GEOLOGINEN YLEISKARTTA

Transkriptio

1 GEOLOGINEN KOMISSIONI SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHTI D 4 NURMES VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNYT W. W. WILKMAN 40 KUVAA JA 5 KARTTAA HELSINKI 1921

2 GEOLOGINEN KOMISSIONI SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHTI D 4 NURMES VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNYT W. W. WILKMAN 40 KUVAA JA 5 KARTTAA HELSINKI 1921 VALTIONEUVOSTON KIRJAPAINO

3 SISÄLLYS. Sivu. Johdanto Yleiskatsaus vuoriperään 9 Vanhempia prekalevalaisia graniitteja 10 Graniittigneissejä 10 Tasarakeista graniittigneissiä 10 Porfyyristä graniittigneissiä 14 Massamaisia graniitteja 14 Tasarakeisia graniitteja 14 Porfyyrigraniitteja 17 Sarvivälkegraniitteja 20 Juovaisia gneissigraniitteja 21 Lävistävien graniittien geologinen ikä 27 Emäksisten vuorilajien juonia graniittigneissialueella 28 Amfiboliittien kontaktit ja ikäsuhteet 30 Kloriittiliuskeita 31 Dioriittijuonia 32 Zoisiittikiveä 33 Diabaasiporfyriittiä 34 Vanhempia liuskeita 35 Suonigneissiä 35 Kiilleliuskemaista gneissiä 37 Sarvivälkeliuskemaista gneissiä 37 Nuorempia prekalevalaisia graniitteja 38 Tasarakeisia graniitteja 38 Porfyyrisiä muunnoksia ; graniittiporfyyria 44 Sarvivälkegraniittia ; dioriittia 46 Kalevalaisia liuskeita 47 Kalevalaisia pohjamuodostumia 48 Pohjaliuskeita 48 Pohjaliuskeitten alkuperä 51 Konglomeraattiliuskeita 52 Silmäliuskeita 53 Kvartsiittiliuskeita 54 Läntisen liuskevyöhykkeen kvartsiittiliuskeet 54 Poikittaisliuskeisuutta 57 Rapautunutta valkoista kvartsiittia 58 Aallonjälkiä 59 5

4 4 Sivu. Ontojärven-Suomussalmen vyöhykkeen kvartsiittiliuskeet 61 Hajanaisia kvartsiittiliuske-esiytymiä 65 Tipasjärven alue 66 Fylliittejä ja kiilleliuskeita 68 Fylliittejä 69 Tummia. tiiviitä fylliittilajeja 69 Hiilirikkaita fylliittejä 69 Granaatti- ja sädekivirikkaita liuskeita 70 Kiilleliuskeita 71 Kalevalaisia metabasiitteja 74 Massamaisia amfiboliitteja 75 Sädekivi- ja kloriittiliuskemaisia metabasiitteja 80 Sädekiviliuskemaiset metabasiitit ja niitten kontaktit kalevalaisia liuskeita ja vanhempia vuorilajeja vastaan. Postkalevalaisen graniitin juonia 81 Kloritisoituneita ja talkkiutuneita metabasiittejä, serpentiinejä ja vuolukiviä 91 Kloritisoituneita ja talkkiutuneita metabasiitteja 92 Serpentiinejä ja vuolukiviä 96 Sotkamon vuolukivipaikat 97 Valtimon " 103 Kuhmoniemen " 105 Metabasiittien ja serpentiinien väliset vaihettumiset 109 Serpentiinien geologinen ikä 113 Postkalevalaisia graniittej a 113 Tasarakeisia graniitteja, apliitteja ja pegmatiitteja 114 Porfyyrigraniittia 118 Hankausbreksioita 118 Teknillisesti käyttökelpoisia mineraaleja ja vuorilajeja 122 Juonikvartsia 122 Rapautunutta valkoista kvartsiittia 123 Rikkikiisua ja magneettikiisua 123 Magnetiittia 124 Kuparikiisua 124 Lyijyhohdetta 125 Vuolukiveä 125 Uunikivilouhoksia 126

5 ALKULAUSE. Nurmeksen vuorilajikartan D 4 selityksen on toimittanut allekirjoittanut Wilkman, joka on kerännyt aineksen tutkijoitten päiväkirjamuistiinpanoista, järjestänyt sen ja laatinut tekstin. Karttalehden selitystä julkaistaessa olisi ollut suotavaa samalla kertaa julkaista tähän lähinnä lännessä rajoittuvan Kajaanin karttalehden C 4 selitystä, koska se geologisesti kuuluu yhteen tämän karttalehden alueen kanssa. Kuitenkin olisi molempien selitysten julkaiseminen yhdellä kertaa vaatinut liian paljon aikaa ja suuria painattamiskustannuksia ja sitäpaitsi sisältävät ne kumpikin erikseen jo niin paljon geologisia erikoisseikkoja, että on katsottu sopivammaksi julkaista kumpikin erikseen toisistaan riippumatta. Mitä geologisen kartoituksen tarkkuuteen tulee, mainittakoon tässä, että eräät alueet. esim. kalevalaiset liuskevyöhykkeet ovat tutkitut verrattain tarkasti, jotavastoin laajat graniittialueet yksitoikkoisuutensa, erämaaluonteensa ja harvassa esiytyvien kallioittensa takia ovat yleensä kartoitetut jotenkin yleissilmäyksellisesti. Helsingissä, syyskuulla W. W. Wilkman.

6 JOHDANTO. Nurmeksen karttalehden D 4 alueeseen kuuluvat seuraavat pitäjät ja pitäjien osat : Kuopion läänissä ja Pielisjärven kihlakunnassa : Rautavaaran pohjoisosa, Valtimo sekä Nurmeksen ja Pielisjärven pitäjien pohjoisosat ; Oulun läänissä ja Kajaanin kihlakunnassa : suurin osa Sotkamosta, koko Kuhmoniemi, Paltamon itäinen perukka, suurin osa Ristijärvestä ja Hyrynsalmesta sekä Suomussalmen pitäjän eteläisin osa. Kartoitustyöt toimitettiin kesinä Näihin töihin ovat seuraavat henkilöt allamainittuina vuosina ottaneet osaa : 1900 geologi Benj. Frosterus ja insinööri E. S a r l i n ; 1901 ins. U. Makkonen, K. F. Nordqvist (Aaltio) ja A. Pönnelin (Ponsi) ; ja allekirjoittanut W. W. W i l k- rnan ; 1904 ins. Harald Kyrklund ; 1905 ins. G. Aminoff ; ins. A. von Fieandt ; ylioppilas J. N. Soikero. Tutkimustöitä on johtanut kaiken aikaa geologi Frosterus. Kesällä 1916 tutki allekirjoittanut Wilkman lopuksi tarkkaan Talvivaaran vuolukivipaikat Sotkamossa. Lisätietoja on saatu niiltä malmiretkikunnilta, jotka kesinä 1918 ja 1919 tutkivat Oulunjärven pohjois- ja itäpuolisia seutuja.. Vuorilajikartan on tehnyt allekirjoittanut Wilkman ja perustuu se näistä seuduista tehtyihin työkarttoihin, joita tutkijat kenttätöissään ovat laatineet. Pohjakarttoina ovat olleet Maanmittausylihallituksen kenraalikartan lehdet D 4 ja D 5. Näihin on kuitenkin tehty korjauksia paikannimiin nähden ja on niihin myös uusia maanteitä

7 8 merkitty. Selitys perustuu pääasiallisesti tutkijoitten päiväkirjamuistiinpanoihin. Selitykseen kuuluvat piirrokset on tehnyt neiti Elin Å kesson. Helsingissä, syyskuulla W. W. Wilkman.

8 YLEISKATSAUS VUORIPERÄÄN. Suurimmassa osassa alueesta ovat graniittivuorilajit vallalla (ks. karttaa kuva 1). Geologisesti voidaan nämä ikäänsä nähden jakaa vanhempiin ja, nuorempiin arkeiisiin graniitteihin sekä postkalevalaisiin graniitteihin. Rakenteeseensa nähden voidaan taas vanhemmat graniitit jakaa kolmeen pääryhmään : l i u s k e i s e t g r a n i i t i t (graniittigneissit), massamaiset graaniitit ja juov a i s e t g n e i s s i g r a n i i t i t. Näitä kaikkia lävistävät monessa kohden tummat emäksiset juonivuorilajit, a m f i b o l i i t i t. Pieninä hajanaisia alueina on graniittien lävistämiä gneissivuorilajeja (v a n- h e m p i a l i u s k e i t a) siellä täällä, varsinkin Nurmeksen, Valtimon ja Pielisjärven pitäjissä. N u o r e m m a t g r a n i i t i t muodostavat pitkiä N-S suuntaisia alueita Sotkamon, Ristijärven, Hyrynsalmen ja Kuhmoniemen pitäjissä. Alueen halki kulkee kahtena vyöhykkeenä nuorempia n. k. k a- l e v a l a i s i a v u o r i l a j e j a. Toinen alkaa Rautavaaran pitäjän pohjoisosassa ja kulkee pohjoiseen suuntaan yhä leviten Sotkamon, Paltam on, Ristijärven ja Hyrynsalmen pitäjien halki kartta-alueen länsirajaa pitkin. Toinen kulkee edellisen kanssa yhdensuuntaisesti Outojärveltä kaarenmuotoisesti Hyrynsalmen halki Suomussalmen pitäjään. Näitten vyöhykkeitten vuorilajit ovat osaksi kvartsiitt eja, fylliittejä, sädekiviliuskeita ja kiilleliusk e i t a, osaksi hyvin paineliuskeisia ja asultaan muuttuneita emäksisiä eruptiivivuorilajeja, n. k. m e t a b a s i i t t e j a, jotka ovat vallalla itäisessä vyöhykkeessä. Samoilla seuduilla esiytyy massamaisempinakin vähemmin muuttuneina muunnoksina näitä eruptiiveja. Metabasiittien yhteydessä tavataan monessa kohden Valtimon, Sotkamon, Kuhmoniemen ja Hyrynsalmen pitäjissä serpentiinivuoril ajeja ja vuolukiviä. Nuorempia kuin yllämainitut vuorilajit on n. k. p o s t k a l e v a- l a i n e n g,r a n i i t t i. Se esiytyy siellä täällä juonina, pahkuina ja pieninä alueina, pääasiallisesti kartta-alueen pohjoisosissa. Vuorilajit esitetään seuraavassa sikäli kun on mahdollista geologisessa ikäjärjestyksessä, alkaen vanhimmista ja ottaen huomioon erilaisuudet niitten rakenteessa ja kokoumuksessa. 2

9 10 VANHEMPIA PREKALEVALAISIA GRANIITTEJA. Kuten vuorilajien yleiskatsauksessa jo esitettiin, voidaan vanhemmat graniitit rakenteensa ja enemmän tai vähemmän muuttuneen asunsa perusteella jakaa seuraaviin ryhmiin : g r a n i t t i g n e i s i t, massamaiset graniitit ja juovaiset gneissigraniitit (migmatiittigraniitit). Näissä ryhmissä voidaan taas eroittaa toisistaan tasarakeisia, porfyyrisiä ja sarvivälkerikkaita muunnoksia. Viimemainitut lähestyvät petrograafisesti dioriittivuorilajinen ryhmää (muuttuneita kiille ja kvartsidioriitteja), joihin ne liittyvät lukuisten vaihettumien kautta. Mitään jyrkkiä rajoja ei yleensä ole näitten graniittilajien välillä, vaan ne vaihettuvat rajoilla hitaasti toisiinsa. Graniittigneissiä. Vanhimpaan graniittityyppiin kuuluvat todennäköisesti eräät erittäin lujasti puristuneet ja muuttuneet graniitit, n. k. graniittigneissit, jotka rakenteeltaan lähestyvät varsinaisia gneissejä ja esiytyvät siellä täällä hajallaan alueella. Eräitä niistä voidaan nimittäin pitää jäännöksinä alustasta, jolle vanhemmat liuskeet ovat kerrostuneet ilman välillä olevia konglomeraattikerroksia. Yleensä ovat graniitit kuitenkin nuorempia kuin nämä liuskeet, mutta kun niitä usein ei voida petrograafisesti eikä geologisestikaan eroittaa varsinaisesta graniittigneissistä, esitetään ne tässä tämän yhteydessä. Tasarakeista graniittigneissiä. Tyypillinen graniittigneissi tunnetaan erittäin selvästi paineliuskeisuudestaan, johtuen siitä että kvartsi- ja maasälpärakeet ovat ruhjoutuneet rikki ja puristuneet pitkiksi linsseiksi, joitten väliin kiille on kasantunut täpliksi ja yhdensuuntaisiksi juoviksi tavallisesti vuorilajin liuskeisuuspintoja pitkin. Alkuperäiset ainekset ovat melkein täydellisesti muuttuneet ja niitten sijaan tullut uudestimuodostuneita mineraaleja. Ainekset ovat samea harmaanvalkoinen tai vaaleanharmaa plagioklaasi (oligoklaasi - oligoklaasialbiitti An20-An10) vaa leanharmaa tai punainen mikrokliini, kvartsi, biotiitti, muskoviitti (sekä muuttumistulokset epidootti, kloriitti ja kalkkisälpä). Väri vaihtelee tummanharmaan ja vaaleanpunaisen välillä, riippuen kiilteenpitoisuudesta ja maasälvän väristä. Harmaa graniittigneissi on tavallisin, ja on se oikeastaan muuttunutta oligoklaasi-biotiittigraniittia, punainen on taas mikrokliini- ja muskoviittirikasta graniitta.

10

11 1 2 Hyvin liuskeista harmaata graniittigneissiä esiytyy kalevalaisen kvartsiittivyöhykkeen itäpuolella Sarvivaaran ja Maanselän välillä Etelä-Sotkamossa. Vaaleat apliittisuonet ja vaaleanpunaiset pegmatiittijuonet lävistävät täällä vuorilajia. Viimemainitut näkyvät menevän apliittisuonien poikki (esim. Sarvivaaran talon eteläpuolella). Korpinselässä on vuorilaji muskoviittirikasta ja muskoviitti verhoaa tiheään sulloutuneita 2-3 mm paksuja ja 4-6 mm pitkiä litistyneitä maasälpärakeita. Yksitoikkoista biotiitti- ja plagi o klaasirikasta graniittigneissiä on Uramojärven ja Halmejärven ympärillä ja näitten järvien koillispuolella Valtimon pitäjän koillisosassa. Louhi-Nikara ja Pieni-Nikara nimisissä kukkuloissa lävistävät vaaleanpunaiset graniittisuonet vuorilajia. Graniittigneissin plagioklaasi on täällä usein väriltään vihertävänharmaata ja muodostaa pyöreitä biotiittisuomujen verhoamia rakeita. Lujasti muuttunutta harmaata graniittigneissiä tavataan vielä monessa kohden graniittigneissin ja kalevalaisen vyöhykkeen rajoilla Kuhmoniemen ja Hyrynsalmen pitäjien rajoilla. Vuorilaji muuttuu täällä paikoin pohjaliuskeeksi (ks. näitä). Luoteis-Kuhmoniemellä on sellaista graniittigneissiä esim. Kellojärven lounais- ja kaakkoispuolella ja Vieksinjoen itäpuolella. Saarina pistää graniittigneissi näkyviin ympäröivien kalevalaisten kvartsiittien keskeltä Hyrynsalmen pitäjän länsiosassa (esim. Peurapurolla n. 3 km Humalajärven koillispuolella). Nuottikoskella Nuottijärven länsipuolella Kaakkois-Hyrynsalmella esiytyy tummanharmaata, hyvin muuttunutta oligoklaasi-biotiittigraniittia. Vuorilaji on ollut ruhjoutumiselle alttiina ja maasälpärakeet ovat repeytyneet pieniksi kappaleiksi, jotka liittää toisiinsa uudestimuodostunut biotiitti, muskoviitti ja kvartsi. Se sisältää murtokappaleina vihreätäpläistä epidoottirikasta gabbroa ; tämäkin on hyvin ruhjoutunutta ja hienojen epidootin täyttämien rakojen lävistämää. Nurmeksen pitäjän Mujejärven kylässä on laajalla alueella tummanharmaata kiillerikasta graniittigneissiä. Kujankijärven koillispuolella vuorilaji on kovin muuttunutta ; se muodostaa hienorakeisen liuskeisen massan, jota siellä täällä tiiviit epidoottisuonet lävistävät. Ylikylässä, esim. Ritolammen SSE-puolella, esiytyy tyypillistä harmaata kataklastista graniittigneissiä, jossa on litistyneitä hienorakeisia kvartsi- ja maasälpälinssejä ja näitten välillä kiillejuovia (kuva 2). Lounais-Kuhmoniemellä tavataan tummanharmaata lujasti puristunutta ja muuttunutta graniittigneissiä Hotakanvaarassa, jossa vaaleat apliittisuonet lävistävät sitä, sekä Myllykankaalla Särkijärven pohjoispuolella. Viimemainitulla paikalla on vuorilaji sarvivälkkeenpitoista ja plagioklaasi on usein väriltään vihertävänharmaata vuori-

12 1 3 lajin muuttuessa dioriitiksi. Lisä-aineksena tavataan pieniä pyriittirakeita. Erittäin lujasti muuttunutta ja melkein breksiamaisesti repeytynyttä graniittigneissiä nähtiin Lausjärven ja Tarvajärven välillä. Maasälpä on tässä hajonnut muodottomiksi valkoisiksi täpliksi, joita hienorakeisen kiillerikkaan vuorilajimassan täyttämät hankausvyöhykkeet lävistävät. Lentuanjärven itäpuolella Kuhmoniemellä olevalla alueella on graniittigneissi myös hyvin liuskeista. Kivijärven länsipuolella on vuorilaji punaisenharmaata sisältäen puristuneita hienorakeisia kvartsija maasälpälinssejä ; järven pohjoispuolella on se taas harmaata, karkearakeista, plagioklaasi- ja biotiittirikasta. Kalliojärven itäpuolella Kuva 2. Tyypillistä graniittigneiasiä Ritolammen SSEpuolella Nurmeksen Ylikylässä. 1/, luonn, kokoa. tavataan tummatäpläistä, biotiittirikasta, kellertävänvihreitten epidoottisuonien lävistämää graniittigneissiä. Vaaleanharmaata lujasti liuskeista graniittigneissiä esiytyy karttaalueen lounaisimmassa osassa Rautavaaran pitäjän pohjoisosassa (esim. Raiskionmäessä). Vuorilajin kaikki ainekset ovat puristuneet rikki ja kiteytyneet uudestaan. Kvartsi ja maasälpä muodostavat hienorakeisen massan, jossa kiillesuomut ovat keräytyneet selväpiirteisen liuskeisuuden suuntaisiksi täpliksi. Paikoin esiytyy poimuisia gneissimäisiä kerroksia (Mustolanmäessä) ja kerrosmaisina osina lujasti liuskeista am fiboliittia tai kloriittiliusketta. Keminmäessä Sieramäen koillispuolella graniittigneissi on paikoin pilsteistä, gneissimäistä ja väriltään harmaata tai punaista. Maasälpä on siinä plagioklaasia An25. Samassa seudussa esiytyy samantyyppistä punaista graniittigneissiä Särkimäessä ja Pihlajamäessä. 11

13 1 4 Hyvin paineliuskeista punaista graniittigneissiä tavataan Holivaaran NNW- puolella Sotkamon pitäjän eteläosassa. Vuorilajin päämassa on h ienorakeista ja apliittimaista. Se sisältää pääasiallisesti mikrokliinia, kvartsia, muskoviittia ja hiukan biotiittia. Kvartsi muodostaa ohuita liuskeisuuden suuntaan litistyneitä linssejä ja kiille on järjestynyt samansuuntaisiksi pitkiksi juoviksi.puristuneita punaisia mikrokliinisilmäkkeitä sisältävät pegmatiittisuonet lävistävät paikoin vuorilajia. Porfyyristä graniittigneissiä. Tasarakeinen graniittigneissi muuttuu usein porfyyriseksi, kun suurempia rikki puristuneita maasälpärakeita alkaa ilmestyä hieno- tai pienirakeiseen perusmassaan. Petrograafisesti ei tätä vuorilajia saata eroittaa tavallisista liuskeisista porfyyrigraniiteista ja kerrotaan siitä senvuoksi näitten yhteydessä. Niitä esiytyy monessa kohden Luoteis-Kuhmoniemellä kalevalaisen liuskevyöhykkeen rajalla ja senvuoksi on luultavaa, että porfyyrigraniittien liuskeisuuden on täällä juuri aiheuttanut vuorijonopuristus kalevalaisella poimutuskaudella. Massamaisia graniitteja. Massamaiset graniitit eroavat graniittigneissistä siinä, että ne ovat vähemmässä määrin metamorfosoituneita. Liuskeisuus esim. ei ole niin selvä eivätkä ainekset ole siihen määrin muuttuneita kuin graniittigneississä. Alueet, joissa sellaiset graniitit ovat vallalla, ovat kartalle merkityt vaalealla värillä ilman viivoja. Tasarakeisia graniitteja. Enemmän tai vähemmin liuskeisia tasarakeisia graniitteja tavataan yleensä kaikkialla koko alueella. Niissä nähdään usein selvää juovaisuutta sen johdosta, että niihin on sulkeutunut sulaneita gneissimurtokappaleita, jonka vuoksi niitä nimitetäänkin,gneissigraniiteiksi". Varsinaisista juovaisista gne i ssigraniiteista eli migmatiittigraniiteista ne eroavat siinä, että ne ovat rakenteeltaan yksitoikkoisempia ja massamaisempia eikä sellaista suonimuodostusta, joka johtuu sisään tunkeutuneesta graniittiaineksesta, yleensä niissä tavata tai ainakaan ei se esiinny niin selvästi kuin edellä mainituissa. Ainekset ovat ruhjoutuneita ja uudestimuodostuneitten mineraalien muskoviitin, biotiitin, kvartsirakeitten, epiidootin ja kloriitin täyttämät rakovyöhykkeet lävistävät vuorilajia. Massamaisia tasarakeisia graniitteja tavataan alueella, joka ulottuu Ontojärven luoteispuolelta Kuhmoniemellä luoteiseen suuntaan Ristijärven pitäjän halki Hyrynsalmelle. Graniitti on (hieno- tai keskirakeista, väriltään harmaata tai tummanharmaarta, paikoin punertavan- tai,kellertävänharmaata, milloin kiillerikasta, milloin kiilleköy-

14 1 5 hää. Pääaineksina on vaaleanharmaa tai vihertävänharmaa oligoklaasi, kvartsi, mikrokliini, biotiitti ja muskoviitti. Maasälpä muodostaa paikoin rikki puristuneita porfyyrisiä hajarakeita. Hyvin liuskeisia osia vuorottelee melkein massamaisten kanssa. Harmaa graniitti on oligoklaasi ja biotiittirikasta, kellertävä tai punainen taas mikrokliinirikasta graniittia. Harmaata plagioklaasirikasta graniittia esiytyy esim. Aittojärven itä- ja luoteispuolella ja Murtojärven kaakkoispuolella Kuhmoniemen Vieksin kylässä. Tämä vuorilajityyppi on usein sarvivälkkeenpitoista ja muuttuu kvartsidioriitiksi (esim. Kellojärven SSE- ja Vääräjärven E- puolella). Ristijärven pitäjässä ovat vanhemmat graniitit tavallisesti hiukan juovaisia tai selvästi liuskeisia (kuva 3). Ainekset ovat Kuva 3. Heikosti juovaista vanhempaa graniittia (gneissigraniittia) Tervajoelta Mustavaaran kylässä, Ristijärvellä. 1/2 luonn. kokoa. siis selvästi rinnakkaisasentoisia ja kiille muodostaa vuorilajin kulkusuuntaan järjestyneitä täpliä ja juovia. Tummemmat plagioklaasi- ja kiillerikkaat ja vaaleaammat mikrokliinirikkaat muunnokset vaihtelevat keskenään. Graniittiapliitti- ja mikrokliinigraniittisuonet lävistävät vuorilajia. Kellertävänharmaitten muunnoksien (keltainen väri johtuu rautaoksidista, jota on tunkeutunut mineraalirakeissa oleviin rakoihin tai niitten välisiin liitoksiin. Pienenä alueena on keskirakeista harmaata plagioklaasi- ja muskoviittirikasta graniittia (plagioklaasi, kvartsi, muskoviitti, biotiitti) Oravivaaran kylässä Hyrynsalmen kirkonkylän länsipuolella. Vuorilaji vaihtelee täällä punaisenharmaan mikrokliinigraniitin kanssa (mikrokliini, plagioklaasi, kvartsi, biotiitti, muskoviitti) ja toinen vuorilaji näkyy muuttuvan toiseksi. Kokoumuksen erilaisuus aiheutuu siitä, että plagioklaasi-, mikrokliini- ja kiillemäärä vaihtelee. Murtovaaralla kirkonkylän WNW-puolella vuorilaji muuttuu oligoklaasibiotiittigraniitiksi, jossa on hajarakeina punaista mikrokliinia. Graniitissa nähdään yleensä ruhjoutumisilmiöitä.

15 1 6, Hyrynsalmen itäosassa ja Kuhmoniemen pohjoisosassa vaihtelevat pienirakeiset massamaiset graniitit ja juovaiset seosvuorilajit (migmatiittigraniitit) keskenään. Massamaiset graniititkin ovat selvästi juovaisia. Ainekset ovat tavallisesti : plagioklaasi (An10-An20),, kvartsi, mikrokliini, biotiitti ja muskoviitti. Maasälvän väri vaihtelee melkoisesti. Kiille on jakautunut tasan pieniksi täpliksi tai järjestynyt yhdensuuntaisiksi juoviksi. Karkearakeisia ja hienorakeisia osia vaihtelee keskenään. Kaakkois-Sotkamossa vaihtelee gneissigraniitti väriltään ja laadultaan. Harmaita ja vaaleita muunnoksia tavataan ja nämä vuorottelevat juovaisten gneissigraniittien kanssa (katso näitä). Kuva 4. Vanhempaa graniittia Viitajärven pohjoispuolella Nurmeksen Ylikylässä. 1/2 luonn. kokoa. Keski- tai karkearakeista graniittia esiytyy Kansikkovaarassa Sivakkavaaran ruununmaitten kaakkoisosassa Valtimon pitäjässä. Se sisältää harmaata tai vihertävänharmaata plagioklaasia, vaaleanharmaata tai vaaleanpunaista mikrokliinia, biotiittia, kloriittia sekä hiukan sarvivälkettä. Maasälpä muodostaa tiheään ryhmittyneitä särmikkäitä tai pyöristyneitä hienorakeisen kiillerikkaan vuorilajimassan ympäröimiä rakeita. Soijinsuon lounaispuolella saman pitäjän luoteisosassa tavataan hieno- tai keskirakeista, vaaleanpunaista puristunutta graniittia. Kvartsi on siinä harmaata tai punaisenharmaata. Maasälpä on vaaleanpunaista mikrokliinia. Vuorilajimassa on hienorakeinen ja kvartsi puristunut ohuiksi linsseiksi, joitten välillä on rikki puristuneita maasälpärakeita ja tummia kiilletäpliä. Heikosti puristunutta ja vähemmin muuttunutta harmaata tai vaaleanharmaata hieno- tai keskirakeista graniittia on laajalla alalla Ylikylässä ja Saramovaaran kylässä Nurmeksen pitäjässä (kuva 4).

16 17 Mikroskooppisissa näytteissä nähdään vuorilajin (esiin. Leppivaarassa ja Mursuvaarassa) sisältävän sameata plagioklaasia, kvartsia, mikrokliiniä, biotiittia sekä muuttumistuloksia : kloriittia, kellertävänvihreätä epidoottia (joka siellä täällä muodostaa suurempia raeryhmiä) ja kalkkisälpää. Tilapäisesti se sisältää hiukan pieniä titaniittirakeita. Samallaista graniittia on Lounais-Kuhmoniemellä, jonka vuorilajissa tavataan paikoin mikrokliinia sm pitkinä hajarakeina. Matovaarassa Nurmeksen pitäjän rajalla esiytyy J. N. Soikeron mukaan biotiitti- ja plagioklaasirikkaita saman graniitin muunnoksia (granodioriittia). Plagioklaasi on väriltään vihreänharmaata. Itä-Nurmeksessa ja Pohjois-Pielisjärvellä esiytyy biotiittigraniitti-muunnoksia, joissa biotiitti on keräytynyt juoviksi tai täpliksi. Tavallisesti ovat nämä graniitit selvään liuskeisia tai juovaisia ja niitä lävistävät vaaleanpunaiset nuoremmat graniittisuonet. P o r f y y r i g r a n i i t t e j a. Tasarakeiset graniitit muuttuvat porfyyrisiksi, kun maasälpä muodostaa suurempia hajarakeita vuorilajin hieno- tai keskirakeiseen perusmassaan. Sellaisia porfyyrigraniitteja on siellä täällä pieninä alueina Hyrynsalmen, Ristijärven ja Kuhmoniemen pitäjissä. Ne ovat enimmäkseen selvästi liuskeisia ; massamaisempaa porfyyrigraniittia tavataan kuitenkin näissäkin alueissa. Rommakkojärven seudulla Kuhmoniemen Vieksin kylässä on NW -SE-suuntainen porfyyrigraniittimassiivi. Vuorilaji on väriltään harmaata, tavallisesti lujasti liuskeista ja graniittigneissin näköistä. Hajarakeita sisältävä perusmassa on hieno- tai keskirakeista ja kokoumukseltaan vaaleanharmaata sameata plagioklaasia (oligoklaasia), mikrokliinia, kvartsin, biotiittia ja muskoviittia. Plagioklaasissa olevat sulkeumat ovat pääasiallisesti muskoviittia ; biotiitti on jotenkin tasaisesti jakautunut vuorilajimassaan. Hajarakeet ovat vaaleanharmaata, osaksi ristikkorakenteista, osaksi yksinkertaista mikrokliinia. Ne ovat suorakaiteenmuotoisia, särmiltään hiukan pyöristyneitä, ja tulevat 1-2 sm pitkiksi ja sm leveiksi. Hyvin lujasti puristuneissa gneissimäisissä osissa muodostavat hajarakeet litteitä silmäkkeitä. Sekä harmaata että punaista porfyyrigraniittia on pienenä alueena Ronkaperän itäpuolella samassa seudussa. Harmaassa lajimuunnoksessa ovat lähes 2 sm :n pituiset hajarakeet harmaanvalkoista, punaisessa vaaleanpunaista ruhjoutunutta mikrokliinia. Perusmassa on hienorakeista, kataklastista, ja sen kokoumuksena on jotenkin kirkasta l äpikuultavaa mikrokliinia, rapautunutta plagioklaasia, kvartsia, biotiittia ja muskoviittia. Kiille on keräytynyt pieniksi vuorilajin liuskeisuuden suuntaisiksi täpliksi. Vaaleanpunainen muskoviitinpitoinen 3

17 8 pegmatiitti (postkalevalainen) lävistää täällä juonina porfyyrigraniittia. Korpijärven luoteispuolella Vieksin kylässä esiytyy massamaista, harmaata, biotiittirikasta porfyyrigraniittia. Vuorilajimassa on epätasaisesti rakeista ja muodostunut kvartsista, biotiitista, mikrokliinista ja vihreänharmaasta plagioklaasista. Hajarakeet ovat mikrokliinia ; niissä on sisään kasvaneita biotiitti- ja kvartsirakeita ja ne ovat usein muodostuneet Karlsbadin kaksoiskiteiksi. Kalevalaisen metalbasiittivyöhykkeen rajalla porfyyrigraniitti muuttuu hyvin liuskeiseksi pohjagraniitiksi (ks. näitä). Samantyyppisiä kuin Korpijärven luoteispuolella ovat porfyyrigraniitit Huuhilonjärvellä ja Aittovaaralla Ison Aittojärven lounaispuolella. Härmäjärven itä- ja kaakkoispuolisella alueella Vieksin kylässä on porfyyrigraniitti tummanharmaata, kiillerikasta ja lujasti puristunutta (graniittigneissinnäköistä oligoklaasi-biotiittigraniittia). Perusmassa on hieno- tai keskirakeista, kokoumus on : hieno.rakeista kvartsia, taipuneita biotiittijuovia ja särkyneitä maasälpärakeita. Suuremmat hajarakeet ovat tavallisesti vaaleanpunaista tai vaaleanharmaata mikrokliiniä, pienemmät harmaata tai vihreänharmaata oligoklaasia. Ne ovat paikoin (esim. Niskavaarassa) puristuneet linssimäisiksi silmiksi". Samaa porfyyrigraniittia pistää näkyviin saarekkeina lähellä olevasta metabasiittivyöhykkeestä. Sellaisia on esim. Seppälän kaakkoispuolella, missä vuorilaji on lujasti puristunutta, ja Heinisuolla n. 2 km Vesilän talon luoteispuolella. Viimemainitulla paikalla on vuorilaji -hiukan massamaisempaa, mutta kuitenkin selvään puristunutta ja muuttunutta. Kokoumus on : plagioklaasia, mikrokliiniä, kvartsia, biotiittiä. Plagioklaasi muodostaa usein suuria rakeita, jotka ovat sameita ja täynnä pieniä epidoottirakeita. Mikrokliini muodostaa joko suuria hajarakeita tai pieniä repaleisia raeryhmiä plagioklaasirakeitten väliin. Ristijärven pitäjän itäosassa on harmaata, kellertävänharmaata tai punaisenharmaata porfyyrigraniittia alueella, joka on laajin Tervajärven itäpuolella. Vuorilaji on yleensä hyvin paineliuskeista ja hajarakeet, jotka ovat punertavaa mikrokliinia, ovat jotenkin hajallaan kiillerikkaassa vuorilajimassassa ja vuorilajin liuskeisuussuunnan mukaan järjestyneitä. Ne ovat suorakaiteenmuotoisia ja lähes 3 sm pitkiä ja 1.5 sm leveitä. Tämä alue ulottuu pohjoista kohti Kalliojärvelle ja Niemisenjärvelle Kaakkois-Hyrynsalmeen ja täällä muuttuu vuorilaji puristuneeksi mikrokliinigraniitiksi, jossa on lähes 4 sm :n pituisia epätasaisesti perusmassaa vastaan rajoittuneita hajarakeita. Kvartsi on vaa-

18 1 9 leanharmaata tai kellertävänharmaata. Biotiitti muodostaa joko juovia tai täyttää, toisten uudestimuodostuneitten mineraalien kanssa vuorilajissa olevat ruhjevyöhykkeet. Siellä täällä lävistää vaaleanpunainen pienirakeinen massamainen graniitti (pegmatiittimainen) porfyyri.- graniittia. Harmaata liuskeista porfyyrigraniittia on pienellä alueella Riisjärven pohjoispuolella Kaakkois-Ristijärvellä. Vuorilaji vaihtelee täällä karkearakeisen, liuskeisen, punaisen graniitin juonien kanssa, jotka sisältävät porfyyrigraniitin murtokappaleita. Ahmavaaralla, n. 10 km Hyrynjärveltä itään ja Tervajärveltä koilliseen, esiytyy paineliuskeista porfyyristä oligoklaasi-biotiittigraniittia, jossa on hajallaan mikrokliinirakeita. Nämä ovat puristuneet rikki ja niitten välinen vuorilajimassa on hienorakeista kvartsin, maasälvän ja biotiitin seosta. Kuva 5. Porfyyrigraniittia Saarikoskelta, n. 6 km Kuhmoniemen kirkon WNW-puolella. 1 /2 luonn. kokoa. Pirttimäen ja Syvämäen välisessä seudussa Valtimon pitäjän pohjoisosassa muuttuu täällä esiytyvä tyypillinen harmaa graniittigneissi karkearakeiseksi porfyyriseksi muunnokseksi, jossa on soikeita, lähes 3 sm leveitä ja 5 sm pitkiä, vuorilajin liuskeisuuden (n. N O W) suuntaisia vaaleanpunaisia mikrokliini-hajarakeita. Porfyyrigraniittimassiivi ulottuu täältä pohjoiseen Sotkamon rajalle ja sitä lävistää paikoin kerrosjuonina lujasti liuskeinen amfiboliitti. Saarikoskella, n. 6 km Kuhmoniemen kirkonkylän WNW-puolella, esiytyy lujasti puristunutta (harmaata porfyyristä graniittigneissiä, jossa on vaaleata mikrokliiniä lähes 4 sm :n pituisina ja 2 sm :n levyisinä soikeina hajarakeina (kuva 5). Nämä muodostavat usein Karlsbadin kaksoiskiteitä, ja mekaaninen deformatio esiytyy niissä paikoin sekundäärisenä viirukkeisuutena, joka kulkee vuorilajin liuskeisuussuuntaan. Perusmassa on kataklastista ja muodostunut etupäässä

19 2 0 plagioklaasista, kvartsista ja biotiitistä. Vuorilajia lävistää täällä hienorakeinen liuskeinen biotiittigraniitti 20 sm :n levyisenä juonena. S a r v i v ä l k e g r a n i i t t e j a.tavalliset graniitit muuttuvat paikoin sarvivälkegraniiteiksi, kun biotiitin sijaan tulee sarvivälkettä, joko osaksi ja kokonaan syrjäyttäen edellisen mineraalin. Nämä sarvivälkegraniitit kuuluvat geologisesti vanhempiin kiille- ja kvartsidioriitteihin, joiksi ne paikoin muuttuvatkin. Niitten pääaineksina on oligoklaasi, kvartsi, biotiitti ja sarvivälke. Kalimaasälpää tavataan vain vähässä määrin. Sekundäärisinä aineksina on kloriittia, muskoviittia, opidoottia ja tilapäisinä rautamalmirakeita, titaniittia ja pyriittiä. Samalla lailla kuin tavalliset graniitit ovat sarvivälkegraniititkin yleensä lujasti puristuneita. Rakenne on pieni- tai keskirakeinen. Tummanharmaata sarvivälkegraniittia esiytyy Aittojärven lounaispuolella ja Katerman kylän länsipuolella olevalla alueella Kuhmoniemellä. Vuorilaji on oligoklaasi-biotiittigraniittia, jossa biotiitin osaksi syrjäyttää sarvivälke. Jaakonvaarassa, noin 2 km Aittojärven lounaispuolella, on vuorilaji sarvivälkerikasta ja dioriittista. Sarvivälke muodostaa täällä 2 6 mm :n pituisia neulasia ja sälöjä. Juovaista sarvivälkegraniittia esiytyy Särkisen ja Ontojoen niskan (Pyörteen talon) välisellä seudulla. Kesäkankaalla, n. 2 km Murtojärven koillispuolella esiytyy graniittigneississä eräällä kohdalla massamaista porfyyristä kvartsidioriittia. Hajarakeet ovat harmaanvalkoisia, hyvin pieniä, ainoastaan 2-4 mm :n pituisia ja suorakaiteenmuotoisia. Niitä on tiheään hienorakeisessä kvartsi- ja biotiittirikkaassa perusmassassa. Mikroskoopilla tarkastettaessa nähdään niiden olevan sameata plagioklaasia (An35). Kvartsi on paikoin granofyyrisesti kasvanut yhteen maasälvän kanssa. Honkavaaran länsiosassa Länsi-Hyrynsalmella havaitsi G. Aminoff harmaassa plagioklaasirikkaassa graniitissa liuskeista kiilledioriittia olevia kohtia, joita kapeat kalkkisälpäsuonet lävistävät. Louhivaarassa Suomussalmen Ylävuokin kylässä esiytyy gneissigraniitissa paikoin kvartsidioriittia, jossa sarvivälke ja biotiitti muodostavat tummia täpliä. Nämä ovat tasaisesti jakautuneet vaaleanharmaaseen pienirakeiseen, pääasiallisesti plagioklaasia ja kvartsia olevaan vuorilajimassaan. Nurmeksen kauppalan itäpuolisissa seuduissa on vuoriperä harmaata pienirakeista, tavallisesti selvästi juovaista gneissigraniittia, jonka juovaisuus aiheutuu taipuneihin ja poimuisiin juoviin kasautuneitten kiillesuomuj e n rinnakkaisasennosta. 3-8 km :n etäisyydellä kauppalasta itään muuttuu vuorilaji tummemmanharmaaksi sarvivälkkeenpitoiseksi graniitiksi. Tämä on vallitsevana NNW-SSE-

20 2 1 suuntaisessa useita km pitkässä vyöhykkeessä, johon Lehtovaara, Nevalanvaara, Hammasvaara ja Imannevaara luoteessa ja Kohtavaara kaakossa kuuluvat. Sarvivälkegraniitin plagioklaasi on usein yksinkertaisesti muodostunutta plagioklaasia (An25 ). Vuorilajissa esiytyy monessa kohden kerrosmaisina osina liuskeista dioriittia ja amfiboliittia. Näitten eri määrin emäksisten vuorilajimuunnosten välisillä kontakteilla näkyvät emäksiset osat muodostavat siekaleita ja juovia niihin osiin, jotka ovat kokoumukseltaan happamampia. Niitten rajat eivät kuitenkaan ole jyrkät, vaan vuorilajit vaihtuvat usein hitaasti toisiinsa. Kossivaarassa, Melavaarassa ja Kaiturinvaarassa Koillis-Pielisjärvellä (kartta-alueen kaakkoiskulmassa) gneissigraniitti vuorottelee tummanharmaan keskirakeisen plagioklaasirikkaan dioriitin kanssa. Maasälpä (An 30 ) on väriltään tummaa, ruskeanvihertävää tai likaisenharmaata, ja yksinäiset rakeet esiytyvät idiomorfisesti vuorilajimassassa, jonka muodostaa plagioklaasi, kvartsi, biotiitti ja pieni määrä rombista pyrokseenia. Pyrokseenirakeet ovat muodoiltaan säännöttömiä ja usein reunoiltaan muuttuneet sarvivälkkeeksi ja biotiitiksi. Vuorilaji on kallionpinnoilla hyvin rapautunutta. Juovaisia gneissigraniitteja. Gneissigraniittiset seosvuorilajit eli n.k. juovaiset gneissigraniitit (migmatiittigraniitit) ovat yleisimmät alueella. Nämä vuorilajit tunnetaan enemmän tai vähemmän selvästä juovaisuudestaan johtuen siitä että tummia juovia ja kerroksia vuorottelee vaaleitten apliittimaisten graniittisuonien kanssa. Juovat ovat tavallisesti biotiitti- ja plagioklaasirikkaita, suonet kiilleköyhiä ja usein mikrokliinirikkaita. Ne rajoittuvat toisin paikoin jyrkästi toisiaan vastaan, toisin paikoin ovat rajat epäselvät ja juovat haihtuvat vähitellen vuorilajimassaan. Syynä tähän migmatiittimuodostukseen lienee se, että nuorempia eruptiivivuorilajeja on tunkeutunut vanhempiin ja aiheuttanut suonigneissimäisten seosvuorilajien syntymisen. Eräissä tapauksissa on nimittäin vuorilajin. pääaines kokoumukseltaan vielä jotenkin homogeenista vanhempaa graniittia, jossa lävistävä nuorempi eruptiivivuorilaji esiytyy vain harvoina apliittia, pegmatiittia tai punaista mikrokliinigraniittia olevina suonina ja juonina. Gneissigraniittiset seosvuorilajit ovat hyvin tavallisia Kuhmoniemen, Sotkamon ja Hyrynsalmen pitäjässä. Tyypillisiä sellaisia esiytyy Lentuanjärven W-. (SW- ja N-puolisissa seuduissa sekä Iivantiiran, Lentiiran ja Änättijärven ympäristöllä Kuhmoniemellä. Lentuanjär-

21 22 ven länsipuolella on vuorilaji harmaata, paikoin lujasti poimuttunutta, biotiittirikasta gneissigraniittia, jossa hienorakeiset gneissimäiset ja karkearakeiset graniittiset juovat vuorottelevat keskenään. Viimemainitut ovat hieno- tai keskirakeista harmaanvalkoista tai vaaleanpunaista apliittia ja kiilleköyhää graniittia. Ne sisältävät tavallisesti sameata plagioklaasia (An 20), mikrokliinia, kvartsia, jonkunverran biotiittia ja hiukan muskoviittia (epidoottia ja kloriittia). Vuorilajia lävistävät sitäpaitsi vaaleanpunaiset pegmatiittijuonet kulkien viistoon tai suoraan gneissigraniitin juovaisuuden poikki. Pegmatiitin kokoumus on : mikrokliinia, jonkunverran plagioklaasia, kvartsia ja muskoviittia. Viimemainitut ovat usein kasvaneet mikrokliiniryhmien sisään. Tilapäisesti tavataan sekä gneissimäisissä biotiittirikkaissa osissa että graniittisuonissa usein pieniä pyriittirakeita. Kivivaarassa Pienen Kivijärven etelärannalla Iivantiiran kylässä esiytyy harmaata keskirakeista gneissigraniittia, jonka plagioklaasi on muskoviittiihiukkasia sisältävää oligoklaasialbiittia. (An10). Biotiitti muodostaa yhdensuuntaisia juovia. Vuorilaji on jotenkin lujasti puristunutta. Kapustavaarassa Mertajärven eteläpuolella (Kiviperän NW-puolella) samassa pitäjässä lävistää harmaata pienirakeista plagioklaasirikasta gneissigraniittia hieno- tai keskirakeinen punainen mikrokliinigraniitti, jossa hienorakeinen mosaikinkaltainen kvartsin, maasälvän, muskoviitin ja biotiitin seos ympäröi suurempia maasälpärakeita. Plagioklaasia on vain vähässä määrin. Kvartsi on pegmatiittisesti kasvanut yhteen maasälvän kanssa. Biotiitti on kasautunut pitkiksi hienoiksi juoviksi. Kelloniemellä Kellojärven länsipuolella on punaista tai punertavanharmaata hienorakeista lujasti puristunutta mikrokliinigraniittia (graniittigneissiä), jonka kvartsi ja kiille ovat järjestyneet hienoiksi juoviksi. Vaaleanpunaiset aplittisuonet lävistävät vuorilajia. Ristijärven pitäjässä ovat juovaiset gneissigraniitit vallitsevina, varsinkin muutamien täällä esiytyvien nuorempien graniittimassiivien rajoilla. Juovat ovat usein hyvin pitkiä ja kulkevat toisin paikoin suoraviivaisesti (Kokkovaaralla), toisin paikoin ne ovat poimuisia (Luolavaarall a Jokikylässä). Vuorilajin pää-ainekset ovat : mikrokliini, plagioklaasi, kvartsi ja kiille. Suonet ovat mikrokliinirikkaita ja mikroskooppisissa vuorilajilaitteissa nähdään runsaasti myrmekiittiä mikrokliini- ja plagioklaa sirakeitten välillä. Juovat ovat taas biotiitti- ja plagioklaasirikkaita. Apliittijuonet vaihtelevat väriltään ja ovat usein punertavia tai keltaisenharmaita riippuen siitä. että hematiittia ja rautaruostetta on suostunut vuorilajissa oleviin hienoihin rakoihin,

22 23 Paikoin, kuten esim. Tervajärven eteläpuolella, lävistävät eri suonet lujasti puristuneita ja kiilteen verhoamien luisupintojen lävistiitti näkyy olevan puristunut samaan suuntaan kuin graniittigneissi. Putkosenjärven kaakkoispuolella ovat gneissigraniitin vaaleat apliittisuonet lujasti puristuneita ja kiilteen verhoamien luisupintojen lävistämiä. Sotkamon pitäjässä on gneissigraniittisia seosvuorilajeja laajoilla aloilla. Naapurinvaaran ja Vuokatin kvartsiittiselänteiden itäpuolella e siytyy keskirakeista vaaleanharmaata gneissigraniittia, jossa on poimuisia gneissijuovia ja tummia emäksisiä kohtia. Ainekset ovat vaaleata mikrokliinia, kvartsia, vaaleanharmaata tai vihertävänharmaata plagioklaasia, biotiittia ja muskoviittia. Punaista hieno- tai keskirakeista liuskeista apliittimaista migmatiittigraniittia, jossa on gneissimäisiä osia ja pegmatiittijuonia, jotka eivät kuitenkaan rajoitu jyrkästi migmatiittiin, tavataan Juurikkavaarassa Kiantojärven lounaispuolelta. Tämän järven ja Sapsojärven välisillä niemillä sekä täältä etelään esiytyy tavallisesti poimuista tai vääntynyttä seosvuorilajia, joka on muodostunut harmaasta gneissimurtokappaleita sisältävästä oligoklaasibiotiittigraniitista, amfiboliitista ja vaaleanpunaisesta mikrokliinigraniitista. Vuorilaji on puristunutta (kataklastista) ja lävistävä graniittikin on hyvin ruhjoutunutta. Biotiitti- ja muskoviittisuomut verhoavat luisupintoja. Sotkamon kirkonkylässä on liuskeista ja vääntynyttä, jotenkin kiillerikasta gneissigraniittia, jota vaaleat apliitti- ja pegmatiittijuonet livistävät. Sitäpaitsi on vuorilajissa siellä täällä kerrosmaisina, vuorilajin kulkusuunnan mukaisina juonina amfiboliittia, joka rajoittuu paikoin jyrkästi gneissigraniittiin. Sellaiset amfiboliittiset osat ovat hyvin tavallisia gneissigraniitissa Sumsajärven seudulla Itä-Sotkamossa, jossa ne muodostavat sotkuisten apliittisuonien lävistämiä ja sekaisia kerroksia, juovia tai murtokappaleita. Tämä liuskeinen amfiboliitti on siis nuorempaa kuin graniittigneissi, mutta vanhempaa kuin lävistävä apliitti ja pegmatiitti. Samassa seudussa esiytyy myös juonina massamaista, punaista, nuorempaa graniittia. Samallaisia gneissigraniitin, amfiboliitin, apliitin ja nuoremman graniitin seos vuorilajeja on Savikylässä ja Karhunpään kylässä Länsi-Nurmeksessa ja Rautavaaran pitäjän itäosassa sekä Tuulijärvellä ja Lammasjärvellä Kuhmoniemellä. Hyrynsalmella ovat migmatiittigraniitit vallitsevina suurimmassa osassa pitäjää. Ne ovat melkein samantyyppisiä kuin yllämainitut. Gneissigraniitti on enimmäkseen harmaata ja täynnä, vaaleanpunaisen pegmatiitin ja harmaanvalkoisen apliitin suonia. Gneissijuovat ja apliittisuonet vuorottelevat paikoin säännöllisesti keskenään, niin että

23 24 vuorilaji tulee,,viirukkeiseksi ". Sellaista viirukkeista gneissigraniittia on esim. Hiienkirkko" nimisessä vuorenrotkos sa Tervajärven itäpuolella (kuva 6) ja Vuorilammen itäpuolisessa seudussa. Vuorilaji on usein lujasti puristunutta ja muuttunutta, ja kellertävän epidootin täyttämät raot lävistävät sitä ristiin rastiin (esim : Ter - vajärven kaakkoispuolella ja Kypärävaarassa Luvanjärven länsipuolella). Kypärävaarassa nähtiin lävistävien eruptiivien joukossa pu- Kuva 6. Viirukkeista gneissigraniittia Hiienkirkossa Tervajärven itäpuolella Hyrynsalmella. 1/2 luonn. kokoa. Kuva 7. Verkkomaisesti apliittisuonien lävistämää graniittigneissiä Luvankoskella Hyrynsalmella ; J. N. Soikeron mukaan. naista keskirakeista massamaista biotiittigraniittia, joka on vähemmin muuttunutta ja sisältää yksinäisiä suuria maasälpä-hajarakeita. Niemelänjärven rannalla Luvankosken alapuolella esiytyy tummanharmaata N - S suuntaan kulkevaa graniittiigneissiä, jota vaaleat graniittiapliittisuonet lävistävät verkkomaisesti. Muutamat suonista kulkevat graniittigneissin kulkusuuntaan, toiset tämän suunnan poikki lävistäen ristiin rastiin vuorilajia (kuva 7). Samanlaatuisia tapauksia

24 25 nähdään Rastinjärven pohjoispuolella, noin 20 km Kuhmoniemen kirkolta etelään. Täällä esiytyy pienirakeinen nuorempi graniitti, jossa on vaaleanpunaisia pegmatiittisuonia. Sitäpaitsi on siinä paikoin murtokappaleina graniittigneissiä, jota punainen graniitti lävistää verkkomaisesti. Varpujoella Matovaaran pohjoispuolella Itä-Hyrynsalmella esiytyy vaaleanpunaista, pienirakeista, hienoja yhdensuuntaisia apliittijuovia sisältävää gneissigraniittia, joka mikroskoopilla tarkasteltaessa näkyy kokoumukseltaan olevan : hyvin sameata plagioklaasia (täynnä lukuisia pieniä muskoviitti- ja biotiittisuomuja sekä epidootttirakeita) kvartsia, mikrokliinia ja biotiittia. Plagioklaasissa näkyy muutos tapahtuneen enimmäkseen reunoilla. Eräässä preparaatissa, joka tehtiin pienirakeisesta metamorfosoituneesta gneissigraniitista, Koikerovaaralta, ovat suuremmat plagioklaasirakeet reunoiltaan täyttyneet muskoviittisuomuilla ja niitä ympäröi pienirakeinen kvartsista, muskoviitista ja biotiitista muodostunut vuorilajimassa. Aineosat ovat : plagioklaasi (An 20), kvartsi, biotiitti, mikrokliini ja m uskoviitti. Mikitänjärven itäpuolella esiytyvä harmaa pienirakeinen liuskeinen gneissigraniitti sisältää hyvin sameata plagioklaasia, kvartsia, biotiittia, hiukan mikrokliinia ja muuttumistuloksia : muskoviittia, zoisiittia ja kalkkisälpää. Vuorinlaji on täällä yleensä hyvin poimuista ja sitä lävistävät vaaleanharmaat pegmatiittigraniittisuonet. Paikoin on lävistävä vaaleanharmaa apliittimainen graniitti vallalla. Sellaista harvoja kiillejuovia sisältävää graniittia on esim. Hakojärvien itäpuolella Hyrynsalmella ja Heinälammen koillispuolella Suomussalmen Ylävuokin kylässä. Se muuttuu kiillerikkaaksi juovaiseksi gneissigraniitiksi ja sitä lävistää hieno- tai karkearakeinen punainen pegmatiittigraniitti. Kirj ograniittista pegmatiittia nähtiin juonina Kuljun gneissigraniitissa, n. 5 km Hakojärveltä luoteeseen, Kerälän kylässä. Suonigneissialueitten reunoilla, esim. Saramojärven koillispuolella Nurmeksen pitäjässä, esiytyy monessa kohden epätyypillisiä seosvuorilajeja, joissa gneissimäinen ja graniittimainen aines vaihtelee keskenään. Gneissimäiset osat ovat tummia, kiillerikkaita ja vaaleitten apliitti- ja pegmatiittisuonien lävistämiä. Vuorilaji muistuttaa asultaan hyvin paljon suonigneissiä. Pohjois-Kuhmoniemellä tavataan monessa kohden, esim. Lentiiran järven kaakkoispuolella, juovaisia gneissigraniitteja, joitten juovat ovat paikoin poimuisia, paikoin suoraviivaisia. Vuorottelevat tummat ja vaaleat juovat ovat sm leveitä. Tiiviitä epidoottirikkaan aineksen täyttämiä rakoja on usein apliittisuonien reunoilla (esim. Maanselän talon NNE-puolella). Graniittimassaa vastaan epäselvästi 4

25 26 rajoittuneita ja apliittisuonien lävistämiä amfiboliittimurtokappaleita nähdään paikkapaikoin. Sellaista, poimuisia tummia sarvivälkkeenpitoisia juovia ja amfiboliitti-murtokappaleita sisältävää migmatiittia on esim. Tuulijärven länsipuolisessa seudussa. Lounais-Kuhmoniemel l ä esiytyvää lujasti puristunutta graniittigneissiä ja massamaista harmaata graniittia lävistävät monessa kohden liuskeisuuden suuntaan kulkevat vaaleat pegmatiitti- ja apliittisuonet, jotka tavallisesti nekin ovat puristuneita. Suurempien kvartsi- ja maasälpärakeitten välit täyttää tavallisesti hienorakeinen granuloitunut aines (mikrokliinia, plagioklaasia, kvartsia, muskoviittia ja biotiittia) ja vuorilaji on selvään liuskeista. Suonet kulkevat paikoin gneissigraniitin liuskeisuuden poikki ja ovat tällöin osaksi vaaleanharmaata pienirakeista. graniittia, osaksi punaista tasarakeista tai pegmatiitti- Kuva 8. Siirtyneitä pegmatiittisuonia graniittigneississä Kiekinkoskella Itä-Kuhmoniemellä. J. N. Soikeron mukaan. a = graniittigneissiä ; b = vaaleanpunaista pegmatiittia. maista graniittia. Nämä nuoremmat graniitit tunnetaan siitä, että ne. tavallisesti sisältävät pieniä magnetiittirakeita. Alajärven itärannalla Kiekin kylässä Itä-Kuhmoniemellä esiytyy (harmaata, hyvin muuttunutta, kiille- ja plagioklaasirikasta graniittia, jossa on gneissimäisiä juovia ja jota (hienot epidootin täyttämät raot lävistävät. Sitäpaitsi lävistää vuorilajia vaaleanpunainen keskirakeinen pieniä magnetiittirakeita sisältävä puristunut graniitti, joka paikoin, esim. Kiekinkoskella, muodostaa katkonaisia siirtyneitä suonia vuorilajiin (kuva 8). Pirttijärven eteläpuolella vuorilaji muuttuu juovaiseksi seosvuorilajiksi, jonka muodostaa vanhempi kiillerikas ja nuorempi vaalean,- punainen kiilleköyhä graniitti. Viimemainitussa, joka on juoksurakenteista, on kiille järjestynyt hienorakeisiksi kiemurteleviksi suonien suuntaan kulkeviksi juoviksi.

26 2 7 Lammasjärven pohjoisrannalla esiytyy poimuisista apliittisuonista ja tummista kiillejuovista muodostunutta migmatiittia. Kiillejuovat sisältävät runsaasti tummanvihreätä sarvivälkettä ja ovat paikoin yksinomaan tätä mineraalia (kuva 9). Seosvuorilajia lävistää täällä eräässä kohden 20 sm :n levyinen kirjograniittijuoni. Juovat ovat paikoin, esim. Kortevaaran eteläpuolella äskenmainitun järven rannalla, pyöristyneitten 2-20 sm :n pituisten reunoiltaan sulaneitten murtokappaleitten muotoisia. Gneissigraniittia lävistävissä pegmatiittijuonissa nähdään paikoin (esim. Vuosanganjärven etelärannalla Luoteis-Kuhmoniemellä), vyöhykerakennetta, jolloin karkearakeista pegmatiittia tavallisesti esiytyy juonen keskellä ja apliittia sen reunoilla. Pegmatiitti- ja apliittiosien välillä nähdään usein hienoja kiillejuovia. Kuva 9. Poimuista migmatiittigraniittia Lammasjärven koillisrannalta Kuhmoniemellä. 1/2 luonn. kokoa. Lävistävien graniittien geologinen ikä. Siihen nähden että eri-ikäiset pegmatiitit ja apliitit ovat yleensä aivan samannäköisiä, on mahdotonta varmasti päättää minkä ikäinen lävistävä graniitti milloinkin on. Amfiboliitit, jotka muodostavat kerrosjuonia graniittigneissiin ja todennäköisesti ovat tätä nuorempia, ovat vuorostaan apliitti- ja pegmatiittisuonien lävistämiä, jotka siis ovat nuorempia kuin nämä emäksiset juonivuorilajit. Eräät juonigraniitit, sekä tasarakeiset että porfyyriset, ovat todennäköisesti iältään n. k. postbotnialaisia. Se seikka, että migmatiittimuodostus on täydellisin nuorempien (postbotnialaisten) graniittimassiivien rajoilla, tukee otaksumaa, että sen ovat aiheuttaneet juuri nämä graniitit. Sitäpaitsi esiytyy siellä täällä graniittigneissialueella, varsinkin kalevalaisten liuskevyöhykkeiden läheisyydessä, juonina vähemmin muuttunutta punaista graniittia ja muskoviitinpitoista pegmatiittia, joka on luultavasti iältään postkalevalaista.

27 2 8 EMÄKSISIÄ JUONIVUORILAJEJA GRA- NIITTIGNEISSIALUEELLA. Vanhemmat graniitit sisältävät monessa kohden linssimäisiä tai juonimaisia vanhempien vuorilajien osia, jotka kulkevat eri suuntaan, enimmäkseen kuitenkin vanhemman vuoriperän kulkusuuntaan. Muutamia niistä voidaan pitää enemmän tai vähemmän sulaneina vanhempien amfiiboliittien murtokappaleina, jotka ovat graniitteihin sulkeutuneet. Useimmat niistä ovat kuitenkin luonteeltaan selviä juonia ja jyrkästi rajoittuneet ympäröivää vuorilajia vastaan. Ne ovat siis nuorempia kuin tämä. Gabbromaisten amfiboliittien juonia. Nämä juonivuorilajit ovat tavallisesti lujasti metamorfosoituneita gabbrovuorilajeja. Ne ovat paikoin massamaisia, paikoin puristuneita ja eri määrin liuskeisia. Rakenne on hieno- tai keskirakeinen. Väri on melkein aina tumma (tumman.harmaa tai mustanharmaa, usein vihertävä). Pää-aineksia ovat : uraliittinen sarvivälke, plagioklaasi (andesiini, labradoori An 40-An55 ), kvartsi ja biotiitti ; muuttumistuloksia ja tilapäisiä mineraaleja : epidootti, kloriitti, titaniitti, apatiitti ja malmirakeet (titaanirautamalmi, pyriitti, magneettikiisu). Uraliittinen sarvivälke on tavallisesti hajonnut repaleisiksi tummanvihreiksi kimpuiksi, sälöiksi ja neulasiksi, joitten välillä on siellä täällä kiillesuomuja. Plagioklaasi muodostaa osaksi suuria epäselvästi rajoittuneita levyjä ja liistakkeita, joitten sisään sädekivenkaltainen sarvivälke on kasvanut rikkaruohon tapaan ja joissa sitäpaitsi on sisään kasvaneita kvartsi- ja epidoottirakeita, osaksi on se hajonnut hienorakeiseksi massaksi, joka on kvartsirakeitten ja sarvivälkeneulasten sekaista ja täyttää sarvivälkeryhmien ja suurempien, plagioklaasirakeitten välisen tilan. Viimemainittujen reunoilla ovat kvartsi ja maasälpä usein kasvaneet poikiliittisesti yhteen toistensa kanssa. Sarvivälkekin on näissä paikoissa lukuisina neuloina kasvanut yhteen kvartsin ja maasälvän kanssa. Rapautuneella kallion pinnalla esiytyvät nämä hienorakeisen plagioklaasin ja kvartsin kasaumat tummien aineksien välillä vaaleanharmaina, kellertävän- tai punertavanharmaina täplinä. Lisäain eksista esiytyy titaniitti enimmäkseen sekundäärisesti sameana leukokseenirenkaana titaanirautamalmirakeiden ympärillä. Tällaisten gabbromaisten amfiboliittien juonet ovat jotenkin yleisiä alueen graniittialueilla. Niitä esiytyy runsaimmin Kuhmoniemen, Sotkamon ja Nurmeksen pitäjissä, missä ne muodostavat monessa kohden useita rinnakkaisia juonia seudun graniitteihin. Juonien leveys vaihtelee parin kymmenkunnan ja muutamien satojen metrien välillä.

28 29 Ne voivat tulla 3-4 km :n pituisiksi. Sarvivälkerikkaita maasälpäköyhiä juonia ja juonipätkiä vaihtelee sellaisten kanssa, joitten maasälvänpitoisuus on suurempi. Kuhmoniemen pitäjässä on mustaharmaata massamaista amfiboliittia Lentuanjärven ja Ison Rommakkojärven välisessä seudussa (Koiravaara, Luutasvaara, Kortevaara ja Mustavaara). Vuorilaji sisältää yleensä runsaasti malmirakeita (monesti rikkikiisua). Plagioklaasi muodostaa joskus epäselviä liistakkeita (ofiittirakenteen merkkiä). Sellaisia massamaisia amfiboliitteja tavataan kalevalaisenkin metabasiittivyöhykkeen läheisyydessä, esim. Tulikankaalla Kuivajärven länsipuolella ja Korkeavaarassa Valkeisjärven koillispuolella, ja tämän johdosta voidaan epäillä, että ne kuuluvatkin näihin. Rakenteeltaan ja kokoumukseltaan ne nimittäin muistuttavat eräitä tämän vuorilajiryhmän massamaisia muunnoksia. Todennäköisesti esiytyy täällä sekä nuorempia että vanhempia metabasiitteja, vaikkei niitä voida geologisesti eroittaa toisistaan. Etelä-, Itä- ja Pohjois--Kuhmoniemellä (Lentiirassa) ovat amfiboliitit paikoin massamaisia, paikoin liuskeisia ja graniitti- ja pegmatiittisuonien lävistämiä. Massamaisissa muunnoksissa on plagioklaasi usein ruskeanväristä ; lujasti liuskeisissa, joita esiytyy esim. Lausjärven itäpuolella Etelä-Kuhmoniemellä on vuorilaji rikkinäistä, usein poimuista ja apliitti-, pegmatiitti- ja kvartsisuonien lävistämää. Vuorilaji on todistettavasti vanhempaa kuin seudun vaalea nuorempi graniitti, sillä viimemainittu lävistää sitä. Ristijärvellä ovat massamaiset tummat muunnokset vallalla. Niitä esiytyy seuraavilla paikoilla : Ison Pyhännän laskujoella (Pyhännänkoskella) ; Möttösenvaaran pohjoisrinteessä ; Tervajärven lounaispuolella ; Kilpelänvaaran Väliaholla Putkosenjärven kaakkoispuolella kaakkoispuolella. Vuorilaji on kosketuskohdilla gneissigraniittia vastaan liuskeista, esim. Saviniemellä Ison Pyhännän eteläpuolella ; Karppilan eteläpuolella ; Rysärinteen juurella Kilpelänvaaran koillispuolella. Merkkiä ofiittirakenteesta nähdään Rasiahon hienorakeisessa mustanvihreässä amfiboliitissa ja Laulajanvaaralla, n. 5 km Ison Pyhännän itäpuolella. Sotkamossa (Vuokatin itäpuolella), Valtimossa ja Nurmeksen pitäjässä e siytyvät amfiboliitit ovat paikoin liuskeisia, paikoin massamaisia ja muodostavat kerrosmaisia gneissigraniitin suuntaan kulkevia juonia ja pahkuja. Lampareenvaarassa, n. 4 km Koiravaaran WNW-puolella Koillis-Valtimossa, muodostaa amfiboliitti esim m leveitä intrusiivisia kerrosjuonia graniittigneissiin ja täällä esiytyvään gneissimäiseen liuskeeseen (suonigneissiin). Vuorilaji on enim-

29 3 0 mäkseen tummanharmaata tai harmaantäpläistä ja sitä lävistävät vaaleanharmaat kvartsirikkaat graniittisuonet. Lujasti liuskeisissa muunnoksissa on plagioklaasi ja kvartsi puristunut hienorakeisiksi linsseiksi ja sarvivälke hajonnut tummanvihreiksi neulakimpuiksi, jotka kiilteen kanssa muodostavat vuorilajin kulkusuuntaan venyneitä täpliä ja juovia. Sellaista lujasti puristun utta sarvivälkeliuskemaista amfiboliittia on esim. Ronit" nimisessä kallioryhmässä Petäiskylässä Koillis-Nurmeksessa. Vuorilaji on täynnä rakoja ja sitä lävistävät hienot kvartsisuonet. Koppelovaaran luoteispuolella Pohjois-Nurmeksessa esiytyy tummaa sarvivälkerikasta massamaista amfiboliittia, jota vaaleat graniittiapliittisuonet lävistävät. J. N. Soikero näki täällä eräässä paikassa sm :n levyisen kvartsijuonen, jossa on 1-2 mm paksuja rautahohdelevyjä. Tätä mineraalia on kasautunut juonen reunoille rajalla amfiboliittia vastaan, jossa kvartsiin on sekoittunut plagioklaasi- ja sarvivälkekiteitä. Rautavaaran pitäjän graniittigneississä esiytyvät emäksiset välikerrokset" ovat hienorakeisia, lujasti puristuneita, kloriitti tai sarvivälkeliuskemaisia amfiboliitteja. Ne muodostavat liuskaleita, linssejä tai leveitä kerrosmaisia osia lujasti puristuneeseen graniittigneissiin ja kulkevat tämän liuskeisuuden suuntaan. Varmuudella ei voida päättää, onko näitä pidettävä oikeina juonina, vai graniittigneissin emäksisinä erittyminä. Samanlaatuisia amfiboliittikerroksia" tavataan Pohjois-Pielisjärvelläkin. Amfiboliittien kontaktit ja ikä. Kuten jo edellä mainittiin, ovat amfiboliittien kontaktit ympäröiviä vanhempia graniitteja vastaan yleensä jyrkät. Vuorilaji muuttuu rajalla tavallisesti hienorakeiseksi, sarvivälkeliuske- tai kloriittiliuskemaiseksi. Saviniemellä Ison Pyhännän etelärannalla Ristijärvellä on gneissigraniitissa esim. useita hieno- tai keskirakeisen amfiboliitin juonia, joissa vuorilaji muuttuu kosketuskohdilla edellämainittua vastaan hienorakeisemmaksi, kiillerikkaaksi ja liuskeiseksi. Oilingin talon eteläpuolella Emäjoen läheisyydessä mainitussa pitäjässä havaitsi A. von Fieandt täällä esiytyvässä harmaassa graniitissa N 65 W suuntaisen liuskeisen amifiboliittijuonen, jota tiivis vihreänharmaa, nuorempi (todennäköisesti postkalevalainen) metabasiitti vuorostaan lävistää talon lounaispuolella noin metrin levyisenä juonena. Jouhkimonvaaran pohjoisrinteellä Kaakkois-Sotkamossa esiytyy gneissigraniitissa juonena harmaantäpläistä massamaista amfiboliittia. Juonen rajat edellistä vastaan ovat hyvin jyrkät (Fieandt). Hiltusenaholla Kukkarovaaran eteläpuolella on samallaista amfiboliittia ja sitä lävistävät täällä nuoremman harmaan graniitin juonet. Pyy-

30 lammella Pyyvaaran eteläpuolella tavataan hienorakeista liuskeista amfiboliittia, joka on kosketuskohdilla täällä esiytyvää gneissigraniittia vastaan kapeitten vaaleanpunaisten apliittisuonien lävistämää. Pienen Sotkamojärven itäpuolella on gneissigraniitissa useita jyrkästi rajoittuneita juonia, jotka ovat massamaista, paikoin ofiittirakenteista uraliittigabbroa. Sellaisia juonia tavataan vielä Pohjalahdella Sumsajärven länsipuolella, Tervajärven eteläpuolella ja Kusianjärven itäpuolella, missä ne muodostavat osaksi jyrkästi rajoittuneita juonia, osaksi juovia tai murtokappaleita juovaiseen gneissigraniittiin. Samantyyppiset apliitti- ja pegmatiittisuonet kuin gneissigraniiteissa lävistävät täällä amfiboliittejakin. Tätä valaisevat seuraavat havainnot : Ylä Tervajärven kaakkoisrannalla Itä-Sotkamossa tavataan juonena keskirakeista plagioklaasirikasta gabbroa, jota lävistävät lukuisat vaaleat apliittisuonet, samantyyppiset kuin ne, jotka esiytyvät ympäröivässä migmatiittigraniitissa. Nämä suonet kulkevat paikoin amf iboliitin liuskeisuuden suuntaan, paikoin viistoon tämän poikki, ja niissä nähdään samansuuntaista paineliuskeisuutta kuin am fiboliitissa. Apliittisuonien ja amfiboliitin rajat ovat yleensä jyrkät, lukuunottamatta kapeata kontaktivyöhykettä, jossa on epidoottia, sarvivälkettä ja pieniä maasälpärakeita. Lausjärven itäpuolella Etelä-Kuhmoniemellä ovat amfiboliitteja lävistävät vaaleat graniitti- ja apliittisuonet kokoumukseltaan samanlaatuisia kuin ne, jotka esiytyvät itsenäisinä alueina lähiseudulla. Kylänniemellä Jonkerijärven luoteispuolella on pienirakeista harmaanmustaa gabbroa, jota lävistävät hienot N-+S suuntaiset punaiset graniittisuonet. Niemellä olevan talon länsipuolella esiytyy pienirakeista vaaleata graniittia, jossa on murtokappaleina samaa gabbrovuorilajia. Samalla lailla ovat Pohjois-Kuhmoniemen (Lentiiran) amfiboliitit monessa kohden nuorempien graniitti- ja pegmatiittisuonien lävistämiä. Väärävaarassa Väärälammen kaakkoispuolella Pohjois-Pielisjärvellä esiytyy gneissigraniitissa juonena vihreänmustaa amfiboliittia. Kontaktilla, joka on jotenkin jyrkkä, lävistävät amfiboliittia vaaleat apliittisuonet, joissa nähtiin suuria eri asennoissa olevia pilarinmuotoisia sarvivälkekiteitä. Yllä esitetystä käy selville, että amfiboliittien asema ikään nähden on vanhempien liuskeisten graniittien (graniittigneissien) ja nuorempien graniittien välillä. Kloriittiliu s keita. Muutamissa paikoissa, etenkin vuori-. perän rikkihankautuneissa osissa ja ympäröivien vuorilajien rajoilla, muuttuvat gabbromaiset amfiboliitit kloriittiliuskemaisiksi muunnoksiksi. 3 1

31 32 Möttösenvaaran talon eteläpuolella Pohjois-Ristijärvellä on pieninä kallioina suomuista kloriittiliusketta, jossa selvästi eroittaa kvartsi- ja plagioklaasirakeita. Kontaktilla ympäröivää gneissigraniittia vastaan lävistävät kloriittijuovat ja kvartsierittymät vuorilajia. Hiienlinnat" nimisessä kalliossa, n. 1 km Petäjänjärven kaakkoispuolella Koillis-Sotkamossa esiytyy kloritisoitunutta liuskeista amfiboliittia, joka muuttuu paikkapaikoin vaaleanharmaaksi tai vaaleanvihreäksi hyvin poimuiseksi kloriittiliuskeeksi. Sellaista muuttumista nähtiin Paljakkavaarassakin, 3 km Laajalahden luoteispuolella. Lisäaineksena on kloriittiliuskeessa pieniä pyriittikiteitä. Kyrön talon kaakkoispuolella Pielisjärven Viekin kylässä oleva Montolanvaara on suurimmaksi osaksi harmaata kiillerikasta gneissigraniittia, jossa on vaaleita apliittisuonia. Vaaran kaakkoisrinteellä on lujasti poimuttunut kloriittiliuskekerros, jota kvartsisuonet lävistävät. Graniitin rajalla muuttuu kloriittiliuske vihreänmustaksi amifiboliitiksi, jota vaaleat sarvivälkeneulasia sisältävät apliittisuonet lävistävät. Dioriittijuonia. Eräissä graniittigneissejä lävistävissä metamorfosoituneissa juonivuorilajeissa on vaaleitten mineraalien (plagioklaasin ja kvartsin) määrä niin suuri, että vuorilajia voi nimittää dioriitiksi. Kiillemääräkin on suurempi kuin tavallisissa amifiboliiteissa. Näissä dioriittimaisissa muunnoksissa sarvivälke muodostaa lyhyitä ja leveitä, kiiltäviä, vihreänmustia säliöjä. Pääaineksia ovat plagioklaasi, kvartsi, sarvivälke, biotiitti, epidootti ja malmirakeet. Kvartsi ja plagioklaasi muodostavat pienirakeisia vaaleita täpliä ; biotiitti esiytyy sekundäärisesti sarvivälkekiteitten reunoilla, epidootti tummien mineraalien välisessä hienorakeisessa massassa. Sellaisia dioriitteja tavataan esim. Kolmiloukonlammen koillispuolella Murtovaaran pohjoispuolella ja Kiviperän lahden luoteispäässä Kuhmoniemellä. Iknonvaara niminen korkea vuori, Iknonlammen itäpuolella Koillis-Pielisjärvellä, on gneissigraniittia, jossa on W-E-suuntaisia amfiboliittisia,välikerroksia". Tätä,sarvivälkegneissiä" lävistää eräällä kohdalla lähellä vuoren huippua omituisenlaatuinen dioriitti. Vuorilaji on lujasti metamorfosoitunutta ja kokoumus on : plagioklaasia, kvartsia, biotiittia, sarvivälkettä, pyrokseenia, epidoottia, kloriittia ja malmirakeita. Mikroskoopilla katsottaessa (kuva 10) nähdään vaaleanvihreän pyrokseenin muodostavan säännöttömästi pyöristyneitä kiteitä, ja on se tavallisesti muuttunut sarvivälkkeeksi ja kloriitiksi. Näitten pyrokseeniryhmien keskellä on usein soikeita kvartsirakeita ja mineraali on lähinnä näitä vähemmin muuttunut selvine halkeilurakoineen. Plagioklaasirakeitten rajoilla sitä ympäröivät tummemmanvihreät epi-

32 3 3 doottirikkaat renkaat, joissa epidootti on myrmekiittisesti kasvanut yhteen erään heikommin valoa taittavan mineraalin kanssa. Kuva 10. Dioriittia Iknonvaaralta, NE-Pielisjärvi. Nikolit + ; 50 x luonn. kokoa. Keskellä kuvaa näkyy soikea kvartsirae, tämän ympärillä pyrokseenia (kuvassa tumma), jota ympäröi vaaleanvihreä sarvivälke, ja rajalla plagioklaasia vastaan lujasti valoa taittavasta epidootista ja eräästä heikommin valoa taittavasta mineraalista muodostunut rengas. Kuva. 11. Zoisiittikiveä ; Leppäsen eteläpuolella, Lentiira. Tav. valossa ; 6 X luonn. kokoa. Z o i s i i t t i k i v e ä. Noin 1 km Leppälän talon eteläpuolella, Korkanan lounaispuolella Itä-Kuhmoniemellä, on näkyvissä vaaleanharmaata, melkein tiivistä vuorilajia, joka on rikkinäistä ja sisältää -

33 34 pieniä vihreitä täpliä. Rapautunut kallionpinta on täynnä pieniä ruosteisia onkaloita. Mikroskoopilla katsottuna näkyy vuorilaji olevan rakenteeltaan massamaista. Se sisältää ristiin rastiin asettuneita värittömiä zoisiittisälöjä (kuva 11). Sitäpaitsi on siinä muskoviittia (mahdollisesti myös kloriittia) ja yksinäisiä titaniittirakeita. Vuorilaji on n. k. zoisiittiamfiboliittia, jossa plagioklaasin sijasta on zoisiittia. Se muodostaa todennäköisesti linssimäisen juonen ympäröivään gneissigraniittiin. Samallaista hyvin hienorakeista vuorilajia esiytyy Tervavaaran eteläosassa Juttuanjärven kaakkoispuolella. Se muodostaa 4-5 m leveän ja 10 m pitkän linssin gneissigraniittiin. Kuva 12. Diabaasiporfyriittiä kosketuksessa harmaan graniitin kanssa ; Kilpelänvaaran luoteisosassa Ristijärvellä. Nikolit + ; 16 X luonn. kokoa. Diabaa s ipor fyriittiä. Noin 1.5 km Kilpelänvaaran talon länsipuolella Kaakkois-Ristijärvellä on suon reunalla olevassa kalliossa näkyvissä tiivistä muuttunutta diabaasia, jossa on murtokappaleina harmaata pienirakeista graniittia. Mikroskoopilla tarkastettaessa nähdään vuorilajin sisältävän porfyyrisesti muodostuneita plagioklaasikiteitä sekä sekundääristä biotiittia ja sarvivälketta, joissa on sisään kasvaneita kvartsirakeita ja jotka ovat hyvin hienorakeisessa sarvivälkkeestä, plagioklaasista, kvartsista, kiilteestä ja malmirakeista muodostuneessa pohjamassassa (kuva 12). Kontaktilla vanhempaa graniittia vastaan on n. 1 mm paksu kiillerikas kontaktisauma. Märkävaaran länsirinteessä Venäjän rajalla, esiytyy juonena harmaanmustaa selvään liuskeista porfyyrista amfiboliittia, jossa on har-

34 3 5 voja lähes 1 sm :n pituisia plagioklaasi-hajarakeita. Pääaines on tummanvihreätä sarvivälkettä, plagioklaasia, kvartsia ja biotiittia. Plagioklaasi-hajarakeet ovat muodostuneet pitkiksi levynmuotoisiksi sälöiksi, joissa nähdään vyöhykerakennetta. Niitten keskellä on tumma samea sydän, jota ympäröi vaaleampi reunavyöhyke. Kvartsi on kasvanut yhteen poikiliittisesti plagioklaasirakeitten ja sarvivälkesälöjen kanssa. Viimemainittu mineraalikin on pieninä neulasina kasvanut yhteen plagioklaasin kanssa. Kauempana etelässä juonen kulkusuuntaan häviävät hajarakeet vähitellen ja vuorilaji muuttuu karkearakeiseksi puristuneeksi gabbroksi. VANHEMPIA LIUSKEITA. Vanhempia liuskevuorilajeja tavataan alueella verrattain vähän ja etupäässä vain alueen länsi- ja eteläosissa. Ne ovat graniittien lävistämiä liuskeita : suonigneissiä, gneissimäisiä kiille- ja sarvivälkeliuskeita. Suonigneissiä. Suonigneissit ovat vanhempia kiille tai sarvivälkeliuskeita, jotka ovat niin täydellisesti sekoittuneet lävistävien vanhempien ja nuorempien graniittien suonien kanssa, että alkuperäinen liuskeluonne on miltei kokonaan hävinnyt. Näissä vuorilajeissa vuorottelevat poimuiset tai väänteiset, tummat, kiillerikkaat juovat, liuskemaiset osat ja sellaiset, jotka ovat luonteeltaan emäksisempiä (amfiboolirikkaita), vaaleanharmaitten, harmaanvalkoisten tai vaaleanpunaisten apliitti- tai pegmatiittigraniitti-suonien kanssa. Pääaineksina ovat vaaleanharmaa kvartsi, plagioklaasi, mikrokliini, biotiitti ja muskoviitti. Kiille on enimmäkseen keräytynyt juoviksi ; vähemmin granitisoituneissa liuskemaisissa osissa se on jotenkin tasaisesti jakautunut vuorilajimassaan. Valtimon ja Nurmeksen pitäjissä esiytyy suonigneissejä säännöttöminä hajallisina alueina, joitten kulkusuunnat vaihtelevat melkoisen paljon ja joita gneissigraniitit ympäröivät. Suonigneissejä on täällä : Haapajärven länsi- ja luoteispuolisessa seudussa vyöhykkeessä, joka ulottuu täältä luoteiseen suuntaan Koppelojärvelle ; Valtimojärven kaakkois- ja pohjoispuolella ; Halmejärven, Koiravaaran ja Saramovaaran kylissä ; Lautiaisjärven ja Kuohatin kylän välisessä seudussa. Haapajärven luoteispuolella on vuorilaji hyvin poimuista, paikoin kiilleliuskemaista, ja sisältää siellä täällä useita metriä leveinä kerroksina sarvivälkegneissiä tai liuskeista amfiboliitti, joita suonigneississä esiytyvät graniittisuonet lävistävät. Paikoilla, missä graniittiaines on vallalla, muistuttaa vuorilaji poimuista harmaata gneissigraniittia.

35 36 Valtimojärven pohjoispuolella on suonigneissi monessa kohden liuskeisen amfiboliitin lävistämää. Tätä lävistää vuorostaan sama graniitti, joka muodostaa intrusiivisia suonia gneissiin. Leveämmät juonet ovat usein harmaanvalkoista muskoviitinpitoista pegmatiittia ja ovat ne paikoin monen metrin levyisiä. Valtimon Koiravaaran ja Nurmeksen Saramovaaran välisillä suonigneissialueilla vaihtelevat eri määrin granitisoituneet ja hienorakeiset kiilleliuskemaiset gneissit keskenään. Yleensä nähdään vuorilajeissa jo lyhyillä matkoilla suuria vaihteluja (vertaa valokuvia 13A ja B, jotka ovat otetut kivinäytteistä samalta paikalta). Graniittigneissimäisiä osiakin on siellä täällä. Saramovaaran kylässä vuorilaji on hienorakeista, hyvin poimuista, ja sitä lävistävät lukuisat kapeammat ja leveämmät vaaleat graniitti- Kuva 13. Kiilleliuskemaista gneissiä (A) ja suonigneissiä (B) Petäjävaaralta Petäisen kylässä Nurmeksessa. apliitti- ja pegmatiittisuonet. Suonet kulkevat joko gneissin kulkusuuntaan tai viistoon tämän poikki leviten paikkapaikoin pahkumaisiksi. Paikoin keskeytyvät ne äkkiä ja silloin nähdään niissä siirroksia. Juovaista ja gneissigraniittimaista on gneissi tavallisesti ympäröivien graniittien rajoilla. Poro-järven kaakkoispuolella on lävistävä graniitti J. N. Soikeron mukaan vanhaa harmaata graniittia. Kuohattijoella ja Lautiaisjärven itäpuolella (Imanteen torpalla ja Karkuvaarassa) esiytyvissä gneisseissä nähtiin monilukuisten pegmatiittisuonien ohessa pienirakeisen punaisen graniitin juonia. Valamojärven luoteispuolella Pohjois-Pielisjärvellä olevassa suonigneissialueessa on vuorilaji tavallisesti hyvin vääntynyttä ja epätyypillistä sen johdosta, että juovaista gneissigraniittia vaihtelee suurina

36 37 joukkoina puhtaan kiillegneissin kanssa. Viharivaarassa ovat gneissin suonet ruhjoutunutta harmaata gneissigraniittia ja gneissijuovat kiillerikasta ainesta, jossa on suuria biotiitti- ja muskoviittisuomuja. Valamojärven itäpuolella tavataan paikoin kerroksellista sarvivälkegneissiä, jossa o n punaisen graniitin juonia. Laklavaarassa on gneissi hyvin poimuista ja vaaran juurella joen rannalla tavataan eräällä kohdalla samallaista sarvivälkegneissiä, jossa on rautahohde- ja rikkikiisurakeita. Biotiitin asemasta on näissä sarvivälkerikkaissa kerroksissa tummanvihreätä sarvivälkettä. Aivan yhtä epätyypillisiä ja laadultaan vaihtelevia kuin Pohjois- Pielisjärvellä ovat kalevalaisen vyöhykkeen itäpuolella Pohjois-Sotkamossa esiytyvät suonigneissit. Täällä tavataan seosvuorilajeja (migmatiittigneissejä), joissa milloin poimuiset ja vääntyneet, milloin jotenkin suoraliuskeiset tummat,gneissinauhat" vuorottelevat pitkien vaaleitten apliitti- tai pegmatiittisuonien kanssa. Gneissijuovat sisältävät joskus (esim. Polvivaarassa) porfyyrisiä maasälpäsilmäkkeitä. Vääntynyttä kiilleliuskemaista gneis siä tavataan Pimeälehdossa Paltamon pitäjän itäkolkassa. Vuorilajia lävistävät täällä harmaa keskirakeinen graniitti, vaaleanharmaa graniittiapliitti ja karkearakeinen pegmatiitti (viimemainittu leveinä juovina). Kiilleliuskemaista gneissiä. Lylymäen ja. Nurmimäen länsipuolella olevassa alueessa Etelä-Sotkamossa on vuorilaji lähinnä kvartsiittivyöhykettä poimuista, hienorakeista, kvartsirikasta kiilleliusketta, joka muuttuu länttä kohti gneissimäiseksi ja sisältää vaaleanharmaita, tai punertavia pegmatiittigraniittisuonia. Hiienjärven (luoteessa) ja Tuohikosken (kaakossa) välisessä vyöhykkeessä on vuorilaji graniittigneissimäistä. Tuohikoskella ja täältä kaakkoon päin on vuorilaji sarvivälkkeenpitoista ; sarvivälke ja biotiitti muodostavat hienoja liuskeisuuden suuntaisia täpliä, jotka ovat hienorakeisessa kvartsista ja maasälvästä muodostuneessa liuskemassassa. Sarvivälkeliuskemaista gneissiä, jossa biotiitin asemasta on jonkunverran sarvivälkettä, tavataan siellä täällä, varsinaisten gneissien alueilla. Mitään suuria yhtenäisiä alueita ei sarvivälkeliuske kuitenkaan yleensä muodosta, vaan esiytyy se hajanaisina kapeina kerroksina kiillegneississä. Sellaisia on esim. Valamojärven itäpuolella ja Rajasuonkalliossa Itäkarjalan rajalla Pohjois-Pielisjärvellä. Pitkänä kapeana.vyöhykkeenä esiytyy sarvivälkkeenpitoista gneissiä Lylymäen ja Etelä-Sotkamon kvartsiittiselänteiden itäpuolella. Pegmatiittimaiset granittisuonet lävistävät vuorilajia.

37 38 NUOREMPIA PREKALEVALAISIA GRANIITTEJA. Graniittigneissialueella esiytyy monessa kohden n. k. nuorempaa graniittia, joka muodostaa paikoin suuria NW-SE tai N-S-suuntaisia vyöhykkeitä, paikoin pienempiä pahkuja tai juonia vanhempaan vuoriperään. Tämä graniitti sisältää yleensä enemmän mikrokliiniä kuin vanhemmat graniitit ja on rakenteeltaan milloin tasarakeista, milloin porfyyrimaista. Samaan eruptiiviin kuuluvia pegmatiittejä esiytyy tavallisesti juonina. Edellä on tällaisista jo kerrottu niitten pegmatiittien ja graniiittiapliittien yhteydessä, jotka juonina verkkomaisesti lävistävät gneissigraniitteja ja vanhempia liuskeita. Sarvivälkerikkaitakin melkein puhtaasti syeniittisiä tai dioriittisia graniittimuunnoksia tavataan. Tasarakeisia graniitteja. Tasarakeinen graniitti on tavallisesti mikroliinirikasta ja rakenteeltaan pieni- tai keskirakeista. Vuorilaji on paikoin massamaista, paikoin selvään puristunutta ja liuskeista. Kokoumus on : mikrokliinia, plagioklaasia, biotiittia sekä hiukan muskoviittia, kloriittia ja epidoottia. Mikrokliini-, kvartsi- ja plagioiklaasimäärien keskinäinen suhde vaihtelee. Kvartsi on usein pyöreinä rakeina kasvanut mikrokliinin ja plagioklaasin (An 10An 15 ) sisään. Myrmekiittimäisiä muodostumia nähdään usein mikrokliini- ja plagioklaasirakeitten rajoilla. Lisäaineksina on siellä täällä magnetiitti a, ja granaattia pieninä pyöreinä rakeina. Luonteenomaista nuoremmille graniiteille on hienorakeinen granuloitunut massa (,,muurilaastirakenne") suurempien maasälpärakeitten välillä ja pieni kiillemäärä. Vuorilajin nähdään hyvin usein muuttuvan puhtaaksi apliitiksi. Punaisenruskeata hematiittia ja keltaista rautaruostetta on usein saostunut mineraalirakeitten välisiin rakoihin ja siitä syystä on vuorilaji punertavan- tai kellertävänväristä. Tämänlaatuisia nuorempia graniitteja on laajoina alueina Kuhmoniemen luoteis- ja kaakkoisosassa, Itä- ja Kaakkois-Sotkamossa, Ristijärven ja Hyrynsalmen itäosissa ja Etelä-Suomussalmella. Itä-Sotkamon graniitit ulottuvat Tipasjärven koillispuolelta luoteiseen suuntaan Kusianjärvelle saakka pitäjän koillisosassa. Ne ovat hieno- tai keskirakeisia, punertavia tai punaisenharmaita, usein kiilleköyhiä, apliitti- tai pegmatiittimaisia. Kiillerikkaita ja kiilleköyhiä osia vaihtelee keskenään, ja siellä täällä nähdään gneissimäisiä juovia ja murtokappaleita. Graniitti näkyy olevan nuorempaa kuin seudun

38 3 9 harmaa oligoklaasi biotiittigraniitti, sillä rajoilla se muodostaa suonia ja juonia tähän. Katajavaarassa ja Romuvaarassa Havukkajoen itäpuolella on graniitissa harvoina hajarakeina kalimaasälpää. Sumsajärvellä graniitti muodostaa migmatiittejä samassa seudussa esiytyvien emäksisten juonivuorilajien kanssa. Melkein samannäköisiä on graniitti pienessä N-S suuntaisessa alueessa, johon Raatevaara, Pirttivaara ja Huuhkajanmäki kuuluvat. Vuorilaji on täällä enimmäkseen selvästi puristunutta ja metamorfosoitunutta ja mineraaliainekset ovat ruhjoutuneita. Plagioklaasi on sameaa, kiille kasautunut täpliksi ja juoviksi. Samallaista graniittia on pieninä alueina Kuolaniemellä Sapsojärvellä, kirkonkylän pohjoispuolella ja Kalliojärvellä Etelä-Sotkamossa. Kuolaniemellä on vuorilaji kellertävänharmaata tai punertavanharmaata, keski- tai karkearakeista ja massamaista. Ristijärven itäosassa olevalla alueella on graniitti vaaleanpunaista tai punaisenharmaata, hieno- tai pienirakeista ja massamaista. Kiille on usein muskoviittia. Punaista kalimaasälpää nähdään siellä täällä hajarakeina graniitissa. Luoteessa olevan porfyyrigraniittialueen rajalla muodostaa mikroliinigraniitti vaaleita kiilleköyhiä suonia kiillerikkaaseen liuskeiseen porfyyrigraniittiin. Kivijärven eteläpuolisessa seudussa on nuorempi graniitti punaisenharmaata ja sisältää harmaan graniittigneissin murtokappaleita. Ruskeanharmaata keskirakeista graniittia esiytyy Tuomaanvaarassa Tuomaanjärven itäpuolella. Vuorilajin muodostaa plagioklaasi, mikrokliini, kvartsi, biotiitti ja muskoviitti. Hematiittia ja rautaruostetta on paikoin runsaasti mineraalirakeitten raois sa tai niitten välisissä liitoksissa. Mikroskoopilla vuorilajia tarkastettaessa nähdään suurempien plagioklaasirakeitten reunoilla usein myrmekiittisesti yhteenkasvanutta kvartsia ja plagioklaasia. Kvartsiittivyöhykkeen itärajaa pitkin Ristijärven pitäjän keskiosan halki koilliseen suuntaan kulkeva graniittivyöhyke kuuluu todennäköisesti nuorempien graniitteihin. Vuorilaji on harmaata, kellertävänharmaata tai vaaleanharmaata, massamaista tai heikosti juovaista, plagioklaasirikasta ja jotenkin lujasti metamorfosoitunutta. Ainekset ovat ruhjoutuneita, ja hienorakeinen kvartsi ja kiille täyttää vuorilajissa olevat raot ja ruhjevyöhykkeet. Rakenne on keski tai karkearakeinen. Maasälpää (punaista mikrokliinia ja vaaleanharmaata tai vihertävänharmaata plagioklaasia) ja kvartsia on melkein yhtä paljon. Biotiittia on runsaasti, osaksi tasaisesti jakautuneena vuorilajima ssaan, osaksi kvartsin kanssa kasautuneena maasälpärakeitten välisiin tummiin kohtiin. Mikrokliini muodostaa usein särkyneitä hajarakeita, jotka

39 4 0 ovat paikoin, esim. Pienen Pyhännän koillispuolella, puristuneet vuorilajissa selvästi esiytyvän liuskeisuuden suuntaan. Tämä graniitti ei yleensä esiinny laajoina yhtenäisinä alueina, vaan vuorottelee seudun harmaan juovaisen gneissigraniitin kanssa, jonka juovaisuus todennäköisesti juuri johtuu kyseenalaisen nuoremman eruptiivin vaikutuksesta. Lähempänä Hyrynsalmea on graniitti vaaleanharmaata tai punertavaa ja usein pegmatiittimaista. Se on paikoin selvään puristunutta (kiillesuomut ovat järjestyneet keskenään yhdensuuntaisiksi ja kvartsi muuttunut hienorakeiseksi) ja se sisältää sulaneita gneissigraniitin murtokappaleita, esim. Isossavaarassa, Vuorilammella ja Kivivaarassa. Kukkurivaarassa Vääräjärven eteläpuolella vuorilaji on jotenkin karkearakeista, massamaista ja sisältää runsaasti sekä punaista että vaa-- leanharmaata mikrokliinia. Kaakkois-Kuhmoniemellä ulottuu nuorempia graniitteja pitkänä alueena Jonkerijärveltä luoteiseen suuntaan Saunajärven ohi Lammasjärven eteläpuolelle, missä alue jakautuu pienemmiksi massiiveiksi, joita migmatiittigraniitit eroittavat toisistaan. Toisia alueita on Kätkäjärvellä, Lehmivaaralla ja Kiekin kylän kaakkoispuolisessa seudussa Itäkarjalan rajalla. Jonkerijärven ja Lammasjärven välisessä seudussa ovat graniitit vaaleanpunaisia, vaaleanharmaita tai punertavanharmaita, kiilleköyhiä, heikosti liuskeisia tai juovaisia, ja usein tummemmanväristen vanhempien yuorilajien murtokappaleitten sekaisia. Jonkerijärvellä, esim. Ahvenlahdella järven pohjoispuolella, on graniitti punaista, keskirakeista ja hiukan liuskeista. Repolouhessa Repojärven kaakkoispuolella, Lammasjärveltä SE, esiytyy hienorakeista kellertävänpunaista graniittiapliittia, jossa on siellä täällä murtokappaleina kiille- ja plagioklaasirikasta keskirakeista harmaata graniittia ja graniittigneissiä. Rauhianlahden eteläpuolisessa alueessa Lammasjärven lounaispuolella on graniitti vaaleanharmaata, apliittimaista ja sisältää hajanaisia kiillesuomuja. Hamppuvaarassa Purnulammen pohjoispuolella esiytyy hienorakeista rinnakkaisrakenteista harmaata graniittia, jossa on hiukan enemmän kiillettä. Sen kokoomus on : sameaa, pieniä muskoviittisuomuja sisältävää plagioklaasia, mikrokliiniä ja kvartsin (kumpaakin yhtä paljon) sekä biotiittia. Myrmekiittimäisiä muodostuksia nähdään usein (kuva 14). Ympäröivän gneissigraniitin rajoilla tunkeutuu nuorempi graniitti siihen usein leveinä juonina. Sellaisia hienorakeisen punaisen graniittiapliitin juonia on runsain määrin Hotakan ja Ristijärven graniittialueen ympäristöllä (esim ). Leppivaarassa ja Salmivaarassa

40 Lehmivaaran massiivissa, johon kuuluvat Salmivaara ja Joutsenvaara Salmilammen pohjoispuolella, on vuorilaji hiukan juovaista ja väriltään punais enharmaata. Kiekin kaakkoispuolisessa alueessa, johon kuuluu Losovaaran, Ulvin ja Rasivaaran välinen seutu, on graniitti vaaleanpunaista tai punaisenharmaata, pienirakeista ja enimmäkseen massamaista (kokoumus : mikrokliinia, plagioklaasia, kvartsia, b iotiittia ja muskoviittia). Kalliot ovat tavallisesti lohkeilleet suorakulmaisiksi lohkareiksi ja vaakasuorat rakoilupinnat ovat sm toisistaan. Hoikkalammen länsirannalla vuorilaji on punaisenharmaata, kiilleköyhää ja hiukan puristunutta. Se sisältää paikoin pienirakeisen harmaan graniitin murtokappalei ta. Samannäköistä on graniitti eräissä pienissä alueissa Louhivaaralla Kuva 14. Hamppuvaaran mikrokliinigraniittia. Kuhmoniemellä. Nikolit + ; 35 X luonn. kokoa. ja Luulajanjärven pohjoispuolella. Se on rak enneltaan pieni- tai keskirakeista, väriltään punaisenharmaata. Louhivaaran graniitti sisältää harmaan graniittigneissin murtokappaleita. Se on paikoin lujasti puristunutta ja ruhjoutunutta, jolloin (hyvin hienorakeinen kvartsi- ja muskoviittirikas vuorilajimassa liittää toisiinsa säännöttömiä vähemmin muuttuneita graniittikappaleita. Samallaisia graniitteja on pieninä alueina Pohjois-Kuhmoniemellä Lentiiran ja Änättijärven pohjois- ja koillispuolella. Vuorilaji on kiilleköyhää, pieni- tai keskirakeista, paikoin massamaista, paikoin puristunutta, jolloin kvartsi usein muodostaa lyhyitä juovia ; Puhakanvaarassa Hoikan eteläpuolella Lentiirassa esiytyy keskirakeista k ellertävänpunaista pegmatiittigraniittia, jossa on runsaasti pieniä magnetiittirakeita. Salonsaarella lävistää seudun gneissigraniittia karkea- 6

41 42 rakeinen punainen pegmatiitigraniitti ; Ohtosenvaarassa on graniitti vaaleanharmaata, hienorakeista ; Juttuanvaaran kaakkoispuolella vaaleanruskeaa, massamaista. Änätinpään Änättijärven pohjoisimman lahden länsipuolella lävistää gneissigraniittia punainen pegmatiitti, joka esiytyy paikoin suurina yhtenäisinä massoina. Saarijärvellä Iivantiiran kylän pohjoisosassa tavataan punaisenharmaata jotenkin muuttunutta mikrokliinigraniittia. Sen kokoumus on : plagioklaasia, mikrokliinia, kvartsia, muskoviittia, biotiittia, epidoottia, kloriittia ja malmirakeita. Plagioklaasi on reunoiltaan täyttynyt muuttumistuloksilla (muskoviitilla, epidootilla). Valtimon ja Nurmeksen pitäjän nuoremmat graniitit ovat pääasiallisesti harmaanvalkoisia, paikoin vaaleanpunaisia pegmatiittigraniit_ teja, jotka vuorottelevat kvartsirikkaitten kiilleköyhien graniittiapliittien kanssa. Vuorilaji sisältää eri määrin sulaneita kiillegneissin, graniittigneissin ja liuskeisen amfiboliitin murtokappaleita. Pegmatiitti on muskoviitinpitoista ja paikoin (pahkunmuotoisissa osissa) kirjograniittista. Sellaisia pegmatiittigraniitteja esiytyy Valtimojärven, Haapajärven ja Koppelojärven välisessä seudussa Valtimossa sekä Haisun koillispuolella, Horniovaarassa, Tuomaanvaarassa ja Kuohatinjoella Nurmeksessa. Ympäröivien gneissigraniittien rajoilla ne lävistävät niitä juonina tai muodostavat niitten kanssa migmatiitteja, joissa milloin graniittinen, milloin gneissinen aines on vallitsevana. Maasälpä on näissä pegmatiiteissa osaksi jotenkin läpikuultavaa mikrokliinia, osaksi sameaa natronirikasta..hienosti kaksoisviirukkeista plagioklaasia (An10 ). Kvartsi muodostaa hienorakeisia granuloituneita" kohtia maasälpärakeitten väliin ; kiillettä on vain vähässä määrin. Ruhjevyöhykkeet lävistävät vuorilajia. Sellaista jotenkin lujasti puristunutta plagioklaasirikasta graniittia näki J. N. Soikero Nurmeksen Mujejärven kylässä, jossa se lävistää juonena gneissigraniittia. Miihkelinvaarassa Kuohatin kylässä esiytyvä vaalea apliitti on kokoumukseltaan kvartsia, natronirikasta plagioklaasia (sekä myrmekiittiä), mikrokliinia, hiukan muskoviittia ja biotiittia. Valtimon pitäjän luoteisosassa tavataan paikoin vaaleanpunaisia tai vaaleanharmaita, kvartsirikkaita, kiilleköyhiä graniitteja, jotka mahdollisesti kuuluvat nuorempiin graniitteihin. Sellaisia on esim. Kalliokoskella ja Soijinsuon lounaispuolella. Punaisissa muunnoksissa on mikrokliini valalla, harmaissa plagioklaasi (An 15-An20 ). Pielisjärvellä esiytyvät nuoremmat graniitit pääasiallisesti juonina gneissigraniitissa. Pieniä graniittialueita on täällä vain harvassa paikassa. Sellaisia on esim. Ison Savijärven lounaispuolella, jossa vuorilaji on gneissijuovien sekaista, ja Suuressa Issaanvaarassa, n. 2 km

42 4 3 Ilvesvaaran pohjoispuolella. Graniitti on tavallisesti hieno- tai keskirakeista, vaaleanharmaata tai vaaleanpunaista ja kiilleköyhää. Se muuttuu usein apliitti- tai pegmatiittimaiseksi. Hyvin puristunutta hieno- tai pienirakeista mikrokliinigraniittia on Pienessä Laklavaarassa, Rynkävaarassa, Louhivaarassa ja Matovaarassa Itä-Karjalan rajalla. Pienirakeisesta punertavasta mikrokliinigraniitista, joka esiytyy Vemmelvaaralla (Vemmellammen kaakkoispuolella Kaatiojoen ja Viekinjoen välillä Pohjois-Pielisjärvellä) tehtiin R o s i v a 1 i n menettelytavan mukaan mikroskooppinen määräys. Tulos oli seuraava : Paino. mikrokliinia 35.3 % plagioklaasia (An10) 27.5,, kvartsia 24.4 biotiittia 9.2 muskoviittia 2.6 granaattia 0.5 apatiittia 0.3 kloriittia, epidoottia 0.2 Yhteensä % Prosenttiluvut ovat lasketut painoprosenteissa. Indikaattoriviiva oli n. 3 sm :n pituinen. Vuorilaji on vähemmin metamorfosoitunutta kuin seudun nuoremmat graniitit yleensä. Mineraalirakeet ovat jotenkin pyöreitä ja selvästi rajoittuneita muo dostaen hienorakeisen massan, jossa on yksinäisiä suurempia idiomorfisia maasälpärakeita. Myrmekiittiryhmiä nähdään siellä täällä. Noin 4 km Ison Savijärven itäpuolella Pielisjärvellä on korkea Huhmarvaara niminen vuori, joka on harmaanruskeata keskirakeista massamaista graniittia. Tämän kokoumus on : plagioklaasia (An15), ruskeata mikrokliinia, tummanharmaata kvartsia, biotiittia sekä hiukan sarvivälkettä, epidoottia ja muskoviittia. Vuorilajissa nähdään ruhjoutumisen merkkiä : plagioklaasiviirut ovat taipuneita ja murtuneita ja mineraalirakeet ovat reunoiltaan repaleisia. Se muistuttaa hyvin paljon eräitä Länsi-Suomen ruskeita n. k. postbotnialaisia graniitteja. Paikoin muuttuu graniitti tummanpunaiseksi, apliittimaiseksi, ja sisältää silloin idiomorfisia, usein granofyyrisesti yhteenkasvaneita kvartsi- ja maasälpärakeita. Siellä täällä nähdään myrmekiittimäisiä kohtia. Lisäaineksena on paikoin pieniä granaatteja. Karkearakeisia graniittimuunnoksia nähtiin Kämmenenvaarassa, noin 3 km Saarvanvaaran ENE-puolella Pielisjärvellä ja Kettu-

43 4 4 vaarassa Suomussalmen Ylävuokin kylässä. Vuorilaji on vaaleanharmaata massamaista mikrokliinigraniittia, jossa on tummia biotiitti ryhmiä. Paikoilla missä nuoremmat graniitit rajoittuvat kalevalaisiin liuskevyöhykkeihin, ovat ne vanhempien graniittien lailla lujasti puristuneita. Sellaista punaisenharmaata mikrokliinigraniittia, jossa kvartsi ja maasälpä muodostavat litistyneitä hienorakeisia linssejä, havaitsi Soikero Jumalisjärven itäpuolella Suomussalmella. Paikkapaikoin ovat ne breksiamaisesti särkyneitä (esim. Koistisenvaarassa). Porfyyrisiä muunnoksia ; graniittiporfyyriä. Tasarakeisista graniiteista eroavat porfyyriset siinä, että maasälpä muodostaa viimemainituissa jotenkin suuria hajarakeita. Nämä ovat tavallisesti mikrokliiniä Karlsbadin kaksoiskiteinä, harvemmin plagioklaasia. Emämassa on hieno- tai keskirakeista, joskus melkein tiivistä. Samalla lailla kuin tavalliset graniitit ovat porfyyrisetkin paikoin massamaisia, paikoin puristuneita ja liuskeisia. Porfyyrisiä graniittimuunnoksia esiytyy siellä täällä tasarakeisten yhteydessä ja ne muuttuvat ilman jyrkkiä rajoja näiksi. Sellaista vuorilajia tavataan esim. Sotkamon pitäjän itäosassa Katajavaaran ja Romuvaaran seudulla, Havukkajoen itäpuolella ja täältä luoteeseen. Vuorilajissa on (hajallaan porfyyrisiä mikrokliinirakeita. Pääaineksina ovat : punainen mikrokliini, harmaa tai punaisenharmaa kvartsi, harmaa plagioklaasi, biotiitti ja muskoviitti sekä lisäaineksena granaatti. Muurilaastirakenne" on tavallista. Kiillerikkaita ja kiilleköyhiä osia, vaihtelee keskenään. Keski- tai karkearakeista massamaista biotiittigraniiittia, jossa on hajarakeina vaaleanharmaata tai punaista mikrokliiniä, esiytyy Salmenjärven itäpuolella Hyrynsalmen kirkonkylässä. Punaista porfyyrimaista graniittia, jonka pienirakeisesta perusmassasta erittyneet mikrokliini-hajarakeet ovat 1-2 sm :n pituisia, on Pitämänvaarassa Saarijärven länsipuolella Pohjois-Kuhmoniemellä. Matikkaniemellä Änättijärven pohjoispuolella on pienellä alalla samallaista vaaleanpunaista massamaista porfyyrigraniittia. Vuorilajin perusmassa sisältää mikrokliinia, kvartsia, kiillettä ja hiukan plagioklaasia ja sarvivälkettä. Samanlaatuista punaista porfyyrigraniittia on kahdessa kalliossa Jysmänniemen länsirannalla Lentuanjärven pohjoispuolella. G r a n i i t t i p o r f y y r i ä. Suomussalmen pitäjässä on kahdessa paikassa graniittiporfyyrisiä pintavuorilajeja, joitten perusmassa on tiivisrakenteista. Toinen on Pienen ja (Suuren Kuokolammen pohjoispuolella, toinen Varpujärven lounaispuolella.

44 Pienen Koukolammen itärannalla esiytyy kvartsi-maasälpäporfyyriä, jonka hajarakeet ovat sinertävän h armaata kvartsia ja idiomorfista vaaleanpunaista maasälpää. Emämassa on tiivistä, terveellä pinnalla väriltään harmaanpunaista. Mikroskoopilla tutkittaessa näkyvät maasälpärakeet olevan pertiittistä mikrokliinia ja albiittia (An 3 ), jossa on runsaasti muskoviitti- ja zoisiittihiukkaisia. Sitäpaitsi nähdään puristuneita linssinmuotoisia kvartsiraeryhmiä, joissa kvartsilla on aaltoileva valonsammutus ja jotka ovat usein taipuneet maasälpärakeitten ympäri (kuva 15). Perusmassa on liuskeista ja muodostunut kvartsista, maasälvästä ja muskoviitistä. Vuorilaji muuttuu paikoin ilman jyrkkiä rajoja harmaanvalkoiseksi kvartsirikkaaksi apliitiksi. Kuva 15. Kvartsi-maasälpäporfyyriä ; Pienen Koukolammen itäpuolella Suomussalmen Ylävuokin kylässä. Nikolit + ; 10 X luonn. kokoa. Ison Koukolammen itäpuolella on kalliona näkyvissä punertavaa, kiilieköyhää graniittiporfyyriä, jossa on harjarakeina punaista mikrokliiniä ja jotenkin suuria idiomorfisia harmaita tai sinertävänharmaita kvartsirakeita sekä vähässä määrin plagioklaasia. Emämassa on hienorakeista ja muodostunut kvartsista, plagioklaasista, mikrokliinistä ja muskoviitista. Biotiittia on harvoina pieninä täplinä. Raesuuruus vaihtelee jonkunverran. Kallion itä- ja pohjoisrinteessä muuttuu vuorilaji tasarakeiseksi valkoiseksi apliitiksi, joka on tavallisesti hyvin hienorakeista, kvartsirikasta ja sisältää siellä täällä hieman suurempia maasälpärakeita ja kiillesuomuja. Varpujärven lounaispuolella on vuorilaji vaaleanharmaata tai punertavaa ja siinä on hajarakeina vaaleaa mikrokliiniä. Perusmassa on

45 46 hienorakeista, kvartsirikasta ja sisältää kvartsin, sameaa plagioklaasia, mikrokliiniä, biotiittia, muskoviittia, zoisiittia ja apatiittia. Siellä täällä nähdään tummia kiillerikkaita täpliä ja juovia ja sinertävänharmaita kvartsirakeita. Kivijärven kaakkoispäässä esiytyy migmatiittigraniitissa pahkuna puristunutta silmäliuskeennäkoistä graniittiporfyyriä. Se sisältää litistyneitä 3-4 mm paksuja vaaleanpunaisia mikrokliinisilmäkkeitä ja 1-2 mm paksuja sinertävänharmaita kvartsirakeita ; jotka ovat melkein tiiviissä vaaleassa liuskeisessa massassa. Sarvivälkegraniittia ; dioriittia. Eräissä nuoremmissa graniiteissa on kiilteen sijasta osaksi tai yksinomaan sarvivälkettä. Kalimaasälpää on paljon vähemmin kuin plagioklaasia, ja maasälpämäärien keskinäinen suhde on pienempi kuin 3 /5, joten vuorilajia on oikeastaan nimitettävä dioriitiksi. Kvartsimääräkin on usein pieni. Osoittaaksemme että ne geologisesti kuitenkin kuuluvat nuorempien graniittien ryhmään, ovat ne kartalle merkityt samalla lailla kuin nämä (= sarvivälkegraniitit). Kokoumus on : plagioklaasia, sarvivälkettä, mikrokliinia ja kvartsia sekä vähässä määrin biotiittia, kloriittia, epidoottia, titaniittia, apatiittiä, kalsiittia ja rautamalmirakeita. Rakenne on pienirakeista, massamaista tai heikosti juovaista ; väri on tavallisesti p u n a i s t a. Vuorilaji on yleensä verrattain vähän metamorfosoitunutta. Sarvivälkegraniittia tavataan pienillä aloilla Leväjärven itäpuolella Nurmeksen pitäjän koillisosassa ja Särkkäjärven pohjoispuolella Kuhmoniemen Vieksin kylässä. Leväjärvellä on vuorilaji hiukan juovaista rinnakkaisasentoisten sarvivälke- ja kiilleryhmien takia. Sen kokoumus on : plagioklaasia, kvartsia, mikrokliiniä, sarvivälkettä ja biotiittia ; lisäaineksina on titaniittia ja malmirakeita. Särkkäjärven graniitti sisältää murtokappaleina seudun gneissigraniittia ; sekä tätä että sarvivälkegraniittia lävistää täällä muuan pegmatiittijuoni. Pieniä d i o r i i t t i -alueita on Sepposenvaaralla Jonkerijärven luoteispuolella, Rukkavaarassa saman järven länsipuolella ja Hakojärven eteläpuolella Kaakkois-Kuhmoniemellä. Sepposenvaaran vuorilaji on harmaata, rapautuneella pinnalla kellertävänharmaata kvartsidioriittia ; kokoumus on : plagioklaasia, kvartsia, sarvivälkettä, mikrokliiniä, hiukan biotiittia, epidoottia, apatiittia ja titaniittia. Sarvivälke muodostaa suuria tummanruskeita (tavallisessa valossa mustanruskeita) kiteitä, jotka ovat reunoiltaan syöpyneitä ja joissa on sisäänkasvaneita kvartsirakeita. Muuten on vuori-

46 laji jotenkin hyvin säilyttänyt alkuperäisen rakenteensa, eikä siinä näy ruhjoutumisen merkkiä. Haukkavaaran vuorilaji on laadultaan tyypillistä. Se on pienirakeista, punaista, massamaista tai heikosti rinnakkaisrakenteista dioriittia. R o s i v a l i n menettelytavan mukaan tehtiin vuorilajista mikroskooppinen analyysi ja kokoumus oli seuraava : Paino. Plagioklaasia (An 33) 44.2% Sarvivälkettä 23.0 Mikrokliinia, 12.2 Titaniittia 5.2 Kvartsia 3.9,,. Rautamalmia 3.6 Kloriittia 3.1 Epidoottia 2.3 Kalsiittia 1.8 Biotiittia % Analyysistä käy selville, että vuorilaji on kvartsiköyhää ja tavattoman titaniittirikasta. Rautamalmi on osaksi titaanirautamalmia, osaksi magnetiittia. Samantyyppistä on vuorilaji Hakojärven eteläpuolella. KALEVALAISIA LIUSKEITA. Nuorempia kuin ylläesitetyt vuorilajit ovat kalevalaiset.liuskeet. Ne muodostavat karttalehden alueella kaksi pääjonoa, joista toinen kulkee alueen länsirajaa pitkin Rautavaaralta Sotkamon ja Ristijärven halki Puolangan pitäjään, toinen Kuhmoniemen Ontojärveltä pohjoista kohti Suomussalmelle. Pienempiä kalevalaisia alueita on Sivakkavaaran luoteispuolella Valtimon pitäjän pohjoisosassa, Tipasjärven seudulla Kaakkois-Sotkamossa ja Saarikiekki- ja Kaittakiekkijärvien välisessä seudussa Kaakkois-Kuhmoniemellä. Nämä metasedimentit ovat pääasiallisesti kvartsiittiliuskeita, fylliittejä ja kiilleliuskeita. Niitä eroittaa vanhemmista vuorilajeista selvä diskordanssi, joka tunnetaan monessa kohden siitä, että rajalla esiytyy n. k. pohjamuodostumia : pohjali u skeita, konglomeraatteja tai silmäliuskeita.

47 4 8 Kalevalaisia liuskeita lävistävät paikkapaikoin emäksiset juonivuorilajit. Nämä ovat levinneet laajoille aloille ja ovat vallitsevina itäisissä vyöhykkeissä, joissa liuskeita esiytyy verrattain vähän. Sekä liuskeita että metabasiitteja lävistää sitäpaitsi postkalevalainen graniitti ja pegmatiitti. Kalevalaisia pohjamuodostumia. Pohjaliuskeita. Graniittigneissipohjan ja sen päälle kerrostuneitten kalevalaisten liuskeitten rajoilla tavataan usein hyvin liuskeisia kiillerikkaita vuorilajeja, jotka muistuttavat kokoumukseltaan osaksi graniitteja, osaksi liuskeita ja sisältävät puristuneita kvartsilinssejä, maasälpäsilmäkkeitä ja pieniä graniittikappaleita. Nämä n.k. pohj aliuskeet muuttuvat monesti siten, että vuorilajipirstaleet saavat määrätyn muodon, konglomeraateiksi tai silmäliuskeiksi, riippuen metamorfosoituneen sedimenttiaineksen karkeudesta ja laadusta. Leppimäen kvartsiittiharjanteen lounaisrinteellä Etelä-Sotkamossa esiytyy muskoviittirikasta pohjaliusketta, jossa on kvartsilinssejä. Tämä muuttuu koilliseen päin kvartsiittiliuskeeksi ja puhtaammaksi harmaanvaikoiseksi kvartsiitiksi, joka on paikoin arkoosimaista ja selvästi klastillista. Se on poimuttunutta ja amfiboliittipahkut ja leveät vaaleanpunaiset pegmatiittijuonet lävistävät sitä. Amfiboliittiakin lävistää paikoin pegmatiitti. Turulan talon länsi- ja luoteispuolella, kvartsiittiselänteen luoteispäässä, esiytyy karkearakeista muskoviittiliusketta., jossa on litteitä lasimaisia kvartsipalloja. Se muuttuu itäänpäin hienorakeiseksi kvartsiittiliuskeeksi. Länteenpäin, graniittigneissiä kohti, muuttuu vuorilaji vähitellen konglomeraattimaiseksi, sisältäen kvartsilinssien ohessa graniittligneissipirstaleitakin. Hienorakeista, lujasti liuskeista, kiilteen ja maasälvänpitoista pohjaliusketta on edelleen kahdessa kohden kvartsiitin ja vanhemman liuskeen (gneissin) rajalla, n. 3 km NW ja 2 km W Lylymäeltä ja Heinäjoen läheisyydessä Etelä-Sotkamossa. Kalliolammen itäpuolella olevassa kalliossa, n. 1 km Lylymäen pohjoispuolella, esiytyy kvartsiitin ja sen länsipuolella kulkevan kapean graniittigneissivyöhykkeen rajalla hyvin lujasti puristunutta liuskeista, dioriittia, jonka ainekset (plagioklaasi, kvartsi, sarvivälke, kloriitti, epidootti, titaniitti, apatiitti) ovat litistyneet pitkiksi linsseiksi. Siinä on runsaasti pieniä 2-5 mm :n pituisia plagioklaasisilmäkkeitä. Rapautuneessa pinnassa on vuorilaji likaisenpunaisen vä-

48 49 ristä ja graniittigneissimäisen näköistä. Punaiset graniittisuonet lävistävät sitä ja se muuttuu itää kohti vähitellen muskoviittiirikkaaksi kvartsiittiliuskeeksi ja lopuksi puhtaaksi harmaanvalkoiseksi kvartsiitiksi. Hiukan lännempänä, Saarijärven koillispuolella, tavataan graniittigneissivyöhykkeen ja tämän länsipuolella rinnakkain kulkevan kapean kiilleliuskevyöhykkeen rajalla hyvin liuskeista muskoviitinpitoista pohjaliusketta, jossa on litistyneitä kvartsilinssejä ja vaaleanpunaisia maasälpäsiruja. Tätäkin pohjaliusketta lävistävät siellä täällä vaaleanpunaiset graniittijuonet. Viimemainitun pohjaliuskekerroksen jatkona on hieman pohjoisempana Silmälammen itäpuolella silmäliusketta maasälpäsilmäkkeineen. Tämän itäpuolella esiytyvä graniittigneissi on hyvin liuskeista ja väriltään punaista. Aluslammen SSE-puolisessa kapeassa harjanteessa, Lylymäen talosta hiukan länteen, on graniittigneissi niin kovin puristunutta, että se on aivan täydellisesti kvartsi- ja maasälpärikkaan liuskeen näköistä. Vaaleanpunaiset graniittisuonet lävistävät sitä ja se muuttuu idässä olevan kvartsiitin rajalla silmäliuskeeksi ja vihdoin kvartsiittiliuskeeksi. Talvivaaran kvartsiittiselänteen länsi- ja eteläpuolella, esim. Kyntölän talon itäpuolella ja Talvijoen varrella, tavataan paikoin graniitin rajalla hyvin poimuista, hienorakeista, kiilteen- ja maasälvänpitoista pohjaliusketta. Edempänä rajasta muuttuu vuorilaji sinertäväniharmaaksi kiillerikkaaksi kvartsiitiksi, jossa on keltaisenharmaita kiisunpitoisia kerroksia. Kivilammen koillispuolella olevassa kalliossa Kiantojärven eteläpäässä on muskoviitinpitoista kvartsiittia, joka on kosketuksessa vaaleanpunaisen graniittigneissin kanssa. Niitten välinen raja kulkee N W suuntaan, ja sen läheisyydessä muuttuu kvartsiitti muskoviittirikkaaksi maasälvänpitoiseksi pohjaliuskeeksi, joka muodostaa 2-8 m :n levyisen kerroksen. Pohjaliuskeessa on siellä täällä kvartsipalloja ja se muuttuu lähinnä rajaa karkearakeisemmaksi sisältäen maasälpärikkaita graniittigneissisiruja. Graniittigneissi on hyvin puristunutta plagioklaasi ja muskoviittirikasta graniittia. Rekilästä kaakkoon, Vuokatin kvartsiittiselänteen itäpuolella ja n. 5 km selänteen pohjoispäästä etelään, on matala harjanne, Harjunaho, jossa on punaista selvään kerroksellista, arkoosimaista, rapautuneita punaisia maasälpärakeita sisältävää kvartsiittia. Kvartsiitin kulkusuunta on N 25 W, kaltevuus 80 W. Se muuttuu itäänpäin breksiamaiseksi punaiseksi graniitiksi, joka on liuskeista W-E suuntaan. Uupuneen torpan kohdalla, Vuokatin itärinteen alapuolella, esiy- 7

49 50 tyy kvartsiittiliuskeen ja gneissigraniittipohjan rajalla leveänä kerroksena lujasti liuskeista muskoviittirikasta pohjaliusketta, jolla on graniittinen kokoumus. Se sisältää tiheään sulloutuneita, 3-5 mm paksuja, vaaleanharmaita kvartsi- ja maasälpäsilmiä, joita muskoviittirikas kvartsiittimainen liuskemassa ympäröi. Sitäpaitsi on siinä siellä täällä graniittipalloja. Tämä tavallaan konglomeraattimainen pohjaliuske kulkee samaan suuntaan (N 15 W, kalit. 70 W) kuin päällekerrostunut kiillerikas kvartsiittiliuske sen länsipuolella. Alustana on migmatiittista, osaksi punaisenharmaata, kiillejuovia sisältävää, osaksi harmaata, muskoviittirikasta ja liuskeista gneissigraniittia, jonka suunta on N 7 0 W, siis melkein päinvastainen kuin kvartsiittivyöhykkeen kulkusuunta. Hiukan pohjoisempana samassa mäkirinteessä, Uupuneen ja Puolivälin keskivaiheilla, on kvartsiittiliuske gneissigraniitin rajalla hyvin poimuista, muskoviitti- ja serisiittirikasta, paikoin selvästi m aasälvänpitoista ; maasälpärakeet ovat tavallisesti hyvin rapautuneita. Vuokatin pohjoisimman huipun Pöllyvaaran itärinteessä tavataan graniitin rajalla pohjaliusketta, joka muistuttaa hyvin paljon Uupuneen vuorilajia. Muskoviitin ohessa se sisältää jotenkin paljon biotiittia. Tipasjärven lounaispuolella Kaakkois-Sotkamossa esiytyy graniittigneissin ja kalevalaisen metabasiittialueen rajalla, (esim. Olkiniemen länsipuolella, Vuoriniemen lounaispuolella ja Taivallammen e teläpuolella,) hyvin liuskeista hienorakeista graniittimuunnosta, jossa on runsaasti kvartsia ja pieniä muskoviittisuomuja ja jota todennäköisesti on pidettävä pohjaliuskeena. Länsi-Hyrynsalmella pistää graniittigneissipohja monessa kohden kvartsiittialueella näkyviin pieninä saarekkeina. Sellaisessa Haara,- mäen länsipuolella olevassa saarekkeessa on vuorilaji lujasti puristunutta graniittia, jota kiilteen verhoamat ruhjepinnat lävistävät. Se muuttuu p ohjoiseenpäin kvartsiitin rajalla hienorakeiseksi vaaleaksi muskoviittirikkaaksi pohjaliuskeeksi, jossa on hyvin pieniä maasälpäsiruja. Pohjaliuskeenkaltaisia muodostumia tavataan vielä Ontojärven- Suomussalmen kalevalaisen vyöhykkeen rajoilla. Punurin saarella Ontojärvellä esiytyy kvartsiittivyöhykkeen länsirajalla hyvin liuskeista pohjavuorilajia (pohjagraniittia), jonka ainekset ovat puri s tuneet hienorakeiseksi, kvartsia, rapautunutta maasälpää, biotiittia, epidoottia, kalsiittia ja apatiittia sisältäväksi massaksi. Biotiitti on kasautunut lyhyiksi juoviksi. Kyllölän talon länsipuolella olevassa kalliossa, Valkeaisjärven ja kvartsiittivyöhykkeen itäpuolella Länsi-Kuhmoniemellä, on hyvin liuskei-sta biotiittirikasta harmaata

50 5 1 graniittigneissiä, joka vähitellen muuttuu biotiitin verhoamia ruhjoutuneita maasälpä- ja kvartsilinssejä sisältäväksi pohjaliuskeeksi. Mikroskoopilla tarkastettaessa näkyvät kvartsilinssit olevan karkearakeista kvartsia ja suuremmat maasälpärakeet hyvin muuttunutta muskoviitin ja epidootin täyttämää plagioklaasia. Näitten silmien" välinen hienorakeinen massa on kvartsia, biotiittia ja muskoviittia sekä vähässä määrin plagioklaasia ja kalkkisälpää. Lapinniemellä Korpijärven lounaispuolella, kvartsiittivyöhykkeen länsipuolella, esiytyy hyvin lujasti puristunutta ja liuskeutunutta,,pohjagraniittia". Vuorilajimassa on hienorakeista ja muodostunut kvartsista, biotiitistia, kalkkisälvästä, kloriitista ja epidootista. Siinä on suurempina rakeina mikrokliinia, muuttunutta plagioklaasia (kiilteen ja epidootin sekaista) ja kvartsia. Lisäaineksina on titaniittia ja malmirakeita. Hienorakeisessa massassa vuorottelee vaaleampia ja tummempia juovia keskenään. Vuorilaji on täällä kosketuksessa kalevalaisen metabasiitin kanssa, joka lävistää sitä leveinä rinnakkaisjuonina. Vesivaaran ja Hyyrylän tien varrella on metabasiittivyöhykkeessä pienessä kalliossa näkyvissä silmäliuskemaista vuorilajia, joka on hyvin liuskeista ja täynnä pieniä noin 0.5 sm :n pituisia plagioklaasirakeita. Näitten joukossa on siellä täällä suurempiakin lähes 3 sm :n pituisia ja 1.5 sm :n levyisiä maasälpäsilmäkkeitä. Liuskemassa on hienorakeista ja kokoumukseltaan pääasiallisesti kvartsia, biotiittia, plagioklaasia ja muskoviittia. Loitommallakin päävyöhykkeestä tavataan graniittigneissin väliin puristuneita jäännöksiä kalevalaisista pohjaliuskeista. Niemelänjärven itärannalla Kaakkois-Hyrynsalmella on esim. n. 1.5 m leveä. ja muutamia kymmeniä m pitkä serisiittiliuskekerros, jota gneissigraniitti ympäröi (J. N. Soikero). Liuske sisältää silkinkiiltoista muskoviittia, kvartsia, vähemmässä määrin vaaleata maasälpää, biotiittia ja kloriittia. Gneissigraniitin rajalla lisäytyy maasälvänpitoisuus, biotiitti kasautuu täpliksi ja juovilksi ja vuorilaji muuttuu hyvin ruhjeliuskeiseksi, poimuttuneeksi ja breksiamaisesti särkyneeksi muskoviittirikkaaksi pohjaliuskeeksi. P o h j a l i u s k e i t t e n alkuperä. Ylläesitetyt havainnot viittaavat siihen, että vanhemman vuoriperän ja päälle kerrostuneitten kalevalaisten liuskeitten rajoilla on ollut rapautumistuotteita, jotka ovat olleet välittömästi vanhemman vuoriperän päällä ja muodostuneet ennenkuin kalevalaiset liuskesedimentit kerrostuivat. Kalevalaisen vuorijonopoimutuksen aikana ovat ne puristuneet sekä pohjan että hienomman sedimenttiaineksen kanssa yhteen ja paineen ja regionaalimetamorfoosin vaikutuksesta muuttuneet asultaan yllämainituiksi muodostumiksi.

51 ; 52 Konglomeraattiliuskeita. Tyypillisiä konglomeraatteja on alueella havaittu seuraavilla paikoilla : Hiienvaaran korkeimmat kohdat Hiienjärven koillispuolella Etelä- Sotkamossa ovat kiillerika sta ja sarvivälkkeenpitoista graniittigneissiä. Tämä muuttuu vaaran luoteisrinteessä konglomeraatiksi, jossa on linssinmuotoisiksi litistyneitä lasimaisen kvartsiitin ja punertavan graniittigneissin kappaleita. Liuskemassa on sarvivälkkeenpitoista, gneissimäistä. Konglomeraatin päällä on lännessä kvartsiittiliusketta. Noin 1 km Hiienjärven kaakkoispuolella, Hiienvaaran eteläpäässä, nähtiin kvartsiittiliuskeen rajoittuvan diskor d anttisesti vanhempaan kiilleliuskeeseen. Täällä nimittäin esiytyy äkkijyrkkien kvartsiittikallioitten välillä NW-SE suuntainen rotkolaakso, joka laajenee mainittujen vuorilajien rajalla padanmuotoiseksi kuopaksi,,,.hiien 'kattilaksi". Tämän kaakkoisosassa on vuorilaji lujasti poimuttunutta biotiitinpitoista liusketta, jonka kulkusuunta on N E ja kaltevuus 80 SE, luoteisosassa taas suoraliuskeista muskoviitinpitoista kvartsiittiliusketta, jonka suunta on N 50 W ja kaltevuus 45 SW. Pohjois-Sotkamossa on Paakinmäen itäpuolella kalevalaisen päävyöhykkeen itärajan lähellä Lehmimäki niminen kukkula, joka on kvartsirikasta biotiitinpitoista liusketta. Tämän länsirinteessä esiytyy vahvasti puristuneita erilaisia graniittivuorilajikappaleita sisältävää konglomeraattiliusketta.liuskemassa on kvartsi- ja kiillerikasta sekä liuskesementti että sen sitomat vuorilajikappaleet ovat lujasti rapautuneita. Useita km kvartsiittivyöhykkeen itäpuolella Ristijärven pitäjässä on Nenämäen itäpuolella Jokikylässä suolla pienessä erillään olevassa kalliossa konglomeraattiliusketta. Liuskemassa on pinnaltaan hyvin rapautunutta ja näkyy olevan hienorakeista gneissiytynyttä kiille- Iiusketta. Se sisältää yksinäisiä sm :n suuruisia vierinkiviä, jotka ovat pienirakeista, harmaata, punaisten graniittiapliittisuonien Iävistämää gneissigraniittia. Pöyhölän talon länsipuolella ja Ontojärven eteläpuolella tapasi P. Eskola malminetsintäretkillään kesällä v useita irtonaisia lohkareita, jotka ovat tyypillistä kalevalaista pohjakonglomeraattia, viitaten siihen että tätä vuorilajia on kiinteänä kalliona jossakin kohden järven länsi- tai luoteispuolella. Samalla kertaa löysi hän järven länsirantamilta muutamia dolomiittilohkareita, jotka löydöt ovat merkillisiä siihen nähden, ettei dolomiittia ole tavattu kiinteänä kalliona koko karttalehden D 4 alueella, vaikka kohta sitä esiytyy runsaasti-

52 53 kin karttalehden C 4 alueella. Sitäpaitsi todistavat nämä löydöt varmasti, että Ontojärven~Suomussalmen vyöhykkeen metasedimentit kuuluvat kalevalaiseen sarjaan. Saarikiekinjärven pohjoispuolella Kaakkois-Kuhmoniemellä kulkee tyypillinen pohjakonglomeraatti-vyöhyke. Se ulottuu Levävaaran talon kohdalta NW-suuntaan Latvalammelle ja Pienelle Karankaiselle. Noin 0.5 km talon luoteispuolella on konglomeraatti väriltään vaaleanharmaan kellertävää ja kokoumukseltaan pääasiallisesti graniittista ainesta. Se sisältää tiivisti sulloutuneita pyöreitä kvartsirakeita, särmikkäitä plagioklaasi- ja mikrdkliinigraniittisirpaleita sekä tummia liuskekappaleita, jotka ovat hienorakeisessa kvartsista, biotiitista, maasälvästä ja muskoviitista muodostuneessa vuorilajimassassa. Plagioklaasirakeiden lamellit ovat usein taipuneita ja murtuneita. Vuorilajikappaleitten joukoissa nähtiin pegmatiittiakin. Liuskesirpaleet ovat kokoumukseltaan hienorakeista kvartsin ja biotiitin seosta. Konglomeraattivyöhykkeen pohjoispuolella, n. 400 m talosta pohjoiseen, tavataan hienorakeista. hyvin poimuista, muskoviittirikasta kiilleliusketta kerroksessa, joka pystyasentoisena kulkee N 60 W suuntaan. Noin 1 km Levävaaran talon luoteispuolella muuttuu konglomeraatti liuskeiseksi, ja on siinä kellertävänharmaata pienirakeista biotiitinpitoista graniittia sekä vaaleata graniittiapliittia ja pegmatiittia litistyneinä kappaleina. Liuskemassa on täällä kiillerikasta ja maasälpäsirujen ja biotiittiliuskaleitten sekaista. Sitten seuraa luoteessa taas konglomeraatti, joka on ainekseltaan graniittimaista ja sisältää biotiittisiekaleita ja suurempia punertavia pegmatiittikappaleita. Kivilehdossa Latvalammen eteläpuolella vuorilaji muuttuu tyypilliseksi konglomeraattiliuskeeksi, jossa on pienirakeista biotiitin- ja, plagioklaasinpitoista graniittia suurina soikeina vierinkivinä. Liuskemassa on tummanharmaata, biotiittirikasta, sisältäen sitäpaitsi hiukan kloriittia ja sarvivälkettä. Noin 1 km Kivilehdon länsipuolella, Pienen Karankaisenjärven koillispuolella, esiytyy gneissigraniitin rajalla harmaata kvartsiittimaista pohjavuorilajia, joka sisältää pääasiallisesti yhteensulloutuneita kvartsirakeita, muskoviittia, serisiittiä ja hiukan biotiittia. Vuorilajissa on sulkeumina vihreätä kloriittiliusketta ja paikoin kapeina linsseinä tiivistä serisiittiliusketta. Silmäliuskeita. Paitsi pohjaliuskeiden yhteydessä esiytyviä silmäliuskemaisia muodostumia on tyypillisiä silmäliuskeita tavattu alueella vain harvoissa paikoissa.

53 54 Erillään vanhempien graniittien ympäröimänä on Oravivaaran koillispuolella oleva silmäliuskealue Hyrynsalmen pitäjässä. Vuorilajia on näkyvissä monessa kohden alavalla moreenimaalla, Honkavaaralla, joka on maantien itäpuolella soitten keskellä. Se sisältää litistyneitä harmaita maasälpäsilmäkkeitä ja -linssejä. Nämä ovat kiillerikkaassa liuskemassassa, jossa kiille on kasautunut liuskepinnoilla taipuen maasälpäsilmien mukaan. Samaa vuorilajia on pienellä alalla Oravijoen pohjoispuolella maantien varrella. Kvartsiittiliuskeita. Kalevalaisten pohjamuodostumien päällä on paksuna kerrossarjana metamorfosoituneita kiillerikkaita kvartsiitteja ja kvartsiittiliuskeita, jotka ovat rakenteeltaan jotenkin kiteisiä. Ainekset ovat kiteytyneet uudestaan ja kvartsirakeet ovat muodoiltaan säännöttömästi särmikkäitä. Ne ovat erisuuruisia ja niitten välillä on pieniä liuskeisuuden suuntaan järjestyneitä serisiitti- ja muskoviittisuomuja. Sitäpaitsi tavataan hiukan biotiittia sekä yksinäisiä mikrokliini-, plagioklaasi- ja malmirakeita. Hyvin lujasti puristuneissa liuskeisissa osissa kiille verhoaa vuorilajin liuskeisuus- ja luisupinnat. Alkuperäinen klastillinen rakenne on siis yleensä hävinnyt, sen sijaan nähdään kuitenkin vielä monessa kohden selvää kerroksellisuutta, jolloin eriväriset vaaleammat ja tummemmat kerrokset vuorottelevat keskenään. Kvartsiittiliuskeitten väri on tavallisesti vaaleanharmaata ; kuitenkin nähdään hyvin usein sellaisiakin kohtia, joitten väri on kellertävää, vihertävää tai punertavaa. Sinertävänharmaita ja tummanharmaitakin kvartsiittimuunnoksia tavataan. Kvartsiittiliuskeissa on siellä täällä keltaisia tai ruskeita täpliä, joitten väri johtuu rapautuneista kiisurakeista. Tummissa kvartsiiteissa nähdään mikroskoopilla tarkasteltaessa kvartsirakeitten välissä hiilihiukkaisia. Läntisen liuskevyöhykheen kvartsiittiliuskeet. Läntisessä liuskevyöhykkeessä ovat kvartsiitit vallitsevina vuorilajeina. Ne muodostavat täällä jonon korkeita N-S suuntaisia vuoriharjanteita, jotka ovat monessa kohden jakautuneet useiksi rinnakkaisharjanteiksi. Ne alkavat Rautavaaran pitäjän pohjoisosassa hajanaisina vuoriryhminä Ylä-Keyrittyjärven luoteispuolella ja Hiirenjärven eteläpuolella. Vasta Maanselän tienoilla Sierajärven kaakkoispuolella ne muodostavat yhtäjaksoisen selänteen. Vuorilaji on täällä harmaata tai

54 55 punertavia, hienorakeista, enemmän tai vähemmän kiillerikasta kvartsiittiliusketta. Maanselän eteläosassa on kvartsiitissa hyvinkin runsaasti kiillettä ; se on lujasti liuskeista muuttuen paikoin kiilleliuskeeksi. Sotkamon pitäjän rajalla ja täältä pohjoiseen ja luoteeseen leviää kvartsiittivyöhyke ja jakautuu moneksi rinnakkaiseksi vuorijonoksi. Itäisimpään näistä kuuluvat harjanteet : Marjomäki, Loutteenmäki, Lylymäki, Koiravaara, Heitonvaara ja Yrttimäki. Näitten jälkeen seuraa pohjoisessa, Vuorimäki ja Teirivaara ja vihdoin pohjoisimpana Vuok a tin selänne. Tämän vaarajonon länsipuolella ovat Rautavaaran-Sotkamon rajalta lähtien pohjoista kohti selänteet : Nurmimäki, Äimämäki, Tuomaanvaara ja Pieni Loutteenvaara. Kapea graniittigneissivyöhyke eroittaa nämä edellisistä. Vielä lännempänä kulkevat, aluksi vanhempien liuskevuorilajien eroittamina, rinnakkaisselänteet Uurron v aara ja Hii envaara ; niiden jatkona ovat pohjoisessa Pyssymäki ja Viltto sekä rinnakkaisharjanteet Naulavaara ja Vasavaara. Korkein kaikista on Naulavaara (n. 355 m m. p.). Tämän jälkeen kääntyy kvartsiittivyöhyke luoteeseen päin ja sen luoteisinta karttalehden alueella olevaa osaa nimitetään Talvivaaraksi. Vuorilaji on ylipäänsä Rautavaaran pitäjänrajan luoteispuolella olevissa selänteissä vaaleanharmaata muskoviittirikasta kvartsiittiliusketta (Marjomäki, Lylymäki, Tuomaanvaara, Hiienvaara). Se on paikoin jotenkin puhdasta, harmaanvalkoista, sisältäen siellä täällä punertavia täpliä ja kerroksia. Susiahossa Marjomäen lounaispuolella muuttuu harmaanvalkoinen kvartsiitti graniittigneissipohjan läheisyydessä serisiittirikkaaksi kvartsiittiliuskeeksi, jossa on suuria kvartsiittipalloja. Hiienjärven kaakkoisrannalla olevalla niemellä esiytyy jotenkin lujasti poimuttunutta punaista arkoosimaista kvartsiittia. Heitonvaarassa, Heiton talon länsipuolella, on kvartsiitti paikoin kauniisti kerroksellista ; kerrokset ovat sinertävänharmaita, tummanharmaita ja punaisenharmaita. Erillään Heiton koillispuolella oleva vaararyhmä Lappavaara on harmaanvalkoista tai punertavaa kvartsiittia. Ryhmän koillisin kieleke on täällä loivasti itää kohti kaltevassa asennossa vanhemman liuskeisen amfiboliitin päällä. Se on kiillerikasta vihreitä kloriittikyhmyjä ja -juovia sisältävää kvartsiittiliusketta. Talvivaaran ryhmään kuuluvat harjanteet Ruunamäki, Orn inginmäki ja Talvivaara ovat suurimmaksi osaksi harmaita tai sinertävänharmaita kvartsiittimuunnoksia. Niissä on usein ruosteisia, hienoja rikkikiisu- ja magneettikiisu-juovia, -ra-

55 -3'0 keita ja -nystyröitä sisältäviä kerroksia. Huomiota ansaitsee, että sinertävänharmaat ja tummanharmaat kiillerikkaat kvartsiitit useimmiten esiytyvät rajavyöhykkeissä hiilenpitoisia fylliittejä ja kiilleliuskeita vastaan ja vuorottelevat näiden kanssa rajalla. Viimemainitut eroittavat kvartsiittivyöhykkeen Jormasjärven itäpuolella olevasta Vuokatin selänteestä. Sellaista tummanharmaata kvartsiittia on esim. Kerilän kohdalla, Sopenvaaran kaakkoispäässä, jossa se on breksiamaisesti särkynyttä, ja jonkun matkaa Tuhkalanjoen eteläpuolella Jormasjärven kylässä. Toiselta puolen vuorottelevat ne vaaleanharmaitten kvartsiittien kanssa rajoilla näitä vastaan. Kvartsiittikerrokset ovat yleensä jyrkästi pystyssä asennossa. Itäisessä vyöhykkeessä, joka keskeytymättä jatkuu aina Jormasjärven kaakkoispuoliseen seutuun saakka ja täällä yhtyy Vuokattiin, ovat Kuva 16. Vuokatti nähtynä idästä Keskilammen itäpuolella olevalta kalliolta. Taustassa vasemmalla Persemäki ja Pirttimäki, oikealla Porttivaara ja Lehtomäki ; viimemainittujen välillä Portti niminen rotkolaakso. kerrokset pystyssä tai kallistuvat E., Hiienvaaran-Talvivaaran vyöhykkeessä on kulkusuunta N 10 W ja kaltevuus W, paitsi lähinnä lounaassa olevan graniittigneissialueen rajaa, jossa kerrokset ovat pystyssä tai kallistuvat 80 E. Vuokatin kvartsiittiselänne kulkee S-N ja sitä uurtavat WNW-ESE-suuntaiset painanteet, jotka jakavat sen moneen korkeaan kukkulaan. Näistä mainittakoon seuraavat : Roninvaara. Parkuanvaara, Hanninmäki, Ansavaara, Sarvivaara, Pirttimäki, Porttivaara, Lehtomäki (kuva 16), Möykynvaara, Matovaara, Ke i ma ja Pöllyvaara kauimpana pohjoisessa Nuasjärven kaakkoisrannalla (ks. kuvaa 17 ja karttaa, kuva 18). Vaarajonon muodostavat osaksi kiillerikkaat kvartsiittiliuskeet, osaksi vaaleanharmaat tai punertavat kvartsiitit, jotka ovat kiilleköyhiä. Edelliset ovat vallitsevina rinteillä ja mata-

56 -35 W Kuva 17. Näköala Pöllyvaaralta Vuokatin pohjoispäästä itää kohti, Sotkamossa. lammissa harjanteissa, joita on pääharjanteen kummallakin puolella, jälkimäiset taas korkeimmilla kohdilla. Vuokatin itärinteellä esiytyvät pohjaliuskeet, jotka ovat länttä kohti kaltevassa asennossa diskorda n ttisesti gneissigraniittipohjan päällä, muuttuvat siis ylöspäin mennessä harmaaksi kiillerikkaaksi kvartsiittiliuskeeksi ja lopuksi yksitoikkoiseksi vaaleanharmaaksi tai punertavaksi kvartsiitiksi, joka on tavallisesti selvään kerroksellista (esim. Sarvivaarassa, Porttivaarassa ja Pöllyvaarassa). Kiilleliuskevyöhykkeen rajalla Vuokatin länsipuolella on kvartsiittiliuskekin kiilleliuskemaista. Kellertävänharmaata muskoviittija serisiittirikasta kvartsiittiliusketta, jonka kerrokset kallistuvat jotenkin loivasti, n. 3 0 itää kohti, tavataan esim. Hanninmäen länsiosassa. Lähempänä kiilleliuskeen rajaa tulee kerrosten kaltevuus vähitellen jyrkemmäksi ja kvartsiitti muuttuu harmaaksi kiilleliuskemaiseksi kvartsiitiksi, jonka kerrokset ovat pystyssä. Samalla lailla ovat Sarvivaaran ja Ansavaaran länsirinteellä olevat alemmat harjanteet harmaata kiillerikasta ja. kiilleliuskemaisia kerroksia sisältävää kvartsiittia. Askenmainituilla paikoilla esiytyvässä kiilleliuskemaisessa kvartsiitissa nähdään pystyasentoista poikittais liu skeisuutta. Poikittaisliuskeisuutta on vielä nähty Vuokatin pääharjanteen itäpuolella muskoviittirikkaassa kvartsiittiliuskeessa, esim. Rekilän kohdalla Porttivaaran itäpuolella. Kerrokset ovat täällä hyvin poimuisia (muodostaen lukuisia pienoispoimuja) ja kulkevat N 30 ;kalte-

57 Kuva 18. Kartta kalevalaisesta liuskevyöhykkeestä Vuokatin ja Naapurinvaaran välillä Sotkamossa ; W. W. Wilkmanin mukaan Koko 1 :200,000. vuus on n. 55 W ; liuskeisuuden suunta on sama, mutta sen kaltevuus on E. Rapautunutta valkoista kvartsiittia, joka helposti murenee kvartsihiekaksi, on havaittu seuraavilla paikoilla : 1. Kapean rotkolaakson pohjoislaidalla, Matovaaran huipun eteläpuolella Vuokatin pohjoispäässä, n. 2.5 km Nuasjärven kaakkoisrannalta. Rapautunut kvartsiitti muodostaa n. 4 m leveän N 55 W suuntaan kulkevan kerroksen. Se on kokoumukseltaan kvartsia, serisiittiä ja kalkkisälpää. Kalkkisälpä esiytyy serisiitin kanssa kvartsirakeitten välillä. Vuorilaji on todennäköisesti syntynyt kvartsiitin rikkihankautumisesta ja rapautumisesta mainittuun suuntaan kulkevaa hankausvyöhykettä pitkin. 2. Noin 200 m Ansamäen talon lounaispuolella, kvartsiittikallioitten välillä olevan kapean W-E,suuntaisen halkeaman pohjoislaidalla.

58 5 9 Kerroksen leveys on n m. Kvartsiitti on samalla paikalla halkeillut rakoja pitkin, jotka kulkevat W-E kallistuen n. 70 N. 3. Noin 4 km Heiton talosta lounaaseen, Pyssymäen laella, n. 1 m leveänä N-S suuntaisena kerroksena. Aallonjälkiä on havaittu vaaleanharmaassa hienorakeisessa muskoviitinpitoisessa kvartsiitissa Sarvivaaran kaakkoisrinteellä, n. 1 km huipulta. Kesketyksen jälkeen seuraa Vuokattia pohjoisessa Naapurinv a a r a, joka on WNW-ESE suuntainen hieman matalampi kvartsiittiselänne. Kvartsiittikerrokset ovat täällä nähtävästi siirtyneet toisiinsa ja rajoittuviin liuskekerroksiin verraten. Siirrokset ovat etupäässä tapahtuneet näitten vuorilajien välillä WNW-, NW- ja jopa N-suuntaisia siirrosviivoja pitkin. Tätä vahvistavat näillä paikoilla tavatut hankausbreksiat, varsinkin selänteen etelärinteellä fylliittien rajalla oleva. Naapurinvaaran länsiosassa ovat fylliitit siirroksien takia kiilautuneet kvartsiittikerrosten väliin. Mutta sitäpaitsi vuorottelevat nämä vuorilajit keskenään sellaisilla kohdilla, missä säännölliset kerrossuhteet vallitsevat. Naapurinvaaran kvartsiitti on väriltään harmaata, kellertävänharmaata tai tummanharmaata. Keltaisenharmaata ruosteista kvartsiittia, jossa on kapeampia tai leveämpiä kiisurikkaita fylliittikerroksia, tavataan esim. vaaran keskiosissa, jossa vuorilajit muodostavat N-S suuntaisia kumpuja. Tummaa, pinnaltaan sinertävänharmaata kvartsiittia on paikoin länsi- ja pohjoisosissa. Tämä on kokoumukseltaan hienorakeista kvartsia (raesuuruus mm), muskoviittia, biotiittia ja hiilihiukkaisia, joita on asettunut kvartsirakeitten välisiin liitoksiin. Kvartsirakeet ovat särmikkäitä, reunoiltaan hiukan pyöristyneitä, ja ovat jotenkin tiivisti liittyneet tosiinsa ; rakenne on puoleksi klastillista. Tumma kvartsiitti vuorottelee yleensä melkein tiiviin tumman fylliitin kerroksien (kanssa (esim. Harakkamäen pohjoispuolella). Naapurinlammen koillisrannalla kohoaa jyrkkänä seinänä korkea vuori, joka on hienorakeista, vaaleanharmaata tai punertavanharmaata kvartsiittia. Lujasti lohkeilleessa kallionseinässä tunkeutuu kvartsiittikerrosten väliin kiilanmuotoisesti peihmeätä harmaata saviliusketta, jossa on punaista hematiittia täplinä ja hienona juovina. Saviliuske vuorottelee keltaisen- tai punaisenharmaitten hiekkakivenkaltaisten kvartsiittikerrosten kanssa. Lammen itärannalla on eräällä kohdalla,hankausbreksiaa, joka on syntynyt kvartsiitin ja saviliuskeen rikki hankautumisesta. Se sisältää sitäpaitsi särmikkäitä harmaan kvartsiitin kappaleita. Naapurinvaaran pohjoispuolella keskeyttävät fylliitit ja granaatin-

59 60 pitoiset sädekiviliuskeet (ks. näitä) tuon tuostakin kvartsiittivyöhykettä. Selänteet ovat yleensä lyhyitä ja ovat vinosti NW--ASE suuntaisia, joka viittaisi siihen, että täällä on tapahtunut siirroksia tähän suuntaan. Korkeimmat niistä ovat Tuomivaara, Junttilanvaara, Rieskavaara, Paakinmäki ja Halmevaara Paltamon pitäjän rajalla. Kvartsiitti on eri määrin kiilteenpitoista, liuskeista tai,,lasimaista", väriltään sinertävänharmaata tai vaaleanharmaata. Tummat muunnokset ovat vallalla ja vuorottelevat vaarojen rinteillä rajoilla liuskeita vastaan fylliittikerrosten kanssa. Sellaisissa vuorottelevissa kerroksissa ovat kvartsiittikerrokset usein ruosteisia, pyriitti- ja magneettikiisurakeitten rapautumisen takia ; tiiviissä fylliittikerroksissa ovat kiisurakeet yleensä säilyneet paremmin. Pitkänlaisen keskeytyksen jälkeen alkavat kvartsiittiliuskeet jälleen Itä-Paltamossa, missä ne muodostavat kaksi korkeata selännettä, Härmämäen ja Saukkovaaran. Ne kulkevat aluksi luoteiseen ja sitten pohjoiseen suuntaan Ristijärven pitäjän länsiosan halki. Kaakkoisimpana Ison Miesjärven eteläpuolella on Nuottikangas, joka on harmaata, kvartsirikkaita granaatinpitoisia kiilleliuskekerroksia sisältävää kvartsiittia. Kerrokset kulkevat täällä SW-NE kallistuen kaakkoa kohti. Miesjärven itäpuolella on kallioina tyypillistä kvartsiitti-hankausbreksiaa, joka kuuluu leveään W-E suuntaiseen siirrosvyöhykkeeseen. Tämä eroittaa Nuottikankaan Härmämäestä, jossa kerrosten suunta on SE-NW ja kaltevuus SW. Härmämäen ja Saukkovaaran kvartsiitti on yleensä harmaata tai punertavaa, hiukan kiilteenpitoista ja paikoin selvästi kerroksellista. Tummia ja vaaleita kerroksia vuorottelee keskenään. Hyvin hienorakeista muskoviitinpitoista kvartsiittiliusketta on Härmämäen pohjoisrinteessä. Vaaleanharmaata punatäpläistä kvartsiittia nähtiin 1 km Takkilehdon luoteispuolella. Kvartsiittivyöhyke tulee Saukkovaaran pohjoisosassa Ristijärvellä leveämmäksi. Vaarajonoon kuuluvat täällä monet korkeat kukkulat : Mustavaara Saukkovaaran koillisosassa, Syrjävaara ja Lampovaara kirkonkylän itäpuolella pohjoisimpana. Vuorilaji on tavallisesti hienorakeista, vaaleanharmaata tai punertavaa, paikoin valkoisenharmaata, esim. Syrjävaaran kaakkoisosassa. Kerroksellisuus näkyy vain paikoin. Tummanharmaata kvartsiittia tavataan Heikkisenjärven NNEpuolella Saukkovaaran länsiosassa kiilleliuskealueen rajan läheisyydessä. Se sisältää lähes mm :n suuruisia lasimaisia kvartsirakeita. Punertavaa puoliklastillista, heikosti pyöristyneitä mm :n suuruisia kvartsirakeita sisältävää, kvartsiittia on Mustassavaa-

60 61 rassa. Kvartsirakeitten välissä on hyvin pieniä serisiittisuomuja sekä siellä täällä rapautunutta rautahohdetta. Lampovaaran koillispuolella rajoittuu kvartsiitti postkalevalaiseen graniittialueeseen. Graniitti on punertavaa, porfyyristä, ja sisältää serisiittirikkaan kvartsiittiliuskeen murtokappaleita, esim. Käärmepuron eteläpuolella. Luoteis-Ristijärvellä ja Länsi-Hyrynsalmella leviävät kvartsiittiliuskeet laajalle alalle. Selänteet ovat S-N-suuntaisia Näistä on Karpinvaara kaakossa ja pari km lännempänä vaarajono : Lumivaara, Pilkkamäki, Haaramäki ja Tuomivaara (pohjoisimpana). Korkeimmat kohdat ovat enimmäkseen vaaleanharmaata, harmaanvalkoista tai punertavaa kvartsiittia, joka on jotenkin lasimaista" ja jossa yleensä ei voida kerrostusta eikä liuskeisuutta selvästi eroittaa. Vaarojen rinteillä ja etenkin graniittigneissi- ja kiilleliuske-alueitten rajoilla tavataan muskoviittirikkaita kvartsiittiliuskeita. Jotenkin klastillista harmaanvalkoista kvartsiittia on Pilkkamäenkuljussa, n. 12 km Hyrynsalmen kirkolta länteen. Tummanharmaata suoraliuskeista kvartsiittia, joka helposti lohkeaa suuriksi ohuiksi levyiksi on Karpinvaaran rinteessä Lehtolan talon alapuolella. Hienorakeista rakenteeltaan jotenkin klastillista arkoosikvartsiittia on Kuparikankaalla Lietetjoen lounaispuolella, n. 9 km Hyrynsalmen kirkolta länteen. Vuorilaji on pinnaltaan rapautunutta, väriltään kellertävää tai ruskeahkoa, ja siinä nähdään hienoa kerroksellisuutta. Tämän alueen kvartsiittiliuskeet kulkevat N -S,N 20 E tai N 15 W suuntaan ; kerrosten kaltevuus on W. Alueen läntisimmissä osissa on suunta N E, kaltevuus E. Ne muodostavat siis laajan (synklinaalin, jonka keskellä kiilleliuskeet ovat etelässä. Ontojärven-Suomussalmen vyöhykkeen kvartsiittiliuskeet. Ontojärveltä Kuhmoniemellä pohjoiseen suuntaan Hyrynsalmen halki Suomussalmen pitäjään ulottuvassa vyöhykkeessä ovat lujasti metamorfosoituneet emäksiset vuorilajit vallitsevina. Vähemmässä määrin tavataan täällä kalevalaisia kvartsiitteja ja liuskeita metabasiitteihin sulkeutuneina. Että nämä kvartsiitit ja liuskeet todellakin ovat iältään kalevalaisia, sitä todistavat seuraavat seikat : 1 :o silmäliuske- ja konglomeraattimaisia pohjamuodostumia tavataan graniittigneissialueen rajoilla ; 2 :o kvartsiitteja ja liuskeita lävistävien metabasiittien yhteydessä on serpentiinivuorilajeja, jotka eivät millään

61 62 lailla kokoumukseltaan eroa tyypillisten kalevalaisten alueitten, esim. Juuan ja Paltamon pitäjien, serpentiinivuorilajeista ; 3 :o vyöhyke kulkee aivan samaan suuntaan kuin läntinen kvartsiittivyöhyke ja on siis pidettävä tämän rinnakkaisvyöhykkeenä. Kvartsiitit näkyvät täällä kuitenkin olevan enemmän dynamometamorfosoituneita kuin läntisessä vyöhykkeessä. Ne ovat usein lujasti puristuneita ja mylonitisoituneita ; kvartsiittimassa on repeytynyt rikki ja luisupinnat lävistävät sitä. Se sisältää usein runsaasti maasälpää, riippuen joko alkuperäisestä maasälvänpitoisuudesta tai postkalevalaisen graniitin kontaktivaikutuksesta, joka lävistää sitä paikkapaikoin, esim. Ronkaperän koillispuolisessa ja Vuosanganjärven länsipuolisessa seudussa. Eteläisin kvartsiittiesiytymä on Ontojärven pohjoispuolella. Järven pohjoislahdesta lähtee NNW suuntaan Kivivaaran kvartsiittiselänne, joka on vaaleankellertävänharmaata, epätasaisesti rakeista, serisiittirikasta, ruskeatäpläistä kvartsiittia. Se sisältää suuria, 2-4 mm paksuja kvartsirakeita. Mikroskoopilla tarkastettaessa nähdään näitten olevan muodostuneen särmikkäistä erisuuruisista kvartsirakeista. Niitä liittää toisiinsa hyvin hienorakeinen, pääasiallisesti serisiitistä ja kvartsista muodostunut sementti..sitäpaitsi nähdään siellä täällä suurempia särkyneitä mikrokliini- ja plagioklaasirakeita, joissa on hienoja serisiittisuomuja. Vuorilajia lävistävät liuskeisuuden suuntaan verkkomaisesti hienot raot, joihin on rautaoxidihydraattia saostunut serisiittisuomujen ja kvartsirakeitten väliin. Kvartsiitti on selvästi ollut alttiina lujan paineen ja ruhjoutumisen vaikutuksille. Samaa kvartsiittia tavataan vielä Valkeaistenahossa Valkeaisjärven lounaispuolella. Kantoniemellä Ronkaperän lahden koillispuolella (ks. karttaa kuva 35) -esiytyy vaaleanharmaata selvästi kerroksellista biotiitinpitoista kvartsiittia metabasiittiin sulkeutuneena kerroksena. Sitten seuraa Halmevaaran talon lounais- ja länsipuolella leveä kvartsiittikerros, josta osia on postkalevalaisessa pegmatiitissa, tämän lävistäminä. Talon lounaispuolella on kvartsiitti harmaata, m a g n e e t t i k i i s u r i- k a s t a ja pinnaltaan ruosteista ja rapautunutta. Talon länsipuolella tavataan osaksi keltaisenharmaata serisiitinpitoista kvartsiittiliusketta, joka on hiukan maasälvänpitoista sisältäen siellä täällä yksinäisiä mikrokliini- ja plagioklaasirakeita, osaksi hyvin hienorakeista selvään kerroksellista biotiitinpitoista kvartsiittiliusketta, jonka aineksina on kvartsi, biotiitti, kloriitti ja yksinäiset maasälpärakeet. Kuivajärven pohjoispuolella jatkuu kvartsiittivyöhyke N W suuntaan. Pegmatiittijuonet lävistävät kvartsiittia, joka on keltaisenharmaata tai punertavaa ja kokoumukseltaan graniittiapliit-

62 6 3 timaista. Se sisältää kvartsia, mikrokliinia, plagioklaasia, serisiittiä ja hiukan biotiittia. Kvartsirakeet ovat hiukan pyöristyneitä, jonka takia vuorilaji on puoliklastillisen näköistä, maasälpärakeet ovat särmikkäitä. Suurempien mikrokliini- ja kvartsiryhmien välit täyttää hienorakeinen kvartsista, serisiitista ja hyvin sameista maasälpärakeista muodostunut massa. Mineraalirakeitten rakoihin ja niitten välisiin liitoksiin on limoniittia usein saostunut. Vuorilajissa nähdään selvää kerroksellisuutta ; kvartsirikkaat juovat vuorottelevat sellaisten kanssa, joissa mikrokliini ja plagioklaasi tai yksinomaan muskoviitti ovat vallitsevina. Yleensä saa sen käsityksen, että vaikka maasälvänpitoisuus osaksi onkin alkuperäistä, on postkalevalainen graniitti kuitenkin suuresti vaikuttanut kontaktimetamorfosoivasti vuorilajiin. Ison Jousilammen itäpuolella ja Aittojärven kaakkoispuolella on kvartsiittiliuske hienorakeista, harmaata tai kellertävää, pinnaltaan ruosteista pienien magneettikiisu-rakeitten rapautumisen takia ja selvään kerroksellista. Se muuttuu metabasiitin rajalla Iän-, nessä (päällystää kohti) vähitellen muskoviittirikkaaksi kiilleliuskeeksi, jossa on sarvivälkeliuskemaisia kerroksia. Kerrosten suunta on n. N 10 W, kaltevuus 75 W. Aittojärven kaakkoispuolella sisältää kvartsiittiliuske paikoin pieniä turmaliini-neulasia, jotka ovat kasautuneet samoihin kerroksiin kuin kiillesuomut ja järjestyneet ristiin rastiin vinoon liuskeisuussuunnan poikki. Äskenmainitun vyöhykkeen itäpuolella, mutta tästä kvartsirikkaitten kiilleliuskeitten eroittamana, esiytyy Pitkälläkoskella Vuosanganjärven lounaispuolella keltaisenharmaata, jotenkin klastillista arkoosimaista kvartsiittiliusketta. Kvartsirakeet ovat pyöristyneitä ja erisuuruisia. Sernentti on hienorakeista hyvin pieniä serisiittisuomuja sisältävää kvartsia. Vuorilajia lävistävät pegmatiittijuonet, jotka ovat kokoumukseltaan punaisenruskeata mikrokliinia, vaaleanharmaata plagioklaasia, kvartsia, biotiittia ja sisältävät lisäaineksena.magnetiittirakeita. Metabasiittiin sulkeutuneina on pieniä kvartsiittiliuske-esiytymiä Pienen Kangaslammen etelärannalla, Ison Kangaslammen ja Juurikkajärven välisellä alueella, Aittojärven koillispuolella, Seppälän kaakkoispuolella ja Hyyrylän talon lounaispuolela. Kvartsiittiliuske on yleensä rapautunutta ja -ruosteista ja sisältää usein runsaasti pieniä magneettikiisu-rakeita. Se vuorottelee tavallisesti tummien ruosteisten liuskekerrosten kanssa. Pienellä Kangaslammella esiytyvä kvartsiittiliuske on paikoin lujasti rapautunutta, muskoviitinpitoista ja sisältää vihreänvärisiä krom ikiiltenpitoisia kerroksia ja pieniä kvartsikidesikermiä.

63 Seppälän kaakkoispuolella tavataan harmaanpunaista, tiivistä, leptiittimäistä ja hyvin paineliuskeista kvartsiittiliusketta. Tapaninvaaran kylässä Kaakkois- Hyrynsalmellaovat Kelovaara ja Hyyryläisenkallio kvartsiittivyöhykkeen jatkona pohjoista kohti. Ne ovat vaaleata serisiittirikasta kvartsiittiliusketta, joka on lujasti puristunutta ja keltaisenruskean limoniitin täyttämien ruhjevyöhykkeitten ja luisupintojen lävistämää. Kerrokset ovat pystyasentoisia (suunta on Kelovaarassa N E, Hyyryläisen kalliossa N-S). Hyyryläisenkallion kvartsiitti sisältää runsaasti 2-4 mm :n suuruisia, vaaleanharmaita, sinertävänharmaita tai tummanharmaita lasimaisia kvartsirakeita, joita silkinhohteiset pienet serisiittisuomut ja hienorakeinen kvartsi verhoavat. Vaaran luoteisosassa tavataan hyvin hienorakeista harmaata saviliusketta leveinä vuorokerroksina kvartsiittiliuskeessa. Saviliuske on selvästi paineliuskeista. Kerrokset ovat taipuneita ja poimuttuneita, murtuneita ja siirtyneitä. Usein ne äkkiä keskeytyvät. Poikittaisliuskeisuutta nähdään hyvin usein. Liuske on paikoin hiukan hiilenpitoista. Pienen Karhujärven itärannalta on vihreäliuskealueella pienellä alalla näkyvissä muskoviittirikasta kvartsiittiliusketta, joka on hyvin ruhjoutunutta ja rikki repeytynyttä. Sinteenlahden etelärannalla Mikitänjärven itäpäässä esiytyy hyvin särkynyttä vaaleanharmaata tai punertavaa kvartsiittia. Gneissigraniitin rajalla idässä on paikoin breksiamaisia muodostumia, paikoin on kontakti taas hyvin jyrkkä. Hiukan lännempänä lävistää kvartsiittia sama punainen graniitti, joka esiytyy juonina gneissigraniitissa. Kvartsiitin ja juonigraniitin kontakteilla tavataan paikkapaikoin tiiviisti sulloutuneista kvartsiittiliuskekappaleista, punaisesta apliitista ja biotiitinpitoisesta gneissigraniitista muodostuneita breksioita. 1 ) Kvartsiittiesiytymän läheisyydessä on gneissigraniitti hyvin rikki repeytynyttä. Sen jälkeen seuraa kvartsiittivyöhkkeen jatkona pohjoista kohti Mikitänjärven pohjoispuolella Moisiovaara ja lyhyitten keskeytyksien jälkeen Itäryötti (Valkeisten kaakkoispuolella), Viitavaara, Murtovaara ja Lehtovaara Jumalisjärven eteläpuolella sekä Rakka mainitun järven koillispuolella. Vaarajono kulkee N E ; kvartsiittikerrokset ovat yleensä pystyssä. Moisiovaara ja Itäryötti ovat lujasti puristunutta, paikoin melkein serisiittiliuskemaista kvartsiittiliusketta. Serisiitti muodostaa hyvin 1) A. Metzgerin tutkimusten mukaan kesällä 1919 on kvartsiitti täällä pneumatolyyttisesti metamorfosoitunutta graniittia.

64 hienoja silkinhohtavia suomuja, jotka peittävät liuskeisuuspinnat ja ympäröivät verkkomaisesti ruhjoutuneet kvartsirakeet ja -linssit (kuva 19). Liuskeisuuspinnat ovat usein ruskeita niille saostuneen rautaruosteen takia. Moisiovaaran itäosassa on kvartsiittiliuskeessa litistyneinä sm pitkinä ja sm paksuina linsseinä vaaleata tiivistä serisiittiliusketta ja harmaata saviliusketta sekä lähes 8 sm pitkinä palloina vaaleata lasimaista kvartsia. Vaaran luoteisrinteessä, kvartsiittiliuskeen ja kloriittiliuskeen rajalla Honkajärven eteläpuolella, esiytyy hyvin hienorakeista, lujasti poimuttunutta ja ruhjoutunutta harmaanvalkoista kvartsiittia, jossa luisupinnat ovat serisiitin verhoamia. Viitavaarassa ja tämän NNE puolisissa vaaroissa on vuorilaji yleensä vaaleanharmaata tai harmaanvalkoista serisiittirikasta kvartsiittiliusketta. Muutamissa Ruokojärven ja Jumalisjärven välisissä kallioissa. Valok. W. W. Wilkman. Kuva 19. Lujasti puristunutta kvartsiittiliusketta, jota ruhjevyöhykkeet lävistävät ; Kaartilan pohjoispuolella Moisiovaarassa Hyrynsalmella. 3/4 luonn. kokoa. on kvartsiittiliuske poimuista ja kontakt im etamorfoso i t u- n utta. Se on rapautunutta ja -sitä lävistävät vihreänväriset kvartsia, kloriittia, serisiittiä ja pieniä granaatteja sisältävät emäksiset juovat. Granaatit esiytyvät kerroksittain itse kvartsiittimassassakin. Leilivaarassa n. 7 km Jumalisjärven lounaispuolella, metamarfosoituneitten gabbrovuorilajien ja postkalevalaisen graniittiapliitin rajalla, tavataan vaaleanharmaata maasälpärikasta kvartsiittia, jossa maasälpä on punertavaa tai vaalenharmaata säännöttömiksi suoniksi kasautunutta mikrokliinia. Näissä suonissa on siellä täällä pieniä punaisenruskeita granaatteja. - Hajanaisia kvartsiittiesiytymiä. T i p a s j ä r v e n a l u e. Tipasjärven ympärillä Kaakkois-Sotkamossa olevassa alueessa ovat lujasti metamorfosoituneet kalevalaiset 9

65 gabbrovuorilajit vallitsevina (kuva 20). Tältä alueelta löysi A. von Fieandt vuonna 1906 pieniä kiisurikkaita kvartsiittiliuskekerroksia, joita metabasiitit ympäröivät ja lävistävät. Vuoriniemi, Pienen ja Ison Tipasjärven välillä, on suurimmaksi osaksi hyvin vaihtelevanlaatuista amfiboliittia. Vuorilaji on väriltään vihreänharmaata, milloin massamaista hienorakeista tai melkein tiivistä, milloin liuskeista, sarvivälkeliuskeen näköistä, muuttuen kloriittiliuskeeksi. Lisäaineksena sisältää vuorilaji runsaasti kiisura- Kuva 20. Kartta Tipasjärven alueesta, Kaakkois-Sotkamossa. Koko 1 : l o0,000. keita. Paikoin nähdään suuria porfyyrisiä sarvivälkekide-erittymiä hienorakeisessa harmaassa plagioklaasirikkaassa emämassassa. Vuorilaji esiytyy kapeina NW- SE suuntaisina harjanteina. Jonkunverran länteen Vuoriniemen pohjoisimmasta kärjestä esiytyy metabasiitti intrusiivisina kerrosjuonina kvartsiittiliuskeessa, joka sisältää melkoisen suuria kiisumääriä. Vuorilaji on pinnaltaan rapautunutta ja näyttää breksiamaisesti särkyneeltä (lähinnä metabasiittia olevissa kerroksissa on sarvivälkejuovia). Tämän hankausvyöhykkeen vaaleanharmaa muskoviittirikas kvartsiittiliuske sisältää runsaasti rikkikiisua, magneettikiisua ja paikoin pieniä magnet ii tt i rake i ta. A. von Fieandt löysi sitäpaitsi eräästä irtolohkareesta hiukan ly i jyhohdettak i n. Rapautunut kvart-

66 ja v. ja siittiliuske murenee helposti ja muistuttaa tavallaan Kuusjärven Outokummun rapautunutta malminpitoista kvartsiittia. Paikalla on tehty kaivostyötä rikki kiisun hyväksi käyttämistä varten. Niemen länsirannan läheisyydessä olevissa kallioissa lävistävät leveät kvartsijuonet metabasiittia (eräs niistä on 6.25 m pitkä ja 4.85 m leveä). Kalliolammen koillispuolella, olevassa kalliossa tapasi Fieandt n. 5 m :n pituisen ja 0.75 m :n levyisen kvartsijuonen, jossa on runsaasti mustanruskeita rutiilikiteitä. Vuorisalmen kummallakin puolella on hienorakeista tai tiivistä, pehmeätä, vaaleita karbonaattisuonia, vihreätä sädekiveä ja kiisumineraaleja sisältävää kloriittiliusketta. Vuor i s aarella salmen koillispuolella esiytyy samallaista metabasiittia kuin Vuoriniemellä.Saaren pohjoisimmassa osassa on tiivistä tummaa k ii sur ik asta fyllittiä tästä lounaaseen tavataan in trusiivisten metabasiittisuonien lävistämää kvartsiittiliusketta, joka näkyy olevan breksiamaista ja N 10 W suuntaisten siirrosvyöhykkeitten lävistämää. Hankausbreksiamaisen kvartsiitin täyttävät rikkikiisu- ja magn eett i k ii surakeet ; sitäpaitsi on näitä mineraaleja kvartsisuonissa, jotka monilukusina lävistävät vuorilajia. Graniittigneissialueella Tipasjärven lounaispuolella on muskoviittirikasta k vartsiittikiilleliusketta pienissä erin Koivumäen kaakkoispuolella Katajasuon reunalla ja n. 2 km Kovasinvaaran lounaispuolella Palovaaran tien varrella. Ensinmainitulla paikalla on kvartsiittiliuskeessa runsaasti rikkikiisua, joka muodostaa hienoja suonia vuorilajiin. Palovaarassa löysiv.korvenkontio magneettikiisu- rikkikii sujuovia sisältävää kvartsiittiliusketta. Nurmeksen pitäjässä on punertavaa tai vaaleankellertävää maasälvänpitoi sta kvartsiittia Katajavaaran lounaisrinteellä Kuohatinjärven pohjoispuolella. Vuorilajissa on jotenkin paljon pieniä ma g- n et ii tt i- rakeita, rakoihin kerrosliitoksiin onerittynyt mustanvihreätä sarvivälkettä. Maasälpä esiytyy paikoin hajanaisina suurina sirpaleina. Hornionvaaran eteläosassa Kuohatinjärven WNW-puolella on pieni kvartsiittiesiytymä. Se muodostaa ainoastaan muutaman neliömetrin suuruisen kallionnyppylän. Kvartsiitti on harmaata, lasimai sta, ja liuskeisuuspintoja peittävät muskoviittisuomut. Kvartsirakeet ovat erisuuruisia ja kvartsisementti liittää ne tiivisti toisiinsa. Möntönvaarassa, Kaakkois-Kuhmoniemellä Itä-Karjalan rajalla, on kalliossa näkyvissä vaaleata kvartsiittiliusketta, jossa on runsaasti pieniä turmal ii n i-neulasia. Nämä ovat keräytyneet juoviksi ja järjestyneet vuorilajin liuskeisuuden suuntaan. Ainekset ovat : kvart-

67 6 8 sia (raesuuruus mm), turmaliinia, hiukan maasälpää ja rautahohdetta. Sementti on kvartsia ; rakenne on kiteistä. Muutamia km Möntönvaaralta luoteeseen, n. 8 km Saunajärveltä kaakkoon, on Heikinnivel niminen kallio, joka on harmaanvalkoista, osaksi jotenkin kiilteestä puhdasta ja lasimaista, osaksi kiilteenpitoista, lujasti puristunutta ja muskoviitin verhoamien luisupintojen lävistämää särkynyttä kvartsiittia. Rakoja täyttää usein punainen rautahohde. Pohjois-Kuhmoniemellä on pieniä kvartsiittiliuske-esiytymiä seuraavilla paikoilla ja allamainitunlaatuisia : Teerivaaran koillisrinteessä, Iivantiiran lounaispuolella ; muskoviitinpitoista, sisältäen yksinäisiä turmaliinikiteitä. Hiirenjärven itärannalla olevalla niemellä Iivantiiran pohjoispuolella ; pienirakeista, harmaata, pinnaltaan rapautunutta, sisältäen runsaasti pieniä kiisurakeita ja uudestimuodostunutta kiteistä kvartsia suurina rakeina. Kynsikankaan luoteispäässä ja lounaisrinteessä Hietalahden itäpuolella ; harmaata, lujasti puristunutta ja kiilteenpeittämien luisupintojen lävistämää, paikoin keltaisenharmaata, sisältäen muskoviittikiilleliuske-kerroksia. Noin 0.5 km Särkkävaaran koillispuolella, Iivantiiran luoteispuolella ; keltaisenharmaata, sisältäen hyvin pieniä muskoviittisuomuja. Kotivaaran luoteisrinteessä Juortananjärven lounaispuolella ; breksiamaisesti repeytynyttä ja muskoviitin verhoamien luisupintojen lävistämää, tummanvihreäntäplikästä (biotiitin ja kloriitin täyttämiä ruhjevyöhykkeitä). Kolkontaus nimisen kallioryhmän pohjoisosassa, Pienen Kuumujärven kaakkoispuolella Pohjois-Lentiirassa ; harmaata, rikkinäistä, vihreätäpläistä ja kvartsisuonien lävistämää. Nämä graniittigneissialueella hajallaan olevat pienet kvartsiittiesiytymät osoittavat niitten olevan kulutusjäännöksiä muodostumasta, jolla ennen on ollut paljon suurempi laajuus. Todennäköisesti kuuluvat ne kalevalaiseen muodostumaan, sillä niitten yhteydessä on samallaisia metabasiitteja ja serpentiinejä kuin kalevalaisilla alueilla. Niitten liuskeisuus ja breksiamainen luonne viittaa siihen, että ne ovat olleet altiina vuorijonopoimutuksen puristuksille. Fylliittejä ja kiilleliuskeita. Kalevalaisiin kvartsiitteihin liittyy fylliittejä, sädekiv i- l ius k eita ja k iilleliuskeita, jotka vuorottelevat kvartsiittien kanssa rajoilla näitä vastaan ja siis kuuluvat samaan muodostumaan kuin nämä. Jos stratigraafisten olosuhteitten perusteella oletetaan, että kalevalaiset liuskeet suurin piirtein muodostavat graniitti-

68 . 69 gneissialueitten väliin puristuneita synklinaaleja, niin ovat kiilleliuskeet synklinaalin keskellä, kvartsiitit reunoilla. fylliitit ja Fylliittejä. Alueen fylliitit ovat enimmäkseen hyvin hienorakeisia, paikoin melkein tiiviitä, tummanharmaan- tai mustanharmaanvärisiä liuskeita. Ne ovat usein selvästi kerroksellisia, ja vaaleat kvartsirikkaat ja tummat kiillerikkaat kerrokset vuorottelevat tällöin keskenään. Kerrokset ovat tavallisesti poimuisia. Tiiviit tummat muunnokset sisältävät tavallisesti runsaasti pieniä rikkikiisu- ja magneettikiisurakeita. Eräät niistä ovat sitäpaitsi hiilenpitoisia. Ne ovat muodostuneet pydreistä, kvartsirakeista, hyvin pienistä vuorilajin liuskeisuuden suuntaan järjestyneistä kiillesuomuista ja malmirakeista ; hiilenpitoisissa muunnoksissa on hiilihiukkaisia, jotka ovat kasautuneet kerroksittain hienoiksi kvartsiraikeita ja kiillesuomuja ympäröiviksi juoviksi. Tummia tiiviitä, fylliittimuunnoksia, esiytyy Talvivaaran luoteispuolella Sotkamon Jormasjärven kylässä alueessa, joka ulottuu Talvivaaralta NW suuntaan Pirttimäelle ja Hakojärvelle Liuskeessa on yleensä runsaasti rikkikiisua ja magneettikiisua, jotka muodostavat pieniä rakeita tai hienoja suonia vuorilajiin. Liuske on paikoin hiilenpitoista. Tiivistä tummaa fylliittiä on pienellä alalla Tuhkalanjoen eteläpuolella Tuhkakylässä, jossa vuorilaji vuorottelee leveitten hienorakeisten tummanharmaitten kvartsiittikerrosten kanssa. Kvartsiitti sisältää pieniä fylliittiliuskaleita. Autiosaaren länsirannalla Jormasjärvellä esiytyy kiilleliuskeessa tummanharmaata suoraliuskeista fylliittiä 1 m :n levyisenä kerroksena. Pirttimäen luoteispuolella, n. 0,5 km Jormasjärven itärannalta, on tiivistä mustanharmaata liusketta, joka lohkeaa, helposti ohuiksi levyiksi. Hiukan Harakkamäestä pohjoiseen, Kärnälän pohjoispuolella Naapurinvaarassa, on tiivistä tummaa, harmaan kvartsiitin kanssa vuorottelevaa fylliittiä. Keskitalon kohdalla ja Naapurinvaaran koillisosissa on kvartsiitissa monen dm :n paksuisina kerroksina samallaista fylliittiä. Ruokosenpuron eteläpuolella, Naapurinvaaran luoteispuolella, esiytyy tiivistä mustanharmaata fylliittiä jossa on runsaasti pieniä magneettikiisurakeita ja -nystyröitä. Hiilirikkaitafylliittejä. Hakojärven koillispuolella, Taattolan talosta hiukan länteen Jormasjärven kylässä, tavataan tummaa hiilirikasta fylliittiä, joka vuorottelee kvartsirikkaitten liuskekerrosten kanssa. Hakojärven luoteispuolella olevalla myllyllä esiy-

69 70 tyy magneettikiisunpitoista hiililiusketta. Liuskemassa on muodostunut hyvin hienorakeisesta kvartsista, biotiittisuomuista ja magneettikiisurakeista ja sisältää runsaasti hiilihiukkasia. Lisäaineksena tavataan pieniä granaatteja. Biotiittirikkaat juovat osoittavat kerroksellisuuden suunnan ja suoraan tämän poikki kulkee selvä poikittaisnl iuskeisuus. Vyöhykkeessä, joka kulkee Naapurinvaaralta Pohjois-Sotkamon kvartsiittiselänteitten ohi pohjoiseen suuntaan, ovat fylliitit yleensä hiilirikkaita. Tummaa hiilirikasta fylliittiä on esim. Junttilanvaarassa ja Rieskavaarassa. Junttilanvaaran liuske sisältää runsaasti kiisurakeita ja kallionpinnat ovat ruosteisia ja rapautuneita 5 sm syvälle. Kalliot ovat hyvin syöpyneitä ja rosoisia. Liuske on suoraliuskeista, kerrospinnat ovat hiukan taipuneita. Samallaista fylliittiä esiytyy Rieskavaarassa, jossa se on poimuista ja sisältää runsaasti granaatteja ja sädekiviryhmiä. Kvartsiitin rajoilla on fylliitissä ruosteisia kvartsirikkaita kerroksia. Migmatiittigneissialueen rajalla, Metelinmäen ja Paakinmäen välillä, vuorottelevat hiilirikkaat fylliittikerrokset ja muutaman sm :n vahvuiset sädekiviliuskekerrokset keskenään (rajalla on suomaita). Paakinmäessä on kaksi syvän notkon eroittamaa kukkulaa. Näistä on läntinen sinisenharmaata kvartsiittia, itäinen tummaa sädekivirikkaita kerroksia sisältävää fylliittiä. Granaatti- ja sädekivirikkaita liuskeita on siellä täällä ja ne liittyvät lähinnä fylliitteihin. Sellaisia liuskeita on pienessä alueessa Tikkalansalmen molemmin puolin Nuasjärven itäpuolella Sotkamossa. Liuske on yleensä hyvin metamorfosoitunutta, kiilleliuskemaista. Salmen eteläpuolella on vuorilaji tiivistä, tummanharmaata, sisältäen säteettäisiä sarvivälkenystyröitä ja ruskeanpunaisia granaatteja ; salmen pohjois- ja luoteispuolella se muuttuu kiilleliuskeeksi, jossa on lukuisten granaattien ohessa stauroliittejäkin. Viimemainitut ovat paikoin, esim. 1 km Tikkalan itäpuolella, lähes 3 sm :n pituisia ja 1 sm :n levyisiä. Liuske on usein selvästi kerroksellista.. Tyypillistä granaatti-sädekiviliusketta tavataan Harakkamäen kalliossa Kärnälän talon pohjoispuolella. Se on terveessä murrospinnassa mustanharmaata, tiivistä, fylliittimäistä liusketta, jossa on runsaasti ruskeanpunaisia granaatteja (sillimaniittineulasia sisältävää alamandiinia) ja säteettäisiä vaaleita sarvivälkeryhmiä (eummingtoniittia). Kallionpinnoilla on liuske ruosteista ja hyvin rapautunutta. Naapurinlammen itäpuolella vuorottelevat sädekivirikkaat fylliittikerrokset ja kvartsiittikerrokset keskenään. Naapurinvaaran etelärinteen alapuolella esiytyy selvästi kerroksellista kvartsirikasta liusketta, jossa on magneettikiisunpitoisia juovia. Se on jotenkin metamorfosoi-

70 paksuja 7 1 tunutta, sisältää pieniä granaatteja ja suuria kiillesuomuja ja muuttuu vähitellen Tikkalan kohdalla granaatti-stauroliittikiilleliuskeeksi. Hiukan suuremman alueen muodostaa granaatti- ja sädekivirikas fylliitti Ison Ruokosenjärven itäpuolella (Palovaara ja Tuomivaara Torikylässä). Vuorilaji on tavallisesti selvään kerroksellista ja kerrokset ovat poimuttuneita. Vaaleampia sädekivirikkaita ja tummempia fylliittimäisiä kerroksia vuorottelee keskenään. Ison Ruokosen kaakkoispuolella on kiille- ja sädekivirikkaita kerroksia sisältävää tummaa fylliittiä. Eräässä lähinnä kvartsiittivyöhykkeen rajaa olevassa kalliossa on vaaleanharmaan kvartsiitin kanssa kauniisti vuorottelevaa fylliittiä. Kvartsiittikerrokset ovat 0,4-1,4 sm. Vahvaa mag neettist a etoa v havaittiin Torin talon länsipuolella pellolla olevassa kalliossa ja eräässä kalliossa n. 300 m Tolpan talon luoteispuolella. Liuske sisältää yleensä runsaasti kiisumineraal eja ; kallionpinnat ovat ruosteisia ja rapautuneita. Kuten Kajaanin Puutavaraosakeyhtiön toimituttamista magnetometrisistä tutkimuksista käy selville, esiytyy täällä lujaa magneettista vetoa graniittigneissialueen rajaa vastaan kokoonpuristuneessa liuskevyöhykkeessä. Vedon aiheuttavat todennäköisesti magneettikiisu ja magnetiitti. Paikalla toimitettiin kesällä 1920 timanttiporauksia. Kiilleliuskeita. Kiilleliuskeet eroavat fylliiteistä siinä, että ne ovat hiukan karkea rakeisempia ja väriltään vaalempia. Ne sisältävät enemmän kvartsin kuin fylliitit ja kiille (biotiitti ja muskoviitti) muodostaa niissä tavallisesti suurempia paljain -silmin näkyviä suomuja. Vuorilaji on tavallisesti selvästi paineliuskeista ja liuskeisuuden suuntaan lävistävät sitä monilukuiset kvartsisuonet, jotka ovat poimuttuneet samalla lailla kuin liuskemassa. Sitävastoin siltä puuttuu usein selvää kerroksellisuutta, mutta missä tämä on näkyvissä, osoittavat sen vaaleat ja tummat juovat, joitten suunta tavallisesti poikkeaa liuskeisuuden suunnasta. Kiilleliuskeita tavataan etupäässä läntisen kalevalaisen vyöhykkeen keskiosissa. Ontojärven-Suomussalmen vyöhykkeessä niitä on vain vähemmässä määrin kvartsiittien yhteydessä. Rautavaaran pitäjän pohjoisosassa kiilleliuskeet muodostavat kapeita vyöhykkeitä, joista toinen kulkee Yläkeyrittyjärveltä Hiirenjärvelle, toinen NNW-suuntaan kvartsiittiselänteiden länsirinteitä pitkin Lylymäen länsipuolelle Sotkamossa. Yläkeyrityn eteläpuolella on liuske tummanharmaata ja hyvin hienorakeista, kvartsirikasta ja sitä lävistävät pienet maitokvartsisuonet ja -juonet. Samallaista liusketta

71 Kuva 21. Tyypillistä kvartsisuonien lävistämää kiilleliusketta Papinmäessä Jormasjärven NW-puolella Sotkamossa. on Sierajärven länsipuolella, jossa kvartsisuonet ovat leveämmät ja jossa sitäpaitsi leveät pegmatiittijuonet lävistävät liusketta. Jysmänrinteessä Sieramäen luoteispuolella on liuske selvään kerroksellista. Punertavat kvartsirikkaat kerrokset ovat 1-2 mm paksuja, raesuuruus on mm. Vuorilaji vuorottelee täällä sarvivälkeliuskemaisen metabasiitin kerrosjuonien kanssa. Porrasmäen itäpuolella oleva Haukimäki, liuskevyöhykkeen eteläisessä kielekkeessä, on poimuista, vaaleanharmaata, kvartsirikasta muskoviittikiilleliusketta, jota leveät maitokvartsijuonet lävistävät. Sotkamon pitäjässä ovat kiilleliuskeet yleensä kvartsirikkaita, poimuisia ja kvartsisuonien lävistämiä. Suoraliuskeisia ja selvästi kerroksellisia kohtia on täällä kuitenkin paikkapaikoin. Liuskeissa ei yleensä ole graniittisuonia. Sellaisia on kuitenkin nähty esim. Äimämäessä Marjomäen länsipuolella Etelä-Sotkamossa. Vuorilaji on täällä gneissimäistä ja sitä lävistävät hienot vaaleanpunaiset graniittisuonet. Yrttimäen länsipuolella laaksonpainanteessa kulkevan kapean harjanteen itärinteessä on tiivistä poimuista kiilleliuskettä, jota kapeat vaaleanharmaan apliitin ja punaisen pegmatiitin suonet lävistävät. Vuorilaji on sitäpaitsi breksiamaista, sillä sekundääriset harmaat lasimaiset kvartsisuonet lävistävät sitä verkkomaisesti. Jormasjärven seudulla liuskevyöhyke leviää ja k u lk ee Vuokatin länsipuolitse pohjoiseen suuntaan Nuasjärvelle ja täältä edelleen Paltamon ja Ristijärven pitäjiin. Liuskeet ovat tyypillisiä kvartsirikkaita kvartsisuonien lävistämiä kiilleliuskeita. Sellaista liusketta on esim. Papinmäessä, n. 3 - km Tormasjärven luoteispuolella (kuva 21). Kvartsi-

72 suonet ovat paikoin ruosteisia ja sisältävät rikkikiisurakeita. Hiukan pohjoisempana, Määttälänmäessä, nähtiin liuskeessa fylliitimäisiä välikerroksia. Lepikon talon lähellä maantien varrella on granaatinpitoista kiilleliusketta, jossa on välikerroksina harmaata lasimaista kvartsiittia. Tikanniemellä Nuasjärven rannalla on kiilleliuske hyvin selvästi kerroksellista. Paltamon Mieslahden kylän itäosassa ovat kvartsirikkaat kiilleliuskeet massamaisia (gneissimäisiä) ja selvää kerroksellisuutta vailla, tai on se epäselvä. Kapeat kvartsisuonet lävistävät niitä paikkapaikoin. Idässä olevan kvartsiittivyöhykkeen rajalla, Härmämäen ja Saukkovaaran lounaisrinteen juurella, esiytyy n. 1 km leveänä vyöhykkeenä tiivistä tummaa kiisurikasta fylliittiä. Samannäköisiä kuin Paltamon ovat Ristijärven pitäjän liuskeet. Missä kerroksellisuutta on havaittavissa, vuorottelevat vaaleammat Kuva 22. Poikittaisliuskeisuutta Pienen Marjavaaran kiilleliuskeessa Lahnajärven koillispuolella Ristijärvellä. 1/2 luonn. kokoa. kiilleliuskemaiset ja tummemmat Tylliittimäiset kerrokset keskenään. Tummanharmaata kiisurikasta fylliittiä on kirkon itäpuoleisella nimellä. Hyvin kaunista poikittaisliuskeisuutta, silmänpistävää sen takia, että kiillesuomut ovat järjestyneet liuskeisuuden suuntaan ja melkein suoraan kerroksellisuuden poikki, nähtiin Lahnajärven NE-puolella (kuva 22). Sellaista liuskeisuutta havaittiin Kellovaarankin liuskeissa, liuskeitten ympäröimän postkalevalaisen graniittialueen länsirajalla. Hienojen rinnakkaisten kiillejuovien osoitlama liuskeisuus menee kerroksellisuuden poikki, joka esiytyy vuorottelevina vaaleina ja tummina viiruina. Tiiviitä fylliittimäisiä kerroksia vuorottelee sitäpaitsi karkearakeisempien kiilleliuskemaisten kerrosten kanssa. Kapeammat ja leveämmät säännöttömästi eri suuntiin kulkevat kvartsisuonet ja muskoviitinpitoiset graniittiapliittisuonet lävistävät paikoin liusketta. Pari km Pihlajavaaran luoteispuolella, Möikkösenjärven kaakkoispuolella liuskeitten ja postkalevalaisen graniittialueen rajalla, on kiilto

73 74 leliuskeessa runsaasti graniittisuonia. Vuorilaji on poimuista ja sisältää välikerroksina hienorakeista, melkein puhdasta kvartsiittimaista liusketta. Hyttikankaalla Tenämänjärven pohjoispuolella on kiilleliuskeessa välikerroksina sarvivälk el iusketta. Tämä sisältää mustaa sarvivälkettä, biotiittia ja kvartsia. Sarvivälke muodostaa vuorilajin liuskeisuussuuntaan järjestyneitä sälöjä ; kvartsikin on kasautunut rinnakkaisiksi juoviksi ja linsseiksi. Lehtovaaran länsirinteessä tavataan vaaleanharmaata kiilleliusketta, joka lohkeaa helposti ohuiksi levyiksi liuskeisuuden suuntaan. Luoteis-Kuhmoniemellä on kiilleliuskeita Petäjäniemellä Ontojärven pohjoispuolella ja Vuosanganjärven länsipuolisessa seudussa. Liuskeet, ovat täällä yleensä harmaita, hienorakeisia, kvartsirikkaita ja usein selvään kerroksellisia ; kerrokset ovat ohuita, 2 4 mm paksuja. Paikoin esiytyy liuske murtokappaleina metabasiitissa, esim. Kantoniemellä ja Paskolahden koillisrannalla (Ronkaperän NW-puolella) ja Juurikkajärven eteläpuolella (Vuosanganjärven NW-puolella). Vuosanganjärven länsipuolella lävistää punainen postkalevalainen pegmatiitti paikkapaikoin liusketta. Kvartsiittivyöhykkeen länsipuolella, Ison Jousilammen koillisrannalla, on pienessä kalliossa tyypillistä hiilirikasta fylliittiä. Hienorakeista selvään kerroksellista sarvivälkeliusketta, jota vihreänharmaa sädekiviliuskemainen metabasiitti lävistää kerrosjuonina, on paikoin Järvenpään talon kaakkoispuolella, Valkeaisjärven pohjoispuolella, ja Paskolahden ja Koskenmäen välillä Ronkaperän pohjoispuolella. KALEVALAISIA METABASIITTEJA. Kalevalaisilla metabasiiteilla tarkoitetaan metamorfosoituneita emäksisiä vuorilajia, jotka esiytyvät kalevalaisten liuskeitten yhteydessä lävistäen niitä. Alueella ovat ne muuttuneita gabbrovuorilajeja, pääasiallisesti amfiboliittejä, s äd ekiviliuske - ja kloriittiliuskemaisia metabasiitteja, serpentiinejä ja vuolukiviä. Ne ovat vallitsevina Ontojärven- Suomussalmen vyöhykkeessä, jotavastoin ne kartta-alueeseen kuuluvalla osalla läntisestä kalevalaisesta vyöhykkeestä esiytyvät ainoastaan hajanaisina. keskimäärin m :n levyisinä juonina kvartsiiteissa. Graniittigneissialueillakin on samantyyppisiä emäksisiä juonia, ja todennäköistä on, että ainakin osa niistä kuuluu kalevalaisiin m etabasiitteihin.

74 Massamaisia amfiboliitteja.,massamaisia kalevalaisia metabasiitteja, joissa nähdään jälkiä alkuperäisestä gabbrorakenteesta, esiytyy verrattain vähän alueella. Amfiboliitit ovat nimittäin paineen vaikutuksesta lujasti metamorfosoituneet ja muuttuneet n. k..,vihreäliuskeiksi" : vihreänharmaiksi hienorakeisiksi sädekiviliuske- ja kloriittiliuskemaisiksi muunnoksiksi. Massamaiset amfiboliitit eivät rakenteeltaan ja kokoumukseltaan tuskin ollenkaan eroa samanlaatuisista vanhemmista amfiboliitei stä. Ne Kuva 23. Keskirakeista, massamaista metagabbroa Kalliojärveltä, Kuhmoniemen Vieksin kylässä. Nikolit ristissä + ; 35 X luonn. kokoa. Vaaleat kohdat ylhäällä ovat plagioklaasia, joissa on jyrkästi rajoittuneita epidoottirakeita, tummat kohdat alhaalla kvartsirakeitten ja rapautuneitten maasälpärakeitten kanssa yhteenkasvanutta sarvivälkettä. Tumma täplä plagioklaasissa vasemmalla on biotiittia. ovat hieno- tai keskirakeisia, tavallisesti hiukan liuskeutuneita, sarvivälkerikkaita vuorilajeja ja muuttuvat jyrkittä rajoitta lujasti liuskeisiksi metabasiittimuunnoksiksi. Esimerkkinä sellaisesta massamaisesta vuorilajityypistä esitettäköön Kalliojärven pohjoisrannalla Vieksin kylässä Luoteis-Kuhmoniemellä esiytyvä keskirakeinen sarvivälkegabbro (kuva 23). Vuorilajin aineksina on tummanharmaa sarvivälke, plagioklaasi (An45), kvartsi, biotiitti, zoisiitti, titaanirautamalmi, titaniitti ja apati itti. Sarvivälke, jonka rajaviivat plagioklaasia vastaan ovat repaleisia, on hajonnut sälöryhmäksi. Kvartsi on hienorakei sta ja on kasvanut poikiliittisesti yhteen sarvivälkeryhmien ja plagioklaasikiteiden kanssa ; kvartsi-

75 rakeet ovat usein kasautuneet -sarvivälkeryhmien keskelle tiheämmin kuin reunoille. Epidoottirakeet ovat pieniä ja ovat keräytyneet plagio klaasin sisään tämän muuttumistuloksina ja usein järjestyneet sen kristallograafisten pääsuuntien mukaan. Titaniitti ympäröi renkaanmuotoisesti titaanirautamalmirakeita (se on siis leukoxeenia.) Seuraava Rosiwalin menettelytavan mukaan tehty mikroskooppinen analyysi osoittaa Kalliojärven metagabbron kokoumuksen : Paino. Sarvivälkettä 41.5 % Plagioklaasia (An 46 ) 17.5 Magnetiittia, titaanirautamalmia Kvartsia 10.1,, Epidoottia 7.7 Biotiittia 7.6 Titaniittia 4.0., Apatiittia % Massamaiset amfiboliitit ovat tavattoman kovia ja sitkeitä vuorilajeja ja lohkeavat säännöttömästi. Niitten väri vaihtelee vihreänharmaan, tummanharmaan ja mustanharmaan välillä. Alueita, joissa sellaisia enemmän tai vähemmän massamaisia amfiboliitteja esiytyy, on Ontojärven kaakkois-, itä- ja koillispuolella olevan metabasiittivyöhykkeen itäosissa Kuhmoniemellä, mistä ne ulottuvat luoteiseen suuntaan Ronkaperää kohti Vieksin kylässä ; edelleen Vuosanganjärven eteläpuolella samassa kylässä, Tapaninvaaran kylän lounaisosassa, Saarijärven itä- ja koillispuolella (Iso Kössä), Likojärven koillispuolella ja Leilivaarassa muutamia km Jumalisjärven lounaispuolella Hyrynsalmella. Läntisessä kalevalaisessa vyöhykkeessä ne esiytyvät ainoastaan harvoina juonina. Graniittigneissialueilla on siellä täällä massamaisia amfiboliittej a juonina ja pahkuina. Roninvaaran etelärinteessä, Vuokatin selänteessä Takkulan luoteispuolella Sotkamossa, lävistää punaisenharmaa plagioklaasirikas ofiittirakenteinen metagabbro n. 30 m leveänä juonena kvartsiittiliusketta. Sen aineksina on : vaaleanpunainen liistakkeinen plagioklaasi (An 30 ), sädekivimäinen vihreä sarvivälke, joka on kasvanut plagioklaasisälöjen sisään tai niitten väliin, kvartsi ja malmirakeet. Kvartsi on paikoin kasvanut granofyyri sesti yhteen plagioklaasin ja sarvivälkkeen kanssa. Noin 5 km pohjoisempana tavataan Sarvivaaran pohjoisrinteessä mustanharmaata hienorakeista metabasiittia m leveänä juonena.

76 77 Kivivaarassa, Sivakkavaaran itäpuolella Nurmeksen pitäjän pohjoisosas sa, on hienorakeista mustanharmaata metabasiittia, joka on hiukan liuskeista ja jota apliitti- ja pegmatiittisuonet lävistävät selänteen pohjoispäässä. Sivakkavaaran luoteispuolella on vuorilaji karkearakeista ja plagioklaasirikasta. Aineksina on vaaleanpunaista plagioklaasia (An 30) leveistä taulunmuotoisista kiteistä muodostuneina liistakkeina (ofiittirakenne), vihreänmustaa sarvivälkettä repaleisina sälöinä ja neuloina, kvartsia plagioklaasiliistakkeiden välisinä raeryhminä ja usein reunoilla niitten kanssa yhteenkasvaneena, sekä epi- -dootti- ja titaniittirakeita. Maasälpärakeissa ovat kaksoisviirut usein taipuneita. Massamainen metagabbro muuttuu Autiojärven eteläpuolella ja lääninrajalla Hietajärven kaakkoispuolella Sotkamon pitäjässä liuskeisiksi metabasiittimuunnoksiksi. Näitä lävistävät paikoin vaaleanpunaiset graniittisuonet. Vasikkavaarassa Hietajärven itäpuolella ja Kalliovaarassa Palovaaran talon kaakkoispuolella on vuorilaji hienorakeista ja liuskeista, Lapamäessä Palovaaran itäpuolella jopa tiivistäkin. Hienorakeisia tiiviitä muunnoksia on vielä Tipasjärven seuduilla, Ontojärven koillis- ja pohjoispuolella, Kellojärven kaakkoispuolella olevan serpentiinialueen eteläpuolella sekä viimemainitun järven niemillä ja saarilla. Nämä ovat tavallisesti vihreänharmaanvärisiä ja usein liuskeisia, kloritisoituneita tai serpentinisoituneita. Lisäaineksena on niissä pieniä rikkikiisurakeita. Pieni- tai keskirakeista gabbrodioriittia, jonka maasälpä on vaaleanharmaata, vih ertävänharmaata tai punertavaa, esiytyy Härmäjärven kaakkois- ja itäpuolella Vieksin kylässä, esiin. järven itärannalla olevalla niemellä. Samallaista jotenkin lujasti puristunutta vuorilajia on Aittojoen niskalla Ruuhijärvellä. Plagioklaasi ja kvartsi muodostavat siinä kellertäviä raeryhmiä. Fieandtin mukaan se muodostaa kapeita suonia täällä vallitsevaan tiiviiseen liuskeiseen metabasiittiin. 2-3 km Vesijärven luoteis- ja pohjoispuolella lähellä Hyrynsalmen rajaa tavataan hienorakeista, hyvin emäksistä, tummanharmaata, samantyyppistä vuorilajia. Kalevalaisen vyöhykkeen ulkopuolella esiytyy Kuhmoniemellä siellä täällä juonina ja pahkuina massamaisia amfiboliitteja, jotka, mikäli niitten laadusta voidaan päättää, todennäköisesti ovat iältään kalevalaisia. Sellaista keskirakeista, melkein mustaa, leveäsälöistä sarvivälkettä sisältävää amfiboliittia on esim. Hamppuvaaran itäosassa, Purnulammen pohjoispuolella, ja Lontaanlammen koillisrannalla, 6-7 km kirkonkylän SSW-puolella. Linnan torpan kohdalla Itä-Kuhmoniemellä esiytyy W-E suuntaisena pahkuna liuskeista mustanvihreätä sarvivälkekiveä, joka tor-

77 7 8 pan pohjoispuolella muuttuu keskirakeiseksi massamaiseksi metagabbroksi. Liuskeisen muunnoksen kokoumuksena on tummanvihreätä sarvivälkettä, biotiittia, kvartsia, epidoottia, titaniittia ja kiisurakeita. Massamaisella gabbrolla on sama kokoumus, mutta se sisältää sitäpaitsi plagioklaasia, vaan ei kiillettä, joka siis liuskeisessa rajamuunnoksessa mahdollisesti on voinut syntyä plagioklaasista ja sarvivälkkeestä metamorfoosin kautta. Viimemainittu mineraali on poikiliittisesti kasvanut yhteen kvartsi- ja plagioklaasirakeitten kanssa. Massamainen gabbro sisältää vyöhykkeittäin leveitä nauhanmuotoisia juovia, joissa vuorilaji näkyy olevan hyvin m etamorfosoitunutta ja kapeitten e pidoottisuonien lävistämää sekä sisältävän runsaasti kellertävänvihreätä epidoottia. Sarvivälke on näissä paikoissa syöpynyttä ja sisältää pieniä sisäänkasvaneita kvartsirakeita. Saarikiekin pohjoispuolella olevan kalevalaisen liuskevyöhykkeen pohjoispuolella, n. 0.5 km Levävaarasta pohjoiseen, esiytyy pahkuna vihertävänmustaa hienorakeista massamaista metagabbroa, joka sisältää kellertävää plagioklaasia ja kellertävänvihreitä epidoottirakeita. Sen kokoumuksena on uraliittista sarvivälkettä (rapautunutta ja kloritisoitunutta), plagioklaasia (hyvin sameata ja pienien epidoottirakeitten sekaista), epidoottia, kloriittia ja titaniittia. Vuorilaji kuuluu geologisesti lujasti liuskeutuneisiin vihreäliuskeenkaltaisiin metabasiitteihin, jotka ulottuvat täältä ESE-suuntaan Kaitakiekin ohi Itä- Karjalan rajalle. Kolkontaus nimisessä mäkiryhmässä, n. 3 km Pienen Kuumujärven kaakkoispuolella Kuumun kylässä 'Pohjois-Lentiirassa, esiytyy erään kapean kvartsiittivyöhykkeen eteläpuolella tummaa, hyvin emäksistä diabaasia, jossa on harvoja paljain silmin näkyviä pieniä pilarinmuotoisia plagioklaasikiteitä. Samaa vuorilajia on vielä Lokkipurolla, n. 7 km Pienen Kuumujärven itäpuolella. Aineksina on : labradooria (An 70 ). joka muodostaa selviä liistakkeita, diopsiidia (reunoiltaan muuttunut likaisenharmaaksi kloriitin ja- serpentiinin sekoitukseksi), biotiittia, kvartsia, malmirakeita ja lisäaineksena apatiittineulasia (kuva 24). Paikoin nähdään massamaisissa amfiboliiteissa heikkoa juoksurakennetta. Sellaista juovaisuutta nähtiin esim. hienorakeisessa amfiboliitissa Saarijärven itäpuolella PohjoisKuhmoniemellä. Siinä vuorottelevat vaaleat kvartsi- ja maasälpäjuovat ja tummat amfiboolijuovat keskenään. Sinteenlahden pohjoispuolella, Mikitänjärven itäpäässä Hyrynsalmella, esiytyy hienorakeista, paikoin massamaista, paikoin liuskeista amfiboliittia, jota kvartsin ja keltaisenvihreän epidootin täyttämät raot lävistävät ristiin rastiin ja jossa on lisäaineksena pyriittirakeita.

78 epidoottia ja titaniittia, ja rikkaruohon tapaan täyttynyt sädekivineu-. Melkein samallaista vuorilajia on Likojärven koillispuolella, n. 3 km Moisiovaaran NNW-puolella, kalevalaisessa metabasiittivyöhykkeessä. Se on vihreänharmaata, hieno- tai keskirakeista, paikoin karkearakeista gabbroa ja sisältää suuria ristiin rastiin usein säteettäin järjestyneitä idiomorfisia tummanvihreitä sarvivälkesälöjä, jotka ovat hienorakeisemmassa vaaleanvihreänharmaassa, hyvin muuttuneista sameista plagioklaasiliistakkeista, sädekivineulasista, titaniitista, titaanirautamalmista ja epidoottirakeista muodostuneessa emämassassa. lasilla Samassa seudussa ovat sekä lahden eteläpuolella esiytyvä kvartsiitti että ympäröivä gneissigraniitti hyvin rikki repeytyneitä (ks. kvartsiitteja). Vaapujoella Nahkasuon pohjoispuolella, gneissigraniitin ja erään postkalevalaisen graniittialueen rajalla, esiytyy keskirakeista, mustanharmaata, punaista maasälpää sisältävää gabbroa. Pöleikkövaarassa, n. 15 km Moisiovaaran koillispuolella, lävistää SW-NE suuntainen porfyyrinen metabasiittijuoni gneissigraniittia. Metabasiitti sisältää suuria vaaleanvihreitä sarvivälkerakeita (todennäköisesti alkuaan pyrokseenia), jotka ovat hajonneet sädekiveksi, kloriitiksi ja biotiitiksi. Itse vuorilajimassa on hienorakeista, sisältäen plagioklaasia, kiillettä, Kuva 24. Diabaasia Lokkipurolta, Lentiiran Kuumun kylässä. Nikolit + ; 16 X luonn. kokoa. Pitkät valkoiset sälöt, ovat plagioklaasia, pyöreät rakojen lävistämät rakeet pyrokseenia, tummat täplät limoniitin ympäröimiä malmirakeita ; näitten välillä rapautunutta salvivälkettä, biotiittia. kloriittia y. m.

79 80 Iso Kössä niminen kallioryhmä, Saarijärven ja Saarivaaran koillispuolella, on keskirakeista, melkein yksinomaan lyhyistä ja leveistä uraliittikiteistä muodostunutta uraliittigabbroa. Nuottikoskella Nuottijärven länsipuolella, n. peninkulma Hyrynsalmen kirkolta kaakkoon, esiytyy gneissigraniitissa pahkuna osaksi hienorakeista, liuskeista, osaksi jotenkin karkearakeista, massamaista ja plagioklaasirikasta gabbroa. Liuskeisessa muunnoksessa muodostaa sarvivälke vihreänmustia neulasia, ja hienot kalkkisälpäsuonet lävistävät vuorilajia. Leilivaara, muutamia km Jumalisjärveltä lounaaseen Suomussalmella, on suurimmaksi osaksi hieno- tai pienirakeista metagabbroa. Luolankallio, Ylisuoronjärven eteläpuolella ja n. 7 km Jysmänselän (Vuokkijärven) SSE-puolella Ylävuokin kylässä, on mustanharmaata selvästi ofiittirakenteista uraliittidiaba a sia. Melkein samallaista diabaasia tavataan Murtovaaran talojen pohjoispuolella Ylävuokin kylässä. Se sisältää pääasiallisesti hyvin emäksistä plagioklaasia, lujasti muuttunutta pyrokseenia (diopsiidia) ja malmirakeita. Kaksi km Saarivaaran itäpuolella Ylävuokin kylässä oleva Kaikkosenkallio on hieno- tai keskirakeista, paikoin tummempaa uraliittirikasta, paikoin vaaleampaa plagioklaasirikasta metagabbroa. Plagioklaasirikkaassa karkearakeisemmassa muunnoksessa havaitsi J. N. Soikero hienorakeisia plagiok l aa si apliitti-suonia. Loukonjärven ja Kuivajärven välillä Itä-Karjalan rajalla esiytyy tummanharmaata, hieno- (tai pienirakeista metagabbroa, jossa on säännöttömästi eri suuntiin kulkevia epidootin täyttämiä rakoja. Sitä lävistävät paikoin rikkikiisun- ja kuparikiisunpitoiset kvartsisuonet. Hyvin muuttunutta amfiboliittia, joka sisältää rapautunutta sarvivälkettä, epidoottia ja hiukan kvartsia ja plagioklaasia, on Kinnulan pohjoispuolella Vuokkijärven pohjoisrannalla. Sädekivi ja kloriittiliuskemaisia metabasiitteja. Suurin osa metabasiiteista käsittää vihreänharmaita, hienorakeisia, lujasti liuskeisia muunnoksia. Sarvivälke on näissä puristunut. rikki vaaleanvihreiksi sädekivineulasiksi, jotka ovat järjestyneet vuorilajin liuskeisuussuuntaan ja muodostavat hienoja yhdensuuntaisia juovia eli kerroksia" tai täyttävät plagioklaasi- ja kvartsirakeitten ruhjoutumisesta syntyneet rakovyöhykkeet. Sädekiven ohessa on usein kiillettä ja kloriittia, jotka nekin ovat muuttumistuloksia. Plagioklaasik in on täydellisesti muuttunut ja sen sijaan on tullut epidootti- ja kvartsirakeita.

80 . 18 Näitten selvästi paineliuskeisten, vuorilajimuunnosten, sädekiviliuskeitten ja kloriittiliuskeitten esiytyminen viittaa siihen, että metabasiitit ovat olleet mukana kalevalaisessa vuorijonopoimutuksessa, jonka suunta on näissä seuduissa Ne esiytyvät tavallisesti rajoilla kalevalaisia liuskeita ja vanhempia vuorilajeja vastaan ja ovat usein kosketuksessa kalevalaisten kiilleliuskeitten, sarvivälkeliuskeitten ja kvartsiittiliuskeitten kanssa, sisältäen näitten murtokappaleita tai lävistäen niitä kapeampina tai leveämpinä juonina. Postkalevalaiset graniittijuonet lävistävät vuorostaan siellä täällä näitä liuskeisia metabasiiitteja. Niitten usein erinomaisen hienorakeinen rakenne ja mantelikivenkaltaisten muunnosten esiytyminen antaa aihetta käsitykseen, että vuorilajit ovat säilyneitä jäännöksiä kalevalaisisita pintaeruptiiveista, jotka ovat tunkeutuneet esiin ja lävistäneet kalevalaiset liuskeet. Nämä hienorakeiset liuskeiset metabasiitit vastaisivat siinä tapauksessa Pohjois Suomen Kuolajärven pitäjän sarvivälkeliuskemaisia ja usein mantelikivenkaltaisia metabasiitteja, joita Hackman 1 )pitää kalevalaisina pintavuorilajeina Liuskeiset metabasiitit esiytyvat samoissa vyöhykkeissä kuin massamaiset ja vaihtelevat näitten kanssa, niin että tuskin voidaan määrätä tarkkoja rajoja niitten välille. Sellaisia alueita on Autiojärven eteläpuolella ja Hietajärven kaakkoispuolella Pohjois-Valtimossa, Tipasjärven lounais- ja itäpuolella (Kaakkois-Sotkamossa, Ontojärven kaakkoispuolella, Kellojärven, Ronkaperän ja Kuivajärven pohjoispuolella ja Vuosanganjärven luoteispuolella Länsi-Kuhmoniemellä. Suurimman laajuutensa saavuttavat liuskeiset metabasiitit Itä-Hyrynsalmella ja Etelä-Suomussalmella. Samanluonteisia ovat suureksi osaksi Levävaaran ja Kaitakiekin välisen seudun metabasiiitit Itä- Kuhmoniemelläkin. Kapeissa juonissakin, jotka paikkapaikoin lävistävät läntisen vyöhykkeen kalevalaisia kvartsiittiliuskeita, ovat metabasiitit usein sarvivälkeliuskemaisia. Sädekiviliuskemaiset metabasiitit ja niitten kontaktit kalevalaisia liuskeita ja vanhempia vuorilajeja vastaan. Postkalevalaisen graniitin juonia. Itäinen kalevalainen vyöhyke.,,jongunjoen Hiienportti" nimisessä rotkolaaksossa Jonkerin ky- Iässä Kuhmoniemen eteläosassa, hiukan Louhijoen ja Jongunjoen yli- 1) V. Hackman. Kuolajärven karttalehden D 6 vuorilajikartan selitys, joka kohta valmistuu.

81 82 tymäkohtaa alempana, esiytyy hienorakeista sarvivälkeliuskemaista amfiboliittia, jossa on kloriitti- ja talkkirikkaita kohtia. Sellaisia on hyvin runsaasti joen itärannalla ja ne sisältävät lukuisia hyvin muodostuneita turmaliinikiteitä, joilla on romboedriset päätepinnat. Ne ovat suomuisessa liuskemassassa, joka mikroskoopilla tarkastettaessa näkyy sisältävän plagioklaasia (An 65), vaaleanvihreätä sädekiveä, kvartsia, muskoviittia, kloriittia, talkkia, apatiittia, rutiilia ja turmaliinia. Vaaleanharmaat apliittisuonet lävistävät paikoin vuorilajia. Se on todennäköisesti syntynyt postkalevalaisen graniitin kontaktivaikutuksesta. Tätä graniittia on nimittäin pienenä alueena 2-3 km täältä luoteeseen ja sen ja ympäröivän gneissigraniitin rajalla esiytyy hienorakeista apliittia ; apliitin ja metabasiitin kontaktilla tavataan taas vaaleata, ruskeitten kiillesuomujen sekaista sädekiviliusketta. Tipasjärven ympärillä Kaakkois-Sotkamossa esiytyvistä metabasiiteista on jo aikaisemmin kerrottu kvartsiittiliuskeitten yhteydessä, joitten murtokappaleita ne paikkapaikoin sisältävät (Vuoriniemellä ja Vuorisaarella). Sekä metabasiitit että niihin sulkeutuneet, intrusiivisten metabasiitti-kerrosjuonien lävistämät kvartsiittiliuskeet sisältävät runsaasti rikkikii s ua ja magneettikiisua. Kvartsisuonet ja leveämmät kvartsijuonet lävistävät monessa kohden vuorilajeja, esim. Vuoriniemellä, Vuorisaarella, Kalliolammen koillispuolella, Kallion talon ympäristössä ja Pitkälammen ja Hukkalammen seudulla. Koljosenniemellä on tiivistä kloriittiliuskemaista metabasiittia, jossa on linssinmuotoisina murtokappaleina valkoista, sar-, vivälkeneulasia sisältävää kvantsiittia. Laiskanvaaran eteläosassa, n. 5 km Kiimasjärven kaakkoispuolella, esiytyy osaksi kovaa, tummaa, osaksi pehmeätä, vaaleanvihreätä, asbestimaista sädekiveä sisältävää metabasiittia. Ontojärven SSE-puolisen seudun metabasiitit ovat hyvin hienorakeisia tai melkein tiiviitä, väriltään vaaleanvihreänharmaita sädekiviliuskeita. Nämä n. k.,,vihreäliuskeet" ovat paikoin, esim. Kiteen talon pohjoispuolella ('Sarvivaaran itäpuolella) ja Ohtolan (Raiskion) koillispuolella kloritisoituneita ja kloriittiliuskemaisia, paikoin breksiamaisia ja ristiin rastiin hienojen kvartsi- ja apliittisuonien lävistämiä. Maantien varrella Pöyhölän talon kohdalla ja 2 km talon länsipuolella sisältää vihreäliuske sm :n pituisia, usein tiheään kasautuneita, sälöisiä tai säteettäisiä tummanvihreitä sarvivälkenystyröitä, jotka ovat järjestyneet vuorilajin liuskeisuuden suuntaan. Pöyhölän kohdalla on vuorilaji paikoin karkearakeisempaa, gabbromaista, ja sisältää uraliittisen sarvivälkkeen ohessa suurempia vaaleita haja-

82 83 rakeita eli manteleita, jotka mikroskoopilla tarkastettaessa näkyvät olevan hyvin hienorakeista, pienien sä dekivineulasten ja plagioklaasirakeitten sekaista kvartsimassaa. Itse liuskemassa sisältää uraliittista sarvivälkettä, hienorakeista kvartsia, sädekivineulasia, kloriittia ja malmirakeita. Paikkapaikoin lävistävät sm :n levyiset kvartsisuonet vuorilajia. Pöyhölän länsipuolella ja Kallioniemellä Ontojärven eteläpuolella lävistävät monen sm :n levyiset kalkki sälpäsuonet vihreäliusketta liuskeisuuden suuntaan. Vuorilaaji on viimemainitulla paikalla hyvin liuskeista ; kalkkisälpäsuonet ovat jotenkin lyhyitä ; linssin- tai nystyränmuotoisia ja kulkevat paikoin liuskeisuuden poikki, jotenka syntyy kalkkisälvän ja metabasiittimurtokappaleitten breksiamainen seosvuorilaji. Missä suonet kulkevat liuskeisuuden suuntaan vaihdellen metabasiittijuovien kanssa, ovat ne taipuneet ja - rypistyneet samalla lailla kuin nämä. Ne ovat yleensä täydellisesti, sekoittuneet toisiinsa. Paikoin laajenevat kalkkisälpäsuonet muodottomiksi möhkäleiksi, paikoin sisältävät ne kalkkisälvän ohessa kvartsierittymiä. Kalliot ovat Ontojärven rannalla aivan veden rajassa ja ovat,rapautumisen takia saaneet omituisen rosoisia ja kuopikkaita pintamuotoja. Vihreäliuskeen kalkkisälpäerittymät ovat todennäköisesti aiheutuneet gabbrovuorilajin alkuperäisen pyrokseenimineraalin uralitisoitumisesta, jolloin kalkki-ylimäärä on eronnut vuorijonopoimutuksessa ja saostunut rakoihin ja liuskepinnoille kalsiumkarbonaattina. Näitten vuorilajien sarvivälkkeenpitoisuus saattaa nousta 8,0 % :iin asti. Mahdollista on kuitenkin, vielä, että karbonaattia on voinut syntyä plagioklaasinkin rapautumisen johdosta. Metabasiitit muuttuvat paikoin kloriittiliuskeiksi. Sellaista asteettaista vaihettumista havaitsi A. von Fieandt pienessä kalliossa Autioniemen talon lounaispuolella lähellä Kellojärven lounaisrantaa. Kallio on pääasiallisesti mustanharmaata liuskeista amfiboliittia, joka eteläänpäin muuttuu hyvin hienorakeiseksi kloriittirikkaaksi vihreäliuskeeksi ja lopuksi kallion juurella pienoispoimuiseksi kloriittiliuskeeksi. Talon länsipuolella tavataan monessa pienessä kalliossa harmaanvihreätä tiivistä serpentiiniä, joka vaihtelee ohuita kalkkisälpänystyröitä sisältävän kloriittiliuskemaisen metabasiitin kanssa. Tämä osoittaa, että täällä on tapahtunut asteettaista muuttumista serpentiinikiveksikin. Kuikkavaaran koillispäässä Pirttijärven lounaispuolella on suoniityn laidalla näkyvissä n. 10 m pitkä ja 5 m leveä kallio, joka on lujasti poimuttunutta talkinpitoista kloriittiliusketta. Tämän kulku-

83 8 4 suunnassa tavataan Kuikkavaaran lounaispuolella Ahvenvaaran itäpäässä hienorakeista sarvivälkeliuskemaista metabasiittia. Lukuisat ovat ne paikat, missä metabasiitti on kosketuksessa kalevalaisten liuskeitten ja kvartsiittien kanssa. Petäjäniemellä Ontojärven koillisrannalla, n. 1 km Petäjälahden talon länsipuolella, kalevalaisen kiilleliuskeen ja hyvin hienorakeisen metabasiitin rajalla, on metabasiitissa murtokappaleina kvartsirikasta kiilleliusketta. Niemen eteläkärjessä (Pehmeäsaaressa) esiytyy tummanharmaata, hyvin hienorakeista metabasiittia, jossa on talkkikloriittiliu s ke-linssejä. Petäjäsaaren itärannalla sisältää metabasiitti kvartsiittiliuske-murtokappaleita. Järvenpään talon lähellä Valkeaisjärven pohjoispuolella (Kyllölästä luoteeseen) tavataan vihreäliuskemaista amfiboliittia kerrosjuonina selvästi kerroksellisessa sarvivälkeliuskeessa, jossa on vaaleita ja tummia kerroksia. Viimemainittu vuorottelee taas idässä lähempänä graniittigneissin rajaa kiilleliuskeen ja harmaan kvartsiiittiliuskeen kanssa. Isojoella, pari km Valkeaisjärven luoteispuolella, vuorottelevat metabasiitti ja kiilleliuske keskenään. Kantoniemeltä Ronkaperän itäpuolelta (ks. karttaa, kuva 35) ulottuu luoteiseen suuntaan Koskenmäen talon ohi Kuivajärvelle vyöhyke, jossa metabasiitin lävistämät sarvivälkeliuskeet ovat vallalla. Kantoniemellä on metabasiitti tummanharmaata tai mustanharmaata, hyvin hienorakeista, liuskeista ja muodostaa juonia sarvivälkeliuskeeseen, muuttuen vaal eanvihreäksi, lähes 2 mm :n pituisia sädekivineulasia sisältäväksi sädekiviliuskeeksi. Koskenmäen talon länsipuolella, Korpijärven koillisrannalla, esiytyy mustanharmaata, hieno- tai keskirakeista, massamaista amfiboliittia. Talon länsipuolella järven rannalla oleva pieni kallionnyppylä on hyvin muuttunutta sädekiviliuskemaista metabasiittia, joka sisältää harvoja vaaleita, lähes 1 sm :n suuruisia pyöreitä manteleita. Mikroskoopilla tarkastettaessa näkyvät nämä pääasiallisesti olevan reunoiltaan hyvin sameata, runsaasti malmihiukkasia sisältävää zoisiittia. Vuorilajimassassa vaihtelevat hienorakeiset ja suurempia sarvivälkeryhmiä sisältävät keskirakeiset kohdat keskenään. Siellä täällä esiytyy, maasälpä- ja kvartsierittymiä, joissa paikoin havaittiin hiukan lyi jy hohdetta, rikkikiisua ja kuparikiisua (A. von Fieandt). Koskenmäen talon venerantaan menevän tien varrella nähtiin lähellä rantaa metabasiitissa plagioklaasirikas suoni, joku sisältää sameata plagioiklaasia (An 25), vihreätä sädekiveä, klioriittia, epidoottia ja, hiukan krvartsia. Koskenmäeltä Vieremän taloon menevän tien varrella (Halmevaaraalta luoteeseeen) vuorottelevat hienorakeinen sarvivälkeliuske ja lius-

84 85 Kuva 25. Metabasiittijuonia gneissigraniitissa Lapinniemellä Korpijärven lounaispuolella Kuhmoniemen Vieksin kylässä ; A. von Fieandtin mukaan. keiset amfibooliitti-kerrosjuonet keskenään. Metabasiitti on talon länsipuolella vihreänharmaata, kloriittirikasta ja sisältää vaaleita sädekivinystyröitä (klioriittiiriikasta sädekiviliusketta). Lapinniemellä Korpijärven lounaispuolella on metabasiitti kosketuksessa lujasti liuskeutuneen gneissigraniitin (pohjagraniitin) kanssa, joka esiytyy metabasiitin ja tämän länsipuolella olevan porfyyrigraniittimassiivin rajalla. Gneissigraniitissa vuorottelevat tummat ja vaaleat juovat keskenään ; plagioklaasirakeet ovat puristuneet rikki ja täyttyneet kiillesuomuilla. Siellä täällä näkyy pieniä kiisurakeita. Yksinäisiä kalkkisälpärakeitakin nähdään paikkapaikoin. Kontaktivyöhykkeessä lävistävät 3 tai 4 rinnakkaista metabasiittijuonta graniittia (kuva 25). Näissä juonissa, jotka paikoin sisältävät epiidoottiutuneita graniitti-murtokappaleita, on sarvivälke sädekivimäistä. Kontakti on tavallisesti jyrkkä ja siinä on paikoin n. 1 sm leveä sulamisvyöhyke, jossa on hienorakeisen kvartsin ja vihreän sädekivimäisen sarvivälkkeen erittymiä sekä kiisurakeita: Amfiboliitti on kontaktilla karkearakeista, gabbromaista ; sarvivälkesälöt ovat lähes 2 sm :n pituisia, 'kontaktin suuntaisia ja todennäköisesti erittymisliuvoksista uudestaan kiteytyneitä. Edempänä kontaktista on metabasiitti taas hienorakeista, vihreänharmaata ja liuskeista. Samallaisia kontaktisuhteita nähdään Tervakankaalla, n. 1 km Lapinniemen SSW-puolella ja Mustinlahden lounaispuolella. Amfiboliitti on täälläkin lähinnä kontaktia sädekivirikasta, mutta hieman edempänä siitä hyvin hienorakeista ja vihreäliuskemaista. Pienelläniemellä Kuivajärven länsipuolella on hieno- tai keskirakeista, heikosti liuskeista metabasiittia. Suolla olevassa kalliossa, jonkunverran täältä WSW, on vuorilaji vihreäliuskemaista, ja sisältää

85 tuotteita. liuskeeksi. Koukkerolammen itärannalla on harmaata, hienorakeista kvartsiit timaista, liusketta, jossa on runsaasti pieniä rikkikiisu- hienorakeinen.koukkerolammen pohjoispuolella ja Juurikkajoella lävistävät liuskeinen metabasiitti muskoviitin- rakeit aja jota lävistää on 86 linssinmuotoisesti venyneitä kvarts ii tt i ma i s i a vuor il ajis i rpale i ta ja manteleita. Samallaista vuorilajia esiytyy Korkeakankaalla Ison Jousilammen eteläpuolella. Se on täällä plagioklaasi- ja kvartsirikkaampaa, hieno- tai keskirakeista ja sisältää eräässä paikassa lähes 0.5 m :n pituisia linssejä, jotka mikroskooppisissa näytteissä näkyvät olevan hienorakeista kvartsiiittimaista massaa. Pa itsi kvartsia on näissä epidoottipesäkkeitä, titaniittia, m uskoviittisuomuja ja asbestimaista sädekiveä. Pienen Jousilammen kaakkoispuolella, n. 2 km Vuosanganjärven lounaispuolella, esiytyy liuskealueella pahkuna hyvin muuttunutta metabasiittia. Se on paikoin hyvin hienorakeista, liuskeista, ja sisältää pääasiallisesti vihreitä sädekivineulasia, jotka muodostavat vuorilajia risteilevän verkkokudoksen. Tässä esiytyy plagioklaasi vaaleina juovina tai muodottomina täplinä, jotka ovat hyvin sameita ja täynnä metamorfoosin : biotiittia, sädekiveä, epidoottia Ison Jousilammen koillispuolella on metabasiitti hienorakeista, paikoin massamaista, paikoin liuskeista (usein serpentinisoitunutta). Järven itäpuolella esiytyvässä kalliossa on vuorilaji keskirakeista, massamaista, porfyyr i ma i sta, sisältäen suorakaiteenmuotoisia tai pyöristyneitä, lähes 1 sm :n levyisiä plagioklaasi-hajarakeita. Aittojärven ja Juurikkajärven välisessä seudussa, Vuosanganjärven luoteispuolella Vieksin kylässä, sisältää metabasiitti monessa kohden suuria ja pieniä harmaan kvartsiittikiilleliuskeen murtokappaleita. Punainen muskoviitinpitoinen pegmatiitti lävistää paikkapaikoin juonina kumpaakin vuorilajia. Kvartsiittimurtokappaleita on havaittu esim. Aittojärven koillispuolella (kloriittiliuskemaisessa metabasiitissa). Juurikkajärven eteläpuolella olevassa kalliossa, Koukkerolammen itäpuolella, Ruutanalam men itäpuolella ja Ruuhikankaalla Ruuhijärven itäpuolella (tiiviissä metabasiitissa). Metabasiitti on kontakteilla näitä murtokappaleita vastaan usein muuttunut sädekivi- pitoisen pegmatiitin ja hienorakeisen punaisen apliitin juonet metabasiittia. Puutioniemellä, Laaja joen suun länsirannalla, lävistävät harmaanvalkoiset hienorakeiset apliitti- ja pegmatiittijuonet täällä esiytyvää gabbromaista amfiboliittia. Am fiboliitti keskirakeistatyypillistä sarvivälkegabbroa, jonka aineksina on tummaa leveäsälöistä sarvivälkettä, plagioklaasia ja kvartsia (poikiliittisesti yhteenkasvaneina), epidoottia, titaniittia (harmaanruskeina täplinä).

86 Hyyrylän ja Vesijärven väliseudussa Vieksin kylän pohjoisosassa on tiivis, lujasti liuskeinen metabasiitti vallalla. Mikroskoopilla tarkastettaessa nähdään vuorilajin olevan hyvin hienorakeista metabasiittia, jonka pää-aineksina on vaaleanvihreä sädekivi ja kvartsi. Punainen porfyyrimainen graniitti lävistää v. Fieandtin mukaan vuorilajia kapeina ja leveinä suonina n. 1 km Vesivaaran talon koillispuolella olevassa kalliossa. Lapinjärven ja Särkkävaaran välillä Pohjois-Kuhmoniemellä on paikoittain pahkuina keskirakeista lujasti puristunutta ja muuttunutta uraliittigabbroa, joka muuttuu paikoin hienorakeiseksi, sarvivälkegneissimäiseksi, ja jota sellaisilla kohdilla vaaleanharmaat apliitti- ja pegmatiittigraniittijuonet lävistävät. Hiirenjärven itärannalla Iivantiiran pohjoispuolella on aivan lähellä erästä kvartsiittiliuskekalliota näkyvissä pienenä kallionnyppylänä pienirakeista sarvivälkeliuskemaista metabasiittia, jossa on 1,5 mm paksuja kloriittirikkaita juovia ja jota vaaleanharmaat pegmatiittijuonet lävistävät. Tämän pohjoispuolella on pienessä kalliossa serpentinisoitunutta amfiboliittia, joka sisältää vaaleanvihreätä sarvivälkettä, kloriittia, hiukan serpentiiniä ja karbonaattia. Levävaaran talon ja Kaitakiekkijärven välisessä kalevalaisessa metabasiittivyöhykkeessä Itä-Kuhmoniemellä tavataan hyvin hienorakeisia ja liuskeisia,vihreäliuskemaisia" muunnoksia Törisevänkosken tienoilla (n. 2 km Saarikiekiltä itään) ja Kaitakiekin länsi- ja lounaispuolella. Vihreäliuskeen aineksina on vaaleanvihreä sädekivi. biotiitti, kvartsi, plagioklaasi ja malmirakeet. Sädekivineulaset ovat vuorilajin liuskeisuuden suunnassa ja usein kloritisoituneita. Kaitakiekin länsipäässä sisältää vihreäliuskemainen metabasiitti pieniä kvartsimanteleita (herneenkokoisia), joita on paikoin tiheään, paikoin harvaan vuorilajissa. Järven lounaisrannalla esiytyy poimuista kloriittiliuskemaista vihreäliusketta, jossa on kvartsimanteleita ja keskirakeisen harmaan plagioklaasirikkaan graniitin (granodioriitin) pirstaleilta. Tämä tuffiliuskemainen vuorilaji sisältää tummia kiillejuovia ja kiille on usein kasautunut manteleitten ympärille. Itä-Hyrynsalmella ja Etelä-Suomussalmella ovat liuskeiset metabasiitit vallitsevina. Hyvin hienorakeista, väriltään sinertävänvihreänharmaata kloriittiliuskemaista,vihreäliusketta", jonka liuskeisuuspinnat ovat taipuneita ja hiukan poimuisia, tavataan esim. Riihipurolla Palovaaran koillispuolella ja Ison Karhujärven itäpuolella Kaakkois-Hyrynsalmella. Aivan Riihipuron itäpuolella on eräässä kohden puhdasta kloriittiliusketta. Ison Karhunjärven itäpuolella lävistävät hienot kvartsin tai kalkkisälvän täyttämät raot 87

87 88 verkkomaisesti vuorilajia. Noin 0,5km Ison Karhujärven pohjoispuolella on hieno- tai keskirakei sta vihreänharmaata gabbroa, jota valkoiset tai punertavat apliittisuonet lävistävät ristiin rastiin. Vuorilaji on paikoin liuskeista, sisältää runsaasti vaaleata sädekivimäistä sarvivälkettä ja kiisunpitoisia kalkkisälpäsuonia, paikoin massamaista ja tiivin epido otin ja kvartsin täyttämien rakojen lävistämää. Karhujoen etelärannalla, n. 1 km Pienen Karhujärven pohjoispuolella, tavataan tummanharmaata hienorakeista metabasiittia, jossa on punertavan hienora k ei s en kvartsiitin murtokappaleita. Mikitänjärven eteläpuolella ovat metabasiitit yleensä sarvivälkeliuskemaisia, poimuisia ja paikoin apliittijuonien lävistämiä. Sinteenlahden, Mikitänjärven itäisimmän lahden eteläpuolella tavataan kloriittiliuskemaista metabasiittia, jossa on lisäaineksena pyriittikiteitä ja jota kalkkisälpäsuonet lävistävät. Noin 1 km täältä lounaaseen, Tervaniemen kohdalla olevalla Pikkusaarella esiytyy tummaa, hyvin emäksistä biotiittirikasta amfiboliittia, jota punainen pegmatiittimainen graniitti lävistää lukuisina säännöttömänmuotoisina suonina. Maasälpä on näissä suonissa tummanpunaista mikrokliinia, joka muodostaa sisäänkasvaneita kvartsirakeita sisältäviä, kyhmyisiä raeryhmiä. Nämä ovat reunoiltaan ja varsinkin rajoilla gabbromassaa vastaan kasvaneet yhteen vaaleanharmaan tai vihertävän plagioklaasin kanssa, jossa jo paljain silmin näkee selvää kakso isviirukk e isuutta. Siellä täällä nähdään tiivistä tai hienorakeista epidoottia, malmirakeita, biotiittia ja sarvivälkettä kiemurt elevina juovina. Moisiovaaran länsirinnettä pitkin, kvartsiittivyöhykkeen länsipuolella, kulkee N W suuntaan kapea, 2-3 km pitkä vyöhyke, jossa vuorilaji on hyvin hienorakeista tai tiivistä kloriittilius - ketta. Tämä on täynnä rakoja ja näkyy olevan särkynyttä ; pieniä kiisurakeita sisältävät ohuet kalkkisälpäsuonet lävistävät sitä. Lähinnä kvartsiittirajaa se muuttuu vaaleanharmaaksi talkinpitoiseksi kloriittiliusk e eksi, joka sisältää paikkapaikkoin säteettäistä asbestimaista sarvivälkettä. Kloriittiliuskevyöhykkeen jatkona tavataan NNE-suunnassa Honkajärven itäpuolella tiivistä vihreänharmaata serpentinisoitunutta metaba s iittia, vaihdellen liuskeisten osien kanssa, jotka sisältävät kloriittia, serpentiiniä ja karbonaatteja ja joita kalkkisälpäsuonet lävistävät. Pari km lännempänä, Kumpusenjärven itä- ja pohjoispuolella, ovat taas hyvin hieno rakeiset vihreäliuskeet vallitsevina. Koikerolammen pohjoispuolella, Luvankylän Saarivaaran lounaispuolella (metabasiittivyöhykkeen länsipuolella), muodostavat samanlaatuiset vihreäliuskeet N-S suuntaisen pahkun migmatiittigraniittiin. Vuorilaji on yleensä tyypillistä, lujasti liuskeista ja muuttunutta

88 89 sädekiviliusketta, jossa sädekivineulaset ovat kasautuneet hienoiksi linssimäisiä epidootti- plagioklaasi- ja kvartsiraeryhmiä kierteleviksi rinnakkaisiksi juoviksi (kuva 26). Sädekivimineraali on tavallisessa valossa vaaleanvihreätä sarvivälkettä, joka on paikoin kloritisoitunutta. Paitsi linssimäisinä juovina esiytyvää hie no r akeista kvartsia nähdään paikoin säännöttömiä, liuskeisuussuuntaan venyneitä, vaaleanharmaan kvartsiitin sirpaleita. Koikerolammen itäpuolella, mutta graniittivuorilajien eroittamana vihreäliuskeesta, esiytyy massamaisempaa metabasiittia (amfiboliittia), jossa on kalkkirikkaita nystyröitä. Tämän kokoumuksena on Kuva 26. Tyypillistä vihreäliusketta. Hyrynsalmen Luvankylästä. Tav. valossa. 16 X luonn. kokoa. Tummat hienot juovat ovat sädekiveä, vaaleat linssimäiset osat pääasiallisesti epidoottia. uraliittinen sarvivälke (usein hajonnut sädekivineulasiksi), kvartsi, plagioklaasi, kloriitti ja epidootti. Kalkkirikkaat suonet ovat pääasiallisesti kvartsia, plagioklaasia, kalkkisälpää, epidoottia ja kloriittia. Eräässä kohden lävistää amfiboliittia lähes 10 sm leveänä suonena harmaanvihreä lujasti metamorfosoitunut porfyriitti, jonka pohjamassa (on tiivistä ja muodostunut vaaleanvihreistä sädekivineulasista ja hyvin pienistä plagioklaasirakeista. Hajarakeet ovat uraliittista sarvivälkettä ja plagioklaasia ; viimemainittu on hajonnut raeryhmiksi, joissa eri rakeilla on melkein sama valon sammutussuunta, ja niihin on sekoittunut biotiittisuomuja ja sädekivineulasia. Hiukan etelämpänä, yllämainitun järven rannalla, esiytyy pehmeätä kloriittiliuskemaista metabasiittia. 12

89 9 0 Honkapuron eteläpuolella, n. 2 km Viitavaaralta SSE Etelä-Suomussalmella, nähtiin näissä seuduin vallitsevassa hienorakeisessa vihreäliuskeessa n. 1 m leveä ja muutamia m pitkä, vaalean, heikosti punertavanvioletin, tiiviin kvartsiitin murtokappale. Metabasiitin ja kvaritsiitin kontakti on jyrkkä. Kontaktilla on kvartsiitti korkeintain 3 sm syvälle rajapinnasta lukien muuttunut sarveiskiveksi, joka on lähinnä kontaktia harmaata, mutta etäämmällä siitä vaaleampaa ja vyöhykkeistä, niin että rajapinnan suuntaiset ruskeat, vaaleat ja harmaanvioletit juovat vuorottelevat keskenään. Metabasiitti on taas muuttunut kiillerikkaaksi massaksi, jossa on juoksurakenteisia, rajapinnan suuntaisia, hienoja kvartsi- ja kiillejuovia. Kvartsiitin ruskeanväriset juovat sisältävät hyvin pieniä punaisenruskeita granaatteja. Läntinen kalevalainen vyöhyke. va rtsiitti- Yleensä ovat metabasiitit, jotka kerrosjuonina lävistävät läntisen liuskevyöhykkeen kvartsiitteja, hyvin paineliuskeisia, ja metamorfosoituneita. Näistä mainittakoon seuraavat. Jonkun matkaa Poron talosta etelään, Hiirenjärven eteläpuolella ja Tikonvaarassaa Yläkeyrittyjärven luoteispuolella, Rautavaaran pitäjän pohjoisosassa, tavataan graniittigneissin ja kvartisiittiliuskeen rajalla kerrosjuonina tummaa, hienorakeista, liuskeista amiiboliittia. Pääaineksina on tummaa sarvivälkettä. ja usein hiukan punertavaa plagioklaasia ; mitään kiillettä ei havaittu. Samallainen amfiboliitti lävistää Ukonvaaran kvartsiittiliusketta lukuisina juonina. Sitäpaitsi tavataan täällä leveitä muskoviitinpitoisen pegmatiitin juonia, jotka lävistävät amfiboliittia. Jysmänrinteessä Sieramäen luoteisosassa vuorottelevat kiilleliuskekerrokset ja sarvivälkeliuskemaisen amfiboliitin kerrosjuonet keskenään. Sarvivälke muodostaa usein lyhyitä tummia neulasia, jotka ovat keräytyneet liuskeisuuspinnoille säännöttömiksi säteettäisiksi ryhmiksi. Plagioklaasi on särkynyt ja puristunut ohuiksi juoviksi. Pirttimäen koillisrinteessä Vuokatissa esiytyy pieninä sm leveinä, N 30 W suuntaisina juonina vihreänmustaa hienorakeista amfiboliittia, jossa on sulaneita lasimaisia k murtokappaleita. Amfiboliitin ja näitten väliset rajat ovat epätasaiset ja repaleiset ja kontakteilla tavataan paikoin kalkkisälpäer it ty m iä. Noin 4 km pohjoisempana, Möykynlammen itäpuolella ja n. 0.5 km Möykynvaaran huipulta kaakkoon, on kiillerikkaan liuskeisen amfiboliitin pahku, joka sisältää osittain sulaneita harmaan kvartsiitin murtokappaleita. Pitkästälehdosta kulkee NNW-

90 . suuntaan Raatelampea kohti Jormasjärven lounaispuolella leveä hienorakeisen vihreänharmaan metabasiitin juoni, jossa on runsaasti lyhyitä vaaleita sädekivisälöjä. Kallovaarassa, Härmämäen kaakkoispäässä Paltamon pitäjän itäkolkassa, lävistää täällä esiytyvää kiillerikasta kvartsiittiliusketta n. 1 km :n pituisena kerrosjuonena tummanharmaa karkearakeinen liuskeinen metabasiitti, joka on paikoin tummanruskea ja sisältää säteettäisiä sarvivälkeryhmiä ja kalkkisälpäerittymiä. Peltovaaran kukkulan luoteispää, Härmämäen Vaaranpään itäosassa, on massamaista, pienirakeista, jotenkin plagioklaasirikasta metabasiittia, jossa nähdään jälkiä ofiittirakenteesta. Se rajoittuu kaakossa pegmatiittimaiseen graniittiin, josta kukkulan kaakkoispää on muodostunut. Raja on jotenkin jyrkkä ja kulkee N 50 E suuntaan. Metabasiitti on kontaktilla breksiamaista ja kalkkisälpäsementti liittää toisiinsa metabasiittikappaleet. Graniitti on rajalla hienorakeista, hyvin kvartsirika sta, ja sitä lävistävät kvartsisuonet. Noin 4 km Ristijärven kirkonkylän kaakkoispuolella esiytyy Syrjävaaran kvartsiittikukkulan itärinteessä tummanharmaata liuskeista amfiboliittia n. N 50 W suuntaisena juonena, jonka kaltevuus on 60 SW. Amfiboliitti sisältää säteettäisiä sarvivälkekimppuja sekä hiukan plagioklaasia ja kvartsia (vaaleina täplinä). Se muuttuu luoteeseenpäin hiilenpitoiseksi granaattirikkaaksi liuskeeksi, jossa on vaaleita täpliä ja kalkkisälpäsu o nia. Muodostuma on Pakarilahden eteläpuolella esiytyvän kvartsiitin halki kulkevan hankausvyöhykkeen jatkona. Lietetjoen eteläpuolella, n. 10 km Hyrynsalmen kirkonkylästä länteen, tavataan kvartsiitissa Porttivaaran vierinkiviharjun lounaispuolella juonena tu mmanharmaata, hienorakeista, muuttunutta gabbroa. Saman seudun kvartsiitissa esiytyy Li e tetjoen itäpuolella kaksi juonta, jotka ovat hienorakeista, kloriitinpitoista, uraliittihajarakeita sisältävää liuskeista metabasiittia Pienessä Tuomivaarassa Porttiva aran ja Lietetjoen pohjoispuolella lävistää vihreänharmaa liuskeinen metabasiitti monen metrin levyisenä kerrosjuonena kvartsiittia. Metabasiitissa on lisäaineksen a pieniä pyriittirakeita. 91 Kloritisoituneita ja talkkiutuneita metabasiittejä, serpentiinejä ja vuolukiviä. Metabasiittien yhteydessä esiytyy hyvin monessa kohden alueella linssin- pehmeitä tai vuorilajeja, pahkunmuotoisina osina verrattain talkki- ja kloriittirikkaita sädekiviliuskeita,

91 92 serpentiinejä ja sellaisia, jotka ovat niin pehmeitä, että niitä voidaan vuolla veitsellä tai kirveellä, eli n. k. vuolukiviä. Hyvin usein on ollut tilaisuus nähdä suoranaisia välimuotoja kovien metabasiittien ja kyseenalaisten pehmeitten vuorilajien välillä. Metamorfoosi näkyy tapahtuneen seuraaviin suuntiin : 1 :o Sädekiviliuskemainen metabasiitti muuttuu kloriitti- ja talkkirikkaaksi sädekiviliuskeeksi (vuolukivimaiseksi metabasiitiksi) tai talkki-kloriittiliuskeeksi ja vihdoin karbonaatinpitoiseksi vuolukiveksi. 2 :o Oliviininpitoinen metagabbro muuttuu oliviinikiveksi tai serpentiiniksi (oliviinin ja pyrokseenin jätteitä sekä väritöntä tai heikosti vihertävää sädekiveä sisältäväksi) ja lopuksi karbonaattirikkaaksi serpentiiniksi ja vuolukiveksi. 3 :o Metabasiitti muuttuu talkin- ja sädekivenpitoiseksi serpentiiniksi ja lopuksi karbonaattirikkaaksi serpentiiniksi ja vuolukiveksi. Lopputulos vuorilajien metamorfoosista on karbonaattirikas vuolukivi. Tämän muuttumisprosessin voidaan otaksua tapahtuneen hiilihaponpitoisen veden vaikutuksesta magnesiarikkaisiin silikaatteihin, ja se on mahdollisesti ollut jossakin yhteydessä vuorijonopoimutuksen kanssa. Paitsi talkkia ja kloriittia on tällaisessa vuorilajien rapautumisessa muodostunut runsain määrin ma gnesiumkarbonaattia, joka viittaa siihen, että silikaatit, josta tämä mineraali on muodostunut, ovat täytyneet olla magnesiarikkaita (oliviini, diopsiidi ja sädekivimäinen sarvivälke). Serpentinisoitumisessa on oliviinista muodostunut serpentiiniä ja m agnesiittia, pyrokseenista ja sarvivälkkeestä serpentiiniä, magnesiittia ja kalkkisälpää, piihapon poistuessa. Kloritisoituneita ja talkkiutuneita metabasiiteja, Hienorakeiset sädekiviliuskemaiset metabasiitit muuttuvat paikoin vuolukiviksi. Läntisellä kvartsiittiliuskealueellaa on sellaisia siellä täällä alkuperäisen metabasiitin ympäröiminä linsseinä kvartsiitissa. Graniittigneissialueellakin, kuten esim. Valtimon pitäjässä ja Ontojärven-.Suomussalmen metabasiittivyöhykkeessä, on samanlaatuisia muodostumia tavattu. Viimemainitussa seudussa esiytyy niitten yhteydessä sitäpaitsi serpentiinejä ; täällä on siis metabasiitti muuttunut sekä talkki-kloriittiliuskeeksi että kairbonaattirikkaaksi serpentiiniksi eli vuolukiveksi. Alla esitetään tärkeimmät näistä löydöistä. Hiukan Portin torpan lounaispuolella, Porttivaaran itärinteellä Vuokatin kvartsiittiselänteen eteläosassa, tavataan eräässä not-

92 93 kossa karbonaattirikas talkki-kloriittiliuskekerros. Kerroksen suunta on N-S, kaltevuus 75 W. Sen keskikohdalla on louhos 3.5 m leveässä ja 10 m pitkässä pehmeämmässä liuskeisessa vuolukivilinssissä, josta seudun asukkaat ottavat tulenkestäviä uunikiviä. Vuorilajin ainekset ovat vaaleanvihreä kloriitti, väritön sädekivi, talkki, karbonaatti ja malmirakeet (magnetiitti). Karbonaatti on magnesiittia ja muodostaa paikoin lähes 6 mm paksuja rakeita, jotka esiytyvät rapautuneessa kallionpinnassa ruskeina täplinä. Portinkallion vuolukivilouhos on Porttivaaran ja Lehtomäen välisessä laaksonpainanteessa hiukan Portin torpan NEpuolella. Vuolukivi esiytyy täällä N W suuntaisena, korkeintain 3-5 m :n levyisenä kerroksena, jossa on päälouhos ja siinä 3 pienempää louhosta kerroksen pituussuunnassa. Vuorilaji on kloriitti- ja talkkirikasta sädekiveä (vuolukiveä) ; kerroksen päällystässä se rajoittuu (terveeseen graniittimaiseen vuorilajiin, jota seuraa hienorakeinen tai tiivis kvartsiitti. Näitten välistä kontaktia ei ole näkyvissä. Kulkusuuntaan lävistävät vuolukiveä kiille- ja kloriittirikkaat luisupinnat, varsinkin rajapinnan läheisyydessä ja suunnassa lähellä päällystää lännessä. Lähellä alustaa tavataan talkkirikkaita karbonaattisuonia ja talkkimöhkäleitä, joissa on magnesiitti- ja rautasälpäkiteitä sekä 1-3 sm leveitä kvartsisuonia. Tässä vuorilajimassassa on paikoin nähty pieniä kuparik iis u-nystyröitä. Vuolukivikerros ulottuu NNW-suuntaan aivan lähelle rotkolaakson kapeinta kohtaa, n. k. Porttia, joka kulkee täällä Vuokatin poikki. SSE-suuntaan se on näkyvissä noin 1 00 metrin pituudelta. Keiman kvartsiittikukkulan itäpuolella olevassa notkossa Vuokatilla esiytyy N-S suuntaisena pahkuna hienorakeista vihreänharmaata sädekivirikasta metabasiittia (pää-ainekset : sädekivimäinen sarvivälke, kloriitti ja.malmirakeet). Pahkun eteläosassa on noin 5 m leveä talkki- ja karbonaattirikas vuolukivilinssi, joka sisältää vaaleanvihreätä tai melkein väritöntä sädekiveä (aktinoliittia), kloriittia ja malmirakeita. Metabasiittia ja vuolukiveä peittävät osaksi kvartsiittikerrokset, jotka jyrkän, keskeltä taittuneen poimun tapaan verhoavat metabasiittia. Sora peittää niitten väliset kontaktit' (kuva 27). Roninrinteellä n. 0,5 km Keiman luoteispuolella on kvartsiitissa n. 4 m leveänä, N 10 E suuntaisena kerroksena kloriitti- ja talkkirikasta, karbonaattikyhmyjä sisältävää sädekiviliusketta. Tässä on n. 20 m pitkä vuolukivilouhos. Gneissigraniittialueella, n. 1.5 km Vanhantalon eteläpuolella Honkavaaran tien varrella Kaakkois-Sotkamossa on A. von Fieandtin mukaan pienessä kalliossa talkki- ja kloriittirikasta sädekiveä. Gneis-

93 94 sigraniitin rajalla nähtiin suuria sarvivälkekide- ja kloriittilevyerittymiä. Viitavaaran luoteispuolella, Tervajärveen juoksevan pienen puron pohjoispuolella, n. 2.5 km 'Sumsajärven koillispuolella Koillis-Sotkamossa, tavataan kloritisoitunutta amfiboliittia, joka muuttuu kauniisti pienoispoimuiseksi kloriittiliuskeeksi. Viimemainittu ulottuu jonkun matkan puron eteläpuolelle, jossa se rajoittuu serpentiinikiveen. Tämän rajalla sisältää kloriittiliuske lähes 1 sm suuria magnetiitti-kiteitä. Serpentiini on tiivistä, väriltään sinertävänvihreänharmaata. Se sisältää talkkisuomuja ja pyriittirakeita, ja asbestintäyttämät raot lävistävät sitä ; paikoin tavataan talkki- ja magnesiittirikkaita kohtia. Kuva 27. Kvartsiittikerrosten ympäröimä metabasiittipahku, jossa on vuolukivilinssi, Keiman huipun itäpuolella Vuokatilla ; W. W. Wilkmanin mukaan. kv = kvartsiittia, itäpuolella lohkareiksi hajonnutta ; t = vuolukiveä ; j = sorapeitettä. Ruununmetsän rajalla Töylään talon lounaispuolella, n. 2.5 km Halmejärven eteläpuolella Valtimon pitäjässä, on korkea mäki Lätisevänvaara, joka on punertavaa sarvivälkerikasta graniittigneissiä. Mäen juurella ja itäpuolella esiytyy 2-8 m leveitä intrusiivisia amfiboliittikerroksia, joissa on pehmeämpiä kloriitti- ja talkkirikkaita kohtia, ja näissä on pari vuolukivilouhosta. Alimmassa louhoksessa on n. 1,5 m paksuna kerroksena juovaista, kloriitti- ja talkkirikasta vuolukiveä, jossa on tummempia serpentiriinijuovia (kuva 28). Sen aineksina on : suurisuomuinen malmirakeitten kanssa yhteenkasvanut kloriitti, talkki, magnesiittirakeet, serpentiini ja antofylliittineulakimput. Kloriittikohdat ovat tavallisessa valossa vaalean-sinisenvihreitä ; serpentiini on usein kellertävän- tai ruskeahkonvihertävää ja muodostaa hyvin säännöttämiä täpliä, jotka verkkomaisesti ympäröivät kloriitti- ja talkkisuomuja ja karbonaattirakeita. Serpentiini on krysotiilimaista. Tämän serpentiininpitoisen vuolukivikerroksen päällä on n. 1 m paksu talkkiliuskekerros. Kerroksia voitiin seurata ainoastaan vähän matkaa.

94 -70 E. Kolkonjoella, n. 4 km Halmejärven pohjoispuolella on vaaleanharmaata talkinpitoista sädekiveä oleva,kivimäen pehmeäkallio", jossa on kaksi uunikivilouhosta. Vuorilaji on kokoumukseltaan pää-asiallisesti lyhytkuituista, hajanaisiksi säteettäisiksi ryhmiksi muodostunutta asbestia. Se muuttuu itäänpäin poimuiseksi kloriittiliuskeeksi. Etelässä ja lounaassa (Särkilammen itäpuolella) se rajoittuu hienorakeiseen liuskeiseen amfiboliittiin, jota kiilleköyhät graniittisuonet lävistävät eräissä rajalla olevissa lohkareissa. Ylä-Kolkonjärven itäpuolella esiytyy vihreänharmaata, hienorakeista, serpentinisoitunutta metabasiittia. Järven kaakkoispäässä olevassa kalliossa tavataan liuskeista amfiboliittia, joka muuttuu kallion itäosassa kloriittiliuskeimaiseksi amfiboliitiksi. Lääninrajalla Vasikkavaaran kaakkoispäässä on samallaista amifiboliittia, ja tämä 95 Kuva 28. Amfiboliitti- ja vuolukivikerroksia graniittigneississä Halmejärven eteläpuolella Valtimossa ; W. W. Wilkmanin mukaan. gr. gn. = graniittigneissiä ; a = amfiboliittia ; t = vuolukiveä. muuttuu paikoin, esiin. vaaran länsirinteessä, talkkirikkaaksi kloriittiliuskeeksi. Autiojoen niskalla Autiojärven eteläpuolella tavataan WNW-ESE suuntaisessa kapeassa vyöhykkeessä lujasti poimuttunutta, hienorakeista, kloriittiliuskemaista amfiboliittia, jossa on pegmatiitin ja vaaleanpunaisen graniitin suonia, ja jota lukuisat sekundäärisen kvartsin ja maasälvän täyttämät hienot raot lävistävät verkkomaisesti. Suunta vaihtelee ja on joen suulla N W, lännempänä N 65 Aivan lähellä muutamia kovia amfiboliittikallioita esiytyy äkkiä talkki- ja karbonaattirikasta talkkiliusketta kahdessa m2 laajuisessa kalliossa. Toinen on joen suulla, toinen hiukan lännempäänä, missä se etelää kohti rajoittuu vaaleanpunaiseen pegmatiittigraniittiin. Mainitun järven lounaisrannalla nähtiin paikoin lujasti rapautunutta karbonaatinpitoista sädekiveä. Sihvonmäessä, n. 5 km Rautavaaran kirkonkylän pohjoispuolella, on erään suon reunalla 2 m korkea kloriittiliuskekallio, jossa on asbestimaista sädekiveä, talkkia ja kloriittia sisältäviä kohtia. Sivukivi

95 96 on tummaa, melkein tiivistä peridotiittia, jossa on runsaasti titaanirautamalmi-. ja rikkikiisurakeita. Muutamia kymmeniä metriä Sulatusjärven koillisrannasta, n.2 km Hoikan koillispuolella Lenttirassa, tavataan hienorakeista talkinpitoista kloriittiliusketta, joka muuttuu pohjoiseenpäin amfiboliitiksi. Kansa käyttää sitä uunikivenä. Hienot kvartsisuonet lävistävät paikoin vuorilajia liuskeisuuden suuntaan. Kuva 29. Vuolukiviesiytymät Talvivaaran luoteispuolella Sotkamossa ; W. W. Wilkmanin mukaan (1916). Mittakaava 1 :27,000. Serpentiinejä ja vuolukiviä. Pehmeät vuolukivimaiset vuorilajit ovat suurimmaksi osaksi serpentiinejä ja talkki- ja magnesiittirikkaita vuolukiviä. Serpentiinit ovat hienorakeisia tai tiiviitä, terveessä murrospinnassa sinertävän tai

96 9 7 ja vihertävän harmaita vuorilajeja. Vuolukivet ovat väriltään vaaleampia, vihreänharmaita tai kellertäviä. Kalliot ovat täynnä rakoja, pinn altaan rapautuneita ja ruskean rapautumiskuoren verhoamia. Pääaineksina on antigoriitti, talkki, kloriitti, aktinoliitti, magnesiitti eri seossuhteissa ja lisä-aineksina malmirakeita (titaanirautamalmi, magnetiitti, magneettikiisu ja rikkikiisu). Sitäpaitsi lävistävät sekundääriset serpentiini-, talkki- ja karbonaattisuonet vuorilajeja. Serpentiinit, muuttuvat yhtäällä metabasiiteiksi, toisaalla talkkija karbonaattirikkaiksi vuolukiviksi. Ne ovat nähtävästi syntyneet osaksi oliviininpitoisista, osaksi tätä mineraalia vailla olevista metagabbrovuorilajeista. Jormasjärven eteläpuolella, Vuokatin kvartsiittiselänteen lounaispuolella Sotkamossa, lävistävät pitkät ja kapeat serpentiinipahkut, joissa on vuolukivikohtia, kiilleliuskeita ja fylliittejä näiden kulkusuuntaan (ks. karttaa, kuva 29). Serpentiiniharjanteita on täällä kolmessa kohden rinnakkain Talvivaaran talon luoteispuolella, Talvijoen ja talon välillä, ja n. 18 km :n pituisena vyöhykkeenä Mustinjoen itäpuolella ja eräillä Jormasjärven kaakkoisosassa olevilla saarilla. Lähinnä serpentiinejä on tavallisesti ruosteisia kiisurikkaita fylliittejä ja etäämmällä kiilleliuskeita kvartsisuonineen. Fylliittejä esiytyy tavallisesti serpentiinipahkujen päällystässä, kvartsirikkaita kiilleliuskeita, kvartsiittimaisia liuskeita ja vieläpä graniittigneissikohtiakin niitten alustassa. Talvivaaran luoteispuolella on liuskeitten kulkusuunta N W, kaltevuus NE ; Jormasjärven SSE-puolella ovat kerrokset melkein pystyssä tai jyrkkäasentoiset, n. 8 0 E. Vuolukivet ovat talkkiliuskeita tai massamaisia karbonaattivuolukiviä. Ne eivät muodosta jatkuvia kerroksia, vaan esiytyvät hyvin säännöttöminä osina serpentiiniharjanteissa. Milloin ovat ne niitten sivuilla liuskeen rajan suuntaisina linsseinä, milloin poikittain kulkien suoraan harjanteen poikki, ja yleensä sellaisilla kohdilla, missä voidaan otaksua vuorilajien olleen alttiina lujalle puristukselle ja ruhjoutumiselle kalevalaisen vuorijonopoimutuksen aikana. Hyllävän vuolukivilouhokset ovat kauimpana lounaassa yksi kummallakin puolella Talvijokea. Joen länsipuolella oleva louhos on vihertävän vaaleanharmaassa talkkiliuskeessa, joka muodostaa pohjoista kohti kapenevan 0,8-1,5 m paksun kerroksen tummaan, pinnaltaan ruosteiseen ja rapautuneeseen, sädekivenpitoiseen fylliittiin (kuva 30). Kerroksen suunta on n. N 20 W, kaltevuus 40 E. Talkkiliuske on selvään liuskeista ja kokoumukseltaan pää-asiallisesti talk-,kia. Epäpuhtauksina siinä on pieniä tummia magneettikiisutäpliä vihreänharmaita juovia, joissa on vaaleanvihreätä sädekiveä ja pieniä 13

97 9 8 muskoviittisuomuja. Näitten takia on vuolukivi laadultaan hyvin vaihtelevaa. Parasta ja pehmeintä kiveä sanotaan saatavan louhoksen pohjasta ja eteläosasta siltä kohdalta, missä kerros painuu maan alle. Tumman sivukiven rajalla tunkeutuu talkkiliuskekielekkeitä sivukiveen. Lännessä ja luoteessa on fylliitti lujasti poimuttunutta ja poimut ovat usein suuria, aaltomaisia, ollen paikoin melkein vaakasuorassa asennossa. Talvijoen itäpuolella oleva louhos on talkki- ja karbonaattirikkaassa vuolukivessä, jossa on harmaita ja ruskeita juovia ja tummia täpliä (kiillettä, sädekiveä, serpentiiniä, malmirakeita). Kerros on ruosteisessa liuskeessa ; suunta on N W ja kaltevuus NE. Kuva 80. Hyllävän vuolukivilouhos Talvijoen länsipuolella Talvivaaran WNW-puolella Sotkamossa ; W. W. Wilkmanin mukaan (1916). sk = liusketta ; t = vuolukiveä ; V = varppikasoja ; m = moreenia. Kerroksen paksuus on lähes m. Liuskeen rajalla vuolukivi muuttuu talkkiliuskeeksi. Noin 0,5 km Talvivaaran talon luoteispuolella esiytyy harmaata talkki- ja magnesiittirikasta serpentiinikiveä pahkuna, jossa on pieni louhos. Serpentiiniä voidaan seurata vain vähän matkaa ; sen keskeyttävät luoteessa kiilleliuskeet, mutta se tulee taas näkyviin n. 0.6 km Hyllävän koillispuolella ja on täällä breksiamaista karbonaattirikasta serpentiiniä. Pisin serpentiinipahku, jossa ovat tärkeimmät vuolukivipaikat : Kivikallio, Talvivaara, Pitkälehto ja Pirttimäki, alkaa n. 1 km T'alvivaaran talon WNW-puolella ja jatkuu melkein keskeymättä n. 1.7 km luoteiseen suuntaan Talvijoelle asti.

98 99 Kivikallio alkaa kaakossa N 40 W suuntaisena kumpuna, joka on tiivistä tummaa serpentiiniä (oliviininpitoista). Serpentiiniä lävistävät verkkomaisesti magnesiitti- ja talkkisuonet. Kallion eteläpäässä serpentiini muuttuu talkkirikkaaksi vuolukiveksi, jossa on ruskeita karbonaattisuonia. Idässä (päällystässä) rajoittuu serpentiini ruosteiseen liuskeeseen, etelässä (alustassa) poimuttuneeseen kvartsisuonien lävistämään kiilleliuskeeseen. Talvivaaran louhokset. Jonkun matkaa luoteeseen edellämainitusta paikasta, n. 1,25 km Talvivaaran talon NNW-puolella. esiytyy kiilleliuskeharjanteiden välissä n. 12 m leveänä, NW - SE suuntaisena kumpuna karbonaattivuolukiveä, jossa on ruskeita karbonaattisuonia. Tässä on 3-8 m leveä WSW-ENE suuntainen louhos, joka kulkee kummun poikki seuraten sädekivensekaista talkkiliuskekerrosta. Tämä tulee louhoksen itäpäässä n. 3 m leveäksi. Puhdasta talkkiliusketta olevat osat ovat lähes 80 sm leveitä ja vaihtelevat vihreänharmaan sädekiven kanssa, jota leveät eri suuntiin kulkevat kovat asbestisuonet lävistävät. Äskenmainitusta paikasta hiukan WNW on taas lyhyt harjanne. jossa on kaksi, m :n levyistä. SW-NE suuntaan suoraan harjanteen poikki kulkevaa louhosta. Vuorilaji on näissä jotenkin hienoa. vaaleanvihreän- tai kellertävänharmaata, keltaisentäplikästä tai viirukkeista talkkiliusketta, joka muodostaa yli 1.5 m leveitä, jotenkin säännöttömästi N 80 E tai SW--NE kulkevia kerroksia. Talkkiliuskeessa nähtiin muutaman sm :n levyisiä puhtaita talkkisuonia : Louhosten väliin on jäänyt jälelle n. 3 m :n leveydeltä kovempaa karbonaatti- ja talkkirikasta serpentiinikiveä, jossa on tummina täplinä malmirikasta verkkokudoksen muotoista serpentiiniä. Samanlaatuista vuori lajia on harjanteen luoteisosakin. Luoteispää on tummanvihreätä hienorakeista serpentiiniä. Harjanteen lounaispuolella on kapean suonotkon toisella puolella harjanne, joka on poimuista, leveitten kvartsisuonien lävistämää kiilleliusketta. Vaaleata pegmatiittiakin nähtiin tässä suonena ; liuskeen suunta on N 25 W ja kaltevuus 70 E. Pitkänlehdon esiytymä on Talvivaaran vuolukiven suoranaisena jatkona ja se kulkee rinnakkaisten matalien liuskeselänteiden välissä N 45 W suuntaan. Se alkaa kaakossa muutaman metrin levyisinä karbonaattivuolukivi- ja talkkiliuskekerroksina, jotka eräässä kohden ovat hyvin poimuista ja ruosteista liusketta olevien kumpujen välillä. Täällä on louhos, jossa lähes 14 sm leveä ja 3 m pitkä puhdas talkkisuoni lävistää vuolukiveä poikittain N 15 E suuntaan ja todennäköisesti täyttää siinä olevan raon. Noin 100 m täältä luoteeseen on taas louhos. Lounaisimpana oleva harjanne on täällä hienorakeista, massamaista, karbonaatinpitoista sädekiveä, jossa on sädekivimäisen

99 1 0 0 asbestin juonia. Sitten seuraa idässä talkkiliuskekerros ja louhoksen kohdalla (ks. kuvaa 31) on massamaisempaa rikkinäistä karbonaattivuolukiveä. Tämän itäpuolella esiytyy taas harmaankeltaista talkkiliusketta, sen jälkeen sädekivirikasta talkkiliusketta ja vihdoin tummaa kiisurikasta liusketta, jonka suunta on N 30 W ja kaltevuus 45 NE. Talkkiliuske on melkein yksinomaan talkkia, epäpuhtauksina on siinä vain pieniä tummia täpliä ja rapautuneita magneettikiisujuovia sekä mahdollisesti hiukan grafiittia ja kiillettä. Se on hyvin puristunutta ja liuskeisuuspinnat ovat usein taipuneita. Pitkänlehdon jälkeen seuraa luoteessa kallioita, jotka ovat poimuista, paikoin jotenkin suurisuomuista kiilleliusketta. Suonina siinä tavataan kvartsia, ja harvemmin vaaleanharmaata pegmatiittia. Sitten Kuva 31. Pitkänlehdon vuolukivilouhos, n. 1.5 km Talvivaaran luoteispuolella Sotkamossa ; W. W. Wilkmanin mukaan (1916). K. T. = karbonaattivuolukiveä ; T. sk. = talkkiliusketta ; str. sk. = sädekiviliusketta ; r. sk. = ruosteista liusketta : S = vedentäyttämä louhos. alkaa pitempi selänne, joka on rikkinäistä, liuskeista, talkki- ja karbonaattirikasta serpentiiniä. Vuorilaji on tämän eteläisimmässä osassa oliviininpitoista ja muuttuu paikoin oliviinikiveksi, jossa on suuria tummia kohtia ja vaaleita talkin- ja sädekivenpitoisia täpliä. Päällystässä idässä ja kaakossa serpentiini rajoittuu ruosteiseen fylliittiin ; tämän rajalla tavataan kaakossa paikoin talkki- ja karbonaattirikasta vuolukiveä ja itse kontaktilla kovaa asbestia, jonka kuidut ovat venyneet kontaktin suuntaan. Pirttimäen vuolukivilouhokset ovat serpentiinipahkun luoteisimmassa osassa lähellä Talvijokea. Vuolukivi muodostaa täällä jotenkin yhtenäisen kerroksen, jota voidaan seurata SE-NW suuntaan kulkevia kallioita pitkin. Se alkaa kaakossa kapeana talkkiliuskeker-

100 1 0 1 Kuva 32. Pirttimäen vuolukivilouhokset n. 1 km Pirttimäen itäpuolella Sotkamon Jormasjärven kylässä ; W. W. Wilkmanin mukaan (1916). sk = ruosteista liusketta ; T = vuolukiveä ; T. sk. = talkkiliusketta ; S - louhos ; v = vedentäyttämä osa ; vr = kivikasoja ; gr = soraa. roksena, jonka koillispuolella ja päällystässä on ruosteista, tummanharmaan kvartsiitin kanssa vuorottelevaa liusketta (suunta N W, kaltevuus NE). Talkkiliuskeen ja kiilleliuskeen kontakti kulkee säännöttömästi ja edellinen näkyy kielekkeinä tunkeutuvan jälkimäiseen. Talkkiliuske-esiytymän eteläpuolella on harmaata kvartsiittiliusketta pitkinä kallioina. Sen jälkeen alkaa itse Pirttimäki, ja siinä on kaksi louhosta (ks. kuvaa 32). Eteläinen louhos on karbonaattirikkaassa, ylipäänsä liuskeisessa, talkkiliuskemaisessa vuolukivessä, joka on rikkinäistä ja karbonaattisuonien lävistämää ; massamaisempia osia nähdään kuitenkin siellä täällä. Karbonaatti on magnesiittia, joka muodostaa makroskooppisesti näkyviä rakeita ; sitäpaitsi tavataan paikoittain runsaasti magneettikiisua (muskoviitti- ja sädekivirikkaissa osissa). Liuskeisuuden suunta on N W, asento pysty. Louhos on leveimmällä kohdalla kallion juurella n. 3.5 m leveä ja, kuten väitetään, n. 8 m syvä.

101 .8 mm 102 Pohjoisessa louhoksessa on vuorilaji karbonaatinpitoista talkkiliusketta, joka muodostaa täällä koillista kohti kaareutuvan, n. 4 m leveän kerroksen. Pohjoisessa ja luoteessa se rajoittuu lujasti poimuttuneeseen ruosteiseen liuskeeseen, jonka suunta ja kaltevuus näkyy kuvasta 32. Mustinlehto. Mustinjoen serpentiinivyöhyke alkaa n. 2 km Mustinlehdon talon länsipuolella (6 km Talvivaaran NNE-puolella). jossa on serpentiinikallio lähellä joen itärantaa. Täällä on vuolukivilouhos muutamia metriä leveässä talkkiliuskekerroksessa, joka kulkee serpentiinipahkun kulkusuuntaan. Vuorilaji on väriltään harmaata, hienorakeista, lujasti liuskeista, samantyyppistä kuin Hyllävän talkkiliuske, ja kerrokset ovat usein taipuneita. Siihen on sekoittunut pieniä mag neettikiisurakeita (0.2-0 :n suuruisia) ja paikoin lävistävät kovat asbestisuonet vuorilajia. Pienen keskeytyksen jälkeen jatkuu serpentiinikivi jälleen 2 km pohjoisempana pitkänä harjanteena Tervanientä pitkin Mustinlahden itäpuolella. Se on karbonaattirikasta serpentiiniä ja sisältää runsaasti tummia täpliä (malmirakeita ja oliviinijätteitä). Serpentiinin itäpuolella on matala harjanne, josta pistää siellä täällä näkyviin lujasti puristunutta punaista graniittigneissiä (suunta N 10 W, kaltevuus 70 W) ; serpentiinin länsipuolella on kiilleliusketta. Sen jälkeen serpentiini on näkyvissä pienellä saarella Käträsaaren eteläpuolella ja viimemainitulla saarella Mustinlahden suulla. Se esiytyy saarien itäosissa ; länsiosissa tavataan rikkinäistä harmaata graniittigneissiä. Serpentiini on hyvin hienorakeista. tyypillistä, väriltään sinisenvihertävää, ja se on ensinmainitulla paikalla kontaktissa graniittigneissin kanssa. Kontaktilla lävistävät hienot kloriittijuovat verkkomaisesti graniittigneissiä. Jormasjärven itärannan läheisyydessä esiytyy serpentiini Kohverinsaarella, jonka länsiosa on muodostunut rapautuneista serpentiinikallioista. Nämä kohoavat saaren itäosassa olevien liuskekallioiden yli. Serpentiini on harmaanvihreätä, tiivistä, karbonaattirikasta, ja laadultaan hieman vaihtelevaa. Saaren keskikohdalla se on mustatäpläistä (oliviininpitoista) ja vaihtelee magnesiittirikkaitten kerrosmaisten osien kanssa, joissa karbonaatti ja sädekivikimput muodostavat juovia- tai nystyröitä. Fylliittimäisen kiilleliuskeen rajalla idässä (suunta N 10 W, kaltevuus 80 E) esiytyy m leveänä kerroksena talkkirikasta serpentiinikiveä, joka muuttuu eräällä kohdalla talkkiliuskeeksi. Liuskealueella Sotkamon pitäjän eteläisimmässä osassa on Rätisevänkoskella Heinäjoella eräissä matalissa kallioissa erityisenlaatuista kellertävänvihreätä tiivistä serpentiiniä, jota hienot, magneettisen rautamalmin täyttämät raot lävistävät. Serpentiini on kry-

102 103 sotiilimaista ja rakenteeltaan rihmamaista hienojen ja karkeitten serpentiinirihmojen muodostamaa verkkokudosta, jonka rihmat leikkaavat toisiaan vino- tai suorakulmaisesti (kuva 33). Kosken itärannalla esiytyy paikoin tummatäpläistä serpentiiniä, jossa keltaisenvihreä sädekivi ja serpentiini täyttää täplien välipaikat. Jonkun matkaa serpentiinivyöhykkeen länsipuolella ja tästä kiilleliuskekerroksien eroittamana on pienempänä pahkuna tummatäpläistä oliviinikiveä, jota ei kuitenkaan näy kiinteässä kalliossa, vaikka lohkarekasaumat viittaavatkin siihen. Taivalammesta Pieneen Tipasjärveen lähtevän puron kaakkoispuolella Kaakkois-Sotkamossa esiytyy betabasiittien yhteydessä tii- Kuva 33. Serpentiiniä Rätisevänkoskelta Etelä-Sotkamosta. Nikolit + ; 35 X luonn. kokoa. vistä karbonaatinpitoista serpentiiniä, jossa on lisä-aineksena pieniä kiisurakeita. Pyykinniemellä Haapajärven etelärannalla Valtimon pitäjässä on laajassa kalliossa vihreänharmaata serpentinisoitunutta oliviinikiveä, jossa on mustia täpliä ja juovia. Vaaleat kohdat sisältävät väritöntä sädekiveä, kloriittia, talkkia, serpentiiniä ja hiukan karbonaattia, tummat muuttunutta malmirikasta oliviinia. Vuorilaji muodostaa pahkun suonigneissiin ja muuttuu paikoin kallion sivuilla sädekiveksi. Sitä lävistävät N 30 W suuntaan kulkevat raot ja kloriitin verhoamat luisupinnat, joita on erittäin runsaasti kallion jyrkässä koillisrinteessä. Sivakkavaaran kylän amfiboliittivyöhykkeen lounaispuolella on

103 104 serpentinisoitunutt a olivii nigabbroa m leveänä vyöhykkeenä. Sitä on näkyvissä pieninä kallioina Kivivaaran lounais- ja kaakkoispuolella olevilla soilla. Vuorilaji on hienorakeista, väriltään vihreänharmaata, ja sisältää väritöntä sädekiveä (tremoliittia), vaaleanvihreätä kloriittia, oliviinia, hienosuomuista serpentiiniä (antigoriittia) ja malmirakeita. Sädekivi muodostaa säännöttömiä ryhmiä tai kimppuja ja on tavallisesti muuttunut kloriitiksi. Oliviini, on hajonnut repaleisiksi raeryhmiksi, joitten väliset raot täyttää serpentiini tai malmirakeet kloriitin yhteydessä. Serpentiini on kasautunut säännöttömiksi suoniksi, jotka tunkeutuvat sädekiveen tai ympä- Kuva 34. Serpentinisoitunutta oliviinigabbroa Sivakkavaaran kylästä Valtimossa. Nikolit + ; 35 X luonn. kokoa. Suuret repaleiset rakeet ylhäällä ja alhaalla ovat oliviinia, pienemmät paikoin jotenkin vaaleat ovat kloriittia ja sädekiveä ; keskellä kulkeva leveämpi säännöttömästi rajoittunut suoni on antigoriittia. röivät siitä pieniä kappaleita (kuva 34). Patalinsuolla, serpentiinivyöhykkeen kaakkoispäässä, on vuorilaji juovaista, ja vihreä.nharmaat serpentii,nirikkaat ja vaaleat sädekivirikkaat juovat vuorottelevat täällä keskenään. Graniittigneissin rajalla idässä esiytyy kovempaa liuskeista amfiboliittia, jossa näkyy vaaleanpunaisia graniittisuonia. Serpentiinikivessä sitävastoin ei havaittu mitään graniittisuonia. Tarvasvaaran eteläosassa ja Karhilammen kaakkoispuolella, Jongunjoen lounaispuolella Jonkerin kylässä Kuhmoniemellä, on yksinäinen (kallio, joka on mustanharmaata, tiivistä, malmirikasta, sädekivimäisiä mineraaleja ja pieniä talkkisuomuja sisältävää serpentiiniä.

104 105 Serpentiinikiven yhteydessä esiytyy kellertävänvihreänharmaata talkin- ja kloriitinpitoista sädekiviliusketta, jota serpentiinisuonet verkkomaisesti lävistävät, ja vaaleanharmaata talkinpitoista tremoliittikiveä. Graniittialueilla Lammasjärven eteläpuolella Kaakkois-Kuhmoniemellä tavataan monessa kohden pieninä linsseinä tai kerrosmaisina pahkuina oliviinikiveä, serpentiiniä tai vuolukiveä. Noin 1 km Jyrkän-,järven kaakkoispuolella on eräässä kohden talkki- ja magnesiittiirikasta vuolukiveä n. 50 m :n pituisena ja 20 levyisenä pahkuna harmaassa keskirakeisessa graniitissa, kuitenkin niin ettei suoranaista kontaktia niitten välillä saata havaita. Magnesiitti muodostaa suuria rombo edrisiä rakeita tai kapeita suonia vuolukiveen. Vuolukivikerroksen kaakkoispäässä on pieninä kumpuina näkyvissä harmaanmustaa hienorakeista amfiboliittia. Valkeisvaarassa, edellämainitusta paikasta pari km koilliseen, on tummaa tiivistä oliviinikiveä, jossa on runsaasti rautamalmirakeita ja pieniä valkoisia talkkisuomuja, ja jonka pintaa keltaisenruskea, 0.8 sm paksu rapautumiskuori verhoaa. J. N. Soikero havaitsi täällä 2 m 2 :n alalla sm :n pituisia rivittäin olevia syvennyksiä, jotka ovat nähtävästi syntyneet karbonaattirakeitten rapautumisesta. Lummelammen pohjoisrannalla, Purnuvaaran eteläpuolella, on pienessä kalliossa hienorakeista sinertävän-harmaanvihreätä serpentiiniä, joka sisältää karbonaattirakeita, talkki- ja kloriittisuomuja ja malmihiukkasia (serpentinisoitunutta am fiboliittia). Kupsunvaarassa Kupsunjärven luoteispäässä, Lammasjärven koillispuolella, esiytyy heikosti liuskeista karbonaatinpitoista vuolukiveä 4-5 m leveänä N 70 E suuntaisena pystynä kerroksena vaaleanharmaassa karkearakeisessa graniitissa, joka muuttuu tummemmaksi ja kiillerikkaammaksi rajoilla vuolukiveä vastaan. Pari km Nurmesjärven kaakkoispuolella (Ontojärven eteläpuolella) on tiivistä liuskeista serpentiiniä, jota kiilteen verhoamat luisupinnat lävistävät. Länsi-Kuhmoniemellä esiytyy serpentiinikivi yleensä hienorakeisten tai tiivisten vihreäliuskemaisten metabasiittien yhteydessä kalevalaisella metabasiittialueella. Suuria serpentiinimassoja on täällä Kellojärven itäpuolella, Ronkaperän pohjoispuolella, Kuivajärven ympäristössä ja Vuosanganjärven luoteispuolella. Kellojärven itäpuolella on serpentiinikivi näkyvissä monessa kohden hyvin paljastuneissa kallioissa järven itärannan niemillä (katso karttaa kuva 3 5). Näätäniemellä kauimpana etelässä on vuorilaji tummaa, tiivistä ja selvään liuskeista. Pää-ainekset ovat vaaleanvihreä, heikosti pleokroiittinen sädekivi ja serpentiini. Serpentiinikivessä esiytyy siellä täällä hajallaan vuolukivikerroksia seuraavilla paikoilla : Näätäniemen talon NNE-puolella (kahdessa kalliossa), talon luoteispuolella ja niemen lounaiskärjessä. Vuolukivi on har- 14

105 maata talkki- ja karbonaattirikasta serpentiiniä, jossa karbonaatti muodostaa säännöttömiä ruskeanharmaita täpliä ja suonia, ja talkki suuria suomuja. Niemen lounaispäässä vaihtelee vuolukivimainen ja. sädekiviväinen serpentiini keskenään. Samanlaatuista serpentiiniä kuin Näätäniemellä tavataan pohjoisempana Mäyräniemellä ja Juurikkakankaalla Näätäniemen koillispuolella. Mäkisenkankaalla lähellä serpentiinimassiivin itärajaa on serpentiini vaaleanharmaata, talkin- ja. karbonaatinpitoista ja sisältää vaaleanvihreätä asbestimaista sädekiveä säteettäisinä kyhmyinä. Näätäniemen ja Mäyräniemen välisen lahden itärannalla on Niikkulan vuolukivilouhos jotenkin vaaleanharmaassa talkkirikkaassa vuolukivessä, jossa on ruskeita magnesiittikyhmyjä ja talkkisuonia. Vattuniemen lounaisosassa kulkee niemen poikki kapea karbonaattivuolukivi-kerros, jossa on pieniä magnesiittisuonia. Ympäröivä serpentiini on hienorakeista, vihreänharmaata. Kellojärven ja Korpijärven (Mustinlahden) välisen salmen rannoilla on serpentiinikivi hyvin hienorakeista ja hienot karbonaatintäyttämät raot lävistävät sitä. Kellojärven serpentiinikivi ja siihen.rajoittuvat metabasiitit vaihtuvat selvästi toisiinsa. Pöhölän länsipuolella esiytyvää vihreäliuskemainen metabasiitti esim. muuttuu serpentiinin rajalla jotenkin tiiviiksi serpentinisoituneeksi metabasiitiksi ja vihdoin serpentiiniksi. Serpentiinin metabasiittinen emävuorilaji on todennäköisesti ollut oliviininpitoinen, sillä esim. Likosenjärven itärannalla esiytyvä serpentiini sisältää oliviinirakeitten jätteitä, joitten väliin ja sisään serpentiini on kasvanut. Tämä muuttuu taas vuorostaan usein vuolukiveksi. Sellaistaa vaihettumista nähtiin esim. rinteessä hiukan Pitkänlahden torpan länsipuolella Korpijärven kaakkoisrannikolla. Täällä on vuolukivilouhos karbonaattirikkaassa vuolukivessä, joka muodostaa kerroksen serpentiiniin. Serpentiinikivi on vihreänharmaata, hyvin hienorakeista ja sisältää antigoriittia, magnesiittia ja malmirakeita. Viimemainitut ovat järjestyneet hienoiksi juoviksi. joitten läpi serpentiini on kasvanut ja joita karbonaattiryhmät ympäröivät. Serpentiinikivi muuttuu vuolukiven rajoilla sekä pohjoisessa että etelässä harmaaksi talkki- ja karbonaattirikkaaksi serpentiiniksi ja vihdoin vaaleanharmaaksi liuskeiseksi vuolukiveksi, joka on muodostunut talkkisuomuista ja yhtäsuuresta karbonaattiraemäärästä ja sisältäää lisä-aineksena runsaasti pieniä malmirakeita. Serpentiini muuttuu taas toiselta puolen vähitellen metabasiitiksi, jota tavataan Pitkänlahden torpan lounaispuolella Korpijärven rannalla. Täällä on nimittäin kallioissa näkyvissä keskirakeista serpentinisoitunutta metabasiittia, jonka aineksena on väritön asbestimainen sädekivi, heikosti kahtaistaitteinen kloriitti, talkki, antigoriitti

106 Kuva 35. Kartta kalevalaisesta metabasiitti- ja liuskealueesta Vieksin kylässä Kuhmoniemellä; A. von Fieandtin mukaan. Mittakaava 1 : 150,

107 10 8 ja lukuisat titaanirautamalmirakeet, jotka ovat usein muuttuneet sameaksi titaniitiksi. Kalliokoskella Ronkaperän lahden eteläpuolella on serpentiini kosketuksessa lujasti liuskeisen ja ruhjoutuneen harmaan sarvivälkegraniitin kanssa. Tämä on muodostunut hyvin hienorakeisesta kvartsista, jossa on hajallaan suurempia kovin muuttuneita plagioklaasirakeita, sarvivälkeneulasia ja biotiittisuomuja, viimemainitut järjestyneinä täpliksi ja juoviksi. Lähempänä serpentiiniä seuraa sitten kirjava harmaa vuorilaji, jonka täplinä ja juovina on tiivistä vihreänharmaata vuorilajimassaa. Edellinen on lujasti liuskeista ja sisältää hienorakeista kvartsia, biotiittia, sarvivälkettä ja plagioklaasia ; siinä on sitäpaitsi täplinä suuria sarvivälke- ja biotiittiryhmiä. Jälkimäisessä on runsaasti pieniä vihreitä sädekivineulasia ja suurempia plagioklaasihajakeita. Lähinnä serpentiiniä esiytyy porfyyrinen vuorilaji, jonka pohjamassa on tiivistä. Porfyyriset kiteet ovat osaksi biotiittia, osaksi uraliittimaista sarvivälkettä, jota suuremmat biotiittisuomut ympäröivät, osaksi plagioklaasia, jonka sisään on kasvanut sädekivineulasia. Pohjamassa sisältää kvartsia, vaaleanvihreätä sädekiveä, biotiittisuomuja ja plagioklaasirakeita. Vihdoin seuraa serpentiini, pääasiallisesti antigorittia, jossa on karbonaattitäpliä ja repaleisia serpentinisoituneita oliviinirakeita. Kuivajärven saarilla ja niemillä on serpentiini yleensä tiivistä, väriltään harmaanvihreätä tai tummanharmaata. Niskasaarella järven lounaisosassa ja Kuivajärven luoteispuolisessa serpentiinipahkussa on vuorilaji harmaanvihreätä hienorakeista tai tiivistä. Louhiniemellä järven koillisrannalla esiytyy tummanharmaata tiivistä serpentiinikiveä, joka on amorfista kellertävänvihreätä verkkorakenteista serpentiiniä ja sisältää paikoin oliviinijätteitä sekä väritöntä heikosti kahtaistaitteista imonokliinistä sädekiveä ja malmirakeita. Sädekivimineraali muodostaa jotenkin lyhyitä ja leveitä sälöjä, joissa on serpentiinin täyttämiä poikittaisrakoja. Serpentiinikivi vaihtelee täällä kloriitti- ja talkkiliuskemaisten osien kanssa. Tulisaaren pohjoiskärjessä Kuivajärven länsiosassa tavataan metabasiitin rajalla pyrokseenirikasta serpentiinikiveä. Se sisältää : repaleisia ja rakojen lävistämiä pyrokseeniraeryhmiä, jotka ovat väritöntä tai heikosti ruskeanväristä pyrokseenia (ei pleokroiittista) ja joihin on sekoittunut malmihiukkasia, serpentiiniä ja talkkisuomuja ; pienisuomuisia serpentiiniliistakkeita (antigoriittia) ; talkkia ja runsaasti malmihiukkasia. Pyrokseeni on optillisesti positiivista ja sen kahtaistaitteisuus on verrattain suuri (diopsiidia). Eri ainekset ovat rikkaruohon tapaan kasvaneet yhteen toistensa kanssa, ja malmirakeet ovat paikoin keräytyneet serpentiinikohtiin, paikoin järjestyneet juoviksi

108 1 09 serpentiini- ja talkkisuonien kanssa, paikoin ne täyttävät pyrokseenimineraalissa olevat raot. Pienempiä serpentiinipahkuja on Ison Jousilammen pohjoispäässä, Ison Aittojärven eteläpuolella, Juurikkajärven eteläpuolella, Kiimasaaren kaakkoispuolisella suolla ja pitkin Hyyrylänmäen lounaisrinnettä Vieksin kylän pohjoisosassa. Jousilammen vuorilaji on serpentinisoitunutta amfiboliittia. Kiimasaaren kohdalla esiytyy hienorakeista karbonaattirikasta vuolukiveä, joka sisältää pää-asiallisesti talkkia ja ruskeita karbonaattirakeita ja jota hienot karbonaattisuonet lävistävät. Hienoja kvartsisuoniakin havaittiin. Hyyrylän kohdalla on serpentiini sinertävänvihreätä, hienorakeista ja malmirikasta. Hyyrylän talon kaivon pohjalla esiytyy magnesiittirikasta vuolukiveä (P. Eskola 1919). Graniittigneissialueella serpentiinikivi esiytyy usein pieninä linssinmuotoisina osina metabasiittipahkujen yhteydessä. Sintiönvaarassa Sintiönlahden pohjoispuolella, Kuhmoniemen kirkonkylän luoteispuolella, on esim. erään suon reunalla kallioryhmä, jonka itäosa on vuolukivimaista metabasiittia, länsiosa serpentiinikiveksi vaihtuvaa metabasiittia. Tuomaanahosta Kiviperän luoteispäässä on kaivettu esiin useita kallioita, jotka ovat harmaata kerroksellista vuolukiveä (talkkimagnesiittikiveä). Tämän kokoumuksena on talkkia, kloriittia, magnesiittia ja malmirakeita. Talkki ja kloriitti muodostavat mm :n suuruisia suomuja ; aines on uudestaan lajittunutta ja kloriittirikkaat kerrokset vuorottelevat talkki- ja karbonaattirikkaitten kanssa. Pitämänlampien välillä Mertajärven kaakkoispuolella on pienessä kalliossa näkyvissä talkki- ja kloriittirikasta amfiboliittia, joka paikoin muuttuu 3-5 mm :n suuruisia karbonaattikyhmyjä sisältäväksi vuolukiveksi. Vaaleanvihreät talkki- ja magnesiittisuonet lävistävät sitäpaitsi vuorilajia. Samanlaatuista vuolukiveä esiytyy Ruotolaislammen kaakkoispuolella, 4-5 km Vuosanganjärven pohjoispuolella. Selvää amfiboliitin, vuolukiven ja serpentiinin vaihtumista toisiinsa havaitsi A. v. Fieandt Vehmaan mäkijonon luoteisosassa Pykäläjoen läheisyydessä Pohjois-Kuhmoniemellä. Täällä on Vihtasuon reunalla muutamissa kalloissa näkyvissä keskirakeista kloriitinpitoista amfiboliittia, joka muuttuu kallioryhmän länsiosassa sädekiveksi, vuolukiveksi ja vihdoin sinertävänvihreän-harmaaksi serpentiiniksi. Välimuodot ovat seuraavat : 1) amfiboliitti (kloriittia, hiukan sarvivälkettä ja rombista pyrokseenia, yksinäisiä titaniitti- ja malmirakeita) ; 2) vaaleanvihreä sädekivi (melkein väritöntä sädekiveä, kloriittia, talkkia, malmirakeita) ; 3) tremoliittikivi (hyvin hienorakeista vuorilajimassaa, jossa on talkkia, hiukan kloriittia ja serpentiiniä ja joka sisältää sarvivälkesälöjä selvine loh-

109 Kuva 36. Serpentinisoitunutta oliviinikiveä Kovansuolta, Kuumun kylässä Pohjois-Kuhmoniemellä. Nikolit + ; 15 X luonn. kokoa. Vaaleat rakeet ovat oliviinia, hieno verkkokudos on serpentiiniä ; tummat täplät ovat rautamalmirakeita, joihin kloriittisuomuja tunkeutuu sivuilta. kopintoineen sekä pitkiä ja kapeita tremoliittineulasia ja sitäpaitsi malmirakeita) ; 4) vuolukiveä (talkkia, kloriittia, serpentiiniä, pieniä sädekivineulasia ja malmirakeita) ; 5) talkki- ja magnesiittirikas vuolukivi (talkkia ja magnesiittia melkein yhtä paljon, kloriittia ja runsaasti malmirakeita) ; 6) hienorakeinen serpentiinikivi (antigoriittia, jonka jotenkin suuret ristiin rastiin asettuneet suomut muodostavat liistakekudoksen, karbonaattia, runsaasti malmirakeita ja hiukan kloriittia ; malmirakeet ovat usein kasvaneet yhteen serpentiinin ja karbonaatin kanssa). Kovansuolla, Kivijärven länsipuolella Kuumun kylässä, esiytyy harmaanvihreätä serpentiinikiveä laajana kalliona. Serpentiinin jatkona WNW kohti on pienessä kalliossa näkyvissä serpentinisoitunutta oliviinikiveä (serpentiiniä, jossa on oliviinijätteitä). Serpentiinivyöhykkeen kummallakin puolella olevat kalliot ovat serpentinisoitunutta diopsiidigabbroa. Serpentiinin kokoumus on : antigoriittia hyvin pienistä suomuista muodostuneena kudoksena, siellä täällä pieniä karbonaattirakeita ja suuria malmirakeita, (magnetiittia) ; karbonaatti on usein kasautunut malmirakeitten ympärille ja näitten ja serpentiinin rajoilla on yksinäisiä kloriittisuomuja, joitten lohkeilupintojen välisiin rakoihin malmi on tunkeutunut. Serpentinisoitunut oliviinikivi, josta serpentiini epäilemättä on syntynyt, muodostaa serpentiiniverkkokudoksen, jossa on runsaasti oliviinirakeita (kuva 36) ;

110 1 1 1 Kuva 37. Diopsiidigabbroa Kovansuolta, Kuumun kylässä Pohjois-Kuhmoniemellä. Nikolit + ; 15 X luonn. kokoa. Pyöreät rakeet ovat diopsiidia, suuret sameat plagioklaasia. nämä eroittaa toisistaan serpentiinimassa, joka myös on kasvanut oliviinirakeitten sisään ja niiden lävitse. Oliviinirakeet ovat keräytyneet ryhmiin, niin että ne rakeet, jotka alkujaan ovat kuuluneet samaan yksilöön, ovat o ptillisiin ominaisuuksiinsa nähden samanarvoisia ; serpentinisoituminen on tapahtunut oliviinissä olevia poikittais- ja pitkittäisrakoja myöten. Paitsi näitä mineraaleja nähdään siellä täällä suurempia, usein taipuneita kloriittisuomuja. Diopsiidigabbro sisältää pyöreitä vaaleanvihreitä diopsiidirakeita, leveitä sarvivälkesälöjä, plagioklaasia, epidoottia, titaniittia ja malmirakeita (kuva 37). Diopsiidi on usein reunoiltaan muuttunut sarvivälkkeeksi ja näitä molempia mineraaleja ympäröi siellä täällä likaisenharmaa muuttumistulos : epidoottia, biotiittia, kloriittia, serpentiiniä ; plagioklaasirakeetkin ovat hyvin rapautuneita. Jollei vuoriperä olisi täällä niin paksujen maakerrosten peittämää, voitaisiin täällä ehkä löytää joukottain välimuotoja, todennäköisesti myös sellaisia, jotka ovat gabbron ja serpentiini-oliviinikiven välillä. Oliviinikiveä olisi siis pidettävä gabbrovuorilajista erkaantuneena oliviinirikkaana osana, joka on ollut helpommin alttiina serpentinisoitumiselle. Noin 1 km Lehtolan talon eteläpuolella, Änättijärven itäpuolella Lentiirassa, esiytyy graniittigneississä pahkuna harmaanvihreätä, hienorakeista tai tiivistä, vaaleanvihreän sädekiven-, kloriitin- ja, talkinsekaista serpentiiniä. Lisäaineksena sisältää vuorilaji pyriittirakeita.

111 112 jotka ovat reunoiltaan muuttuneet limoniitiksi. Eräässä kohden lävistää vuorilajia 10 sm leveä, suuria kloriitti- ja biotiittisuomuja sisältävä karkeampi suoni, jonka pohjamassa on hienorakeista sädekivimassaa ja muodostunut pitkistä ja kapeista sädekivineulasista. Suoni täyttää vuorilajissa olevan raon. Toisessa samallaisessa suonessa, jossa on runsaasti mustia malmirikkaita kohtia (sädekiveä, serpentiiniä, oliviinia, biotiittia, titaanirautamalmia) havaitsi J. N. Soikero linssimäisen osan, joka sädekiven ja biotiitin ohessa sisältää suuria, vihertävänharmaita, yksinkertaisesti muodostuneita labradoriittikiteitä (An 65). Sivukiven rajoilla on 1 sm paksu sädekivikerros, jossa sädekivineulaset ovat asettuneet suorien reunoja vastaan kohtisuoraan asentoon. Serpentiinin ja ympäröivän juovaisen gneissigraniitin kontakti on jyrkkä. Papinkalliossa, Mikitänjärven länsipään eteläpuolella Itä-Hyrynsalmella, on N 15 E suuntainen pystyasentoinen talkkirikas serpentiinikerros, jonka rakoihin on usein kiteytynyt ruskeita karbonaattikiteitä. Sivukivenä on kalevalaiseen metabasiittivyöhykkeeseen kuuluvaa liuskeista kloriitinpitoista amfiboliittia. Honkajärven itäpuolella, Moisiovaaran itäpuolisessa seudussa, esiytyy tiivistä serpentiiriinpitoista amfiboliittia, joka muuttuu paikoin karbonaatinpitoiseksi serpentiinikiveksi. Hukkavaarassa, n. 3 km Tervajärven länsipuolella, on harmaata pienirakeista gneissigraniittia. Melkein vaaran keskikohdalla esiytyy hienorakeista liuskeista metabasiittia, jota vaaleat graniittiapliittisuonet lävistävät, ja muutamia kymmeniä metriä täältä ESE on pienessä kalliossa harmaata, vaaleitten talkki- ja karbonaattisuonien lävistamää, talkkirikasta vuorilajia. Aivan vuolukiven vieressä pistää näkyviin kovempaa metabasiittia. Seudun asukkaat louhivat vuolukiveä ja käyttävät sitä uunikivenä. Noin 1.5 km Valkeistenjärvien pohjoispuolella, Jumaliskylässä Etelä-Suomussalmella, esiytyy kalevalaisessa vihreäliuskevyöhykkeessä eräässä kohden tiivistä serpentiininpitoista metabasiittia. Mikroskoopilla tarkastettaessa nähdään vuorilajin sisältävän sameita muuttumistuotteita : rapautunutta sädekiveä, kloriittia, serpentiiniä. plagioklaasijätteitä ja, yksinäisiä pieniä kvartsirakeita. Pienen Ryöttilammen itäpuolella, Valkeisten itäpuolella, on hyvin liuskeista kloriittiliusketta ja tämän luoteispuolella kloriittirikasta serpentiiniä. Tammanaholla, n. 2.5 km Viitavaaralta SE, esiytyy sinertävän-harmaanvihreätä, liuskeista, talkki- ja kloriittirikasta serpentiinikiveä (antigoriittia, talkkia, kloriittia., magnesittia, malmirakeita). Idässä tämä rajoittuu hienorakeiseen vihreäliuskeeseen.

112 Kynsivaaran keskikohdalla, Riitavaaran ja Luolavaaran graniittikukkuloitten välillä Ristijärven pitäjässä, n. 3 km Pienen Pyhännänjärven itäpuolella, on eräissä pienissä kallioissa vaaleanvihreänharmaata vuolukiveä, joka on pääasiallisesti talkkia sisältäen tämän ohessa hiukan ruskeita karbonaattitäpliä ja vaaleanvihreitä talkkisuonia. Serpentiinikivien geologinen ikä. Ylläesitetystä käy selville, että serpentiinit esiytyvät samoissa vyöhykkeissä kuin kalevalaiset metabasiitit ja että näitten välillä on havaittu asteettaisia välimuotoja monessa kohden. Ne kuuluvat siis geologisesti samaan emäksiseen vuorilajiryhmään, ja on niitä pidettävä osaksi oliviininpitoisten, osaksi oliviinistä vapaitten metagabbrovuorilajien muuttumistuloksina. Kalevalaisten vyöhykkeiden metabasi iitit lävistävät taas todistettavasti kvartsiittiliuskeita ja siis ovat serpentiinikivetkin nuorempiaa kuin nämä. Toiselta puolen ovat taas metabasiitit vanhempia kuin postkalevalainen graniitti, joka lävistää niitä. Tästä johtuisi siis, että serpentiinitkin olisivat vanhempia kuin postkalevalainen graniitti. Kuitenkaan ei serpentiinikivissä vielä ole missään todettu graniittisuonia, vaikka ne usein esiytyvätkin aivan graniittisuonien lävistämien metabasiittien ja vieläpä postkalevalaisten pegmatiittijuonien vieressä (esim. Sivakkavaaran ja Autiojärven eteläpuolella Pohjois- Valtimossa). Tätä ei kuitenkaan vielä voi pitää todistuksena siitä, että ne olisivat nuorempia kuin mainittu graniitti. Kysymystä niiden suhteesta postkalevalaiseen graniittiin eli t. s. milloin serpentiinimuodostus on tapahtunut, on siis toistaiseksi pidettävä ratkaisemattomana. Mitä taas tulee graniittigneissialueilla esiytyviin serpentiinikiviin, on usein vaikeata päättää, mihin geologiseen ikäryhmään ne kuuluvat. Ne ovat tässä viedyt kalevalaisiin, syystä että ne tavallisesti esiytyvät kalevalaisia kvartsiittijäännöksiä lävistävien metabasiittien yhteydessä. POSTKALEVALAISIA GRANIITTEJA. Alueen nuorin graniitti on postkalevalainen. Tämän nimen se on saanut siitä, että se lävistää kalevalaiset liuskeet ja metabasiitit. Se esiytyy nimittäin näitten yhteydessä ja usein niitten rajoilla vanhempia vuorilajeja vastaan pieninä massiiveina, pahkuina tai juonina. Pieniä postkalevalaisen graniitin alueita on : Ristijärven luoteisja itäpuolella Ristijärven pitäjässä ; Härmämäen koillispuolella ja Saukkovaaran itäpuolella Itä-Paltamossa ; Korppikankaalla Ukonjärven luoteispuolella Etelä-Sotkamossa ; Karhujoella ja Nahkasuolla Varpujoen latvoilla Itä-Hyrynsalmella ; Loukkuskankaalla (Hyryn

113 1 1 4 salmen rajalla) ja Leilivaaran luoteispuolella Etelä-Suomussalmella ; Halmevaaran eteläpuolella Vieksin kylässä, Hiienportin seudulla Louhijoella ja Louhivaaralla Kuhmoniemen Jonkerin kylässä. Rakenteeltaan ovat nämä graniitit joko tasarakeisia, massamaisia tai heikosti juovaisia, tai pegmatiittimaisia ; harvemmin tavataan porfyyrisiä muunnoksia. Niitten väri vaihtelee harmaan, kellertävänharmaan ja vaaleanpunaisen välillä. Pääainekset ovat kvartsia, plagioklaasia (An10-An20), mikrokliinia, biotiittia ja muskoviittia, sekä, joskus hiukan sarvivälkettäkin. Lisäaineksena tavataan usein pieniä rautamalmirakeita (magnetiittia, hematiittia). Graniitit ovat yleensä kvartsirikkaita ; plagioklaasin- ja mikrokliinipitoisuus vaihtelee, milloin on mikrokliini, milloin plagioklaasi vallalla. Tasarakeisia graniitteja, apliitteja ja pegmatiitteja. Ristijärven, luoteispuoliseen graniittialueeseen kuuluvat Palokangas, Kellovaara, Tenämänmäki ja Pihlajavaara. Vuorilaji on tyypillistä vaaleanharmaata keskirakeista biotiittigraniittia, kokoumukseltaan : harmaanvalkoista mikrokliinia, plagioklaasia, kvartsia, biotiittia ja hiukan kloriittia. Suuremmissa mikrokliinirakeissa on usein sisäänkasvaneita. plagioklaasi- ja kvartsirakeita ja kiillesuomuja. Aineosat ovat hyvin tasaisesti jakautuneita ja biotiitti muodostaa pieniä mustia täpliä tai pilkkuja vuorilajiin. Sellainen graniittityyppi on vallalla, esim. Palokankaalla pari km Ristijärven luoteispuolella. Kellovaaralla kauempana luoteessa on graniitti vaaleampaa ja sisältää hiukan muskoviittia. Tenämänmäessä alueen itäosassa se on kvartsirikkaampaa, ja kvartsirakeet ovat kellertäviä niihin asettuneiden hematiittihiukkasten takia. Rapautuneet kallionpinnat ovat punertavia. Kiilleliuskealueen rajoilla, esim. Kellovaaran länsiosassa on graniitti usein muuttunut muskoviitinpitoiseksi apliitiksi tai pegmatiitiksi, joka muodostaa suonia liuskeeseen. Paikkapaikoin on se kuitenkin aivan kontaktiin saakka säilyttänyt saman yksitoikkoisen rakenteensa ja asunsa kuin massiivin keskiosissa. Näin on laita esim. liuskerajalla Pihlajavaaran pohjoispuolella, missä se sisältää. suuria kiilleliuskemurtokappaleita ; kontaktit ovat jyrkkiä ja ainoastaan kapeissa suonissa on graniitti hiukan vaaleampaa ja apliittimaista. Joskus on liuske osittain sulanut, jolloin se on muuttunut sarveiskivimaiseksi tai juovaiseksi gneissimäiseksi massaksi. (Samalla voidaan myös huomata jonkinlaista muutosta graniitin kokoumuksessa ; se on nimittäin mikrokliinirikkaampaa. Palokankaan etelärinteessä esiytyy pienirakeista punaista s y e- n i i t t i g r a n i i t t i a. Vuorilaji on massamaista ja sisältää punaista

114 1 1 5 mikrokliinia, kvartsia ja sarvivälkettä. Maasälpä ja kvartsi muodostavat hienorakeisen massan, jossa on suuria suorakaiteenmuotoisia mikrokliiniyksilöitä ja jotenkin tasaisesti jakautuneita mustia sarvivälkeryhmiä. Syrjävaaran ja Lampovaaran kvartsiittikukkulat eroittavat Ristijärven, Tenämänjärven ja Emäjoen itäpuolella olevan alueen edellisestä. Yrttikalliot nimisessä kallioryhmässä, Pakarilahden itäpuolella Syrjävaaran koillisosassa, on vuorilaji lähinnä kvartsiitin rajaa samaa harmaata graniittia kuin Ristijärven luoteispuolella. Kauempana idässä se on punertavaa syystä, että siinä on runsaasti suuria punaisia mikrokliinirakeita (usein suorakaiteenmuotoisia). Emäjoen ja Pienen Pyhännänjärven välisen laajan kallion pohjoisosassa on graniitti vaaleanharmaata, verrattain kiillerikasta, kallion eteläosassa vaaleanpunaista, kiilleköyhää, sisältäen runsaasti punaista mikrokliiniä. Molemmat g raniittimuunnokset ovat massamaisia, keskirakeisia ja jotenkin vähän muuttuneita. Saukkovaaran ja Härmämäen itäpuolella olevassa alueessa Itä- Paltamossa on graniitti yksitoikkoista, vaaleanharmaata tai punertavaa, keski- tai karkearakeista. Pääainekset ovat : vaaleanharmaa mikrokliini, vihreänharmaa oligoklaasi, kvartsi ja biotiitti. Humalalammen seudulla Takkilehdon pohjoispuolella graniitti sisältää juovina ja murtokappaleina vanhempia vuorilajeja (graniittigneissiä ja keskirakeista vanhempaa graniittia). Vaaleanpunaiset ja tummatäpläiset harmaat kohdat vaihtelevat täällä keskenään. Vaaranpään pohjoispuolella nähtiin eräässä kohden särmikäs hienorakeinen liuskemurtokappalekin. Korppikankaalla Ukonjärven luoteispuolella, (Sotkamon pitäjän eteläisimmässä perukassa, on vuorilaji punaista muskoviitinpitoista pegmatiittia, joka tulee massiivin luoteisosassa karkeakiteiseksi ja kirjograniittiseksi. Sama pegmatiitti lävistää juonina Hiienjärven länsipuolella olevia liuskeita. Samallainen pegmatiitti muodostaa vielä leveitä juonia pohjaliuskevyöhykkeeseen Leppimäen kvartsiittiselänteen lounaisrinteellä. Niemisenjärvien ja. Kalliojärvien välisellä seudulla Hyrynsalmen. pitäjän itäosassa lävistävät kapeammat tai leveämmät punaiset pegmatiittijuonet, jotka todennäköisesti ovat postkalevalaisia, täällä esiytyvää vanhempaa liuskeista po r fyyrigraniittia. Karhujoella on graniitti pienirakeista, punertavanharmaata tai punaista ja yleensä kiilleköyhää, apliitti- tai pegmatiittimaista. Halmejärven itäpuolella ase sisältää sulaneita, juovien tai täplien muotoisia, punaisenharmaan biotiittirikkaan graniitin murtokappaleita.

115 1 16 Metabasiittivyöhykkeestä esiin pistävä kallioinen kukkula Luokkivaara, Hyyryläisenkallion kvartsiittikallion lounaispuolella Tapaninkylässä, on harmaata pienirakeista plagioklaasirikasta granodioriittia. Vuorilaji on jotenkin sitkeätä ja sisältää paikkapaikoin suuria plagioklaasihajarakeita ja pyöreitä sinertäväharmaita kvartsirakeita, jotka ovat jotenkin hienorakeisessa emämassassa. Luokkivaaran luoteispuolella esiytyvää vihreäliuskemaista metabasiittia lävistävät paikoin vuorilajin liuskeisuussuuntaan kulkevat harmaat sarvivälkegraniittisuonet. Leiliahossa Moisiovaaran kvartsiittiselänteen koillispäässä tavataan kvartsiitin rajalla gneissigraniittia vastaan lujasti puristunutta vaaleata muskoviitinpitoista graniittiapliittia, jossa on tummia gneissimäisiä murtokappaleita. J. N. Soikero havaitsi tässä graniitissa eräässä kohden harmaan kvartsiittiliuskekappaleen, jossa on säännöttömiä vihreitä juovia. Vihreän värin aiheuttaa krominpitoinen muskoviitti. Vuorilaji on lujasti poimuttunutta, ja luisupinnat ja ruhjevyöhykkeet ovat täyttyneet muskoviitilla, joka on saostuneen rautaruosteen takia ruskeanväristä. Soikeron mukaan ovat kontaktit graniittia vastaan jyrkät. Kvartsiittiliuske on lähinnä kontaktia kiillerikasta ja hyvin liuskeista, ja graniittiainesta on kapeina linsseinä tunkeutunut kvartsiittiin. Nahkasuon graniittialueessa Varpujoen latvoilla on vuorilaji verrattain vähän muuttunutta pienirakeista punaista graniittia, jonka rakeet eivät ole varsin lujasti toisiinsa liittyneet. Ainekset ovat : plagioklaasi, kvartsi, mikrokliini, biotiitti, muskoviitti ja yksinäiset malmirakeet. Kvartsi- ja maasälpärakeitten väliset liitokset ovat pehmeästi pyöristyneitä ja hematiittikalvo sitoo toisiinsa rakeet. Kiille on jakautunut tasaisesti vuorilajiin muodostaen jotenkin harvassa olevia suomuryhmiä. Nahkasuon kaakkoisosassa on graniitti kellertävänpunaista, keskirakeista. Loukkuskankaalla Suomussalmen pitäjässä Hyrynsalmen pitäjän rajalla esiytyy vaaleanpunaista tai kellertävänpunaista hienorakeista graniittiapliittia. (Se vaihtelee karkearakeisemman pegmatiittigraniitin kanssa ja sisältää gneissigraniitin murtokappaleita. Leilivaaran SW-, W- ja NW-puolisessa alueessa, johon kuuluvat Koistisenvaara, Raatevaara ja Latvavaara, on samallainen punainen graniittiapliitti vallitsevana kuin Loukkuskankaalla. Koistisenvaaran graniitti on hienorakeista, puristunutta ja ruhjoutunutta ; kiille muodostaa harvoja täpliä ja muskoviitti verhoaa luisupinnat. Jonkunverran täältä kaakkoon esiytyy punertavaa hienorakeista kvartsiittia, joka on samalla lailla särkynyttä ja verkkomaisesti muskoviitin täyttämien rakovyöhykkeitten lävistämää. Mitään selvää kontaktia ei ollut havaittavissa

116 117 näitten vuorilajien välillä, vaan näkyivät ne olevan rajalla toisiinsa sekoittuneita (J. N. Soikero). Raatevaarassa ja täältä luoteeseen on graniittiapliitti pienirakeista sisältäen karkeampia pegmatiittimaisia osia. Raatevaarassa havaittiin eräässä kohden hyvin hienorakeisia graniitin lävistämiä kvartsiittimurtokappaleita. Halmevaaran kvartsiittiliusketta Kuhmoniemen Vieksin kylässä lävistävät punaiset keski tai karkearakeiset pegmatiittijuonet, jotka etelää kohti leviävät kvartsiittimurtokappaleita sisältäväksi pahkuksi. Samalla lailla muodostaa pegmatiitti lukuisia juonia kiilleliuskeisiin, kvartsiittiliuskeisiin ja Smetabasiitteihin Kuivajärven pohjoispuolella ja Vuosanganjärven länsi- ja luoteispuolisessa seudussa. Hiienportti nimisen rotkolaakson varrella, Louhijoella Kuhmoniemen Jonkerin kylässä, esiytyy hyvin vähän muuttunutta kauniisti punaista pienirakeista kiilleköyhää graniittia. Aineksista muodostavat maasälpä ja kvartsi granofyyrisesti pienirakeisen massan ja näkyvät kiteytyneen melkein yhtaikaa. Kvartsirakeet ovat usein kasvaneet maasälpärakeitten sisään. Biotiittia on täplittäin pyöreinä reunoiltaan repaleisina ryhminä tai hajanaisina pieninä suomuina. Vuorilaji muodostaa päältä sileän ja tasaisen kallion, joka on halkeillut vaakasuoria rakoja myöten ja jonka halki kulkee kapea, m syvä ja n. 0.5 km pitkä rotkolaakso äkkijyrkkine seinineen. Tämän rotkon pohjalla juoksee Louhijoki alasvierinneitten, särmikkäitten kivilohkareitten välitse. Hiienportin graniitista tehty mikroskooppinen analyysi osoitti sillä olevan seuraavan mineraalikokoumuksen : Paino : Kvartsia 41.4 % Plagioklaasia. An ,, Mikro kliinia 14.6,, Biotiittia 7.2,, Rautamalmia 2.8,, % Graniitti on. siis kvartsi- ja natronirikasta graniittia. Biotiitti ja malmimääriä on mikroskooppista laitetta mitattaessa mahdollisesti arvioitu liian suuriksi. Samannäköistä kuin Hiienportin on Louhivaaran graniitti, n. 6 km Hiienportilta NNW. Juonina esiytyy postkalevalainen graniittiapliitti ja pegmatiitti monessa kohden gneissigraniittialueella, etenkin Kuhmoniemen pitäjässä. Selkäsaarilla Lentuanjärvellä lävistävät täällä esiytyvää har-

117 1 1 8 maata juovaista gneissigraniittia monta metriä leveät heleänpunaiset graniittiapliitti- ja pegmatiittijuonet. Graniittiapliitti sisältää mikrokliinia (jossa on sisäänkasvaneita kvartsirakeita), kvartsin, plagioklaasia ja muskoviittia. Se muodostaa usein kapeita suonia gneissigraniittiin, jotka kulkevat juovaisuuden suuntaan ja näkyvät yleensä olevan vähemmin metamorfosoituneita kuin gneissigraniitin rinnakkain kulkevat vaaleankellertävät apliittijuovat. Samallaista vaaleanpunaista apliittimaista graniittia, joka sisältää lisäaineksena pieniä, magnetiittirakeita; tavataan Rokankalliossa Lentiiranjoen pohjoisrannalla Lentiiran kylän länsiosassa. Porfyyrigraniittia. Lampovaaran kvartsiittikukkulan koillispuolella, Ristijärven kirkonkylästä koilliseen, esiytyy lähellä Emäjoen rantaa punaisenharmaata massamaista porfyyrigraniittia. Hajarakeet ovat punaista mikrokliinia, perusmassa on keskirakeista ja sisältää harmaata tai keltaisenharmaata plagioklaasia (An 10-An 20 ), kvartsia, mikrokliinia, biotiittia ja muskoviittia. Plagioklaasirakeet ovat sameat muskoviittisuomuista. Sekä hajarakeet että pienemmät maasälpärakeet ovat reunoiltaan hajallisia ja niitten välit täyttää pienirakeinen granuloitunut aines. Itäänpäin muuttuu porfyyrigraniitti tasarakeiseksi punaiseksi mikrokliinigraniitiksi, jonka kokoomus on melkein sama. Kiille on viimemainitussa jakautunut tasaisesti muodostaen tummia täpliä ja pilkkuja. Äskenmainitussa porfyyrigraniitissa havaitsi A. v. Fieandt hiukan Käärmeenpuron eteläpuolella Jokikylän tien varrella murtokappaleina tiivistä serisiitinpitoista kvartsiittiliusketta, jossa on suurempia kiillesuomuja. Murtokappaleitten ja graniitin rajat ovat hyvin jyrkät. Graniitti muodostaa kontaktilla kapean apliittivyöhykkeen, joka on kvartsirikasta massaa ja sisältää mikrokliini- ja kvartsihajarakeita ; kvartsiitissa on taas runsaasti kiillesuomuja. HANKAUSVYÖHYKKEITÄ. Alueen vuorilajeissa on jo vanhempinaa geologisina ajanjaksoina tapahtunut lukuisia siirroksia eri suuntiin, usein WNW-ESE, NW -SE. Varsinkin tai N-S kalevalaisissa vyöhykkeissä ovat siirrokset hyvin tavallisia, ja täällä nähdäänkin pisimmät siirrosvyöhykkeet, jotka tunnetaan tyypillisistä hankausbreksioistaan. Siirrokset ovat tavallisesti tapahtuneet eri-ikäisten tai erilaatuisten vuorilajien rajoilla, esim. vanhemipien graniittien ja, kalevalaisten kvartsiittien välillä tai

118 119 kalevalaisten kvartsiittien ja kalevalaisten liuskeitten välillä, ja yleensä sellaisilla paikoilla, missä vuorilajit eivät ole voineet siirtymättä kestää vuorijonopoimutuksen aiheuttamaa painetta. Lehtomäen kvartsiittiselänteen pohjoisosassa Älänteenjärven länsipuolella Etelä-Sotkamossa esiytyy kvartsiittivyöhykkeen ja graniittigneissin rajalla hankausbreksiaa, jossa on teräväsärmäisiä valkoisen maitokvartsin yhteenliittämiä kvartsiittikappaleita. Kvartsiittiselänteen itäpuolella on kapeassa harjanteessa punaista graniittigneissiä, joka myöskin näkyy olevan hyvin rikkinäistä. Turulan talon pohjoispuolella Leppimäen kvartsiittiharjanteen pohjoispäässä, joka on Lehtomäen selänteen jatkona NW kohti, tavataan taas graniittigneissin rajalla maasälpärikasta hankausbreksiaa kapeana kerroksena. Lähes 1 m :n levyiset maitokvartsijuonet lävistävät täällä kvartsiittia hankausvyöhykkeen vieressä. Noin 1 km Heiton talon länsipuolella on kvartsiittivyöhykkeessä pieninä kallioina breksiamaista kvartsiittia, jossa on puhtaamman vaaleanharmaan kvartsiitin kappaleita. Kvartsiittikappaleita kiinnittävä vuorilajimassa on ruosteista, sädekivenpitoista. Hankausvyöhyke kulkee kvartsiitin kulkusuuntaan N W. Vuokatin kvartsiittiselännettä uurtavat NW-SE suuntaan viistoon kulkusuunnan poikki kulkevat syvät rotkolaaksot, jotka eroittavat huiput toisistaan. Todennäköisesti ovat nämä rotkot saaneet alkunsa tähän suuntaan tapahtuneista siirroksista kvartsiittivyöhykkeessä. Siihen viittaavat muun muassa näillä paikoilla tavatut helposti hiekaksi murenevat kvartsiitit, esim. Matovaaran huipun eteläpuolella ja Ansamäen talon lounaispuolella (ks. kvartsiittiliuskeita), jotka ovat paikoin luonteeltaan breksiamaisia ja sisältävät m. m. kalkkisälpää. Enimmin siirtyneitä ovat kvartsiitit ja liuskeet Naapurinvaaralla Nuasjärven ENE-puolella. Siirrokset ovat täällä tapahtuneet WNW-, NW ja N-suuntaan. Vaaran etelärinnettä pitkin kulkee WNW-suuntainen 2 km pitkä ja n m leveä vyöhyke, jossa on tyypillisiä hankausbreksioita. Siinä missä hankausvyöhyke kulkee kvartsiitin halki (esim. Keskitalon ja Rieskavaaran talon eteläpuolella), on kvartsiitti särkynyt särmikkäiksi kappaleiksi, jotka liuskeinen harmaa kvartsiittimassa liittää toisiinsa. Erittäin kauniisti muodostunut on hankausbreksia Rieskavaaran talon eteläpuolella olevassa suuressa kalliossa (kuva 38). Kvartsiittikappaleet ovat täällä monta dm läpimitaltaan ja niissä nähdään usein selvää kerroksellisuutta, jolloin kerroksellisuus kulkee vierekkäin olevissa lohkareissa samaan suuntaan, niin että tämän avulla on voitu määrätä kvartsiitin alkuperäinen kulkusuunta. Suurempien kvartsiittilohkareitten välit täyttävät pienem-

119 1 20 mät kvartsiittikappaleet ja hienorakeinen liuskemassa. Ruosteiset magneettikiisunpitoiset kvartsijuonet lävistävät breksiaa N-S suuntaan. Niillä paikoilla, missä breksiavyöhyke kulkee fylliitin halki (esim. Heikkilän talon eteläpuolella, missä fylliitti vuorottelee harmaan kvartsiitin kanssa), ovat liuskekerrokset repeytyneet rikki ja siirtyneet paikoiltaan, niin että särmikkäitä kvartsiittikappaleita ja taipuneita ja repaleisia liuskeosia vaihtelee keskenään. Korkeimman kukkulan Tunturin läheisyydessä, Naapurinvaaran keskikohdalla ja pohjoisosassa, ovat kvartsiitti- ja fylliittikerrokset Kuva 38. Tyypillistä hankausbreksiaa Rieskavaaran talon eteläpuolella Naapurinvaaran itäosassa Sotkamossa ; 1/10 luonn. kokoa. monessa kohden siirtyneet ja kiilanmuotoisesti tunkeutuneet toisiinsa. Kalliojärven länsipuolella Naapurinvaaran koillispuolella on vaaleanharmaassa fylliittivälikerroksia sisältävässä hienorakeisessa kvartsiihissa hankausvyöhyke ; vuorilaji muistuttaa Heikkilän eteläpuolella, olevaa hankausbreksiaa. Naapurinvaaran pohjoispuolella on monta korkeaa kvartsiittikukkulaa. Tuomivaara, Junttilanvaara, Rieskavaara ja Paakinmäki, joita liuskeet ympäröivät. Nämä näkyvät olevan siirtyneitä NW-SEsuuntaan. Tähän viittaavat kallioitten välillä olevat samaan suuntaan kulkevat.graniittigneissialueellakin kapeat rotkolaaksot liuskevyöhykkeen itäpuolella on syviä rotkoja äkkijyrkkien kallionseinien vähillä, jotka kulkevat NW-SE ja WNW-ESE suuntaan. 'Sellaisia ovat,,hiienlinnat" Petäjäjärven kaakkoispuolella,,hiienportti" Halla-

120 NW kohti ja Louhivaaran välillä (n. 2 km pitkä N 65 W suuntainen rotkolaakso, jonka pohjalla juoksee puro) ja Itävaaran kalliohalkeama (suunta N 30 W). Tavattoman leveä (leveys n. 1 km) ja lähes 2 km pitkä hankausvyöhyke kulkee N 80 W suuntaan Ison Miesjärven itäpuolella Paltamon pitäjän itäosassa sillä kohdalla, missä kvartsiittivyöhyke ku- Kuva 39. Hiienkirkon kalliorotko Tervajärven itäpuolella Itä-Hyrynsalmella. lettuaan. Vuorilaji NE suuntaan tekee äkkikäännöksen on täällä erinomaisen kaunista hankausbreksiaa, jossa o n suuria teräväsärmäisiä, jopa m :n pituisia kvartsiittikappaleita. Niitä liittää toisiinsa harmaa tai vihreänharmaa sädekivirikas massa, joka on paikoin kalkinpitoista (ainekset : kvartsi, muskoviitti, biotiitti, vaaleanvihreä sädekivi ja (kalkkisälpä). Hankausvyöhykkeen pohjoispuo- lella tavataan hajallista kerroksellista, kvartsiittia, jossa on harmaita ja tummanharmaita fylliittimäisiä kerroksia ja välikerroksena granaatinpitoista kiilleliusketta. Harakkakallio nimisessä kvartsiittikalliossa, Pakarilahden eteläpuolella Ristijärven kirkonkylän kaakkoispuolella, on N 35 W suuntainen hankausvyöhyke, jossa esiytyy tyypillistä hankausbreksiaa. Siinä olevat suuret ja teräväsärmäiset kvartsiittikappaleet ovat vaaleanharmaita ja niitä liittää toisiinsa harmaa kvartsirikas massa. Niissä nähdään usein selvää kerroksellisuutta ja ne ovat muodostuneet särmikkäistä erisuuruisista kvartsirakeista. Breksiasementti on hienorakeista kvartsimassaa, jossa on runsaasti suurempia kvartsirakeita ja mustia hiilihiukkasia. Hiienkirkko Tervajärven itäpuolella Itä-Hyrynsalmella (kuva 39) 16

121 122 ja Portinlouhi Itä-Karjalan rajalla, n. 6 km Viiksimonjärven kaakkoispuolella, ovat kapeita ja syviä kalliorotkoja, jotka ovat todennäköisesti saaneet alkunsa vuoriperässä tapahtuneista siirroksista. Edellinen on gneissigraniitissa, jossa on runsaasti punaisia pegmatiittigraniittisuonia, ja kulkee n. N 30 W suuntaan ; se on n. 250 m pitkä, n. 10 m syvä ja kapeimmalta kohdalta vain 3 m leveä. Jälkimäinen kulkee graniittikallion halki N W suuntaan. Rotkojen pohjilla on alas vierinneitä kivilohkareita. Samanlaatuinen on Hiienportti niminen kalliorotko Kovasinvaaran kaakkoispuolella Kaakkois- Sotkamossa ja samannimiset rotkolaaksot Louhijoella ja Jongunjoella Jonkerin kylässä Kaakkois-Kuhmoniemella. TEKNILLISESTI KÄYTETTÄVIÄ MINERAA- LEJA JA VUORILAJEJA. Kartta-alueella on teknillisesti käytettäviä mineraaleja ja vuorilajeja, lukuunottamatta muutamia harvoja löytöjä, yleensä vähän, ja ne ovat pieniä ja hajallaan alueella. Ne ovat tavallisesti niin kaukana yleisistä kulkureiteistä, että tämä seikka on suuresti vaikeuttava niitten käyttämistä teollisuustarkoituksiin. J u o n i k v a r t s i a on monessa kohden kalevalaisissa liuskevyöhykkeissä. Kvartsi on tavallisesti valkoista maitokvartsia, joka kapeina tai leveinä juonina lävistää liuskeita ja metabasiitteja. Se on harvoin aivan puhdasta, vaan on se tavallisesti hiukan täpläistä tai juovaista johtuen siihen sulkeutuneista vuorilajikappaleista, rapautuneista kiisurakeista tai limoniittihiukkasista. Leveämmistä kvartsijuonista mainittakoon tässä seuraavat : Haukimäellä (Porrasmäen itäpuolella) ja Sierajärven eteläpuolella Rautavaaran pitäjän pohjoisosassa lävistävät leveät kvartsijuonet liuskeita. Turulan talon pohjoispuolella olevassa hankausbreksiassa, Leppimäen kvartsiittiselänteen pohjoispäässä Etelä-Sotkam!ossa, nähtiin lähes 1 m :n levyisiä kvartsijuonia. Noin 1 km Kerilän pohjoispuolella on Laakajärven maantien varrella vaaleanharmaata tai punertavaa kvartsiittiliusketta, jossa on N-S suuntaan kulkevia kvartsijuonia. Keskitalon eteläpuolella Naapurinvaaralla Sotkamossa lävistävät harmaata kvartsiittiliusketta kvartsijuonet, joista suurimmat ovat 3-6 m leveitä ja kulkevat N W suuntaan. Tipasjärven alueella Sotkamossa on metabasiittikallioissa, lähellä Vuoriniemen länsirantaa leveitä kvartsijuonia ; eräs niistä on 4.85 m leveä ja 6.25 m pitkä (A. v. Fieandt). Kalliolammen koillispuolella

122 1 23 olevassa kalliossa on n. 0,75 m leveä ja 5 m pitkä juoni, jossa onrunsaasti 0,5-2 sm :n. Kallion pituisia talon, rutiilikiteitä Pitkälammen ja Hukkalammen ympäristössä lävistävät lukuisat kvartsijuonet metabasiittia. Saunasaarella on 3,35 m leveä ja 9 m pitkä ja Raatejärven rannalla n. 1,25 30 m m pitkä leveä kvartsijuoni ja n Lehtosaarella Katajalahdessa Ontojärven koillisosassa nähtiin metabasiitissa n. 2.5 m leveä ja 5.5 m pitkä kvartsijuoni. Rapautunutta valkoista kvartsiittia, joka helposti murenee kvartsihiekaksi, on havaittu seuraavilla paikoilla : Matovaaran huipun eteläpuolella Vuokatin pohjoisosassa Sotkamossa ; n. 200 m Ansamäen talon lounaispuolella Vuokatin eteläosassa ; n. 4 km Heiton talon lounaispuolella Pyssymäen laella Etelä-Sotkamossa (vertaa s. 58). Rikkikiisua ja magneettikiisua tavataan usein pieninä suonina tai kyhmyinä harmaissa ruosteisissa kvartsiittiliuskeissa ja tummissa fylliiteissä Sotkamossa. Alueilla, missä liuskeet ovat hyvin hajallisia tai vieläpä breksiamaisesti repeytyneitä ja etenkin emäksisten vuorilajien tai postkalevalaisten graniittimassojen läheisyydessä, on niissä usein runsaasti kiisumineraaleja. Kiisuja tavataan myös kvartsisuonissa, jotka lävistävät vuorilajeja täyttäen niissä olevia rakoja, ja ne näkyvät syntyperältään olevan läheisessä yhteydessä näitten juonien kanssa. Rikki- ja magneettikiisun ohessa tavataan paikoin myös magnetiittia ja hiukan kuparikiisua. Paikat, missä kiisuja on vähässä määrin löydetty ovat seuraavat : Sopenvaaran kaakkoispuolinen seutu, Taattolan ja Pirttimäen välillä, ja Talvivaaran luoteispuolinen seutu Sotkamon Jormasjärven kylässä (s. 6 9) ; Naapurinvaara ja siitä pohjoiseenpäin ulottuva seutu Pohjois-Sotkamossa ; Vuoriniemi ja Vuorisaari Tipasjärven alueella Kaakkois-Sotkamossa (s. 66) ; Ronkaperän ja Kuivajärven pohjoispuolinen sekä Vuosanganjärven länsi- ja luoteispuolinen seutu Vieksin kylässä Luoteis-Kuhmoniemellä (s. 62). Palovaarassa Kaakkois-Sotkamossa löysi V. Korvenkontio kesällä 1919 kvartsiittiliusketta, jossa on magneettikiisu- ja rikkikiisujuovia. Taattolan ja Pirttimäen välillä Sotkamon Jormasjärven kylässä sisältävät tummat ruosteiset liuskeet vaaleankeltaisen rikkikiisun ohessa magneettikiisuakin. Magneettista vetoa on täällä havaittu paikoin, esim. maantien varrella jonkun matkaa Pirttimäen pohjoispuolella, missä on ruosteisia fylliittikallioita näkyvissä. Noin 5 km etelämpänä, n. 1 km Kyntölästä kaakkoon, on Talvijoen itäpuolella kallioina kiisurikasta kvartsiittiliusketta, jossa on sädekivenpitoisia kerroksia. Naapurinvaaran tienoilla on rikkikiisua ja magneettikiisua tavattu hiukan runsaammin tiiviissä tummassa fylliitissä : Perttulan talon itä-

123 124 puolella Naapurinvaaralla, n. 1 km Naapurinlammen luoteispuolella vaaran länsirinteessä,,,loson mökillä" Ruokosenpuron eteläpuolella (Naapurinvaaran luoteispuolella), Palovaarassa lähinnä Naapurinvaaran pohjoispuolella ; ruosteisessa granaattisädekiviliuskeessa : Harakkamäessä Kärnälän talon pohjoispuolella Naapurinvaaran etelärinteessä. Torikylässä Ison Ruokosenjärven pohjois- ja koillispuolella (Tuomivaarassa) Naapurinvaaran pohjoispuolella. Viimemainitussa seudussa on lujaa magneettista vetoa havaittu kallioissa n. 300 m Tolpan talon luoteispuolella ja pellolla Torin talon länsipuolella (vertaa s. 71). Ruosteisia kiisunpitoisia kvartsijuonia esiytyy hankausbreksiassa Rieskavaaran talon eteläpuolella Naapurinvaaran kaakkoisosassa. Liuskevyöhykkeessä Naapurinvaaran pohjoispuolella on ruosteista, hyvin rapautunutta, tummaa kiisurikasta fylliittiä Junttilanvaarassa ja Rieskavaarassa. Liuske vuorottelee granaatin- ja sädekivenpitoisten kerrosten kanssa, ja rajoilla kvartsiittiliuskeita vastaan tavataan usein ruosteisia kiisurikkaita kerroksia. Paltamon pitäjän itäosassa kulkee Härmämäen ja Saukkovaaran kvartsiittiselänteiden lounaisrinnettä pitkin n. 1 km leveänä vyöhykkeenä tiiviitä tummia kiisurikkaita fylliittejä. Ristijärvellä on kiisurikasta fylliittiä havaittu kirkon itäpuolella olevalla niemellä. Mitä tulee kiisujen esiytymiseen Luoteis-Kuhmoniemen liuskeissa. on niistä jo kerrottu kvartsiittiliuskeitten yhteydessä. M a g n e t i i t t i a tavataan pieninä rakeina rikkikiisun ja magneettikiisun seassa Vuoriniemen kvartsiittiliuskeessa Tipasjärven alueella Sotkamossa. Vuorisaarella on magnetiittia ja magneettikiisua kapeina juovina metabasiittien lävistämissä fylliiteissä. Katajavaaran lounaisrinteellä, Kuohatin pohjoispuolella Nurmeksen pitäjässä, esiytyy vaaleankellertävää kvartsiittia, jossa on jotenkin paljon pieniä magnetiittirakeita. Vielä on magnetiittia tavattu läihes 1 sm :n suuruisina kiteinä kloriittiliuskeessa serpentiinikiven rajalla Sumsajärveen juoksevan pienen puron eteläpuolella, Viitavaaran luoteispuolella Koillis-Sotkamossa. K u p a r i k i i s u a on tavattu pieninä rakeina karbonaatti- ja talkkimöhkäleissä, joita on Portinkallion vuolukivilouhoksen itälaidalla Vuokatilla Sotkamossa. Hovinlahden hiilenpitoisessa kiisurikkaassa fylliitissä Sopenjärven kaakkoispuolella Jormasjä :rven kylässä havaitsi P. Eskola malmitutkimusretkillä kesällä 1918 pieniä kuparikiisujuovia. Vuorisaaren tummassa fylliitissä Tipasjärvellä on ins. 0. Trüstedtin mukaan magneettikiisujuovissa myös vähän kuparikiisua. Loukonjärven ja Kuivajärven välillä lähellä Itä-Karjalan rajaa EteläSuamussalmella esiytyy tummanharmaata gabbroa, jota kvartsi-

124 suonet lävistävät. Näissä suonissa on havaittu hiukan rikkikiisua ja kuparikiisua. L y i j y h o h d e t t a on tavattu hyvin vähässä määrin magneettikiisun ohessa hienoissa ruosteisssa kvartsisuonissa, jotka lävistävät harmaata kvartsi- ja biotiittirikasta liusketta Lehmimäellä Pohjois- Sotkamossa (H. Kyrklund). Vuoriniemellä Tipasjärvellä Kaakkois- Sotkamossa löysi A. v. Fieandt irtonaisen kvartsiittiliuskelohkareen, joka rikkikiisun ohessa sisälsi kapeita lyijyhohdejuovia. Koskenmäen talon länsipuolella Kuhmoniemen Vieksin kylässä on Korpijärven rannalla pienessä kalliossa sädekiviliuskemaista metaba siittia, jossa on vaaleita manteleita. Vuorilajissa nähdään maasälpä- Kuva 40. Uunikivilouhos Hyyryläisenkallion kvartsiitissa Mikitänjärven lounaispuolella Hyrynsalmella. ja kvartsierittymiä, joissa on paikoin hiukan lyijyhohdetta, rikkikiisua ja kuparikiisua (A. v. Fieandt). V u o l u k i v i ä esiytyy alueella hyvin monessa kohden amfiboliittien ja serpentiinien yhteydessä. Kansa käyttää niitä yleensä uuniin rakentamiseen ja sen vuoksi on löytöpaikkoihin tehty lukuisia v u o l u k i v i l o u h o k s i a. Näistä on jo tarkkaan kerrottu selityksen geologisessa osassa kappaleissa : kloritisoituneita ja talkkiutuneita metabasiitteja" sekä serpentiinejä ja vuolukiviä" (s. 92 ja 9 6). Edelliseen tyyppiin kuuluu m. m. P o r t i n k a lli o n vuolukivi Vuokatilla Sotkamossa. Hyllävän, Talvivaaran ja Mustinle h d o n vuolukivet Sotkamon Jormasjärven kylässä ovat vaaleanharmaita tai kellertävänvalkoisia talkkiliuskeita, jotka esiytyvät mag-

125 126 nesiittirikkaitten serpentiinien yhteydessä. Talkkiliuskekerrokset saavuttavat monen metrin paksuuden, mutta ovat hyvin epätasaisesti jakautuneet serpentiinikohtien väliin. Vuorilaji on pääasiallisesti talkkia ; epäpuhtauksina tavataan magneettikiisurakeita ja pieniä kiillesuomuja. Se muuttuu sivuilla magnesiittikyhmyjä sisältäväksi vuolukiveksi ja serpentiinikiveksi. Siellä täällä on muutaman sm :n levyisiä puhtaita t a l k k i s u o n i a. Suurempia magnesiittikyhmyjä tavataan paikoin vuorilajin karbonaattirikkaissa osissa. Kuhmoniemen pitäjän lukuisissa pienissä vuolukivipaikoissa on magnesiittirikas tyyppi vallalla. Vuolukivet esiytyvät serpentiinien yhteydessä kalevalaisissa metabasiittivyöhykkeissä (s. 107). U u n i k i v i l o u h o k s i a. Uunien laittamiseen käyttää kansa paitsi alueen vuolukiviä tavallisesti myös kaikenlaisia liuskeisia vuorilajeja, kuten kloriittiliuskeita, vihreäliuskeita, kiilleliuskeita ja kvartsiittiliuskeita (,,uunikiveä"). Uuneja muurattaessa pannaan kivet päällekkäin, niin että litteät puolet tulevat vastakkain ; sellaisen uunin sanotaan säilyttävän, lämpöä erinomaisen hyvin. Kuva 40 näyttää uunikivilouhoksen, jossa kiviä on kasattu pinoihin, Hyyryläisenkallion kvartsiitissa Mikitänjärven luonaispuolella Hyrynsalmella.

126 paljaiksi nimet ja joihin on pantu tutkitut. osat ovat jätetyt Luvuilla 1-37 on merkitty Etelä-Suomen erikoiskartan julaistut lehdet mittakaavassa 1 : 100,000. Kartan kehyksessä oleva lehtijako viittaa karttalehtiin, jotka kuuluvat yleiskarttaan mittakaavassa 1 :400,000,.Tutkimaton sitäpaitsi alue on varjostettu, Viivakartta- lehden nimen ylä- ja alapuolella merkitsee julkaisematonta lehteä. Alemman viivan poisjääminen (kuten TAMPEREEN kohdalla) ilmaisee vuorilajikartan selityksineen ilmestyneen, ylemmän viivan poisjääminen (kuten kohdalla) maalajikartan ilmestyneen. SAVONLINNAN