KYLLÖSTEN SUVUN HISTORIAA DNA-SUKUTUTKIMUKSEN VALOSSA

Transkriptio

1 Julkaistu Sukumme 5 lehdessä KYLLÖSTEN SUVUN HISTORIAA DNA-SUKUTUTKIMUKSEN VALOSSA Sukututkimusmenetelmät ovat kehittyneet parinkymmenen vuoden aikana merkittävästi. Uusimpana menetelmänä perinteisen tutkimuksen rinnalle ja sitä täydentämään tuli vuosituhannen alussa ihmisen perintötekijöihin perustuva DNAtutkimus. Se kertoo henkilön esihistoriasta ja löytää geenisukulaisia. Vuonna 2001 onnistuttiin avaamaan ihmisen perintötekijät, jotka rakentuvat DNA-ketjuista. Tutkimuksessa voidaan seurata isälinjaa tai äitilinjaa aina Aatamiin ja Eevaan saakka. Nimittäin aikojen saatossa perintötekijöihin on syntynyt ja syntyy edelleenkin muutoksia eli mutaatioita, jotka jäävät pysyviksi ja periytyvät jälkeläisille. DNAsukututkimus on näiden merkkien jäljittämistä ja sillä saadaan selville suvun historian suuret linjat jopa kymmenien tuhansien vuosien taakse. Tässä meidän tutkimuksessa seurattiin Kyllösten isälinjaa Y-kromosomissa olevien markkereiden avulla. Kuulumme Suomessa harvinaiseen sukuhaaraan eli klaaniin Suomalaisten miesten perintötekijäryhmät tunnetaan lähes sataprosenttisesti. He kuuluvat perintötekijöiltään neljään haploidiryhmään eli klaaniin. 72,3 % kuuluu idästä tulleeseen N3-ryhmään, ns. metsäsuomalaisten- tai mammutinmetsästäjien jälkeläisiin. 20,1 % kuuluu Länsi-Eurooppalaiseen I-ryhmään. 4,9 % kuuluu aasialaiseen R1a-ryhmään ja 0,5 % läntiseen R1b-ryhmään. Kyllöset kuuluvat isälinjaltaan juuri tähän viimeksi mainittuun, Suomessa harvalukuiseen klaaniin. Tarkemmin vielä R1b1a2-M269 haploidiryhmään. Tämän klaanin historiaa pyrin tässä kirjallisuus- ja tutkimuslähteisiin nojaten selvittämään (kuva 1). Klaanien kulkureitit Kaikkien ihmisklaanien yhteinen esi-isä ( Aatami ) asui Kenian savanneilla jo vuotta sitten. Täältä kulku johti Lähi-Itään, jossa kaikkien suomalaisten klaanien esiisä eli noin vuotta sitten. Lähi-Idästä I-klaani haarautui kulkemaan kohti Etelä- Eurooppaa ja N-klaani kohti pohjoista ja itää.

2 Volgan tienoilla syntynyt, mutaatioiden kautta tunnistettava, R-makroklaani jakaantui noin vuotta sitten R1a- ja R1b-klaaneihin. Meidän R1b-klaanimme tie kulki kohti Keski- ja Länsi-Eurooppaa ja nämä ihmiset elivät jo jääkauden aikana Iberian niemimaalla (nyk. Espanja), nk. Iberian refugio (peuranmetsästäjät). He olivat ensimmäisiä eurooppalaisia, nykyisen ihmisen, nk. Cro Magmonin ihmisen ja Aurignac-kulttuurin edustajia. Jäätikön sulaessa he vaelsivat pohjoiseen muodostaen Länsi-Eurooppaan Magdeleinen ja Hampurin kulttuurit sekä edelleen Ahrensburgin kulttuurin. Viimeisimmän jääkauden aikaan Iberian niemimaan lisäksi Euroopassa oli kaksi muutakin aluetta, jolla ihmisiä asui. Balkanin refugio ja Ukrainan refugio. Ukrainan alueella asuivat suomalaisten N3-haploidiryhmän esi-isät. Jäätikön väistyttyä noin v. sitten nämä ihmiset vaelsivat koilliseen ja pohjoiseen, muodostaen Keski- Euroopassa todennäköisesti jo suomalais-ugrilaisen nk. Svidrin kulttuurin noin 8500 v. sitten. Olosuhteiden- ja elannon hankkimisen pakottamana väki liikkui. Svidrin kulttuurin väkeä siirtyi edelleen luoteeseen, pohjoiseen ja itään. Nykyisen Pohjois-Saksan alueella sekoittuivat Ahrensburgin- ja Svidrin (suomalais-ugrilainen) kulttuurit ja ihmiset saivat vaikutteita toisiltaan. Syntyi uusi väestöryhmä, jota voidaan kutsua pohjoiseurooppalaisiksi ja josta myöhemmin erottuivat skandinaavit sekä germaanit Pohjois-Saksan, Tanskan ja Etelä-Ruotsin alueelle. Väestön vaalea ihonväri tuli todennäköisesti Ukrainan refugion väestön mukana. Tähän aikaan, noin 6000 v. Sitten, suomalais-ugrilainen kultturialue oli laajimmillaan ulottuen Brittein-saarilta Etelä- ja Keski-Skandinavian - sekä Pohjois- ja Keski-Saksan yli itään. Pian tämän jälkeen, maanviljelyn yleistyttyä, väestö lisääntyi ja pysyvämpi asutus yleistyi. Suomensukuisten vaikutusalue supistui ja siirtyi itään ja pohjoiseen siirtyen vähitellen nykyisinkin tunnetuille alueille. Mitä kautta Suomeen? Pohjois-Saksan alueelta tarjoutui meidän R1b-klaanillemme periaatteessa kaksi reittiä Suomeen. Toinen johtaa Itämeren rannikkoa pohjoiseen maitse kiertäen tai Suomenlahden yli Baltiasta. Toinen reitti johtaa Tanskan ja Keski-Ruotsin kautta Ahvenanmaalle ja edelleen Suomen mantereelle. Geeniperimää tarkastellen viimeksimainittu vaihtoehto näyttää todennäköisemmältä. Ruotsalaisista 20 % kuuluu meidän kanssa samaan klaaniin, norjalaisista peräti 27 %, puolalaisista 18 %, virolaisista 9 %. Yli 90 % nyt tehdyn geenitutkimuksen sukulaisuusosumista sijoittuu

3 alueelle Keski- ja Etelä-Ruotsi, Tanska, Belgia, Saksa, Brittein-saaret, USA:n itärannikko. Puolasta löytyy yli 10 osumaa, mutta Baltian maista ei yhtään. Venäjältä 1, Valko-Venäjältä 3 ja Ukrainasta 5. Brittein-saaret koki suuren anglo-saksisen muuttoaallon mm. 400-luvulla. Amerikkaan mentiin siirtolaisiksi 1500-luvulta lähtien. USA:ssa johtaa useitakin sukukaistemme suoria isälinjoja aina 1600-luvulle saakka. Vaikka suomalais-ugrilainen kulttuuri- ja kielialue supistui vuosituhansien saatossa, asui mahdollisesti vielä Kristuksen syntymän tienoilla Keski-Ruotsin itärannikolla suomenkielistä väestöä. Kieli olisi ollut itämerensuomen läntinen murre. Yhteydet Ruotsin, Suomen länsi- ja lounaisrannikon, sekä Viron välillä olivat toimivat. Mm Virosta 300 ekr. peräisin olevaa rautaesineistöä on löydetty sekä Suomen että Ruotsin rannikkoseuduilta. Tiedetään myös, että pronssikaudella ja rautakauden alussa (1500 ekr jkr.) Suomi sai germaanisia ja skandinaavisia vaikutteita ja väestöä lännestä, sekä permiläisiä ja volgalaisia vaikutteita idästä. Läntiset tulokkaat olivat useinmiten eliittiväestöä, porvareita, kauppiaita, hallintomiehiä, joiden kieli oli germaaninen (nk. suomengermaani). Pitemmän päälle tulokkaat sulautuivat kantaväestöön. Kyllösten ensimmäinen asuinpaikka, Kyllölän kylä Paimiossa, sijaitsee juuri germaanis-skandinavisen vaikutuksen piirissä. Tässäkin valossa tuntuu todennäköiseltä, että sukumme tulosuunta Suomeen on läntinen, Ruotsin kautta. Kyllönen sukunimi esiintyy ruotsin kielessä muodossa Kyllen. Ruotsalaisissa geenisukulaistemme esi-isissä esiintyy myös muoto Kyller. Useampikin tutkimuksessa esiintullut Kyllösten sukulinja johtaa 1600-luvun Tukholmaan. Irlantilaisten sukulaisten esi-isissä on sukunimi Kelly ja Kelley Tutkimuksen herättämiä ajatuksia DNA-sukututkimus todistaa oikeaksi edesmenneen kunniapuheenjohtajamme Aarne Kyllösen arvelut, että Kyllösten suku edustaa Euroopan vanhinta väestöä. Esi-isämme Euroopassa olivat jääkauden aikaisia peuranmetsästäjiä. Geneettinen yhteys Viipuriin ja Lounais-Suomeen tukee myös FT Matti Kyllösen sukukirja 2 -osassa esittämiä johtopäätöksiä suvun vaiheista Viipurissa ja Paimiossa. Sen sijaan siirtymissuunta Suomeen on ollut vain arvailujen varassa. Virosta, Ruotsista, Saksasta, vai mistä? Kyllösen suku näyttää siis olevan aikoinaan idästä v. sitten länsieurooppaan siirtynyttä alkuperää ja edelleen Ruotsin kautta Lounais-Suomeen

4 siirtynyttä väestöä. Kyllösiä toimi merkittävässä asemassa Suomessa 1400-luvulla. Nousiko esim. Niilo Kylliäinen merkittävään asemaansa talonpoikaisäädystä, vai oliko hän tai hänen esi-isänsä alunperinkin Ruotsista muuttanutta eliittiväestöä? Kun vielä ajattelee hänen poikansa Peder Nilson Kyllen eli Pietari Kylliäisen merkittävää asemaa Olavinlinnan voutina, nousee tällainen kysymys helposti esille. Geenisukulaisuutta osoittavien osumien vähäisyys Venäjällä, Itä-Euroopassa ja Baltiassa viittaa myös läntiseen alkuperäämme. Tosin näillä alueilla analyysejäkin on tehty vähemmän. Marien perimässä läntisten geenien osuus on vain 11 %. Geenisukulaisuus on tältä osin hyvin epävarmalla pohjalla. Yleensäkin geenitutkimus on mullistanut kansojen oletettuja sukulaisuussuhteita. Toisaalta geenisukulaisuus ei selitä kielisukulaisuutta. Kielenvaihtoa on Euroopassakin tapahtunut vuosituhansien kuluessa suuressa määrin. Vähemmistökielet ja -väestöt ovat helposti sulautuneet valtakieleen ja -väestöön. Myös ajatus suomensukuisten kansojen yhteisestä alkukodista on osoittautunut nykytutkimuksen valossa myytiksi. Ei ole myöskään tapahtunut mitään suurta muuttovaellusta Suomen alueelle. Väestö on tullut vähitellen tihkumalla useasta suunnasta, pääosa tietysti idästä ja etelästä. DNA-sukututkimus on tuonut uutta ja entistä tietoutta täydentävää tietoa sukumme varhaisvaiheisiin. Tulokset elävät jatkuvasti. Uusia sukulaisuusosumia tulee lähes viikoittain sitä mukaa kuin analyysejä tehdään ja menetelmät kehittyvät. Varmaan vuoden kuluttua olemme taas viisaampia. Hannu Kyllönen Lähteet: -Kyllösten isälinjan DNA-geenitutkimus FamilyTreeDNA Genealogy by Genetics, Ltd. Houston, Texas. -Kyllönen Aarne (2005): Olemme profeettojen sukua. Olemmeko muinaisten kuninkaiden palvelijoita. Mistä sukukirja 1. me sukulaisemme tunnistamme. - Tietäjien ja taitajien sukua - Kainuun - Sanomat Oy, Kajaani. Kyllönen Matti (2012): Kyllösten suvun vaiheista Marinmaalta Paimion ja Savo- Karjalan kautta Kuhmoon.

5 Tietäjien ja taitajien sukua sukukirja 2. - Erweko Oy, Oulu -Wiik Kalevi (2002): Eurooppalaisten juuret. - Atena Kustannus Oy, Jyväskylä. -Wiik Kalevi (2004): Suomalaisten juuret. - Atena Kustannus Oy, Jyväskylä.