Näkökulmia aikuisväestön osaamis- ja koulutustarpeiden ennakoinnin kehittämiseen - Ennakointi ja strateginen kehittäminen yksikkö - 16.2.2016 Samuli Leveälahti Opetusneuvos
Aikuiskoulutuksen käsitteestä Aikuisena opiskelu on laajempi käsite kuin aikuiskoulutuksena tarjotussa koulutuksessa opiskelu. Aikuisena voi opiskella nuorille tai aikuisille tarkoitetussa koulutuksessa, mutta myös itseohjautuvasti hyödyntämällä koulutusorganisaatioiden ulkopuolisia oppimisympäristöjä. Aikuisen opiskelun määrittelyssä voidaan apuna käyttää käsitteitä formaali-, nonformaali- ja informaali koulutus tai oppiminen. 1) Formaalilla koulutuksella tarkoitetaan koulutusorganisaation järjestämää, tutkintoon johtavaa koulutusta. 2) Nonformaali koulutus on myös järjestettyä, mutta se ei johda tutkintoon. Nonformaalia koulutusta järjestetään oppilaitosten lisäksi esimerkiksi työpaikoilla, kansalaisjärjestöissä tai harrastusryhmissä. Vapaan sivistystyön opinnot ovat enimmäkseen nonformaalia koulutusta. 3) Koulutusorganisaatioiden ulkopuolella tapahtuvaa itseohjautuvaa oppimista kutsutaan informaaliksi oppimiseksi. Itseopiskelu voi olla tietoista ja tavoitteellista tai toisen toiminnan ohessa satunnaisesti tapahtunutta oppimista. 2
Yleistä työmarkkinoiden muutoksesta Tarkkoihin ammattikuviin perustuva työvoima- tai koulutustarpeiden ennakointi pystyy vain osittain vastaamaan tietotarpeisiimme. Ammattien sisältö muuttuu hyvinkin nopeasti ja joidenkin taitojen merkitys kasvaa tai muuttuu täysin, toisten taitojen merkitys voi vähentyä tai hävitä kokonaan. Esimerkiksi äkilliset rakennemuutokset jatkunevat, mikä edellyttää yksilöiltä muutosvalmiutta erilaisiin urapolkuihin työuran aikana ja samalla oman osaamisen jatkuvaa kehittämistä sekä hyödyntämistä uudella tavalla. Samaan aikaan työmarkkinoille kiinnittyminen ja vakaan työuran luominen on yhä vaikeampaa niillä, jotka ovat vailla ammatillisesti suuntautunutta tutkintoa. Digitalisaation ja robotiikan myötä työpaikoista saattaa kadota jopa kolmannes lähivuosikymmeninä. Teknologian hyödyntäminen vaikuttaa työn uudelleen organisointiin ja toimintatapoihin. Muutoksen arvioidaan koskevan erityisesti keskitason koulutuksen suorittaneita.
Lähde: TEM 2015
Palkkatasoltaan erilaisten työpaikkojen kehitys vuosina 1995-2009 (Maliranta 2015)
Millaiset työn ominaisuudet suojaavat teknologian syrjäyttämisvaikutuksilta? (Frey & Osborne 2013) Pullonkaula Työn ominaisuus Kuvaus Havaitseminen ja käsittely (kohtalainen pullonkaula) Luova älykkyys (suuri pullonkaula) Sosiaalinen älykkyys (suuri pullonkaula) Sorminäppäryys Kätevyyttä edellyttävät käden taidot Ahtaat työtilat ja hankalat työasennot Ainutlaatuisuus Taiteellisuus Sosiaalinen havainnointi Neuvottelu Suostuttelu Toisten auttaminen ja toisista välittäminen Kyky toteuttaa tarkasti koordinoituja sormien liikkeitä yhdellä tai molemmilla käsillä tarttumiseksi hyvin pieniin kohteisiin sekä niiden käsittelemiseksi tai kokoamiseksi Kyky toteuttaa nopeita käsien liikkeitä kohteisiin tarttumiseksi sekä niiden käsittelemiseksi tai kokoamiseksi Kyky työskennellä ahtaissa tiloissa ja hankalissa asennoissa Kyky työstää omaperäisiä ja fiksuja ideoita erilaisiin tilanteisiin tai kehittää luovia tapoja ratkaista ongelmia Kyky hallita teorioita ja tekniikoita, joita tarvitaan erilaisten taiteellisten elämysten tuottamiseen Kyky tiedostaa toisten ihmisten reaktioita ja ymmärtää syitä niihin Kyky saattaa ihmisiä yhteen ja sovitella erilaisuuksia Kyky saada toiset ihmiset muuttamaan näkemyksiään tai käyttäytymistään Kyky tuottaa toisille ihmisille terveydellistä, emotionaalista tai muuta henkilökohtaista hoitoa, hoivaa, tukea tai apua
1800000 Aikuiskoulutukseen osallistuminen, 18-64-vuotias väestö (Tilastokeskus 2015) 1750000 1700000 1650000 1600000 1550000 1500000 1450000 1400000 1990 1995 2000 2006 2012
Ammatillisen koulutuksen uudet opiskelijat vuosina 2013-2014 (Tilastokeskus 2015) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) Opetussuunnitelmaperusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (ei oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (ei oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (ei oppisopimuskoulutus) Opetussuunnitelmaperusteinen ammatillinen peruskoulutus (ei oppisopimuskoulutus) 0 10000 20000 30000 40000 50000 2014 2013
Oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen osallistujat vuosina 2004-2014 (Tilastokeskus 2015) 350000 300000 250000 200000 150000 100000 50000 Ammatillinen lisäkoulutus, ei oppisopimus Ammatillinen lisäkoulutus, oppisopimus Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus Työnantajan tilaama koulutus Avoin ammattikorkeakouluopetus Avoin yliopisto-opetus Muu koulutus 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014
Aikuiskoulutuksen ennakoinnin kehityskaari Aikuiskoulutuksen ennakoinnin kehittämiseksi tarvitaan kokonaisnäkemystä niistä keinoista ja menetelmistä, joiden kautta voidaan tyydyttää aikuiskoulutukseen liittyviä ennakointitietotarpeita. Esimerkiksi väestön koulutustason kehitysvaiheet, taloudelliset suhdanteet ja tavoitteellisen tulevaisuuden asettaminen ovat olleet viime vuosikymmeninä kokonaisnäkemyksen kokoavia tekijöitä. Monet aikaisemmat ennakoinnin kehittämistavoitteet, valitut ennakointimenetelmät ja ennakointitietotarpeet ovat kytköksissä siihen aikaan, jolloin ne on tehty. Historian tarkastelun välityksellä voidaan kuitenkin tunnistaa aikuiskoulutuksen ennakointiin liittyviä ajasta riippumattomia peruskysymyksiä ja valintoja, jotka on tarpeen ottaa huomioon myös tulevissa aikuiskoulutuksen ennakointiin liittyvissä ratkaisuissa.
Useissa aikuiskoulutuksen ennakointiselvityksissä on tunnistettu ja analysoitu toimintaympäristön muutosten aiheuttamat haasteet (uhkat ja mahdollisuudet) nykyiselle ja tulevalle työvoimalle (esimerkiksi mitä työllisyyttä, työuraa ja väestön koulutustason kasvamista koskevia uhkia ja mahdollisuuksia on havaittavissa). Tämän jälkeen on arvioitu silloisten aikuiskoulutusjärjestelmän resursseja (vahvuudet ja heikkoudet) ja suhteutettu ne toimintaympäristöstä (erityisesti työelämästä) nouseviin uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, jolloin on tullut mahdolliseksi muodostaa koulutuspoliittinen visio aikuiskoulutustarpeista ja niiden tyydyttämiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Monet aikuiskoulutuksen kehittämisessä ja myös ennakoinnissa huomioon otettavista asioista ovat olleet mukana kehityksen alusta asti. Näitä ovat ainakin - aikuiskoulutuksen kokonaistarpeen määrittely väestökehityksen ja väestön osaamistason pohjalta - työelämän osaamistarpeiden määrällinen ja laadullinen kattaminen - teknologisista tai muista työelämän muutoksista aiheutuva ammattirakenteen muutos ja tarve vaihtaa ammattia - aikuiskoulutuksen kysyntä.
Aikuiskoulutuksen ennakoinnin kehittämisen päävaiheita 1960-luvulta alkaen Aikuiskoulutuksen ennakoinnin lähtökohdat ovat olleet yhteydessä eri aikakausina laajempaan yhteiskuntapoliittiseen suunnitteluun. Aluksi koulutuksen suunnittelu ja siihen liittyvä ennustetyö painottui nuorten koulutukseen ja laajeni vähitellen koskemaan koko koulutusjärjestelmää, kun ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen tarve kasvoi. Koulutuksen mitoitus oli 1960 70-luvulla yhteydessä erityisesti aikuiskasvatuksen ideologiaan. Käytettyihin suunnittelu- ja ennakointimenetelmiin vaikuttivat ajankohdan yhteiskunta-, työvoima- ja koulutuspolitiikka ja niissä havaitut kehittämistarpeet. Aikuiskoulutukselle merkityksellisiä tekijöitä olivat myös toimintaympäristön muutos, sen vaikutukset työelämään ja työelämässä tarvittavaan osaamiseen, työmarkkinatilanne, väestökehitys, väestön koulutustaso ja koulutusjärjestelmän rakenteet.
1980-luvun lopussa tehtiin kunnianhimoisia suunnitelmia tilastotietokantojen ja tietojenkäsittelyn hyödyntämisestä ennakoinnissa, mutta nämä tavoitteet eivät kaikin osin ehtineet toteutua. 1990-luvulla tapahtui merkittävä käänne aikuiskoulutuksen määrällisen ennakoinnin kehityksessä. Vuosikymmenen alun talouslaman myötä työttömien koulutustarpeiden lyhyen aikavälin ennakointi korostui. Aikuiskoulutukseen liitettiin oppilaitoskeskeisen oppimisen ohella mahdollisuus osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen (näyttötutkintojärjestelmä). Samalla työvoimahallinnon järjestämä aikuiskoulutuksen ennakointi ja suunnittelu eriytyivät opetushallinnon omaehtoisesta aikuiskoulutuksesta. Vuosikymmenen lopulla ammatillisen koulutuksen määrällistä sääntelyä vähennettiin, ja se muutti myös aikuiskoulutuksen valtakunnallisen päätöksenteon ennakointitietotarpeita. Koulutuksen järjestäjille tuli mahdolliseksi suunnata ammatillista perus- ja lisäkoulutusta järjestämislupansa kokonaismäärän mukaisesti. Tästä seurasi tarve kehittää alueellista koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointia. EU:n rakennerahastojen tukema alue-ennakointi
Aikuiskoulutusjärjestelmää kehitettiin 2000-luvun alussa paremmin kysyntään reagoivaksi ja työelämän välittömiin tarpeisiin vastaavaksi. Samanaikaisesti myös aikuiskoulutustarjonta monipuolistui ja muun kuin tutkintoon johtavan koulutuksen merkitys aikuiskoulutuksessa kasvoi. Osaamistarpeiden ennakoinnin kehittämistä pidettiin yhä tärkeämpänä osana koko aikuiskoulutuksen kehittämistä. Kaiken kaikkiaan 2000-luvulla aikuiskoulutus on käsitetty osaksi tavoitteellista ammatti- ja elinkeinorakenteen kehittämistä ja kansallisen osaamispääoman investoinniksi tulevaisuuteen. 2010-luvulla on asetettu tavoitteeksi kehittää määrällisen ja laadullisen ennakoinnin yhteensovittamista sekä skenaarioperusteista ennakointia myös aikuiskoulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen reformi ja sen vaikutukset -> elinkeinoelämän osaamistarpeiden korostuminen?
Yhteenvetoa aikuiskoulutuksen ennakoinnin kehityskaaresta 1(2)
Yhteenvetoa aikuiskoulutuksen ennakoinnin kehityskaaresta 2(2)
Aikuisväestön osaamis- ja koulutustarpeiden valtakunnallisen ennakoinnin kehittämishaasteista Ennakoinnin ongelmana on ollut tähän asti se, että ennakoinnin aikaväli on liian lyhyt. Tällä hetkellä puuttuu syväluotaava tulevaisuuteen perustuva näkemys aikuiskoulutuksen suunnittelusta. Tällä hetkellä huomataan vasta jälkikäteen, mitä olisi pitänyt ottaa huomioon ja miten eri ennusmerkkejä olisi pitänyt tulkita oman toiminnan näkökulmasta. Heikkoja signaaleja on havaittavissa jatkuvasti, mutta toimintamallia niiden analyysiin ja hyödyntämiseen ei ole olemassa. Aikuiskoulutuksen valtakunnallisella ennakoinnilla on tunnistettava ainakin ilmeiset kehityskulut ja -suunnat ja niiden vaikutukset keskipitkän ja pitkän aikavälin koulutuspanostuksiin. Valtakunnallisen ennakoinnin tavoitteena on päälinjojen ennakointi. Valtakunnallisen ennakoinnin tehtävänä on tunnistaa ja analysoida megatrendejä (esimerkiksi digitaalisuus) ja sosiaalisia tekijöitä (esimerkiksi heikossa työmarkkina-asemassa olevien määrä), joilla voidaan ennakoida aikuiskoulutustarpeiden kokonaisuutta.
Ennakoinnin kehittämiseksi tarvitaankin sekä globaalien että kansallisten pitkän linjan kehityssuuntien seurantaa, joka on tärkeä osa tuotettavaa ennakointitietoa. Lisäksi vaihtoehtoisten skenaarioiden laatiminen tulee olla tärkeä osa aikuiskoulutuksen valtakunnallista ennakointia. Eri vaihtoehtojen on tarpeen olla myös riittävästi irti nykytilasta. Valtakunnallisesti tulee huolehtia kuitenkin siitä, että opiskelijamääriltään pienet erikoisalat otettaisiin huomioon osana valtakunnallista ennakointia. Tarvitaan ennakointinäkemyksiä siitä, mitä tietoja ja osaamista ei enää tulevaisuudessa tarvita. Ennakointitulosten tulee tarjota aikuiskoulutuksen kansallisen ohjaus- ja sääntelyjärjestelmään tarvitsemaa jalostettua ennakointitietoa. Tarkempi alakohtainen ennakointi tulee tehdä alueellisesti ja järjestäjäkohtaisesti. Aikuiskoulutuksen ennakoinnissa on otettava huomioon aikuiskoulutuksen kehittämiseen vaikuttavat tekijät koulutus-, sosiaali- ja työvoimapoliittista näkökulmaa laaja-alaisemmin.
Työmarkkinoiden tarpeisiin on pyritty vastaamaan lähinnä määrällisen ennakoinnin keinoin. Painopistettä pitäisi jatkossa siirtää enemmän työelämän määrällisten muutosten ja muuttuvien osaamistarpeiden yhteisiin ennakointiprosesseihin. Laadullisen ennakointitiedon kvantifiointi on yksi vaihtoehto määrällisen ja laadullisen ennakointitiedon yhteensovittamisen parantamiseksi. Tämä edellyttää työtehtävien purkamista kvalifikaatioiksi eli työelämän edellyttämien osaamisten luokittelujärjestelmän kehittämistä.
Aikuiskoulutuksen ennakoinnin tarkastelutasot, ennakoinnin työkalut ja ennakoinnin kohdentuminen
Ennakoinnin teemallisia erityishaasteita
Ilman tutkintoa olevien koulutustarpeiden ennakointi Yhtenä tärkeimmistä julkisesti rahoitetun aikuiskoulutuksen ennakointinäkökulmista voidaan pitää edelleen väestön koulutustason kehittymistä ja siihen liittyvää tavoitteenasettelua. Tällä hetkellä työmarkkinoilla on 300 000 400 000 henkilöä perusasteen koulutuksen varassa. Erityisesti pelkän perusasteen varassa olevat ovat tärkeä aikuiskoulutuksen kohderyhmä, koska ilman tutkintoa olevien työpaikkakehityksen arvioidaan olevan tulevaisuudessa negatiivinen. Jatkossa olisi tarpeen tehdä skenaarioperusteista ennakointia ilman tutkintoa olevien määrästä ja heidän työmarkkinoidensa kehityksestä. Toisin sanoen arvioida sitä, millä tavoin kouluttamattomien määrä kehittyy riippumatta nykyisten koulutuspalveluiden tarjonnasta. Ongelmana ei ole ollut tähän asti niinkään kouluttamattomille suunnattu koulutustarjonnan määrä vaan se, että kouluttamattomat eivät motivoidu hyödyntämään nykyisiä koulutuspalveluita.
Ammattisiirtymien ennakointi Työmarkkinoiden muutos ja epävarmuus edellyttävät ennakoida mitä urapolkuja yksilöillä on työuran erivaiheissa pidemmällä aikavälillä ja mitä aikuiskoulutuspalveluja nämä toteutuessaan edellyttävät. Ammattisiirtymien syitä on erilaisia, kuten äkilliset rakennemuutokset, ammattialalla erikoistuminen tai esimiestehtäviin siirtyminen, omaehtoinen uuden ammatin hankkiminen, työtehtävän sisäinen kehitys yms. Urapolkuihin liittyvää koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointia olisi tarpeen kehittää erityisesti kansallisella tasolla, koska tällä hetkellä ei ole olemassa keskitetysti tietoa väestön koulutustaustoista ja erityisesti koulutuspoluista. Olennaista olisi aikuiskoulutuksen ennakoinnissa ottaa huomioon aina ensin väestön nykyinen koulutustausta ja ohjata ihmisiä uusiin ammatteihin mahdollisimman kustannustehokkaasti hyödyntäen heidän jo olemassa olevaa osaamistaan.
Ammattisiirtymiä koetaan olevan haastavaa arvioida varsinkin asiantuntija-ammateissa, koska on usein hyvin vaikeaa erottaa ammattiluokitusten perusteella milloin henkilöiden työtehtävien vaihtaminen edellyttää uutta osaamista. Ennakointijärjestelmän näkökulmasta onkin haastavaa arvioida milloin asiantuntija-ammatissa oleva laajentaa osaamistaan tai syventää osaamistaan tai milloin suuntautuu täysin uudelle alalle. Lisäksi korkeakoulutusta vaativissa ammateissa ammattitaito rakentuu usein pitkän kokemuksen perusteella, joten täysin uuden saman koulutustason ammattitaidon hankkiminen kestää esimerkiksi äkillisten rakennemuutosten yhteydessä pidempään kuin ammatillisen koulutuksen suorittaneilla vastaavassa tilanteessa.
Väestön koulutus 2000 raportin katkelma (koulutussuunnittelun neuvottelukunta 1988)
Geneeristen taitojen ennakointi Aikuisväestön geneeristen taitojen eli yhteisten työelämävalmiuksien (esimerkiksi kriittisen ajattelun taidot, vuorovaikutustaidot, teoreettisen tiedon soveltaminen käytäntöön) arvioidaan olevan jatkossa yhä tärkeämpi aikuiskoulutuksen ennakointiteema. Toimintaympäristön muutosnopeuden kiihtyessä, kilpailun kiristyessä ja resurssien niuketessa tuottavuusvaateet aiheuttavat sen, että geneeriset taidot tulevat yhä tärkeämmiksi. Kansainvälisen aikuistutkimuksen (PIAAC-tutkimus) tulokset tarjoavat tähän hyvän perustan, jonka lisäksi arvioidaan tarvittavan myös kansallisia ennakointitarkasteluja. Muutosvalmius ja edellytykset uuden oppimiseen olisi luotava jo perusopetuksen sisällöissä, mutta sisällytettävä myös myöhempiin koulutusvaiheisiin.
Alat ylittävien osaamistarpeiden ennakointi Ennakointia toteutettu valtaosin toimialatarkasteluina virallisten toimialaluokitusten mukaisesti. Työtehtäviin liittyy ammattikvalifikaatioiden lisäksi myös työyhteisöön, toimialaan ja sen klusteriin liittyviä osaamistarpeita. Uudet liiketoimintamallit ja niiden työpaikat syntyvät yhä useammin toimialojen rajapinnoille. Esimerkiksi älytalojen kehittäminen ja vanhustenhuolto edellyttävät eri alojen yhteistyötä. Jatkossa onkin perusteltua ennakoida ammatti- ja toimialakohtaiset osaamistarpeiden lisäksi myös sellaisia koulutussisältöjä, jotta ne palvelisivat samaan aikaan sekä yksilöiden urapolkujen ja osaamisen laaja-alaistamista että työnantajien intressejä uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä. Haasteena on kehittää toimialat ylittävän klusteriosaamisen ennakointimenetelmiä -> ESR-hanke
Maahanmuuttajien koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointi Maahanmuuttajien koulutus- ja osaamistarpeet ovat yhä keskeisempi haaste aikuiskoulutuksen suuntaamisessa ja sisältöjen kehittämisessä. Maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen joukko: turvapaikanhakijat, opiskelijat, työperusteisesti maahan muuttaneet, avioliiton kautta tulleet yms. Valtakunnallisesti on olennaista erityisesti maahanmuuttajien kotouttamista tukevien koulutuspalveluiden tarpeen ennakointi. Aikuiskoulutuksen ennakoinnin yhtenä keskeisenä ryhmänä ovat maahanmuuttajaryhmät, jotka eivät ole suorittaneet perusasteen oppimäärää. Olennaista olisi kartoittaa jollain tavoin ilman perusasteen oppimäärää suorittamattomien maahanmuuttajien määrää ja tehdä arvioita määrän muutoksista pidemmällä aikavälillä. Maahanmuuttajien koulutuksessa tarvitaan myös kulttuuristen taitojen ja työelämätaitojen osaamisen kehittämistä.
Jatkossa olisi tarpeen yhdistää maahanmuuttajien kieli- ja ammattikoulutusta, koska nykyiset erilliset koulutuspalvelut eivät ole aina tarkoituksenmukaisia. Olisi myös tarpeen pohtia tuleeko maahanmuuttajien koulutusta keskittää vain tietyille työvoimapula-aloille (esim. kuljetusala), vai laventaa koulutustarjontaa myös muilla perusteilla. Palvelualoilla toimii korkeakoulutettuja maahanmuuttajia, joiden mahdollisuuksia siirtyä osaamista vastaaviin tehtäviin tulisi ennakoida ja kehittää sitä tukevia koulutuspalveluja. Olisi kenties myös löydettävä ratkaisuja, joissa työperäiselle maahanmuuttajalle järjestettäisiin koulutusta ja suomen kielen sekä kulttuurin opetusta jo lähtömaassa, jotta integroituminen Suomeen olisi helpompaa.
Maahanmuuttajatarpeen vaihtelevista arvioista (Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 1991-1996)
Koulutuskysynnän ennakointi Aikuisten koulutuksen ennakoinnissa koulutuskysynnän tulisi olla keskeisempi asia kuin nuorten koulutuksessa, koska koulutukseen hakeutumisen motiivi liittyy valtaosin työllisten omaan ammattialaan liittyvään lisä- ja täydennyskoulutukseen. Aikuisten kouluttautumishalukuutta tulisi ennakoida, koska koulutusresurssien jatkuvasti supistuessa kilpailu koulutusmarkkinoilla kiristyy eikä moninkertaisen koulutukseen ole varaa. Todellinen työvoimakysyntään perustuva tarve ja koulutuskysyntä ovat kuitenkin osin ristiriidassa. Ammatillisen aikuiskoulutuksen keskeinen ongelma ei ole koulutustarjonnan puute, vaan koulutushalukkuus, joka ei ole yhtä suurta kuin korkeakoulutetuilla.
Oppimismenetelmien ja -ympäristöjen ennakointi Oppilaitos- ja tutkintoperusteisesta aikuiskoulutuksen kehittämisestä tulisi siirtyä vahvemmin työelämässä tapahtuvien oppimisympäristöjen ja -menetelmien kehittämiseen ja osaamisperusteisuuteen. Tällä hetkellä maailmaa katsotaan edelleen voimakkaasti pedagogisesta näkökulmasta ja lähiopetuspainotteisesti ja jonkin verran työssä oppimisen ohjauksen näkökulmasta. Koulutuksen määrien ja sisältöjen lisäksi myös aikuiskoulutuksen oppimismenetelmien kehitysvaihtoehtoja tulisi ennakoida. Osaamisen kehittäminen tutkintoon johtavalla koulutuksella vähenee ja esimerkiksi osaamisen siirto, tehtävä- ja työnkierto, projektit ja hankkeet, palauteprosessit ja valmentaminen kasvattavat merkitystään..
Pk-yritysten koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointi Suomessa on ollut vallalla pitkään yhteiskunnallinen näkemys olemassa olevan elinkeino- ja yritysrakenteen säilyttämiseksi. Jo jonkin aikaa on ollut käynnissä huomattava elinkeinorakenteen muutos, jonka seurauksena isot yritykset työllistävät yhä vähemmän ja vastaavasti pk-yritysten osuus uusista työpaikoista kasvaa. Tämä edellyttää joustavuutta koulutukselta, koska koulutussuunnittelujärjestelmät toimivat paljolti suurten yritysten ehdoilla. Koulutuksen kehittämiseksi olisi tärkeää, että pk-yritysten näkökulma olisi nykyistä paremmin esillä koulutuspolitiikasta päätettäessä. Yrittäjä ja työntekijä ovat pienessä työpaikassa usein sama henkilö, mikä edellyttää myös mikroyrittäjien koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointia.
Yritysten liikevaihdon ja henkilöstön kehitys yrityksen henkilöstömäärän mukaan vuosina 2013-2014 (Tilastokeskus 2016) 6% 4% 2% 0% -2% -4% -6% -8%... 4 5... 9 10... 19 20... 49 50... 99 100...249 250...499 500...999 1000... SS Yhteensä Liikevaihto Henkilöstön lkm yhteensä
Työvoiman ulkopuolella olevien eläkeläisten koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointi Elinikäinen oppiminen loppuu ammatillisessa mielessä tällä hetkellä siinä vaiheessa, kun ihminen jää eläkkeelle. Aikuisväestön osaamisen kehittäminen pitäisikin ulottaa laajenemaan myös työssä oleviin eläkeläisiin. Tätä ryhmää ei riitä palvelemaan ainoastaan vapaan sivistystyön koulutusvalikoima. Potentiaalinen eläkkeellä oleva työvoima pitäisi nähdä mahdollisuutena, kun pohditaan eri alojen työvoiman riittävyyttä. Aikuiskoulutuksen ennakoinnissa tulisikin ottaa huomioon koulutuspalveluiden kehittäminen, jotta eläkeläisten edellytykset erityisesti osa-aikaisen työn tekemiseen parantuisivat. Tämä edellyttää myös työpaikoilta joustavuutta ja uusia innovatiivisia ratkaisuja erilaisten työtehtävien tarjoamiseen, jotta työn uudelleenorganisoituminen mahdollistaisi eläkeläisten työssäkäyntiä. Joidenkin alojen arvioidaan soveltuvan jopa paremmin aikuisille ja niille, joilla on enemmän elämänkokemusta, jolloin aikuiskoulutusta tulisi kohdentaa näille aloille nykyistä enemmän.
Kiitos!