Selvitys malmien esiintymismahdollisuudesta Hästholmenin alueella

Transkriptio

1 Työ ra po rtti Selvitys malmien esiintymismahdollisuudesta Hästholmenin alueella Aimo Kuivamäki Pasi Nissinen Antero Lindberg Geologian tutkimuskeskus.- Lokakuu 1997 POSI.VA OY Mikonkatu 15 A, FIN-1 HELSINKI Puhel i n (9) Fax (9)

2 Työ ra portti Selvitys malmien esiintymismahdollisuudesta Hästholmenin alueella Aimo Kuivamäki Pasi Nissinen Antero Lindberg Geologian tutkimuskeskus Lokakuu 1997

3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Ydinjätteiden sijoitustutkimukset SELVITYS MALMlEN ESIINTYMISMAHDOLLISUUDESTA HÄSTHOL MENIN ALUEELLA POSIVA Työraportti Tilaus 962/97/AJH ~ /luj;~. Toimeksianto: Malmipotentiaalin selvitys Hästholmenin alueelta ~~ FL Paavo Vuorela projektipäällikkö /~ ' ~~7 FK Aimo Kuivamäki tutkija, vastuuhenkilö

4 Pasivan työraporteissa käsitellään käynnissä olevaa tai keskeneräistä työtä. Esitetyt tulokset ovat alustavia. Raportissa esitetyt johtopäätökset ja näkökannat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa Posiva Oy:n kantaa.

5 Aimo Kuivamäki, Pasi Nissinen ja Antero Lindberg, Selvitys malmien esiintymismahdollisuudesta Hästholmenin alueella. Posiva Oy. Työraportti TIIVISTEL MÄ Vuonna 1996 Hästholmenin ympäristöstä tehdyssä geologisessa esiselvityksessä havaittiin kalliopaljastumissa muutamia greisenjuonia. Nämä juonet ovat kuumien liuosten graniitin rakoihin synnyttämiä kvartsi-kiille-topaasimineralisaatioita, joihin yleisesti tiedetään liittyvän tinamalmiesiintymiä tai -mineralisaatioita. Tämän vuoksi Posiva Oy:ssä katsottiin aiheelliseksi täydentää Hästholmenin alueelta aiemmin tehtyä malmiselvitystä greisenjuonikartoituksella alueen malmipotentiaalin arvioimiseksi. Tutkimuksen painopiste oli Hästholmenin lähiympäristössä, mutta aineistoa kerättiin myös muualta, jotta saatiin yleiskuva rapakiven malmimineralisaatioiden esiintymistavasta. Hästholmenin lähialueen kartoituksessa löytyi 19 greisenjuonta kalliosta. Lisäksi samalta alueelta tehtiin 35 lohkarehavaintoa. Juonten vallitseva suunta on luode - kaakko (NW - SE), ja kaade poikkeuksetta jyrkkä. Kulkusuunta on sama kuin alueen toinen päärakosuunta ja kvartsijuonten suunta. Lohkareiden yleisin kivilaji on tasarakeinen rapakivigraniitti. Juonet ovat kapeita (.1-2 cm) sekä kalliossa että lohkareissa. Kalliosta löydettyjen juonten keskipituus oli 9.7 m (vaihtelu 1-58 m). Alueelta kerätyistä näytteistä tehtiin kemialliset analyysit XRF-tekniikalla Geologian tutkimuskeskuksen Kemian laboratoriossa. Sekä pää- että hivenalkuaineiden pitoisuuksia verrattiin tavallisten ja tinakriittisten rapakivigraniittien kirjallisuusarvoihin ja havaittiin, että kaikki Hästholmenin alueen rapakivityypit edustavat normaaleja rapakivigraniitteja. Vain muutamissa näytteissä todettiin kohonneita tina-, sinkki-, lyijy- ja kuparipitoisuuksia. Yleensä metallisten alkuaineiden pitoisuudet olivat näytteissä varsin pieniä, vaikka ohuthietutkimusten perusteella juonet ovat todellisia greisen JUOnta. Kenttähavaintojen, hietutkimusten ja kemiallisten analyysien perusteella Hästholmenin alueen malmipotentiaali näyttää sangen vähäiseltä.

6 Aimo Kuivamäki, Pasi Nissinen and Antero Lindberg, An evaluation of the mineralization potential of the Hästholmen area. Posiva Oy. Wo:rk report ABSTRACT A number of greisen veins were found during a reconnaisance geological study of the Hästholmen region during Such veins, which consist primarily of quartz, mica and topaz, record crystallization from late stage magmatic fluids circulating within fracture systems and are commonly associated with hydrothermal tin mineralization. For this reason Posiva Oy decided to commission a more detailed appraisal of greisen veins at Hästholmen; although priority was given to the immediate vicinity of Hästholmen, observations were also made over a wider area in order to gain a regional perspective of mineralization potential of the rapakivi granites. A total of 19 greisen veins were recorded in bedrock in the vicinity of Hästholmen, while evidence for greisen mineralization was additionally obtained from 35 glacial erratics. The greisen veins have dominant modal NW - SE trend, parallel to that of principal fractures and quartz veins in the area, and without exception dip steeply. The predominant lithology of the mineralized boulders was equigranular rapakivi granite. The veins tend to be relatively narrow (.1-2 cm) in both bedrock and glacial erratics, with bedrock examples having a mean length of 9.7 m, with an overall range between 1-58 m. Samples from selected veins were analyzed by XRF in Chemistry Laboratory of the Geological Survey of Finland at Espoo. Major and trace element results were compared with available published data from barren and tin-bearing rapakivi intrusions and it was concluded that all the Hästholmen samples fall within the range of typical rapakivi granites. Elevated Sn, Zn, Pb and Cu abundances were only recorded in a few samples and although petrographical studies show that the veins are indeed of greisen type, enrichments are nevertheless rather modest. Therefore, the results of field mapping, together with microscopic and geochemical investigations, suggest that the potential for economic mineralization in the Hästholmen area is rather limited.

7 SISÄLLYSLUETIELO Tii vistelmä Abstract 1 JOHDANTO AIEMMAT TUTKIMUKSET Rapakivien malmitutkimukset Hästholmenin ympäristön malmitutkimukset TUTKIMUSAINEISTO Maastotyöt ja kerätyt näytteet Hietutkimukset Kemialliset analyysit TULOKSET Kartoitustulokset Hästholmenin kaukoalueen kartoitustulokset Hästholmenin lähialueen kartoitustulokset Ohuthietutkimukset Hästholmenin kaukoalueen greisennäytteet Hästholmenin kaukoalueen tyyppinäytteet Hästholmenin lähialueen greisennäytteet ja vertailunäytteet kalliosta Hästholmenin lähialueen greisenlohkarenäytteet Hästholmenin lähialueen kvartsijuoninäytteet Hästholmenin lähialueen tyyppinäytteet Analyysitulokset Hästholmenin alueen näytteiden ja tinagraniittien vertailua Hästholmenin tutkimusalueen analyysitulosten tarkastelua Miaroliittiset onkalot YHTEENVETO KIRJALLISUUSVIITTEET LIITTEET

8 4 1 JOHDANTO Posiva Oy vastaa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta varten tehtävistä yksityiskohtaisista paikkatutkimuksista, joiden kohteina ovat Kuhmon Romuvaara, Eurajoen Olkiluoto, Äänekosken Kivetty ja Loviisan Hästholmen. Vuonna 1997 kenttätutkimusten pääpaino on Loviisan Hästholmenilla, jossa on aloitettu yksityiskohtaiset kallioperätutkimukset Vuonna 1983 tehdyssä selvityksessä arvioitiin greisen-tyyppisten tinamineralisaatioiden esiintymismahdollisuuksia Hästholmenin seudun kallioperässä (Lehtiö 1983). Tarkastelu perustui pääosin kirjallisuusselvityksiin ja Hästholmenin alueen kivilajien kemiallisiin analyysituloksiin. Selvityksen perusteella näytti greisentyyppisten tinamineralisaatioiden esiintymistodennäköisyys olevan Hästholmenin alueella vähäinen. Vuonna 1996 laadittiin Hästholmenin lähialueesta geologinen esiselvitys (Kuivamäki et al. 1996), jossa keskityttiin rapakivigraniitin rakenteen ja ominaisuuksien tarkasteluun. Esiselvityksen yhteydessä tehdyissä kenttätöissä havaittiin Hästholmenin lähiympäristöstä muutamia greisenjuonia. Siksi Posiva Oy:ssä katsottiin aiheelliseksi täydentää Hästholmenin alueelta aiemmin tehtyä malmiselvitystä kalliopaljastumien greisenjuonikartoituksella ja arvioida tulosten perusteella uudelleen alueen malmipotentiaalia. Tämä selvitys kuuluu käytetyn polttoaineen loppusijoituksen sijoituspaikkatutkimuksiin ja Posivan vuoden 1997 tutkimusohjelmaan. Työn tavoitteeksi asetettiin Hästholmenin ympäristön kallioperän malmipotentiaalin selvittäminen. Tämän selvittämiseksi käytettiin kahta linjaa: 1) analysoimalla alueen rapakivigraniittityypeistä kerätyt näytteet pyrittiin löytämään mahdolliset malmikriittiset rapakivifaasit; 2) alueen kartoituksella pyrittiin löytämään merkkejä malmijuonista tai hydrotennisestä muuttumisesta. Hästholmenin kairaustutkimuksissa, samoin kuin VLJ-luolan rakokartoituksessa ei ollut havaittu greiseniutumiseen viittavia piirteitä, joten ko. aineistot on jätetty tämän selvitystyön ulkopuolelle. Tutkimuksen painopiste on ollut Hästholmenin lähiympäristössä, mutta aineistoa kerättiin myös laajemmalta alueelta yleiskuvan saamiseksi rapakiven malmimineralisaatioiden esiintymistavasta ja luonteesta. Tämän m(}lmipotentiaalisuusselvityksen päätutkijana on ollut FK Aimo Kuivamäki, joka yhdessä FK Antero Lindbergin kanssa teki Hästholmenin ympäristön kenttätyöt Kerätyt näytteet analysoitiin Geologian tutkimuskeskuksen kemian laboratoriosssa. Kivinäytteistä valmistetut hieet tutki FK Pasi Nissinen.

9 5 2 AIEMMAT TUTKIMUKSET 2.1 Rapakivien malmitutkimukset Rapakivissä esiintyy kahdentyyppisiä malmiesiintymiä: 1) Rapakivi-intruusioiden viimeisimpiin intruusiovaiheisiin liittyvät greisen-, juoni- tai karsityyppiset Sn-, Be-, W- ja sulfidimineralisaatiot, jotka voivat esiintyä itse graniitissa tai sen välittömässä ympäristössä ja 2) Fe-oksidi- Cu- (U-Au-Ag) -esiintymät (Haapala 1995). Tinan ja siihen liittyvien muiden arvomineraalien isäntäkivenä on tasarakeinen tai porfyyrinen topaasipitoinen mikrokliini-albiittigraniitti, jossa tummana kiilteenä on protolithioniittia tai fluoria sisältävää siderofylliittiä (Haapala 1985, 1995). Tavallisista rapakivistä poiketen tinapitoisille kiville ovat ominaisia korkeat F-, Li-, Ga-, Rb-, Sn- ja Nb-pitoisuudet ja alhaiset Ba-, Sr-, Ti- ja Zr-pitoisuudet. Tinapitoiset rapakivikompleksit muistuttavat petrografisesti ja geokemiallisesti fanerotsooisia, tinamalmeja sisältäviä graniitteja (Haapala 1995). Rapakiveen liittyviä, ekonomisia tinaesiintymiä tunnetaan Brasiliasta, USA:sta, Venäjän Karjalasta ja Intiasta. Rapakivessä on myös Australian Olympic Damin suuri (Fe-)Cu-U-Au-Ag esiintymä. Etelä-Suomen rapakiviin liittyy vähäisiä greisen- ja juonityyppisiä Sn-W-Be-Zn -mineralisaatioita (Kymi, Ahvenisto, Eurajoki). Viipurin rapakiveen liittyvät malmimineralisaatiot voidaan esiintymistavan perusteella jakaa kolmeen ryhmään (Vaasjoki & Rämö 1989; Haapala 1995): 1) rapakiven svekofennialaisissa sivukivissä, batoliitin välittömässä läheisyydessä olevat mineralisaatiot; 2) greisen-muodostumiin liittyvät malmimineralisaatiot; 3) alhaisen lämpötilan hydrotermiset sulfidijuonet batoliitin sisällä. Sivukivissä olevien mineralisaatioiden päämineraalit ovat lyijyhohde, sinkkivälke ja kuparikiisu. Lisäaineksena voi esiintyä rikkikiisua, arseenikiisua ja magneettikiisua. Greisen- ja kvartsijuoniin liittyviä Sn- (Be-, Zn-, Cu-, Pb-W-) mineralisaatioita esiintyy nuorimpaan intruusiovaiheeseen kuuluvissa topaasipitoisissa mikrokliini -albiittigraniiteissa (esim. Kymin stokki), joiden F-, Ga-, Rb-, Sn-, ja Be-pitoisuudet ovat anomalisen korkeita ja Ba-, Sr- ja Zr-pitoisuudet alhaisia (Haapala 1977, 1991). Kymin intruusion keskiosan graniitti on porfyyristä, reunalla on tasarakeista graniittia ja pegmatiittia (Haapala 1977). Sekä porfyyrinen että tasarakeinen graniitti ovat topaasipitoisia. Greisenja kvartsijuonia esiintyy sekä itse graniittimuodostumassa että sen ympäristössä (Kuva 2-1).

10 6 alltr lf.marihaa!-al.a(1jt7) Sealo 1: 75 Kuva 2-1. Kymin stokin rakenne ja siihen liittyvät juonet ja mineralisaatiot. Kuva on piirretty Mapinjo-ohjelmalla Haapalan (1977) kartasta. Malrnirnineraaleina esiintyy lyijyhohdetta, sinkkivälkettä, kuparikiisua ja arseenikiisua. Topaasipitoisissa graniiteissa voi esiintyä Nb- ja Ta-rikasta kassiteriittia ja kolumbiittia aksessorisina rnineraaleina, ja jotkut pegmatiitit sisältävät berylliä, kassiteriittia, kolumbiittia ja molybdeniittiä. Kymin intruusion kanssa samanikäisiä ja myös petrografisesti ja geokerniallisesti samanlaisia graniiteja ovat Ahveniston rapakivikompleksin nuorimmat, geokerniallisesti pitkälle muuttuneet rnikrok1iin~-albiittigraniitit, joita esiintyy Kuusisuon alueella. Ne leikkaavat kompleksin varhaisempia rapakiviä pienenä kupolina, jonka yläosat ovat muuttuneet topaasipitoiseksi rapakiveksi ja rnineralisoituneeksi topaasigreiseniksi (Kuva 2-2). Rapakiven ympäristössä on mineralisoituneita greisenjuonia. Mineralisaatiot sisältävät kassiteriittia, arseenikiisua, kuparikiisua ja sinkki välkettä.

11 ~ ~ + 7 I T l: + j: ! t:;_ ~~ \ \ \ + \ + \ ' ' + ' + ' ' / R <> + Lake Lyömiäinen KUUSISUO (j Porphyritic rapakivi Porphyry aplite Mannila granites Kuusisuo granites and greisen lnot detected at the surfacel Greisen vein, direction of dip ~ Drill hole and its number A - A Profile in Figure km ',~, ",_ ',," KONTTIMÄKI + ', + + 7'',-_ + + Kuva 2-2 Kuusisuon alueen geologinen kartta (Eden 1991). Suliidijuonet voidaan jakaa kahteen ryhmään, joista ensimmäisessä on päämalmimineraalina lyijyhohde ja toisessa lyijyhohteen lisäksi rikkikiisua, sinkkivälkettä ja kuparikiisua (Vaasjoki & Rämö 1989; Haapala 1995). Suliidijuonia esiintyy greisenjuonien yhteydessä tai ilman selvää yhteyttä greisenjuoniin tai myöhäisen intruusiovaiheen graniitteihin (Haapala op. cit.).

12 8 Eurajoen rapak.ivi-intruusio koostuu kahdesta faasista: 1) varhaisemmasta Tarkin graniitista ja 2) nuoremmasta, Kymin ja Kuusisuon graniitteja muistuttavasta, topaasia sisältävästä Väkkärän graniitista (Haapala 1977). Mineralisaatio liittyy Väkkärän graniitin greisenjuoniin ja linsseihin, ja siinä on malmimineraaleina kassiteriittia, wolframiittia, sinkkivälkettä, kuparikiisua, lyijyhohdetta ja gahniittia (Kuva 2-3). Venäjän Karjalassa esiintyy karsityyppinen Fe-Sn-Zn-Cu-W-Be-mineralisaatio karbonaatti- tai karsikerroksissa Salmen rapakiven ja Pitkärannan sedimentti-vulkaniittimuodostuman kontaktissa (Haapala 1977, 1995). Mineralisaatio liittyy Salmen batoliitin myöhäisimmän intruusiovaiheen (3. vaiheen) graniittiin, jolta on Kymin, Ahveniston ja Eurajoen graniittien kaltainen tapaasia sisältävä albiitti-mikrokliinigraniitti (Kuva 2-4). 6P 1 '\_,. 1 L. \ \ l \ 6785 Cl Mi gma ti te ~ Porphyry dyk e 2 km CJ Rapa kivi gran it e G r e ise n ~ 1obose Kuva 2-3. Eurajoen stokkija siihen liittyvät mineralisaatiot (Haapala 1977).

13 SECflONI-11 lnnnnl7l~.z.j15 I:J'::.1s:[ZJ 16 + ":t ' \ + Fig. 15. Geological cross-section along the profile 1-II of the Hopunvaara ore deposit. 1: Quarternary deposits; 2: marbles and calciphyres; 3: amphibole schists; 4: granite gneisses; 5: albite-protolithionite granites; 6: biotite-amphibole granites; 7: ceramic pegmatites; 8: carbonate-quartz metasomatites; 9-11: aposkam propylites: 9 - quartz-chlorite propylites, 1 - epidote propylites, 11 - actinolite propylites; 12: aposkam greisens; 13-14: skarns: 13 - lime skarns, 14 - magnesian skarns; 15: ore elements (the Ieading ones underlined); 16: drill holes. Kuva 2-4. Salmin rapakiveen liittyvän Hopunvaaran malmiesiintymän poikkileikkaus (Larin 1991).

14 2.2 Hästholmenin ympäristön malmitutkimukset 1 Geologian tutkimuskeskuksen malmiviitetietokannassa olevat malmi-indikaatiot Hästholmenin ympäristöstä ovat kooltaan pieniä ja pitoisuuksiltaan köyhiä ja sijoittuvat pääosin rapakivialueen ulkopuolelle (Liitteet 1-4 ). Hästholmenin alueen tunnetuin malmiesiintymä on ehkä Pernajan Koskenkylässä sijainnut ns. Forsbyn kaivos, jossa on ollut louhintaa 16-luvulla kolmessa paikassa ja useassa eri louhoksessa (Laitala 1984). Louhinnan kohteena ovat olleet gneississä (rapakiven ulkopuolella) pirotteena esiintyvät kupari-, rikki-, magneetti-= ja a'rseenikiisut sekä lyijyhohde. Rapakiven puolelta on Pernajan Koskenkylästä löydetty greisenjuonia sekä kallioista että lohkareista (Aho 1969). Pyllbergetissä juonet (1-15 kpl) ovat noin1m leveällä vyöhykeellä porfyyriapliitissa. Juonet ovat pystyjä ja N-S -suuntaisia. Leveys on 1-3 cm. Tutkituissa näytteissä ei ollut tinaa eikä sinkkiä. Hyddaksen alueella on noin 3 tasarakeista rapakivigraniittilohkaretta (koko 1-2 m 3 ), joissa on 1-5 cm leveitä greisenjuonia. Näytteiden Sn- ja Zn-pitoisuudet olivat alhaisia ja kohosivat suutimmiksi harmaassa, tasarakeisessa rapakivessä. Korkein havaittu Zn-pitoisuus oli,35% ja Sn-pitoisuus,28% (Aho 1969). Punaisissa, tasarakeisissa rapakivigraniittilohkareissa Zn- ja Sn-pitoisuudet olivat alhaisempia. Hästholmenia lähinnä olevat malmimineralisaatiot sijaitsevat noin 11 km Häsholmenista länteen Käldön saarella (Liite 1). Siellä olevat mineralisaatiot ovat pieniä ja köyhiä uraani- /thoriumesiintymiä. Mineralisaatiot sijaitsevat hieman rapakiven länsikontaktin ulkopuolella noin 1m leveässä migmatiittisessa graniittivyöhykkeessä, jonka pituussuunta on noin 35 (Laitala 1984). Lehtiö ( 1983) on selvittänyt Imatran Voima Oy:n toimeksiannosta Hästholmenin ympäristön rapakivien malmikriittisyyttä greisentyyppisten tinamineralisaatioiden esiintymismahdollisuuksien kannalta. Työhön sisältyy laajahko katsaus kyseisten mineralisaatioiden esiintymistapaan ja tinakriittisten graniittien geokemiallisiin sekä mineralogisiin erityispiirteisiin. Lisäksi työssä tarkastellaan Viipurin rapakiven rakenteita ja kehitystä. Kenttähavaintojen ja 15 tapakivinäytteen analyysitulosten perusteella Lehtiö päätyy yhteenvetoon, jonka mukaan mukaaan greisentyyppisten tinamineralisaatioiden esiintymistodennäköisyys on Hästholmenin alueella pieni.

15 11 Vuonna 1996 tehtiin Hästholmenin lähiympäristössä paljastumien kivilaji- ja rakokartoitus (Kuivamäki et al. 1996). Tällöin löydettiin Hästholmenin edustan saarista muutama greisenjuoni. Greisenjuonihavaintojen vuoksi katsottiin aiheelliseksi kartoittaa alueella mahdollisesti olevat malmi-indikaatiot ja arvioida tulosten pohjalta vielä uudelleen alueen malmipotentiaalisuutta.

16 12 3 TUTKIMUSAINEISTO Hästholmenin malmipotentiaalin selvittämiseksi tehtiin Hästholmenin lähialueella (likimain karttalehti 323 2) kartoitustyö, jossa havainnoitiin alueen kallioissa ja lohkareissa esiintyvät greisenjuonet ja muut malmi-indikaatiot. Vertailuaineistoksi kerättiin tyyppinäytteitä Hästholmenin lähialueella esiintyvistä rapakivityypeistä sekä Hästholmenin kaukoalueen kivilajeista ja greisenjuonista. Työssä käytetty tutkimusalueen jako lähija kaukoalueeseen (Kuva 3-1) oli sama kuin kivilaji- ja rakokartoituksessa (Kuivamäki et al. 1996)..., C? 672 +c; ~1 CO) 672 Koskenkylä 688.., cp) 668 Kuva 3-1 Hästholmenin tutkimusalueen rajaukset lähi-ja kaukoalueeseen ( Kuivamäki et al. 1996).

17 Maastotyöt ja kerätyt näytteet Hästholmenin alueen malmipotentiaalin arvioimiseen liittyvät maastotyöt tehtiin Hästholmenin kaukoalueen maastotyöt teki Aimo Kuivamäki ja Hästholmenin lähialueen maastotyöt Aimo Kuivamäki yhdessä Antero Lindbergin kanssa Hästholmenin kaukoalueen osalta maastotyöt käsittivät tarkastuskäynnit alueen tunnetuilla malmimineralisaatioilla (Kymi ja Koskenkylä) sekä tyyppinäytteiden keräämisen alueen nuorimmista rapakivimuunnoksista (tasarakeiset ja porfyyriset rapakivigraniitit). Greisenjuonia sisältävien paljastumien ja lohkareiden paikantaminen julkaisuissa tai raporteissa olleiden karttojen ja koordinaattitietojen (Haapala 1977, Aho 1969) perusteella osoittautui vaikeaksi, ja vain muutamia kohteita pystyttiin löytämään työhön varatun ajan puitteissa. Löytyneiden greisenjuonten suunnat ja dimensiot mitattiin ja kohteet valokuvattiin. Hästholmenin kaukoalueelta tehtiin havaintoja 29 pisteestä (havainnot 1-29/AKK.-97) ja kerättiin yhteensä 7 greisennäytettä (lohkareista) sekä 19 tyyppinäytettä kallioista. Hästholmenin lähialueella tehtiin paljastumien greisenjuonikartoitus. Kartoitus keskittyi Hästholmenin lähiympäristön rantakallioihin, joista myös aiemmat greisenjuonihavainnot oli tehty. Greisenjuonten etsintä tapahtui tarkastamaila alueen kaikki rantakalliot ja havainnoimalla niissä ja rannan lohkareissa olevat greisenjuonet. Aaltojen huuhtelemilta rantakallioilta ja lohkareista greisenjuonten havaitseminen oli helppoa ja luotettavaa. Hästholmenin lähialueella havaintoja kertyi 9 pisteestä (havainnot AKK -97 ja 1-3/IAL-97, Liite 5). Havainnot löydetyistä greisenjuonista tehtiin havaintolomakeelle (Liite 6). Kalliossa olevista greisenjuonista havainnoitiin juonen isäntäkivilaji, juonen suunta, pituus, leveys ja juonessa esiintyvät malmimineraalit Lisäksi juonet valokuvattiin ja niistä otettiin näytteitä minidrill-kairalla. Greisenlohkareista havainnoitiin lohkareen kivilaji, koko, greisenjuonten lukumäärä ja juoni en leveydet sekä niissä esiintyvät malmimineraalit. Myös greisenlohkareista otettiin näytteitä ja lohkareet valokuvattiin. Greisenhavaintojen lisäksi tehtiin kartoitusalueella havaintoja alueen rapakivityypeistä ja niistä kerättiin tyyppi- ja vertailunäytteitä analyysejä varten. Hästholmenin tutkimusalueelta kerättiin yhteensä 89 näytettä, joista tyyppi-/vertailunäytteitä oli 49 kpl, greisenjuoninäytteitä kalliosta 13 kpl, greisenlohkarenäytteitä 2 kpl ja muita juoninäytteitä 4 kpl (Liite 7).

18 Hietutkimukset Hästholmenin alueen kivilaji -ja greisenjuoninäytteistä valmistettiin Geologian tutkimuskeskuksen hielaboratoriossa yhteensä 29 hiettä, joista valtaosa oli kiillotettuja ohuthieitä (Liite 8). Hiemäärä jakautui seuraavasti: kaukoalueelta 2 hiettä greisenlohkareista ja 2 tyyppinäytteistä, lähialueelta 6 hiettä tyyppinäytteistä, 17 greisennäytteistä ja 2 muusta juoninäytteestä. Hieiden mikroskooppitutkimukset teki FK Pasi Nissinen. 3.3 Kemialliset analyysit Hästholmenin alueen näytteistä valittiin kemiallisiin analyyseihin 55 näytettä (Liitteet 9 ja 1). Kaukoalueelta otettiin analyysiin 5 greisen- ja 9 tyyppinäytettä. Lähialueelta ana lysoitiin 2 greisennäytettä ja 26 tyyppinäytettä. Taulukko 3-1. Geologian tutkimuskeskuksen Kemian laboratorion XRF-analyysin menetelmän 175X määritysrajat eri alkuaineille (Backman et al. 1997). alkuaine määritysraja alkuaine määritysraja alkuaine määritysraj a Al 1 ppm As 3ppm Ba 2ppm Bi 3ppm Ca 5ppm Ce 3ppm Cl 1ppm Cr 3ppm Cu 2ppm Fe.2ppm Ga 3ppm K 5ppm La 3ppm Mg 2ppm Mn 4ppm Mo 1 pppm Na 5 ppm Nb 1ppm Ni 2ppm p 6ppm Pb 3ppm Rb 1ppm s 1 ppm Sb 3ppm Se 3ppm Si 1ppm Sn 3ppm Sr IOppm Th 1ppm Ti 3ppm u 1ppm V 3ppm y 1ppm Zn 2ppm Zr 1ppm Kemialliset analyysit tehtiin Geologian tutkimuskeskuksen Kemian laboratoriossa käyttäen laboratorion standardoituja menetelmiä (Backman et. al 1997). Näytteiden esikäsittely tapahtui leukamurskaimella. Sen jälkeen näyte jauhettiin teräsjauhinastiassa ja näytteen alkuaineanalyysi tehtiin XRF-tekniikalla puristeesta (menetelmä 175X). Tuloksena saatiin alkuainepitoisuudet 35 alkuaineesta. Menetelmän ohjeeiliset määritysrajat eri alkuaineille on esitetty taulukossa 1.

19 15 4 TULOKSET 4.1 Kartoitustulokset Hästholmenin kaukoalueen kartoitustulokset Hästholmenin kaukoalueella tehtiin kalliopaljasrumien greisenhavaintoja vain Kymin massiivin alueelta ja Koskenkylän Pyllbergetistä. Kymin alueella pääosa greisen- ja kvartsijuonista sijaitsee hieman Kymin massiivin (porfyyristä ja tasarakeista rapakiveä) ulkopuolella (- 2 km) Kymin massiivia vanhemmassa rapakivessä. Juonet esiintyvät likimain yhdensuuntaisina, jyrkkäasentoisina parvina (25 /82 ). Juonitiheys on suurimmillaan 14 rakoa 6 m:n profiililla (2,3 juonta/ m) ja juonien leveys vaihtelee 2,5 cm:stä 2 cm:iin. Usein greisenjuonen keskellä on kvartsijuoni. Koskenkylän Pyllbergetissä olevat greisenjuonet sijaitsivat porfyyrisessä rapakivigraniitissa yhdensuuntaisina parvina (suunta 277 /87 ). Kaksi kapeaa(< 1 cm) greisenjuonta kulkee noin 1 cm:n etäisyydellä toisistaan ja niiden välissä sijaitsee tummareunainen rako, joka polveilee ja yhtyy kapeampaan greisenjuoneen (Kuva 4-1). Raon tummat reunat saattavat edustaa leveämpää greisenjuonta (leveys < 5 cm). Koskenkylän alueelta löytyi greisenjuonia sisältäviä rapakivilohkareita useasta paikasta (Liitteet 7 ja 11). Lohkareet olivat yleensä tasarakeista, hieman punertavaa rapakivigraniit- tia. Lohkareissa oli yleensä useita yhdensuuntaisia greisenjuonia, joiden leveydet vaihtelivat,1 cm:stä 1 cm:iin (Kuvat 4-2 ja 4-3). Juonten keskimääräinen leveys oli noin 1, 5 cm. Malmimineraaleja oli silmämääräisesti vaikea erottaa. Hästholmenin kaukoalueelta kerättiin tyyppinäytteitä tasarakeisista ja porfyyrisistä rapakivimuodostumista (Liite 7). Samalla tutkittiin, oliko samoissa paljastumissa myös greisenjuonia. Yhtään varmaa greisenjuonta ei löytynyt. Yhteenvetona Hästholmenin kaukoalueen kartoitustuloksista voidaan todeta: 1) Paljastuplahavaintoja kertyi greisenjuonista niin vähän, että niiden tilastollinen merkittävyys ei ole suuri. Havainnot vastasivat kuitenkin hyvin aiempia tutkimustuloksia. 2) Greisenjuonet näyttävät esiintyvän yhdensuuntaisina parvina. Juonet ovat jyrkkäkaateisia ja niiden vallitseva suunta on NW- SE.

20 16 2) Paljastumienja lohkareiden greisenjuonet ovat kapeita (,1-2 cm) ja niiden keskellä on usein ohut kvartsijuoni. Malmimineraaleja on harvoin paljain silmin havaittavissa. 3) Greisenlohkareiden yleisin kivilaji oli tasarakeinen rapakivigraniitti. Kuva 4-1. Greisenjuonia Koskenkylän Pyllbergetissä. Havaintopiste 5/AKK-97, X= 6713,8; y = 3442,9.

21 _ Kuva 4-2. Greisenlohkare Hyddaksesta. Havaintopiste 4/AKK-97, x = 6714,85, y = 3444,6. Kuva 4-3 Greisenlohkare Labbaksesta. Havaintopiste 7/AKK-97, x = 6715,95, y = 3443,2.

22 4.1.2 Hästholmenin lähialueen kartoitustulokset 18 Hästholmenin lähialueen kartoitustyön tuloksena löydettiin alueen kallioista yhteensä 19 greisenjuonta (Liite 12). Juonet sijaitsevat pääosin varsin suppealla alueella tutkimusalueen itäosassa Lilla Vådholmenin ja Kampuslandetin alueella sekä Gäddbergsön eteläosassa. Yksi greisenjuoni löytyi kuitenkin tutkimusalueen länsiosasta Ratholmenista. V alitettavasti tästä greisenjuonesta ei saatu näytettä (juoni sijaitsi kesämökin pihassa, eikä isäntäväki ollut paikalla, jotta olisi voinut pyytää luvan näytteen ottoon). Merkille pantavaa on, että vaikka greisenjuonia löytyi nyt enemmän kuin vuonna 1996 tehdyssä kivilaji- ja rakokartoituksessa (Kuivamäki et al. 1996), sijaitsevat nyt löydetyt-juonetkin samoilla alueilla kuin vuonna 1996 havaitut greisenjuonet. Hästholmenilta ei löydetty yhtään greisenjuonta kalliosta, mutta greisenjuonia sisältäviä lohkareita kylläkin. Greisenjuonet sijaitsevat pääosin viborgiitissa, pyterliitissä tai tummassa pyterliitissä (Liite 13). Lilla Vådholmenin itäosassa sijaitseva greisenjuoni sijaitsee porfyyrisessä rapakivessä. Kun ottaa huomioon esimerkiksi Kymin alueen greisenjuonten sijainnin pääosin vanbernmassa rapakivessä - 2 km varsinaisen Kymin massiivin ulkopuolella (Haapala 1977), saattaisi Hästholmenin lähialueen itäosan greisenjuonten lähtömateriaalina olla tutkimusalueen kaakkoisosaan hahmoteltu porfyyrinen rapakivigraniitti. Koska tämä alue on pääosin merialueita, on porfyyrisen rapakivimassiivin laajuus epäselvää. Magneettiselta matalalentokartalta massiivin laajuus ja muodot voitaisiin mahdollisesti määrittää. Toinen mahdollinen greisenjuonten lähtömateriaali voi olla porfyyrinen rapakivi, jota esiintyy SW-NE -suuntaisessa vyöhykkeessä Täktarn-saarten, Lilla Rövarnin ja Flitusundetin alueella. Nämä kivilajikarttaan erillisiksi merkityt muodostumat saattavat todellisuudessa olla osia isommasta ja yhtenäisemmästä porfyyrisen rapakiven muodostumasta. Tutkimusalueen länsiosassa sijaitsevan greisenjuonen aines on todennäköisesti lähtöisin Hudön ja Ratholmenin alueella olevasta tasarakeisesta rapakigraniitista. Tämän muodostuman muoto ja laajuus on hahmoteltu kivilajikarttaan paljastumahavaintojen ja merialueelta laaditun, kalliopinnan syvyyttä esittävän kartan avulla (Kuivamäki et al. 1996). Löydettyjen greisenjuonten selvä pääsuunta on NW-SE (Kuva 4-4). Poikkeuksen muodostaa tutkimusalueen länsiosan greisenjuoni, jonka suunta on lähes W-E. Kaateeltaan greisenjuonet ovat pystyjä tai kaatuvat jyrkästi koilliseen. Greisenjuonten pääsuunta näyttää olevan sama kuin Hästh<?lmenin alueen rakoilun toinen pääsuunta ja sama kuin alueen kvartsijuonten pääsuunta (Kuvat 4-5 ja 4-6).

23 19 N Kuva 4-4. Hästholmenin lähialueelta tavattu} en greisenjuonten suunnat: a) suuntadiagrammi alapalloprojektiossa ja b) suuntaruusu. N N.6o/o 1.3% 1.9% 2.5% 3.2% 3.8% 4.4% 5.1 o/o 5.7% 6.3% 7.% Kuva 4-5. Hästholmenin lähialueen rakoilun suuntajakaumat (Kuivamäki et a/.1996). a) suuntadiagrammi alapalloprojektiossaja b) suuntaruusu..

24 2 N N 1.8% 3.6% S.So/o + 7.3%.9.1 o/o 1.9% 12.7o/o 14.5% N=SS Kuva 4-6. Hästholmenin lähialueen kvartsijuonten suuntajakaumat. a) Suuntadiagrammi alapalloprojektiossaja b) suuntaruusu. Greisenjuonet esiintyvät yleensä useammanjuonen muodostamana parvenaja niillä on en echelon -rakenne (Kuva 4-7). Greisenjuonet ovat muodoltaan yleensä varsin suoria (Kuva 4-8).Tässäkin suhteessa Majholmenin juoni on poikkeuksellinen: juoni on mutkitteleva ja greiseniutuminen päättyy terävästi (Kuva 4-9).

25 21 Kuva 4-7. En echelon -rakenteinen greisenjuoniparvi Lilla Vådholmenin länsirannalla. Havaintopiste 3/AKK.-97, x = 6692,99; y = 3467,25.

26 22 Kuva 4-8. Kapeita, suoraviivaisia greisenjuonia Lilla Vådholmenilla. Havaintopiste 31/akk-97, x = 6692,98; y = 3467,65. Hästholmenin lähialueen kallioista löydettyjen greisenjuonten pituus oli 1-58 m. Juonten keskipituus on 9,7 m (Kuva 4-1), mutta valtaosa löydetyistäjuonista oli alle 6 m pitkiä.

27 23 Kuva 4-9. Majholmenin mutkitteleva greisenjuoni. Havainto 43/AKK-97. X = 6696, 6; y = 3459,62. Paljastumissa olevien greisenjuonten leveyskeskiarvo on 3,1 cm (Kuva 4-11). Greisenjuonten keskellä kulkee usein kvartsijuoni ja/tai rako (Kuva 4-12).

28 24 5 -~ a. 4 -:(ts ~ :cts 3 :cts E :J ~ 2 :J _J ~o ~o 7o 7 9' 7 <9 ~~ ~6' o>o o>9' o>a ~ 9'6' 6'o 6'9' 6'<9 ~o ~o ~o ~o ~o ~o ~o ~o ~o ~o ~o ~o ~o Std. Dev = 13,84 Mean = 9,7 N = 19, PITUUS (m) Kuva 4-1. Greisenjuonten pituusjakauma Hästholmenin lähialue elia _... ~ 7 6 :cts L. :cts :cts 5 E ::J 4 ~ ::J...J LAATU. kallio BO LEVEYS (mm) Kuva Greisenjuonten leveysjakaumat Hästholmenin lähialueen paljastumissa ja lohkareissa.

29 25 Kuva Greisenjuoni, jonka keskellä on kapea kvartsijuoni ja rako. Kampuslandetin pohjoisosa. Havaintopiste 35/akk-97, x= 6694,28, y= 3468,5. Greiseniutumisen aste vaihtelee eri greisenjuonissa. Joissainjuonissa tumman, greiseniutu neen vyöhykkeen sisällä sijaitsevat kalimaasälpäovoidit ovat säilyneeet vaaleina ja muuttumattomina (Kuva 4-13), kun taas toisissajuonissa ovoiditkin ovat greiseniutuneet (Kuva 4-14). Kalliossa sijainneista greisenjuonista ei löydetty paljain silmin havaittavia malmimineraalej a. Hästholmenin lähialueelta löydettiin yhteensä 35 greisenlohkaretta (Liite 12 ja 13). Lohkareet sijaitsivat rantakivikoissa. Eniten greisenlohkareita löytyi tutkimusalueen itäosasta Kampuslandetin länsirannalta eli samalta alueelta kuin valtaosa paljastuntien greisenjuonista. Useita greisenlohkareita löytyi myös Stora Täktarnin, Majholmenin, Hästholmenin ja Lilla Hummelholmenin saarilta.

30 26 Kuva 4-13 Greisenjuoni, jossa ovoidit eivät ole greiseniutuneet. Lilla Vådholmen. Havaintopiste 3/akk-97, x =6692,99; y= 3467,26 Kuva Greisenjuoni, jossa kehälliset ovoiditkin ovat greiseniutuneet. Majholmen. Havaintopiste 43/akk-97, x = 6696, 6; y = 3459,62.

31 27 Löydettyjen greisenlohkareiden koko oli yleensä selvästi alle 1m 3 (Kuva 4-15). Lohkareiden pyöristyneisyys vaihteli, mutta valtaosa lohkareista oli pyöristynyt vain kulmista ja Std. Dev =,74 Mean =,7 - N=33,,-,5 1,- 1,5 2,-2,5,5-1, 1,5-2, 2,5-3, lohkareiden koko M3 Kuva Hästholmenin lähialueelta löydettyjen greisenlohkareiden kokojakauma. Kuva Kulmista pyöristynyt greisenlohkare. Kampuslandetin länsiranta. Havaintopiste 65/AK.K.-97, x = 6693, 78; y = 3467,8.

32 28 rapakiven kuutiollinen lohkomuoto oli muuten säilynyt (Kuva 4-16). Lohkareiden muoto viittaa siihen, että ne ovat melko paikallisia. Greisenjuonia sisältävien lohkareiden kivilajina oli yleensä tasarakeinen rapakivigraniitti (Kuva 4-17). Muita isäntäkivilajeja olivat tumma pyterliitti, pyterliitti ja porfyyrinen rapakivi. - a. e. :<( (( :<( :<( ~ ::J ~ ::J _J PYT TUMPYT TARRAGR PORRAGR GREISENLOHKAREEN KIVILAJI Kuva Greisenjuonia sisältävien lohkareiden kivilajijakauma Hästholmenin lähialueella. Tasarakeisten, greisenjuonia sisältävien rapakivilohkareiden lähtöaluetta on kallioperäkartan (Liite 13) perusteella vaikea nimetä. Ainoa suurempi tasarakeisen rapakiven alue sijaitsee Hudön pohjoisosan ja Hudöfjärdenin alueella. Toisaalta ainakin osa tasarakeisista rapakivilohkareista on pyöristyneempiä kuin alueen lohkareet yleensä, joten ne saattavat olla peräisin Hästholmenin lähialueen ulkopuoleltakin. Lohkareisssa olevat greisenjuonet vastasivat esiintymistavaltaan ja dimensioiltaan paljasrumien greisenjuonia. Yleensä greisenjuonilohkareessa oli 1-1 yhdensuuntaista greisenjuonta, joiden leveys vaihteli muutamasta millimetristä 8 cm:iin. Juonten keskileveys oli 1,8 cm.

33 Ohuthietutkimukset Hästholmenin lähi- ja kaukoalueelta kerätyistä kivilaji- ja greisennäytteistä valmistettiin yhteensä 29 hiettä, jotka pääsääntöisesti olivat kiitiotettuja ohuthieitä (Liite 8). Seuraavassa esitetään tarkastelun tulokset alueittain ja näytetyypeittäin ryhmiteltynä: Hästholmenin kaukoalueen greisennäytteet Näyte 6B/AKK-97 Greisenlohkare, Koskenkylä Tyskas, x=6715,14; y=3442,9. Kivessä on suhteellisen runsaasti isorakeista fluoriittia. Greiseniutuminen on aiheuttanut sen, että maasälvistä (PL + KMS) noin 5% on korvautunut kimppuisella- sälöisellä, vaalea- vihertäväpleokroisella kiilteellä. Maasälvissä on muutamia ohuita kvartsijuonia ja kvartsirakeissa joitakin maasälpähaamuja. Tämä viittaa siihen, että kivessä on tapahtunut: 1) kvartsiutuminen ja 2) muskoviittiutuminen. Ruskea biotiitti on kloriittiutunut vihreäksi ja korvautunut tai muuttunut sekä lamellaarisesti että reunoja pitkin vaalealla kiilteellä (muskoviitilla). Biotiitissalkloriitissa on radioaktiivisia (pleokroisia kehiä), pitkänomaisia, titaniitilta näyttäviä kiteitä. Kvartsissa on Boehmin lamelleja (pieniä suoraviivaisesti järjestyneitä sulkeumia) ja paikoin kaarevia rakoja. Nämä viittavat siihen, että kiveen on kohdistunut jännitystä. Aksessorisina ja sekundäärisinä mineraaleina esiintyy zirkonia, monatsiittia (?) ja hieman epidoot~ia (myös saussuriittia). Opaakkimineraaleja ovat lamellaarisena esiintyvä hematiitti biotiitissa ja muutama magnetiittirae. Kvartsissa on paikoin punaista pigmenttiä. Näyte 7C/AKK-97 Greisenlohkare, Koskenkylä Labbas, x=6715,95; y=3443,2. Plagioklaasin muuttuminen on hyvin epätasaista. Paikoin se on aivan muuttunutta, paikoin taas miltei muuttumatonta. Kivesssä on mahdollisesti kaksi eri plagioklaasigeneraatiota? K vartsissa esiintyy myös särkyneitä (mikrobreksiaa) topaasikiteitä (2-akselisia ja positiivisia). Topaasi muistuttaa juonikvartsia, mutta se ei ole lainkaan aaltosamrouvaa tai hampaista kuten kvartsi. K vartsissa on runsaasti maasälpähaamuja. K vartsirakeiden välissä on fluoriittia.vihreä - vaaleanvihreä, lamellaarinen tai kimppuinen kiille on korvannut biotiitin. Hieestä löytyi kaksi ruskeaa, vyöhykkeistä kassiteriittikidettä, jotka identifioitiin akselikuvan perusteella. Kivessä esiintyy myös epidoottia ja opaakkimineraalina rikkikiisua (?).

34 Hästholmenin kaukoalueen tyyppinäytteet 3 2/AKK-97 Tyyppinäyte tasarakeisesta rapakivigraniitista, Pyhtää, x = 677,42; y = 3477,71. Plagioklaasi on kehärakenteista ja paikoin voimakkaasti muuttunutta (serisiittisuomuja ja saussuriittiä). Toisaalta löytyy myös aivan muuttumattomia, isoja plagioklaasirakeita. Kalimaasälpä on voimakaasti pertiittistä ja muuttunut ruskeaksi. Maasälvissä on pallomaista kvartsia parvina (ei myrmekiittiä). Biotiitti on ruskeaa ja muuttumaton ta Sen sisällä on zirkonirakeita. Kiven tekstuurille on tyypillistä kvartsin granofyyrimäinen rakenne, joka on tyypillinen juonikiville. Aksessorisina mineraaleina ovat fluoriitti (isohkoja kasaumia), zirkoni ja monatsiitti. Opaakkeina esiintyvät kuparikiisu, rikkikiisu/magneettikiisu ja hematiitti (?). 26/AKK-97 Tyyppinäyte porfyyrisestä rapakivigraniitista, Loviisa, x = 677,76; y = 3447,36. Kivessä on hyvin tavallinen graniittinen rakenne. Maasälvästä noin 5 % on muuttunut ruskeaksi (saussuriittia). Serisiittiä on vain vähän. Tummina mineraaleina on tervettä, vihreää sarvivälkettä ja yleensä tervettä, ruskeaa biotiittia, joka on paikoin muuttunut kloriitiksi (anomaaliset interferenssivärit). Aksessorisina mineraaleina esiintyy apatiittia, suuria salmiakin muotoisia titaniittirakeita, karbonaattia ja zirkonia. Opaakkimineraaleja ovat kuparikiisu, rikkikiisu ja selvästi punertava, anisotrooppinen kiisu (magneettikiisu?) Hästholmenin lähialueen greisennäytteet ja vertailunäytteet kalliosta 3A/AKK-97 Greisennäyte kalliosta (tumma PYT), Lilla Vådholm, x= 6692,99; y= 3467,25. Maasälvät ovat aivan serisiittiytyneet tai rakeiden sisäosat ovat täyttyneet vihreällä kiilteellä. Biotiitti on kloriittiutunutta tai muuten muuttunutta (kiillettä, opaakkia). Kiven alkuperäisestä rakenteesta on jäljellä lähinnä vain kvartsi. Kuitenkin paikoin esiintyy vielä tunnistettavia maasälpiä. Poikiliittinen, keilanruskea kassiteriitti esiintyy kasaumina. Se muistuttaa hieman allaniittia, mutta on ruskeampaa eikä radioaktiivisuudesta näy jälkiä. Kivessä on myrmekiittiäja paikoin kvartsin rakenne muistuttaa granofyyristä rakennetta. Aksessorisina ja sekundäärisinä mineraaleina esiintyy karbonaattia rakeina ja rakotäytteinä kvartsissa, apatiittia ja epidoottia kasaumina. Opaakkina on rikkikiisua (?). 3B/ AKK-97 Greisennäyte kalliosta (tumma PYT), Lilla Vådholm, x= 6692,99; y= 3467,26. Muistuttaa näytettä 3A/AKK-97, mutta kivi on tätäkin voimakkaammin korvautunut kiilteellä (paikoin kokonaan). Hajarakeet (KMS) eivät ole yhtä muuttuneita kuin perusmassa. Biotiitti on korvautunut vihreällä kiilteellä ja karbonaatilla. Kiille on

35 31 paikoin selvästi säteettäistä ja kimppuista. Perusmassan kvartsi ei ole juurikaan aaltosammuvaa. Lisäksi kivessä esiintyy sarvivälkettä, runsaasti apatiittia, epidoottia kasaumina, pieniä topaasirakeita (?),ruskeaa titaniittia, hieman fluoriittia ja jokunen zirkoni-/monatsiittirae? Opaakkimineraaleina ovat magneettikiisu ja rikkikiisu. 3D/AKK-97 Greisennäyte kalliosta (tumma PYT), Lilla Vådholm x= 6692,99; y= 3467,26. Kiven tekstuuri on vierasmuotoisesti "saarekkeinen". Kvartsi- ja maasälpäkasaumien välitila on korvautunut täysin kiilteellä (kimppuista) ja hyvin hienorakeisella aineksena (karbonaatti + epidootti?). Maasälvät ovat pääosin voimakkaasti serisiittiytyneitä - saussuriittiutuneita. Ruskean - vihreän pleokroisessa biotiitissa kiinnittävät huomiota opaakkilamellit. Biotiitissa on myös muutamia pienehköjä, kassiteriitilta näyttäviä kasaumia. Aksessorisina ja sekundäärisinä mineraaleina esiintyy apatiittia, epidoottia, isoja zirkonirakeita ja karbonaattia. Opaakkimineraalina on hematiitti (heikosti anisotrooppinen). 3E/AKK-97, vertailunäyte kalliosta (tumma PYT), Lilla Vådholm x= 6692,99; y= 3467,26. Plagioklaasista noin 2 % on muuttunut serisiitiksi, karbonaatiksi ja epidootiksi. Kalimaasälpä on muuttunut voimakkaammin (maksimi 5 %) ruskeaksi saussuriitiksi. Kuitenkin selkeänä erona greisenohuthieisiin on se, että suurikokoinen, kimppuinen serisiitti puuttuu. Muuttuminen näyttää aivan tavalliselta graniittien muuttumiselta sekä määrältään että laadultaan. K vartsi on loivasti aaltosammuvaa. Sen raerajat eivät ole hampaisia toisiinsa nähden vaan pyöreähköjä. Kvartsi muodostaa maasälpään pyöreähköjä sulkeumia ja ehkäpä granofyyriseksi luokiteltavaa graafismaista rakennetta. Paikoin voi kyse olla karkeasta myrmekiitistä. Biotiitti on tervettä, vain paikoin hieman kloriittiutunut- ta. Sarvivälke on tavanomaista ja siinä on runsaasti raskasmineraalisulkeumia. Aksessorisina ja sekundäärisinä mineraaleina on muutama suuri fluoriittirae, isoja apatiittirakeita, pientä monatsiittia sarvivälkkeessä, isoja zirkonirakeita ja epidoottia. Lisäksi on apatiitin näköistä mineraalia biotiitissa pleokroisen kehän ympäröiminä. Opaakkimineraalina on rikkikiisua (epävarma, ei anisotrooppinen). 3F/AKK-97 Greisennäyte kalliosta (tumma PYT), Lilla Vådholm, x= 6692,99; y= 3467,26. Kivessä erottuu selvästi juoniosa ja sivukiviosa. Juoniosan muodostaa karbonaatti-kvartsi-kiilleaines, jossa esiintyy ontelokvartsiaja maasälpää. Näiden välissä on karbonaattia. Opaakkimineraalina on hematiittia (?). Sivukivi koostuu lähes yksinomaan juovapertiittisestä kalimaasälvästä, jossa on runsaasti saussuriittia. Koko kalimaasälvän alueesta sitä on noin 65%. Kalimaasälvän sisällä on

36 32 sulkeumina omamuotoisia plagioklaasikiteitä, jotka ovat voimakkaasti muuttuneet tai korvautuneet serisiitillä, karbonaatilla ja epidootilla (saussuriittia). Kalimaasälvässä on luikeroina kvartsia ja karbonaattia pieninä kasoina. Sivukivessä on myös pieni ontelo, jossa on kiteitä. Ne ovat ehkä kirkasta, vihreää epidoottia, mutta kiteiden optisia ominaisuuksia ei pystytty mittaamaan kiteiden pienen koon vuoksi. Sivukivessä on myös isoja zirkonirakeita. Opaakkeina esiintyi magneettikiisua ja rikkikiisua (?). Hieen perusteella juonen kehitysvaiheet tulkittiin seuraavasti: I vaihe: stressi vaihe, jolloin syntyivät sivukiven jännityskuviot; II m IV V vaihe: maasälvän (kalimaasälpä) ja kvartsin kasvu; vaihe: maasälvän korvautuminen kiilteellä. vaihe: juonen rohjoutuminen ja karbonaatin injektio tai kiteytyminen; vaihe: breksioituminen (Hieen 36D perusteella voi kysymyksessä olla kuitenkin varsin samanaikainen kiteytyminen). 35A/AKK-97 Greisennäyte kalliosta, Kampuslandet N, x=6694,28; y=3468,5. Juonen sivukivi on voimakkaasti muuttunut. Kalimaasälpä on aivan ruskeaa (saussuriittia - serisiittiä). Plagioklaasi on kuitenkin paremmin säilynyttä kuin kalimaasälpä ja kvartsi on aivan tavallista. Greisenjuoni on tavallinen kiillegreisen, jossa keskellä on erikoisia puikkorakenteita. Puikot koostuvat useista kiteistä: kalimaasälvästä, kvartsista ja karbonaatista. Puikkojen välitiloissa on vihreää kiillettä. Kalimaasälpä on saussuriittiutunut osittain ruskeaksi. Aksessorisinaja sekundäärisinä mineraaleina esiintyy kirkasta epidoottia, tummia epidootti-opaakki -kasaumia, fluoriittia kasaumina, zirkoneja, apatiittia ja hieman tummanpunaisia pigmenttikasaumia. Opaakkimineraaleja on varsin vähän. 35B/AKK-97 Vertailunäyte kalliosta (PYT), Kampuslandet N, x=6694,28; y=3468,5. Maasälvät ovat serisiitti-saussuriittiutuneita ja biotiitti on muuttunut kloriitiksi. Hieen reunassa on vihreää greisentyyppistä kiillettä. Biotiitissa on runsaasti raskasmineraaleja, joitain epidoottikasaumia ja karbonaattia. Kivessä on granofyyrinen tekstuuri tai voimakas myrmekiittiytyminen, ehkä molemmat. Opaakkeina esiintyy ehkä magnetiittiaja hematiittia. 36A/AKK-97 Greisennäyte kalliosta (PYT), Gäddbergsö S, x= 6694,26; y= 3467,61. Kivessä on greisenrako, jonka täytteenä on kimppuista, vihreää kiillettä, kvartsikiteitä ja karbonaattikiteytymiä. Sivukivessä on joitain karbonaattijuomuja. Sivukivi on voimakkaasti serisiittiytynyt greisenin ympärillä. Kiille on vaaleampaa, mikä voi kuitenkin olla vain raekokokysymys. Sivukivessä on hieman fluoriittia ja saussuriittiutunutta maasälpää

37 33 sekä kvartsia. Aksessorisina mineraaleina esiintyy isoja metamiktisiä zirkonirakeita (tai jotain muuta) ja punaista opaakkipigmenttiä. Opaakkeina on hematiittia (?)ja magnetiittia (?). 36B/AKK-97 Greisennäyte kalliosta (PYT), Gäddbergsö S, x= 6694,26; y= 3467,61. Sivukivi on saussuriittiutunutta maasälpää (pääosin KMS) ja kvartsia. Lisäksi on jo kun en muuttunut biotiittirae. Greisen koostuu vaihtelevasti vihreästä, kimppuisesta kiilteestä, karbonaatista ja juonikvartsista. Kokonaisuudessaan kiven rakenne on sekava, mutta periaatteessa se on saman tyyppinen kuin näyttessä 36A. Aksessorisia mineraaleja ovat isot zirkonirakeet ja mahdollisesti jokunen kassiteriittirae. Opaakkina on hematiittia biotiitissa (heikko anisotropia). 36D/AKK-97 Greisennäyte kalliossa (PYT), Gäddbergsö S, x= 6694,26; y= 3467,61. Greisenjuoni on kvartsin, karbonaatin ja vihreän kiilteen sekä vähäisemmässä määrin maasälvän (kalimaasälpä?) kutakuinkin samanaikaisen kiteytymisen synnyttämä juoni. K vartsi ja karbonaatti muodostavat merkillisiä lamellaarisia yhteenkasvettumarakenteita Tosin paikoitellen on selvästi erotettavissa, että kvartsi on kiteytynyt aluksi reunoilta sisäänpäin ja keskiosan välitiloihin on myöhemmin kiteytynyt kalsiittia. Vihreää kiillettä on melko vähän ja yleensä se vaikuttaa muita rakenteita leikkaa valta, mutta paikoin sitä on kvartsin ja kalsiitin välitiloissa ja paikoin se näyttää kasvavan kalsiitin ja kvartsin yli. Aksessorisena mineraalina on greisenissa jokunen zirkonirae (peräisin sivukivestä?). Opaakkeja ei juurikaan ole. 36E/AKK-97 Vertailunäyte kalliosta (PYT), Gäddbergsö S, x= 6694,26; y= 3467,61. Kiven juovapertiittisestä kalimaasälvästä noin 3 % on serisiittiytynyt - saussuriittiutunut. Myös plagioklaasissa on noin 3% serisiitti-saussuriittia ja karbonaattia. Biotiittia on kahta tyyppiä: 1) tervettä, ruskeaa biotiittia ja 2) aivan muuttunutta biotiittia (voinut olla sarvivälkettäkin). Muuttumistulokset ovat vihreää kiillettä. Biotiitissa esiintyy tunnistamaton, tummanpunainen, pyöreähkö radioaktiivinen mineraali (ympärillä pleokroinen kehä). K vartsi on aivan tavallista, heikosti aaltosammuvaa ja hiukan hampaista. Kiven greiseniutuminen on aika vähäistä, vain muutamia serisiittipesäkkeitä on syntynyt. Aksessorisina ja sekundäärisinä mineraaleina esiintyy fluoriittia, biotiittia ja zirkonia. Opaakkina on pyriittiä (?)ja magneettikiisua. 5B/ AKK-97 Greisenjuoni (?) kalliosta (tumma PYT), Långhällen, x=6686,8; y= 3456,93. Kyseessä on epidootti-/kiille-greisen tai epidoottijuoni. Vihreä juova koostuu pääasiassa (noin 75 %) epidootista, joka on helposti tunnistettavaaja suhteellisen isokokoista. Sitä on myös sivukivessä runsaasti. Kiille on kimppuista ja vihreää. Sitä esiintyy

38 34 epidootin seassa sekä erillisinä saarekkeina. Kivessä on erikoisen paljon apatuttla (ylt'ympäriinsä). Sivukiven päämineraalit ovat plagioklaasi, kalimaasälpä ja kvartsi. Opaakkeja ei ole Hästholmenin lähialueen greisenlohkarenäytteet 38/AKK-97 Greisenlohkare, Lilla Hummelholm x= 6691,7; y=3461,28. Sivukiven maasälvistä noin 25 % on muuttunut ruskeiksi. Tämä tavallinen saussuriittiutuminen eroaa selvästi greisenpesäkkeistä, joita on harvakseltaan, mutta esiintyessään ne ovat hyvin intensiivisiä. Ne koostuvat vihreästä, kimppuisesta kiilteestä ja fluoriitista. Biotiitti on osittain kloriittiutunutta, mutta erityisesti sen sisällä on runsaasti erilaisia sulkeumia: sekä maasälvänkaltaisia, että raskasmineraaleja. Greiseniutuneessa kivessä esiintyy myös joitakin kapeita kiilteen ja fluoriitin muodostamia juonia. K vartsi on tavallista. Lisäksi kivessä on aksessorisina tai sekundäärisinä mineraaleina tunnistamattomia raskasmineraaleja (?), harvakseltaan ruskeaa kassiteriittia, paljon zirkonirakeita ja vähän epidoottia. Opaakkeja mineraaleja ovat magneettikiisu, joka on voimakkaasti anisotrooppinen sekä kidemuotoinen rikkikiisu. LS/59/AKK-97 Greisenlohkare (PYT), Håposnäs, x= 6693,2; y=3468,4. Keskellä kulkee juoni, jossa on kuusikulmaista juonikvartsia ja kiteiden välissä on karbonaattia sekä kimppuista kiillettä. Sivukivi on voimakkaasti greiseniutunutta. Hieen reunaosissa on maasälpiä ja voimakasta kvartsi-maasälpäyhteenkasvettumisrakennetta. Sivukiven ja juonen kontaktia ei voimakkaan muuttumisen vuoksi juurikaan pysty erottamaan. Sivukiven puolella on kasaumia, joissa on apatiittia, epidoottia, ruskeaa muuttumistulosta ja opaakkia. Nämä kasaumat esiintyvät biotiitin "päällä" ja koostuvat ilmeisesti osittain primäärisistä aksessorisista mineraaleista sekä myös myöhemmistä biotiitin muuttumistuloksista. Siellä, missä biotiittia näkyy, se on suhteellisen vahvasti kloriittiutunutta ja siinä on opaakkia. Fluoriittia on kivessä vain vähän. Sen sijaan zirkoneita on runsaasti (osa epidootteja?). Siellä täällä on punaruskeita kidekasaumia, jotka ovat ilmeisesti kassiteriittia. Lisäksi esiintyy joitakin erikoisia raskasmineraaleja (liian pieniä tulkittaviksi). Opaakkeina on mahdollisesti pyriittiä (?)ja magnetiittia (?). L2/65/AKK-97 Greisenlohkare (PORFRAGR), Kampuslandet NW, x= ; y= 3467,85. Kivi on porfyyrinen, määrältään keskinkertaisesti serisiittiytynyt - saussuriittiutunut graniitti, jossa on vihreää, kimppuista kiillettä, hieman fluoriittia ja paikoin apatiittia sekä epidoottia. Keskellä juonta kulkee mielenkiintoinen tumma sauma, joka koostuu

39 35 punaruskeista mineraaleista. Ne voivat olla kassiteriittia, titaniittia tai jotain muuta, mutta siitä ei saatu selvää. Opaakkina on pieni hematiittirae (?). L3/65/AKK-97 Greisenlohkare (PYT), Kampuslandet NW, x= 6693,73; y= 3467,85. Kivessä on hienorakeista greisenkiillettä ja sen seassa aika runsaasti kloriittia. Graniittisen sivukiven sensiitti - saussuriitti voimistuu selvästi greisenia kohti, mikä näkyy tässä hieessä parhaiten. Aksessorisina mineraaleina on lisäksi epidoottia ja zirkonej a. Opaakkeina on hematiittia hajarakeina (lievästi anisotrooppinen), kuparikiisua (keltaista ja vierasmuotoista) sekä hieman magneettikiisua kuparikiisun yhteydessä. 74/AKK-97 Greisenlohkare (KETARRAGR), Måsholmen, x=6694,12; y= 3464,35. Maasälvät ovat aika tasaisesti (noin 4o/o) serisiittiytyneet- saussuriittiutuneet ruskeiksi. Fluoriittia on suhteellisen runsaasti. K vartsi on tavallista. Biotiitissa on paljon erilaisia sulkeumia ja se on melko muuttunutta, tosin epätasaisesti. Kivessä on tasaisesti siellä täällä vihreän kiilteen muodostamia greisenkasaumia, mutta kivi ei ole mitenkään kovin intensiivinen greisen. Opaakkina on mahdollisesti hematiittia (?). 83B/ AKK-97 Greisenlohkare (KAPORFRAGR), Smultronören, x= 6691,3; y= 3464,84. Kivessä on kapea, mutta intensiivinen greisenjuoni, joka koostuu vihreästä kiilteestä, kvartsista ja fluoriitista. Sivukivessä, joka on voimakkaasti saussuriittiutunut ruskeaksi, on suurehkoja karbonaattikiteitä. Kivessä on granofyyristä tekstuuria. Aksessorisina mineraaleina esiintyy joitain punaruskeita, pyöreähköjä raskasmineraalirakeita, hieman kirkasta epidoottia ja paikoin kirkkaanpunaista pigmenttiä. Opaakkina on ilmei sesti rikkikiisua (?). 84C/ AKK-97 Greisenlohkare (KA T ARRAGR), Stora Täktarn, x= 6692,5; y= 3464,84. Kiven maasälvistä noin 85% on muuttuneita. Keskellä juonta ne ovat korvautuneet vihreäksi kiilteeksi, sivummalla juonesta ne ovat ruskeaksi serisiittiytyneitä - saussuriittiutuneita. Kivessä on fluoriittikasaumia. Biotiitti on vihreäksi kloriittiutunutta ja siinä on runsaasti opaakkeja. Lisäksi biotiitissa on felsisiä lamelleja. Kvartsi on tavallista. Greiseniutuminen on tasaista ja hienorakeista. Aksessorisina mineraaleina esiintyy zirkonia ja epidoottia sekä titaniittia (?). Opaakit ovat kirkkaita ja melko nelikulmaisia. Ne voisivat olla lyijyhohdetta, mutta todennäköisemmin pyriittiä. 3BIIAL-97 Greisenlohkare, Hästholmenin länsipuoli, x= 6694,82; y= 3464,13. Kyseessä on graniittinen juonikivi, jossa on tavanomainen rakenne. Hieen toisessa päässä maasälvät ovat lähinnä saussuriittiutuneet ja serisiittiytyneet, toisessa päässä esiintyy greisentyyppistä vihreää kiillettä. Biotiitti on muuttunut melko runsaasti kloriitiksi. Lisäksi