ISBN pdf. Avainsanat - Nyckelord - Key words sairastavuus, terveyspalvelujen käyttö, terveyserot, terveyskeskus, HUS, ICD-10

Transkriptio

1 Tekijä(t) - Författare - Author(s) Juha Nyman, Riitta Simoila ja Outi Väistö Julkaisun nimi Publikationens titel Title of the Publication Helsinkiläisten sairastavuus ja terveyskeskuksen järjestämien palvelujen käyttö vuonna 2008 KUVAILULEHTI PRESENTATIONSBLAD PRESENTATION Julkaisija - Utgivare - Publisher Helsingin kaupungin terveyskeskus Sarja - Serie - Series Helsingin kaupungin terveyskeskuksen raportteja ISSN ISBN paperi papper paper Julkaisuaika - Publikationsdatum Published 2010 ISBN pdf Sivumäärä, liitteet - Sidoantal, bilagor Pages, appendices 118 sivua, 4 liitettä Osanumero - Del nummer Part number 2010:4 Kieli - Språk - Language suomi Tiivistelmä Referat Abstract Tämän analyysin aineistona olivat Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Pegasos-tietojärjestelmästä, Helsinginja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) tietojärjestelmästä ja hammashuollon Effica-tietojärjestelmästä vuoden 2008 aikana poimitut hoitotapahtumat. Terveyskeskuksen ja HUS:n palveluja käytti 71,5 % helsinkiläisistä vuoden aikana. Terveyskeskuksen palveluja käytti 67 % ja HUS:n palveluja 27 %. Osa helsinkiläisistä käytti sekä terveyskeskuksen että HUS:n palveluja. Helsinkiläisten yleisimmät sairaudet olivat ICD-10 diagnoosiryhmistä hengityselinten sairaudet, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, verenkiertoelinten sairaudet, mielenterveyden- ja käyttäytymisen häiriöt sekä vammat, myrkytykset ja tapaturmat. Terveydenhuollon palvelujen käyttö oli keskimääräistä yleisempää naisilla, alle kouluikäisillä lapsilla, 65 vuotta täyttäneillä sekä eräissä itäisen ja koillisen suurpiirin peruspiireissä. Krooniset sairaudet kuten sydän- ja verenkiertoelinten-, tuki- ja liikuntaelinten- ja umpieritys-, ravitsemus- ja aineenvaihduntasairaudet olivat kaksi kertaa yleisempiä vuotiailla verrattuna vuotiaisiin. Terveyskeskuksen ja HUS:n palvelujen käyttö oli keskimääräistä vähäisempää eteläisessä suurpiirissä. Palveluja keskimääräistä enemmän käyttävissä peruspiireissä käytettiin yleisemmin perusterveydenhuollon sairaanhoidon sekä somaattisen ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon palveluja. Suurimmillaan erot palvelujen käytön yleisyydessä peruspiirien välillä olivat kaksinkertaisia. Akuuttisairaalan (kaupunginsairaalan) palveluja käyttäneiden osuus vaihteli peruspiireittäin % peruspiirin asukkaista. Terveyskeskuspäivystystä vähiten käyttäneissä peruspiirissä 7,6 %, mutta eniten käyttäneessä peruspiirissä 20 % asukkaista oli käyttänyt päivystystä. Niinpä ikä- ja sukupuolivakioidut julkisen terveydenhuollon kustannukset asukasta kohti olivat esimerkiksi keskisessä suurpiirissä 23 % suuremmat kuin eteläisessä suurpiirissä ja Jakomäen peruspiirissä ikä- ja sukupuolivakioidut kustannukset olivat 38 % suuremmat kuin Ullanlinnan peruspiirissä. Sitä vastoin eräiden ennaltaehkäisevien palvelujen käyttö oli muita peruspiirejä vähäisempää Koillis- ja Itä-Helsingissä. Etelä- ja Länsi-Helsingin muita kaupunginosia vähäisempää terveyskeskuksen palvelujen käyttöä selittää keskimääräistä yleisempi yksityisen terveydenhuollon käyttö, muun muassa työterveydenhuollon käyttö. Perusterveydenhuollon sairaanhoitoa oli vuoden 2008 aikana käyttänyt keskimäärin 55,5 % helsinkiläisnaisista ja miehistä 44,9 %. Sen sijaan vuotiaista miehistä perusterveydenhuollon sairaanhoitoa oli käyttänyt vain 31,4 %. Sukupuolten välinen ero korostui vanhimmissa ikäryhmissä ja muun muassa kotihoidossa oli naisasiakkaita 2,2 ja pitkäaikaissairaalassa 2,4 kertaa enemmän kuin miehiä. Miesten enneaikaisia kuolemia lisäävät alkoholiperäiset sairaudet, tapaturmat ja väkivalta. Vammojen, myrkytysten ja muiden ulkoisten syiden vuoksi hoidettiin julkisessa terveydenhuollossa yli helsinkiläistä vuoden 2008 aikana. Helsingissä terveyskeskuksen ja HUS:n palvelujen käyttö ei näyttäisi yksiselitteisesti olevan muita peruspiirejä yleisempää niissä, joissa on vanha ikärakenne kuten Länsi-Pakilassa ja Munkkiniemessä tai keskimääräistä enemmän naisväestöä kuten Länsi-Helsingissä. On mahdollista, että keskimääräistä vähäisempi terveyskeskuksen ja HUS:n palvelujen käyttö on yhteydessä myös muun muassa Tuomarinkylän ja Länsi-Pakilan runsaaseen perheissä asuvien osuuteen, hyvään koulutustasoon ja esimerkiksi ulkoilumahdollisuuksien vuoksi asuinalueelle muuttaneiden osuuteen. Te-050.doc Avainsanat - Nyckelord - Key words sairastavuus, terveyspalvelujen käyttö, terveyserot, terveyskeskus, HUS, ICD-10 Hinta Pris Price Julkaisun jakelu: Helsingin terveyskeskus / tietopalvelu PL 6000, HELSINGIN KAUPUNKI Puhelin: Sähköposti: kaisa.halonen@hel.fi Julkaisumuoto Publikationsform Publishing form Distribution: Helsingfors stad Hälsovårdscentralen / informationstjänst PB 6000, HELSINGFORS STAD Telefon: E-post: kaisa.halonen@hel.fi Distribution: City of Helsinki Health Care Centre / Information Services P.O. Box 6000, City of Helsinki Tel: kaisa.halonen@hel.fi

2 Helsinkiläisten sairastavuus ja terveyskeskuksen järjestämien palvelujen käyttö vuonna 2008 Helsingin kaupunki Terveyskeskus 2010 Juha Nyman Riitta Simoila Outi Väistö

3 2 SISÄLTÖ Tiivistelmä Johdanto Helsingin väestö vuonna Ikä- ja sukupuolirakenne Asuminen peruspiireittäin Aineisto ja sen käsittely Helsinkiläisten kuolleisuus ja sairastavuus rekisteritietojen perusteella Helsinkiläisten kuolleisuus Helsinkiläisten sairastavuus Helsinkiläisten sairastavuus ICD 10 -tautiluokituksen pääluokittain Terveyspalvelujen käyttö sukupuolittain, ikäryhmittäin ja peruspiireittäin Terveyskeskuksen ja HUS:n palvelujen käyttö yhteensä Terveysasemaosaston palvelujen käyttö Perusterveydenhuollon avosairaanhoidon vastaanotot Terveysasemien avosairaanhoidon lääkärin vastaanotto Avosairaanhoidon terveydenhoitajan vastaanotto Terveysneuvonta, äitiys- ja lastenneuvonta sekä perhesuunnitteluneuvonta Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto Perusterveydenhuollon sairaanhoidon palvelujen käyttäjät Terveyspalvelujen käyttö akuuttisairaalaosastolla (kaupunginsairaala) Sairaalapäivystystä käyttäneet (poliklinikkapäivystyksessä tai päivystyspoliklinikalla käyneet) Ajanvarauspoliklinikoita käyttäneet (sisätautien, geriatrian, fysiatrian ja neurologian poliklinikat) Päivystyksen osastohoitoa käyttäneet Kotihoidon palveluja käyttäneet Pitkäaikaissairaalan vuodeosastolla hoidetut Hammashuollon palveluja käyttäneet Psykiatrisen erikoissairaanhoidon palveluja käyttäneet Terveydenhuollon palvelujen tuotanto Helsingissä Johtopäätökset Taulukkoluettelo Kuvioluettelo Liitetaulukot ja kuviot Lähteet Liitteet

4 3 TIIVISTELMÄ Tämän analyysin aineistona olivat Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Pegasostietojärjestelmästä, HUS:n tietojärjestelmästä sekä hammashuollon tietojärjestelmästä vuoden 2008 aikana HoitoDW:lle poimitut hoitotapahtumat. Terveyskeskuksen tukipalveluja yksinomaan käyttäneet eivät ole mukana aineistossa. Lähes jokainen helsinkiläinen käyttää jossain elämänsä vaiheessa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen tuottamia tai järjestämiä palveluja. Helsingin kaupungin terveyskeskuksen ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) palveluja vuonna 2008 käytti 71,5 % helsinkiläisistä. HUS:n palveluja käytti 27 % ja terveyskeskuksen palveluja 67 %. Osa helsinkiläisistä käytti vuoden aikana sekä terveyskeskuksen että HUS:n tuottamia palveluja. Terveysasemien avosairaanhoidon palveluja käytti lähes joka toinen helsinkiläinen. Alle 7-vuotiailla ja 7-15-vuotiailla terveysasemien, neuvoloiden tai kouluterveydenhuollon palvelujen käyttö oli yleistä, mutta palvelujen käyttö vaihteli peruspiirien välillä selvästi. 3-vuotis-, 4-vuotis- ja 5- vuotistarkastuksiin osallistuneiden osuudet vaihtelivat peruspiireittäin % ikäryhmästä. Eläkeikäisistä, vuotiaista terveysasemien palveluja käytti neljä viidesosaa ja 85 vuotta täyttäneistä puolet. Kotihoidon ja pitkäaikaissairaalan palveluja käyttivät ensisijaisesti vanhukset: vuotiaista kotihoidon palveluja käytti joka neljäs ja 85 vuotta täyttäneistä joka toinen. Pitkäaikaissairaalan palveluja käytti 85 vuotta täyttäneistä 7,6 % ja vuotiaista runsaat 2 %. Noin joka neljäs helsinkiläinen oli käyttänyt vuoden 2008 aikana terveyskeskuksen järjestämää hammashuoltoa. Psykiatrisen erikoissairaanhoidon palveluja käytti 3,7 % helsinkiläisistä pääasiassa työikäisiä henkilöitä. Terveydenhuollon palvelujen käyttö oli yhteydessä sukupuoleen. Naiset käyttivät miehiä enemmän terveydenhuollon palveluja. Perusterveydenhuollon sairaanhoitoa oli vuonna 2008 käyttänyt 55,5 % helsinkiläisnaisista ja 44,9 % helsinkiläismiehistä. Vain 31,6 % helsinkiläisistä vuotiaista miehistä oli käyttänyt vuoden aikana perusterveydenhuollon sairaanhoitoa. Terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkärin vastaanotolla kävi helsinkiläismiehistä yli 10 prosenttiyksikköä pienempi osuus kuin naisista ja terveyskeskuksen terveydenhoitajan vastaanotolla kävi helsinkiläismiehistä lähes 8 prosenttiyksikköä pienempi osuus kuin naisista. On todennäköistä, että miehet käyttivät tarvittaessa työtyöterveyshuollon palveluja. Työikäiset naiset käyttivät samanikäisiä miehiä yleisemmin terveyskeskuksen ja HUS:n palveluja. Sukupuolten välinen ero terveyspalvelujen käytössä korostuu vanhimmissa ikäryhmissä. Tämä näkyy palveluissa niin, että kotihoidossa oli naisasiakkaita 2,2 kertaa enemmän kuin miesasiakkaita ja pitkäaikaissairaalassa naispotilaita oli 2,4 kertaa enemmän kuin miespotilaita. Tämä on seurausta osaksi helsinkiläismiesten lyhyemmästä elinajasta, mutta mahdollisesti myös siitä, että korkeaan ikään ehtineet miehet eivät käytä tai saa palveluja yhtä usein kuin naiset. Toimenpiteellisiä hoitojaksoja sairaaloissa työikäisillä helsinkiläisnaisilla oli työikäisiä miehiä suhteellisesti selvästi enemmän. 80 vuotta täyttäneillä miehillä toimenpiteellisiä hoitojaksoja oli suhteellisesti enemmän kuin samanikäisillä naisilla. Helsinkiläisnaiset elävät vanhemmiksi kuin miehet; ennenaikaisten kuolemien määrä on naisilla miehiä vähäisempää. Miesten ennenaikaisia kuolemia lisäävät alkoholiperäiset sairaudet, tapaturmat ja väkivalta, jotka ovat ehkäistävissä olevia kuolemansyitä. Helsinkiläiset matalasti koulutetut miehet menettivät elinvuosia selvästi enemmän tapaturmissa kuin matalasti

5 4 koulutetut miehet maassa keskimäärin. Vammojen, myrkytysten ja muiden ulkoisten syiden vuoksi hoidettuja helsinkiläisiä oli huomattavan paljon, yli helsinkiläispotilasta vuodessa. Vähän koulutusta saaneiden miesten ja naisten alkoholikuolemat olivat Helsingissä yleisempiä kuin maassa keskimäärin. Selviämishoitoaseman asiakkaista miehiä oli yli kaksi kertaa enemmän kuin naisia. Helsinkiläiset matalan koulutustason omaavat miehet ja naiset menettivät elinvuosia myös verenkiertoelinten sairauksien vuoksi enemmän kuin keskimäärin maan muu väestö. Sukupuolen vaikutus terveyspalvelujen käyttöön voi peittyä sosiaalisten tekijöiden vaikutuksesta. Vaikka läntisessä suurpiirissä olikin suurempi naisenemmistö kuin muissa peruspiireissä, ei terveyspalvelujen käyttö silti ollut läntisessä suurpiirissä muita suurpiirejä yleisempää. Aineiston perusteella terveyspalvelujen käyttö näyttääkin olevan suurelta osin yhteydessä peruspiiriin siten, että mikäli peruspiirin asukkaiden terveyspalvelujen käyttö oli runsasta, se oli runsasta perusterveydenhuollon sairaanhoidossa sekä somaattisessa ja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Terveydenhoitajan vastaanotolla käyneiden väestöosuuksien erot peruspiirien välillä olivat suurimmillaan kaksinkertaiset. Myös äitiys- ja lastenneuvoloiden ja koulu- ja opiskeluterveydenhuollon käyttäjien väestöosuuksissa oli peruspiirien välillä merkittäviä eroja. Peruspiirien väliset erot terveyspalvelujen käytössä useiden palvelujen osalta lisääntyivät vanhimmissa ikäryhmissä ja muun muassa vuodeosastohoidossa olleiden suhteelliset peruspiirien väliset erot olivat suurimmillaan kaksinkertaisia. Useimpien terveyskeskuksen ja HUS:n palvelujen osalta yleisintä palvelujen käyttö oli keskisessä suurpiirissä sekä Koillis- ja Itä-Helsingin peruspiireissä ja vähäisintä Etelä- ja Länsi- Helsingin suurpiireissä. Perusterveydenhuollon vuodeosastohoitoa suhteellisesti eniten käyttäneessä peruspiirissä vuodeosastohoidossa oli n. 30 % suurempi osuus asukkaista kuin vähiten käyttäneessä. Akuuttisairaalan (kaupunginsairaalan) palveluja vähiten käyttäneissä peruspiireissä n. 13 % asukkaista oli käyttänyt palveluja, mutta eniten käyttäneissä peruspiireissä 25 %. Terveyskeskuspäivystystä vähiten käyttäneessä peruspiirissä 7,6 % asukkaista oli käyttänyt päivystystä ja eniten käyttäneessä peruspiirissä 20 % asukkaista. Joidenkin ehkäisevien palvelujen käyttö oli Koillis- ja Itä-Helsingissä muita kaupunginosia vähäisempää. Yksityisen terveydenhuollon käyttö oli yleisintä Etelä- ja Länsi-Helsingissä asuvilla, mikä selittänee osaksi ainakin eteläisessä suurpiirissä asuvien keskimääräistä vähäisempää terveyskeskuksen ja HUS:n palvelujen käyttöä. HUS:n ulkopuolelta tulleista helsinkiläisten potilaiden lähetteistä n. 35 % tulee yksityisestä terveydenhuollosta. Helsingissä terveyspalvelujen käyttö ei näyttäisi yksiselitteisesti noudattavan peruspiirin ikärakennetta. Helsingissä on ikärakenteeltaan vanhoja peruspiirejä, joissa terveyspalvelujen käyttö oli useiden palvelujen osalta keskimääräistä kuten Haagassa ja Munkkiniemessä. Länsi-Pakilassa asuu keskimääräistä suhteellisesti enemmän eläkeikäisiä, mutta alueen terveyspalvelujen käyttö ei ole keskimääräistä yleisempää. Toisaalta Malmin väestö on puolestaan keskimääräistä nuorempaa, mutta palvelujen käyttö Malmin peruspiirissä on silti runsasta. Terveyspalveluja vähän käyttävien peruspiirien joukossa oli useita ikärakenteeltaan nuoria peruspiirejä, kuten Tuomarinkylän peruspiiri. Pohjoisessa suurpiirissä, johon Tuomarinkyläkin kuuluu, on suhteellisen runsaasti perheitä ja vähän yksinasuvia. Perheen voidaan olettaa tarjoavan epävirallista apua enemmän kuin yksinasumisen ja vähentävän virallisten palvelujen tarvetta. Peruspiirien sosiaalisissa rakenteissa voikin olla tekijöitä, jotka vaikuttavat terveyspalvelujen käyttöön. Keskisessä suurpiirissä ikä- ja sukupuolivakioidut julkisen terveyden-

6 5 huollon kustannukset asukasta kohti ovat 23 % suuremmat kuin eteläisessä. Jakomäen peruspiirissä ikä- ja sukupuolivakioidut julkisen terveydenhuollon kustannukset asukasta kohti ovat 38 % suuremmat kuin Ullanlinnan peruspiirissä. Väestön ikärakenne vaikuttaa kuitenkin merkittävästi hoitotapahtumien määrään terveyspalveluissa. Yleisintä julkisten terveyspalvelujen käyttö oli alle 7-vuotiailla ja yli 75-vuotiailla. Helsinkiläisillä diagnosoitujen kroonisten kansansairauksien kuten sydän- ja verisuonisairauksien ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien suhteellinen esiintyvyys terveyskeskuksen ja HUS:n vastaanotoilla kaksinkertaistui vuotiailla verrattuna vuotiaisiin. Osa tästä lisäyksestä voi selittyä työterveyshuollon päättymisellä ja henkilöiden siirtymisellä julkisen terveydenhuollon asiakkaaksi.

7 6 1 JOHDANTO Helsingin terveyskeskuksessa on tehty 1990-luvulta alkaen toimintaympäristön analyyseja, joiden pohjalta toiminnan strategiset painoalueet on määritelty. Tarkastelun kohteena on ollut muun muassa helsinkiläisten terveyspalvelujen käyttö. Väestömäärän kasvusta huolimatta terveyskeskuksen palveluja käyttäneiden helsinkiläisten määrä laski vuosina ja sen jälkeenkin palveluja käyttäneiden eri henkilöiden määrä on kasvanut selvästi vähemmän kuin väestön määrän kasvun pohjalta olisi odotettavissa. Tieto terveyspalvelun käyttäjien vähenemisestä herättää monia kysymyksiä. Ketkä käyttävät Helsingin järjestämiä terveyspalveluja? Onko palvelujärjestelmässämme jotakin, joka estää joiltakin ikä- tai väestöryhmiltä palvelujen saannin? Onko palvelujen käytöllä tai käyttämättömyydellä yhteyttä sosioekonomisten terveyserojen muodostumiseen? Onko palvelujen saatavuus alueellisesti turvattu? Tässä raportissa paneudutaan tarkemmin helsinkiläisten terveyspalvelujen käyttöön sekä sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Aineistona on Helsingin terveyskeskuksen tietojärjestelmistä poimitut tiedot terveyspalveluja vuonna 2008 käyttäneistä helsinkiläisistä. Lisäksi on käytetty valtakunnallisia rekisteritietoja ja Helsingin kaupungin tietokeskuksen tilastoja. Aineisto on kuvattu tarkemmin luvussa 3. Luvussa 4 on tarkasteltu helsinkiläisten sairastavuusja kuolleisuustietoja ja luvussa 5 terveyspalvelujen käyttöä sukupuoli, ikäryhmä ja peruspiiri taustamuuttujina. Luvussa 6 on tietoja terveyspalvelujen tuotannosta vuodelta Analyysin pohjana olevat vuoden 2008 väestötiedot on kuvattu luvussa 2. Raportti sisältää paljon lukuja, mikä on haaste luettavuudelle. Tavoitteena on, että raportti voisi toimia tietopakettina, johon lukija voi palata yksityiskohtien osalta tietoja tarvitessaan.

8 2 HELSINGIN VÄESTÖ VUONNA Ikä- ja sukupuolirakenne 7 Helsingissä asui vuoden 2008 lopussa yhteensä asukasta, joista miehiä oli 46,9 % ja naisia 53,1 %. Vuoden 2008 aikana uusia asukkaita syntyi ja asukkaista kuoli 4890 eli syntyneitä oli 1517 enemmän kuin kuolleita. Syntyvyys oli suhteellisesti suurinta Koillis- ja Itä-Helsingissä. Syntyneitä oli noin 300 enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuoden 2008 aikana muualta Suomesta Helsinkiin muutti noin 1044 asukasta ja ulkomailta 3455 asukasta enemmän kuin oli poismuuttaneita. Helsingin nettomuutto oli siten yhteensä 4499 henkilöä. Syntyneisyyden ja muuttovoiton perusteella Helsingin väestö lisääntyi yhteensä 6016 hengellä. (Sipoon liitosalueiden väestö mukaan lukien Helsingin väestönlisäys oli 8101 henkeä). (Helsingin kaupungin tilastollinen vuosikirja 2009.) Kuviossa 1 ovat mukana ne Helsingissä asuneet asukasta, joilla oli vuonna 2008 tilastoitu suurpiiritieto. Suurpiireistä itäinen, läntinen ja eteläinen ovat suuria noin asukkaan suurpiirejä. Koillisessa suurpiirissä asui noin asukasta ja keskisessä suurpiirissä vajaa asukasta. Asukasluvultaan pienimmät suurpiirit ovat kaakkoinen ja pohjoinen, joissa asui alle puolet itäisen suurpiirin asukasmäärästä. (Kuvio 1.) Vuoden 2008 lopussa työikäisiä, vuotiaita helsinkiläisiä, oli noin eli noin 61 % asukkaista. Alle 25-vuotiaita oli yhteensä eli runsas neljännes asukkaista (Kuvio 2). Yhdestätoista Suomen suurimmasta kaupungista kuudessa on Helsinkiä suurempi 65 vuotta täyttäneiden osuus (Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset vuonna 2008, 12).

9 8 Vuoden 2008 aikana 1 6-vuotiaiden määrä lisääntyi 2,8 %, 7 15-vuotiaiden määrä väheni 0,9 % ja vuotiaiden lisääntyi 2,1 %. Työikäisten vuotiaiden määrä lisääntyi 1,3 %. Eläkeikäisten 65 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyi 2,4 %, 75 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyi 1,9 % ja 85 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyi 3,3 %. Eläkeikäisten sekä vanhusten määrä lisääntyy Helsingissä voimakkaimmin. Vuoden 2004 alusta vuoden 2008 loppuun mennessä 65 vuotta täyttäneiden määrä on lisääntynyt 6 598:lla (8,7 %), 75 vuotta täyttäneiden määrä 2 916:lla (8,1 %) ja 85 vuotta täyttäneiden määrä 1 214:lla hengellä (12,5 %). 2.2 Asuminen peruspiireittäin Helsinki oli vuonna 2008 jaettu 33 peruspiiriin. Mellunkylän ja Vuosaaren peruspiirit ovat asukasluvultaan Helsingin suurimmat peruspiirit. Niiden jälkeen seuraavaksi suurimpia ovat Kampinmalmin, Malmin ja Kaarelan peruspiirit. Peruspiirien asukaslukujen erot ovat suuria mitä kuvaa se, että suurimman peruspiirin Mellunkylän ja viidenneksi suurimman Kaarelan asukaslukujen ero on lähes asukasta. Mellunkylän peruspiirissä on kymmenen kertaa enemmän asukkaita kuin Itä-Pakilan tai Kulosaaren peruspiirissä. Keskisuuria peruspiirejä ovat Laajasalo, Puistola, Latokartano, Vanhakaupunki, Lauttasaari ja Ullanlinna. (Kuvio 3.) Kuviossa 3 on Jakomäen ja Puistolan peruspiirien väestömäärä poikkeava, mikä johtuu siitä, että Puistolan peruspiirin Heikinlaaksosta 1650 asukkaan peruspiiritiedot oli vaihdettu Jakomäen peruspiiriin, jolloin tämä peruspiiritietojen vaihtaminen oli otettava huomioon näiden kahden peruspiirin terveyspalvelujen käyttötietoja vakioitaessa. Tarkemmin asiaa selitetään sivuilla 12 ja 13.

10 9 Vuonna 2008 Helsingin peruspiirien väestöstä oli 65 vuotta täyttäneitä keskimäärin 14,4 %. Keskimääräistä enemmän eläkeikäisiä asui Myllypuron, Kulosaaren, Maunulan ja Munkkiniemen peruspiireissä. Näissä ikärakenteeltaan vanhoissa peruspiireissä 65 vuotta täyttäneitä asui yli viidennes väestöstä. Haagassa ja Länsi-Pakilassa 65 vuotta täyttäneitä asui noin 18 % peruspiirin väestöstä. Vartiokylässä, Jakomäessä, Oulunkylässä, Lauttasaaressa ja Taka-Töölössä 65 vuotta täyttäneitä oli noin 16 % väestöstä. Vastaavasti ikärakenteeltaan suhteellisen nuoria peruspiirejä olivat Puistola, Suutarila, Malmi, Latokartano, Tuomarinkylä ja Kaarela. Näissä peruspiireissä 65 vuotta täyttäneitä oli alle 12 % peruspiirin väestöstä. (Kuvio 4.)

11 10 Vuonna 2008 Helsingin väestöstä oli 75 vuotta täyttäneitä keskimäärin 6,8 %: Munkkiniemessä 11,6 %, Maunulassa 11,7 %, Kulosaaressa 11,6 %, Haagassa 10,3 % ja Myllypurossa 10 % mutta Tuomarinkylässä 3,3 %, Puistolassa 3,8 % ja Kaarelassa 4,0 %. Myllypuron ruotsinkielisestä väestöstä joka neljäs oli 75 vuotta täyttänyt ja Haagan, Reijolan ja Maunulan ruotsinkielisestä väestöstä joka viides oli 75 vuotta täyttänyt. (Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2008/2009.) Peruspiirien asukkaiden ikärakenteiden vanheneminen on yhteydessä alueiden sairastavuuteen ja terveyspalvelujen käyttöön. Vanhenemiskehitys on voimakkainta Vuosaaressa ja Mellunkylässä sekä Kampinmalmissa, Ullanlinnassa ja Vironniemessä. Alle 16-vuotiaista lapsista enemmistö asui kantakaupungin ulkopuolella. Eniten lapsia asui itäisessä suurpiirissä, 22 % Helsingissä asuvista alle 7-vuotiaista ja 24 % Helsingissä asuvista 7 15-vuotiaista. Asukasluvultaan neljänneksi suurimmassa koillisessa suurpiirissä asui toiseksi eniten alle 16-vuotiaita helsinkiläislapsia, 21 % lapsista. Vastaavasti asukasluvultaan pienimmässä pohjoisessa suurpiirissä asui vain 8 % alle 6-vuotiaista ja alle 10 % vuotiaista. Vähiten alle 16-vuotiaita helsinkiläisiä asui asukasluvultaan kolmanneksi pienimmässä keskisessä suurpiirissä 7,7 % alle 16-vuotiaista helsinkiläislapsista. (Taulukko 1.)

12 11 Taulukko 1. Alle 16-vuotiaat suurpiireittäin Helsingissä Suurpiiri 0 6-vuotiaat 7 15-vuotiaat 0 15-vuotiaat, % Eteläinen Läntinen Keskinen ,5 Pohjoinen Koillinen Kaakkoinen ,5 Itäinen Yhteensä Kaikissa Helsingin suurpiireissä asui naisia enemmän kuin miehiä. Suurin naisenemmistö asui läntisessä ja eteläisessä suurpiirissä. Läntisessä suurpiirissä asui naisia lähes 18 % enemmän kuin miehiä. Pohjoisessa suurpiirissä, jossa perheiden osuus oli asuinkunnista suuri, naisia ja miehiä oli lähes yhtä suuri osuus. (Kuvio 5.) Naiset käyttävät keskimäärin enemmän terveyspalveluja kuin miehet.

13 12 3 AINEISTO JA SEN KÄSITTELY Tämän analyysin varsinaisena aineistona on Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Pegasostietojärjestelmästä, hammashuollon Effica-tietojärjestelmästä ja HUS:n tietojärjestelmästä vuoden 2008 aikana HoitoDW:lle poimitut tapahtumat. Mukana ovat terveyskeskuksen ns. lopputuotepalveluja käyttäneet henkilöt, joten aineistossa ei ole henkilöitä, jotka ovat käyttäneet ainoastaan tukipalveluja. Palveluja käyttäneiden osuudet esitetään raportissa suhteessa sukupuoleen ja peruspiirin vastaavanikäiseen väestöön. Vakioinnissa käytetyt väestötiedot saatiin Helsingin kaupungin tietokeskuksen väestötilastosta Niiden henkilöiden palvelujen käyttöä ei ole analysoitu peruspiirejä koskevissa analyyseissa, joilla ei ole peruspiiritietoa. Helsingissä asui vuoden 2008 tilastojen mukaan ihmistä (3 % asukkaista), joilta puuttuivat tiedot peruspiiristä ja suurpiiristä. Näihin kuuluivat vailla vakituista asuntoa olevat (n. 5500), sairaaloihin kirjatut (n. 3300), tilapäisesti ulkomailla olevat (n. 3700) sekä vankiloissa ja tietymättömissä olevat henkilöt. Ilman peruspiiritietoja olevia henkilöitä oli myös maahanmuuttajien joukossa. Tästä johtuen on todennäköistä, että maahanmuuttajien ja vailla vakituista asuntoa olevien terveyspalvelujen käyttö on raportissa puutteellisesti dokumentoitu. Jokaiselle terveyspalvelukäynnille on talletettu kävijän senhetkinen peruspiiritieto. Terveyspalveluja käyttäneiden osuuteen peruspiirin väestöstä vaikuttaa peruspiiristä vuoden aikana pois muuttaneiden lukumäärä, koska sekä poismuuttaneet että peruspiiriin heidän tilalleen muuttaneet palveluja käyttäneet tilastoituvat peruspiirissä palvelua käyttäneiksi vuoden aikana. Kuitenkin henkilö tilastoituu vain yhden peruspiirin asukkaaksi vuoden lopussa. Vilkas muuttaminen aiheuttaa joissakin palveluissa, joissa peitto on lähes 100 % sen, että palvelujen käyttäjiä on tilastoitunut yli 100 % suhteessa peruspiirin vuoden lopun asukasmäärään. Peruspiirien välillä on eroja muuttotiheydessä. Myös vuoden aikana kuolleet lisäävät terveyspalveluja käyttäneiden lukumäärän ja vuoden lopun peruspiirien väestön suhdetta, koska vuoden aikana kuolleet henkilöt ovat yleensä sairastaneet ja tarvinneet terveyspalveluja ennen kuolemaansa, mutta sen sijaan he eivät tilastoidu vuoden lopussa enää peruspiirin asukkaiksi. Suurpiireittäin asukkaiden määrä väheni vuoden aikana 2007/2008 eniten kaakkoisessa suurpiirissä 78 asukkaalla ja lisääntyi eniten itäisessä suurpiirissä asukkaalla. Helsinkiin valmistui vuoden 2008 aikana 2451 uutta asuntoa, joista omistusasuntoja oli Asukasmäärät lisääntyivät merkittävästi vain jos peruspiiriin oli rakennettu uusi asuntoalue. Näin lisääntyi Arabianrannan asukasmäärä 3190:lla, Aurinkolahden 1020:lla ja Latokartanon 750 asukkaalla vuodessa. Peruspiirin alueelle muuttaneet tilastoituvat vuoden lopussa peruspiirin väestöön, mutta ovat vasta muutettuaan vuoden aikana potentiaalisia palvelujen käyttäjiä peruspiirin asukkaina. Yleisimmin peruspiirien asukasmäärien muutokset aiheuttivat alle 100 hengen muuttovoiton tai -tappion. (Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2007/2008.) Vuoden 2008 aineistossa noin joka toisen Heikinlaaksossa asuvan peruspiiritiedot oli vaihdettu Pegasoksessa Puistolan peruspiiristä Jakomäen peruspiiriksi, minkä vuoksi Jakomäen (Jakomäki + osa Heikinlaaksoa) peruspiirin asukasmääräksi laskettiin seuraavissa analyyseissa = 7326 ja Puistolan peruspiirin asukasmääräksi = asukasta. Niiden Heikinlaakson asukkaiden, joiden peruspiiritiedot oli vaihdettu, terveyspal-

14 13 velujen käytöstä tiedetään ainoastaan, että heidän palvelujen käyttönsä on tilastoitunut Jakomäen peruspiirissä asuvien palvelujen käytöksi. Sukupuoli- tai ikäjakaumatietoja ei ollut saatavissa. Heikinlaakso on asuinympäristönä ja asukkaiden sosiaalisen taustan osalta lähempänä Puistolan kuin Jakomäen peruspiiriä. Heikinlaakso ja Puistola ovat alueita, joilla omakotitalotaloasuminen on tyypillistä, kun taas Jakomäessä enemmistö asunnoista (n. 60 %) on vuokrakerrostaloja. Siten niille 1650:lle Heikinlaaksossa asuvalle, joiden peruspiiri oli vaihdettu, laskettiin sukupuolijakauma ja ikäjakauma käyttäen perusteena Puistolan peruspiirin asukkaiden sukupuoli- ja ikäjakaumaa. Toisin sanoen niiden Heikinlaaksossa asuvien, joiden peruspiiritiedot oli vaihdettu, puuttuvat sukupuoli- ja ikäjakaumatiedot korvattiin käyttäen Puistolan peruspiirin väestön sukupuoli- ja ikäjakaumaa (imputoitiin). Siten imputoinnin jälkeen analyyseissa oli naisia Jakomäen peruspiirissä 3775 ja Puistolan peruspiirissä 8650 ja vastaavasti miehiä oli Jakomäessä 3551 ja Puistolassa Sen seurauksena, että Jakomäen peruspiiriin lisättiin 1650 ja Puistolan peruspiiristä vähennettiin sama asukasmäärä, Jakomäen peruspiirin terveyspalvelujen asukasmäärään suhteutettu tilastoitu käyttö väheni kaikissa muissa palveluissa paitsi kotihoidon palveluissa ja vastaavasti Puistolan peruspiirin suhteellinen tilastoitu käyttö lisääntyi jonkin verran. Aineisto koostuu Pegasokseen, hammashuollon Efficaan ja HUS:n tietojärjestelmiin merkityistä käyntitiedoista. Aineiston diagnoosit ovat vuoden 2008 käynnin tai hoitojakson yhteydessä tallennettuja diagnooseja. Kultakin käynniltä on tallennettu aineistoon vain yksi diagnoosi, joko päädiagnoosi tai jos se puuttuu sitä seuraava diagnoosi. Diagnoositiedot Helsingin kaupungin terveyskeskuksen ja HUS:n käynneistä on saatu seuraavasti. (1) Jos käynnille on tallennettu diagnoosi, se on kootussa aineistossa. (2) Jos käynnillä ei ole diagnoosia, mutta se on A-todistuksessa, silloin se diagnoosi on aineistossa. (3) Jos edellä mainittuja diagnooseja ei ole, mutta diagnoosi on lähetteessä, silloin se on aineistossa. (4) Jos edellä mainituissa tapauksissa diagnoosia ei ollut, aineisto koottiin sellaisesta käynnistä, jossa ei ollut merkittyä lääketieteellistä diagnoosia. Tai jos tällaista käyntiä ei ollut, aineisto koottiin käynnistä siten että päällekkäisyyksiä ei syntynyt. Monisairaat palvelujen käyttäjät, joilla oli useita diagnooseja, oli tilastoitu edellä mainitulla periaatteella palveluja käyttäneeksi ja hän voi siten tulla tilastoiduksi useampaan kuin yhteen diagnoosiryhmään vuoden aikana. Diagnoosittomista käynneistä valtaosan muodostivat terveydenhoitajakäynnit ja kotihoidon käynnit, koska terveydenhoitajat, sairaanhoitajat ja lähihoitajat eivät merkitse potilastietojärjestelmään lääketieteellisiä diagnooseja. Vuoden 2008 aikana terveyspalveluja käyttäneiden helsinkiläisten aineistopoiminta HoitoDW:ltä tilattiin Logicalta. Helsingin kaupungin terveyskeskuksen perusjärjestelmien lisäksi lähdeaineistona tässä analyysissä on käytetty KELA:n lääkekorvaus- ja sairastavuustilastoja, Stakesin ja KTL:n, (nykyisin THL:n) kokoamia tilastoja sekä Suomen syöpärekisterin (2009 ja 2010) tilastoja.

15 14 4 HELSINKILÄISTEN KUOLLEISUUS JA SAIRASTAVUUS REKISTERITIETO- JEN PERUSTEELLA Väestön terveydentilaa tai sairastavuutta voidaan arvioida muun muassa kuolleisuutta, sairastuvuutta, sairastavuutta, työkyvyttömyyttä, terveydenhuollon palvelujen käyttöä tai lääkkeiden käyttöä kuvaavien tilastojen avulla. Terveydenhuollon tilastoissa näkyy vain niiden henkilöiden terveyden- tai sairaudentila, jotka ovat olleet kontaktissa terveydenhuoltoon. Osa sairastuneesta väestöstä ei tiedä sairastavansa ja vastaavasti osa terveydenhuollon käynneistä ei johda tilastoituun sairausdiagnoosiin. Väestön subjektiivisesta terveydentilasta saadaan tietoja surveytutkimusten avulla ja jos kartoittavaan tutkimukseen on yhdistetty kliininen tutkimus, saadaan myös havaintoihin ja mittauksiin perustuvia tietoja väestön terveydentilasta. Julkisen terveydenhuollon jonoihin voi vaikuttaa esimerkiksi taloustilanne, palvelujen tarjonta, hoitohenkilökunnan määrä tai hoitotakuu. 4.1 Helsinkiläisten kuolleisuus Helsinkiläisten miesten elinajanodote on noussut 1990-luvun alusta vuoteen 2004 yhteensä 3,6 vuotta ja naisilla 2,3 vuotta (Valkonen ym. 2008). Kuolleisuus vuotiailla on laskenut noin 4 %, mutta 75 vuotta täyttäneillä miehillä kuolleisuus on laskenut peräti 16 % ja naisilla 10 %. Vastasyntyneiden helsinkiläisten poikien elinajanodote oli vuonna 2007 keskimäärin 74,6 vuotta ja tyttöjen 81,7 vuotta. Huomattavaa on, että Helsingissä sairastavuusindeksi on pysytellyt viimeisen viiden vuoden ajan välillä 90,4 ja 91,5 (koko maan indeksi on 100), mutta kuolleisuusindeksi on pysytellyt välillä 104,6 ja 107,0 (koko maan indeksi on 100). Espoossa vuoden 2008 kuolleisuusindeksi oli 83,8 ja Vantaallakin 92,2. Sairastavuusindeksi lasketaan kuolleisuuden, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ja erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuuden perusteella ja vakiointi tehdään kunnan väestön iän suhteen. (KELA 2009.) Sekä vastasyntyneiden että 25 vuotta täyttäneiden helsinkiläisten elinajanodote on lyhyempi kuin elinajanodote maassa keskimäärin. Helsinkiläisillä matalan koulutustason omaavilla miehillä kaikkiin kuolemansyihin menetettyjä elinvuosia oli vuosina yli / asukas, kun maassa keskimäärin samalla ryhmällä luku oli noin / asukas. Ylemmän koulutuksen saaneilla miehillä ja naisilla ero muuhun maahan oli samansuuntainen mutta vähäisempi. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2009.) Elinajanodotteet vaihtelevat suurpiireittäin siten, että eteläisessä suurpiirissä miesten elinajanodote on noin 77,8 vuotta, mutta keskisessä suurpiirissä 72,7 vuotta. Eteläisessä suurpiirissä naisten elinajanodote on noin 83 vuotta, mutta keskisessä suurpiirissä 81,3 vuotta. (Valkonen ym ) Vuonna 2008 kuoli yhteensä 4890 helsinkiläistä, joista noin 1000 oli kuollessaan vuotiaita ja 4 % alle 40-vuotiaita (Helsingin tila ja kehitys 2009). Helsingissä kuolee vuosittain vuotiaita miehiä 8/ 1000 vastaavanikäistä miestä kohti ja naisia 3,5/ 1000 vastaavanikäistä naista kohti. Vuonna 2008 kuolleista naisia oli ja miehiä Miehet kuolevat keskimäärin nuorempina kuin naiset. Vuonna 2008 kuolleista miehistä 37 % oli kuollessaan alle 65-vuotiaita ja naisista vain alle 15,6 %. Miehistä vain 16,7 % eli 85-vuotiaaksi tai sitä vanhemmaksi kun sitä vastoin naisista 45,6 % eli 85-vuotiaaksi tai sitä vanhemmaksi. (Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2008/2009.)

16 15 Vuonna 2008 kuolleiden helsinkiläisten lukumäärä oli hieman pienempi kuin aiempina vuosina. 65 vuotta täyttäneiden helsinkiläisten kuolleisuus on laskenut vuosien 2004 ja 2007 välillä. 65 vuotta täyttäneiden kuolleisuus vuonna 2007 oli 45/ vastaavanikäistä asukasta, kun se vuonna 2004 oli 49/ vastaavanikäistä asukasta. Kuolleisuus on laskenut sekä miehillä että naisilla. (Sotkanet ). Kuviosta 6 on nähtävissä, että naisten kuolleisuus suhteutettuna vastaavanikäisiin oli vuosien aikana kaikissa 65 vuotta täyttäneiden ikäluokissa matalampi kuin miesten, mutta kuolleisuuden ero sukupuolten välillä on kaventunut eri ikäluokissa, selvimmin 85 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä. Naisilla tässä ikäryhmässä kuolleisuus vuoden aikana on laskenut 10,3, mutta miehillä 36,3 vuosien ja 2008 välillä. Vuoden 2008 aikana tuhannesta 85 vuotta täyttäneestä miehestä kuoli 161 ja naisesta 145 ja tuhannesta vuotiaasta miehestä kuoli 60 ja naisesta 40. Naisten ikäluokat eläkeikäisten ryhmissä ovat miehiä suuremmat ja siten 85 vuotta täyttäneitä naisia nimenomaan vuoden 2008 aikana kuoli 1227 mutta miehiä vain 369. Miesten kuolleisuus tuhatta asukasta kohti oli edelleen suurempi kuin naisten. (Kuvio 6.) Lähde. Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2008/2009 Alle 65-vuotiaiden kuolleisuus oli suurinta keskisessä suurpiirissä, toiseksi suurinta itäisessä suurpiirissä ja vähäisintä eteläisessä suurpiirissä. Vuonna 2008 yhteensä 1760 helsinkiläisen kuolinsyy oli verenkiertoelinten sairaudet (miehiä 43 %), 1139:n kuolinsyy oli kasvain (miehiä 49 %), noin 463:n kuolinsyy oli tapaturmat ja väkivalta (miehiä 66 %). Dementia ja/tai Alzheimerin tauti oli 541:n kuolinsyynä (miehiä 24 %). Alkoholiperäinen sairaus oli 206:n (miehiä 73 %) ja tapaturmainen alkoholimyrkytys 53:n kuolinsyy (miehiä 67 %). Helsinkiläisten tapaturmaiset kaatumiset ovat lisääntyneet 2000-luvulla yli 50 %. Tapaturmaisiin kaatumisiin ja muihin tapaturmiin kuoli 213 ja itsemurhiin 127 helsinkiläistä ja näistä miehiä oli yli 60 %. (Helsingin kaupungin tilastollinen vuosikirja 2009.) 16

17 16 64-vuotiailla naisilla yleisin kuolinsyy olivat alkoholitaudit ja tapaturmat ennen iskeemisiä sydänsairauksia, tapaturmia, itsemurhia ja keuhkosyöpää. Helsinkiläiset matalasti koulutetut miehet menettävät elinvuosia selvästi enemmän tapaturmiin kuin matalasti koulutetut miehet maassa keskimäärin, mutta pidemmän koulutuksen saaneilla miehillä ja naisilla vastaavaa eroa ei ole. Koko maassa tapaturmista yli kolmannes tapahtuu kotona, noin neljännes vapaa-aikana ja joka kymmenes liikenteessä. Työssä tapahtuu noin 5 % tapaturmista. Vähän koulutusta saaneiden miesten ja naisten alkoholikuolemat ovat Helsingissä yleisempiä kuin maassa keskimäärin, mutta pidemmän koulutuksen saaneiden välillä ei ole vastaavaa eroa. Helsinkiläiset matalasti koulutetut miehet menettävät itsemurhien vuoksi 1500 elinvuotta asukasta kohti. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2009.) 4.2 Helsinkiläisten sairastavuus Suomalaisten kansansairauksia ovat sepelvaltimotauti, verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, diabetes, nivelreuma, astma ja psykoosit. Sepelvaltimotautia esiintyy helsinkiläisillä miehillä ja naisilla kaikissa koulutusryhmissä vähemmän kuin maassa keskimäärin. Paikallista verenkierron riittämättömyyttä aiheuttavat sydänsairaudet, iskeemiset sydänsairaudet, ovat vähentyneet helsinkiläisillä yli kymmenen vuoden ajan vuodesta 1996 (5216 hoitojaksoa) vuoteen 2008 (2 347 hoitojaksoa). Kuitenkin Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa esimerkiksi sydämen ja rintaontelon toimenpiteiden vuoksi hoidettujen helsinkiläisten lukumäärä pysytteli ennallaan aina vuoteen 2005, minkä jälkeen toimenpiteiden lukumäärä on vähentynyt. (KuntaHilmo 2009.) Kansaneläkelaitos julkaisee vuosittain kuntien välisen sairastavuusindeksin, joka perustuu tilastoihin työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuudesta työikäisestä väestöstä, erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuudesta väestöstä ja väestön kuolleisuuteen. Sairastavuusindeksi perustuu siten merkittävältä osin siihen, kuinka väestö käyttää terveyspalveluja ja siten epäsuorasti myös siihen, kuinka paljon terveyspalveluja on tarjolla. Indeksiin vaikuttanee myös väestön sosiaalinen rakenne ja alueen työpaikkarakenne: mitä enemmän matalaa koulutusta edellyttävää fyysistä suorittavaa työtä tekeviä on, sitä suurempi on työikäisten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien osuus väestöstä. Helsingin kaupungin tietokeskus tilasi KELA:lta Helsingin kaupungin peruspiirien vuoden 2007 sairastavuusindeksin (Sairastavuusindeksi Helsingissä 2009). Sen mukaan koko Helsingin sairastavuusindeksi vuonna 2007 oli 90 eli alle maan keskiarvon, joka on 100. Helsinkiläisistä (74 %) asui alueilla, joilla indeksi oli alle maan keskiarvon. Korkeimmat, yli maan keskiarvon olevat sairastavuusindeksit olivat Jakomäessä, Vallilassa, Alppiharjussa, Maunulassa ja Myllypurossa asuvilla. (Kuvio 7.)

18 17 Ikävakioitu sairastavuusindeksi peruspiireittäin suhteessa koko maan väestön keskiarvoon (=100) Vuosaari Mellunkylä Myllypuro Vartiokylä Laajasalo Herttoniemi Kulosaari Jakomäki Puistola Suutarila Malmi Pukinmäki Latokartano Itä-Pakila Oulunkylä Tuomarinkylä Länsi-Pakila Maunula Vanhankaupunki Pasila Vallila Alppiharju Kallio Kaarela Pitäjänmäki Haaga Munkkiniemi Reijola Lauttasaari Taka-Töölö Kampinmalmi Ullanlinna Vironniemi HELSINKI KOKO MAA Ikävakioitu sairastavuusindeksi Kuvio 7 (Lähde Sairastavuusindeksi Helsingissä 2009). (Kuviossa Jakomäen ja Puistolan peruspiirien asukkaiksi Pegasoksessa merkittyjen Heikinlaaksossa asuvien osalta ei ole tehty sivulla 12 esitettyjä muutoksia.) Helsingissä oli työkyvyttömiä suhteellisesti vähemmän kuin maassa keskimäärin (työkyvyttömyysindeksi 81,4) ja erityiskorvattavien lääkkeiden käyttö oli alle maan keskiarvon (85,2). Helsinkiläisten keskimääräinen kuolleisuus oli kuitenkin yli maan keskiarvon (104,6). Korkein kuolleisuusindeksi on Alppiharjussa (131,8) ja matalin Itä-Pakilassa (52,4). Eräillä Helsingin alueilla oli poikkeuksellisen matala työkyvyttömyysindeksin luku (Tuomarinkylä 34 ja Vironniemi 38,7). Korkea työkyvyttömyysindeksi oli vastaavasti Maunulassa 117,4 ja Jakomäessä 116,9. Kuviossa 8 kuvataan sairastavuus-, kuolleisuus-, työkyvyttömyys ja erityiskorvattavuusindeksi vuodelta 2007 Helsingin suurpiireittäin.

19 18 (Lähde KELA 2009) Vuonna 2008 KELA:n sairauspäivärahaa saaneita vuotiaita helsinkiläisiä oli 88,2/ 1000 asukas, mikä on lähes sama osuus kuin vuonna Tämän ikäryhmän naisista sairauspäivärahaa oli saanut 103,4/1000 ikäryhmän asukas ja miehistä 72/1000 ikäryhmän asukas. Vuonna 2008 mielenterveysperusteisesti KELA:n sairauspäivärahaa saaneita helsinkiläisiä oli 21,8/1000 vastaavanikäistä asukasta (naisista 28,2/1000 ja miehistä 14,9/1000). Luvut noudattavat koko maan tasoa. (Sotkanet ) Vuoden 2008 lopussa Helsingissä oli noin henkeä työkyvyttömyyseläkkeellä. Työkyvyttömyyseläkkeistä yli puolet oli seurausta mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöistä ja noin 15 % tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Hermoston sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä oli 7,6 % ja verenkiertoelinten sairauksien vuoksi 6,2 %. (Helsingin kaupungin tilastollinen vuosikirja 2009.) Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutetut helsinkiläiset Vuonna 2008 yhteensä helsinkiläistä sai KELA:n korvausta jostakin reseptilääkkeestä. Reseptejä oli yhteensä 3,8 miljoonaa ja kustannukset olivat lähes 180 miljoonaa euroa. Helsinkiläiset saivat KELA:n korvauksia lääkkeistään noin 121 miljoonaa euroa. Keskimääräinen korvaus reseptiä kohden oli noin 32 euroa. KELA.n lääkekorvauksia saaneet luokitellaan ATC-lääkeluokituksen mukaan. ATC-luokitus jakaa korvauksen saajat luokkiin käytettyjen lääkkeiden anatomisen vaikutuskohdan, indikaation ja kemiallisen vaikutuksen perusteella. Vuonna 2008 KELA:n lääkekorvauksia saaneet helsinkiläiset on esitetty kuviossa 9. Lääkekorvausten perusteella arvioituna Helsingissä oli vuonna 2008 eniten infektiolääkkeitä käyttäneitä. Infektiolääkkeet olivat bakteeri-, sieni- ja viruslääkkeitä. Toiseksi eniten käytettiin tuki- ja liikuntaelinsairauksien lääkkeitä, jotka ovat

20 19 pääasiassa tulehduskipu- ja reumalääkkeitä. Helsinkiläiset käyttivät yleisesti myös sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeitä: verenpainetta alentavia lääkeaineita, sydämen vajaatoimintaan vaikuttavia lääkeaineita, beetasalpaajia, lipidejä muuntavia lääkeaineita, kalsiumestäjiä ja diureetteja. Neljänneksi yleisimmin Helsingissä käytettiin hermostoon vaikuttavia lääkeaineita kuten psykoosi- ja neuroosilääkkeitä, unilääkkeitä, masennuslääkkeitä, keskushermostoa stimuloivia lääkeaineita sekä analgeetteja. Masennuslääkkeitä ja keskushermostoa stimuloivia lääkeaineita käytti noin helsinkiläistä vuonna Obstruktiivisten hengitystiesairauksien lääkkeitä käytti yhteensä noin helsinkiläistä ja antihistamiineja noin Syöpälääkkeitä ja immuunivasteen muuntajia käytti vuonna 2008 yhteensä helsinkiläistä. (Kuvio 9 ja 10.) Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettuja oli vuonna vuotiaista 4,4 %, vuotiaista 7,3 %, vuotiaista 22,4 % (naisista 23 % ja miehistä 21,8 %) ja 65 vuotta täyttäneistä 57,6 % (naisista 57,3 % ja miehistä 58,1 %). Astman vuoksi erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettuja vuotiaista oli 1,2 % ja vuotiaista 3,7 %.