Potilaan tunnistaminen ja näytteiden identifiointi Mitä ammattikorkeakoulussa opetetaan? Bioanalytiikan lehtori Marja Kuparinen
Miksi tämä aihe? Haasteellista Mm. Verensiirtotoiminnan näytteet Päivystysnäytteet Vierianalytiikka Vastasyntyneet POTILASTURVALLISUUS mm. potilasturvallisuusstrategia STM
Kriittinen solmukohta Voi aiheuttaa vakavaa harmia potilaalle, ellei huomata Viivästynyt diagnoosi Ylimääräiset lisätutkimukset Väärän potilaan hoitaminen väärän diagnoosin perusteella Vakavat verensiirtoreaktiot Ylimääräistä työtä monille
Identifikaatiovirheet 11,9% kaikista näytevirheistä! 1/1000 näytetarraa kriittisiä (Wagar ym 2006) Väärin tai puutteellisesti identifioidut näytteet 0,04 % 0,1 % (Valenstein ym) Monet jäävät huomaamatta 16632 näytevirhettä, joista (Wagar ym. 2006): 1,0% väärin identifioituja 4,6% identifioimattomia 6,3% lähete näyte yhteensopimattomuuksia
Identifikaatiovirheiden esiintyvyys Vaihtelevia tuloksia : 1% (Lippi ym 2009), jopa 9%! 0,05% verensiirtonäytteissä Yli 30% johtuu väärästä tarroituksesta 22% tietokoneelle rekisteröimisvirheitä 85% huomattiin laboratoriossa ennen vastauksen hyväksymistä
Identifikaatiovirheiden syyt ja seuraukset Pyyntö tehty väärälle potilaalle Näytteiden otto väärältä potilaalta Virheellinen/ puutteellinen/ puuttuva näytemerkintä Virheelliset vastaustiedot tietokannasta Näyte/lähete yhteensopimattomuus Identifioimattomat näytteet Väärin identifioidut näytteet väärää näytettä putkessa
Virheiden seuraukset Identifikaatiovirheet aiheuttavat vakavaa harmia 2%:ssa tapauksista ja pienempää haittaa 25%:ssa tapauksista (Suresh ym) 4% potilaista saa komplikaatioita hoidostaan (haittatapahtuma) Näistä 2/3 on ehkäistävissä
Tunnistamisen perusohjeet Näytteenottajan vastuulla varmistaa, että näyte on oikeasta potilaasta ja että näytetarra ja lähetetiedot ovat yhtäpitävät Henkilöllisyys on siis syytä aina varmistaa huolella ja todistettavasti Esim. verensiirtotutkimuksissa näytteenottaja vastaa jälkiseuraamuksista, jos potilaalle aiheutuu haittaa väärästä tunnistuksesta
Tunnistamisen perusohjeet Veriryhmä ja sopivuuskoenäyte eri näytteenottokerroilla ja eri henkilön toimesta. Näytteenottaja tai tunnistaja vahvistaa tunnistuksen allekirjoituksella. Jos joudutaan ottamaan samanaikaisesti, niin kahden henkilön tunnistus ja varmistus nimikirjoituksella. Ranneketiedot eivät yksin riitä jos kyseessä verensiirtotutkimukset Potilaan itse ottaman näytteen (virtsa tai uloste) tiedot tarkistaa näytteen vastaanottanut henkilö. Tarvittaessa tiedot täydennetään. Laatukäsikirjaohjeet ja sovitut käytännöt
WHO (2007) Peruslähtökohta: tunnistus kahta lähdettä käyttämällä, joista kumpikaan ei saa olla potilaan huoneen tai vuoteen numero Ei saa perustua olettamaan, että joku on jo potilaan tunnistanut Potilasta pyydetään aina itse kertomaan oma nimensä ja henkilötunnuksensa Jos entuudestaan tuttu tai kutsutaan nimellä näytteenottoon, voidaan kysyä vain henkilötunnusta Jos potilas ei pysty kommunikoimaan, tulisi tunnistamisessa käyttää apuna esim. toista työntekijää tai omaista
WHO (2007) Tunnistusta voidaan parantaa myös tunnistusrannekkeen käytöllä Kaikilla sairaalahoidossa olevilla tulisi olla tunnistusranneke, riippumatta sairaudesta tai iästä Kiireettömissä tapauksissa potilaille, joilla ei ole ranneketta, ei tule tehdä tutkimuksia ennen kuin potilas on identifioitu ja ranneke laitettu Ranneketta ei tule kiinnittää vuoteeseen tai pöytääntoimenpiteet eivät koske vuodetta vaan potilasta Rannekkeen käytön ei tule olla ainut tunnistusmenetelmä organisaatiossa http://www.sicherheitsarmband.de
Uusi teknologia EPPID Electronic positivepatient identification Morrison et al 2010 Am J Clin Pathol; 133: 870 877
Positiivinen potilastunnistus Viivakoodiranneke Mukana kannettava tietokone, johon lähetteet on ladattu Viivakoodinlukija varmistamaan potilaan tunnistus Kannettava printteri Langaton puhelin http://www.racocard.com
Uusi teknologia
Virheitä voidaan merkittävästi vähentää! 82 84 % lasku väärin tai puutteellisesti identifioiduissa näytteissä (Bologna ym 2002 Hayden ym 2008) Näytteenoton uudelleen organisointi Elektroninen tapahtumien raportointisysteemi Automatisoitu prosessi
Virheitä voidaan merkittävästi vähentää! Tavoite: nolla toleranssi Morrison ym. 2010 Am J Clin Pathol; 133: 870 877
Teknologiaa odotellessa ja sen ohella Mahd. turvallisuusriskien tunnistaminen ennalta Työkäytäntöjen kehittäminen: systemaattinen tapa tunnistaa potilas aina samalla tavalla Varmistusrutiinit: tarkistuslistat ja kaksoistarkistus Palaute, jatkuva auditointi ja koulutus Luotettava tunnistaminen on sekä potilaan että henkilökunnan turva
Noudatammeko ohjeita? Olof Wallinin Ruotsissa tekemä tutkimus 2010: Annettuja ohjeistuksia ei noudateta: Vastanneista 79% kertoi jättävänsä osastolla henkilöllisyyden varmistamatta rannekkeesta (ohjeistuksen mukaan tuli kysyä nimeä ja henkilötunnusta sekä tarkistaa henkilöllisyys kuvallisesta henkilökortista tai rannekkeesta) Vain vajaa puolet vastaajista ilmoitti käyttävänsä henkilökorttia potilaan tunnistamisessa.
Turvallisuuskulttuuri Turvallisuus tärkeä arvo organisaatiossa ja sen edistäminen systemaattisesti Rankaisemisen kulttuurista oikeudenmukaisuuteen Salailusta läpinäkyvyyteen Raportointikulttuuri; virheistä tulee voida kertoa Oppimiskulttuuri; selvitetään, miksi virheitä tapahtuu ja opitaan niistä Potilaslähtöisyys Tiimityö
Lähteet Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Edistämme potilasturvallisuutta yhdessä. Suomalainen potilasturvallisuusstrategia 2009-2013. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:3. THL: www.potilasturvallisuus.fi WHO 2007. Patient identification. Patient Safety Solutions vol 1, solution 2, May 2007. WHO 2007. Communication during patient hand-overs. Patient Safety Solutions vol 1, solution 3. Lippi, G. ym. 2009. Causes, consequences, detection, and prevention of identification errors in laboratory diagnostics. Clin Chem Lab Med; 47: 143-153 Morrison A. ym. 2010. Reduction in Specimen Labeling errors After Implementation of a Positive Patient Identification System in Phlebotomy. Am J Clin Pathol; 133: 870-877
Lähteet Plebani, M. 2006. Errors in clinical laboratories or errors in laboratory medicine. Clin Chem. Lab Med; 44: 750-759 Valenstein PN. Ym. 2004. Identification errors in pathology and laboratory medicine. Clin Lab Med; 24: 979-996 Wagar, EA. Ym. 2006. Patient safety in the clinical laboratory: a longitudinal analysis of specimen identification errors. Arc Pathol Lab Med; 130: 1617-1622 Wallin O., Söderberg J., Van Guelpen B., Stenlund H., Grankvist K., Brulin C. 2010. Blood sample collection and patient identification demand improvement: a questionnaire study of preanalytical practices in hospital wards and laboratories. Scand J Caring Sci. 2010 Sep; 24(3): 581-91.
Kiitos mielenkiinnosta