Joensuun seudun kansalaisopisto Lasten ja nuorten kuvataideopetus Opetussuunnitelma Taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden laaja oppimäärä
Joensuun seudun kansalaisopisto Lasten ja nuorten kuvataideopetus Opetusministeriö on myöntänyt tämän opetussuunnitelman mukaisen järjestämisluvan - Vahvistettu Joensuun koulutuslautakunnan kokouksessa 14.12.2006 134 Hyväksytty Joensuun seudun kansalaisopiston taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän opettajien kokouksessa 28.10.2006 2
Sisältö 1. Opetussuunnitelman merkitys ja sisältö 4 2. Joensuun lasten ja nuorten kuvataideopetus 5 Toiminta-ajatus ja arvot 5 Käsitys oppimisesta ja kuvataiteen opettamisesta 6 Kokemuksellisen oppimisen malli 6 Kokemukset oppimisen resurssina 8 3. Opetuksen järjestäminen 8 Opetuksen rakenne 8 Opetuksen laajuus 9 Oppilaaksi ottaminen 9 Laaja oppimäärä 9 Periodiopetus 9 Hyväksi lukeminen 9 Opiskeluun osallistuminen 10 Henkilökohtainen opetussuunnitelma 10 Ryhmäkoot 10 Lukuvuosi 10 4. Opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt 11 Kuvataiteen perusopetus rinnakkaistavoitteittain 11 5. Alle kouluikäisten opetus 12 Tavoitteet 12 Tekniikat ja toteutus 12 6. Perusopetus 13 Kuvataiteen perusopetuksen sisältö 13 7. Periodiopetus 14 8. Työpajaopetus - syventävät opinnot 14 Arkkitehtuuri 15 Taidegrafiikka 15 Keramiikka 16 Kokeileva työpaja 16 Kuvanveisto 16 Lavastus 17 Nukkepaja 17 Piirustus ja maalaus 18 Sarjakuva 18 Tekstiili 18 Valokuvaus 19 9. Arviointi 19 Perusopintojen työkirja 20 Syventävien opintojen päättötyö ja portfolio 20 Oppilasarviointi ja todistukset 21 10. Lasten ja nuorten kuvataideopetuksen itsearviointi 22 3
1. Opetussuunnitelman merkitys ja sisältö Koulutuksen järjestäjän on laadittava ja hyväksyttävä omalle toiminnalleen opetussuunnitelma, jonka perustana on Opetushallituksen vahvistama taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet. Perusteet on laadittu opetussuunnitelman ja opetuksen kehittämistä varten. Oppilaitoksen opetussuunnitelman tulee olla keskeisin ja tärkein väline opetustyön kehittämisessä. Opetussuunnitelmassa tulee ottaa huomioon oppilaitoksen ja sen toimintaympäristön omaleimaisuus, oppilaitoksen arvot, oppilaiden yksilölliset tarpeet ja valmiudet, visuaalisen kulttuurin siirtäminen ja kehittäminen, kansalliset ja kansainväliset muutokset ja kehittämistarpeet sekä visuaalisten taiteiden eri alueiden ammattikoulutuksen vaatimukset. Opetussuunnitelmassa tulee olla seuraavat asiat: oppilaitoksen toiminta-ajatus oppilaitoksen arvot, oppimiskäsitys, oppimisympäristö ja työtavat opetuksen tarjonta opetuksen tavoitteet ja sisällöt opetusjärjestelyt opiskeluaika lisäajan myöntämisen perusteet suoritettavat kurssit ja työpajat sekä niiden tavoitteet ja sisällöt oppilaan henkilökohtaisen opetussuunnitelman laatimisen perusteet oppilasarviointi muualla suoritettujen opintojen hyväksi lukeminen todistusten sisältö oppilaaksi ottaminen vapaaoppilaaksi ottaminen yhteistyö huoltajien kanssa yhteistyö muiden tahojen kanssa museo-, näyttely- ja muuhun kulttuuritoimintaan osallistuminen oppilasarviointi ja arviointimenetelmät oppilaitoksen itsearviointi Taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet (DNO 39/011/2002) 4
2. Joensuun lasten ja nuorten kuvataideopetus Lapsille ja nuorille tarkoitettua kuvataiteen perusopetusta järjestää Joensuun seudun kansalaisopisto, joka aloitti toimintansa vuoden 2006 alusta. Toimialueeseen kuuluvat Joensuun ja Outokummun kaupungit sekä Enon, Kontiolahden, Liperin, Polvijärven ja Pyhäselän kunnat. Visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän mukaista kuvataiteen perusopetusta järjestetään Joensuun toimipisteessä, Pekkalan kartanossa. Visuaalisten taiteiden yleisen oppimäärän mukaista taiteen perusopetusta järjestetään Kansalaisopiston alueella Enossa, Kiihtelysvaarassa, Kontiolahdella, Liperissä, Outokummussa, Polvijärvellä ja Tuupovaarassa. Lasten ja nuorten kuvataideopetus järjestetään henkilöstön palkkauksen ja pätevyysvaatimusten, opetussuunnitelman perusteiden, tuntimäärien ja muiden opetusta koskevien järjestelyjen osalta siten kuin laissa taiteen perusopetuksesta (633/1998) on säädetty. Joensuun seudun kansalaisopiston Lasten ja nuorten kuvataideopetuksen opetussuunnitelma on laadittu opetushallituksen 6.8.2002 antaman taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteiden pohjalta (DNO 39/011/2002). Opetussuunnitelman sisältöalue on kuvataide. Opetussuunnitelma kattaa opinnot, joiden laskennallinen laajuus on perusteiden osalta 540 tuntia ja syventävien opintojen osalta 740 oppituntia. Opetuksen yhtenäisen suunnittelun vuoksi myös alle kouluikäisten lasten opetussuunnitelma on sisällytetty tähän asiakirjaan. Arviointityöryhmä on suunnitellut opinnäytetöiden ja oppilasarvioinnin kriteerit. Niiden tausta-aineistona on käytetty sekä opetushallituksen koulutuksessa syntyneitä malleja että - varsinkin syventävien opintojen osalta lukiodiplomin arvioinnin kriteereitä. Opetussuunnitelmaa täydentää opetustyötä tukeva Perustehtäväaineisto. Toiminta-ajatus ja arvot Joensuun seudun kansalaisopiston lasten ja nuorten kuvataideopetus järjestää tavoitteellista tasolta toiselle etenevää kuvataiteen laajan oppimäärän mukaista opetusta sekä kurssi- ja leiritoimintaa. Lasten ja nuorten kuvataideopetuksen tehtävänä on edistää oppilaiden henkistä kasvua monipuolisen kuvataiteellisen työskentelyn avulla, tähän kuuluu oivaltava itse tekeminen ja näkeminen. Opetuksen tarkoituksena on havaintokyvyn, visuaalisen ajattelukyvyn ja persoonallisen ilmaisutaidon kehittyminen. Luovuuteen rohkaisevana, suunnitelmallisena ja asteittain etenevänä opetus toimii pohjakoulutuksena taidealojen ammatti- ja korkea-asteen opintoihin. Osallistumalla aktiivisesti alueen kulttuurielämään lisätään oppilaiden kykyä sosiaaliseen ja kulttuuriseen kanssakäymiseen. Kuvataiteissa pohditaan objektiivisuuden ja subjektiivisuuden välistä suhdetta taideteoksissa ja kaikessa havaitsemisessa tiedemaailma mukaan lukien. Taideteos ei ole yksittäinen objekti, vaan tilanne, jossa taidetta tuodaan esiin. Viestintätapahtumaan osallistuvat tasa-arvoisina taiteilija, teos ja katsoja. Katsojan panos teoksen luojana on tärkeä. 5
Pyrkimys ihmisen ja luonnon sopusointuiseen rinnakkaiseloon on edellytys kestävälle kehitykselle. Taiteen tekemisen kautta voidaan herättää kiinnostus luonnon arvostamiseen. Ympäristön vaikutuksesta syntyneiden elämysten ja havaintojen käsittely mielikuvien ja konkreettisen kuvailmaisun kautta auttaa oivaltamaan ekologista maailmankuvaa. Opetuksessa pyritään käyttämään materiaaleja, jotka kuormittavat mahdollisimman vähän ympäristöä. Materiaaleja hankittaessa, käytettäessä ja hävitettäessä huomioidaan uusiutuvuus, kierrätys ja taloudellisuus. Taiteen tekemiseen liittyy kuitenkin edelleen ympäristöä kuormittavia tekijöitä kuten maalien, tärpättien, värijauheiden ja valokuvauksen kemikaalien käyttöä. Näiden materiaalien kohdalla kiinnitetään erityistä huomiota asianmukaiseen säilytykseen, käyttöön ja ongelmajätteiden poistoon. Oma esimerkki on tärkeää ympäristökysymysten käsittelyssä. Käsitys oppimisesta ja kuvataiteen opettamisesta Taiteellinen prosessi sisältää tiedonhankintaa, näkökulmien muodostamista, muuntelua ja kokeilujen toteuttamista. Prosessi on oppijoiden kasvun kannalta yhtä merkityksellinen kuin prosessin tuottamat valmiit työt. Taideopetus on jatkuvaa vuoropuhelua ryhmän kaikkien jäsenten kesken. Hyvä tulos voidaan saavuttaa silloin, kun arvokkaita ratkaisuja syntyy monia. Prosessissa muotoutuu vähitellen omakohtainen kannanotto, ilmaisu tai tulkinta aiheeseen liittyviin kysymyksiin. Perusluonteeltaan taiteellinen työskentely kokoaa persoonallisuuden eri puolia, lisää itsetuntemusta, eheyttää persoonaa ja auttaa kokonaisilmaisun hallintaa. Taiteen perusopetuksessa keskeisellä sijalla on vuorovaikutus, opettajan ja oppijan yhteinen oppimistilanne. Tämän yhteisen matkan tavoitteena on oppilaan ja opettajan innostunut, kokeileva asenne kuvan tekemiseen. Jotta tähän päästään, tulee tunneilla pyrkiä luovaan toimintaan, joka synnyttää elämyksiä ja kokemuksia. Kaikki aistit ovat käytössä orientoiduttaessa työskentelyyn (visuaalinen, auditiivinen, hajuaisti, kinesteettinen, tuntoaisti, tasapainoaisti). Kuvallisen ilmaisun mahdollisuuksien ja tekijän/kokijan sisäisten mielikuvien yhteen liittäminen synnyttää uutta. Onnistumisen kokemukset ja hyvä motivaatio ovat oppimisen kannalta tärkeitä. Luova työskentelytilanne on matka taiteen, tarujen ja elämysten maailmaan. Silloin syntyy ainutlaatuinen kokemus omasta kasvusta; ympäröivää maailmaa koskevat havainnot kehittyvät ja asioiden kuvallinen esittäminen ja tulkinta paranevat. Kokemuksellisen oppimisen malli Ehkä tunnetuin ja käytetyin kokemusperäisestä oppimisesta esitetty malli on Kolbin (1984) oppimisen syklinen malli, jossa käsitteet muodostuvat ja jossa opitaan hallitsemaan todellisuutta. Oppiminen on jatkuva prosessi, joka perustuu kokemuksiin ja niiden analyysiin. Prosessi etenee syklisesti, sillä onnistunut oppimisprosessi tuottaa aina uutta sovellettavaa tietoa ja uusia kokemuksia, jotka jälleen "käsitellään", reflektoidaan. 6
Kokemusten yksilöllisyydestä huolimatta oppimisessa on keskeistä yksilön ja ympäristön välinen yhteistyö. Oppijoiden käsitysten pysyvyys ja/tai toiminnasta aiheutuvat muutokset syntyvät yksilön persoonallisuuden ja ulkoisten tekijöiden välisenä interaktiona, vuorovaikutuksena. Oppimisen yksilöllisyys ei siis tarkoita sen sosiaalisen ulottuvuuden unohtamista. Kokemuksellisen oppimisteorian mukaan: Oppiminen on prosessi, ei pelkästään oppimisen lopputulos Oppiminen on jatkuvaa, kokemukseen perustuvaa Oppiminen on niiden konfliktien ratkaisemista, jotka syntyvät vastakohtia sisältävästä sopeutumisesta ympäröivään todellisuuteen Oppiminen on kokonaisvaltainen eli holistinen maailmaan sopeutumisen prosessi Oppiminen toteutuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa Oppiminen on tiedonluomisprosessi Kolbin kokemuksellisen oppimisen mallissa oppimista kuvataan nelivaiheisena syklinä: 1. Välitön, konkreetti kokemus 2. Reflektoiva havainnointi 3. Abstrakti käsitteellistäminen 4. Toiminta, aktiivinen kokeilu, kokemusten ymmärtäminen, kokemusten muuntaminen KOKEMUS TOIMINTA REFLEKTIO KÄSITTEELLISTÄMINEN (ymmärtäminen) Keskeisintä mallissa on sen sisältämät kaksi perusulottuvuutta: 1. Ymmärtämisen ulottuvuus 2. Muuntelun ulottuvuus Ymmärtämisen ulottuvuuden ääripäät ovat kokemus ja käsitteellistäminen. Tähän ulottuvuuteen sisältyvät keskeisesti motivaatioon ja tiedolliseen ymmärtämiseen liittyvät asiat. Tarvitsemme käsitteitä, jotta voimme ymmärtää ja tiedostaa, mitä meille on tapahtunut. 7
Muuntelun ulottuvuuden ääripäät ovat reflektio ja toiminta (soveltaminen). Tähän ulottuvuuteen sisältyvät sisäisen ja ulkoisen toiminnan välinen muuntelu. Voimme havainnoida ajattelemalla niin toiminnan aikana kuin toiminnan jälkeen sitä, mitä meille toimiessamme tapahtuu. Kokemukset oppimisen resurssina Oppimiskäsityksistä erityisesti ns. humanistinen näkemys korostaa kokemusten tärkeyttä oppijan aktiivisessa toiminnassa. Jokainen oppija tuo oppimiseen mukanaan omat, ainutlaatuiset kokemuksensa, jotka parhaimmillaan monipuolistavat ja laajentavat oppimisen kohteena olevia asioita. Vaikka kokemukset ovatkin jokaisen henkilökohtaisia, ne voidaan "jakaa" muiden oppijoiden ja opettajien kanssa. Pelkkä kokemusten olemassaolo ei kuitenkaan takaa oppimista, vaan se saattaa jäädä pinnalliseksi ilman niiden tietoista "käsittelyä". Niinpä tietoisessa kokemuksellisessa oppimisessa on mukana myös kognitiivinen näkökulma, joka lähentää kokemuksellisuutta konstruktivistiseen oppimisen näkemykseen. 3. Opetuksen järjestäminen Opetuksen rakenne Kuvataideopetus muodostuu kolmesta tavoitteellisesta toisiinsa liittyvästä kokonaisuudesta. 1 2 3 ETENEMINEN ALLE KOULUIKÄISTEN PERUSOPINNOT P SYVENTÄVÄT OPINNOT OPINNOT E R IKÄJAKAUMA 5-6 -vuotiaat 7-11 -vuotiaat I 12 -vuotiaat ja vanhemmat O D OPINTOJEN KESTO 1-2 vuotta 1-6 vuotta I monia työpajavuosia O OPINTOKERTA 2 t / vko 3 t / vko P 3 t / vko I YLEISTAVOITTEET leikinomaisuus, perustiedot ja -taidot N tietojen ja taitojen mielikuvituksen ja kuvantekemiseen, N syventyminen, ajattelun kehittyminen, kuvallisen ajattelun ja O oman ilmaisun ryhmässä toimiminen ilmaisun kehittyminen T löytäminen TYÖPAJOJA arkkitehtuuri kuvanveisto sarjakuva taidegrafiikka lavastus tekstiili keramiikka nukke valokuvaus kokeileva piirustus ja maalaus 8
Opetuksen laajuus Lasten ja nuorten kuvataideopetuksessa tuntimäärät ovat seuraavat: Valmentavat opinnot, 5-6-vuotiaat 64 tuntia lukuvuodessa Perusopinnot ja syventävät opinnot (työpajat) vähintään 100 tuntia opintovuodessa. Syventäviin opintoihin pääsee 12-vuotiaana. Oppilaaksi ottaminen Valmentavista opinnoista oppilas voi siirtyä suoraan perusopintoihin. Muiden opiskelemaan haluavien tulee hakea oppilaspaikkaa. Oppilaspaikan saa ilmoittautumisjärjestyksessä. Laaja oppimäärä Kaikki Joensuun seudun kansalaisopiston lasten ja nuorten kuvataideopetuksessa riittävän pitkään opiskelleet oppilaat saavat kuvataiteen perusopintojen laajan oppimäärän todistuksen tehtyään opinnoistaan viimeisenä perusopintovuotenaan työkirjan. Työkirja, oppilaan opintokirja sekä opettajan tunneilla tekemät huomiot ovat perustana sanalliselle arvioinnille. (arvioinnista enemmän s.17) Syventävien opintojen päätteeksi oppilas voi halutessaan ilmoittautua päättötyön tekijäksi. Päättötyön voi aloittaa aikaisintaan syventävien opintojen toisena opintovuonna (katso s.17) Sekä perusopintojen työkirjan tehneelle että syventävien opintojen päättötyön tehneelle oppilaalle annetaan todistus (katso s.19). Periodiopetus Mikäli oppilas on saanut perusopintonsa päätökseen, mutta ei ole täyttänyt 12 vuotta, hän osallistuu periodiopetukseen. (katso s.12) Hyväksi lukeminen Muissa visuaalisten taiteiden perusopetusta antavissa kuvataidekouluissa suoritetut opinnot sekä erilliset kurssit, taideleirit, opistojen taideryhmät jne. luetaan oppilaan hyväksi ja hänet pyritään sijoittamaan omia valmiuksia vastaavaan opiskeluryhmään. Aiemmin suoritetut opinnot arvioidaan tapauskohtaisesti. 9
Opiskeluun osallistuminen Opinnoissa eteneminen edellyttää 85 % osallistumista tunneille. Jos poissaoloja on enemmän, tulee oppilaan tehdä lisätehtäviä. Lisätehtäviä voi tehdä opetustiloissa sopimalla itsenäisestä korvaavuudesta opettajan kanssa. Henkilökohtainen opetussuunnitelma Mikäli oppilas sairauden, vamman tai muun syyn vuoksi ei kykene opiskelemaan visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän opetussuunnitelman mukaisesti, voidaan hänelle laatia henkilökohtainen opetussuunnitelma. Henkilökohtaisen opetussuunnitelman laatii ryhmän opettaja tilanteen mukaisesti. Henkilökohtaisen opetussuunnitelman tavoitteet ja aikataulu sovitaan yhdessä oppilaan ja huoltajan kanssa. Ryhmäkoot Valmentava opetus Perusopetus Työpajat 7-12 oppilasta 7-15 oppilasta 7-15 oppilasta Koska ryhmän muodostumiseen vaikuttaa ilmoittautuminen, oppilaiden ikä, suoritetut opinnot, oppilaiden omat aikataulut yms. joudutaan ryhmäkoosta toisinaan joustamaan. Pääsääntö on kuitenkin, että ryhmäkokoja noudatetaan. Lukuvuosi Joensuun lasten ja nuorten kuvataideopetuksen visuaalisten taiteiden laajassa oppimäärässä lukuvuosi on 32-33 viikon mittainen. Oppitunteja on vuodessa 100. 10
4. Opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt Taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden opetuksen tavoitteena on kehittää yhteiskunnassamme tarvittavaa kykyä tulkita kuvia. Opetuksen tavoitteena on ohjata oppilasta jäsentämään ja ymmärtämään maailmaa sekä lisätä hänen yleissivistystään kuvataiteissa. Keskeistä oppisisältöä on luonnon ja rakennetun ympäristön visuaaliset ilmiöt, media, taiteen ilmenemismuodot ja kulttuuriperintö. Opetuksen tulee olla luonteeltaan uutta luovaa. Opetuksen tavoitteena on kehittää oppilaista aktiivisia ja kriittisiä toimijoita taidemaailmaan ja yhteiskuntaan. Kuvallista ilmaisua tulee opetella sekä tekemällä että tarkastelemalla taideteoksia ja arjen kuvia. Opetuksen tulee olla tutkivaa ja tarjota mahdollisuuksia luovaan ongelmanratkaisuun. Kuvataiteen perusopetus on vuorovaikutteista ja luo edellytykset tutkivalle asenteelle opetuksessa, oppimisessa ja ilmaisussa. Keskeistä on tutustua omaan sisäiseen maailmaan ja ympäristön havainnointiin. Nämä prosessit parantavat käsitystä minuudesta ja edistävät kasvun mahdollisuuksia. Jatkuva vuorovaikutus oppilaan, opettajan ja ryhmän välillä mahdollistaa ilmiöiden laajan ja avoimen tarkastelun. Oppilas kehittää valmiuksiaan ilmaista itseään, ajatuksiaan, mielikuviaan, tunteitaan ja tietojaan. Kuvataiteen perusopetuksessa tutustutaan taiteen ammattilaisten työhön ja työskentelytapaan sekä laajemmin kuvataidekulttuuriin, mikä parantaa oppilaan mahdollisuuksia osallistua, ymmärtää ja arvostaa taiteita. Opetuksessa välitetään oppilaille erilaisia näkemyksiä kuvallisen ilmaisukielen luonteesta, sen monikerroksisuudesta, syvyydestä ja laajuudesta. Kuvataiteen perusopetuksen sisältö rinnakkaistavoitteittain KUVALLINEN ILMAISU - tiedot - taidot - keinot - suunnittelusta toteutukseen - vaikutteiden hyödyntäminen - soveltaminen - luova ongelmanratkaisu KUVALLINEN AJATTELU - havainnot / mielikuvat - kokemukset / elämykset - arvostus - tulkinta - kriittinen kuvanlukutaito - tiedonhankinta - käsitteet ja sanallinen ilmaisu SOSIAALISET TAIDOT - keskittyminen - pitkäjänteisyys - oma-aloitteisuus - vastuu - itseluottamus - ryhmätyöskentely - erilaisuuden arvostaminen - yhteisön vuorovaikutus O M A N J A M U I D E N T Y Ö S K E N T E L Y P R O S E S S I N J A O P P I M I S E N A R V I O I N T I 11
5. Alle kouluikäisten opetus Tavoitteet Pitkäjänteinen ja monipuolinen kuvallinen työskentely, itse tekeminen ja kuvien tutkiminen. Turvallisiin työskentelytapoihin oppiminen ja välineistä huolehtiminen. Erilaisiin ilmaisutapoihin ja tekniikoihin tutustuminen Kokeilunhalun, uteliaisuuden ja havaintojenteon tukeminen. Yhteistoimintaan perustuvan oppimisen edistäminen. Johdattelu tutkivaan, elämykselliseen ja arkikokemusta rikastavaan toteutustapaan. Näyttelyihin tutustuminen. Lapsen stereotypioista vapaan ajattelun arvostaminen ja huomioiminen. Materiaalien ja toteutustapojen tutkiminen. Toisten töiden arvostaminen ja niistä oppiminen. Tekniikat ja toteutus PIIRTÄMINEN erilaiset piirustustavat: luonnostelu / viimeistelty piirtäminen, nopea / hidas, pikkutarkka / suurpiirteinen, kevyt / raskas; jälkien tekeminen - muotojen tekeminen, muotojen suhde toisiinsa (mm. kokoerot, edessä / takana, lähellä / kaukana, geometriset muodot); välineiden luonne: paksut / ohuet viivat, pehmeät / kovat viivat, tummat / vaaleat viivat. MAALAAMINEN oma värimaailma ja värin merkitys värien nimeäminen - värien sekoittaminen (pääväreistä väliväreihin ja eri sävyihin) värien vaikutus toisiinsa (mm. lähellä / kaukana, väri / vastaväri) värin leviäminen (mm. kuultava / peittävä) välineet ja materiaalit: sivellin, tikut, töpötys, sumutus, palettiveitsi vesiväri, peiteväri, guassi, lateksi. MUOVAILU JA RAKENTELU muotoiluun ja rakenteluun tutustuminen, kolmiulotteisen muodon kokeminen moniaistisesti: katselemalla, haistelemalla, koskettelemalla ja tunnustelemalla massat: savi, muovailuvaha, mallikipsi, paperimassa; muodon tekeminen yhdestä kappaleesta, rakentamalla, makkarasta, levystä tilan tekeminen pinnan rakentelu savitöiden pysyminen ehjänä. kipsi: yksinkertaiset valutyöt, kipsin käyttö osana muita materiaaleja muita materiaaleja: vaha, hiekka, puupalikat, lumi. PAINANTA painojäljen syntyminen toistaminen rytmi järjestys epäjärjestys tiheä harva; tekniikoita ja materiaaleja: sormi-, käsi- ja jalkapainanta, palikka-, peruna-, sivellin ja paperikohopainanta, leimasin, frottage, kohopainanta, monotypia, savipainanta, kaaviopainanta, materiaali- ja kasvipainanta; (styrox, savi, kontaktimuovi, vaahtomuovi) MUUT TEKNIIKAT huovutus, silkkimaalaus, kollaasi, erilaiset paperityöt, valmiiden esineiden käyttö, ym. 12
6. Perusopetus Kuvataiteen perusopetuksen sisältö KUVATAITEIDEN TEKNIIKAT JA MATERIAALIT KUVATAIDE- JA MEDIAKASVATUS PIIRUSTUS - MAALAUS - KUVANVEISTO - GRAFIIKKA ARKKITEHTUURI - YMPÄRISTÖSUUNNITTELU - YMPÄRISTÖTAIDE MUOTOILU - TAIDETEOLLISUUS - TEKSTIILITAIDE VALOKUVA - SARJAKUVA - ELOKUVA - VIDEO TAIDEHISTORIA - KULTTUURIYMPÄRISTÖ - YHTEISÖTAIDE KUVALLISEN KIELEN JA ILMAISUN KÄSITTEET KUVATAITEIDEN TEKNIIKAT JA MATERIAALIT: Päällimmäinen kerros kuvaa sitä näkyvää tuntikohtaista toiminnallista osaa opetuksen toteuttamisessa, jossa tutustutaan eri materiaalien ja tekniikoiden ilmaisullisiin mahdollisuuksiin sekä niiden tarkoituksenmukaiseen, turvalliseen ja kestävän kehityksen mukaiseen käyttöön. Tämä vaikuttaa oppilaan kuvallisen kielen ja ilmaisun käsitteiden karttumiseen. KUVATAIDE JA MEDIAKASVATUS: Toiseksi ylimmäinen kerros kuvaa taiteen perusopetuksen, niin perusryhmien kuin työpajojenkin opetuksen yleismääritelmää. Tavoitteena on harjoitella ja kehittää omaa kuvailmaisua, visuaalista lukutaitoa sekä kriittistä mediatajua. PIIRUSTUS - MAALAUS - KUVANVEISTO - GRAFIIKKA / ARKKITEHTUURI - YMPÄRISTÖSUUNNITTELU - YMPÄRISTÖTAIDE / MUOTOILU - TAIDETEOLLISUUS - TEKSTIILITAIDE / VALOKUVA - SARJAKUVA - ELOKUVA - VIDEO: Neljä keskimmäistä kerrosta sisältävät ne taiteen eri alueet, joihin tutustutaan perusopetuksessa ja keskitytään syvemmin työpajoissa. TAIDEHISTORIA-KULTTUURIYMPÄRISTÖ-YHTEISÖTAIDE: Toinen kerros alhaalta sisältää opetuksessa jatkuvasti läsnä olevan ja oppilaalle karttuvan tietotaitopohjan ymmärtää historian / nykypäivän yhteiskunnassa vallinneiden / vallitsevien taidekäsitysten visuaalisia merkityksiä eri taiteen ja viestinnän alueille. KUVALLISEN KIELEN/ ILMAISUN KÄSITTEET: Pohjimmainen kerros sisältää oppilaalle kuvataideopetuksesta sekä omista kokemuksistaan ja reflektoinneistaan muodostuneen vähitellen karttuvan kuvallisten käsitteiden perustan, joiden avulla hän pystyy tarkastelemaan ja ymmärtämään kuvallista kulttuuria. 13
7. Periodiopetus Periodiopinnot on tarkoitettu alle 12 -vuotiaille nuorille, jotka ovat olleet perusopetuksessa vähintään 3 vuotta. Periodiopinnoissa kerrataan ja syvennetään perusopetuksessa käsiteltyjä asioita. Samalla yleiset työpajavalmiudet kehittyvät, omatoimisuus lisääntyy ja oppilaat tottuvat pitkäjänteisyyteen tiedostaessaan työskentelyn monet mahdollisuudet ja erityistyöpajojen vaatimukset. Opetus toteutetaan periodijaksoina, joita ovat maalaus (7 vkoa), grafiikka (7 vkoa), kuvanveisto (7 vkoa) sekä keramiikka (4 vkoa), valokuvaus (4 vkoa) ja tekstiili (4 vkoa). Oppilas tekee periodiopetuksen aikana työkirjan opinnoistaan ennen syventäviin opintoihin siirtymistä. (katso s.18) 8. Työpajaopetus - syventävät opinnot Työpajaopiskelu vaatii kypsyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Tämän vuoksi on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, että työpajoja valitaan vasta 12-vuoden iässä, perusopintojen jälkeen. Työpajaopinnoissa syvennetään perusopinnoissa hankittuja tietoja ja taitoja. Kunkin alan erityiskysymysten ja liukuvien rajapintojen etsiminen kuuluvat työpajatyöskentelyyn. Oppilaat saavat tuntuman kuvallisen ilmaisun eri alueiden esteettisiin kysymyksiin. Oppilaiden ilmaisutarpeiden huomioiminen on tärkeää myös syventävissä opinnoissa. Tavoitteena on vahvistaa oppilaan omaa luovaa ajattelua, mielikuvitusta ja persoonallista ilmaisua. Oppilaan aktiivinen, tutkiva ote on oppimisen perusedellytys. Työpajaopinnoissa tavoitellaan työprosessin monipuolista osaamista sekä suunnittelu- ja ilmaisutaitojen perusteellisempaa hallintaa. Prosessi sisältää materiaalien keruun, luonnosten teon, aineiston muuntelun, toteutuksen, kotitehtäviä sekä työskentelyn ja tuloksen arvioinnin. Kunkin työpajan opetussuunnitelmassa esitellään työprosesseja tehtäväesimerkin avulla. Työpajaopinnot sisältävät erityisalueen taidehistoriaa ja perinteen esittelyä. Taiteilijoiden työhön tutustutaan kuva-aineistojen ja näyttelykäyntien avulla. Työpajaopintojen aikana oppilaat saavat mahdollisuuden tutustua alan ammattilaisten työhön ja kouluttautumismahdollisuuksiin. Oppilaat perehtyvät näyttelynpystytyksen kysymyksiin ja osallistuvat näyttelyihin. Työpajaopinnot voivat sisältää työpajassa käytettyjen materiaalien ja työvälineiden valmistamista ja huoltamista. Opetukseen sisällytetään työskentelyyn liittyvät työturvallisuusnäkökohdat. Työskentelyssä ja materiaalien valinnoissa vältetään luontoa kuormittavia ratkaisuja. Materiaaleiksi valitaan ilmaisullisesti hyviä, tarkoituksenmukaisia, mahdollisimman myrkyttömiä ja ikätasolle sopivia tarvikkeita. Työpajasuunnitelmissa tavoitteet on esitelty kokonaisuutena, jakamatta niitä eri vuosiksi tai jaksoiksi. Vain niissä tapauksissa, joissa etenemisen järjestys on perusteltua, se on kirjattu. Siihen miten opinnot käytännössä toteutetaan vaikuttaa suuresti opintoryhmän koostumus ja opettajan henkilökohtaiset painotukset. Valinnat riippuvat niistä yhteyksistä, joissa tietoja ja taitoja tarvitaan. Laajan oppimäärän mukaisten opintojen päätteeksi oppilas laatii päättötyön, joka sisältää teoksen, portfolion työskentelystä ja siihen liittyvän itsearvioinnin. 14
Arkkitehtuuri Täällä tehdään paikkoja, joissa kukaan ei ole vielä käynyt ja käydään paikoissa, joissa olet saattanut jo olla mutta joissa kannattaa käydä uudelleen. Pajassa selvitellään arkkitehtuurin käsitteitä, havainnoidaan rakennettua ympäristöä ja kehitetään ympäristön havaitsemiskykyä kokemalla ja tekemällä. Harjoitellaan arkkitehtuurin tekemiselle ja kuluttamiselle tarpeellisia taitoja ja hankitaan tietoa: koetaan ympäristöämme eri aistein, analysoidaan ympäristöä samalla oppien arvioimaan ympäristöä ja sitä muuttavia suunnitelmia opetellaan suunnittelussa tarpeellisia yhteistyö- ja päätöksentekotaitoja tutustutaan erilaisiin rakenteisiin, konstruktioihin ja materiaaleihin tutustutaan siihen miten ihminen eri aikoina eri puolilla maailmaa on rakentanut sekä siihen miksi ihminen rakentaa, mitä tarpeita rakentamisella tyydytetään suunnitellaan ja rakennetaan Opintojen alussa korostetaan omien mittasuhteiden ja tuntemusten merkitystä havaitsemisessa. Kehitetään kykyä ymmärtää ja havainnoida tilaa, johon mennään, jossa ollaan ja josta lähdetään. Havaintojen kokeilujen kautta kehitetään oppilaan kykyä ymmärtää rakennetun ympäristön merkityssisältöjä ja syntyprosesseja. Oppilaat haluavat itse vaikuttaa ympäristön muodostumiseen. Työpajassa tutkitaan mittasuhteita, massoittelua, muotoja, valoa, akustiikkaa, maisemarakennetta, tuulisuhteita, pintoja, erilaisia rakennusmateriaaleja, rakenteita, ajan vaikutusta rakenteisiin ja rakennustyylejä. Työskentelytapoina ovat mm. piirtäminen, erilaisilla materiaaleilla rakentaminen oikeassa koossa, ulkona, sisällä, pienoismallien tekemistä, dokumentointia valokuvaamalla / videoimalla / kirjoittamalla / kävelemällä / ryömimällä. Tehdään retkiä, tutkitaan liikkumalla, puurtamalla, tekaisemalla. Ja mikä se on se skaalatikku ja mitä skitsipaperilla tehdään? Luonnostellaan, etsitään vaihtoehtoisia ratkaisuja, kehitetään omaa ilmaisua. Töistä keskustellaan ja omia tekemisiä perustellaan. Työskennellään yksin ja ryhmässä. Taidegrafiikka laatta, paperi ja puristus Taidegrafiikan työpajassa työskennellään painolaattojen avulla ja tuotetaan vedoksia. Valmistumiseensa moniakin työvaiheita vaatinut, onnistunut painolaatta palkitsee tekijänsä se antaa mahdollisuuden vedossarjoihin. Työskentely perustuu perusopintojen aikana hankittuihin ja pajassa edelleen kehitettäviin kuvantekemisen taitoihin, joista piirtäminen ja viivailmaisu ovat tärkeimpiä. Muita oleellisia asioita työpajaopiskelussa ovat esim. kuvasommittelu, viivan ja pinnan suhde, värin osuus ja tehtävä, tummuusarvot (valöörit), peilikuvaominaisuus ja pelkistäminen; niistä koostuu teoksen graafinen ilme. Työpajassa käytettyjä menetelmiä ovat: - kohopaino: linokaiverrus, monivärilino - syväpaino: viivasyövytys, akvatinta, kuivaneula - laakapaino: monotypia (yksittäispaino) - tekniikoiden yhdistelmät painopohjaa ja väri-ilmaisua muunnellen, kokeillen ja leikkien. Opintojen tavoitteena on kehittää omaa ilmaisua ja löytää siihen sopivat tekniikat. 15
Keramiikka Savella voi kokeilla, leikkiä ja hassutella Savi on moni-ilmeinen ja luonnonmukainen materiaali, erinomainen itseilmaisun väline. Savea työstäessään oppilas voi löytää oman ilmaisutapansa luonteensa ja taipumustensa mukaisesti. Tähän pyrkii myös opettajan ja oppilaan välinen vuoropuhelu. Keraamisilla materiaaleilla työskenneltäessä on tunnettava saven muuttuvat ominaisuudet kuivatuksen ja polttamisen aikana. Muovailutekniikoista pääpaino on käsinrakentamistekniikoilla. Näistä tärkeimmät ovat sormimuovaus, makkara- ja levytekniikat. Lisäksi opeteltavia tekniikoita ovat savenvalu, dreijaus, sorvaus sekä koristelutekniikat. Polttotekniikoista työpajassa opetellaan hapettava sähköuunipoltto, mustasavu- ja rakupoltto. Opetuksen tavoitteena on muototajun, tarkoituksenmukaisen suunnittelun ja esteettisten kysymysten tutkiminen. Käyttöesineen suunnittelussa kiinnitetään huomiota esineen kestävyyteen, toimivuuteen, turvallisuuteen, ekologisuuteen sekä aistilliseen ja esteettiseen ulkonäköön. Kokeileva työpaja Sen mikä on kaikkein arvoituksellisinta, sen joka punoutuu perusolevan juuriin, sen joka löytyy aistimusten aineettomasta lähteestä, sen minä yritän saada teille välitetyksi. ( J. Gasquet, Cézanne ) Kokeilevassa kuvataidetyöpajassa etsitään ja tutkitaan taiteen rajattomia mahdollisuuksia. Työskentelyssä edetään sattumanvaraisesta suunnitelmalliseen tai päinvastoin. Tavoitteena on pyrkimys projektimaiseen työskentelyyn, ajatusten ja ideoiden prosessointiin laajemmiksi johdonmukaisiksi kokonaisuuksiksi. Tarkoituksena on rohkaista oppilasta kokeilemaan epätavanomaisia ja poikkitaiteellisia keinoja ilmaista itseään. Kuvanveisto Veistoksilla on vahva, kokonaisvaltainen avaruudelliseen muotoon perustuva vaikutuksensa, jonka primitiivisenä lähtökohtana voi olla katsojan kokemus omasta ruumiistaan, omasta tilasta ja reviiristä. Kuvanveiston ilmaisussa on tärkeää erilaisten materiaalien hallinta ja mittakaavan ymmärtäminen. Samalla kun veistos vaikuttaa muotojen kautta, se myös veistää ympäröivään tilaan uudet muodot ja mittasuhteet. Työpajassa tutkitaan myös kolmiulotteisen ilmaisun suhdetta väri- ja viivailmaisuun. Luonnostyöskentelyssä voidaan tehdä luonnoksia piirtämällä, valokuvaamalla, videoimalla, rakentamalla jne. Kolmiulotteisen luonnosten teko on tärkeää. Työpajassa tehdään muotoharjoituksia suurilla muodoilla erilaatuisille materiaaleille (savi, kipsi, muovit, kangas, kivi, tiili, hiekka, maa ym.) Harjoitellaan kappaleen ulottuvuuksien hahmottamista. Tehdään rungollisia saviveistoksia ja harjoitellaan kipsivalua. Käsitellään kuvanveiston historiaa ja nykyveiston teoksia ja tekijöitä. 16
Lavastus Lavastus on esityksen tila Näytelmän elementtejä ovat näyttelijät, näyttämölle asetetut esineet, lavastus sekä valaistus ja tietenkin ohjaus ja tarina. Lavastuksen tehtävänä on tukea yhteyttä näiden elementtien välillä. Se auttaa näytelmän syntyä osallistuen matkaan tekstistä esitykseksi. Työpajatyöskentely sisältää yhteistä pohdintaa, kokeiluja, luonnosten tekoa ja pienoismallien rakentelua. Esitykseen tarvitaan rekvisiittaa ja muita näyttämöelementtejä. Kaikki tämä on suhteutettava tekstiin ja ohjaukseen. Kokonaistavoitteena on tutustua teatteriesityksen valmistamiseen suunnittelemalla ja toteuttamalla lavastus. Tavoitteena voi myös olla tekstin visualisointi tai tilan luominen esimerkiksi konserttiin tai tilateokseen. Tarkoituksena on, että oppilas tutkii tilan ja sen muuttamisen vaikutusta esittäjään ja katsojaan. Kuinka tilaa lähestytään 1. Tilan hahmottaminen: liikkuminen tyhjässä tilassa: mittailu askelilla, kulkeminen silmät kiinni, kulkeminen muut henkilöt huomioiden / huomioimatta, kulkeminen yksin / yhdessä. 2. Esineiden hahmottaminen: satunnaisten esineiden sijoittaminen tilaan ja harjoitusten toistaminen. 3. Kokemusten purkaminen: keskustelu siitä, miltä tuntui, mikä oli tarpeellista / hyödyllistä, millä tavoin eri harjoitukset vaikuttivat / olivat erilaisia, kuinka sisältö pelkistyy / laajenee. Nukkepaja Nukketeatteri on ovenavaus symbolien ja myyttien maailmaan. Nukketyöpajassa yhdistyvät monet taiteenalat: kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki ja teatteri. Työpajassa tutustutaan tähän visuaalisen näyttämötaiteen alaan sekä sen eri tyylilajeihin, pääpaino on teatterinukkien ja maskien suunnittelussa ja valmistuksessa. Harjoittelemme nuken käsittelyä sekä esityksen rakentamista. Pajassa tutustutaan nukketeatteriin kirjallisen materiaalin, videoitten, vierailujen ja itse tekemisen avulla. Pajassa käydään läpi nukketekniikoita: mm. käsinukke, sauvanukke, marionetti, bunraku, varjokuva, naamioteatteri ja pöytäteatteri. Oppilas valmistaa nuken annetun teeman mukaan. Nukkien suunnittelu ja rakentaminen tähtäävät pienimuotoisen esityksen rakentamiseen. 17
Piirustus ja maalaus Väri ja viiva luovat uudet maailmat. Työpajassa sovelletaan piirtämisen ja maalaamisen tekniikoita ja perinteitä. Tavoitteena on tutkia keinoja kuvata muotoa ja tilaa piirtämällä ja maalaamalla. Työpajassa tutustutaan maalaustaiteen perinteeseen ja väriteorioihin sekä värin ilmaisulliseen merkitykseen. Esimerkki maalauksen suunnittelu- ja valmistusprosessista: ideointi, ilmaisun lähtökohtien selvittely taustatyöskentely: aiheen käsittely taiteen historiassa, uusien näkökulmien etsiminen visuaalisen materiaalin keruu ja muokkaaminen. ratkaistaan teoksen muoto-, väri- ja tilailmaisu teoksen toteutukseen tarkoituksenmukaisimman ilmaisuvälineen valinta värille sopivan maalauspohjan tekeminen värin levitys (sivellin, veitsi, hankaus, tela, ruisku) maalausnesteet ja niiden käyttö jätteiden oikea hävittäminen teosten arviointi (tekninen toteutus, taiteellinen laatu, työprosessi) Sarjakuva Sarjakuvan lajit. Kerronnan keinot. Teksti ja kuva. Ruutudynamiikka. Tarina. Sarjakuvien juuret ovat elokuvien tavoin populaarikulttuurissa. Nykyään valtavirtasarjakuvan ohella elää myös ei-kaupallinen ja kokeileva sarjakuva. Työpajassa tutustutaan olemassa oleviin sarjakuvan tyylilajeihin ja niiden eroavuuksiin. Opiskelija jalostaa itselleen mielekästä tyyliä. Tavoitteena on hyvän tekstin tuottaminen ja dramatisointi, käsikirjoituksen tekeminen ja soveltaminen sarjakuvan käyttöön sekä oman kuvitustavan ja osaamisen parantaminen. Tekstiili Työskentelyssä yhdistyy luova tarkoituksenmukaisuus ja vapaa suunnittelu Työpajassa perehdytään tekstiilimateriaalien ja tekniikoiden mahdollisuuksiin käyttö- ja taidetekstiilien näkökulmasta. Pääpaino käytettävistä tekniikoista on kankaanpainolla. Muina menetelminä ovat silkkimaalaus, huovutus, batiikki/värjäys, applikaatio ja pienimuotoinen kudonta kehyksissä. Kankaankuvioinnissa tutustutaan pigmenttivärejä käyttäen mm. paperi- ja vahakaaviopainantaan, estomenetelmiin ja kankaanmaalaukseen. Kuvioinnin mahdollisuuksia syvennetään suunnittelemalla ja toteuttamalla painoraportti. Teknisiä valmiuksia laajennetaan valmistamalla painoseula ja perehtymällä valotuskaavion käyttöön. Itseilmaisua tuetaan kokeilemalla ja yhdistämällä eri tekstiilimateriaaleja sekä tekniikoita kohti uusia omaperäisiä ratkaisuja. 18
Valokuvaus Astu pimeään ja löydä valo. Valokuvauksen työpajassa oppilas oppii ymmärtämään ja käyttämään valoa taiteen ilmaisuvälineenä. Oppilas oppii arvioimaan valokuvan laatua ja esteettisiä ominaisuuksia. Tavoitteena työpajassa on: lisätä mustavalkokuvauksessa käytettävien materiaalien käyttömahdollisuuksien tuntemusta parantaa valokuvaamisen, negatiivien ja kuvien käsittelyn osaamista pimiössä ja digitaalisella kuvankäsittelyllä tutustua erilaisiin kameratyyppeihin camera obscurasta digitaalikameraan tutustua valokuvauksen historiaan, katsellen ja analysoiden ammattilaisten ottamia kuvia. 9. Arviointi Oppilaan arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään oppilaan edellytyksiä itsearvioinnissa. Oppilaan työskentelyä tulee arvioida monipuolisesti. Oppilaalle annetaan suullista palautetta opetuksen aikana. Laajan oppimäärän perusopintojen päättyessä ennen siirtymistään syventäviin opintoihin oppilas saa päättötodistuksen ja tähän todistukseen sisältyvän kahden arvioitsijan laatiman sanallisen arvioinnin opinnoistaan ja portfoliostaan. Arvioinnin tukena käytetään opintokorttien arviota. Laajan oppimäärän syventävistä opinnoista ja syventävien opintojen päättötyöstä oppilas saa todistuksen, numeroarvosanan ja kirjallisen kuvauksen osaamisestaan. Päättötyön arvioijia tulee olla vähintään kaksi. Numeroarvosanan asteikko on seuraava: Erinomainen 5 Kiitettävä 4 Hyvä 3 Tyydyttävä 2 Hyväksyttävä 1 Oppilaalle annetaan osallistumistodistus tai kirjallinen arviointi pyydettäessä, jos opinnot keskeytyvät tai oppilas tarvitsee tällaista todistusta muusta syystä. Oppilas (huoltaja) voi halutessaan saada lukuvuoden päätyttyä opettajalta kirjallisen arvion edistymisestään. Kirjallinen arvio on henkilökohtainen eikä sitä saa jättää muiden nähtäväksi (Laki 621/1999). 19
Perusopintojen työkirja Saadakseen perusopintojen laajan oppimäärän todistuksen oppilaan on tehtävä työkirja opinnoistaan. Työkirja kootaan perusopintojen viimeisenä vuonna tai periodiopinnoissa. Perusopintojen työkirjan aineisto kerätään ohjatusti. Oppilas suorittaa lopullisen valinnan itse aineistonsa pohjalta. Työkirjan aineiston kokoaminen Työkirjan aineisto muodostuu vähintään yhtenä opintovuonna kerätystä opiskelumateriaalista. Aineiston tulee sisältää kolme varsinaista oppilastyötä ja töiden toteuttamiseen liittyvää aineistoa (luonnokset, esitehtävät, kokeilut) tehtäviin liittyvää itsearviointia ts. oppilas pohtii töidensä onnistumista ja oppimistaan oppilaan kirjoitelma siitä, mistä hän pitää taiteessa sekä tähän liittyvää kuva-aineistoa (pituus 2-3 A4- arkkia) Työkirjan ulkoasu työkirjan ulkoasun oppilas muokkaa mieleisekseen työkirjassa tulee näkyä selvästi nimi, ikä sekä valmistumisvuosi Arvioinnissa kiinnitetään huomiota työkirjan kokonaisuuteen työskentelytapojen ja menetelmien ymmärtämiseen ja hallintaan visuaalisten keinojen käyttöön kuvamaailmaan liittyvien käsitteiden käyttöön itsearviointiin Syventävien opintojen päättötyö ja portfolio Päättötyö Päättötyö voi olla teos, teossarja, tuote tai muu visuaalinen esitys. Sisältö aiheen, aihepiirin, idean ja toteuttamistavan suunnittelu, tausta-aineiston keruu, materiaalin hankinta luonnostyöskentely, kokeilu ja visuaalisen ilmaisun etsiminen prosessin dokumentointi esim. valokuvin. Työpäiväkirjan pito teoksen toteutus itsearviointi portfolion tekeminen teoksen ja portfolion esittely Arviointikriteerejä aihevalinnan omaperäisyys oman näkökulman löytäminen taustatyöskentelyn osaaminen lähdeaineiston monipuolisuus luonnostelutyön hallinta aiheen visualisoinnissa erilaisten vaihtoehtojen etsiminen (väri, muoto, tila, rytmi jne.) 20
toteuttamisprosessin hallinta oikeiden ja tarkoituksenmukaisten materiaalien ja työskentelyvälineiden käyttö ekologisuus teoksen kokonaisuus itsearviointikyky kuvallisten käsitteiden hallinta Portfolio Yleisarvio kokonaisuudesta. Tärkeää on prosessin kuvauksen ja teoksen kokonaisuus. Portfolio selittää teosta ja tekee prosessin ymmärrettäväksi. Sisältö tausta-aineistoa; taide- ym. kuvia jotka liittyvät käsittelemääsi aihepiiriin luonnoksia, ideoita materiaalikokeiluja muistiinpanoja työpäiväkirja itsearviontia: missä onnistuin, mikä tuotti vaikeuksia jne. Arviontikriteerit kokonaisuus ulkoasu sisältö monipuolisuus kiinnostavuus (näkökulmat) prosessiajattelu (prosessin eteneminen) opiskelijan kyky tiedostaa, ymmärtää ja ohjata työskentelyään kuvallisen käsitteistön hallinta Portfolion ulkoasu ulkoasun tulee olla persoonallinen, kestävä, helposti luettava ja katseltava portfoliossa tulee näkyä oppilaan nimi, ikä ja vuosi jolloin portfolio on tehty sisällysluettelo, josta selviää mitä portfoliossa on Oppilasarviointi ja todistukset Oppilaan arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään oppilaan edellytyksiä itsearvioinnissa. Oppilaan työskentelyä tulee arvioida monipuolisesti. Laajan oppimäärän perusopintojen päättyessä, ennen siirtymistä syventäviin opintoihin oppilas saa päättötodistuksen ja tähän todistukseen sisältyvän kahden arvioitsijan laatiman sanallisen arvioinnin opinnoistaan ja työkirjastaan. Arvioinnin tukena käytetään opintokorttien arviointia. 21
Laajan oppimäärän syventävistä opinnoista ja syventävien opintojen päättötyöstä oppilas saa todistuksen, numeroarvosanan ja kirjallisen kuvauksen osaamisestaan. Päättötyön arvioijia tulee olla vähintään kaksi. Numeroarvosanan asteikko on seuraava: Erinomainen 5 Kiitettävä 4 Hyvä 3 Tyydyttävä 2 Hyväksyttävä 1 Oppilaalle annetaan osallistumistodistus tai kirjallinen arviointi pyydettäessä, jos opinnot keskeytyvät tai oppilas tarvitsee todistusta muusta syystä. Oppilas tai huoltaja voi halutessaan saada lukuvuoden päätyttyä opettajalta kirjallisen arvion oppilaan edistymisestä. Kirjallinen arvio on henkilökohtainen eikä sitä saa jättää muiden nähtäväksi (Laki 621/1999). 10. Lasten ja nuorten kuvataideopetuksen itsearviointi Joensuussa taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän itsearviointi tapahtuu käyttäjäkyselyllä, joka tehdään noin viiden vuoden välein. Käyttäjäkyselyn avulla opetusta ja toimintaa pyritään parantamaan ja kehittämään. Kysymykset toiminnasta ja kehittämistarpeista suunnataan sekä oppilaille että oppilaiden vanhemmille. Aineisto kerätään kyselylomakkeilla, joista suurin osa on suljettuja, ns. rasti ruutuun kysymyksiä ja niitä täydennetään muutamilla avoimilla kysymyksillä. Aineistosta lasketaan tunnuslukuja, lähinnä prosentteja ja ristiintaulukoinnin avulla pyritään helpottamaan aineiston kuvailua eri ryhmien sisällä ja välillä. Avointen kysymysten osalta vastaukset kootaan laadullisin menetelmin kuvailemalla. Paremman tulevaisuuden ja käyttäjien tyytyväisyyden takaamiseksi Joensuun lasten ja nuorten kuvataideopetus pyrkii parhaansa mukaan kehittämään ja parantamaan toimintaansa käyttäjäkyselyillä saatujen tulosten pohjalta. 22