GEOLOGINEN YLEISKARTTA

Transkriptio

1 GEOLOGINEN KOMISSIONI SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHTI D 4 NURMES VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNYT W. W. WILKMAN 40 KUVAA JA 5 KARTTAA HELSINKI 1921

2 GEOLOGINEN KOMISSIONI SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHTI D 4 NURMES VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNYT W. W. WILKMAN 40 KUVAA JA 5 KARTTAA HELSINKI 1921 VALTIONEUVOSTON KIRJAPAINO

3 SISÄLLYS. Sivu. Johdanto Yleiskatsaus vuoriperään 9 Vanhempia prekalevalaisia graniitteja 10 Graniittigneissejä 10 Tasarakeista graniittigneissiä 10 Porfyyristä graniittigneissiä 14 Massamaisia graniitteja 14 Tasarakeisia graniitteja 14 Porfyyrigraniitteja 17 Sarvivälkegraniitteja 20 Juovaisia gneissigraniitteja 21 Lävistävien graniittien geologinen ikä 27 Emäksisten vuorilajien juonia graniittigneissialueella 28 Amfiboliittien kontaktit ja ikäsuhteet 30 Kloriittiliuskeita 31 Dioriittijuonia 32 Zoisiittikiveä 33 Diabaasiporfyriittiä 34 Vanhempia liuskeita 35 Suonigneissiä 35 Kiilleliuskemaista gneissiä 37 Sarvivälkeliuskemaista gneissiä 37 Nuorempia prekalevalaisia graniitteja 38 Tasarakeisia graniitteja 38 Porfyyrisiä muunnoksia ; graniittiporfyyria 44 Sarvivälkegraniittia ; dioriittia 46 Kalevalaisia liuskeita 47 Kalevalaisia pohjamuodostumia 48 Pohjaliuskeita 48 Pohjaliuskeitten alkuperä 51 Konglomeraattiliuskeita 52 Silmäliuskeita 53 Kvartsiittiliuskeita 54 Läntisen liuskevyöhykkeen kvartsiittiliuskeet 54 Poikittaisliuskeisuutta 57 Rapautunutta valkoista kvartsiittia 58 Aallonjälkiä 59 5

4 4 Sivu. Ontojärven-Suomussalmen vyöhykkeen kvartsiittiliuskeet 61 Hajanaisia kvartsiittiliuske-esiytymiä 65 Tipasjärven alue 66 Fylliittejä ja kiilleliuskeita 68 Fylliittejä 69 Tummia. tiiviitä fylliittilajeja 69 Hiilirikkaita fylliittejä 69 Granaatti- ja sädekivirikkaita liuskeita 70 Kiilleliuskeita 71 Kalevalaisia metabasiitteja 74 Massamaisia amfiboliitteja 75 Sädekivi- ja kloriittiliuskemaisia metabasiitteja 80 Sädekiviliuskemaiset metabasiitit ja niitten kontaktit kalevalaisia liuskeita ja vanhempia vuorilajeja vastaan. Postkalevalaisen graniitin juonia 81 Kloritisoituneita ja talkkiutuneita metabasiittejä, serpentiinejä ja vuolukiviä 91 Kloritisoituneita ja talkkiutuneita metabasiitteja 92 Serpentiinejä ja vuolukiviä 96 Sotkamon vuolukivipaikat 97 Valtimon " 103 Kuhmoniemen " 105 Metabasiittien ja serpentiinien väliset vaihettumiset 109 Serpentiinien geologinen ikä 113 Postkalevalaisia graniittej a 113 Tasarakeisia graniitteja, apliitteja ja pegmatiitteja 114 Porfyyrigraniittia 118 Hankausbreksioita 118 Teknillisesti käyttökelpoisia mineraaleja ja vuorilajeja 122 Juonikvartsia 122 Rapautunutta valkoista kvartsiittia 123 Rikkikiisua ja magneettikiisua 123 Magnetiittia 124 Kuparikiisua 124 Lyijyhohdetta 125 Vuolukiveä 125 Uunikivilouhoksia 126

5 ALKULAUSE. Nurmeksen vuorilajikartan D 4 selityksen on toimittanut allekirjoittanut Wilkman, joka on kerännyt aineksen tutkijoitten päiväkirjamuistiinpanoista, järjestänyt sen ja laatinut tekstin. Karttalehden selitystä julkaistaessa olisi ollut suotavaa samalla kertaa julkaista tähän lähinnä lännessä rajoittuvan Kajaanin karttalehden C 4 selitystä, koska se geologisesti kuuluu yhteen tämän karttalehden alueen kanssa. Kuitenkin olisi molempien selitysten julkaiseminen yhdellä kertaa vaatinut liian paljon aikaa ja suuria painattamiskustannuksia ja sitäpaitsi sisältävät ne kumpikin erikseen jo niin paljon geologisia erikoisseikkoja, että on katsottu sopivammaksi julkaista kumpikin erikseen toisistaan riippumatta. Mitä geologisen kartoituksen tarkkuuteen tulee, mainittakoon tässä, että eräät alueet. esim. kalevalaiset liuskevyöhykkeet ovat tutkitut verrattain tarkasti, jotavastoin laajat graniittialueet yksitoikkoisuutensa, erämaaluonteensa ja harvassa esiytyvien kallioittensa takia ovat yleensä kartoitetut jotenkin yleissilmäyksellisesti. Helsingissä, syyskuulla W. W. Wilkman.

6 JOHDANTO. Nurmeksen karttalehden D 4 alueeseen kuuluvat seuraavat pitäjät ja pitäjien osat : Kuopion läänissä ja Pielisjärven kihlakunnassa : Rautavaaran pohjoisosa, Valtimo sekä Nurmeksen ja Pielisjärven pitäjien pohjoisosat ; Oulun läänissä ja Kajaanin kihlakunnassa : suurin osa Sotkamosta, koko Kuhmoniemi, Paltamon itäinen perukka, suurin osa Ristijärvestä ja Hyrynsalmesta sekä Suomussalmen pitäjän eteläisin osa. Kartoitustyöt toimitettiin kesinä Näihin töihin ovat seuraavat henkilöt allamainittuina vuosina ottaneet osaa : 1900 geologi Benj. Frosterus ja insinööri E. S a r l i n ; 1901 ins. U. Makkonen, K. F. Nordqvist (Aaltio) ja A. Pönnelin (Ponsi) ; ja allekirjoittanut W. W. W i l k- rnan ; 1904 ins. Harald Kyrklund ; 1905 ins. G. Aminoff ; ins. A. von Fieandt ; ylioppilas J. N. Soikero. Tutkimustöitä on johtanut kaiken aikaa geologi Frosterus. Kesällä 1916 tutki allekirjoittanut Wilkman lopuksi tarkkaan Talvivaaran vuolukivipaikat Sotkamossa. Lisätietoja on saatu niiltä malmiretkikunnilta, jotka kesinä 1918 ja 1919 tutkivat Oulunjärven pohjois- ja itäpuolisia seutuja.. Vuorilajikartan on tehnyt allekirjoittanut Wilkman ja perustuu se näistä seuduista tehtyihin työkarttoihin, joita tutkijat kenttätöissään ovat laatineet. Pohjakarttoina ovat olleet Maanmittausylihallituksen kenraalikartan lehdet D 4 ja D 5. Näihin on kuitenkin tehty korjauksia paikannimiin nähden ja on niihin myös uusia maanteitä

7 8 merkitty. Selitys perustuu pääasiallisesti tutkijoitten päiväkirjamuistiinpanoihin. Selitykseen kuuluvat piirrokset on tehnyt neiti Elin Å kesson. Helsingissä, syyskuulla W. W. Wilkman.

8 YLEISKATSAUS VUORIPERÄÄN. Suurimmassa osassa alueesta ovat graniittivuorilajit vallalla (ks. karttaa kuva 1). Geologisesti voidaan nämä ikäänsä nähden jakaa vanhempiin ja, nuorempiin arkeiisiin graniitteihin sekä postkalevalaisiin graniitteihin. Rakenteeseensa nähden voidaan taas vanhemmat graniitit jakaa kolmeen pääryhmään : l i u s k e i s e t g r a n i i t i t (graniittigneissit), massamaiset graaniitit ja juov a i s e t g n e i s s i g r a n i i t i t. Näitä kaikkia lävistävät monessa kohden tummat emäksiset juonivuorilajit, a m f i b o l i i t i t. Pieninä hajanaisia alueina on graniittien lävistämiä gneissivuorilajeja (v a n- h e m p i a l i u s k e i t a) siellä täällä, varsinkin Nurmeksen, Valtimon ja Pielisjärven pitäjissä. N u o r e m m a t g r a n i i t i t muodostavat pitkiä N-S suuntaisia alueita Sotkamon, Ristijärven, Hyrynsalmen ja Kuhmoniemen pitäjissä. Alueen halki kulkee kahtena vyöhykkeenä nuorempia n. k. k a- l e v a l a i s i a v u o r i l a j e j a. Toinen alkaa Rautavaaran pitäjän pohjoisosassa ja kulkee pohjoiseen suuntaan yhä leviten Sotkamon, Paltam on, Ristijärven ja Hyrynsalmen pitäjien halki kartta-alueen länsirajaa pitkin. Toinen kulkee edellisen kanssa yhdensuuntaisesti Outojärveltä kaarenmuotoisesti Hyrynsalmen halki Suomussalmen pitäjään. Näitten vyöhykkeitten vuorilajit ovat osaksi kvartsiitt eja, fylliittejä, sädekiviliuskeita ja kiilleliusk e i t a, osaksi hyvin paineliuskeisia ja asultaan muuttuneita emäksisiä eruptiivivuorilajeja, n. k. m e t a b a s i i t t e j a, jotka ovat vallalla itäisessä vyöhykkeessä. Samoilla seuduilla esiytyy massamaisempinakin vähemmin muuttuneina muunnoksina näitä eruptiiveja. Metabasiittien yhteydessä tavataan monessa kohden Valtimon, Sotkamon, Kuhmoniemen ja Hyrynsalmen pitäjissä serpentiinivuoril ajeja ja vuolukiviä. Nuorempia kuin yllämainitut vuorilajit on n. k. p o s t k a l e v a- l a i n e n g,r a n i i t t i. Se esiytyy siellä täällä juonina, pahkuina ja pieninä alueina, pääasiallisesti kartta-alueen pohjoisosissa. Vuorilajit esitetään seuraavassa sikäli kun on mahdollista geologisessa ikäjärjestyksessä, alkaen vanhimmista ja ottaen huomioon erilaisuudet niitten rakenteessa ja kokoumuksessa. 2

9 10 VANHEMPIA PREKALEVALAISIA GRANIITTEJA. Kuten vuorilajien yleiskatsauksessa jo esitettiin, voidaan vanhemmat graniitit rakenteensa ja enemmän tai vähemmän muuttuneen asunsa perusteella jakaa seuraaviin ryhmiin : g r a n i t t i g n e i s i t, massamaiset graniitit ja juovaiset gneissigraniitit (migmatiittigraniitit). Näissä ryhmissä voidaan taas eroittaa toisistaan tasarakeisia, porfyyrisiä ja sarvivälkerikkaita muunnoksia. Viimemainitut lähestyvät petrograafisesti dioriittivuorilajinen ryhmää (muuttuneita kiille ja kvartsidioriitteja), joihin ne liittyvät lukuisten vaihettumien kautta. Mitään jyrkkiä rajoja ei yleensä ole näitten graniittilajien välillä, vaan ne vaihettuvat rajoilla hitaasti toisiinsa. Graniittigneissiä. Vanhimpaan graniittityyppiin kuuluvat todennäköisesti eräät erittäin lujasti puristuneet ja muuttuneet graniitit, n. k. graniittigneissit, jotka rakenteeltaan lähestyvät varsinaisia gneissejä ja esiytyvät siellä täällä hajallaan alueella. Eräitä niistä voidaan nimittäin pitää jäännöksinä alustasta, jolle vanhemmat liuskeet ovat kerrostuneet ilman välillä olevia konglomeraattikerroksia. Yleensä ovat graniitit kuitenkin nuorempia kuin nämä liuskeet, mutta kun niitä usein ei voida petrograafisesti eikä geologisestikaan eroittaa varsinaisesta graniittigneissistä, esitetään ne tässä tämän yhteydessä. Tasarakeista graniittigneissiä. Tyypillinen graniittigneissi tunnetaan erittäin selvästi paineliuskeisuudestaan, johtuen siitä että kvartsi- ja maasälpärakeet ovat ruhjoutuneet rikki ja puristuneet pitkiksi linsseiksi, joitten väliin kiille on kasantunut täpliksi ja yhdensuuntaisiksi juoviksi tavallisesti vuorilajin liuskeisuuspintoja pitkin. Alkuperäiset ainekset ovat melkein täydellisesti muuttuneet ja niitten sijaan tullut uudestimuodostuneita mineraaleja. Ainekset ovat samea harmaanvalkoinen tai vaaleanharmaa plagioklaasi (oligoklaasi - oligoklaasialbiitti An20-An10) vaa leanharmaa tai punainen mikrokliini, kvartsi, biotiitti, muskoviitti (sekä muuttumistulokset epidootti, kloriitti ja kalkkisälpä). Väri vaihtelee tummanharmaan ja vaaleanpunaisen välillä, riippuen kiilteenpitoisuudesta ja maasälvän väristä. Harmaa graniittigneissi on tavallisin, ja on se oikeastaan muuttunutta oligoklaasi-biotiittigraniittia, punainen on taas mikrokliini- ja muskoviittirikasta graniitta.

10

11 1 2 Hyvin liuskeista harmaata graniittigneissiä esiytyy kalevalaisen kvartsiittivyöhykkeen itäpuolella Sarvivaaran ja Maanselän välillä Etelä-Sotkamossa. Vaaleat apliittisuonet ja vaaleanpunaiset pegmatiittijuonet lävistävät täällä vuorilajia. Viimemainitut näkyvät menevän apliittisuonien poikki (esim. Sarvivaaran talon eteläpuolella). Korpinselässä on vuorilaji muskoviittirikasta ja muskoviitti verhoaa tiheään sulloutuneita 2-3 mm paksuja ja 4-6 mm pitkiä litistyneitä maasälpärakeita. Yksitoikkoista biotiitti- ja plagi o klaasirikasta graniittigneissiä on Uramojärven ja Halmejärven ympärillä ja näitten järvien koillispuolella Valtimon pitäjän koillisosassa. Louhi-Nikara ja Pieni-Nikara nimisissä kukkuloissa lävistävät vaaleanpunaiset graniittisuonet vuorilajia. Graniittigneissin plagioklaasi on täällä usein väriltään vihertävänharmaata ja muodostaa pyöreitä biotiittisuomujen verhoamia rakeita. Lujasti muuttunutta harmaata graniittigneissiä tavataan vielä monessa kohden graniittigneissin ja kalevalaisen vyöhykkeen rajoilla Kuhmoniemen ja Hyrynsalmen pitäjien rajoilla. Vuorilaji muuttuu täällä paikoin pohjaliuskeeksi (ks. näitä). Luoteis-Kuhmoniemellä on sellaista graniittigneissiä esim. Kellojärven lounais- ja kaakkoispuolella ja Vieksinjoen itäpuolella. Saarina pistää graniittigneissi näkyviin ympäröivien kalevalaisten kvartsiittien keskeltä Hyrynsalmen pitäjän länsiosassa (esim. Peurapurolla n. 3 km Humalajärven koillispuolella). Nuottikoskella Nuottijärven länsipuolella Kaakkois-Hyrynsalmella esiytyy tummanharmaata, hyvin muuttunutta oligoklaasi-biotiittigraniittia. Vuorilaji on ollut ruhjoutumiselle alttiina ja maasälpärakeet ovat repeytyneet pieniksi kappaleiksi, jotka liittää toisiinsa uudestimuodostunut biotiitti, muskoviitti ja kvartsi. Se sisältää murtokappaleina vihreätäpläistä epidoottirikasta gabbroa ; tämäkin on hyvin ruhjoutunutta ja hienojen epidootin täyttämien rakojen lävistämää. Nurmeksen pitäjän Mujejärven kylässä on laajalla alueella tummanharmaata kiillerikasta graniittigneissiä. Kujankijärven koillispuolella vuorilaji on kovin muuttunutta ; se muodostaa hienorakeisen liuskeisen massan, jota siellä täällä tiiviit epidoottisuonet lävistävät. Ylikylässä, esim. Ritolammen SSE-puolella, esiytyy tyypillistä harmaata kataklastista graniittigneissiä, jossa on litistyneitä hienorakeisia kvartsi- ja maasälpälinssejä ja näitten välillä kiillejuovia (kuva 2). Lounais-Kuhmoniemellä tavataan tummanharmaata lujasti puristunutta ja muuttunutta graniittigneissiä Hotakanvaarassa, jossa vaaleat apliittisuonet lävistävät sitä, sekä Myllykankaalla Särkijärven pohjoispuolella. Viimemainitulla paikalla on vuorilaji sarvivälkkeenpitoista ja plagioklaasi on usein väriltään vihertävänharmaata vuori-

12 1 3 lajin muuttuessa dioriitiksi. Lisä-aineksena tavataan pieniä pyriittirakeita. Erittäin lujasti muuttunutta ja melkein breksiamaisesti repeytynyttä graniittigneissiä nähtiin Lausjärven ja Tarvajärven välillä. Maasälpä on tässä hajonnut muodottomiksi valkoisiksi täpliksi, joita hienorakeisen kiillerikkaan vuorilajimassan täyttämät hankausvyöhykkeet lävistävät. Lentuanjärven itäpuolella Kuhmoniemellä olevalla alueella on graniittigneissi myös hyvin liuskeista. Kivijärven länsipuolella on vuorilaji punaisenharmaata sisältäen puristuneita hienorakeisia kvartsija maasälpälinssejä ; järven pohjoispuolella on se taas harmaata, karkearakeista, plagioklaasi- ja biotiittirikasta. Kalliojärven itäpuolella Kuva 2. Tyypillistä graniittigneiasiä Ritolammen SSEpuolella Nurmeksen Ylikylässä. 1/, luonn, kokoa. tavataan tummatäpläistä, biotiittirikasta, kellertävänvihreitten epidoottisuonien lävistämää graniittigneissiä. Vaaleanharmaata lujasti liuskeista graniittigneissiä esiytyy karttaalueen lounaisimmassa osassa Rautavaaran pitäjän pohjoisosassa (esim. Raiskionmäessä). Vuorilajin kaikki ainekset ovat puristuneet rikki ja kiteytyneet uudestaan. Kvartsi ja maasälpä muodostavat hienorakeisen massan, jossa kiillesuomut ovat keräytyneet selväpiirteisen liuskeisuuden suuntaisiksi täpliksi. Paikoin esiytyy poimuisia gneissimäisiä kerroksia (Mustolanmäessä) ja kerrosmaisina osina lujasti liuskeista am fiboliittia tai kloriittiliusketta. Keminmäessä Sieramäen koillispuolella graniittigneissi on paikoin pilsteistä, gneissimäistä ja väriltään harmaata tai punaista. Maasälpä on siinä plagioklaasia An25. Samassa seudussa esiytyy samantyyppistä punaista graniittigneissiä Särkimäessä ja Pihlajamäessä. 11

13 1 4 Hyvin paineliuskeista punaista graniittigneissiä tavataan Holivaaran NNW- puolella Sotkamon pitäjän eteläosassa. Vuorilajin päämassa on h ienorakeista ja apliittimaista. Se sisältää pääasiallisesti mikrokliinia, kvartsia, muskoviittia ja hiukan biotiittia. Kvartsi muodostaa ohuita liuskeisuuden suuntaan litistyneitä linssejä ja kiille on järjestynyt samansuuntaisiksi pitkiksi juoviksi.puristuneita punaisia mikrokliinisilmäkkeitä sisältävät pegmatiittisuonet lävistävät paikoin vuorilajia. Porfyyristä graniittigneissiä. Tasarakeinen graniittigneissi muuttuu usein porfyyriseksi, kun suurempia rikki puristuneita maasälpärakeita alkaa ilmestyä hieno- tai pienirakeiseen perusmassaan. Petrograafisesti ei tätä vuorilajia saata eroittaa tavallisista liuskeisista porfyyrigraniiteista ja kerrotaan siitä senvuoksi näitten yhteydessä. Niitä esiytyy monessa kohden Luoteis-Kuhmoniemellä kalevalaisen liuskevyöhykkeen rajalla ja senvuoksi on luultavaa, että porfyyrigraniittien liuskeisuuden on täällä juuri aiheuttanut vuorijonopuristus kalevalaisella poimutuskaudella. Massamaisia graniitteja. Massamaiset graniitit eroavat graniittigneissistä siinä, että ne ovat vähemmässä määrin metamorfosoituneita. Liuskeisuus esim. ei ole niin selvä eivätkä ainekset ole siihen määrin muuttuneita kuin graniittigneississä. Alueet, joissa sellaiset graniitit ovat vallalla, ovat kartalle merkityt vaalealla värillä ilman viivoja. Tasarakeisia graniitteja. Enemmän tai vähemmin liuskeisia tasarakeisia graniitteja tavataan yleensä kaikkialla koko alueella. Niissä nähdään usein selvää juovaisuutta sen johdosta, että niihin on sulkeutunut sulaneita gneissimurtokappaleita, jonka vuoksi niitä nimitetäänkin,gneissigraniiteiksi". Varsinaisista juovaisista gne i ssigraniiteista eli migmatiittigraniiteista ne eroavat siinä, että ne ovat rakenteeltaan yksitoikkoisempia ja massamaisempia eikä sellaista suonimuodostusta, joka johtuu sisään tunkeutuneesta graniittiaineksesta, yleensä niissä tavata tai ainakaan ei se esiinny niin selvästi kuin edellä mainituissa. Ainekset ovat ruhjoutuneita ja uudestimuodostuneitten mineraalien muskoviitin, biotiitin, kvartsirakeitten, epiidootin ja kloriitin täyttämät rakovyöhykkeet lävistävät vuorilajia. Massamaisia tasarakeisia graniitteja tavataan alueella, joka ulottuu Ontojärven luoteispuolelta Kuhmoniemellä luoteiseen suuntaan Ristijärven pitäjän halki Hyrynsalmelle. Graniitti on (hieno- tai keskirakeista, väriltään harmaata tai tummanharmaarta, paikoin punertavan- tai,kellertävänharmaata, milloin kiillerikasta, milloin kiilleköy-

14 1 5 hää. Pääaineksina on vaaleanharmaa tai vihertävänharmaa oligoklaasi, kvartsi, mikrokliini, biotiitti ja muskoviitti. Maasälpä muodostaa paikoin rikki puristuneita porfyyrisiä hajarakeita. Hyvin liuskeisia osia vuorottelee melkein massamaisten kanssa. Harmaa graniitti on oligoklaasi ja biotiittirikasta, kellertävä tai punainen taas mikrokliinirikasta graniittia. Harmaata plagioklaasirikasta graniittia esiytyy esim. Aittojärven itä- ja luoteispuolella ja Murtojärven kaakkoispuolella Kuhmoniemen Vieksin kylässä. Tämä vuorilajityyppi on usein sarvivälkkeenpitoista ja muuttuu kvartsidioriitiksi (esim. Kellojärven SSE- ja Vääräjärven E- puolella). Ristijärven pitäjässä ovat vanhemmat graniitit tavallisesti hiukan juovaisia tai selvästi liuskeisia (kuva 3). Ainekset ovat Kuva 3. Heikosti juovaista vanhempaa graniittia (gneissigraniittia) Tervajoelta Mustavaaran kylässä, Ristijärvellä. 1/2 luonn. kokoa. siis selvästi rinnakkaisasentoisia ja kiille muodostaa vuorilajin kulkusuuntaan järjestyneitä täpliä ja juovia. Tummemmat plagioklaasi- ja kiillerikkaat ja vaaleaammat mikrokliinirikkaat muunnokset vaihtelevat keskenään. Graniittiapliitti- ja mikrokliinigraniittisuonet lävistävät vuorilajia. Kellertävänharmaitten muunnoksien (keltainen väri johtuu rautaoksidista, jota on tunkeutunut mineraalirakeissa oleviin rakoihin tai niitten välisiin liitoksiin. Pienenä alueena on keskirakeista harmaata plagioklaasi- ja muskoviittirikasta graniittia (plagioklaasi, kvartsi, muskoviitti, biotiitti) Oravivaaran kylässä Hyrynsalmen kirkonkylän länsipuolella. Vuorilaji vaihtelee täällä punaisenharmaan mikrokliinigraniitin kanssa (mikrokliini, plagioklaasi, kvartsi, biotiitti, muskoviitti) ja toinen vuorilaji näkyy muuttuvan toiseksi. Kokoumuksen erilaisuus aiheutuu siitä, että plagioklaasi-, mikrokliini- ja kiillemäärä vaihtelee. Murtovaaralla kirkonkylän WNW-puolella vuorilaji muuttuu oligoklaasibiotiittigraniitiksi, jossa on hajarakeina punaista mikrokliinia. Graniitissa nähdään yleensä ruhjoutumisilmiöitä.

15 1 6, Hyrynsalmen itäosassa ja Kuhmoniemen pohjoisosassa vaihtelevat pienirakeiset massamaiset graniitit ja juovaiset seosvuorilajit (migmatiittigraniitit) keskenään. Massamaiset graniititkin ovat selvästi juovaisia. Ainekset ovat tavallisesti : plagioklaasi (An10-An20),, kvartsi, mikrokliini, biotiitti ja muskoviitti. Maasälvän väri vaihtelee melkoisesti. Kiille on jakautunut tasan pieniksi täpliksi tai järjestynyt yhdensuuntaisiksi juoviksi. Karkearakeisia ja hienorakeisia osia vaihtelee keskenään. Kaakkois-Sotkamossa vaihtelee gneissigraniitti väriltään ja laadultaan. Harmaita ja vaaleita muunnoksia tavataan ja nämä vuorottelevat juovaisten gneissigraniittien kanssa (katso näitä). Kuva 4. Vanhempaa graniittia Viitajärven pohjoispuolella Nurmeksen Ylikylässä. 1/2 luonn. kokoa. Keski- tai karkearakeista graniittia esiytyy Kansikkovaarassa Sivakkavaaran ruununmaitten kaakkoisosassa Valtimon pitäjässä. Se sisältää harmaata tai vihertävänharmaata plagioklaasia, vaaleanharmaata tai vaaleanpunaista mikrokliinia, biotiittia, kloriittia sekä hiukan sarvivälkettä. Maasälpä muodostaa tiheään ryhmittyneitä särmikkäitä tai pyöristyneitä hienorakeisen kiillerikkaan vuorilajimassan ympäröimiä rakeita. Soijinsuon lounaispuolella saman pitäjän luoteisosassa tavataan hieno- tai keskirakeista, vaaleanpunaista puristunutta graniittia. Kvartsi on siinä harmaata tai punaisenharmaata. Maasälpä on vaaleanpunaista mikrokliinia. Vuorilajimassa on hienorakeinen ja kvartsi puristunut ohuiksi linsseiksi, joitten välillä on rikki puristuneita maasälpärakeita ja tummia kiilletäpliä. Heikosti puristunutta ja vähemmin muuttunutta harmaata tai vaaleanharmaata hieno- tai keskirakeista graniittia on laajalla alalla Ylikylässä ja Saramovaaran kylässä Nurmeksen pitäjässä (kuva 4).

16 17 Mikroskooppisissa näytteissä nähdään vuorilajin (esiin. Leppivaarassa ja Mursuvaarassa) sisältävän sameata plagioklaasia, kvartsia, mikrokliiniä, biotiittia sekä muuttumistuloksia : kloriittia, kellertävänvihreätä epidoottia (joka siellä täällä muodostaa suurempia raeryhmiä) ja kalkkisälpää. Tilapäisesti se sisältää hiukan pieniä titaniittirakeita. Samallaista graniittia on Lounais-Kuhmoniemellä, jonka vuorilajissa tavataan paikoin mikrokliinia sm pitkinä hajarakeina. Matovaarassa Nurmeksen pitäjän rajalla esiytyy J. N. Soikeron mukaan biotiitti- ja plagioklaasirikkaita saman graniitin muunnoksia (granodioriittia). Plagioklaasi on väriltään vihreänharmaata. Itä-Nurmeksessa ja Pohjois-Pielisjärvellä esiytyy biotiittigraniitti-muunnoksia, joissa biotiitti on keräytynyt juoviksi tai täpliksi. Tavallisesti ovat nämä graniitit selvään liuskeisia tai juovaisia ja niitä lävistävät vaaleanpunaiset nuoremmat graniittisuonet. P o r f y y r i g r a n i i t t e j a. Tasarakeiset graniitit muuttuvat porfyyrisiksi, kun maasälpä muodostaa suurempia hajarakeita vuorilajin hieno- tai keskirakeiseen perusmassaan. Sellaisia porfyyrigraniitteja on siellä täällä pieninä alueina Hyrynsalmen, Ristijärven ja Kuhmoniemen pitäjissä. Ne ovat enimmäkseen selvästi liuskeisia ; massamaisempaa porfyyrigraniittia tavataan kuitenkin näissäkin alueissa. Rommakkojärven seudulla Kuhmoniemen Vieksin kylässä on NW -SE-suuntainen porfyyrigraniittimassiivi. Vuorilaji on väriltään harmaata, tavallisesti lujasti liuskeista ja graniittigneissin näköistä. Hajarakeita sisältävä perusmassa on hieno- tai keskirakeista ja kokoumukseltaan vaaleanharmaata sameata plagioklaasia (oligoklaasia), mikrokliinia, kvartsin, biotiittia ja muskoviittia. Plagioklaasissa olevat sulkeumat ovat pääasiallisesti muskoviittia ; biotiitti on jotenkin tasaisesti jakautunut vuorilajimassaan. Hajarakeet ovat vaaleanharmaata, osaksi ristikkorakenteista, osaksi yksinkertaista mikrokliinia. Ne ovat suorakaiteenmuotoisia, särmiltään hiukan pyöristyneitä, ja tulevat 1-2 sm pitkiksi ja sm leveiksi. Hyvin lujasti puristuneissa gneissimäisissä osissa muodostavat hajarakeet litteitä silmäkkeitä. Sekä harmaata että punaista porfyyrigraniittia on pienenä alueena Ronkaperän itäpuolella samassa seudussa. Harmaassa lajimuunnoksessa ovat lähes 2 sm :n pituiset hajarakeet harmaanvalkoista, punaisessa vaaleanpunaista ruhjoutunutta mikrokliinia. Perusmassa on hienorakeista, kataklastista, ja sen kokoumuksena on jotenkin kirkasta l äpikuultavaa mikrokliinia, rapautunutta plagioklaasia, kvartsia, biotiittia ja muskoviittia. Kiille on keräytynyt pieniksi vuorilajin liuskeisuuden suuntaisiksi täpliksi. Vaaleanpunainen muskoviitinpitoinen 3

17 8 pegmatiitti (postkalevalainen) lävistää täällä juonina porfyyrigraniittia. Korpijärven luoteispuolella Vieksin kylässä esiytyy massamaista, harmaata, biotiittirikasta porfyyrigraniittia. Vuorilajimassa on epätasaisesti rakeista ja muodostunut kvartsista, biotiitista, mikrokliinista ja vihreänharmaasta plagioklaasista. Hajarakeet ovat mikrokliinia ; niissä on sisään kasvaneita biotiitti- ja kvartsirakeita ja ne ovat usein muodostuneet Karlsbadin kaksoiskiteiksi. Kalevalaisen metalbasiittivyöhykkeen rajalla porfyyrigraniitti muuttuu hyvin liuskeiseksi pohjagraniitiksi (ks. näitä). Samantyyppisiä kuin Korpijärven luoteispuolella ovat porfyyrigraniitit Huuhilonjärvellä ja Aittovaaralla Ison Aittojärven lounaispuolella. Härmäjärven itä- ja kaakkoispuolisella alueella Vieksin kylässä on porfyyrigraniitti tummanharmaata, kiillerikasta ja lujasti puristunutta (graniittigneissinnäköistä oligoklaasi-biotiittigraniittia). Perusmassa on hieno- tai keskirakeista, kokoumus on : hieno.rakeista kvartsia, taipuneita biotiittijuovia ja särkyneitä maasälpärakeita. Suuremmat hajarakeet ovat tavallisesti vaaleanpunaista tai vaaleanharmaata mikrokliiniä, pienemmät harmaata tai vihreänharmaata oligoklaasia. Ne ovat paikoin (esim. Niskavaarassa) puristuneet linssimäisiksi silmiksi". Samaa porfyyrigraniittia pistää näkyviin saarekkeina lähellä olevasta metabasiittivyöhykkeestä. Sellaisia on esim. Seppälän kaakkoispuolella, missä vuorilaji on lujasti puristunutta, ja Heinisuolla n. 2 km Vesilän talon luoteispuolella. Viimemainitulla paikalla on vuorilaji -hiukan massamaisempaa, mutta kuitenkin selvään puristunutta ja muuttunutta. Kokoumus on : plagioklaasia, mikrokliiniä, kvartsia, biotiittiä. Plagioklaasi muodostaa usein suuria rakeita, jotka ovat sameita ja täynnä pieniä epidoottirakeita. Mikrokliini muodostaa joko suuria hajarakeita tai pieniä repaleisia raeryhmiä plagioklaasirakeitten väliin. Ristijärven pitäjän itäosassa on harmaata, kellertävänharmaata tai punaisenharmaata porfyyrigraniittia alueella, joka on laajin Tervajärven itäpuolella. Vuorilaji on yleensä hyvin paineliuskeista ja hajarakeet, jotka ovat punertavaa mikrokliinia, ovat jotenkin hajallaan kiillerikkaassa vuorilajimassassa ja vuorilajin liuskeisuussuunnan mukaan järjestyneitä. Ne ovat suorakaiteenmuotoisia ja lähes 3 sm pitkiä ja 1.5 sm leveitä. Tämä alue ulottuu pohjoista kohti Kalliojärvelle ja Niemisenjärvelle Kaakkois-Hyrynsalmeen ja täällä muuttuu vuorilaji puristuneeksi mikrokliinigraniitiksi, jossa on lähes 4 sm :n pituisia epätasaisesti perusmassaa vastaan rajoittuneita hajarakeita. Kvartsi on vaa-

18 1 9 leanharmaata tai kellertävänharmaata. Biotiitti muodostaa joko juovia tai täyttää, toisten uudestimuodostuneitten mineraalien kanssa vuorilajissa olevat ruhjevyöhykkeet. Siellä täällä lävistää vaaleanpunainen pienirakeinen massamainen graniitti (pegmatiittimainen) porfyyri.- graniittia. Harmaata liuskeista porfyyrigraniittia on pienellä alueella Riisjärven pohjoispuolella Kaakkois-Ristijärvellä. Vuorilaji vaihtelee täällä karkearakeisen, liuskeisen, punaisen graniitin juonien kanssa, jotka sisältävät porfyyrigraniitin murtokappaleita. Ahmavaaralla, n. 10 km Hyrynjärveltä itään ja Tervajärveltä koilliseen, esiytyy paineliuskeista porfyyristä oligoklaasi-biotiittigraniittia, jossa on hajallaan mikrokliinirakeita. Nämä ovat puristuneet rikki ja niitten välinen vuorilajimassa on hienorakeista kvartsin, maasälvän ja biotiitin seosta. Kuva 5. Porfyyrigraniittia Saarikoskelta, n. 6 km Kuhmoniemen kirkon WNW-puolella. 1 /2 luonn. kokoa. Pirttimäen ja Syvämäen välisessä seudussa Valtimon pitäjän pohjoisosassa muuttuu täällä esiytyvä tyypillinen harmaa graniittigneissi karkearakeiseksi porfyyriseksi muunnokseksi, jossa on soikeita, lähes 3 sm leveitä ja 5 sm pitkiä, vuorilajin liuskeisuuden (n. N O W) suuntaisia vaaleanpunaisia mikrokliini-hajarakeita. Porfyyrigraniittimassiivi ulottuu täältä pohjoiseen Sotkamon rajalle ja sitä lävistää paikoin kerrosjuonina lujasti liuskeinen amfiboliitti. Saarikoskella, n. 6 km Kuhmoniemen kirkonkylän WNW-puolella, esiytyy lujasti puristunutta (harmaata porfyyristä graniittigneissiä, jossa on vaaleata mikrokliiniä lähes 4 sm :n pituisina ja 2 sm :n levyisinä soikeina hajarakeina (kuva 5). Nämä muodostavat usein Karlsbadin kaksoiskiteitä, ja mekaaninen deformatio esiytyy niissä paikoin sekundäärisenä viirukkeisuutena, joka kulkee vuorilajin liuskeisuussuuntaan. Perusmassa on kataklastista ja muodostunut etupäässä

19 2 0 plagioklaasista, kvartsista ja biotiitistä. Vuorilajia lävistää täällä hienorakeinen liuskeinen biotiittigraniitti 20 sm :n levyisenä juonena. S a r v i v ä l k e g r a n i i t t e j a.tavalliset graniitit muuttuvat paikoin sarvivälkegraniiteiksi, kun biotiitin sijaan tulee sarvivälkettä, joko osaksi ja kokonaan syrjäyttäen edellisen mineraalin. Nämä sarvivälkegraniitit kuuluvat geologisesti vanhempiin kiille- ja kvartsidioriitteihin, joiksi ne paikoin muuttuvatkin. Niitten pääaineksina on oligoklaasi, kvartsi, biotiitti ja sarvivälke. Kalimaasälpää tavataan vain vähässä määrin. Sekundäärisinä aineksina on kloriittia, muskoviittia, opidoottia ja tilapäisinä rautamalmirakeita, titaniittia ja pyriittiä. Samalla lailla kuin tavalliset graniitit ovat sarvivälkegraniititkin yleensä lujasti puristuneita. Rakenne on pieni- tai keskirakeinen. Tummanharmaata sarvivälkegraniittia esiytyy Aittojärven lounaispuolella ja Katerman kylän länsipuolella olevalla alueella Kuhmoniemellä. Vuorilaji on oligoklaasi-biotiittigraniittia, jossa biotiitin osaksi syrjäyttää sarvivälke. Jaakonvaarassa, noin 2 km Aittojärven lounaispuolella, on vuorilaji sarvivälkerikasta ja dioriittista. Sarvivälke muodostaa täällä 2 6 mm :n pituisia neulasia ja sälöjä. Juovaista sarvivälkegraniittia esiytyy Särkisen ja Ontojoen niskan (Pyörteen talon) välisellä seudulla. Kesäkankaalla, n. 2 km Murtojärven koillispuolella esiytyy graniittigneississä eräällä kohdalla massamaista porfyyristä kvartsidioriittia. Hajarakeet ovat harmaanvalkoisia, hyvin pieniä, ainoastaan 2-4 mm :n pituisia ja suorakaiteenmuotoisia. Niitä on tiheään hienorakeisessä kvartsi- ja biotiittirikkaassa perusmassassa. Mikroskoopilla tarkastettaessa nähdään niiden olevan sameata plagioklaasia (An35). Kvartsi on paikoin granofyyrisesti kasvanut yhteen maasälvän kanssa. Honkavaaran länsiosassa Länsi-Hyrynsalmella havaitsi G. Aminoff harmaassa plagioklaasirikkaassa graniitissa liuskeista kiilledioriittia olevia kohtia, joita kapeat kalkkisälpäsuonet lävistävät. Louhivaarassa Suomussalmen Ylävuokin kylässä esiytyy gneissigraniitissa paikoin kvartsidioriittia, jossa sarvivälke ja biotiitti muodostavat tummia täpliä. Nämä ovat tasaisesti jakautuneet vaaleanharmaaseen pienirakeiseen, pääasiallisesti plagioklaasia ja kvartsia olevaan vuorilajimassaan. Nurmeksen kauppalan itäpuolisissa seuduissa on vuoriperä harmaata pienirakeista, tavallisesti selvästi juovaista gneissigraniittia, jonka juovaisuus aiheutuu taipuneihin ja poimuisiin juoviin kasautuneitten kiillesuomuj e n rinnakkaisasennosta. 3-8 km :n etäisyydellä kauppalasta itään muuttuu vuorilaji tummemmanharmaaksi sarvivälkkeenpitoiseksi graniitiksi. Tämä on vallitsevana NNW-SSE-

20 2 1 suuntaisessa useita km pitkässä vyöhykkeessä, johon Lehtovaara, Nevalanvaara, Hammasvaara ja Imannevaara luoteessa ja Kohtavaara kaakossa kuuluvat. Sarvivälkegraniitin plagioklaasi on usein yksinkertaisesti muodostunutta plagioklaasia (An25 ). Vuorilajissa esiytyy monessa kohden kerrosmaisina osina liuskeista dioriittia ja amfiboliittia. Näitten eri määrin emäksisten vuorilajimuunnosten välisillä kontakteilla näkyvät emäksiset osat muodostavat siekaleita ja juovia niihin osiin, jotka ovat kokoumukseltaan happamampia. Niitten rajat eivät kuitenkaan ole jyrkät, vaan vuorilajit vaihtuvat usein hitaasti toisiinsa. Kossivaarassa, Melavaarassa ja Kaiturinvaarassa Koillis-Pielisjärvellä (kartta-alueen kaakkoiskulmassa) gneissigraniitti vuorottelee tummanharmaan keskirakeisen plagioklaasirikkaan dioriitin kanssa. Maasälpä (An 30 ) on väriltään tummaa, ruskeanvihertävää tai likaisenharmaata, ja yksinäiset rakeet esiytyvät idiomorfisesti vuorilajimassassa, jonka muodostaa plagioklaasi, kvartsi, biotiitti ja pieni määrä rombista pyrokseenia. Pyrokseenirakeet ovat muodoiltaan säännöttömiä ja usein reunoiltaan muuttuneet sarvivälkkeeksi ja biotiitiksi. Vuorilaji on kallionpinnoilla hyvin rapautunutta. Juovaisia gneissigraniitteja. Gneissigraniittiset seosvuorilajit eli n.k. juovaiset gneissigraniitit (migmatiittigraniitit) ovat yleisimmät alueella. Nämä vuorilajit tunnetaan enemmän tai vähemmän selvästä juovaisuudestaan johtuen siitä että tummia juovia ja kerroksia vuorottelee vaaleitten apliittimaisten graniittisuonien kanssa. Juovat ovat tavallisesti biotiitti- ja plagioklaasirikkaita, suonet kiilleköyhiä ja usein mikrokliinirikkaita. Ne rajoittuvat toisin paikoin jyrkästi toisiaan vastaan, toisin paikoin ovat rajat epäselvät ja juovat haihtuvat vähitellen vuorilajimassaan. Syynä tähän migmatiittimuodostukseen lienee se, että nuorempia eruptiivivuorilajeja on tunkeutunut vanhempiin ja aiheuttanut suonigneissimäisten seosvuorilajien syntymisen. Eräissä tapauksissa on nimittäin vuorilajin. pääaines kokoumukseltaan vielä jotenkin homogeenista vanhempaa graniittia, jossa lävistävä nuorempi eruptiivivuorilaji esiytyy vain harvoina apliittia, pegmatiittia tai punaista mikrokliinigraniittia olevina suonina ja juonina. Gneissigraniittiset seosvuorilajit ovat hyvin tavallisia Kuhmoniemen, Sotkamon ja Hyrynsalmen pitäjässä. Tyypillisiä sellaisia esiytyy Lentuanjärven W-. (SW- ja N-puolisissa seuduissa sekä Iivantiiran, Lentiiran ja Änättijärven ympäristöllä Kuhmoniemellä. Lentuanjär-

21 22 ven länsipuolella on vuorilaji harmaata, paikoin lujasti poimuttunutta, biotiittirikasta gneissigraniittia, jossa hienorakeiset gneissimäiset ja karkearakeiset graniittiset juovat vuorottelevat keskenään. Viimemainitut ovat hieno- tai keskirakeista harmaanvalkoista tai vaaleanpunaista apliittia ja kiilleköyhää graniittia. Ne sisältävät tavallisesti sameata plagioklaasia (An 20), mikrokliinia, kvartsia, jonkunverran biotiittia ja hiukan muskoviittia (epidoottia ja kloriittia). Vuorilajia lävistävät sitäpaitsi vaaleanpunaiset pegmatiittijuonet kulkien viistoon tai suoraan gneissigraniitin juovaisuuden poikki. Pegmatiitin kokoumus on : mikrokliinia, jonkunverran plagioklaasia, kvartsia ja muskoviittia. Viimemainitut ovat usein kasvaneet mikrokliiniryhmien sisään. Tilapäisesti tavataan sekä gneissimäisissä biotiittirikkaissa osissa että graniittisuonissa usein pieniä pyriittirakeita. Kivivaarassa Pienen Kivijärven etelärannalla Iivantiiran kylässä esiytyy harmaata keskirakeista gneissigraniittia, jonka plagioklaasi on muskoviittiihiukkasia sisältävää oligoklaasialbiittia. (An10). Biotiitti muodostaa yhdensuuntaisia juovia. Vuorilaji on jotenkin lujasti puristunutta. Kapustavaarassa Mertajärven eteläpuolella (Kiviperän NW-puolella) samassa pitäjässä lävistää harmaata pienirakeista plagioklaasirikasta gneissigraniittia hieno- tai keskirakeinen punainen mikrokliinigraniitti, jossa hienorakeinen mosaikinkaltainen kvartsin, maasälvän, muskoviitin ja biotiitin seos ympäröi suurempia maasälpärakeita. Plagioklaasia on vain vähässä määrin. Kvartsi on pegmatiittisesti kasvanut yhteen maasälvän kanssa. Biotiitti on kasautunut pitkiksi hienoiksi juoviksi. Kelloniemellä Kellojärven länsipuolella on punaista tai punertavanharmaata hienorakeista lujasti puristunutta mikrokliinigraniittia (graniittigneissiä), jonka kvartsi ja kiille ovat järjestyneet hienoiksi juoviksi. Vaaleanpunaiset aplittisuonet lävistävät vuorilajia. Ristijärven pitäjässä ovat juovaiset gneissigraniitit vallitsevina, varsinkin muutamien täällä esiytyvien nuorempien graniittimassiivien rajoilla. Juovat ovat usein hyvin pitkiä ja kulkevat toisin paikoin suoraviivaisesti (Kokkovaaralla), toisin paikoin ne ovat poimuisia (Luolavaarall a Jokikylässä). Vuorilajin pää-ainekset ovat : mikrokliini, plagioklaasi, kvartsi ja kiille. Suonet ovat mikrokliinirikkaita ja mikroskooppisissa vuorilajilaitteissa nähdään runsaasti myrmekiittiä mikrokliini- ja plagioklaa sirakeitten välillä. Juovat ovat taas biotiitti- ja plagioklaasirikkaita. Apliittijuonet vaihtelevat väriltään ja ovat usein punertavia tai keltaisenharmaita riippuen siitä. että hematiittia ja rautaruostetta on suostunut vuorilajissa oleviin hienoihin rakoihin,

22 23 Paikoin, kuten esim. Tervajärven eteläpuolella, lävistävät eri suonet lujasti puristuneita ja kiilteen verhoamien luisupintojen lävistiitti näkyy olevan puristunut samaan suuntaan kuin graniittigneissi. Putkosenjärven kaakkoispuolella ovat gneissigraniitin vaaleat apliittisuonet lujasti puristuneita ja kiilteen verhoamien luisupintojen lävistämiä. Sotkamon pitäjässä on gneissigraniittisia seosvuorilajeja laajoilla aloilla. Naapurinvaaran ja Vuokatin kvartsiittiselänteiden itäpuolella e siytyy keskirakeista vaaleanharmaata gneissigraniittia, jossa on poimuisia gneissijuovia ja tummia emäksisiä kohtia. Ainekset ovat vaaleata mikrokliinia, kvartsia, vaaleanharmaata tai vihertävänharmaata plagioklaasia, biotiittia ja muskoviittia. Punaista hieno- tai keskirakeista liuskeista apliittimaista migmatiittigraniittia, jossa on gneissimäisiä osia ja pegmatiittijuonia, jotka eivät kuitenkaan rajoitu jyrkästi migmatiittiin, tavataan Juurikkavaarassa Kiantojärven lounaispuolelta. Tämän järven ja Sapsojärven välisillä niemillä sekä täältä etelään esiytyy tavallisesti poimuista tai vääntynyttä seosvuorilajia, joka on muodostunut harmaasta gneissimurtokappaleita sisältävästä oligoklaasibiotiittigraniitista, amfiboliitista ja vaaleanpunaisesta mikrokliinigraniitista. Vuorilaji on puristunutta (kataklastista) ja lävistävä graniittikin on hyvin ruhjoutunutta. Biotiitti- ja muskoviittisuomut verhoavat luisupintoja. Sotkamon kirkonkylässä on liuskeista ja vääntynyttä, jotenkin kiillerikasta gneissigraniittia, jota vaaleat apliitti- ja pegmatiittijuonet livistävät. Sitäpaitsi on vuorilajissa siellä täällä kerrosmaisina, vuorilajin kulkusuunnan mukaisina juonina amfiboliittia, joka rajoittuu paikoin jyrkästi gneissigraniittiin. Sellaiset amfiboliittiset osat ovat hyvin tavallisia gneissigraniitissa Sumsajärven seudulla Itä-Sotkamossa, jossa ne muodostavat sotkuisten apliittisuonien lävistämiä ja sekaisia kerroksia, juovia tai murtokappaleita. Tämä liuskeinen amfiboliitti on siis nuorempaa kuin graniittigneissi, mutta vanhempaa kuin lävistävä apliitti ja pegmatiitti. Samassa seudussa esiytyy myös juonina massamaista, punaista, nuorempaa graniittia. Samallaisia gneissigraniitin, amfiboliitin, apliitin ja nuoremman graniitin seos vuorilajeja on Savikylässä ja Karhunpään kylässä Länsi-Nurmeksessa ja Rautavaaran pitäjän itäosassa sekä Tuulijärvellä ja Lammasjärvellä Kuhmoniemellä. Hyrynsalmella ovat migmatiittigraniitit vallitsevina suurimmassa osassa pitäjää. Ne ovat melkein samantyyppisiä kuin yllämainitut. Gneissigraniitti on enimmäkseen harmaata ja täynnä, vaaleanpunaisen pegmatiitin ja harmaanvalkoisen apliitin suonia. Gneissijuovat ja apliittisuonet vuorottelevat paikoin säännöllisesti keskenään, niin että

23 24 vuorilaji tulee,,viirukkeiseksi ". Sellaista viirukkeista gneissigraniittia on esim. Hiienkirkko" nimisessä vuorenrotkos sa Tervajärven itäpuolella (kuva 6) ja Vuorilammen itäpuolisessa seudussa. Vuorilaji on usein lujasti puristunutta ja muuttunutta, ja kellertävän epidootin täyttämät raot lävistävät sitä ristiin rastiin (esim : Ter - vajärven kaakkoispuolella ja Kypärävaarassa Luvanjärven länsipuolella). Kypärävaarassa nähtiin lävistävien eruptiivien joukossa pu- Kuva 6. Viirukkeista gneissigraniittia Hiienkirkossa Tervajärven itäpuolella Hyrynsalmella. 1/2 luonn. kokoa. Kuva 7. Verkkomaisesti apliittisuonien lävistämää graniittigneissiä Luvankoskella Hyrynsalmella ; J. N. Soikeron mukaan. naista keskirakeista massamaista biotiittigraniittia, joka on vähemmin muuttunutta ja sisältää yksinäisiä suuria maasälpä-hajarakeita. Niemelänjärven rannalla Luvankosken alapuolella esiytyy tummanharmaata N - S suuntaan kulkevaa graniittiigneissiä, jota vaaleat graniittiapliittisuonet lävistävät verkkomaisesti. Muutamat suonista kulkevat graniittigneissin kulkusuuntaan, toiset tämän suunnan poikki lävistäen ristiin rastiin vuorilajia (kuva 7). Samanlaatuisia tapauksia

24 25 nähdään Rastinjärven pohjoispuolella, noin 20 km Kuhmoniemen kirkolta etelään. Täällä esiytyy pienirakeinen nuorempi graniitti, jossa on vaaleanpunaisia pegmatiittisuonia. Sitäpaitsi on siinä paikoin murtokappaleina graniittigneissiä, jota punainen graniitti lävistää verkkomaisesti. Varpujoella Matovaaran pohjoispuolella Itä-Hyrynsalmella esiytyy vaaleanpunaista, pienirakeista, hienoja yhdensuuntaisia apliittijuovia sisältävää gneissigraniittia, joka mikroskoopilla tarkasteltaessa näkyy kokoumukseltaan olevan : hyvin sameata plagioklaasia (täynnä lukuisia pieniä muskoviitti- ja biotiittisuomuja sekä epidootttirakeita) kvartsia, mikrokliinia ja biotiittia. Plagioklaasissa näkyy muutos tapahtuneen enimmäkseen reunoilla. Eräässä preparaatissa, joka tehtiin pienirakeisesta metamorfosoituneesta gneissigraniitista, Koikerovaaralta, ovat suuremmat plagioklaasirakeet reunoiltaan täyttyneet muskoviittisuomuilla ja niitä ympäröi pienirakeinen kvartsista, muskoviitista ja biotiitista muodostunut vuorilajimassa. Aineosat ovat : plagioklaasi (An 20), kvartsi, biotiitti, mikrokliini ja m uskoviitti. Mikitänjärven itäpuolella esiytyvä harmaa pienirakeinen liuskeinen gneissigraniitti sisältää hyvin sameata plagioklaasia, kvartsia, biotiittia, hiukan mikrokliinia ja muuttumistuloksia : muskoviittia, zoisiittia ja kalkkisälpää. Vuorinlaji on täällä yleensä hyvin poimuista ja sitä lävistävät vaaleanharmaat pegmatiittigraniittisuonet. Paikoin on lävistävä vaaleanharmaa apliittimainen graniitti vallalla. Sellaista harvoja kiillejuovia sisältävää graniittia on esim. Hakojärvien itäpuolella Hyrynsalmella ja Heinälammen koillispuolella Suomussalmen Ylävuokin kylässä. Se muuttuu kiillerikkaaksi juovaiseksi gneissigraniitiksi ja sitä lävistää hieno- tai karkearakeinen punainen pegmatiittigraniitti. Kirj ograniittista pegmatiittia nähtiin juonina Kuljun gneissigraniitissa, n. 5 km Hakojärveltä luoteeseen, Kerälän kylässä. Suonigneissialueitten reunoilla, esim. Saramojärven koillispuolella Nurmeksen pitäjässä, esiytyy monessa kohden epätyypillisiä seosvuorilajeja, joissa gneissimäinen ja graniittimainen aines vaihtelee keskenään. Gneissimäiset osat ovat tummia, kiillerikkaita ja vaaleitten apliitti- ja pegmatiittisuonien lävistämiä. Vuorilaji muistuttaa asultaan hyvin paljon suonigneissiä. Pohjois-Kuhmoniemellä tavataan monessa kohden, esim. Lentiiran järven kaakkoispuolella, juovaisia gneissigraniitteja, joitten juovat ovat paikoin poimuisia, paikoin suoraviivaisia. Vuorottelevat tummat ja vaaleat juovat ovat sm leveitä. Tiiviitä epidoottirikkaan aineksen täyttämiä rakoja on usein apliittisuonien reunoilla (esim. Maanselän talon NNE-puolella). Graniittimassaa vastaan epäselvästi 4

25 26 rajoittuneita ja apliittisuonien lävistämiä amfiboliittimurtokappaleita nähdään paikkapaikoin. Sellaista, poimuisia tummia sarvivälkkeenpitoisia juovia ja amfiboliitti-murtokappaleita sisältävää migmatiittia on esim. Tuulijärven länsipuolisessa seudussa. Lounais-Kuhmoniemel l ä esiytyvää lujasti puristunutta graniittigneissiä ja massamaista harmaata graniittia lävistävät monessa kohden liuskeisuuden suuntaan kulkevat vaaleat pegmatiitti- ja apliittisuonet, jotka tavallisesti nekin ovat puristuneita. Suurempien kvartsi- ja maasälpärakeitten välit täyttää tavallisesti hienorakeinen granuloitunut aines (mikrokliinia, plagioklaasia, kvartsia, muskoviittia ja biotiittia) ja vuorilaji on selvään liuskeista. Suonet kulkevat paikoin gneissigraniitin liuskeisuuden poikki ja ovat tällöin osaksi vaaleanharmaata pienirakeista. graniittia, osaksi punaista tasarakeista tai pegmatiitti- Kuva 8. Siirtyneitä pegmatiittisuonia graniittigneississä Kiekinkoskella Itä-Kuhmoniemellä. J. N. Soikeron mukaan. a = graniittigneissiä ; b = vaaleanpunaista pegmatiittia. maista graniittia. Nämä nuoremmat graniitit tunnetaan siitä, että ne. tavallisesti sisältävät pieniä magnetiittirakeita. Alajärven itärannalla Kiekin kylässä Itä-Kuhmoniemellä esiytyy (harmaata, hyvin muuttunutta, kiille- ja plagioklaasirikasta graniittia, jossa on gneissimäisiä juovia ja jota (hienot epidootin täyttämät raot lävistävät. Sitäpaitsi lävistää vuorilajia vaaleanpunainen keskirakeinen pieniä magnetiittirakeita sisältävä puristunut graniitti, joka paikoin, esim. Kiekinkoskella, muodostaa katkonaisia siirtyneitä suonia vuorilajiin (kuva 8). Pirttijärven eteläpuolella vuorilaji muuttuu juovaiseksi seosvuorilajiksi, jonka muodostaa vanhempi kiillerikas ja nuorempi vaalean,- punainen kiilleköyhä graniitti. Viimemainitussa, joka on juoksurakenteista, on kiille järjestynyt hienorakeisiksi kiemurteleviksi suonien suuntaan kulkeviksi juoviksi.

26 2 7 Lammasjärven pohjoisrannalla esiytyy poimuisista apliittisuonista ja tummista kiillejuovista muodostunutta migmatiittia. Kiillejuovat sisältävät runsaasti tummanvihreätä sarvivälkettä ja ovat paikoin yksinomaan tätä mineraalia (kuva 9). Seosvuorilajia lävistää täällä eräässä kohden 20 sm :n levyinen kirjograniittijuoni. Juovat ovat paikoin, esim. Kortevaaran eteläpuolella äskenmainitun järven rannalla, pyöristyneitten 2-20 sm :n pituisten reunoiltaan sulaneitten murtokappaleitten muotoisia. Gneissigraniittia lävistävissä pegmatiittijuonissa nähdään paikoin (esim. Vuosanganjärven etelärannalla Luoteis-Kuhmoniemellä), vyöhykerakennetta, jolloin karkearakeista pegmatiittia tavallisesti esiytyy juonen keskellä ja apliittia sen reunoilla. Pegmatiitti- ja apliittiosien välillä nähdään usein hienoja kiillejuovia. Kuva 9. Poimuista migmatiittigraniittia Lammasjärven koillisrannalta Kuhmoniemellä. 1/2 luonn. kokoa. Lävistävien graniittien geologinen ikä. Siihen nähden että eri-ikäiset pegmatiitit ja apliitit ovat yleensä aivan samannäköisiä, on mahdotonta varmasti päättää minkä ikäinen lävistävä graniitti milloinkin on. Amfiboliitit, jotka muodostavat kerrosjuonia graniittigneissiin ja todennäköisesti ovat tätä nuorempia, ovat vuorostaan apliitti- ja pegmatiittisuonien lävistämiä, jotka siis ovat nuorempia kuin nämä emäksiset juonivuorilajit. Eräät juonigraniitit, sekä tasarakeiset että porfyyriset, ovat todennäköisesti iältään n. k. postbotnialaisia. Se seikka, että migmatiittimuodostus on täydellisin nuorempien (postbotnialaisten) graniittimassiivien rajoilla, tukee otaksumaa, että sen ovat aiheuttaneet juuri nämä graniitit. Sitäpaitsi esiytyy siellä täällä graniittigneissialueella, varsinkin kalevalaisten liuskevyöhykkeiden läheisyydessä, juonina vähemmin muuttunutta punaista graniittia ja muskoviitinpitoista pegmatiittia, joka on luultavasti iältään postkalevalaista.

27 2 8 EMÄKSISIÄ JUONIVUORILAJEJA GRA- NIITTIGNEISSIALUEELLA. Vanhemmat graniitit sisältävät monessa kohden linssimäisiä tai juonimaisia vanhempien vuorilajien osia, jotka kulkevat eri suuntaan, enimmäkseen kuitenkin vanhemman vuoriperän kulkusuuntaan. Muutamia niistä voidaan pitää enemmän tai vähemmän sulaneina vanhempien amfiiboliittien murtokappaleina, jotka ovat graniitteihin sulkeutuneet. Useimmat niistä ovat kuitenkin luonteeltaan selviä juonia ja jyrkästi rajoittuneet ympäröivää vuorilajia vastaan. Ne ovat siis nuorempia kuin tämä. Gabbromaisten amfiboliittien juonia. Nämä juonivuorilajit ovat tavallisesti lujasti metamorfosoituneita gabbrovuorilajeja. Ne ovat paikoin massamaisia, paikoin puristuneita ja eri määrin liuskeisia. Rakenne on hieno- tai keskirakeinen. Väri on melkein aina tumma (tumman.harmaa tai mustanharmaa, usein vihertävä). Pää-aineksia ovat : uraliittinen sarvivälke, plagioklaasi (andesiini, labradoori An 40-An55 ), kvartsi ja biotiitti ; muuttumistuloksia ja tilapäisiä mineraaleja : epidootti, kloriitti, titaniitti, apatiitti ja malmirakeet (titaanirautamalmi, pyriitti, magneettikiisu). Uraliittinen sarvivälke on tavallisesti hajonnut repaleisiksi tummanvihreiksi kimpuiksi, sälöiksi ja neulasiksi, joitten välillä on siellä täällä kiillesuomuja. Plagioklaasi muodostaa osaksi suuria epäselvästi rajoittuneita levyjä ja liistakkeita, joitten sisään sädekivenkaltainen sarvivälke on kasvanut rikkaruohon tapaan ja joissa sitäpaitsi on sisään kasvaneita kvartsi- ja epidoottirakeita, osaksi on se hajonnut hienorakeiseksi massaksi, joka on kvartsirakeitten ja sarvivälkeneulasten sekaista ja täyttää sarvivälkeryhmien ja suurempien, plagioklaasirakeitten välisen tilan. Viimemainittujen reunoilla ovat kvartsi ja maasälpä usein kasvaneet poikiliittisesti yhteen toistensa kanssa. Sarvivälkekin on näissä paikoissa lukuisina neuloina kasvanut yhteen kvartsin ja maasälvän kanssa. Rapautuneella kallion pinnalla esiytyvät nämä hienorakeisen plagioklaasin ja kvartsin kasaumat tummien aineksien välillä vaaleanharmaina, kellertävän- tai punertavanharmaina täplinä. Lisäain eksista esiytyy titaniitti enimmäkseen sekundäärisesti sameana leukokseenirenkaana titaanirautamalmirakeiden ympärillä. Tällaisten gabbromaisten amfiboliittien juonet ovat jotenkin yleisiä alueen graniittialueilla. Niitä esiytyy runsaimmin Kuhmoniemen, Sotkamon ja Nurmeksen pitäjissä, missä ne muodostavat monessa kohden useita rinnakkaisia juonia seudun graniitteihin. Juonien leveys vaihtelee parin kymmenkunnan ja muutamien satojen metrien välillä.

28 29 Ne voivat tulla 3-4 km :n pituisiksi. Sarvivälkerikkaita maasälpäköyhiä juonia ja juonipätkiä vaihtelee sellaisten kanssa, joitten maasälvänpitoisuus on suurempi. Kuhmoniemen pitäjässä on mustaharmaata massamaista amfiboliittia Lentuanjärven ja Ison Rommakkojärven välisessä seudussa (Koiravaara, Luutasvaara, Kortevaara ja Mustavaara). Vuorilaji sisältää yleensä runsaasti malmirakeita (monesti rikkikiisua). Plagioklaasi muodostaa joskus epäselviä liistakkeita (ofiittirakenteen merkkiä). Sellaisia massamaisia amfiboliitteja tavataan kalevalaisenkin metabasiittivyöhykkeen läheisyydessä, esim. Tulikankaalla Kuivajärven länsipuolella ja Korkeavaarassa Valkeisjärven koillispuolella, ja tämän johdosta voidaan epäillä, että ne kuuluvatkin näihin. Rakenteeltaan ja kokoumukseltaan ne nimittäin muistuttavat eräitä tämän vuorilajiryhmän massamaisia muunnoksia. Todennäköisesti esiytyy täällä sekä nuorempia että vanhempia metabasiitteja, vaikkei niitä voida geologisesti eroittaa toisistaan. Etelä-, Itä- ja Pohjois--Kuhmoniemellä (Lentiirassa) ovat amfiboliitit paikoin massamaisia, paikoin liuskeisia ja graniitti- ja pegmatiittisuonien lävistämiä. Massamaisissa muunnoksissa on plagioklaasi usein ruskeanväristä ; lujasti liuskeisissa, joita esiytyy esim. Lausjärven itäpuolella Etelä-Kuhmoniemellä on vuorilaji rikkinäistä, usein poimuista ja apliitti-, pegmatiitti- ja kvartsisuonien lävistämää. Vuorilaji on todistettavasti vanhempaa kuin seudun vaalea nuorempi graniitti, sillä viimemainittu lävistää sitä. Ristijärvellä ovat massamaiset tummat muunnokset vallalla. Niitä esiytyy seuraavilla paikoilla : Ison Pyhännän laskujoella (Pyhännänkoskella) ; Möttösenvaaran pohjoisrinteessä ; Tervajärven lounaispuolella ; Kilpelänvaaran Väliaholla Putkosenjärven kaakkoispuolella kaakkoispuolella. Vuorilaji on kosketuskohdilla gneissigraniittia vastaan liuskeista, esim. Saviniemellä Ison Pyhännän eteläpuolella ; Karppilan eteläpuolella ; Rysärinteen juurella Kilpelänvaaran koillispuolella. Merkkiä ofiittirakenteesta nähdään Rasiahon hienorakeisessa mustanvihreässä amfiboliitissa ja Laulajanvaaralla, n. 5 km Ison Pyhännän itäpuolella. Sotkamossa (Vuokatin itäpuolella), Valtimossa ja Nurmeksen pitäjässä e siytyvät amfiboliitit ovat paikoin liuskeisia, paikoin massamaisia ja muodostavat kerrosmaisia gneissigraniitin suuntaan kulkevia juonia ja pahkuja. Lampareenvaarassa, n. 4 km Koiravaaran WNW-puolella Koillis-Valtimossa, muodostaa amfiboliitti esim m leveitä intrusiivisia kerrosjuonia graniittigneissiin ja täällä esiytyvään gneissimäiseen liuskeeseen (suonigneissiin). Vuorilaji on enim-