SUOMEN MOLYBDEENIHOHTEISTA

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS GEOTE KNILLISIA JULKAISU JA N:o 58 SUOMEN MOLYBDEENIHOHTEISTA KIRJOITTANEET MAX KULONPALO JA VLADI -0 5 KUVAA JA 1 TAULUKKO TBKSTISSX 2 TAULUA ENGLISH SUMMARY ON THE MOLYBDENITB OF FINLAND HELSINKI 1955

2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS GEOTE KNILLI SIA JULKAISU JA N:o 58 SUOMEN MOLYBDEENIHOHTEISTA KIRJOITTANEET MAX KULONPALO JA VLADI MARMO 5 KWAA JA 1 TAULUKKO TBKSTISSA 2 TAULUA ENGLISH SUMMARY ON THE MOLYBDENITE OF FINLAND HELSINKI 1955

3 Helsinki Valtioneuvoaton kirjapaino

4 SISALLYSLUETTELO JOHDANTO... MOLYBDEENIHOHTEEN ESIINTYMISTAVOISTA MOLYBDEENIHOHTEEN ESIINTYMINEN SUOMESSA A. GNEISSIIN, GNEISSIN KONTAKTEIHIN SEKA GNEISSI-GRA- NIITTIIN LIITTYVIA MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMIA.. 14 B. KVARTSI JUONIIN LIITTYVI A MOLYBDEENIHOHDE -ESIINTY- MIA C. APLIITTEIHIN JA PEGMATIITTEIHIN SEKA MIKROKLIINI- GRANIITTIIN LIITTYVIA MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMIA 25 D. KARSIIN JA SULFIDIMALMEIHIN LIITTYVIA MOLYBDEENI- HOHDE -ESIINTYMIA E. ERAITA MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMI~~, JOISTA TARKEM- MATTIEDOTPUUTTUVAT ANALYYSITAULUKKO.... SUMMARY IN ENQLISH.., KIRJALLISUUTTA.... HAKEMISTO TAULUJA.....

5

6 JOHDANTO Molybdeeni on terästeollisuuden tärkeimpiä lisämetalleja, ja sen merkitys metallurgisen teollisuuden kehittyessä on jatkuvasti kasvanut. Sen käyttö teräksen lisäaineksena perustuu molybdeenin ominaisuuteen parantaa muiden lisaainesten tehovaikutteita. Sitkeät, kovat teräslaadut ovat usein molybdeeniteräksiä. Maankamarassa molybdeeni on harvinainen metalli, ja suurimmatkin molybdeenimalmit maapallolla ovat verrattuina muihin raskasinetallimalmeihin jokseenkin pieniä. Jokainen molybdeenimalmi on itseasiassa luonnonoikku. Kaikkialla maapallollamme on molybdeenimalmien etsintä käynyt yhä ajankohtaisemmaksi, ja jatkuvia ponnistuksia tehdään uusien molybdeeniesiintymien löytämiseksi. Tärkein molybdeenin malmimineraali on molybdeenihohde eli molybdeniitti, MoS,, joka yleensa esiintyy happamiin kiviin, tavallisesti graniitteihin, apliitteihin ja pegmatiitteihin sekä usein myös greisen-tyyppisiin tinamalmeihin liittyvänä. Suomessa molybdeenihohde ei ole kovinkaan harvinainen graniittisten kivien lisäaines, mutta sitä esiintyy yleensa liian niukasti, tullakseen malmina kysymykseen. Ainoa molybdeenimalmimme oli Mätäsvaarassa, Pielisjärven pitäjässä, mutta senkin louhinta on jo v kannattamattomana lopetettu. Koska molybdeenihohdetta aivan yleisesti tavataan kallioperässämme, on aihetta toivoa, että ainakin vähäisiä molybdeenimalmioita löydettäisiin. Tästä syystä on kaikkiin tämänlaatuisiin esiintymiin - kaikkein pienimpiinkin - jatkuvasti kiinnitetty huomiota. Tämän kirjasen tarkoitus on tuoda esille mahdollisimman monet kotimaiset molybdeenihohde-esiintymämme, kuvata ne, sekä niissä tavatut molybdeenihohteen seuralaiset. Näiden lisäksi on kuvattu myös muun maailman molybdeenihohde-esiintymiä sikäli kuin on ollut tarpeen molybdeenimalmien esiintymistapojen valaisemiseksi muodostaaksemme siten itsellemme kuvan m~l~bdeenimalmeista ja niiden ympäristöstä. Tällä tavalla koottuina uskomme esityksessämme annettujen tietojen parhaiten palvelevan niitä, jotka nyt tai tulevaisuudessa tulevat osoittamaan kiinnostusta Suomen molybdeenihohde-esiintymiii kohtaan. Kaikki molybdeenitutkimukseemme tarvittavat erikoistyöt ja tutkimukset on suoritettu geologisessa tutkimuslaitoksessa tai maastossa sen toimesta.

7

8 MOLYBDEENIHOHTEEN ESIINTYMISTAVOISTA Molybdeenihohteen oikean ympäristön muodostavat happamet kivilajit, ennen kaikkea pegmatiittiset graniittijuonet ja apliitit. Molybdeenimalmien muodostuminen on luettava hydrotermisiin ja pneumatolyyttisiin tapahtumiin. Alaskan runsaat molybdeenihohde-esiintymät ovat syynnyltään hydrotermisia, kun taas Saksan esiintymät Cissarz (1928) lukee vain osaksi hydrotermisiin, seka osaksi pneumatolyyttisiin kuuluviksi, ja osan hän sijoittaa kummankin raja-alueelle. Ryhtymättä yksityiskohtaisesti perusteltuun molybdeenihohde-esiintymien luokitteluun esitetään seuxsavassa eräs ryhmittely, jonka pohjana ovat eriiät tunnetut molybdeenihohde-esiintymät. Tällöin on kiinnekohtana isäntäkivilaji ja mineraaliseurue: 1. K v a r t s i j u o n i s s a, joko yksinaän, tai yhdessä eräitten sulfidien kanssa. Joissakin tapauksissa, kuten monin paikoin Alaskassa (esim. Smith, 1942), nämä kvartsijuonet ovat myös kultapitoisia. II. P e g m a t i i t e i s s a kontaktin läheisyydessä, jolloin molybdeenihohde on usein pirotteena myös pegmatiittien sivukivessä Apliiteissa ja alaskiiteissa molybdeenihohde on harvemmin yksinaän. Tavallisesti sen seuralaisina esiintyvät rikki- ja kuparikiisu, sekä usein muitakin sulfideja. IV. Monzoniiteissa ja apliittisissa graniiteissa tavataan molybdeenihohdetta joko yksinään tai muiden sulfidien yhteydessä, usein myös sementatiovyöhykkeen mineraalien kovelliinin ja kuparihohteen kera. Useissa tapauksissa molybdeenihohde liittyy kumminkin mainituissa kivilajeissa esiintyviin k v a r t s i j u o n i i n, jolloin, varsinkin juonien ollessa heikosti kehittyneitä tai hyvin kapeita, usein on vaikeata päätellä mikä on molybdeenihohteen todellinen isäntäkivi. Tähän on luettava myös molybdeenihohteen esiintyminen g r a n i i t i s s a, kuten on osaksi asianlaita M ä t a s v a a r a s s a ja Norjan K n a b e- nissa. V. S u 1 f i d i m a 1 m e i s s a, näiden raoissa sekä malmien sivukivessä pirotteena, kuten eräissä Pohjois-Ruotsin sulfidimalmeissa (Grip 1951). VI. K i v i 1 a j i e n k o n t a k t e i s s a, näihin liittyvassä ))sokerikvartsissa)) sekä toisaalta myös karressa. Viimeksi mainituista mainitaan useita esiintymiä (kts. siv. ll), joissa molybdeenihohteen seuralaisena on granaatti.

9 VII. Tinamalmien yhteydessä, greiseniin liittyvänä. Cissarz (1928) on kuvannut tällaiset saksalaisten tinamalmien yhteydessä tavatut molybdeenihohde-esiintymiit varsin yksityiskohtaisesti. VIII. K a r b o n a a t t i j u o n i s s a, jotka tavallisesti esiintyvät vihreäkivissä, wulfeniitin ja anglesiitin ollessa nuorempina mineraaleina molybdeenihohteen seuralaisia. ERAITA TUNNETTUJA MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMIÄ Pohjoisamerikkalaiset molybdeenihohde-esiintymät ovat mielenkiintoisia, koska niissä tapaamme sellaisia tyyppejä, jotka ovat edustettuina inyös omissa molybdeenihohdelöydöksissämme. Rencontre East Area, New Foundland. D. E. White (1940) on kuvannut yksityiskohtaisesti tiimän molybdeenihohde-esiintymän. Hänen kuvauksensa mukaan esiintymä liittyy seuraaviin kivilajeihin: 1) Batoliittina esiintyvä karkearakeinen ja apliittinen g r a n i i t, t i, jossa on tummia mineraaleja alle 10 %. Kalimaasälpä on punaista ja plagioklaasi valkoista. Kvartsia on hyvin runsaasti. Kvartsia % pertiittiä % albiitti-oligoklaasia % biotiittia ja kloriittia % muita mineraaleja alle... 1% 2) Keskirakeinen a 1 a s k i i t t i, asultaan graniittinen kivilaji. Siinä on: kvartsia % pertiittiä % albiittia % biotiittia, kloriittia, muskoviittia, magnetiittia, allaniittia, titaniittia, apatiittia ja eirkonia yhteensä % Kaikki maasälvät ovat väriltään punaisia, eikä niitä voida erottaa megaskooppisesti toisistaan. 3) A p 1 i i t t i on suuremmaksi osaksi keskittynyt graniittibatoliitin eteläreunalle, ja molybdeenihohde liittyy juuri tähän apliittiin. Se esiintyy vulkaniittien naapurina ja on usein perusteellisesti sekoittunut alaskiittiin, joksi se monin paikoin vaihettuukin. Alaskiitista on apliitin erottaminen usein vaikeata, mutta viimeksi mainittua pidetään kumminkin daskiittia nuorempana. Mainittakoon, että apliiteille ominainen esiintyminen juonina ei täällä ole mitenkään silmiin pistävä. Kumpikin kivilaji on siis hyvin

10 toistensa kaltaista. Eräänä erona White mainitsee, että vaikka pertiitti onkin kummallekin kivilajille ominaista nih kvartsi-ortoklaasi- tai kvartsialbiittiyhteenkasvettumat esiintyvät pääasiallisesti apliitissa, kun taas niitä on tavattu vain harvoin alaskiitissa. Molybdeenihohde kytkeytyy nimenomaan apliittiin. Alaskiitissa sitä tavataan vain silloin, kun tämä liittyy molybdeenihohdetta sisältävään apliittiin. Apliittikaan ei sisällä aina molybdeenihohdetta, vaan yleensä vain silloin, kun se liittyy vulkaniittikontaktiin. Poikkeuksen tästä tekee eräs esiintymii kolmen mailin päässä kontaktista, mutta taallä molybdeenihohde ei enää varsinaisesti olekaan apliitissa, vaan kapeissa kvartsijuonissa. A c k 1 e y C i t y s s ä (p.0. batoliittiin liittyvä alue) on malmivyöhyke apliitissa, ja erikoisesti molybdeenihohde liittyy siinä oleviin, greisenkaltaisiin sulkeumiin, joita muodostavat kvartsi, muskoviitti, fluorisälpä, kloriitti ja molybdeenihohde. Merkille pantavaa on ortoklaasin muuttuminen mikrokliiniksi vyöhykkeen reunaosissa. Vähäisissä määrin tavataan taallä lisäksi biotiittia, magnetiittia, hematiittia, kuparikiisua, magneettikiisua ja sinkkivälkettä. Molybdeenihohdetta on tosin muuttumattomassakin apliitissa, mutta tällöin se erikoisesti näyttää liittyvän kvartsiin, joka on syntynyt maasälvän muskoviittiutumisen yhteydessä. Vielä merkittävä mpää molybdeenihohteen esiintymisen kannalta on täällä kumminkin se, että molybdeenihohdeapliitti on huomattavasti kalirikkaampaa kuin normaalinen apliitti. Tavallisissa apliiteissa on kalimaasälpää ja albiitti-oligoklaasia yleensä yhtä paljon, ja p.0. esiintymän puitteissa on kalimaasälpää tavallisesti noin 53 % kokonaismaasälvästä. Molybdeenihohdeapliitissa on kalimaasälpää jopa 73.8 % koko maasälpämäärästä. Tämä on sangen huomattava seikka. Mainittakoon, että Vogtin (1931) mukaan on intrusiivisten kivien joukossa eniten molybdeenihohdeapliitteja muistuttava sellainen, jossa on noin 80 % ortoklaasia kokonaismaasälvästä, ja tämä kivilaji kuuluu hänen mukaansa pegmatiitteihin. Tämän tapaisten, hyvin kalirikkaiden kivilajien syntymisen Terzaghi (1935) selittää seuraavasti: kiteytymisen loppuvaiheissa, jolloin vettä on runsaasti läsnä, ja kalimaasälvän ollessa tasapainossa plagioklaasin kanssa, lienee suhde: kalimaasälpä/albiitti + anortiitti suurempi, kuin mitä se on kuivan kivisulan ollessa kysymyksessä. W y 1 i e H i 1 1 i s s ä taas (edelleen samaan malmiutumisvaiheeseen kuuluva esiintymä) apliitti on harmaata, eikä kuten tavallisesti punaista. White (op. cit. siv. 984) selittää tämän värinmuutoksen johtuvan siitä, että maasälvälle väriä antava rauta on tässä kokonaan mennyt pyriitin muodostumiseen. Molybdeenihohteen seuralaisena esiintyy nimittäin täiillä myös pyriittiä eli rikkikiisua. Täällä on sitäpaitsi tavattu molybdeenihohdetta melkein yksinomaan rakopintojen silauksena ja vain poikkeuk-

11 sellisesti pirotteena itse kivessä. 'Suurimmat molybdeenihohdepitoisuudet esiintyvät täälläkin vulkaniittikontaktin läheisyydessä. Fluoriitti on kaikkialla melkein poikkeukseton molybdeenihohteen seuralainen. Näissä esiintymissä kuuluu molybdeenihohde Whiten mukaan suhteellisen korkeata lämpötilaa vastaavaan mineraaliseurueeseen, mutta ainakin yhdessä esiintymässä sen on todettu liittyvän epitermisiin juoniin. C r i p p 1 e C r e e k, Colorado. Seuraavassa käytämme hyväksi Vanderwiltin (1933) tutkimusten tuloksia. Hän jaoittelee molybdeenihohde-esiintymät Länsi-Yhdysvalloissa seuraavasti: 1) pegmatiitti- apliitti-juoniin liittyvät, 2) kvartsijuoniin liittyvät ja 3) satunnaisena kulta- ja kupariesiintymissa. Esiintyessaän pegmatiitti- tai apliittijuonissa, on molybdeenihohde tavallisesti hyvin karkeata muodostaen jopa kahden tuuman läpimittaisia suomukimppuja, ja juuri karkeat myhkyt ovat esiintymälle paljon luonteenomaisempia kuin hieno pirote. Molybdeenihohde on täällä selitetty edustavan kahta ikäkautta, joista varhaisempi on primäärinen, nuorempi taas on hydrotermisesti muodostunut. Se edustaa pegmatiitin kaikkein viimeisintä vaihetta. Samanlaiset, molybdeenihohdetta sisaltavat pegmatiittijuonet N e v a d a s s a ja apliittijuonet R a m o s s a, K a 1 i f o r- n i a s s a j a U t a h i s s a taas sisaltavat pääasiallisesti primääristä molybdeenihohdetta. Myös täällä on kalirikkaus luonteenomaista useimmille molybdeenihohde-esiintymille, ja monille myös fluoriitti. Q u e s t a, U u s i M e k s i k o (Vanderwilt, 1938). Molybdeenihohderikkaimpien juonien pääasiallisina mineraaleina ovat kvartsi, kalimaasälpä, biotiitti ja kloriitti. Lisäksi ne sisältävät rikkikiisua, fluoriittia, rodokrosiittia ja kalsiittia. Vanderwiltin mukaan on täälläkin pidettävä kalimetasomatoosia molybdeeniesiintymäa luonnehtivana ilmiönä. Samoin on asianlaita U t a h i s s a (Boutwell, 1905), ja ilmeisesti Länsi-Yhdysvaltain molybdeenihohteen esiintymissä isäntäkivestä riippumatta kalilisäys on luonteenomaista molybdeenihohteen esiintymiselle. Alaskan molybdeenihohde-esiintymat (Smith,1942). Useissa tapauksissa molybdeenihohde liittyy Alaskassa kvartsijuoniin, jotka monesti sisältävät varsin runsaasti myös kultaa. Edelläkuvatunlaisia molybdeenihohde-esiintymiä apliitin ja alaskiitin yhteydessä Alaskasta tunnetaan vähemmän, ja naista mainittakoon S k a g w a y, jossa graniitti on gneissiytynyttä ja usein vaihettuu alaskiitiksi. Molybdeenihohdepitoisuus on runsain nimenomaan graniitissa, josta se esiintyy paikoin tiheänä pirotteena.

12 Kuten jo Mertie (1923) huomautti, liittyvät kaikki tunnetut Alaskan molybdeenihohde-esiintymät graniittisiin intruusioihin. Useimmiten nämä graniitit ovat mesotsooisia iältään. Poikkeuksena tästä hän mainitsee (op. cit. sivu 154) W i 1 1 o w C r e e k- alueen, jossa graniitti on sangen natriumrikasta. Tätä ominaisuutta on yleensä pidetty Alaskassa luonteenomaisena piirteenä tertiäärisille graniiteille. Harrington (1918) mainitsee, että alueen kallioperän muodostavat vihreäkivet ja sedimentit, joita leikkaa natronrikas graniitti, paikoin myös dioriitti ja dasiitti. Intruusioihin liittyy aina myös runsaasti kvartsijuonia - usein hyvin kultapitoisia - ja juuri näissä on tavattu molybdeenihohdetta yhdessä raudan, lyijyn ja kuparin sulfidien kanssa. Lisäksi on niissä tavattu wulfeniittia, joka on lyij yn~olybdaattia, ja anglesiittia. Edelleen Mertie toteaa, että näihin graniitti-intruusioihin liittyvä molybdeenihohde esiintyy kahdella eri tavalla: joko se liittyy kontaktikivilajeihin, tai sitten se on erottunut itse graniittiin, tämän jäähtyessä syntyneisiin rakoihin. Ensiksi mainittu esiintymistapa on n~ielenkiintoinen, sillä tallöin molybdeenihohde usein liittyy karsiin. Tällaisia esiintymiä on Alaskassa suuri joukko, joista tässä mainittakoon vain muutamia. C 1 a c i e r B a y n alueella on useampia molybdeenihohde-esiintymiä, jotka liittyvat graniittiin tai dioriittiin ja toisaalta kalkkikiven kontaktiin. Tällöin, kuten G e i k i e 1 n 1 e t i s s ä on asianlaita, molybdeenihohde on raoissa, harvemmin myös pirotteena, joskus se on varsin karkeasuomuista. Karsimineraaleina tavataan punaisenruskeata granaattia ja vihreätä pyrokseenia. M u i r 1 n 1 e t poikkeaa edellämainitusta sikäli, että siinä karsivyöhykkeessä (graniitin ja kalkkikiven kontaktissa) kvartsi on syrjäyttänyt muut mineraalit satojen metrien paksuisessa osassa kontaktia, ja tämä kvartsinen keskiosa vaihettuu reunoihin päin kiveksi, jonka huoinattavimpina aineksina ovat granaatti, epidootti ja kvartsi. Molybdeenihohde seuraa tallöin kvartsia, ja erikoisesti sitä esiintyy kvartsijuonien rajoilla, kvartsin ja hornfelsin jäännösten välissä. Vyöhykkeen kvartsirikkain keskiosa on kumminkin huomattavasti reunaosia molybdeeniköyhempi. Siellä taas esiintyvat runsaampina kupari- ja rikkikiisu, jotka kaikkialla muuallakin tällä alueella liittyvat molybdeenihohde-esiintymiin. F a i r b a n k s i n alueella, S t e e 1 e C r e e k e s s ä, porfyyrinen graniitti leikkaa kalkkipitoista liusketta, ja runsaat kvartsijuonet leikkaavat kontaktivyöhykettä. Täällä on molybdeenihohdetta kumminkin niukasti, ja mineralisaatio on tapahtunut wolframin merkeissä, scheeliittinä. Tämän tapaisia esiintymiä ei Alaskassa ole monia, mutta sitä yleisemmin esiintyy seurue wolframi-molybdeeni g r e i s e n - t i n a m a 1 m i - tyyppisissä esiintymissä, joita Cissarz (1928) on kuvannut Saksasta. Saksalaisista tämän tyypin esiintymistä mainittakoon S c h e 11 e r h a u S a k s i s s a j a B ö h m i s s ä (op. cit. siv. 120), jossa molybdeenihohde ja wolframiitti esiintyvat greiseniin liittyvissä kvartsijuonissa yhdessä tina-

13 kiven, arseenikiisun, ' rikkikiisun, kuparikiisun, kirjavan kuparikiisun, fahlertsin, lyijyhohteen ja sinkkivälkeen kanssa, sekä lisäksi on samassa yhteydessä tavattu fluorisälpää, turmaliinia, gilbertiittiä, topaasia ja apatiittia ynnä vähemmän baryyttia ja kloriittia. Siis varsin monipuolinen seurue. Samanlaisia esiintymiä ovat edelleen A 1 t e n b e r g, M u c k e n- b e r g, 1 t ä n e n E r z g e b i r g e, lisäksi Englannissa L a n d s E n d ja Falmouth Cornwallissa, Bushveld Etelä-Afr i k a s s a, T a v o y M a 1 a i j a n niemellä ym. ym. Cissarz lukee myös P i t k ä r a n n a s s a tavatun molybdeenihohteen tinamalmien molybdeeneihin kuuluvaksi, vaikka sikäläinen molybdeenihohde esiintyykin kontaktimetamorfisessa ymparistössä seuralaisinaan mm. grafiitti ja magneettikiisu. Kaikille näille esiintymille on yhteistä se, että molybdeenihohde kuuluu joko pneumatolyyttisiin, tai pneumatolyyttis-hydrotermisen rajaalueen mineraaleihin, ja että molybdeenihohdetta on niissä yleensä niukasti. Pneumatolyyttisen seurueen muodostavat esimerkiksi Erzgebirgellä litiumkiille, topaasi, tinakivi, arseenikiisu, maasälpä, turmaliini, wolframiitti, rautahohde, molybdeenihohde, vismutti, seka harvinaisuuksina prosopiitti, tripliitti ja skorodiitti palj ousj ärjestyksessä Cissarzin mukaan järjestettyinä. Kvartsi, rikkikiisu ja apatiitti sekä scheeliitti edustavat siellä pneumatolyyttis-hydrotermistä ylimenovaihetta, kun taas puhtaasti hydrotermisina mineraaleina Cissarz pitää kuparikiisua, sinkkivälkettä, lyijyhohdetta, fahlertsia, borniittia, tinakiisua, vismuttihohdetta ym. Aivan sama mineraalien jakautuminen pneumatolyyttisen ja hydrotermisen vaiheen kesken on luonteenomaista myös Cornwallin ja Bushveldin molybdeenihohdetta sisältäville greisenmalmeille. Lopuksi vielä muutama sana meitä lähinna olevista, Skandinavian molybdeenihohde-esiintymistä. Ruotsin V ä h ä v a a r a s s a on leptiitissä leveitä turmaliini-pegmatiittijuonia (Geijer, 1923), joissa leptiitin rajalla on tavallisesti kontaktin suuntaisina esiintyvät borniitti ja molybdeenihohde. Läheisyydessä tavataan myös sarvivälkepitoista graniittia. Pegmatiitin aineksina ovat valkea maasälpä (albiitti, kenties osaksi mikrokliini), kvartsi, amfiboli, titaniitti ja magnetiitti, sekä pienirakeinen granaatti. Tässä pegmatiitissa on sitten puolestaan toisia juonia, joiden aineksina ovat maasalpa, muskoviitti ja vähän biotiittia, hiukan kvartsia ja vihreätä apatiittia, ja juuri näihin juoniin liittyvät edellä mainitut borniitti ja molybdeenihohde. Norjan K n a b e n i n molybdeenihohde-esiintymä on maailman suurimpia alallaan. Falkenbergin (1936, siv. 59) mukaan sijaitsee molybdeenihohdemalmi Etela-Norjan prekambrisessa ymparistössä, ja sen sivukivenä on punainen porfyyrinen graniitti, jossa on usein sulkeutuneina vanhempia gneissikerroksia sekä har'maata graniittia. Myös tässä gneississä on usein huomattava molybdeenihohdepirote, mutta Falkenbergin mukaan ei tämä seikka ole mitenkään oleellinen molybdeenihohteen esiintymiselle Knabe-

14 nissa. Seudun vanhimpana kivilajina pidetään edellä mainittua harmaata graniittia, ja sen seuraaminen on erittäin tärkeätä, koska taloudelliset molybdeenimalmit ovat siellä nimenomaan kytkeytyneinä tähän kivilajiin. Punainen, porfyyrinen graniitti on tutkitun alueen jo mainituista kivilajeista nuorin ja myöskin yleisin kivilaji. Harmaan ja punaisen graniitin välinen kontakti ei ole läheskään jyrkkä, vaan usein siinä on kivilajista toiseksi tapahtuvaa vaihettumiata havaittavissa. Falkenberg selittää tämän johtuvan harmaan graniitin osittaisesta sulautumisesta nuorempaan punaiseen graniittiin. Kaikkia näitä kivilajeja leikkaa nuoret apliittiset juonet, ja niissäkin tavataan usein, etenkin alueen länsiosassa, molybdeenihohdetta. Kaikkein nuorimmat juonet ovat pegmatiittia, eikä näistä ole tavattu merkkiäkään molybdeenihohteesta tai muista malmimineraaleista. Molybdeenihohde esiintyy Knabenissa runsaana joko kvartsissa tai impregnoituneena harmaaseen graniittiin. Ensiksi mainitut juoniin liittyvät esiintymät ovat merkitykseltään vähäisempiä, kun taas harmaassa graniitissa tavattava molybdeenimalmi on tärkein Knalbenin louhinnan kohde. Falkenberg otaksuu molybdeenihohteen olevan peräisin metasomaattisista liuoksista, jotka ovat nuorempia kuin edellä mainitut apliittiset juonet. Näin ollen molybdeenin esiintyminen harmaassa graniitissa on vain seuraus siitä, että tällä kivilajilla on syystä tai toisesta ollut suurempi vetovoima näihin liuoksiin, ja kenties myös suurempi molybdeenin liuoituskyky kuin muilla alueen kivilajeilla. Malmivyöhykeen pituus on sangen huomattava, mutta leveys paikoin hyvinkin rajoitettu. Syvyyteen esiintymä tuntuu jatkuvan tasaisena. Mainittakoon vielä, että myös etelämpänä tunnetut, samansuuruiset harmaan graniitin esiintymät sisältävät nekin molybdeenihohdetta. MOLYBDEENIHOHTEEN ESIINTYMINEN SUOMESSA Kuten yleisesti tunnetaan, maastamme on toistaiseksi tavattu vain Mätäsvaarasta molybdeenihohdetta taloudellisesti merkittävässä määrässä. Sensijaan merkityksettömänä pirotteena molybdeenihohde on Suomessa levinnyt paljon laajemmalle kuin mitä yleensä luullaan. Seuraavassa käsitellään maamme kaikkia tietoomme tulleita molybdeenihohde-esiintymiä ja lisäksi monia molybdeenihohdetta sisältäviä irtolohkareita. Omaksumamme käsittelyjärjestys ei ole sidottu mihinkään tiukkaan muodostumisolosuhteiden tai seurueen määräämään järjestelmään, vaan se on määräytynyt isäntäkiven mukaan. Koska useissa tapauksissa isäntäkiven yksikäsitteinen määrääminen ei ole ollut mahdollista, ei käyttämämme ryhmittely pyri olemaan mitenkään lopullinen.

15 A. GNEISSIIN, GNEISSIN KONTAKTEIHIN SEKA GNEISSI-GRANIITTIIN LIITTYVIÄ MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMIÄ M ä t ä s v a a r a, P i e 1 i s j ä r v e n pitäjässä. (Kuvassa 1 olevalla kartalla n:o 20.) Se sijaitsee Kuopion läänissä, Lieksan ja Nurmeksen puolivälissä. Tama on ollut ainoa maamme molybdeenihohde-esiintymä, jolla on ollut myös taloudellista, merkitystä. Esiintymä tunnettiin jo luvun alussa, mutta ensimmäiset koelouhinnat pantiin alulle vasta ensim- MOLYBDEENIHOHDE- ESIINTYMIA JA -LOHKARElTA SUOMSSA MoyWMnOIMtb WIimm *i"i,,d Kuva 1. Molybdeenihohteen löytöpaikkojen sijainti. Fig. 1. The location of the molybdenite occurrences.

16 mäisen maailmansodan aikana. Vuosina ja suoritettiin paikalla niinikään tutkimuksen luontoisia louhintoja AB Wärtsilä Oy:n toimesta, joka oli hankkinut omistusoikeuden esiintymään jo v Vuonna 1936 molybdeenihohde-esiintymä Mätäsvaarassa siirtyi AB Vuoksenniska Oy:n omistukseen, ja vuonna 1940 aloitettiin siella kaivostoiminta, joka jatkui aina vuoteen 1947 saakka. Mätäsvaaran kaivostoiminnan on esittänyt vv kaivosinsinöörinä siellä toiminut Waldemar Zeidler (1949) eikä siihen puoleen tässä yhteydessä olekaan tarpeellista puuttua sen enempää. Mainittakoon kumminkin, että Mätäsvaarasta on tuotettu vuosina molybdeenimalmia seuraavasti: vuosi Louhittu raakamalmia MoS,-% MoSa-%,. Tonnia raakamalmissa jätteeasa Yhteensä keskim. 0. i 4 i keskim Mätäsvaaran geologisen kuvauksen on puolestaan esittänyt Kranck (1945) ja siihen nojaudutaan seuraavassa Mätäsvaaran molybdeenihohdeesiintymää kuvaavassa esityksessä. Mätäsvaaran alueen pääkivilaji on karkealiuskeinen suonigneissi, jossa ))suonina)) ovat liuskeisuuden suuntaiset pegmatiitti- ja kvartsijuonet. Varsinaisen Mätäsvaaran luoteispuolella esiintyy paikoin graniittiutunut, väriltään harmaa tai punertava, kvartsirikas liuske, jossa lisäksi on sillimanittia, kyaniittia sekä andalusiittia, ja juuri tämän liuskeen nojalla Kranck olettaa myös edellä mainitun gneissin alkuperäisaineksen olevan sedimenttistä. Yllämainitut alumiinimineraaleja sisältävät liuskeet puolestaan monin paikoin vaihettuvat apliitiksi. Molybdeenimalmia esiintyy gneissin ja apliitin rajalla erikoisesti siellä, missä kvartsia on paljon. Kranck mainitsee viela (op. cit. siv. 328), että malmissa on myös runsaasti kalimaasälpää. Tähän seikkaan palaamme viela myöhemmin (siv. 35). Malmiesiintymän kaakkoisosassa, ns. Forsströmin louhoksella, molybdeenihohde esiintyy myöskin harvahkona pirotteena harmaassa gneississä. Tämän malmin osan molybdeenihohdepitoisuus on tosin alhainen, mutta tämä vyöhyke on jokseenkin paksu. Piroteesiintymän välittömässä läheisyydessä on kumminkin myös apliittikontakti.

17 Edellämainittu harmaa gneissi on muodostunut vaaleista, pääasiallisesti plagioklaasia ja kvartsia sisältävistä juomuista, jotka vuorottelevat tummempien, runsaasti mustaa kiillettä sisältävien osien kanssa. Lisäksi on paikoin runsaasti vaaleata kiillettä, jonka muodostumisen Kranck selittää, kaliumlisä,yksestä johtuneeksi, eli siis kalirikkaiden, graniittisten liuosten vaikutuksen seurauksena. Lisaaineksina gneississä esiintyvät apatiitti sekä tavallisesti kiilteeseen liittyvä zirkoni. Maasälpä on albiittista ja kalimaasälpää on vähän. Kranck julkaisi myös tamä,n gneissin analyysin (op. cit. sivu 336), josta ilmenee yllättävän suuri pii- ja alumiinimäärä ja alhainen alkalien määrä. Tastä Kranck päättelee, että ko. gneissi on ollut alkujaan hiekkaa, savea ja mahdollisesti soraa, mutta nämä ainekset ovat sangen voimakkaasti metamorfoituneet. Kranckin analyysi on esitetty taulukossa 1, analyysi 1. Mätäsvaaran punainen graniitti on syntynyt Kranckin mukaan harmaasta gneissistä kalimaasälvän ja kvartsin syrjäyttäessä metasomaattisesti sen ainekset, ja kaikki välimuunnokset harmaasta gneissistä apliittiin ovat havaittavissa: Muuttuminen alkaa kalimaasälpärikkaiden juonien ilmestymisellä gneissiin yhä enenevässä määrin, sitten tulee kalimaasälpähajarakeita, ja lopuksi tamä syrjäyttää suurimman osan plagioklaasimaasälvästä ja osaksi myös tummat mineraalit. Tämän graniitin pääainekset ovat kvartsi, kalimaasälpä (mikrokliini), albiittinen maasälpä, biotiitti ja muskoviitti sekä lisaksi apatiitti ja zirkoni. Muskoviitti on usein albiittisen maasälvän muuttumistuloksena. Punaisen graniitin kemiallinen kokoomus nähdään (Kranckin mukaan, siv. 338) taulukosta 1 analyysi 2. Tähän analyysih palaamme vielä myöhemmin (sivulla 36). Kokonaisuutena katsoen Mätäsvaaran molybdeenimalmio on harmaassa gneississä. Se on keskeltä paksuuntuneen levyn muotoinen. Tämän laatan kaade on 45" kaakkoon. Malmimineraalien jakaantuminen malmiossa on varsin epäsäännöllinen. Molybdeenihohde on joko ohuina suomuina asettunut pitkin liukupintoja, tai sitten se on kokoontunut suuremmiksi kasaumiksi, ja nimenomaan paikkoihin, missä liikunnot ovat avanneet tiloja malmille. Tärkein malmi liittyy pegmatiitti-intruusioon ja kvartsijuoniin, jotka kuuluvat kivilajin samaan kiteytymisvaiheeseen. Missä molybdeenihohdepitoisuus on huoma ttavvampi, gneissi on aina selvästi kvartsiutunut, ja yleisesti suurin malmiutuma on harmaan gneissin ja punaisen graniitin rajalla. Milloin molybdeenihohdepirotetta esiintyy myös harmaassa gneississä, silloin näyttää kivessä aina olevan huomattavasti kalimaasälpää. Molybdeenihohteen lisäksi Mätäsvaarassa esiintyy, tosin hyvin vähäisessä määrin, myös kuparikiisua. Tätä on tavattu joko pirotteena gneississä, tai suurempina kasaumina kvartsijuonissa. Gneississä, milloin kuparikiisua on runsaasti, voidaan havaita molybdeenihohderikkaiden ja kuparikiisurikkaiden osien vuorottelua. Kranck (op. cit. sivu 344) pitää kupari-

18 kiisua molybdeenihohdetta nuorempana. 17 Kivilajien kuparipitoisuus on yleensä parhaimmillaankin vain sadasosa prosentteja. Lisäksi on tavattu lyijyhohdetta, rikkikiisua ja magneettikiisua, sekä harvinaisuutena myös sinkkivälkettä. Mätäsvaaran molybdeenihohteen syntymiselle on tunnusomaista voimakas kvartsiutuminen, ja tällöin lasimainen kvartsi on yleistä, ja siina tavatut nestesulkeumat viittaavat jokseenkin alhaiseen muodostumislämpö-. tilaan. Molybdeenihohde on kiteytynyt biotiitin jälkeen,. ja näyttää siltä, että muskoviittia on muodostunut siellä, missä molybdeenihohdetta esiintyy runsaasti. Molybdeenihohdetta nuoremmat mineraalit ovat Kranckin mukaan (op. cit. siv. 345) hydrotermisia (kuten kvartsi, kuparikiisu, sinkkivälke ja mahdollisesti myös lyijyhohde), joten molybdeenihohde on hänen mukaansa muodostunut pegmatiittisen vaiheen lopussa. Mitä tulee molybdeenin alkuperään, niin Kranck on taipuvainen pitämään sitä alkujaan gneissin perustana olleista sedimenteistä lähteneenä. Siihen, että se on rikastunut Matiisvaarassa malmiksi, ovat vaikuttaneet osaksi edelläkin selostetut geologiset tapahtumat. Lieksa, asema -alue. (Kuva 1,21.) Täällä on rautatieleikkausta t.ehtäessä tavattu myös joitakin molybdeenihohdesuomuja. Esiintymä on jokseenkin mitätön, mutta molybdeenihohteen esiintymistapa Lieksan ratapihalla on siinämäärin kiintoisa, että on puolustettavissa sen ottamista tähän esitykseen, ja etenkin, koska siinä on yhteisiä piirteitä toisaalta Mätäsvaaran esiintyman, ja toisaalta myöhemmin kuvattavan Lammin esiintyman kanssa, vaikka kummallekin mainitulle esiintymälle ominaista apliittista graniittia onkin Lieksassa toistaiseksi tavattu vain kvartsijuonien mukana suonigneissiii muodostavana tekijänä. Mainitussa rautatieleikkauksessa on kivilaji migmatiittista almandiittigranaatti-gneissiä ja molybdeenihohdesuomut esiintyvät siinä kvartsipegmatiittijuoniin seka osaksi apliittijuoniin liittyvinä. Molybdeenihohdetta on sangen niukasti, ja sen seuralaisena, mainittujen juonien läheisyydessä, gneississä on plrotteena tavattu myös kupari- ja magneettikiisua, ynnä vain pintahieessä nähty jokunen rae sinkkivälkettä. Molybdeenihohdetta sisält&västä juonesta on määrätty alkalisuhde (anal. Matti Tavela), joka on: Na,O = 3.15 % ja K20 = 5.7 i % eli K20/ Na20 = 1. s 1. Tämä on vain hiukan pienempi, kuin Mätäsvaaran punaisen graniitin alkalisuhde: R a u t i o, S u s i n e v a. (Kuva 1, 11) Antti Perttula Raution Niska,- kankaalta lähetti yhdessä August Suomalan kanssa vv kivinäytteitä geologiselle tutkimuslaitokselle, ja näistä eräs irtokivinäfie sisälsi myös molybdeenihohdetta. Tämä kivi oli löytynyt Raution-Kannuksen väliseltä, kylätieltä. Geologisen tutkimuslaitoksen (Kulonpalon) kehoituk-

19 sesta Perttula jatkoi lohkareiden etsintöjä ja päätyi Rättyänpuron ja Susinevan lohkareisiin. Susinevalta Raution ja Kannuksen pitäjien välisen rajan läheisyydestä löydettiin myöhemmin geologisen tutkimuslaitoksen (Kulonpalon) toiniesta lukuisia varsin rikkaita molybdeenihohdetta ja kuparikiisua sisältäviä lohkareita, vieläpä kiinteässä kalliossakin esiintyviä molybdeenihohdehippuja. Myös voitiin todeta, että kyseessä oli kahdenlaisia irtokiviä. Rikkaimmissa oli sivukivenä apliittinen graniitti, kalirikas ja usein kvartsijuonien leikkaama, mutta sen lisäksi kvartsi esiintyi silmäkkeinä ja linsseinä. Juuri näihin silmäkkeisiin näyttää molybdeenihohde liittyvän. Toisten lohkareitten sivukivena taas on harmaa graniitti, jossa on pirotteena molybdeenihohdetta. (Marmo ja Hyvärinen, 1953) H. Wiik (geologinen tutkimuslaitos) on määrännyt Raution apliittisen graniitin kalium- ja natrium-määrät: Na,O = 4.2 i % ja K,O = 6.2 o % sekä biotiittirikkaammasta molybdeenihohdetta sisältävästa graniitista: Na,O = 3.62 % ja KzO = 3.76 %. Suhteiksi K,O/Na,O saadaan 1.47 ja 1.04, joista edellinen siis vastaa normaalisten apliittien k.0. suhdetta (vrt. kuva 3). Molybdeenihohde on apliittisissa lohkareissa yksinomaisena ja runsaana malmimineraalina, mutta harmaassa graniitissa se näyttää liittyvän kuparikiisuun. Pintahieiden tutkimus on osoittanut molybdeenihohteen liittyvän viimemainituissa tapauksissa luonteenomaiseen sementoitumiskerroksen malmiseurueeseen. Niinpä kuvassa 5, taulussa II nähdään miten n~olybdeenihohde läheisesti liittyy markasiittiin, joka taas lienee magneettikiisun muuttumistulosta. Edelleen kuparikiisussa tavataan usein reunoilla ja raoissa kuparihohdetta ynnä kovelliinia. Itse kuparikiisussa on edelleen harvinaisena kubaniittilamelleja (kuva 6, taulussa II), sekä raontäytteena valleriittia. Vielä on tavattu sinkkivälkettä (kuva 6, taulussa II) ja rikkikiisua. Kuvassa 7, taulu 1I:ssa nähdään kiintoisa ilmiö: siinä on kaunis, markasiitin ja rikkikiisun muodostama fipitsiverkko)), ja sen sisällä lamellinen magneettikiisurae. Tässä on kuitenkin magneettikiisua enään vain reunoilla, kun taas keskustaan on muodostunut kovelliinia ja kuparihohdetta. Edellä luetellut malmimineraalit voitaneen iältään ryhmittää seuraavasti: 1) kuparikiisu, sinkkivälke, rikkikiisu, magneettikiisu ja molybdeenihohde, 2) kovelliini, valleriitti sekä lisäksi kubaniitti ja kuparihohde. 3) Nuorinta malmimineraalipolvea edustaa rakoihin ja rakeiden reunoille muodostunut markasiitti, jota on pidettävä hapettumis- ja sementaatiovyöhykkeiden raja-alueeseen kuuluvana mineraalina. Apliittisen graniitin muodostamissa lohkareissa molybdeenihohde liittyy, kuten edellä jo mainittiin, siinä näkyviin kvartsisilmakkeisiin. Näin esiintyessään molybdeenihohde usein muodostaa suuria kasaumia, jopa useamman senttimetrin läpimittaisia sykeröitä. Kalliopaljastumista ei näin suuria kasaumia tavattu. Apliittisiin juoniin liittyvää molybdeenihohdetta

20 oli vain yhdessä ainoassa paljastumassa ja siinäkin vain kynnen kokoisina sirusina. Kun mainitun juonen paksuuskin oli tässä porfyyrisen harmaan graniitin muodostamassa paljastumassa vain kymmenkunta senttiä, ei se antanut kuvaa lohkareiden varsinaisen emäkallion rakenteesta. Kumminkin näyttäa ilmeiseltä, että kyseessä on juonimainen apliitti. Harmaaseen graniittiin liittyvä pirote on aina huomattavan niukkaa verrattuna edellä mainittujen apliittisten lohkareiden molybdeenihohdepitoisuuteen. Tässä muodossa on molybdeenihohdetta tavattu muutama suomu myös kiintokalliosta. Mainittakoon, että alueen kallioperä, niukoista paljastumista päätellen, on sekä punertavaa että harmaata porfyyristä, jokseenkin vaaleata graniittia, joiden kummankin maasälpä on usein vyöhykkeistä. Molybdeenihohdepirotetta on tavattu ainoastaan harmaasta graniittimuunnoksesta. Geologinen tutkimuslaitos aloitti v Raution Susinevalla syväkairaukset mahdollisen molybdeenihohdemalmion toteamiseksi, ja tätä työtä jatkaa parhaillaan Suomen Malmi OY (1955). Kairauksissa on tavattu molybdeenihohdetta ainakin niin lupaavasti, että tutkimuksia edelleen jatketaan. Edellä jo mainittiin siitä R a u t i o n k i r k o n k y 1 ä s t ä löytyneestä lohkareesta, jolla oli suuri osuus Antti Perttulan Susinevan löytöihin. Tämä lohkare oli n. 15 km pohjoiseen Susinevasta, ja n. 2.5 km Rau- tion kirkosta Kannukseen johtavalla kylätiellä. (Kuva l, 12). Lohkare sisalsi pääasiallisena malmimineraalina kuparikiisua tasaisena, mutta niukkana pirotteena, ja vain siellä täällä esiintyi siinä myös jokunen molybdeenihohdesuomu. Lohkareen kivilaji oli keski- ja tasarakeista, suuntautumatonta granodi~riittia, jossa lisäksi oli granaattia. Kivessä ei voi nähdä kvartsi- enempää kuin apliittisiakaan juonia, ja se eroaa kaikissa suhteissa Susinevan lohkareista. Kalimaasälvän runsaus on merkittäva, samoin kuin se, että plagioklaasi on tassä kivessä voimakkaasti serisiittiytynyttä. Edelleen mainittakoon, että tässä granodioriitissa on jokseenkin karkearakeista titaniittia runsaasti. Biotiitti on kauttaaltaan kloriittiutunutta. Edellä kuvattu kuparikiisu-molybdeenihohdelohkare oli siis granodioriittikivilajia. Tätä samaa kivilajia, jopa mahdollisesti samasta emäkalliostakin lähtenyttä, on K a n n u k s e n pitäjän E s k o 1 a s t a (kuva 1, 78) löydetty, kuparikiisua ja molybdeenihohdetta sisältava lohkare. Samoin liittyy granodioriittiin T e i s k o n (kuva 1, 80) Pohtolasta löydetty molybdeenipitoinen lohkare ja K ä r s ä m ä e n (kuva 1, 101) Kokonperän kylän Kivikon tilalta löydetty granodioriittilohkare. Myös K u h m o i s i s s a (kuva 1, 82) on maantien oikaisun yhteydessä tavattu kuparikiisua ja molybdeenihohdetta granodioriitissa. Lueteltakoon tassä myös eräitä sarvivälkegneissejä, joista on tavattu molybdeenihohdetta: J a 1 a s j ä r v e 11 ä (kuva 1, 83) Ylivallissa on löydetty mol~bdeenihohdetta ja rikkikiisua sisältävä irtokivi. S i i k a i s i s s a

21 (kuva 1, 84) urheilukentän luona sarvivälkegneississä, kiintokalliossa, esiintyy niukasti molybdeenihohdetta yhdessä vähäisen rikkikiisun kanssa. Lähistöltä on löydetty mahdollisesti samasta kalliosta kulkeutunut irtokivi, jossa on myös samoja mineraaleja (kuva 1, 85). Vielä mainittakoon kaksi sarvivälkegneissi-irtokiveä, joissa on molybdeenihohdetta, nimittäin K i h n i ö n Linnankylän (kuva 1, 86) ja R e i s- j ä r v e n (kuva 1,87) Levonperän Haapasaaren lohkare. Viimeksi mainittu sisälsi myös vähän kuparikiisua. L a m m i, V u o r e 1 a. (Kuva 1, 62). Täältä on tavattu molybdeenihohdetta laajahkolla alueella kiintokalliosta, ja sen esiintymistapa muistuttaa jossakin määrin Mätäsvaarassa esiintyvää molybdeenihohdetta. Lammin pitäjä sijaitsee Hämeen läänissä, ja se ulottuu kapeana ja pitkänä kiilana etelään. Tämitn kiilan itäreunassa, Vuorelan tilan mailla tavattiin kalliossa joitakin molybdeenihohdesuomuja, ja näiden perusteella pääsi geologinen tutkimuslaitos (Kulonpalo) k.0. esiintymän jäljille. Geologinen tutkimuslaitos (Kulonpalo) suoritti Larnmilla rnalmitutkimuksia vuosina Lammin Vuorelan alueen kallioperustan muudostaa pääasiallisesti: almandiitti-granaatti-gneissi, jossa päämineraaleina ovat kvartsi, maasälvät, biotiitti ja granaatti. Kyseessä on todellinen suonigneissi, jossa kvartsiset juonet erottavat eri gneissikerrat toisistaan, paikoin laajeten kvartsilinsseiksi ja silmäkkeiksi. Liuskeisuuden kulku vaihtelee N-S:n ja N 45" E:n välillä (kts. karttaa kuvassa 2). Kartassa näkyvä punainen graniitti on apliittista ja näyttää leikkaavan kulun suuntaisena jokseenkin leveänä juonena granaattigneissiä. Tämän apliittisen graniitin pääaineksena on pertiittirikas kalimaasälpa. Lisäksi se sisältää kvartsia ja vahvasti serisiittiytpyttä plagioklaasia sekä kloriittiutunutta biotiittia ja zirkonia. Gneissin ja graniitin itäisen kontaktin itapuolella on granaattigneississä, alkaen puolisen metriä kontaktista, paikoin runsasta molybdeenihohdepitoisuutta. Tällöin molybdeenihohde esiintyy enimmäkseen kvartsijuoniin liittyvänä, mutta osaksi myös pirotteena gneissin kiillepitoisissa osissa. Esiintymän pohjoisosassa on rikkain molybdeenihohdepitoisuus kumminkin vasta n. 100 metrin paassä kontaktin itapuolella, kun taas kontaktin läheisyydessä on vain hyvin niukkaa molybdeenihohdepirotetta. Muita malmimineraaleja kuin molybdeenihohdetta ei Vuorelan alueelta ole tavattu. Mainittakoon, että molybdeenihohdetta esiintyy kivessä myös vain niikroskooppisesti havaittavana hienona pirotteena liittyen tällöin biotiittiin. Apliittisen, punaisen graniitin kontaktista itaänpäin eta8nnyttaessä molybdeenihohdepirote käy yhä niukemmaksi ja loppuu parin sadan metrin paassä kokonaan. Suonigneissinäyte on analysoitu (taulukko 1, anal. 3), ja tällöin on merkille pantavaa sen korkea alumiinipitoisuus (johtuen granaatista) seka

22 Kuva 2. Lammin molybdeenihohde-esiintymh geologinen kartta. Fig. 2. The geological rnap of the molybdenite occurrence at Lammi. jokseenkin pienet alkalimäärät. Tässä suhteessa on mielenkiinoista verrata sitä Mätäsvaaran molybdeenipitoisen gneissin analyysiin. Huomattavin ero on tällöin Lammin gneissin huomattavasti pienemmässä kvartsipitoi-

23 suudessa, mikä voi johtua myös eri tavalla valitusta analyysimateriaalista. Lammin analyysia varten valittu näyte ei sisältänyt sanottavasti kvartsijuonia. Myös on merkille pantava, että Lammin gneissi on jonkin verran kalirikkaampi kuin Mätäsvaaran gneissi, mutta gneissin maasälpä on kumminkin plagioklaasivaltaista. Alkalien välinen suhde määrättiin analyyttisesti (analysoinut H. B. Wiik) myös kvartsivaltaisista, molybdeenihohdetta sisältävistä gneissin juonista, jolloin saatiin seuraava tulos: Na20 = 0.48 % ja K20 = 0.32 %. Suhde K20/Na20 = 0.67 on siis varsin alhainen. Tähän palaamme vielä sivulla 35. Granaattigneississä on vastaava alkalisuhde jokseenkin samaa suuruusluokkaa eli 0.6 5, mutta kvartsijuonissa kaliumi on jonkin verran rikastunut, tai paremminkin, että juonien maasälvässä on suhteellisesti enemmän kalimaasälpäa kuin gneissin maasälvässä. Analysoimalla saatiin parhaitten paikkojen molybdeenihohdepitoisuuden keskimääräiseksi arvoksi 0.13 % MoS,, jolloin määräykset tehtiin noin 2 kg:n näytteistä. Lammin esiintymään voi rinnastaa K u u s a n k o s k e 1 t a, Voikkaalta (kuva 1, 91) löydetty, erittäin almandiittirikas, molybdeenihohdetta tasaisen runsaasti, suurina suomupesäkkeinä sisältävä gneissigraniitti-irtokivi. Tässä kivessä ovat granaatit tosin pienempiä ja kauniimmin kiteytyneinä kuin Lammin Vuorelassa, mutta niitä on enemmän. Suonigneississä kvartsin ja sarvivälkekiteiden rajapinnoilla on molybdeenihohdetta L e i v o n m ä e 11 ä Rutajärven Rantoniemessä (kuva 1, 92). L ä n g e 1 m ä e n V i n k i ä 1 1 ä (kuva 1, 55) on tavattu molybdeenihohdetta yhdessä kuparikiisun kanssa muutamasta noin 10 cm:n paksuisesta gneissiä leikkaavasta kvartsijuonesta, Kolun talon perustuksia louhittaessa, Viljasten- ja Lahnajärven välisellä kannaksella. Paitsi edellä mainittuja malmimineraaleja esiintyy samoissa kvartsijuonissa myös hiukan rikkikiisua ja kovelliinia. Seudun pääasiallinen kivilaji on granodioriittinen gneissi, jossa on liuskeisuuden suuntaisia kvartsijuonia. Lukuunottamatta edellämainittua Kolun esiintymää nämä ovat kumminkin malmittomia. Mainitun gneissin maasälpä on runsaasti pertiittistä, ja lisaksi gneissi sisältää voimakkaasti pleokrois ta, mustaa kiillettä ynnä kvartsia ja pienissä määrin kloriittia, apatiitt'ia ja siellä täällä joitakin rakeita pyriittiä. Kvartsijuonissa on tavattu kvartsin ja malmimineraalien lisaksi myös fluorisälpää. Molybdeenihohdetta ja kuparikiisua esiintyy mainittujen kvartsijuonien reunaosissa, lähellä juonien ja ympäröivän gneissin kontaktia, missä myös tavataan fluorisälpäii ja titaniittia. Esiintymällti ei näytä olevan minkäälaista

24 taloudellista merkitystä. Taulu I:n, kuvassa 1 nähdään Längelmäen Vinkiällä havaittu mielenkiintoinen ilmiö: siinä on kuvattuna suuri molybdeenihohderae, jossa on pirotteena, ikäänkuin pieninä pisaroina kuparikiisua. Ajatus suotautumisesta olisi lähellä, mutta siitä tuskin on kysymys. Pikemminkin kuparikiisun voidaan ajatella kulkeutuneen molybdeenihohdetta nuorempana tämän lamellien valitse ja siten kokoontuneen sen sisään pieniksi, epäsäännöllisen muotoisiksi rakeiksi. Längelmäen pitäjässä tunnetaan myös pari muutakin molybdeenihohde-esiintymää, mutta ne käsitellään toisessa yhteydessä (sivulla 29). P e r ä s e i n ä j o e n Kalakoskella (kuva 1, 36) on maastossa runsaasti paljastumia, joiden kivilajina on heikosti suuntautunut, profyyrinen, harmaa mikrokliinigraniitti, ja sen kalimaasälpä muodostaa paikoin jopa 5 cm:n pituisia hajarakeita. Graniitin perusmassan muodostaa kalimaasalpa, plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti. Lisäksi siinä on granaattia, apatiittia, titaniittia ja epidoottia. Plagioklaasi on serisiittistä. Suurehkoj a plagioklaasirakeita ympäröi kapea, vaaleampi kehys albiittisempaa plagioklaasia (kuva 2, taulu 1). Kvartsijuonia on näissä paljastumissa jokseenkin niukasti, mutta niitä on runsaammin Harjun talon pihassa, ja täällä niihin liittyy myös molybdeenihohde ja kuparikiisu sekä lisaksi joitakin rikkikiisurakeita, ja niiden yhteydessä on hiukan sinkkivälkettä. Mainittuja molybdeenihohdetta sisältäviä kvartsijuonia on kuitenkin aivan suppealla alueella, ja ne ovat kapeita, joten niillä ei ole mitään käytännöllistä merkitystä. Ympäröivässä harmaassa graniitissa ei ole lainkaan tavattu malmimineraaleja. T e i s k o n pitäjässä (kuva 1, Sl), Paarlahden eteläpuolella, Pohtolan kansakoululle vesijohtokanavaa louhittaessa, granodioriitissa tavattiin myös molybdeenipitoisia kvartsijuonia. Juonissa on molybdeenihohteen lisäksi niukasti rikkikiisua. Mainittakoon, että juonet sijaitsevat noin 30 m:n etäisyydellä koulurakennuksesta, joka on rakennettu konglomeraattipaljastumalle. Geologisen tutkimuslaitoksen kallioperäkartoituksen yhteydessä tapasi geologi J. Koskinen kesällä 1954 N i v a 1 a n pitäjän (kuva 1, 93) Sarjankylän Ruiskunperältä muutamien aarien alalta granodioriittia leikkaavista lukuisista, noin cm:n paksuisista, kvartsijuonista molybdeenihohdetta ja vähäisen rikkikiisua. Itse emäkivilajissa ei malmimineraaleja tavattu. Muista granodioriittia leikkaavista molybdeenihohdepitoisista kvartsijuonista mainittakoon esimerkiksi S i e v i s s ä (kuva 1, 94) Kukonky- Iässä Puuro-ojalla tavattu irtokivi, jonka kvartsijuonessa on molybdeenihohteen lisaksi niukasti kuparikiisua ja rikkikiisua. K o k k o 1 a s t a (kuva 1, 95) 0. Koivio on lähettänyt näytteen samanlaisesta molybdeenihohdetta ja kuparikiisua sisältävästä juonesta.

25 Eräissä tapauksissa, mutta sangen harvinaisina, saattavat myös emäksisiä kivilajeja leikkaavat kvartsijuonet olla molybdeenihohdepitoisia. Täten on asianlaita K u o p i o n pitäjän Vehmasmäessä (kuva 1, 3 1 ), jossa gneississä esiintyy suuria amfiboliittifragmentteja. Pitäjän kaakkoisosassa, Laitilan talon luona, nämä fragmentit ovat kerrosmaisia, ja niitä leikkaavat kvartsijuonet sisältävät molybdeenihohdetta. Kiintoisinta tässä esiintymässä on kumminkin se, että heikkoa molybdeenihohdepirotetta esiintyy myös lähellä kvartsijuonia itse amfiboliitissa, jonka aineksina ovat sarvivälke, plagioklaasi, kvartsi ja titaniitti. Samaa amfiboliittia leikkaavat myös kalimaasälpärikkaat apofyysit. Molybdeenihohteen lisäksi tavataan kvartsijuonissa myös vähän kuparikiisua, jota esiintyy myös em. apliittisissa apofyyseissä. Aivan edellisen esiintymän tavoin on 1 1 o m a n t s i n (kuva 1, 25) Naarvasta tavattu amfiboliittia lävistävästä kvartsijuonesta ja sen välittömästä läheisyydestä joitakin pienempiä molybdeenihohdesuomuja. Muista molybdeenihohdetta sisältävistä, emäksisiä kivilajeja leikkaavista kvartsijuonista voidaan viela mainita 0 u 1 a i s i s t a (kuva 1, 8) tavattu esiintymä, jossa kvartsijuonet leikkaavat gabroa. Molybdeenihohdetta on näissä juonissa kumminkin perin vähän, joten esiintymä on mitätön. S u o m u s j ä r v e n pitäjän Pyhälammen luona esiintyvän peridotiitin reunaosassa on Eskolan (1914, sivu 89) mukaan mikrokliinigraniitkikontaktin lähellä kvartsijuonia, joissa on tavattu molybdeenihohdetta, kupari-, rikki-, magneettikiisun ja magnetiitin yhteydessä. Toivo Mikkolan kertoman mukaan molybdeenihohdetta on edelleen tavattu kvartsista K i s k o n pitäjän Iilijärveltä (kuva 1, 70), ja Eskolan mukaan (1914, sivu 241) Malmbergin kaivoksessa (kuva 1, 77) on molybdeenihohdetta leptiittiä leikkaavissa kvartsijuonissa. Irtokiven kvartsijuonesta tapasi T. Juutilainen H a n g o s s a (kuva 1, 96) mo~~bdeenihohdetta ja 0. Salonen K a r k k i 1 a s s a (kuva 1, 97) lisäksi kuparikiisua. Mainittakoon vielä, että A u r a n pitäj än Käyrän pysäkin luota (kuva 1, 66) löydettiin pieni irtokivi, joka oli vain kvartsia ja siinä molybdeenihohdetta. Kvartsiin liittyvästä molybdeenihohteesta tulee esimerkkejä viela myöhemmässäkin, mutta koska niissä on kirjoittajien mielestä oleellista paremminkin ympäristö kuin itse kvartsijuonet, ja kun tämä ympäristö on toisenlainen, kuin tassä luvussa käsitellyissä esiintymissä, niin ei niihin ole. katsottu aiheelliseksi puuttua tassä yhteydessä.

26 C. APLIITTEIHIN JA PEGMATIITTEIHIN SEKA MIKROKLIINIGRANIIT- TIIN LIITTYVAT MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMAT Kun kaikki otsikossa mainitut esiintymät ovat tässä rinnastetut toisiinsa, tarkoittaa se sitä, että tässä on haluttu koota yhteen toisaalta selvästi kalimetasomaattisiin kiviin liittyvät esiintymät (apliitit ja mikrokliinigraniitit), toisaalta taas myös rinnastaa näihin pegmatiittiesiintymät. Tässä luvussa käsiteltävät esiintymät eroavat siis oleellisella tavalla kohdassa A käsitellyistä siinä, että niissä ei ole havaittavissa gneissien lähivaikutusta, mutta yhteistä näiden kanssa on se, että huolimatta apliittisesta tai mikrokliinigraniittisesta ympäristöstään, molybdeenihohde liittyy näissäkin esiintymissä usein kvartsiin. M u u r a t s a 1 o, Muuramen ja Säynätsalon pitäjä. (Kuva 1, 43). Täältä ei toistaiseksi tunneta molybdeenihohdetta muuta kuin irtokivistä, mutta nämä ovat luonteeltaa ilmeisesti ainakin lähimatkalaisia, elleivät suorastaan paikallisia. (Kesällä 1955 tavattiin sitä lähistöllä jo kiintokalliossakin.) Muuratsalon saaren kallioperän muodostavat Keski-Suomelle sangen luonteenomaiset, karkeaporfyyriset graniitit ja granodioriitit, joita leikkaavat lukuisat apliittiset ja pegmatiittiset juonet. Nämä juonet eivät yleensä ole kovin paksuja, vaan tavallisimmin muutamasta senttimetristä korkeintaan metriin. Saaren pohjoisosassa on taas dioriittia, jossa siinäkin esiintyy, mutta niukemmin; samanlaisia happamia juonia. Molybdeenihohdetta sisältävät lohkareet ovat nekin apliittisia, siis luonteeltaan aivan samanlaiset kuin edellä mainitut apliittiset juonet, mutta kumminkin poikkeavat tavallisesta tyypistä lisäainestensa puolesta. Itse molybdeenihohde ei kumminkaan ole tässä apliitissa itsessään, vaan siihen läheisesti liittyvässä jokseenkin hienorakeisessa kvartsissa, joka muistuttaa asultaan riisisuurimoista iskostettua massaa. Tällainen kvartsi muodostaa puolestaan kapeita juonia apliitissa. Molybdeenihohde esiintyy kvartsirakeiden väleissä, paikoin muutaman senttimetrin läpimittaisina suomukasaumina. Muita malmimineraaleja kuin molybdeenihohdetta ei pintahieissäkään ole tavattu. Erikoisuutena on mainittava, kuten edellä jo viitattiin, apliitissa esiintyvät lisäainekset, mm. sillimaniitti (kuva 3, taului). Täma mineraali esiintyy sekä hyvin ohuina, kuitumaisina neulasina, että myös prismamaisina kiteinä. Lisäksi on tavattu, paikoin runsaanlaisesti, itsenäisiä, siis ei ainoastaan biotiittiin liittyviä, tummien kehien ympäröimiä zirkonirakeita, sekä harvinaisena myös monatsiittia. Mainittakoon, että tutkituista paristakymmenestä tapauksesta useimmissa Keski-Suomen apliiteista on tavattu titaniittia, ja myös apatiittia, jotka kumpikin esiintyvät myös MUUratsalon molybdeeniapliitissa. Myöskään zirkoni ei ole kovin harvinainen muualla, esimerkiksi Keurusselän runsaissa apliiteissa, samoin Keuruun

27 pohjoisosissa tavatuissa happamissa juonissa zirkonia on paikoin yleisenäkin, mutta sikäli oikukkaana, että samastakin näytteestä otetuissa hieissa osan ollessa zirkonipitoisia, toisista hieistä se puuttuu. Sensijaan sillimaniittia ei ole tavattu ainoastakaan apliitista valmistetusta hieestä Keski- Suomen apliitteja tutkittaessa. Matti Tavelan tekemä kemiallinen analyysi Muuratsalon molybdeeniapliitista on esitetty taulukossa 1, anal. 6. Tämä analyysi on tehty (geologisessa tutkimuslaitoksessa) sellaisesta osasta molybdeeniapliittia, jossa ei megaskooppisesti näkynyt lainkaan molybdeenihohdetta. Kemiallisen analyysin mukaan (Aulis Heikkinen geologinen tutkimuslaitos) siinii oli kumminkin 0.15 % molybdeenia. Analyysissä kiintyy huomio ennenkaikkea hyvin pieneen natriummäärään verrattuna kaliumiin. Meillä on siis tässä erinomainen esimerkki todellisesta molybdeenihohdeapliitista, jonka kalipitoisuus on täysin sopusoinnussa Whiten (op. cit. siv. 981) sivulla 9 mainitun havainnon kanssa. Laskemalla normi edeuä mainitusta analyysistä me saamme maasälpapitoisuudet: kalimaasälpää o o % albiittia % anortiittia % Yhteensä %, eli siis kokonaismaasälvästä 81 % kalimaasalpää. Itse asiassa tämä on ))liiankin suuri$ kalimaasälpäpitoisuus, sillä Whiten havaitsemat kalimaasälpapitoisuudet Alaskan molybdeeniapliiteissa olivat korkeintaan %. Muuratsalon apliitin alkalisuhde K20/Na20 = Keuruun molybdeenittoman (titaniittia, zirkonia ja apatiittia sisältävän) apliitin vastaava suhde (kts. kuva 3, piste 4, sivulla 27) on Jyväskylän länsipuolelta peräisin olevan puhtaan apliitin vastaava suhde on 1.7. Toinen kemiallisesta analyysistä ilmenevä erikoisuus on apliitin suuri alumiinipitoisuus: Na20 + K20 + CaO - 0,5 AlZ03 kun se tavallisesti on apliiteissa, Kurun molybdeenipegmatiitissa (sivu 30) on vastaava suhde 0.7 (kts. kuva 5). Muuratsalossa on syynä korkeaan alumiiniprosenttiin siinä esiintyvä sillimaniitti, kuten mineraalikuvauksen yhteydessä on mainittu. Näihin seikkoihin palaamme uudelleen yhdisttivässä luvussa, sivulla 38. Edellä on mainittu K e u r u u n molybdeenittomat apliitit, mutta sieltäkin on tavattu apliittisia irtolohkareita, joissa on myös jokunen molybdeenihohdesuomu (kuva 1, 39).

28 sopii mainita, että Marmon tutkimusten perusteella, samanlaiset apliitit, jollaisia esiintyy Jyväskylän ja Keuruun tienoilla, ovat yleisiä myös Virtain länsiosissa sekä Vilppulan ja P o h j a s 1 a h d e n pitäjissä. Viimemainitun pitäjän Kolkin kylässä (kuva 1, 42) on maantieleikkauksessa tavattu näistä apliiteista myös jokunen molybdeenihohdesuomu. w Q \ 1. opl2tr;. Rencontre Lake. New Foundlona 6. op/i/t;. J I~. &JI. ~ufto$%v;, L U&UU , Huukamo. notorni0 7. -,,- ---, L iekr o OJ. 3 op/. mk/.gmni;#i, Kofumq'6rvi vunq"/o : - -, Kqrd. ~orinuinen 6 op//m. Keuruu 9.puri. graniif fi : Mato~v wru, P;e/~ijorvi 5. op/ pranntf/, L af vapenijmbn/6r~i. Rwo 10 - miybdeniop/~f/i. Ack/eqr Ci/y ff o~/n//i: J;, A/OJI. Y//ornio 0 rnolyweeni/on o~/iif/i toi qron;if/i X. molybdeeni -pi/oi~ii~ mk/. pkniiffi, ~~ho)oe//o 7Lrn Rooheen pb:;n Kuva 3. Eriiitten. apliittisten kivilajien K,O/Na,O-suhde. Fig. 3. The ratio of K,O/Na,O of some aplitic rocks. Näma pari esimerkkiä on mainittu siksi, että ne osoittavat molybdeenihohteen esiintyvän ainakin satunnaisesti näissä Keski-Suomen apliiteissa useammissa paikoissa. Niinpä K i v i j ä r v e n (kuva 1, 24) kirkonkylästä, Kallion talon luota, on tavattu irtokivi, jonka pääkivilajina on biotiittirikas kalimaasälpägraniltti, ja sitä lävistävät ohuet, kalimaasälpäapliittijuonet. Näistä eräässä, kahden senttimetrin levyisessä juonessa, on suuria ja paksuja molybdeenihohdekasautumia. Näma kasaumat esiintyvät yksinomaan apliitissa, ja nimenomaan tämän keskiosissa. Muita sulfideje

29 ei kivessä ole nähty. Myös S u m i a i s i s s a (kuva 1, 34) on tavattu molybdeenihohdetta apliittisiin juoniin liittyvänä. Sumiaisten pääasiallinen kivilaji on porfyyrinen granodioriitti, jota monin paikoin leikkaavat leveät mikrokliiniapliittijuonet. P e r n i ö s s ä (kuva 1, 98) Ylikylän Ristinkulmalla tavattiin apliittijuonessa vähäisesti molgbdeenihohdetta, samoin K u h m a 1 a h d e n (kuva 1,99) Vedentaustassa ja S a 1 o i s i s s a (kuva 1, 100) Piehingissa, jossa molybdeenihohdeapliitissa oli myös fluorisälpää. La u k aan pitäjässä, (kuva 1, 37) Kuhajärven rautatieseisakkeen tienoilta on tavattu mikrokliinigraniitti-irtokivi, joka on hyvin apliittinen ja sisältää paitsi runsaasti maasälpää ja kvartsia myös hieman biotiittia, titaniittia ()>hyönteismunien)) kaltaisia) sekä granaattia. Tähän kiveen liit- tyy myös joitakin molybdeenihohdesuomuja. Molybdeenihohdetta sisäl- tävä apliittinen graniitti on kalirikas, kuten ilmenee sen alkalisuhteesta (määrännyt H. B. Wiik geologisessa tutkimuslaitoksessa) Na,O = 2.3 i % ja K,O = 7.25 %, eli siis K,O/Na,O = Verrattaessa tätä suhdetta ylempänä esitettyihin lukuihin Keski-Suomen apliittien alkalisuhteista havaitaan se huomattavan suureksi. N a s t o 1 a n pitäjän M y 11 y p o h j a n pysäkin luona (kuva 1, 61) ns. Käärmekalliossa on niinikään tavattu molybdeenihohdetta. Paikallinen kivilaji on karkearakeista mikrokliinigraniittia, jossa on suuria sarvivälkemyhkyjä ja kvartsisilmäkkeith. Sitä lävistää itä-länsisuuntaisena apliittinen juoni, jonka ainekset ovat kalimaasälpä, plagioklaasi, kvartsi ja lisäksi granaatti sekä sillimaniitti, mikä taas tuo mieleen Muuratsalon esiintymän (kts. sivu 25). Edelleen on siina hiukan apatiittia. Kalimaasälpärakeita kehystää usein nuorempi samaa mineraalia oleva kehys (kts. kuvaa 4, taulu 1). Kalimaasälpä on vallitseva, ja kiven alkalisuhde, H. B. Wiikin (geologinen tutkimuslaitos) määräysten mukaan, on 3.29 (Na,O = 2.61 % ja K,O = 8.59 %). Molybdeenihohdetta esiintyy, tosin niukanlaisesti, ainoastaan apliittisessa juonessa, ja sen seurassa on tavattu seka rikki- että kuparikiisua. Mainitunlaiset molybdeenihohde-esiintymät eivät ole kovinkaan liar- ~ina~isia muuallakaan Suomessa, vaikka siillimaniitin esiintyminen on luonteenomaista vain tässä jo mainituille Muuratsalon ja Nastolan esiintymille. Apliittisiin juoniin liittyy molybdeenihohde esimerkiksi R o v a- n i e m e 11 ä (kuva 1, 1) tavatussa irtolohkareessa, jossa se on yksinomainen malmimineraali. L o i m a a n pitäjän (kuva 1, 65) Piltolan kylästä on niinikään tavattu irtolohkare, jossa molybdeenihohdetta on kiilleliusketta lävistävässä apliittijuonessa. Mainittu juoni on hyvin kvartsirikas, ja molybdeenihohteen lisäksi siina on jokunen pieni rae rikkikiisuakin, sekä j älkiä kuparikiisusta. V i 1 j a k k a 1 a n Karhejärven (kuva 1,49) laskuojan niskasta Aarne Laitakari on tavannut irtokivinä gneissigraniittia, jossa on suuria kali-

30 maasälpähajarakeita. Gneissigraniittiin liittyvän apliitin kvartsirikkaassa osassa on myös joitakin molybdeenihohdesuomuja. T u u p o v a a r a n kirkonkylän (kuva 1, 33) itäpuolella on apliitista tavattu jokunen molybdeenihohdesuomu, apliitin leikatessa täällä amfibo- 1iitt.ia. Samoin kuin Kuopion pitäjän Vehmasmäen (sivu 24) tapauksessa, on täälläkin tavattu molybdeenihohdetta heikkona pirotteena myös itse amfiboliitissa aivan lähellä apliittijuonta. Vastaavanlaisesti S. Kaitaro on tavannut molybdeenihohdetta irtokivestä Ahvenanmaalta, B r ä n d ö n pitäjäst'ä (kuva 1, 69), jossa apliittijuoni leikkaa gabroa ja sisältää molybdeenihohdesuomuja. Tämä on täällä kuitenkin rajoittunut vain itse juonen keskiosiin puuttuen tyystin kontaktista, jopa sen läheltäkin. K a a v i n pitäjän (kuva 1, 28) Sivakkavaaran kylässä on molybdeenihohdetta tavattu Pieni-Kortteinen nimisen järven itärannalta hienorakeisesta apliittisen graniitin juonesta (Wilkman, 1900 ja 1920, Eskola 1923), joka lävistää hyvin kvartsirikasta sarvivälkegneissiä. Apliitista on lisäksi tavatt,u hiukan magneettikiisua. L ä n g e 1 m ä e n pitäjässä on pari molybdeenihohde-esiintymää, joista toinen on Sol t tilassa (kuva 1, 50) ja toinen Länkipo h j assa (kuva 1, 51). Edellinen on paljastunut rautatieleikkauksessa Orivesi- Jämsä radalla, ja siinä on pääkivilajina hienorakenteinen apliittinen mikrokliinigraniitti, jossa on siellä täiillä molybdeenihohdesuomuja. Toinen samanlainen on 0 r i v e d e n puolella (kuva 1, 54) Pentusvuoren rautatieleikkauksessa. Todettakoon, että jo yksinomaan Orivesi-Jämsä rautatietä rakennettaessa saatiin esiin kolme uutta molybdeenihohde-esiintymää. Puhtaasti p e g m a t i i t t i i n liittyviä molybdeenihohde-esiintymiä tunnetaan Suomessa myöskin useita, vaikka ainoakaan niistä ei ole taloudellisessa mielessä varteen otettava. L ä n g e 1 m e n Länkipohjassa, Myllyvesi-nimisen jarven rannalla leikkaa leveä, hyvin karkea kalimaasälpä-kvartsi-pegmatiittijuoni karkeata graniittia. Graniitin ja pegmatiitin kontaktiin on kasautunut runsaasti biotiittia, ja juuri tähän liittyvänä on siinä myös paikoin runsaasti molybdeenihohdetta. K a r i n a i n e n, Kyrö. (Kuva 1, 67). Täällä on tavattu irtokivi, jossa gneiesigraniittia, lävistää graniittipegmatiittijaoni. Paitsi niukkaa molybdeenihohdetta on tässä pegmatiittijuonessa myös jokunen rae kuparikiisua, ja sitä reunustaen kapeana kehyksenä, tai kuparikiisun raoissa sinkkivälkettä. Kuparikiisun yhteydessä on myös tavattu kovelliinia ja kuparihohdetta. Pegmatiitissa on H. B. Wiikin määräysten mukaan 2.84 % Na,O: ta ja 5. s 4 % K,O:ta, joten alkalisuhde nousee korkeanlaiseksi eli 1.9 8:ksi. Pegmatiittiin liittyvää molybdeenihohdetta on edelleen tavattu irtokivestä Ristijärvellä (kuva 1, 5) ja Kärsämäellä (kuva 1, 16) sekä kiintokalliossa P i h 1 a j a v e d e 11 ä (kuva 1, 38) Yltiän lähis-

31 töllä ja A 1 a v i e s k a s s a (kuva 1, 10), jossa pegmatiittijuoni lävistää magnetiittipitoista dioriittia Nättilän talon luona. K a a v i n (kuva 1, 26) Niemelänkylässä lävistävät pegmatiittijuonet liuskeita, ja niissäkin on nähty joitakin yksinäisiä suomuja molybdeenihohdetta. (Kts.: geologinen karttalehti D 3, sivu 179). Kuru, P o h j a n k a p e e (kuva 1, 45). Jaakkolan Kulhon graniittilouhoksessa on cm:n levyinen molybdeenipeginatiittijuoni, jota on voitu seurata 70 metrin matkalla. Toinen, vähäisempi juoni, on tavattu noin sadan metrin päässä olevasta pohjoisemmasta graniittilouhoksesta. Matti Tavelan suullisen ilmoituksen mukaan on tällaisia pegmatiittijuonia, jotka sisältävät molybdeenihohdetta, lähitienoilla samanlaisessa harmaassa pkurun graniitissao useampiakin. Näiden pohjois-eteläsuuntaisten, jokseenkin pystyjen juonien mineraalikokoomus on seuraava: kvartsi, kirjomaasälpä, biotiitti, plagioklaasi, inuskoviitti, titaniitti, apatiitti, zirkoni, rutili ja fluorisälpä. Molybdeenihohde on siinä tasaisena pirotteena, paikoin hyvin runsaana, jolloin suomut ovat peukalon kynnen kokoiset, paikoin on taas pirote jokseenkin olematon. Molybdeenihohdetta on myös graniitissa, juonen välittömässä läheisyydessä, ja lisäksi on pirotteena rikkikiisua. Plagioklaasi sisältää % anortiittia, ja se on usein ))Albiitti- Karlsbad-kaksoisina*, jolloin kummassakin kaksosten osassa on albiittilamelleja. Kvartsi täyttää muiden mineraalien välit ja raot. Kurun molybdeenipegmatiitista Matti Tavelan tekemä analyysi on esitetty taulukossa 1, anal. 6. Aulis Heikkisen määräyksen mukaan sisalsi ko. pegmatiitti 0.15 % molybdeenia. Samasta pegmatiitista otettu 15 kg:n keskinäyte, jossa ei paljain silmin molybdeenihohdetta voinut nähdä, sisalsi 0. o 15 % molybdeenia. K,O/Na,O = 1.03, (K,O + CaO)/Al,O, = 0.7. Eri maasälvät jakaantuvat: kalimaasälpää % albiittia o e % anortiittia % Yhteensä 62. i 7 %, joten kalimaasälpää on koko maasälpämäärästä 40. o %, mikä on hiukan vähemmän, kuin yleensä pegmatiiteissa ja apliiteissa. Alumiinia on hieman ylimäärin, ja normia laskettaessa tämä ilmenee 1. o 2 %:na korundia. Mikroskooppisesti ei varsinaisia alumiinimineraaleja ole kumminkaan havaittu, joten tuo ylirnaärä ilmeisesti sisältyy pegmatiitissa niukasti tavattavaan biotiittiin. Eskola (1914) mainitsee molybdeenihohdetta tavatun pegmatiitista K e m i ö n Nyängissä.

32 Muista pegmatiitteihin liittyvistä molybdeenihohde-esiintymistä mainittakoon seuraavat: 0 r i m a t t i 1 a n Kuivanto (kuva 1, 63) jossa molybdeenihohdetta on kiintokalliossa, samoin Y 1 ö j ä r v e 11 ä (kuva 1, 102) E. Sommersin löytämänä. Edelleen K a n n o n k o s k e 11 a (kuva 1, 103) Suolahden-Haapajärven rautatierakennustyömaalla, T e i s k o s s a (kuva 1, 104) Pohjankapeenkylässa, jossa lisaksi on kupari- ja rikkikiisua, K i u r u v e d e 11 ä Rapakkojoella (kuva 1, 105), S ä k y 1 ä n Sydänmaalla (kuva 1, 106) irtokivessä hyvin karkearakeisen kalimaasälvän yhteydessä, J y v ä s k y 1 ä s s ä (kuva 1, 107) T. Ruokosen löytämänä ja M e r i j ä r v e 11 a Härön talon luona (kuva 1, 108) M.Kulonpalon löytämässä irtokivessä. Läheltä L a v i a n kirkonkylää (kuva 1, 53) on tavattu moreenista pyiiristynyt irtokivi, jonka muodostaa serisiittinen, granaattipitoinen, tasarakeinen, suuntautumaton graniitti, ja siinä on jokunen molybdeenihohdesuomu. Kivessä on titaniittia huomattavan runsaasti. Molybdeenihohteen lisaksi siina on niukasti rikkikiisua ja magneettikiisua, sekä nuorimpana markasiittia. Rikkikiisun raoissa on tavattu hieman sinkkivälkettä. Pienirakeisessa, titaniittia sisältävässä mikroliinigraniitissa on edelleen tavattu molybdeenihohdetta irtokivessä K o r p p o o n (kuva 1, 74) (Retais) lossin rakennustyömaalta vuonna 1945, samoin karkearakeisesta albiittigraniitista Ahvenanmaan J o m a 1 a s t a (kuva 1, 73) magnetiitin seuralaisena. Tästä esiintymästä mainitsee jo Holmberg vuonna 1858 (sivulla 69), sekä myöhemmin Eskola (1923). J y v ä s k y 1 ä n läheltä löydetyssä kahdessa irtolohkareessa on molybdeenihohdetta tasarakeisessa bi~tiittigraniit~issa. Toinen näistä lohkareista on löyde6ty itse kaupungin alueelta (kuva 1, 41), ja graniitti on siina granaattipitoista mikrokliinigraniittia. Irtolohkare löytyi V. Pääkkösen mukaan harjuun leikkautuneesta Touruj oen kurusta, harjuaineksesta. Molybdeenihohde näyttää tässä kivessä suosivan granaattien läheisyytta. Toinen mainituista lohkareista taas on löydetty J y v ä s k y 1 ä n m a a- 1 a i s k u n n a s t a, Puuppolan kylästä (kuva 1,40), ja on sen kivilaji hiukan pilsteistä, tasarakeista graniittia, jossa granaatteja ei ole tavattu. Kalimaasälpäharjakkeet ovat reunoiltaan syöpyneitä, biotiitissa on runsaasti zirkonia, sekä kiven muina lisäaineksina mm. apatiittia ja titaniittia. Plagioklaasi on serisiittistä. Mol~bdeenihohde on yksinomainen malmimineraali, ja se muodostaa suurehkoja myhkyjä, karkeintakin maasälpää suurempia, itse kivilajiin. Mitään kvartsi- tai apliittijuonia ei irtokivessä sensijaan lainkaan näkynyt. Y Li t o r n i o n pitäjässä, Kivilompolossa, K a 11 i j ä r v e n maastossa (kuva 1, 2) tapasivat A. P. Leminen ja Matti Hautala v molybdeenihohdetta runsaana pitoisuutena irtokivissä, joissa kivilaji oli apliittista mikrokliinigraniittia. Osaksi molybdeenihohde liittyi niissä ilmeisesti myös kvartsijuoniin. Muina malmimineraaleina nähdään hieissä lisäksi

33 kuparikiisua, rikkikiisua ja kuparikiisun muuttumistuloksena kovelliinia. Lohkareet muistuttivat monessa suhteessa eräitä Raution Susinevan lohkareita (kts. sivu 17), mutta eroavat näistä varsin merkittävästi siinä, että niissä H. B. Wiikin analyysin mukaan kaliumin suhteellinen määrä on huomattavasti suurempi kuin Raution lohkareissa, eli K20/Na,0 = 2.77, kun Na20:ta on 1.73 % ja K20:ta on 4.80 %. Geologinen tutkimuslaitos onkin suorittanut perusteellisia tutkimuksia Ylitornion molybdeenihohde-esiintymällä, ja tuloksena on syväkairauksissa tavattu lupaavia molybdeenihohdepitoisuuksia. Tutkimukset jatkuvat edelleen (1 955). Lienee sopivaa käsitellä tässä yhteydessä myös sellaiset molybdeenihohde-esiintymät, joissa mainittu malmimineraali esiintyy rakopintojen silauksena sekä rakojen täytteenä graniittisissa kivilajeissa. Tällöin on molybdeenihohde runsaimpana malmimineraalina, ja sen yhteydessä tavataan vain pieniä rikkikiisukiteita. K a n n u k s e n Eskolasta (kuva 1, 14) on suurijakalaisestä mukulakivikosta tavattu monessa suhteessa edellä mainittuja Susinevan lohkareita muistuttavia graniittisia irtolohkareita. Niissä ei molybdeenihohdetta ole kuitenkaan itse kivilajissa vaan ainoastaan rakopinnoilla yhdessa hyvin niukasti esiintyvän rikkikiisun kanssa. Aivan edellisten kaltainen, noin 10 m3:n kokoinen lohkare on tavattu S i e v i n Järvikylästä (kuva 1, 15). Siina esiintyy molybdeenihohde n. 4 mm paksuna raontäytteenä yhdessä rikkikiisun kanssa. P e r n i ö n Kirjakkalan Mutaisista (kuva 1, 75) sensijaan on molybdeenihohdetta tavattu kiintokalliossa granaattipitoisen mikrokliinigraniitin parin senttimetrin paksuisena raontäytteena. Rako on tosin kapea, mutta sillä näyttaa olevan runsaasti pituusulottuvaisuutta. Pitkin koko matkaa on rako molybdeenihohteen tayttarnä, ja täälläkin 04 rikkikiisua molybdeenihohteen seurana. Huolimatta paljastumien runsaudesta ei muita molybdeenihohteen täyttämiä rakoja alueella tavattu. Granaattien runsaus on merkille pantava, ja kuten M. Tavelan analyysistä näkyy, on kaliylimäärä alkaleiesa varsin huomattava, ja siten sellainen kuin on asianlaita myöhemmässä kuvatuissa molybdeenihohdetta sisältävissä apliiteissa: Na,O = 2.92 % ja K20 = 6.37 %, eli K20/Na20 = Kiintokalliossa on V. Pääkkösen ilmoituksen mukaan molybdeenihohdetta tavattu raontäytteenä myös 1 i t i s s ä, Kankaan tehtaan alueella (kuva 1, 64). Paikallinen kivilaji on karkeahkoa mikroliinigraniittia. Kivessä esiintyvä noin 1 cm:n levyinen rako on koko leveydeltään molybdeenihohteen tayttama. Esiintyma on muutamien kilometrien päässä Viipurin rapakivialueesta. Edelleen tavataan rnolybdeenihohdetta ja hiukan rikkikiisua raontäytteenä mikrokliinigraniitissa T o h o 1 a m m i 1 t a (kuva 1, 17) löydetyssä irtokivessä, samoin irtokivessä P e r h o n Oksakoskella (kuva 1,

34 23), ja muutamissa muissakin vähäpätöisissä kansan lähettämissä irtokivinäytteissä. Esimerkiksi H a a p a v e d e 11 ä (kuva 1, 88) K. Savela löysi rnolybdeenihohdetta ja rikkikiisua amfiboliittikivilajin raontiiytteenä. Edellä mainittuja mineraaleja on myös epidoottipitoisessa gakm rakokiteytymässä 1 i s a 1 m e n (kuva 1, 89) Hankamäessä. Gabron raossa on rnolybdeenihohdetta myös H e 1 s i n g i n (kuva 1, 90) Pitäjänmäen Takkatien viemärilouhoksessa kalliossa, mutta hyvin harvinaisesti nähdään taälla myös rnolybdeenihohdetta magneettikiisun ohella itse gabrossa rakojen välittömässä läheisyydessä. D. KARSIIN JA SULFIDIMALMEIHIN LIITTWIA MOLYBDEENIHOHDE- ESIINTYMIA Molybdeenihohteen esiintyminen karsimuodostumissa on Suomessa ja muuallakin jokseenkin harvinaista. Esimerkkejä tällaisesta kumminkin on, ja sellaisen mainitsee Wilkman (1931, siv. 240) P u o 1 a n g a 1 t a (kuva 1, 3), jossa Kapustasuoakalliossa on kiilleliuskeen ja massamaisen metagabron rajalla muutaman metrin levyinen sädekivivyöhyke. Tämän ja gabron rajalla on noin viiden senttimetrin levyinen liuskeisuuden suuntainen juoni, jossa karbonaatin, plagioklaasin, sarvivälkkeen, kloriitin ja rikkikiisun lisäksi on myös joitakin suomuja rnolybdeenihohdetta. Suonen löysi G. Aminoff vuonna 1905, ja näytteitä ottaessaan teki hän niin perusteellista työtä, että tyhjensi koko esiintymän. Tämä voitiin todeta v geologisen tutkimuslaitoksen muiden tutkimusten yhteydessä, mutta alkuperäiset Aminoffin näytteet ovat sentään tallella geologisen tutkimuslaitoksen malminäytekokoelmassa. Holmberg (1858, sivu 12) mainitsee rnolybdeenihohdetta löydetyn myös Hämeenkylästä, H e 1 s i n g i n p i t ä j ä s t ä (kuva 1, 71), Böhlen rautakaivoksesta Sillböhlen lähettyviltä. Molybdeenihohteen seuralaisina hän mainitsee taälla magnetiitin ja rikkikiisun. Kulonpalon (1946) tutkiman H e 1 s i n g i n P a k i 1 a n (kuva 1, 72) lyij~hohde-sinkkivälkejuonen läheisyydessä tavattiin diopsidirikkaassa karsikivessä paitsi aivan harvoja scheeliittirakeita myös pari molybdeenihohdesuomua. Runsaat, nuoret graniittipegmatiittijuonet leikkaavat Pakilassa karsikiveä ja liuskeita. A 1 a v i e s k a s t a (kuva 1, 9) Someronkylästa aikanaan löydetty, sangen hyvä rikkikiisulohkare sisältää myös muutaman harvan ja pienen suomun molybdeenihohdetta ja vain mikroskoopilla havaittavaa kuparikiisua. Analysoitaessa saatiin tämän kiisulohkareen molybdeenihohdepitoisuudeksi 0.02 %. Samoin Aarne Laitakari on löytänyt rnolybdeenihohdetta 0 u t o k u m m u n (kuva 1, 32) amfibolikarsikivestä. Myös sitä on tavattu Laitakarin (1946) ja Sakselan (1947) mukaan Y 1 ö j ä r v e n (kuva

35 1, 56) Paroisten kupari-wolframiesiintymästä, sekä Sakselan mukaan myös H a v e r i n ( V i 1 j a k k a 1 a ) kultarikkaasta kuparikiisu-magnetiittimalmista (kuva 1, 48), josta sen tapasi ensi kerran Heikki Paarma. 0 r i j a r v e n kaivoksesta, K i s k o n pitäjässä (kuva 1, 76) on Eskolan (1914, sivu 240) mukaan molybdeenihohdetta tavattu yhdessä kuparikiisun, magneettikiisun ja sinkkivälkkeen sekä kvartsin kanssa. Tällöin on kysymys niistä onteloista, joihin on kiteytynyt suuria kordieriittikiteitä. Kvartsi ja mainitut malmirnineraalit ovat myöhemmin täyttäneet nämä ontelot. Myös K o r s n ä s i n (kuva 1, 79) kiisumalmeissa, jotka liittyvät karsi- ja kalkkikiveen on vähäistä molybdeenihohdepitoisuutta. Pääasiassahan Korsnäsin malminetsintä on tähän mennessä (1955) tuonut esiin lyijyhohdetta, magneettikiisua, rikkikiisua sekä vähäisen kuparikiisua ja sinkkivälkettä. E. ERÄITA MOLYBDEENIHOHDE-ESIINTYMIÄ, JOISTA TARKEMMAT TIEDOT PUUTTUVAT. Tällaisia esiintymiä, jotka ovat enimmäkseen irtolohkareita, ei ole montaa kirjoittajien tiedossa, mutta niillä on merkitystä ainakin molybdeenihohteen alueellista jakaantumista tutkittaessa. R u o v e d e n Palkoniemessä (Eskola, 1923) on tavattu rikkikiisua ja molybdeenihohdetta. K a a v i n (kuva 1, 27) Suovaaran kylästä on Outokumpu Oy:n vv suorittamien malminetsintöjen yhteydessä tavattu runsaasti molybdeenihohdetta sisältäviä irtolohkareita (Aurola, 1955). Ensimmäiset lohkareet löydettiin kaukaa viuhkan ))alajuoksulta)). Viuhkan kärjen ))sijoitti)), VBhlitalon johdolla työskennellyt Kulonpalo Kaavin pitäjän itäisimpään osaan, Suovaaran kylään. Samoin lienee molybdeenihohdetta yhdessä kuparikiisun karissa tavattu eräässä siirtolohkareessa P o 1 v i- j ä r v e 11 ä (kuva 1, 30), Viinijärven pohjoisrannalla sekä T e m m e k s e n (kuva 1, 4) Kärsämänkylässä (Eskola, 1923). Saksela (1933) mainitsee L i p e r i n pitäjästä, Liperinsalosta gneissigraniitin kvartsijuonesta tavatun molybdeenihohdetta. Tarkasteltaesaa edellä esitettyjä molybdeenihohde-esiintymiämme voimme todeta seuraavien ))tyyppien)> olevan niissä edustettuina: 1) Kvartsiin ja kvartsiutumiseen liittyvät esiintymät, jolloin ympäristön muodostavat usein gneissi tai gneissin ja graniitin kontakti. Tähän ryhmään kuuluvat Mätäsvaara, Lieksa, Lammi, Längelmäki, Peräseinäjoki sekä eräät muut aivan mitiittömat esiintyrnät. Kvartsirikas graniitti muo-

36 dostaa molybdeenihohteen isäntäkiven myös eräissä Raution Susinevan lohkareissa. 2) Mikrokliinigraniittiin, apliittiin tai pegmatiittiin liittyvä molybdeenihohde, kuten Muuratsalossa, Nastolassa, osaksi Raution Susinevalla ja Ylitorniolla, Kannuksessa, Sievissä, Länkipohjassa, Karinaisissa ym. sekä nimenomaan pegmatiittiin liittyvänä Kurun Pohjankapee. 3) Karsiin ja sulfidimalmeihin liittyvänä on molybdeenihohde maassamme ilmeisesti harvinaista, mutta tämänkin ryhmän edustajia on tavattu, kuten esimerkiksi Kiskosta (Orijhrvi, Iilijärvi, Malmberg), Korsnäsistä, Puolangalta, Helsingin ympäristöstä, Alavieskasta ja Outokummusta. Tätä luetteloa tarkasteltaessa kiintyy huomio kumminkin siihen, että edelläesitetty ryhmittely on kahden ensimmäisen ryhmän osalta jossakin määrin häilyvä, koska niihin luetut esiintymät ovat monessa suhteessa keskenään samanlaiset. Esimerkiksi Muuratsalossa on molybdeenihohteen isäntäkivenä tosin apliitti, mutta itse asiassa liittyy siinäkin molybdeenihohde apliitissa oleviin kvartsijuoniin. Tässä on kumminkin tarkoitus etsiä tunnetuista molybdeenihohdeesiintymistämme joitakin sellaisia piirteitä, joita voidaan pitää tavalla tai toisella esiintymiii luonnehtivana, ja jotka kenties voisivat olla avuksi uusia molybdeenimalmeja etsittäessä maastamme. Kranck (1945) kiinnittää Mätäsvaaran esiintymää kuvatessaan huomiota siihen, että siellä molybdeenihohde on läheisessä suhteessa kvartsiutumiseen. Saman havainnon on tehnyt Falkenberg (1936) Knabenista, Henderson (1 931) Climaxista jne. Kvartsiutumista voidaankin pitää luonteenomaisena useimille suomalaisille molybdeenihohteen esiintymille. Niinpä, kuten analyyseistä 4 ja 5 taulokossa 1 (siv. 40) nähdaän, on Muuratsalon apliitti hyvin kvartsipitoista, ja sen kokonaiskokoomus on hyvin lähellä Ackley Cityn molybdeeniapliitin kokoomusta, eroten siitä niukemman alkalipitoisuutensa puolesta, sekä lisaksi siinä, että se on alumiinirikkaampi, mikä piirre puolestaan 1ähentää sitä Matäsvaaran molybdeenirikkaisiin kivilajeihin (anal. 1). Edelleen Lammin ja Matäsvaaran esiintymien muuan samankaltaisuus on juuri siinä, että kummassakin kvartsi ja molybdeenihohde seuraavat toisiaan, vaikka migmatiittiutuminen on Lammilla vähäisempi kuin Mätäsvaaralla, ja viimemainitussa taas tavataan kuparikiisua, jota ei ole nähty Lammilla. Myös Raution Susinevan lohkareissa. jotka sisältävät runsaammin molybdeenihohdetta on kvartsirikkaus ilmeinen, ja niissä siis molybdeenihohteen ja kvartsiutumisen rinnakkaisesiintyminen on selvasti havaittava. Amerikkalainen White (1940) kiinnittää huomiota siihen, että New Foundlandin molybdeenihohde-esiintymiä luonnehtii kalimäärän suhteellinen lisääntyminen ymparöiviin kivilajeihin verrattuna (vrt. siv. 26). Tarkasteltaessa Kranckin (1945) esittämää Mätäsvaaran kuvausta, kiintyy huomio yhä uudestaan ja uudestaan siihen seikkaan, että myös Matas-

37 vaaran esiintymää luonnehtii oleellisella tavalla kalimetasomatoosi. Hän mainitsee, etta pohjoisimmassa, ns.,metsäkuilussa, kivi on migmatiittista, jolloin siinä oleva apliitti on,erikoisen kalimaasälpärikas,, (op. cit. siv. 328: o ---- the narrow veins of pegmatite and migmatite containing potash feldspar in conspicuous quantitieso), ja juuri täältä on tavattu huomattavan suuria, jopa sadan kilon painoisia, molybdeenihohdekasaumia. Samoin on asianlaita myös keskimmäisessä, ~Rautatiekuilussa)), ja kuten nähdään analyysistä 2 taulukossa 1 (siv. 40), on opunainen graniitti, Mätäsvaarassa varsin kalirikas verrattuna sen natriumpitoisuuteen. Eteläisimmässä,,Forsströmin kuilussa,, molybdeenihohde on paremminkin impregnationa gneississä, ja siinä taas on Kranckin mukaan usäännöllisesti myös plagioklaasirakeiden välit täyttävää mikrokliinia* (op. cit. siv. 335). Edelleen Mätäsvaaran opunaisen graniitin* Kranck (op. cit. siv. 336) selittaa syntyneeksi harmaasta graniitista kalimaasälvän ja kvartsin tunkeutuessa siihen. Myös harmaan gneissin hän mainitsee (op. cit. si~. 339) sisältävän huomattavasti kalimaasälpää varsinkin siellä, missä tavataan molybdeenihohdetta. (Siv. 342: ogenerally the richest molybdesum-deposits occur in the vicinity of the contact between the red granite and the gray gneiss, and where molybdenite is found in the gray gneiss further from the contact there always seems to be a considerable amount of potashfeldspar in the rock*.) Vielä lainaamme Kranckilta (op. cit. siv. '345) hänen käsityksensä molybdeenjmalmin synnystä: Kranck selittaa malmipitoisten liuosten syntyneen punaisen graniitin intruusion yhteydessä. Harmaa gneissi on kaliumin ja piin metasomaattisesti lisääntyessä muuttunut graniitiksi, joka sisältää runsaasti kalimaasalpää. Myös Knabenin molybdeenimalmi näyttäisi Falkenbergin (1936) kuvauksesta päätellen olevan läheisessä suhteessa kalimetasomaattisiin tapahtumiin, vaikka sielläkin on juuri kvartsintumisella varsin huomattava osuus muodostuman rakenteessa. Kuten jo sivulla 26 mainittiin ovat sellaiset apliitit ja pegmatiitit, joissa on yli 70 % kalimaasälpää kokonaismaasälvästä jokseenkin harvinaisia. Samanlaisista apliiteista ja rnikrokliinigraniiteista on tehty suuri joukko analyysejä (Lokka, 1950) ja seuraavaan taulukkoon on koottu eräiden apliittien alkalipitoisuuksia (1 on Rencontren normaalisesta apliitista Whiten julkaisemasta analyysista otettu arvo, 2 on Ackley Cityn molybdeeniapliitin analyysistä otettu arvo samasta julkaisusta): Esiintyma Analysoinut K.0 % Na,O % K,O/Na,O 1. Rencontre, New Foundland R. Folinsbee Acley City, New Foundland R. B. Ellestad Muuratsalo, Muurame molybdeeniapliitti M. Tavela Keuruu, kk. normaaliapliitti )) Lieksa, asema o

38 Lisää alkaalipitoisuusarvoja olemme ryhmittäneet taulukkoon kuvassa 3 (siv. 27), jossa ylläesitetytkin arvot on huomioitu. Tällöin voidaan panna merkille, että kuvaan merkitty säde, joka merkitsee suhdetta K20/Na20 = 1.5, muodostaa karkean rajan, ja normaaliapliittien alkalisuhde on analyyseissamme yleensa mainitun säteen kahta puolta. Molybdeenipitoiset apliitit ovat sitävastoin selvästi säteen kalirikkaammalla puolella, ja niiden alkalisuhde nousee yli 3. Tämäkin seikka mielestämme näyttäisi viittaavan siihen, että ainakin apliiteissa on molybdeenihohteen esiintymisella ja kalirikkaudella (muihin alkaleihin verrattuna) yhteyttä keskenään. Sopii vielä mainita, että yhtä korkeita suhdelukuja kuin mainituissa molybdeenihohdeapliiteissa on tavallisimmista kivilajeista melko vaikeata löytää, ja mikäli etsimme kokonaista kivilajiryhmäa, jolla on vastaavan suuruusluokan, tai suurempi, suhde: kaliumoksidi/natriumoksidi, niin me päädymme mikrokliinigraniitteihin, rapakiviin ja Kahman (1951) tutkimiin rapakivien ja diabaasien hybrideihin, joiden analyyseistä saadut alkalipitoisuudet on sijoitettu diagrammaan kuvassa 4. Siinii näemme niiden alkalisuhteen olevan kaikissa yli 1.5 ja mainituissa hybrideissä jopa suurempi kuin 3, eli samaa suuruusluokkaa kuin molybdeeniapliittien alkalisuhteet. / rapokivl'- gront';ll( Loppeenronta (L okko /95Q eno/ 205) 5-9 ropo~ivl'-hy~r. L o;tj/a, Juonrako 2 ropokivi- qronlïf//'. /mpl'/uh/i (~o/>rno 1951) (Lukko 1950, ono/ 112) 3 ropok;vi, JuNfomo, /hovoorb ( L okko 1950, onol. 219) 4 ropokivi, r'ju~onvoura, Jolmi (h'ranck 1945, J;W 338) Kuva 4. Eräitten rapakivien ja rapakivihybridien K,O/Na,O-suhde. Fig. 4. The ratio of K,O/Na,O of some rapakivi roeks arul of rnpakiai hybrider.

39 Missä määrin kalimetasomatoosilla on sitten yhteyttä molybdeeniin muissa molybdeenihohde-esiintymissämme? Lammin gneississä on K20/ Na20 = 0.65, mikä on aivan ))normaalinen)). H. B. Wiik on määrännyt alkalit myös niistä kvartsivaltaisista, kumminkin maasälpää sisältävistä juonista, joissa molybdeenihohde Lammilla esiintyy: K20 = 0.32 % ja Na20 = 0.48 %, josta saadaan K20/Na20 = 0.67, eli vain hiukan suurempi kuin kokonaisgneississä. Rautiossa ovat H. B. Wiikin analyysien mukaan alkalipitoisuudet seuraavat: ' K,0 % Na,O % K,O/Na,O molybdeenihohdepitoinen mikrokliinigraniitti molybdeenihohde-, kuparikiisu ja magneettikiisupitoinen mikrokliinigra- niitti Kurun pegmatiitti (anal. M. Tavela) i 2 Merkillepantavaa on, että Kurun pegmatiitti sijaitsee tyypillisessä mikrokliinigraniitissa, Kurun harmaassa graniitissa, jossa Simosen (1952) julkaisemien kahden analyysin mukaan ovat alkalisuhteet 1. a a (K20 = 5.58 %, Na20 = 3.05 %) ja 2.12 (K,O '= 5.38 %, Na20 = 2.53 %). Näistä emme siis voi tehdä mitään johtopäätöksiä alkalisuhteen perusteella, niinkuin tehtiin apliittien ollessa kyseessä. Tarkasteltaessa analyysejä taulukossa 1, kiintyy huomio vielä erääseen toiseenkin seikkaan, nimittäin eräiden näytteiden jokseenkin suureen alumiinipitoisuuteen. Yleensä pegmatiiteissa on alkalien suhde alumiiniin: (K20 + Na,O + CaO)/A120, = 0.8, tai hiukan alle. Kuvaan 5 on merkitty eräitä tätä suhdetta ilmaisevia arvoja muutamista kivilajeista Lokan (1950) mukaan. Apliitit, mikrokliinigraniitit ja rapakivet asettuvat täysin odotetusti samaa suhdetta osoittavan säteen tienoille, ja sinne jäävät myös Rencontren molybdeeniapliitti sekä myös Kurun molybdeenipitoinen pegmatiitti, mutta sensijaan eivät Mätäsvaaran, Lammin ja Muuratsalon vastaavat luvut. Mätäsvaaran ja Lammin esiintymän suhteen ei tässä ole mitään ihmeellistä, mutta kylläkin Muuratsalon suhteen, jonka kivilajihan on apliittia. Selitys on kuitenkin tämän apliitin runsaassa sillimaniittipitoisuudessa. Nastolan molybdeenihohdepitoisesta apliitista ei tekijöillä ollut kokonaisanalyysiä käytettävissä, mutta päätellen näytteissä ja ohuthiessä näkyneestä runsaasta sillimaniitista, kuulunee sekin samalle, alurniinirikkaiden kivien alueelle. Lammilla alumiinimineraalina on granaatti, jota on tavattu useissa muissakin molybdeenihohde-esiintymissämme (esimerkiksi siv. 22, 28, 32 jne.) Kranck kiinnittää huomiota siihen, että Mätäsvaaran luoteispuolella esiintyvissä liuskeissa on sillimaniittia, ja analyysi osoittaa myös molyb-

40 deenigneississä alumiiniylimäärää. Vertailun vuoksi on kuvaan 5 otettu myös Utön leptiitin analyysi. Kranck (1945) esittää eräänä, hänen mielestään todenn%köisenä mahdollisuutena, että gneissi on Mätäsvaarassa syntynyt savisedimenteistä. Epäilemättä kuvaan 5 otetut analyysit ovat omiaan tukemaan tätä mahdollisuutta muissakin alumiinirikkaissa esiintymissa. Siihen viittaa Lammilla gneissin granaattipitoisuus. Myöskään ei näyttäisi olevan esteitä sillekäiin otaksumalle, että Muuratsalon ja Nastolan sillimaniitin alumiini olisi peräisin savisedimenteistä. t m&ohl prrnllwi. Alqärvt. Nheenlimo f3,honcn, ora J Kuva 5. Eräitten kivilajien (K,O + Na,O + CaO)/Al,O,-suhde. Fig. 5. The ratio of (K,O + Na,O + CaO)/Al,O, of some rocks. Yllä esitetty voidaan koota lyhyesti seuraaviin päätelmiin: 1) Kvartsiutuminen näyttää olevan luonteenomainen piirre useimmille (kaikille?) Suomen tunnetuille molybdeenihohde-esiintymille. 2) Ainakin apliitteihin liittyvän molybdeenihohteen ollessa kyseessä, on esiintymille luonteenomaista korkea alkalisuhteen: K20/Na20:n arvo. 3) Eräissä molybdeenirikkaimmissrt, esiintymissämme on huomattavan korkea alumiinipitoisuus.

41 Taulukko 1 Tuble I SiO, TiO, jalk A1,O, Fe,O, FeO MnO MgO CaO Na,O K,O P,O, H,O H,O S Mo F Kvartsi, Quartz Kalimaasalpä, Potash feldspar Albiitti, Albite Muskoviitti, Museovite Molybdeenihohde, Molybdenite Kloriitti, Chlorite Fluoriitti, Fluoriie I 1. Harmaa gneissi. Matasvaara, Pielisjarvi. (Kranck, 1945) Anal. H. J. Lönnroth. 1. Gray gneiss. Matasva,ara, Pielisjarvi. (Kranck, 1945) Anal. H. J. Lönnroth. 2. Punainen graniitti. Matasvaara, Pielisjarvi. (Kranck, 1945) Anal. H. J. Lönnroth. 2. Red granite. Matäsvaara, Pielisjarvi. (Kranck, 1945) Anal. H. J. Lönnroth. 3. Molybdeenipitoinen gneissi. Vuorela, Lammi. Anal. M. Tavela. 3. Gneiss containing molybdenite. Vuorela, Lammi. Anal. M. Tavela. 4. Molybdeeniapliitti. Ackley City, New Foundland. (Smith, 1942) Anal. R. B. Ellestad. 4. Molybdenite aplite. Ackley City, New Foundland. (Smith, 1942) Anal. R. B. Ellestad. 5. Molybdeeniapliitti. Muuratsalo, Saynätsalo. Anal. M. Tavela. 5. Molybdenite aplite. Muuratsalo, Saynatsalo. Anal. M. Tavela. 6. Molybdeenihohdepitoinen pegmatiittijuoni. Pohjankapee, Kuru. Anal. M. Tavela. 6. Molybdenite-bearing pegmatite dyke. Pohjankapee, Kuru. Anal. M. Taveb. 7. Normaaliapliitti. Rencontre Lake, New Foundland. (Smith, 1942) Anal. R. Folinsbee. 7. Normal aplite. Rencontre Lake, New Foundland. (Smith, 1942) Anal. R. Polin8bee.

42 ON TRE MOLYBDENITE OF FINLAND SUMMARY In the present paper all known occurrences of molybdenite in Finland have been described, and mention has also been made of some examples of the most typical foreign molybdenite deposits. The Finnish occurrences described have been divided into three groups 1) molybdenite in gneiss or granite, associated with quartz or silification of the rock; 2) molybdenite occurring in microcline granite, aplite or pegmatite; 3) molybdenite in skarn or the environment of sulphide ores. According to Kranck (1945) the molybdenite deposit et Mätäsvaara in Finnish Karelia (p. 14) is characterized by distinct silification. A similar observation has been made also by Falkenberg (1936) regarding the molybdenite deposits at Knaben (Norway), as well as by Henderson (1931) at Climax, etc. Also most of the occurrences described in the present paper are characterized by a high quartz content. In Table 1, analysis N:o 5 gives the composition of molybdenite aplite at Muuratsalo (p. 40), indicating a very high content of silica. The occurrence at Lammi (p. 20) resembles that of Miitasvaara. In both places quartz and rnolybdenite occur together, although the migmatitization is stronger at Mätäsvaara than at Lammi. The same phenomenon can likewise be observed in many other molybdenite occurrences of Finland. White (1940) has observed that the molybdenite occurrences of Newfoundland are characterized by a considerable increase in the K: Na ratio when compared with similar rocks of the vicinity containing no molybdenite. The rnolybdenite aplite of Newfoundland is richer in potaah than the ordinary aplite of the same region (compare anal. 4 and 7 of Table 1). Also the Finnish molybdenite deposit at Mätäsvaara is, according to Kranck (1945, see pages 328, 335, 336, 342 and 345), often rich in potaah feldspar. Generally the richest molybdenum deposits there occur in the vicinity of the contact between the red granite and the gray gneiss; and where molybdenite is found in the gray gneiss further from the contact, there potash feldspar is always likewise abundant. The diagram in fig. 3 illustrates of ratios K,O/Na,O of some molybdenite aplites and ordinary aplites. The latter usually have K,O/Na,O about 1.5 or less, but in the molybdenite aplites the same ratio is distinctly higher than 1.5 (see also given values on p. 27). It seems that, in any case, if aplites containing molybdenite are in question, the ratio is distinctly higher than the same ratio of ordinary aplites. Whether the ratio K,O/Na,O also reflects molybdenite rich rocks other than aplites cannot be determined on the baais of the data given in the present paper. On the other hand the molybdenite ocurrences of Lammi (in gneiss, p. 20) and of Rautio (in granite, p. 17) show a very small value of this ratio: respectively and For the occurrence at Kuru (p. 30), where the molybdenite occurs in pegmatite, the ratio is When studying the analyses of Table 1, certain analyses will attract attention because of their comparatively high Al,O, content. The aluminum of the pegmatites and aplites is usually bound by the alkalies and forms feldspars, and therefore the

43 common ratio (K,O + Na,O + CaO)/A1,0, is about 0.8 to 1. o. Figure 5 illustrates this ratio of some common rocks according to the analyses published by Lokka (1950). Most rocks give a ratio which varies only slightly and is generaily precisely 0.8. There are, however, some marked exceptions to this nrule*: the gneisses containing molybdenite at Matasvaara and Lammi, and the molybdenite aplite at Muuratsalo. According to Kranck (1946) the slates in the vicinity of the molybdenite deposit contain sillimanite; and owing to the high aluminum content of the gneiss of Matasvaara, he assumed that the gneiss originated from clay sediments. The gneiss of Lammi may likewise be assumed to have originated from clay sediments (this gneiss contains garnet in abundance). The rock of Muuratsalo, however, is not gneiss but molybdenite aplite containing much sillimanite (as also aplite of Nastola - p which contains both molybdenite and sillimanite). On the basis of the foregoing the following conclusions may be made: 1. Silification seerns to be the most characteristic feature of most (all?) molybdenite occurrences in Finland. 2. When molybdenite occurs in aplite (molybdenite aplite), a comparatively high value for the ratio K,O/Na,O is characteristic of such rock. 3. In some occurrences of molybdenite a high A1,0, content appears. This feature, however, does not seem to be characteristic of any definite type of molybdenite occurrence.

44 KIRJALLISUUTTA AUROLA, ERKKI: Uber die Geschiebeverfrachtung in Nordkarelien. - Acta geographica SS BORGSTROM, L. H.: Miitbvaara molybdenfyndighet Raportti AB Wiirtsila Oy:lle. Helsinki SS BOUTWELL, J. M.: Economic Geology of the Bingham Mining District, Utah. - U. S. Geol. Surv. Prof. Pap S 178. CISSARZ, A.: Uebergangslagerstiitten innerhalb der intrusivmagmatischen Abfolge. Teil 1: Zinn-, Wolfram- und Molybdänformationen. N. Jahrb. f. Min. Geol. iind Pal. LVI, B-B. Abt. A SS ESKOL.4, PENTTI: On the Petrology of the Orijiirvi Region in Southwestern Finland. Bull. Comm. g6ol. Finlande SS. 38, 89 ja ))- Suomen hyödyllisista mineraaleista. Geoteknillisiä julkaisuja N:o FALKENFERG, OTTO: Bidrag till Knabenheien molybdenfelters geologi. - Tidsskr. f. Kjemi og Bergvesen. XVI, SS ja FROSTERUS, BENJ. ja WILKMAN, W. W.: Suomen geologinen yleiskartta. Lehti D 3. Joensuu. Vuorilajikartan selostus SS GEIJER, PER.: Some Swedish Occurrences of Bornite and Chalcocite. - Sveriges Geol. Unders. Ser. C SS GRIP, ERLAND: Tungsten and Molybdenum in Sulphide Ores in Northern Sweden. Geol. Fören. Förhandl. Bd. 73. H SS HARRINGTON, G. L.: The Anvik-Andreafski Region, Alaska. - U. S. Geol. Surv. Bull HENDERSON, CHAS. W.: The Climax Molybdenum Deposit of Colorado. - Colorado Sci. Soc. Proc. N:o SS HOLNBERG, H. J.: Materialier till Finlands geognosi. Bidrag till Finlands naturkannedom, etnografi och statistik. Heft KAHMA, AARNO: On Contact Phenomena of the Satakunta Diabase. Bull. Comm. $601. Finlande KRANCK, E. H.: The Molybdenum deposit at Mätasvmra in Carelia (E. Finland). Geol. Fören. Förhandl. Bd. 67. H SS KULONPALO, M.: Kts. Laitakari, Aarne, Kulonpalo, M. jne. LAITAKARI, AARNE: Jokamiehen kivikirja. Geoteknillisiii julkaisuja N:o LAITAKARI, AARNE, KULONPALO, M., VIRKKALA, K., SOVERI, U., SALMI, MARTTI ja OKKO, V.: Helsingin ympäristön hyödyllisiii kaivannaisia. Geoteknillisia julkaisuja. N:o SS LOKKA, LAURI: Chemical Analyses of Finnish Rocks. Bull. Comm. g6ol. Finlande MARMO, VLADI ja HYVÄRINEN, LAURI: Molybdenum bearing granite and granodiorite, Rautio, Finland. Econ. Geol SS MERTIE, J. B. jr.: The Occurrence of Metalliferous Deposits in the Yokon and Kuskokwim Regions, Alaska. - U. S. Geol. Surv. Bull MIKKOLA, AIMO: On the Geology of the Area North of the Gulf of Bothnia. Bull. Comm. g6ol. Finlande RANKAJIA, K.- SAHAMA, Th. G.: Geochemistry, Chicago

45 SAKSELA, MARTTI: Die Kieserzlagerstätte Von Karhunsaari in Nordkarelien, Finnland. - Geol. Fören. Förhandl. Bd. 55. H S 34. SAKSELA, MARTTI: Uber eine antimonreiche Paragenese in Ylöjärvi, SW-Finnland. - Bull. Comm. géol. Finlande S 219. SIMONEN, AHTI: Suomen geologinen kartta 1 : , lehti Viljakkala- Teisko. Kallioperäkartan selitys. Geol. tutk. laitos, SMITH, PHILIP, 8.: Occurrence of Molybdenum Minerals in Alaska. - U. S. Geol. SWV. Bull. 926-C SS TERZAOHI, R. D.: The Origin of the Potash-rich Rocks. - Am. J. Soi SS TRWSTEDT, 0.: Die Erzlagerstätten Von Pitkäranta am Ladoga-See. - Fennia, 25. N:o 4. Helsinki SS VANDERWILT, J. W.: Molybdenite Deposits. Ore Deposits of the Western United States. A. 1. M. E. Trans SS VANDERWILT, J. W.: Geology of the nquesta* Molybdenite Deposits. Taos Co, New Mexico. - Colorado Sci. Soc. Proc. N:o SS WHITE, D. E.: The Molybdenite Deposits of the Rencontre East Area, New Foundland. Econ. Geol SS WILKMAN, W. W.: Suomen geologinen yleiskartta. Lehti C 4. Kajaani. Vuorilajikartan selostus >)- Geologisen tutkimuslaitoksen kenttätyöpäiväkirja Hav )>- Kts. Frosterus, Benj. ja Wilkman, W. W. VOOT, J. H. L.: The Physical Chemistry of the Magmatic Differentiation of Igneous Rocks. - Videnskaps Selskapets Skrifter. Math. Natiirv. kl. Bd 3. II1 Second Half. Oslo SS.' VAYRYNEN, H. A.: En ny molybdenitförekomst. - Teknikern S 281. ZEIDLER, WALDEMAR: Om gruvdriften i Mätäsvaara &ren Vuoriteollisuus-Berghanteringen. N:o SS

46 HAKEMISTO Sulkeissa oleva numero viittaa kuvassa 1. sivulla 14. olevan esiintymäkartan numeroon. si Ackley City. New Foundland... Alavieska. Nättilä (10)... Alavieska. Someronkyla (9)... Altenberg. Muckenberg. Saksa... Aura. Käyrä (66)... Brändö. Ahvenanmaa (69)... Bushveld. Etelä-Afrikka... Climax. Colorado... Cripple Creek. Colorado... Erzgebirge. Saksa... Fairbanks. Steale Creek. Alaska... Falmouth. Cornvall. Englanti... Geikie Inlet. Alaska... Glacier Bay. Alaska... Haapavesi (88)... Hanko(96)... Haveri. Viljakkala (48)... Helsingin pitäjä. Böhle (71)... Helsinki. Pakila (72)... Helsinki. Pitäjänmäki (90)... Iisalmi. Hankamäki (89)... Iitti. Kankaan tehdas (64)... Ilomantsi. Naarva (25)... Jalasjärvi. Ylivaili (83)... Jomala. Svinö (73)... Jyväskylä (107)... Jyväskylä. Tourujoki (41)... Jyväskylän mlk. Puuppola (40)... Kaavi. Niemelänkylii (26)... Kaavi. Sivakkavaara (28)... Kaavi. Suovaara (27)... Kallijärvi. Ylitornio (2)... Kannonkoski (103) Kannus. Eskola (78) Kannus. Eskola (14)... Karinainen. Kyrö (67)... Karkkila. (97)... Kemiö. Nyäng... Keuruu (39)... Kihniö. Linnankylt (86)... Kisko. Iilijämi (70)... Kisko. Malmberg (77)... Kisko. Orijärvi (76)... Kiuruvesi. Rapajoki (105)... Kivijärvi. Kallio (24)... Kivilompolo. Ylitornio (2)... Knaben. Norja... Kokkola (95)... Korppoo. Retais (74)... Korsnäs (79)... Kuhmalahti. Vedentausta (99)... Kuhmoinen (82)... Kuopion pitäjä. Vehmasmäki (31)... Kuru. Pohjankapee (45)... Kuusankoski. Voikka (91)... Kuusjärvi. Outokumpu (32)... Kärsämäki (16)... Kärsamäki. Kokonperä (101)... Lammi. Vuorela (62)... Lands End. Englanti... Laukaa. Kuhajärvi (37)... Lavia. Kirkonkylä (53)... Leivonmäki. Rantoniemi (92)... Lieksa. Rautatieasema (21)... Liperi. Liperinsalo... Loimaa. Piltola (65)... Längelmäki. Länkipohja (51)... Langelmäki. Solttila (60)... Längelmäki. Vinkia (55)... Merijärvi. Härö (108)... Muir Inlet. Alaska... Muurame. Muuratsalo (43)... Mätäsvaara. Pielisjarvi (20)... Nastola. Myllypohja (61)... Nivala. Sarjankylä (93)... Orijärvi. Kisko (76)... Orimattila. Kuivanto (63)... Orivesi. Pentusvuori (64)... Oulainen (8) Outokumpu. Kuusjärvi (32) Perho. Oksakoski (23) Perniö. Kirjakkala (75) Perniö. Ylikylä (98) Peräseinäjoki. Kalakoski (36) Pielisjärvi. Mätasvaara (20)... Pihlajavesi. Yltiä (38) Pitkäranta Pohjaslahti. Kolkinkylä (42) Polvijirvi. Viinijärvi (30) Puolanka. Kapustasuonkallio (3) Questa. Uusi Meksiko Rautio. Kannuksentie (12) Rautio. Susineva (11)... Reisjarvi. Levonperä (87) Rencontre. East Area. New Foundland. Ristijärvi. Pihlajavaara (5)... Rovaniemi (1)... Ruovesi. Palkoniemi... Salohen. Piehinki (100)... Schellerhau. Saksa... Sievi. Järvikylä (15)... Sievi. Kukonkylä (94)... Siikainen (84. 85)... Skagway. Alaska... S1

47 Sumiainen. Rautionkylä (34)... Suomusiärvi. Pvhalam~i... ~usinevi. ~audo (11)... Säkylä. Sydänmaa (106)... Säynatsalo. Muuratsalo (43)... Tavoy. Malaya... Teisko. Pohjankapee (104)... Teisko. Pohtola (80)... Teisko. Pohtolan kansakoulu (81)... Temmes Kärsämänkylii (4)... Toholampi (17)... sivu sivu Tuupovaara. Uuro (33) Utah. Uusi Meksiko Viljakkala. Haveri (48) Viljakkala. Karhejarvi (49) IVillow Creek. Alaska Wylie Hill. New Foundland... 9 Vahivaara. Ruotsi Ylitornio. Kivilompolo. Kallijärvi (.2).. 31 Ylöjärvi. Paroinen (56) Ylöjärvi (102)... 31

48

49 TAULUJEN SELITYKSET EXPLANATIONS TO THE PLATES TAULU 1 PLATE I * * Kuva 1. Kuparikiisupisaroita (Cuk) molybdeenihohteessa (Moh). Längelmäki, Viskiä. Pintahie 90 X. Nik. //. Fig. 1. Chalcopyrite (Cuk) blebbs in the molybdenite (Moh). Längelmaki, Vinkia. Polished section. 90 X. Nic. //. Kuva 2. Serisiittistä, pigmenttistä, plagioklaasiraetta ympäröi puhdas, albiittisempi kehys. Peräseinäjoki, Kalakoski. Ohuthie. 30 x Nik. // Fig. 2. SericZtic plagwclase, coniuminuted by pigment, enveloped by a rim of more albitic, fresh plagioclase. Peräseinäjoki, Kalakoski. Thin section. Nic. // 30 X. P1 = plagioklaasi, plagioclase. Mk1 = mikrokliini, microcline. Bi = biotiitti, biotite. Kuva 3. Sillimaniittineulasia ja zirkonirakeita aplutissa. Fig. 3. Säynatsalo, Muuratsalo. Ohuthie. Nik. //. 20 x. Sillimanite needles and zircon grains in aplite. Saynatsalo, Muuratsalo. Thin section. Nic. //. 20 x. Kuva 4. Mikrokliiniraetta (Mkl) ympäröi kapea reunus nuorempaa kalimaasälpaä. P1 = plagioklaasi. Nastola, Myllypohja. Ohuthie. Nik x. Fig. 4. Microcline enveloped by a thin rim of younger potash feldspar. P1 = plagioclase, Mk1 = microcline. Nastola, Myllypohja. Thin section. Nic X. TAULU II PLATE II Kuva 5. Markasiitti- ja pyriittiverkkoa (Mk) molybdeenihohteen (Moh) raoissa. Rautio, Susineva. Pintahie. Nik. //. 90 x. Fig. 5. The network of marcasite and pyrite (Mk) in the molybdenite (Moh). Rautio, Susineva. Polished section. Nic. //. 90 x. Kuva 6. Harmaa on sinkkivälkettä (ZsS), ja sen raoissa kovelliinia (Cov). Vaalean harmaa on kupankiisua (Cuk), jossa näkyy tummempia kubaniittilamelleja (Cub). Rautio, Susineva. Pintahie. Nik. //. 90 x. Fig. 6. Covelline (Cov) in the gray sphulerite (ZnS). uight gray is chalcopyrite (Cuk), containing darker lamellae of cubanite (Cub). Rautio, ;Susineva. Polished section. Nic. //. 90 x. Kuva 7. Pitdmäinen verkko on etupäässä markasiittia (Mk), jonka seassa jokunen rikkikiisurae. Oikealla alakulmassa suuri lamellirae, jonka vaaleampi reunaosa on magneettikiisua (Fek), tummempi keskiosa sensijaan kovelliinia (Cov). Vasemmassa reunassa näkyy kupankiisua (Cuk). Rautio, Susineva. Pintahie. Nik. //. 90 x. Fig. 7. The fine netwerk is mainly marcasite (Mk), containing some pyrite. To the right down a big grain, the larger margin of which is pyrrhotite (Fek), the darker center covelline (Cov). At the left side chulcopyrite (Cuk). Rautio, Susineva. Polished section. Nic. //. 90 x.

50

51

52