M/17/Sdk 49/1 Sodankylä, Tankavaara Aimo Mikkola 10.2.-49 Tutkimukset Sodankylän Tankavaarassa 1948 Kauppa- ja teollisuusministeriö järjesti heinäkuussa 1948 teollisuusneuvos Stigzeliuksen aloitteesta retken Lapin kullanhuuhdonta paikoille. Osanottajina olivat teollisuusneuvos Stigzelius kauppa- ja teollisuusministeriöstä sekä tohtori Hyyppä, maisteri Savolainen ja allekirjoittanut geologisesta tutkimuslaitoksesta. Allekirjoittanut seurasi retkikuntaa vain Sodankylän Tankavaaralle tarkoituksella tutkia siellä runsaasti esiintyvien hematiittilohkareiden alkuperää mahdollisten magneettisten ominaisuuksien perusteella. Tankavaara sijaitsee Lapin granuliittialueen S-laidalla. Kallioperä vaarassa on yksinomaan vaaleata hyvin granaattipitoista granuliittia. Siellä täällä, varsinkin vaaran S- laidalla, on tumman vihreitä juonia tai pahkuja, jotka sisältävät runsaasti amfibolia (sarvivälkettä) sekä tummaa graniittia. Juonet ovat säännöllisesti kulun suunnassa, joka vaihtelee N 60-75 W. Kaade on loiva n. 20-40 NE. Nämä juonimaiset pahkut kuuluvat yleiskartalla mainittuihin granaattipitoisiin sarvivälkegneisseihin granuliitin rajalla. Kallioperästä johtuen on lohkareisto jokseenkin yksinomaan granuliittia. Kolmessa paikassa suoritetuissa kivilaskuissa saatiin jokseenkin samanlainen lohkarekokoomus, vaikka jokainen paikka edustaa erilaista pleistoseenimuodostumaa. 1. 2. 3. Vaalea granuliitti 63.9 55.6 65.0 Sarvivälke - 12.7 23.7 10.0 Vihreäkivi ja liuske 11.2 17.1 17.0 Graniitti 4.8 2.2 3.5 Kvartsiitti 2.8-1.5 Kiilleliuske 1.2 0.7 - Juonikvartsi 2.8 0.7 3.0 Jaspis 0.6 - - 100.0 100.0 100.0
2 Kivilasku n:o 1 on tehty Kuivakurun N-reunalla ensimmäisellä terassilla kurun pohjasta laskien, n:o 2 Purnuojan uomassa Lapin Mineraali Oy:n keittiöparakin luona ja n:o 3 Peroniuksen kaivospiirillä hienomukulaisesta pohjamoreenista. Ensimmäisessä paikassa lohkareet olivat karkeita, toisessa ja kolmannessa pieniä. Tankavaarassa on hyvin runsaasti hematiittilohkareita. Niiden koko vaihtelee tavallisesti nyrkinkokoisesta päänkokoiseen. Poikkeuksellisesti on suurempiakin. Huuhdonta jätteeseen rikastuu taasen sormenpään kokoiset ja sitä pienemmät joita moreenissa on hyvin runsaasti. Laadultaan on hematiitti melkein yksinomaan suomumaista raesuuruuden vaihdellessa huomattavasti. Hematiitin ohella saattaa olla hiukan magnetiittia tai rapautuneissa tyypeissä limoniittia. Silikaattimineraaleina on pegmatiittista kvartsia ja maasälpää. Tavallisesta tyypistä täysin poikkeava on Kuivakurusta löydetty rakeinen hematiittilohkare. Rakeet ovat lähes 1 cm:n läpimittaisia ja kaunismuotoisia kiteitä. Lohkare on täysin kompaktia hematiittia, ollen sivukivestä jäljellä reunassa hienoa hiekkakivimäistä kvartsiittia. Hematiittilohkareet viimemainittua lukuunottamatta ovat nähtävästi peräisin hematiitti-kvartsi-maasälpäjuonista, joita tunnetaan granuliittialueelta. Tankavaarassa ei kuitenkaan sellaisia tavattu kiintokalliosta. Lohkareiden täydellinen pyöristyneisyys viittaa suureen kulutukseen, mutta täytyy ottaa huomioon, että suomuinen hematiitti rapautuu hyvin helposti. Hematiittilohkareiden lisäksi mainittakoon hematiittipitoiset punaiset jaspislohkareet, joita Tankavaarassa on aika runsaasti. Mainitsemisen ansaitsee myöskin kyaniittilohkare, jonka tohtori Stigzelius on löytänyt Peroniuksen kaivospiiriltä. Se on hyvin karkeaa sinivihreää kyaniittia, jossa on hiukan maasälpää kyaniittikiteiden raoissa.
3 Koska alueelta ei ole kunnon pohjakarttoja ja aika tutkimusten suorittamiseen oli rajoitettu, ei voitu suorittaa mitään systemaattista magnetometrausta edes suppeallakaan alueella. Tästä syystä tehtiin magneettisesti vain profiileja eri suuntiin sellaisissa paikoissa, jotka olivat kiinnitettävissä käytettävissä olevaan pohjakarttaan. Tällaisia suuntia olivat ennen kaikkea kurut ja niissä kulkevat purot. Kurut laskevat pääasiassa liuskeisuuden suunnassa vaaralta alas ja yhtyvät alhaalla Purnuojaan, joka kulkee osittain poikki liuskeisuuden. Ison Tankavaaran laella, joka on vaaleaa granuliittia, tehdyt profiilit eivät osoittaneet minkäänlaisia häiriöitä ja jokseenkin yhtä negatiivinen tulos saatiin muistakin profiileista (vrt. kartta M/22/Sdk 49/1). Ainoat mainittavat häiriöt ovat Purnuojan (IV) ja Peroniuksen (VII) profiileissa. Edellisessä on huomattava minimi Lapin Mineraali Oy:n parakin luona. Se on tosin hyvin paikallinen, joten siihen on syytä suhtautua varovasti. Sen sijaan vanhan huuhtomon kohdalla on pientä nousua, vaikkei sielläkään ole selvää maksimia. Peroniuksen kaivospiirin profiilissa (VII) on sen S-päässä selvä maksimi, mutta alue on entistä saksalaisten miinakenttää, joten häiriön aiheuttaja voi olla peräisin siitä, mutta mahdollista on, että syy on etsittävissä kallioperästä. Edellä mainittujen häiriöt poikkeavat korkeintaan 100 yleisestä nivoosta, joten ne ovat kovin pieniä ollakseen suurempien massojen aiheuttamia. Toisaalta taasen hematiittilohkareet ovat hyvin heikosti magneettisia, ja kun kysymyksessä on ilmeisesti juonet, lienee mahdollista systemaattisella magnetometrauksella ja kyllin herkillä kojeilla todeta mainitut juonet. Varsinkin, jos ne esiintyvät juoniryhminä, kuten lohkareiden konsentroitunut esiintymistapa viittaa.
4 Hematiittilohkareilla on mielenkiintoa niiden mahdollisen Au-pitoisuuden vuoksi. Maisteri Savolaisen tekemät analyysit neljästä erilaisesta hematiittilohkareesta osoittavat kumminkin, että ainakaan nämä Tankavaaran lohkareet eivät sisällä Au:ta. Vain kahdessa näytteessä (86 ja 94a/A Mla-48) on heikkoja jälkiä Au:sta ja Ag:sta. Toinen näytteistä on kvartsi-hematiittijuoni ja toinen hienosuomuinen hematiitti. Liittyy: Kartat: M/11.1/Sdk 49/1 M/22/Sdk 49/1 Hieet: 2372-2376, 2387, 3479 Analyysit: 2436-2440, 2445
5 Edellisen raportin kirjoittamisen jälkeen on saatu muutamia analyysejä, jotka ansaitsevat erikoisen maininnan. Hematiittilohkareista yksi (89/AMla) sisältää Au 2.0 gr/t, mikä on todettu kahdella rinnakkaismääräyksellä. Edellisiä mielenkiintoisempi on magneettikiisupitoinen dioriittilohkare (94b/Amla), joka löytyi Kuivakurusta. Lohkare on n. kahden nyrkin kokoinen keskirakeinen aika vaalea dioriitti, jossa tasainen heikohko magneettikiisupirote. Magneettikiisun ohella on hiukan kuparikiisua. Lohkareen Ni-pitoisuus on Ni = 0.89 %. Cu:a ei ole määrätty. Liittyy: anal. 2436 ohuthie 3441 Aimo Mikkola