Teorioita suomalaisten juurista Suomalaisten juuria ja heidän alkukotiaan on eri aikoina etsitty monin eri menetelmin. Myös tulokset ovat olleet erilaisia. Käsittelen lyhyesti kuutta erilaista teoriaa: Aspelinin teoriaa, Hackmanin teoriaa, Tvärminne-teoriaa, Jäänreunateoriaa, Mammuttiteoriaa ja Susiluola-teoriaa. Teorioista ensimmäiset neljä ovat todellisia esitettyjä teorioita; viimeiset kaksi ovat potentiaalisia teorioita, jotka mahdollisesti tullaan ennen pitkää esittämään. 1. Aspelinin teorian eli mongoliteorian mukaan Sajanin ja Altain vuoristoissa Mongoliassa oli pronssikaudella esisuomalaisten kulttuuri, jonka väestö siirtyi ensin Keski-Venäjälle ja edelleen Suomeen 700 jkr. (ks. kartta 1, jossa S = Sajan ja A = Altai). Kartta 'Aspelin copy'. Arekeologi Aspelinin käsitys suomalaisten tulosta Suomeen.
Kartta 2. '041' Perinteinen käsitys itämerensuomalaisten saapumisesta Itämerenalueelle. Kartta on Lönnrotin ajatuksiin perustuva Väinö Kaukosen kartta. Teorian perustelut: Monien suomen sukukielten alueiden tiedettiin olevan idässä, ja suomen uskottiin olevan mongolin sukukieli (Castrén 1857). Suomalaisten ajateltiin kuuluvan "keltaiseen rotuun" eli samaan rotuun kuin mm. mongolien (Blumenbach 1775 ja 1795). Mongoliasta oli löydetty kiivipaasia joiden piirtokirjoitusten uskottiin olevan varhaista suomea. Teorian kumoutuminen: Todettiin, että sellaista pronssikautista Mongolian kulttuuria, joka olisi tullut Keski- Venäjälle, ei ollutkaan (Tallgren). Kivipaasien piirtokirjoitusten todettiin olevan turkinsukuista kieltä, ei varhaista suomea (Vilhelm Thomsen). 2. Hackmanin teoria eli uudisasutusteoria syntyi 1800-luvun loppuvuosikymmeninä, ja se alkoi yleistyä varsinkin Hackmanin väitöskirjan (1905) ilmestymisen jälkeen. Teoria oli vuosikymmenet se "virallinen ja oikea" teoria, jota opetettiin Suomen kaikissa kouluissa. Kartta 3. 'Hackman'. Virolais-latvialaisten tarhakalmistojen levikki. Eesti esiajalugu 1982: 214. Teorian perustelut: Varsinkin kalmistotutkimukset osoittivat, että kalmistoja oli siirtynyt ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina Virosta Lounais-Suomeen (Hackman ja Kivikoski) (ks. kartta 3 ja sen tarhakalmistojen levikki).
Lounais-Suomesta löytyi myös virolaista esineistöä, mm. emalisolkia. Suomessa uskottiin olleen asutustyhjiö 500 ekr. 50 jkr. (eli ajateltiin, että uudisasukkaat olisivat tulleet tyhjään maahan ja voivat siis edustaa ensimmäisiä nykysuomalaisten esivanhemmiksi tulkittavia Suomen asukkaita). Viron kielessä ja suomen lounaissuomen murteessa tiedettiin olevan runsaasti samankaltaisuuksia. Teorian kumoutuminen: Löydettiin todisteita, joiden mukaan asutustyhjiötä ei ollutkaan ollut (Meinanderin Dåvits-artikkeli ja Morbyn keramiikka), vaan nykysuomalaisten esivanhemmat olivat asuneet maassa jatkuvasti pronssikaudelta ajanlaskun alkuun (eli maahan mahdollisesti tulleet uudisasukkaat eivät voineet olla ensimmäisiä nykysuomalaisten esivanhempia). Viron kielen ja suomen lounaismurteiden samankaltaisuudet saattoivatkin johtua siitä, että molemmat olivat olleet germaanisen kielen vaikutuksen alaisina (viro saksan ja suomi ruotsin) (vrt. Lauri Postin Helsingin yliopiston vuoden 1955 promootion primustohtorin vastaus). Hackmanin teorian kumoutumisen jälkeen oleelliseksi kysymykseksi tuli: milloin ensimmäiset suomalaiset sitten ovat tulleet (elleivät vuoden 200 jkr. paikkeilla) Suomeen? Perusolettamuksena pidettiin edelleen ajatusta, että suomalaisten on täytynyt tulla maahansa jonkin migraation yhteydessä. 3. Tvärminne-teoria eli Volgalta tulo -teoria. Tvärminnessä järjestettiin vuonna 1980 poikkitieteellinen symposium, jossa pohdittiin suomalaisten juuria. Symposiumin lopulla asiat koottiin ajatuksiksi, joista tässä käytetään nimitystä Tvärminne-teoria. Kartta 4. 'Kuoppakeramiikka'
Diagrammi 1. 'Ypyrä GB' Teorian perustelut: Volganalueen kuoppakeraaminen kulttuurin ajateltiin aiheuttaneen Suomen ja Itämerenalueen tyypillisen kampakeraamisen kulttuurin 4100 3500 ekr. synnyn; synnyn yhteydessä Volganalueelta tulleen väestön uskottiin muodostaneen enemmistön Suomessa ja Itämerenalueella, joten sen voitiin tulkita edustavan "ensimmäisiä (itämeren)suomalaisia". Suomalaisten geeniperimän katsottiin olevan sopusoinnussa Volganalueelta tulon kanssa siinä suhteessa, että suomalaisten geeniperimästä 25 prosenttia oli (Nevanlinnan mukaan) "itäistä"; jäljellä olevasta 75 prosentista oli Nevanlinnan mukaan puolet germaanista ja puolet balttilaista. Teorian kumoutuminen: Riittävää näyttöä ei (ainakaan kaikkien mielestä) saatu väestöjen siirtymisistä jakson 4100-3500 ekr. aikana Volganalueelta Itämerenalueelle. Tosin on myönnettävä, että kaikki suomalaisten juurten etsijät eivät ole hylänneet Tvärminne-teoriaa. Jotkut ovat edelleen sitä mieltä, että suomalaisten esivanhemmat tulivat Volgalta Suomeen kuutisen tuhatta vuotta sitten. Todennäköistä kuitenkin on, että juurtenetsijöiden enemmistö (tämän artikkelin kirjoittajan tapaan) on jo eri kannalla eli Tvärminne-teoria kuuluu "entisiin teorioihin" kuin "nykyisiin teorioihin"? 4. Jäänreunateorian alullepanijana Suomessa oli Milton Nuñez (1987). Teoriaa voidaankin nimittää myös Nuñezin teoriaksi.
Kartta 5. 'Nunez'. Teorian pääajatukset: Nyt vapauduttiin ennakko-oletuksesta, jonka mukaan suomalaiset ovat tulleet maahansa jonkin migraation yhteydessä. Nyt suomalaisten tulkittiin asuneen maassaan "aina" eli heidän tulleen maahansa heti, kun mannerjää oli Suomen alueelta väistynyt. Mannerjään eteläpuolisten väestöjen ajateltiin yleisemminkin seuranneen mannerjään eteläreunan vetäytymistä ja siirtyneen vähitellen (keskimäärin noin 100-150 m/v: nopeudella) ja huomaamattomasti jäänjättömaalle. Jäänjättömaalle siirtyneet asukkaat olivat yleensä aikaisemmin asuneet vastaavalla kohdalla mannerjään reunan eteläpuolella. Ensimmäiset jääkauden loppuvaiheen Suomeen tulijat olivat nykyisten asukkaiden geneettisiä esivanhempia eli "suomalaisia", jotka edellä sanotun perusteella olisivat jääkauden aikana asuneet vastaavalla kohdalla jäänreunan eteläpuolella eli lähinnä Keski-Venäjällä (ks. kartan 10 alueet Desna, Kostenki Avdeevo ja Kapova) Kyseinen Jälki-Svidryn (Krasnosilljan) väestö lienee ollut geneettisesti ja ehkä myös kielellisesti verraten yhtenäinen. Alueen pohjoisosissa oli vallitsevana Y-kromosomin haploryhmä N3 ja sen eteläosissa haploryhmä R1a. Pohjoisosat olivat osa laajaa mammutinmetsästäjien aluetta, joka ulottui Koillis-Siperiaan. Pauli Saukkonen olettaa, että Euroopan N3-alueen ja R1a-alueen kielet olivat suomensukuisia (Saukkonen 2005). Pohjois-Euroopan uudelleenasuttaminen tarkoitti Euroopan itäisessä puoliskossa sitä, että "jälki-svidryläiset" siirtyivät jäänjättömaalle. Heidän siirtymisensä alkoi noin vuonna 13 500 ekr. Ks. kartta 9.
Kartta 8. Kartta 9. Kartta 10. Kun mannerjään eteläreuna siirtyi vähitellen jakson 13 500 9000 ekr. aikana yhä pohjoisemmas ja kun jäänreunan lähistön asukkaat seurasivat jäänreunaa, he todennäköisesti käyttivät kulkureitteinään suuria jokia. Nämä olivat sopivia sekä kesä- että talviaikaiseen liikkumiseen. Vuoden 13 500 ekr. aikaiselle jääreunalle pääsi etelästä varsinkin Dnepriä pitkin ja idästä varsinkin Volgaa pitkin. Molemmat suuret joet johtavat Valdain ylängölle, ja onkin luultavaa, että Valdain alue toimi jääkauden loppuvaiheessa väestöjen kokooma-alueena. Toinen pienempi kokoomaalue sijaitsi todennäköisesti Vologdan ylängöllä. Kun jäänreuna vuoden 13 500 jkr. jälkeen alkoi vetäytyä kohti luodetta kummankin kokooma-alueen väestöillä oli taas käytettävissään suuria jokia: he voivat kulkea Nemeniä ja Väinäjokea pitkin Itämerelle, Velikajaa Peipusjärveä Narvajokea pitkin Suomenlahdelle ja Lavatia Olhavaa pitkin Laatokalle, ja heillä oli myös jokireitti Vologdan alueelta Äänisjärvelle. Karttaan 10 on merkitty ne pääjoet, joita mm. "tulevilla itämerensuomalaisilla ja eteläsaamelaisilla" oli käytettävissään. Suomen ensimmäiset asukkaat. Suomen ja suomalaisten kannalta ratkaiseva vaihe oli vuosituhat 9000-8000 ekr. Tällöin Pohjois-Euroopan uudelleenasuttaminen saavutti Suomen alueen, ja Suomi sai ensimmäiset asukkaansa. Kartta 11. Kartta 12.
Jakson 13 500 9000 ekr. aikana jäänjättömaalle oli kehittynyt erityisesti kolme oleellista kulttuurialuetta: Kunda, Butovo (tai Butovo Jenevo) ja Veretje (tai Aunus); ks. kartta 11. Kaikki edustivat myöhäisiä jälki-svidryläisiä kulttuureja, joiden väestöt olivat peräisin kartan 8 jälki-svidryn alueelta. Kun väestöä vuosituhannen 9000 8000 ekr. aikana siirtyi Suomen alueelle, olivat tärkeimpinä lähtöalueina Kundan ja Veretjen kulttuurien alueet. Tämän mukaan ensimmäiset Suomen asukkaat tulivat siis joko etelästä (Kundan kulttuurin ja erityisesti sen Pullin asuinpaikan alueelta) tai idästä (Veretjen eli Aunuksen kulttuurin alueelta). Vuosituhannen 9000 8000 ekr. aikana Suomessa asui väestöä lähes joka puolella senaikaisia asumiskelpoisia alueita; erityisesti heitä asui eteläisessä ja kaakkoisessa Suomessa; ks. kartta 12. Mauri Rastas: Jälkiswidryläinen Butovo-kulttuuri ajoitetaan kokonaisuudessaan 10.200-5.800 cal ekr, mistä erotetaan varhais- ja keskivaiheet 10.200-7.600 cal ekr, eli on alkanut jo Swidry-kulttuurin aikaan ylä- Volgalla. Butovo on saanut vaikutteita paikalliselta paleoliittiselta asujaimistolta. Kunda- ja Butovo-kulttuurit olivat kosketuksessa lyhyen aikaa. Pääasiassa jälkiswidryläisiin kulttuureihin kuuluu yhtenäinen Kunda-Butovon kulttuuripiiri, johon lasketaan seuraavat kulttuurit: Kunda, Butovo, Yenevo, Veretje ja Resseta. 5. Mammuttiteoria Kuten nykyään jo yleisesti tiedetään, Pohjois-Euroopan lämpötila vaihteli jääkauden aikana niin paljon, että Suomi oli ajoittain täysin vapaa jäätiköstä. Pohjois-Euroopan lämpötiloja 50 000 vuoden ajalta osoittavan käyrän (diagrammi 2) yhteyteen on piirretty vaakasuora viiva havainnollistamaan Suomen kannalta ratkaisevaa lämpötilaa: kun lämpötila oli korkeampi kuin viivan osoittama, Suomi oli jäästä vapaa, mutta kun lämpötila oli viivan edellyttämää matalampi, Suomi oli jäätikön peittämä. Todisteita siitä, että Suomi on ollut jääkauden aikana jäästä vapaa, on saatu sekä mammutinluulöydöistä että siitepölylöydöistä. Karttaan 20 on merkitty Suomen mammutinluulöydöt niinä vuosilukuina, joiden osoittamina aikoina mammutit ovat näillä alueilla eläneet. Kysymyksessä ovat luista tehdyt radiohiiliajoitukset, jotka osoittavat vuosia ennen nykyaikaa. Suomen asukkaiden kannalta oleellinen kysymys on luonnollisesti: oliko Suomen alueella jääkauden lämpiminä kausina myös ihmisiä? Olisi luonnollista, että täällä oli ihmisiä; tarjosivathan mammutit jääkauden ihmiselle runsaan ja varman ravinnonsaannin, eli voisi odottaa periaatteen "missä mammutteja, siellä myös ihmisiä" pitäneen paikkansa. Ihmisen luut ovat niin paljon pienempiä ja hennompia kuin mammutin luut, että ne ovat jäätikön laajentumisten ja supistumisten yhteydessä huuhtoutuneet pois. Jos joskus kuitenkin onnistutaan löytämään ihmisenkin luita samoilta kausilta, joilta on löydetty mammutin luita, on suomalaisten juurien etsijän seuraavaksi kysyttävä: voisivatko nämä ihmiset olla nykysuomalaisten esivanhempia? Vastaus riippuu siitä ajasta, jolta luut olisivat peräisin. Jos ne olisivat
selvästi kauempaa kuin 40 000 vuoden takaa, ne eivät voisi edustaa suomalaisten (eivätkä muidenkaan nykyeurooppalaisten) esivanhempia; ne olisivat todennäköisesti neandertalien luita. Jos ne olisivat 40 000 28 000 vuoden takaa, ne voisivat olla joko suomalaisten (tai muiden nykyeurooppalaisten) tahi neandertalilaisten luita; ja jos ne olisivat ajallisesti lähempää kuin 28 000 vuoden takaa, ne olisivat kuuluneet nykyeurooppalaisille ja voisivat edustaa nykysuomalaisen esivanhempia. Jos suomalaisten geneettisiä esivanhempia on asunut Suomessa jääkauden lämpiminä kausina, heidän on aina välillä ollut pakko lähteä Suomesta kylmyyden ja jäätikön laajenemisen takia. Heiden pakosuuntaansa on ollut kaakko, eli he ovat vetäytyneet kohti Etelä-Venäjää ja Ukrainaa. Itä-Euroopassa on ollut Ukrainan refugi, ja sillä on ollut oma levittäytymisalueensa. Tämä (samoin kuin kahden muun tärkeän refugin, Iberian ja Balkanin, alueet) nähdään kartasta 21. On todennäköistä, että ihmiset, eläimet ja kasvit ovat liikkuneet pohjois-etelä -suuntaisesti kunkin refugin alueilla aina sen mukaan, mikä on ollut jääkauden aikainen lämpötila. On mahdollista esimerkiksi, että suomalaisten esivanhempia on asunut Suomessa useaan otteeseen jääkauden aikana. "Mammuttiteoria" kuuluu kuitenkin tuleville juurtenetsijöille. Nykyisten tietojen varassa toimivat suomalaisten juurten etsijöille riittää se, että he tiedostavat tulevaisuudessa odottavan kysymyksen: tuleeko Suomesta löytymään ihmisluita tai muita todisteita siitä, että täällä on asunut ihmisiä jääkauden lämpiminä kausina? Jos todisteita löytyy, suomalaisten juuret työntyvät syvälle jääkauden aikaan eli kymmenien tuhansien vuosien päähän. Diagrammi 2. Kartta 20.
Kartta 21. 6. Susiluola-teoria Vielä kauemmas kuin jääkauden lämpimiin kausiin suomalaisten juuret saattavat työntyä, jos Kristiinankaupungin Susiluolaa (ks. kartta 22) koskevat tutkimukset päätyvät sellaiseen tulokseen, että luolassa todella on asunut ihmisiä jo eem-kaudella yli 100 000 vuotta sitten. Toistaiseksi asiaa ei ole pystytty ratkaisemaan (Schulz 2005, Matiskainen 2005, Kinnunen 2005, Rydman 2005). Ydinkysymys on: ovatko ne kiviesineet, joita luolasta on löydetty, ihmisen muovaamia eli artifakteja vai ovatko ne luonnon muovaamia eli geofakteja. Jos ne osoittautuvat ihmisen muovaamiksi tai jos jollakin muulla tavalla pysytään todistamaan, että Susiluolassa on mainittuna aikana asunut ihmisiä, työntyy ensimmäisten Suomen asukkaiden takaraja ehkä satojenkin tuhansien vuosien päähän nykyajasta. Tällöin tosin kysymyksessä eivät voi olla nykysuomalaisten geneettiset esivanhemmat, sillä näin varhaisina aikoina Euroopassa ei vielä asunut nykyihmisiä; täällä asuin mm. neandertaleja (joita ei pidetä nykyihmisten geneettisinä esivanhempina vaan omana erillisinä ihmislajinaan). Nyt siis juurtenetsijän tutkimustavoitteen muodostavat "Suomen alueen ensimmäiset asukkaat", eivät "suomalaisten vanhimmat esivanhemmat". Kartta 22.
Tiivistelmä. Olen edellä käsitellyt kaikkiaan kuutta erilaista suomalaisten juuria koskevaa teoriaa; neljä niistä on siinä mielessä todellisia, että ne on ainakin jossin muodossa todella esitetty; kaksi on sellaista potentiaalista teoriaa, että ne saatetaan tulevaisuudessa esittää (olettaen, että löytömateriaali ja sen tulkinta kehittyvät tietyllä tavalla). Nämä ovat numeroituina yhdestä kuuteen diagramissa 3. Diagrammista selviävät teorioista käyttämieni nimitysten lisäksi myös kunkin teorian tärkein väittämä ja se aika, jolloin suomalaiset ovat teorioiden mukaan Suomeen tulleet. Tulevaisuuteen kuuluvien potentiaalisten teorioiden järjestysnumerot on varustettu kysymysmerkein. Diagrammi 3. Esitetyille teorioille on tyypillistä se, että niiden pääkysymys on Missä ja milloin asuivat Suomen ensimmäiset asukkaat? Ratkaisevat kaksi käsitettä ovat siis Suomen maa-alue, lähinnä Suomen nykyinen tai 1930-luvun alue, ja ne ensimmäiset ihmiset, jotka tälle alueelle tulivat ja täällä asuivat. Se kysymys, joka on käsillä olevan kirjan pohjana ja jota tässä kirjassa pääasiassa käsitellään on hiukan toinen; se on: Mistä ja milloin ovat nykyisten suomalaisten geneettiset esivanhemmat tulleet Suomeen? Kysymys on tarkkaan ajatellen toinen kuin se kysymys, johon aikaisemmat kuusi teoriaa pyrkivät vastaamaan.
Ei siis ihme, että käsillä olevassa kirjassa, jossa pyritään vastaamaan viimeksi esitettyyn kysymykseen, vastaukset ovat toiset kuin edellä käsitellyssä kuudessa teoriassa. Kysymyksenasettelun (ja myös vastausten) muuttumisen ovat saaneet aikaan erityisesti ne kehitykset, jotka ovat muutaman viime vuosikymmenen aikana tapahtuneet genetiikassa. Genetiikkaan on syntynyt uusi tutkimusalue, jota voidaan nimittää "toisvanhempaiseksi" eli uniparentaaliseksi populaatiogenetiikaksi.