääntöisesti keväällä ja syksyllä kun aurinko paistaa matalalta ja aamuisin ja iltaisin kun aurinko nousee tai laskee. Suurimmat varjostusvaikutukset kohdistuvat Onkalon voimaloiden lounaispuolelle. Myös Leipiön voimalat aiheuttavat muutamissa kohteissa yli 8 tuntia/vuosi varjostusvaikutusta, jos ei huomioida puuston katvevaikutusta. Halmekankaan voimalat eivät aiheuta raja-arvoja ylittäviä varjostusvaikutuksia lähialueen kohteissa. Leipiön tuulivoimapuisto Kuva 11. Varjomallinnuksen tulokset Simon tuulivoimapuistohankkeissa.