Päivitetty C. Suomalainen näkökulma

Transkriptio

1 110 Päivitetty C. Suomalainen näkökulma Tiedosto 'Mistä me olemme tulleet 4' Jääkaudenaikaiset suomalaisten esi-isät Jääkaudella nykyisen Suomen alue oli suuren osan ajasta parikilometrisen jäätikön peittämä. Alue oli tosin jääkauden lämpiminä kausina (interstadiaaleina) jäätiköstä vapaa, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole varmaa tietoa siitä, oliko Suomi näinä aikoina myös ihmisen asuttama; mammutteja ja peuroja täällä kyllä tiedetään silloin olleen. Jossain suomalaisten geneettisten esi-isien täytyi kuitenkin jääkaudenkin aikana olla. Edellä esitetyn skenaarion mukaan Aurignac-kulttuurin aikana ( vuotta sitten) suomalaisten esi-isien klaaneista vain yksi, R-klaani, asui jo Euroopan puolella. Nykysuomalaisten miesten yleisimmät esi-isät, N3-klaanin miehet, eivätkä myöskään nykysuomalaisissa miehissä noin 25 prosentin osuuden omaavat I-klaanin miehet olleet vielä ehtineet Eurooppaan: N3-klaanin miehet asuivat vielä Uralinalueella ja I-klaanin miehet Anatoliassa (nykyisessä Turkissa). Myöskään nykyisten suomalaisten miesten kolmen harvinaisen klaanin edustajia ei vielä ollut Euroopassa: E-klaanin miehiä oli Afrikassa (sekä Marokossa että nykyisessä Egyptissä), J-klaanin miehiä Välimeren itärannikolla, ehkä nykyisen Libanonin Israelin alueella ja G-klaanin miehiä Kaukasuksella ja sen kaakkoispuolella. Gravette-kulttuurin aikana ( vuotta sitten) nykyisten suomalaisten miesten esi-isiä oli N-klaanin miehissä Koillis- ja Itä-Euroopassa, mutta heitä oli nyt myös kahdessa eri sekaväestössä (ks. edellä oleva kartta 62'Y R ja 15 aluetta'): a) luoteisryhmässä, "Ranskan ryhmässä" R1b+I1a+I1c ja b) kaakkois-ryhmässä, "Ukrainan ryhmässä" R1a+(I1a)+(I1c). (Väite perustuu siihen, että kaikkia kyseessä olevia haploryhmiä esiintyy nykyisissä suomalaisissa miehissä.) Luoteisryhmä ja kaakkoisryhmä eivät kuitenkaan siirtyneet aivan sellaisinaan Suomeen, sillä ryhmissä tapahtui ainakin jonkin verran sekoittumista ennen pohjoiseen tuloa: Ranskan ryhmän miehiä siirtyi Maglemosen kulttuurista Itämeren etelärantaa pitkin Baltiaan Nemenin ja Kundan kulttuurien alueille, ja kaakkoisryhmän miehiä siirtyi Ukrainan alueelta nykyisen Saksan alueelle. Näihin vastakkaissuuntaisiin siirtymisiin viittaa se, että mm. Skandinaviassa on melko runsaasti Ukrainan refugista peräisin olevan R1aklaanin miehiä ja Baltiassa vastaavasti on melko paljon Iberian refugista peräisin olevan R1b-klaanin miehiä. Suomalaisten miesten y-kromosomin haploryhmät Suomen yleisimmät y-kromosomin haploryhmät ja niiden frekvenssit ovat viimeisimmän tutkimuksen (Lappalanen et al. 2006) mukaan seuraavat: N %,

2 111 I1a %, R1a 7.09 % R1b 3.73 % Näiden neljän lisäksi Suomessa esiintyy ainakin seuraavia harvinaisia haploryhmiä, joiden frekvenssit ovat alle 1 %:n: I1c 0.75 %, I1b 0.19 %, N % Q 0.19 % Jäljelle jäävä 1.48 % koostuu näitäkin harvinaisemmista ryhmistä, mm. ryhmistä E3b, J, K ja P*. Taulukosta C'kolme tutkimusta' nähdään suomalaisten miesten haploryhmien frekvenssit sellaisina, joina ne esiintyvät neljässä eri tutkimuksessa. Taulukko C'kolme tutkimusta'. Suomalaisten miesten y-kromosomin haploryhmien esiintymisfrekvenssejä edustavat prosentit neljän eri tutkimuksen mukaan. Tutkimukset ovat Rosser et al. 2000, Zerjal et al. 2001, Rootsi et al ja Lappalainen et al Taulukkoon on laskettu joissakin tapauksissa myös neljän tutkimuksen keskiarvot (vaikkakaan keskiarvoilla ei ole lähtökohtana olevien lukujen eriluontoisuuden takia suurta merkitystä). Rosser 2000 Zerjal 2001 Rootsi 2004 Lappal keskiarvo N N I I1a I1b 0.19 I1c 0.75 R1a (R1a1) R1b E3b K/K* (xn3,p) P* (xr1a) 0.19 DE 0.37 Y* (xa,d,e,i,j,k) 0.75 Q 0.19 yht vaihteluväli noin Suomalaiset miehet heterogeeninen joukko Suomalaiset miehet eivät ole kuitenkaan isälinjoiltaan aivan samanlaisia eri puolilla Suomea. Y-kromosomin haploryhmien frekvensseissä on selviä eroja. Tähän tulokseen on tullut mm. tutkijaryhmä Lappalainen et al. (2006), joka tutki sitä, kuinka suuri osa länsisuomalaisista ja itäsuomalaisista miehistä edustaa kutakin haploryhmää (ks. myös Kittles 1999). Tutkimuksen piiriin kuului kartan 73'Y Lappalainen S alueet' osoittamat yhdeksän aluetta, joista viiden katsottiin edustavan länsisuomalaisia ja neljän itäsuomalaisia miehiä.

3 112 Kartta 73'Y Lappalainen S alueet'. Tutkimuksessa Lappalainen et al mukana olleiden länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten väestöjen alueet. EP = Etelä-Pohjanmaa, RP = ruotsinkielinen Pohjanmaa, SK = Satakunta, H = Häme, LS = Lounais-Suomi, EK = Etelä-Karjala, PK = Pohjois- Karjala, PS = Pohjois-Savo ja PPM = Pohjois-Pohjanmaa. (Tutkimuksessa Pohjois-Pohjanmaa tulkittiin itäsuomalaiseksi, mutta pikemminkin se on lännen ja idän välistä siirtymäaluetta. Tämä näkyy myös tutkimuksen tuloksista.) Tulokset näkyvät kuvan 26'ZZZZ' pylväistä. Länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten miesten selvimmän eron nähdään olevan se, että länsisuomalaisten miesten haploryhmän I1a frekvenssi (pylväiden sininen väri) on noin kaksi kertaa suurempi (40 %) kuin itäsuomalaisten (19 %), ja vastaavasti haploryhmän N3 frekvenssi (keltainen) on länsisuomalaisissa miehissä selvästi matalampi (41 %) kuin itäsuomalaisissa (71 %). Länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten miesten väliset erot ovat tässä suhteessa niin selvät, että kahden haploryhmän frekvenssit ovat jopa toisensa poissulkevat: haploryhmän I1a frekvenssien vaihteluväli on lännessä % ja idässä % ja haploryhmän N3 frekvenssien vaihteluväli on lännessä % ja idässä %. Erot perustuvat siihen, että Länsi-Suomeen on tullut enemmän miehiä lännen suunnalta (erityisesti Ruotsista), jossa haploryhmän I1a frekvenssit ovat korkeita, ja Itä-Suomeen idän ja kaakon suunnalta, jossa haploryhmän N3 frekvenssit ovat korkeita. Länsi-Suomi Itä-Suomi koko Suomi

4 113 Kuva 26'ZZZZ'. Länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten miesten sekä kaikkien suomalaisten miesten y-kromosomin haploryhmien frekvenssejä. Keltainen = N3 (Siperian refugi); ruskea R1a (Ukrainan refugi); sininen I (Balkanin refugi); punainen R1b (Iberian refugi) ja valkoinen = muut. Eri puolilta Suomea kotoisin olevien miesten haproryhmien frekvenssit näkyvät yksityiskohtaisemmin kuvan 27'Y pros...' pylväistä. N3:lla on erityisen alhainen (26 40 %) ja melkein "ruotsalaistyyppinen", frekvenssi eteläisellä (suomenkielisellä ja ruotsinkielisellä) Pohjanmaalla sekä Satakunnassa. Selitys on todennäköisesti se, että alueelle on tullut miehiä Ruotsista (jossa vastaava prosentti on vieläkin alhaisempi). Ruotsista tulleisiin miehiin viittaavat myös samojen pohjalais- ja satakuntalaisalueiden korkeat I-prosentit %. Tässä suhteessa yllättävää on se, että Lounais-Suomessa N3-prosentti on verraten korkea (60 %) ja I- prosentti verraten matala (28 %), vaikka Lounais-Suomen odottaisi olevan erityisesti sitä aluetta, jonne ruotsalaismiehiä (Ivarin poikia) olisi tullut eniten. Länsisuomalaiset väestöt: EP RP SK H LS

5 114 Itäsuomalaiset väestöt: EK PK PS PPM Kuva 27'Y pros...' Länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten miesten y-kromosomin haploryhmien frekvenssit. Keltainen = N3 (Siperian refugi), ruskea = R1a (Ukrainan refugi), sininen = I (Balkanin refugi), punainen = R1b (Iberian refugi), valkoinen = muut. EP = Etelä-Pohjanmaa, RP = ruotsinkielinen Pohjanmaa, SK = Satakunta, H = Häme, LS = Lounais-Suomi, EK = Etelä-Karjala, PK = Pohjois-Karjala, PS =Pohjois-Savo, PPM = Pohjois- Pohjanmaa. Suomalaismiesten lähtöalueet ja tulosuunnat Siitä, kuinka paljon suomalaisten miesten esi-isiä on tullut lännestä ja kuinka paljon idästä, ei ole täysin varmaa ja tarkkaa tietoa. Kysymystä ei kuitenkaan ole nykyään enää täysin mahdotonta ratkaista. Apuna voidaan käyttää mm. taulukkoa D'Y haploryhmät Suomessa', josta ilmenee, mitä haploryhmiä suomalaisten miesten y- kromosomit edustavat eli mihin y-klaaneihin suomalaiset miehet kuuluvat. Tiedetäänhän toisaalta ainakin suurin piirtein, miltä suunnilta haploryhmät ja y- klaanit ovat peräisin. Taulukko D'Y haploryhmät Suomessa'. Taulukon luvut perustuvat tutkimukseen Lappalainen et al Taulukon haploryhmien tulosuuntia on neljä: 1) Siperia ja Koillis-Eurooppa: N3, N2 ja Q 2) Baltia ja muu Itä-Euroopa: I1b ja R1a1 3) Skandinavia ja Länsi-Eurooppa: I1a, I1c, R1a1 ja R1b 4) Afrikka, Lähi-itä ja Aasia: Y*, DE, K* ja P* lähtöalue haploryhmä/ klaani Länsi- Suomi Itä- Suomi koko Suomi Siperia ja Koillis-Eurooppa N3 41,30 70,92 58,21 N2 0,87 0,00 0,37 Q 0,00 0,33 0,19 yhteensä N3+N2+Q 42,17 71,25 58,77 Baltia ja muu Itä-Eurooppa R1a1 8,70 5,88 7,09 I1b 0,43 0,00 0,19

6 115 yhteensä R1a+I1b 9,13 5,88 7,28 Skandinavia ja Länsi-Eurooppa I1a 40,00 18,95 27,99 R1b 5,22 2,61 3,73 I1c 0,87 0,65 0,75 yhteensä I1a+R1b+I1c 46,09 22,21 32,47 muut (Afrikka, Lähi-itä ja Aasia) Y*,DE,K*,P* 2,60 0,66 1,48 kaikki yhteensä 99,99 100,00 100,00 Suomalaismiesten y-klaaneista tiedetään nyt mm. seuraavat asiat: 1) Suomalaismiehistä noin % (keskiarvo noin 58 %) edustaa N3-klaania, joka jo alkujaan oli koilliseurooppalainen ja/tai uralilainen. Klaanin jääkaudenaikainen refugi sijaitsi Siperiassa. 2) Suomalaismiehistä noin % edustaa I-klaania, jonka enemmistö (ehkä noin 12 prosenttiyksikköä?) asui jääkaudella (tarkemmin vuotta sitten) läntisessä Euroopassa eli Iberian refugissa ja vähemmistö (ehkä noin 6 prosenttiyksikköä?) eteläisessä Euroopassa eli Balkanin refugissa (vrt. edellä oleva kartta 61'Y R ym tulo'. Tämän klaanin jäsenten enemmistö on tullut Suomeen lännestä (lähinnä Ruotsin kautta); heidän vähemmistönsä on tullut Suomeen idästä (lähinnä nykyisen Venäjän, Viron ja muiden Baltian maiden kautta). Lännestä tulijat edustivat alaklaaneja I1a ja I1c ja idästä tulijat pääasiassa alaklaania I1b. 3) Suomalaismiehistä noin 6 9 % edustaa R1a-klaania, joka jääkauden aikana asui Itä-Euroopassa, sen Ukrainan refugissa. Klaani on tullut Suomeen todennäköisesti edellä mainitun I-klaanin itäeurooppalaisen vähemmistön (alaklaanin I1b) mukana ja sen kanssa yhtenäisen väestön muodostaen lähinnä nykyisen Venäjän, Viron ja muiden Baltian maiden kautta. 4) Suomalaismiehistä noin 3 5 % edustaa R1b-klaania, joka jääkaudella asui läntisessä Euroopassa. Tämä klaani on tullut Suomeen lännestä edellä mainitun I- klaanin länsieurooppalaisen enemmistön (alaklaanien I1a ja I1c) mukana ja sen kanssa yhtenäisen väestön muodostaen; tulo Suomeen on tapahtunut lähinnä Ruotsin kautta kolmessa vaiheessa (kantagermaanien, kantaskandinaavien ja muinaisruotsalaisten/suomenruotsalaisten vaiheissa). 5) Suomalaismiehistä noin 1 % edustaa E3b-klaania, joka saapui Balkanille vasta maanviljelyksen yhteydessä 7500 kal. ekr. Klaanin miehiä levittäytyi sekä läntiseen että itäiseen Eurooppaan (ks. edellä olevat kartat 64'Y Semino harm' ja 65'Y Semin. harm'), ja se lienee tullut myös Suomeen kahta tietä: puoliksi läntisen (lähinnä Ruotsista tulleen) maanviljelyksen ja puoliksi itäisen (lähinnä nyky-venäjän alueelta tulleen) maanviljelyksen mukana. 6) Ne harvat suomalaismiehet, jotka edustavat J-klaania, ovat E3b-klaanin miesten tavoin muinaisia maanviljelijöitä, joita maanviljelyksen Suomeen-tulon yhteydessä kuului sekä Ruotsista että Venäjältä tulleiden maanviljelijöiden joukkoon. Jos ei kiinnitetä huomiota siihen, missä Suomessa nyt asuvien miesten esi-isät ovat asuneet jääkauden aikana, vaan katsotaan vain, kummasta pääsuunnasta "idän

7 suunnalta" (taulukon Siperiasta ja Koillis-Euroopasta sekä Baltiasta ja muusta Itä- Euroopasta) vai "lännen suunnalta" (taulukon Skandinaviasta ja Länsi-Euroopasta) suomalaismiesten esi-isät ovat tulleet, voidaan tehdä seuraavat laskelmat: a. Idän suunnalta ovat tulleet haploryhmät N3, N2, R1a ja I1b sekä lisäksi eräät muut pikku ryhmät; tämän ryhmän prosenttiosuudet ovat % ja summa %. b. Lännen suunnalta ovat tulleet haploryhmät I1a, I1c ja R1b; näiden prosenttiosuudet ovat % ja summa %. Laskelmat antavat siis tulokseksi, että suomalaisista miehistä kaksi kolmannesta on peräisin idän suunnalta ja yksi kolmannes lännen suunnalta. Ks. kartta 74'Y suom 2 suuntaa'. 116 Kartta 74'Y suom 2 suuntaa'. Suomalaisten miesten kaksi tulosuuntaa. Kartan mukaan Suomen miehistä on tullut kaksi kolmasosaa itä kaakosta ja yksi kolmasosa lännestä. Itä kaakosta tulleita miehiä edustaa kaksi laajahkoa ja kolme suppeaa ryhmää; vrt. kartan merkinnät N3, R1a, (N2), (I1b) ja (muita). Lännestä tulleita edustaa kaksi laajahkoa ryhmää ja yksi suppea ryhmä; vrt. kartan merkinnät I1a, R1b ja (I1c). Taulukon 'Y haploryhmät Suomessa' ja sen pohjana olevan tutkimuksen Lappalainen et al perusteella voidaan laatia yksityiskohtaisempikin kartta suomalaisten miesten tulosta Suomeen. Karttaan 75'Y suom tulot' on merkitty kaikkiaan yhdeksän eri miesryhmän tulot Suomeen. Kartasta 76'Refugeja 4 e väri nuol' käy ilmi, kuinka suuri määrä nykysuomalaisten miesten isälinjoista on peräisin kustakin neljästä refugista. Suomalaisista miehistä 59 % on peräisin Siperian refugista, 29 % Balkanin refugista, 7 % Ukrainan refugista ja 4 % Iberian refugista.

8 117 Kartta 75'Y Suom tulot b'. Suomalaisten miesten tulosuunnat. Tulosuunnat on määritetty kymmenkunnan haploryhmän todennäköisen syntyalueen perusteella. Karttaan on lisätty haploryhmät E3b ja J2 (joita ei ole taulukossa 'Y haploryhmät Suomessa'). Jos jätetään haploryhmiä P*, K*, E3b ja J2 koskeva prosenttiluku 1.48 käsittelyn ulkopuolelle, on suomalaisista miehistä tullut idän suunnalta % ja lännen suunnalta %. Kartta 76'Refugeja 4 e väri nuol'. Nykysuomalaisten miesten esi-isien tulo neljän eri refugin alueelta Pohjois-Euroopan uudelleenasuttamisen yhteydessä ja sen jälkeen. Nuolia ei ole tarkoitettu osoittamaan väestöjen siirtymisten tarkkoja reittejä; esimerkiksi klaanien I1a ja I1c reitti kulki Balkanilta ensin Ranskaan ja sieltä eteläiseen Skandinaviaan. Ohuemmat viivat osoittavat, miltä suunnilta refugien väestöt ovat saapuneet Eurooppaan. Suurin prosenttilukuja koskeva epävarmuustekijä on se, että luvut ovat vääristyneitä niiden pullonkaula- ja drift-kehitysten takia, joita alueilla ilman muuta on tapahtunut. Toinen epävarmuustekijä on se, että tässä vaiheessa ei ole ollut mahdollista ottaa

9 huomioon niitä väestöjen sekoittumisia, joita tapahtui lännen ja idän välillä, kun Maglemosen länsieurooppalaista väestöä siirtyi itään ja Jälki-Svidryn itäeurooppalaista väestöä länteen mm. nykyisen Saksan alueelle. (Sekoittumisia tapahtui erityisesti "Keski-Euroopan portin" auettua noin vuonna kal. ekr.; Wiik 2004: 30.) Kuvassa 28'Y vuosirenkaat N3, I, R1a, R1b' on pyritty havainnollistamaan yleisimmän neljän suomalaisten miesten ryhmän y-kromosomin haploryhmiä ja mutaatioita. Kun puun vuosirenkaat analysoidaan uloimmasta sisimpään, saadaan selville miesryhmän y-kromosomin haploryhmien kehittymiset ja voidaan projisoida miesryhmien liikkeet tavalliselle kartalle. Ks. kartta 77'y reitit suom c'. 118 Kuva 28'Y vuosirenkaat N3, I, R1a, R1b'. Yleisimmän neljän suomalaisen miesryhmän y- kromosomin eri aikoina syntyneiden kerrostumien havainnollistus puun vuosirenkaina. Kirjainsymbolit viittaavat haploryhmiin (esim. N3, N, NO, K jne.), jotka ovat syntyneet tapahtuneiden mutaatioiden (esim. TatC, M231, M214, M9 jne.) tuloksina. Esimerkiksi merkintä N3-TatC viittaa haploryhmään N3, jonka on synnyttänyt mutaatio TatC. Aika kulkee uloimmasta vuosirenkaasta sisimpään siten, että sisin vuosirengas edustaa Aatamia (jonka ajatellaan syntyneen vuotta sitten) ja uloin rengas nykyaikaa. Ne maantieteelliset alueet, joilla kyseisten mutaatioiden voi ajatella tapahtuneen, näkyvät kartasta 77'Y reitit suom c copy'.

10 119 Kartta 77'y reitit suom c'. Suomalaisten miesten reitit. Kirjaimet tarkoittavat haploryhmiä, joiden kautta suomalaiset miehet ovat kehittyneet. Ohuemmat viivat osoittavat muita myöhempiä reittejä, jotka kuuluivat maanviljelijöiden haploryhmille E3b, G2 ja J2; näiden frekvenssit ovat Suomessa erittäin alhaiset. Kuinka länsieurooppalaisia tuli Suomeen? Länsieurooppalaista (lähinnä kartan 62'Y R ja 15 aluetta' jääkaudenaikaiseen luoteiseen ryhmään R1b I1a I1c perustuvaa) sekaväestöä asui jääkauden loppuvaiheissa mm. Ranskassa sijainneen Magdalenin kulttuurin alueella. Sieltä heitä muutti pohjoiseen, mm. Pohjois-Saksaan, jossa heidän kulttuurikseen tuli Hampurin kulttuuri. Mesoliittikaudella heidän kulttuurinsa oli Maglemosen kulttuuri (jonka keskus oli Tanskassa). Läntistä sekaväestöä (sen jälkeen kun se oli saanut täydennystä itäisen sekakulttuurin piiristä) siirtyi myöhemmin Skandinaviaan. Koska Maglemosen kulttuurin piiristä länsieurooppalaista väestöä saattoi siirtyä jonkin verran myös Nemenin kulttuurin ja Kundan kulttuurin väestöjen sekaan, jonkin verran länsieurooppalaista geeniperimää (mm. klaanin R1b miehiä) saattoi siis tulla Suomeen myös Kundan kulttuurin kautta. Myöhemmin länsieurooppalaista väestöä on tullut Suomeen varsinkin kolmessa vaiheessa Ruotsista: a) pronssikaudella, jolloin tulijat olivat skandinaavista pronssikulttuuria ( ekr.) edustaneita kantagermaaneja, b) rautakaudella, ajanlaskun ensimmäisen vuosituhannen aikana ( jkr.), jolloin tulijat olivat kantaskandinaaveja ja c) keskiajalla ( jkr.), jolloin tulijat olivat nuinaisruotalaisia ja nykyisten suomenruotsalaisten esi-isiä. Kuinka itäeurooppalaisia tuli Suomeen?

11 Itäeurooppalaista sekaväestöä (lähinnä haploryhmien N3, R1a ja I1b miehiä) asui jääkauden aikana itäisen Gravette-kulttuurin piirissä ja myöhemmin samalla alueella sijainneen Jälki-Svidryn (Krasnosilljan) kulttuurin piirissä. Myöhemmin väestö siirtyi jäätikön eteläreunaa seuraten pohjoisemmas ja kuului Baltiassa Kundan kulttuurin piiriin ja Itä-Karjalassa Veretjen kulttuurin piiriin. Suomeen (tarkemmin Kaakkois- ja Etelä-Suomeen) saapuivat ensimmäiset ihmiset kahden viimeksi mainitun kulttuurin alueilta kal. ekr. Itäeurooppalaista väestöä tuli eteläisestä Baltiasta Suomen rannikoille seuraavaksi vasarakirveskulttuurin aikana kal. ekr. Jonkin verran sitä on saattanut tulla myös tyypillisen kampakeramiikan aikoihin ( kal. ekr.) Volganalueelta, pronssikaudella ( ekr.) taas Volganalueelta ja ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina Virosta (vrt. tarhakalmistojen tulo Suomeen). Edellä esittämäni skenaarion mukaan suomalaisten miesten enemmistö (saatujen epäluotettavien prosenttilukujen mukaan jopa yli 99 % heistä) asui 9000 vuotta sitten kolmella alueella: N3-klaani Koillis-Euroopassa, R-klaani muualla Euroopassa ja I- klaani Anatoliassa. Lisäksi pieni murto-osa suomalaisen esi-isistä asui samaan aikaan Anatoliaakin etelämpänä: E-klaani asui Afrikassa, J-klaani Israelin Libanonin alueella ja G-klaani Kaukasuksella tai Persiassa. Juurtenetsimistä voidaan vielä jatkaa ja kysyä: missä suomalaisten esi-isät (esiesiisät) asuivat, ennen kuin he olivat tulleet mainitulle kuudelle alueelle? Vastaukset, jotka saadaan kartasta 77'y reitit suom c', voidaan ulottaa aina geneettiseen Aatamiin asti: N-klaanin (Koillis-Euroopassa ja/tai Uralinalueella asuneiden) miesten esi-isä oli NO-klaanin alulle pannut mies, joka asui eteläisessä Siperiassa tai mahdollisesti nykyisen Kiinan alueella. Vielä aikaisempi samaan isälinjaan kuulunut mies oli aloittanut K-klaanin itäisessä Keski-Aasiassa tai Persiassa. Tämän esi-isä oli pannut alulle F-klaanin Lähi-idässä; tätä vanhempi esi-isä oli perustanut C-klaanin Koillis- Afrikassa; ja seuraava tämän isälinjan mies onkin jo A-klaanin ja samalla maailman kaikki nykymiehet Etiopiassa alulle pannut mies eli Aatami. (Mitä sitten 'panna'- verbi näissä väitteissä tarkoittaneekin.) R-klaanin (Euroopassa asuneiden) miesten esi-isä oli P-klaanin alulle pannut mies, joka asui Kaspianmeren Mustanmeren aroalueella; P-klaani taas perustui siihen K-klaanin mieheen, joka oli pannut alkuun tämän klaanin eteläisessä Keski- Aasiassa; tätä aikaisemmat kehitykset ovat samat kuin N-klaanin esi-isillä; seuraavaksi F-klaani Lähi-idässä, C-klaani Koillis-Afrikassa ja A-klaani ja Aatami Etiopiassa. I-klaanin (Anatoliassa asuneiden) miesten esi-isä oli F-klaanin Lähi-idässä alulle pannut mies. Tätä aikaisemmat kehitykset ovat samat kuin edellä käsiteltyjen kahden 120

12 121 muunkin klaanin: ensin C-klaani Koillis-Afrikassa ja sitten A-klaani ja Aatami Etiopiassa. J-klaanin esi-isä oli (I-klaanin ja seuraavaksi käsiteltävän J-klaanin esi-isän tapaan) F-klaanin Lähi-idässä alulle pannut mies. G-klaanin esi-isä (I-klaanin ja J-klaanin esi-isän tapaan) F-klaanin Lähi-idässä alulle pannut mies. E-klaanin miesten esi-isä oli Afrikassa asunut mies, joka oli saanut alkunsa afrikkalaisen D-klaanin piiristä; tämä puolestaan oli kehittynyt C-klaanista, tämä B- klaanista ja tämä vihdoin A-klaanista eli Aatamista. Koko isälinja oli siis afrikkalainen. Suomen miehet suhteessa muihin miehiin Vertaan seuraavaksi y-kromosomin haploryhmien kannalta suomalaisia miehiä muihin miehiin. Ensin vertaan heitä eräihin lähialueiden miehiin, jotka puhuvat indoeurooppalaisia kieliä eivätkä siis ole suomalaisten kielisukulaisia. Tarkastelussa ovat mukana germaanisia kieliä puhuvat ruotsalaiset ja saksalaiset, balttilaisia kieliä puhuvat latvialaiset ja liettualaiset ja slaavilaisia kieliä puhuvat venäläiset ja puolalaiset. Sitten vertaan suomalaisia miehiä heidän kielisukulaisiinsa virolaisiin, saamelaisiin, mordvalaisiin, marilaisiin, komilaisiin, udmurttilaisiin, unkarilaisiin, hantilaisiin ja nenetsiläisiin miehiin. Taulukosta '8 y-ryhmää' nähdään käsiteltävien miesväestöjen tavallisimpien haploryhmien frekvenssit. Taulukko E'8 y-ryhmää'. Suomalaisten ja eräiden Suomen lähialueiden miesten y-kromosomomin haploryhmien frekvenssejä. Väestöjä koskevia lyhenteitä: su = suomalaiset, vi = virolaiset, ru = ruotsalaiset, sa = saksalaiset, la = latvialaiset, li = liettualaiset, pu = puolalaiset, mo = mordvalaiset, ma = marit, ko = komit, ud = udmustit, un = unkarilaiset, ha = hantit, ne = nenetsit. Lähteitä: Rosser et al. 2000, Laitinen et al. 2002, Rootsi et al. 2004, Helgason et al su vi ru sa la li ve pu mo ma ko ud un ha ne N N R1a I R1b E3b K J G yht Kartasta 78'Y su ja muut' nähdään niiden väestöjen summittaiset asuinpaikat, joiden miehiä seuraavaksi vertaan suomalaisiin miehiin.

13 122 Kartta 78'Y su ja muut'. Vertailtavien väestöjen summittaiset asuinpaikat. Musta = suomensukuinen kieli; harmaa = indoeurooppalainen kieli. 1. Suomalaiset miehet ja lähialueiden indoeurooppalaiset miehet Kuvan 29'Y pros ru...' pylväitä käyttäen voidaan verrata toisiinsa suomalaisten ja heidän lähialueittensa kuuden indoeurooppalaista kieltä puhuvan väestön, ruotsalaisten, saksalaisten, latvialaisten, liettualaiset, venäläisten ja puolalaisten geneettisiä suhteita y-kromosomin haploryhmien frekvenssien valossa. Ruotsalaiset ja saksalaiset edustavat germaaneja, latvialaiset ja liettualaiset baltteja ja venäläiset ja puolalaiset slaaveja. länsisuomal. itäsuomal. ruotsal. saksal. latvial. liettual. venäl. puolal.

14 123 Kuva 29'Y pros ru, vi, L-S, I-S, sa,ven'. Länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten miesten haploryhmien frekvenssit verrattuina ruotsalaisten ja saksalaisten, latvialaisten ja liettualaisten sekä venäläisten ja puolalaisten vastaaviin lukuihin. 1a. Suomalaiset ja germaaniset miehet Suomalaisten ja germaanisten (tässä ruotsalaisten ja saksalaisten) miesten välinen ero on se, että Siperialainen N3-haploryhmä on paljon yleisempi suomalaisissa miehissä kuin germaaneissa (joista tämä haploryhmä monilta alueilta jopa kokonaan puuttuu), ja toisaalta se, että kaikki muut haploryhmät (R1a, I, R1b ja E) ovat yleisempiä germaanisissa kuin suomalaisissa miehissä. Pylväistä erot näkyvät siten, että pylväiden keltaiset osat ovat suomalaisilla laajemmat, mutta muun väriset (ruskeat, siniset, punaiset ja vihreät) osat ovat germaaneilla laajemmat. 1b. Suomalaiset ja balttilaiset miehet Suomalaisten ja balttilaisten (tässä latvialaisten ja liettualaisten) miesten välinen ero on se, että Ukrainan refugista peräisin oleva haploryhmän R1a on balttilaisissa miehissä yleisempi kuin suomalaisissa, ja toisaalta se, että Balkanin refugista (lähinnä Skandinavian kautta Suomeen tullut) haploryhmä I on suomalaisissa miehissä yleisempi kuin balttilaisissa. Erot näkyvät pylväistä siten, että niiden ruskeat osat ovat balteilla laajemmat, mutta siniset osat suomalaisilla laajemmat. 1c. Suomalaiset ja slaavilaiset miehet Suomalaisten ja slaavilaisten (tässä venäläisten ja puolalaisten) miesten välinen ero on se, että suomalaisissa miehissä on enemmän Siperialaista haploryhmää N3 ja Balkanilaista (Skandinaavista) haploryhmää I, ja toisaalta se, että slaavilaisissa miehissä on enemmän muita haploryhmiä (ukrainalaista R1a:ta, länsieurooppalaista tai itäeurooppalaista R1b:tä sekä varhaisten maanviljelijöiden haploryhmiä J2, E3b ja G2). Erot näkyvät pylväistä siten, että niiden keltaiset ja siniset osat ovat suomalaisilla laajemmat kuin slaaveilla, mutta ruskeat, punaiset ja vihreät osat ovat slaaveilla laajemmat kuin suomalaisilla.

15 2. Suomalaiset miehet ja heidän kielisukulaisensa Käsittelen seuraavaksi suomalaisten miesten geneettistä suhdetta kielisukulaisiinsa. Käsiteltävät kielisukulaiset ovat virolaiset, saamelaiset, mordvalaiset, marit, komit, udmurtit, unkarilaiset, hantit ja nenetsit. Ks. kuvan 30'Y pros...' pylväät. länsisuomal. itäsuomal. virol. saamel. mordval. maril. 124 komil. udmurt. unkaril. hant. nenets. Kuva 30'Y pros...'. Länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten miesten haploryhmien frekvenssit verrattuina mordvalaisten, marilaisten, komilaisten, udmurttilaisten, unkarilaisten, hantilaisten ja nenetsiläisten miesten vastaaviin frekvensseihin. Unkarilaisten haproryhmät vaaleimman vihreästä tummimman vihreään: J2, E3b ja G2. Unkarin I-haploryhmää (sininen) edustaa alahaploryhmä I1b, ja sen maanviljelijöiden haploryhmät (vihreä) edustavat 17-prosenttisesti E3b:tä ja 3-prosenttisesti J:tä. Komien luvut on pyöristetty seur. tutkimusten pohjalta: Roo, Tam, Ros, Kar, (1,8,11,c). 2a. Suomalaiset ja virolaiset Suomalaiset ja virolaiset ovat läheisiä kielisukulaisia. Heidän kielensä ovat niin samanlaiset, että kysymyksessä voi tulkita olevan jopa saman kielen kaksi murretta.

16 125 Myös suomalaisten ja virolaisten ulkonäkö on hyvin samanlainen, ja suomalaiset ja virolaiset ovat ilman muuta läheisiä antropologisia sukulaisia. Entä y-kromosomien haploryhmien (klaanien ja isälinjojen) kannalta? Onko suomalaisten ja virolaisten miesten geeneissä tässä suhteessa havaittavissa eroja, joiden voidaan tulkita johtuvan väestöjen erilaisista kehitysvaiheista? Ks. kuvan 30'Y pros' pylväät ja kartat 79 84'y suomi ja viro N3 ym.' Ratkaisevimmat virolaisten ja suomalaisten miesten väliset erot ovat seuraavat: 1. Virolaismiehissä on heikommin edustuneensa muinaisten mammutinmetsästäjien haploryhmä N3 (pylväiden keltainen väri). Ero on erityisen suuri virolaisten ja itäsuomalaisten miesten välillä; virolaisilla N3:n frekvenssi on 31 %, mutta itäsuomalaisilla 71 % ja länsisuomalaisilla 41 %. Kartan 79'y suomi ja viro N3' mukaan (jonka prosenttiluvut perustuvat osaksi eri tutkimuksiin kuin pylväiden prosentit) Viron N3-prosentti on 37 ja koko Suomen Virolaisissa miehissä on huomattavasti (noin 4 9 kertaa) enemmän Ukrainan refugiin perustuvaa haploryhmää R1a (pylväiden ruskea väri) kuin suomalaisissa miehissä. Virolaisista miehistä on (pylväiden perusteella) tullut Ukrainan refugista 34 %, mutta suomalaisista miehistä on tullut sieltä vain 6 9 %. Kartan 80'y suomi ja viro R1a' mukaan virolaismiehistä on tullut Ukrainan refugista 27 % ja suomalaismiehistä 10 %. 3. Virolaiset miehet edustavat jossain määrin enemmän länsieurooppalaista haploryhmää R1b (pylväiden punainen väri) kuin suomalaiset miehet. Virolaisten miesten korkeammat R1b-arvot perustuvat todennäköisesti siihen saksalaisvaikutukseen, joka on kohdistunut Viroon keskiajasta lähtien. Haploryhmä R1b on saksalaisissa miehissä erittäin tavallinen: se esiintyy lähes joka toisessa saksalaismiehessä. Kartassa 81'y suomi ja viro R1b' virolaismiesten R1b-prosentti on 9 ja suomalaismiesten Virolaisissa miehissä on yhtä paljon (19 %) haploryhmää I (pylväiden sininen väri) kuin itäsuomalaisissa miehissä, mutta heissä on tätä haploryhmää vain puolet länsisuomalaisissa miehissä tavattavasta määrästä. Kartassa 82'y suomi ja viro I' on pidetty erillään haploryhmän I skandinaavinen alaryhmä I1a ja balkanilainen alaryhmä I1b ja saatu seuraavat erot: Alaryhmää I1a on virolaissa miehissä 14 % ja suomalaisissa miehissä 23 %; ero perustuu siihen, että ruotsalaisia on tullut vähemmän Viroon kuin Suomeen. Alaryhmää I1b on virolaismiehissä 3 % ja suomalaismiehissä ehkä prosentin verran. Ero perustuu siihen yleiseen eroon, jonka mukaan Volganalueealta on tullut väestöä enemmän Viroon kuin Suomeen. 5. Myös varhaisten maanviljelijöiden haploryhmät E3b ja J2 (pylväiden vihreä väri) ovat virolaisissa miehissä selvemmin mukana kuin suomalaisissa miehissä. 6. Aasialaisen haploryhmää K esiintyy virolaismiehissä 9 % mutta suomalaismiehissä vain 2 %. Tämä ero näkyy vain kartoista; pylväissä haploryhmä K sisältyy "muihin" tapauksiin.

17 126 Kartat 79 84'y suomi ja viro N3 ym.'. Suomalaisten ja virolaisten miesten esi-isien tuloreittien eroja. Karttojen prosenttiluvut ja edellä olevien pylväiden prosenttiluvut poikkeavat jossain määrin toisistaan siitä syystä, että ne pohjautuvat eri tutkimuksiin. Mitään merkittäviä eroja ei pylväiden ja karttojen prosenttilukujen välillä kuitenkaan ole. 2b. Suomalaiset ja saamelaiset Selvin suomalaisten ja saamelaisten miesten välinen ero on se, että Ukrainan refugista peräisin oleva haploryhmä R1a (pylväiden ruskea väri) on kaksi tai kolme

18 kertaa yleisempi saamelaisissa kuin suomalaisissa miehissä: saamelaismiehistä 21 % kuuluu Ukrainasta peräisin olevaan klaaniin R1a, mutta suomalaisista tähän klaaniin kuuluu vain 6 9 %; ks. myös kartta 86. Jonkin verran yleisempi on saamelaisissa miehissä myös Iberian refugista peräisin oleva haploryhmä R1b (punainen), mutta tässä suhteessa ero ei ole suuri: saamelaisissa prosentti on 6 ja suomalaisissa 3 5: ks. myös kartta 87. Muiden haploryhmien suhteen saamelaiset miehet sijoittuvat suomalaismiesten vaihtelualueiden sisäpuolelle; tämä koskee haploryhmiä N3 (keltainen ja kartta 85) ja I (sininen ja kartta 88). Se, että haploryhmän I frekvenssi on saamelaisilla lähempänä länsisuomalaisten kuin itäsuomalaisten frekvenssejä, johtuu todennäköisesti siitä, että saamelaiset ovat saaneet kyseisiä I-klaanin (tarkemmin I1aklaanin) miehiä omiin isälinjoihinsa skandinaavien keskuudesta; länsisuomalaiset ovat saaneet näitä miehiä Ruotsista (vrt. pronssikauden kantagermaanit, rautakauden skandinaavit ja myöhempien aikojen suomenruotsalaiset), mutta Itä-Suomi on ollut näistä kehityksistä jossain määrin sivussa. 127 Kartat 85 88'y suomi ja saame N3 ym.' Suomalaisten ja saamelaisten miesten esi-isien tuloreittien eroja. Karttojen prosenttiluvut ovat samoja kuin vastaavien pylväiden. 2c. Suomalaiset ja mordvalaiset Suomalaisten ja mordvalaisten miesten erot ovat seuraavat:

19 1. Haploryhmä N3 on mordvalaisilla kertaa harvinaisempi kuin suomalaisilla. Frekvenssi on mordvalaisilla 17 %, suomalaisilla %. Sitä paitsi mordvalaisilla on jonkin verran (3 %) "samojedilaista" alaryhmää N2 (vaalean keltainen), joka suomalaisilta lähes täysin puuttuu. Ks. kartta Mordvalaisissa miehissä Ukrainan refugiin perustuva R1a (ruskea) on 3 4 kertaa yleisempi kuin suomalaisissa. Mordvalaisista miehistä kuluu R1a-klaanin 27 %, mutta suomalaisista miehistä vain 6 9 %. Ks. kartta 90. Se, että mordvalaisten miesten keskuudessa on jääkaudenaikaisten mammutinmetsästäjien jälkeläisiä (klaanin N3 miehiä) selvästi vähemmän kuin suomalaisten miesten keskuudessa ja että mordvalaisten miesten keskuudessa on selvästi enemmän jääkaudenaikaisen Ukrainan refugista peräisin olevia jälkeläisiä (klaanin R1a miehiä), osoittaa, että jääkaudella mordvalaisten esi-isien asuinpaikat sijaitsivat etelämpänä kuin suomalaisten: mordvalaisten asuinpaikat sijaitsivat useammin Ukrainan refugissa ja suomalaisten Siperian refugissa. 3. Balkanin refugiin perustuvaa haploryhmää I (sininen ja kartta 92) on mordvalaisilla ja itäsuomalaisilla yhtä paljon (19 %), mutta länsisuomalaisilla tätä haploryhmää on (skandinaavisen vaikutuksen seurauksena) kaksi kertaa enemmän. 4. Haploryhmä R1b (punainen ja kartta 91) on selvästi yleisempi (13 %) mordvalaisilla kuin suomalaisilla (3 5 %). Tämä haploryhmä perustuu mordvalaisissa joko länsieurooppalaiseen vaikutukseen, tai se on perua ajalta, jolloin klaani R saapui aroalueiden kautta Eurooppaan. 128

20 129 Kartat 89 93'y suomi ja mordva N3 ym.'. Suomalaisten ja mordvalaisten miesten esi-isien tuloreittien eroja. Karttojen prosenttiluvut ovat muuten samoja kuin vastaavien pylväiden, mutta haploryhmä I on jaettu (tutkimuksen Rootsi et al perusteella) alahaploryhmiin I1a ja I1b. 2d. Suomalaiset ja marit Suomalaisten ja marilaisten miesten erot ovat seuraavat: 1. Haploryhmää N3 (keltainen ja kartta 94) on marilaisilla kaksi kertaa vähemmän kuin suomalaisilla. 2. Ukrainan refugista peräisin olevaa haploryhmää R1a (ruskea ja kartta 93) on mareilla kolme kertaa enemmän kuin suomalaisilla. Mainitussa kahdessa suhteessa marilaiset ja mordvalasiet eroavat suomalaisista samalla tavalla: kyseisten volgalaisten miesten keskuudessa N3-klaani on harvinaisempi ja R1a-klaani yleisempi kuin suomalaisten keskuudessa. Edellä sanotun mukaisesti ero perustuu todennäköisesti siihen, että volgalaismiesten esiisien asuinalueet kuuluivat useammin Ukrainan kuin Siperian refugiin. 3. "Skandinaavinen" haploryhmä I (sininen ja kartta 91) on suomalaisissa miehissä erittäin tavallinen (noin %), mutta marilaisissa miehissä harvinainen (4 %). 4. Keskiaasialainen haploryhmä K (harmaa) esiintyy joka kuudennessa marilaismiehessä, mutta suomalaismiehissä tätä ei esiinny tai se on heissä ainakin erittäin harvinainen. 5. Länsieurooppalaista (Iberian refugin) haploryhmää R1b (punainen ja 92) esiintyy joka kymmenennessä marilaismiehessä; suomalaismiehissä tämä haploryhmä on paljon harvinaisempi. 6. Marilaismiehistä 6 % edustaa haploryhmää J (vihreä) eli Euroopan varhaisimpien maanviljelijöiden jälkeläisiä, mutta suomalaismiesten keskuudessa varhaisten maanviljelijöiden jälkeläisiä (miehiä) ei ole, tai heitä on erittäin vähän.

21 130 Kartat 94 98'y suomi ja marit N3 ym.'. Suomalaisten ja marilaisten miesten esi-isien tuloreittien eroja. 2e. Suomalaiset ja komit Suomalaisten ja komilaisten miesten erot ovat seuraavat: 1. Haploryhmää N on suomalaisissa miehissä selvästi enemmän. Suomalaisissa miehissä tämän haploryhmän lähes ainoana alahaploryhmänä on N3, mutta komilaisissa miehissä esiintyy melkoisesti (18 %) myös alahaploryhmää N2 (vaalean keltainen). 2. Ukrainan refugiin perustuva haploryhmä R1a (ruskea) on monin verroin yleisempi 33 %) komeilla kuin suomalaisilla (9 %). 3. Haploryhmä I (sininen) on komeilla melko harvinainen (5 %), mutta suomalaisilla melko yleinen (19 40 %). Ero perustuu todennäköisesti siihen, että komeilla ei ole tullut kovin paljon yhteyksiä Skandinaviaan eikä myöskään Länsi-Eurooppaan tai Balkanille, jossa haploryhmän I alaryhmä I1b on melko tavallinen. 4. Se, että haploryhmän R1b (punainen) on komeissa 3 5 kertaa yleisempi kuin suomalaisissa lienee peräisin ajoilta, jolloin haploryhmän R miehet saapuivat Eurooppaan; R1b olisi tämän mukaan ollut syntyneenä jo ensimmäisten eurooppalaisten saapuessa, ja osa R1b-klaanin miehistä olisi jäänyt itäiseen Eurooppaan. (Yleensä tosin ajatellaan, että R1b-klaani on syntynyt Länsi-Euroopassa,

22 mutta tämä ajatustapa jättää huomiotta sen, että mm. komien keskuudessa tämä klaani on varsin yleinen; sen frekvenssi on 16 % f. Suomalaiset ja udmurtit Suomalaisten ja udmurttilaisten miesten y-kromosomin haploryhmiä koskevat frekvenssit ovat kolmen haploryhmän osalta varsin samanlaiset: a) suomalaisilla ja udmurttilaisilla miehillä N3:n frekvenssi (keltainen) on noin prosentin luokkaa, R1a:n frekvenssi (ruskea) noin 6 10 prosentin luokkaa ja R1b:n frekvenssi (punainen) noin 3 5 prosentin luokkaa. Kahden haploryhmän frekvenssit ovat kuitenkin hyvin erilaiset: a) Suomalaisissa miehissä "skandinaavinen" haploryhmä I esiintyy noin prosentissa, mutta udmurttilaisissa miehissä tämä ryhmä on harvinainen; sitä on vain 2 prosentissa (ja lisäksi kysymyksessä on todennäköisesti I- klaanin eri alaklaani (I1b) kuin Skandinaviassa ja Suomessa (jossa tavallisin alaklaani on I1a). b) Udmurttilaisissa miehissä on ikään kuin I:n sijalla keskiaasialaista haploryhmää K joka neljännessä (eli 25 %:ssa); suomalaisista tämä ryhmä puuttuu. Mainitut suomalaisten ja udmurttilaisten miesten erot johtuvat selvästi siitä, että Suomeen on tullut miehiä Skandinaviasta, mutta Udmurtiaan Keski-Aasiasta. 2g. Suomalaiset ja unkarilaiset Suomalaisten ja unkarilaisten miesten välillä on monia eroja (ks. myös kartat 99'unkari ja suomi' ja 100'y unk ja suom nuolet'). 1. Unkarilaisilta puuttuu kokonaan (tai ainakin lähes kokonaan) "Siperian mammutinmetsästäjien" haploryhmä N3 (keltainen). Siinä vaiheessa, jossa unkarilaisten esi-isät vielä asuivat Uralilla ja Siperiassa, heidän asuinpaikkansa sijaitsivat todennäköisesti etelämpänä kuin mammutinmetsästäjien alueet. Unkarilaisten miesten esi-isät eivät (toisin kuin suomalaisten miesten esi-isät) kuuluneet Siperian refugin piiriin. 2. Se, että unkarilaisissa miehissä Ukrainan refugille tyypillinen haploryhmä R1a (ruskea) on kolmisen kertaa yleisempi kuin suomalaisissa miehissä (unkarilaisten prosentti on 22 ja suomalaisten 6 9), lienee osoitus siitä, että unkarilaisten miesten esi-isät ovat asuneen lähempänä Ukrainan refugia kuin suomalaisten. Suomalaisten esi-isät (N3) asuivat samaan aikaan pääasiassa Siperian refugissa. 3. Suomalaisissa miehissä on runsaasti (19 40 %) haploryhmää I (sen alaryhmää I1a), joka suomalaisesta näkökulmasta on "skandinaavinen" (sininen). Haploryhmää I esiintyy unkarilaisissa miehissä suurin piirtein yhtä paljon (28 %) kuin suomalaisissa, mutta suomalaisten ja unkarilaisten alahaploryhmät ovat hyvin erilaiset: suomalaisissa miehissä lähes ainoa alahaploryhmä on skandinaavinen I1a, mutta unkarilaisissa miehissä kaikki kolme tärkeintä alaryhmää ovat edustuneina siten, että balkanilaisen alaryhmän I1b frekvenssi on 11 %, skandinaavisen alaryhmän I1a noin 10 % ja "mannergemaanisen" alaryhmän I1c noin 1 %. Alahaploryhmän I1b suhteellisen korkea frekvenssi (11 %) osoittaa, että Unkariin on tullut miehiä Balkanilta. (Alahaploryhmän I1b keskus on Länsi-Balkanilla.)

23 4. Länsieurooppalainen haploryhmä R1b (punainen) esiintyy joka kolmannessa tai neljännessä unkarilaismiehessä (frekvenssi 30 %). Suomalaisissa miehissä haploryhmä on lähes kymmenen kertaa harvinaisempi (3 5 %). Unkarilaismiesten korkea frekvenssi perustuu mm. Itävallasta ja Saksasta Unkariin tulleeseen vaikutukseen. 5. Joka viides unkarilaismies edustaa Keski-Euroopan varhaisten maanviljelijöiden jälkeläisiä (vihreä). Kysymyksessä ovat haploryhmät E3b (17 %) ja J2 (3 %), jotka ovat todennäköisesti kuuluneet mm. LBK-kulttuurin (nauhakeraamisen kulttuurin) miehille; samoja varhaisia maanviljelijöitä edustaa ainakin osittain myös haploryhmä G2. Suomalaisissa miehissä nämä haploryhmät ovat erittäin harvinaisia. Karttoihin 99'unkari ja suomi' ja 100'y unk ja suom nuolet' on vielä kerätty suomalaisten ja unkarilaisten miesten erot. 132 Kartta 99'unkari ja suomi'. Suomalaisten ja unkarilaisten miesten esi-isien tuloreittejä. Nuoliin liittyvät luvut ovat prosenttilukuja, jotka osoittavat, kuinka suuri osa nykymiehistä kuuluu kuhunkin isälinjaan.

24 133 Kartta 100'y unk ja suom nuolet'. Suomalaisten ja unkarilaisten miesten esi-isien lähtöalueet. Palkkien värit osoittavat, kuinka suuri osuus nykymiehistä on peräisin kartan neljästä refugista ja Lähi-idästä. Mukaan on otettu vain suurimmat ryhmät; Suomesta kolme ja Unkarista neljä ryhmää. Kartan mukaan suomalaisten ja unkarilaisten ainoa yhteinen haploryhmä on Ukrainan refugin R1a. Tosin heidän yhteinen haploryhmänsä on myös Balkanin refugin I, mutta tämän haploryhmän eri alahaploryhmä, Suomessa skandinaavinen alahaploryhmä I1a ja Unkarissa balkanilainen alahaploryhmä I1b. 2h. Suomalaiset ja hantit Suomalaiset miehet ja hantimiehet ovat siinä suhteessa samanlaisia, että heissä molemmissa haploryhmä N on muita haploryhmiä selvästi yleisempi. Samanlaisuus perustuu siihen, että molempien esi-isät olivat tyypillisiä Siperian refugin mammutinmetsästäjiä. Huomattava ero löytyy kuitenkin tämän haploryhmän alaryhmistä: hantimiehissä on runsaasti (28 %) alaryhmää N2 (vaalean keltainen), mutta suomalaisissa miehissä tätä alahaploryhmää ei juurikaan ole. Se, että hantimiehissä on vain vähän (4 %) Ukrainan refugiin perustuvaa haploryhmää R1a (ruskea), johtuu siitä, että hantimiesten esi-isiä ei ole kovin paljon asunut Ukrainan refugissa; heitä on asunut (suomalaisten miesten esi-isien tapaan) enemmänkin Koillis-Euroopan ja Siperian mammutinmetsästäjien alueella. Hantimiesten haploryhmän R1b (punainen) verraten korkea (19 %) arvo perustuu todennäköisesti niihin varhaisiin Eurooppaan-tulijoihin, joista osa jäi Itä-Eurooppaan. Se, että haploryhmän R1b hantimiehet (samoin kuin edellä käsitellyt komilaismiehet) olisivat ensin siirtyneet Uralilta Länsi-Eurooppaan (mm. Ranskaan) ja tulleet myöhemmin takaisin Koillis-Eurooppaan, tuntuu epätodennäköiseltä. Tosin tämän tulkinnan mukaan haploryhmän R1b olisi pitänyt syntyä Koillis- tai Itä-Euroopassa, josta eurooppalaisten miesten enemmistö olisi myöhemmin siirtynyt Länsi- Eurooppaan. (Näin ei ole kuitenkaan totuttu ajattelemaan.) 2i. Suomalaiset ja nenetsit

25 Suomalaismiesten ja (samojedilaisten) nenetsimiesten välillä on yksi samanlaisuus, se, että kummassakin esiintyy haploryhmää N3 (tummemman keltainen). Tosin tätä haploryhmää esiintyy suomalaisissa huomattavasti enemmän kuin nenetseissä. Suomalaismiesten ja nenetsimiesten suuri erilaisuus perustuu siihen, että nenetseillä on pohjoiselle Keski-Aasialle tyypillinen haploryhmä N2 (vaaleamman keltainen) ylivoimaisesti yleisin ryhmä (57 %). Suomalaisilla tämä haploryhmä on erittäin harvinainen; Lappalaisen et al. tutkimuksen mukaan (2006) sitä esiintyy vain 0,37 prosentissa suomalaisista miehistä. Kartasta Kartta 101'y reitit Eur ja Su' nähdään vielä kokoavasti nykyisten suomalaisten miesten esi-isien tuloreitit Afrikasta Suomeen. 134 Kartta 101'y reitit Eur ja Su'. Suomalaisten miesten esi-isien reitit Afrikasta Suomeen. Suomalaisten miesten esi-isät ovat käyttäneet kaikkia niitä reittejä, jotka johtavat Aatamin alueelta (A:sta) Suomeen.