Tilastoja Helsingin kaupungin tietokeskus 19 2009 Kaarela Suutarila Itä-Pakila Malmi Pukinmäki Länsi-Pakila Puistola Jakomäki Mellunkylä Sairastavuusindeksi 2007 Koko maa = 100; Helsinki 90 Yli 100 (6) 90-99 (4) 80-89 (11) 70-79 (5) Alle 70 (7) Sairastavuusindeksi Helsingissä ja peruspiireittäin 2007 Pitäjänmäki Maunula Vanhakaupunki Vartiokylä Munkkiniemi Pasila Herttoniemi Reijola Vallila Alppiharju Kulosaari Taka-Töölö Kallio Helsingin sairastavuusindeksi on 90 ja väestön terveydentila parempi kuin suomalaisten keskimäärin Työkyvyttömyys ja pitkäaikaissairastavuus ovat Helsingissä harvinaisempia kuin koko maassa Vironniemi Kuolleisuus on koko maata korkeampaa Lauttasaari Kaupungin terveimmissä peruspiireissä asui 76 000 helsinkiläistä Kaupunkimittausosasto, Helsinki 062/2008 Kaupungin sairaimmissa peruspiireissä asui 65 000 helsinkiläistä Kuva 1. Vakioitu sairastavuusindeksi Helsingissä 2007 Tilastoja ISSN 1796-721X (verkossa) Elise Haapamäki Puh. (09) 310 36586 etunimi.sukunimi@hel.fi h t t p : / / w w w. h e l. f i / t i e t o k e s k u s
Helsinkiläisten terveydentila on parempi kuin suomalaisten keskimäärin. Vuonna 2007 Helsingin ikävakioitu sairastavuusindeksi 1 oli 90, eli kymmenen pistettä alhaisempi kuin sairastavuus Suomessa 2. Helsinkiläisten terveydentila on myös parantunut viimeisien vuosien aikana suhteessa kaikkien suomalaisten keskimääräiseen terveydentilaan. Helsingin sisällä kuitenkin löytyy alueellisia terveyseroja. Osassa Helsingin peruspiireistä väestö voi todella hyvin, kun taas toisilla alueilla sairastavuus on yleisempää kuin Suomessa keskimäärin. Vuonna 2007 ero peruspiirien korkeimman ja matalimman sairastavuusindeksin välillä oli 53 pistettä ja peruspiirien keskihajonta oli 15 pistettä. Yleisemmin indeksistä kuitenkin poikettiin myönteisempään suuntaan ja 408 000 henkeä eli 74 prosenttia helsinkiläisistä asui alueilla, jossa indeksi oli matalampi kuin koko kaupungin indeksi. Väestön suhteen suurimmat peruspiirit sijoittuivat kaikki suhteellisen keskelle jakaumaa ja varsinkin isojen peruspiirien osalta voidaan olettaa, että peruspiirien sisällä on myös hajontaa sairastavuudessa. Yleisesti alueen suurentuessa indeksi lähestyy koko maan keskiarvoa. Helsingissä oli vuonna 2007 seitsemän peruspiiriä, joissa ikävakioitu sairastavuusindeksi oli alle 70 ja oli sen lisäksi alhaisempi kuin indeksi yhdessäkään pääkaupunkiseudun kunnassa. Näillä erittäin terveillä alueilla asui yhteensä 76 000 henkeä eli 14 prosenttia Helsingin väestöstä. Tämän lisäksi viidessä muussa peruspiirissä indeksi oli alle 80 ja joka kolmas helsinkiläinen asui alhaisen sairastavuuden alueella. Kuudessa peruspiirissä sairastettiin enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Yhteensä 65 000 helsinkiläistä, 12 prosenttia helsinkiläisistä, asui alueilla, joissa sairastettiin enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Toisaalta näissäkään peruspiireissä ei indeksi noussut yhtä korkealle kuin korkeimpien indeksien kunnissa ja 1 Sairastavuusindeksi lasketaan kolmen osaindeksin, työkyvyttömyysindeksin, kuolleisuusindeksin ja erityiskorvausoikeusindeksin keskiarvona. Alueiden sairastavuus suhteutetaan koko maan sairastavuuteen, joka saa arvon sata. Lisää tietoa indeksin laskutavasta saa julkaisun lopussa olevasta laatuselosteesta ja Kansaneläkelaitoksen Terveyspuntarista. 2 Indeksi, Suomi=100 Julkaisussa käytetään ainoastaan vakioituja indeksejä. Näin poistetaan alueiden välisten ikärakenne-erojen vaikutus terveydentilaan. Kuva 2. Vakioitu sairastavuusindeksi peruspiireittäin 2007 Helsinki Eteläinen suurpiiri Vironniemi Taka Töölö Lauttasaari Läntinen suurpiiri Reijola Munkkiniemi Pitäjänmäki Kaarela Keskinen suurpiiri Kallio Alppiharju Vallila Pasila Vanhakaupunki Pohjoinen suurpiiri Maunula Länsi Pakila Itä Pakila Koillinen suurpiiri Pukinmäki Malmi Suutarila Puistola Jakomäki Kaakkoinen suurpiiri Kulosaari Herttoniemi Itäinen suurpiiri Vartiokylä Mellunkylä 0 50 100 150 2
Taulukko 1. Sairastavuus-, kuolleisuus-, työkyvyttömyys- ja erityiskorvausoikeusindeksi 2007 Sairastavuus Kuolleisuus Työkyvyttömyys Erityiskorvausoikeus Väestö Suomi 100 100 100 100 Helsinki 90,4 104,6 81,4 85,2 568 531 Eteläinen suurpiiri 67,1 77,2 47,2 76,9 97 313 Vironniemi 60,2 68,5 38,7 73,5 11 514 64,9 80,5 42,8 71,3 22 371 71,4 82,7 52,1 79,4 29 455 Taka-Töölö 72,3 84,5 51,9 80,6 14 329 Lauttasaari 64,3 66,7 47,4 78,9 19 644 Läntinen suurpiiri 82,5 86,6 71,8 89,2 99 645 Reijola 80,4 83,8 72,5 84,9 15 425 Munkkiniemi 72,4 79,8 54,9 82,5 16 942 84,3 87,2 74,4 91,3 25 705 Pitäjänmäki 82,7 84,7 69,7 93,7 15 159 Kaarela 89,7 98,2 79,7 91,2 26 414 Keskinen suurpiiri 99,0 106,9 98,2 91,9 75 223 Kallio 92,5 103,8 84,6 89,0 25 083 Alppiharju 108,3 131,8 102,2 90,9 11 497 Vallila 111,1 128,6 112,1 92,7 10 822 Pasila 92,7 79,1 103,6 95,5 8 276 Vanhakaupunki 100,6 100,6 106,2 95,1 19 545 Pohjoinen suurpiiri 78,8 84,6 65,0 86,7 40 806 Maunula 107,9 111,3 117,4 95,1 8 506 Länsi-Pakila 64,6 69,6 44,3 79,8 6 490 61,9 67,0 34,0 84,6 8 552 81,1 89,5 67,5 86,3 13 640 Itä-Pakila 65,9 52,4 56,6 88,7 3 618 Koillinen suurpiiri 87,4 90,8 79,6 91,8 90 422 87,9 84,1 89,7 90,0 19 037 Pukinmäki 91,8 99,2 84,4 91,9 8 327 Malmi 89,1 90,3 82,7 94,2 27 839 Suutarila 81,4 82,9 68,6 92,7 11 151 Puistola 78,9 87,7 60,4 88,8 18 379 Jakomäki 113,4 129,7 116,9 93,7 5 689 Kaakkoinen suurpiiri 82,0 88,4 72,1 85,5 46 108 Kulosaari 63,6 59,6 60,9 70,2 3 771 Herttoniemi 89,5 98,3 82,1 88,1 26 042 76,2 82,8 60,4 85,4 16 295 Itäinen suurpiiri 91,3 96,1 87,7 90,1 101 648 Vartiokylä 86,6 94,0 76,9 88,9 21 063 106,0 114,2 111,8 92,0 9 181 Mellunkylä 93,4 97,6 92,3 90,3 36 394 87,8 90,5 83,1 90,0 35 010 Matalin arvo 60,2 52,4 34,0 70,2 3618 Korkein arvo 113,4 131,8 117,4 95,5 36 394 Keskihajonta 15,2 18,8 23,7 6,9 Lähde: Kansaneläkelaitos ja Helsingin kaupungin tietokeskus, Aluesarjat 3
maakunnissa. Sairastavuusindeksi poikkesi näissä peruspiireissä enintään 13 pistettä koko maan indeksistä. Helsingin indeksi (90) ylittyi yhteensä kymmenessä peruspiirissä, jossa asui 26 prosenttia Helsingin väestöstä. Sosioekonomisten tekijöiden vaikutus sairastavuuteen Sosioekonomisilla taustatekijöillä tiedetään olevan merkitystä yksilön terveydentilaan, ja sosioekonomisten terveyserojen kaventuminen onkin yksi valtakunnallisen Terveys 2015-kansanterveysohjelman keskeisistä tavoitteista. Useissa tutkimuksissa on ilmennyt, että erityisesti koulutuksella, ammattiasemalla ja tuloilla on vaikutusta sekä koettuun että todelliseen terveydentilaan (mm. Palosuo et al. (toim.) 2007). Vaikka suomalaisten terveydentila on kohentunut, ovat sosioekonomiset terveyserot säilyneet ennallaan tai jopa kasvaneet. Sosioekonomisen aseman vaikutukset terveyseroihin ovat erityisen merkittäviä työikäisen väestön kohdalla kun taas eläkeikäisillä vaikutukset ovat pienempiä. (Palosuo ym. (toim.) 2007.) Alemmissa koulutus- ja sosiaaliryhmissä pitkäaikaissairastavuus on 50 prosenttia yleisempää kuin ylimmissä ryhmissä. Alemmissa sosiaaliryhmissä myös alkoholin suurkulutus ja tupakointi ovat tavallisempia tapoja. Elinajan odotteessa on suuria eroja väestöryhmittäin ja erot vain kasvavat tarkasteltaessa terveenä eletyn elinajan odotetta. Suurituloiset käyttävät sekä työterveys- että yksityisiä lääkäripalveluja enemmän kuin pienituloiset, jotka kuitenkin käyvät useammin terveyskeskuksissa. (Palosuo ym. (toim.) 2007, 3-4.) Erot peruspiirien väestön sosioekonomisessa rakenteessa vaikuttavat Helsingissä sairastavuusindeksin vaihteluihin. Korkeakoulutuksella, tuloilla ja työttömyysasteella näyttäisi olevan yhteys väestön terveydentilaan. Helsingin terveimmissä peruspiireissä asuvalla väestöllä on keskimääräistä korkeammat keskitulot. Tämän lisäksi he ovat korkeammin koulutettuja ja harvemmin työttöminä. Peruspiireissä, jossa sairastavuusindeksi oli alle 70, olivat vuoden 2007 keskitulot vähintään 3700 euroa korkeammat kuin koko kaupungissa. Parhaimmillaan eroa Helsingin keskituloihin oli 21 500 euroa henkeä kohti. 15 vuotta täyttäneen väestön koulutusaste erittäin terveillä alueilla oli viidenkymmenen prosentin (45 52 %) luokkaa, kun keskimäärin joka kolmannella 15 vuotta täyttäneellä helsinkiläisellä oli korkeakoulututkinto. Työttömyys taas kyseisillä alueilla oli keskimääräistä alhaisempaa. Työttömyysaste oli alimmillaan kolme prosenttia, mutta vähintään yhden prosentin alhaisempi kuin koko kaupungissa. Korkean sairastavuuden alueilla on lähes poikkeuksetta koko kaupungin tasoa korkeammat työttömyysasteet sekä alhaisemmat korkeakoulutettujen osuudet ja keskitulot. Alueilla, jossa sairastavuusindeksi ylitti vuonna 2007 koko maan keskiarvon, oli vähintään 3500 euroa ja enimmillään 10 600 euroa Helsingin keskimääräistä tulotasoa alhaisemmat keskitulot henkeä kohti. Korkean sairastavuuden peruspiireissä oli myös alhaisemmat korkeasti koulutettujen osuudet kuin koko kaupungissa. Työttömyysaste korkean sairastavuuden alueilla oli korkeampi kuin Helsingissä keskimäärin, poikkeuksena kuitenkin Vanhankaupungin peruspiiri, jossa työttömyysaste oli koko kaupungin työttömyysastetta alhaisempi. Korkeimmillaan työttömyysaste oli kuitenkin kaksinkertainen koko kaupungin työttömyysasteeseen verrattuna. Sairastavuusindeksi suurissa kaupungeissa Helsinkiläiset ovat sairastavuusindeksin kautta tarkasteltuna terveempiä kuin väestö Suomessa keskimäärin. Sairastavuusindeksi on laskettu vuodesta 1990 lähtien ja helsinkiläisten sairastavuus on koko tämän ajanjakson pysynyt maan keskiarvoa vähäisempänä. Ero koko maan tilanteeseen on ollut hienoisessa kasvussa. Vuonna 2008 Helsingin ikävakioitu sairastavuusindeksi oli, sama kuin vuotta aikaisemminkin, 90. Sekä pääkaupunkiseudun muissa kunnissa että muissa suurissa kaupungeissa Oulua lukuun ottamatta väestön terveydentila on parempi kuin koko maassa keskimäärin. Pääkaupunkiseudun kunnissa indeksi oli muita suuria kaupunkeja alhaisempi. Kauniaisissa sairastavuus oli huomattavasti muita kaupunkeja vähäisempää, mutta myös espoolaisten sairastavuus oli keskimääräistä pienempää. Vantaan sairastavuusindeksi on ollut samoissa lukemissa Helsingin kanssa, mutta oli vuonna 4
Taulukko 2. Sairastavuusindeksi, tulot, koulutus, työttömyys ja väestö peruspiireittäin 2007 2007 2006 2007 2007/2008 Sairastavuus- Valtionveronalaiset Korkea-asteen tutkinto Työttömyysaste Väestö indeksi tulot henkeä kohti ( ) (% yli 15 vuotiaista) (%) Helsinki 90,4 25 838 34,8 6,2 568 531 Eteläinen suurpiiri 67,1 37 560 47,9 3,8 97 313 Vironniemi 60,2 39 023 50,0 3,5 11 514 64,9 46 068 47,5 3,8 22 371 71,4 34 097 45,4 4,2 29 455 Taka-Töölö 72,3 32 999 47,0 3,7 14 329 Lauttasaari 64,3 35 562 51,6 3,4 19 644 Läntinen suurpiiri 82,5 25 581 37,6 5,0 99 645 Reijola 80,4 25 505 41,8 4,8 15 425 Munkkiniemi 72,4 37 481 50,0 3,9 16 942 84,3 24 062 37,7 4,9 25 705 Pitäjänmäki 82,7 23 649 34,6 4,7 15 159 Kaarela 89,7 20 545 28,7 6,0 26 414 Keskinen suurpiiri 99,0 22 264 31,6 6,7 75 223 Kallio 92,5 24 318 34,4 6,6 25 083 Alppiharju 108,3 22 317 31,0 7,1 11 497 Vallila 111,1 21 037 27,8 7,7 10 822 Pasila 92,7 20 092 28,3 7,6 8 276 Vanhakaupunki 100,6 21 183 31,9 5,3 19 545 Pohjoinen suurpiiri 78,8 27 485 39,6 5,0 40 806 Maunula 107,9 21 185 26,4 8,5 8 506 Länsi-pakila 64,6 35 542 50,0 3,4 6 490 61,9 29 572 47,9 3,0 8 552 81,1 25 489 37,4 4,9 13 640 Itä-Pakila 65,9 30 296 45,2 5,3 3 618 Koillinen suurpiiri 87,4 20 682 28,2 6,4 90 422 87,9 19 639 28,5 6,5 19 037 Pukinmäki 91,8 20 722 27,0 6,7 8 327 Malmi 89,1 21 573 29,5 6,4 27 839 Suutarila 81,4 20 835 27,5 5,2 11 151 Puistola 78,9 21 968 31,9 5,1 18 379 Jakomäki 113,4 15 229 11,8 12,7 5 689 Kaakkoinen suurpiiri 82,0 29 165 36,9 6,5 46 108 Kulosaari 63,6 47 329 50,0 3,0 3 771 Herttoniemi 89,5 23 954 32,8 7,3 26 042 76,2 33 261 40,6 5,7 16 295 Itäinen suurpiiri 91,3 20 018 25,7 8,7 101 648 Vartiokylä 86,6 23 456 30,1 7,5 21 063 106,0 19 394 24,1 9,2 9 181 Mellunkylä 93,4 17 853 20,3 10,0 36 394 87,8 20 361 29,3 8,0 35 010 Lähde: Kansaneläkelaitos, Tilastokeskus ja Helsingin kaupungin tietokeskus 5
Taulukko 3. Vakioitu sairastavuusindeksi pääkaupunkiseudulla, suurissa kaupungeissa ja Uudellamaalla 1990 2008 1990 1995 2000 2005 2007 2008 Helsinki 94 92 91 91 90 90 Espoo 80 79 76 77 76 75 Vantaa 93 94 92 92 91 89 Kauniainen 64 66 62 61 67 67 Oulu 112 108 108 106 107 107 Tampere 96 97 95 96 96 96 Turku 95 96 95 97 98 99 Uusimaa 92 91 89 89 88 88 Lähde: Kansanterveyslaitos, terveyspuntari Työkyvyttömyysindeksi kuvaa sitä, kuinka suuri osa alueen työikäisestä väestöstä on työkyvyttömyyseläkkeellä eli pitkäaikaisesti tai kokonaan pois työelämästä sairauden, vian tai vamman vuoksi. Helsingissä oli vuonna 2007 yhteensä 172 000 työkyvyttömyyseläkkeen saajaa. Työikäiset helsinkiläiset ovat työkyvyttömyyseläkkeellä harvemmin kuin työikäiset Suomessa keskimäärin. Vuonna 2007 Helsingin vakioitu työkyvyttömyysindeksi oli 81. Eroa koko maan indeksiin oli siis 19 pistettä. Helsingin työkyvyttömyysindeksi on parantunut jonkin verran indeksin tarkastelujakson aikana; laskua on vuodesta 1990 tapahtunut yhteensä viisi pistettä. Työkyvyttömyysindeksissä Helsingin sisäinen hajonta on suurta. Peruspiirien keskihajonta oli 24 pistettä ja matalimman ja korkeimman työkyvyttömyysindeksin välillä oli eroa 83 pistettä. Työkyvyttömyysindeksi poikkesi Helsingin peruspiireissä enimmillään 66 pistettä koko maan indeksistä. Viidessätoista peruspiirissä työkyvyttömyysindeksi oli alle 70 ja työkyvyttömyyseläkkeellä oltiin erittäin harvoin. Näillä alueilla asui yhteensä 211 000 helsinkiläistä eli 38 prosenttia kaupunkilaisista. Koko maan keskiarvo ylittyi työkyvyttömyysindeksin osalta seitsemässä peruspiirissä, jossa asui 73 500 henkeä, 13 2008 pisteen Helsinkiä alhaisempi. Muista suurista kaupungeista Tampereella ja Turussa sairastavuusindeksi lähentelee sataa, mutta pysyi vuonna 2008 sen alapuolella, kun taas Oulussa sairastavuusindeksi oli ainoana suurista kaupungeista yli koko maan keskiarvon ja sai arvon 107. Suomen alueiden ja kuntien väliset terveyserot ovat suuria. Korkeimman sairastavuuden alueet löytyivät Pohjois-Savosta ja Kainuusta, joissa maakuntien sairastavuusindeksit olivat yli 120. Terveimmät maakunnat olivat Ahvenanmaa ja Uusimaa, joissa indeksi oli alle 90. Verrattuna muihin Suomen kuntiin, pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla väestö voi siis hyvin. Malmi Työkyvyttömyys 2007 Koko maa = 100; Helsinki 81 Yli 100 (7) 80-99 (7) 65-79 (7) 50-64 (7) Alle 50 (5) Työkyvyttömyysindeksi Munkkiniemi Pasila Vallila Kallio Kaupunkimittausosasto, Helsinki 062/2008 Kuva 3. Vakioitu työkyvyttömyysindeksi Helsingissä 2007 6
prosenttia Helsingin väestöstä. Alueilla, jossa ylittyi Helsingin indeksi (81), asui 46 prosenttia väestöstä. Kuolleisuusindeksi Helsinkiläisten kolme yleisintä kuolinsyytä ovat verenkiertoelinten sairaudet, kasvaimet sekä tapaturmat ja väkivalta. Helsinkiläisten kuolleisuus on ikävakioidun indeksin mukaan ollut koko Suomen kuolleisuutta korkeampaa koko indeksin tarkastelujakson ajan. Toisaalta ero koko maan indeksiin on pienentynyt. Vuonna 2007 kuolleisuusindeksi poikkesi Helsingissä 5 pistettä koko maan keskiarvosta, kun vuonna 1990 eroa oli vielä kahdeksan pistettä. Munkkiniemi Pasila Vallila Kallio Malmi Kuolleisuus 2007 Koko maa =100; Helsinki 105 Yli 100 (7) 90-99 (7) 80-89 (11) 70-79 (2) Alle 70 (6) Kaupunkimittausosasto, Helsinki 062/2008 Kuva 4. Vakioitu kuolleisuusindeksi Helsingissä 2007 Kuolleisuusindeksissä peruspiirien keskihajonta oli 19 pistettä. Ikävakioidun kuolleisuusindeksin arvo vaihteli peruspiireittäin välillä 52 132, eli korkeimman ja matalimman kuolleisuuden alueilla eroa oli 79 pistettä. Kuolleisuusindeksin korkeimmat alueittaiset arvot olivat myös korkeampia kuin kahden muun osaindeksin, työkyvyttömyys- ja erityiskorvausoikeusindeksien saamat arvot. Korkeimman kuolleisuusindeksin alueella indeksi poikkesi koko maan keskiarvosta 32 pistettä. Kuolleisuusindeksi oli alle 70 kuudessa peruspiirissä. Erittäin alhaisen kuolleisuuden alueilla asui yhteensä 53 600 helsinkiläistä eli 10 prosenttia kaupungin väestöstä. Tämän lisäksi hieman yli puolet (51 %) helsinkiläisistä asui alueilla, jossa kuolleisuusindeksi poikkesi vähintään kymmenen pistettä myönteiseen suuntaan koko maan kuolleisuudesta. Yhteensä 90 300 henkeä eli kuusitoista prosenttia Helsingin väestöstä asui niillä seitsemällä alueella, jossa kuolleisuusindeksi ylitti koko maan keskiarvon. Näistä noin puolet, 45 700 asui peruspiireissä, joiden kuolleisuusindeksi oli korkeampi kuin koko kaupungin indeksi. Erityiskorvausoikeusindeksi Erityiskorvausoikeusindeksi kuvaa pitkäaikaissairastavuutta. Helsingin yleisimmät erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavat sairaudet ovat krooninen verenpainetauti, krooninen astma ja krooniset obstruktiiviset keuhkosairaudet, krooninen sepelvaltimotauti, diabetes ja psykoosit. Vuonna 2007 ikävakioitu erityskorvausindeksi oli Helsingissä 85 eli myös siinä Helsinki alitti koko maan keskiarvon. Indeksi on ollut vuodesta 1990 hienoisessa laskussa; laskua on tapahtunut yhteensä 3 pistettä. Erityiskorvausoikeusindeksissä oli sairastavuusindeksin osaindekseistä pienimmät alueelliset vaihtelut. Yksikään peruspiiri ei ylittänyt koko maan keskiarvoa, mutta toisaalta indeksi ei missään alueilla ollut yhtä alhainen kuin kahdessa muussa osaindeksissä. Peruspiirien välinen keskihajonta oli seitsemän pistettä ja näin pienempää kuin muissa indekseissä. Matalimman ja korkeimman 7
pitkäaikaissairastavuuden alueilla eroa oli ainoastaan 25 pistettä. Erityiskorvausoikeusindeksi ei ollut erityisen hyvä tai huono yhdessäkään peruspiirissä. Indeksi ei toisaalta alittanut 70 yhdelläkään alueella, mutta ei myös ylittänyt koko maan keskiarvoa. Indeksi oli hyvä, alle 80, yhteensä kuudessa peruspiirissä, joissa asui 17 prosenttia Helsingin väestöstä. Noin puolet helsinkiläisistä asui alueilla, jossa erityiskorvausoikeusindeksi oli korkeampi kuin 90. Malmi Erityiskorvausoikeus 2007 Koko maa = 100; Helsinki 85 90-96 (16) 80-89 (11) 70-79 (6) Osaindeksien vaikutus sairastavuuteen Munkkiniemi Pasila Vallila Kallio Kaupunkimittausosasto, Helsinki 062/2008 Kuva 5. Vakioitu erityiskorvausoikeusindeksi Helsingissä 2007 Sairastavuusindeksin osaindekseillä näyttäisi olevan tietty vaikutus sekä Helsingin sairastavuuteen suhteessa koko maan sairastavuuteen että Helsingin sisäisiin alueellisiin eroihin. Helsingissä kuolleisuus on korkeampaa kuin Suomessa keskimäärin, mikä nostaa Helsingin sairastavuusindeksin yli yhdeksäänkymmeneen. Työkyvyttömyyseläkkeellä olo ja erityiskorvausoikeuksien saanti taas ovat helsinkiläisten keskuudessa harvinaisempia kuin suomalaisten keskuudessa keskimäärin ja nämä pitävät kaupungin sairastavuusindeksin koko maan keskiarvoa alhaisempana. Erityiskorvausoikeusindeksi näyttää tasoittavan alueiden välisiä eroja; terveimmillä alueilla se nostaa sairastavuusindeksiä, kun taas sairaammilla alueilla sen vaikutus on päinvastainen. Erityisen suuri indeksiä nostava vaikutus sillä oli Itä-Pakilan ja n peruspiireissä, kun taas Jakomäessä, Alppiharjussa ja Vallilassa erityiskorvausoikeusindeksi laski keskiarvoa eniten, tosin näillä alueilla sairastavuus on tästä huolimatta korkeaa. Työkyvyttömyydellä on sairastavuusindeksiä alentava vaikutus lähes kaikilla alueilla. Poikkeuksen kuitenkin tekivät muutamat korkean sairastavuuden peruspiirit, minkä lisäksi muutamassa vaikutusta ei oikeastaan ollut. Sen myönteinen vaikutus on suurin terveimmillä alueilla, joissa se laskee sairastavuusindeksiä entisestään. Jos työkyvyttömyysindeksin vaikutus osaindekseistä koostuvaan keskiarvoon eli sairastavuusindeksiin on pääasiassa myönteinen, on kuolleisuuden vaikutus päinvastainen. Kuolleisuusindeksi on osaindekseistä ainoa, jossa Helsingin indeksi ylittää sadan eli koko maan keskiarvon. Sen vaikutus oli samansuuntainen myös peruspiirien indeksejä tarkasteltaessa. Suurin sairastavuusindeksiä korottava vaikutus sillä oli Alppiharjussa. Ainoastaan Pasilassa, Itä-Pakilassa, Kulosaaressa ja jossain määrin myös ssa kuolleisuusindeksi laski osaindeksiä. Vuoden 2007 sairastavuusindeksien mukaan yksittäisistä alueista Pasilassa kuolleisuus poikkesi kahdesta muusta osaindeksistä huomattavasti. Työkyvyttömyyden ja erityiskorvausoikeuksien kautta mitattuna Pasila oli yksi Helsingin sairaimmista alueista. Kuitenkin sen kuolleisuusindeksi oli reippaasti alle koko maan ja Helsingin indeksin. Vaikka osaindeksien arvot ja suhde koko kaupungin keskiarvoon vaihtelikin jonkin verran, ei muilla alueilla samantasoisia eroja löytynyt. 8
Laatuseloste Kansaneläkelaitos on kehittänyt sairastavuusindeksin alueiden välisten terveyserojen tarkasteluun. Sairastavuusindeksi lasketaan vuosittain kuntatasolla, minkä lisäksi se raportoidaan Kelan Terveyspuntarissa suurempina yksikköinä kuten maakunta, sairaanhoitopiiri ja vakuutuspiiri. Sairastavuusindeksin tarkoituksena on kuvata yleisesti alueen sairastavuutta sekä herättää kysymyksiä tilannetta selittävistä tekijöistä ja sairastavuudesta tarkemmin. Sairastavuusindeksi lasketaan kolmen väestön sairastavuutta kuvaavan rekisterimuuttujan avulla. Nämä ovat työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus työikäisistä, pitkäaikaissairastavuutta kuvaava erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuus väestöstä ja väestön kuolleisuus. Työkyvyttömyysindeksi ja erityiskorvausoikeusindeksi eivät muutu kovinkaan paljon vuodesta toiseen. Kuolleisuudessa saattaa olla suurempia vuosittaisia muutoksia, minkä vuoksi indeksin tekoon käytetään kolmen vuoden keskiarvoa. Mittarit suhteutetaan erikseen koko maan keskiarvoon, joka saa arvon sata. Sairastavuusindeksi muodostuu näiden kolmen osaindeksin keskiarvosta. Jos tarkasteltavan alueen sairastavuusindeksi on pienempi kuin sata, on väestö keskimääräistä terveempää. Jos sairastavuusindeksi on suurempi kuin sata, on väestön terveydentila keskimääräistä huonompaa. Indeksi lasketaan sekä yleisindeksinä että ikävakioituna. Vakioinnin avulla saadaan poistettua ikärakenteen alueellisten erojen vaikutus väestön sairastavuuteen. Lähde: Kansaneläkelaitos, Terveyspuntarin sairastavuusindeksi Lähdeluettelo: Kansaneläkelaitos: Sairastavuusindeksi peruspiireittäin Helsingissä 2007. Helsingin tietokeskuksessa olevat julkaisemattomat taulukot. Kansaneläkelaitos, Terveyspuntarin sairastavuusindeksi [http://raportit.kela.fi/ibi_apps/wfservlet?ibif_ex=wit079al, luettu 16.6.2009] Palosuo, Hannele, Koskinen, Seppo, Lahelma, Eero, Prättälä, Ritva, Martelin Tuija, Ostamo, Aini, Keskimäki, Ilmo, Sihto, Marita, Takala, Kirsi, Hyvönen, Elisa, Linnanmäki, Eila (toim.) (2007): Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980 2005. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:23. 9