M/17/Kui 49/1 Kuivaniemi, Jokikylä Aimo Mikkola Malmitutkimukset Kuivaniemellä 1948

Transkriptio

1 M/17/Kui 49/1 Kuivaniemi, Jokikylä Aimo Mikkola Malmitutkimukset Kuivaniemellä 1948 Tutkimusten aihe Geologisen yleiskartoituksen yhteydessä oli maist. A. Enkovaara löytänyt Kuivaniemen Jokikylästä kesällä 1947 kaksi kiisupitoista lohkaretta. Näistä toinen Laukkupalosta löydetty sisälsi juonena magneetti- ja arsenikkikiisua. Siitä tehty analyysi osoitti näytteen sisältävän: Au 80 gr/t ja Ag 14.5 g/t. (anal. 2290). Tumma maasälpäpitoinen liuske, jossa kiisujuoni oli sisälsi: Au 0,2 gr/t ja Ag 1,1 gr/t (anal. 2312). Ensimmäinen analyysitulos oli siksi lupaava, että sen perusteella suunniteltiin tutkimuksia Kuivaniemelle kesäksi Tutkimusaika ja osanottajat Kuivaniemen tutkimukset suoritettiin välisenä aikana. Allekirjoittaneen apulaisina olivat ylioppilaat Pentti Ervamaa ja Eero Pehkonen, joista Ervamaa on ollut n. 1 kk:n ajan muilla tutkimustyömailla. Paikkakunnan työvoimaa on käytetty tarpeen mukaan. Maasto, paljastuma- ja lohkaresuhteet Kuivaniemi on pöytämäisen tasaista alavaa suomaastoa, jossa suhteelliset korkeuserot ovat korkeintaan m:n suuruusluokkaa. Aluetta halkaisee vähävetinen Kuivajoki, johon tulee puroja soilta ja suolammista. Varsinaisia järviä on vasta tutkimusalueen E-puolella Oijärvi ja Särkijärvi. Maaston tasaisuudesta ja suuresta suopeitteestä (n % koko pinta-alasta) johtuen paljastumat ovat harvinaisia. Vain Kuivajoen N-puolella pistää siellä täällä soitten keskellä olevissa moreenimaissa graniittinen kallioperä esiin. Samasta seikasta johtuen on lohkareistokin niukka. Kivilaskut ja lohkare-etsintä ovat siten keskittyneet joki- ja purouomiin sekä em. metsäisiin moreenimaihin.

2 2 Geologiset tutkimukset Geologisesti tutkittiin Kuivaniemellä yhteensä n. 143 km², jolla alueella suoritettiin paljastumien kartoitus, lohkare-etsintä ja kivilaskut 1 x 1 km ruuduissa käyttäen pohjana metsähallituksen taloudellista karttaa 1: Sitä paitsi suoritettiin yksityiskohtaisia kivilaskuja ja lohkaretutkimuksia suppealla alalla (kts. kivilaskut). Geologinen kartoitus Alueen kallioperä on hyvin monotoonista. Pääosan siitä muodostaa mikrokliinigraniitti, jossa on erilaisia variantteja. Tavallisin on karkea porfyyrinen silmägneissimäinen kivilaji, jonka päämineraalit ovat ruskeanpunainen mikrokliini suurina (1-3 cm) hajarakeina, vaalea plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti. Palingeeniset piirteet ovat graniitissa kauniisti näkyvissä. Esim. Kuivajoen N-puolella Jäkälälammen maalla on kvartsiittijäännöksiä graniitissa. Joen S-puolella porfyyrinen tyyppi muuttuu tasarakeiseksi, jolloin apliitti- ja pegmatiittijuonet ovat tavallisia. Pegmatiitissa on runsaasti titaniittia. Graniitissa on aina näkyvissä selvä suuntaus ollen se pääasiassa N W. diabaasijuonia. Graniittia lävistävinä tavataan paikka paikoin keskikarkeita amfiboliittisia Muita kivilajeja ei varsinaisella tutkimusalueella juuri tavatakaan. Hirvaskosken alapuolella Kuivajoen S-rannalla on kumminkin pieni paljastuma vihreäkiveä, jota kvartsisuonet lävistävät. Kulun suunnassa se muuttuu ensin migmatiitiksi ja sitten vaalean punaiseksi apliittigraniitiksi. Vihreäkivi on vaalean vihreätä vahvasti liuskeutunutta kloriittiamfibolikiveä. Liuskeisuus N 60 W; 80 SW. Samanlaista vihreäkiveä tavataan useana paljastumana n. 20 km edellisestä E. Särkijärven S-puolella, jossa on sekä kerroksellisia että diabaasimaisia tyyppejä. Mielenkiintoisin niistä on Särkijärven S-päässä oleva hyvin vahvasti poimuttunut karbonaattipitoinen kloriittiliuske. Se sisältää kloriitin ohella talkkia, joka usein on sideriitti-kvartsisuoninen reunoilla. Paikkakuntalaiset louhivat liusketta uunikiveksi. Vihreäkivet muistuttavat hyvin paljon hiukan pohjoisempana olevan Perä-Pohjan liuskealueen vihreäkiviä.

3 3 Kivilaskuja on suoritettu 75 km²:n alueella 1 x 1 km:n ruuduissa laskien n. 500 kiveä jokaiselta neliökilometriltä vähintään kolmessa eri paikassa. Täysin systemaattisesti ei laskuja ole voitu suorittaa johtuen siitä, että lohkareita ei ole suurilla suoalueilla. Kallioperän monotoonisuus näkyy hyvin selvästi kivilaskukartassa (M/11.4(Kui 48/1). Graniittisten lohkareiden määrä vaihtelee %, jolloin niihin on laskettu myöskin migmatiitit mukaan. Tämä osoittaa jo kyllin selvästi, että muita kivilajeja ei kallioperään paljon mahdu. Muista kivilajeista on vihreäkiviä ja ultraemäksisiä jokseenkin yhtä runsaasti. E.m:ssa näkyy pientä vaihtelua, joka johtunee kallioperän vaihtelusta tutkimusalueella. Esim. ruudussa 102,5/194,5 on huomattavan runsaasti vihreäkiviä. Tässä ruudussa onkin paljastuma. Ultraemäksisten kivien ryhmään on luettu anortosiitit ja serpentiitiytyneet oliviini-pyrokseeniperidotiitit. Näitä kiviä tavataan paljastuneena Kivalojoen SW-päässä Penikoilla laajoilla alueilla. On todennäköistä, että lohkareet ovat peräisin sieltä saakka (n. 30 km), sillä Kuivaniemen alueella ei tällaisia tunneta. Lisäksi ultraemäksisten lohkareiden jokseenkin tasasuuri paljous koko laajalla tutkimusalueella viittaa samaan seikkaan. Liuskeista on vain kvartsiitissa pientä vaihtelua, mikä osaksi johtuu paikallisesta kallioperästä, osaksi siitä, missä kivilaskut on suoritettu. Edellisestä on esimerkkinä Jäkälälammen maalla oleva kvartsiittipaljastuma, joka on selvästi vaikuttanut lohkarekokoomukseen. Jälkimmäinen taasen selittyy siitä, että matalissa harjuissa, mikäli kivilasku on suoritettu sellaisessa, on runsaasti pieniä ja pyöristyneitä erityyppisiä kvartsiittilohkareita, jotka ovat pitkämatkaisia. Dolomiittirunsaus ruudussa 104,5/197,5 johtunee siitä, että dolomiittilohkareita on kerätty laajemmalta alueelta kalkinpolttoa varten. Fylliitit ja kiilleliuskeet muodostavat lohkareiston pienimmän komponentin. Pientä kasvua havaitaan kartan SE-kulmassa, joka saattaa merkitä sitä, että täällä on kallioperässä mainittuja kiviä.

4 4 Selvemmin tämä kasvu näkyy yksityiskohtaisessa kivilaskukartassa M/11.4/Kui 48/2. Se kuvaa lohkareistoa magneettisesti havaittujen heikkojen häiriöalueiden S- ja SE-puolella. Kivilaskut on suoritettu 400 x 400 m ruuduissa, n kiveä ruutua kohti vähintään kolmessa eri paikassa. Karttaa on havainnollistettu sillä, että graniittiset kivet on jätetty pois (vaaleat värit), jotta niitten vaihtelu tulisi selvemmin näkyviin. Kvartsiitin ja fylliitin runsaudessa näkyy selvää kasvua SE-suuntaan. Uutena lohkare-etsinnän muotona kokeiltiin pintaraivausta, jolloin kapealta kaistalta poistettiin pintakasvillisuus ja näin paljastetulta alalta tutkittiin kaikki siinä esiintyvät kivet. Sopivan paikan tällaiseen tarjosi Kastellinlehto, joka sijaitsee magneettisten häiriöalueiden SE-puolella. Se on kapea maa soitten keskellä ja lisäksi sieltä oli jo tavallisessa pintaetsinnässä tavattu kiisupitoisia liuskelohkareita. Pintaraivaus suoritettiin 5 x 120 m:n alalla, jossa kivilaskut suoritettiin 30 m:n lohkoissa. Tulokset näkyvät kartassa M/11.4/Kui 48/3. Lohkareisto vastaa jokseenkin täysin yleiskokoomusta. Lohkojen keskinäinen vaihtelu on heikko, mutta kumminkin selvästi havaittavissa. Liuskeet ja vihreäkivet kasvavat NE-suuntaan graniittien ja ultraemäksisten kustannuksella. Tämä saattaa merkitä vaihtelua myöskin kallioperässä, johon viittaa lisäksi heikko magneettinen häiriöalue Kastellin lehdon NNW-puolella. (M/22/Kui 48/1). Lohkare-etsintöjä on suoritettu rinnan kivilaskujen kanssa. Päähuomio kiinnitettiin aluksi Laukkupalon ja Kastellinlehdon suunnalle, josta löytyikin useita kiisupitoisia liuskelohkareita. Kiisu näissä lohkareissa oli melkein yksinomaan magneettikiisua. Vain muutamissa oli hiukan arsenikkikiisua. Analyysit antoivat negatiivisen tuloksen. Vain yhdessä, 23/A Mla 48, oli jälkiä. Malmimineraaleina siinä on magneetti, arsenikki- ja kuparikiisu. Itse kivilaji on nähtävästi metasomaattisesti muuttunut, sillä se sisältää runsaasti karbonaattia, kvartsia ja turmaliinia sekä näiden lisäksi tremoliittia ja plagioklaasia (hieet 2377 ja 3440). Analyysi ei osoita kumminkaan jalometallipitoisuutta.

5 5 Geofysikaaliset tutkimukset Laukkupalosta ja Kastellinlehdosta alkukesästä löydettyjen kiisupitoisten lohkareiden johdosta magnetometrattiin 2 x 2 km:n ruutu. Työn suoritti V. Anttila Arvelon magnetometrillä tavallisin 80 x 20 m:n pistevälein. Tällöin todettiin kaksi pienehköä häiriöaluetta, joissa maksimihäiriöt olivat µ:n välillä. Myöhemmin nämä alueet magnetometrattiin vielä pienemmin pistevälein, 40 x 10 m, mutta alkuperäinen kuva ei muuttunut juuri nimeksikään. Tulokset magnetometrauksesta näkyvät kartassa M/22/Kui 48/1. Syksyllä suoritettiin vielä sähköiset syvyysmääräykset neljänä profiilina em:lla häiriöalueella. Tulokset osoittivat maakerrosten paksuuden olevan vähintään 10 m, mutta luultavasti lähempänä 20 m, joten mahdollisuuksia kallioperän toteamiseen kaivauksilla ei ole. Tulokset Lyhyenä yhteenvetona suoritetuista tutkimuksista voidaan sanoa, että Enkovaaran löytämän lohkareen tyyppisiä lohkareita ei löydetty. Sen sijaan löydettiin muutamia arsenikkikiisupirotteisia liuskelohkareita, joissa on merkkejä Au:sta sekä lisäksi turmaliinikarbonaattilohkare, joka kumminkaan ei osoita Au-pitoisuutta. Magneettisesti todettiin kaksi heikkoa ja pientä häiriöaluetta, joiden aiheuttajaa ei kumminkaan voitu määrätä, mutta on sen luultavasti magneettikiisupitoinen kiilleliuske. Myöhemmät sähköiset tutkimukset antanevat asiaan lisäselvitystä. Alueen kallioperä on suurelta osalta graniittista. Pienehköjä liuskejäännöksiä esiintyy muutamissa harvoissa paljastumissa, mutta nähtävästi liuskeinen kallioperä käsittää huomattavasti suuremman osan kuin paljastumista voi päätellä. Aimo Mikkola

6 6 Liittyy: Kartat M/11.1/Kui 48/1 M/11.4/Kui 48/1,2 ja 3 M/22/Kui 48/1 Hieet: 3263, 3264, , , 2377, 2379, 2387, 2262, Analyysit: , 2290, ,

7 Kustannukset Kuivaniemen malmitutkimuksista Yleiset menot Linjoitus Magnetometraus Kartoitus Lohkare-etsintä Kivilaskut : : : : : :- Yhteensä :- Linjoitettu 18 km kustannukset linjakm. kohti 1560:- Magnetom. 4 km² kompassil. 20x80 m välein yht á 4.80: km² kompassil. 10x40 m välein 8 miespäiviä á 650:- hakumagnetometrattu 4 päivää á 600:- Geol.tutkittu 140 km² josta kivilaskuja 1x1 km ruuduissa 75 km² josta kivilaskuja 400x400 km ruuduissa 2.56 km² josta kivilaskuja 5x30 km ruuduissa 5 x 120 m.