Jämsänjokilaakson Kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma

Jämsänjokilaakson Kalastusalue Jämsänjokilaakson Kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma Vuosille 2012 2022 Arvo Kettunen & Risto Paakkunainen 01.12.2011

2 1 SUUNNITELMAN TAVOITTEET... 9 1.1 YLEISKUVAUS... 10 1.2 VESISTÖT JA NIIDEN KÄYTTÖ... 13 1.2.1 Vesistörakentaminen... 13 1.2.2 Vesistöjen säännöstely... 19 1.2.2.1 Jämsänjoki... 19 1.2.2.2 Patalankoski... 19 1.2.2.3 Rekolankoski... 19 1.2.2.4 Kankarisvesi... 19 1.2.2.5 Könkköjoki... 19 1.2.2.6 Kipponen... 19 1.2.2.7 Ala-Kintausjärvi... 20 1.2.2.8 Ylä-Kintausjärvi... 20 1.2.2.9 Pengerjoki... 20 1.2.2.10 Uitto... 20 1.2.3 Virkistyskäyttö ja metsästys... 20 1.2.4 Vesistön ravinnekuormitus... 21 1.2.4.1 Yhteenveto kuormitustilanteesta Jämsän reitillä... 21 1.2.4.2 Hajakuormitus... 22 1.2.4.3 Maatalous... 22 1.2.4.4 Metsätalous... 22 1.2.4.5 Turvetuotanto... 25 1.2.4.6 Turvetuotannon vaikutukset kalastoon ja kalastukseen.... 25 1.2.5 Kalastusalueen järvien vedenlaatu... 28 1.2.5.1 Päijänne Vanhaselkä... 32 1.2.5.2 Päijänteen Tiirinselkä... 33 1.2.5.3 Jämsänjoki... 34 1.2.5.4 Kankarisvesi... 35 1.2.5.5 Uuttana... 36 1.2.5.6 Iso Rautavesi... 36 1.2.5.7 Kalmavesi... 37 1.2.5.8 Pettämä... 37 1.2.5.9 Salosvesi... 38 1.2.5.10 Patalahti... 38 1.2.5.11 Valkeajärvi... 39 1.2.5.12 Suolivesi... 39 1.2.5.13 Petäjävesi... 40 1.2.5.14 Jämsänvesi... 41 1.2.5.15 Kolu-Meronen... 42 1.2.5.16 Naula-Meronen... 43 1.2.5.17 Ala-Meronen... 43 1.2.5.18 Karikkoselkä... 43 1.2.5.19 Huhtia... 44 1.2.5.20 Ala-Kintausjärvi... 45 1.2.5.21 Ylä-Kintaus järvi... 46 1.2.6 Ympäristölupatilanne... 47 1.2.7 Vesialueiden omistus... 50

3 1.3 KALASTUSALUEEN OSAKASKUNTA TIEDOT... 51 1.3.1 Osakaskuntaluettelo ja pinta-alat... 52 1.3.1.1 Järjestäytyneet osakaskunnat... 52 1.3.1.2 Päijänteen Tiirinselän osakaskunnat... 52 1.3.1.3 UPM-Kymmene Oyj vedet Tiirinlahti... 53 1.3.1.4 Jaetut vesialueet Petäjävesi, Kintaus... 53 1.3.1.5 Järjestäytymättömät osakaskunnat Petäjäveden kylässä... 53 1.3.1.6 Yksityiset pienvedet ja lammet Petäjäveden kylässä... 53 1.3.1.7 Muut... 53 1.4 Kalatalousalan viranomaiset ja järjestöt... 54 1.4.1 Viranomaiset... 54 1.4.2 Järjestöt... 54 1.4.3 Kalastusseurat... 54 1.5 Kalasto ja kalakannat... 54 1.5.1 Kalasto... 54 1.5.2 Järvialueiden kalakannat... 55 1.5.3 Pienvesien kalakannat... 55 1.5.4 Purot ja pienet joet.... 55 1.5.5 Ravut... 57 1.5.6 Kalojen lisääntymisalueet... 57 1.6 Kalastusjärjestelmä... 59 1.6.1 Kalastus ja kalasaaliit... 59 1.6.2 Kalastus Jämsänjokilaakson kalastusalueella... 60 1.6.3 Kalavesien hoito... 64 1.7 Kalavesien kunnostukset... 67 1.7.1 Luomenjoki... 67 1.7.2 Survosenkoski... 67 1.7.3 Piesalanjoki... 67 1.7.4 Könkköjoki... 67 1.7.5 Pirttijoki... 67 1.7.6 Pengerjoki... 68 1.7.7 Nytkymenjoki... 68

4 2 KÄYTTÖ JA HOITOSUUNNITELMA... 69 2.1 Vesialueiden käytön perusteet... 69 2.1.1 SWOT analyysi Jämsänjokilaakson Kalastusalueesta... 69 2.2 Kalastuksen järjestäminen... 70 2.3 Ravustus... 71 2.4 Vesialueen käyttö... 71 2.4.1 Suositukset vesialueiden käytön perusteille... 71 2.4.2 Suositukset vesialueiden käytöstä.... 72 2.5 Kalastuksen valvonta... 72 2.5.1 Säännöt ja pyydysten merkintä (Suosituksia)... 73

5 3 LUPA-ALUE JA JÄRVIKOHTAISET SUUNNITELMAT... 74 3.1 YLÄ-KINTAUSJÄRVI... 75 3.1.1 Ylä-Kintaujärven toimenpidesuunnitelma... 75 3.1.1.1 Hoitokalastus... 75 3.1.1.2 Rapu- ja kalakantojen turvaaminen... 75 3.1.1.3 Ylä-Kintausjärven kehitystarve... 75 3.2 ALA-KINTAUSJÄRVI... 76 3.2.1 Ala-Kintausjärven toimenpidesuunnitelma... 76 3.2.1.1 Hoitokalastus... 76 3.2.1.2 Nykyisten kalakantojen turvaaminen... 76 3.2.1.3 Nykyisen jokirapukannan säilyttäminen... 77 3.2.1.4 Jokirapukannan siirtoistukasmahdollisuuden hyödyntäminen.... 77 3.2.2 Ala-Kintausjärven kehitystarve... 77 3.3 KUIVASMÄKI... 77 3.3.1 Yleissuunnitelma... 77 3.3.2 Naula-, Ylä-, Ala-Merosen toimenpidesuunnitelma... 78 3.3.2.1 Kalakantojen turvaaminen... 78 3.3.2.2 Veden laadun seuranta ja parantaminen... 78 3.3.3 Pengerjoen toimenpidesuunnitelma... 78 3.3.3.1 Veden laadun seuranta ja parantaminen.... 78 3.3.3.2 Pengerjoen kalataloudellinen kehittäminen... 79 3.4 PETÄJÄVESI... 79 3.4.1 Yleissuunnitelma... 79 3.4.2 Petäjäveden toimenpidesuunnitelma... 80 3.4.2.1 Hoitokalastus... 80 3.4.2.2 Kalakantojen turvaaminen... 80 3.4.2.3 Veden laadun parantamien... 80 3.5 KOSKENPÄÄN YHTEISLUPA-ALUE... 80 3.5.1 Yleissuunnitelma... 80 3.5.2 Yhteislupa-alueen toimenpidesuunnitelma... 81 3.5.2.1 Kalastuksen järjestäminen... 81 3.5.2.2 Osakaskuntien yhdistäminen.... 81 3.5.2.3 Kalakantojen tilan ja kasvun seuranta.... 81 3.6 KANKARISVEDEN YHTEISLUPA-ALUE... 81 3.6.1 Yleissuunnitelma... 81 3.6.2 Kankarisveden toimenpidesuunnitelma... 82 3.6.2.1 Kalakantojen ja kalastuspaineen seuranta.... 82 3.6.2.2 Kalakantojen tilan ja kantojen seuranta... 82 3.6.2.3 Osakaskuntien yhdistäminen... 82 3.6.2.4 Kalastuksen valvonta... 82 3.6.2.5 Lupa-alueen koko... 82

6 3.7 JÄMSÄNJOKI... 82 3.7.1 Yleissuunnitelma... 82 3.7.2 Jämsänjoen toimenpidesuunnitelma... 83 3.7.2.1 Kalakantojen hoito... 83 3.7.2.2 Kalastuksen valvonta... 83 3.8 PÄIJÄNNE TIIRINSELKÄ... 83 3.8.1 Yleissuunnitelma... 83 3.8.2 Tiirinselän toimenpidesuunnitelma... 83 3.8.2.1 Kalasto... 83 3.8.2.2 Kalakantojen hoito... 83 3.8.2.3 Kalastuksen yhteensopivuus muihin kalastusalueisiin... 84 3.8.2.4 Veden laadun seuranta... 84 3.8.2.5 Kalaveden kunnostus... 84 3.8.2.6 Osakaskuntien yhdistäminen... 84 3.9 MUUT ALUEET JA PIENVEDET... 84 3.9.1 Lahnavesi: (osa), Pirttijärvi, Luomenjoki ja Uuttana... 84 3.9.1.1 Kalastuksen järjestäminen ja kalavesien hoito... 84 3.9.2 Nytkymenjoki ja Nytkymenjärvi... 85 3.9.2.1 Kalastuksen järjestäminen ja kalavesien hoito... 85 3.9.3 Patalahti... 85 3.9.4 Valkeajärvi, Heinäjärvi, Palvia ja muut alueen pienemmät järvet ja lammet 85 3.9.5 Yleissuunnitelma... 85 3.10 ALUEEN JOET JA VIRTAVEDET... 86 3.10.1 Yleissuunnitelma... 86 3.10.2 Toimenpidesuunnitelma... 86 3.10.3 Jämsänjoki... 86 3.10.4 Nytkymenjoki... 86 3.10.5 Luomenjoki.... 86 3.10.6 Survosenkoski... 86 3.10.7 Virtalan koski... 87 3.10.8 Kalliokoski Lapinkoski... 87 3.10.9 Pirttijoki.... 87 4 SUUNNITELMAN TOTEUTUS JA SEURANTA... 87 4.1 Lähteet... 88 4.2 Liitteet Selitykset... 89 4.3 Liite 1 Vesien laatutiedot... 90 4.4 Liite 2 Kankarisveden yhteislupa-alueen kalastus sääntö... 91 4.5 Liite 3 Petäjäveden Kalastuskunnan kalastussääntö... 92 4.6 Liite 4 Tarvittava kappalemäärä puita... 93 4.7 Liite 5 Puuston pääomatuotto... 94 4.8 Liite 6 Harvennuksen malli... 95 4.9 Liite 7 Jämsänjoen kalastussääntö... 96 4.10 Liite 7 Jämsänjoen kalastussääntö... 97

7 KUVALUETTELO Kuva 1 Jämsänjokilaakson kalastusalueen voimalaitokset... 12 Kuva 2 Jämsänjoen tunnelin alkupää... 14 Kuva 3 Patalankosken säännöstelypato, Jämsänkoski... 15 Kuva 4 Rekolanosken/Kankarisveden säännöstelypato... 15 Kuva 5 Rekolan kosken voimalaitos, UPM-Kymmene Oyj.... 16 Kuva 6 Kalliokosken voimalaitos, Koskivoima Oy.... 16 Kuva 7 Kalliokosken voimalan säännöstelypato, Koskivoima Oy... 17 Kuva 8 Koskensaaren naulatehtaan syöttövesi... 17 Kuva 9 Koskensaaren voimalan alapuoli... 18 Kuva 10 Kintauden yksityisen voimalan alapuoli (Räihä)... 18 Kuva 11 Fosforilähteiden osuudet Jämsänreitillä... 21 Kuva 12 Typpilähteiden osuudet Jämsänreitillä... 21 Kuva 13 Kaikki väärin, kuusentaimia lukuun ottamatta.... 24 Kuva 14 Haukisuon keräilyaltaan ylivuoto... 26 Kuva 15 Pengerjoen valuma-alueen turvetuotantoalueet.... 27 Kuva 16 Vesien laatukartta... 31 Kuva 17 Päijänne, Vanhaselkä (1975 2007)... 32 Kuva 18 Päijänne, Tiirinselkä (1975 2007)... 33 Kuva 19 Jämsänjoki (1975 2007)... 34 Kuva 20 Kankarisvesi (1976 2007)... 35 Kuva 21 Jämsänvesi (1975 2007)... 41 Kuva 22 Ala-Kintaus (1975 2007)... 45 Kuva 23 Osakaskuntakartta... 51 Kuva 24 Kalastusalueen viehelupa-alue.... 64 Kuva 25 Jämsänjokilaakson kalastusalueen lupa-aluekartta... 70 Kuva 26 Erikokoisten joki- ja täplärapujen keskimääräinen munamäärä... 71 Kuva 27 Toimenpideohjelma... 74

8 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1 Vesistön käyttökelpoisuuden luokat... 30 Taulukko 2 Päijänteen Tiirinselän käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2007.... 33 Taulukko 3 Jämsänjoen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 2000 2007.... 35 Taulukko 4 Kankarisveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1996 2007.... 36 Taulukko 5 Uuttanan käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991 2007.... 36 Taulukko 6 Iso Rautaveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992 2006.... 37 Taulukko 7 Kalmaveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2006... 37 Taulukko 8 Pettämän käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2007.... 38 Taulukko 9 Salosveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991 2007.... 38 Taulukko 10 Patalahden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2006.... 39 Taulukko 11 Valkeajärven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992 2007.... 39 Taulukko 12 Suoliveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992 2007.... 40 Taulukko 13 Petäjäveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996 2007... 40 Taulukko 14 Jämsänveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996 2007... 42 Taulukko 15 Kolu-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996 2007... 42 Taulukko 16 Naula-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996 2006... 43 Taulukko 17 Ala-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1990 2003... 43 Taulukko 18 Karikkoselän käyttökelpoisuuksien keskiarvoja v. 1991 2006... 44 Taulukko 19 Huhtian käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1990 2007... 44 Taulukko 20 Ala-Kintausjärven käyttökelpoisuuksien keskiarvoja v. 1992 2006... 46 Taulukko 21 Ylä-Kintausjärven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1990 2007... 46 Taulukko 22 Ympäristölupatilanne... 47 Taulukko 23 Ympäristölupatilanne... 48 Taulukko 24 Ympäristölupatilanne... 49 Taulukko 25 Kalastusalueella esiintyvät kalalajit... 55 Taulukko 26 Järvikohtaiset kalakantojen arviot... 56 Taulukko 27 Kalastusluvat... 59 Taulukko 28 Saaliit lajeittain Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella... 60 Taulukko 29 Saaliin arvo Jämsänjokilaakson Kalastusalueella... 60 Taulukko 30 Vuoden 2007 kalastajat ja pyydykset... 61 Taulukko 31 Vuoden 2008 kalastajat ja pyydykset... 62 Taulukko 32 Vuoden 2009 kalastajat ja pyydykset... 63 Taulukko 33 Jämsänjokilaakson Kalastusalueen istutuksia... 65 Taulukko 34 Jämsänjokilaakson kalastusalueen istutusten yhteenveto... 66 Taulukko 36 SWOT- analyysi... 69 Taulukko 37 Pyydysten yksikköarvot... 72 Taulukko 38 Suunnitelman toteutus ja seuranta... 87

9 1 SUUNNITELMAN TAVOITTEET Suunnitelman laadinnassa on otettu huomioon kestävän kehityksen periaatteet. Suunnitelmassa pyritään löytämään tasapaino ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden välille. Kalavesien hoidon keskeisin tavoite on kalavesiemme mahdollisimman suuri pysyvä tuottavuus sekä kalakantojen järkiperäinen ja taloudellinen hyväksikäyttö (L.16.4.1984/286, KaL 1 ).. Kalastusalueen tavoite on että suunnitelmakauden lopussa kaikkien alueen vesien laatu on vähintään hyvä. Kalastusalueella on runsaasti tehtäviä, joiden toteuttaminen edellyttää lisärahoituksen hankkimista esimerkiksi hanketoiminnan avulla. Kalatalouden toiminnan kehittäminen Kalastusalueen keskeisiä tehtäviä Käyttö- ja hoitosuunnitelman toteuttaminen, seuranta ja päivitys Kalatalouden edistäminen Kalastuslaissa määrättyjen tehtävien hoitaminen Kalastusalueen jäsenten kalastusalueelle antamien toimeksiantojen toteuttaminen: edunvalvonta, sihteeri, ja esimiestehtävät, kalastuksen valvonta, lupien myynti ja korvausten jako Kalastusalueen palvelut Internet-sivut Tiedottaminen alueellisessa mediassa Toiminnan rahoitus ELY- keskuksen rahoitus Hankerahoitusten hankkija sponsori- ja avustushakemukset ja palvelujen myynti. Kalastuksen järjestäminen selvittelysopimuksilla Kalastusalue edistää kalataloutta tuottaa kalastusalueen palveluita ja tiedottaa kalastusalueen toiminnasta. Lisäksi lakisääteisistä tehtävistä tulee huolehtia. Kalastusalue voi hankkeistaa toimintaansa rahoituslähteiden kautta. Sidosryhmäyhteistyötä kehitetään. Rahoitusta hankitaan ELY- keskukselta, kunnilta EU- hankkeista sekä sponsoreilta. Muita rahoituslähteitä ovat yritykset, avustukset ja palvelujen myynti. Kalastusalueen toiminnalle ensiarvoisen talkootyön rahoitusta hankitaan kaikilta kalaveden laadusta kiinnostuneilta tahoilta. Kalastusalue luo edellytykset talkootoiminnan jatkumiselle. Kalastusalue on mukana avustamassa ja järjestämässä osakaskuntien järkevää yhdistämistä.

10 1.1 YLEISKUVAUS Kalastusalueen nimi Jämsänjokilaakson kalastusalue. ja numero nro: 8 Maa-, ja Metsätalousministeriön luettelossa N:o 458. (kuva nro.21.) Perustettu Kalastusalueen valtuuskunta hyväksyi säännöt 29.10 1985, muutettu 10.3 1987, vahvistettu Keski-Suomen Kalastuspiirin päätöksellä 2.6 1987. Uusittu ja hyväksytty 29.11.1994. Kotipaikka Pinta-ala (km²) Lääni Kunnat ELY- Keskus Jämsä. 121.12 km², 12112 ha. Länsi-Suomen lääni. Jämsän kaupunki, Petäjäveden kunta. Keski-Suomen ELY- Keskus. Yhteistyö ja neuvonta- Keski-Suomen Kalatalouskeskus ry, Kalatalouden Keskusliitto. järjestöt Päijänteen kalastusalueiden neuvottelukunta. Jäsenet Suunnittelu alueet Viereiset kalastusalueet Käyttö ja hoitosuunnitelman asiakirjat 24 osakaskuntaa, ammattikalastajien edustaja, virkistyskalastaja järjestön edustajat, jaettujen vesien edustaja, Kuva 21. A Tiirinselkä / Päijänne, B Kankarisvesi yhteislupa-alue Kankarisvesi, Sovijärvi, Lahnajärvi, Pirttijärvi ja Vihtalahti. C Koskenpään Yhteislupa-alue Uuttana, Iso ja Vähä-Rautavesi, Pettämä ja Salosvesi D Petäjävesi, Suolivesi, Piesasjärvi, Karikkojärvi ja Jämsänvesi Ala- Kintaus ja Ylä-Kintausjärvi F Pienvesien ja lampien suunnitelmat. Jokien ja vitavesien suunnitelmat: A Jämsänjoen, B Nytkymenjoen, C Luomenjoen, D Survoksenkosken, Kalmavirran ja Kalliokosken, E Piesalanjoen ja Pirttijoen, F Könkköjoen, G Pengerjoen H, muut joet ja purot. Pohjois-Päijänne, Etelä- ja Keski-Päijänne, Längelmävesi, Ruovesi-Kuorevesi, Keuruun ja Saarijärven Kalastusalue. Kalastusalueen perustieto-osa I 1988 Juhani Niinimäki Kala- ja vesitutkimus oy. Kalastusalueen Käyttö- ja hoitosuunnitelma osa II suunnitelmaehdotus 1989 Juhani Niinimäki Kala- ja Vesitutkimus Oy. Käyttö- ja hoitosuunnitelma Päijänteelle v 2001 2005 Markku Laitinen.

11 Muut käyttö ja hoito- Selvitys Nytkymenjoen Kalataloudellisesta kehittämisestä suunnitelma-asiakirjat. Kimmo Olkio 1999. JÄMSÄNJOEN OHITUSUOMAKALATIEN SELVITYS Esiselvitys. Jämsänkosken UPM- Kymmene Oy paperitehtaan ohituskalatien sijoitusmahdollisuudesta DI Timo Pohjamo EkoRiver Oy 2005 JÄMSÄNKOSKEN TUNNELIN KALANKULKUSELVITYS Loppuraportti: Ultraäänilähettimillä merkittyjen kalojen seuranta 27.11 200 Jari-Pekka Pääkkönen, Timo Marjomäki ja Arto- Tuomainen Jyväskylän Yliopisto Bio- ja Ypäristötiereiden laitos, kalabiologia ja kalatalous Jyväskylän yliopisto. Keski-Päijänteen yhteistarkkailu tutkimusraportit vuosittain. KANKARISVEDEN JA SEN OSAVALUMA-ALUEIDEN VEDENLAADUN JA KUORMITUKSEN TARKASTELU Lotta Raunio 2011 Jämsän kaupunki Ympäristösuojelu. Kartat Maanmittauslaitos, lupa nro 880/MML/11. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 880/MML/11. Hyväksymismerkinnät Kalastusalueen kokouksen päätöksen mukaan. Yleissuunnitelma on hyväksytty. Toimenpidesuunnitelmat hyväksytty. Voimassaoloaika 2012 2022. Saatavilla/nähtävillä Tekijät Jämsän, Jämsänkosken ja Petäjäveden kirjastot. Isännöitsijä Arvo Kettunen, ELY- keskus, Keski-Suomen Kalatalouskeskus, alueen osakaskunnat, ym. Arvo Kettunen Isännöitsijä, Risto Paakkunainen varapuheenjohtaja. Vuosi 2009 2011.

Kuva 1 Jämsänjokilaakson kalastusalueen voimalaitokset 12

13 1.2 VESISTÖT JA NIIDEN KÄYTTÖ Vesipolitiikan puitedirektiivi yhtenäistää vesiensuojelua Euroopassa. Tavoitteena on saavuttaa pintavesien hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Direktiivin tavoitteena on myös edistää kestävää vesivarojen käyttöä sekä tehostaa vesiensuojelua vähentämällä vaarallisten aineiden päästöjä. Direktiivin toimeenpanoa varten Suomi on jaettu kahdeksaan vesien hoitoalueeseen, joilla vesiensuojelutyö tapahtuu. Suunnittelualue kuuluu Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Vesienhoitoalueella huolehditaan alueellisten ympäristökeskusten valmistelemien vesipuitedirektiivin toimeenpanon edellyttämien tietojen, suunnitelmien ja ohjelmien yhteensopivuudesta ja kootaan ne yhteisiksi raporteiksi. Jämsänreitin alaosan vesistöt Jämsänjokea lukuun ottamatta ovat vedenlaadultaan pääosin hyvää ja erinomaista. Reitin yläosassa on myös tyydyttävään laatuluokkaan kuuluvia järviä. Reitin latvaosilla vedenlaatuun vaikuttaa osittain alueen turvetuotanto. Suurimmat hajakuormituksen aiheuttajat reitillä ovat maatalous, turvetuotanto ja metsätalous sekä luonnon oma ihmistoiminnasta riippumaton ravinnehuuhtoutuma ja sisäinen ravinnekierto. Keski-Suomen vesiluonnolle on tyypillistä reittivesien runsaus, järvien sekä lyhyiden joki ja koskijaksojen vuorottelu. Kalastusalueen vesialueet sijoittuvat Päijänteen Tiirinlahteen, Jämsänreittiin ja Nytkymenjokeen ja osaan Nytkymenjärvestä. Jämsänreitti alkaa Multian Luttajärvestä N 230.2m, josta vedet laskevat pengerjokea pitkin Jämsänveteen, josta alkaa reitin varsinainen pääuoma monine koskineen Päijänteen Tiirinlahteen. Reitin toinen haara erottuu Petäjävedestä Ylä-Kintausjärveen, jonka laatu on hyvä/erinomainen. Petäjäveden vedet laskevat Piesalanjokea pitkin Suoliveteen, josta Kalliokosken voimalan kautta Saosveteen ja Kalmavirrasta Kalmaveteen jatkaen Survosenkoskesta Rauta- ja Vähärautaveteen. Välissä on Uuttanajärvi, josta alkaa Luomenjoki laskien Lahnajärveen ja Kankarisveteen, jonka jälkeen on Rekolan ja Patalankoski Jämsänkoskella, josta vedet johdetaan tunnelin kautta Jämsänjokeen ja Päijänteelle. Jämsänveden ja Päijänteen korkeusero on keskimäärin 32,7 m. Vesistöjen hydrologiset tiedot esitetään taulukoissa. 1.2.1 Vesistörakentaminen Vesistörakentaminen ja säännöstely tuhoavat elinympäristöjä, köyhdyttävät eliöstöä ja estävät vaelluskalojen pääsyn lisääntymisalueilleen. Jämsänjoki on täytetty UPM-Kymmene Oyj:n Jämsänkosken tehtaan kohdalta noin 400 metrin matkalta ja se on johdettu kalliotunneliin.

14 Kuva 2 Jämsänjoen tunnelin alkupää Kuva Arvo Kettunen 14. 01. 2009. Jämsänjoen tunnelin alkupää ja suojavälppä. Ylhäällä voimalaitos, johon vesi johdetaan putkessa.

15 Kuva 3 Patalankosken säännöstelypato, Jämsänkoski Kuva Arvo Kettunen 14.1.2009. Kuva 4 Rekolanosken/Kankarisveden säännöstelypato Kuva Arvo Kettunen 14.01 2009 Rekolankosken säännöstelypato, jossa ohijuoksutusta 14.01.2009. Voimaloiden välissä olevassa Koskikeskisessä ei juurikaan vedenkorkeuden säännöstelyä. Tällä padolla säännöstellään Kankarisveden korkeutta.

16 Kuva 5 Rekolan kosken voimalaitos, UPM-Kymmene Oyj. Kuva Arvo Kettunen 14.01 2009 Kuva 6 Kalliokosken voimalaitos, Koskivoima Oy. Kuva Arvo Kettunen 14.01 2009 Oikealla voimalan ohittava kalatie, josta kalojen kulun seuranta 28.5-31.10.2004.

17 Kuva 7 Kalliokosken voimalan säännöstelypato, Koskivoima Oy Kuva Arvo Kettunen 14. 01 2009 Kuva 8 Koskensaaren naulatehtaan syöttövesi Kuva Risto Paakkunainen 2009

18 Kuva 9 Koskensaaren voimalan alapuoli Kuva Risto Paakkunainen 2009 Kuva 10 Kintauden yksityisen voimalan alapuoli (Räihä) Kuva Risto Paakkunainen 2009

19 1.2.2 Vesistöjen säännöstely Kalastusalueen vesissä ei ole kovin voimakasta säännöstelyä. Säännöstelyä on Päijänne-, ja Kankarisvedessä. Vuorokausisäännöstelyä on vain Kalliokosken yläpuolella joesta ja suvannoista tehdyssä tekojärvessä. Kevättulvien ja suurempien sateiden vaikutus on reittivesistössä säännöstelyä suurempaa, esimerkiksi Petäjäveden pinta on vaihdellut 2 metriä huipputulvien aikana ja keskimäärin hieman toista metriä. 1.2.2.1 Jämsänjoki Jämsänjoessa ei ole omaa säännöstelyä. Siihen vaikuttaa Päijänteen ja Kymijoen säännöstely. 1.2.2.2 Patalankoski Patalankosken padolla ohjataan vedet voimalaitokseen ja säädetään ohijuoksutusta jos virtaus ei mahdu voimalaan. Yläpuolisen Koskikeskisen vedenpinta pidetään melko vakiona. 1.2.2.3 Rekolankoski Rekolankosken voimalan säännöstelypadolla säännöstellään Kankarisveden veden korkeutta, josta on erillinen säännöstelylupa, jossa määrätään vedenkorkeuksista. 1.2.2.4 Kankarisvesi Kankarisveden säännöstelyllä tasataan reitin nopeita veden korkeuden vaihteluja ja keväällä lasketaan vedenkorkeutta kevättulvia varten. Säännöstelyllä ei ole suurta kalataloudellista merkitystä. Kankarisveden säännöstelyväli on talvella 0,9 m, keväällä 1,2 m ja kesällä 0,25 m sekä syksyllä 0,7 m. 1.2.2.5 Könkköjoki Kökköjoessa on pieni yksityinen vesivoimala, joka ottaa uomasta vettä ilman säännöstelyä. 1.2.2.6 Kipponen Kipponen on Koskensaaren Oy:n naulatehtaan säännöstelyaltaana. Tehtaalla on vesivoimalaitos, jonka rakennusvirtaama on 22,7 m³/s ja pudotuskorkeus 21,5 m. Vesi virtaa säännöstelyaltaasta tehdasalueen halki (kuva 8) voimalaitokselle putkessa, jonka pituus on n. 700 m. Tulvavedet johdetaan avouomaa pitkin voimalaitoksen alapuolelle. Kalatietä ei ole rakennettu Kintauskoskeen eikä myöskään Kipposen säännöstelypadon yhteyteen.

20 1.2.2.7 Ala-Kintausjärvi Ala-Kintausjävessä ei ole säännöstelyä vaan sille on määrätty veden korkeuden raja-arvot. Ala-Kintausjärven vedenkorkeus 9,50m, mikä vastaa N60-järjestelmässä korkeutta + 154,56 m. Uusi rajakorkeus on suunnilleen sama kuin kesäkuun keskiveden korkeus. 1.2.2.8 Ylä-Kintausjärvi Ylä-Kintausjärven vedenpinta seuraa välijoesta huolimatta Ala-Kintauden veden korkeutta. 1.2.2.9 Pengerjoki Pengerjoessa on pieni yksityinen voimalaitos, joka saa vetensä pääuomasta ilman padotusta. Joen perkauksen jälkeen tehtiin jokeen pohjapato joen liiallisen kuivumisen vuoksi, joka vaikutti asukkaiden kaivojen kuivumiseen ja joen virkistyskäytön huononemiseen. 1.2.2.10 Uitto Uittosääntö on purettu Jämsänreitillä. Lisäksi on tehty korjauksia ja vanhan uittorännin poisto Pienalanjoesta. Jämsänvedessä on uiton ja Petäjävedellä toimineiden sahojen kuten viimeksi toimineen Keuruun Terva oy:n jäljiltä on niin paljon uppopuita, että ne vaikeuttavat verkko kalastusta. 1.2.3 Virkistyskäyttö ja metsästys Alueen vesistöt sopivat hyvin monipuoliseen virkistyskäyttöön mikä lisääntyy rantaasutuksen ja lomamökkiasutuksen lisääntyessä. Petäjäveden rantayleiskaava v. 2008 on noin 300 uutta rantarakennuspaikkaa. Rantojen kunnostus, kuten laituripaikat ja niiden läheisyydessä tapahtuva toimita, saattaa heikentää veden laatua ja häiritä kalojen kutua ja kutupaikkoja. Jämsänreitillä on maakunnallinen Vanhan Wiitosen- kanootti ja veneilyreitti välillä Petäjävesi Rasua Jämsänkoski reitti on merkitty opasteilla (kummelit). Vaativimpien koskien kohdalle on tehty ohituspaikat ja kärryt kanoottien kuljetusta varten. Välillä on leiri- ja nuotiopaikkoja sekä Koskenpään Kievari-Rantapirtti ravintola ja matkailukeskus kanoottien vuokrausta ja muita palveluja varten. Lintujen esim. sorsat, metsästyksen luvat on jätetty vesialueiden omistajien ja osakaskuntien järjestettäviksi, joten ne eivät kuulu nyt tehtyihin yhteislupa-alueiden sopimuksiin eivätkä yhteislupien myynnin piiriin. Pienpetojen ja piisamin pyynnin ovat useat osakaskunnat jättäneet vapaaksi maksuista metsästäjille. Piisamit ovat nykyään lähes hävinneet alueen vesistä. Saukkoja jotka on lailla rauhoitettu metsästykseltä, on alueen useissa virtapaikoissa. Vesiriistan hoidossa on yhteistyötarvetta riistanhoitoyhdistysten kanssa jotta tärkeimmät vesilintukohteet saadaan kartoitettua ja kunnostettua.

21 1.2.4 Vesistön ravinnekuormitus 1.2.4.1 Yhteenveto kuormitustilanteesta Jämsän reitillä Kuvien 11 ja 12 lähteet Raunio 2011:Kankarisveden ja sen osavaluma-alueiden vedenlaadun ja kuormituksen tarkastelu. Kuva 11 Fosforilähteiden osuudet Jämsänreitillä Kuva 12 Typpilähteiden osuudet Jämsänreitillä

22 Jämsän reitillä vesistöihin tulee eniten ravinteita luonnonhuuhtoumana eli luontaisena ravinnekulkeumana, jonka määrään ihmistoiminta ei vaikuta (30,1 % fosforikuormituksesta ja 38,2 % typpikuormituksesta). Ihmistoiminnoista maatalous erityisesti peltoviljely aiheuttaa runsaimmin ravinnepäästöjä, myös teollisuus ja jätevedenpuhdistamot tuottavat molemmat runsaan kymmenyksen kokonaispäästöistä. Metsätaloudesta ei pinta-alaansa nähden koidu paljoa vesistökuormitusta, joskin vaikutukset voivat olla hakkuun tai ojituksen jälkeen hetkellisesti ja paikallisesti voimakkaita: sama tilanne toistuu turvetuotannossa. (lähde Raunio 2011: Kankarisveden ja sen osavaluma-alueiden vedenlaadun ja kuormituksen tarkastelu) 1.2.4.2 Hajakuormitus Hajakuormituksella tarkoitetaan vesiin luontaisesti huuhtoutuvien aineiden sekä ihmisten toiminnasta aiheutuvan maaperän kautta tai suoraan vesiin, muuhun kuin yhteen, purkupaikkaan tulevaa kuormitusta. Merkittävimmin kuormitusta aiheuttavat maatalouden, metsätalouden ja turvetuotannon kuivatusvedet, sekä haja- ja loma-asutuksen päästöt ja taajamien hulevedet. Luonnon huuhtoutuma puolestaan kuvaa sitä ainevirtaa, joka valumaalueelta luontaisesti ilman ihmistoiminnan vaikutusta kulkeutuu vesiin. Luonnon huuhtoutuman osuus Jämsänreitillä fosfori 30,1 % typpi 38,2 %. 1.2.4.3 Maatalous Maatalous on noussut suhteellisesti merkittävimmäksi vesistöjemme kuormittajaksi yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistuksen tehostumisen myötä. Maataloudessa vesistökuormitusta aiheutuu peltoviljelystä ja kotieläintuotannosta. Kuormituksen määrään peltoviljelyssä vaikuttavat mm. pellon kaltevuus, maalaji, pellon käyttö, viljelystekniikka, lannoitteiden käyttömäärä ja levitystapa sekä pellon vesitalous. Maatalouden osuus kuormituksesta on pysynyt suurena siitä huolimatta, että maatalouden ympäristötukijärjestelmän käyttöönotto vuonna 1995 on muuttanut viljelymenetelmiä ympäristöystävällisempään suuntaan. Viime vuosina lannoitusmäärät ovat vähentyneet. Esimerkiksi fosforilannoitteiden käyttö on vähentynyt yli 60 % vuoden 1990 tasosta. Lannoitusmäärien pienentymisestä huolimatta vaikutukset vesistöjen tilaan näkyvät vasta pitemmän ajan kuluessa. Karkeana arviona voidaan pitää pinta-alojen suhdetta; jos peltopinta-ala ylittää järvien pinta-alan rehevyys haittoja ilmenee. Maatalouden osuus Jämsänreitin fosforikuormituksesta on peltoviljely 20,9 % karjatalous 5,7 % Typpi peltoviljely 20,9 % karjatalous 4,7 %. 1.2.4.4 Metsätalous Metsätalous vaikuttaa enemmän alueen pohjoisosien latvavesien tilaan kuin muut maankäyttömuodot, turvetuotantoa lukuun ottamatta, koska siellä peltojen ja asutuksen määrä on vähäinen. Vakavimmat haitat ovat syntyneet jokien ja purojen ruoppauksista sekä soiden ojituksista. Ojitukset tehtiin aikaisemmin ilman vesiensuojelutoimia ja ojat johdettiin puroihin ja vesitöihin suoraan ilman valutuskenttää ja saostusaltaita. Uutena uhkana nykyisin on metsämaan lisääntyvä muokkaantuminen energiapuun korjuussa. Asiaa on käsitelty:

23 Metla hanke 3477 osa 347702 Koko- vai runkopuukorjuu vaikutukset raskasmetallien ja ravinteiden huuhtoutumiin ojitetuilla turvemailla. Nykyisen energiapolitiikan mukaisesti hakkuut tulisi toteuttaa korjaamalla runkopuun lisäksi hakkuutähteet ja kannot. Hakkuutähteiden talteenoton ja kantojen noston ekologisia vaikutuksia on tutkittu lähes yksinomaan kivennäismailla, turve-mailta tietoa on olemassa hyvin vähän. Hakkuutähteiden talteenotto pienentää olennaisesti hakkuualueelle jäävän hajoavan karikkeen määrää ja hajoamisessa vapautuvia ravinteita, siten myös huuhtoutuvien ravinteiden määrä voi vähentyä. Toisaalta kaikki metsätalouden toimenpiteet rikkovat maanpinnan aiheuttaen orgaanisen aineen, ravinteiden ja maahan sitoutuneiden raskasmetallien huuhtoutumista lisäten vesistöjen kuormitusta. Lisäksi pohjaveden pinnan nousu vaikuttaa hakkuualueelta purkautuvan veden laatuun, oletettavasti enemmän mustaliuskealueilla, jotka sisältävät runsaasti helposti rapautuvassa muodossa olevia metalleja, kuin vain kvartsiittia kallioperässä olevilla alueilla. Lisäksi etenkin kantojen nostot voivat aiheuttaa pienten altaiden muodostumista metsämaahan ha maaperän vettymistä, mikä puolestaan luo otolliset olosuhteet elohopean metyloitumiselle ja muiden metallien liukenemiselle lisäten ekotoksikologista riskiä. Aiheesta lisää Tutkimusraportti Energiapuun korjuun ympäristövaikutukset Tapio Metla. 3.2.3. Energiapuun korjuun vaikutukset ravinteiden, raskasmetallien ja kiintoaineen huuhtoutumiseen kasvupaikalta. Metsämaan happamuus voi kasvaa energiapuun korjuun myötä, koska energiapuun mukana poistuu kalsiumia ja magnesiumia. Maan happamoituminen lisää metallien liukoisuutta ja niiden huuhtoutumisriskiä. Alumiini, rauta ja mangaani sekä raskasmetalleista mm. kadmium reagoivat ph-muutoksiin ja muuttuvat liukoisiksi. Happamien maiden metsäjärvissä on havaittu kohonneita alumiini ja rautapitoisuuksia (Verta ym. 1990). Happamoituminen voi aiheuttaa myös elohopean ja lyijyn liukenemista ja huuhtoutumista vesistöön. Kun hakkuutähteet korjataan, ajokertoja alalle tulee enemmän ja suojaavan hakkuutähdekerroksen puuttuessa ajourat syvenevät ja tiivistyvät. Maan tiivistyminen hidastaa veden imeytymistä maahan, jolloin ajourissa voi esiintyä sateilla veden virtausta. Ajourat voivat toimia ojien tavoin, jolloin virtaavan veden mukana kiinto-ainetta joutuu vesistöihin saakka. Jos energiapuunkorjuu käsittää myös kannot ja paksujuuret, maan tiivistyminen ja ajourien synty on vielä voimakkaampaa, koska ajokertoja tulee enemmän. Maa myös paljastuu ja muokkaantuu laajoilta aloilta, koska kannonnoston lisäksi maa myös muokataan normaalisti. Maanmuokkauksen tiedetään lisäävän ravinteiden huuhtoutumista, koska hajotustoiminta tehostuu ja ravinteita pidättävää pintakasvillisuutta on vähemmän. Pintakasvillisuus palautuu hitaammin muokatulle pinnalle kuin muokkaamattomalle. Aloilta joilta kannotkin on korjattu, nitraatin huuhtoutuminen on todennäköisesti suurempaa kuin aloilta, joilta on korjattu vain latvukset. Nykykäytännön mukaan energia-puuta kuivataan puolesta vuodesta vuoteen hakkuuaukoilla kasoissa ennen jatkokuljetusta. Varastoinnin aikana kasoista voi huuhtoutua kaliumia ja fosforia vesistöihin, jos niitä ei suojata tai ne ovat ojien välittömässä läheisyydessä. Tutkimustieto ravinteiden huuhtoutumisesta energiapuun korjuualoilta on vähäistä ja tietoa tarvitaan sekä turve- että kivennäis-mailta. Jos metsiä joudutaan lannoittamaan energiapuun korjuun takia, tarvitaan tietoa myös lannoitteiden huuhtoutumisesta. Tieto auttaa myös kohdentamaan vesiensuojelu toimenpiteet tehokkaasti. Nykyään vielä pyritään metsän kiertoaikojen lyhentämiseen, tämä lisää vielä edellä mainittuja haittoja, joita voidaan vähentää ja lähes poistaa kiertoaikaa jatkamalla ja siirtymällä jatkuvaan tai kaksivaiheiseen metsänkasvatukseen, joilla saavuttaa myös taloudellisesti paremman tuloksen. Laskelmat ovat liitteenä. Tarvittava kappalemäärä puita: 7 m³ / ha

24 kasvulla, liite 4. Puuston pääoma ja tuotto: kasvu 7 m³ / ha vuodessa sädekasvu 2 mm / v. liite 5. Harvennusmalli kasvu: 7 m³/ ha. vuosi sädekasvu 2 mm. liite 6. Metsätaloudenosuus Jämsänjoen kuormituksesta, fosfori 9 % typpi 2,4 % josta on luonnon huuhtoutuma laskettu erikseen. Kuva 13 Kaikki väärin, kuusentaimia lukuun ottamatta. Kuva 2009 Arvo Kettunen Nykyistä metsänhoitoa Keski-Suomessa Tässä metsässä on mennyt kaikki väärin kuusentaimia lukuun ottamatta. 1 Tätä metsää olisi pitänyt harventaa vuosia sitten. Vieläkin taustan metsistä saisi tuottavan metsän. 2 Tällainen moreenimaa, hieno hieta, ei tarvitse näin järeää muokkausta, joka ei ole nykyisen hyvän metsänhoitosuositusten mukaista. Tässä on 90 % aluskasvillisuudesta kaivettu mätänemään ja ravinteet liukenevat vesistöön ennen kuin tuleva puusto pystyy niitä hyödyntämään täysimääräisenä 20-40 vuoden iässä. Kivennäismaan saostuskerros on kaivettu pintaan alttiiksi happamille sateille. Raskasmetallit liukenevat ja valuvat pinnasta suoraan läheiseen järveen.

25 TAPION TASKUKIRJA V 2002. Metsänkasvatuksen lähtökohdat sivu 146. Metsämaan ravinteiden kierto tapahtuu pääasiassa humuskerroksessa. Korjuun ja maanmuokkauksen yhteydessä on pidettävä huolta siitä, ettei humus-kerrosta vahingoiteta turhaan. Näin estetään ravinteiden huuhtoutuminen. 3 Mätästysojat on kaivettu laskusuuntaan vastoin annettuja ohjeita ja ne on johdettu suoraan piiriojaan (ympäristörikos) joka johtaa suoraan noin 200 m päässä olevaan järveen. TAPIO Hyvän metsänhoidon suositukset 29.6 2006. Uudistusalan maanpinnan käsittelyssä käytetään samoja vesiensuojelumenetelmiä kuin kunnostusojituksessa. Maa äestetään ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutumisen vähentämiseksi poikittaissuuntaisena rinteeseen ja maanmuokkaustyö tehdään kuivana aikana. Rinteissä suositellaan katkomuokkausta, jolloin ei synny yhtenäistä maanmuokkausvakoa. Maanmuokkausta ei myöskään uloteta ojiin saakka. -------- Hakkuiden ja maanpinnan käsittelyn aiheuttamia kiintoaines- ja ravinne huuhtoutumia voidaan vähentää parhaiten pintavalutukseen perustuvilla vesiensuojelumenetelmillä, joita ovat pintavalutuskentät ja suojakaistat. ------- Ojitusmätästyksessä vesiensuojelu edellyttää samoja menetelmiä kuin kunnostusojituksessa. 4 Tällaisella maalla olisi riittänyt pelkkä kääntömätästys ilman lisäojia. Alue on vanhaa ojikkoa jossa vanhat ojat ovat40 metrin välein ne toimivat vielä, ja ovat turvepohjaisia johon sitoutuisi kevyemmän muokkauksen valumat. Jos tämä ja viereiset metsät olisi harvennettu, ne tuottaisivat ainakin 8 m³ kasvun, kun harvennus puuston juurten ja oksien sekä neulasten ravinteet tulisivat puuston käyttöön. Tällöin tulisi 400 tuotto 50 kuutiohinnalla ja vielä muuttuisi kuitua tukiksi joka korvaisi harvennuspuuston pienemmän kantohinnan verrattuna aukon puuston hintaan. 1.2.4.5 Turvetuotanto Turvetuotannosta johtuva ravinnekuormitus aiheuttaa vesistöissä rehevöitymistä ja humuskuormitus lisää veden happikuormitusta. Rehevöityminen haittaa vesistön virkistyskäyttöä aiheuttamalla leväkasvuston lisääntymistä, vesikasvuston runsastumista ja umpeenkasvua. Samantyyppistä kuormitusta aiheuttavat myös erilaiset metsätaloustoimet sekä maatalous. Vaikutusten ilmenemisen kannalta olennaisia seikkoja ovat kuormituksen suuruus suhteessa vastaanottavaan vesistöön sekä alapuolisen vesistön laatu ja luonnollisesti rantojen ja vesistön hyödyntäminen kalastukseen ja virkistyskäyttöön. Jämsänreitin yläjuoksulla on toinen Keski-Suomen suurista turvevarakeskittymistä Petäjäveden, Keuruun ja Multian alueella, joista on jo käytössä 459,7 ha. ja ympäristölupahakemus on vireillä 220,9 ha yhteensä 680,6 hehtaaria Pengerjoen valuma-alueella. Jämsänvedessä, joka on ensimmäinen suurempi järvi, johon joen vedet laskevat. Veden väriluku on noussut keskimäärin (mg/l Pt) 150 < 200 mg/l Pt vuodesta1978-2008, joka on vesistöluokituksen mukaan erittäin humuspitoinen. 1.2.4.6 Turvetuotannon vaikutukset kalastoon ja kalastukseen. Happamuuden sekä happi-, kiintoaine- ja ravinnepitoisuuksien lyhytaikaisetkin nopeat muutokset voivat olla kaloille vahingollisia. Esimerkiksi happipitoisuuden aleneminen voi vähentää kalojen aktiivisuutta ja kasvua sekä pidentää mädin hautoutumisaikaa sekä hidastaa poikasten kasvua ja lisätä niiden kuolleisuutta. Hapettomassa tilassa vapautuneen raudan ja kiintoaineen saostuminen mätimunien pinnalle lisää kuolleisuutta.

26 Kiintoainekuormitus aiheuttaa veden samentumista ja pohjan liettymistä, mikä vähentää kutupohjia ja suojapaikkoja. Pohjaeläimistön määrää, lajisto ja kokorakenne voivat muuttua haitallisesti (kuva 12). Värin ja sameuden lisääntyminen nostaa veden lämpötilaa ja vähentää happipitoisuutta. Ravinteet ja orgaaninen aine lisäävät merkittävästi perifytonin (päällyslevät) ja makrofyyttien määrää alueilla, missä virtausolot ja pohjan laatu ovat tuotannolle edulliset. Hitaasti virtaavissa vesissä myös kasviplanktonin tuotanto voi lisääntyä merkittävästi. Lajisto voi muuttua siten, että liuennutta orgaanista ainetta energianlähteenään käytävät lajit lisääntyvät. Ennen uusien turvetuotantoalojen lisäämistä olisi selvitettävä reitin kestävyys ja kantokyky rehevöitymistä vastaan sekä käytettävä parasta tekniikkaa valumavesien selkeyttämisessä ja valvottava niiden toimintaa riittävän usein. Turvetuotannon osuus Jämsänreitin fosforikuomituksesta on 0,7 % ja typpikuormituksesta 1 %. Kiinteän ja liukoisen humuksen lähteenä turvetuotanto ja ojitetut suot ovat suurimpia veden tummentajia. Kuva 14 Haukisuon keräilyaltaan ylivuoto Kuva 2010 Jukka Pulkkinen 21.6 2008

27 Kuva 15 Pengerjoen valuma-alueen turvetuotantoalueet. Lähde Keski-Suomen ELY-Keskus

28 Pistekuormitus (puhdistamot teollisuus) Pistemäistä kuormitusta vesistöihin aiheuttaa pääasiassa jätevedet Petäjäveden jätevesipuhdistamo Jämsän yhteispuhdistamo Jämsänreitin kuormituksesta puhdistamot yht. Fosfori 3,3 % typpi 10,1 % UPM Jämsänkosken tehtaan puhdistamo UPM Kaipolan tehtaan puhdistamo Jämsänreitin kuormituksesta teollisuus, fosfori 15,8 % typpi 12,7 % vaikutus Jämsänjoessa ja Tiirinselällä 1.2.5 Kalastusalueen järvien vedenlaatu Vedenlaatuluokituksen selitykset Hapen määritys tehdään milligrammaa per /litra. Koska hapen liukeneminen on erilaista eri lämpötiloissa, happi ilmoitetaan usein kyllästysprosentteina, jolloin luvut ovat vertailukelpoisempia. Happinäyte otetaan yleensä jääpeitteen alta kevätkuukausien aikaan, joka on kaikkein kriittisin vaihe järven happitaloudessa. Rehevöityneissä vesistöissä on yleensä alhainen hapen kyllästysprosentti. Heikon happitilanteen raja-arvo, 20 %:n kyllästysaste, vastaa talvilämpötiloissa noin 2,5 2,8 mg/l happipitoisuutta ja välttävän raja-arvo, 40 %:n kyllästysaste, noin 5,0 5,5 mg/l pitoisuutta (P-S ympäristökeskus 1999). Vesien luokittelu hapen kyllästysprosentin perusteella: 100 80 % erinomainen 79 60 % hyvä 59 40 % tyydyttävä 39 20 % välttävä alle 20 % heikko Eri kalalajien vaatimukset happipitoisuuden suhteen vaihtelevat: 1) erittäin runsaasti happea tarvitsevat: taimen, siika ja muikku tarvitsevat 7-11 mg/l, kärsivät alle 7 mg/l ja kuolevat 1,5 2,6 mg/l 2) runsaasti happea tarvitsevat: harjus, särki, kuha, made tarvitsevat 7-10 mg/l, kuolevat 1,0 1,5 mg/l 3) kohtalaisesti happea tarvitsevat: ahven, kiiski, hauki tarvitsevat > 5 mg/l, kuolevat 1,0 1,5 mg/l 4) vähän happea tarvitsevat: lahna, 5) ruutana, ankerias tarvitsevat > 1,0 mg/l, kuolevat 0,1-0,3 mg/l

29 Suomalaiset arvokalat, joilla on suuri hapen tarve, suosivat yleensä kylmää vettä tai virtapaikkoja ja vesistöjä, joiden syvänteistä löytyy kylmää vettä kesälläkin. I Erinomainen Vesialue on luonnontilainen. Vesistö on yleensä karu, kirkas tai lievästi humuspitoinen. Veden käyttöä rajoittavia leväesiintymiä ei todeta. Vesistö soveltuu erittäin hyvin kaikkiin käyttömuotoihin. II Hyvä Vesialue on lähes luonnontilainen, mutta lievästi rehevöitynyt tai selvästi humuspitoinen. Paikallisesti rajoittuneita leväesiintymiä voi esiintyä satunnaisesti. Vesistö soveltuu hyvin eri käyttömuotoihin. III Tyydyttävä Vesialue on jätevesien, hajakuormituksen tai muun toiminnan lievästi rehevöittämä tai vedenlaatu on muuten muuttunut. Tähän luokkaan kuuluvat myös luonnostaan huomattavan rehevät tai erittäin humuspitoiset vedet. Levähaittoja voi esiintyä toistuvasti. Haitallisten aineiden pitoisuudet vedessä, pohja-aineksessa tai eliöstössä voivat olla hieman luonnontilaisista arvoista kohonneet. Vesistö soveltuu yleensä tyydyttävästi useimpiin käyttömuotoihin. IV Välttävä Vesialue on jätevesien, hajakuormituksen tai muun toiminnan voimakkaasti rehevöittämä tai vedenlaatu on muuten muuttunut. Levähaitat ovat yleisiä ja saattavat rajoittaa veden käyttöä pitkiä ajanjaksoja. Haitallisten aineiden pitoisuudet vedessä, pohja-aineksessa tai eliöstössä voivat olla selvästi luonnontilaisia arvoja korkeampia. Litorina-savimaiden vesistöissä ph-arvot voivat olla hetkellisesti hyvin alhaisia ja happamuudesta johtuvia kalakuolemia saattaa ajoittain esiintyä. Vesistö soveltuu yleensä vain sellaisiin käyttötarkoituksiin, joiden vedenlaatuvaatimukset ovat vähäiset. V Huono Vesialue on jätevesien, hajakuormituksen tai muun toiminnan pilaama. Levähaitat ovat erittäin yleisiä ja runsaita estäen vesistön käytön usein pitkäksikin aikaa. Rehevyydestä johtuen myös happitilanne voi olla heikko. Haitallisten aineiden pitoisuudet vedessä, sedimentissä tai eliöstössä voivat olla tasolla, josta aiheutuu selvä riski vesistön käytölle tai vesiluonnolle. Litorina-savimaiden vesistöissä ph-arvot voivat olla hyvin alhaisia pitkiä ajanjaksoja, jolloin happamuudesta johtuvia kalakuolemia esiintyy toistuvasti. Vesistön käyttöä rajoittaa pysyvästi tai ajoittain jokin edellä mainituista tekijöistä. Kriteerit ovat samat kuin vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisussa nro 20 vuodelta 1988 Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen. Kriteerien sanallisia kuvauksia on tässä täydennetty ja selkiytetty.

30 Klorofylli Vesistön rehevyystasoa kuvastaa klorofylli-a-pitoisuus (μg/1), joka mittaa levien sisältämän klorofyllin ja samalla levien määrää vedessä. Karuissa vesistöissä klorofylli-a:n arvo on alle 3 µg/l, lievästi rehevissä 3-7 μg/1, rehevissä 7-40 μg/1 ja erittäin rehevissä yli 40 μg/l. Mikäli järven tila on muuttumassa, näkyy se herkemmin klorofylli-a, pitoisuudessa kuin esim. fosforipitoisuuden muuttumisena. I II III IV V Erinomai- Hyvä Tyydyt- Välttävä Huono nen tävä Klorofyllia (µg/l) (sisävedet) <4 <10 <20 20-50 >50 Klorofyllia (µg/l) (merivesi) <2 2-4 4-12 12-30 >30 Kokonaisfosfori (µg/l) (sisävedet) <12 <30 <50 50-100 >100 Kokonaisfosfori (µg/l) (merivedet) <12 13-20 20-40 40-80 >80 Näkösyvyys (m) >2,5 1-2,5 <1 Sameus (FTU) <1,5 >1,5 Väriluku <50 50-100 (<200) <150 >150 Happipitoisuus (%) päällysvedessä 80-110 80-110 70-120 40-150 vakavia happi- Taulukko 1 Vesistön käyttökelpoisuuden luokat ongelmia Lähde: www.ymparisto.fi/ym

31 Kuva 16 Vesien laatukartta Lähde: www.ymparisto.fi/ym

32 1.2.5.1 Päijänne: Vanhaselkä Kuva 17 Päijänne, Vanhaselkä (1975 2007) Lähde Katja Leskisenoja, KSU Päijänteen Vanhaselkä ei kuulu Jämsänjokilaakson Kalastusalueeseen, mutta on mukana vertailun vuoksi Päijänteen tilasta. Vanhanselän vedenlaatu on käyttökelpoisuusluokituksen mukaan II hyvä. Järven fosforipitoisuuden keskitaso on laskenut selvästi 1970-luvulta tähän päivään ja väri on kirkastunut.

33 1.2.5.2 Päijänteen Tiirinselkä Kuva 18 Päijänne, Tiirinselkä (1975 2007). Lähde Katja Leskisenoja, KSU Tiirinselän valuma-alue on 1951,1 km², keskivirtaama 17559 l/s, pinta-ala 17,26 km², keskisyvyys 15 m ja maksimi syvyys 31,5 m. Tiirinselkä on Päijänteen lahti Jämsänjoki ja Nytkymenjoki laskevat vetensä Tiirinselkään ja näiden vedenlaatu määrää suurimmalta osalta Tiirinselän veden laadun. Tiirinselän vesialueesta on 1490 ha Jämsänjokilaakson kalastusalueessa. Tiirinselkä, Jämsänjoki ja Kankarisvesi kuuluvat UPM-Kymmene Jämsänkosken ja Kaipolan paperitehtaiden ja Jämsän yhteispuhdistamolle määrättyyn Keski- Päijänteen yhteistarkkailuun. Tarkkailu suoritetaan vuosittain ja tutkimusraportti toimitetaan kalastusalueelle. Tutkimuksen suorittaa Jyväskylän yliopiston ympäristötutkimuskeskus. Vesialueen happitilanne on nykyään melko hyvä. Ravinne-, klorofylli- ja planktonanalyysien perusteella Jämsänjoki ja Tiirinselkä ovat reheviä ja Lehtiselkä lievästi rehevä Päijänne Tiirinselän käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990-2007. 2000 2003 2004 2007 Näkösyvyys 2,08 1,65 Hapen kyllästysaste kyll.% 76,69 76,67 Klorofyllia µg/l 7,82 10,92 Kokonaisfosfori µg/l 19,94 18,67 Kokonaistyppi µg/l 746,73 730,79 ph. 7,05 6,91 Sameus FNU,421 1,53 Väriluku mg Pt/l 66,95 76,65 Taulukko 2. Päijänteen Tiirinselän käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2007.

34 Puunjalostusteollisuuden ja asumajätevesien vaikutus näkyy Jämsänjoessa ja Tiirinselällä kohonneina sähkönjohtavuuden arvoina ja ravinnepitoisuuksina. Talviaikana jätevedet kulkeutuvat alusvedessä Lehtiselälle saakka. Kesällä jäteveden vaikutukset näkyvät lievänä sähköjohtavuuden kohoamisena. Tiirinselän länsiosan syvänteissä on happikatoa. Veden laadun yleisluokituksen (vesi- ja ympäristöhallitus 1988) mukaan vesialue Tiirinselällä on laadultaan III tyydyttävä ja Lehtiselällä II hyvä. 1.2.5.3 Jämsänjoki Kuva 19 Jämsänjoki (1975 2007) Lähde Katja Leskisenoja, KSU Jämsänjoen valuma-alue on 1471 km², keskivirtaama v. 1962 1990 13600 l/s, jossa suuria vaihteluja vuodenajan ja vesitilanteen mukaan alle 2 m³ - 122 m³/s, jossa rantaviivaa noin 30,5 km. Jämsänjoki luokiteltiin v.1989 kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa käyttökelvottomaksi. Joki on kuntoutunut UPM Jämsänkosken paperitehtaan jätevesipuhdistamon toiminnan alettua ja kalat viihtyvät nykyään siinä. Jämsänjoen vedenlaatu riippuu oleellisesti Kankarisvedeltä tulevan veden laadusta, ja on siten luonteeltaan humuspitoista ja melko ravinteikasta. Jätevesien vaikutus näkyy ravinnepitoisuuksien ja sähkönjohtavuuden nousuna. Lähivaluma-alueen hajakuorma, joka on peräisin lähinnä maa- ja metsätaloudesta, vaikuttaa vesialueen veden laatuun nostaen ravinnepitoisuuksia.

35 Jämsän joen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.2000-2007. 2000-2004 2005-2007 Näkösyvyys - - Hapen kyllästysaste kyll.% 77,54 78,31 Klorofyllia µg/l - - Kokonaisfosfori µg/l 30,87 36,64 Kokonaistyppi µg/l 848,22 934,05 ph. 6,65 6,78 Sameus FNU 2,24 2,55 Väriluku mg Pt/l 110,11 125,00 Taulukko 3. Jämsänjoen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 2000 2007. Typpipitoisuus kasvaa huomattavasti kaupungin jätevesipuhdistamon purkuputken jälkeen. Jätevesien vaikutus näkyy myös johtavuuden arvoissa: johtavuus kohosi 3,8 ms m-¹:stä 106,6 ms m-¹:iin. Vedenlaadun yleisluokituksen mukaan Jämsänjoki on laadultaan III tyydyttävä 1.2.5.4 Kankarisvesi Kuva 20 Kankarisvesi (1976 2007) Lähde Katja Leskisenoja, KSU Kankarisveden valuma-alue on 1334,6 km², keskivirtaama on 12101 l/s, pinta-ala 8,29 km², keskisyvyys 4,1 m ja maksimisyvyys 23,6 m. Rantaviivaa on runsaasti 62,4 km pitkistä ja kapeista saarista johtuen. Kankarisvesi on vedenlaatuluokituksen mukaan II hyvä. Kankarisvesi on ruskeavetinen, humuspitoinen ja ph-arvo on keskimärin hieman yli 6. Fosforipitoisuus on rehevähkön veden luokkaa. Pitoisuudet ovat avovesikaudella yleensä korkeampia päällysvedessä. Kankarisveden sameus ja väriluku on noussut koko 2000- luvun ja näkösyvyys hieman pienentynyt.

36 Kankarisveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1996 2007. 1996 1999 2000 2007 Näkösyvyys 1,38 1,30 Hapen kyllästysaste kyll.% 58,78 52,95 Klorofyllia µg/l 17,40 13,28 Kokonaisfosfori µg/l 22,44 22,16 Kokonaistyppi µg/l 593,18 645,83 ph. 6,01 6,37 Sameus FNU 1,42 1,59 Väriluku mg Pt/l 110,16 122,39 Taulukko 4. Kankarisveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1996 2007. 1.2.5.5 Uuttana Uuttanajärven valuma-alue on 1095,7 km², keskivirtaama 9861 l/s, pinta-ala 279 ha, keskisyvyys 2 m ja maksimisyvyys 8,4 m. Rantaviivaa on 25,3 km. Uuttana on vedenlaatuluokituksen mukaan II hyvä. Veden laatu on hieman huonontunut tarkkailujakson aikana etenkin typen osalta. Typen pitoisuus on noussut 105 µg/l. Fosfori on pysynyt ennallaan ja väriluku ja sameus hieman nousut, tästä johtuen näkösyvyys on huonontunut. Uuttanan käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991 2007. 1991 1995 2004 2007 Näkösyvyys 1,90 1,32 Hapen kyllästysaste kyll.% 89,00 68,00 Klorofyllia µg/l - 8,70 Kokonaisfosfori µg/l 22,33 23,33 Kokonaistyppi µg/l 440,00 545,00 ph. 6,50 6,50 Sameus FNU 1,73 1,75 Väriluku mg Pt/l 93,33 100,00 Taulukko 5. Uuttanan käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991 2007. 1.2.5.6 Iso Rautavesi Iso-Rautaveden valuma-alue on 965,3 km², keskivirtaama 8687 l/s, pinta-ala 843 ha, keskisyvyys 3,3 m, ja maksimisyvyys 12,8 m, sekä rantaviivaa on 45,1 km. Iso-Rautavesi on tyypillinen Jämsän-reitin vesi joka on tummaa, jossa näkösyvyys on pienentynyt ja typpimäärä lisääntynyt minkä johdosta järvessä on talvella syvänteissä ja lahdissa happikatoa. Iso-Rautavesi on vedenlaatuluokituksen mukaan II hyvä

37 Iso Rautavesi käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992 2006. 1991 2004 2006 Näkösyvyys 2,10 1,01 Hapen kyllästysaste kyll.% 87,00 73,06 Klorofyllia µg/l 6,80 8,10 Kokonaisfosfori µg/l 25,00 24,31 Kokonaistyppi µg/l 520,00 585,00 ph. 6,50 6,33 Sameus FNU 1,80 1,62 Väriluku mg Pt/l 80,00 150,00 Taulukko 6. Iso Rautaveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992 2006. 1.2.5.7 Kalmavesi Kalmaveden valuma-alue on 925,5 km², keskivirtaama 8330 l/s, pinta-ala 494 ha, keskisyvyys 2,3 m ja maksimisyvyys 10,3 m. Rantaviivaa on 36,1 km. Kalmavesi on tumma ja melko ravinteikas järvi, jonka vesiluokitusarvot ovat pysyneet lähes ennallaan. Kalmavesi on vedenlaatuluokituksen mukaan II hyvä. Kalmavesi käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2006. 1990 1998 2000 2006 Näkösyvyys 1,22 1,23 Hapen kyllästysaste kyll.% 64,69 67,30 Klorofyllia µg/l 9,54 9,80 Kokonaisfosfori µg/l 23,94 22,91 Kokonaistyppi µg/l 572,31 563,75 ph. 6,19 6,15 Sameus FNU 1,44 1,44 Väriluku mg Pt/l 118,75 145,45 Taulukko 7. Kalmaveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2006. 1.2.5.8 Pettämä Pettämä on noin 8 km pitkä Salosvedestä Ehikiin erottuva lahti. Se on varmaan nimensä mukaan pettänyt monia vesistöä myöten Jämsään menijöitä, ennen nykyisiä karttoja. Pettämän valuma-alue on 47,7 km², keskivirtaama 429 l/s, pinta-ala 305 ha, keskisyvyys 7,3 m ja maksimisyvyys 37 m, mikä on alueen syvin kohta. Rannoilla on paljon loma-asutusta ja länsirannalla Koskenpään kylä. Vedenlaadultaan Pettämä on hyvä. Tämä on huomattavasti reittivesistöä parempi. Sameus on luokituksen mukaan erinomainen. Valuma-alueella on Vapo oy:n turvetuotantoa. Pohjansuo on 48 ha, jonka kuormitus kiintoaine 1626, fosfori 8.6, typpi 344 kg v.

38 Pettämän käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2007. 1990 1999 2000 2007 Näkösyvyys 1,77 2,04 Hapen kyllästysaste kyll.% 66,04 65,43 Klorofyllia µg/l 7,16 6,26 Kokonaisfosfori µg/l 16,35 18,19 Kokonaistyppi µg/l 611,83 672,36 ph. 6,15 6,36 Sameus FNU 0,76 0,84 Väriluku mg Pt/l 80,61 86,97 Taulukko 8. Pettämän käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2007. 1.2.5.9 Salosvesi Salosveden valuma-alue on 866,7 km², keskivirtaama 7980 l/s, pinta-ala 5550 ha, keskisyvyys 7 m, ja maksimisyvyys 17 m. Rantaviivaa on Pettämän kanssa 62,5 km. Salosvesi lasketaan keskimääräisten fosforipitoisuuksien mukaan luokkaan hyvä. Klorofyllia sameuden sekä hapen kylläisyysasteen mukaan ja väriluvun pitoisuuden mukaan on välttävänä. Salosveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991 2007. - 2001 2006 Näkösyvyys - 1,01 Hapen kyllästysaste kyll.% - 67,11 Klorofyllia µg/l - 11,35 Kokonaisfosfori µg/l - 25,46 Kokonaistyppi µg/l - 596,67 ph. - 6,15 Sameus FNU - 1,33 Väriluku mg Pt/l - 153,00 Taulukko 9. Salosveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991 2007. 1.2.5.10 Patalahti Patalahti järvi on erillään Jämsänreitin vesistöstä Himosvuoren pohjoispuolella. Vedet laskevat suoraan Patajokea myöten Päijänteeseen. Patalahden pinta-ala on 208 ha, keskisyvyys 6,7 m, maksimisyvyys 16 m, rantaviivaa 17,2 km, valuma-alue 39 km², ja keskivirtaama 351 l/s. Patalahden ympärillä on runsaasti peltoja. Järven fosforipitoisuus on laskenut hieman ilmeisesti peltojen fosforilannoitusten tarkentamisella ja vähentämisellä. Kokonaistyppi on lisääntynyt samoin kuin muissakin vesistöissä. Vesistö on vesilaatuluokituksen mukaan II hyvä.

39 Patalahti käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2006. 1972 1999 2000 2007 Näkösyvyys 2,13 1,88 Hapen kyllästysaste kyll.% 63,79 41,57 Klorofyllia µg/l 9,88 9,58 Kokonaisfosfori µg/l 25,85 22,60 Kokonaistyppi µg/l 595,50 652,05 ph. 6,72 6,90 Sameus FNU 4,88 2,46 Väriluku mg Pt/l 45,52 40,38 Taulukko 10. Patalahden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2006. 1.2.5.11 Valkeajärvi Valkeajärvellä on oma 24.3 km² valuma-alue jossa ei ole muita järviä. Keskivirtaama on 219 l/s, pinta-ala 201 ha, keskisyvyys 5.7 m ja maksimisyvyys 11.0 m. Rantaviivaa on 13.5 km. Valkeajärvi on vedenlaatuluokituksen mukaan I erinomainen, mikä on alueen parhaimpia. Valkeajärven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992 2007. 1992 1998 2000 2007 Näkösyvyys 4,87 2,96 Hapen kyllästysaste kyll.% 71,83 64,50 Klorofyllia µg/l 2,82 Kokonaisfosfori µg/l 5,50 8,67 Kokonaistyppi µg/l 335,00 350,77 ph. 6,23 6,53 Sameus FNU 0,32 0,83 Väriluku mg Pt/l 23,33 29,00 Taulukko 11. Valkeajärven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992 2007. 1.2.5.12 Suolivesi Petäjäveden kunnan eteläosassa sijaitseva Suolivesi eli Piesasjärvi kerää vetensä käytännössä koko Petäjäveden kunnan alueelta. Suolivesi on keskiarvo koko pitäjän vesistä. Pengerjoen ja Kintausjärvien reitiltä tulevien vesien lisäksi Suolivesi saa vettä kunnan lounaisosista ja läntisimmistä osista Keuruun rajoilta saakka. Suoliveteen laskevan Piesalanjoen valuma-alue on 665 km² ja Pirttijoen 57 km². Oma valuma-alue on 47 km². Suomaiden osuus Pirttijoen valuma-alueella n. 11 % mikä on suurehko, muttei yhtä suuri kuin esim. Pengerjoen alueella. Muita Suolivettä pienempiä järvialtaita ovat Oratti, Teerijärvi, Mustajärvi ja Kukkarojärvi. Salmijärvien ja Saravaisen vedet laskevat Suolijokeen. Lisäksi alueella on lukuisia pieniä lampia. Suoliveden ja alapuolisen Jämsänreitin vedenlaatuun vaikuttavat oleellisesti reitin yläosan tapahtumat yhtä hyvin myönteiset kuin haitallisetkin. Suoliveden tilannetta helpottaa kuitenkin huomattavasti veden nopea vaihtuvuus. Virtaus ehkäisee myös tehokkaasti happikatojen muodostumista. Suolivesi on lukituksen mukaan III tyydyttävä.

40 Suoliveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992 2007. 1989 1999 2000 2004 Näkösyvyys 1,43 0,89 Hapen kyllästysaste kyll.% 39,55 45,80 Klorofyllia µg/l 11,75 27,50 Kokonaisfosfori µg/l 29,70 22,00 Kokonaistyppi µg/l 591,67 660,00 ph. 6,02 6,17 Sameus FNU 7,28 1,23 Väriluku mg Pt/l 175,00 153,33 Taulukko 12. Suoliveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992 2007. 1.2.5.13 Petäjävesi Petäjävesi-järven valuma-alue 665 km² kattaa lähes puolet koko Jämsänreitin valumaalueesta. Suurimmat selkävedet ovat Karikkoselkä, Jämsänvesi ja Mustaselkä. Lisänä samassa tasossa ovat Kirrinjärvi ja Kelvenjärvi. Petäjäveden valuma-alue saa vetensä laajalta alueelta aina Multian ja Uuraisten alueilta asti ja kerää ne kahteen pääaltaaseen: pohjoisesta Jämsänveteen Petäjäveteen, sekä idästä Karikkoselkään. Petäjäveden lähivaluma-alueen pinta-ala on noin 110 km². Laajimmat alavaluma-alueet ovat Petäjäveden lähialue 46 km² ja Lammasjoen valuma-alue 25 km². Muita pienempiä valuma-alueita ovat Levänpuron, Hortelinjoen, Tervapuron ja Haapapuron alueet. Koko Petäjäveden pinta-ala Pengerjokisuusta Piesalanjokeen asti on osia erottamatta noin 1300 ha. Alue on näin ollen Petäjäveden kunnan ja samalla koko Jämsänreitin suurin järvi. Lähes koko järvi on melko matalaa; keskisyvyys on vain kolme metriä, kun se on koko maassa keskimäärin 7 metriä. Tästä huolimatta Petäjäveden tilavuudeksi kertyy noin 27 miljoonaa vesikuutiota. On laskettu, että vesitippa viipyy Petäjävedessä keskimäärin 51 vuorokautta. Petäjäveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996 2007 1996 1999 2000 2007 Näkösyvyys 0.90 0.85 Hapen kyllästysaste kyll.% 42.4 41.3 Klorofyllia µg/l 25.5 24.4 Kokonaisfosfori µg/l 51.2 68.2 Kokonaistyppi µg/l 687.4 733.9 ph. 5.9 6.2 Sameus FNU 3.94 3.6 Väriluku mg Pt/l 203.5 210.4 Taulukko 13 Petäjäveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996 2007 Oheisen taulukon mukaan Petäjävesi on luokassa IV välttävä. Alueelle tulee jätevesiä Petäjäveden taajamasta, sekä metallien pintakäsittelylaitoksesta hieman raskasmetalleja ja syanideja. Jätevesien vaikutukset vesistöön ovat olleet paikallisia. Vesi on humuspitoista ja ravinteikasta. Syvänteessä on ollut voimakasta happikatoa. Veden käyttökelpoisuus on tyydyttävä (luokka III). Petäjäveden Mustanselän ravinnepitoisuudet ovat reitin vesistöistä korkeimpia. Valuma-alueella on myös melko runsaasti peltoja

41 (18 % alueen pinta-alasta). Luoteesta Jämsänveteen laskee Pengerjoesta hyvin humuspitoisia vesiä, kun taas koillisesta tulevan Kintauden reitin vedet ovat vähemmän humuspitoisia. Kohta 1.2.4. Ravinnekuormitus 4. Turvetuotanto. Petäjäveden kunnan jätevesipuhdistamon fosforikuorma oli v 2007 98.5 kg/v ja typpikuorma 2810 kg/v. Uuden puhdistamon ympäristöluvassa arvio v. 2022: fosfori 109,5 kg/v ja typpi 6935 kg/v. Tämä johtuu väkiluvun kasvusta ja keskittymisestä sekä uusien jätevesilinjojen teosta, joka on jo nykyisellä kuormituksella merkittävä kuormittaja Petäjäveden Mustanselän veteen. Petäjäveden osakaskunta on tehnyt esityksen purkuvesien johtamisesta umpeenkasvaneeseen Nuottilampeen ravinteiden sitoutumiseksi sinne kasvavaan biomassaan. (Tätä ei ole huomioitu ympäristöluvassa). 1.2.5.14 Jämsänvesi Kuva 21 Jämsänvesi (1975 2007) Lähde Katja Leskisenoja, KSU Jämsänveden valuma-alue on 452,7 km², keskivirtaama 4074 l/s, pinta-ala on156 ha, keskisyvyys 4 m ja maksimisyvyys 11 m. Jämsänvesi on ensimmäinen järvi johon Pengerjoki laskee. Järvi on humuspitoinen. Näkösyvyys on alle metrin ollen reitin huonoimpia, Naulamerosen kanssa. Vesistössä uiton ja rannalla olleiden sahojen jäljiltä on paljon pohjapuita, jotka haittaavat verkkokalastusta huomattavasti. Vesistö on luokituksen mukaan III tyydyttävä.

42 Jämsänveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1996 2007. 1996 1999 2000 2007 Näkösyvyys 0,90 0,87 Hapen kyllästysaste kyll.% 55.80 57.58 Klorofyllia µg/l 9.20 11.66 Kokonaisfosfori µg/l 32.78 34.46 Kokonaistyppi µg/l 627.03 636.11 ph. 5,90 6,02 Sameus FNU 6.39 2.05 Väriluku mg Pt/l 206.55 222.60 Taulukko 14 Jämsänveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996 2007 1.2.5.15 Kolu-Meronen Kolu-Meronen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v 1990 1999 2000 2007 Näkösyvyys Hapen kyllästysaste kyll.% 61 Klorofyllia µg/l Kokonaisfosfori µg/l 53 Kokonaistyppi µg/l 1034 ph. 6 Sameus FNU Väriluku mg Pt/l 243,1 Taulukko 15 Kolu-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996 2007 Kolu-Meronen sijaitsee 700 metriä Kurkisuon turvetuotantoalueesta etelään. Järven pinta ala on 56 ha ja valuma-alue 17.9 km². Eri maankäyttömuotojen osuudet ovat valumaalueella seuraavia: kivennäismaiden metsät 55.0 %, turvemaat 28,5 %, pellot 8,4 %, vesistöt 3,1 %, turvetuotantoalueet 2,0 % ja muut alueet 3 % (Anonyymi 1995). Kolu-Meronen on Palojoen tavoin tummavetinen ja ravinteikas. Järvessä on ajoittain todettu runsaasti Gonyostomum semen-limalevää, joka limoittaa kalanpyydyksiä. Kolu-Merosen kalasto koostuu ahvenista, hauista, särjistä, salakoista, kiiskistä ja mateista. Kolu-Merosella kalastaa vuosittain 6-12 ruokakuntaa, joiden kokonaissaalis on vaihdellut 147 420 kg:aan vuodessa, 2008 258 kg. (Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy 2001 ja 2005). Vesistö kuuluu Palo ja Kurkisuon (Petäjävesi) kalataloudelliseen velvoitetarkkailuun Itä-Suomen vesioikeuden 21.9.1999 (Dnro 1999/30 (HP) ja Vaasan hallinto-oikeuden 22.2 2000 (Dnro 10140/99) antamiin lupapäätöksiin.

43 1.2.5.16 Naula-Meronen Naula-Meronen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2006. 1990 1999 2000 2004 Näkösyvyys 0,75 0,88 Hapen kyllästysaste kyll.% 77,00 68,29 Klorofyllia µg/l 43,20 27,70 Kokonaisfosfori µg/l 42,11 42,92 Kokonaistyppi µg/l 864,44 816,15 ph. 6,06 6,14 Sameus FNU 2,78 1,94 Väriluku mg Pt/l 183,33 211,54 Taulukko 16 Naula-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996 2006 Naula-Meronen on keskimmäinen Merosen järvistä. järven valuma-alue on 28,6 km², keskivirtaama 259 l/s, pinta-ala 0,82 km², keskisyvyys 2.3 m ja rantaviivaa on 5 km. 1.2.5.17 Ala-Meronen Ala-Merosen valuma alue on 45.1 km², keskivirtaama 406 l/s, pinta-ala 149 ha, keskisyvyys 3,6 m. ja maksimi syvyys 5.3 m. Ala-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2003. 1990 1999 2000 2003 Näkösyvyys 1,29 1,18 Hapen kyllästysaste kyll.% 79,86 73,25 Klorofyllia µg/l 16,83 24,69 Kokonaisfosfori µg/l 30,88 30,09 Kokonaistyppi µg/l 604,29 645,45 ph. 6,33 6,45 Sameus FNU 1,88 1,71 Väriluku mg Pt/l 122,50 140,00 Taulukko 17 Ala-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1990 2003 1.2.5.18 Karikkoselkä Karikkojärven valuma-alue on 192,3 km², keskivirtaama 1730 l/s, pinta-ala 245 ha, keskisyvyys 4 m ja maksimisyvyys 24 m. Järvi on lähes pyöreä meteoriitin muodostama kraatterijärvi. Järven vesi on huomattavasti parempilaatuista reittivesistöön verrattuna. Järvessä on luontaisesti lisääntyvä siikakanta. Järveen on muodostunut pyyntikokoinen täplärapu kanta. Järven vesi on hapekasta. Esim. 24.3.1998 kymmenessä metsissä hapen kyllästys aste oli 71 % - 21 m 38 % ja lämpötila 3.9 astetta.

44 Karikkoselkä käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991 2006. 1991 1998 2004 2006 Näkösyvyys 1,90 2,40 Hapen kyllästysaste kyll.% 84-38 84-39 Klorofyllia µg/l 7,20 5,30 Kokonaisfosfori µg/l 16,73 13,00 Kokonaistyppi µg/l 452,22 406,67 ph. 6,27 6,48 Sameus FNU 1,37 0,80 Väriluku mg Pt/l 85,45 65,00 Taulukko 18 Karikkoselän käyttökelpoisuuksien keskiarvoja v. 1991 2006 1.2.5.19 Huhtia Huhtia on välijärvi Koskensaaren voimalan ja Könkköjoen välissä. Järven pinta-ala on 147 ha, valuma-alue 152 km², keskisyvyys 5.1 m ja maksimisyvyys 7.9 m. Rantaviivaa on18,2 km. Huhtia on Kintauden kylän jaettuja vesiä. Yhteisillä vesialueilla ei ole järjestäytynyttä osakaskuntaa, eikä vesien yhteistä kalakantojen hoitoa. Vedenlaatuluokituksen mukaan Huhtia on II hyvä. Huhtia-järven yhteydessä samassa tasossa olevan Pyhäjärven vedenlaatu on I erinomainen. Huhtia käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2007. 1990 1999 2000 2007 Näkösyvyys 1,48 1,55 Hapen kyllästysaste kyll.% 51,03 47,19 Klorofyllia µg/l 18,00 41,10 Kokonaisfosfori µg/l 21,12 19,28 Kokonaistyppi µg/l 440,68 463,87 ph. 6,00 6,26 Sameus FNU 3,64 1,40 Väriluku mg Pt/l 103,45 107,45 Taulukko 19 Huhtian käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1990 2007

45 1.2.5.20 Ala-Kintausjärvi Kuva 22 Ala-Kintaus (1975 2007) Lähde Katja Leskisenoja, KSU Ylä- ja Ala-Kintausjärvi kuuluvat Kymijoen vesistön Jämsänreitin latvavesiin. Järvien välillä on n. 800 m pitkä Välijoki, joka virtaa Ylä-Kintausjärvestä Ala-Kintaus järveen. Ala-Kintausjärven valuma-alueen pinta-ala on 107 km² ja järvisyys on 14 %. Ala-Kintausjärvestä vedet virtaavat Kintaus kosken kautta Kipposeen. Kipposesta vedet virtaavat Koskensaaren oy:n tehdasalueen halki voimalan läpi jokea pitkin Huhtiaan. Joen varrella on Rautajalka-niminen pieni lampi. Ala-Kintausjärven pinta-ala 7,30 km². Järven keskisyvyys on 5,5 ja suurin syvyys on19 m. Rantaviivaa on30.3 km. Järven rannat ovat pääasiassa melko jyrkkiä. Välijoen ympäristössä on laajimmat yhtenäiset alavat alueet. Rantamaat ovat suurimmaksi osaksi metsää. Etelärannalla ja lounaassa ovat Niemelän ja Pihlajaniemen asuntoalueet ja Kintauden kylä. Kintauden kylän jätevedet johdetaan Jyväskylän Nenäniemen puhdistamoon.

46 Ala-Kintaus järven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992-2006. 1992 1999 2000 2006 Näkösyvyys 2,35 2,54 Hapen kyllästysaste kyll.% 78,60 64,50 Klorofyllia µg/l 2,80 5,23 Kokonaisfosfori µg/l 11,18 11,46 Kokonaistyppi µg/l 390,00 405,71 ph. 6,28 6,72 Sameus FNU 0,42 0,80 Väriluku mg Pt/l 60,00 53,85 Taulukko 20 Ala-Kintausjärven käyttökelpoisuuksien keskiarvoja v. 1992 2006 1.2.5.21 Ylä-Kintaus järvi Ylä-Kintausjärvi on Kintauden reitin ylin suurempi järvi, joka on välijoen kanssa yhteydessä Kintausjärveen vedenkorkeudeltaan samassa tasossa. Pinta-ala on 572 ha. Järvi on sokkeloinen lahdiltaan. Rantaviivaa on 36,7 km, keskisyvyys 4,6 m, maksimisyvyys 19 m, ja keskivirtaama on 662 l/s. Järvi on jaettuja vesiä, jonka kalastuksesta ja kalavesien hoidosta vastaa Ylä-Kintauden kalamiesseura. Järveen laskevia puroja on kalkittu vuosia. Järvi on vedenlaatuluokituksen mukaa II hyvä. Ylä-Kintaus järven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 2007. 1990 1999 2000 2007 Näkösyvyys 1,52 1,21 Hapen kyllästysaste kyll.% 62,66 51,78 Klorofyllia µg/l 10,20 22,62 Kokonaisfosfori µg/l 23,19 23,49 Kokonaistyppi µg/l 559,59 630,37 ph. 6,12 6,29 Sameus FNU 1,93 1,71 Väriluku mg Pt/l 112,84 119,96 Taulukko 21 Ylä-Kintausjärven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1990 2007

47 1.2.6 Ympäristölupatilanne Lähde tiedot koottu www.ymparisto.fi sivuilta Taulukko 22 Ympäristölupatilanne

48 Lähde tiedot koottu www.ymparisto.fi sivuilta Taulukko 23 Ympäristölupatilanne

49 Lähde tiedot koottu www.ymparisto.fi sivuilta Taulukko 24 Ympäristölupatilanne

50 1.2.7 Vesialueiden omistus Oikeus harjoittaa kalastusta ja määrätä siitä kuuluu kalastuslain mukaan vesialueen omistajalle. Vesialueen omistajalla on velvollisuus järjestää kalastus ja kalakannan hoito niin että kalastuslain 1 tavoite vesialueiden mahdollisimman suuresta pysyvästä tuottavuudesta toteutuu. Kalastusalueella vesialueiden omistus kuuluu pääasiassa osakaskunnille. Osakaskuntia kalastusalueella on monenlaisia. Järjestäytyneitä ja toimivia on 23 kpl, lisäksi on järjestäytymisestä vapautettuja, joille on valittu toimitsija esimerkiksi Tiirinselän alueella 13 kpl. Kintauden, Ylä-Kintauden ja Räihän vedet on jaettu yksityisiin palstoihin tiloille joista useimmista on jakojen yhteydessä tullut osakaskuntia. Näissä vesissä on yhteisiä alueita ja rauhoituspiirejä, jotka ovat myös omia osakaskuntia järjestäytymättöminä. Kylien alueella on myös pieniä yksityisistä vesistä tulleita osakaskuntia, esim. Petäjäveden kylän alueella 7 kpl joiden yhteinen pinta-ala on 11,1 ha. Yksityisiä vesiä on ympäri kalastusaluetta suurimpana UPM Kymmene Oyj Tiirinselällä 6 palstaa yht. 364,4 ha. valtiolla on 6 ha. Esimerkiksi Petäjäveden kylän yksityisiä pienvesiä on 25 kpl, yht. 45,27 ha. Osakaskuntia kannattaa yhdistää. Iso yksikkö on toimintakykyisempi kuin pieni. Apuvälineitä löytyy netistä osoitteesta WWW.ahven.net ja klikkaamalla etusivun linkkiä "Osakaskuntatoiminta ja sen kehittäminen" Linkin takana sijaitsevat tarvittavien kokousten pitämiseen ja yhdistämissopimuksen laatimiseen sopivat mallit; malli yhdistämiskokouksen pöytäkirjasta, malli yhdistämispäätöksen pöytäkirjamerkinnästä ja yhdistämissopimuksen mallipohja. Kokousasiakirja- ja sopimusmallit on laatinut Harry Härkönen Mikkelin kalatalouskeskuksesta. Apua yhdistämisasioihin voi pyytää oman alueen kalatalousneuvojilta. Kalastusalue avustaa ja valmistelee osakaskuntien yhdistämistä.

51 1.3 KALASTUSALUEEN OSAKASKUNTA TIEDOT Kuva 23 Osakaskuntakartta

52 1.3.1 Osakaskuntaluettelo ja pinta-alat 1.3.1.1 Järjestäytyneet osakaskunnat Osakaskunta kiinteistötunnus pinta-ala ha järjestäytynyt Alho-Toiviala 182 421-876 28 0 820,60 on Auvila-Jaatilan 182 423-876 6 0 360,20 on Haaviston/Tervala 182 402 876-1-0 469,00 on Hassin 182 407 876-1 17,00 on Jämsän Valkealuomen 182 433 876-1 54,00 on Kalmavirran 183 425 976-1 439,50 on Kaukialan 183 426 576-2-0 398,40 on Kavattilan 183 427 876-1 458,80 on Kerkkolan 183-417 876 30-0 396,10 on Koskenpää Kaipolan 183 424 876-1 335,80 on Kiukkoilan 182 418 876-1 65,80 on Kuivasmäen 592 403 867-1 527,70 on Moiskala-Vitikkalan 182 420-876 12-0 487,20 on Patalahti ja Apajapaikat 182 410 876-7-0 200,00 on Patalan 182 423 876-1 542,20 on Petäjäveden 592 404 876-1 1481,10 on Putkilahti-Ruotsula 182 426 876-1 18,00 on Sahloisten 183 433 876-1 166,90 on Seppolan 182 876 31-0 488,50 on Siniänvirran 183 435 876-1 156,10 on Valkealuomen 183 438 876-1 520,40 on Vanhanselän 182 876 39-1 84,30 on Viekonsalmen 183 439 876-8-0 252,00 on Viialan 182 435 876-1 38,80 on Yijälän 1,60 on Osakaskunnat yht. 8780,00 1.3.1.2 Päijänteen Tiirinselän osakaskunnat Järjestäytymisvelvoitteesta vapautetut osakaskunnat vapautettu Jänissaaren 876 33:0 148,80 Kauhanenän 876-2 4,80 26.101998 Kierimälahden Kähärinnenä 125,00 18.08 1998 Lopeistonranta 876-4 34,00 26.10 1998 Läyskälänlahden 36,00 18.08 1998 Nytkymenojansuu 876-5 6,40 26.10 1998 Pölylänranta 876-7 21,60 Sammalharju 190.00 18.08 1997 Sauranen 876-6 19,20 26.10 1998 Särkilahti 63,00 18.08 1997 Sikosaaren Raivion 275,00 17.02 1993 Särkännenä Särkiluoto 876:3 21,00 28.10 1998 Varsanhännän 876 8:0 19,00 26.10 1998 Yht. 963,80

53 1.3.1.3 UPM-Kymmene Oyj vedet Tiirinlahti Osakaskunta kiinteistötunnus pinta-ala ha Pitkäniemenvesi 182 414 41-0 79,37 yhtiön Rantue 182 414 39-0 112,45 yhtiön Oritun vesialue 182 414 40-0 65,06 yhtiön Oritun vesialue 2 182 414 17-0 87,84 yhtiön Pitkäniemenvesi II 182 414-8-0 11,60 yhtiön Likolahdenvesi 182 414-1-124 8,10 yhtiön UPM-Kymmene yht. 364,42 1.3.1.4 Jaetut vesialueet Petäjävesi, Kintaus Kintauden jakokunta 1265,30 Räihän jakokunta 526,60 Kumpujärven jakokunta 125,40 Yht. 1917,30 1.3.1.5 Järjestäytymättömät osakaskunnat Petäjäveden kylässä Tiipperlampi 592 404 876-2 2,31 Salmijäevet II puro ja joki592 404 876-3 1,88 Pieni Salmijärvi 592 404 876-4 0,96 Kortelampi 592 404 876-5 0,43 Hietalampi osa eteläpuoli592 404 876-6 3,69 Hyötylampi 592 404 876-7 0,87 Mellonlampi 592 404 876-8 0.96 yht. 11.10 1.3.1.6 Yksityiset pienvedet ja lammet Petäjäveden kylässä 25 eri lampea 0,06 6,00 ha yht. 45,27 ha 1.3.1.7 Muut Havumetsälän yksinäis talo 32.40 ha

54 1.4 KALATALOUSALAN VIRANOMAISET JA JÄRJESTÖT 1.4.1 Viranomaiset Keski-Suomen ELY-Keskus Maa-ja metsätalousministeriö 1.4.2 Järjestöt Keski-Suomen Kalatalouskeskus ry Kalatalouden Keskusliitto 1.4.3 Kalastusseurat Jämsänkosken Urheilukalastajat ry. Kintauden Kalakerho ry Ylä-Kintausjärven Kalamiesseura ry 1.5 KALASTO JA KALAKANNAT 1.5.1 Kalasto Kalastusalueella ei ole tehty järjestelmällistä tutkimusta alueella esiintyvistä kalalajeista. Taulukkoon N:ro 12 on kerätty varmasti havaitut kalalajit alueella. Päijänteen Tiirinselällä saattaa olla joitain poisjääneitä lajeja. Luettelon perusteella alueella on tavattuja kalalajeja 28 kpl + 2 rapulajia. Luettelossa ei ole eritelty siikojen eri alalajeja.

55 TAULUKKO Kalastusalueella esiintyvät kalalajit. Kotimainen nimi Tieteellinen nimi Kotimainen nimi Tieteellinen nimi Ahven Parca fluviatilis Lahna Abramis brama Ankerias Anguillla anguilla Made Lota Iota Harjus Thymallus thymallus Muikku Goregonus albula Hauki Esox lucius Puronieriä Salvelinus fontinalis Jokirapu Astacus astacus Purotaimen Salmo trutta m. fario Järvilohi Salmo salar m. sebago Ruutana Carasisius carassius Järvitaimen Salmo trutta m. lacustir Salakka Alburnus alburnus Karppi Cyrpinus carpio Siika Goregonus alburnus Kiiski Gymnocephalus cernuus Sulkava Abramis ballerus Kirjolohi Oncorhynchus mykiss Särki Rutilus rutilus Kivisimppu Cyrpinus carpio Säyne Leuciscus idus Kuha Sander lucioperca Täplärapu Pasifastacus lenisculus Kuore Osmerus eperlanus Mutu Phoxsimus pohximus Pasuri Blicca bjoerkna Sorva Scardinius erythrophthalamus Taulukko 25 Kalastusalueella esiintyvät kalalajit 1.5.2 Järvialueiden kalakannat Alueen runsain saaliskala on hauki. Seuraavana on ahven. Kuha on runsaiden istutusten ja luontaisen lisääntymisen johdosta kolmantena. Lahnaa on reittivesissä paljon, sen käyttö on kuitenkin vähentynyt jatkuvasti, eikä sitä enää juurikaan käytetä suolakalana. Reittivesistön lahna on pientä, Tiirinselällä suurempaa. Siika, made, taimen ja muikku ovat alueella kalastettavia kaloja, sekä myös särki ja kuore vähäisempinä. Järvilohi ja ankerias saattavat jäädä pyydykseen Tiirinlahdella. Kirjolohta käytetään istuta ja onginta kalana. Kuore, salakka ja särki ovat tärkeitä petokalojen ravintona. 1.5.3 Pienvesien kalakannat Kalastusalueen pienvedet ovat yleensä runsashumuksisia ja happamia. Yleisin kala on ahven. Muita lajeja ovat hauki, särki, made ja joissain ruutana. Alueella on myös vedenlaadultaan hyviä reittivesistöä parempilaatuisia lampia ja pieniä ja keskikokoisia järviä joilla on huomattavaa merkitystä paikallisesti. Näissä siika istutettuna menestyy reittivesistöä paremmin. 1.5.4 Purot ja pienet joet. Alueella on puroja ja pieniä jokia, joihin on saatu istutuksilla purotaimen ja harjuskantoja. Alueen puronieriäkanta on niin pienessä purossa jossa muut kalat eivät enää viihdy Petäjäveden Hyötyoja.

56 Lähde: tiedot koottu osakaskunnilta Järvikohtaiset kalakanta-arviot (5 erinomainen kanta, 0 ei lainkaan, + parantunut - heikentynyt) Kalalaji Järvi Tiirin selkä Jämsän joki Kanka ris vesi Lahna vesi Uuttana Iso Rauta vesi Kalma vesi Ylä Kintaus järvi Ahven 3 + 2 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 2-3 +/- 3 +/- 3 + 3 + 2 - Hauki 4 + 4 + 4 +/- 4 +/- 4 +/- 4 +/- 4 +/- 4 +/- 4 +/- 4 +/- 5 +/- 4 +/- 2 + 3 + 2 - Jokirapu 0 -- 0 -- 0 -- 0 -- 0 -- 0 -- 0 -- 0 -- 0 -- 0 -- 0 -- 0 -- 0 -- 3 + 1-0-- Kuha 5 + 4 + 4 + 4 + 4 + 4 +/- 4 +/- 4 +/- 4 +/- 4 +/- 4 +/- 4 +/- 4 +/- 3 + 3 + 3 + Kuore 1 +/- 1 +/- 1 +/- 1? 1? 1? 1? 1? 1? 1? 1? 1? 2 +/- 1? 0? 0-- Lahna 4 + 4 + 3 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 2-3 +/- 2-1 +/- 2 + 2 +/- Made 3 +/- 3 +/- 2 +/- 2 +/- 2 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 3 +/- 2-3 +/- 3 +/- 1 +/- 1-1+/- Muikku 2-0? 0 -- 0 -- 0 -- 1? 0? 2? 1? 0? 0? 0? 0? 1-1 - 0-- Salakka 3 +/- 3 + 5 +/- 1-1 - 2 +/- 2 +/- 2 +/- 2 +/- 3 +/- 2 +/- 2 +/- 3 +/- 0? 1-2+/- Siika 4 + 3+ 2 +/- 1-1 - 1-1 - 1-1 - 1-1 - 0-2 - 2 +/- 3 + 2 + Särki 4 + 3 +/- 2 +/- 2 +/- 2 +/- 2-2 - 2-2 - 3 +/- 2-2 +/- 2 +/- 3 +/- 4 + 2 - Säyne 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0-- Taimen 3 + 2 + 0 -- 0 -- 0 -- 0-0 - 0-0 - 0-0 - 0-1 - 0-0? 0 - Täplärapu 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 0? 3 + 0? 0? 0- Pettämä Salos vesi Suoli vesi Petäjä vesi Jämsän vesi Karikko järvi Ala Kintaus järvi Kolu ja naula meronen Taulukko 26 Järvikohtaiset kalakantojen arviot

57 1.5.5 Ravut Kalastusalueella esiintyy ravustettavana kantana joki ja täplärapua. Reittivesistöstä rapu on hävinnyt 1960- luvun alussa ja myöhemmin 1980 luvulla uudestaan välillä Pengerjoensuu- Päijänne. Rapukannat esiintyvä Petäjävedellä reitistä erkanevalla Kintaudenreitillä alkaen Karikkojärven täplärapukannalla ja Kintausjärven jokirapukannalla. Merovenjoessa on osassa pyydettävä jokirapukanta. Jämsän kaupungin alueella on joitain pieniä rapuvesiä. Karikkoselkä täplärapu Petäjävesi Hallinlampi täplärapu Koskenpää Merovenjoki jokirapu Petäjävesi Ala-Kintaus jokirapu Petäjävesi Ylä-Kintaus jokirapu Petäjävesi Toivas jokirapu Jämsä (tavattu täplärapukannan runsaus ei tiedossa) Muita jokirapuistutuksia Jämsä, joista kannan tilanne selvittämättä. 1.5.6 Kalojen lisääntymisalueet Kalastusalueen kalojen lisääntymisalueista ei ole tehty karttoihin merkittyä tutkimusta. Petäjävedelle tehtiin rantayleiskaava, johon merkittiin uudet rakennuspaikat. Nämä ovat yleensä merkitty kovempien rantojen kohdalle, joissa kutualueita on vähemmän. Alueen osakaskunnat ja vesialueiden omistajat eivät tehneet kaavaan muutosehdotuksia. Isännöitsijä oli valmistelemassa kaavaa kunnanvaltuuston jäsenenä. Hauki: Reittivesistössä on hauelle riittävästi ruohikkoisia rantoja lisääntymiseen, eikä kevät tulvat kerkeä laskea liian alas ennen poikasten kuoriutumista. Päijänteen Tiirinlahdella säännöstely haittaa hauen lisääntymistä. Ahven: kutee mataliin rantavesiin hieman myöhemmin. Ahvenen mäti tarttuu pohjalla oleviin risuihin ja aluskasvillisuuteen. Ahvenilla on riittävästi kutualueita. Kuha: Nykyisestä kuhakannasta on tullut poikasia, joita on huomattu vesistöissä ennen syksyisiä istutuksia. Varmat kutualueet ovat vielä selvittämättä. Lahna made ja kuore; Paikallisilla kalastajilla on tiedossa näiden kalojen kutupaikkoja perimätietona ja kalastuskohteina. Lajien kutukalastus ei vaaranna niiden kantoja. Siika; Reittivesistö välillä Pengerjoki Jämsänjoki on liian humuspitoinen syyskutuisen siian mädin säilymiselle talven yli. Siika lisääntyy Karikkojärvessä ja Kintauden reitillä, sekä Tiirinselällä ja joissain parempilaatuisissa pienjärvissä. Taimen purotaimen; Alueen virtavesissä on lisääntyviä taimenkantoja Petäjävedellä Könkköjoessa, Ohrajoessa, Pirttijoessa ja Piesalanjoessa ja osassa Jämsän vesistöä.

58 Särki Salakka; Särki kutee ruohopohjaisissa rannoissa sekä virtavesissä ja puroissa. Samoin salakat, joilla on suuri merkitys petokalojen ravintona. Puronieriä; Petäjäveden Hyötyojassa on lisääntyvä Puronieriä kanta. Muikku; Tiirinselkä on ollut välillä liian likainen muikun lisääntymiselle, Päijänteessä on muikkua. Istutettuja muikkuja on Rautavedessä, Pettämässä ja Kintausjärvessä. Lisääntymisestä ei ole luotettavaa tietoa.

59 1.6 KALASTUSJÄRJESTELMÄ 1.6.1 Kalastus ja kalasaaliit Kalastusta harjoitetaan alueella seuraavasti: (taulukot 27, 29, 30, 31 ja 32). Lähde http://www.ahven.net/luvat Taulukko 27 Kalastusluvat Alueen uistelulupa. Reittivesistöstä liitteenä kartta lupa-alueen vesistä (kuva 21). Lisää tietoja Keski-Suomen kalastuspaikkaoppaassa, ja www.kalapaikka.net. Osakaskuntien luvilla. Kalastuslupia myyvät eri osakaskunnat laatimiensa kalastuspäätösten ja kalastussääntöjen mukaisesti. Osakaskunnilla on myös omia pienvesi- ja koskikohteita. Liitteenä osa osakaskuntien kalastussäännöistä (liitteet 1, 2, 3, ja 4). Yhteislupa-alueet. Kalastusalue ja osakaskunnat ovat perustaneet vesistökohtaisia lupaalueita. Näitä ovat Jämsänjoen lupa-alue (hoitaa kalastusalue) Kankarisveden lupa-alue (hoitaa kalastusalue) Koskenpään yhteislupa-alue jonka (hoitaa Kavattilan osakaskunta). Kalastusseurojen lupa-alueet. Tiirinselkä (hoitaa Jämsänkosken Urheilukalastajat) Ala- Kintausjärvi (hoitaa Kintauden Kalakerho ry.) Ylä-Kintausjärvi (hoitaa Ylä- Kintausjärven Kalamiesseura ry.) Rohulan lampi (hoitaa Petäjäveden Lohestajat) Yksityiset vesipalstat. Kalastuksesta ja vesien hoidosta päättää omistaja.

60 Kalastusrajoituksia. Kalastuslain mukaiset voimalaan johtavat vesiuomat. Virtavesienkoskipaikat: mato-onki. Viehekalastusmaksulta rajoitetut vedet. Jämsänjoki v 2009 2014 ja Rohulan lampi v 2009 2014 Seppänen, E., Toivonen, A.-L., Kurkilahti, M. ja Moilanen, P. 2011. Suomi kalastaa 2009 vapaa-ajankalastuksen saaliit kalastusalueittain. Riista- ja kalatalous Tutkimuksia ja selvityksiä 7/2011. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2011. Kalan tuottajahinnat 2010. Riista- ja kalatalous Tilastoja 2/2011. 1.6.2 Kalastus Jämsänjokilaakson kalastusalueella Lähde Riista- ja kalatalous tutkimuksia ja selvityksiä 7/2011 Taulukko 28 Saaliit lajeittain Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Laji Kg /kg Ahven 62 000 2,50 155 000 Hauki 43 000 4,00 172 000 Kuha 35 000 8,00 280 000 Lahna 28 000 2,00 56 000 Särki 15 000 0,80 12 000 Muikku 3 000 4,50 13 500 Siika 500 9,00 4 500 Yhteensä 693 000 Taulukko 29 Saaliin arvo Jämsänjokilaakson Kalastusalueella

2 0 0 7 61 Lähde: tiedot koottu osakaskunnilta Osakaskunta Kalastajat Pyydykset Henkilömäärä Ulkopaikkakuntalaiset Ravustajat Verkko Katiska Viehe Rapumerta Koskikalastus Auvila-Jaatila ok 46 5 2 Haavisto 140 4 82 142 54 Jämsänjoki 120 120 Jämsän Valkealuoman ok Kalastusalueen uisteluluvat 38 38 Kankarisveden yhteislupa-alue Kaukialan ok Kavattilan ok 366 Kerkkolan ok Kintauden Kalakerho ry 270 60 90 297 105 914 Koskenpää Kaipolan ok Koskenpään yhteislupa-alue 456 338 84 Kuivasmäki Rukoila ok 60 6 Könkköjoki Petäjävesi 21 21 Petäjäveden Lohestajat Petäjäveden ok 241 80 321 380 110 77 Sahloisten ok 10 10 24 12 TIIRINSELKÄ Yhteensä Valkealuomen ok 100 60 38 51 57 Ylä-Kintausjärven kalamiesreura ry 130 250 300 Taulukko 30 Vuoden 2007 kalastajat ja pyydykset

2 0 0 8 62 Lähde: tiedot koottu osakaskunnilta Osakaskunta Kalastajat Pyydykset Auvila-Jaatila ok Haavisto Henkilömäärä Ulkopaikkakuntalaiset Ravustajat Verkko Katiska Viehe Rapumerta Koskikalastus Jämsänjoki 155 155 Jämsän Valkealuoman ok Kalastusalueen uisteluluvat 32 32 Kankarisveden yhteislupa-alue 145 107 70 75 Kaukialan ok Kavattilan ok 217 Kerkkolan ok Kintauden Kalakerho ry 270 60 86 330 137 1034 Koskenpää Kaipolan ok Koskenpään yhteislupa-alue 484 358 90 Kuivasmäki Rukoila ok 65 8 60 90 30 Könkköjoki Petäjävesi 41 41 Petäjäveden Lohestajat Petäjäveden ok 101 70 25 298 160 100 20 Sahloisten ok 10 5 21 13 4 2 TIIRINSELKÄ Yhteensä Valkealuomen ok Ylä-Kintausjärven kalamiesreura ry 130 250 300 Taulukko 31 Vuoden 2008 kalastajat ja pyydykset

2 0 0 9 63 Lähde: tiedot koottu osakaskunnilta Osakaskunta Kalastajat Pyydykset Henkilömäärä Ulkopaikkakuntalaiset Ravustajat Verkko Katiska Viehe Rapumerta Koskikalastus Auvila-Jaatila ok Haavisto Jämsänjoki 151 151 Jämsän Valkealuoman ok Kalastusalueen uisteluluvat 34 34 Kankarisveden yhteislupa-alue 253 234 238 80 Kaukialan ok Kavattilan ok 270 Kerkkolan ok Kintauden Kalakerho ry 291 50 55 281 110 807 Koskenpää Kaipolan ok Koskenpään yhteislupa-alue 403 299 75 Kuivasmäki Rukoila ok 60 61 78 13 12 Könkköjoki Petäjävesi 110 110 Petäjäveden Lohestajat Petäjäveden ok 122 68 25 308 360 150 100 26 Sahloisten ok TIIRINSELKÄ Yhteensä Valkealuomen ok Ylä-Kintausjärven kalamiesreura ry 130 250 300 Yhteensä 3276 472 297 4555 2781 1292 3898 1339 Taulukko 32 Vuoden 2009 kalastajat ja pyydykset

64 1.6.3 Kalavesien hoito Kuva 24 Kalastusalueen viehelupa-alue.

65 Lähde: tiedot koottu osakaskunnilta Jämsänjokilaakson kalastusalueen istutusten yhteeveto Alho-Toivilan ok Heinäjärvi + Kastjärvi+Päijänne+Tiirinselkä+Tiirinniemi Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Kuha 384 344 53 808 10 024 1 403 394 368 55 212 Planktonsiika 71 595 10 023 80 928 11 330 152 523 21 353 Taimen 3 054 886 3 570 1 035 6 624 1 921 Yhteensä 458 993 64 717 94 522 13 769 0 0 553 515 78 486 Haaviston kk Sovijärvi Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Planktonsiika 2 150 301 1 050 147 3 200 448 Taimen 91 26 91 26 Yhteensä 91 26 2 150 301 1 050 147 3 291 474 Kaukialan ok Jämsänjoki, Iso-Mäntynen+Petäisjärvi Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Kirjolohi 1 442 2 423 1 317 2 213 1 395 2 344 4 154 6 979 Yhteensä 1 442 2 423 1 317 2 213 1 395 2 344 4 154 6 979 Kerkkolan ok Toivas+Lahnajoki+Lahnakoski Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Harjus 2 313 347 1 150 173 3 463 519 Yhteensä 2 313 347 1 150 173 0 0 3 463 519 Koskenpää Kaipolan ok Salosvesi + Yhteilupa-alue + Iso Rautavesi + Survosenkoski+Kalmavesi+Pettämä Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Kuha 28 489 3 988 29 630 4 148 33 040 4 626 91 159 12 762 Planktonsiika 2 500 350 350 Harjus 3 764 565 1 850 278 3 388 508 9 002 1 350 Taimen 730 212 730 212 Taimen mspa 30 895 1 000 30 895 1 000 Kirjolohi 469 2 368 475 2 399 469 2 368 1 413 7 136 Yhteensä 33 452 7 133 65 350 8 174 36 897 7 502 133 199 22 810 Päijänne Tiirinselkä Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Kuha 111 000 15 540 10 024 1 403 12 665 1 773 133 689 18 716 Planktonsiika 82 208 11 509 80 928 11 330 35 057 4 908 198 193 27 747 Taimen 3 054 886 7 137 2 070 10 191 2 955 Hauki 7 060 706 7 060 706 Yhteensä 203 322 28 641 98 089 14 803 47 722 6 681 349 133 50 125 Kuivasmäen ok Pengerjoki +Aala,-Naula,-Kolu-Meroset Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Kuha 5 490 1 777 5 610 1 254 11 100 3 031 Planktonsiika 1 440 300 3 400 416 4 840 716 Taimen 3 385 440 3 385 440 Yhteensä 0 0 10 315 2 517 9 010 1 670 19 325 4 187 Jämsänvesi+Mansikkalahti+Mustajärvi+Mustaselkä+Karikkoselkä+Suolisvesi+Könkköjoki+ Pirttijoi+Piesalanjoki+Salmijärvi+Rohulanlampi+Teerijärvi Petäjäveden ok Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Kuha 21 510 3 249 17 971 3 249 21 484 4 245 60 965 10 743 Harjus 3 345 936 3 345 936 Yhteensä 24 855 4 185 17 971 3 249 21 484 4 245 64 310 11 679 Taulukko 33 Jämsänjokilaakson Kalastusalueen istutuksia

66 Lähde: tiedot koottu osakaskunnilta Kintauden Kalakerho ry Ala-Kintaus Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Kuha 6 270 765 5 501 738 5 875 1 152 17 646 2 655 Planktonsiika 9 040 1 103 5 760 1 195 8 400 1 076 23 200 3 374 Harjus 600 168 600 168 Yhteensä 15 910 2 036 11 261 1 933 14 275 2 228 41 446 6 197 Koskenpään yhteislupa-alue Iso Rautavesi, Vähä Rautavesi, Salosvesi, Pettämä, Uuttana, Kalmavesi Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Kuha 28 489 3 988 45 630 6 388 33 040 4 626 107 159 15 002 Planktonsiika 2 500 350 2 500 350 Taimen 700 203 700 203 Yhteensä 29 189 4 191 48 130 6 738 33 040 4 626 110 359 15 555 Sahloisten kk Iso Koirajärvi, Koivujärvi, Valkeajärvi, Kalliokoski Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Planktonsiika 2 000 280 2 000 280 4 000 560 Yhteensä 2 000 280 2 000 280 0 0 4 000 560 Seppolan kk Nytkymenjärvi, Hulkkionlahti, Tiirinniemi, Arvaj.pud. Paikka Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Planktonsiika 19 113 2 676 19 113 2 676 Taimen 80 23 3 642 1 056 123 36 3 845 1 115 Hauki 7 060 706 7 060 706 Yhteensä 26 253 3 405 3 642 1 056 123 36 30 018 4 497 Ylä-Kintauden Kalamiesseura Ylä-Kintaus Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Kuha 1 850 502 2 200 594 2 465 500 6 515 1 596 Planktonsiika 1 840 498 2 000 406 2 465 500 6 305 1 404 Yhteensä 3 690 1 000 4 200 1 000 4 930 1 000 12 820 3 000 Valkealuomen kk Luomenkoski Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Taimen mspa 5 298 159 5 298 159 Yhteensä 5 298 159 0 0 0 0 5 298 159 Viekansalmen kk Viekansalmi Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Kuha 32 465 4 545 32 465 4 545 Planktonsiika 800 112 800 112 Yhteensä 32 465 4 545 800 112 0 0 33 265 4 657 Muut vedet Haukijärvi, Iso Lepojärvi, Moisionjärvi, Pirro, Siikaselkä Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Kuha 18 821 2 635 18 821 2 635 Planktonsiika 856 120 856 120 Yhteensä 19 677 2 755 0 0 0 0 19 677 2 755 Yhteensä Ist.vuos/hinta v.2007 v.2008 v.2009 Yht./kpl Yht. Kuha v.2007-2009 633 238 89 021 126 470 19 702 114 179 18 175 873 887 126 898 Planktonsiikav v.2007-2009 186 652 26 209 181 006 25 954 50 372 7 047 415 530 59 210 Harjus v.2007-2009 10 022 2 016 3 000 450 3 388 508 16 410 2 974 Taimen v.2007-2009 7 709 2 236 17 734 4 601 123 36 25 566 6 872 Taimen mspa v.2007-2009 5 298 159 30 895 1 000 0 0 36 193 1 159 Kirjolohi v.2007-2009 1 911 4 791 1 792 4 611 1 864 4 712 5 567 14 114 Hauki v.2007-2009 14 120 1 412 0 0 0 0 14 120 1 412 Yhteensä 858 950 125 843 360 897 56 318 169 926 30 478 1 387 273 212 639 Taulukko 34 Jämsänjokilaakson kalastusalueen istutusten yhteenveto

67 1.7 KALAVESIEN KUNNOSTUKSET 1.7.1 Luomenjoki Jokea kunnostettiin Keski-Suomen ympäristökeskuksen toimesta v. 1999, jolloin siihen siirrettiin rantakiviä ja lisättiin kutusoraa. 1.7.2 Survosenkoski Keski-Suomen ympäristökeskuksen kunnostus v. 1999: uoman kunnostusta ja kutusoran lisäystä. Kunnostus runsasvetisenä kautena, jolloin pääuomasta tuli liian avara. Kuivana kautena uoma jää liian vähävetiseksi. Kalastusalue on tehnyt esityksen uoman uudelleen kunnostamiseksi. 1.7.3 Piesalanjoki Keski-Suomen ympäristökeskuksen kunnostus v. 1999: Hankakoski ja Ylä-Taipaleen virtapaikan kunnostus ja kutusoran laitto. Hankakoskessa on tavattu kunnostuksen jälkeen sähkökalastuksessa muutamia luonnontilaisia taimenen poikasia. Ylimmissä koskissa on vielä kunnostustarvetta. 1.7.4 Könkköjoki Keski-Suomen ympäristökeskuksen kunnostus v. 1999: uoman ja vanhan patorakenteen purkua. Kutusoran lisäystä v. 2009 Konneveden Kalantutkimus ry:n. ja Petäjäveden osakaskunnan toimesta keski- ja ylävirtaan. Kutukuoppia on havaittu syksyllä 2010. 1.7.5 Pirttijoki Joen kunnostus on suoritettu Petäjäveden kalastuskunnan toimesta. Uittokunnostuksessa tehtiin poistettujen kivien takaisin siirtoa, suojapaikkojen lisäystä ja veden nostoa. Joessa on lisääntyvä taimenkanta. Ei suurta kalastuksellista merkitystä. Toivottavasti kalat siirtyvät pääreitille kasvamaan

68 1.7.6 Pengerjoki Keski-Suomen pisimpiä jokia, jonka valuma-alueella on runsaasti ojitettuja soita ja turvesoita. Alun koskien jälkeen pitkä ruopattu osuus, johon veden lisäämiseksi tehtiin pohjapato. Joessa tavataan taimenia ja harjuksia, joiden lisääntymistä ei ole havaittu koekalastuksissa. Joen vesi on humuspitoista ja hapanta. Joen kunnostuksessa tärkein tehtävä on veden laadun parantaminen. 1.7.7 Nytkymenjoki Välillä Päijänne-Nytkymenjärvi. Joelle on tehty selvitys Nytkymenjoen kalataloudellisesta kehittämisestä (Kimmo Olkio v. 1999.) Keski-Suomen ELY-keskuksen (Eloranta Anssi) kunnostussuunnitelma valmistuu 2.2.2012.

69 2 KÄYTTÖ JA HOITOSUUNNITELMA 2.1 Vesialueiden käytön perusteet 2.1.1 SWOT analyysi Jämsänjokilaakson Kalastusalueesta VAHVUUDET: HEIKKOUDET: Osakaskuntien sitoutuminen alueen toimintaan Yhtenäinen alue: Jämsänreitti Ennalta ehkäisevä vesiensuojelutyö Alueen kuntien tuki Monipuolinen kalasto Virtavesikohteita alueella Hyvät ja ammattitaitoiset yhteistyökupanit: ELY- keskus, Kalatalouskeskus, Riista- ja Kalantutkimus, Jyväskylän yliopisto ja Keski-Suomen Ympäristökeskus. Hyvä yhteistyökyky, vähän riitoja Kunnostettuja virtavesikohteita MAHDOLLISUUDET Talous/varojen puute suuremmat hankkeet Pienet osakaskunnat samoilla vesillä Veden laatu tummaa ja ravinteista Vaelluskaloilta padottu reitti Jaettujen vesien osuus UHKAT Aloitteiden tekijä Verkostojen luoja Osakaskuntien yhdistäminen Yhtenäisten lupa-alueiden järjestäminen Hankerahoitusten hakeminen Veden laadun heikkeneminen Kalastusalueen hajoaminen/lopettaminen Talkootoiminnan hiipuminen Taulukko 35 SWOT- analyysi

70 2.2 Kalastuksen järjestäminen Kuva 25 Jämsänjokilaakson kalastusalueen lupa-aluekartta

71 2.3 Ravustus Evon viljelylaitoksella tehtyjen havaintojen mukaan, (Tulonen ym. 1998) keskimääräiset talvehtimisen jälkeiset mätimäärät vaihtelevat naaraan koosta riippuen jokiravulla 70 260 ja täpläravulla 130 400 munaan naarasta kohden (kuva 1). Syksyllä lasketuista munista selviytyy kuoriutumisvaiheeseen kesäkuun lopulle yleensä vain noin 50 70 % - toisinaan vain muutama. Kuva 26 Erikokoisten joki- ja täplärapujen keskimääräinen munamäärä Erikokoisten joki- ja täplärapujen keskimääräinen munamäärä keväällä Evon viljelylaitoksella tehtyjen havaintojen mukaan (Tulonen ym. 1998). 2.4 Vesialueen käyttö 2.4.1 Suositukset vesialueiden käytön perusteille 1. Kalastusalueen osakaskuntien tulee uudistaa sääntönsä, mikäli säännöt ovat yli 10 vuotta vanhoja. Saman järven alueella toimivien osakaskuntien tulee sääntöjä uudistaessa yhtenäistää pyydyskohtaisia ja vesialakohtaisia pyydysyksikkömääriä. 2. Kalastusalueella suositellaan käytettävän rehevissä järvissä pyydysyksiköitä vesihehtaaria kohden korkeintaan 1,5 py/ha. ja karuissa järvissä 1-1,5 py/ha. 3. Eri pyydysyksilöinnissä tulee käyttää taulukossa 18 annettuja yksikkösuosituksia. 4. Kalastusalueella tulee selvittää tarkemmin kalastajien määrä ja selvittää samalla kuinka monta prosenttia kalastajista on osakkaita ja kuinka monta prosenttia kylässä asuvia. 5. Osakaskuntia tulee yhdistää alueellisesti toimiviksi järvikohtaisiksi yksiköiksi. 6. Osakaskuntien välistä yhteistyötä tulee edistää kalastusalueella. 7. Vireille tulevista ympäristölupahakemuksista on tiedotettava kalastusalueelle.

72 Eri pyydyksiä kohti lasketaan pyydysten yksikköarvot seuraavasti: Trooli 100 yksikköä Avorysä 50 yksikköä Talvinuotta 30 yksikköä Nuotta 20 yksikköä Paunetti 25 yksikköä Rysä korkeus >1,5m 4 yksikköä Rysä korkeus <1,5m 2 yksikköä Verkko x*30m 2 yksikköä Pitkäsiima (100 koukkua) 2 yksikköä Katiska 1 yksikköä Rapumerta 0,5 yksikköä Täkykoukut 10 kpl 0,5 yksikköä Uistin 0,5 yksikköä Taulukko 36 Pyydysten yksikköarvot 2.4.2 Suositukset vesialueiden käytöstä. 1. Kalastusalueen tulee jatkossa osallistua aiempaa aktiivisemmin kalastusalueen vesistöjen käytön suunnitteluun. 2. Petokalojen elohopeapitoisuuksia tulee seurata säännöllisesti kalastusalueen vesistöissä. 3. Kalastusaluetta ja kalavesien omistajia tulee kuulla metsäojituksien yhteydessä. 4. Ojituksien ennakkoselvityksiä tehtäessä tulee arvioida toimenpiteiden vaikutukset alapuolisten vesistöjen kaloihin, rapuihin sekä veden laatuun. 5. Osakaskuntien tulee vatia korvauksia ojituksista aiheutuneista kalataloudellisista haitoista. 6. Osakaskuntien tulee vaatia korvauksia vesistöihin asennetuista kaapeleista ja johdoista. 7. Merkittävät kutu-, ja apajapaikat tulee jättää vapaaksi rakentamiselta. Rakennuspaikan ja kutu- tai apajapaikan väliin tulee jättää riittävä vapaa alue. 8. Kalastusalueen tulee pyrkiä parantamaan vedenlaatua tekemällä yhteistyötä turveteollisuuden ja metsätalouden parissa toimivien eri tahojen kanssa. 9. Kalastuksen valvonnan kehittämiseen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. 10. Kalanistutuksissa käytettävä Keski-Suomen TE-keskuksen moniste 87/Jyväskylä 2008 ISTUTUSOHJEITA KESKI-SUOMEN KALAVESILLE suosituksia. 2.5 Kalastuksen valvonta Tehokkaalla valvonnalla voidaan vähentää myös kalastuskiistoja. Pyydysten merkintä on ollut kalastusalueella puutteellista. Koko alueella pitää noudattaa kalastuslain mukaista pyydysmerkintää (KL 2 luku 16.), jota valantehneet kalastuksenvalvojat valvovat.

73 2.5.1 Säännöt ja pyydysten merkintä (Suosituksia) Pyydystä ei saa laskea 50 m lähemmäksi toisen seisovaa pyydystä. Avovesiaikana laiva väylille ei saa asettaa pyydyksiä, eikä saarten ja salmien väliä saa kokonaan sulkea, vaan 1/3 on jätettävä vapaaksi. Veneilyreitillä on seisovan pyydyksen yläreunan oltava vähintään 2 m pinnan alapuolella. Tuulastukseen vaaditaan vesialueen kalastuksen järjestäjän lupa. Kuhasaaliin nostamiseksi ja lisääntymisen edistämiseksi suositellaan kuhavesiin 23 55 mm solmuvälin verkkojen käyttökieltoa (suositus 60mm). Avovedessä verkkopyydyksessä käytetään kalastuslain 2 luvun 16 mukaista vähintään 1,5 metriä korkeaan (vedenpinnasta) salkoon kiinnitettyä 30 x 30 cm merkkilippua. Verkkojadan päihin on laitettava samanväriset liput. Talvella avannon merkiksi on laitettava 1,5 m korkea merkkisalko. Pyydysmerkit tai merkkien numerot on laitettava selvästi näkyviin, myös talvella. Jokaiseen koukkuun on laitettava oma sarjanumero. Pyydysten merkintään liittyvät merkit (kohot, salot, risut) on poistettava viipymättä kalastuksen päätyttyä. Kalastuksenvalvojilla on velvollisuus poistaa tyhjät merkit valvonnan yhteydessä. Pyydysmerkkien katoamisesta ja löydetyistä merkeistä on heti ilmoitettava merkkien myyjälle. Löydettyjä merkkejä ei saa käyttää. Kalastuksenvalvojan tulee ottaa kadonneella tai varastetulla merkillä kalastavan pyydykset talteen. Osakaskuntien on tehostettava valvontaansa niin pyydysrajoitusten, pyydysmerkinnän kuin pyydysyksiköidenkin seurannassa. Lisäksi kalastusalue yhdessä viranomaisten tai ulkopuolisen tahon kanssa suorittaa valvonnan tehoiskuja. Kalastusalueella on selvittelysopimuksia (yhteislupa-alueita) Jämsänjoen ja Kankarisveden alueella osakaskuntien kanssa. Kalastussäännöt liitteenä.

74 3 LUPA-ALUE JA JÄRVIKOHTAISET SUUNNITELMAT Kuva 27 Toimenpideohjelma Ehdotus Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmaksi v 2015 Keski-Suomen ympäristökeskus 2008.

75 3.1 YLÄ-KINTAUSJÄRVI Toimintasuunnitelma perustuu vedenomistajien sekä kalamiesseuran monivuotisen toiminnan jatkamiseen sekä tehostamiseen jo totutuilla ja hyviksi havaituilla toimenpiteillä. Haittaa on pyritty korjaamaan siika- ja kuhaistutuksin. Kalamiesseura pyrkii seuraamaan vesiensä laadun kehitystä ja tarvittaessa ryhtyy toimiin veden laatua huonontavien tekijöiden poistamiseksi. 3.1.1 Ylä-Kintausjärven toimenpidesuunnitelma 3.1.1.1 Hoitokalastus Hoitokalastusta on ylläpidetty katiskoilla. Katiskoilla pyydystämistä kalamiesseura on tukenut jo useamman vuoden oikeuttamalla pyynnin ilman merkkiä. 3.1.1.2 Rapu- ja kalakantojen turvaaminen Nykyistä kalakantaa täydennetään vuosittain siika ja kuhaistutuksin: Myös nykyisen jokirapukannan säilyttäminen ja turvaaminen on suunnitelmissa otettava huomioon. (Uhkana täplärapu ja rapurutto) Kalamiesseura näkee uhkana tahattomasti istutettuna täpläravun hoitokohteeseen. Asiasta toivotaan virallista ja myös julkista sekä asiallista/avointa tiedottamista ettei vahinkoa pääsisi syntymään. 3.1.1.3 Ylä-Kintausjärven kehitystarve Ylä-Kintausjärven Kalamiesseura on vuosia turvannut varsin laajalta valuma-alueelta tulevien happamien vesien neutraloimista kalkitsemalla. Kalkituksen rahoituksen turvaaminen tulevaisuudessa nähdään erityisen arvokkaana asiana, jonka seuraukset näkyvät koko kalastusalueen reittivesistössä. Merkittävänä uhkatekijänä on tutkimusvarojen väheneminen. Ympäristökeskuksesta on tullut tieto, että vesinäytteiden ottamisessa siirrytään kolmevuotiseen kiertoon. Seikkaperäiset tutkimustulokset on Alaselkä, Säikänlahti sekä Kortelahti. Tutkimustietojen puuttuminen vaikeuttaa järven tilan seuraamista ja näin ollen välitön reagointi veden laadun huonontuessa estyy.

76 3.2 ALA-KINTAUSJÄRVI Toimintasuunnitelma perustuu vedenomistajien ja kerholaisten monivuotisen toiminnan jatkamiseen sekä tehostamiseen jo totutuilla ja hyviksi havaituilla toimenpiteillä. Ala- Kintausjärvi sijaitsee Jyväskylän ja Petäjäveden taajamien välissä, mistä aiheutuu kohtalaista vapaa-ajankalastuspainetta alueen vesille. Ammattikalastusta alueella ei ole. Järvestä saadaan tiettyinä vuosina jokirapuja sekä myös siirtoistukkaina myyntiin. Vesi on etupäässä keskiravinteisia, mutta järvessä on havaittavissa selvästi lisääntynyttä rehevöitymistä. Vähäarvoisen kalan runsaus on koettu haitaksi, jonka seurauksena hankittiin vuonna 2005, mm. nuotta kerholle. Kalojen luontaiset lisääntymisalueet ovat viime vuosikymmeninä supistuneet tai osa niistä on muuttunut kelvottomiksi. Erityisesti taimen, kuha ja siika ovat tästä kärsineet. Haittaa on pyritty korjaamaan siika- ja kuhaistutuksin. Taimenen istutus lopetettiin erittäin huonon kokemuksen seurauksena. Luontaisesti lisääntyviä taimenkantoja ei ole koska kutujoki on aikanaan valjastettu sähkön tuotantoa varten. Rapukannat ovat yleensä ottaen hyvät. Ainoastaan liian tiheä rapukanta nähdään ongelmana, tämän vuoksi täysmittaisten rapujen saaliin keskikoko näyttäisi pienenevän. Kintauden Kalakerho toimii ensisijaisesti jäsentensä, mutta myös sen kala vesien muiden käyttäjien tarpeiden palvelemiseksi. Tavoitteena on luoda monipuolista kalastustarjontaa kalavesien kantokyvyn sallimissa rajoissa. Kerho pyrkii seuraamaan vesiensä laadun kehitystä ja tarvittaessa ryhtyy toimiin veden laatua huonontavien tekijöiden poistamiseksi. Kalakerho kehittää vesiensä kalastoa kestävän kehityksen periaatteella. Mahdollisimman monen kalakannan lisääntyminen halutaan saattaa luonnonvaraiselle pohjalle kunnostamalla lisääntymisalueita ja suojaamalla niitä muulta kalastoa ja rapukantaa uhkaavilta vesienkäytöltä. Luonnonvaraista lisääntymistä tai sitä palvelevaa istuttamista tuetaan tarpeellisilla hoitotoimenpiteillä. 3.2.1 Ala-Kintausjärven toimenpidesuunnitelma 3.2.1.1 Hoitokalastus Hoitokalastusta päätettiin suorittaa hankkimalla nuotta, minkä avulla vähempiarvoisten kalojen saaminen järvestä todettiin tehokkaaksi. Käytännössä vaikeiksi havaitut esteet on tarkoitus selvittämää nykyaikaisilla välineillä, kuten luotaimella. Järvestä ei ole pohjakarttaa, minkä avulla nuottausta voisi suorittaa. Hoitokalastusta on ylläpidetty myös muilla kalastusvälineillä, kuten katiskoilla. Katiskoiden hankintaa kalakerho on tukenut jo useamman vuoden avustamalla jäseniä katiskoiden hankkimisessa. Enimmillään on tilattu jopa yli 25 kpl v. 2001 WEKE katiskaa, järven hoitokalastuksen tehostamiseen ja parannustyöhön. Toimenpiteenä nähdään laadukkaan luotaimen hankkiminen. 3.2.1.2 Nykyisten kalakantojen turvaaminen Nykyistä kalakantaa ovat: siika, kuha, harjus, muikku, kuore, hauki, ahven, lahna, särki, ja kiiski. Kantaa täydennetään vuosittain siika-, kuha-, ja harjusistutuksin.

77 3.2.1.3 Nykyisen jokirapukannan säilyttäminen (Uhkana täplärapu ja rapurutto) Kalakerho näkee uhkana tahattomasti istutettuna täpläravun hoitokohteeseen. Asiasta toivotaan virallista ja myös julkista sekä asiallista/avointa tiedottamista, ettei vahinkoa pääsisi syntymään. 3.2.1.4 Jokirapukannan siirtoistukasmahdollisuuden hyödyntäminen. Saamiemme tietojen mukaan varsin runsas rapukanta aiheuttaa rapujen kasvamiselle yli 10 cm. suuria vaikeuksia, jonka vuoksi järvestä voi pyytää reipasta määrää 6-8 cm. rapuja siirtoistukkaita haluaville. 3.2.2 Ala-Kintausjärven kehitystarve Kalakerho on hankkinut käyttöönsä nuotan hoitokalastusta varten vuonna 2005 kaikkine tarpeineen. Hoitokalastusta hankaloittavaksi tekijäksi on selvinnyt muutamia esteitä joiden poistaminen tulee kalakerholle liian kalliiksi. Ala-Kintausjärvestä on aikoinaan nostettu ns. järvimalmia. Eräs vaihe on ollut kuona-aineiden hävittäminen, joka on kerhon saamien tietojen mukaan tapahtunut jään päältä avannosta, järveen takaisin pudottaen. Tämän seurauksena hoitokalastuskohteessamme on runsaasti ns. pylväskarikkoja, joiden sijainnista ei ole tietoa. Toimenpiteenä on tällaisten pylväsluotojen kartoittaminen nuotta-apajien selville saamisille. Lisäksi järvi on ollut merkittävä puun uittoväylä Kintauden rautatieasemalle. Tämän seurauksena uponneita puita on järven pohjassa noilta ajoilta. Hoitokalastuksen suorittaminen nuotalla on osoittautunut äärettömän hankalaksi, nuotan kiinnijäämisen, rikkoutumisen sekä repeämisten vuoksi. Näiden selvittämiseen hyvälaatuinen luotain toisi huomattavaa helpotusta ns. apajapaikkojen selvittämiseksi ja mahdollisuuksien mukaan myös esim. pohjassa olevien pystypuiden poistamiseksi. Toimenpiteenä luotaimen hankkiminen, jonka avulla esteet voidaan poistaa. Mikäli poistaminen ei onnistu, on turvallisempaa välttää luotaimella kartoitetut riskiä aiheuttavat kohteet. 3.3 KUIVASMÄKI 3.3.1 Yleissuunnitelma Toiminta perustuu Kuivasmäen osakaskunnan toiminta-alueeseen, johon toimituksessa 17.6.2011 yhdistettiin Kumpujärven, Kuivasmäenn ja Rukoilan jakokunnat. Uuden osakaskunnan pinta-alaksi tuli 527,65 ha sisältäen 36 vesipalstaa ja 565 osakasta. Toimintaalueesta tuli sopivan kokoinen ja yhtenäinen alue jolloin välitöntä yhdistymistarvetta muihin osakaskuntiin ei ole. Osakaskunnan suuremmat vesialueet ovat Kolu-,Naula- ja Alameronen järvet, sekä Merovenjoki, Ohrajoki ja Pengerjoki. Alueella on myös pieniä järviä ja lampia, joilla on paikallista kalastus ja virkistyskäytön merkitystä. Kolu- Merosenjärvessä (50,9 ha) näkyvät turvetuotannon vaikutukset selvästi. Järven fysikaaliskemiallinen tila on arvioitu vain tyydyttäväksi v 2008. Ravinnepitoisuudet ovat 2000- luvulla olleet korkeita; fosforipitoisuus säännöllisesti yli 40µg/l ja typpipitoisuus yli 900 µg/l. Vesi on ollut runsas ja hyvin runsasravinteista. Turvetuotantoalueilta helposti huuhtoutuvaa rautaa ja kiintoainesta on ollut runsaasti ja niiden määrät on vaihdelleet sademääristä sekä turvetuotantoalueilla

78 tehdyistä toimenpiteistä, joilla on vaikutusta myös alapuolisiin vesistöihin. Merovejoen valuma-alue on 7260 ha josta turvetuotannossa 193,2 ha: Hyttisuo, Palosuo ja Kurkisuo. Merovenjoen happamuus ph on ollut v. 2011 tehdyissä kuudessa mittauksessa kerran 5,3. Keskimäärin ph 6,2. Tämän vuoksi Merovenjoen rapukannalla on mahdollisuus säilyä elinvoimisena. Pengerjoen keskiosan happamuus estää syyskutuisten kalojen lisääntymisen ja vaikeuttaa myös muiden elämistä, keskimääräinen ph 5,1. Pengerjoesta on kuitenkin saatu saaliiksi joitain taimenia ja harjuksia joten sen vedenlaadun parantamisella on suuri vaikutus. Pengerjoen ja sen sivujokien keskimääräinen ph on 5,4. Alimman sivuharan Rajajoki 25.7.2011 ph on 3,8. 3.3.2 Naula-, Ylä-, Ala-Merosen toimenpidesuunnitelma 3.3.2.1 Kalakantojen turvaaminen Kalakantoja on seurattava ja pyynti kohdistettava kaloihin, jotka ovat jo ainakin kerran olleet lisääntymiskokoisia. Verkkopyydysten silmäkoko on säädettävä järvikohtaisesti, jotta edellä mainittu tavoite toteutuu. Kalakantoja, jotka eivät lisäänny luontaisesti, pidetään pyyntikuntoisena istutuksin. Vesialueiden istutuskaloina pidetään taimenta, harjusta, siikaa ja kuhaa. Muille kaloille, joita ei esiinny vesistössä sekä rapujen siirtoistutuksiin on haettava TE- keskuksen lupa. 3.3.2.2 Veden laadun seuranta ja parantaminen Osakaskunnan vesistöjen vedenlaadulla on suuria uhkia ja kunnostustarpeita. Pengerjoen välillä ei ole järviä, jotka tasaisi turvetuotannon ja ojitusten valumavesien happamuutta. Tällöin vesiensuojelulla tai suojelemattomuudella on suuri merkitys vesistöön. On seurattava lupahakemuksia ja vaadittava toimenpiteitä, jotka todella vaikuttavat vesistön happamuuteen ja humuspitoisuuksiin. On vaadittava, että liukoiselle humukselle on määrättävä raja-arvot etteivät vesistöt tummuisi. 3.3.3 Pengerjoen toimenpidesuunnitelma 3.3.3.1 Veden laadun seuranta ja parantaminen. Pengerjoen virkistys- ja kalataloudellinen merkitys on tuhoutumassa, koska veden näkösyvyys oli kesällä 2011 ajoittain alle 30 cm. sekä happamuus ph alle 4, koska Pengerjoen happamuudet ph olivat 25.7.2011 yläosa ph 3,9, keskiosa ph 4.2, alaosa ph 4.7 Sekä 7.3 25.7 Keskiarvot 6 mittausta yläosa ph 4.9, keskiosa ph 5.1, alaosa ph 5.5, suualue ph 5.8. (Lähde: Jorma Keränen, Pöyry). Turvetuotannon aiheuttamaa vesiensuojelua on parannettava huomattavasti. Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaava Turvetuotanto, suoluonto ja tuulivoima kaavaan Jämsänreitin valuma-alueelle merkittyjä turvesoita ei voi ottaa käyttöön nykyisillä ja olemattomilla vesiensuojelu menetelmillä. Valumavedet on puhdistettava kemiallisesti ja laskuvedet neutralisoitava ennen vesistöön laskemista. Keski- Suomen pintavesien toimenpide-ohjelman mukainen arvio pintavesien tavoitetilan saavuttamisajankohdasta, jossa tavoitetila saavutetaan vuoteen 2021 mennessä, ei ole realistinen eikä mahdollinen nykyisillä vesiensuojelutoimenpiteillä. Uusia turvesoita ei tule ottaa

79 käyttöön ennen nykyisten soiden humusvesien puhdistamista niihin soveltuvalla tekniikalla. 3.3.3.2 Pengerjoen kalataloudellinen kehittäminen Pengerjoki on Keski-Suomen pisin jokimuodostuma, jolla olisi laaja virkistyskalastusmahdollisuus joen ollessa kunnossa. Pengerjoesta on saatu kookkaita taimenia ja harjuksia, joita sinne on alajuoksulta istutettu. Näiden kalojen luonnollista lisääntymistä ei ole havaittu joen happamuudesta ja humuspitoisuudesta johtuen. Aluksi on vedenlaatu saatava paranemaan. Happamuutta on vähennettävä happamuutta aiheuttavien kohteiden kalkituksella, johon on kaikki osapuolet saatava mukaan, kuten turvetuottajat, osakaskunnat, kunnat, kalastusalue, EU- hankkeet ja metsänojittajat. Kun vedenlaatu on saatu siedettävälle tasolle, voidaan aloittaa kalaistutukset ja kalataloudelliset kunnostukset vaiheittain. 3.4 PETÄJÄVESI 3.4.1 Yleissuunnitelma Toimintasuunnitelma perustuu Petäjäveden osakaskunnan pitkäaikaiseen toimintaan kylän vesillä, jotka kattavat kylän vesialueet Petäjäveden kylän osalta 1455 ha. Vesialue koostuu pääasiassa reittivesistöstä, pienvesistä ja lammista. Suurimmat valuma-alueet ovat Pengerjoen, Kintaudenreitin, sekä Pirttijoen valuma-alue. Osakaskunnan vesialue alkaa Pengerjoen alajuoksulta Pengerkosken sillasta. Tästä alkaa noin 0,5 km koskiosuus ennen suvantoa ja Jämsänvettä, joka on Pengerjoen valuma-alueen ensimmäinen järvi. Tämä ottaa vastaan yläpuolisten suurten suoalueiden, turvetuotannon sekä metsien ojituksen ja muokkausten kiintoaine valumat. Taulukko 13: Jämsänveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996 2007, jonka mukaan näkösyvyys on enää v 2000-2007 87 senttiä. Kokonaisfosfori on noussut vain 1,7 µg/l ollen luokituksen mukaan tyydyttävä. Vesialue jatkuu Petäjävetenä Piesalanjoelle, josta Piesalanjärvenä ja suolivetenä Jämsän rajalle. Petäjäveden Mustanselän vedenlaatu on huono (taulukko 12). Kokonaisfosfori lähes tuplaantuu Jämsänveden 34,46 µg/l Mustanselän 68,2 µg/l. Tämä johtuu Petäjäveden jäteveden puhdistamon laskuvesistä. Mustanselän vedessä kesällä happikato alkaa 3 metristä, jota syvemmällä kalat kuolevat katiskassa lämpimän veden aikana. Aution salmesta erottuva Kintaudelta vetensä saava Karikkojärvi, Petäjälahti ja Könkköjoki ovat vedenlaadultaan huomattavasti parempilaatuisia ja järvet syvempiä reittivesistöön nähden. Piesasjärvi ja Suolivesi ovat tyydyttävässä kunnossa, koska Kintauden ja Pengerjoen reitin vedet sekoittuvat niihin. Kylän alueella on pienempiä järviä ja lampia, joilla on paikallista merkitystä kalastuksessa, joissa siika kasvaa istutettuna. Petäjäveden kylän vesialue on yhtenäinen ja riittävän suurialainen yhden osakaskunnan hoidettavaksi ja yhteisiä vesialueita on vähän, joten osakaskuntien yhdistämistarvetta ei ole. Petäjäveden osakaskunnassa on yli 500 osakastilaa.

80 3.4.2 Petäjäveden toimenpidesuunnitelma 3.4.2.1 Hoitokalastus Vähempiarvoisten kalojen hoitokalastustarvetta ei ole. Osakaskunta on tehnyt koekalastuksia paunetilla ja weke- katiskoilla eri puolilla vesistöä. Tämän johdosta liian suuria särkikantoja ei havaittu. Järvien ahvenkanta oli pientä ja runsasta. Kanta on vähentynyt ja yksikkökoko suurentunut hyvän kuhakannan vuoksi koska kuhat käyttävät pientä ahventa ravintonaan. Kirrinjävessä on mahdollista vähentää pienikokoista lahnakantaa. 3.4.2.2 Kalakantojen turvaaminen Vesistön luontaisilla kalakannoilla on riittävästi lisääntymisalueita eikä niitä tarvitse istuttaa. Kuhakantaa on seurattava ja pidettävä istutuksin riittävänä. Kuhasta on tullut reittivesistön ykkössaalis määrältään ja arvoltaan. Siika menestyy Karikko- ja Kirinjärvessä sekä joissain lammissa, joiden kalastusta vaikeuttaa haukien ja Karikkojärvessä kuhien tarttuminen ohutliinaisiin verkkoihin, jotka rikkoutuvat herkästi. Kökköjoen taimenkanta ja sen lisääntyminen on turvattu päästä ja vapauta kalastuksella sekä joen kunnostuksilla, kuten kutusoraikon lisäämisellä. Kalastuksen järjestää Konneveden kalantutkimusseura vuokrasopimuksella. Reittivesistössä ja siihen liittyvissä järvissä on rajoitettava verkkojen solmuväli 55 mm ja suositus käytettävän yli 60 mm solmuvälisiä verkkoja. Karikkojärvessä ja muissa joissa vesissä joissa on siikoja, voidaan antaa erillisiä ohjeita määräaikaisina esim. syyspyyntiin. 3.4.2.3 Veden laadun parantamien Jämsänvesi ja Petäjävesi eivät kestä nykyistä liuenneen humuksen kuormitusta. Petäjäveden näkösyvyys oli lokakuussa 2011 enää 53 cm, joten sen virkistys- ja kalataloudellinen merkitys on huonontunut merkittävästi ja tuhoutumassa. Pengerjoen, joka laskee Jämsänveteen, happamuustiedot ovat kohdassa 2.8.2.1. 3.5 KOSKENPÄÄN YHTEISLUPA-ALUE 3.5.1 Yleissuunnitelma Koskenpään yhteislupa-alue on perustettu v 2000, 16 osakaskunnan vesialueesta, josta Valkealuomen osakaskunta on irtautunut. Nykyinen lupa-alueen vesipinta-ala on 2713 ha. Kalastusalueen kalastuslupa-alueiden sijainnit on merkitty kuvassa 25. Kalastuslupaaluetta hallinnoi Kavattilan osakaskunta, joka järjestää lupien myynnin sekä kalavesien hoidon yhteistyössä mukana olevien osakaskuntien kanssa. Lupa-alue on yhtenäinen osa Jämsänreittiä alkaen Kalliokoskelta osaan Uttanajärveä. Lupa-alueen suuremmat järvet ovat Salosvesi, Pettämä, Kalmavesi, Vähä-Rautavesi, Iso-Rautavesi, osa Uttanasta ja Pitkä- Uuttansata. Pienempiä järviä on mukana Koijärvi, Riihijärvi, Koveroinen sekä muita pienvesiä. Alueen läpi virtaa Kalmavirta ja Survosenkoski. joille myydään erillislupia.

81 3.5.2 Yhteislupa-alueen toimenpidesuunnitelma 3.5.2.1 Kalastuksen järjestäminen Kalastuksen järjestäminen on toiminut hyvin viimeisen kymmenen vuoden ajan eikä ristiriita tilanteita ole ilmennyt. Alueen ympärillä olevia vesialueita voi vielä yhdistää alueen piiriin kuten myös pari osakaskuntaa. Nykyinen kalastussääntö on toimiva. Säännöissä on 60 mm solmuvälin harvuus verkoissa ja 55 mm alaraja. Kalastus- ja lupa-alueelle on saatava ammattitaitoisia ja motivoituneita kalastuksenvalvojia valvomaan kalastusta. Kalastusta ja saalismääriä on seurattava, ettei tule yli eikä alikalastusta joidenkin lajien osalta. Lupamäärät on suhteutettava alueen vesien tuottoon. 3.5.2.2 Osakaskuntien yhdistäminen. Osalla yhteislupa-alueen osakaskunnilla on halukkuutta liittymiseen toiseen osakaskuntaan tai uuden perustamiseen. Kalastusalue on aktiivinen ja avustaa yhdistymisiä. Ongelmana on alueella erillään olevien vesipalstojen sijainti osakaskunnissa, joilla on muissakin kylissä vesipalstoja, ja toiminnan pääasiallinen sijainti. Palstan liittämiseksi oli tehtävä uusi osakasluettelo liitettävään ja jäävään osakaskuntaan jolloin kustannukset tulevat liian kalliiksi. Ensiksi on koottava ne osakaskunnat, jotka haluavat tehdä liitoksen kokonaisina. Sen jälkeen on tarkasteltava koko alueen osakaskuntien osista tehtäviä kokonaisuuksia yhdistymisissä. Esimerkiksi Jämsässä kalastusalueen osalla voisi olla esimerkiksi Tiirinselän, Jämsänjoen, Kankarisveden, Lahnajärven ja Koskenpään osakaskunnat. Tähän kaikilla osakaskunnilla ei vielä ole valmiuksia. 3.5.2.3 Kalakantojen tilan ja kasvun seuranta. Lupa-alueella on pienempiin kuhiin huomattu kehittyvän mätiä, on selvitettävä kuhien kasvunopeuksia ja luonnollista lisääntymistä että kanta ei kasva liian tiheäksi. Tämän seurauksena kuhien kasvu saattaa hidastua. Sääntelyä voidaan suorittaa istutuksilla ja pyydysten silmäkoolla. Ahven-, ja särkikannat ovat vähentyneet mutta ahventen koko kasvanut. 3.6 KANKARISVEDEN YHTEISLUPA-ALUE 3.6.1 Yleissuunnitelma Kankarisveden kalastuksen ja kalakantojen hoidon järjestää Jämsänjokilaakson Kalastusalue vuokrasopimusten pohjalta. Lupa-alueen vedet alkavat osasta Lahnavettä päättyen Jämsänkosken Koskikeskiseen. Lupa-alueeseen kuuluvat Koskikeskinen ja Kankarisvesi, jonka suurimmat selät ovat Rekolanselkä ja Tervalanselkä. Vesistö jatkuu Vihantinsalmen jälkeen: Vuohiselkä ja Uuhivesi. Väänäkosken jälkeen on Lahnajärvi. Alueen kuuluu myös Sovijärvi ja Vilus. Kankarisvesi on keskikokoinen humusjärvi, joka on voimakkaasti säännöstelty. Järven biologinen tila (perustuen kasviplanktonin biomassaan, sinileväprosenttiin ja a-klorofyliin) sekä fysikaalis-kemiallinen ja ekologinen tila on arvioitu hyväksi 4.8.2008. Hydrologis-

82 morrfologinen muutos on mainittu melko suureksi (muuttuneisuusluokka tyydyttävä), mikä johtuu vedentilavuuden säännöstelystä. Haitallisten aineiden ei ole havaittu ylittäneen raja-arvoja keväällä 2008 tehdyssä analyysissä. Kankarisveden-Pirttijärven osavaluma-alueella sijaitsee osin Jämsänkosken taajama sekä mm. Haaviston ja Hopsun kylät. Lisäksi Kankarisveden rannoilla on runsaasti haja-asutusta. Asutus tuottaa 21 % fosforikuormituksesta ja 6 % typpikuormituksesta. Suurin ravinnekuormitus johtuu alueella kuitenkin maataloudesta (38 % fosforista ja 29 % typestä). Luonnon huuhtoutuman osuus ravinnekuormituksesta on noin kolmannes. 3.6.2 Kankarisveden toimenpidesuunnitelma 3.6.2.1 Kalakantojen ja kalastuspaineen seuranta. Kankarisveden ympäristössä on paljon asutusta Jämsänkosken, Haaviston ja Valkealuomen kylissä, mistä aiheutuu suuri kalastuspaine alueelle. Tämän johdosta on seurattava kalakannan kestävyyttä ja kalastusmäärää pyyntiin nähden. Tällä ohjataan jo kalastussäännössä olevilla verkon solmuvälirajoituksilla (liite 2). 3.6.2.2 Kalakantojen tilan ja kantojen seuranta Kalakantojen tilaa ja saalismääriä on seurattava alueella samoin kuin kohdassa 2.10.2.4. on selvitetty. 3.6.2.3 Osakaskuntien yhdistäminen Alueella on osakaskuntien yhdistymisarvetta. Kalastusalue avustaa ja tukee yhdistämisiä. 3.6.2.4 Kalastuksen valvonta Kalastusta tulee valvoa lupa-alueelle hankittujen valvojien kanssa. 3.6.2.5 Lupa-alueen koko Kankarisveden lupa-alue on yhtenäinen osa Jämsänreittiä, joten välitöntä laajentamistarvetta ei ole. Lupa-alueeseen voi vielä lisätä ympäristön pienvesiä ja osan Lahnajärvestä, jos osakaskunnilla on siihen halukkuutta. 3.7 JÄMSÄNJOKI 3.7.1 Yleissuunnitelma Jämsänjoki on kuntoutunut UPM-Kymmene Jämsänkosken tehtaiden jäteveden puhdistamojen käyttöönoton jälkeen. Jämsänjoen vedenlaatu on yläpuolisen reitin mukaista tummahkoa humusvettä. Joen alajuoksua huonontaa jonkun verran Jämsän yhteispuhdistamo ja ympäristön laajat viljelyalueet sekä yhdyskuntien hulevedet

83 Jämsänjoen kalastuksen järjestää Jämsänjokilaakson Kalastusalue tehtyjen vuokrasopimusten pohjalta (liite 7 Jämsänjoen kalastus-sääntö). Jämsänjoesta pyydetään istutuskokoista kirjolohta, kuhaa, haukea ja muita luonnollisia kaloja. 3.7.2 Jämsänjoen toimenpidesuunnitelma 3.7.2.1 Kalakantojen hoito Joen pyyntikokoista kirjolohikantaa ylläpidetään istutuksin. Kalaistutukset kustannetaan kalatalousmaksuilla. 3.7.2.2 Kalastuksen valvonta Kalastusalue valvoo kalastusta ostopalveluna. Jämsänjoelle on hankittava paikallisia alueen valvojia, jotka ovat tarvittaessa paremmin tavoitettavissa. 3.8 PÄIJÄNNE TIIRINSELKÄ 3.8.1 Yleissuunnitelma Tiirinselkä on osa Päijännettä, johon Jämsänreitin vedet laskevat Jämsänjoen kautta. Lisäksi Tiirinselkään laskee Nytkymenjoen reitin vedet. Tiirinselkään sekoittuu pojoispäijänteeltä tulevaa vettä. Tiirinselällä on 15 osakaskuntaa ja UPM Kymmene Oy:n 6 vesitilapalstaa. Yhteiset vesialueet ovat pääsääntöisesti saaneet 1990-luvulla vapautuksen toiminnan järjestämisestä ja valinneet toimitsijamiehen hoitamaan kalastuskunnan tehtäviä. Toimitsijamiehet ovat saneet valtuutuksen tehdä selvittelysopimuksia toimivien kalastuskuntien kanssa vesialueiden hoidosta ja käytöstä. Tällä hetkellä näiden vesialueiden kalastusoikeus on vuokrattu edelleen Jämsänkosken Urheilukalastajat ry:lle. Kalaveden omistajille palautetut korvaukset, kalatalouden edistäminen ja viehekalastusmaksuista on sopimukset Alho- Toivialan osakaskunnalle. Tiirinselän kalastuksen ja lupien myynnin hoitaa Jämsänkosken Urheilukalastajat ry. 3.8.2 Tiirinselän toimenpidesuunnitelma 3.8.2.1 Kalasto Kuhakannan voimistuminen alkoi1990 luvun lopussa ja kuhakanta lisääntyy edelleen. Tiirinselkä on hyvä kuhavesi jossa lahnakanta tiheä. Haukikanta on pysynyt vakaana useiden vuosien ajan. Siian yksikkösaaliin suuruus riippuu alueelle tehdyistä istutuksista. 3.8.2.2 Kalakantojen hoito Kalaistutukset hoidetaan UPM Jämsänkosken ja Kaipolan paperitehtaiden sekä Jämsän yhteisjätepuhdistamon kalatalousmaksuilla. Tiirinselän kalaistutuksissa on otettava huomioon rajalla olevien kalastusalueiden ja Päijänteen käyttö- ja hoitosuunnitelmat. Kalaistutuksilla on pyrittävä korjaamaan Päijänteen säännöstelyn haittavaikutukset kalastoon

84 3.8.2.3 Kalastuksen yhteensopivuus muihin kalastusalueisiin Kalastuksessa on pyrittävä yhtenäisiin rajoituksiin ja alamittoihin toisten alueiden kanssa, esimerkiksi järvilohen kalastuksen osalta. 3.8.2.4 Veden laadun seuranta Tiirinselkä kuuluu Keski-Päijänteen yhteistarkkailuun. Yhteistarkkailussa selvitetään alueelle tulevan jätevesi- ja muun kuormituksen määrää ja sen vaikutuksia vesistön tilaan, biologisiin tekijöihin sekä kalakantoihin ja kalastukeen. Klorofylli- ja planktontutkimuksin selvitetään vesialueen rehevyyttä ja tuotannon tasoa. Veden laatu on pysynyt melko vakiona v.1989 2009. Keskimääräinen väriluku on noussut v.1989 1999 Pt 57,3 mg/l, v. 2000-2009 Pt mg/l 72,7. Fosfori on hieman vähentynyt keskiarvo v 2009 15 µg/l. 3.8.2.5 Kalaveden kunnostus Päijänteen ja Konivesi-Ruotsalaisen rantojen kunnossapitoselvitys Jämsän kuntaliite luonnos. v 2003. Kohde 3 Olkkolanlahti. Yleistä: lahti on laajalta alueelta matala ja vesikasvillisuuden valtaama. Poikkeuksen mataluuteen tekevät kaksi syvännealuetta, joiden ansiosta lahdella tulee säilymään pitkälle tulevaisuuteen paljon avointa vesialaa osittaisesta umpeenkasvusta huolimatta. Haittaa aiheuttava tekijä: Rantojen ruovikoituminen, limoittuminen ja mataloituminen sekä jätealtaiden valumat (Pitkäniemi ja Särkänniemi), ja puutavarajäte järven pohjassa. Haittaa aiheutuu virkistyskäytölle, vesiluonnolle ja maisemalle. Ehdotuksena haitan poistamiseksi on niitto. Rajoitukset: lahti on linnustollisesi erittäin merkittävä. 3.8.2.6 Osakaskuntien yhdistäminen Pienien toimitsijamiesten hallinnassa olevien järjestäytymättömien osakaskuntien olisi järkevää tehdä liitoksia suuremmiksi. Asia oli esillä parikymmentä vuotta sitten vesialueiden selvittämisien yhteydessä, mutta silloin ei ollut halukkuutta perustaa suurempia osakaskuntia. 3.9 MUUT ALUEET JA PIENVEDET 3.9.1 Lahnavesi: (osa), Pirttijärvi, Luomenjoki ja Uuttana 3.9.1.1 Kalastuksen järjestäminen ja kalavesien hoito Valkealuomen osakaskunta hoitaa vesialuetta ja lupamyynnin itsenäisesti. Vesistö ei kuulu alueen uisteluluvan piiriin, eikä Luomenjoelle ole lupamyyntiä ulkopuolisille. Osakaskunnan edustaja ei ole osallistunut kalastusalueen kokouksiin.

85 3.9.2 Nytkymenjoki ja Nytkymenjärvi 3.9.2.1 Kalastuksen järjestäminen ja kalavesien hoito Nytkymenjoelle on tekeillä joen kunnostussuunnitelma ja kalataloudellinen kunnostus, jonka jälkeen on seurattava kalaston kehitystä ja tehtävä tarvittaessa kalaistutuksia. Seppolan osakaskunta hoitaa oman alueen kalastuksen järjestämisen. Nytkymenjärven vedenlaatu on erinomainen. Järvi soveltuu siika ja taimenvetenä hoidettavaksi. 3.9.3 Patalahti 2.14.3.1 Yleissuunnitelma Patalahti on erillinen vesistö Jämsänreitistä Patalahden vedet laskevat Patajokea Päijänteeseen. Patajokea on ruopattu veneyhteyden saamiseksi Päijänteeseen mutta tämä keskeytyi varojen ja vaikeiden olosuhteiden vuoksi. Järven ympäristössä on suuri ja kasvava Himoksen laskettelu- ja huvikeskus. Alueelle on suunnitteilla kylpylähotelli, joten vesistön virkistyskäytölle ja kalastukselle on suuria paineita. Vesistö on Patalahti ja Apajapaikat osakaskunnan hallinnassa. Veden laatu on hyvä. Patalahti soveltuu peruskalojen lisäksi siialle ja muille lohikaloille. 2.14.3.2 Toimenpidesuunnitelma Järven ympäristössä tehtäviä toimenpiteitä on seurattava rakentamisessa ja maaston muokkauksissa ja niistä aiheutuvat vahingot on estettävä ja korvattava. Suurta matkailijamäärää on mahdollista hyödyntää erilaisilla kalastuspalveluilla. 3.9.4 Valkeajärvi, Heinäjärvi, Palvia ja muut alueen pienemmät järvet ja lammet 3.9.5 Yleissuunnitelma Alueen eri osissa on erillään yhteisiä lupa-alueita joilla on merkitystä paikallisesti. Osa vesistä on myös erinomaisessa kunnossa, joissa siika menestyy istutettuna. Vesistöjä hoitaa ja hallinnoi paikalliset osakaskunnat sekä yksityisten palstojen omistajat.

86 3.10 ALUEEN JOET JA VIRTAVEDET 3.10.1 Yleissuunnitelma Alueen joet ja virtavedet muodostavat tärkeän osan alueen virkistyskalastusmahdollisuuksista. Niille on suurimmalta osalta perustettu oma lupa-alue. Pääreitin tumma humuspitoinen vesi rajoittaa kuitenkin taimenien lisääntymistä. Alueen koskiin rakennetut voimalaitokset estävät kalojen kulkua Jämsänkosken koskiin ei ole taloudellisesti ja teknillisesti tarkoituksenmukaista rakentaa kalateitä. 3.10.2 Toimenpidesuunnitelma Alueen virtavesissä on tarkoituksenmukaista pitää suunnilleen nykyiset erillislupa-alueet. Vesien säännöstelyllä ei ole suurta merkitystä jokien virtaamiin, (katso kohta vesien säännöstely 1.2.2). Alueen pienempiä jokia ja puroja on mahdollista käyttää taimenten esikasvatukseen esim. mätirasioissa kuoriutumista varten. Pienempiä puroja voidaan kunnostaa talkootoiminnalla. 3.10.3 Jämsänjoki JÄMSÄNJOKI. Katso kohdat 3.7 3.10.4 Nytkymenjoki Joelle on tehty selvitys Nytkymenjoen kalataloudellisesta kehittämisestä (Kimmo Olkio 1999). Joelle on tekeillä Keski-Suomen ELY- keskuksen kunnostussuunnitelma. 3.10.5 Luomenjoki. Joen kunnostus, katso kohdat 1.7.1. ja 2.14.1.1 3.10.6 Survosenkoski Joen kunnostus, katso kohta 1.7.2. Joki sijaitsee Kalma- ja Rautavesien välissä. Jokeen istutetaan pyyntikuntoisia kirjolohia useammassa erässä vuosittain ja kalastuksesta pidetään saalispäiväkirjaa kalastajien laatimana. Jokeen on tehty taimenen mäti- istutuksia. Sähkökalastus järjestettiin istutusten onnistumisesta, jolloin löytyi joitain poikasia. Ilmeisesti suojapaikkojen vähyys ja joen

87 runsas luonnollinen kalasto vähentää taimenten selviytymistä. Joki on suosittu virkistyskalastuspaikka. Kavattilan osakaskunta järjestää kalastuksen ja lupien myynnin. 3.10.7 Virtalan koski Virta sijaitsee Salos- ja Kalmaveden välissä. Virran kalastus kohdistuu pääasiassa reitin luonnolliseen kalakantaan. Luvanmyynti on järjestetty Koskenpään Rantapirtille, jonka asiakkaat ovat virran pääasialliset kalastajat. Virran pudotuskorkeus on noin 20 cm, joten siinä voi soutaa edestakaisin. 3.10.8 Kalliokoski Lapinkoski Kalliokoskessa on voimalaitos, jonka läpi vesi virtaa tulvahuippuja lukuun ottamatta. Voimalan vieressä on kalatie, jossa tehtiin kalojen kulkuselvitys portaan yläaukossa pidetyllä pyydyksellä yhden kesän ajan. Kalatietä käyttää pääasiassa särjet ja lahnat sekä ahvenet. Pyyntiaikana saatiin 3 nousutaimenta. Alavirtaan kalat pääsevät voimalan läpi ja tulvajuoksutuksen ajan. Kalliokosken luonnollinen uoma on tyhjä tulvahuippuja lukuun ottamatta keväällä, joten sillä ei ole kalataloudellista merkitystä. Lapinkosken pudotuskorkeus pieneni melkein olemattomiin voimalan uusinnan ja veden noston yhteydessä. Lapinkosken ja Kalliokosken alavirran välisen säännöstellyn vesistön kalastusluvat myy Koskenpään Rantapirtti. 3.10.9 Pirttijoki. Kunnostus, katso 1.7.2. Kalastus Petäjäveden osakaskunnan kalastussäännön mukaan, katso liite numero 3. 4 SUUNNITELMAN TOTEUTUS JA SEURANTA Käyttö ja toimenpide suunnitelman ja toimenpiteiden ajoitus Toimenpide 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Suunnitelman käyttöönotto X Kalanistutukset X X X X X X Kalansaaliit ja tilastot X X X Vesi ja ympäristöluvat ==> ==> ==> ==> ==> ==> Vedenlaadun seuranta ==> ==> ==> ==> ==> ==> Osakaskuntien yhdistäminen ==> ==> ==> ==> Pienvesien käyttö-, ja hoitosuunnitelmat X X X Yhteenvetoraportit seurannasta X X Suunnitelman tarkistaminen X Taulukko 37 Suunnitelman toteutus ja seuranta

88 4.1 Lähteet Keski-Suomen T&E Keskus. v 2010 Veli-Matti Paananen. Tulonen, J., Erkamo, E., Järvenpää, T., Westman, K., Savolainen, R. & Mannonen, A. 1998. Rapuvedet tuottavaksi. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki, 152. Laitila, J., Asikainen, A. & Anttila, P. 2008. 1. Energiapuuvarat. Ss. 6-12 julkaisussa: Kuusinen, M., Ilvesniemi, H. (toim.) 2008. Energiapuun korjuun ympäristövaikutukset, tutkimusraportti. Tapion ja Metlan julkaisuja. [Verkkodokumentti]. Saatavissa www.metsavastaa.net/energiapuu/raportti. Raunio 2011: Kankarisveden ja sen osavaluma-alueiden vedenlaadun ja kuormituksen tarkastelu. ISTUTUSOHJEITA KESKISUOMEN KALAVESILLE istutus-, ja viljelytyöryhmän muistio. Arja Palomäki Hannu Salo Keski-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 2007. JÄMSÄN KUNTALIITE Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen rantojen kunnostustarveselvitys 2003. Suomi kalastaa 2009 -vapaa-ajankalastuksen saaliit kalastusalueittain Eila Seppänen, Anna-Liisa Toivonen, Mika Kurkilahti ja Pentti Moilanen RIISTA- JA KALATALOUS TUTKIMUKSIA JA SELVITYKSIÄ 7/2011. www.rktl.fi /julkaisut/ Keski-Suomen Ympäristökeskus tilastot

89 4.2 Liitteet Selitykset Vesien laatutiedot Liite 1 Tiedot kerätty Keski-Suomen ympäristökeskuksen tilastoista Kankarisveden yhteislupa-alueen ohjesääntö Liite 2 Petäjäveden kalastuskunnan säännöt Liite 3 Tarvittava puumäärä Liite 4 Puuston pääomatuotto Liite 5 Harvennusmalli Liite 6

90 4.3 Liite 1 Vesien laatutiedot Tiedot kerätty Keski-Suomen ympäristökeskuksen tilastoista

4.4 Liite 2 Kankarisveden yhteislupa-alueen kalastus sääntö 91

4.5 Liite 3 Petäjäveden Kalastuskunnan kalastussääntö 92

93 4.6 Liite 4 Tarvittava kappalemäärä puita TARVITTAVA KAPPALEMÄÄRÄ PUITA 7 m³ / ha KASVULLA SÄDEKASVU 2 mm/v PITUUSKASVU 20 cm /v. Eteläsuomi Rinnankor- minimi p-pintakeus pak- Puun m³ yksi + 2cm paksum Tarvittava kpl ala harvennuksuus 1.3 m pituus puu + 1 m pitem- Erotus 5 = Kasvu litr. määrä 7 m³ Yhteensä Pohja pinta- sen jälkeen kpl/ ha m³/ha cm m pänä litraa 1 puu 19 16.229.294 65 13 538 123.2 15.3 16.5 581 133 21 17.294.370 76 15.2 461 135.2 16.0 18 578 170 23 18.370.458 88 17.6 398 147.3 16.5 18.2 446 165 25 19.458.558 100 20 350 160.3 17.2 18.5 377 172 27 20.558.570 112 22.4 312 174.1 17.9 20 349 195 29 21.670.796 126 25.2 278 186.3 18.4 20 302 202 31 22.796.936 140 28 250 199.0 18.9 20 264 210 33 23.936 1.090 154 30.8 227 212.5 19.4 20 234 219 35 24 1.090 1.260 170 34 206 224.5 19.8 20 208 227 37 25 1.260 1.450 190 38 184 231.8 19.8 20 186 234 39 26 1.450 1.650 200 40 175 253.7 20.9 20 167 242 41 27 1.650 1.870 220 44 159 262.4 21.0 20 152 250 43 28 1.870 2.100 230 46 152 284.2 22.1 20 138 258 45 29 2.100 2.360 260 52 135 283.5 21.3 20 125 265 47 30 2.360 2.630 270 54 130 306.8 22.6 20 115 271 Puuston tilavuudet, havupuiden tilavuustaulukko Jouko Laasasenaho Tapion taskukirja 1986. Arvo Kettunen 9.11 2005.

94 4.7 Liite 5 Puuston pääomatuotto rilla on 7 x 46 = 322 ilman muuttumaa kuidusta tukiksi. a- paksuus 1.3 m pituus m m³ yksi puu tukki á m³ kuitu á m³ tukki kuitu yht. kpl kpl / ha pääoma ha kasvu % tuotto % puusto m³/ ha 5 x 7 = muuttuma tuottoon koko muuttuma kasvu + puusto kuidusta muuttuma m³ tukiksi ha vuosi m³ / 5 v. pohja pintaala 19 16.229.107.085 4.92 1.36 6.28 538 3378.64 5.7 9.5 123.2 27.42 (322.00) 21 17.294.194.073 8.92 1.17 10.09 460 4641.40 5.2 7.1 135.2 34.33 6.91 331.67 15.9 23 18.370.287.061 13.2 0.98 14.18 398 5643.64 4.8 5.8 147.3 38.31 3.98 327.57 16.5 25 19.458.387.056 17.80 0.90 18.70 350 6545.00 4.4 4.9 160.3 40.83 2.52 323.40 17.2 27 20.558.490.056 22.54 0.90 23.44 312 7313.28 4.0 4.4 174.1 42.01 1.18 323.65 17.9 29 21.670.610.051 28.06 0.82 28.88 278 8027.52 3.8 4.0 186.3 43.09 1.08 323.51 18.4 31 22.796.737.051 33.90 0.82 34.72 250 8680.00 3.6 3.7 199.0 43.62 0.53 322.74 18.9 33 23.936.885.045 40.71 0.72 41.43 227 9404.61 3.3 3.4 212.5 44.26 0.64 322.9 19.4 35 24 1.090 1.040.045 47.84 0.72 48.56 206 10003.36 3.1 3.2 224.5 44.56 0.30 322.90 19.8 37 25 1.260 1.211.045 55.71 0.72 56.43 184 10383.12 3.0 3.1 231.8 44.79 0.23 322.32 19.8 39 26 1.450 1.407.040 64.72 0.64 65.36 175 11438.00 2.8 2.8 253.7 45.08 0.29 322.40 20.9 41 27 1.650 1.607.040 73.92 0.64 74.56 159 11855.36 2.7 2.7 262.4 45.18 0.10 322.14 21.0 43 28 1.870 1.827.040 84.04 0.64 84.68 152 12871.36 2.5 2.5 284.2 45.29 0.11 322.15 22.1 45 29 2.100 2.057.040 94.62 0.64 95.26 135 12860.10 2.5 2.5 283.5 45.36 0.07 322.10 21.5 47 30 2.360 2.318.040 106.63 0.64 107.27 129 13837.83 2.3 2.3 304.4 45.45 0.16 322.22 22.4 Puuston tilavuudet, havupuiden tilavuustaulukko Jouko Laasasenaho Tapion taskukirja 1986. Arvo Kettunen 9.11 2005. Muuttuma kuidusta tukiksi m³ on yhden paksuusluokan erotus koko puuston m³ hinnasta, esim. paksuus 21 cm = 34.33 josta vähennetään 19 cm puuston m³ hinta 27.42 on erotus 6.91. Joka 5 koska paksuusluokan kasvuun menee 5 vuotta sädekasvun ollessa 2 mm koko puun 4 mm (20 4 = 5) Eli 6.91 5 = 1.382 joka kerrotaan 7 m³ vuosikasvulla = 9.674 + 322 = 331.67 metsän tuotto v. Arvo Kettunen 9.11 2005.

95 4.8 Liite 6 Harvennuksen malli HARVENNUS MALLI KASVU 7 M³ /HA VUOSI + 15 vuoden kasvu á 7 m³ yht. 105 m³ SÄDEKASVU ALUSSA HARVENNUKSEN JÄLKEEN 2 mm/v v paksuus cm pituus m kpl á m³ m³/ha puusto ha 45 19 16 538 0.229 123 á 27.42 tuotto % alussa 3372.66 9.5 harven- tuo nus 60 v tto 60 25 19 350 0.458 160 6532.80 4.9 harvennus 85 v 85 31 22 250 0.796 199 8680.38 3.7 harvennus 100 v 100 37 25 184 1.260 231 10346.49 3.1 paksuus cm pituus m m³ ennen harvennusta puusto har vennuksen jälkeen m³ harv. kertymä m³ puuston hinta m³ harvennus tuotto tuotto % lopussa 25 19 228 160 68 40.83 2776.44 3.7 6.6 31 22 265 199 66 43.62 2878.92 3.0 3.9 37 25 304 231 73 44.79 3269.67 2.5 3.1 keskimäärin % 115 43 28 184 1.826 336 15204.00 2.3 43 28 336 aukoksi 336 45.25 15204.0 2.3 2.6 yht. 543 yht. 24129.03 HARVENNUS JA PÄÄTEHAKKUU KERTYMÄ 543 M³ 24129.03 60 VUODEN AIKANA TUOTETUN PUUN M³ HINTA ALKUPUUSTO - 123 M³ - 3372.66 20756.37 420 M³ = 49,42 /m³ 345.94 --------------------------- vuodessa hehtaarilta ( 7 x 46 = 322 ) 60 vuoden tuotto / ha 420 M³ 20756.37 JOKA KUUTIOLLE ON TULLUT LISÄHINTAA 123411,77 mk 3.42 KUITUPUUN MUUTTUMISESTA TUKIKSI. TUOTTO ON LASKETTU TUKKI 46 /m³ JA KUITU 16 /m³. ========= Mallin käyttö: ennen harvennusta arvioidaan tai mitataan metsikön puiden keskipaksuus ja katsotaan taulukosta Tarvittava kappale- maarä puita 7 m³/ha kasvulla montako sen paksuista puuta pitää jättää kasvamaan hehtaari

4.9 Liite 7 Jämsänjoen kalastussääntö 96