SULKAVA Iijärven suunnittelualueen ympäristöarviointi
2 SISÄLLYSLUETTELO SUUNNITTELUALUEEN VEDET... 3 1. Pieni-Saarinen... 3 2. Suuri-Saarinen... 3 3. Suuri-Majoo... 4 4. Mustikkalampi... 4 5. Pieni Kuumalampi... 5 6. Kuumalampi... 5 7. Ylä-Vekarainen... 6 8. Kaakkolampi... 6 9. Peiposenmeri... 7 10. Tetriharju... 7 11. Tetrijärvi... 8 12. Iijärven länsiranta... 8 13. Tetrisaari... 9 14. Vilkanlahti... 9 SUUNNITTELUALUEEN METSÄMAAT... 10 LIITTEET Kansikuva: Mustikkalammen kaakkoispään hetteitä.
3 SUUNNITTELUALUEEN VEDET (Liitteet Kartta 1.) 1. Pieni-Saarinen Pieni-Saarinen (Liitteet, Kartta 3.) on suorantainen, dystrofinen lampi. Lammen eteläpäässä on ojitettu korpi, jossa kasvaa harvennettu, keski-ikäinen kuusikko. Myös länsirannanlla todettiin harvennettua korpikuusikkoa, korpi todettiin ojitetuksi. Ylempänä rinteessä todettiin 40-60- vuotiasta mäntymetsää (MT). Maaperä alueella on kivistä moreenia, korkeimmat mäet ovat avokalliota (esim. Ruunavuori) ja niillä todettiin CT- ja ClT-männiköitä. Lampea kiertää 1-2m leveä saraturvereunus, rannat ovat mutaisia kasvaen mm. ulpukkaa (Nuphar lutea) ja lummetta (Nymphea alba). Alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Suositus. Pieni-Saarisen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai sellaisia biotooppeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Ruunavuori Pieni-Saarisen lounaisrannalla on maisemallisesti merkittävä kalliomäki, joka tulisi jättää nykytilaansa. Myös Ruunavuoren ja lammen välinen korpikaistale tulisi jättää rantarakentamisen ulkopuolelle. Pieni-Saarisen koillispäässä todettiin maisemallisesti merkittävä rantakallio (ClT kalliomännikkö), joka tulisi jättää nykytilaansa. Pieni-Saarisen eteläpää ei sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen kapeutensa vuoksi. 2. Suuri-Saarinen Ruunavuorenniemi jakaa Suuri-Saarisen lounaispään kahteen lahteen, läntiseen Matikaisenlahteen ja itäpuolen Vihavaisenlahteen (Liitteet, Kartta 3.). Ruunaanvuorenniemi on hakattu parikymmentä vuotta sitten aukoksi ja kasvaa nyt nuorta sekametsää. Niemen kärki ja rantavyöhykkeet ovat keski-ikäistä MT-männikköä, alavampi itäranta on osin soista, puustoltaan keski-ikäistä MaT-kuusikkoa. Ruunaanvuorenniemen maaperä on kivistä, hietapitoista moreenia. Paikoin niemessä on pienialaisia kallliopaljastumia. Ruunaanvuorenniemen ja sitä ympäröivien lahtien kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja dys-oligotrofisten vesien lajistoksi. Vihavaisenlahden perukka on hyvin kapea ja osin umpeenkasvanut (sararahkaturvetta). Muilta osin lahden ranta on tyypillistä dystrofisten järvien rantaa: jouhisaran ja suovarpujen harvakseltaan reunustama, monin paikoin kasvitonta ja mutapohjainen. Lahden rantaterassi on kapea, jonka jälkeen vesi syvenee nopeasti. Rantavyöhykkeessä todettiin jouhisaran lisäksi tavanomaista dystrofisten vesien lajistoa kuten ulpukkaa, lummetta, ärviää ja järvikortetta. Lahdella todettiin majava (Castro fiber) sekä runsaasti majavan työstämiä rantametsiä. Matikaisenlahti on hietapohjainen, melko jyrkkärantainen lahti. Lahden perukka on matala ja siinä oli todettavissa yhtenäisiä jouhisarakasvustoja. Pääosa lahden rannoista todettiin kasvittomiksi tai niukkakasvisiksi. Rämerantaa oli niukasti ja kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Matikaisenlahden linnustossa todettiin mm. rantasipin (Actitis hypoleucos) pesimäreviiri sekä joutsenpari (Cygnus cygnus) reviirillään.
4 Ruunaannvuorenniemen kärjessä on kalliosaari, joka on maatunut niemeen kiinni. Niemen kärki on maisemallisesti merkittävä. Kasvilajisto niemenkärjen alueella todettiin tavanomaiseksi. Linnustosta mainittakoon kalalokkipari (Larus canus), joka pesi niemen kärjen edustalla kivillä sekä soidintava kuikkapari (Gavia aectica), jonka todettiin pesivän suunnittelualueen ulkopuolella sijaitsevassa Saarisensaaressa, niemen itäpuolella. Suositus. Ruunaanvuorenniemen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai sellaisia biotooppeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Ruunaanvuorenniemen kärki on maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). 3. Suuri-Majoo Suuri-Majoo (Liitteet, Kartta 3.) on erittäin ruskeavetinen lampi, jonka pohjoisrannalla on asuttu, mutta toimintansa lopettanut maatila. Lampi on mutapohjainen ja sitä kiertää noin metrin levyinen pääasiassa jouhisaraa kasvava vyöhyke (Kuva 1.). Suuri-Majoon ympäristön metsät ovat pääasiassa 40-50 vuotiaita mäntykankaita (MT), kosteimmilla paikoilla oli todettavissa pienialaisia rämeitä. Kuva 1. Suuri-Majoon länsirantaa pohjoisrannalta kuvattuna. Suositus. Suuri-Majoon alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, sellaisia biotooppeja tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. 4. Mustikkalampi Hukkavuorten pohjoispuolella rämealueen keskellä on Mustikkalampi (Liitteet, Kartta 4.). Lammen reunuksia kiertää n. 5 m leveä rahkahetteikkö (Kuva 2.)., joka laajenee lammen kaakkois- ja luoteispäässä kymmenen metrin levyiseksi (kuva 3.). Mustikkalammen vesi on erittäin ruskeaa, indikaattorilajeina mm. lumme ja ulpukka. Rahkahetteiköllä todettiin mm. pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia), mutasara (Carex limosa) sekä vaivaiskoivu (Betula nana). Mustikkalampea ympäröivät rämeet on ojitettu ja keski-ikäiset rämemänniköt harvennettu. Ojia ei ole vedetty aivan lammen rahkareunukseen asti, jonka vuoksi itse lampi on luonnontilainen. Maaperä alueella on kivistä ja hietapitoista moreenia. Kuivempien paikkojen metsät olivat nuoria MT-männiköitä, joukossa pienialaisia MaT-kuusikoita. Mäkien rinteillä oli todettavissa merkittäviä myrskytuhoja. Kallioisimmat mäet todettiin ClT-männiköiksi, joiden puusto oli korkeintaan kesi-ikäistä. Kasvi- ja lintulajisto alueella todettiin tavanomaiseksi.
5 Suositus. Mustikkalammen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai sellaisia biotooppeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Mustikkalampi on luonnontilainen ja luonnonkaunis lampi, joka tulisi maisemallisista syistä jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 4.). Kuva 2. Mustikkalammen luoteispää. Kuva 3. Mustikkalammen kaakkoispää. 5. Pieni Kuumalampi Pieni Kuumalampi sijaitsee Kuumalammen luoteispuolella(liitteet, Kartta 4.). Suunnittelualue ulottuu Pieni Kuumalammen itärannalle. Lampi on mutapohjainen ja hyvin ruskeavetinen lampi, jota reunustaa hetteikkö. Lampea ympäröivät rämeet on ojitettu. Erityisesti lammen itärannan rämeellä ojat kulkevat lähellä lammen rantaa. Lammen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Suositus. Pieni Kuumalammen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, sellaisia biotooppeja tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Hetteisyyden, mutapohjan ja pienialaisuuden vuosi lampi ei sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen. 6. Kuumalampi Kuumalampi (Liitteet, Kartta 4.) on erittäin ruskeavetinen, mutapohjainen lampi, jonka länsi- ja etelärantaa kiertää yhtenäinen rämereunus (Kuva 5.), matalampi ja hietapohjainen pohjoisranta on saraturverantaa (Kuva 4.). Lammen pintaa on ilmeisesti laskettu joskus, sillä lammen rantoja kiertää metrin korkuinen turvetöyräs. Kuumalammen luoteis- ja itäsivulla on kapeat lahdelmat (Kuva 5.). Pohjois- ja kaakkoisrannalla todettiin maisemallisesti merkittävät rantakalliot. Lammen eteläpään räme ja korpi on ojitettu. Metsämaat ovat nuorehkoa, harvennettua männikköä (MT). Maaperä on kivistä moreenia, paikoin kangasturpeen alla on pelkkää kivikkoa. Kuumalampea ympäröivillä mäillä on useita kalliolakia (ClT-männikköä). Lammen pohjoisrantaa pitkin kulkee metsäautotie ja sähkölinja, joka leikkaa pohjoissrannalla rantaviivan. Alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Suositus. Kuumalammen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, sellaisia biotooppeja tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Lammen luoteis- ja itärannan pienet lahdelmat
6 ovat liian kapeita rantarakentamiseen. Lammen pohjois- ja itärannalla (Kuumavuori) on maisemallisesti merkittävät rantakalliot, jotka tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 4.). Sähkölinja lammen pohjoisrannalla voi haitata rantarakentamista. Kuva 4. Kuumalammen pohjoisrantaa itäänpäin kuvattuna. Kuva 5. Kuumalammen luoteiskulman rämerantainen kapea lahdelma. 7. Ylä-Vekarainen Ylä-Vekaraiselta kuuluu suunnittelualueeseen Mustalahden perukka(liitteet, Kartta 5.). Lahden perukka on rämerantainen ja lahden pohjukkaan päin nopeasti kapeneva. Pohjukkaan laskee korpipainannetta pitkin suora oja. Maaperä alueella todettiiin kiviseksi moreeniksi. Lahden perukan ympäristö todettiin laajalti hakatuksi mäntyvaltaiseksi tuoreeksi kankaakksi (MT) ja alavammilta paikoiltaan kuusivaltaiseksi tuoreeksi kankaaksi (MT, MaT). Sekä kasvi- että lintulajisto alueella todettiin tavanomaiseksi. Mustalahden vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dystrofisten vesien lajistoksi. Suositus. Ylä-Vekaraisen Mustalahden perukassa ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, sellaisia biotooppeja tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Aivan Mustalahden pohjukka on liian kapea rantarakentamiseen, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 5.). 8. Kaakkolampi Tetrijärven länsipuolella on pienialainen, hyvin ruskeavetinen Kaakkolampi, jonka pohjoisranta kuuluu suunnittelualueeseen. Lampi on ojitetun rämeen keskellä eikä ole luonnontilainen (Liitteet, Kartta 6.). Lammen ja sen lähialueen lajisto todettiin tavanomaiseksi. Suositus. Kaakkolammen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, sellaisia biotooppeja tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Lampi ei pienenä suolampena sovellu erityisen hyvin vapaa-ajan rakentamiseen. Pienialaisuutensa vuoksi Kaakkolampi tulisi jättää rantarakentamisen ulkopuolelle.
7 9. Peiposenmeri Peiposenmeri (Liitteet, Kartta 6.) on pieni, pyöreä suppalampi, jota ympäröi parikymmentä metriä leveä rahkahetteikkö ja avoveden reunassa jouhisaravyöhyke (Kuva 6.). Tetriharjun pitkä harjujakso päättyy pohjoisessa Peiposenmereen. Rahkahetteikön lajisto todettiin monipuoliseksi, rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Lajeista mainittakoon valkopiirtoheinä (Rhyncospora alba), pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum), riippasara (Carex magellanica), mutasara (Carex limosa) sekä pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia). Suositus. Peiposenmeren alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, sellaisia biotooppeja tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Peiposenmeri on maisemallisesti merkittävä ja kuuluu osana Tetriharjun harjujaksoon, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa. kuva 6. Peiposenmeren etelärantaa. Kuva 7. Tetrijärven luoteispään kalliomäki Tetrijärven puolelta kuvattuna. Kuva 8. Tetrijärven luoteisosan pohjoisrantaa Kuva 9. Tetrijärven kaakkoispään kallioniemi. 10. Tetriharju Tetriharju alkaa pohjoisessa Peiposenmerestä ja jatkuu Tetrijärven eteläsivua pitkin aina Iijärven Kylmälahteen asti(liitteet, Kartta 6.). Harjukokonaisuus on maisemallisesti erittäin
8 merkittävä ja on kokonsa puolesta myös merkittävä pohjavesivarasto. Harjun metsät todettiin lähes kokonaan avohakatuiksi suunnittelualueella ja kasvilajisto kokonaisuudessaan tavanomaiseksi kuivien kankaiden lajistoksi (VT, CT). Suunnittelualueelta seurattiin erityisesti mahdollista kangasvuokon esiintymistä, mutta lajia ei todettu. Suositus. Tetriharjun alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, sellaisia biotooppeja tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Teriharju kokonaisuudessaan on maisemallisesti merkittävä ja merkittävä pohjavesivarasto, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa. Puunkorjuu harjualueella on kuitenkin mahdollista. 11. Tetrijärvi Tetrijärvi on kaksiosainen ja osia yhdistää järvien välisen kannaksen (vesijättöä) oja (Liitteet, Kartta 6.). Molemmat osat Tetrijärvestä ovat tavanomaisia dystrofisia, isohkoja vesiä (Kuva 8.), joiden kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi tämänkaltaisille vesille. Järven rannat ovat melko jyrkät ja järvessä on mutapohja. Ranta-alueiden metsät todettiin pääosin 50-80-vuotiaaksi mäntymetsäksi (MT). Monin paikoin puusto on korjattu pois myrskyn jäljiltä. Metsien kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Samoin lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Pohjois- ja eteläaltaan välisellä kannaksella todettiin ruokaileva ukkometso (Tetrao urogallus). Laji on NT-laji. Maaperä alueella on harjua lukuunottamatta kivistä ja lohkareista moreenia, paikoin lohkareikkoa. Tetrijärven rannoilla ja lähiympäristössä on useita kalliomäkiä lohkareikkoineen. Nämä mäet antavat alueelle varsin jylhän yleisilmeen. Erityisesti pohjoisen altaan pohjoisrannan korkea kalliomäki jyrkänteineen ja suurine siirtolohkareineen on maisemallisesti merkittävä (Kuva 7.). Muita maisemallisesti merkittäviä kohteita ovat pitkä kalliokumpare Tetrijärven pohjoispuolella, laaja kalliomäki niinikään Terijärven pohjoispuolella sekä kallioranta eteläisemmän altaan kaakkoispäässä (Kuva 9.). Pohjoisen altaan itäsivulla on maisemallisesti merkittävä niemeke (Liitteet, Kartta 6.). Suositus. Tetrijärven alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai sellaisia biotooppeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Maisemallisesti merkittäviä kohteita ovat Tetrijärven kaakkoispään rantakallio ja kallioniemi, järven pohjoissivun korkea kalliomäki ja pitkänomainen kalliokumpare ja pohjoisen altaan pohjoisrannan korkea kalliomäki. Nämä tulisi jättää nykytilaansa. Tetrijärven altaiden välinen kannas tulisi jättää nykytilaansa kannaksen kapeuden vuoksi. Lisäksi pohjoisemman altaan itärannan niemeke on ko. altaalle maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 6.). 12. Iijärven länsiranta Iijärven länisranta Tetrisaaren kohdalta kuuluu suunnittelualueeseen (Liitteet, Kartta 7.). Ranta on hietapohjainen, rantavyöhykkeen metsät ovat hietapitoista, paikoin kivistä moreenia. Rantavyöhykkeen metsät todettiin pääasiassa mäntyvaltaiseksi tuoreeksi kankaaksi (MT). Lähempänä rantaviivaa, jossa maa on alavampaa, valtapuuksi todettiin eräin paikoin kuusi (MT, MaT). Suurin osa metsistä todettiin kuitenkin hakatuiksi. Rantaviiva on lähinnä suoralinjaista vesijättöä, rannan läheisyydessä ei ollut todettavissa saaria, luotoja tai suuria siirtolohkareita.
9 Rannan mataluuden vuoksi rantavyöhykkeessä kulki kapea, pitkä sara-ja järviruokokasvusto. Rantavyöhykkeen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Myös rantametsien kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Suositus. Suunnittelualueella Iijärven länisrannalla ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, sellaisia biotooppeja tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. 13. Tetrisaari Tetrisaari ja Suosaaret sijaitsevat Iijärven järvialtaan keskellä (Liitteet, Kartta 7.). Näistä Tetrisaari kuuluu suunnittelualueeseen. Suosaarien tavoin Tetrisaari on rannoiltaan kivinen ja pienien luotojen ja saarien ympäröimä. Tetrisaari on Suosaaria korkeaprofiilisempi. Saaren molemmissa päissä on kalliokumpareet, jotka ovat koko saaren tavoin ohuen, kivisen moreenipatjan peittämiä. Tetrisaaren rannat ovat matalia ja kivisiä, hietapohjaisia rantoja, ja erityisesti saaren itä- ja länsipäässä oli todettavissa hieman taajempia järviruokokasvustoja. Tetrisaaren metsät ovat 60-80- vuotiaita, mäntyvaltaisia ja vesistövaikutuksesta huolimattta lähinnä tuoreita kankaita (MT). Saaren rantaviiva reunustaa sekametsävyöhyke, jossa kasvaa männyn lisäksi terva- ja harmaaleppää sekä hieskoivua. Saaren puustossa oli todettavissa merkittäviä myrskytuhoja. Saaren kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Tetrisaaren rantavyöykkeen linnustosta todettakoon kuikka (Gavia arctica) ja kalalokki (Larus canus), joiden molempien todettiin pesivän saaren läheisyydessä pienillä luodoilla. Muuten lintulajisto todettiin tavanomaiseksi dys-oligotrofisten vesien ja boreaalisten havumetsien lajistoksi. Suositus. Iijärven Terisaaren alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja. Saaren rantojen läheisyydessä olevat pienet luodot ja saaret ovat merkittäviä lintujen pesimäluotoja ja maisemallisesti merkittäviä, jonka vuoksi Tetrisaaren pohjois- ja kaakoisranta tulisi jättää rantarakentamisen ulkopuolelle (Liitteet, Kartta 7.). Kuva 10. Tetrisaaren eteläsivua. Kuva 11. Tetrisaaren matalaa kaakkoispäätä. 14. Vilkalahti Vilkalahden perukka ja eteläranta kuuluvat suunnittelualueeseen (Liitteet, Kartta 8.). Lahden perukka on matala, mutapohjainen ja osin maatunut (leveä saraturve- ja järviruokovyöhyke). Rantaa reunustaa paikoin leveä vesijättö. Vilkalahden eteläranta on varsin jyrkkä ja maasto
10 nousee rantaviivasta kalliomäelle. Vilkalahden etelärannalla todettiin maisemallisesti merkittävä kallio suunnittelualueen länsireunassa. Lahti on hyvin ruskeavetinen johtuen lahden ympäristön ojitetuista soista, joista vesi on johdettu suoraan Vilkalahteen. Vilkalahden alueen metsät todettiin mäntyvaltaisiksi tuoreiksi kankaiksi (MT), kalliokumpareet karuiksi kankaiksi (ClT). Vilkalahden alue on intensiivisen metsätalouden aluetta ja alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Suositus. Vilkalahden alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä uhanalaisia lintulajeja. Vilkalahden etelärannalla todettiin maisemallisesti merkittävä rantakallio, joka tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 8.). SUUNNITTELUALUEEN METSÄMAAT (Liitteet, Kartta 1.) Metsät suunnittelualueella ovat intensiivisen metsätalouden piirisää. alueella todettiin varsin paljon myrskytuhoja ja tuhoalueiden hoitotohakkuiden jäljiltä avohakkuita oli todettavissa varsin paljon. Ikimetsiä alueella ei todettu. Suunnittelualueen metsien kasvilajisto todettiin tyypilliseksi boreaalisten havumetsien lajistoksi. Lajisto kokonaisuudessaan todettiin melko niukaksi tuoreiden (MT), kuivien (VT,CT) ja karujen kankaiden (ClT) lajistoksi, valtapuuna mänty. Kosteammilla maapohjilla todettin valtapuuksi useinmiten kuusi (MT, MaT) ja rantavyöhykkeen metsiä voi kuvata lähinnä keski-ikäisiksi sekametsiksi, joiden lajisto todettiin niinikään tavanomaiseksi. Tampereella 31.08.2011 Jouko Sipari Jouko Sipari tmi Katajikonkatru 1 F 19 33820 Tampere p. 040-7044750 jouko.sipari@saunalahti.fi
11 LIITTEET (Kartat 1. ja 2. yhdistetty kartaksi 1.)
12
13
14
15
16
17