Vastaanottaja Pohjanmaan Tuuli Oy Asiakijatyyppi Ra portti Päivämäärä 24.1.2015 0 ÄHTÄRIN SAPPION TUULIVOIMAHAN KE PETOLINTUJEN PESÄPAI KKASE LVITYS c RAM B&L
ÄHTÄRIN SAPPION TUULIVOIMAHANKE PETOLINTUJEN PESÄPAIKKASELVITYS Päivämäärä 24.1.15 Laatija Niina Onttonen Tarkastaja Joonas Hokkanen Viite 1510013961 Ramboll Ylistönmäentie 26 40500 JYVÄSKYLÄ P +358 20 755 611 F +358 20 755 6201
Petolintujen pesäpeikkaselvitys SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Aineisto ja menetelmät 1 3. Tulokset 1 3.1 Petolintujen esiintyminen alueella 1 3.2 Huomionarvoiset lajit 2 3.3 Vaikutukset petolituihin 3 4. Yhteenveto 3 Lähteet 4
Petolintujen pesäpaikkaselvitys 1 / 4 1. JOHDANTO Pohjanmaan Tuuli Oy suunnittelee tuulivoimapuistoa Ähtärin kunnan Sappion alueella. Alustavasti alueelle on suunniteltu sijoitettavaksi neljä kappaletta putkirakenteisia tuulivoimaloita, jotka ovat yksikköteholtaan 2,5 MW. Voimalinjojen napakorkeus on 135 metriä ja kokonaiskorkeus 185 metriä. Tämän selvityksen tavoitteen on tarkastella suunnitelman suhdetta ja vaikutuksia alueen petolintuihin. Selvitys laadittiin suojelullisista syistä erillisenä, viranomaiskäyttöön tarkoitettuna liitteenä. Selvityksen on laatinut FM biologi Niina Onttonen Ramboll Finland Oy:sta. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Petolintujen pesien sijainti suunnittelualueella on tarkastettu luontoselvityksen yhteydessä, missä on myös raportoitu alueella tai sen läheisyydessä tapahtuneet petolintujen ruokailulennot (Matikainen & Matikainen 2014). Alueen petolintujen rengastus- ja pesäpaikkatiedot on tilattu luonnontieteelliseltä keskusmuseolta (LUOMUS) 21.11.2014. Suomenselän lintutieteelliseltä yhdistykseltä on tiedusteltu alueella tehtyjä Tiira-tietokannan lintuhavaintoja. Havaintoja alueelta ei ollut saatavissa. 3. TULOKSET 3.1 Petolintujen esiintyminen alueella Alueen luontoselvityksen yhteydessä tehtiin yksi havainto hiirihaukasta (Buteo buteo) suunnittelualueen pohjoispuolelta (Matikainen & Matikainen 2014). Alueen petolintujen pesät on sijoitettu kartalle rengastustoimistolta saatujen paikkatietojen perusteella. Alueen läheisyydessä pesii helmipöllö (Aegoloius funereus), tuulihaukka (Falco tinnunculus), varpuspöllö (Glaucidium passerinum), viirupöllö (Strix uralensis) ja kalasääski (Pandilion hallaetus).
Petolintujen pesäpaikkaselvitys 2 / 4 Vain viranomaiskäyttöön Kuva 3-1 Suunnittelualueen lähiseudulla sijaitsevat petolintujen pesien sijainnit sekä 2 km etäisyysvyöhyke voimaloista 3.2 Huomionarvoiset lajit. Suomen lajien uhanalaisuusarvion (Rassi ym. 2010) mukaan silmälläpidettäviä laji (NT), vaarantunut laji (VU). Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji (EVA). EU:n lintudirektiivin liitteen II laji (DIR) Helmipöllö (Aegoloius funereus) EVA, DIR, NT Helmipöllö on kolopuisten havumetsien pieni pöllö. Sitä tavataan koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta. Ravintonaan laji käyttää pikkunisäkkäitä ja kanta onkin voimakkaasti riippuvainen niiden esiintymisestä. Kannan arvioidaan taantuneen, minkä takia laji on arvioitu silmälläpidettäväksi uusimmassa uhanalaisuusarviossa. Hiirihaukka fbuteo buteo VU Hiirihaukka on Palearktisen alueen laji. Laji viihtyy monen laisissa metsissä, joiden lähistöltä löytyy avointa maastoa saalistusalueiksi. Kanta on taantunut merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana ja se arvioitiin viimeisessä uhanalaisuusarviossa vaarantuneeksi. VarusöIlö (Glauc!dium passerinum) EVA, DIR
Suomessa laji pesii tasaisesti koko eteläisessä Suomessa, mutta sitä tavataan satunnaisesti myös maassamme silmälläpidettäväksi. jossain määrin maassamme ja lajin kanta onkin arvioitu elinvoimaiseksi viimeisimmässä uhanalaisarvioinnissa. Varpuspöllö on Euroopassa levinneisyydeltään pohjoiselle vyöhykkeelle painottunut laji. Lapissa. Lajin havainnot ovat lisääntyneet huomattavasti ja lajin oletetaan myös runsastuneen Kalasääski (Pandilion hallaetus) DIR, NT Laji on kosmopoliitti ja pesii myös koko suomessa rauhaisissa paikoissa ja saalistaa ravinnokseen kalaa vesialueilta. Suomen kanta on pienehkö mutta vakaa, ja siksi laji onkin luokiteltu suunnittelualueen poikki sen eri puolilla sijaitsevien järvien välillä. Tällaisesta liikehdinnästä ei jatkuvan läpi pesimäajan. kuitenkaan ole saatu havaintoja. Asiaa voitaisiin selvittää tarkemmin pesimäaikaan sijoittuvalla ruokailulentojen tarkkailulla. Tarkkailua suositellaan toteutettavan eri aikoihin päivästä ja ovat todennäköisesti niin käsiteltyjä, etteivät lajit kelpuuta niitä pesimäympäristöikseen. maastoselvitysten perusteella petolintujen pesiä. Luontoselvityksen perusteella alueen metsät 4. YHTEENVETO muodostuvan vaikutuksia. kompensoimaan yksilöiden menetyksiä. Elinympäristöjen menetyksellä voi olla seurauksia lajien pesimäpaikkojen ja pesien puute. saalistuskäyttäytymisestä, heikosta voimaloiden välttämiskyvystä sekä useiden lajien uhanalaisuudesta. Monet petolinnut lisääntyvät hitaasti, eivätkä populaatiot näin ollen pysty 3.3 Vaikutukset petolituihin ovat havu- ja sekametsät. Kanta on ollut kasvussa viime vuosikymmeninä ja laji onkin arvioitu viimeisimmässä uhanalaisuusarviossa elinvoimaiskeksi. Petolintujen pesäpaikkaselvitys 3 / 4 Viirupöllö (Strix uralesis) DIR Viirupöllö on boreaalisten havumetsien pesimälaji, jonka levinneisyys on nimensä mukaisesti itäinen. Suomessa levinneisyys kattaa koko eteläisen Suomen. Lajin pääasiallista elinympäristöä Petolinnut ovat yksi tuulivoiman vaikutuksille herkin lajiryhmä johtuen sekä niiden populaatioille, sillä erityisesti suurten petolintujen levinneisyyttä rajoittaa soveltuvien Alueella havaituista lajeista vaikutuksille erityisen herkiksi arvioidaan hiirihaukka sekä kalasääski. Hiirihaukan pesinnästä suunnittelualueen läheisyydessä ei ole tietoa, joten laji ei todennäköisesti pesi alueella. Näin ollen lajin populaatioon paikallisella tai valtakunnallisella tasolla ei arvioida Vain viranomaiskäyttöön Suunnitellun tuulivoimapuiston alueella ei sijaitse rengastusaineiston tai hanketta koskevien Kauempana tuulivoimapuiston suunnittelualueesta sijaitsevien petolintujen pesintöjen kannalta keskeisin vaikutus voi kohdistua kalasääskeen, jos laji tekee ruokailulentoja tuulivoimapuiston
Petolintujen pesäpaikkeselvitys 4 / 4 LÄHTEET Matikainen ]. & Matikainen, T. (2014) Ähtärin Sappion tuulipuistoalueen luontoarvojen perusselvitys 2014. Suomen Luontotieto Oy, 23/2014, 15 s. Rassi P., Hyvärinen E., JusIn A. & Mannerkoski 1. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. WWF Suomi 2010: Ohje merikotkien huomioon ottamiseksi tuulivoimaloita suunniteltaessa.