Uusi yliopistolaki ja aikuiskoulutus Avoimen yliopiston neuvottelupäivät 30.9 1.10.2009 Ylitarkastaja Sanna Hirsivaara
Yliopistolaki Yliopistolain uudistus lisää yliopistojen autonomiaa ja tekee niistä itsenäisiä oikeushenkilöitä. Yliopistoista tulee itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia tai säätiölain mukaisia säätiöitä. Uudella yliopistolailla säädetään yliopistojen tehtävistä, hallinnosta, toiminnan rahoituksesta ja ohjauksesta sekä yliopistojen tutkimukseen ja opetukseen, opiskelijoihin ja henkilöstöön liittyvistä seikoista. Eduskunta hyväksyi uuden yliopistolain 16.6.2009. (558/2009) Uusi laki korvaa vuodelta 1997 olevan yliopistolain. Laki tulee voimaan 1.1.2010 Uuden lain mukainen järjestäytyminen syksyllä 2009. Uusimuotoiset yliopistot aloittavat toimintansa 1.1.2010.
2 Tehtävät Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. Perustelujen mukaan tehtävät säilyvät pääosin ennallaan. Elinikäisen oppimisen edistäminen tarkoittaa opetuksen ja opintojen ohjauksen toimintakulttuuria, joka kattaa yliopisto-opetuksen sen kaikissa muodoissa.
7 Tutkinnot ja muu koulutus sekä tutkintorakenne Yliopistoissa voidaan suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä, taiteellisia ja ammatillisia jatkotutkintoja. Yliopistot voivat järjestää myös täydennyskoulutusta ja avointa yliopisto-opetusta. Ylempi korkeakoulututkinto suoritetaan alemman korkeakoulututkinnon tai sitä vastaavan koulutuksen jälkeen. Ylempään korkeakoulututkintoon johtava koulutus voidaan järjestää valtioneuvoston asetuksella säädettävillä aloilla myös siten, että koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa, jos se on tarkoituksenmukaista koulutusalaan liittyvien ammatillisten vaatimusten kannalta. Tieteellinen, taiteellinen ja ammatillinen jatkotutkinto suoritetaan ylemmän korkeakoulututkinnon tai sitä tasoltaan vastaavan koulutuksen jälkeen. Yliopistoissa suoritettavista tutkinnoista, tutkintojen tavoitteista, opintojen rakenteesta ja muista opintojen perusteista sekä siitä, mitä tutkintoja kussakin yliopistossa voidaan suorittaa (koulutusvastuu), säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Yliopistoissa suoritettavien korkeakoulututkintojen asemasta korkeakoulututkintojen järjestelmässä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Koulutusvastuun tarkemmasta jakautumisesta yliopistojen kesken, erikoistumiskoulutusten aloista ja koulutusohjelmista sekä siitä, mitä erikoistumiskoulutusten aloja ja koulutusohjelmia kussakin yliopistossa on, säädetään yliopiston esityksestä opetusministeriön asetuksella.
Hallituksen esitys yliopistolaiksi Strategisen kehittämisen rahoituksessa otettaisiin huomioon yliopistojen erityistehtävät, yliopiston koulutus- ja tieteenalarakenne, tutkijakoulut, harjoittelukoulut ja Kansalliskirjasto. Strategisen kehittämisen rahoituksessa annettaisiin painoa yliopistojen omalle strategiatyölle ja kannustettaisiin yliopistoja erilaiseen profiloitumiseen. Yliopiston profiilissa voi painottua eritavalla tutkimus, perustutkintokoulutus, taiteellinen toiminta, elinikäinen oppiminen tai innovaatio- ja aluetoiminta. Strategiasta tulisi ilmetä yliopiston konkreettiset kehittämistavoitteet, toimenpiteet näihin pääsemiseksi ja kuinka toteutumista voidaan seurata. Opetusministeriö tillinpäätöskannanotto vuodelta 2008: Yliopiston tulee huomioida aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus ja kansainvälistymisstrategia omassa strategiatyössään.
Opetusministeriön ja yliopistojen välinen sopimusmenettely ja tavoitteiden asettaminen Ohjausprosessin keskeinen osa on opetusministeriön ja yliopistojen välillä säännöllisesti käytävät neuvottelut. Neuvotteluissa osapuolet sopivat määrävuosiksi yliopiston tehtävästä, profiilista ja painoaloista sekä yliopistolle asetettavista koulutusja tiedepolitiikan kannalta keskeisistä tavoitteista ja kehittämistoimenpiteistä. Neuvotteluissa käsitellään tavoitteiden ohella myös yliopistojen strategisia, toiminnan kehittämissuuntaan liittyviä kysymyksiä. Valtakunnallisten tavoitekytkentöjen vahvistamiseksi sopimuskausi rytmitetään eduskunta- ja hallituskauteen siten, että tavoitteet sovitaan nelivuotiskaudelle. Seuraava sopimus neuvotellaan vielä vuosille 2010 2012, mutta vuodesta 2013 alkaen siirrytään nelivuotisiin sopimuskausiin. Kaudella 2010 2012 kansainvälistyminen ja tutkijanuran edistäminen ovat keskiössä. Yhteys yliopistoihin turvataan sopimuskauden välivuosina riittävällä vuorovaikutuksella. Tilinpäätösten kautta tapahtuvan raportoinnin ohella yliopistojen kehitystä seurataan vuosittain myös yliopistoja kokonaisvaltaisesti tarkastelevilla tulosindikaattoreilla ja johdon avainluvuilla, joissa otetaan huomioon tuloksellisuuden ja laadun näkökulmia.
Opetusministeriön asetus (luonnos) yliopistojen perusrahoituksen laskentakriteereistä, 2 Koulutuksen laajuus. Toiminnan laatuun, laajuuteen ja vaikuttavuuteen liittyvään laskennalliseen perusrahoitukseen sisältyvä koulutuksen laajuus määräytyy seuraavien kriteerien ja painotusten perusteella: 1. Laskennallinen opiskelijamäärä 30 % a) FTE tutkinto-opiskelijat 85 % b) Avoimen yliopiston laskennallinen kokovuotinen opiskelijamäärä ja erillisten opinto-oikeuksien laskennallinen kokovuotinen opiskelijamäärä yhteensä 15 % 2. Alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen tavoitteet 35 % a) Ministeriön ja yliopiston välisessä sopimuksessa sovittujen alempien korkeakoulututkintojen tavoitteiden yhteenlaskettu lukumäärä 25 % b) Ministeriön ja yliopistojen välisessä sopimuksessa sovittujen ylempien korkeakoulututkintojen tavoitteiden yhteenlaskettu lukumäärä 75 % 3. Suoritetut alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot 35 % a) Yliopistossa suoritettujen alempien korkeakoulututkintojen lukumäärä 25 % b) Yliopistossa suoritettujen ylempien korkeakoulututkintojen lukumäärä 4 75 %
Avoin yliopisto-opetus ja erilliset opinto-oikeudet otetaan huomioon yliopistojen perusrahoituksen laskentakriteereissä, osana koulutuksen laajuutta Tutkintojen osien laajuuden määrittelyn tietopohja perustuisi suoritettuihin opintopisteisiin samantyyppinen FTE -määrittelyn ja mallin muiden osien kanssa, ottaa myös suoritusten laajuuden huomioon ja palkitsee tuloksesta. FTE on laskennallinen luku, jossa osa-aikaiset opiskelijat muutetaan kokoaikaisiksi kertoimella 0, 0,5 ja 1, jolloin FTE 0 = poissaolevat opiskelijat; FTE 0,5 = läsnäolevat, ennen tilastovuotta aloittaneet alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijat, jotka ovat edellisellä lukuvuotena suorittaneet alle 30 opintopistettä sekä läsnäolevat lisensiaatin-, tohtorin-, ja muun tutkinnon opiskelijat; FTE 1 = läsnäolevat, ennen tilastovuotta aloittaneet alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijat, jotka ovat edellisellä lukuvuotena suorittaneet 30 opintopistettä tai enemmän sekä uudet, tilastovuonna aloittaneet ylemmän tai alemman korkeakoulututkinnon opiskelijat. Syksyllä 2009 järjestettiin erillisistä opinto-oikeuksista järjestettiin erillinen tiedonkeruu kehitetään jatkossa osana Raketti hanketta (Rakenteellisen kehittämisen tukena tietohallinto, lisätietoja http://raketti.csc.fi/)
Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta (AKKU) Valmistelevan johtoryhmän toimenpide-ehdotukset (II väliraportti) julkaistu OPM 2009:11 Pääviestit: Kysyntälähtöisyyttä ja työelämäyhteistyötä lisätään Työpaikoilla tapahtuvaa oppimista laajennetaan Tutkintoja ja koulutusta kehitetään työelämälähtöisesti Työ- ja elinkeinohallinnon rooli vahvistuu työvoiman osaaminen edistäjänä Osaamisen tunnustamisella joustoa ja tehokkuutta Aliedustettujen ryhmien osallistumista kannustetaan Korkeakoulutettujen täydennyskoulutukseen ja rahoitukseen uusia muotoja Maahanmuuttajat töihin koulutuksen avulla Osuvuutta ja laatua aikuisopiskeluun neuvonta- ja ohjauspalveluilla Ministeriöiden yhteistyö tiiviiksi ja ELY:t vahvoiksi alueellisiksi toimijoiksi Aikuiskoulutustuen taso korkeammaksi ja etuusjärjestelmä selkeämmäksi
Aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus - aikuiskoulutusetuuksien yhtenäistämisestä Työttömien ja työssäolevien aikuiskoulutusetuuksia uudistetaan vuoden 2010 aikana. Työttömien etuisuuksia koskeva hallituksen esitys annetaan eduskunnalle budjettilakina ja uudistukset tulevat voimaan 1.1.2010. Työelämässä olevien aikuiskoulutustuen ehtoja joustavoitetaan ja tasoa parannetaan siten, että aikuiskoulutustuki vastaisi suuruudeltaan työttömyyden aikaista ansioturvan tasoa. Ihminen voisi työttömänä osallistua joko omaehtoiseen koulutukseen tai työja elinkeinohallinnon rahoittamaan työvoimakoulutukseen samansuuruisella etuudella. Opinnot voisivat olla tutkintoon tähtääviä ammatillisia perusopintoja, muita toisen asteen ammatillisia opintoja tai korkea-asteen opintoja kuin myös olemassa olevaa tutkintoa ja ammattitaitoa täydentäviä jatko- tai lisäopintoja. Aikuiskoulutustuen uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2010. Aikuiskoulutustukeen on valtion vuoden 2010 talousarvioesityksessä sisällytetty 3,2 miljoonan euron määräraha. Jatkossa valtion rahoitustarpeen arvioidaan olevan noin 6,4 miljoonaa euroa vuodessa. Valtion rahoituksen lisäksi aikuiskoulutustuen rahoitukseen osallistuvat työntekijät ja työnantajat.
Akku-korkeakoulutustyöryhmä 18.12.2008 Opetusministeriön työryhmän muistio "Korkeakoulujen aikuiskoulutuksen nykytila ja kehittämiskohteet" 38:2008 (http://www.minedu.fi/opm/koulutus/koulutuspolitiikka/hankkeet/akku/inde x.html ) Työryhmän näkemyksiä: Lyhytkestoisen täydennyskoulutuksen tarjontaa on koulutusmarkkinoilla runsaasti ja siihen osallistuminen on laajaa Kysynnän kasvu kohdistuu työssä ja työn ohella tapahtuvaan ja informaaliin oppimiseen Tutkinnon jälkeisiin työelämän kannalta tarpeellisiin laajoihin osaamiskokonaisuuksiin liittyvää koulutusta ei ole korkeakoulutetuille riittävästi Työikäiset aikuiset osallistuvat korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen, mikä ei aina ole tarkoituksen mukaisin tapa hankkia uutta osaamista
Tutkinnon osien suoritusmahdollisuuksia parannetaan: Omaehtoiseen opiskeluun sopivat erityisesti avoin korkeakouluopetus ja erilliset opinto-oikeudet tutkinto-opiskelijoiden ryhmissä. Tutkintojen osia voidaan myydä täydennyskoulutuksena. Esim. työnantaja ostaa henkilöstölle kelpoisuuden tuovat tutkinnon osat saatavuus henkilöstökoulutuksena. aikuisväestö saa aikaisempaa parempia vaihtoehtoja tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeutumiselle ja tutkintoon johtavan koulutuksen läpäisy paranee vuoteen 2015 mennessä. avoimen korkeakouluopetuksen tarjonnan kehittäminen: työikäiselle aikuisväestölle mahdollisuudet osaamisen suunnitelmalliseen kehittämiseen ja pätevöitymiseen yhteys myös perustutkintokoulutuksen ja opetuksen ja opiskelijavalintojen kehittämiseen ja johtamiseen
Korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittäminen seminaari 21.9.2009, OPM.n työryhmän luonnos suosituksista, otteita: A. Koulutusvalintoja tukevat tietopalvelut, ohjaus ja neuvonta 3. Koulutustarjontatiedot sisältävät alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja koskevan tiedon ohella tietoja mahdollisuuksista täydentää osaamista tutkintoon johtavassa ja muussa koulutuksessa. Osaamisen täydentämismahdollisuuksia koskevan tiedotuksen ensisijaisena kohderyhmänä ovat jo aikaisemmin korkeakoulututkinnon suorittaneet. 4. Tiedotusta kohdennetaan nykyistä enemmän myös ryhmille, joilla on erilainen koulutus- tai kulttuuritausta, kuten kansainvälisille opiskelijoille, maahanmuuttajille ja heidän perheilleen B. Koulutustarjonnan rakenne ja koulutuspolut 10. Korkeakoulut kehittävät jo korkeakoulututkinnon suorittaneille ja niille, joilla on tavoitteena suorittaa tutkinnon osa, mahdollisuuksia suorittaa erillisiä opintoja, oppisopimustyyppistä täydennyskoulutusta, erityispätevyyksiä ja avoimen yliopiston opintoja. Mikäli koulutukseen on valinta, niihin hakeudutaan yhteishaun ulkopuolella. C. Valintojen järjestäminen 17. Valintajärjestelmän kehittäminen perustuu tutkimus- ja seurantatietoon ja opiskelijavalintoja tarkastellaan osana opetuksen ja opintojen kehittämistä.
Erilliset opinto-oikeudet Erillisellä opinto-oikeudella tarkoitetaan yksilölle myönnettyä oikeutta suorittaa tutkinnon osia ns. normaalin perustutkinto-opiskelijoille suunnatun tarjonnan mukana. Käytäntö on ollut vaihtelevasti käytössä korkeakouluissa. Erillisten opinto-oikeuksien aiempaa parempi hyödyntäminen avaa mahdollisuuksia yksilön osaamisen päivittämistarpeisiin. Erilliset opinto-oikeudet ovat paikallisesta avoimesta korkeakouluopetuksesta tai muusta täydennyskoulutustarjonnasta riippumaton koulutuksen tarjoamismuoto, jolla on mahdollista hankkia tutkintokoulutukseen sisältyvää osaamista rajatun kokonaisuuden verran. Erilliset opinto-oikeudet ovat tarpeen esimerkiksi silloin, kun opintoja ei ole tarjolla avoimena korkeakouluopetuksena.
Oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus ja erityispätevyydet Korkeakoulutetuille luodaan oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus: koulutus perustuu sopimuksiin 1) työantajan ja korkeakoulun välillä 2) työnantajan ja opiskelijan/työntekijän välillä. Korkeakoulu vastaa koulutuksen laadusta ja toimii hallintoviranomaisena. Opetusministeriö suuntaa oppisopimustyyppiset täydennyskoulutukset vastaamaan erityispätevyyksien laajuutta ja sisältöä. Edellytyksenä mm. pitkäkestoinen tarve työmarkkinoilla ja luominen aloille, joissa korkeakouluun kytkeytyvä arviointi, opetus ja ohjaus tuovat merkittävää lisäarvoa työelämässä vaadittavan ammatillisen erityisosaamisen kehittämisessä. Suhde tutkintorakenteeseen vähentää paineita kasvattaa tutkintoja, mahdollisuus erikoistumiseen myös tutkinnon suorittamisen jälkeen, tutkintojen tarkastelu. Mahdollisuudet kytkeä korkeakoulujen t&k toiminnan ja tutkimuksen vahvuudet erityispätevyyksiin.
Syksyllä 2009 alkavat oppisopimustyyppiset täydennyskoulutukset: Kasvuyrityksen johtaminen, Kuntapalveluiden tuotekehittäminen, Talous- ja velkaneuvojan koulutus, Kansainvälisen liiketoiminnan arvoketjun kehittäjä (Value Chain Developer), Kansainvälinen yritysviestintä, Perioperatiivisen hoitotyön osaaja Diabeetikon hoitotyön ja kuntoutuksen erityisosaaminen Yhdyskunta- ja aluesuunnittelijan oppisopimustyyppinen koulutus Satamatoimintojen opinnot. Hakijoina 13 yliopistoa ja 26 ammattikorkeakoulua, 116 esitettyä koulutusta. Uusi haku oppisopimustyyppisen täydennyskoulutukseen syksyllä 2009. Hakuaika päättyy 11.12.2009. Rahoitus 4 miljoonaa euroa yli 1200 laskennallista opiskelijapaikkaa.
Erityispätevyyksillä ei ole tarpeen kattaa kaikkea osaamista tai koulutusta, esimerkiksi: toisen asteen koulutuksella hankittavia taitoja yleisiä käytännönläheisiä taitoja tutkintoja tutkintojen osia työnantajien henkilöstölleen tai työtekijäjärjestöjen jäsenilleen järjestämää pitkäkestoista alan erikoistavaa koulutusta, joiden sisältö ja laatu on voitu määritellä työnantajan toimesta yksittäisten ammattijärjestöjen jo olemassa olevia ja toimivaksi todettuja erityispätevyysjärjestelmiä koulutuksen tarjoajan kaupallisesta tarpeesta käsin luotuja koulutuksia
Näkemyksiä avoimesta korkeakouluopetuksesta Avoin korkeakouluopetus merkittävä tapa hankkia koulutusta omaehtoisesti: korkeakoulun normaaliin opintotarjontaan ja opetussuunnitelmaan perustuva opetus, mahdollisuus osallistua iltaisin ja viikonloppuisin. Matalan kynnyksen aloituspaikka tutkintokoulutusta suunnitteleville henkilöille, maahanmuuttajataustaisille tai ulkomaisille opiskelijoille ja työntekijöille jotka kaipaavat korkeakoulutasoisia opintoja. Yliopistolain pohjalta tehtävässä maksuasetuksessa säädetään avoimen yliopisto-opetuksen maksun taso nykyisellä tavalla, jotta maksut säilyvät opiskelijalle kohtuullisena. Avoimen korkeakouluopetuksen ja täydennyskoulutuksen rajaa tulee tarkentaa opetusministeriön asetuksella, niin että ensiksi mainittu keskittyy vain tutkintokoulutuksen osien tarjontaan, eikä luo omia opintokokonaisuuksia, jotka kilpailevat täydennyskoulutustuotteiden kanssa. Avoimen korkeakouluopetuksen opinnot tulee lukea vastuukorkeakoulussa täysimääräisesti hyväksi minkä lisäksi opiskelijalla tulee olla tieto siitä, miten opintojen hyväksiluku tehdään muissa korkeakouluissa jos opiskelija hakeutuu tutkinto-opiskelijaksi.
Näkemyksiä avoimesta korkeakouluopetuksesta Avoin korkeakouluopetus tulee järjestää, myös yhteistyössä vapaan sivistystyön kanssa, niin ettei järjestämistapa synnytä opintojen tunnistamisen ja tunnustamisen kannalta ylimääräisiä ongelmia korkeakouluissa. Korkeakoulujen tulee tehdä mahdollisimman laajaa yhteistyötä tarjonnan kehittämiseksi, erityisesti ruotsinkielisen ja ammattikorkeakoulu- ja yliopistopaikkakuntien ulkopuolella tapahtuvan tarjonnan mahdollistamiseksi. Korkeakoulut edistävät avoimen korkeakouluopetuksen alueellista ja muuta saatavuutta yhteistyössä muiden oppilaitosten kanssa. Näitä tavoitteita tuetaan rahoitusperusteella ja indikaattoriseurannalla. Vapaan sivistystyön oppilaitosten perimät maksut osallistumisesta avoimeen yliopisto-opetukseen ovat korkeampia kuin avoimen yliopiston perimät hinnat. Tämä voi muodostua alueellisen tasa-arvon kannalta ongelmaksi. Työryhmä pitää tärkeänä, että avoimen korkeakouluopetuksen kehittämisessä jatkossakin keskeinen tavoite on koulutuksellisen tasa-arvon ja korkeakoulutasoisen koulutuksen alueellisen saatavuuden parantaminen.
Avoimena yliopisto-opetuksena tarjotaan monitieteisiä työelämän osaamistarpeista käsin suunniteltuja omia kokonaisuuksia. Nämä sinänsä relevantit kokonaisuudet eivät kuulu avoimen tarjontaan, vaan tulee siirtää täydennyskoulutuksena annettaviksi. Avoimen yliopisto-opetuksen tulee olla tutkinnon osien koulutusta, korkeakoulujen normaalin opetussuunnitelmaan ja tarjontaan perustuvaa koulutusta. Huom: säätely kohdistuu siihen, mitä annetaan avoimena korkeakouluopetuksena ei siihen miten korkeakoulun sisällä koulutus organisoidaan ja toteutetaan. Uusi maksuasetus valmisteilla avoimesta yliopistosta perittävistä maksuista Mikäli yliopisto tarjoaa avoimena yliopisto-opetuksena opintoja, jota eivät kuulu sen koulutusvastuuseen tai pääaineisiin, olisi opiskelijan oikeusturvan kannalta tarpeen varmistaa ennalta niiden hyväksiluettavuus niissä yliopistoissa joissa on ko. aineen koulutusvastuu. Erityisen tärkeää tämä muodollisia kelpoisuuksia tuottavissa aineissa, esim. opettajanopinnot, oikeustiede. Ensisijainen keino tulee olla opintotarjonnan yhteissuunnittelu yliopistojen kesken ja keskittyminen omaan koulutustehtävän mukaiseen tarjontaan.
Avoin korkeakouluopetus ja Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia 2009-2015 Avoimen korkeakouluopetuksen ja korkeakoulutukseen valmentavan opetuksen tarjontaa kehittämällä voidaan madaltaa maahanmuuttajien ja vieraskielisten kynnystä osallistua korkeakouluopetukseen sekä antaa sisällöllisiä ja kielellisiä valmiuksia opiskeluun. Korkeakoulut kehittävät myös avoimeen korkeakouluopetukseen opintokokonaisuuksia, joilla madalletaan maahanmuuttajataustaisten ja ulkomaalaisten kynnystä hakeutua tutkintoopiskelijaksi korkeakouluun. Keinoja mm. - Tutkinnon päivittäminen uusilla osioilla; esim. kansainvälinen yritysviestintä. - Ulkomaalaisille tutkinto-opiskelijoille suunnattu suomen kielen opetustarjonta - Vieraskielinen opetus - Opinto-ohjaus - Tehokas viestintä
Aikuiskoulutuksen toteutuminen yliopistoissa vuonna 2008 ja Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2007 2012 (KESU) tavoite Avoimen yliopisto-opetuksen ja täydennyskoulutuksen opiskelijamäärät jatkoivat laskuaan. Avoimen yliopisto-opetuksen netto-opiskelijamäärä 70 702 KESU-tavoite 95 000. Täydennyskoulutuksen opiskelijamäärä 86 084 KESU tavoite 110 000. Avoimen yliopisto-opetuksen laskua on tapahtunut etenkin kansalais- ja työväenopistojen sekä kansanopistojen kanssa toteutetussa opetuksessa. Yliopistojen tilinpäätösten mukaan syinä mm. verkko-opetuksen lisääntyminen, korkeat opiskelijamaksut, liian pienet ja siksi peruuntuneet opiskelijaryhmät, kuntien taloudellinen tilanne. Yliopistojen ilmoittamien tavoitteiden yhteenlaskettu opiskelijamäärä n. 85 000
Avoimia kysymyksiä: Millaisessa vuorovaikutus prosessissa opetusministeriö ja yliopistot käyvät keskustelua tutkintojen osien tarjonnan (avoimen korkeakouluopetuksen ja erillisten opinto-oikeuksien) suuntaamisesta? Millaisella mallilla ja kumppanuuksilla korkeakoulut ja opetusministeriö tunnistavat haasteet - esimerkiksi uudet tasa-arvotavoitteen kannalta keskeiset kohderyhmät? Korkeakoulun sisällä pohdittavaa: yhteys perustutkintokoulutuksen johtamiseen, koulutuksen kehittämiseen, opiskelijavalintoihin, tietojärjestelmiin, laadunvarmistukseen: opetuksen muodostamaan strategiseen kokonaisuuteen? Millaisilla malleilla korkeakoulut toimivat toimivan työnjaon ja profiilin saamiseksi myös avoimeen opetukseen? yliopistojen allianssit, yhdistymiset, maakuntakorkeakoulut, konsortiot -