Näkökulmia lasten pystyvyyden ja toimijuuden tutkimukseen formaaleissa ja informaaleissa toimintaympäristöissä Kristiina Kumpulainen, Helsingin yliopisto ja Sanna Järvelä, Oulun yliopisto
Tutkimusryhmät Kristiina Kumpulainen*, Lasse Lipponen*, Jaakko Hilppö*, Anna Mikkola*, Jonna Jaatinen**, Marjatta Kangassalo** *Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto **Kasvatustieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto Sanna Järvelä, Arttu Mykkänen, Elina Määttä, Eeva-Liisa Kronqvist, Pirkko Hyvönen, Kristiina Kurki Oppimisen ja Koulutusteknologian tutkimusyksikkö (LET) Kasvatustieteiden tiedekunta Oulun yliopisto
Hankkeen tavoitteet o Tutkimushankkeessa selvitetään lasten pystyvyyttä ja toimijuutta ja tätä sääteleviä mekanismeja formaaleissa ja informaaleissa kasvuympäristöissä. o Tutkimuksen metodologisena tavoitteena on kehittää visuaalisia tutkimusmenetelmiä lapsilähtöiseen ja osallistavaan suuntaan, jonka kautta saadaan uudenlaista tietoa lasten toimijuudesta eri toimintaympäristöissä lapsen ääni huomioiden.
Taustaoletus Lasten toimijuuden ja pystyvyyden teoreettis-empiirinen analyysi sekä näiden kehitystä tukevien välineiden ja toimintamallien kehittäminen voivat merkittävästi edesauttaa negatiivisten kehityssuuntausten ohjaamista positiivisiksi jokaisen lapsen elämässä.
PYSTYVYYDEN TUTKIMINEN LAPSILÄHTÖISESTI Sanna Järvelä, Arttu Mykkänen, Elina Määttä, Eeva-Liisa Kronqvist, Pirkko Hyvönen, Kristiina Kurki
Miten pystyvyyttä tutkittiin lapsilähtöisesti? o 6-8 vuotiaita lapsia tutkittiin kolmen vuoden ajan o Etsittiin onnistumisen tilanteita koulussa ja kotona: o Videotaltiointi o Oppilaiden ottamat valokuvat omista ja toisten onnistumisista o Lasten stimulated recall - haastattelut
Esim. Onnistumisen salapoliisit Lapset osallistuivat alakoulussa salapoliisikurssille, jossa heidän tehtävänään oli taltioida onnistumisen kokemuksia formaaleissa ja informaaleissa tilanteissa.
Esimerkki haasta,elusta: Haastattelija: Miksi sinä otit tämän valokuvan? Oppilas: No kun meillä oli matematiikan koe ja kaverini sai siitä parhaat pisteet. Hän osasi laskea kaikki vaikeat asiat itse! Haastattelija: Miksi luulet hänen onnistuneen kokeesssa? Oppilas: Hänesta matematiikka on kivaa ja hän on tosi hyvä siinä. Hän myöskin harhoitteli ahkerasti. Hän oli tosi iloinen.
Pystyvyys KORKEA PYSTYVYYS o 54% lapsista pystyvyys oli stabiili oppimistilanteesta riippumatta Kyllä minä pärjään MATALA PYSTYVYYS o 46% lapsista pystyvyyden taso vaihteli eri tyyppisissä oppimistilanteissa Ryhmässä menee hyvin, mutta yksin en osaa
Pystyvyyteen vaikuttavat tekijät? o Emotionaaliset tilat (39 %) Kun oppilaat kokivat olevansa iloisia, rentoutuneita ja hyväntuulisia, he luottivat pystyvänsä onnistumaan oppimistilanteessa o Aikaisemmat oppimiskokemukset (18%) Positiiviset kokemukset aikaisemmin koetuissa samankaltaisissa tilanteissa ja tehtävän valmiiksi saaminen o Opettajalta ja toisilta oppilailta saatu tuki ja kannustus (9%) o Oma toiminta - Tapa jolla itse toimii tilanteessa (4%) o Osa oppilaista ei osaa nimetä mikä sai heidät kokemaan joko korkeaa tai matalaa pystyvyyttä! (30%) (Mykkänen, Järvelä & Perry, 2013; Mykkänen, Kronqvist, & Järvelä, 2013; Määttä & Järvelä, 2013; Määttä, Järvenoja & Järvelä, 2012)
Johtopäätökset o Matalan pystyvyyden omaavat lapset eivät tunnistaneet ope2ajan tukea ja kannustusta o Tunteet vaiku6vat voimakkaimmin siihen miten luo2avaiseksi oppilaat itsensä tunsivat eri oppimis9lanteissa o Tutkimusmenetelmät s9muloivat lasten 9etoisuu2a onnistumisesta o Oman toiminnan ja tunteiden arvioin9 on tärkeä taito!
Miten pystyvyyttä voidaan edistää käytännössä? 1) Yksilöiden ja ryhmien pystyvyyttä tulee vahvistaa opettamalla oppimisen säätelytaitoja. 2) Koulun opiskelutilanteissa pitäisi pystyä harjoittelemaan epävarmuutta ja ristiriitojen sietämistä, mutta myös yksilöllistä ja kollektiivista onnistumista. (Hadwin, Järvelä & Miller, 2010; Järvelä, Malmberg, Mykkänen & Määttä, 2013; Järvelä & Renniger, 2013)
POSITIIVINEN PEDAGOGIIKKA: Käytäntöjä lasten oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi Kris9ina Kumpulainen, Lasse Lipponen, Jaakko Hilppö, ja Anna Mikkola, Helsingin yliopisto
Miksi positiivista pedagogiikkaa?
o Positiivinen pedagogiikka vastaa tarpeeseen luoda päiväkodin ja koulun arkeen lasten oppimisen ja sosioemotionaalisen hyvinvoinnin tukemiseen tähtääviä käytänteitä ja toimintatapoja. o Positiivisen pedagogiikassa lasten osallisuutta ja näkökulman huomioimista tuetaan tarjoamalla heille mahdollisuuksia oman kokemusmaailman dokumentointiin, jakamiseen ja yhteiseen reflektointiin (Kumpulainen, et al., 2013; Lipponen, et al., 2013; Hilppö, et al., 2013; Niemi, et al., 2013). o Lasten toimijuus ja osallisuus toteutuu vastavuoroisuutena, kokemuksena olemisesta jonkin yhteisön jäsenenä ja kokemuksena toimia omassa elämässään (Kumpulainen, et al., 2013, Kumpulainen, & Lipponen, 2013, 2012, 2010).
o Kokonaisvaltaisen käsityksen muodostaminen lapsen hyvinvoinnista edellyttää, että objektiivisten, lapsen ulkoisten olosuhteiden tarkastelun lisäksi hyvinvoinnin arvioinnissa otetaan huomioon lapsen oma näkökulma ja subjektiiviset hyvinvointikokemukset (Fattore, Mason & Watson 2007; Kautto 2006; Strandell 1995): o Positiivinen pedagogiikka nostaa hyvinvoinnin ja oppimisen tarkastelun keskiöön lasten näkökulman. Lapsen näkökulma on pedagogisen vuorovaikutuksen perustan ja lähtökohta. o Pedagogisessa vuorovaikutuksessa yhdistyvät lapsen, vanhempien ja kasvatusalan asiantuntijoiden näkökulmat yhdeksi, lapsen hyvinvointia ja oppimista tukevaksi resurssiksi.
Mitä on positiivinen pedagogiikka?
o Perustuu käsitykseen lapsesta aktiivisena toimijana. o Tuo tutkimuksen ja pedagogisen toiminnan keskiöön lasten osallisuuden, vahvuudet ja myönteiset tunteet. o Lapsen kokemusmaailman tunnistaminen, dokumentointi sekä yhteinen, myönteinen merkityksenanto luovat perustan lasten osallisuudelle, yhteisöllisyydelle ja kasvatuskumppanuudelle ja toimivat keskeisinä oppimisen, terveen kasvun ja kehityksen voimavaroina (ks. Kumpulainen, et al., 2013)
Positiivisen pedagogiikan periaatteet 1. Yhteisöllinen, myönteinen toimintakulttuuri vahvistaa sosiaalisia suhteita, oppimista ja hyvinvointia. 2. Kasvatus- ja opetustyön lähtökohtana on lapsen toimijuus ja osallisuus kasvuympäristöjen kokonaisuudessa. 3. Myönteiset tunteet ovat oppimisen ja hyvinvoinnin voimavaroja. 4. Jokaisen lapsen vahvuuksien tunnistaminen on oppimisen ja hyvinvoinnin tukemisen edellytys. 5. Kasvatuskumppanuus rakentuu luottamuksellisessa ja arvostavassa vuorovaikutuksessa.
Teoreettiset perusteet o Positiivinen pedagogiikan teoreettinen perusta pohjaa sosiokulttuuriseen näkemykseen, joka korostaa oppimisen ja kehityksen sosiaalista, emotionaalista ja kulttuurista ulottuvuutta (Kumpulainen & Renshaw 2007; Säljö 2001). o Keskeistä näkökulmassa on kulttuuristen työkalujen välittämä vuorovaikutus ja merkityksenanto. o Jaetut käytännöt ja toimintaan liittyvät välineet sitovat yhteisön jäseniä toisiinsa sekä tukevat yksilön ajattelua, oppimista ja hyvinvointia.
o Positiivinen pedagogiikka määrittelee lapsen sosioemotionaalisen hyvinvoinnin mahdollisuutena tunteiden ja kokemusten ilmaisuun, itsensä toteuttamiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja merkityksenantoon sekä sosiaalisiin suhteisiin ja pääomaan (Vygotsky, 1978; Wertsch, del Rio & Alvarez, 1995). o Positiivinen pedagogiikka painottaa sosiaalisten suhteiden ja yhteisöjen merkitystä oppimisessa (van Huizen, van Oers & Wubbels 2005; Wenger 1998). o Osallisuuden ja osallistumisen käsitteet ovat tällöin keskeisiä (Kumpulainen & Renshaw 2007).
o Positiivinen pedagogiikka on saanut vaikutteita positiivisesta psykologiasta; Kiinnostunut erityisesti niistä inhimillisistä olosuhteista ja prosesseista, jotka vaikuttavat suotuisasti ihmisten, ryhmien ja instituutioiden toimintaan (esim. Donaldson & Ko 2010; Seligman ym. 2009). o Tutkimuskohteita ovat yksilön myönteiset kokemukset (subjektiiviset hyvinvointikokemukset, tyytyväisyys, toivo, optimismi ja onnellisuus); yksilön ominaisuudet ja voimavarat (kyky rakastaa, välittää, rohkeus, anteeksianto, viisaus ja resilienssi) sekä positiiviset instituutiot, jotka tukevat ihmisiä kohti hyvää ja hyveellistä elämää (Seligman & Csikszentmihalyi 2000). o Riskitekijöiden kartoittamisen sijaan kasvatustoiminnan lähtökohtana ovat asiat, jotka kannattelevat lapsia, tekevät oppimisesta mielekästä ja saavat lapset tuntemaan oppimisen iloa.
Kuinka toteuttaa positiivista pedagogiikkaa?
Positiivisen pedagogiikan toteuttamisen periaatteet 1. Lapselle annetaan mahdollisuus omien elämänkokemusten havainnointiin sekä tunteiden ja vahvuuksien tunnistamiseen. 2. Lapsi asetetaan aktiivisen toimijan asemaan tarjoamalla hänelle tilaisuus kokemustensa dokumentointiin. 3. Lapselle luodaan mahdollisuuksia omien elämänkokemusten tarkempaan käsittelyyn ja muille jakamiseen (Kumpulainen, et al., 2013)
Lopuksi o Lasten ja nuorten myönteisen kokemusmaailman tukeminen arjen keskellä ei vaadi suuria tekoja vaan herkkyyttä tunteiden ja kokemusten havainnoimiseen, kykyä auttaa lapsia näiden tunnistamisessa sekä halua kehittää arkeen sopivia kuulemisen ja kertomisen käytäntöjä.