1 PÄÄTÖS Nro 133/10/1 Dnro PSAVI/139/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 31.12.2010 ASIA HAKIJA Karhunpesämaasuon turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnanaloittamislupa, Ii Vapo Oy PL 22 40101 Jyväskylä
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 3 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 3 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ... 3 Toimintaa koskevat luvat, sopimukset ja alueen kaavoitustilanne... 3 Toiminta... 3 Pöly, melu ja liikenne... 5 Varastointi ja jätteet... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)... 7 Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön... 7 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu... 14 HAKEMUKSEN KÄSITTELY... 15 Hakemuksen täydennys... 15 Hakemuksesta tiedottaminen... 15 Lausunnot... 15 Muistutukset... 18 Mielipide... 23 Hakijan vastine ja täydennys... 27 MERKINTÄ... 32 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 32 RATKAISUN PERUSTELUT... 32 Hakemuksen hylkäämisen perustelut... 32 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 34 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 35 KÄSITTELYMAKSU... 35 Ratkaisu... 35 Perustelut... 35 Oikeusohjeet... 35 MUUTOKSENHAKU... 36
3 HAKEMUS Vapo Oy on 19.11.2009 ympäristölupavirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa Karhunpesämaasuon 98 ha:n suuruisen alueen turvetuotantoon Iin kunnassa. Lisäksi lupaa haetaan toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta. Hakija on myös pyytänyt vesilain 10 luvun 6 :n mukaista oikeutta johtaa tuotantoalueelta tulevat vedet toisen kiinteistön kautta virtaavaa ojaa pitkin. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toimintaa koskevat luvat, sopimukset ja alueen kaavoitustilanne Kyseessä on uusi turvetuotantoalue, jolla ei ole aikaisempia toimintaa koskevia lupia. Hanke sijaitsee hakijan vuokraamalla maalla. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Karhunpesämaasuo sijaitsee tjkmerkityllä alueella. Merkinnällä osoitetaan turvetuotannon loppuunsaattamisen ja suopohjien jälkikäytön kannalta merkittäviä aluekokonaisuuksia. Hakija on pyytänyt oikeutta johtaa tuotantoalueen vedet kiinteistöillä Salomaa RN:o 35:6, Ruohikko RN:o 35:7 ja Ranta-aho RN:o 4:18 olevaa ojaa pitkin Klaavunojaan. Ojan pituus on 1 130 m. Vesien johtamisesta ei aiheudu kiinteistöille ja niiden eri toiminnoille korvattavaa vahinkoa tai haittaa. Luvan saajalle asetetaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen ojan kunnossapitovelvoite, joka hakijan toiminnan vaikutusten varalta turvaa ojan hyvän toimintakyvyn ja mahdollistaa tuotantoalueen vesien johtamisen sekä maanomistajien maiden niiden käyttötarvetta vastaavassa kuivatustilassa pitämisen. Toiminta Yleiskuvaus toiminnasta Suunniteltu turvetuotantoalue sijaitsee Valtionmaa-nimisessä kylässä noin 2 4 km Oijärven Klaavunperästä länteen. Turvetuotantoalue muodostuu kolmesta lohkosta, joiden tuotantoala on yhteensä 92,4 ha ja kolmesta auma-alueesta, joiden pinta-ala on yhteensä 5,6 ha. Myös auma-alueilla oleva turve tuotetaan ja tarvittaessa turvevaraston paikkaa vaihdellaan. Aumojen sijoittelussa huomioidaan 400 m:n vähimmäisetäisyys asutukseen.
Toiminta, joka käsittää kuntoonpano-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheen, aloitetaan ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisen jälkeen. Kuntoonpanovaihe kestää 1 3 vuotta ja tuotantovaihe 20 30 vuotta. Tuotanto päättyy suunnilleen vuonna 2040, minkä jälkeen alue siirtyy jälkihoitovaiheeseen. Alueen uudesta käyttömuodosta päättävät maanomistajat. Tuotantovaiheessa tuotetaan jyrsinpolttoturvetta mekaanisella kokoojavaunulla, toisioerottimella varustetulla imuvaunulla tai Haku-menetelmällä. Keskimääräinen vuosituotantomäärä on noin 46 000 m 3 jyrsinpolttoturvetta. Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat jyrsintä, kääntäminen ja karheaminen. Kysynnän mukaan voidaan tuottaa myös palaturvetta. Kuntoonpanon, tuotannon, kunnossapidon ja toimituksen suorittavat yrittäjät. Energiaturvetta toimitetaan muun muassa Kemiin, Tornioon ja Ouluun. Palaturvetta käytetään lähialueen pienillä lämpölaitoksilla. Mahdollinen ympäristöturve toimitetaan lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteen imeytykseen ja maanparannukseen. Jälkihoitovaiheessa turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet sekä rakennelmat poistetaan alueelta. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Mikäli osa-alueet ovat toiminnan jatkamisen kannalta tarpeettomia, alueet luovutetaan mahdollisimman pian maanomistajien käyttöön katselmuksin ja vuokrasopimusten ehtojen mukaisesti. Jälkikäyttömuotoina voivat olla metsittäminen tai viljely. Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Karhunpesämaasuon vedet johdetaan vesistöön olemassa olevaa metsäojaa ja edelleen reittiä Klaavunoja Oijärvi Kuivajoki. Hakija on tehnyt teknis-taloudellisen selvityksen mahdollisuudesta johtaa tuotantoalueen vedet suoraan Kuivajokeen. Pintavalutuskentältä vedet virtaavat painovoimaisesti Klaavunojaan. Vesien johtaminen muiden valuma-alueiden kautta Kuivajokeen ei ole mahdollista liian suurista korkeuseroista johtuen. Vesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet, padottavalla rakenteella ja pintapuomilla varustetut kaksi laskeutusallasta sekä pumppausallas ja pintavalutuskenttä. Pumppausaltaaseen rakennetaan pumppaamon ohitusmadollisuus pumppaamon häiriö- ja huoltotilanteiden varalta. Vedet johdetaan pintavalutuskentälle pumppaamalla ympärivuotisesti. Pintavalutuskentän turvepaksuus on 0,8 3,2 m, sen pinta-ala on 4,1 ha ja sen valuma-alueen pinta-ala on noin 99 ha. Kentän pinta-ala on 4,1 % sen valuma-alueen pinta-alasta. Pintavalutuskentällä on kaksi metsäojaa, joihin kentän rakennusvaiheessa tehdään ojatukoksia niin, että saadaan estettyä kentällä muutoin tapahtuvat oikovirtaukset. Karhunpesämaasuolle ei esitetä erillisiä virtaamansäätöpatoja. Laskeutusaltaat on mitoitettu ohjeen mukaisesti virtaamalle 300 l/s. Pumppaamo on virtaamaa säätelevä tekijä, sillä pumpun tuotto on 120 150 l/s. Tätä suuremmat virtaamat varastoituvat tuotantoalueen ojastoon, josta vedet johdetaan pumppaamolle laskeutusaltaiden ja pumppausaltaan kautta, kun pumppu pystyy ne pumppaamaan kentälle. Karhunpesämaansuon turvetuotantoalueesta noin kolmasosa on metsäojitettu. Metsäojitetun alueen kuormitusta on arvioitu käyttäen Vapo Oy:n teettämässä selvityksessä Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa esitettyjä luonnontilaisen ja metsäojitetun suoalueen pitoisuuksia. Selvityksen pitoisuudet 4
metsäojitetulle suoalueelle ovat seuraavat: kiintoaine 3,5 mg/l, typpi 630 µg/l ja fosfori 30 µg/l. Ojittamattomalle osalle suota käytetään seuraavia pitoisuusarvoja: kiintoaine 2 mg/l, typpi 500 µg/l ja fosfori 20 µg/l. Ranualla sijaitsevan Kotiojan keskivalumalla 13,7 l/s/km 2 laskettuna hankealueen nykyiseksi vuosikuormitukseksi saadaan noin 1 100 kg kiintoainetta, 10 kg fosforia ja 230 kg typpeä. Turvetuotantosuon kokonaisainevirtaama muodostuu luonnonhuuhtoumasta ja tuotannon aiheuttamasta kuormituksesta. Karhunpesämaasuon kuntoonpano- ja tuotantovaiheen vuosikuormitus on laskettu käyttäen yllä mainitussa selvityksessä annettuja Pohjois-Suomen keskimääräisiä turvesuon ominaiskuormitusarvoja. Suurin vuosikuormitus aiheutuu kuntoonpanovaiheen ensimmäisenä ojitusvuotena, jolloin kuormitus voi laskelmien mukaan olla puolitoistakertainen tai jopa kaksinkertainen tuotantovaiheeseen verrattuna. Karhunpesämaasuon arvioitu vuosikuormitus kuntoonpanovaiheen ensimmäisenä ja toisena vuotena sekä tuotantovaiheen aikana: 5 Brutto Netto Kiintoaine kg/v Fosfori kg/v Typpi kg/v Kiintoaine kg/v Fosfori kg/v Typpi kg/v 1. ojitusvuosi 3 400 39 930 1 800 22 540 Seuraava vuosi 2 300 25 640 1 200 15 360 Tuotantovaihe 1 900 16 500 1 000 7 250 Pöly, melu ja liikenne Pöly Turvetuotannon päästöt ilmaan ovat lähinnä tuotannon ja lastauksen aikaista turpeen pölyämistä sekä tuotannon ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Pölyn muodostus ajoittuu pääasiallisesti kesän tuotantokaudelle. Pölyn muodostumiseen ja sen leviämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste ja kosteus, tuotantomenetelmä ja erityisesti tuulen nopeus. Tuotannon eri työvaiheissa pölyn muodostus ja sen leviäminen ympäristöön on erilaista. Kuormaus karheelta (keräily), aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita, koska kuivaa turvetta liikutellaan korkeussuunnassa. Muut tuotannon vaiheet, kuten jyrsiminen, kääntäminen ja karheaminen ovat selvästi vähemmän pölyä muodostavia. Lastauksen aiheuttama pölyäminen keskittyy lyhytjaksoisesti talvikauteen. Turvekuljetukset suojataan pölyämisen estämiseksi. Tutkimustulosten ja laskeumamittausten perusteella pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 m:n etäisyydelle. Yli 1 000 m:n päässä tuotantoalueesta turvepöly ei enää sanottavasti lisää laskeumaa. Pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 m:n etäisyydellä pölylähteestä. Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa.
Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. 6 Melu Melua syntyy työkoneista ja turpeen kuormauksesta. Melu ei ole jatkuvaa, koska tuotantopäiviä on vuodessa noin 30 50. Turpeen toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienten teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi. Turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua 100 200 m:n etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kuntoonpanotoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja 300 400 m:n etäisyydelle työskentelykohdasta (yöaikaan 50 db 500 m:n etäisyydelle). Puuston on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Liikenne Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lokakuusta huhtikuuhun keskitetysti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Vuosittainen toimitus vastaa noin 380 rekan ajosuoritetta. Ympäristöturpeita toimitetaan ympäri vuoden tilausten mukaan. Toimitus tapahtuu reittiä työmaatie olemassa oleva metsäautotie Ruoholantie seututie 8523 tie 855 valtatie 4. Toimitukset voivat tapahtua myös mahdollisen tieyhteyden kautta Klaavunsuolle ja siitä edelleen metsäautoteitä pitkin seututielle 8520 ja edelleen valtatielle 4 kohti Kemiä. Toiminnassa käytettävät traktorit tuodaan työmaalle keväällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden. Kunnostuksessa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimääriin 2 3 kertaa tuotantokauden aikana. Lisäksi tuotantokaudella esiintyy kevyttä liikennettä ja jossain määrin muuta raskasta liikennettä. Varastointi ja jätteet Polttoaineet säilytetään siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitetuissa paikoissa, jotka ovat alustaltaan tiiviitä sekä kantavia ja jotka on valittu siten, etteivät aineet vahingon sattuessa pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen. Säiliöiden keskimääräinen koko on 3 000 5 000 l. Polttoöljyn kulutus tuotantokauden aikana on noin 41 000 l. Säiliöitä täytetään tuotantokauden aikana kulutuksen mukaan. Lisäksi käytetään voiteluöljyjä noin 280 l ja muita voiteluaineita noin 60 kg. Voiteluaineet varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa. Varastoaumat suojataan tuotantokauden päättyessä muovilla. Toiminnasta syntyy vuosittain jäteöljyjä 280 l, kiinteää öljyjätettä 45 kg, käytettyjä akkuja 15 kg, sekajätettä 1,4 m 3, käytettyä aumamuovia 2 300 kg ja rautaromua 180 kg. Jäteöljy, muut ongelmajätteet ja sekajäte toimitetaan erityisille jätteiden keruupaikoille asianmukaisiin säiliöihin, joista paikallinen jäteyrittäjä toimittaa ne kaatopaikalle. Jäteöljyn ja ongelma-
jätteiden keruun ja toimituksen asianmukaiseen laitokseen hoitaa siihen hyväksytty yrittäjä. Metalliromu myydään romuraudan välittäjälle. Aumamuovit kerätään ja varastoidaan tuotantoalueella niille osoitetuilla varastoalueilla. Varastoitu muovi paalataan ja hyödynnetään myöhemmin energiana tai kierrättämällä. Toiminnassa syntyy jätejakeita, joihin sovelletaan kaivannaisjätteistä annettua asetusta (379/2008). Kannot ja muu puuaines välivarastoidaan tuotantoalueella ja käytetään biopolttoaineena. Kivet käytetään teiden rungoissa, sijoitetaan syrjään tai upotetaan maahan. Ojien kaivusta syntyneet mineraalimaat käytetään taimikoiden kasvupohjana tai pellon pohjamaana tai sijoitetaan ojien viereen. Laskeutusaltaista nostettu liete siirretään tuotantoalueelle ja tuotetaan turpeena tai käytetään maisemoinnissa. 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Alueelle suunnitellut vesienkäsittelyrakenteet ovat hakijan arvion mukaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila Kasvillisuusselvitys Alueen kasvillisuutta on kuvioitu ilmakuvan ja peruskartan avulla. Kasvillisuuskuviointia on tarkennettu maastokäynnillä 6.8.2004. Suunniteltu turvetuotantoalue on laaja ja karu avosuo. Alue on pääosin luonnontilainen. Ojituksia on tehty erityisesti alueen länsipuoliskolla, länsija itäosaa yhdistävällä alueella sekä avosoiden reunaosilla. Suon itäpuolisko on pääosin karua rimpinevaa. Länsipuoliskossa ja itäpuoliskon reunamilla vallitsevat välipintaiset, karut saranevat. Paikoin nevat muodostavat yhdistelmätyyppejä rämeiden kanssa tai ovat rahkoittuneita. Avosuon reuna-alueet ovat rämettä ja rämereunaista kangasta. Luonnontilaiset rämeet ovat tyypiltään lähinnä rahkarämeitä, pallosararämettä, tupasvillarämettä ja isovarpurämettä. Nevakasvillisuus on koko alueella karua. Paikoin nevakasvillisuus yhdistyy nevarämeyhdistelmäksi. Nevaosien pääkasvillisuustyypit ovat karu rahkasammalrimpineva ja karut saranevat. Suon itäpuoliskon rimmikko on kauttaaltaan karu. Vesien valumasuunta on etelään. Märimmät rimmikot sijaitsevat suon eteläpäässä. Rimpineva on valtaosin rahkasammalpeitteinen. Ruopparimpiä esiintyy yksittäin, muun muassa suon eteläosassa. Kartoitusalueella ei esiinny luonnonsuojelulain tai metsälain nojalla suojeltuja luontotyyppejä. Alueelta ei ole tiedossa havaintoja valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisista, silmälläpidettävistä tai rauhoitetuista kasvilajeista. Avosuon reunamilla kasvoi melko runsaasti karpaloa. Hillaa kasvoi selvästi vähäisemmin reunarämeillä ja nevarämeyhdistelmien mätäspinnoilla. Suoalueen itäpuolisko on laaja ja luonnontilainen avosuo, jolla on pitkälle näkyvää, komeaa ja häiriintymätöntä aapasuomaisemaa. Suo sijaitsee hyvin syrjäisellä seudulla. Sen eteläpuolella on Vasikkasuon toiminnassa
oleva turvetuotantoalue. Turvetuotannossa kartoitusalue muistuttaisi lähinnä maataloustuotannossa olevaa peltoa, paitsi että tuotantosuo on kesällä kasviton. 8 Linnustoselvitys I Suunnitellun turvetuotantoalueen pesimäaikaisen maalinnuston lajistoa ja yksilömääriä on selvitetty 29.6.2004 tehdyn linjalaskennan avulla. Suolla ja sen välittömässä ympäristössä tavattiin linjalaskennassa kaikkiaan 11 lintulajia ja 29 pesivää paria. Määrää voidaan pitää varsin pienenä. Osaltaan havaintojen määrään saattoi vaikuttaa laskennan loppupuolella suolla puhjennut ukkonen ja rankka sade, jotka vaikeuttivat lintujen havaitsemista. Varsinaisia suolajeja olivat kurki, pikkukuovi, liro, valkoviklo, niittykirvinen ja keltavästäräkki. Lisäksi kapustarinta pesii Pohjois-Pohjanmaan soilla melko yleisesti. Kartoitusalueen laskennallinen minimikokonaisparimäärä oli 52 lintuparia. Suon lajeista EU:n lintudirektiivin liitteessä I on mainittu kurki, kapustarinta ja liro. Suomen kansainvälisiin erityisvastuulajeihin kuuluvat pikkukuovi, liro ja valkoviklo. Suon linnusto on lajistoltaan ja kokonaisparimäärältään tavanomaista suoja metsälajistoa. Suolintujen osuus havaituista lajeista oli yli puolet, mikä viittaa avosuon tärkeyteen lintujen pesimäympäristönä. Laskentaolosuhteiden äkillinen heikkeneminen saattoi jossain määrin vähentää havaittujen lintujen määrää. Linnuston suojelullisesta merkittävyydestä viitteitä antavaa suojelupistearvoa voidaan pitää alueen pinta-ala huomioiden varsin kohtalaisena. Eniten suojelupistearvon muodostumiseen vaikuttivat kurjen esiintyminen alueella sekä kapustarintojen varsin korkea parimäärä. Linnuston kannalta keskeisimmät alueet sijaitsevat suon itä- ja kaakkoispuolen vetisimmillä rimmillä ja niiden läheisyydessä. Toisaalta suon länsiosassa pesi muun muassa kurki. Suon länsipuolella ja Karhunpesämaan eteläpuolella sijaitseva pieni lampi muodostanee yhdessä ympäröivän suon kanssa huomionarvoisen, varsin yhtenäisen levähdys- ja ruokailuympäristön muun muassa sorsalinnuille. Linnustoselvitys II Karhunpesämaansuon toinen pesimälinnustoselvitys tehtiin hakemuksen kuuluttamisen jälkeen 22.6.2010 käyttäen koealalaskentamenetelmää, joka on linnustoselvityksissä yleisesti käytetyn kartoituslaskentamenetelmän kevyempi sovellus. Lintujen satunnaisen liikkumisen ja esimerkiksi sääolosuhteiden vaihtelun vuoksi kattavan aineiston keräämiseksi alueella tulisi suorittaa useita laskentakertoja, jotta mahdollisimman suuri osa alueella pesivistä yksilöistä pystyttäisiin laskentojen aikana havaitsemaan ja selvitysalueella pesivien lajien todelliset parimäärät siten luotettavalla tavalla arvioimaan. Kesän 2010 linnustolaskenta tehtiin sopivaan aikaan, mutta suolla olisi ollut hyvä käydä jo toukokuussakin. Parimäärien arviointia varten aineisto on varsin niukka, minkä takia tulosten yhteydessä esitettyjä parimäärälukuja tulisikin käsitellä ensisijaisesti lajien pesivän kannan minimiarvioina alueella. Suolla liikkuessa pyrittiin seuraamaan tarkasti myös ilmatilaa mahdollisten petolintujen havaitsemiseksi.
Asutus ja maankäyttö Kesän 2010 laskennoissa havaittiin pesiviä lintulajeja 21, jotka muodostivat 64 pesivää paria. Suolajeja havaittiin viisi: kurki, kapustarinta, liro, niittykirvinen ja keltavästäräkki. Suolajeista yleisimmät olivat niittykirvinen sekä liro. Varsinkin liron parimäärää voidaan pitää hyvänä. Kurkia havaittiin ainoastaan yksi pari alueen keskiosassa. Kesäkuun lopussa pesivät kurjet ovat yleensä poistuneet poikasineen suolta tai ovat ainakin vaikeammin havaittavissa, joten parimäärä saattaa olla suurempi. Liron esiintyminen painottui aluerajauksen itäpuolelle eli kohtiin, joissa suo oli selkeästi kosteampaa. Suolla oli teeren ulostekasoja ja sulkia, mutta lajia ei havaittu. Teeret saattavat käyttää aluetta soidinalueenaan. Laskennan aikana suolle lensi kaakosta muuttohaukka, joka kartoittajan havaitessaan varoitteli muutaman kerran. Tämän jälkeen lintu lensi kohti etelää pois suoalueelta. Aamun mittaan lajista ei tehty muita havaintoja, eikä pesää suolta löydetty. Metsähallitukselta saadun tiedon mukaan lähin tiedossa oleva muuttohaukan pesä sijaitsee noin 10 km:n etäisyydellä Karhunpesämaasuolta. Haukan käyttäytymisen perusteella Karhunpesämaasuon ympäristössä on mahdollista olla muuttohaukan pesä tai reviiri, mutta täyttä varmuutta asiaan ei maastokäynnillä saatu. Huomionarvoisia lajeja suolla tavattiin seitsemän. Lintudirektiivin I liitteen mukaisia lajeja olivat kurki, kapustarinta ja liro. Valtakunnallisesti uhanalaisista lajeista tavattiin pikkutikka, joka luokitellaan vaarantuneeksi (VU). Silmälläpidettävistä lajeista (NT) alueella pesi käki. Pohjanmaan vyöhykkeellä alueellisesti uhanalaisia lajeja suolla olivat keltavästäräkki sekä liro. Suomen erityisvastuulajeista (EVA) tavattiin liro sekä leppälintu. Karhunpesämaasuo on talouskäytössä olevien kangasmetsien ja pääosin ojitettujen rämeiden reunustama suoalue. Alueen eteläpuolella sijaitsee toiminnassa oleva Vasikkasuon turvetuotantoalue. Karhunpesämaasuo sijaitsee syrjäisellä seudulla, eikä alueen läheisyydessä ole asutusta. Lähin rakennettu kiinteistö sijaitsee noin 1,4 km:n etäisyydellä suunnitellun tuotantoalueen reunasta itään. Melu- ja pölyvaikutukset eivät ulotu lähimpiin häiriintyviin kohteisiin pitkien etäisyyksien vuoksi. Työmaateiden varressa ei ole asutusta, joten kuljetusten aiheuttama melun vaikutus jää vähäiseksi. Suoalue on avoin ja näkyvyyttä on pitkälle. Ympäröivän maankäytön vuoksi muutos maisemassa ei näy lähimpiin häiriintyviin kohteisiin. Tuotannon päättymisen jälkeen alue siirtyy muuhun käyttöön. Karhunpesämaasuo marjastus- ja metsästysmaana muuttuu kuntoonpanotöiden johdosta. Kuntoonpano- ja tuotantotoiminnan aikana metsästys estyy, mutta tuotantokauden ulkopuolella se on mahdollista. Toiminta ei vaikeuta alueen paikallista elinkeinotoimintaa, joka perustuu suurelta osin metsätalouteen. Karhunpesämaasuo sijaitsee poronhoitoalueella. Suojelukohteet ja pohjavesialueet Noin 3 km:n etäisyydellä Karhunpesämaasuon länsipuolella sijaitsee Iso Hirviaavan Lähteenaavan Natura 2000 -alue, joka on suojeltu soidensuojelualueena. Noin 3 km:n etäisyydellä Karhunpesämaasuon kaakkoispuolella sijaitsee Viitaojanlatvasuon Natura 2000 -alue. 9
Karhunpesämaasuolla ei esiinny luonnonsuojelulain tai metsälain mukaisia luontotyyppejä. Hankkeen vaikutusalueella ei sijaitse vesilain nojalla suojeltuja pienvesiä, joten pienvesien suojelua koskevien säännösten tarkoittamaa poikkeusluvan tarvetta ei ole. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan hankealueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse pohjavesialueita. Närränharjun I-luokan pohjavesialue sijaitsee noin 2,2 km:n etäisyydellä alueelta koilliseen. Pitkien etäisyyksien vuoksi hankkeella ei ole vaikutuksia suojelualueiden luonnonarvoihin. 10 Vesistö Hankealueesta noin 32 ha sijaitsee Olhavanjoen vesistöalueen Paskajoen valuma-alueella (62.006) ja noin 66 ha Kuivajoen vesistöalueen Klaavunojan valuma-alueella (63.025). Koko hankealueen vedet johdetaan Kuivajoen vesistöalueelle reittiä laskuoja Klaavunoja Oijärvi (Klaavunperä). Etäisyys suunnitellulta tuotantoalueelta Klaavunojaan on noin 1,1 km ja Oijärveen noin 4,6 km vesireittiä pitkin. Klaavunojan valuma-alueen pinta-ala on noin 17 km 2 ja järvisyys 0,7 %. Vastaavasti Oijärven valuma-alueen (63,02) pinta-ala on noin 710 km 2 ja järvisyys 16 %. Hankealue muodostaa 5,7 % Klaavunojan valuma-alueesta ja 0,13 % Oijärven valuma-alueesta. Klaavunojan arvioidut virtaamat Karhunpesämaansuon laskuojan kohdalla ja laskussa Oijärveen: Valuma-alue Pinta-ala MNQ MQ MHQ km 2 m 3 /s m 3 /s m 3 /s Klaavunoja laskuojan kohdalla 11 0,012 0,15 2,2 Klaavunoja laskussa Oijärveen 17 0,018 0,23 3,4 Vedenlaatu Klaavunojan ja Oijärven vedenlaatutiedot on koottu ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta. Lisäksi Klaavunojan ja Oijärven Klaavunperän/Kylmälahden vedenlaadun arvioimiseen on käytetty vuonna 2008 otettuja vesinäytteitä. Käytettävissä olevan tiedon perusteella Klaavunojan vesi oli ruskeaa ja hyvin humuspitoista. Humuspitoisuuden vuoksi myös rautapitoisuudet olivat ojavedeksi korkeita (1 200 6 600 µg/l) ja ph ajoittain alhainen (5,0 6,9). Typpipitoisuudet olivat ojavesille tyypillisiä ja kokonaisfosforipitoisuus ajoittain korkea johtuen ojaveden korkeasta kiintoainepitoisuudesta. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Klaavunojan vesi oli erittäin rehevää. Klaavunojan ekologista luokittelua ei ole tehty. Klaavunojan veden ravinne- ja rautapitoisuudet olivat vuonna 2008 selvästi suuremmat kuin vuonna 1986, mikä johtui todennäköisesti sateisen kesän aiheuttamista korkeammista kiintoainepitoisuuksista. Näytteet otettiin vuosina 1986 ja 2008 eri ajankohtina, mikä heikentää vedenlaatutulosten vertailukelpoisuutta. Klaavunojan yläosan ja alaosan vedenlaatutulokset eivät merkittävästi eronneet toisistaan.
Klaavunoja laskee Oijärven Klaavunperään. Myös Oijärven vesi oli ruskeaa sekä humus- ja rautapitoista. Kokonaisfosforipitoisuuden ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella Oijärven vesi voidaan luokitella erittäin reheväksi. Oijärven ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Kokonaisuutena tarkastellen Oijärven vedenlaatu ei merkittävästi eroa Klaavunojan vedenlaadusta. 11 Vaikutukset vesistöön Turvetuotannon vesistövaikutukset voivat liittyä lähinnä ravinnepitoisuuksiin, veden tummuuteen sekä kiintoaineesta johtuvaan liettymiseen. Laskennallisesti arvioituna hankkeen aiheuttamat pitoisuuslisäykset Klaavunojassa heti laskuojan alapuolella ovat tuotantovaiheessa kiintoaineen osalta alle 1 mg/l, kokonaisfosforin osalta 1 µg/l ja kokonaistypen osalta 53 µg/l. Vastaavat nettopitoisuuslisäykset Klaavunojan laskussa Oijärveen ovat kiintoaineen osalta alle 1 mg/l, kokonaisfosforin osalta 1 µg/l ja kokonaistypen osalta 35 µg/l. Edellä esitetyt pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita, ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus suoraan laskentakohtaan, ottamatta huomioon vesistöjen nykyistä vedenlaatua tai vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota. Laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat siten aina yliarvioita. Laskennallisten ravinne- ja kiintoainelisäyksien perusteella hankealueen vesillä ei ole normaalissa tilanteessa juurikaan vaikutusta Klaavunojan ja Oijärven tilaan. Oijärvellä, jonka rannoille taikka niiden läheisyyteen sijoittuu vakituista ja loma-asutusta, on virkistyskäyttöä. Hankealueen puhdistettujen vesien vaikutukset järven vedenlaatuun ovat pienet. Hakijan arvion mukaan Oijärven rantakiinteistöjen käytölle ei aiheudu korvattavaa virkistyskäyttöhaittaa. Kalasto Alueen kalastuksesta ja kalakannoista on saatu tiedot Oijärven osakaskunnalta. Oijärvessä esiintyy tyypillistä järvikalastoa, kuten haukea, ahventa, särkeä ja lahnaa. Istutettua siikaa on saatu jonkin verran. Kainuun työja elinkeinokeskuksen kalatalousosaston rekisteristä ei löydy istutustietoja Klaavunojaan. Oijärveen löytyy istutustietoja vuosilta 1996 2000. Kuivajoen yhteistarkkailuna on Oijärvessä tehty kalataloustarkkailua vuonna 2007. Se on kalastuskirjanpitoa. Raportin mukaan valtaosa kokonaissaaliista oli haukea. Lisäksi tavattiin ahventa ja lahnaa sekä vähäisissä määrin madetta, särkeä ja yksi taimen. Kalastushaitat olivat aiempien vuosien kaltaisia. Eniten pyyntiä haittasivat pääasiassa kesäkuukausina pyydysten limoittuminen ja roskaisuus. Makuhaittoja esiintyi lähinnä keski- ja loppukesällä hauessa. Karhunpesämaasuon ravinne- ja kiintoainekuormitus Oijärveen on vähäinen, eikä sen vaikutuksia voida erottaa tai eritellä muista samaan suuntaan jo nykyisellään vaikuttavista tekijöistä. Hakijan arvion mukaan vaikutus on vähäinen, eikä perustetta hoito- ja kalatalousmaksuvelvoitteelle ole.
12 Muu kuormitus Klaavunojaan ei kohdistu turvetuotannon aiheuttamaa kuormitusta tai muuta pistekuormitusta. Karhunpesämaansuon pohjoispuolella noin 600 m:n päässä oleva Kontio-Klaavunsuon turvetuotantoalue sijaitsee osin Klaavunojan valuma-alueella, mutta alueen vedet pumpataan ympärivuotisesti pintavalutuskentältä Kontio-ojaa Kuivajokeen. Klaavunojan valuma-alueen eri maankäyttömuotojen kuormitusta voidaan suuntaa antavasti arvioida Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän vedenlaatumallin (SYKE-WSFS-vemala) avulla. Ravinnekuormituksia on myös verrattu vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmän (VEPS) antamiin arvoihin. VEPS:n luvut ovat vain suuntaa antavia tietoja alueeseen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta, koska arviointeja ei ole verrattu alueelta mitattuihin havaintoihin. Karhunpesämaasuon turvetuotannosta aiheutuva fosforikuormitus tuotantovaiheessa (16 kg/v) olisi noin 9 % ja typpikuormitus (501 kg/v) noin 8 % Klaavunojan kautta Oijärveen kulkeutuvista ravinnemääristä. Karhupesämaan turvetuotantoalueen valumavesien johtaminen ei muuta Klaavunojan tilannetta merkittävästi, koska Klaavunojan nykyiset ravinnepitoisuudet ovat lähellä turvetuotantoalueiden valumavesien pitoisuuksia tai ajoittain korkeampiakin. Klaavunojan valuma-alueen eri maankäyttömuotojen yhteiskuormitus Syken vedenlaatumallin ja VEPS:n perusteella: WSFS-vemala VEPS Valuma-alue Fosfori kg/v Typpi kg/v Fosfori kg/v Typpi kg/v 63.025 Klaavunoja 170 6 900 170 5 200 Oijärven lähivaluma-alueilla ei ole turvetuotantoalueita tai muita pistekuormittajia, joilta vesiä johdettaisiin Oijärveen. Turvetuotannon kuormitusta kohdistuu Oijärveen Kivijoen kautta. Kivijoen valuma-alueella on kuusi turvetuotantoaluetta, joiden tuotantopinta-ala vuonna 2009 oli yhteensä noin 1 500 ha (2,1 % Oijärven valuma-alueesta). Aivan Kivijoen yläosalla sijaitsee lisäksi Ranuan suljettu kaatopaikka ja lietteenkaatopaikka. Kivijoella ei ole muita pistekuormittajia. Oijärven lähivaluma-alueen eri maankäyttömuotojen vuosittainen yhteiskuormitus vedenlaatumallin perusteella on 1 500 kg fosforia ja 39 000 kg typpeä. Karhupesämaasuon turvetuotannosta aiheutuva fosforikuormitus tuotantovaiheessa on noin 1 % ja typpikuormitus 1,3 % nykyisellään pelkästään Oijärven lähivaluma-alueilta kulkeutuvista ravinnemääristä ja 0,1 0,4 % kokonaisainemääristä, kun otetaan huomioon myös Kivijoki. Hankkeesta ei aiheudu merkittäviä yhteisvaikutuksia Oijärveen.
Oijärven lähivaluma-alueen ja Kivijoen valuma-alueen eri maankäyttömuotojen yhteiskuormitus Syken vedenlaatumallin ja VEPS:n perusteella: 13 Syke-WSFS-Vemala VEPS Valuma-alue Fosfori Typpi Fosfori Typpi kg/v kg/v kg/v kg/v 63.02 Oijärven lähivaluma-alue 1 500 39 000 1 100 27 500 63.03 Kivijoen alaosa 1 400 43 500 1 200 30 000 63.04 Kivijoen keskiosa 3 200 59 000 1 700 45 000 63.05 Kivijoen yläosa 8 100 45 500 5 300 30 500 yhteensä 14 200 187 000 9 300 133 000 Kaikki Kuivajoen vesistöalueen turvetuotantoalueet olivat päästötarkkailussa vuonna 2009, joten kuormitustiedot ovat tarkkoja. Turvetuotannon bruttovuosikuormitus Kivijoen valuma-alueella oli yhteensä 380 kg fosforia ja 7 100 kg typpeä. Hajakuormituksella ja säännöstelyllä on huomattavasti merkittävämpi vaikutus Oijärveen kuin turvetuotannon kuormituksella. Kuivajoen alueella tarkkailuvelvollisia pistekuormittajia ovat Kuivaniemen Vesi Oy:n jätevedenpuhdistamo ja seitsemän turvetuotantoaluetta. Vuonna 2009 tuotannossa oli yhteensä 762 ha. Kuntoonpanossa oli lisäksi 18 ha ja tuotantokunnossa 30 ha. Turvetuotantoalueiden bruttovuosikuormitus oli vuonna 2009 yhteensä 300 kg fosforia ja 4 900 kg typpeä (netto 200 kg fosforia ja 3 200 kg typpeä). Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman mukaan koko Kuivajoen vesistöalueella eri kuormittajien aiheuttama kokonaiskuormitus on 14 900 kg fosforia ja 94 100 kg typpeä. Luonnonhuuhtouma oli 6 600 kg fosforia ja 182 300 kg typpeä. Kuivajoen vesistöalueella oli 31.12.2009 Vapo Oy:llä ja Kuiva-Turve Oy:llä tuotannosta poistunutta turvetuotantopinta-alaa yhteensä 111 ha. Tuotantopinta-alaa tulee poistumaan käytöstä lähivuosina merkittävästi. Vaikutukset vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan Kuivajoki kuuluu Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueeseen, jolle on laadittu vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 ja toimenpideohjelma vuosille 2010 2015. Toimenpideohjelman mukaan Oijärven nykytila on tyydyttävä ja tilatavoite hyvä. Kuivajoen nykytila on hyvä ja tilatavoite hyvä. Toimenpideohjelmassa on arvioitu, että Oijärven osalta tilatavoitetta ei saavuteta vuoteen 2015 mennessä ilman lisätoimenpiteitä. Kuivajoella tarvitaan lisätoimenpiteitä hyvän tilan säilyttämiseksi. Suurimmalla osalla pohjoisen osa-alueen turvetuotannon pinta-alasta on käytössä pintavalutuskenttä tai jokin muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä sulan maan aikana. Laskeutusaltailla varustetut turvesuot ovat pääosin vanhoja tuotantoalueita. Kuiva- ja Olhavanjoen vesistöjen alueella uusilla turvetuotantoalueilla vähennetään tuotannon ulkopuolisen ajan kuormitusta ottamalla pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä ympärivuotiseen käyttöön. Toimenpideohjelmassa on lisäksi esitetty vesimuodostumakohtaisia lisätoimenpiteitä ja alueellisesti tärkeitä toimenpiteitä. Oijärven osalta tehostetaan hajakuormituksen vähentämistä lähivaluma-alueella käyttäen soveltu-
Ympäristöriskit vin osin järveen laskevalle Kivijoelle esitettyjä toimenpiteitä. Kivijoella keskeisimpiä ovat lisätoimet, joilla vähennetään maa- ja metsätalouden sekä peruskuivatuksien ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Mahdollisuutta lisätä kevättulvan tasoa ja huipukkuutta rantojen umpeenkasvun hillitsemiseksi selvitetään ja tehdään tarvittavat tai mahdolliset muutokset säännöstelykäytäntöön luparajojen sisällä. Toimenpideohjelmassa on esitetty arvio toimenpideohjelmien vaikutuksista vesien tilaan. Toimenpideohjelmassa on arvioitu, että esitetyt toimenpiteet ovat riittäviä Oijärven hyvän tilan saavuttamiseksi ja Kuivajoen hyvän tilan ylläpitämiseksi vuoteen 2015 mennessä. Karhupesämaasuon turvetuotantoalueen vesienkäsittelymenetelmät vastaavat toimenpideohjelmassa turvetuotannolle asetettuja lisätoimenpiteitä ja ovat siten riittäviä toimenpideohjelmassa asetettujen tavoitteiden kannalta. Vesienhoitolain mukaisen seurantaohjelman tavoitteena on saada yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva vesien tilasta ja ihmisen toiminnan vaikutuksista siihen. Yhteistarkkailut ovat osa vesienhoitolainsäädännön mukaista seurantaohjelmaa. Karhupesämaasuon vesistötarkkailu ja biologinen tarkkailu toteutetaan Kuivajoen yhteistarkkailuna. Hakijan arvion mukaan vesienhoitolainsäädännön asettamat tavoitteet vesien tilaa koskevalle seurantaohjelmalle voidaan ottaa parhaiten huomioon yhteistarkkailuohjelmassa. Työmaalle laaditaan vuosittain päivitettävä pelastussuunnitelma ja nimetään paloturvallisuusorganisaatio, joka vastaa mahdollisen tulipalon alkusammutuksesta ja muiden hätätilanteiden hoitamisesta. Tuotantoalueella on tarvittava sammutuskalusto ja ensiapuvälineistö sekä toiminta- ja ensiapuohjeet onnettomuustilanteiden varalle. Työmaan henkilöstön valmiuksia toimia hätätilanteissa ylläpidetään koulutusten sekä toimintaharjoitusten avulla. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään aina lisääntyvän tulipaloriskin vuoksi. Työmaan pelastussuunnitelma toimitetaan pelastusviranomaisille. Pelastusviranomaiset tekevät arviointi- ja tutustumiskäyntejä työmaalla ja hyväksyvät työmaan palosuojeluvalmiuden. Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesienkäsittelyrakenteita ja antavat tarkastuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan ympäristökeskukselle. Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Toiminnalle otetaan ympäristövahinkovakuutus. 14 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Toiminnan vaikutuksia seurataan ja dokumentoidaan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuilla. Käyttötarkkailu tuottaa kirjattua taustatietoa toiminnoista ja niiden ajoittumisesta sekä toimintaolosuhteista (muun muassa ojitukset, tuotanto, vesiensuojelutyöt, näytteenotto, mahdolliset toimintaan kohdistuneet huomautukset, sääolot). Päästötarkkailu tuottaa hankekohtaista tietoa päästöjen määrästä ja vaikutustarkkailu vaikutuksista ympäristössä (esimerkiksi pinta- ja pohjavedet sekä kalatalous).
Hakemukseen on liitetty esitys Karhunpesämaasuon turvetuotantoalueen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi. Karhunpesämaasuo liitetään Kuivajoen yhteistarkkailuohjelmaan, joka on voimassa vuoteen 2015 saakka. Päästötarkkailuvuosina tehdään pintavalutuskentän tehon tarkkailua. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Klaavunojassa laskuojasta ylä- ja alavirtaan sekä Oijärvessä. Klaavunojan tarkkailupisteet ovat Kuivajoen yhteistarkkailun niin sanotun laajan alueellisen tarkkailun havaintopaikkoja, joista näytteet otetaan kolmen vuoden välein. Kuivajoen yhteistarkkailuohjelmaan sisältyy vuosittainen kirjanpitokalastus sekä kalastustiedustelu Oijärvellä vuonna 2012. Ohjelman päättyessä vuoden 2015 lopussa ohjelman päivityksessä huomioidaan mahdolliset lisätarkkailutarpeet. Hakija ei ole pitänyt pöly- ja melutarkkailua tarpeellisena. 15 HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennys Hakija on 6.4.2010 täydentänyt hakemustaan muun muassa tiedoilla muista Klaavunojaa, Oijärveä ja Kuivajokea kuormittavista toiminnoista sekä arviolla niiden ja haetun toiminnan yhteisvaikutuksista, virtaamansäätösuunnitelmalla, teknis-taloudellisella selvityksellä vesien johtamisesta suoraan Kuivajokeen sekä asianosaisten tiedoilla. Hakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Iin kunnassa 30.4. 31.5.2010 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 4.5.2010 Rantapohja-lehdessä. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Pohjois- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (jäljempänä ELY-keskus), Kainuun ELY-keskukselta, Iin kunnalta sekä kunnan ympäristönsuojelu-, terveydensuojelu- ja kaavoitusviranomaisilta. Lausunnot 1. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ELY-keskus on tuonut esille, että maakuntakaavassa on annettu turvesoiden käytöstä yleisiä suunnittelumääräyksiä, jotka tulee ottaa huomioon turvesoiden lupakäsittelyssä: "Turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Turvetuotannon lopettamisen jälkihoidon ympäristövaikutukset tulee käsitellä valvonta- ja lupaviranomaisten kanssa ennen tuotannon päättymistä. Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet." Alueelle ei ole laadittu asema- eikä yleiskaavoja. Alueidenkäyttöyksikön tiedossa ei ole aluetta koskevia maankäyttöhankkeita tai suunnitelmia.
Suunniteltu Karhunpesämaasuon turvetuotantoalue muodostuu kahdesta toisistaan erillään olevasta alueesta. Itäinen alue on luonnontilainen lukuun ottamatta reunaosan ojituksia. Läntinen tuotantoalue on osin metsäojitettua, osin luonnontilaista. Tämä luonnontilainen alue jatkuu luonnontilaisena tuotantoaluerajauksen ulkopuolelle länteen päin. Hakemusasiakirjojen mukaan metsäojitetun alueen pinta-ala on yhteensä 33 ha. Tehtyä kasvillisuusselvitystä voidaan pitää riittävänä. Länsiosan pohjoispuolella olevalla luonnontilaisella suoalueella on suolampi, joka ilmakuva- ja karttatarkastelun perusteella on jo jossain määrin ojitusvaikutuksen alainen (pohjoispuolen turvetuotantoalueen vaikutus, lammesta vedetty oja). Hankkeen vaikutuksia lammen vesitalouteen ei ole arvioitu hakemusasiakirjoissa. Vesilain nojalla alle hehtaarin kokoisten lampien luonnontilaisuuden vaarantaminen on kielletty. Alueen linnusto on selvitetty kertalaskentana linjalaskentamenetelmää käyttäen. Laskennan lopussa säätila heikkeni kartoitusta hankaloittaen. Kun laskentoja on vain yksi ja sekin pesimäkauden myöhäisessä vaiheessa on pesimälinnustosta voitu saada varsin yleispiirteinen kuva. Yhden laskennan menetelmä ei ota huomioon pesimälinnuston ajallista ulottuvuutta. Kartoitukset pitäisi ajoittaa tasaisesti pesimäkauden eri vaiheisiin, jotta esimerkiksi varhain ja toisaalta myöhään pesivät lajit tulevat mukaan. Nyt kesäkuun lopun laskennassa myöhäisestä ajankohdasta johtuen pesinnöissään epäonnistuneet, mutta pesinnän kuitenkin aloittaneet parit jäävät todennäköisesti havaitsematta. Samoin on voinut käydä jo soidinaikansa ohittaneille lajeille. Myöskään Karhunpesämaasuon muutonaikaista merkitystä linnustolle ei ole selvitetty. Pelkästään yhden laskentakerran perusteella suoalueelta on voitu todeta arvokkaita pesimälajeja. Suunnitellun tuotantoalueen itäosan vetiset rimmet ovat selvästi varsin merkityksellisiä lukuisille arvokkaille suolintulajeille, muun muassa pesimäalueena sekä muutonaikaisena levähdys- ja ravinnonhankinta-alueena. Suojelun kannalta arvokkaimpia lajeja ovat kurki, kapustarinta, liro (EU:n lintudirektiivin lajeja) sekä Suomen erityisvastuulajeihin kuuluva valkoviklo. Jo yhden laskennan perusteella kapustarintoja voitiin todeta suuri pesimäpopulaatio. On kyseenalaista ottaa turvetuotantoon näinkin monimuotoinen suoalue, kuin mitä suunnitellun tuotantoalueen itäosa edustaa. Kun puutteellisella ja myöhään ajoitetulla yhdellä laskentakerralla on voitu löytää näin merkittävä määrä merkittäviä suolajeja, tulee suunnitellun tuotantoalueen itäosa jättää kokonaan tuotantotoiminnan ulkopuolelle. Laskennalliset puutteet huomioon ottaen kohteen merkitys linnustolle on selvästi esitettyä suurempi. Hakemuksessa on esitetty tarpeelliset tiedot vesienhoitosuunnitelmasta. Vesistövaikutuksia on arvioitu pitoisuuslaskelmilla Klaavunojan suulla laskussa Oijärveen. Keskivirtaamatilanteessa Karhunpesämaasuon turvetuotanto lisäisi Klaavunojan fosforipitoisuutta arviolta 1 3 µg/l, typpipitoisuutta 35 73 µg/l ja kiintoainepitoisuutta noin 0,2 mg/l. Vaikutukset ovat kuntoonpanovaiheessa suuremmat kuin tuotantovaiheessa. Hankealueen puhdistettujen vesien vaikutus Oijärven vedenlaatuun on hakemuksessa tämän perusteella arvioitu pieneksi. Oijärvessä suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian korkea ravinnepitoisuus ja heikko talviaikainen happitilanne. Vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty lisätoimenpiteitä myös rantojen umpeenkasvun hillitsemiseksi. Hakemuksessa on arvioitu Karhunpesämaasuon vähäinen vaikutus Oijärveen keskivirtaamatilanteissa, mutta ei ole arvioitu vaikutusta ylivirtaama- ja häiriötilanteissa. Kiintoaine- ja ravinnekuormitus 16
2. Kainuun ELY-keskus voi ajoittain lisääntyä siinä määrin, että se lisää Oijärven rehevyyttä, jokisuun liettymistä ja rannan vesikasvillisuutta, vaarantaen siten osaltaan Oijärven tavoitetilan saavuttamista. Ilmakuvan perusteella Oijärvessä Klaavunojan suulla on jo nyt havaittavissa liettymiä ja runsaasti vesikasvillisuutta. Oijärven vedenlaadulla on merkittävä vaikutus myös Kuivajoen vedenlaatuun. Karhunpesämaasuon turvetuotanto aiheuttaisi lisäkuormitusta Oijärveen. Alueen itäisellä osalla on lisäksi luonnon monimuotoisuuden kannalta erityistä merkitystä. Karhunpesämaasuon lähialueella on merkittävä turvetuotannon keskittymä. Lupaa harkittaessa on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 2 ja 4 momentti sekä 6. ELY-keskuksen mukaan hakijalla on useita kymmeniä muita turvetuotantoalueita hallussaan tai lupaprosessissa, joten parempia sijoitusvaihtoehtoja on olemassa. ELY-keskus ei ole puoltanut luvan myöntämistä Karhunpesämaasuolle. ELY-keskus on todennut, että Kuivajoen vesistöalueen vesi on ravinteikasta sekä varsin rauta- ja humuspitoista. Yleiskäyttökelpoisuusluokitukseltaan vesi on keskimäärin tyydyttävää. Veden huono laatu johtuu osin soiden suuresta osuudesta valuma-alueella, mutta myös eri lähteistä tulevasta kuormituksesta. Vesistön keskusjärvi Oijärvi on rehevöitynyt ja sen vedenlaatu on heikko. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Oijärvi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Järven pohjanläheinen vesikerros on ollut toistuvasti talvisin vähähappinen, mistä seuraa pelkistyneiden yhdisteiden purkautuminen sedimentistä vesipatsaaseen. Oijärvestä tuleva huonolaatuinen vesi vaikuttaa heikentävästi myös Kuivajoen tilaan. Kuivajoen vesistöalueella on alkuperäinen harjuskanta, joka on kuitenkin taantunut. Alueen lohikantaa on pyritty elvyttämään osana kansainvälistä SAP-ohjelmaa (Salmon Action Plan). Kuivajoella ja Oijärvellä on merkitystä ainakin alueellisena kalastuskohteena. Joen keskiosalla harjoitetaan etenkin vapakalastusta, mutta jokisuulla myös ammattimaista pyydyskalastusta. Alueelta on raportoitu tyypillisiä ravinne- ja kiintoainekuormitukseen liittyviä haittoja, kuten pyydysten likaantumista. Oijärvellä toteutettiin vuosina 2005 2007 laaja kunnostushanke, jonka tarkoituksena oli muun muassa parantaa järven tilaa vesikasvillisuuden ja kalaston poistolla. Tehokalastusta on hankkeen päätyttyä jatkettu kalatalousmaksujen avulla. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 3.3.2009 antamallaan päätöksellä nro 9/09/1 hylännyt Pieni Hirvisuon turvetuotantoalueen ympäristölupahakemuksen. Ratkaisun perusteluna oli muun muassa se, että hankkeesta olisi aiheutunut Kuivajoessa kalastuksen osalta ympäristönsuojelulain 42 :n 4) kohdassa tarkoitettua yleiseltä kannalta tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista. Oijärveen kohdistuvaa kuormitusta ei tule lisätä. Edellytyksiä luvan myöntämiselle Karhunpesämaasuon turvetuotannolle ei ole, ja hakemus on hylättävä. 17
18 3. Iin kunnanhallitus Kunnanhallitus on esittänyt, ettei Kuivajoen ja Olhavanjoen vesistöjen kuormitusta lisättäisi laajentamalla turvetuotannossa olevia alueita, vaan uusia alueita otettaisiin käyttöön sitä mukaa, kun entisiä poistuu käytöstä. 4. Oulunkaaren ympäristöpalvelut Lausunnon antaja on Iin kunnan terveyden- ja ympäristönsuojeluviranomaisena todennut, että hankealueen läheisyydessä on turvetuotantoa. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 turvetuotantoa ohjataan jo tuotannossa olevalle tai ojitetulle alueelle. Suunniteltu ojittamaton tuotantoalue on valtioneuvoston ohjeen vastainen. Tuotantoalueen vedet johdetaan Oijärveen, Kuivajokeen tai Olhavanjokeen, jotka ovat humuspitoisia ja reheviä vesistöjä. Näin ollen tulisi ratkaista paljonko turvetuotantoa voi vesistöalueella olla, jotta vesistön tila ei huononisi entisestään. Muistutukset 5. Vipulan kalastuskunta, Kukkulan kalastuskunta, Jokikylän kalastuskunta, Kuivajoki ry Muistuttajat, jotka omistavat ja hallinnoivat merkittäviä vesialueita Kuivajoessa, ovat vaatineet Karhunpesämaasuon turvetuotantoalueen ympäristöluvan ja siihen liittyvän toiminnanaloittamisluvan hylkäämistä. Toiminnan aloittaminen luonnontilaisen suon kuivattamisella aiheuttaa vesistölle ja sen kalakannoille sekä suoluonnolle vahinkoja, joita ei jälkikäteen voida korjata siinä tapauksessa, että lupapäätös ei saakaan lainvoimaa. Kuivajoen vesistöalueella oli vuonna 2009 käytössä 2 265 ha turvesoita. Sen lisäksi valmisteltua aluetta oli 30 ha, valmistelussa 18 ha ja 39 ha jo loppuun kaivettua turvesuota, yhteensä 2 352 ha. Uusina soina lupaprosessissa ovat Kastellinaapa ja Karhunpesämaasuo (noin 140 ha) sekä YVA-selvityksissä olevat Ranuan Pyöriäsuo (230 ha) ja Makkara-aapa (467 ha) sekä Oijärven kupeessa sijaitseva Polvisuo (195 ha). Yhteensä näiden pinta-ala olisi noin 2,4 % koko Kuivajoen vesistön valuma-alueesta. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Kivijoen ja Oijärven ekologinen luokka on määritelty tyydyttäväksi ja Kuivajoen hyväksi. Kuivajoen osalta luokitus on veitsenterällä ja niinpä toimenpidesuunnitelmassa tavoitteeksi asetettu hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä edellyttääkin lisätoimenpiteitä vesistön kaikilla osa-alueilla. Oijärvellä tärkeintä on katkaista sen kevättalvisten happikatojen voimistama sisäinen kuormitus, sillä tällä on erittäin suuri merkitys myös Kuivajoen vedenlaatuun. Viime vuosien hoitotoimenpiteillä happivajausta on saatu pienennettyä, mutta tilanne ei vakiinnu ennen kuin järveen tulevaa kuormitusta pystytään oleellisesti vähentämään. Lisäkuormitukseen ei missään tapauksessa ole varaa. Suurin vaikutus vesienhoitosuunnitelmassa ehdotetuilla lisätoimenpiteillä on maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen päästöihin. Pistekuormituksen päästöjen, jollaiseksi turvesoiden kuormitus lasketaan, arvioidaan vähenevän lisätoimenpiteillä ainoastaan 5 %. Käytännössä turvesoiden kuormituksen merkittävämpi alentaminen edellyttää, että vesistöalueelle ei myönnetä ympäristölupia uusille soille. Turveteollisuudella ei voi olla pysy-
vää mandaattia määrätynsuuruiseen toiminta-alaan vesistöalueella, jos se vaarantaa vesistön tilatavoitteen saavuttamisen. Valtioneuvoston vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 2015 sisältää turvesoiden osalta seuraavia tavoitteita: Turvetuotantoalueiden vesiensuojelun tehostamisen ja uusien turvealueiden käyttöönoton tarpeet arvioidaan erityisen tarkoin sellaisilla valuma-alueilla, joilla vesien tilatavoitteet edellyttävät tilan parantamista tai joilla vesien tila uhkaa heiketä turvetuotannon vaikutuksesta. Turvetuotannon sijoittumista suunnataan tuotannossa oleville tai jo ojitetuille alueille välttäen alueiden sijoittumista vesistön tai suojelualueen välittömään läheisyyteen. Turvetuotannon vesistövaikutuksia vähennetään valuma-alueittaisella suunnittelulla. 19 Turvetuotantoalueilla otetaan käyttöön koko elinkaaren vaikutukset huomioonottavaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa vesistökuormituksen minimoimiseksi, ottaen huomioon vesimäärien ja vuodenaikojen vaihtelut. Turvetuotannon vesiensuojelutekniikan ja ympäristöä vähemmän kuormittavan tuotantotekniikan kehittämistä ja tutkimusta edistetään. Tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäyttö suunnitellaan vesiensuojeluvaatimukset huomioon ottaen ja niiden ennallistamishankkeita edistetään. Karhunpesämaasuon käyttöönotto on selkeästi ainakin periaatepäätöksen kahden ensimmäisen kohdan vastainen. Vesistön latvaosien laajat turvekuivatukset 1980 1990-luvuilla vaurioittivat pahoin Oijärven tilaa, joka taas vaikuttaa voimakkaasti Kuivajoen vedenlaatuun ja muun muassa sen kalakantojen lisääntymiseen ja lajisuhteisiin. Oijärveä on nyt muutamia vuosia kunnostettu hoitokalastuksin ja vesikasveja niittämällä, mikä näyttää lieventäneen sen jokatalvisia happikatoja sekä alentaneen hieman vesien ravinnetasoja. Muutoin vesistön vedenlaadussa ei viime vuosina ole tapahtunut suuria muutoksia. Kuivajoen yhteistarkkailuraportissa vuodelta 2002 on Kuivajoen kalastomuutoksista todettu seuraavasti: "Kuivajoen kalansaalis on muodostunut 1980-luvulla pääosin hauesta, mateesta ja harjuksesta. Näitä lajeja saadaan edelleen, mutta särkikalojen kohdalla on tapahtunut selvä muutos: sekä särki- että erityisesti lahnakannat ovat runsastuneet. Koskialueiden kalabiomassasta huomattava osa muodostuu kivisimpusta ja kivennuoliaisesta. Vaikka vielä vuoden 1997 kalastustiedustelun perusteella saatiin myös kohtalainen harjussaalis, harjuksen poikastuotanto näyttää taantuneen voimakkaasti 80-luvulta. Nykyisin Kuivajoen harjuksen poikastiheydet ovat tasolla, jolla niiden luontaista lisääntymistä ei havaita joka vuosi tarkkailussa mukana olevilla koealoilla, vaikka niitä alueella esiintyisikin". Ajallisesti turvetuotannon laajeneminen Kuivajoen vesistöalueella ja suuret kalastomuutokset sattuvat yksiin. Turvetuotannon laajentumisaikoina metsien uudisojitus oli jo lopetteluvaiheessaan, joten kalasto- ja vedenlaatuvaikutukset johtunevat pääosin laajamittaisen turpeenoton vaikutuksista. Myöskään SAP-ohjelman aikana istutettujen lohien luontainen lisääntymi-
nen ei ole odotetulla tavalla onnistunut todennäköisesti samoista syistä, jotka ovat aiheuttaneet harjuksen taantumisen. SAP-ohjelma on jo päättynyt. Sen tavoitteita palauttaa istutusten avulla 50 % joen luontaisesta merilohen poikastuotantokyvystä ei ole saavutettu. Poikasistutuksia jatketaan edelleen, joten Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan av-merkintä Kuivajoen kohdalla on edelleen perusteltu. Maakuntakaavassa av-vesistöä koskevan suunnittelumääräyksen mukaan avmerkinnällä osoitettujen vesistöjen tilaan vaikuttavat toimenpiteet on suunniteltava siten, että arvokkaan vesialueen soveltuvuutta varauksen perusteena oleville eliölajeille ei vaaranneta. Ottaen huomioon vesistön tilan ja maakuntakaavan suunnittelumääräyksen velvoitteen, uusien turvesoiden avaamiselle Kuivajoen alueella ei ole minkäänlaisia edellytyksiä. Erityisesti on pidättäydyttävä uusien luonnontilaisten soiden käyttöönotolta, sillä näiden kuormitus on suurimmillaan suon kuivatusvaiheessa. Muistuttajien vaatimus on, että Kuivajoen vedenlaatu on palautettava tilaan, joka mahdollistaa harjuksen lisääntymisen palautumisen 1980-luvun alun tasolle sekä luontaisesti lisääntyvän lohikannan paluun, jollainen joessa on aikaisemmin ollut. Karhunpesämaasuon ympäristölupahakemus tulee hylätä, sillä se ei täytä ympäristönsuojelulain 42 :n mukaisia luvan myöntämisen edellytyksiä ja on vesienhoitolain 1 ja 21 :n sekä valtioneuvoston periaatepäätöksen vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 -tavoitteiden ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan av-vesistöjen suunnittelumääräyksen vastainen. 6.AA ja BB (Ruohikko RN:o 35:7) Muistuttajat ovat vastustaneet suunnitellun turvetuotantoalueen vesien johtamista Syrjäojan kautta Klaavunojaan. Muistuttajien omistamalla palstalla on luonnontilainen oja ja sen varteen on muodostunut saniaisia kasvavia lehtoja. Alue on tarkastettu metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilöiden kanssa ja sieltä ei esimerkiksi saa kaataa puita. Sen sijaan vedet voisi juoksuttaa maastokorkeutta myötäillen Salmenkankaan itäpuolta. Siellä on muutamia kymmeniä vuosia sitten valmiiksi kaivattu oja, joka myös laskee Klaavunojaan. Silloin ei tarvitsisi runnella kaunista luonnonpuroa. 7. CC (Ranta-aho RN:o 4:18) Lupaa toiminnan aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tuloa ei pidä antaa eikä uutta turvetuotantoaluetta avata, sillä Oijärven vesialue ei sitä enää kestä. Turveyhtiö tulee määrätä puhdistamaan ja korjaamaan vesistölle aiheuttamansa vahingot sekä ennallistamaan kaivamansa suot. Uusia turvetuotantoalueita ei tule ottaa käyttöön, vaan turvetta on nostettava käytössä olevilta alueilta. Uusia turvetuotantolupia ei enää pidä hyväksyä. Oijärvellä turvetuotanto on tuhonnut marjaisat luonnonsuot ja muuttanut arvokkaan vesialueen mutaisiksi lätäköiksi, jotka eivät enää tuota virkistystä, terveyttä tai hyötyä paikallisille asukkaille. Hakijan pitäisi nyt keskittyä uusien turvealueiden rakentelun sijaan jo aiheuttamiansa vahinkojen korjaamiseen. 20