1 M 17/Pso.Tk,Pud 60-61/1 Posio, Taivalkoski ja Pudasjärvi P. Ervamaa Posiolla, Taivalkoskella ja Pudasjärvellä suoritetut malmitutkimukset vuosina 1960-1961. Sen jälkeen kun geologinen tutkimuslaitos oli keväällä 1960 lopettanut Kemin kromimalmitutkimukset, kiintyi huomio mm. Posion-Taivalkosken-Pudasjärven alueeseen, jossa on laajoilla alueilla samantyyppisiä gabrokivilajeja kuin Kemin-Kivalon alueellakin. Toisen lähtökohdan suoritettaviin tutkimuksiin antoi Taivalkosken Kynsiperän kylältä keväällä 1960 lähetetty kansannäyte K/3046 (Lähettäjä Väinö Jokela, os, Inget, Koston koulu). Tämän suuresta irtokivestä otetun näytteen todettiin olevan sulfidipitoista uraliittigabroa. Sen nikkelipitoisuus oli 0.67 % Ni ja kuparipitoisuus 1.62 % Cu. Myöhemmin kuitenkin todettiin, että ko. näyte oli otettu tavallista sulfidirikkaammasta kohdasta. Samasta lohkareesta otetusta uudesta näytteestä 1/PE/60 saatiin vain 0.23 % Ni ja 0.43 % Cu, jotka varmaankin ovat lähempänä kiven keskimääräisiä pitoisuuksia. 4.6. - 27.9. 1960 ja 1.6. - 4.7. 1961 suoritetuissa tutkimuksissa pyrittiin löytämään em. nikkeli-kuparimalmilohkareen emäkallio sekä saamaan yleiskäsitys muiden gabrokivilajeihin liittyvien malmityyppien, lähinnä kromi- ja titaanirautamalmien, löytymismahdollisuuksista. Allekirjoittaneen lisäksi tutkimuksiin osallistuivat kesäapulaisina ylioppilaat Matti Tallgren (kesät -60 ja -61), Jouni Pekkarinen (kesä -60) ja Kauko Laajoki (kesä -61) sekä kansannäytteen K/3046 lähettäjä Väinö Jokela, joka toimi kumpanakin kesänä etupäässä lohkare-etsijänä. Suoritetut tutkimukset voidaan jakaa kolmeen osaan: 1. Havaintoja alueen kallioperästä 2. Lohkare-etsintä 3. Detaljikartoitus ja geofysikaaliset mittaukset Melapalossa.
2 1. Havaintoja alueen kallioperästä Alue. jolla tutkimuksia suoritettiin kesällä 1960, on esitetty yhdistetyssä lohkare- ja kallioperäkartassa M 11.1, 11.4/Pso,Tk-60/1. Alueen pituus on itä-länsisuunnassa n. 30 km ja leveys 10-20 km ja sen eteläosa kuuluu Taivalkosken, pohjoisosa Posion kuntaan. Kesällä 1961 jatkettiin tutkimuksia Pudasjärven puolella Syötteen alueella, joka ei sisälly mainittuun karttaan. Paras tutkimusalueelta saatava pohjakartta on metsähallituksen hoitoaluekartta 1:40 000, jonka pohjalle myös lohkare- ja kallioperäkartta on laadittu. Tämän lisäksi oli tutkimuksissa käytettävissä alueen ilmakuvat 1:20 000. Tutkittu alue kuuluu pääosaksi Oulun. osaksi Suomussalmen karttalehtialueeseen. Mainittujen karttalehtien ja kesällä -60 ja-61 tehtyjen havaintojen mukaan on alueen pääkivilajeina gneissigraniitti, amfiboliitti ja kvartsiitti, joiden yleiskulkusuunta on itä-läntinen ja kaade pysty tai lähes pysty. Lisäksi on alueella runsaasti ns. Syötteen tyyppistä gabroa linssimäisinä intruusioina. joista suurimmat ovat 20-30 km:n pituisia. Ko. kivilaji on jokseenkin tasalaatuista, karkeaa tai keskikarkeaa gabroa, joka paljaalla silmällä näyttää vain vähän muuttuneelta. Mikroskoopilla voidaan kuitenkin todeta, että alkuperäinen pyrokseeni on muuttunut useimmiten kokonaan sälöiseksi tremoliitiksi ja kloriitiksi. Plagioklaasi An 50-60 on tavallisesti vain heikosti muuttunutta, mutta sen sijaan säännöllisesti mekaanisesti rikkoutunutta. Sirpaleet ovat usein selvästi toisiinsa nähden siirtyneitä ja niiden välisiin rakoihin on kiteytynyt amfibolia, kloriittia, kvartsia ja klinozoisiittia, harvemmin myös sulfideja, joista kuparikiisu ja magneettikiisu ovat yleisimmät. Plagioklaasia on yleensä selvästi runsaammin kuin tummia mineraaleja yhteensä, joten kivi on mineraalikokoomukseltaan lähinnä ossipiittista gabroa, lähennellen joskus jopa anortosiittistakin kokoomusta. Tummien mineraalien muuttuminen samoin kuin plagioklaasin ruhjoutuminen kuulunevat kivessä tapahtuneisiin autometamorfoosiilmiöihin.
3 Kiven lisäaineksista on runsain tasaisena, verraten karkeana pirotteena esiintyvä titanomagnetiitti. Sen määrä nousee joskus 15-25 Vol-%:iin. Tällaista kiveä on mm. Porttivaarassa, tutkimusalueen länsiosassa, useassakin paljastumassa. Eräästä paljastumasta otetussa näytteessä (44/PE/60) todettiin 12,2 % happoliukoista rautaa, 2.70 % TiO 2 ja 0.34 % V 2 O 5. Muutamissa samantyyppisissä lohkareissa todettiin titanomagnetiittia jonkin verran runsaamminkin. Sekä lohkareissa että kiintokallionäytteissä esiintyy ilmeniitti hyvin pieninä lamelleina magnetiitissa tai pieninä rakeina magnetiitin reunoilla ja on näin ollen vaikeasti magnetiitista erotettavissa. Porttivaarassa suoritettiin siellä täällä myös tunnustelevaa magnetometrausta AEMmagnetometrillä. Tällöin todettiin varsin huomattavia häiriöitä, jotka ainakin pääosaksi aiheutunevat heikonpuoleisista titanomagnetiittipirotteista. Tämä on syytä pitää mielessä vastaisia aeromagneettisia häiriöitä tulkittaessa. Mainittakoon vielä, että myös Otanmäki Oy on suorittanut Porttivaaran alueella muutaman päivän kestäneitä tunnustelevia tutkimuksia, mm. magnetometrausta. Itää kohden gabrolinnissit kapenevat ja vaihettuvat vähitellen pienempirakeisiksi diabaasijuoniksi. Kiven rakenne tulee samalla selvemmin ofiittiseksi ja kokoomus emäksisemmäksi. Mm. Kostonjärven länsipuolella olevan Pyhityksen vaaran kohdalla on gabrolinssin paksuus n. $00 m ja rakenne jokseenkin selvästi ofiittinen. Vaaran etelärinteessä on gabron kontaktivyöhyke verraten hyvin paljastuneena ja siinä voidaan todeta muutamien kymmenien metrien vahvuudelta ultraemäksistä kiveä, jonka päämineraalit ovat serpentiini, rombinen pyrokseeni ja tremoliitti. Lisäksi kivi sisältää hiukan sulfideja, jotka ovat jo paljaalla silmällä näkyvänä mutta kuitenkin hyvin heikkona pirotteena (Näyte 51/PE/60: 0.09 % Ni ja 0.08 % Cu). Ultraemäksisen kiven ja sivukiven välissä on paikoin näkyvissä myös hienorakeista kontaktimuunnosta. Sitä on paljastuneena myös Pyhityksen luoteispuolella Kuusipyhityksellä, jossa kivi on rakenteeltaan selvästi ofiittista ja sen päämineraalit, plagioklaasi, rombinen pyrokseeni ja augiitti täysin muuttumattomia.
4 Paitsi Pyhityksen etelärinteellä tavattiin gabron ultraemäksisiä reunaerkaumia myös Selkävaarassa, Pyhitykseltä 9-10 km länteen. Kivilaji esiintyy täälläkin kapeahkona, ehkä muutamien kymmenien metrien paksuisena reunavyöhykkeenä. Kiven alkuperäiset mineraalit, oliviini ja rombinen pyrokseeni, ovat säilyneet vain vähän muuttuneina. Lisäksi kivessä todettiin paikoin hyvin heikkoa sulfidipirotetta samoin kuin Pyhitykselläkin. Kromiittia tavattiin Selkävaaran ja Pyhityksen ultraemäksissä erkaumissa, samoin kuin alueelta löydetyissä lukuisissa ultraemäksisissä lohkareissa, vain aksessorisena mineraalina. Alueen muissa kivilajeissa, gneissigraniitissa, amfiboliitissa ja kvartsiitissa, ei tavattu mitään malmigeologisesti kiinnostavia mineralisaatioita. Lohkare-etsintä Lohkare-etsintä aloitettiin em. kansannäytteen K/3046 löytöpaikalta Kostonjärven koillispuolelta. Tältä ns. Täperän-Risulan alueelta löydettiinkin useita kymmeniä samantyyppisiä, sulfidipirotteisia gabrolohkareita, joista paras, 10/PE/60, sisälsi 0.92 % Ni,1.2 % Cu ja 0.02 % Co. Ko. lohkareessa ovat kuparikiisu, magneettikiisu ja pentlandiitti karkeana pirotteena, joka jatkuu tasaisena läpi koko kiven (n. 0.3 m 3 ). Muissa lohkareissa on sulfidien jakautuminen huomattavasti epätasaisempaa. Niistä saadut, oheisessa taulukossa esitetyt analyysitulokset ovat mieluummin liian hyviä kuin liian huonoja. Täperän-Risulan alueelta löydettiin useita diabaasipaljastumia, mutta malmimineraaleja ei näissä tavattu. Uurresuunta mitattiin useista Kostonjärven rantakallioista ja todettiin sen olevan lännestä itään tai poikkeavan tästä 10-20 jompaankumpaan suuntaan.
5 Kesän kuluessa suoritettiin lohkaretutkimuksia myös Kostonjärven länsipuolella, josta ainakin osa Täperän-Risulan alueen lohkareista lienee peräisin. Myös Kostonjärven ja Posion- Taivalkosken tien väliseltä alueelta löydettiin kymmenittäin sulfidipirotteisia gabrolohkareita. Viiden parhaan lohkareen keskimääräiseksi pitoisuudeksi saatiin 0.35 % Ni ja 0.77 % Cu (ks.taulukko). Saman tyyppistä epätasaista mineralisaatiota tavattiin myös n. 5 x 8 m paljastumassa Oravivaarassa, Pyhitykseltä 5.5 km länteen (havainto 25/PE/60). Kahden paljastumasta otetun ja analysoidun näytteen keskipitoisuus, 0.43 % Ni ja 0.67 % Cu (ks.taulukko), antaa kuitenkin liian hyvän kuvan koko paljastumaan keskimääräisestä nikkeli- ja kuparipitoisuudesta. Detaljikartoitus ja geofysikaaliset mittaukset Melapalossa. Runsaimmin sulfidipitoisia lohkareita löydettiin Kuusijärven eteläpuolelta Pätsiahosta. Niskakankaalta, Haukiahosta ja Melapalosta. Viimeksi mainitussa paikassa tavattiin heikohkoa sulfidipirotetta myös useissa gabropaljastumissa, joiden sijainti ilmenee parhaiten kartasta M 11.1, 11.4/Pso-60/2. Mineralisoitunut vyöhyke on gabron kontaktin suuntainen ja sen etäisyys kontaktista 100-150 m. Sitä voitiin seurata yhtäjaksoisesti 1400 m. Välittömästi sulfidipitoisen vyöhykkeen pohjoispuolella todettiin sen kanssa saman suuntainen, kapea1000-4000 gamman magneettinen häiriövyöhyke, jota seurattiin AEM-pienoismagnetometrillä n. 3 km. Häiriö seuraa selväpiirteistä rotkomuodostamaa, joka häiriön länsiosassa on suon ja itäosassa irtainten maalajien peittämä. Näin ollen häiriön aiheuttajaa ei voida varmasti määritellä ilman montutusta tai kairausta. On kuitenkin huomattava, että häiriövyöhykkeen keskipaikkeilla, havaintopisteen P2/JLP/60 kohdalla, on rotkon reunassa parin neliömetrin alueella näkyvissä ruhjoutunutta magnetiittipirotteista serpentiinikiveä, jota voitaneen pitää ainakin osittaisena häiriön aiheuttajana. Keväällä 1961 suoritettiin Melapalossa magneettinen ja sähköinen mittaus alueella, jonka pituus on 3.2 km ja leveys 0.5 1 km (Kartat M 22/Pso/1-4 ja M 22.11/Pso/1-4). Edellä mainittu 1000-4000 gamman magneettinen anomalia tuli tällöin erittäin selväpiirteisenä esille. Sen kohdalla voitiin lisäksi todeta monin paikoin selvä joskin heikko sähköinen johde (-0.5 - -1%). Tämän perusteella on ajateltavissa, että häiriöt aiheutuisivat, paitsi ruhjeisesta, magnetiittipiroitteisesta serpentiinikivestä, myös heikohkosta sulfidimineralisaatiosta. Asia kaipaisi
6 mielestäni tarkempaa selvittelyä Mahdollisesti pari noin 50 m:n pituista, häiriövyöhykkeen lävistävää kairausreikää olisi paikallaan. Melapalon paljastumista otetuista näytteistä analysoitiin seitsemän ja niiden keskipitoisuudeksi saatiin 0.28 % Ni ja 0.70 % Cu (ks. taulukko). Nämä, samoin kuin muutkin tutkimusalueelta olevat analyysit on tehty pienistä käsinäytteistä, eivätkä ne niin ollen anna luotettavaa kuvaa kiven todellisista keskipitoisuuksista. Melapalon paljastumissa, samoin kuin useimmissa tutkimusalueen eri puolilta löydetyissä sulfidipitoisissa lohkareissa ja paljastumissa, on sulfidien runsausjärjestys: kuparikiisu, magneettikiisu, pentlandiitti. Rikkikiisua on joskus saman verran kuin magneettikiisua, mutta useimmiten se puuttuu lähes täydellisesti. Oksidimineraaleja on kivessä erittäin niukasti. Pääosa mainituista sulfideista on karkearakeisina 0.5-4 cm läpimittaisina silmäkkeinä, tavataanpa mm. Melapalon paljastumissa paikoin lähes 8:nkin cm läpimittaisia sulfidipahkuja. Sulfidien jakaantumistavasta johtuen kiven sähkönjohtokyky on varsin huono. Sen sijaan kiven sisältämä magneettikiisu aiheuttaa heikon mutta kuitenkin selvästi havaittavan magneettisuuden. Edellä kuvatusta karkearakeisesta yleistyypistä poikkeavaa hienoa ja tasaista sulfidipirotetta on mm. tutkimusalueen pohjoislaidalta Kuloharjun läheltä löytyneessä lohkareessa 26/JLP/60 sekä muutamissa Kostonjärven itäpuolelta löydetyissä lohkareissa, esim 3/PE/61. Paitsi edellä mainituissa Oravivaarassa ja Melapalossa tavattiin heikkoa ja ilmeisestikin vain pienelle alalle rajoittuvaa sulfidipirotetta gabrossa myös Porttivaarassa maantien itäpuolella (havainto 24/VJ/60), sekä Rusamossa, edellisestä n. 4 km länteen (havainnot 82-83/PE/60, ks. analyysitaulukko ). Kumpikin löytöpaikka sijaitsee gabron reunavyöhykkeessä niin kuin Melapalon esiintymäkin.
7 Tässä yhteydessä mainittakoon vielä, että lokakuussa 1961 lähetti autoilija Arvo Hämeenniemi näytteen K/3823, joka oli otettu paljastumasta em. havaintopisteen 24/VJ/60 lähettyviltä. Näyte sisälsi 1.0 % Ni ja 2.08 % Cu. - Myöhäisestä lähetysajasta johtuen löytöpaikkaan ei vielä ole tutustuttu tarkemmin, Paikalla on syytä käydä kesän 1962 kuluessa. Kesä-heinäkuussa 1961 tutkittiin alustavasti ne osat Syötteen gabroalueesta, jotka edellisenä kesänä jäivät tutkimatta. Nämä alueet eivät sisälly karttaan M 11.1, 11.4/Pso, Tk-60/1. Tutkimukset keskitytyivät Pudasjärven itäosaan Syötteen ympäristöön. Täältä löydettiin sulfidipirotteisia gabrolohkareita huomattavasti niukemmin. kuin edellisenä kesänä tutkitulta alueelta. Myös löydettyjen lohkareiden sulfidipitoisuus oli vähäinen, eikä niitä tämän vuoksi ole analysoitu. Kiintokalliossa sulfideja ei tavattu lainkaan. Muita tutkimusalueella tavattuja malmiaiheita. Kuusijärven ja Porttivaaran väliseltä alueelta löydettiin neljä kvartsilohkaretta, joissa oli kuparikiisua ja hiukan magneettikiisua tasaisena pirotteena. Lohkareista suurin, 62/PE/60, oli lähes m 3 :n kokoinen, muut vain muutaman kilon painoisia. Neljä analysoitua lohkaretta sisälsivät keskimäärin 0.84 % Cu. Yhdessä todettiin lisäksi kultaa 2.6 g/tn (ks.anal.taulukko). Kesällä 1961 löydettiin lisäksi yksi samantyyppinen lohkare Latvakouvanjärveltä, n. 13 km Porttivaaralta länteen. Lohkareiden lähtökohta ei ole tiedossa. Todennäköisesti ne ovat pitkämatkaisia, mahdollisesti jostakin Pudasjärven koilliskulmasta tulleita. Heikohkon kuparipitoisuuden vuoksi ei lohkareiden emäkallion etsiskelyyn liene tässä vaiheessa aihetta. Lohkareet on kuitenkin syytä pitää mielessä suunniteltaessa vastaisia tutkimuksia Pudasjärven, Posion ja Taivalkosken kuntien rajaseuduilla.
8 Sirniön kylältä, Unilammen pohjoisrannalta löysi Taisto Ala-Sirniö nyrkin kokoisen lohkareen kompaktia magnetiittia (K/3208, näyte 46/MT/60). Lohkare on voimakkaasti pyöristynyt ja voi tästä päätellen olla hyvinkin kaukaa kulkeutunut. Muita saman tyyppisiä lohkareita ei tavattu. Yhteenveto Tehtyjen lohkare- ja paljastumahavaintojen perusteella on ilmeistä, että Syötteen gabro sisältää monin paikoin kuparikiisua, magneettikiisua ja pentlandiittia heikohkona, epätasaisena pirotteena. Ekonomisia pitoisuuksia todettiin vain muutamissa lohkareissa. Tämän sekä gabroalueen laajuuden huomioon ottaen tuntuu kuitenkin mahdolliselta, että mainitut sulfidit olisivat rikastuneet joihinkin tektonisesti sopiviin kohtiin myös suuremmissa määrissä. Tähänastisten tutkimusten valossa näyttää lupaavimmalta edellä kuvattu Melapalon alue, jonne sopivan tilaisuuden tullessa mahdollisesti olisi syytä kairata yksi tai kaksi lyhyttä reikää. Gabrointruusioiden reunoilla tavattiin paikoin ultraemäksisiä erkaumia. Nämä samoin kuin alueelta löydetyt lukuisat ultraemäksiset lohkareet sisältävät kromiittia vain aksessorisena mineraalina. Näin ollen kromimalmien löytymismahdollisuus vaikuttaa saatujen tulosten valossa varsin vähäiseltä. Syötteen gabro sisältää paikoitellen. esim. Porttivaarassa, titaanirautamalmia verraten runsaana pirotteena (10-25 %). Joskaan ekonomisia pitoisuuksia ei tavattu lohkareissa sen enempää kuin paljastumisissakaan on asiaan syytä palata sen jälkeen kun alueella on suoritettu aerogeofysikaalinen kartoitus. Tämä kartoitus olisi suureksi avuksi myös nikkelikuparimalmiaiheiden selvittelyssä. Otaniemessä, maaliskuun 3 päivänä 1962
9 Liitteet: Lohkare- ja paljastumakartat: M 11.1, 11.4/Pso,Tk-60/1 M 11.1, 11-4/PsopTk-60/2 Magneettiset kartat: M 22/Pso/1-4 Sähköiset kartat: M 24.11/P50/1-4 Ohuthieet: Pintahieet: 8809 6506-6507 8862-8863 6544-6556 8867-8869 6645-6651 8872 6712-6715 8878-8883 6831-6833 8987-8990 6837-6841 9248-9261 9263-9264 9268-9271 Analyysiluettelo: