SUOMEN MOLYBDEENIHOHTEISTA

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS GEOTE KNILLISIA JULKAISU JA N:o 58 SUOMEN MOLYBDEENIHOHTEISTA KIRJOITTANEET MAX KULONPALO JA VLADI -0 5 KUVAA JA 1 TAULUKKO TBKSTISSX 2 TAULUA ENGLISH SUMMARY ON THE MOLYBDENITB OF FINLAND HELSINKI 1955

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS GEOTE KNILLI SIA JULKAISU JA N:o 58 SUOMEN MOLYBDEENIHOHTEISTA KIRJOITTANEET MAX KULONPALO JA VLADI MARMO 5 KWAA JA 1 TAULUKKO TBKSTISSA 2 TAULUA ENGLISH SUMMARY ON THE MOLYBDENITE OF FINLAND HELSINKI 1955

Helsinki 1955. Valtioneuvoaton kirjapaino

SISALLYSLUETTELO JOHDANTO... MOLYBDEENIHOHTEEN ESIINTYMISTAVOISTA......... MOLYBDEENIHOHTEEN ESIINTYMINEN SUOMESSA..................... 13 A. GNEISSIIN, GNEISSIN KONTAKTEIHIN SEKA GNEISSI-GRA- NIITTIIN LIITTYVIA MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMIA.. 14 B. KVARTSI JUONIIN LIITTYVI A MOLYBDEENIHOHDE -ESIINTY- MIA... 22 C. APLIITTEIHIN JA PEGMATIITTEIHIN SEKA MIKROKLIINI- GRANIITTIIN LIITTYVIA MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMIA 25 D. KARSIIN JA SULFIDIMALMEIHIN LIITTYVIA MOLYBDEENI- HOHDE -ESIINTYMIA......................... 33 E. ERAITA MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMI~~, JOISTA TARKEM- MATTIEDOTPUUTTUVAT... 34 ANALYYSITAULUKKO.... SUMMARY IN ENQLISH.., KIRJALLISUUTTA.... HAKEMISTO...... TAULUJA.....

JOHDANTO Molybdeeni on terästeollisuuden tärkeimpiä lisämetalleja, ja sen merkitys metallurgisen teollisuuden kehittyessä on jatkuvasti kasvanut. Sen käyttö teräksen lisäaineksena perustuu molybdeenin ominaisuuteen parantaa muiden lisaainesten tehovaikutteita. Sitkeät, kovat teräslaadut ovat usein molybdeeniteräksiä. Maankamarassa molybdeeni on harvinainen metalli, ja suurimmatkin molybdeenimalmit maapallolla ovat verrattuina muihin raskasinetallimalmeihin jokseenkin pieniä. Jokainen molybdeenimalmi on itseasiassa luonnonoikku. Kaikkialla maapallollamme on molybdeenimalmien etsintä käynyt yhä ajankohtaisemmaksi, ja jatkuvia ponnistuksia tehdään uusien molybdeeniesiintymien löytämiseksi. Tärkein molybdeenin malmimineraali on molybdeenihohde eli molybdeniitti, MoS,, joka yleensa esiintyy happamiin kiviin, tavallisesti graniitteihin, apliitteihin ja pegmatiitteihin sekä usein myös greisen-tyyppisiin tinamalmeihin liittyvänä. Suomessa molybdeenihohde ei ole kovinkaan harvinainen graniittisten kivien lisäaines, mutta sitä esiintyy yleensa liian niukasti, tullakseen malmina kysymykseen. Ainoa molybdeenimalmimme oli Mätäsvaarassa, Pielisjärven pitäjässä, mutta senkin louhinta on jo v. 1947 kannattamattomana lopetettu. Koska molybdeenihohdetta aivan yleisesti tavataan kallioperässämme, on aihetta toivoa, että ainakin vähäisiä molybdeenimalmioita löydettäisiin. Tästä syystä on kaikkiin tämänlaatuisiin esiintymiin - kaikkein pienimpiinkin - jatkuvasti kiinnitetty huomiota. Tämän kirjasen tarkoitus on tuoda esille mahdollisimman monet kotimaiset molybdeenihohde-esiintymämme, kuvata ne, sekä niissä tavatut molybdeenihohteen seuralaiset. Näiden lisäksi on kuvattu myös muun maailman molybdeenihohde-esiintymiä sikäli kuin on ollut tarpeen molybdeenimalmien esiintymistapojen valaisemiseksi muodostaaksemme siten itsellemme kuvan m~l~bdeenimalmeista ja niiden ympäristöstä. Tällä tavalla koottuina uskomme esityksessämme annettujen tietojen parhaiten palvelevan niitä, jotka nyt tai tulevaisuudessa tulevat osoittamaan kiinnostusta Suomen molybdeenihohde-esiintymiii kohtaan. Kaikki molybdeenitutkimukseemme tarvittavat erikoistyöt ja tutkimukset on suoritettu geologisessa tutkimuslaitoksessa tai maastossa sen toimesta.

MOLYBDEENIHOHTEEN ESIINTYMISTAVOISTA Molybdeenihohteen oikean ympäristön muodostavat happamet kivilajit, ennen kaikkea pegmatiittiset graniittijuonet ja apliitit. Molybdeenimalmien muodostuminen on luettava hydrotermisiin ja pneumatolyyttisiin tapahtumiin. Alaskan runsaat molybdeenihohde-esiintymät ovat syynnyltään hydrotermisia, kun taas Saksan esiintymät Cissarz (1928) lukee vain osaksi hydrotermisiin, seka osaksi pneumatolyyttisiin kuuluviksi, ja osan hän sijoittaa kummankin raja-alueelle. Ryhtymättä yksityiskohtaisesti perusteltuun molybdeenihohde-esiintymien luokitteluun esitetään seuxsavassa eräs ryhmittely, jonka pohjana ovat eriiät tunnetut molybdeenihohde-esiintymät. Tällöin on kiinnekohtana isäntäkivilaji ja mineraaliseurue: 1. K v a r t s i j u o n i s s a, joko yksinaän, tai yhdessä eräitten sulfidien kanssa. Joissakin tapauksissa, kuten monin paikoin Alaskassa (esim. Smith, 1942), nämä kvartsijuonet ovat myös kultapitoisia. II. P e g m a t i i t e i s s a kontaktin läheisyydessä, jolloin molybdeenihohde on usein pirotteena myös pegmatiittien sivukivessä. 111. Apliiteissa ja alaskiiteissa molybdeenihohde on harvemmin yksinaän. Tavallisesti sen seuralaisina esiintyvät rikki- ja kuparikiisu, sekä usein muitakin sulfideja. IV. Monzoniiteissa ja apliittisissa graniiteissa tavataan molybdeenihohdetta joko yksinään tai muiden sulfidien yhteydessä, usein myös sementatiovyöhykkeen mineraalien kovelliinin ja kuparihohteen kera. Useissa tapauksissa molybdeenihohde liittyy kumminkin mainituissa kivilajeissa esiintyviin k v a r t s i j u o n i i n, jolloin, varsinkin juonien ollessa heikosti kehittyneitä tai hyvin kapeita, usein on vaikeata päätellä mikä on molybdeenihohteen todellinen isäntäkivi. Tähän on luettava myös molybdeenihohteen esiintyminen g r a n i i t i s s a, kuten on osaksi asianlaita M ä t a s v a a r a s s a ja Norjan K n a b e- nissa. V. S u 1 f i d i m a 1 m e i s s a, näiden raoissa sekä malmien sivukivessä pirotteena, kuten eräissä Pohjois-Ruotsin sulfidimalmeissa (Grip 1951). VI. K i v i 1 a j i e n k o n t a k t e i s s a, näihin liittyvassä ))sokerikvartsissa)) sekä toisaalta myös karressa. Viimeksi mainituista mainitaan useita esiintymiä (kts. siv. ll), joissa molybdeenihohteen seuralaisena on granaatti.

VII. Tinamalmien yhteydessä, greiseniin liittyvänä. Cissarz (1928) on kuvannut tällaiset saksalaisten tinamalmien yhteydessä tavatut molybdeenihohde-esiintymiit varsin yksityiskohtaisesti. VIII. K a r b o n a a t t i j u o n i s s a, jotka tavallisesti esiintyvät vihreäkivissä, wulfeniitin ja anglesiitin ollessa nuorempina mineraaleina molybdeenihohteen seuralaisia. ERAITA TUNNETTUJA MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMIÄ Pohjoisamerikkalaiset molybdeenihohde-esiintymät ovat mielenkiintoisia, koska niissä tapaamme sellaisia tyyppejä, jotka ovat edustettuina inyös omissa molybdeenihohdelöydöksissämme. Rencontre East Area, New Foundland. D. E. White (1940) on kuvannut yksityiskohtaisesti tiimän molybdeenihohde-esiintymän. Hänen kuvauksensa mukaan esiintymä liittyy seuraaviin kivilajeihin: 1) Batoliittina esiintyvä karkearakeinen ja apliittinen g r a n i i t, t i, jossa on tummia mineraaleja alle 10 %. Kalimaasälpä on punaista ja plagioklaasi valkoista. Kvartsia on hyvin runsaasti. Kvartsia... 27 % pertiittiä... 40 % albiitti-oligoklaasia... 25 % biotiittia ja kloriittia.... 7 % muita mineraaleja alle... 1% 2) Keskirakeinen a 1 a s k i i t t i, asultaan graniittinen kivilaji. Siinä on: kvartsia... 39.5 % pertiittiä... 33.8 % albiittia... 25.9 % biotiittia, kloriittia, muskoviittia, magnetiittia, allaniittia, titaniittia, apatiittia ja eirkonia yhteensä... 0.9 % Kaikki maasälvät ovat väriltään punaisia, eikä niitä voida erottaa megaskooppisesti toisistaan. 3) A p 1 i i t t i on suuremmaksi osaksi keskittynyt graniittibatoliitin eteläreunalle, ja molybdeenihohde liittyy juuri tähän apliittiin. Se esiintyy vulkaniittien naapurina ja on usein perusteellisesti sekoittunut alaskiittiin, joksi se monin paikoin vaihettuukin. Alaskiitista on apliitin erottaminen usein vaikeata, mutta viimeksi mainittua pidetään kumminkin daskiittia nuorempana. Mainittakoon, että apliiteille ominainen esiintyminen juonina ei täällä ole mitenkään silmiin pistävä. Kumpikin kivilaji on siis hyvin

toistensa kaltaista. Eräänä erona White mainitsee, että vaikka pertiitti onkin kummallekin kivilajille ominaista nih kvartsi-ortoklaasi- tai kvartsialbiittiyhteenkasvettumat esiintyvät pääasiallisesti apliitissa, kun taas niitä on tavattu vain harvoin alaskiitissa. Molybdeenihohde kytkeytyy nimenomaan apliittiin. Alaskiitissa sitä tavataan vain silloin, kun tämä liittyy molybdeenihohdetta sisältävään apliittiin. Apliittikaan ei sisällä aina molybdeenihohdetta, vaan yleensä vain silloin, kun se liittyy vulkaniittikontaktiin. Poikkeuksen tästä tekee eräs esiintymii kolmen mailin päässä kontaktista, mutta taallä molybdeenihohde ei enää varsinaisesti olekaan apliitissa, vaan kapeissa kvartsijuonissa. A c k 1 e y C i t y s s ä (p.0. batoliittiin liittyvä alue) on malmivyöhyke apliitissa, ja erikoisesti molybdeenihohde liittyy siinä oleviin, greisenkaltaisiin sulkeumiin, joita muodostavat kvartsi, muskoviitti, fluorisälpä, kloriitti ja molybdeenihohde. Merkille pantavaa on ortoklaasin muuttuminen mikrokliiniksi vyöhykkeen reunaosissa. Vähäisissä määrin tavataan taallä lisäksi biotiittia, magnetiittia, hematiittia, kuparikiisua, magneettikiisua ja sinkkivälkettä. Molybdeenihohdetta on tosin muuttumattomassakin apliitissa, mutta tällöin se erikoisesti näyttää liittyvän kvartsiin, joka on syntynyt maasälvän muskoviittiutumisen yhteydessä. Vielä merkittävä mpää molybdeenihohteen esiintymisen kannalta on täällä kumminkin se, että molybdeenihohdeapliitti on huomattavasti kalirikkaampaa kuin normaalinen apliitti. Tavallisissa apliiteissa on kalimaasälpää ja albiitti-oligoklaasia yleensä yhtä paljon, ja p.0. esiintymän puitteissa on kalimaasälpää tavallisesti noin 53 % kokonaismaasälvästä. Molybdeenihohdeapliitissa on kalimaasälpää jopa 73.8 % koko maasälpämäärästä. Tämä on sangen huomattava seikka. Mainittakoon, että Vogtin (1931) mukaan on intrusiivisten kivien joukossa eniten molybdeenihohdeapliitteja muistuttava sellainen, jossa on noin 80 % ortoklaasia kokonaismaasälvästä, ja tämä kivilaji kuuluu hänen mukaansa pegmatiitteihin. Tämän tapaisten, hyvin kalirikkaiden kivilajien syntymisen Terzaghi (1935) selittää seuraavasti: kiteytymisen loppuvaiheissa, jolloin vettä on runsaasti läsnä, ja kalimaasälvän ollessa tasapainossa plagioklaasin kanssa, lienee suhde: kalimaasälpä/albiitti + anortiitti suurempi, kuin mitä se on kuivan kivisulan ollessa kysymyksessä. W y 1 i e H i 1 1 i s s ä taas (edelleen samaan malmiutumisvaiheeseen kuuluva esiintymä) apliitti on harmaata, eikä kuten tavallisesti punaista. White (op. cit. siv. 984) selittää tämän värinmuutoksen johtuvan siitä, että maasälvälle väriä antava rauta on tässä kokonaan mennyt pyriitin muodostumiseen. Molybdeenihohteen seuralaisena esiintyy nimittäin täiillä myös pyriittiä eli rikkikiisua. Täällä on sitäpaitsi tavattu molybdeenihohdetta melkein yksinomaan rakopintojen silauksena ja vain poikkeuk-

sellisesti pirotteena itse kivessä. 'Suurimmat molybdeenihohdepitoisuudet esiintyvät täälläkin vulkaniittikontaktin läheisyydessä. Fluoriitti on kaikkialla melkein poikkeukseton molybdeenihohteen seuralainen. Näissä esiintymissä kuuluu molybdeenihohde Whiten mukaan suhteellisen korkeata lämpötilaa vastaavaan mineraaliseurueeseen, mutta ainakin yhdessä esiintymässä sen on todettu liittyvän epitermisiin juoniin. C r i p p 1 e C r e e k, Colorado. Seuraavassa käytämme hyväksi Vanderwiltin (1933) tutkimusten tuloksia. Hän jaoittelee molybdeenihohde-esiintymät Länsi-Yhdysvalloissa seuraavasti: 1) pegmatiitti- apliitti-juoniin liittyvät, 2) kvartsijuoniin liittyvät ja 3) satunnaisena kulta- ja kupariesiintymissa. Esiintyessaän pegmatiitti- tai apliittijuonissa, on molybdeenihohde tavallisesti hyvin karkeata muodostaen jopa kahden tuuman läpimittaisia suomukimppuja, ja juuri karkeat myhkyt ovat esiintymälle paljon luonteenomaisempia kuin hieno pirote. Molybdeenihohde on täällä selitetty edustavan kahta ikäkautta, joista varhaisempi on primäärinen, nuorempi taas on hydrotermisesti muodostunut. Se edustaa pegmatiitin kaikkein viimeisintä vaihetta. Samanlaiset, molybdeenihohdetta sisaltavat pegmatiittijuonet N e v a d a s s a ja apliittijuonet R a m o s s a, K a 1 i f o r- n i a s s a j a U t a h i s s a taas sisaltavat pääasiallisesti primääristä molybdeenihohdetta. Myös täällä on kalirikkaus luonteenomaista useimmille molybdeenihohde-esiintymille, ja monille myös fluoriitti. Q u e s t a, U u s i M e k s i k o (Vanderwilt, 1938). Molybdeenihohderikkaimpien juonien pääasiallisina mineraaleina ovat kvartsi, kalimaasälpä, biotiitti ja kloriitti. Lisäksi ne sisältävät rikkikiisua, fluoriittia, rodokrosiittia ja kalsiittia. Vanderwiltin mukaan on täälläkin pidettävä kalimetasomatoosia molybdeeniesiintymäa luonnehtivana ilmiönä. Samoin on asianlaita U t a h i s s a (Boutwell, 1905), ja ilmeisesti Länsi-Yhdysvaltain molybdeenihohteen esiintymissä isäntäkivestä riippumatta kalilisäys on luonteenomaista molybdeenihohteen esiintymiselle. Alaskan molybdeenihohde-esiintymat (Smith,1942). Useissa tapauksissa molybdeenihohde liittyy Alaskassa kvartsijuoniin, jotka monesti sisältävät varsin runsaasti myös kultaa. Edelläkuvatunlaisia molybdeenihohde-esiintymiä apliitin ja alaskiitin yhteydessä Alaskasta tunnetaan vähemmän, ja naista mainittakoon S k a g w a y, jossa graniitti on gneissiytynyttä ja usein vaihettuu alaskiitiksi. Molybdeenihohdepitoisuus on runsain nimenomaan graniitissa, josta se esiintyy paikoin tiheänä pirotteena.

Kuten jo Mertie (1923) huomautti, liittyvät kaikki tunnetut Alaskan molybdeenihohde-esiintymät graniittisiin intruusioihin. Useimmiten nämä graniitit ovat mesotsooisia iältään. Poikkeuksena tästä hän mainitsee (op. cit. sivu 154) W i 1 1 o w C r e e k- alueen, jossa graniitti on sangen natriumrikasta. Tätä ominaisuutta on yleensä pidetty Alaskassa luonteenomaisena piirteenä tertiäärisille graniiteille. Harrington (1918) mainitsee, että alueen kallioperän muodostavat vihreäkivet ja sedimentit, joita leikkaa natronrikas graniitti, paikoin myös dioriitti ja dasiitti. Intruusioihin liittyy aina myös runsaasti kvartsijuonia - usein hyvin kultapitoisia - ja juuri näissä on tavattu molybdeenihohdetta yhdessä raudan, lyijyn ja kuparin sulfidien kanssa. Lisäksi on niissä tavattu wulfeniittia, joka on lyij yn~olybdaattia, ja anglesiittia. Edelleen Mertie toteaa, että näihin graniitti-intruusioihin liittyvä molybdeenihohde esiintyy kahdella eri tavalla: joko se liittyy kontaktikivilajeihin, tai sitten se on erottunut itse graniittiin, tämän jäähtyessä syntyneisiin rakoihin. Ensiksi mainittu esiintymistapa on n~ielenkiintoinen, sillä tallöin molybdeenihohde usein liittyy karsiin. Tällaisia esiintymiä on Alaskassa suuri joukko, joista tässä mainittakoon vain muutamia. C 1 a c i e r B a y n alueella on useampia molybdeenihohde-esiintymiä, jotka liittyvat graniittiin tai dioriittiin ja toisaalta kalkkikiven kontaktiin. Tällöin, kuten G e i k i e 1 n 1 e t i s s ä on asianlaita, molybdeenihohde on raoissa, harvemmin myös pirotteena, joskus se on varsin karkeasuomuista. Karsimineraaleina tavataan punaisenruskeata granaattia ja vihreätä pyrokseenia. M u i r 1 n 1 e t poikkeaa edellämainitusta sikäli, että siinä karsivyöhykkeessä (graniitin ja kalkkikiven kontaktissa) kvartsi on syrjäyttänyt muut mineraalit satojen metrien paksuisessa osassa kontaktia, ja tämä kvartsinen keskiosa vaihettuu reunoihin päin kiveksi, jonka huoinattavimpina aineksina ovat granaatti, epidootti ja kvartsi. Molybdeenihohde seuraa tallöin kvartsia, ja erikoisesti sitä esiintyy kvartsijuonien rajoilla, kvartsin ja hornfelsin jäännösten välissä. Vyöhykkeen kvartsirikkain keskiosa on kumminkin huomattavasti reunaosia molybdeeniköyhempi. Siellä taas esiintyvat runsaampina kupari- ja rikkikiisu, jotka kaikkialla muuallakin tällä alueella liittyvat molybdeenihohde-esiintymiin. F a i r b a n k s i n alueella, S t e e 1 e C r e e k e s s ä, porfyyrinen graniitti leikkaa kalkkipitoista liusketta, ja runsaat kvartsijuonet leikkaavat kontaktivyöhykettä. Täällä on molybdeenihohdetta kumminkin niukasti, ja mineralisaatio on tapahtunut wolframin merkeissä, scheeliittinä. Tämän tapaisia esiintymiä ei Alaskassa ole monia, mutta sitä yleisemmin esiintyy seurue wolframi-molybdeeni g r e i s e n - t i n a m a 1 m i - tyyppisissä esiintymissä, joita Cissarz (1928) on kuvannut Saksasta. Saksalaisista tämän tyypin esiintymistä mainittakoon S c h e 11 e r h a u S a k s i s s a j a B ö h m i s s ä (op. cit. siv. 120), jossa molybdeenihohde ja wolframiitti esiintyvat greiseniin liittyvissä kvartsijuonissa yhdessä tina-

kiven, arseenikiisun, ' rikkikiisun, kuparikiisun, kirjavan kuparikiisun, fahlertsin, lyijyhohteen ja sinkkivälkeen kanssa, sekä lisäksi on samassa yhteydessä tavattu fluorisälpää, turmaliinia, gilbertiittiä, topaasia ja apatiittia ynnä vähemmän baryyttia ja kloriittia. Siis varsin monipuolinen seurue. Samanlaisia esiintymiä ovat edelleen A 1 t e n b e r g, M u c k e n- b e r g, 1 t ä n e n E r z g e b i r g e, lisäksi Englannissa L a n d s E n d ja Falmouth Cornwallissa, Bushveld Etelä-Afr i k a s s a, T a v o y M a 1 a i j a n niemellä ym. ym. Cissarz lukee myös P i t k ä r a n n a s s a tavatun molybdeenihohteen tinamalmien molybdeeneihin kuuluvaksi, vaikka sikäläinen molybdeenihohde esiintyykin kontaktimetamorfisessa ymparistössä seuralaisinaan mm. grafiitti ja magneettikiisu. Kaikille näille esiintymille on yhteistä se, että molybdeenihohde kuuluu joko pneumatolyyttisiin, tai pneumatolyyttis-hydrotermisen rajaalueen mineraaleihin, ja että molybdeenihohdetta on niissä yleensä niukasti. Pneumatolyyttisen seurueen muodostavat esimerkiksi Erzgebirgellä litiumkiille, topaasi, tinakivi, arseenikiisu, maasälpä, turmaliini, wolframiitti, rautahohde, molybdeenihohde, vismutti, seka harvinaisuuksina prosopiitti, tripliitti ja skorodiitti palj ousj ärjestyksessä Cissarzin mukaan järjestettyinä. Kvartsi, rikkikiisu ja apatiitti sekä scheeliitti edustavat siellä pneumatolyyttis-hydrotermistä ylimenovaihetta, kun taas puhtaasti hydrotermisina mineraaleina Cissarz pitää kuparikiisua, sinkkivälkettä, lyijyhohdetta, fahlertsia, borniittia, tinakiisua, vismuttihohdetta ym. Aivan sama mineraalien jakautuminen pneumatolyyttisen ja hydrotermisen vaiheen kesken on luonteenomaista myös Cornwallin ja Bushveldin molybdeenihohdetta sisältäville greisenmalmeille. Lopuksi vielä muutama sana meitä lähinna olevista, Skandinavian molybdeenihohde-esiintymistä. Ruotsin V ä h ä v a a r a s s a on leptiitissä leveitä turmaliini-pegmatiittijuonia (Geijer, 1923), joissa leptiitin rajalla on tavallisesti kontaktin suuntaisina esiintyvät borniitti ja molybdeenihohde. Läheisyydessä tavataan myös sarvivälkepitoista graniittia. Pegmatiitin aineksina ovat valkea maasälpä (albiitti, kenties osaksi mikrokliini), kvartsi, amfiboli, titaniitti ja magnetiitti, sekä pienirakeinen granaatti. Tässä pegmatiitissa on sitten puolestaan toisia juonia, joiden aineksina ovat maasalpa, muskoviitti ja vähän biotiittia, hiukan kvartsia ja vihreätä apatiittia, ja juuri näihin juoniin liittyvät edellä mainitut borniitti ja molybdeenihohde. Norjan K n a b e n i n molybdeenihohde-esiintymä on maailman suurimpia alallaan. Falkenbergin (1936, siv. 59) mukaan sijaitsee molybdeenihohdemalmi Etela-Norjan prekambrisessa ymparistössä, ja sen sivukivenä on punainen porfyyrinen graniitti, jossa on usein sulkeutuneina vanhempia gneissikerroksia sekä har'maata graniittia. Myös tässä gneississä on usein huomattava molybdeenihohdepirote, mutta Falkenbergin mukaan ei tämä seikka ole mitenkään oleellinen molybdeenihohteen esiintymiselle Knabe-

nissa. Seudun vanhimpana kivilajina pidetään edellä mainittua harmaata graniittia, ja sen seuraaminen on erittäin tärkeätä, koska taloudelliset molybdeenimalmit ovat siellä nimenomaan kytkeytyneinä tähän kivilajiin. Punainen, porfyyrinen graniitti on tutkitun alueen jo mainituista kivilajeista nuorin ja myöskin yleisin kivilaji. Harmaan ja punaisen graniitin välinen kontakti ei ole läheskään jyrkkä, vaan usein siinä on kivilajista toiseksi tapahtuvaa vaihettumiata havaittavissa. Falkenberg selittää tämän johtuvan harmaan graniitin osittaisesta sulautumisesta nuorempaan punaiseen graniittiin. Kaikkia näitä kivilajeja leikkaa nuoret apliittiset juonet, ja niissäkin tavataan usein, etenkin alueen länsiosassa, molybdeenihohdetta. Kaikkein nuorimmat juonet ovat pegmatiittia, eikä näistä ole tavattu merkkiäkään molybdeenihohteesta tai muista malmimineraaleista. Molybdeenihohde esiintyy Knabenissa runsaana joko kvartsissa tai impregnoituneena harmaaseen graniittiin. Ensiksi mainitut juoniin liittyvät esiintymät ovat merkitykseltään vähäisempiä, kun taas harmaassa graniitissa tavattava molybdeenimalmi on tärkein Knalbenin louhinnan kohde. Falkenberg otaksuu molybdeenihohteen olevan peräisin metasomaattisista liuoksista, jotka ovat nuorempia kuin edellä mainitut apliittiset juonet. Näin ollen molybdeenin esiintyminen harmaassa graniitissa on vain seuraus siitä, että tällä kivilajilla on syystä tai toisesta ollut suurempi vetovoima näihin liuoksiin, ja kenties myös suurempi molybdeenin liuoituskyky kuin muilla alueen kivilajeilla. Malmivyöhykeen pituus on sangen huomattava, mutta leveys paikoin hyvinkin rajoitettu. Syvyyteen esiintymä tuntuu jatkuvan tasaisena. Mainittakoon vielä, että myös etelämpänä tunnetut, samansuuruiset harmaan graniitin esiintymät sisältävät nekin molybdeenihohdetta. MOLYBDEENIHOHTEEN ESIINTYMINEN SUOMESSA Kuten yleisesti tunnetaan, maastamme on toistaiseksi tavattu vain Mätäsvaarasta molybdeenihohdetta taloudellisesti merkittävässä määrässä. Sensijaan merkityksettömänä pirotteena molybdeenihohde on Suomessa levinnyt paljon laajemmalle kuin mitä yleensä luullaan. Seuraavassa käsitellään maamme kaikkia tietoomme tulleita molybdeenihohde-esiintymiä ja lisäksi monia molybdeenihohdetta sisältäviä irtolohkareita. Omaksumamme käsittelyjärjestys ei ole sidottu mihinkään tiukkaan muodostumisolosuhteiden tai seurueen määräämään järjestelmään, vaan se on määräytynyt isäntäkiven mukaan. Koska useissa tapauksissa isäntäkiven yksikäsitteinen määrääminen ei ole ollut mahdollista, ei käyttämämme ryhmittely pyri olemaan mitenkään lopullinen.

A. GNEISSIIN, GNEISSIN KONTAKTEIHIN SEKA GNEISSI-GRANIITTIIN LIITTYVIÄ MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMIÄ M ä t ä s v a a r a, P i e 1 i s j ä r v e n pitäjässä. (Kuvassa 1 olevalla kartalla n:o 20.) Se sijaitsee Kuopion läänissä, Lieksan ja Nurmeksen puolivälissä. Tama on ollut ainoa maamme molybdeenihohde-esiintymä, jolla on ollut myös taloudellista, merkitystä. Esiintymä tunnettiin jo 1900- luvun alussa, mutta ensimmäiset koelouhinnat pantiin alulle vasta ensim- MOLYBDEENIHOHDE- ESIINTYMIA JA -LOHKARElTA SUOMSSA MoyWMnOIMtb WIimm 0 -.8- *i"i,,d Kuva 1. Molybdeenihohteen löytöpaikkojen sijainti. Fig. 1. The location of the molybdenite occurrences.

mäisen maailmansodan aikana. Vuosina 1920-22 ja 1932-33 suoritettiin paikalla niinikään tutkimuksen luontoisia louhintoja AB Wärtsilä Oy:n toimesta, joka oli hankkinut omistusoikeuden esiintymään jo v. 1916. Vuonna 1936 molybdeenihohde-esiintymä Mätäsvaarassa siirtyi AB Vuoksenniska Oy:n omistukseen, ja vuonna 1940 aloitettiin siella kaivostoiminta, joka jatkui aina vuoteen 1947 saakka. Mätäsvaaran kaivostoiminnan on esittänyt vv. 1944-1947 kaivosinsinöörinä siellä toiminut Waldemar Zeidler (1949) eikä siihen puoleen tässä yhteydessä olekaan tarpeellista puuttua sen enempää. Mainittakoon kumminkin, että Mätäsvaarasta on tuotettu vuosina 1940-1947 molybdeenimalmia seuraavasti: vuosi Louhittu raakamalmia MoS,-% MoSa-%,. Tonnia raakamalmissa jätteeasa 1940... 66700 0.167 0.029 1941... 192039 0.159 0.026 1942... 208520 0.124 0.021 1943... 214915 0.109 0.012 1944... 217199 0.11 2 0.016 1945... 92036 0.18 8 0.024 1946... 104363 0.176 0.020 1947... 58281 0.201 0.023 Yhteensä 1 154 053 keskim. 0. i 4 i keskim. 0.020 Mätäsvaaran geologisen kuvauksen on puolestaan esittänyt Kranck (1945) ja siihen nojaudutaan seuraavassa Mätäsvaaran molybdeenihohdeesiintymää kuvaavassa esityksessä. Mätäsvaaran alueen pääkivilaji on karkealiuskeinen suonigneissi, jossa ))suonina)) ovat liuskeisuuden suuntaiset pegmatiitti- ja kvartsijuonet. Varsinaisen Mätäsvaaran luoteispuolella esiintyy paikoin graniittiutunut, väriltään harmaa tai punertava, kvartsirikas liuske, jossa lisäksi on sillimanittia, kyaniittia sekä andalusiittia, ja juuri tämän liuskeen nojalla Kranck olettaa myös edellä mainitun gneissin alkuperäisaineksen olevan sedimenttistä. Yllämainitut alumiinimineraaleja sisältävät liuskeet puolestaan monin paikoin vaihettuvat apliitiksi. Molybdeenimalmia esiintyy gneissin ja apliitin rajalla erikoisesti siellä, missä kvartsia on paljon. Kranck mainitsee viela (op. cit. siv. 328), että malmissa on myös runsaasti kalimaasälpää. Tähän seikkaan palaamme viela myöhemmin (siv. 35). Malmiesiintymän kaakkoisosassa, ns. Forsströmin louhoksella, molybdeenihohde esiintyy myöskin harvahkona pirotteena harmaassa gneississä. Tämän malmin osan molybdeenihohdepitoisuus on tosin alhainen, mutta tämä vyöhyke on jokseenkin paksu. Piroteesiintymän välittömässä läheisyydessä on kumminkin myös apliittikontakti.

Edellämainittu harmaa gneissi on muodostunut vaaleista, pääasiallisesti plagioklaasia ja kvartsia sisältävistä juomuista, jotka vuorottelevat tummempien, runsaasti mustaa kiillettä sisältävien osien kanssa. Lisäksi on paikoin runsaasti vaaleata kiillettä, jonka muodostumisen Kranck selittää, kaliumlisä,yksestä johtuneeksi, eli siis kalirikkaiden, graniittisten liuosten vaikutuksen seurauksena. Lisaaineksina gneississä esiintyvät apatiitti sekä tavallisesti kiilteeseen liittyvä zirkoni. Maasälpä on albiittista ja kalimaasälpää on vähän. Kranck julkaisi myös tamä,n gneissin analyysin (op. cit. sivu 336), josta ilmenee yllättävän suuri pii- ja alumiinimäärä ja alhainen alkalien määrä. Tastä Kranck päättelee, että ko. gneissi on ollut alkujaan hiekkaa, savea ja mahdollisesti soraa, mutta nämä ainekset ovat sangen voimakkaasti metamorfoituneet. Kranckin analyysi on esitetty taulukossa 1, analyysi 1. Mätäsvaaran punainen graniitti on syntynyt Kranckin mukaan harmaasta gneissistä kalimaasälvän ja kvartsin syrjäyttäessä metasomaattisesti sen ainekset, ja kaikki välimuunnokset harmaasta gneissistä apliittiin ovat havaittavissa: Muuttuminen alkaa kalimaasälpärikkaiden juonien ilmestymisellä gneissiin yhä enenevässä määrin, sitten tulee kalimaasälpähajarakeita, ja lopuksi tamä syrjäyttää suurimman osan plagioklaasimaasälvästä ja osaksi myös tummat mineraalit. Tämän graniitin pääainekset ovat kvartsi, kalimaasälpä (mikrokliini), albiittinen maasälpä, biotiitti ja muskoviitti sekä lisaksi apatiitti ja zirkoni. Muskoviitti on usein albiittisen maasälvän muuttumistuloksena. Punaisen graniitin kemiallinen kokoomus nähdään (Kranckin mukaan, siv. 338) taulukosta 1 analyysi 2. Tähän analyysih palaamme vielä myöhemmin (sivulla 36). Kokonaisuutena katsoen Mätäsvaaran molybdeenimalmio on harmaassa gneississä. Se on keskeltä paksuuntuneen levyn muotoinen. Tämän laatan kaade on 45" kaakkoon. Malmimineraalien jakaantuminen malmiossa on varsin epäsäännöllinen. Molybdeenihohde on joko ohuina suomuina asettunut pitkin liukupintoja, tai sitten se on kokoontunut suuremmiksi kasaumiksi, ja nimenomaan paikkoihin, missä liikunnot ovat avanneet tiloja malmille. Tärkein malmi liittyy pegmatiitti-intruusioon ja kvartsijuoniin, jotka kuuluvat kivilajin samaan kiteytymisvaiheeseen. Missä molybdeenihohdepitoisuus on huoma ttavvampi, gneissi on aina selvästi kvartsiutunut, ja yleisesti suurin malmiutuma on harmaan gneissin ja punaisen graniitin rajalla. Milloin molybdeenihohdepirotetta esiintyy myös harmaassa gneississä, silloin näyttää kivessä aina olevan huomattavasti kalimaasälpää. Molybdeenihohteen lisäksi Mätäsvaarassa esiintyy, tosin hyvin vähäisessä määrin, myös kuparikiisua. Tätä on tavattu joko pirotteena gneississä, tai suurempina kasaumina kvartsijuonissa. Gneississä, milloin kuparikiisua on runsaasti, voidaan havaita molybdeenihohderikkaiden ja kuparikiisurikkaiden osien vuorottelua. Kranck (op. cit. sivu 344) pitää kupari-

kiisua molybdeenihohdetta nuorempana. 17 Kivilajien kuparipitoisuus on yleensä parhaimmillaankin vain sadasosa prosentteja. Lisäksi on tavattu lyijyhohdetta, rikkikiisua ja magneettikiisua, sekä harvinaisuutena myös sinkkivälkettä. Mätäsvaaran molybdeenihohteen syntymiselle on tunnusomaista voimakas kvartsiutuminen, ja tällöin lasimainen kvartsi on yleistä, ja siina tavatut nestesulkeumat viittaavat jokseenkin alhaiseen muodostumislämpö-. tilaan. Molybdeenihohde on kiteytynyt biotiitin jälkeen,. ja näyttää siltä, että muskoviittia on muodostunut siellä, missä molybdeenihohdetta esiintyy runsaasti. Molybdeenihohdetta nuoremmat mineraalit ovat Kranckin mukaan (op. cit. siv. 345) hydrotermisia (kuten kvartsi, kuparikiisu, sinkkivälke ja mahdollisesti myös lyijyhohde), joten molybdeenihohde on hänen mukaansa muodostunut pegmatiittisen vaiheen lopussa. Mitä tulee molybdeenin alkuperään, niin Kranck on taipuvainen pitämään sitä alkujaan gneissin perustana olleista sedimenteistä lähteneenä. Siihen, että se on rikastunut Matiisvaarassa malmiksi, ovat vaikuttaneet osaksi edelläkin selostetut geologiset tapahtumat. Lieksa, asema -alue. (Kuva 1,21.) Täällä on rautatieleikkausta t.ehtäessä tavattu myös joitakin molybdeenihohdesuomuja. Esiintymä on jokseenkin mitätön, mutta molybdeenihohteen esiintymistapa Lieksan ratapihalla on siinämäärin kiintoisa, että on puolustettavissa sen ottamista tähän esitykseen, ja etenkin, koska siinä on yhteisiä piirteitä toisaalta Mätäsvaaran esiintyman, ja toisaalta myöhemmin kuvattavan Lammin esiintyman kanssa, vaikka kummallekin mainitulle esiintymälle ominaista apliittista graniittia onkin Lieksassa toistaiseksi tavattu vain kvartsijuonien mukana suonigneissiii muodostavana tekijänä. Mainitussa rautatieleikkauksessa on kivilaji migmatiittista almandiittigranaatti-gneissiä ja molybdeenihohdesuomut esiintyvät siinä kvartsipegmatiittijuoniin seka osaksi apliittijuoniin liittyvinä. Molybdeenihohdetta on sangen niukasti, ja sen seuralaisena, mainittujen juonien läheisyydessä, gneississä on plrotteena tavattu myös kupari- ja magneettikiisua, ynnä vain pintahieessä nähty jokunen rae sinkkivälkettä. Molybdeenihohdetta sisält&västä juonesta on määrätty alkalisuhde (anal. Matti Tavela), joka on: Na,O = 3.15 % ja K20 = 5.7 i % eli K20/ Na20 = 1. s 1. Tämä on vain hiukan pienempi, kuin Mätäsvaaran punaisen graniitin alkalisuhde: 2.04. R a u t i o, S u s i n e v a. (Kuva 1, 11) Antti Perttula Raution Niska,- kankaalta lähetti yhdessä August Suomalan kanssa vv. 1947-1949 kivinäytteitä geologiselle tutkimuslaitokselle, ja näistä eräs irtokivinäfie sisälsi myös molybdeenihohdetta. Tämä kivi oli löytynyt Raution-Kannuksen väliseltä, kylätieltä. Geologisen tutkimuslaitoksen (Kulonpalon) kehoituk-

sesta Perttula jatkoi lohkareiden etsintöjä ja päätyi Rättyänpuron ja Susinevan lohkareisiin. Susinevalta Raution ja Kannuksen pitäjien välisen rajan läheisyydestä löydettiin myöhemmin geologisen tutkimuslaitoksen (Kulonpalon) toiniesta lukuisia varsin rikkaita molybdeenihohdetta ja kuparikiisua sisältäviä lohkareita, vieläpä kiinteässä kalliossakin esiintyviä molybdeenihohdehippuja. Myös voitiin todeta, että kyseessä oli kahdenlaisia irtokiviä. Rikkaimmissa oli sivukivenä apliittinen graniitti, kalirikas ja usein kvartsijuonien leikkaama, mutta sen lisäksi kvartsi esiintyi silmäkkeinä ja linsseinä. Juuri näihin silmäkkeisiin näyttää molybdeenihohde liittyvän. Toisten lohkareitten sivukivena taas on harmaa graniitti, jossa on pirotteena molybdeenihohdetta. (Marmo ja Hyvärinen, 1953) H. Wiik (geologinen tutkimuslaitos) on määrännyt Raution apliittisen graniitin kalium- ja natrium-määrät: Na,O = 4.2 i % ja K,O = 6.2 o % sekä biotiittirikkaammasta molybdeenihohdetta sisältävästa graniitista: Na,O = 3.62 % ja KzO = 3.76 %. Suhteiksi K,O/Na,O saadaan 1.47 ja 1.04, joista edellinen siis vastaa normaalisten apliittien k.0. suhdetta (vrt. kuva 3). Molybdeenihohde on apliittisissa lohkareissa yksinomaisena ja runsaana malmimineraalina, mutta harmaassa graniitissa se näyttää liittyvän kuparikiisuun. Pintahieiden tutkimus on osoittanut molybdeenihohteen liittyvän viimemainituissa tapauksissa luonteenomaiseen sementoitumiskerroksen malmiseurueeseen. Niinpä kuvassa 5, taulussa II nähdään miten n~olybdeenihohde läheisesti liittyy markasiittiin, joka taas lienee magneettikiisun muuttumistulosta. Edelleen kuparikiisussa tavataan usein reunoilla ja raoissa kuparihohdetta ynnä kovelliinia. Itse kuparikiisussa on edelleen harvinaisena kubaniittilamelleja (kuva 6, taulussa II), sekä raontäytteena valleriittia. Vielä on tavattu sinkkivälkettä (kuva 6, taulussa II) ja rikkikiisua. Kuvassa 7, taulu 1I:ssa nähdään kiintoisa ilmiö: siinä on kaunis, markasiitin ja rikkikiisun muodostama fipitsiverkko)), ja sen sisällä lamellinen magneettikiisurae. Tässä on kuitenkin magneettikiisua enään vain reunoilla, kun taas keskustaan on muodostunut kovelliinia ja kuparihohdetta. Edellä luetellut malmimineraalit voitaneen iältään ryhmittää seuraavasti: 1) kuparikiisu, sinkkivälke, rikkikiisu, magneettikiisu ja molybdeenihohde, 2) kovelliini, valleriitti sekä lisäksi kubaniitti ja kuparihohde. 3) Nuorinta malmimineraalipolvea edustaa rakoihin ja rakeiden reunoille muodostunut markasiitti, jota on pidettävä hapettumis- ja sementaatiovyöhykkeiden raja-alueeseen kuuluvana mineraalina. Apliittisen graniitin muodostamissa lohkareissa molybdeenihohde liittyy, kuten edellä jo mainittiin, siinä näkyviin kvartsisilmakkeisiin. Näin esiintyessään molybdeenihohde usein muodostaa suuria kasaumia, jopa useamman senttimetrin läpimittaisia sykeröitä. Kalliopaljastumista ei näin suuria kasaumia tavattu. Apliittisiin juoniin liittyvää molybdeenihohdetta

oli vain yhdessä ainoassa paljastumassa ja siinäkin vain kynnen kokoisina sirusina. Kun mainitun juonen paksuuskin oli tässä porfyyrisen harmaan graniitin muodostamassa paljastumassa vain kymmenkunta senttiä, ei se antanut kuvaa lohkareiden varsinaisen emäkallion rakenteesta. Kumminkin näyttäa ilmeiseltä, että kyseessä on juonimainen apliitti. Harmaaseen graniittiin liittyvä pirote on aina huomattavan niukkaa verrattuna edellä mainittujen apliittisten lohkareiden molybdeenihohdepitoisuuteen. Tässä muodossa on molybdeenihohdetta tavattu muutama suomu myös kiintokalliosta. Mainittakoon, että alueen kallioperä, niukoista paljastumista päätellen, on sekä punertavaa että harmaata porfyyristä, jokseenkin vaaleata graniittia, joiden kummankin maasälpä on usein vyöhykkeistä. Molybdeenihohdepirotetta on tavattu ainoastaan harmaasta graniittimuunnoksesta. Geologinen tutkimuslaitos aloitti v. 1952 Raution Susinevalla syväkairaukset mahdollisen molybdeenihohdemalmion toteamiseksi, ja tätä työtä jatkaa parhaillaan Suomen Malmi OY (1955). Kairauksissa on tavattu molybdeenihohdetta ainakin niin lupaavasti, että tutkimuksia edelleen jatketaan. Edellä jo mainittiin siitä R a u t i o n k i r k o n k y 1 ä s t ä löytyneestä lohkareesta, jolla oli suuri osuus Antti Perttulan Susinevan löytöihin. Tämä lohkare oli n. 15 km pohjoiseen Susinevasta, ja n. 2.5 km Rau- tion kirkosta Kannukseen johtavalla kylätiellä. (Kuva l, 12). Lohkare sisalsi pääasiallisena malmimineraalina kuparikiisua tasaisena, mutta niukkana pirotteena, ja vain siellä täällä esiintyi siinä myös jokunen molybdeenihohdesuomu. Lohkareen kivilaji oli keski- ja tasarakeista, suuntautumatonta granodi~riittia, jossa lisäksi oli granaattia. Kivessä ei voi nähdä kvartsi- enempää kuin apliittisiakaan juonia, ja se eroaa kaikissa suhteissa Susinevan lohkareista. Kalimaasälvän runsaus on merkittäva, samoin kuin se, että plagioklaasi on tassä kivessä voimakkaasti serisiittiytynyttä. Edelleen mainittakoon, että tässä granodioriitissa on jokseenkin karkearakeista titaniittia runsaasti. Biotiitti on kauttaaltaan kloriittiutunutta. Edellä kuvattu kuparikiisu-molybdeenihohdelohkare oli siis granodioriittikivilajia. Tätä samaa kivilajia, jopa mahdollisesti samasta emäkalliostakin lähtenyttä, on K a n n u k s e n pitäjän E s k o 1 a s t a (kuva 1, 78) löydetty, kuparikiisua ja molybdeenihohdetta sisältava lohkare. Samoin liittyy granodioriittiin T e i s k o n (kuva 1, 80) Pohtolasta löydetty molybdeenipitoinen lohkare ja K ä r s ä m ä e n (kuva 1, 101) Kokonperän kylän Kivikon tilalta löydetty granodioriittilohkare. Myös K u h m o i s i s s a (kuva 1, 82) on maantien oikaisun yhteydessä tavattu kuparikiisua ja molybdeenihohdetta granodioriitissa. Lueteltakoon tassä myös eräitä sarvivälkegneissejä, joista on tavattu molybdeenihohdetta: J a 1 a s j ä r v e 11 ä (kuva 1, 83) Ylivallissa on löydetty mol~bdeenihohdetta ja rikkikiisua sisältävä irtokivi. S i i k a i s i s s a

(kuva 1, 84) urheilukentän luona sarvivälkegneississä, kiintokalliossa, esiintyy niukasti molybdeenihohdetta yhdessä vähäisen rikkikiisun kanssa. Lähistöltä on löydetty mahdollisesti samasta kalliosta kulkeutunut irtokivi, jossa on myös samoja mineraaleja (kuva 1, 85). Vielä mainittakoon kaksi sarvivälkegneissi-irtokiveä, joissa on molybdeenihohdetta, nimittäin K i h n i ö n Linnankylän (kuva 1, 86) ja R e i s- j ä r v e n (kuva 1,87) Levonperän Haapasaaren lohkare. Viimeksi mainittu sisälsi myös vähän kuparikiisua. L a m m i, V u o r e 1 a. (Kuva 1, 62). Täältä on tavattu molybdeenihohdetta laajahkolla alueella kiintokalliosta, ja sen esiintymistapa muistuttaa jossakin määrin Mätäsvaarassa esiintyvää molybdeenihohdetta. Lammin pitäjä sijaitsee Hämeen läänissä, ja se ulottuu kapeana ja pitkänä kiilana etelään. Tämitn kiilan itäreunassa, Vuorelan tilan mailla tavattiin kalliossa joitakin molybdeenihohdesuomuja, ja näiden perusteella pääsi geologinen tutkimuslaitos (Kulonpalo) k.0. esiintymän jäljille. Geologinen tutkimuslaitos (Kulonpalo) suoritti Larnmilla rnalmitutkimuksia vuosina 1947-1948. Lammin Vuorelan alueen kallioperustan muudostaa pääasiallisesti: almandiitti-granaatti-gneissi, jossa päämineraaleina ovat kvartsi, maasälvät, biotiitti ja granaatti. Kyseessä on todellinen suonigneissi, jossa kvartsiset juonet erottavat eri gneissikerrat toisistaan, paikoin laajeten kvartsilinsseiksi ja silmäkkeiksi. Liuskeisuuden kulku vaihtelee N-S:n ja N 45" E:n välillä (kts. karttaa kuvassa 2). Kartassa näkyvä punainen graniitti on apliittista ja näyttää leikkaavan kulun suuntaisena jokseenkin leveänä juonena granaattigneissiä. Tämän apliittisen graniitin pääaineksena on pertiittirikas kalimaasälpa. Lisäksi se sisältää kvartsia ja vahvasti serisiittiytpyttä plagioklaasia sekä kloriittiutunutta biotiittia ja zirkonia. Gneissin ja graniitin itäisen kontaktin itapuolella on granaattigneississä, alkaen puolisen metriä kontaktista, paikoin runsasta molybdeenihohdepitoisuutta. Tällöin molybdeenihohde esiintyy enimmäkseen kvartsijuoniin liittyvänä, mutta osaksi myös pirotteena gneissin kiillepitoisissa osissa. Esiintymän pohjoisosassa on rikkain molybdeenihohdepitoisuus kumminkin vasta n. 100 metrin paassä kontaktin itapuolella, kun taas kontaktin läheisyydessä on vain hyvin niukkaa molybdeenihohdepirotetta. Muita malmimineraaleja kuin molybdeenihohdetta ei Vuorelan alueelta ole tavattu. Mainittakoon, että molybdeenihohdetta esiintyy kivessä myös vain niikroskooppisesti havaittavana hienona pirotteena liittyen tällöin biotiittiin. Apliittisen, punaisen graniitin kontaktista itaänpäin eta8nnyttaessä molybdeenihohdepirote käy yhä niukemmaksi ja loppuu parin sadan metrin paassä kokonaan. Suonigneissinäyte on analysoitu (taulukko 1, anal. 3), ja tällöin on merkille pantavaa sen korkea alumiinipitoisuus (johtuen granaatista) seka

Kuva 2. Lammin molybdeenihohde-esiintymh geologinen kartta. Fig. 2. The geological rnap of the molybdenite occurrence at Lammi. jokseenkin pienet alkalimäärät. Tässä suhteessa on mielenkiinoista verrata sitä Mätäsvaaran molybdeenipitoisen gneissin analyysiin. Huomattavin ero on tällöin Lammin gneissin huomattavasti pienemmässä kvartsipitoi-

suudessa, mikä voi johtua myös eri tavalla valitusta analyysimateriaalista. Lammin analyysia varten valittu näyte ei sisältänyt sanottavasti kvartsijuonia. Myös on merkille pantava, että Lammin gneissi on jonkin verran kalirikkaampi kuin Mätäsvaaran gneissi, mutta gneissin maasälpä on kumminkin plagioklaasivaltaista. Alkalien välinen suhde määrättiin analyyttisesti (analysoinut H. B. Wiik) myös kvartsivaltaisista, molybdeenihohdetta sisältävistä gneissin juonista, jolloin saatiin seuraava tulos: Na20 = 0.48 % ja K20 = 0.32 %. Suhde K20/Na20 = 0.67 on siis varsin alhainen. Tähän palaamme vielä sivulla 35. Granaattigneississä on vastaava alkalisuhde jokseenkin samaa suuruusluokkaa eli 0.6 5, mutta kvartsijuonissa kaliumi on jonkin verran rikastunut, tai paremminkin, että juonien maasälvässä on suhteellisesti enemmän kalimaasälpäa kuin gneissin maasälvässä. Analysoimalla saatiin parhaitten paikkojen molybdeenihohdepitoisuuden keskimääräiseksi arvoksi 0.13 % MoS,, jolloin määräykset tehtiin noin 2 kg:n näytteistä. Lammin esiintymään voi rinnastaa K u u s a n k o s k e 1 t a, Voikkaalta (kuva 1, 91) löydetty, erittäin almandiittirikas, molybdeenihohdetta tasaisen runsaasti, suurina suomupesäkkeinä sisältävä gneissigraniitti-irtokivi. Tässä kivessä ovat granaatit tosin pienempiä ja kauniimmin kiteytyneinä kuin Lammin Vuorelassa, mutta niitä on enemmän. Suonigneississä kvartsin ja sarvivälkekiteiden rajapinnoilla on molybdeenihohdetta L e i v o n m ä e 11 ä Rutajärven Rantoniemessä (kuva 1, 92). L ä n g e 1 m ä e n V i n k i ä 1 1 ä (kuva 1, 55) on tavattu molybdeenihohdetta yhdessä kuparikiisun kanssa muutamasta noin 10 cm:n paksuisesta gneissiä leikkaavasta kvartsijuonesta, Kolun talon perustuksia louhittaessa, Viljasten- ja Lahnajärven välisellä kannaksella. Paitsi edellä mainittuja malmimineraaleja esiintyy samoissa kvartsijuonissa myös hiukan rikkikiisua ja kovelliinia. Seudun pääasiallinen kivilaji on granodioriittinen gneissi, jossa on liuskeisuuden suuntaisia kvartsijuonia. Lukuunottamatta edellämainittua Kolun esiintymää nämä ovat kumminkin malmittomia. Mainitun gneissin maasälpä on runsaasti pertiittistä, ja lisaksi gneissi sisältää voimakkaasti pleokrois ta, mustaa kiillettä ynnä kvartsia ja pienissä määrin kloriittia, apatiitt'ia ja siellä täällä joitakin rakeita pyriittiä. Kvartsijuonissa on tavattu kvartsin ja malmimineraalien lisaksi myös fluorisälpää. Molybdeenihohdetta ja kuparikiisua esiintyy mainittujen kvartsijuonien reunaosissa, lähellä juonien ja ympäröivän gneissin kontaktia, missä myös tavataan fluorisälpäii ja titaniittia. Esiintymällti ei näytä olevan minkäälaista

taloudellista merkitystä. Taulu I:n, kuvassa 1 nähdään Längelmäen Vinkiällä havaittu mielenkiintoinen ilmiö: siinä on kuvattuna suuri molybdeenihohderae, jossa on pirotteena, ikäänkuin pieninä pisaroina kuparikiisua. Ajatus suotautumisesta olisi lähellä, mutta siitä tuskin on kysymys. Pikemminkin kuparikiisun voidaan ajatella kulkeutuneen molybdeenihohdetta nuorempana tämän lamellien valitse ja siten kokoontuneen sen sisään pieniksi, epäsäännöllisen muotoisiksi rakeiksi. Längelmäen pitäjässä tunnetaan myös pari muutakin molybdeenihohde-esiintymää, mutta ne käsitellään toisessa yhteydessä (sivulla 29). P e r ä s e i n ä j o e n Kalakoskella (kuva 1, 36) on maastossa runsaasti paljastumia, joiden kivilajina on heikosti suuntautunut, profyyrinen, harmaa mikrokliinigraniitti, ja sen kalimaasälpä muodostaa paikoin jopa 5 cm:n pituisia hajarakeita. Graniitin perusmassan muodostaa kalimaasalpa, plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti. Lisäksi siinä on granaattia, apatiittia, titaniittia ja epidoottia. Plagioklaasi on serisiittistä. Suurehkoj a plagioklaasirakeita ympäröi kapea, vaaleampi kehys albiittisempaa plagioklaasia (kuva 2, taulu 1). Kvartsijuonia on näissä paljastumissa jokseenkin niukasti, mutta niitä on runsaammin Harjun talon pihassa, ja täällä niihin liittyy myös molybdeenihohde ja kuparikiisu sekä lisaksi joitakin rikkikiisurakeita, ja niiden yhteydessä on hiukan sinkkivälkettä. Mainittuja molybdeenihohdetta sisältäviä kvartsijuonia on kuitenkin aivan suppealla alueella, ja ne ovat kapeita, joten niillä ei ole mitään käytännöllistä merkitystä. Ympäröivässä harmaassa graniitissa ei ole lainkaan tavattu malmimineraaleja. T e i s k o n pitäjässä (kuva 1, Sl), Paarlahden eteläpuolella, Pohtolan kansakoululle vesijohtokanavaa louhittaessa, granodioriitissa tavattiin myös molybdeenipitoisia kvartsijuonia. Juonissa on molybdeenihohteen lisäksi niukasti rikkikiisua. Mainittakoon, että juonet sijaitsevat noin 30 m:n etäisyydellä koulurakennuksesta, joka on rakennettu konglomeraattipaljastumalle. Geologisen tutkimuslaitoksen kallioperäkartoituksen yhteydessä tapasi geologi J. Koskinen kesällä 1954 N i v a 1 a n pitäjän (kuva 1, 93) Sarjankylän Ruiskunperältä muutamien aarien alalta granodioriittia leikkaavista lukuisista, noin 10-20 cm:n paksuisista, kvartsijuonista molybdeenihohdetta ja vähäisen rikkikiisua. Itse emäkivilajissa ei malmimineraaleja tavattu. Muista granodioriittia leikkaavista molybdeenihohdepitoisista kvartsijuonista mainittakoon esimerkiksi S i e v i s s ä (kuva 1, 94) Kukonky- Iässä Puuro-ojalla tavattu irtokivi, jonka kvartsijuonessa on molybdeenihohteen lisaksi niukasti kuparikiisua ja rikkikiisua. K o k k o 1 a s t a (kuva 1, 95) 0. Koivio on lähettänyt näytteen samanlaisesta molybdeenihohdetta ja kuparikiisua sisältävästä juonesta.

Eräissä tapauksissa, mutta sangen harvinaisina, saattavat myös emäksisiä kivilajeja leikkaavat kvartsijuonet olla molybdeenihohdepitoisia. Täten on asianlaita K u o p i o n pitäjän Vehmasmäessä (kuva 1, 3 1 ), jossa gneississä esiintyy suuria amfiboliittifragmentteja. Pitäjän kaakkoisosassa, Laitilan talon luona, nämä fragmentit ovat kerrosmaisia, ja niitä leikkaavat kvartsijuonet sisältävät molybdeenihohdetta. Kiintoisinta tässä esiintymässä on kumminkin se, että heikkoa molybdeenihohdepirotetta esiintyy myös lähellä kvartsijuonia itse amfiboliitissa, jonka aineksina ovat sarvivälke, plagioklaasi, kvartsi ja titaniitti. Samaa amfiboliittia leikkaavat myös kalimaasälpärikkaat apofyysit. Molybdeenihohteen lisäksi tavataan kvartsijuonissa myös vähän kuparikiisua, jota esiintyy myös em. apliittisissa apofyyseissä. Aivan edellisen esiintymän tavoin on 1 1 o m a n t s i n (kuva 1, 25) Naarvasta tavattu amfiboliittia lävistävästä kvartsijuonesta ja sen välittömästä läheisyydestä joitakin pienempiä molybdeenihohdesuomuja. Muista molybdeenihohdetta sisältävistä, emäksisiä kivilajeja leikkaavista kvartsijuonista voidaan viela mainita 0 u 1 a i s i s t a (kuva 1, 8) tavattu esiintymä, jossa kvartsijuonet leikkaavat gabroa. Molybdeenihohdetta on näissä juonissa kumminkin perin vähän, joten esiintymä on mitätön. S u o m u s j ä r v e n pitäjän Pyhälammen luona esiintyvän peridotiitin reunaosassa on Eskolan (1914, sivu 89) mukaan mikrokliinigraniitkikontaktin lähellä kvartsijuonia, joissa on tavattu molybdeenihohdetta, kupari-, rikki-, magneettikiisun ja magnetiitin yhteydessä. Toivo Mikkolan kertoman mukaan molybdeenihohdetta on edelleen tavattu kvartsista K i s k o n pitäjän Iilijärveltä (kuva 1, 70), ja Eskolan mukaan (1914, sivu 241) Malmbergin kaivoksessa (kuva 1, 77) on molybdeenihohdetta leptiittiä leikkaavissa kvartsijuonissa. Irtokiven kvartsijuonesta tapasi T. Juutilainen H a n g o s s a (kuva 1, 96) mo~~bdeenihohdetta ja 0. Salonen K a r k k i 1 a s s a (kuva 1, 97) lisäksi kuparikiisua. Mainittakoon vielä, että A u r a n pitäj än Käyrän pysäkin luota (kuva 1, 66) löydettiin pieni irtokivi, joka oli vain kvartsia ja siinä molybdeenihohdetta. Kvartsiin liittyvästä molybdeenihohteesta tulee esimerkkejä viela myöhemmässäkin, mutta koska niissä on kirjoittajien mielestä oleellista paremminkin ympäristö kuin itse kvartsijuonet, ja kun tämä ympäristö on toisenlainen, kuin tassä luvussa käsitellyissä esiintymissä, niin ei niihin ole. katsottu aiheelliseksi puuttua tassä yhteydessä.

C. APLIITTEIHIN JA PEGMATIITTEIHIN SEKA MIKROKLIINIGRANIIT- TIIN LIITTYVAT MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMAT Kun kaikki otsikossa mainitut esiintymät ovat tässä rinnastetut toisiinsa, tarkoittaa se sitä, että tässä on haluttu koota yhteen toisaalta selvästi kalimetasomaattisiin kiviin liittyvät esiintymät (apliitit ja mikrokliinigraniitit), toisaalta taas myös rinnastaa näihin pegmatiittiesiintymät. Tässä luvussa käsiteltävät esiintymät eroavat siis oleellisella tavalla kohdassa A käsitellyistä siinä, että niissä ei ole havaittavissa gneissien lähivaikutusta, mutta yhteistä näiden kanssa on se, että huolimatta apliittisesta tai mikrokliinigraniittisesta ympäristöstään, molybdeenihohde liittyy näissäkin esiintymissä usein kvartsiin. M u u r a t s a 1 o, Muuramen ja Säynätsalon pitäjä. (Kuva 1, 43). Täältä ei toistaiseksi tunneta molybdeenihohdetta muuta kuin irtokivistä, mutta nämä ovat luonteeltaa ilmeisesti ainakin lähimatkalaisia, elleivät suorastaan paikallisia. (Kesällä 1955 tavattiin sitä lähistöllä jo kiintokalliossakin.) Muuratsalon saaren kallioperän muodostavat Keski-Suomelle sangen luonteenomaiset, karkeaporfyyriset graniitit ja granodioriitit, joita leikkaavat lukuisat apliittiset ja pegmatiittiset juonet. Nämä juonet eivät yleensä ole kovin paksuja, vaan tavallisimmin muutamasta senttimetristä korkeintaan metriin. Saaren pohjoisosassa on taas dioriittia, jossa siinäkin esiintyy, mutta niukemmin; samanlaisia happamia juonia. Molybdeenihohdetta sisältävät lohkareet ovat nekin apliittisia, siis luonteeltaan aivan samanlaiset kuin edellä mainitut apliittiset juonet, mutta kumminkin poikkeavat tavallisesta tyypistä lisäainestensa puolesta. Itse molybdeenihohde ei kumminkaan ole tässä apliitissa itsessään, vaan siihen läheisesti liittyvässä jokseenkin hienorakeisessa kvartsissa, joka muistuttaa asultaan riisisuurimoista iskostettua massaa. Tällainen kvartsi muodostaa puolestaan kapeita juonia apliitissa. Molybdeenihohde esiintyy kvartsirakeiden väleissä, paikoin muutaman senttimetrin läpimittaisina suomukasaumina. Muita malmimineraaleja kuin molybdeenihohdetta ei pintahieissäkään ole tavattu. Erikoisuutena on mainittava, kuten edellä jo viitattiin, apliitissa esiintyvät lisäainekset, mm. sillimaniitti (kuva 3, taului). Täma mineraali esiintyy sekä hyvin ohuina, kuitumaisina neulasina, että myös prismamaisina kiteinä. Lisäksi on tavattu, paikoin runsaanlaisesti, itsenäisiä, siis ei ainoastaan biotiittiin liittyviä, tummien kehien ympäröimiä zirkonirakeita, sekä harvinaisena myös monatsiittia. Mainittakoon, että tutkituista paristakymmenestä tapauksesta useimmissa Keski-Suomen apliiteista on tavattu titaniittia, ja myös apatiittia, jotka kumpikin esiintyvät myös MUUratsalon molybdeeniapliitissa. Myöskään zirkoni ei ole kovin harvinainen muualla, esimerkiksi Keurusselän runsaissa apliiteissa, samoin Keuruun