UUDEN OULUN YLEISKAAVA. Yleiskaavaluonnos Selostus

UUDEN OULUN YLEISKAAVA Yleiskaavaluonnos Selostus

YLEISKAAVALUONNOS Selostus 3.2.2014

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 2 2 LÄHTÖKOHDAT... 3 2.1 SUUNNITTELUTILANNE... 3 2.2 STRATEGIAT JA OHJELMAT... 4 2.3 SELVITYKSET... 6 3 YLEISKAAVAPROSESSI... 11 3.1 VIREILLETULO... 11 3.2 OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA... 11 3.3 YLEISKAAVAN TAVOITTEET... 11 3.4 TULEVAISUUSSKENAARIOT JA MAANKÄYTÖN KEHITYSKUVA... 11 3.5 AIKATAULU... 13 3.6 VUOROVAIKUTUS... 13 4 YLEISKAAVALUONNOS... 15 4.1 SUUNNITTELUTARKKUUS... 15 4.2 YHDYSKUNTARAKENNE... 15 4.3 PALVELUT JA KESKUSVERKKO... 21 4.4 ASUMINEN... 23 4.5 TYÖPAIKAT... 27 4.6 LIIKENNE... 28 4.7 VIRKISTYS JA MATKAILU... 33 4.8 KULTTUURIYMPÄRISTÖN ARVOT... 34 4.9 LUONTOARVOT... 37 4.10 ALKUTUOTANTO JA LUONNONVARAT... 37 4.11 YMPÄRISTÖHÄIRIÖT, -HAITAT JA - RISKIT... 38 4.12 TEKNINEN HUOLTO... 38 4.13 SELVITYSALUEET JA -TARPEET... 40 4.14 JATKOSUUNNITTELUTARPEET... 41 5 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 42 5.1 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET... 42 5.2 MAAKUNTAKAAVA... 42 5.3 YLEISKAAVALUONNOKSEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 42 6 LIITTEET... 47 1

1 JOHDANTO Uuden Oulun yleiskaava on tullut vireille vuonna 2011. Haukiputaan, Kiimingin, Oulun, Oulunsalon ja Yli-Iin kunnat muodostivat uuden kunnan vuoden 2013 alussa. Tätä ennen Ylikiiminki oli liittynyt Ouluun vuoden 2009 alussa. Näiden kuntajaon muutosten myötä Oulun pinta-ala oli moninkertaistunut ja suunnitteluhaasteet kasvaneet, joten nähtiin tarpeelliseksi laatia koko kunnan alueen käsittävä luonteeltaan strateginen yleiskaava. Monikuntaliitoksen yhdistymissopimuksessa määriteltiin muodostuneen kunnan visio: Uusi Oulu on pohjoisen kumppanuusverkoston menestyvä keskus. Se on elinvoimaltaan ja toimintakyvyltään vahva sekä alueeltaan moni-ilmeinen, viihtyisä ja houkutteleva kestävän kehityksen verkostokaupunki.. Yhdistymissopimuksen tavoitteet ja linjaukset ovat osa tämän yleiskaavan tavoitteita. Kaikkea alueidenkäyttöä ja rakentamista ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) sekä maankäyttö- ja rakennusasetus (MRA). Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon mm. yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys. Uuden Oulun yleiskaavan teemana on Pohjoisen kestävä kaupunki. Päätavoitteiksi on määritelty: elinvoimainen kaupunki ja hyvinvoivat ihmiset. Yleiskaavalla varaudutaan kaupungin kasvuun: vuoden 2013 alusta vuoteen 2030 mennessä 33 000 uutta asukasta ja 16 000 uutta työpaikkaa, vuoteen 2050 mennessä noin 67 000 uutta asukasta ja 36 000 uutta työpaikkaa. Tavoiteaikataulun mukaan Uuden Oulun yleiskaavaluonnos asetetaan nähtäville alkuvuodesta 2014 ja työstetään ehdotukseksi vuoden 2014 aikana. 2

2 LÄHTÖKOHDAT 2.1 SUUNNITTELUTILANNE 2.1.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslaissa määriteltyä alueidenkäytön ohjausjärjestelmää. Läpikäyvänä tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillintä. Maankäytön suunnittelussa tulee mm. edistää yhdyskuntien ja elinympäristöjen ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Olemassa olevia yhdyskuntarakenteita hyödynnetään sekä eheytetään kaupunkiseutuja ja taajamia. Taajamia eheytettäessä parannetaan elinympäristön laatua. 2.1.2 Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava Oulun kaupungin alueella on voimassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava, joka on hyväksytty ympäristöministeriössä vuonna 2005. Maakuntakaavat laatii Pohjois-Pohjanmaan liitto ja hyväksyy ympäristöministeriö. Maakuntakaavaa ollaan parhaillaan uudistamassa vaiheittain. Ensimmäisen vaihekaavan ehdotus on hyväksytty maakuntavaltuustossa vuoden 2013 lopulla ja se on vahvistettavana ympäristöministeriössä. Toinen vaihekaava on tullut vireille keväällä 2013 ja kolmannen on arvioitu käynnistyvän vuoden 2015 aikana. Ensimmäinen vaihekaavan pääteema on energia, erityisesti ilmastonmuutoksen hallinnan kannalta. Maakuntakaava ohjaa mm. energian tuotantoa ja kulutusta. Kulutuksen kannalta tärkeää on mm. energiatehokas alue- ja yhdyskuntarakenne. Toisen vaihekaava käsittelee erityisesti kulttuuriympäristöjä, maaseudun asutusrakennetta, virkistystä ja matkailua sekä jätteenkäsittelyä. Kolmannen vaihekaavan aiheita ovat mm. kiviaines- ja pohjavesialueet, uudet kaivokset ja muut tarvittavat päivitykset. 2.1.3 Voimassa olevat yleiskaavat Suunnittelualueella on voimassa useita yleiskaavoja. Voimassa olevien oikeusvaikutteisten yleiskaavojen ajantasaisuus on arvioitu yleiskaavatyön yhteydessä, taulukko on selostuksen liitteenä. Uuden Oulun yleiskaava tulee korvaamaan Oulun seudun yleiskaavan, oikeusvaikutuksettomat yleiskaavat ja Oulun yleiskaavan 2020. Lisäksi Uuden Oulun yleiskaava korvaa Sanginjoen osayleiskaavan pohjoisosasta oheisen kuvan mukaisen alueen, joka kattaa olevat luonnonsuojelualueeksi (SL) merkityt alueet sekä alueen, jolle on esitetty luonnonsuojelualueen laajennusta. Oikeusvaikutteiset ajantasaisiksi arvioidut osayleiskaavat jäävät voimaan. Voimaan jäävien yleiskaavojen alueella Uuden Oulun yleiskaava ohjaa tulevien yleiskaavojen laatimista niitä muutettaessa ja uudistettaessa. 3

2.1.4 Vireillä olevat yleiskaavat Oulussa on vireillä kahdeksan osayleis- tai vaiheyleiskaavaa. Suurin osa niistä on kyläalueiden osayleiskaavoja erityisesti Kiiminkijoen varrella. Lisäksi on vireillä tuulivoimaa ja golf-aluetta koskevia teemallisia yleiskaavoja. Kaikki vireillä olevat yleiskaavat laaditaan oikeusvaikutteisina ja ne tulevat voimaan tullessaan korvaamaan Uuden Oulun yleiskaavan alueeltaan. Vireillä olevan Kellon osayleiskaavan 1. vaiheen suunnittelualue on otettu mukaan Uuden Oulun yleiskaavaan ja yleiskaavakartan 2 rajaukseen. Alue on keskeinen osa yhdyskuntarakennetta ja rajoittuu asemakaavoitettuun alueeseen, joten asemakaava voisi olla luonteva väline alueen rakentamisen ohjaukseen. 2.1.5 Asemakaava Asemakaavoitettu alue kattaa keskeisen kaupunkialueen sekä muut tiiviimmät taajamaalueet. Asemakaavoitettu alue on esitetty liitekartoilla 1 ja 2. 2.1.6 Maaomistus Oulun kaupunki hankkii maata maapoliittisten linjausten mukaisesti. Kaupungin maanomistus on lähes kattava tärkeimmillä kasvusuunnilla. Keskeisellä kaupunkialueella valtio omistaa liikenneväyliä ja Hiukkavaaran pohjoisosia, muualla merialueita sekä metsä- ja suoluontoa. Maaseutualueista suurin osa on yksityisessä omistuksessa. Maanomistustilanne on esitetty liitekartalla 2. 2.2 STRATEGIAT JA OHJELMAT 2.2.1 Oulun kaupunkistrategia Kaupunkistrategia päivitetään yleensä valtuustokauden alussa. Oulun kaupunginvaltuusto hyväksyi 19.8.2013 Oulun kaupunkistrategian 2020, jossa on asetettu tavoitetila 2020 ja sitä täsmentävät strategiset painopisteet ja linjaukset ja niitä kuvaavat indikaattorit vuosille 2016 ja 2020. Strategian mukaan kaupungin arvoja ovat Rohkeus, Reiluus ja Vastuullisuus. Vuoden 2020 visio on Rohkeasti uudistuva Skandinavian pohjoinen pääkaupunki. Uuden Oulun yleiskaavaan 2020 kaupunkistrategian tavoitteet kohdistuvat elinvoimaan sekä ympäristön kestävyyteen ja yhdyskuntarakenteen eheyteen. Yleiskaavan onnistumista voidaan mitata strategiaan sisältyvillä indikaattoreilla, jotka kuvaavat mm. yritysten määrän kasvua, kaupungin kestävää kehitystä, väestön kasvua, elävää ja vetovoimaista keskustaa, täydennysrakentamista sekä joukkoliikenteen ja pyöräilyn suhteellista osuutta. Yleiskaavaluonnoksen ja kaupunkistrategian tavoitteet ovat yhteiset. 2.2.2 Muut strategiat Yleiskaava toteuttaa myös muita valtakunnallisia, seudullisia sekä kaupungin omia strategioita. Näitä ovat mm. Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020; Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan liikennestrategia KAKEPOLI; Oulun seudun kevytliikennestrategia; Oulun seudun ilmastostrategia sekä Oulun elinkeinostrategia. 2.2.3 Maapoliittiset linjaukset Voimassaoleva maapoliittinen ohjelma on hyväksytty 2003. Uusia maapoliittisia linjauksia koskeva työ on käynnistetty 2013 ja valmistuu helmikuussa 2014. Maapoliittisissa linjauksissa määritellään ne strategiset maaomaisuuteen liittyvät työkalut, joilla yleiskaavan toteutuminen varmistetaan. Maapoliittisten linjausten työvälineitä ovat mm. maanhankinta, tontinluovutus ja maankäyttösopimukset. 2.2.4 Asuntopoliittiset linjaukset Oulun kaupungin asuntopoliittiset linjaukset on hyväksytty kaupunginvaltuustossa 17.6.2013. Linjauksissa on asetettu asuntotuotannon yleistavoitteeksi 1600 2000 uutta asuntoa vuosittain 2013 2023 siten, että noin puolet tuotannosta on kerrostaloja ja puolet pientaloja. Asuntopoliittisten linjausten yleistavoitteena on kysyntää vastaavan asumisen 4

edellytysten turvaaminen kohtuulliseen hintaan. Maankäytön toteuttamisohjelmassa määritellään tarkemmin alueiden rakentamisjärjestys. Oulun kaupungin asuntopoliittisissa linjauksissa on tarkasteltu asuntojen hallintamuotoja ja siihen sisältyy ennusteet erityisryhmien asumistarpeiden kehityksestä. Oleellista erityisryhmien asumisessa on normaaliuden periaate ja palvelujen ja asumisen erottaminen toisistaan. Yleiskaavassa erityisryhmien asuminen sekoittuu asuntoalueisiin ilman erillisiä merkintöjä. 2.2.5 Maankäytön toteuttamisohjelma Oulun kaupungin suunnittelukäytännön mukaan Maankäytön toteuttamisohjelma (MATO) laaditaan joka toinen vuosi. MATO ohjaa seuraavan viisivuotiskauden asuntotuotantoa, työpaikka-rakentamista, kunnallistekniikan toteuttamista ja uusien alueiden kunnallisia palveluinvestointeja. Lisäksi maankäytön toteuttamisohjelmassa on tavoitteellinen asemakaavoitusohjelma, jolla luodaan valmiudet tonttituotannolle noin 10 seuraavaksi vuodeksi. Oulun kaupungin väestösuunnite ikäryhmittäin ja suuralueittain tehdään maankäytön toteuttamisohjelman yhteydessä. Oulun kaupunginvaltuusto hyväksyi Maankäytön toteuttamisohjelman (MATO 2014 2018) 4.11.2013. Yleiskaava, maapoliittiset linjaukset, asemakaavat ja maankäytön toteuttamisohjelma mahdollistavat kaupunkirakenteen kehittämisen tavoitteiden mukaisesti ja tuottavat kysyntää vastaavan tonttitarjonnan. 2.2.6 Julkisten palvelujen järjestäminen Palvelujen järjestämisohjelma Palvelujen järjestämisohjelmassa linjataan ne kaupunkistrategian täsmennykset, joiden pohjalta Oulun palveluja kehitetään ja toteutetaan. Palvelujen järjestämisohjelma 2013 on hyväksytty uuden Oulun yhdistymishallituksessa 12.5.2012. Palvelujen järjestämisohjelma tarkistetaan vuoden 2014 aikana. Palvelumalli 2020 Oulun palvelumalli 2020 hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 27.5.2013. Palvelumallissa on linjattu julkisten palvelujen kehittämistavoitteet vuoteen 2020 mennessä. Oulun palvelumalliin 2020 sisältyvä julkisten palvelujen tavoitteellinen keskusluokitus on ollut yleiskaavan laatimisen lähtökohtana. Palvelumallin periaatteiden mukaan palveluja kehitetään asiakaslähtöisesti, sähköisiä ja etäratkaisuja hyödyntäen, monituottajuutta lisäten, fyysistä palveluverkkoa tiivistäen ja tilojen yhteiskäyttöä tehostaen. Joukkoliikennettä ja palveluverkkoa kehitetään yhteneväisesti. Palveluverkkosuunnitelmat Palveluverkkosuunnittelu on jatkuva prosessi, jossa julkisten palvelujen tuotantotiloja ja tuotantoprosesseja optimoidaan. Tavoitteena on käsitellä palveluverkkosuunnitelma kahden vuoden välein vuorovuosina maankäytön toteuttamisohjelman kanssa. Seuraava palveluverkkosuunnitelman tarkistus tehdään vuonna 2014. Sen tuloksia hyödynnetään yleiskaavaehdotusta laadittaessa. 2.2.7 Liikennejärjestelmäsuunnitelma Oulun seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaa laaditaan parhaillaan Pohjois-Pohjanmaan liiton, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen, Liikenneviraston sekä seudun kuntien yhteistyönä uuden liikennepolitiikan mukaisesti tiiviisti yleiskaavatyön rinnalla. Keskeisenä tavoitteena on kestävien kulkumuotojen käytön kasvattaminen sekä liikennejärjestelmäpalveluiden kehittäminen käyttäjälähtöisesti. Oulun seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma valmistuu tavoiteaikataulun mukaan vuoden 2014 aikana. 5

2.3 SELVITYKSET Yleiskaavan tulee Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan perustua riittäviin selvityksiin. Uuden Oulun yleiskaavaluonnos perustuu laajaan selvitysaineistoon, josta osa on laadittu yleiskaavatyön aikana kaavaratkaisujen tueksi. Yleiskaavatyössä on myös hyödynnetty laajasti valmiita selvityksiä ja aineistoja liittyen mm. yhdyskuntarakenteeseen, palveluihin ja työpaikkoihin, kulttuuriympäristöihin, liikuntakaavoitukseen, vuorovaikutukseen jne. Lisäarvoa työhön on antanut yleiskaavoituksen edustus useissa Oulun kaupungin poikkihallinnollisissa työryhmissä, mm. Oulun innovaatioympäristöt kehittämisryhmässä, sähköisen hyvinvointikertomuksen ohjausryhmässä ja terveysliikunnan vaikutusten arvioinnin työryhmässä. Luettelo keskeisimmistä selvityksistä on esitetty liitteenä B. 2.3.1 Yhdyskuntarakenne Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) paikkatietoaineistoa, liikennetutkimusta (2009) sekä muuta paikkatietoa on hyödynnetty yleiskaavaa laadittaessa. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämää YKR -aineistoa on koottu vuodesta 1990 ja sitä päivitetään muutaman vuoden välein, mikä mahdollistaa yhdyskuntarakenteen muutosten seurannan. Oulun keskeisen kaupunkialueen täydennysrakentamisselvityksessä (2011) arvioitiin yhdyskuntarakenteen täydennysrakentamispotentiaalia palveluiden, joukkoliikenteen ja vesistöjen läheisillä asemakaava-alueilla. Keskeisen kaupunkialueen yhdyskuntarakenne mahdollistaa asuntojen rakentamisen kymmenille tuhansille uusille asukkaille olemassa olevan rakenteen sisään. Selvitys on hyväksytty Oulun kaupunginhallituksessa jatkosuunnittelussa ohjeellisena noudatettavaksi 20.6.2011 344. 2.3.2 Asuminen Oulun seudun ja uuden Oulun asukasbarometri 2011 -selvityksen mukaan kerrostalon suosio toiveasuntona on kasvanut aiempiin kyselyihin verrattuna. Edellisen kerran Oulun seudun asukkaiden asumistoiveita selvitettiin laajalla kyselytutkimuksella vuonna 2005. Kaupungin sisäinen muuttoliike Oulussa 2005-2008 -selvityksessä (2009) on tutkittu muuttoliikettä kanta-oulun alueella. Sisäisellä muuttoliikkeellä on merkittävät vaikutukset palveluiden ja asuntotuotannon suunnitteluun. Asuntokysyntää seurataan tontinluovutuksen yhteydessä ja asuntojen myyntitilannetta tilastoitaessa. Maankäytön toteuttamisohjelmalla pystytään ohjaamaan asuntotuotantoa vallitsevaa kysyntätilannetta vastaavaksi. Pientalotonttien osalta selvästi kysytyimmät alueet olivat viimeisimmässä tonttienluovutuksessa Hiukkavaaran uudet asemakaava-alueet. 2.3.3 Työpaikat Oulun työpaikka-alueet 2013 -selvitys on laadittu maankäytön toteuttamisohjelman yhteydessä BusinessOulun ja Yhdyskuntapalveluiden yhteistyönä keväällä 2013. Selvityksessä on inventoitu kolmentoista työpaikka-alueen yritykset, tonttivaranto ja kunnallistekninen valmiustilanne sekä arvioitu työpaikkamäärien kehitystä. Kaupungin keskusta ja kaupalliset palvelut eivät sisältyneet selvitykseen. Pohjois-Pohjanmaan ja Oulun seudun kaupan palveluverkkoa on selvitetty vuosien 2010-2013 aikana. Selvityksissä on esitetty kaupan palveluverkon nykytila ja kehitysnäkymät, arvioitu palveluverkon kehittämisvaihtoehtoja sekä esitetty suosituksia kaupan palveluverkon kehittämiselle. Oulun seudun kaupallinen palveluverkkoselvitys valmistui vuonna 2010. Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavan taustaselvitykseksi on laadittu maakunnallinen kaupan palveluverkkoselvitys (2011) ja palveluverkkoselvityksen täydennys (2013). 6

2.3.4 Liikenne Liikkumisen ja liikennejärjestelmän nykytila Liikennejärjestelmän kehittämisessä yksi suurimmista haasteista on kestävien kulkutapojen: jalankulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suosion kasvattaminen. Oulussa ja Oulun seudulla kestävien kulkutapojen osuus matkoista on jatkuvasti laskenut ja henkilöautoilun osuus kasvanut. Paikallisliikenteessä joukkoliikenteen matkustajamäärä on laskenut 10 vuodessa 14 %. Koko seudulla joukkoliikenteen kulkutapaosuus on vuoden 2009 Liikennetutkimuksen mukaan noin 5 %. Verrattaessa muihin suuriin kaupunkeihin Suomessa Oulun seudulla henkilöauton käyttöosuus on suurin ja joukkoliikenteen käyttö vähäisintä. Joukkoliikenteen alhainen käyttöosuus johtuu muita suuria kaupunkeja vähäisemmästä panostuksesta joukkoliikenteeseen ja siitä johtuvasta heikommasta joukkoliikenteen palvelutasosta, mutta myös pyöräilyn suuresta suosiosta. Henkilöauton korkea ja jatkuvasti kasvava käyttöaste osoittaa, että joukkoliikenteen kehittäminen on välttämätöntä. Oulun tie- ja katuverkon toimivuus on kohtuullisen lyhyitä arkihuipputunnin kysyntähuippuja lukuun ottamatta hyvä. Ajoneuvoliikenne hidastuu ajoittain lähinnä ruutukaavan sisääntuloväylillä ja Oulunjoen ylittävillä silloilla. Kevytliikenteen verkoston kattavuus ja laatutaso on varsin hyvällä tasolla ja talvipyöräilykin on Oulussa yleistä. Suurempia ongelmia pyöräilyn näkökulmasta on ainoastaan keskustan läpikulkevilla reiteillä, joiden hahmotettavuus ja jatkuvuus ovat käyttäjän kannalta huono. Joukkoliikenteessä haasteena on riittävän houkuttelevan palvelutason toteuttaminen. Tämä edellyttää selkeää vuorotarjonnan kasvattamista, liikenteen nopeuttamista erityisesti keskustan alueella, matkaketjujen kehittämistä ja edullisia lipunhintoja. Joukkoliikenteen kehittämisessä tulee nykyistä selkeämmin priorisoida parhaan käyttäjäpotentiaalin omaavat alueet. Uusien alueiden joukkoliikennepalvelut toteutetaan alueiden kasvua ennakoiden. Joukkoliikenteen järjestämistapa uusiutuu kesällä 2014 ja kaupunkiseudun joukkoliikenteen toimivaltaisena viranomaisena toimivalla Oulun kaupungilla on entistä paremmat mahdollisuudet järjestää haluttu palvelutaso. Tämä edellyttää kuitenkin julkisen rahoituksen lisäämistä joukkoliikenteeseen. 7

Liikennejärjestelmän tavoitetila Liikennejärjestelmän kehittämisen yleistavoitteiksi on määritetty liikennejärjestelmäsuunnitelmassa: Liikennejärjestelmää kehitetään ja parannetaan kokonaisuutena yhdessä maankäytön suunnittelun kanssa. Kehittäminen pohjautuu asukkaiden ja elinkeinoelämän tarpeisiin, ottaa huomioon yhteiskunnalliset reunaehdot ja vaatimukset ja kannustaa uusien ratkaisujen etsimiseen ja pilotointiin. Kuntalaisten arjen matkat ovat sujuvia ja turvallisia. Liikennejärjestelmällä parannetaan Oulun seudun kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla ja TEN-T -verkkojen toimivuutta. Liikennejärjestelmä mahdollistaa julkisten ja yksityisten palveluiden sekä työpaikkojen helpon saavuttamisen. Maankäyttö osoitetaan ensisijaisesti tukeutumaan olevaan liikennejärjestelmään, jota täydennetään tarpeen mukaan. Joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn suhteellinen osuus kaikista liikkumismuodoista kasvaa. 2.3.5 Ympäristö Yleiskaavaluonnosta laadittaessa on hyödynnetty sekä aiempia että luonnosvaiheen aikana laadittuja ympäristöä koskevia selvityksiä. Laadittavana olevat selvitykset saadaan käyttöön yleiskaavan ehdotusvaiheeseen. Rakennettu ympäristö Rakennetun ympäristön arvojen osalta yleiskaava perustuu suureksi osaksi ennen yleiskaavaprosessia tehtyihin inventointeihin ja muihin selvityksiin. Niistä keskeisimpiä ovat valtakunnalliset inventoinnit sekä maakuntakaavoituksen yhteydessä laaditut alueita ja kohteita kulttuurihistorian tai maiseman näkökulmasta arvottaneet julkaisut. Oulun kulttuuriympäristöohjelmassa (2013) on koottu tieto uuden Oulun arvokkaista ympäristöistä mm. kartoittamalla kunnissa tehdyt inventoinnit. Oulun alueen kulttuuriympäristöjä yhdistävien teemojen ympärille koottu ohjelma esittelee myös paikallisia erityisvahvuuksia ja kulttuuriympäristöjen tarjoamia mahdollisuuksia. Kaupunginhallitus on hyväksynyt ohjelman 11.3.2013 159 jatkosuunnittelussa ohjeellisena noudatettavaksi. Vuosina 2010 2012 laaditut Kaukovainion ja Puolivälinkankaan rakennuskannan ja viheralueiden inventoinnit ovat Oulun ensimmäiset alueelliset modernin rakennuskannan selvitykset. Niihin sisältyi osa-alueiden arvottaminen valittujen kriteereiden, kuten alueen yhtenäisyyden, ympäristöarvojen, arkkitehtonisten arvojen ja paikallisidentiteetin pohjalta. Kaupunkikuva Oulun keskusta-alueiden kaupunkikuvaselvityksessä (2012) tutkittiin suistoa ympäröivien alueiden kaupunkikuvaa. Analyysien pohjalta annettiin toimenpidesuosituksia kaupunkikuvan kehittämiseksi sekä sen arvojen säilyttämiseksi ja korostamiseksi. Lisäksi visioitiin muutamien osa-alueiden kaupunkikuvan kehittämistä pitkällä aikavälillä. Kaupunginhallitus hyväksyi selvityksen 10.6.2013 368 otettavaksi huomioon jatkosuunnittelussa. Täydennysrakentamis- ja taajamakuvaselvityksessä (2012) tarkasteltiin mahdollisuuksia täydentää yhdyskuntarakennetta Haukiputaan, Kiimingin, Oulunsalon, Yli-Iin ja Ylikiimingin taajamissa sekä hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja palvelujen äärellä Jäälissä, Martinniemessä ja Kellossa. Selvityksessä tutkittiin, kuinka täydennysrakentamisella voitaisiin parantaa alueiden viihtyisyyttä ja vetovoimaa. Selvitystä täydennettiin tarkastelemalla yksityiskohtaisemmin Oulunsalon keskustatoimintojen aluetta sekä Lentokentäntien ja Hailuodontien risteysaluetta. Tavoitteena oli edistää kävelyä ja pyöräilyä sekä luoda edellytyksiä monipuolisille palveluille. Kaupunginhallitus hyväksyi selvityksen täydennyksineen 10.6.2013 368 otettavaksi huomioon jatkosuunnittelussa. Korkean rakentamisen selvitys on valmisteilla ja koskee rakennuksia ja rakennelmia, jotka ovat vähintään yhdeksänkerroksisia, poikkeavat korkeudeltaan huomattavasti ympäristös- 8

tään, tai vaikuttavat merkittävästi kaupunkikuvaan. Selvitykseen on koottu tieto Oulun nykyisistä korkeista rakennuksista sekä esitetyistä hankkeista ja suunnitelmista. Siinä tarkastellaan korkean rakentamisen vaikutuksia maisemakuvaan ja kaupunkirakenteeseen sekä esitetään johtopäätökset ja suositukset Oulun korkean rakentamisen vyöhykkeille. Tarkastelualueena on keskeinen kaupunkialue. Maisema ja luonto Yleiskaavatyössä huomioiduista maisema- ja luontoselvityksistä keskeisimpiä ovat Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat maisema-alueet (Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1997), Oulujokivarren maisemaselvitys ja maisemanhoitosuunnitelma (2002), Oulun kaupunkiseudun maisemarakenne (1998) sekä Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat (Pohjois- Pohjanmaan seutukaavaliitto 1997). Maisemaa ja luonnonympäristöä on tarkasteltu lisäksi kuntien yleiskaavatöiden yhteydessä. Oulun viheralueverkosto- ja luonnon monimuotoisuussuunnitelmassa (VILMO, valmistuu kesällä 2014) määritellään viheralueiden- ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet, reitit ja viheryhteydet. Suunnitelmassa pyritään ekosysteemipalveluperiaatteen pohjalta tunnistamaan viheralueiden kulttuuriset, tuotannolliset ja luonnon ekologisia toimintoja ylläpitävät ominaisuudet. VILMO-suunnitelman lähtöaineistoksi laaditussa Oulun Maisemaselvityksessä (2013) luotiin yleispiirteinen kokonaiskuva Oulun maisemarakenteesta, luonnonympäristöstä ja viheralueverkoston nykytilasta. Luonnon monimuotoisuusselvityksessä (2013), joka on osa VILMO-suunnitelmaa, on olemassa olevaa luontotietoa analysoimalla paikannettu ja yleispiirteisesti rajattu Oulun monimuotoisuudeltaan arvokkaat alueet, mallinnettu luontoselvitysalueiden ulkopuolella olevia arvokkaita monimuotoisuuskohteita ja luokiteltu viheralueita laadultaan erilaisiin vyöhykkeisiin. VILMO-suunnitelman tulokset otetaan huomioon yleiskaavaehdotuksessa. Virkistys ja vapaa-aika Oulun seudun virkistys- ja vapaa-ajan suunnitelma (VIVA) on valmistunut vuonna 2007. Suunnitelmassa on esitetty seudullinen virkistys- ja vapaa-ajan alueiden verkosto sekä niihin liittyvät matkailullisesti merkittävät seudulliset kohteet ja alueet. Oulun seudun virkistys- ja vapaa-ajan alueiden toteutussuunnitelmassa (2010) on esitetty yhdeksän seudun merkittävintä virkistyksen ja vapaa-ajan kärkikohdetta, joista Oulun alueelle sijoittuvat Virpiniemi, Koiteli, Oulujoen suisto, Oulunsalon Varjakka, OuluZone, Kierikkikeskus sekä osin myös Liminganlahti. Virkistysalueiden matkailun kehittämistä Oulussa linjattiin vuonna 2012 Oulun kaupungin VirMa-työryhmän raportissa. Raportissa on linjattu Uuden Oulun kuntien omistuksessa ja hallinnassa olevien virkistysalueiden (Virpiniemi, Koiteli, Varjakka, Kierikkikeskus, Nallikari) profiloinnin ja kehittämisen periaatteet. Maa- ja metsätalous Yleiskaavaluonnosta laadittaessa on selvitetty nykyiset maatilat ja niiden päätuotantomuoto. Maatilakyselyjä ei yleiskaavan suunnittelutarkkuuden vuoksi ole tehty, mutta niitä on syytä tehdä yksityiskohtaisempia osayleiskaavoja laadittaessa. Melu Oulun lentoaseman meluvaikutukset ja ennuste on tutkittu selvityksessä Oulun lentoasema, Lentokonemeluselvitys, Tilanne 2010 ja ennuste 2020-30 (2012). Selvityksen perusteella on yleiskaavassa osoitettu melualue lentokentän ympäristöön. Tie-, katu- ja raideliikenteen meluvaikutukset on arvioitu laskennallisesti selvityksessä Oulun kaupungin meluselvitys vuonna 2012. 9

2.3.6 Energia Kestävä energiankäyttö Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017 (ERA17) on ympäristöministeriön, Sitran ja Tekesin valmistelema valtakunnallinen toimintaohjelma energiaviisauden ja päästövähennysten tavoitteista Suomessa. Energiaviisas rakennettu Oulu, Oulun ERA17-tiekartta (2012) on osa Oulun seudun ilmastostrategian toimeenpanoa. Se tukee kaupunginjohtajien ilmastosopimukseen liittyvän Kestävän energiankäytön toimintasuunnitelman (SEAP) toteutusta ja sisältää toimenpiteitä, joilla asetettuun tavoitteeseen on mahdollista päästä. Tiekartta on myös toimintamalli ja ohjekirja Oulun rakennetusta ympäristöstä vastaavien tahojen toiminnan kehittämiseksi ja muuttamiseksi energiatehokkuutta edistäväksi. Kaupunginhallitus on hyväksynyt tiekartan 11.12.2012 60 ja toimintasuunnitelman 61. Kaavoituksen ilmastovaikutuksia arvioiva EcoCityEvaluator-ohjelma analysoi samanaikaisesti hiilijalanjälkeä ja kustannuksia. Yleiskaavan luonnosvaiheen kanssa rinnakkain edenneessä selvityksessä on tarkasteltu kasvihuonepäästöjen numeerisia aineistoja kaavakarttojen pohjalta. Geoenergia Oulun geoenergiapotentiaalin kartoituksessa (2013) on arvioitu yleispiirteisesti maalämmön hyödyntämiseen soveltuvat alueet. Kallioperän lämmönjohtavuuden ja maanpeitteen paksuuden perusteella kaupunki on jaettu neljään luokkaan sen mukaan, kuinka hyvin geoenergia olisi hyödynnettävissä kullakin alueella. Selvitys on ensimmäinen osa laajempaa geoenergian hyödyntämiseen tähtäävää hankekokonaisuutta. Tuulivoima Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa on osoitettu Oulun maa-alueille kaksi seudullisille tuulivoimapuistoille soveltuvaa aluetta. Haukiputaan Takukankaan ja Yli-Iin Pahkakoski-Peurasuon alueiden osoittaminen perustuu Pohjois-Pohjanman manneralueen tuulivoimaselvitykseen (2011) sekä sen täydennyksiin (2013). Oulun merialueelle 1. vaihemaakuntakaavassa osoitettu tuulivoima-alue (Hoikka-Hiue-Loudeletto) perustuu Perämeren rannikon tuulivoimaselvitykseen (2004) ja alueen rajaus on tarkentunut hankesuunnittelussa. Tuulivoimaloiden paikkaselvityksessä Oulun alueella (2013) kartoitettiin parhaiten soveltuvat ja nopeimmin toteutettavissa olevat uusien tuulivoimaloiden sijoittumispaikat Oulun maa-alueilla. Selvitys tarkensi maakunnallista tuulivoimaselvitystä ja selvityksessä on keskitetty alle 10 tuulivoimalan kokonaisuuksiin. Selvitys on tehty tarkastelemalla tuulivoimaloiden maankäytöllisiä ja teknistuotannollisia edellytyksiä sekä tunnistamalla tuulivoimaloiden keskeisiä ympäristövaikutuksia. Selvityksen perusteella esitettiin kymmenen tuulivoimatuotannolle soveltuvaa kehityskohdealuetta, jotka on osoitettu tuulivoimatuotannolle soveltuvina alueina yleiskaavaluonnoksessa. Yksi selvityksessä esitetty alue sisältyy laajempaan maakuntakaavan mukaiseen aluevaraukseen Yli-Iin alueella. 10

3 YLEISKAAVAPROSESSI 3.1 VIREILLETULO Uuden Oulun yleiskaava on tullut vireille nykyisen Oulun muodostaneiden viiden kunnan päätöksillä: Haukiputaan kunnanhallitus 14.03.2011 52 Kiimingin kunnanhallitus 14.03.2011 48 Oulun kaupunginhallitus 21.02.2011 103 Oulunsalon yhdyskuntalautakunta 15.03.2011 19 Yli-Iin kunnanvaltuusto 28.02.2011 14 3.2 OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa (OAS) on esitetty mm. kaavaprosessi, aikataulu sekä osallistumismahdollisuudet. MRL 63 mukainen OAS oli nähtävillä 1.4.- 2.5.2011 välisenä aikana, jolloin osallisilla ja kuntalaisilla oli mahdollisuus jättää mielipiteensä sen riittävyydestä. OAS:sta saatiin 4 mielipidettä. OAS:ia on päivitetty ensimmäisen kerran 22.6.2011 nähtävillä oloaikana ja ensimmäisessä viranomaisneuvottelussa saadun palautteen perusteella ja toisen kerran yleiskaavaluonnoksen nähtävilleasettamisen yhteydessä. OAS:ia päivitetään jatkossa tarvittaessa. 3.3 YLEISKAAVAN TAVOITTEET Uuden Oulun yleiskaavan tavoitteet on hyväksytty Oulun kaupunginhallituksessa 8.10.2012 454. Yleiskaavan teema on Pohjoisen kestävä kaupunki, mihin kiteytyy yleiskaavan tavoitteiden sisältö. Yleiskaavan tavoitteiden keskeiset teemakohtaiset tavoitteet on esitelty liitetaulukossa A. 3.4 TULEVAISUUSSKENAARIOT JA MAANKÄYTÖN KEHITYSKUVA Uudelle Oululle on laadittu vuoden 2013 alussa tulevaisuusskenaariot, jotka ulottuvat vuoteen 2050. Tulevaisuusskenaarioiden pohjalta yleiskaavoituksessa laadittiin kolme kehityskuvaa, joilla tutkittiin skenaarioiden maankäytöllistä kehitystä erilaisissa taloustilanteissa seuraavasti: Vireässä kaupungissa pohjoisen taloudelliset mahdollisuudet realisoituisivat maksimaalisesti ja kaupunki kasvaisi voimakkaasti. Suuri rakentamisen määrä suuntautuisi sekä yhdyskuntarakennetta tiivistävästi että eheyttävästi laajentaen. Raikkaassa kaupungissa taloudellinen kehitys olisi kohtuullista. Nykyistä hieman pienempi rakentamisvolyymi suuntautuisi erityisesti palvelujen ja vesistöjen äärelle. Nuukassa kaupungissa talous kääntyisi taantumaan. Niukka rakentamisvolyymi kohdentuisi tukemaan supistuvia palveluja ja verkostoja. Skenaarioita havainnollistavista kehityskuvavaihtoehdoista koostettiin yksi maankäytön kehityskuva, jolla pyritään vastaamaan erilaisiin tulevaisuudennäkymiin. Yleiskaavaluonnoksessa on varauduttu kolmeen erilaiseen taloudelliseen ja sitä kautta väestölliseen kehitykseen. Skenaario- ja kehityskuvatyö on osa yleiskaavan vaihtoehtotarkastelua. 11

Maankäytön kehityskuva 12

3.5 AIKATAULU Yleiskaavan tavoiteaikataulu on seuraava: 2011 Vireilletulo 2012 Tavoitteet 2013 Kehityskuvat ja yleiskaavaluonnos 2014 Yleiskaavaehdotus Yleiskaavaluonnos on nähtävillä vuoden 2014 alussa ja yleiskaavaehdotus työstetään vuoden 2014 aikana. 3.6 VUOROVAIKUTUS Yleiskaavaluonnosta on laadittu yhteistyössä useiden tahojen kanssa. Asiantuntijayhteistyön lisäksi on kartoitettu merkittävien intressiryhmien kehittämistarpeita. Yleiskaavaluonnoksen laatiminen on edellyttänyt noin 170 erilaista merkittävämpää kokousta, työpalaveria, neuvottelua, tilaisuutta ja esittelyä eri tahojen kanssa. Yhteistyö ja vuorovaikutus jatkuvat yleiskaavaluonnoksen nähtävilläolon jälkeen yleiskaavaehdotusta laadittaessa. 3.6.1 Nähtävilläolo Yleiskaavaluonnos on asetettu nähtäville, jotta sen sisällöstä voidaan käydä laajaa ja monipuolista keskustelua ja jotta keskeisten viranomaistahojen ja päätöksentekoelinten näkemykset saadaan jatkosuunnittelun pohjaksi. Nähtävilläoloaikana osallisilla on mahdollisuus maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti jättää palautetta nähtävilläolevasta aineistosta. 3.6.2 Viranomaisyhteistyö Viranomaisyhteistyötä on tehty Pohjois-Pohjanmaan liiton, Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, naapurikuntien ja muiden keskeisten tahojen kanssa sekä yleiskaavaprosessin että liikennejärjestelmätyön yhteydessä. 3.6.3 Asiantuntija- ja sidosryhmäyhteistyö Päättäjät Uuden Oulun yleiskaavatyöstä on järjestetty useita tilaisuuksia päättäjille. Vuonna 2012 yleiskaavatyötä esiteltiin elinvoimaisuustoimikunnan kokouksissa ja yhdistymishallituksessa. Päättäjille järjestettiin ryhmätyöseminaarit yleiskaavan tavoitteista syksyllä 2011 ja keväällä 2012. Yleiskaavaa ja maapolitiikkaa käsitellyt ryhmätyöseminaari pidettiin 2.10.2013 ja Kaupunkisuunnittelun seminaari VII 18.10.2013. Valtuustoinfo yleiskaavasta ja maapoliittisista linjauksista järjestettiin 16.12.2013. Kaupunginhallituksen kehittämisjaostolle yleiskaavaa esiteltiin 28.1.2014. Asiantuntijapaneeli Yleiskaavaprosessin alussa organisoitiin eri alojen asiantuntijoista koostuva asiantuntijapaneeli, johon nimettiin edustajat seuraavilta tahoilta: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ET- LA, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA, Oulun yliopisto (arkkitehtuurin osasto, maantieteen laitos ja kasvatustieteen tiedekunta), BusinessOulu ja kulttuuriasiainkeskus. Paneeli on kommentoinut yleiskaavan tavoitteita ja antanut eväitä jatkosuunnittelulle. Asiantuntijayhteistyö Yleiskaavatyötä on ohjannut kaupunginjohtajan nimeämä asiantuntijaryhmä, johon on nimetty edustajat seuraavista kaupungin yksiköistä: konsernipalvelut, asemakaavoitus, maa ja mittaus, kadut ja puistot sekä Oulun seudun ympäristötoimi. Muina asiantuntijoina yleiskaavatyössä on kuultu edustajia mm. Oulun Energialta (kaukolämpöverkot, sähköverkko), Oulun Vedeltä ja Haukiputaan Vedeltä. Erillisiä asiantuntijatyöpajoja on järjestetty useita liittyen mm. maankäytön kehityskuviin, kaupunkikuvaselvitykseen ja yleiskaavaluonnoksen vaikutusten arviointiin. 13

Asiantuntijayhteistyö jatkuu laaja-alaisesti yleiskaavaehdotusta laadittaessa. Tärkein yhteistyöfoorumi on liikennejärjestelmäsuunnitelma. Sidosryhmät Eri alojen sidosryhmien kanssa on pohdittu mm. seuraavia teemoja yleiskaavatyön yhteydessä: elinkeinot ja logistiikka: BusinessOulu, Oulun satama, Finavia, logistiikan järjestöt maa- ja metsätalous, luonto: maa- ja metsätalouden asiantuntijajärjestöt ja luonnonsuojelujärjestöt lentoasema ja sen ympäristö: Finavia Sidosryhmien kanssa käydään tarvittaessa jatkoneuvotteluja yleiskaavaehdotusta laadittaessa. 3.6.4 Kansalaisyhteistyö Oulun Nuorten Edustajisto Oulun Nuorten Edustajiston edustajat ovat osallistuneet kehityskuvavaiheessa työryhmätyöskentelyyn. Lisäksi yhteistyössä ONE:n kanssa on valmisteltu kyselyä koululaisille, joka alustavasti on tarkoitus järjestää keväällä 2014 selainpohjaista Harava-järjestelmää hyödyntäen. Harava mahdollistaa karttapohjaiset kyselyt. Yleisötilaisuudet Yleisötilaisuuksia on järjestetty uuden Oulun kunnissa vuonna 2011 osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtävillä ollessa. Oulun kulttuuriympäristöohjelmaa sekä taajamaalueiden täydennysrakentamisselvityksiä esiteltiin eri puolilla uutta Oulua keväällä 2012. Yleisötilaisuuksia tullaan järjestämään sekä yleiskaavaluonnoksen että -ehdotuksen nähtävillä ollessa. 14

4 YLEISKAAVALUONNOS 4.1 SUUNNITTELUTARKKUUS Yleiskaava laaditaan kahdelle erimittakaavaiselle kaavakartalle. Luonteeltaan strateginen koko kaupungin kattava yleiskaavakartta (kaavakartta 1) on mittakaavassa 1:80 000 ja keskeisen kaupunkialueen aluevarauskartta (kaavakartta 2) mittakaavassa 1:25 000. Kaavakartalla 1 on lisäksi esitetty merialueiden länsiosat mittakaavassa 1:150 000. Molemmat kaavakartat ovat osa Uuden Oulun yleiskaavaa. Kaavakartalla 1 on osoitettu strategisesti merkittävät asiat: yhdyskuntarakenteen kehittämisvyöhykkeet, keskusverkko, tärkeimmät työpaikka- ja matkailualueet sekä merkittävimmät verkostojen ja yhteyksien kehittämistarpeet. Lisäksi on osoitettu yksityiskohtaisemmilla merkinnöillä ympäristön ominaisuudet kaavakartan 2 ulkopuolisilla alueilla. Kaavakartta 2 tarkentaa kaavakartan 1 merkintöjä ja alueella tulee aikanaan voimaan molemmat yleiskaavakartat. Kaavakartalla 2 maankäyttö on osoitettu yleispiirteisesti aluevarauksina ja ympäristön ominaisuusmerkinnöillä. Laatimisvaiheessa yleiskaavan sisältö on vielä osin luonnosmainen. Keskeneräiset, laadittavina olevat selvitykset mm. viheraluerakenteesta ja kulttuuriympäristöistä sekä liikennejärjestelmäsuunnitelman linjaukset tullaan huomioimaan yleiskaavan ehdotusvaiheessa. Yleiskaavassa osoitetut selvitysalueet edellyttävät lisäsuunnittelua. Yleiskaavaluonnoksen sisältö tarkentuu myös viranomaisten lausuntojen ja muiden osallisten mielipiteiden perusteella. Yleiskaavan aluevarausmerkinnät määrittävät kunkin alueen pääkäyttötarkoituksen. Merkinnät mahdollistavat muutkin alueelle sopivat ja pääkäyttötarkoitusta tukevat toiminnot. Siten yleiskaavassa ei esitetä mm. asuinalueiden sisäisiä viheralueita tai niillä olevia pieniä palvelukeskittymiä. Tie- ja katuverkosta sekä pyörätieverkosta on kaavamerkinnöillä esitetty vain suurimmat väylät mittakaavaan sopivasti. Pienemmät väylät ja reitit osoitetaan tarkemmassa suunnittelussa. Oulun kuntarajan sisällä on muutamia naapurikuntien enklaaveja, joita tämä yleiskaava ei koske. Suurin niistä on Iin enklaavi. Oulun kaupungilla on vastaavasti naapurikuntien alueella pieniä enklaaveja, joita tämä yleiskaava koskee ja jotka näkyvät kaavakartalla 1. Pohjakarttoina on käytetty kuhunkin mittakaavaan sopivaa esitystapaa ja nimistöä. Pohjakartta tarkentuu yleiskaavaehdotukseen. 4.2 YHDYSKUNTARAKENNE 4.2.1 Vyöhykekehittäminen /Kehittämisvyöhykkeet Yleiskaavan keskeinen tavoite kestävästä kehittämisestä on osoitettu kehittämisvyöhykkein ja niille laadituin suunnittelumääräyksin. Kullakin vyöhykkeellä erityyppisten alueiden kehittämistä ohjataan niiden ominaispiirteiden pohjalta ja rakentamispaineen edellyttämin ohjausvälinein. Kaupunkiympäristöön on osoitettu neljä kaupunkikehittämisvyöhykettä (kake 1-4) ja maaseutuympäristöön kaksi kehittämisvyökettä (make 1-2). Myös vapaaajanasumista (ra) ja virkistystä ohjataan kehittämisvyöhykemerkinnöin. Yleiskaavalla ja sen kehittämisvyöhykkeillä varaudutaan Tilastokeskuksen ennustetta voimakkaampaan väestönkehitykseen vuoteen 2050. Yleiskaavan tavoitevuoteen 2030 vyöhykkeiden suunnittelumääräykset ohjaavat mm. yhdyskuntarakenteen tiiveyttä, kaupunkikuvaa sekä katu- ja liikenneympäristöä. Kaupunkikehittämisvyöhykkeillä rakentamista ohjataan asemakaavoilla ja maaseutukehittämisvyöhykkeillä pääsääntöisesti osayleiskaavoilla. 15

Vyöhyke Rakentamispaine suunnittelu- ja ohjaustarve Ohjausväline kake-1-4 Suuri Asemakaava make-1 Merkittävä / kohtalainen Rakennuspaikkakohtaiset osayleiskaavat make-2 ja ra Vähäinen Osayleiskaavat, kevyet kyläkaavat, ranta-asemakaavat 16

4.2.2 Väestönkehitys vyöhykkeittäin Kehittämisvyöhykkeiden väestökehityksestä on seurantatietoa vuosilta 1980-2012. Laajentumisvyöhykkeen (kake-4) väestö on kasvanut muita vyöhykkeitä selkeästi voimakkaammin. Kaupunkia on laajennettu pientalovaltaisilla asuinalueilla koko jakson ajan. Samaan aikaan kaupunkikehää (kake-3) ei ole merkittävästi täydennetty uudella asuinrakentamisella. Siten kaupunkikehän väestömäärä ei ole juurikaan kasvanut ja sillä asuvan väestöstä osuus asukasluvusta on laskenut voimakkaasti. Noin vuonna 1990 laajentumisvyöhykkeen väestömäärä ylitti kaupunkikehän väestömäärän. Seuraavassa kuvassa on esitetty toteutunut väestönkehitys ja väestösuunnite kehittämisvyöhykkeittäin. Lisäksi on esitetty yleiskaavaluonnoksen mukainen kehityssuunta. Väestösuunnite vuoteen 2023 perustuu maankäytön toteuttamisohjelman ja asunto-ohjelman mukaiseen rakentamiseen. 4.2.3 Kaupunkikehittäminen Kaupunkikehittämisvyöhykkeet on muodostettu siten, että muuttujina ovat maankäytön tehokkuus, toimintojen sekoittuneisuus, tavoitteiden mukaisen yhdyskuntarakenteen kehittämispotentiaali sekä tavoiteltava kaupunkikuva ja ympäristön käsittelytaso. Kaupunkikehittämisvyöhykkeillä ohjataan täydennysrakentamisen sijoittumista erityisesti kestävien kulkumuotojen ja olevan palvelurakenteen kannalta edullisesti sekä ohjataan kaupunkiympäristön laajentamista eheyttävästi. Yleispiirteisiä suunnittelumääräyksiä vyöhykkeiden kehittämiseksi on annettu sekä lyhyelle että pitkälle aikavälille. Kaupunkikeskusta Kaupunkikeskustan kaupunkikehittämisvyöhykkeeseen (kake-1) kuuluvat kaupunkiseudun keskeiset alueet: keskustan ruutukaava-alue, Limingantulli, Taka-Lyötty, Raksila, Myllytulli, Hupisaaret, Koskikeskus ja Tuiran keskeiset alueet, jotka samalla muodostavat keskustatoimintojen alueen (C). Kaupunkikeskustaa kehitetään toiminnoiltaan monipuolisena palveluiden ja kaupunkikulttuurin maakuntakeskuksena. Kaupunkikeskustaa kehitetään elinvoimaisena, voimakkaasti tiivistyvänä, erityisesti kävelyyn perustuvana ja kaupunkikuvaltaan huipputasoisena kaupunkikehittämisvyöhykkeenä. Vyöhykkeen kehittämistä ja suunnittelumääräyksillä tavoiteltavaa tilaa kuvaavat seuraavat ominaisuudet: 17

kaupunkiseudun vahva pääkeskus elinvoimainen kaupunkikeskusta asukasluku kasvaa voimakas tiivistyminen vahva toimintojen sekoittuneisuus monipuolisuus ja kerroksellisuus kävely-, pyöräily- ja joukkoliikennepainotteinen liikenneympäristö korkean palvelutason joukkoliikenne huipputasoinen urbaani kaupunkikuva ja -ympäristö historian ja nykyajan läsnäolo ja jatkuvuus vilkas kaupunkikulttuuri Laatukäytävät Laatukäytävien kaupunkikehittämisvyöhykkeenä (kake-2) on esitetty olevien ja rakentuvien aluekeskusten (Kaakkuri, Ritaharju, Hiukkavaara) keskeiset alueet sekä aluekeskusten ja kaupunkikeskustan välisten tärkeimpien kaupungin sisäisten pääliikenneväylien varsilla olevat suuren täydennysrakentamispotentiaalin ympäristöt sekä suurten paikalliskeskusten (Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo) keskeiset alueet. Vyöhykkeen rakentaminen tukeutuu lähipalvelujen lisäksi keskustan (C), aluekeskusten (C1) ja suurten paikalliskeskusten (C2) palveluihin, keskeisimpiin virkistysalueisiin, olemassa oleviin verkostoihin sekä korkean palvelutason kävely-, pyöräily- ja joukkoliikennepalveluihin. Vyöhykkeen maankäyttöä on tarkennettu yleiskaavakartan 2 aluevarauksilla ja reservialueilla. Vyöhykkeen kehittämistä ja suunnittelumääräyksillä tavoiteltavaa tilaa kuvaavat seuraavat ominaisuudet: tiiviit, monipuoliset ja viihtyisät keskukset voimakas väestönkasvu tiivistyminen ja uudistaminen toimintojen sekoittuneisuus, monipuolisuus bulevardikehittäminen ja urbaani katutila työpaikkoja ja palveluja kivijalassa ja solmukohdissa kaupunkikerrostalorakentaminen kävely-, pyöräily- ja joukkoliikennepainotteinen liikenneympäristö korkean palvelutason joukkoliikenne korkeatasoinen urbaani kaupunkikuva ja -ympäristö elävä kaupunkikulttuuri Kaupunkikehä Kaupunkikehän kaupunkikehittämisvyöhykkeenä (kake-3) on esitetty tiiviin maankäytön kaupunkikeskustan läheisyydessä, kuten kerrostalovaltaiset asuinalueet, muu tiivis maankäyttö sekä suurta täydennysrakentamispotentiaalia sisältävät ja tiiviinä alueina kehitettävät alueet. Vyöhykkeen rakentaminen tukeutuu lähipalvelujen lisäksi keskustan (C), aluekeskusten (C1) ja kaupunginosakeskusten (C4) palveluihin, keskeisimpiin virkistysalueisiin, olemassa oleviin verkostoihin sekä hyvän palvelutason kävely-, pyöräily- ja joukkoliikennepalveluihin. Vyöhykkeen maankäyttöä on tarkennettu yleiskaavakartan 2 aluevarauksilla ja reservialueilla. Vyöhykkeen kehittämistä ja suunnittelumääräyksillä tavoiteltavaa tilaa kuvaavat seuraavat ominaisuudet: keskusten merkittävä uudistaminen asukasluku kasvaa tiivistyvä maankäyttö rantojen yleisen käytön kehittäminen vanhojen alueiden täydentäminen ja uudistaminen toimintojen monipuolistuminen ja sekoittuminen keskuksissa ja aluetasolla monipuolinen kerrostalorakentaminen hyvät pyöräily-yhteydet keskuksiin ja joukkoliikenteen runkoreiteille vähintään hyvän palvelutason joukkoliikenne kaupunkikuvan ja ympäristön parantaminen 18

Laajentumisvyöhyke Laajentumisvyöhykkeen kaupunkikehittämisvyöhykkeenä (kake-4) on esitetty kaupunkiympäristön kaupunkikehää ympäröivät laajentumisalueet, jotka muodostuvat matalan aluetehokkuuden maankäyttömuodoista. Vyöhyke on keskeinen osa yhdyskuntarakenteen eheyttävää laajentamista. Vyöhykkeen rakentaminen tukeutuu lähipalvelujen lisäksi aluekeskusten (C1), suurten paikalliskeskusten (C2) ja keskustan (C) palveluihin, suuriin virkistysalueisiin ja monikäyttöisiin lähimetsiin, olemassa oleviin ja laajennettaviin verkostoihin, hyviin kävely- ja pyöräily-yhteyksiin palveluihin ja keskuksiin sekä hyvän palvelutason joukkoliikenteeseen joukkoliikenteen runkoväylillä. Vyöhykkeen maankäyttöä on tarkennettu yleiskaavakartan 2 aluevarauksilla. Vyöhykkeen kehittämistä ja suunnittelumääräyksillä tavoiteltavaa tilaa kuvaavat seuraavat ominaisuudet: eheyttävä laajentaminen taloudellinen asemakaavatehokkuus toimintojen alueellinen sekoittuneisuus pientalovaltainen rakentaminen keskusten uudistaminen vanhojen alueiden pienimuotoinen täydentäminen rantojen yleisen käytön kehittäminen voimakas väestönkasvu väestönkasvun huomioiminen varhaiskasvatus- ja koulupalveluissa vanhojen pientaloalueiden asukaskunnan uudistuminen joukkoliikenteen runkoväylillä hyvä palvelutaso hyvät pyöräily-yhteydet keskuksiin ja joukkoliikenteen runkoreiteille kaupunkikuvan ja ympäristön parantaminen 4.2.4 Yhdyskuntarakenteen laajenemissuunnat ja reservialueet 2030-2050 Yleiskaavakartalle 1 merkityt yhdyskuntarakenteen laajenemissuunnat osoittavat vaihtoehtoisia pitkän aikavälin aluevarauksia. Ne on osoitettu yleiskaavakartalla 2 reservialueina. Täydennysrakentamisen reservialueet on yleiskaavakartalla 2 osoitettu omilla merkinnöillään. Yhdyskuntarakenteen laajenemissuuntia ja asumisen reservialueita on osoitettu Kalinmenkylään Ritaharjun koillispuolella, Alakyläntien länsipuolelle, Korvenkylän-Välikylän itäpuolelle Ylikiimingintien varteen, Hiukkavaaraan ja Sanginsuuhun. Näiden aluevarausten käyttöönoton tarve riippuu mm. tulevasta väestönkehityksestä, asumistottumusten muutoksista sekä nykyisen kaupunkirakenteen uudistumisesta ja täydentymisestä. 4.2.5 Maaseutukehittäminen Maaseutukehittämisvyöhykkeet on muodostettu siten, että muuttujina ovat asuinrakentamisen määrä, rakennustapa sekä rakentamispaine ja siitä seuraava rakentamisen ohjaustarve. Maaseutuvyöhykkeillä ohjataan alueiden kehittämistä ympäristön omia vahvuuksia hyödyntäen. Maaseutukehittämisvyöhykkeet on osoitettu kaavakartalla 1. Maaseutumainen asuminen Maaseutumaisen asumisen maaseutukehittämisvyöhykkeenä (make-1) on esitetty asemakaava-alueen läheisyydessä sijaitsevat taajamoituneet kyläalueet, joissa on merkittävää rakentamisen ohjaustarvetta. Alueet tukeutuvat pääasiassa keskusten palveluihin ja kaupunkikehittämisvyöhykkeiden työpaikkoihin, mutta alueella voi olla myös omia julkisia tai yksityisiä palveluita. Make-1-vyöhykkeenä on osoitettu Parkumäki, Jokikylä, Alakylä, Huttukylä, Rekikylä, Sanginsuu, Lapinkangas, Pikkarala ja Salonpää. Vyöhykkeen kehittämistä ja tavoitetilaa kuvataan seuraavasti: maaseutumainen asuminen monipuoliset maaseutuelinkeinot maaseutuympäristön säilyminen kylien pienimuotoinen täydentäminen kohtuullinen väestönkasvu seudullisesti eheytyvällä tasolla 19

liikenneturvallisuuden parantaminen ympäristön kehittäminen pitkälti asukkaiden ja elinkeinonharjoittajien toimintaa Vyöhykkeelle on vireillä seuraavat yksityiskohtaiset aluevarausyleiskaavat: Jokikylän osayleiskaava, Haukipudas Alakylän osayleiskaava, Kiiminki Huttukylän osayleiskaava, Kiiminki Ervastinkylän-Pajuniemen-Peherryksen osayleiskaava, Oulunsalo Maaseutu Maaseutuvyöhykkeenä (make-2) on esitetty maaseutu, jolla rakentamispaine ja sitä kautta rakentamisen ohjaustarve on asemakaava-alueiden lievealueita vähäisempää ja joissa monipuolinen maa- ja metsätalouden tuotannollinen toiminta on muita vyöhykkeitä korostetummassa asemassa. Vyöhyke tukeutuu pääasiassa keskusten palveluihin, maaseututyöpaikkoihin ja kyläverkostoon sekä monikäyttöiseen luontoon. Vyöhykkeen kehittämistä ja tavoitetilaa kuvataan seuraavasti: elävä maaseutu vahvat ja monipuoliset maaseutuelinkeinot maaseutuelinkeinoihin tukeutuva kyläasuminen monikäyttöinen luonto ympäristön kehittäminen pitkälti asukkaiden ja elinkeinonharjoittajien toimintaa Vapaa-ajan asumisen kehittämisvyöhyke Vapaa-ajan asumisen kehittämisvyöhykkeenä (ra) on osoitettu jokien, järvien ja meren rantavyöhykkeet, joilla vapaa-ajanasumisen osuus rakennetuista kiinteistöistä on suuri. Vyöhyke tukeutuu keskusten palveluihin, maaseututyöpaikkoihin ja kylien verkostoihin sekä monikäyttöiseen luontoon. Vyöhykkeen kehittämistä ja tavoitetilaa kuvataan seuraavasti: loma-asutus virkistys, matkailu, vapaa-aika elävä maaseutu vahvat ja monipuoliset maaseutuelinkeinot alueen mukaan maaseutuelinkeinoihin tukeutuva kyläasuminen monikäyttöinen luonto ympäristön kehittäminen pitkälti asukkaiden ja elinkeinonharjoittajien toimintaa Kyläverkosto Yleiskaavaluonnoksessa kylämerkinnällä (at) on osoitettu rakenteeltaan ja väestöpohjaltaan vakiintuneita maaseudun kyläkeskuksia, joihin on keskittynyt maaseutumaista tiiviimpää rakentamista. Merkinnöillä osoitetulla kylillä asuu pääsääntöisesti yli 100 asukasta ja niillä on edellytyksiä säilyttää tai kehittää vakituisten ja loma-asukkaiden lähipalvelutarjontaa. Yleiskaavaan on merkitty myös asukasmäärältään pienempiä kyliä erityisesti jokivarsissa. Palvelutarjonta voi koostua kunnallisista, järjestöjen ja yhdistysten, yritysten ja vapaaehtoisten tarjoamista palveluista. Lisäksi merkityt kyläalueet sijaitsevat yhdyskuntarakenteellisesti tarkasteltuna irrallaan asemakaavoitetuista tai asemakaavoitettavaksi suunnitteluista alueista. Merkinnällä on osoitettu seuraavat kylät: Jakkukylä, Maalismaa, Karjalankylä, Pahkakoski, Tannila, Halosenniemi, Jokikylä, Alakylä, Huttukylä, Rekikylä, Hiltukylä, Juopuli, Joki- Kokko, Ala-Vuotto, Nuoritta, Jokela, Vepsä, Hannus, Joloskylä, Pikkarala ja Keskipiiri. Merkinnän suunnittelumääräykset vaihtelevat osittain riippuen kylän sijainnista eri maaseutukehittämisvyöhykkeillä. Kylien kehittämistä ja tavoitetilaa kuvataan seuraavasti: kyläkuvan parantaminen liikenneturvallisuus pienimuotoinen täydentäminen monipuoliset maaseutuelinkeinot ohjauskeinot ja kehittämistapa sijainnin, rakenteen ja muun ympäristön mukaan 20

Poronhoito Yleiskaavaluonnoksen kartalla 1 on osoitettu poronhoitoalue. Tarkemmassa suunnittelussa tulee turvata porotalouden toiminta- ja kehittämisedellytykset. Turvetuotantoa suunniteltaessa on oltava yhteydessä paliskuntiin. Metsänuudistamisessa ja matkailutoimintojen sijoittamisessa on otettava huomioon porotalouden tärkeät kohteet, kuten erotus- ja ruokintapaikat sekä pyyntiaidat. Nykyiset kohteet on esitetty liitekartalla 18. 4.3 PALVELUT JA KESKUSVERKKO 4.3.1 Keskusverkko Yleiskaavassa esitetty keskusverkko perustuu viisitasoiseen keskusluokitukseen. Eritasoiset keskukset eroavat toisistaan palveluiden, väestöpohjan ja vaikutusalueen suhteen. Keskusverkko muodostaa lähtökohdan palveluverkkosuunnittelulle, kaupan palveluverkolle ja vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumiselle. Keskustatoimintojen alueet ovat maakunnan ja kaupungin tai sen osa-alueen toiminnallisia keskuksia, joissa sijaitsee vähittäiskauppaa, julkisia ja muita keskustahakuisia palveluita, sekä asuntoja ja työpaikkoja. Keskustatoimintojen alueille on hyvät liikenneyhteydet. Yleiskaavakartalla 1 on keskukset esitetty kohdemerkinnöin ja yksityiskohtaisemmalla yleiskaavakartalla 2 niitä tarkentavina aluevarauksina. Keskusta C Keskusta-alueena on osoitettu maakunnallisten palveluiden keskuksena kehitettävä Oulun keskusta-alue, mikä kattaa ruutukaava-alueen lisäksi Limingantullin, Raksilan, Myllytullin ja Tuiran. Oulun keskustaan sijoittuu mm. valtion ja kuntien hallintopalveluja, tutkimuslaitoksia, yliopiston ja ammattioppilaitosten yksikköjä, lukioita, perusopetusta, varhaiskasvatusta, erikoissairaanhoitoa, hyvinvointikeskuksia, hoivalaitoksia, kulttuuripalveluja ja urheilukeskuksia. Yleiskaavakartalla 2 Oulun keskustan aluerajausta on tarkennettu ja keskustatoimintojen alueena (pääkeskus) on osoitettu ydinkeskustan lisäksi osa Myllytullin, Tuiran, Raksilan alueista. Keskustatoimintojen alueelle saa sijoittaa merkitykseltään seudullisia vähittäiskaupan suuryksiköitä. Uusien vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittamisella kehitetään ydinkeskustan palvelutarjontaa ja vahvistetaan sen asemaa maakunnan erikoiskaupan pääkeskuksena. Raksilan, Limingantullin ja Taka-Lyötyn alueita kehitetään ydinkeskustan palvelutarjontaa täydentävinä ja tukevina kaupan keskittyminä. Aluekeskukset C1 Seudullisten ja alueellisten palvelujen aluekeskuksina on yleiskaavassa osoitettu Ritaharju, Kaakkuri ja Hiukkavaara. Niille on osoitettu keskuskohtaiset yleiskaavamääräykset, joilla ohjataan niiden kehittämistä. Aluekeskuksiin voidaan sijoittaa muun muassa peruskouluja, päiväkoteja, hyvinvointiasemia, yhteispalvelupisteitä ja liikuntapalveluja. Julkisten palveluiden palveluvalikoima määräytyy palveluverkon kokonaistarkastelujen ja alueellisten erityispiirteiden kautta. Aluekeskuksiin saa sijoittaa merkitykseltään seudullisia vähittäiskaupan suuryksiköitä. Yleiskaavakartalla 2 aluekeskusten aluevarauksia on tarkennettu. Kaakkurissa ja Ritaharjussa keskustatoimintojen alue ulottuu Pohjantien kummallekin puolelle, jolloin tulevaisuuden kaupunkiraideliikenteen asemanseudut on osoitettu keskustatoimintojen aluevarauksin. Hiukkavaarassa keskustatoimintojen alue on osoitettu ulottumaan Vaalantien varteen. 21

Suuret paikalliskeskukset C2 Suurina paikalliskeskuksina on osoitettu Haukiputaan, Kiimingin ja Oulunsalon keskukset, joita kehitetään ympäröivien suuralueiden mittakaavaltaan ja rakenteeltaan pikkukaupunkimaisina keskuksina. Niille on osoitettu keskuskohtaiset yleiskaavamääräykset, joilla ohjataan niiden kehittämistä paikallisia ominaispiirteitä ja vahvuuksia korostaen. Aluekeskuksiin voidaan sijoittaa muun muassa peruskouluja, päiväkoteja, hyvinvointiasemia, yhteispalvelupisteitä ja liikuntapalveluja. Julkisten palveluiden palveluvalikoima määräytyy palveluverkon kokonaistarkastelujen ja alueellisten erityispiirteiden kautta. Suuriin paikalliskeskuksiin saa sijoittaa merkitykseltään seudullisia vähittäiskaupan suuryksiköitä. Paikalliskeskukset C3 Paikalliskeskuksina, joita kehitetään ympäröivien suuralueiden keskuksina, on osoitettu Toppila, Rajakylä, Kaijonharju, Myllyoja ja Maikkula. Paikalliskeskuksiin voidaan sijoittaa muun muassa peruskouluja, päiväkoteja, hyvinvointiasemia, yhteispalvelupisteitä ja liikuntapalveluja. Julkisten palveluiden palveluvalikoima määräytyy palveluverkon kokonaistarkastelujen ja alueellisten erityispiirteiden kautta. Paikalliskeskuksiin saa sijoittaa vähittäiskaupan suuryksiköitä, mikäli ne soveltuvat mittakaavaltaan keskusten ympäristöön. Kaupunginosakeskukset C4 Kaupunginosakeskuksina on osoitettu yhden tai useamman kaupunginosan toiminnallisina ytiminä kehitettävät keskukset. Kaupunginosakeskuksissa on tyypillisesti monipuolisesti lähialueita palvelevia yksityisiä ja kaupan palveluita, ostoskeskuksia sekä myös julkisia palveluja ja julkisten yhteisöjen toimintoja. Kaupunginosakeskuksiin voidaan sijoittaa muun muassa peruskouluja, päiväkoteja, hyvinvointipisteitä, yhteispalvelupisteitä ja lähiliikuntapaikkoja. Julkisten palveluiden palveluvalikoima määräytyy palveluverkon kokonaistarkastelujen ja alueellisten erityispiirteiden kautta. Kaupunginosakeskuksiin ei saa sijoittaa vähittäiskaupan suuryksiköitä. Merkinnällä on osoitettu seuraavat kaupunginosakeskukset: Höyhtyä, Jääli, Kastelli, Kaukovainio, Kello, Pateniemi, Puolivälinkangas, Talvikangas, Ylikiiminki ja Yli-Ii. 4.3.2 Kaupalliset palvelut Kaupallisten palveluiden osalta yleiskaavassa on osoitettu sijoittumismahdollisuuksia monipuolisesti Maankäyttö- ja rakennuslain sekä Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan 1. vaihekaavan mukaisesti. Lain mukaan vähittäiskaupan suuryksiköiden ensisijainen sijaintipaikka on keskusta-alue, ellei muu sijainti kaupan laatu huomioon ottaen ole perusteltu. Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa on määritelty, että Oulun kaupungin taajamatoimintojen alueella merkitykseltään seudullisen suuryksikön koon alaraja on päivittäistavarakaupassa 5 000 k- m² ja muussa vähittäiskaupassa 10 000 k-m². Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan yli 2000 k-m 2 :n suuruista vähittäiskaupan myymälää, ja näitä on yleiskaavassa käsitelty merkitykseltään paikallisina. Vähittäiskaupan suuryksiköiden ohjaus yleiskaavassa Yleiskaavamääräysten mukaan vähittäiskaupan suuryksiköitä voidaan sijoittaa Oulun pääkeskuksen (C) lisäksi aluekeskuksiin (C1), suuriin paikalliskeskuksiin (C2) ja paikalliskeskuksiin (C3). Merkitykseltään seudullisia suuryksiköitä voidaan sijoittaa Oulun pääkeskukseen, aluekeskuksiin ja suuriin paikalliskeskuksiin maakuntakaavan mukaisesti. Paikalliskeskuksiin voidaan sijoittaa enintään 3000 k-m 2 :n suuruisia vähittäiskaupan suuryksiköitä, mikäli ne soveltuvat mittakaavaltaan keskuksen ympäristöön. Kaijonharjun ja Toppilan paikalliskeskuksiin voidaan sijoittaa enintään 5000 k-m 2 :n suuruisia suuryksiköitä. 22

Keskusta-alueiden ulkopuolella vähittäiskaupan suuryksiköitä voidaan sijoittaa kaupallisten palveluiden alueille (km, km-1, kma). Yleiskaavakartalla 1 on osoitettu merkittävimmät suuryksiköiden sijoittumisalueet. Lisäksi merkitykseltään paikallisia ja kaupan laadultaan keskusta-alueiden ulkopuolelle soveltuvia suuryksiköitä voidaan yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa sijoittaa muualle kaupunkikehittämisvyöhykkeiden alueille selvityksiin perustuen. Kaavamääräyksillä on osoitettu, mille kaupallisten palveluiden alueille voidaan osoittaa merkitykseltään seudullisia suuryksiköitä. Yleiskaavakartalla 2 vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumisalueet on osoitettu aluevarauksina. Keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittuminen on sallittua kaupallisten palveluiden (KM) ja palvelujen, hallinnon ja kaupan alueille (P, P-1). Lisäksi rautakaupan ja autokaupan suuryksiköitä voidaan sijoittaa yksittäisille työpaikka-alueille (TP-1) Ruskon ja Ruskonselän alueille sekä Kellon liittymän yhteyteen. KM -merkinnällä on osoitettu nykyisiä päivittäistavarakaupan suuryksiköitä ja hypermarketkeskuksia. Muut keskusta-alueiden ulkopuolelle sijoittuvat kaupan alueet on osoitettu pääosin P- ja P-1 merkinnöin ja näille alueille voidaan sijoittaa keskusta-alueiden ulkopuolelle soveltuvia suuryksiköitä. P- ja P-1 -alueilla on rajoitettu kaavamääräyksin päivittäistavarakaupan myymälöiden enimmäiskokoa (2000 k-m 2 /500 k-m 2 ). Yleiskaavakartalla 2 pääkeskuksen ulkopuolisilla alueilla on osoitettu omalla merkinnällään (kma) ne alueet, jonne voidaan sijoittaa merkitykseltään seudullisia vähittäiskaupan suuryksiköitä sekä annettu määräys niiden enimmäismitoituksesta. Yleiskaavaluonnoksessa Kaakkurin ja Ritaharjun aluekeskusten sekä Kaakkuri-Vasaraperän, Ritaharju- Ritaportin ja Äimäraution kehittämisalueiden enimmäismitoituksia ei ole esitetty tarkasti. Mitoitukset täsmentyvät yleiskaavaehdotukseen. 4.3.3 Muut palvelut Yleiskaavaluonnoksen kaavakartalla 2 on osoitettu PY-merkinnällä merkittävimmät palvelualueet, jotka varataan luonteeltaan julkisille palveluille, mm. koulutuksen, terveydenhuollon ja seurakuntien palveluille. Palvelut voi tuottaa julkinen tai yksityinen taho. Keskuksissa nämä toiminnot sisältyvät keskusmerkintään. Merkinnällä PU on samalla kartalla osoitettu rakennetut urheilu- ja virkistyskeskusten alueet Raatissa, Raksilassa, Heinäpäässä ja Linnanmaalla. 4.4 ASUMINEN 4.4.1 Väestöennuste Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Oulun väestönkasvu hidastuu vuoteen 2050 pysyen silti edelleen merkittävänä. 1.1.2013 Oulun väkiluku oli 190 847 henkeä. Vuoteen 2030 ennustetaan väestömäärän olevan 223 581 henkeä ja vuoteen 2050 239 550 henkeä. Vuoden 2013 alusta kasvua olisi vuoteen 2030 noin 33 000 henkeä ja vuoteen 2050 noin 50 000 henkeä. 4.4.2 Mitoitusskenaariot 2050 Yleiskaavalle on laadittu kolme mitoitusskenaariota vuoteen 2050. Ne pohjautuvat kaupungin tulevaisuusskenaarioihin ja niiden pohjalta laadittuihin maankäytön kehityskuviin. Yleiskaavalla varaudutaan Tilastokeskuksen ennusteen lisäksi vaihtoehtoiseen kehitykseen, jolloin väestömäärä vuonna 2050 poikkeaa ennusteesta noin ± 10 %. Suuren kasvun skenaariossa työpaikkakehitys on positiivista ja pohjoisen mahdollisuudet toteutuvat hyvin, mistä seuraisi ennustettua suurempaa väestönkasvua. Perusskenaariossa työpaikkoja syntyy kohtuullisesti ja väestönkehitys on Tilastokeskuksen ennusteen mukaista. Taantuvan kehityksen skenaariossa työpaikkoja ei synny samaa tahtia kuin niitä katoaa muualle, jolloin väestönkehitys lähtee loivaan laskuun. 23

Väestönmuutokset Suurempi väestömäärä vuonna 2050 vastaa likimain nykyistä voimakasta väestönkasvua, väestörakenne pysyisi nuorena ja huoltosuhde kohtuullisen hyvänä. Mikäli Tilastokeskuksen väestöennuste vuodelle 2050 toteutuu, on väestö keskimäärin nykyistä iäkkäämpää ja huoltosuhde nykyistä heikompi. Jos taas väestö lähtee laskuun ja pienenee vuosien 2030-50 välillä, tulee iäkkään väestön osuus väestöstä todennäköisesti olemaan nykyistä huomattavasti suurempi. 270 000 250 000 230 000 210 000 190 000 VÄESTÖNKEHITYS 2000 2050 223 581 238 559 229 021 222 337 Toteutunut väestönkehitys 170 000 160851 150 000 20002005201020152020202520302035204020452050 Tilastokeskuksen väestöennuste 9 % ennustettua suurempi kasvu VÄESTÖNKEHITYS Aika/jakso Ennuste Skenaario + Skenaario 1.1.2013 190 847 190 847 190 847 2030 224 000 224 000 224 000 2050 240 000 258 000 220 000 2013 2030 33 000 33 000 33 000 2030 2050 16 000 34 000 4 000 2013 2050 49 000 67 000 29 000 ARVIOITU VUOSITTAINEN VÄESTÖNMUUTOS 2013 2030 1 900 1 900 1 900 2030 2050 800 1 700 200 2013 2050 1 300 1 800 800 2000 2013 2 500 Asuntotuotanto Väestönkasvun muutokset vaikuttavat asuntotuotannon määrään. Tilastokeskuksen ennusteen mukaisessa kehityksessä vuosittainen asuntotuotanto laskee nykyiseltä noin 1 900 asunnon tasolta noin 1 200 asuntoon kaudella 2024 2030. Mikäli väestönkasvu hidastuu kaudella 2031 2050 Tilastokeskuksen ennusteen mukaisesti, tarvitaan vain 700 asuntoa vuosittain, mutta suuren väestönkasvun skenaariossa edelleen noin 1 400 asuntoa vuodessa. Mikäli kehitys taittuu pidempään taantumaan vuoden 2030 jälkeen, painopiste on todennäköisesti vanhan rakennuskannan uudistamisessa. ARVIOITU VUOSITTAINEN ASUNTOTUOTANTO Jakso Perusskenaario Skenaario + Skenaario 2014 2023 1 900 1 900 1 900 2024 2030 1 200 1 200 1 200 2031 2050 700 1 400 0 24

4.4.3 Asuntotuotanto vuoteen 2030 Yleiskaavan tavoitevuosi on 2030. Maankäytön toteuttamisohjelmassa ja asuntoohjelmassa asuntotuotanto on osoitettu vuoteen 2023. Asemakaavoitettaviksi ja rakennettaviksi esitettyjä alueita ovat mm. Hiukkavaara, Ritaharju, Länsi-Toppila, Jääli, Hieta-aho, Pateniemen saha-alue, Kaukovainion 1. vaiheen täydentäminen, keskustan täydentäminen, Letonranta Kellon Kiviniemessä ja Holma-Haapajärvi. Yleiskaavassa on osoitettu aluevarauksia vuoteen 2030 ulottuvaa asuntotarvetta enemmän. Erilaisiin alue- ja asuntotyyppitarpeisiin on varauduttu osoittamalla alueita monipuolisesti. Asuntotuotannon sujuvuus ja kysyntään vastaaminen edellyttävät kaavareserviä. Uusina asemakaavoitettavina asumisen alueina yleiskaavassa esitetään mm. Tahkokangas, Mustasaaren itäosa, Kemintien itäpuoli, Lassinranta, sekä Iinatin ja Heikkilänkankaan täydennysalueet vuoteen 2030 mennessä. Yleiskaava mahdollistaa myös täydentämisen ja laajentamisen esitetyn kaupunkirakenteen sisällä. Väestösuunnite on laskettu suuralueittain. Suurin kasvu suuntautuu vuoteen 2030 mennessä Hiukkavaaran suuralueelle (nro 17), jonka väestön arvioidaan kasvavan 2013-2030 noin 1 500 asukkaasta noin 14 000 asukkaaseen. Muita merkittäviä kasvusuuntia olisivat Haukipudas (20), Kiiminki (30) ja Oulunsalo (40) sekä Kaukovainio (4), Tuira (8), Koskela (10) ja Korvensuora (15). Kohtuullista kasvua tapahtuisi mm. Keskustassa (1), Puolivälinkankaalla (9), Kaijonharjussa (12), Kellossa (21) ja Jäälissä (31). Huomionarvoista on, että Kaakkurin suuralueen (6) väestö kääntyy laskuun vuoden 2018 tienoilla ja Kaijonharjun suuralueen (12) vuoden 2023 tienoilla, minkä jälkeen voidaan alkaa harkita näiden suuralueiden täydennysrakentamista. Suunnitetta tarkistetaan yleiskaavaehdotukseen. 25

4.4.4 Varaukset vuoteen 2050 Yleiskaavan kaupunkikehittämismerkinnöillä varaudutaan pitkän aikavälin asuntotuotannon ohjaus- ja kehittämistarpeisiin. Vuoteen 2050 mennessä on Tilastokeskuksen ennusteen mukaisen väestönkasvun toteutuessa suositeltavaa asemakaavoittaa edellisten lisäksi mm. Kemintien länsipuoli, Koskelan täydentäminen, Ritaharjun laajentaminen, Niemenrannan laajentaminen, Välikylä, Herukan itäpuolinen alue, Kellon täydentäminen sekä Kiimingin keskustan täydentäminen. Suuren väestönkasvun tilanteessa on suositeltavaa täydentää edellisten lisäksi Alakyläntien ympäristöt Pohjantieltä Raitotielle, Limingantien ympäristö, Kaukovainion Kainuuntien puoli sekä tehostaa lähiöiden täydentämistä. Uusina ja laajennettavina alueina voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön Hiukkavaaran, Haukiputaan, Kiimingin ja Oulunsalon reserviin jääneitä alueita. 4.4.5 Asuntotyyppijakauma Asuntotyyppijakaumaan vaikuttavat suuresti myös muut tekijät kuin talouskehitys. Tilastokeskuksen ennusteen mukaisessa kehityksessä kerrostaloasumisen kysyntä todennäköisesti kasvaa. Ennustettua suuremman väestönkasvun skenaariossa pientalojen kysyntä pysynee edelleen lähes nykyisellä tasolla, mutta myyntiin tulevien pientalokiinteistöjen määrän kasvaessa uusien pientalotonttien kysyntä todennäköisesti pienenee. Uudistuotannon asuntotyyppijakauman on arvioitu muuttuvan vuoteen 2030 mennessä nykyistä kerrostalovaltaisemmaksi. Tähän vaikuttavat mm. asuntokuntakoon pitkän aikavälin trendi, jossa erityisesti yhden mutta myös kahden hengen asuntokuntien määrä jatkaa kasvuaan, kolmen tai sitä suurempien asuntokuntien määrän kasvaessa vain hyvin vähän. Väestön ikärakenteen muutos vaikuttaa myös tiiviitä asumismuotoja ja palvelujen läheisyyttä korostaen. Yleiskaavalla varaudutaan erityisesti suuren kasvun skenaarioon. Koska tulevaisuuden asuntotarpeita ja kysyntää ei voida tarkasti ennustaa, on yleiskaavalla varattu alueita erilaisille talotyypeille enemmän kuin mitä suurenkaan väestönkasvun asuntotarve edellyttäisi. Asuntotuotannolle on varattu vaihtoehtoisia alueita, jotta tontinluovutus olisi mahdollista toteuttaa kysyntää vastaavasti. 26

4.5 TYÖPAIKAT 4.5.1 Elinkeinorakenne Suurin työllistävä toimiala Oulussa on tällä hetkellä julkinen hallinto; koulutus; sosiaali- ja terveyspalvelut, joka käsittää noin kolmanneksen työpaikoista (27 000 tp). Seuraavaksi suurin toimiala työpaikoissa mitattuna on tukku- ja vähittäiskauppa; kuljetus ja varastointi; majoitus ja ravitsemustoiminta, joka käsittää vajaan viidenneksen työpaikoista (16 000 tp). Kolmanneksi suurin työllistävä toimiala sisältää mm. ammatillista, tieteellistä ja teknistä toimintaa (12 000 tp). Vuosina 2007-2010 suurinta työpaikkamäärän kasvua on tapahtunut ammatillisessa, tieteellisessä ja teknisessä toiminnassa sekä julkisessa hallinnossa. Vastaavasti eniten työpaikkamäärä on pienentynyt teollisuudessa ja rakentamisessa. Tulevaisuuden kärkitoimialoja ovat Oulun elinkeinostrategian mukaan cleantech-toimiala ICT ja nano kauppa, palvelut, matkailu ja logistiikka life science luovat alat teollisuus 4.5.2 Työpaikkamäärän kehitys Vuoteen 2030 saakka yleiskaavalla varaudutaan Tilastokeskuksen ennusteen mukaiseen väestönkehitykseen. Työpaikkamäärä-väestömäärä -suhteen arvioidaan jaksolla 2013-2030 säilyvän keskimäärin tasolla 0,45 eli jakson 1993-2010 keskimääräisellä tasolla. Aikajaksolla 2030-2050 yleiskaavalla varaudutaan Tilastokeskuksen ennustetta noin 10 % suurempaa väestönkehitykseen. Tällä ajanjaksolla työpaikkojen suhde väestömäärään olisi mahdollisesti nykyistä suurempi. ARVIOITU TYÖPAIKKAKEHITYS Jakso 2013 Muutos 2030/2050 Tp/asukas 2013 2030 84 000 16 000 100 000 0,45 2013 2050 84 000 36 000 120 000 0,47 Työpaikkojen määrän arvioidaan lisääntyvän kaikilla teollisuus- ja työpaikka-alueilla. Vuoteen 2030 mennessä tapahtuvan työpaikkamäärän kasvun arvioidaan sijoittuvan merkittävimmille työpaikka-alueille oheisen taulukon mukaisesti. Kaikilla alueilla varaudutaan kuitenkin suurempaan kehitykseen, jotta tulevaisuuden kasvulle jää riittävästi tilaa ja vaihtoehtoja. ARVIOITU TYÖPAIKKAMÄÄRÄN ALUEITTAINEN KEHITYS Työpaikat Kasvu Työpaikat Aluekokonaisuus 2008 (YKR) 2008 2030 2030 Keskusta, Limingantulli, Tuira, Kontinkangas, Nuottasaari 43 000 6 500 48 500 Takalaanila, Rusko, Ruskonselkä 7 000 2 500 10 000 Ritaharju, Teknologiakylä, Linnanmaa 9 000 2 500 12 000 Oulunsalo, Haukipudas, Kello, Kiiminki, Jääli 9 000 2 000 11 000 Muut alueet yhteensä 17 000 1 500 18 500 YHTEENSÄ 85 000 15 000 100 000 27

4.5.3 Alueet Kaavakartalla 1 on osoitettu T- ja TP-kohdemerkinnöillä Oulun työpaikat 2013 -selvitykseen perustuen alueellisesti merkittävimmät teollisuus- ja työpaikka-alueet, joille on annettu selvitykseen pohjautuen suunnittelumääräyksiä niiden kehittämiseksi. Kullakin alueella on oma tuotannollinen profiilinsa. Ritaharju, Teknologiakylä ja Linnanmaa TP Kontinkangas TP AiportCity TP Vasaraperä-Oulunportti TP Rusko T Ruskonselkä T Laanila-Takalaanila T Nuottasaari T Annalankangas T Haukiputaan Asemakylä T Holstinmäki T Välikylä T Polvikangas T Ylikiiminki T Kaavakartalla 2 on osoitettu työpaikka- ja teollisuusalueet aluevarausmerkinnöillä. 4.6 LIIKENNE Liikennejärjestelmäsuunnitelma valmistuu vuoden 2014 aikana ja sitä suunnitellaan tiiviissä yhteistyössä tämän yleiskaavan kanssa. Liikennejärjestelmäsuunnitelmassa esitetyt kehittämis-toimet osoitetaan yleiskaavaehdotuksessa tarvittavalla tarkkuudella. Liikkumisen valintoihin vaikutetaan yhdyskuntarakenteen tehokkuudella ja liikennejärjestelmän tarjoamilla vaihtoehdoilla. Asuinpaikan sijainti on merkittävin liikkumisvalintoihin vaikuttava asia, koska lähes 80 % kaikista matkoista alkaa kotoa tai päätyy kotiin. Tällöin eri toimintojen saavutettavuus kotoa eri kulkutavoilla ratkaisee liikkumisvalinnat. 4.6.1 Liikkumisen kokonaispalvelu ja liikkumisvyöhykkeet Liikennejärjestelmätyössä on analysoitu Oulun seutua ja sen liikennettä laadittujen selvitysten (mm. henkilöliikennetutkimus 2009) ja paikkatiedon pohjalta. Henkilöliikennetutkimuksesta saadun Oulun seudun asukkaiden liikkumiskäyttäytymisen, yhdyskuntarakenteen toimintojen sijainnin ja volyymin sekä liikennejärjestelmän nykyisten palvelujen (tiet ja kadut, joukkoliikennetarjonta ja kevyen liikenteen väylästö) perusteella on muodostettu kuva seudullisesta liikkumisen kokonaispalvelusta. Kokonaispalvelunäkökulman keskeisenä ajatuksena on käyttäjälähtöisesti tarkastella liikkumista ja löytää vaikuttavia ratkaisuja kestävien kulkumuotojen eli kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuden merkittäväksi nostamiseksi. Liikennejärjestelmätyössä Oulun seutu on jaettu liikkumiskäyttäytymisen mukaan neljään, joilla kullakin tarjotaan aluetyypille sopivaa liikkumisen kokonaispalvelua. Liikennekäyttäytymistä ja liikkumisen valintoja vyöhykkeillä voidaan havainnollistaa kulkutapaosuuksilla ja keskimääräisellä asuinpaikan määrittämällä matkasuoritteelle. Tarkasteluvyöhykkeitä ovat: 28

A. Keskeinen kaupunkivyöhyke: Oulun keskusta ja noin 5 km:n vyöhyke B. Liikkumisen laatukäytävät ja isot kehittyvät taajamat: esim. Ritaharju ja Kaakkuri sekä Oulunsalon, Haukiputaan ja Kiimingin keskeiset alueet C. Muut taajamat ja kylät: mm. Ylikiiminki D. Maaseutu Keskeisellä kaupunkivyöhykkeellä asuvien kestävän liikkumisen (jalankulku, pyöräily ja joukko-liikenne) kulkutapaosuus on lähes 60 % kaikista matkoista ja liikkumisessa korostuvat kulkumuotoina kävely ja pyöräily. Liikkumisen laatukäytävillä joukkoliikenteen käyttöedellytykset ovat vahvimmillaan kun muilla vyöhykkeillä liikkuminen perustuu voimakkaasti henkilöautoliikenteeseen. Yleiskaavaluonnoksen kehittämisvyöhykkeiden ja liikennejärjestelmätyön liikkumisvyöhykkeiden pohjana on ollut sama paikkatieto ja samat kestävien kulkumuotojen kulkutapaosuuden kasvattamistavoitteet. Yleiskaavan kehittämisvyöhykkeet tukevat näin suoraan liikennejärjestelmätyön toteuttamista. Yleiskaavaluonnoksessa esitetty uusi väestö sijoittuu kestävien kulkutapojen käytön mukaan seuraavasti verrattuna nykyiseen väestöön (väestö 2011). 29

4.6.2 Kävely ja pyöräily Jalankulun ja pyöräilyn käyttö perustuu palvelujen ja työpaikkojen saavutettavuuteen. Oleellisin asian uuden väestön palvelujen ja työpaikkojen saavutettavuuden turvaamisessa on uusien alueiden sijainti suhteessa nykyiseen ja suunniteltuun yhdyskuntarakenteeseen ja toimintoihin. Liikennejärjestelmän keinot/tehokkuus saavutettavuuden parantamisessa asuinpaikan määrittämisen jälkeen ovat kertaluokkaa pienemmät, ellei kyse ole kokonaan uuden yhteyden toteuttamisesta. Yleiskaavaluonnos tukeutuu pitkälti olevaan kävely- ja pyöräilyreittiverkostoon. Kävelyä edistetään erityisesti kaupunkikeskustassa, aluekeskuksissa ja isoissa paikalliskeskuksissa. Täydennysrakentamista osoitetaan erityisesti kävely- ja pyöräilyetäisyyksille keskuksista ja olevan palveluverkon sisään, jolloin päivittäin tarvittavat palvelut, kaupungin keskeiset toiminnot ja joukkoliikenteen suunnitellut aikatauluvapaat pääreitit ovat nykyistä helpommin saavutettavissa kävellen ja pyörällä. Kaavakartalla 2 ja liitekartalla 8 on osoitettu seudulliset ja keskeisen kaupunkialueen alueelliset pääpyörätiet. Yleiskaavaehdotukseen tullaan liikennejärjestelmäsuunnitelmassa valmistelemaan korkealuokkainen, pyöräilyn houkuttelevuutta lisäävä pyöräilyn laatuväylästö, ns. baanasto. Sen laatu- ja hoitotasoa parannetaan ja ylläpidetään siten, että pyöräilyn sujuvuus ja turvallisuus nykyiseen verrattuna paranee kaikkina vuodenaikoina. Baanaverkoston pituus olisi n. 60 km (10 %) koko pyöräilyverkosta. Baanasto kytkisi merkittävimmät asuin- ja työpaikkaalueet keskustavyöhykkeelle ja muodostaisi yhdessä joukkoliikenteen runkoyhteyksien kanssa kestävän liikkumisen laatukäytäviä alustavasti seuraavasti: Tärkeimmät työpaikka- ja opiskeluliikenteen keskittymät: keskusta, Linnanmaa (yliopisto, teknologiakylä), Kontinkangas (OYS) Pääsuuntia palvelevat korkealuokkaiset reitit Kolme alakeskusta: Ritaharju, Kaakkuri ja Hiukkavaara Kaupunginosien, kampusten ja työpaikka-alueiden yhdistäminen keskustaan Sujuvat keskustan läpiajoyhteydet (itä-länsi ja pohjois-etelä) Baanaston avulla voidaan parantaa myös poikittaissuuntaisia yhteyksiä tilanteissa, joissa korkealaatuista yhteyttä ei voida tehokkaasti tuottaa joukkoliikenteellä. 4.6.3 Joukkoliikenne ja henkilöraideliikenne Yleiskaavassa osoitetuilla maankäytön kehittämistoimenpiteillä pyritään synnyttämään joukko-liikenteen kannalta edullista yhdyskuntarakennetta. Ehdotetulla kaupunkiseudun kestävän liikkumisen vyöhykkeillä (mukaan lukien seudulliset joukkoliikenteen laatukäytävät) asuu vuonna 2013 noin 2/3 kaupunkiseudun asukkaista, eli yhteensä lähes 160 000 asukasta. Uutta asutusta suunnataan näiden käytävien vaikutusalueelle. Asukasmäärän vyöhykkeillä arvioidaan kasvavan Oulun kaupungissa vuoteen 2030 mennessä noin 30 000 asukkaalla. Täydennysrakentamista on osoitettu erityisesti joukkoliikenteen kehittämiskäytäville ja muulle joukkoliikennevyöhykkeelle. Tämä tukee joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja yhdessä yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen tähtäävien reservialueiden kanssa tukee pitkällä aikavälillä kaupunkiraideliikenteelle riittävän matkustuspotentiaalin syntymistä keskeisellä kaupunkialueella. Joukkoliikenteen kehittäminen ja sitä tukeva korkean aluetehokkuuden maankäyttö on mahdollista toteuttaa vaiheittain vuoteen 2030 mennessä, jolloin kehityskulku on realistinen ja taloudellisesti hallittavissa. Joukkoliikenteen kestävän liikkumisen vyöhykkeitä (liitekartta 9) ehdotetaan kehitettävän kahdessa eri tasossa a) kaupungin sisäiset kestävän liikkumisen vyöhykkeet sekä b) seudulliset joukkoliikenteen laatukäytävät. Kaupungin sisäisinä joukkoliikenteen kestävän liikkumisen vyöhykkeinä kehitetään alueita, joilla on suurin joukkoliikenteen kysyntä. Ne yhdistävät tärkeimpiä matkustuskohteita ja suurimpia asutusalueita. Näillä vyöhykkeillä pyritään ensisijaisesti tiheään vuorotarjontaan. Tarjonta ei välttämättä ole kaupunkiympäristössä matka-ajassa yhtä nopeaa kuin seudullisilla laatukäytävillä, mutta vuorotarjontaa on runsaasti, vähintään noin 10 minuutin välein, jolloin hyvätarjontainen joukkoliikenne voi toimia kaupungin kumipyöräratikkana. Joukkoliikennettä pyritään myös nopeuttamaan joukkoliikenne-etuisuuksin keskustan läpiajoa nopeuttamalla. 30

Yleiskaavalla varaudutaan pitkällä aikavälillä katuraideliikenteeseen tiiveimmällä kaupunkialueella. Seudullisilla laatukäytävillä pyritään tarjoamaan ennen kaikkea nopeita yhteyksiä Ouluun hyvällä vuorotarjonnalla. Tarjonta voi muodostua bussi- ja junavuoroista tai pelkästään bussivuoroista. Vuorotarjonnan tavoitteena ovat säännölliset ja enintään 20 (-30) minuutin mittaiset vuorovälit. Seudullisia laatukäytäviä toteutetaan naapurikuntien kuntakeskuksista Oulun keskustaan. Yleiskaavalla varaudutaan pitkällä aikavälillä raideliikenneyhteyksiin Oulun lentoasemalle. Lentoaseman raideyhteydestä on käynnissä esiselvitys. Yleiskaavalla on varauduttu myös henkilö-asemiin Kaakkurin ja Ritaharjun aluekeskuksissa pääradan varrella. Yleiskaavalla on varauduttu pääradan kehittämiseen Oulusta etelään ja pohjoiseen. Oulu- Seinäjoki-osuudella varaudutaan kaksoisraiteeseen. Pitempimatkaisen liikenteen solmukohtana toimii keskustassa radan länsipuolelle toteutettava Matkakeskus ja sen jatkokehittäminen linja-autoaseman alueella radan itäpuolella. 4.6.4 Henkilöautoliikenne, tie ja katuverkko Yleiskaavaluonnos tukeutuu pitkälti olevaan tie- ja katuverkkoon. Uusia teitä, katuja ja yhteyksiä on osoitettu maakuntakaavan ja muiden olemassa olevien kaavojen ja suunnitelmien mukaisesti. Yleiskaavan ja liikennejärjestelmäsuunnitelman tavoitteiden sekä kaupunkistrategian mukaisesti henkilöautoliikenteen kasvun voimakkuutta pyritään pienentämään. Tämän mukaisesti liikenneympäristöjä ja maankäyttöä kehitetään erityisesti muiden kulkumuotojen ehdoilla niillä alueilla, joilla niiden edistämisellä todennäköisimmin saavutetaan suurimmat muutokset kulkumuotojakaumassa. Valtateiden kehittämiseksi ja pitkämatkaisen henkilöautoliikenteen turvaamiseksi yleiskaavassa varaudutaan Vt 4 kehittämiseen, vt 22 kehittämiseen ja vt 20 ohikulkutiehen Jäälin kohdalla. Pääteiden toimivuuteen ydinkaupunkivyöhykkeellä vaikuttaa paikallista liikkumista palvelevaan kehämäiseen yhteyteen varautuminen Poikkimaantien sillan ja Raitotien jatkeen kautta Raitotielle. Henkilöautoliikenteen yhteydet keskustaan perustuvat nykyisiin yhteyksiin, joilla hyväksytään henkilöautoliikenteen sujuvuuden maltillinen heikkeneminen. Tavoitteena on hallita keskustaan suuntautuvaa kasvavaa liikennekysyntää autoliikenteen liikenteen ohjausta kehittämällä sekä ohjaamalla osa kysynnästä kestävien kulkutapojen käyttöön joukkoliikenteen runkoreiteille ja pyöräilyn laatukäytäville, baanastoon. Lisäksi uusina teinä ja katuina on osoitettu kehäyhteys Poikkimaantien silta ja Raitotie Hiukka-vaarassa, Jäälin ohitustie sekä kehäyhteys Välikylältä luoteeseen Alakyläntielle. Tieliikenteen yhteystarpeena on osoitettu yhteys edelleen alakyläntieltä länteen Pohjantielle Kellon liittymään. 4.6.5 Pysäköinti Keskustaan suuntautuva henkilöautoilu kasvaa edelleen ja pysäköintipolitiikalla voidaan vaikuttaa tähän kehitykseen. Autopaikkojen määrällä, sijoittelulla ja toteutustavalla on monenlaisia vaikutuksia kaupunkikuvaan ja uudisrakentamiseen. Pysäköinti helpottuu keskustassa vuonna 2015 valmistuvan keskustan alle rakentuvan Kivisydämen myötä. Pysäköintipaikkojen tarjonta ja hinnoittelu vaikuttavat auton omistukseen, kulkutapavalintoihin ja matkojen suuntautumiseenkin. Asuinalueiden autopaikkatarjonta tulisi suhteuttaa joukkoliikenteen seudulliseen palvelutasoon ja lähipalvelujen tarjonnan laajuuteen. Olennaista on löytää ratkaisut, jotka johtavat kohtuuhintaisten pysäköintipaikkojen rakentamiseen, pysäköintipaikkojen tehokkaaseen käyttöön, oikeudenmukaiseen ja johdonmukaiseen hinnoitteluun sekä uudenlaisten, luovien palveluratkaisujen syntymiseen. Liikennejärjestelmätyössä otetaan kantaa pysäköintipolitiikan kehittämismahdollisuuksiin ja kehittämispolkuun. Yleiskaavaluonnoksessa ei ole otettu kantaa pysäköintiin. 31

4.6.6 Lentoliikenne Lentoliikenteellä on tärkeä rooli Oulun seudun ja koko Pohjois-Suomen saavutettavuuden turvaamisessa. Kotimaan liikenteen ja kansainvälisen liikenteen yhteydet ovat elinehto seudun elinkeinoelämän toimijoille. Liikenne- ja viestintäministeriön Lentoliikennestrategia väliraportissa (17.3.2013) Oulun lentoasema on määritetty peruslentoasemaveron asemaksi. Peruslentoasemaverkko koostuu suurista alueellisista lentoasemista, joilla pyritään turvaamaan mahdollisimman hyvä kaukohenkilöliikenteen palvelutaso Helsingin suuntaan sekä turvaamaan myös hyvät kansainväliset yhteydet. Yleiskaavassa varaudutaan lentoliikenteen kasvun aiheuttamaan liikenneyhteyksien kehittämistarpeeseen varautumalla sekä tie- että raideliikenteen yhteyteen. Liikennejärjestelmäsuunnitelmassa tarkennetaan kehittämispolku lentoaseman yhteyksille. Yleiskaavassa Oulun lentoasema on osoitettu lentoliikenteen alueeksi (LL). Oulun lentoasemaan liittyen on yleiskaavassa osoitettu myös Oulun lentoaseman lentoliikenteen estevapaa vyöhyke sekä lentoaseman meluvyöhyke. Lentoliikenteen alue Oulun lentoasemaa koskevassa lentokonemeluselvityksessä käytettyjen ennusteiden mukaan Oulun kaupallisen liikenteen operaatiomäärä kasvaisi kolminkertaiseksi vuoteen 2030 vuoden 2010 tilanteesta. Vuonna 2012 Oulun lentoaseman matkustajamäärä oli 1 080 000 ja vuonna 2013 880 000 matkustajaa. Myös sotilasilmailun lentokoulutustoiminnan arvioidaan lisääntyvän jonkin verran ennusteen mukaan. Selvityksen mukaan lentoasemaa kehitetään vuoteen 2030 mennessä mm. laajentamalla matkustajaterminaalia, rakentamalla uusi rahtiliikenneterminaali, kiitotien jatkamisella luoteispäästä sekä lentokone- ja kalustohallien rakentamisella. Finavia Oyj ja Oulun kaupunki ovat neuvotelleet mm. Oulun lentoaseman laajennustarpeesta tammikuussa 2014. Finavia on esittänyt, että yleiskaavoissa voimassa olevaa aluerajausta laajennettaisiin lentoaseman kehittämistavoitteiden turvaamiseksi, uusien toimintojen sijoittamiseksi, kiitotien läheisen estepuuston raivaamiseksi ja itäpään lähestymisvalolinjojen sijoittamiseksi LL-alueille. Finavia esittämät aluevarauksen laajennustarpeet kohdistuvat kiitotien luoteispäähän, pohjoispuolelle ja itäpäähän. Yleiskaavaluonnoksessa LL -aluevaraus on esitetty voimassa olevan Oulunsalon keskeisten alueiden yleiskaavan mukaisesti lentokenttäalueen itäosassa. Luoteisosassa LL - aluerajausta on laajennettu Oulun seudun yleiskaavassa esitetystä edelleen hieman luoteeseen Finavian alustavan esityksen mukaisesti. Lentoaseman LL-aluevarausta voidaan tarvittaessa tarkentaa yleiskaavaehdotusta valmisteltaessa. Lentoasematoimintojen mahdollinen sijoittuminen nykyistä lähemmäs Papinjärveä edellyttää kuitenkin selvitystä suunniteltujen lentoasematoimintojen vaikutuksista erityisesti Papinjärven vesitasapainoon. Lisäksi tulee tarkemmin suunnitelmin osoittaa Papinjärven uimarannan ja Kisakankaan virkistysalueen toimintaedellytysten jatkuminen sekä niiden toimivat kulkuyhteydet. Lentoliikenteen estevapaa vyöhyke Yleiskaavan lentoliikenteen estevapaana vyöhykkeenä on esitetty lentoaseman läheiset esterajoituspinnat. Tavanomaista korkeampaa rakentamista alueelle suunniteltaessa tulee olla yhteydessä ilmailuviranomaiseen ja alueelle sijoitettava tavanomaista korkeampi masto- tai muu korkeampi rakennus edellyttää ilmailulain 165 :n mukaista lentoestelupamenettelyä. 32

4.6.7 Tavaraliikenne ja logistiikka Koko Oulun ratapiha lähiympäristöineen on osoitettu selvitysalueeksi. Oulun ratapihojen kehittämissuunnitelman laatiminen aloitetaan vuoden 2014 aikana ja sen tulosten pohjalta yleiskaavamerkintöjä voidaan tarkentaa ehdotusvaiheeseen. Oulun sataman kehittämistarpeet on huomioitu yleiskaavaluonnoksessa laaditun sataman yleissuunnitelman mukaisesti. Satama-alue on osoitettu kaavakartoilla merkinnällä LS. Oulun seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa ratkaistaan logistiikkakysymykset seudullisesti. 4.6.8 Venesatamat Yleiskaavaluonnoksessa on osoitettu nykyiset venesatamat kaavakartalla 2. 4.7 VIRKISTYS JA MATKAILU 4.7.1 Strateginen kaavakartta Virkistyksen kehittämisvyöhykkeet ja yhteystarpeet Virkistyksen kehittämisvyöhykkeinä (vike) on kaavakartalla 1 osoitettu Virpiniemi, Hiukkavaaran ja Sanginjoen ympäristöt sekä Oulunsalon niemen lounaisosat. Vyöhykkeet tarkentavat maakuntakaavan virkistysalueita niiden ominaisuuksien ja yleiskaavan mittakaavan mukaisesti. Vyöhykkeet sisältävät kaupunkiseudun virkistyksen kannalta tärkeitä ja laajoja, monipuoliseen virkistykseen ja ulkoiluun soveltuvia alueita, jotka sijaitsevat kaupunkikehittämisvyöhykkeiden läheisyydessä. Virkistyksen kehittämisvyöhykkeet rajautuvat läheisiin luonnonsuojelualueisiin ja muodostavat yhdessä niiden kanssa vetovoimaisia virkistysympäristöjä. Virkistyksen yhteystarpeena on osoitettu yhteys Virpiniemestä Kalimenojan vartta Sanginjoelle ja edelleen Kempeleseen sekä Oulunsalosta etelään. Tältä virkistyskehältä on osoitettu yhteystarpeet lisäksi Haukiputaan ja Kiimingin keskustaan, Sanginjoelta kaakkoon olevan Tervareitin suuntaisesti sekä keskeisen kaupunkialueen sisään Kuivasjärvelle, Pyykösjärvelle sekä Hiiroseen. Viheralueverkko Kaavakartalla 2 on osoitettu keskeisen kaupunkialueen yleiskaavatason viheralueverkko. Matkailualueet Yleiskaavassa on esitetty matkailupalveluiden keskittyminä Oulun seudun virkistys- ja vapaa-ajan suunnitelman (VIVA) mukaiset matkailullisesti merkittävät kohteet, eli Oulujoen suisto ja Hietasaari, Virpiniemi, Varjakka, Koiteli, Kierikki ja OuluZone. Kohdealueille on annettu niiden profiloitumista tukevat kohdekohtaiset suunnittelumääräykset. OuluZone on laajuutensa ja ympäristövaikutustensa vuoksi osoitettu alueena. Kullekin kohteelle on annettu kohdekohtaisia suunnittelumääräyksiä. Vapaa-ajan asuminen Yleiskaavassa on osoitettu vapaa-ajan asumisen kehittämisvyöhykkeellä erityisesti sellaisia merenranta-, jokivarsien ja järvien alueita, joita käytetään runsaasti loma-asumiseen. Alueiden maankäytössä loma-asumisen lisäksi ottaa huomioon rantojen ja vesistöjen yleinen virkistyskäyttö. Hiljaiset alueet Hiljaisten alueiden selvitystyö on käynnissä ja sen tuloksia hyödynnetään yleiskaavaehdotusta laadittaessa. Vesialueet Vesialueina on osoitettu suurimmat vesialueet. 33

4.8 KULTTUURIYMPÄRISTÖN ARVOT 4.8.1 Esitystapa Yleiskaavan tavoitteena on edistää kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävien ympäristöjen säilymistä ja turvata niiden arvoja. Kaavan luonteen, karttojen mittakaavojen ja inventointitilanteen vuoksi ympäristön arvojen kuvaamisessa on luonnosvaiheessa varsinaisilla kaavakartoilla keskitytty valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviin arvoihin. Kaavakartalla 2 ja liitekartalla 12 on kaupungin keskustan osalta esitetty myös kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta paikallisesti arvokkaat alueet. Jos kulttuuriympäristö kuuluu merkittävyydeltään useampaan kategoriaan, on kartoilla rasterein osoitettu niistä vaikuttavin. Maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävien kohteiden arvottaminen tai uudelleen arviointi sekä modernin rakennuskannan inventointi ovat työn alla. Kulttuuriympäristöjä koskevia merkintöjä täydennetään yleiskaavaehdotukseen näistä selvityksistä mahdollisesti saatavien uusien ajantasaisten tietojen pohjalta. 4.8.2 Valtakunnalliset tärkeät kohteet ja alueet Kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta valtakunnallisesti tärkeinä kohteina ja alueina on yleiskaavaluonnoksessa esitetty valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) ja valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet. Kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta valtakunnallisesti tärkeät kohteet (RKY) perustuvat Museoviraston laatimaan ja valtioneuvoston 22.12.2009 vahvistamaan inventointiin. Valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin (VAT) kuuluvan inventoinnin tarkoitus on antaa alueellisesti, ajallisesti ja kohdetyypeittäin monipuolinen kokonaiskuva Suomen rakennetun ympäristön historiasta ja kehityksestä. Oulun keskeisellä kaupunkialueella sijaitsevat RKY-kohteet on osoitettu kartalla 2 ja muualla sijaitsevat kohteet kartalla 1. Kohteet on esitetty myös liitekartoilla 11 ja 12. RKY-kohteisiin sisältyvät erityislainsäädännön nojalla suojellut rakennukset on osoitettu suojelukohde-merkinnällä. Kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta valtakunnallisesti tärkeinä alueina on valtioneuvoston periaatepäätöksen (1995), Pohjois-Pohjanmaan liiton julkaisun Pohjois- Pohjanmaan arvokkaat maisema-alueet (1997) ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan (2003) mukaisesti osoitettu kaupungin alueelle ulottuvat osat Oulujoen laakson ja Limingan lakeuden arvokkaista maisema-alueista. Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat edustavimpia maaseudun kulttuurimaisemia. Niiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Limingan lakeuden Oulun alueelle ulottuvan osan suojeluarvot liittyvät lähinnä maankohoamisrannikon luontoon ja rannan tuntumaan syntyneeseen loma-asumisen pienipiirteiseen rakennusperintöön. Oulujoen laakso puolestaan edustaa jokiuoman molemmin puolin levittyvää kulttuurimaisemaa, jonka kauan jatkunut maatalous on muovannut. Aluekokonaisuuteen sisältyy muun muassa Turkansaaren ulkomuseo. Suunnittelumääräyksissä kiinnitetään huomiota alueiden ominaisluonteen ja erityispiirteiden turvaamiseen sekä rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuskannan säilyttämiseen. Rakennettuun kulttuuriympäristöön vaikuttavissa hankkeissa velvoitetaan pyytämään lausunto museoviranomaiselta (Museovirastolta tai Pohjois- Pohjanmaan museolta). Ympäristöministeriö on käynnistänyt uuden periaatepäätöksen valmistelun. Tässä valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitys- ja täydennysinventoinnissa tarkistetaan aluevalikoima, arvoluokat ja rajaukset vastaamaan uudistuneita maisemanhoidon toteuttamis- ja ohjausjärjestelmiä. Pohjois-Pohjanmaan maisema-alueita tarkistetaan parhaillaan. Pohjois-Pohjanmaan liiton ja ELY-keskuksen esityksessä ympäristöministeriölle (27.11.2013) ehdotetaan Oulujoen laakson ja Limingan lakeuden valtakunnallisten maisema-alueiden laajentamista, mutta uusia aluekokonaisuuksia ei ehdoteta. Ministeriö käsittelee esityksen koko maata koskevan maisema-alueiden tarkistuksen yhteydessä. 34

4.8.3 Maakunnallisesti tärkeät kohteet ja alueet Kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta maakunnallisesti tärkeät alueet ja kohteet pohjautuvat Pohjois-Pohjanmaan liiton inventointijulkaisuihin Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet 1 (1993) ja Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat maisemaalueet (1997) sekä Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaan (2003). Myös ne kulttuuriympäristökohteet, jotka vuoden 2009 RKY-inventoinnissa menettivät valtakunnallisen asemansa, niin sanotut RKY-pudokkaat, on luonnoksessa osoitettu maakunnallisesti arvokkaiksi. Maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ovat Pohjois-Pohjanmaan jokiseutuun ja rannikkoon kuuluvat Oulujoen laakso valtakunnallisesta maisema-alueesta alajuoksulle päin, Oulujoen suisto, Kiiminkijoen Koiteli ja Iijoen alajuoksu. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan nevalakeuden seutua edustavat Kiiminkijoen yläjuoksulla sijaitseva Joki-Kokko ja Ison Vuotunkijärven ympäristössä sijaitseva Yli-Vuotto. Vuoden 1993 julkaisussa oli Oulusta lähes 250 kulttuurihistoriallisesti merkittävää kohdetta tai aluetta, joista kuudennes oli arvotettu valtakunnallisesti merkittäviksi. Oulun keskeisellä kaupunkialueella sijaitsevat maakunnallisesti merkittävät kohteet ja alueet on esitetty yleiskaavaluonnoksen kartalla 2 ja muualla sijaitsevat kohteet kartalla 1. Kohteet on lisäksi lueteltu selostuksen liitekartoilla 11 ja 12. Suunnittelumääräyksissä kiinnitetään huomiota alueiden ominaisluonteen ja erityispiirteiden turvaamiseen sekä rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuskannan säilyttämiseen. Kulttuuriympäristöön vaikuttavissa hankkeissa velvoitetaan pyytämään lausunto museoviranomaiselta. Ministeriön käynnistämän maisema-aluetarkistuksen yhteydessä inventoidaan myös maakunnallisesti arvokkaat alueet, joista päättää Pohjois-Pohjanmaan liitto. Tiedossa olevat Oulun maisema-alueisiin mahdollisesti vaikuttavat muutokset otetaan huomioon yleiskaavaehdotuksessa. Pohjois-Pohjanmaan liitossa on vireillä lisäksi maakunnallisten kulttuuriympäristökohteiden inventointi ja arvottaminen erityisesti modernin rakennusperinnön osalta. Inventoinnin tulokset otetaan huomioon yleiskaavan ehdotusvaiheessa, jos ne ovat tuolloin käytettävissä. 4.8.4 Paikallisesti arvokkaat alueet Yleiskaavaluonnoksen kartalla 2 on keskeisellä kaupunkialueella osoitettu kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta myös paikallisesti arvokkaita alueita. Nämä rakennusperinnön ja kaupunkikuvan kannalta arvokkaat aluekokonaisuudet pohjautuvat Arvokkaat alueet Oulussa 1 ja 2 julkaisuihin (1999, 2001). Oulun yleiskaavassa 2020 esitettyjen alueiden lisäksi on osoitettu Kaukovainion ja Puolivälinkankaan modernin rakennusperinnön lähiöinventoinneissa 2010-2012 esiin nousseet yhtenäiset tai arvoiltaan muuten aikaansa hyvin edustavat aluekokonaisuudet. Yleiskaavan ehdotusvaihetta varten tarkastellaan Oulun kulttuuriympäristöohjelman teemallisia tai muita paikallisesti kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti arvostettuja kohteita ja alueita. 4.8.5 Suojelukohteet Yleiskaavaluonnoksessa on merkitty suojelukohteina rakennukset ja alueet, jotka on suojeltu erityislainsäädäntöön perustuen. Rakennussuojelulain (1985) nojalla suojeltuja ovat Franzénin, Huuskon, Liljeblomin, Santaholman, Jurveliuksen ja Höckertin (Rantakatu 7) talot sekä Oulun Osuuskaupan entiset kiinteistöt kaupungin keskustassa, Sininen talo Tuirassa ja Maikkulan reservikomppanian kasarmialue. Rakennussuojeluasetuksen 480/85 nojalla on suojeltu Aleksanterintorin koulu, Oulun kuulovammaisten koulu, Oulun lääninhallitus, Oulun tuomiokapituli, Oulun yliopiston arkkitehtuurin osasto ja Snellmanin kauppahuone. Kirkkolain nojalla suojeltuja ovat Oulun tuomiokirkko sekä Haukiputaan, Kiimingin, Oulujoen, Oulunsalon, Turkansaaren ja Ylikiimingin kirkot. Oulunsaloa lukuun ottamatta edellä mainitut kirkot sisältyvät valtakunnallisiin RKY-kohteisiin. Merkinnällä on osoitettu lisäksi Oulunsalon kunnantalo ja Martinniemen sahan piippu, joiden lakiin rakennusperinnön suojelusta (LaRS 2010/498) perustuvat suojelupäätökset ovat vahvistettavina ympäristöministeriössä. Ratkaisematta on lentokentäntien risteyksen lähellä sijaitsevan Eevilän huvilan suojelukysymys. 35

Suunnittelumääräys korostaa kulttuuriperintöarvojen turvaamista kohteiden suunnittelussa ja käytössä. Kohteita koskevissa toimenpiteissä tulee pyytää lausunto museoviranomaiselta. Rakennuksia ei saa purkaa ilman lupaa. 4.8.6 Perinnemaisema-alueet Perinnemaisemat ovat usein osa laajempaa kulttuurimaisemaa. Ne ovat perinteisten elinkeinojen ja maankäyttötapojen muovaamaa aluetta, jonka historialliset piirteet ovat säilyneet. Perinnemaisemiin sisältyy muun muassa niittyjä ja hakamaita rakennelmineen. Perinnebiotooppi viittaa lähinnä niittyjen ja laidunmaiden eliölajistoltaan omaleimaisiin ja rikkaisiin luontotyyppeihin, joita ovat esimerkiksi kuivat ja kosteat niityt, metsälaitumet ja hakamaat. Oulun valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemakohteet, Oulunsalossa sijaitsevat Mäntyrannan ja Nenännokan laitumet, edustavat metsälaitumia ja merenrantaniittyjä. Maakunnallisia perinnemaisemakohteita ovat Kellon Kraaseli ja Upin niitty Haukiputaalla, Haaraojan niitty Kiimingissä sekä Välitörmä, Nenän niitty ja Sarkkirannan laidun Oulunsalossa. Kohteet edustavat merenrantaniittyjä, hakoja, entisiä peltoja, niittyjä ja ketoja. Kaavakartalla 1 on osoitettu symbolimerkinnällä valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät perinnemaisemat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen selvityksen Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat (1997) mukaisesti. Paikallisesti arvokkaita perinnemaisemakohteita on Oulun alueella noin 30. Niitä ei ole osoitettu yleiskaavassa. 4.8.7 Muinaismuistot Tiedossa olevat muinaismuistolailla (295/63) rauhoitetut kiinteät muinaisjäännökset on osoitettu yleiskaavakartoilla. Marraskuuhun 2013 mennessä Oulun alueella oli rekisteröity noin 400 muinaisjäännösten kohdekokonaisuutta. Ajantasainen tarkempi tieto kohteista on luettavissa internetissä Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä. Kaupunkiarkeologiseksi alueeksi on yleiskaavaluonnoksen kartalla 2 osoitettu Oulun keskeinen niin sanottu vanha asemakaava-alue, joka muodostaa arkeologisesti yhtenäisen asuinpaikan. Alueelta tunnetaan maan pinnan alla olevia muinaismuistolain rauhoittamia kulttuurikerroksia ja rakenteita. Merkintä perustuu Museoviraston raportteihin Oulu Uleåborg Kaupunkiarkeologinen inventointi (2002) ja Kaupunkiarkeologisen inventoinnin päivitys (2007). Suunnittelumääräys velvoittaa pyytämään alueita koskevista maankäyttösuunnitelmista lausunnon museoviranomaiselta. 4.8.8 Pohjanmaan rantatie ja Oulu Kajaani -maantie Kulttuurihistoriallisesti merkittäviksi teiksi on osoitettu arvokkaimmat ja parhaiten säilyneet jaksot Turusta Tukholmaan johtanutta Pohjanmaan rantatietä sekä alkujaan 1600- luvulla Kajaanin ja Oulun linnojen yhdysreitiksi rakennettua Oulu Kajaani maantietä (Keisarintie). Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee tukea näiden tiejaksojen linjauksen sekä maisemallisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä. Teitä koskevista suunnitelmista on pyydettävä lausunto museoviranomaiselta. 4.8.9 Oulujoen suiston kaupunkipuisto Kaupunkipuistoksi on osoitettu suistoalue, jolla on erityisiä maisema-, historia-, kaupunkikuva- ja virkistysarvoja. Aluetta tulee hoitaa ja kehittää sen arvot säilyttäen ja niitä edistäen. Oulujoen suisto ja jokivarsi ovat arvokas aluekokonaisuus, johon liittyy Oulun historiallisesti ja maisemallisesti merkittävimpiä arvoja. Suisto vesipeileineen muodostaa Oululle luonteenomaisen suurmaiseman, jossa sijaitsee muun muassa keskiaikaisia rakenteita, vanhaa teollisuutta ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Kaupunkipuiston rajaus perustuu 2001 valmistuneeseen Oulun kaupunkipuistoselvitykseen, ja se osoitettiin jo Oulun yleiskaavassa 2020. Puistoon sisältyy Hietasaari sekä sen ja keskustan rannan väliset pikkusaaret ympäröivine vesialueineen. Puisto ulottuu Oulujoen vartta Hietasaaresta Pohjantien siltaan ja Kaupunginojan vartta Rautatienkatuun. Puisto sisältyy suurelta osin kaupungin keskustan ranta-alueiden RKY-kohteisiin, joita ovat Oulujoen suistoalueen historiallinen kokonaisuus, Oulujoen ja Sotkamon reitin voimalaitokset, 36

Oulun rantakortteleiden julkinen kaupunkitila sekä Oulun vanha monumentaalikeskus ja Franzénin puisto. 4.9 LUONTOARVOT 4.9.1 Suojelualueet Yleiskaavakartoilla on osoitettu luonnonsuojelualueet tai sellaisiksi esitetyt alueet merkinnällä SL ja suojelualueiksi esitetyt suoluontokohteet merkinnällä SL-1. SL-alueiksi on osoitettu maakuntakaavassa tai voimassa olevissa yleiskaavoissa luonnonsuojelualueiksi osoitetut alueet sekä Sanginjoen suojelualueen esitetty laajennus. Pieniä luonnonsuojelualueita ei ole esitetty. Suojelualueiksi S-1 on osoitettu alueet, joilla on erityisiä luontoarvoja. Papinjärven S-1- alueella suojelu koskee vedenhankinnan ja virkistyskäytön kannalta merkittävän järven vesitasapainon säilymistä. 4.9.2 Kiiminkijoki ja Iijoki Kiiminkijoki ja osa Iijoesta on suojeltu voimalaitosrakentamiselta koskiensuojelulailla, mistä syystä niiden valuma-alueet on osoitettu kaavakartalla 1 merkinnällä arvokas vesistö (av). Kiiminkijoen vesistö on kansainvälisesti merkittävä luontokohde ja kuuluu sellaisena kokonaisuudessaan Natura 2000 -verkostoon. Kiiminkijoki on myös tieteellisesti arvokas ja merkittävä tutkimuskohde. 4.9.3 Luonnon monimuotoisuus Kaavakartalla 1 on luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiksi alueiksi (luo) osoitettu suurimmat METLA:n luonnon monimuotoisuusselvityksen arvokkaimmat suuret alueet, jotka eivät ole luonnonsuojelualueita. Kaavakartalla 1 on lisäksi osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät suoalueet (luo-1) maakuntakaavan mukaisesti. Kaavakartalla 2 on osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet (luo) olevan tiedon mukaisesti. 4.9.4 Arvokas geologinen muodostuma Arvokkaat geologiset muodostumat on osoitettu Suomen Ympäristökeskuksen ja GTK:n aineistojen ja maakuntakaavaehdotuksen mukaisesti kaavakartalle. Rasterimerkinnällä on osoitettu arvokkaimmat geologiset muodostumat, joita ovat maisemakallioalueet, moreenimuodostumat sekä tuuli- ja rantakerrostumat. Alueet on eritelty tarkemmin liitekartalla 13. 4.10 ALKUTUOTANTO JA LUONNONVARAT 4.10.1 Maatalous Maaseutuelinkeinoja edistetään erityisesti maaseutukehittämismerkinnöillä make-1 ja make-2 kaavakartalla 1. Näillä vyöhykkeillä tulee turvata maaseutuelinkeinojen toimintamahdollisuudet. Tällä hetkellä toimivat maatilat on esitetty tuotantomuodoittain selostuksen liitekartalla 18. 4.10.2 Metsätalous Metsätaloutta harjoitetaan erityisesti kaavakartalla 1 maaseutukehittämisvyöhykkeinä make-1 ja make-2 osoitetuilla alueilla sekä virkistyksen kehittämisvyöhykkeillä. Kaupunkikehittämisvyöhykkeiden läheisyydessä on otettava huomioon ulkoilun ohjaustarve, joka määritellään tarkemmin yksityiskohtaisemmissa aluevarausyleiskaavoissa. Kaavakartalla 2 on asemakaava-alueen ympäristöön osoitettu maa- ja metsätalousalueita joilla on ulkoilun ohjaustarvetta (MU). Metsätalouden käytössä olevien alueiden luontoarvot on turvattu metsälailla. 4.10.3 Poronhoito Kaavakartalla 1 on osoitettu poronhoitoalue. Muussa maankäytössä huomioon otettavat porotalouden tärkeät kohteet on esitetty liitekartalla 18. 37

4.10.4 Turvevarat Kaavakartalla 1 on esitetty turvetuotantoon osoitetut alueet. Turvetuotantoon soveltuvat alueet on esitetty liitekartalla 19 maakuntakaavan mukaisesti. 4.10.5 Maa- ja kallioainesvarat Kaavakartalla 1 on esitetty seudullisesti merkittävät maa-ainestenottoalueet Oulunsalossa, Virpiniemessä ja Vasikkasuolla alueille laadittujen yleissuunnitelmien mukaisesti omalla merkinnällään yleispiirteisesti. Yleiskaavalla on lisäksi annettu yleismääräys, jonka mukaan kyseisten yleissuunnitelmien alueella maa-ainesten otto on sallittu vain yleissuunnitelmissa osoitetuilla alueilla. Yleissuunnitelmien rajaukset on osoitettu liitekartalla 19. Maa-ainestenottoa säädellään tarkemmin omalla lainsäädännöllään. 4.10.6 Pohjavesivarat Kaavakartoilla ja selostuksen liitekartalla 16 on esitetty pohjavedenottoon soveltuvat alueet. Liitekartalla on esitetty tarkemmin myös pohjavesialueiden luokitus sekä varsinaiset pohjaveden muodostumisalueet. 4.11 YMPÄRISTÖHÄIRIÖT, -HAITAT JA -RISKIT 4.11.1 Melu Kaavakartalla 1 on osoitettu seudullisen monitoimikeskuksen melualue, joka sisältää moottoriurheilun, moottorikelkkailun ja lentotoiminnan synnyttämät 55 db keskiäänitason melualueet. Kaavakartalla 1 on osoitettu myös Oulun lentoaseman melualue vuoden 2020-30 siviili- ja sotilaslentoliikenteen keskimääräisen päivä-ilta-yömelutason ennusteen Lden 55 db -melukäyrän mukaisesti. Finavia Oyj on päivittänyt Oulun lentoaseman lentokonemeluselvityksen vuonna 2012 (Oulun lentoasema. Lentokonemeluselvitys. Tilanne 2010 ja ennuste 2020-30. 12.7.2012). Selvityksessä on mittauksiin perustuvien tietokonemallien avulla arvioitu lentoaseman siviilija sotilaslentotoiminnasta aiheutuvan melun leviäminen Oulunsalossa vuonna 2010 sekä ennustetilanteessa 2020-30. Yleiskaavassa on esitetty selvitykseen sisältyvä keskimääräinen kokonaisvuosiliikenteen, siviili- ja sotilasliikenne yhteensä, tuottama melua kuvaava vuoden 2020 30 ennustetilanteen melualuekäyrä (Lden 55 db). Finavia on esittänyt ennustetta käytettäväksi lentoaseman lähialueen maankäytön ja toimintojen suunnittelussa. Ennusteen mukainen melualue ulottuu luoteessa noin 9 km etäisyydelle Oulunsalon niemen kärjen tasolle ja kaakossa noin 6 km etäisyydelle Kempeleen Santamäen tasolle. Melualueelle asui selvityksen mukaan 770 asukasta vuonna 2009. Kaavakartan 1 melualueille ei saa sijoittaa uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja. Osalla melualueesta jää voimaan Oulunsalon keskeisten alueiden yleiskaava 2030. 4.11.2 Muuta Kaavakartalla 2 on esitetty terveyshaitan poistamistarpeet omalla merkinnällään. Kaavakartalla 2 on osoitettu merkinnällä T/kem teollisuus- ja varastoalueet, joilla on merkittävä, vaarallisia kemikaaleja valmistava tai varastoiva laitos. 4.12 TEKNINEN HUOLTO 4.12.1 Energiahuolto Yleiskaavan kaavakartoilla ja selostuksen liitekartoilla 14 ja 15 on osoitettu kaukolämmönja sähköntuotannon ja -siirron kohteet ja linjat omilla merkinnöillään. Kaukolämpöä tuotetaan Oulussa sähkön ja lämmön yhteistuotantona pääasiassa Toppilan voimalaitoksessa. Yleiskaavaluonnoksessa on esitetty myös Takalaanilan teollisuusalueen jätettä polttoaineenaan käyttävä ekovoimala. Yleiskaava mahdollistaa uuden voimalaitoksen rakentamisen Takalaanilan alueelle. Kaukolämpöverkosto kattaa keskeisen kaupunkialueen ja ulottuu Haukiputaantien varressa Kellon Kiviniemeen ja Haukiputaan keskustaan, Kuusamontien varressa Jääliin ja Kii- 38

mingin keskustaan sekä Lentokentäntietä Oulunsaloon. Kaukolämpöverkosto on osoitettu selostuksen liitekartalla 15. Yleiskaavakartalla ja selostuksen liitekartalla 14 on osoitettu tuulivoiman tuotannolle varatut ja sille soveltuvat alueet. Yleiskaavassa on osoitettu maakuntakaavan mukaiset tuulivoimatuotannolle soveltuvat alueet Haukiputaan merialueelle, Haukiputaan Takukankaalle sekä Yli-Iin Pahkakoski-Peurasuon alueelle. Lisäksi Oulun maa-alueille on osoitettu yhdeksän Oulun tuulivoimaloiden paikkaselvityksen mukaista aluetta. Lisäksi yleiskaavassa on osoitettu tuulivoimaloiden alueet Vihreäsaareen ja Oulunsalon Riutunkariin, alueilla on jo nykyisinkin tuulivoimaloita. Tuulivoimaloiden alueiden rajaukset tarkentuvat yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää yksityiskohtaisempaa suunnittelua (tuulivoimarakentamista ohjaava yleiskaava tai suunnittelutarveratkaisu) sekä vaikutusten selvittämistä. Osoitettujen alueiden lisäksi tuulivoimaa on mahdollista osoittaa myös muille maaseutukehittämisen vyöhykkeelle erillisiin selvityksiin ja suunnitelmiin perustuen, mikäli tuulivoimalat ovat sovitettavissa yhteen muun maankäytön kanssa. 4.12.2 Vesihuolto Oulun alueen vesihuollosta vastaa pääosin Oulun Vesi, joka kunnallisena liikelaitoksena huolehtii vedenhankinnasta, vedenkäsittelystä ja jakelusta sekä viemäröinneistä ja jätevesien käsittelystä. Oulun Veden lisäksi Oulun alueella toimii muutamia paikallisia vesiosuuskuntia. Oulun vesihuollon kehittämissuunnitelman laadinta on parhaillaan käynnissä ja sen tulokset tulevat tarkentamaan vesihuollon merkintöjä ja selostuksen sisältöä kaavaehdotukseen. Käyttövesi Kanta-Oulun vedenhankinta perustuu Oulujoesta otettavaan veteen. Nykyisellään varajärjestelyjä ei ole ja vedenhankinnan varmistamisesta on laadittu vaihtoehtoselvitys, jonka pohjalta ratkaistaan kuinka kanta-oulun varmuusluokitusta saadaan nostettua. Selvityksessä on mukana lähialueiden pohjavesialueita, joiden käyttöönotolla varmuutta parannetaan valittavan ratkaisun pohjalta. Muiden kaupungin alueiden vedenjakelualueet toimivat käytännössä ominaan ja vedenhankinta perustuu paikallisiin pohjavesivaroihin. Yleiskaavakartoilla ja selostuksen liitekartalla 16 on osoitettu olemassa olevan tiedon ja suunnitelmien mukaisesti tärkeimmät pohjavedenottoon soveltuvat alueet, vedenottamoiden suojavyöhykkeet ja vedenpuhdistamot sekä verkoston yhdysjohtotarpeet väleillä Oulunsalo Kaakkuri ja Onkamonselkä Teeriselkä. Valittavan vedenhankintaratkaisun pohjalta täydennetään siirtojohdot vedenhankinta-alueilta Ouluun. Kaavakartalla 2 on lisäksi esitetty vesitornit ja Hintan suunniteltu alavesisäiliö. Selostuksen liitekartalla 16 on näiden lisäksi esitetty myös vesijohtoverkostojen alueet. Pohjavesialueiden suoja-alueet ja pohjavedenottamot on kaavakartan 1 mittakaavan ja esitystavan vuoksi osoitettu vain selostuksen liitekartalla 16. Jätevesiviemäröinti ja jätevedenpuhdistus Yleiskaavakartoilla ja selostuksen liitekartalla 17 on osoitettu siirtoviemärilinjat sekä puhdistamot ja Vasikkasuon lietteenkäsittelyalue. Liitekartalla on esitetty myös jätevesiviemäriverkosto pääpiirteittäin, johon käytännössä asemakaava-alueet on kattavasti liitetty. Viemäriverkostoon on rakennettu lähes 200 jätevesipumppaamoa, joita ei mittakaavan takia ole esitetty. Taskilan seudullinen jätevedenpuhdistamo käsittelee lähes koko kaupungin jätevesiverkoston jätevedet sekä lisäksi Iin, Muhoksen ja Utajärven kunnista tulevat jätevedet. Oulunsalon jätevedet käsitellään Lakeuden puhdistamossa ja Yli-Iissä on oma jätevedenpuhdistamo. Leton, Ervastinrannan ja Oulunsalon vanhat jätevedenpuhdistamoalueet toimivat viemäriverkoston lähtöpumppaamoina ja tasausaltaina. Oulun Veden haja-asutuksen viemäröintiohjelmassa on listattu toteuttamisjärjestykseen haja-asutusalueet. Myös näille alueille Oulun Vesi tarjoaa mahdollisuutta liittyä viemäriin tietyin ehdoin. 39

4.12.3 Jätehuolto Seudullinen materiaalikeskus Oulun seudun materiaalikeskuksen sijoituspaikkavaihtoehtoja arvioidaan Pohjois- Pohjanmaan liiton tilaamassa selvityksessä. Yleiskaavaluonnokseen on osoitettu selvityksessä jatkotarkasteluun valitut alueet. Yleiskaavakartan 1 alueella sijaitsevat Välimaa ja Saviharju on osoitettu symbolimerkinnällä jätteenkäsittelyalue (ej). Välimaa on osoitettu jo voimassa olevassa maakuntakaavassa. Saviharju on noussut esiin uutena sijaintivaihtoehtona selvitystä laadittaessa. Selvityksessä on arvioitu myös mahdollisuutta sijoittaa seudullisen materiaalikeskuksen toimintoja Ruskon jätekeskuksen yhteyteen. Selvitys valmistuu vuoden 2014 keväällä, ja merkintöjä tarkistetaan tarvittaessa yleiskaavaehdotukseen. Ruskon jätekeskus Ruskon jätekeskus on kaavakartoilla osoitettu jätteenkäsittelyalueeksi (ej/ej) ja sen laajennustarpeet on huomioitu. Vuonna 2012 otettiin käyttöön Laanilan Ekovoimalaitos sekä lajitteluareena Lare, joiden johdosta yhdyskuntajätteen energiahyötykäytön osuus Oulun seudulla kasvoi huomattavasti samalla kun Ruskon jätekeskukseen loppusijoitettavan yhdyskuntajätteen määrä on vähentynyt. On arvioitu, että laajennusalueen tuoma lisäkapasiteetti huomioiden Ruskon käyttöaika on vielä ainakin kymmeniä vuosia. 4.13 SELVITYSALUEET JA -TARPEET Yleiskaavaluonnoksessa ei ole ratkaistu seuraavia asioita: kaupunkiraideliikenne eri muodoissaan, sisältäen yhteydet lentoasemalle keskustan ratapiha ympäristöineen Hevossaari Vihreäsaaren pohjoisosa Oulun lentoaseman laajentamistarpeet Papinjärven ympäristössä Sanginjoen SL-alueen ympäristön luontoarvojen inventointi Kestävien kulkumuotojen ja erityisesti joukkoliikenteen osuuden nostamiseksi tavoitteiden mukaiseksi tulee laatia kattava kaupunkiraideliikenteen yleissuunnitelma. Siinä tulee tarkastella kaikkia kaupunkiraideliikenteen muotoja, niiden toteuttamisedellytyksiä ja palvelutasoa. Lisäksi erityiskysymyksenä tulee tarkastella raideliikenneyhteysvaihtoehtoja kaupunkikeskustan ja lentoaseman välillä. Yleiskaavaluonnoksessa selvitysalueeksi on osoitettu ratapiha-alue Oulun keskustassa sekä osa sen ympäristöstä. Tarkoitus on erillisellä selvityksellä tutkia mahdollisuuksia tavararatapihan siirtämiseksi pois keskustasta ja suoran ratayhteyden osoittaminen pohjoisesta Oulun satamaan. Hevossaari lähisaarineen on osoitettu selvitysalueeksi mm. yhtenä huvipuiston sijaintivaihtoehtona. Alueelle on tutkittu myös pienimuotoista asumista. Pitkällä aikavälillä alueelle on mahdollista tutkia myös muita maankäyttömuotoja ja tehokkaampaa maankäyttöä. Vihreäsaaren pohjoisosan maankäyttöä tulee tutkia tarkemmin. Oulun lentoasema-alueen mahdollinen laajentaminen edellyttäisi tarkempia selvityksiä kehittämistoimien mahdollisista vaikutuksista Papinjärven vesitasapainoon. Lisäksi tulee tarkemmin suunnitelmin osoittaa Papinjärven uimarannan ja Kisakankaan liikunta-alueen toimintaedellytysten jatkuminen sekä niiden toimivat kulkuyhteydet. Sanginsuun SL-alue rajautuu pohjoisosassaan vanhaan kuntarajaan ja luontoarvot tulisi inventoida sen pohjoispuolelta. Samalla on syytä inventoida olevan SL-alueen arvot aiempaa tarkemmin. 40

4.14 JATKOSUUNNITTELUTARPEET Yleiskaavaluonnoksessa on esitetty seuraavien tarkempaa suunnittelua edellyttävien suunnitelmien laatimista voimaan tulevan yleiskaavan toteuttamiseksi: kaupunkikeskustan kehittämissuunnitelma, MALI-suunnitelman päivitys erityisesti liikenneympäristön osalta yleissuunnitelmat kake-2-kaupunkikehittämisvyöhykkeen eri osuuksille, ensimmäiseksi Kemintien ympäristöön pitkän aikavälin kehittämissuunnitelma Kaakkurin ja Ritaharjun aluekeskusten kehittämiseksi pitkän aikavälin kehittämissuunnitelmat suurten paikalliskeskusten (Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo) keskustojen kehittämiseksi yleissuunnitelmat paikalliskeskusten ja tarvittaessa kaupunginosakeskusten sekä niitä ympäröivien kerrostalovaltaisten alueiden täydennysrakentamiseksi ja ympäristön parantamiseksi, esimerkkinä Kaukovainio yleissuunnitelmat suurimpien teollisuus- ja työpaikka-alueiden kehittämiseksi kehittämissuunnitelma kustakin matkailupalvelujen keskittymästä matkailuun ja virkistykseen keskittyvät kehittämissuunnitelmat virkistyksen kehittämisvyöhykkeiden ja niiden välisten yhteyksien kehittämiseksi rakennuspaikkakohtaiset oikeusvaikutteiset kyläalueiden osayleiskaavat, erityisesti Kiiminkijokivarressa 41

5 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 5.1 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET Yleiskaavaluonnos toteuttaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Yleiskaavaluonnos suuntaa kaupunkiseudun kehittämistä kohti aiempaa toimivampaa ja eheämpää yhdyskuntarakennetta sekä parempaa elinympäristön laatua. Kaupunkiseutua on kehitetty erityisesti verkostokaupunkina, varautuen myös maakunnallisten ja kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen. Kulttuuri- ja luonnonperinnön arvot on selvitetty ja otettu huomioon suunnittelutarkkuuden kannalta tarkoituksenmukaisella tarkkuudella. Erityisesti on huomioitu valtakunnalliset kohteet. Luonto- ja kulttuuriympäristöjen erityiset aluekokonaisuudet on huomioitu suunnittelutarkkuuden puitteissa. Virkistyskäyttöä on edistetty erilaisin kaavamerkinnöin ja määräyksin. Luonnonvarojen kestävää käyttöä on edistetty kaavamääräyksin ja vähentämällä luonnonvarojen käyttöä maankäyttöä voimakkaasti tiivistämällä. Energiahuollon kehittämisedellytykset on turvattu. 5.2 MAAKUNTAKAAVA Yleiskaavaluonnos toteuttaa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaa. Yleiskaavan valmistelussa on otettu huomioon myös valmisteilla oleva maakuntakaavan tarkistaminen. Kolmessa vaiheessa tarkistettavan maakuntakaavan 1. vaihekaava on hyväksytty maakuntavaltuustossa ja on vahvistettavana ympäristöministeriössä. Yleiskaavaehdotusta laadittaessa otetaan huomioon maakuntakaavan toisen vaiheen tarkistus niiltä osin, kuin kaavojen aikataulut sen sallivat. Toista vaihemaakuntakaavaa varten laadittavat selvitykset tulevat mahdollisesti hyödyttämään myös yleiskaavaehdotuksen laatimista. 5.3 YLEISKAAVALUONNOKSEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisissa määrin selvitettävä yleiskaavan vaikutuksia. Oulun yleiskaavaluonnoksen vaikutuksia on arvioitu sekä kokonaisarviointina että Oulun seudun liikennejärjestelmätyön yhteydessä liikenteen osalta. Kokonaisarviointi tehtiin marraskuun 2013 valmisteilla olleen yleiskaavaluonnoksen pohjalta ja nähtäville asetettuun yleiskaavaluonnokseen on arvioinnin pohjalta tehty jo tarkistuksia arvioinnin perusteella. Vaikutusten arviointi tulee tarkentumaan ja täsmentymään ehdotusvaiheeseen. Yleiskaavaehdotuksen yhteydessä arvioidaan teemakohtaisena arviointia edellä mainittujen arviointien lisäksi yleiskaavan kaupallisia vaikutuksia. 5.3.1 Vaikutusten kokonaisarviointi Vaikutusten kokonaisarvioinnin tavoitteena oli arvioida yleiskaavaluonnoksen keskeiset vaikutukset sekä tarkastella, toteuttaako yleiskaava sille asetettuja tavoitteita. Vaikutusten arvioinnissa otettiin huomioon uuden Oulun yleiskaavan strateginen tehtävä ja tarkoitus ja siten sen ohjaustavoite ja tarkkuus. Yleiskaavaluonnoksen kokonaisarvioinnissa tarkasteltiin yleiskaavan tavoitteiden mukaisesti kahdeksaa asiakokonaisuutta (1. yhdyskuntarakenne, 2. elinkeinot ja työpaikat, 3. asuminen, 4. palvelut, 5. ympäristö, 6. virkistys ja matkailu, 7. liikenne, 8 yhdyskuntatekniikka). Arvioinnissa eri asiakokonaisuuksia on arvioitu tavoitteista johdettavien arviointikriteerien perusteella ja arviointi on toteutettu asiantuntija-arviona olemassa olevaan yleiskaava-aineistoon perustuen. Arvioinnin yhteydessä ei ole laadittu asiakokonaisuuksiin liittyviä yksityiskohtaisia erillisselvityksiä. Vaikutusten arvioinnista on vastannut Sito Oy. Vaikutusten kokonaisarviointi tehtiin alustavaan Oulun yleiskaava-aineistoon perustuen marras-joulukuussa 2013. Arviointi perustuu koko Oulun alueen kattavan kaavakarttaan (1:80 000, luonnos 28.11.2013), keskeisen kaupunkialueen kaavakarttaan (1:25 000, luonnos 22.11.2013) sekä kaavakarttojen merkintöihin 42

ja määräyksiin. Arvioitu kaava-aineisto tarkentuu jatkosuunnittelussa varsinaiseksi yleiskaavaluonnokseksi. Yleiskaava on luonteeltaan hyvin yleispiirteinen maankäytön suunnitelma, joten sen perusteella ei pystytä eikä ole mielekästä arvioida kovin yksityiskohtaisia asioita. Vaikutusten arviointiin liittyy epävarmuutta, koska yleiskaavalla edistetään asioiden toteutumista, mutta ei päätetä niiden toteuttamisesta. Yleiskaavan tavoitteiden toteutuminen edellyttää tarkempaa maankäytön suunnittelua, maankäytön toteuttamisen ohjaamista sekä päätöksiä yhdyskuntarakentamisen investointien toteuttamisesta. Yleiskaavan toteuttamiseen liittyy aina joustavuutta ja esimerkiksi taloudellisista suhdanteista johtuvaa epävarmuutta. Myös kuntatalouden heikentyminen voi lisätä toteuttamiseen liittyvää epävarmuutta. Vaikutusten kokonaisarvioinnista arviointitaulukoineen on tehty erillinen raportti. Raportin mukainen tiivistelmä arvioinnin keskeisistä tuloksista sekä suosituksista jatkosuunnittelulle on esitetty seuraavassa asiakokonaisuuksittain. Yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvat vaikutukset Kaavaratkaisulla on pääosin myönteisiä yhdyskuntarakenteellisia vaikutuksia. Kaava mahdollistaa maankäytön tiivistämisen erityisesti Oulun keskuksessa (C/kake-1), aluekeskuksissa (C1) Ritaharjussa ja Kaakkurissa sekä nämä keskukset yhdistävällä kaupunkiympäristön laatukäytävällä (kake-2). Tehokkaan maankäytön ansiosta näille alueille on mahdollista toteuttaa tehokas joukkoliikenne. Oulun keskustan tuntumassa sijaitsevalla kaupunkikehällä (kake-3) maankäyttöä on mahdollista tiivistää nykyisestä, jolloin asukasluvun kasvun myötä joukkoliikennettä pystytään kehittämään ja palveluita parantamaan. Laajentumisvyöhykkeellä (kake-4) kaava mahdollistaa tilaa vaativia palveluita ja työpaikkoja sekä pientalovaltaista asumista. Tällä vyöhykkeellä yhdyskuntarakenne on melko väljää, joten se ei ole yhdyskuntarakenteen kannalta yhtä edullinen kuin tiiviimmät kaupunkikehittämisvyöhykkeet. Yhdyskuntarakenteeseen liittyvänä riskinä on maaseutumaisen asumisen alueilla liian tiivis rakentaminen, mikä uhkaa näiden alueiden suunnitelmallista kehittämistä maaseutualueina. Kake-4-kehittämisvyöhykkeiden hajanainen toteutuminen on riski, jos niiden toteuttamisjärjestystä ja ajoitusta ei suunnitella huolella. Vaikutukset elinkeinoihin ja työpaikkoihin Yleiskaava tukee erilaisten elinkeinojen ja työpaikkojen kehittämistä. Kaavassa on sopivia alueita suur- ja pienteollisuudelle, satamille, logistiikkakeskuksille, toimistoille, tutkimuslaitoksille ja kaupan työpaikoille. Kaava tukee maaseutumaisten elinkeinojen säilymistä ja kehittymistä ohjaamalla maaseudun asutusta kyliin ja maaseutumaisen asumisen vyöhykkeille. Elinkeinoihin ja työpaikkoihin liittyy riski, että asuminen ja muu herkkä maankäyttö voi haitata häiriötä aiheuttavien työpaikkatoimintojen sijoittamista. Toinen riski on se, että varsinkin tilaa vievät työpaikat saattavat muodostua niin hajanaisesti, että niille ei pystytä järjestämään edes tyydyttävää joukkoliikennettä. Jatkosuunnittelussa kaavamääräyksiä on hyvä muokata niin, että yksityinen palveluiden tuottaminen on mahdollista myös julkisten palveluiden alueilla. Vaikutukset asumiseen Yleiskaava edistää erittäin monipuolisten asumismahdollisuuksien toteutumista. Kake-1- ja -2-vöyhykkeille toteutetaan autottoman elämäntavan mahdollistavaa tiivistä kaupunkimaista asumista, kake-3-vyöhykkeelle kaupunkimaista asumista, kake-4-vyöhykkeelle pientaloasumista ja kyläalueille (at) ja make-1-vyöhykkeille maaseutumaisen asumisen alueita. Uuden asumisen painopiste on kuitenkin tiiviissä kaupunkimaisessa asumisessa hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja palveluiden lähellä. 43

Vaikutukset palveluihin Yleiskaavalla on myönteisiä vaikutuksia palveluihin, kun ne keskittyvät asumisen kannalta keskeisille alueille siten, että palvelut ovat myös ilman omaa autoa hyvin saavutettavissa ja palveluilla on riittävästi käyttöä. Kuntatalouden kehitys voi hidastaa julkisten palveluiden toteuttamista ja vaatia resurssien tarkoituksenmukaista kohdentamista. Kaavoituksen myöhemmissä vaiheissa ja maankäytön toteutusohjelman laadinnassa on hyvä tuoda esiin eri alueiden toteuttamisen järjestystä, asukkaiden määrää ja uusien palveluiden tarvetta. Ympäristövaikutukset Kaavassa on osoitettu valtakunnallisesti ja seudullisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt ja maisema-alueet, joten kaavaturvaa niiden säilymistä. Rakenteen tiivistäminen muuttaa kaupunkikuvaa ja maisemaa. Muutos voi olla sekä myönteistä että kielteistä. Kaavassa on osoitettu valtakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat luontokohteet, joten kaava tukee niiden säilymistä. Kaavassa on osoitettu viheryhteystarpeita, jotka toimivat osaltaan myös ekologisen verkoston osana. Näillä varauksilla on myönteisiä vaikutuksia ekologisiin verkostoihin. Vaikutusten arviointiin liittyy epävarmuutta, koska ekologiset yhteydet on osoitettu kaavaluonnoksessa yhteystarpeina, joten yhteyksien toimivuus jää avoimeksi näin yleispiirteisellä kaavatasolla. Kulttuuriympäristön arvojen huomioon ottamiseen varsinkin muuttuvan maankäytön alueilla liittyy epävarmuutta, koska vasta tarkemmassa suunnittelussa ratkaistaan, miten suojelu toteutetaan. Jatkosuunnittelussa on syytä harkita modernien rakennettujen kulttuuriympäristöjen osoittamista kaavassa. Vaikutukset matkailuun ja virkistykseen Kaavassa on osoitettu merkittävimmät virkistysalueet ja matkailukohteet, joiden kehittämistä kaava tukee. Virkistyksen kehittämiskohteiden osoittaminen tukee virkistysalueiden kehittämistä. Jatkosuunnittelussa pyöräilyä koskeva suunnittelumääräys olisi hyvä lisätä kake-3- vyöhykkeeseen. Matkailua ja virkistystä koskevia reitistöjä on hyvä kuvata ainakin kaavaselostuksessa, jos ne eivät mahdu kaavakartalle. Liikenteelliset vaikutukset Yleiskaavaluonnoksen mukainen maankäyttö mahdollistaa liikennejärjestelmän kehittämisen yleiskaavan liikenteellisten tavoitteiden mukaisesti. Maankäytön tiivistäminen ja uudet asuinalueet on osoitettu niin, että ne tukevat joukkoliikenteen sekä kävelyn ja pyöräilyn matkatapaosuuden kasvattamista, matkaketjujen toteutumista sekä turvallisuus- ja ympäristötavoitteiden toteutumista. Uudet alueet ja täydennysrakentaminen sijaitsevat hyvin pääväylien läheisyydessä. Yleiskaavan tavoitteiden mukaisen liikennejärjestelmän toteuttamiseen sisältyy epävarmuutta ja riskejä, jotka liittyvät muun muassa tarvittavien investointien rahoitukseen ja riittävän tiiviin maankäytön toteutumiseen joukkoliikenteen runkolinjojen varsille. Jatkosuunnittelussa yleiskaavassa esitetyt toimivat liikenneolosuhteiden kehittämis- ja suunnitteluperiaatteet pitää ohjeistaa ja varmistaa niiden huomioon ottaminen ja laadukas jatkosuunnittelu läpi kaikkien suunnitteluvaiheiden. Liikennejärjestelmäsuunnitelman kehittämistoimet on tuotava mukaan yleiskaavaan. Vaikutukset yhdyskuntatekniikkaan Yleiskaavassa on osoitettu teknisen huollon verkostoja ja alueita (vesivoimalaitokset, muut voimalaitokset, mahdollinen uuden lämpövoimalaitoksen paikka, sähköasemat, kanta- ja alueverkon voimajohdot, tuulivoima-alueet, jätekeskus, jätevedenpuhdistamo, raakave- 44

denpuhdistamot). Näiden osoittamisella kaavassa turvataan näiden kehittäminen ja ylläpito. Jatkosuunnittelussa pohjavedenottamot olisi hyvä merkitä kaavakartalle. 5.3.2 Ilmastovaikutusten arviointi Yleiskaavatyön yhteydessä on tarkoitus arvioida yleiskaavan ilmastovaikutukset EcoCity Evaluator -ohjelmalla. Oulun kaupungin nykytilan (vuosi 2012) päästöt on laskettu olemassa olevan tiedon pohjalta erillisselvityksellä. Yleiskaavaehdotukseen tullaan laskemaan yleiskaavan päästövaikutukset. Nykytilaa kuvaavan selvityksen mukaisella laskentatavalla, saaduilla lähtötiedoilla sekä laskentaan mukaan otetutut sektorit huomioiden Oulun kokonaispäästöt olivat vuonna 2012 n. 1041 kt CO2-ekv, jossa rakentamisen osuus oli 0.5 % (4.1 kt CO2-ekv), energiankulutuksen osuus 81 % (Laitesähkö 22 % ja lämmitys 59 % yhteensä 844 kt CO2-ekv), liikenteen osuus 15 % (Henkilöliikenne 13 % ja tavaraliikenne 2 % yhteensä 154 kt CO2-ekv) ja jätehuollon osuus 4 % (38 kt CO2-ekv.) Selvityksessä laskettiin koko kaupungin päästöjen lisäksi kunkin suuralueen ja kaupunginosan päästöt. Eri aikakausina rakennettujen, Oululle tyypillisten kaupunginosien ilmastovaikutusten arvioinnista on tehty tuloskortit seuraavista kaupunginosista: Haukipudas, Kaakkuri, Kaijonharju, Karjasilta, Kaukovainio, Kello, Kiiminki, Jääli, Maikkula, Oulunsalo, Raksila, Ritaharju ja Saarela. Asukasta kohden lasketut päästöt olivat noin 5,45 t CO2-ekv, kun ilmaston kannalta kestävä päästötaso olisi nykyisen parhaan tiedon mukaan noin 2 tonnia asukasta kohti vuodessa. Selvityksen mukaan Oulun asukaskohtaisten päästöjen saaminen kestävälle tasolle vaatii paljon pitkäjänteistä työtä olemassa olevan rakenteen hiilineutralisoinnissa. 5.4 LIIKENTEELLISET VAIKUTUKSET Liikenteelliset vaikutukset on arvioitu Oulun seudun liikennetutkimus 2009 aineiston perusteella laaditun liikenteen simulointimallin avulla. Laskentamallissa on mukana koko Oulun seudun liikennejärjestelmäalueen kunnat. Arvio perustuu Oulun seudun liikennetutkimus 2009 mukaiseen käyttäytymiseen. Vaikutusten arviointi on tehty vaiheittain siten, että: A. Aluksi on verrattu nykytilanteen ja ns. 0+ verkon eroa (Ennustetilanteen maankäyttö liikenneverkolla, jossa on toteutettu varmuudella tiedossa olevat tieverkon parannustoimet, eli Poikkimaantien silta ja vt lisäkaistat Oulunjoen kohdalla). B. Toisessa vaiheessa on verrattu 0+ ennustetilanteen ja tavoitetilanteen välistä eroa (tavoitetilanteessa toteutettu joukkoliikenteen ja pyöräilyn laatureitistö). C. Lopuksi on esitetty tunnuslukujen muutos tavoitetilanteen ja nykytilanteen välillä. A-vertailun tulokset osoittavat maankäytön kasvun aiheuttaman vaikutuksen liikkumisen tunnuslukuihin, B-vertailun tulos osoittaa miten liikennejärjestelmän kehittäminen vaikuttaa liikkumisen tunnuslukuihin ja C-vertailu osoittaa mikä on maankäytön ja liikennejärjestelmän kehittämisen yhteisvaikutus liikkumiseen. Oheisessa taulukossa on osoitettu Oulun keskustavyöhykkeelle saapuvan liikenteen muuttuminen yleiskaavan maankäytön ja liikennejärjestelmän kehittämisen vaikutuksesta. Henkilöauton kulkutapaosuus esitetyillä toimenpiteillä laskee nykytilanteeseen verrattuna Oulun keskustavyöhykkeelle suuntautuvassa liikenteessä 4,0 %, josta noin 1,7 %- yksikköä aiheutuu maankäytön muutoksista ja 2,3 %-yksikköä liikennejärjestelmän kehittämisestä. Joukkoliikenteen kulkutapaosuus keskustaan suuntautuvassa liikenteessä kasvaa pelkästään linjastomuutoksilla nykytilanteeseen verrattuna 0,4 %. Maankäytön muutos yksin ilman joukkoliikenteen kehittämistoimenpiteitä laskisi joukkoliikenteen osuutta 0,3 %-yksikköä, mutta linjastomuutoksilla saadaan käyttöä lisääntymään 0,7 %-yksikköä keskustaan suuntautuvassa liikenteessä. Kulkutapaosuutta pystytään edelleen kasvattamaan lippujen hinnoittelulla ja markkinoinnilla. Jalankulun ja pyöräilyn kulkutapaosuus keskustaan suuntautuvassa liikenteessä kasvaa nykytilanteeseen verrattuna yhteensä 3,6 %, josta suurin osa on pyöräilyn kasvua (3,4 %). Maankäytön osuus kulkutapaosuuden kasvusta on 2,1 %-yksikköä ja liikennejärjestelmän kehittämisen vaikutus 1,5 %-yksikköä. 45

On oleellista havaita, että kestävien kulkutapojen (joukkoliikenteen ja pyöräilyn) kehittämisellä (Tavoitetilanne - 0+ ennuste) keskustaan suuntautuvan henkilöautoliikenteen kulkutapaosuus ja määrä laskee, mutta kokonaisliikenne keskustaan lisääntyy 3,1 %. Tämä tarkoittaa, että keskustan kokonaissaavutettavuus paranee. Ennustetilanne A. Nykytila B. Nollaplus C. Nykytila Tunnusluku 2012 nollaplus tavoite Nollaplus ero (%) Tavoite ero (%) Tavoite ero (%) Asukasmäärä 233930 292956 292956 59026 25,2 % 0 0,0 % 59026 25,2 % Työpaikkamäärä 87377 116864 116864 29487 33,7 % 0 0,0 % 29487 33,7 % Matkojen määrä, kävely (kpl/d) 7382 9475 9368 2093 28,4 % 107 1,1 % 1986 26,9 % Matkojen määrä, polkupyörä (kpl/d) 27424 35443 40043 8019 29,2 % 4600 13,0 % 12619 46,0 % Matkojen määrä, joukkoliikenne (kpl/d) 15917 18015 19967 2098 13,2 % 1952 10,8 % 4050 25,4 % Matkojen määrä, henkilöauto kuljettajana (kpl/d) 99002 113651 113401 14649 14,8 % 250 0,2 % 14399 14,5 % Matkojen määrä, henkilöauto matkustajana (kpl/d) 20057 22461 22479 2404 12,0 % 18 0,1 % 2422 12,1 % Keskustan kehän ylittävät matkat (kpl/d) 169782 199045 205258 29263 17,2 % 6213 3,1 % 35476 20,9 % Kulkutapaosuus, kävely (%) 4,3 % 4,8 % 4,6 % 0,4 % 9,5 % 0,2 % 4,1 % 0,2 % 5,0 % Kulkutapaosuus, polkupyörä (%) 16,2 % 17,8 % 19,5 % 1,7 % 10,2 % 1,7 % 9,6 % 3,4 % 20,8 % Kulkutapaosuus, joukkoliikenne (%) 9,4 % 9,1 % 9,7 % 0,3 % 3,5 % 0,7 % 7,5 % 0,4 % 3,8 % Kulkutapaosuus, henkilöauto kuljettajana (%) 58,3 % 57,1 % 55,2 % 1,2 % 2,1 % 1,9 % 3,2 % 3,1 % 5,3 % Kulkutapaosuus, henkilöauto matkustajana (%) 11,8 % 11,3 % 11,0 % 0,5 % 4,5 % 0,3 % 2,9 % 0,9 % 7,3 % Kasvihuonekaasupäästöt, joukkoliikenne (CO2 ekv. kg/d) 5485 3814 4348 1671 30,5 % 534 14,0 % 1137 20,7 % Kasvihuonekaasupäästöt, henkilöauto (CO2 ekv. kg/d) 123899 94302 94238 29597 23,9 % 64 0,1 % 29661 23,9 % Kasvihuonekaasupäästöt, yhteensä (CO2 ekv. kg/d) 129384 98116 98586 31268 24,2 % 470 0,5 % 30798 23,8 % Huom! Päästölaskelmassa on otettu huomioon ajoneuvoteknologian vaikutus päästöihin Liikenteen päästöt riippuvat voimakkaasti asuinpaikan sijainnista suhteessa työpaikkakeskittymiin ja muihin yhdyskuntarakenteen toimintoihin. Nykytilanteessa henkilöautoliikenteen päästöt luvussa 4.6.1 kuvatuilla liikkumisvyöhykkeillä ovat keskeisellä kaupunkivyöhykkeellä 83 % pienemmät kuin maaseutumaisella alueella ja 76 % pienemmät kuin maaseudun kylissä ja taajamissa. Tulevaisuudessa päästöjen kehitykseen vaikuttavat uusien asukkaiden sijoittuminen yhdyskuntarakenteeseen, kulkutapojen käyttöosuuksien muutokset ja ajoneuvoteknologian kehitys. Yleiskaavassa esitetty väestökasvu sijoittuu nykyrakenteeseen liikkumisen kannalta tehokkaammin kuin olemassa oleva väestö, tästä aiheutuu liikenteen päästöihin noin 1,7 % vähenemä verrattuna nykytilanteeseen. Ajoneuvoteknologian muutos on merkittävin päästöjen kehitykseen vaikuttava tekijä, sen vaikutus päästöjen vähenemiseen vuoteen 2030 mennessä on noin 20 %. Liikennejärjestelmän kehittämistoimenpiteet aiheuttavat muutoksia matkojen kulkutapaosuuksissa, mutta kokonaisvaikutus päästöihin on käytännössä nolla tai lievästi negatiivinen. Vaikka henkilöautomatkojen määrä jonkin verran vähenee, lisääntyvä joukkoliikenteen matkustus käytännössä kumoaa henkilöautoliikenteen vähenemästä aiheutuvan päästöjen vähennyksen, koska lisääntynyt joukkoliikenteen kasvu perustuu pääasiassa siirtymään kävelystä joukkoliikenteeseen. Kokonaisuutena päästöt vähenevät nykytilanteeseen verrattuna noin 22 % 5.4.1 Yhdyskuntataloudelliset vaikutukset Yleiskaavaluonnoksessa ei esitetä uusia kasvusuuntia tai laajoja uusia asuntoalueita. Sen sijaan yleiskaavassa korostetaan täydennysrakentamisen merkityksen vahvistamista. Uusia asumisen alueita osoitetaan erityisesti nykyisen asemakaava-alueen sisään. Täydennysrakentaminen on yhdyskuntataloudellisesti edullista verrattuna laajennusalueisiin. Jo rakennettujen verkostojen ja palvelurakenteen hyödyntäminen tuo merkittäviä säästöjä. Liikenteen kestävien kulkumuotojen osuuden kasvu vähentää liikenneympäristön investointitarpeita sekä väylien että pysäköinnin osalta, vähentää autoiluun ja sen ylläpitoon kuluvien resurssien kasvua sekä tuo välillisiä hyötyjä asukkaiden arkiliikunnan ja terveyden parantuessa. Edellä arvioidut vaikutukset toteuttavat yleiskaavatyölle asetettuja tavoitteita. 46

6 LIITTEET KARTAT Yhdyskuntarakenne 1. Yleiskaavatilanne 2. Maanomistus ja asemakaava alueet 3. Keskusverkko ja kaupan suuryksiköt 4. Asuntotuotanto 5. Työpaikka alueet 6. Virkistys ja matkailu TAULUKOT JA LISTAT A. Yleiskaavan tavoitteet B. Selvitykset C. Oikeusvaikutteisten yleiskaavojen ajantasaisuuden arviointi D. Väestösuunnite suuralueittain Liikenne 7. Tie ja katuverkko 8. Pyörätieverkko 9. Kestävän liikkumisen vyöhykkeet, joukkoliikenne 10. Raide, laiva ja lentoliikenne Ympäristöarvot 11. Kulttuuriympäristön arvot, koko kaupunki 12. Kulttuuriympäristön arvot, keskusta 13. Luonnonympäristön arvot Yhdyskuntatekniikka 14. Sähköverkot ja energiantuotanto 15. Kaukolämpö ja geoenergia 16. Käyttövesiverkosto ja pohjavesialueet 17. Viemäröinti ja jätehuolto Muut 18. Maaseutuelinkeinot 19. Maa ja kallioainesten otto sekä turvetuotanto 47

Oulun kaupunki Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut A 210 ISSN 0357-8194 2014