Koulu nuorten näkemänä ja kokemana Tutkimusinventaari: Nuorisotutkimukset nuorten koulukokemuksista TIIVISTELMÄ TILANNEKATSAUS marraskuu 2012
Sisältö Tulokset...3 Ryhmäsuhteiden tärkeys...4 Tavallisuuden vaade...5 Ryhmäsuhteet eriarvoistavat nuorten kokemusta...5 Kouluosallisuuden osittainen ohuus: osallisuus vaikuttamisena...6 Kouluyhteisö on rakennettava: osallisuus kuulumisena...7 Koulukiusaaminen on ryhmäsuhteiden ongelma...8 Nuorten tiedon tärkeys ja aikuisille puhumisen vaikeus...9 Nuoren tukeminen edellyttää rakenteita, tukea, yhteistyötä eri toimijoiden kanssa sekä yksilöllisen tilanteen huomioimista...10 Aikaisemmin ilmestyneet Opetushallituksen tilannekatsaukset: Tieto- ja viestintätekniikka opetuskäytössä. Välineet, vaikuttavuus ja hyödyt. Tilannekatsaus toukokuu 2011. Muistiot 2011:2. Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa. Tilannekatsaus joulukuu 2011. Muistiot 2011:3. Tekijöinä Teija Kangasvieri, Elisa Miettinen, Pirkko Kukkohovi ja Marita Härmälä. Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti. Neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma. Tilannekatsaus tammikuu 2012. Muistiot 2012:1. Toimittaneet Teija Kujala, Christina M. Krause, Nina Sajaniemi, Maarit Silvén, Timo Jaakkola & Kari Nyyssölä. Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua. Kuntarakenteen, oppilaitosverkoston ja ohjauksen nykytilanne sekä kehitysnäkymät. Tilannekatsaus huhtikuu 2012. Muistiot 2012:2. Tekijöinä Riku Honkasalo & Kari Nyyssölä. Muuttuva oppilaitosjohtaminen. Tilannekatsaus toukokuu 2012. Muistiot 2012:3. Tekijöinä Jukka Alava, Leena Halttunen ja Mika Risku. Opetussuunnitelma opettajankoulutuksessa. Opetussuunnitelman käsittely opettajankoulutusten opetussuunnitelmissa. Tilannekatsaus kesäkuu 2012. Muistiot 2012:4. Tekijöinä Erja Vitikka, Jaanet Salminen & Tiina Annevirta Liikunta ja oppiminen. Tilannekatsaus lokakuu 2012. Muistiot 2012:5. Tekijöinä Heidi Syväoja, Marko Kantomaa, Kaarlo Laine, Timo Jaakkola, Kirsi Pyhältö ja Tuija Tammelin.
Koulu nuorten näkemänä ja kokemana Tutkimusinventaari: Nuorisotutkimukset nuorten koulukokemuksista Nuorisotutkimus on ollut Suomessa monitieteellistä. Se on pyrkinyt yhdistämään erilaisia tulokulmia ja pyrkinyt rakentamaan näiden välille keskustelua. Suomessa nuorisotutkimus on yhdistänyt akateemista tutkimusta nuorisopoliittisesti ajankohtaisiin aiheisiin ja pyrkinyt vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun tuoden sinne esille nuorten yksilöiden, ryhmien, sukupolven ja yhteisöjen kokemuksia. Tässä inventaarissa nuorisotutkimus on rajattu suppeammin. Näkökulma on nuorten kokemus koulusta. Nuorisotutkimuksellisesti virittyneet koulututkimukset kohdentuvat Suomessa pääsääntöisesti peruskoulun yläluokille. Pääosin inventoitavat tutkimukset koskevat tämän vuoksi peruskoulun yläkoulua ja lähinnä yleisopetusta. Tarkastellut tekstit on julkaistu 2000-luvulla, ja ne ovat pääosin suomenkielisiä. Koulu on demokraattinen pienoisyhteisö. Tulokset Raportin pohjalta on analysoitu, miten nuoret suhtautuvat kouluun. Tällöin koulu on oppimispaikan lisäksi nuorisokulttuurinen areena, jossa nuoret viettävät aikaa ja kohtaavat suuren joukon muita nuoria. Lisäksi koulu on nuorta tukeva kasvuyhteisö tai pienoisyhteisö, jossa opitaan demokraattisia perustaitoja. Nuorisokulttuurista areenaa leimaavat ryhmäsuhteiden tärkeys ja tavallisuuden vaade ja toisaalta eri ryhmäsidonnaisuuksien mahdollisesti eriarvoistava vaikutus. Demokraattisena pienoisyhteisönä koulu rakentaa osallisuutta sekä osallistamalla pää- Koulu nuorten näkemänä ja kokemana tiivistelmä 3
töksentekoon ja toimimalla näin demokraattisesti että tukemalla yhteisöllisyyttä ja kuulumisen tunteita. Kasvuyhteisönäkökulmasta voidaan nostaa esiin kiusaamisen ryhmäsidonnaisuus ja kytkös nuorten maailmaan, sukupolvisuhteiden merkitys nuorten tiedon esille saamisessa sekä nuorten tukemisen monipuolisuus. Ryhmäsuhteiden tärkeys Nuoret kohtaavat koulussa laajan joukon omanikäisiään ihmisiä. Tämä tekee koulusta vahvasti vertaisryhmälatautuneen tilan, joka poikkeaa muista nuorten tiloista sen takia, että koulussa kohdataan suuri joukko sellaisiakin nuoria, joita toisissa tilanteissa on mahdollista karttaa. Koulussa nuoret joutuvat neuvottelemaan paikkaansa ryhmässä ja käymään kamppailuja jäsenyydestä. On löydettävä oma asema ryhmässä ja saavutettava jonkinlainen status. Koulu onkin monen muun asian lisäksi nuorisokulttuurinen näyttämö, jossa nuoret ovat näkösällä ja kuuluvilla toisille nuorille ja hakevat asemaansa toisten nuorten parissa. Muut nuoret ympärillä vaikuttavat nuoriin. Nuorisokulttuurisena näyttämönä koulu yhdistää institutionaalisen pakon olla yksilö tarpeeseen sopeutua nuorten joukkoon ja olla jäsenenä nuorten ryhmissä. Jäsenyyskamppailuissa vaikuttavat sekä nuoren yksilölliset piirteet että hänen ryhmäsidonnaisuutensa. Numeroiden lisäksi koulussa olisi hankittava ystäviä, läheisiä suhteita ja jonkinlainen asema sosiaalisten suhteiden verkostossa. Tämä taas saattaa tarkoittaa sitä, että muitten nuorten hyväksynnän saaminen muovautuu joskus tärkeämmäksi kuin onnistuminen koulun arvioinneissa. Omaa itseä peilataan kavereiden toimintaan, ja vertaisryhmäpaine saattaa ohjata samankaltaiseen toimintaan, vaikka sen tunnistaisikin olevan virallisen koulun toivomusten vastaista. Erilaiset muutostilanteet, kuten siirtymä yläkouluun, kesäloman jälkeinen aika tai koulun vaihtaminen, ovat erityisen herkkiä ajanjaksoja. Koulussa on opittava toimimaan ryhmässä. Tällaisessa paikassa on suorastaan pelottavaa olla yksin. Oppilaat haluavat välttää kokemusta, jossa he olisivat yksin joukon keskellä. Tämän seurauksena on luontevampaa hakeutua muitten nuorten pariin ja etsiä heidän seuraansa, vaikka ei tuntisikaan suurta yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Koululaisia leimaakin yksinjäämisen pelko. Mitä enem- Asema ryhmässä on neuvottelun tulos. Hyväksynnän saaminen on joskus tärkeämpää kuin arvosanat. 4 Koulu nuorten näkemänä ja kokemana tiivistelmä
män kavereita ja suosiota, sitä kauempana on mahdollisuus, että on yksin toisten nuorten laajojen joukkojen ympäröimänä. Koulussa oppilaat jakautuvat eri tavalla suositun ja epäsuositun asemiin. Likipitäen jokaisella oppilaalla on oma paikkansa koulun oppilaiden keskinäisessä järjestyksessä. Nuori saavuttaa aseman muiden nuorten keskellä osana erilaisia jäsenyyskamppailuja ja hierarkioita. Tämän aseman myötä käsitys hänestä persoonana ja tyyppinä vakiintuu. Tämä taas vaikuttaa siihen, millaisia kaverisuhteita hän muodostaa. Suosituimmilla nuorilla on mahdollisuuksia monenlaisiin toimiin, ja heillä on tilaisuus ottaa riskejäkin. Asemaltaan marginaalisemmilla nuorilla taas on lähtökohtaisesti vähemmän toimintamahdollisuuksia. Tavallisuuden vaade Nuoret kohtaavat koulussa laajan joukon vertaisryhmää. Tästä ryhmästä erottautuminen saattaa nuoren riskiin joutuu marginalisoiduksi tai eristetyksi. Koulua voi verrata pikkukaupunkiin: molemmissa kaikki tuntevat kaikki vähintäänkin ulkonäöltä. Nuoret tarkkailevat ja pohtivat näkemäänsä. Jos ei halua herättää negatiivista huomiota, voi pyrkiä olemaan tavallinen. Erilaisuus koetaan koulussa uhaksi. Erilaiset tutkimukset osoittavatkin, että erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjinnälle. Nuoret voivat pyrkiä osoittamaan tavallisuuttaan käyttämällä samanlaisia vaatteita, kantamalla samanlaisia symboleja tai kuluttamalla samanlaisia nuorisokulttuurisia tuotteita, kuten musiikkia tai tv-ohjelmia. Jossakin määrin koulussa vallitseekin tavallisuuden normi, ja nuorilla on paineita olla samanlainen kuin muutkin nuoret. Erottuminen, etenkin voimakas sellainen, on riski. Koulu on kuin pikkukaupunki, jossa kaikki tuntevat toisensa. Ryhmäsuhteet eriarvoistavat nuorten kokemusta Monet yhteiskunnassa eroa aiheuttavat taustatekijät heijastuvat myös nuorten kokemuksiin koulusta. Nuorten maailmassakaan kaikki eivät ole samassa asemassa. Esimerkiksi sukupuoli, etnisyys ja seksuaalisuus aiheuttavat eroja nuorten mahdollisuuksiin olla koulussa. Erot itsessään eivät ole eriarvoisuuden syy, mutta Koulu nuorten näkemänä ja kokemana tiivistelmä 5
jos erojen mukaan jaetaan ihmisille erilaisia toimintamahdollisuuksia, syntyy eriarvoisuutta. Erojen eriarvoistavien vaikutusten taustalla on esimerkiksi stereotyyppisiä käsityksiä, arkipäivän rasismia, rajallisia toimintamahdollisuuksia ja lukkiutuneita ryhmäsuhteita. Nuoret ovat paitsi yksilöitä, myös erilaisten ryhmien jäseniä. He tulevat nähdyksi toisinaan sukupuolensa, toisinaan kulttuuritaustansa tai seksuaalisen tyylinsä kautta. Myös varallisuus ja vaatetus saattavat jakaa nuoria. Koulussa oleva tavallisuuden normi paitsi altistaa siitä poikkeavia syrjinnälle, myös saattaa kaventaa toimintamahdollisuuksia. Erilaisista syrjintäkokemuksista voi olla hankala puhua aikuisille, minkä seurauksena nuorten negatiiviset kokemukset eivät aina tule aikuisten tietoon. Erojen huomioimisen koulussa katsotaan nuorisotutkimuksessa lähtevän siitä, tukeeko koulu tarpeeksi erilaisten nuorten toimintamahdollisuuksia tiedottamalla erilaisuudesta, keskusteleeko se niistä avoimessa hengessä ja osoittaako se toiminnallaan sitoutumista syrjinnänvastaisuuteen. Kouluosallisuuden osittainen ohuus: osallisuus vaikuttamisena Kaikille nuorille ei tule koulussa vaikuttamisen ja osallisuuden kokemuksia. Kun vaikuttamaan pystytään, kohdistuu vaikuttaminen lähinnä opetussuunnitelman ulkopuolisiin tapahtumiin, kuten retkiin, kerhoihin ja ehkä teemapäiviin. Opetussuunnitelmaan tai koulutuksen järjestelyihin voi olla hankala vaikuttaa. Nuoria koskeva tutkimus on myös osoittanut, että pelkkä oppilaskuntatoiminta ei ratkaise kaikkia kouluosallisuuden ongelmia, vaan sen oheen olisi rakennettava muita osallistumisen mekanismeja. Oppilaiden ja opettajien näkemykset osallisuuden laadusta voivat myös poiketa toisistaan. Eri tutkimukset osoittavat myös, etteivät ongelmat osallisuudessa ja vaikuttamisessa selity niinkään oppilaiden tai nuorten passiivisuudella ylipäätään, vaan jonkinlaisena kohtaanto-ongelmana: vaikka nuoret haluavat vaikuttaa, vaikutushalu ei nykyisenmuotoisessa koulussa kanavoidu koulun yhteisiin asioihin. Näyttää siis siltä, että oppilaat eivät pysty vaikuttamaan koulun rakenteisiin, vaan vaaditaan uudenlaisia rakenteita, joiden avulla vaikuttaminen voi arkipäiväistyä ja sukupolvien välinen vuo- Nuorten negatiiviset tuntemukset eivät aina tule aikuisten tietoon. Osallistumisen ongelmat eivät niinkään liity yleiseen passiivisuuteen, vaan puutteellisiin osallistumiskanaviin. 6 Koulu nuorten näkemänä ja kokemana tiivistelmä
rovaikutus helpottua. Tämä seikka kiinnittää huomiota siihen, että koulussa olisi hyvä aika ajoin kysyä nuorilta itseltään, minkälaisiksi he asemansa kokevat. Kouluyhteisö on rakennettava: osallisuus kuulumisena Koulussa toimii suuri määrä eri-ikäisiä nuoria sekä koko liuta aikuisia. Se, että ihmiset toimivat samassa tilassa ja jakavat näin fyysistä läheisyyttä, ei automaattisesti synnytä yhteisöä. Yhteisön rakentamisen edellytyksenä on turvallisen ryhmän luominen, arjen toimivuuden varmistaminen ja se, että toimintaa kehitetään koko koulun näkökulmasta. Yhteisöllisesti toimivassa koulussa pystytään laajemmin tutkimaan niitä yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tekijöitä, jotka koulun toimintaan vaikuttavat. Yhteisöllisen tunnelman rakentamisessa tärkeitä ovat toimivat vuorovaikutuksen mekanismit. Opettajien ja oppilaitten välisen vuorovaikutuksen kehittäminen keskustelevampaan suuntaan edellyttää luottamusta, kuuntelua ja avointa keskusteluilmapiiriä. Koulun yhteisöllisyyden ja paremman toiminnan lisäämisessä pelkkä yksittäisen oppiaineen kehittäminen ei riitä. Yhteinen tila ei synnytä yhteisöllisyyttä: vaaditaan turvallisuutta ja arjen toimivuutta. Taulukko 1. Osallisuuden rakentaminen koulussa jaoteltuna vaikuttamisen ja yhteisöllisyyden mukaan Vaikuttamisen tukeminen Yhteisöllisyyden tukeminen Yksilötason keinot Yksilölliset kuulemiset (lomakkeet, kyselyt, puhekierrokset), äänestysmahdollisuus, aloitteiden tekeminen, jokaisella tuettu asema Itsetunnon ja itseilmaisun vahvistaminen, toiminnan arviointiin ja suunnitteluun osallistuminen, oman sosiaalisen paikan ja toiminnan opetteleminen Ryhmä- ja yhteisötason keinot Luokkakokoukset, luokkien väliset kokoukset, oppilaskunnan kokoukset, oppilaskunnan hallituksen kokoukset, yhdyskuntasuunnitteluun osallistuminen ryhmissä Turvallisen ryhmän luominen ja muut keinot vaikuttaa ryhmädynamiikkaan, oppilaiden vertaissuhteiden tuki, opettajien ja oppilaitten välisen vuorovaikutuksen lujittaminen, koulun yhteisöllinen toiminta Koulu nuorten näkemänä ja kokemana tiivistelmä 7
Koulun yhteisölliset rakenteet vaikuttavat oppilaisiin ja heidän hyvinvointiinsa monin tavoin. Koulun sosiaalisten suhteiden kehittäminen ja yhteisöllisten tunteiden luominen on monesta näkökulmasta tärkeää: sillä on vaikutusta oppimiseen, pedagogiseen hyvinvointiin, kaverisuhteisiin, uskallukseen vaikuttaa, konfliktien ratkaisuun ja masennuksen torjuntaan. Koulukiusaaminen on ryhmäsuhteiden ongelma Koulukiusaaminen ja kouluväkivalta tapahtuvat yleensä nuorten välisessä vuorovaikutuksessa ja sellaisissa paikoissa ja sellaisina aikoina, jolloin aikuisvalvonta on vähemmän intensiivistä. Kiusaamiseen vaikuttaa kiusatun sosiaalinen asema. Suosituimmilla nuorilla on vähemmän pelkoa joutua kiusaamisen kohteeksi. Kiusaaminen ei ole näin yksilötason ongelma, vaan se heijastelee koulussa jo olevia ryhmäsuhteita. Toisten nuorten voi olla hankala puuttua kiusaamiseen, koska tällöin on vaarassa joutua itse kiusatuksi. Kiusaamisen torjunta edellyttääkin paitsi itse toimintaan puuttumista, myös sen sosiaalisen ympäristön tuntemista ja huomion kiinnittämistä nuorten keskinäisiin hierarkioihin ja suosiojärjestyksiin. Koulussa toimii rinnan erilaisia yhteisöjä. Koulun virallinen yhteisö on koko koulu, jonka tulisi toimia väkivallattomasti ja toista kunnioittaen. Oppilaat muodostavat kuitenkin omia yhteisöjään, jotka paitsi lukevat sisäänsä, myös rajaavat ulkopuolelle. Osaksi niissä käytetään keinoja, jotka ovat kiusaamista tai väkivaltaa. Jotta kiusaamista voi ymmärtää, pitää tarkastella nuorten maailmaa, ryhmätoimintaa ja yhteisöjä. Kaikki kiusaaminen ei tule koulun aikuisten tietoon. Kiusaamiseen ei uskalleta puuttua sen pelon takia, että joutuisi itse kiusatuksi ja oma sosiaalinen status alenisi. Nuoret puuttuvatkin toisten nuorten kiusaamiseen lähinnä silloin, kun jollakin on läheinen suhde kiusattuun. Muissa tilanteissa kiusaamiseen omaksutaan varovainen tai passiivinen asenne. Tutkimuksissa onkin todettu, että mitä korkeampi status tai suositun maine kiusaamiseen puuttuvalla oppilaalla on, sitä paremmin muutkin oppilaat voivat puutua kiusaamiseen. Kiusaamiseen puuttuminen on sosiaalinen riski: kiusatut ovat sosiaalisesti marginaalisessa asemassa, kiusaajat yleensä ovat korkeamman statuksen oppilaita. Koska kiusaamisen motiivina on luokan ja koulun sosiaalisessa asemassa nouseminen, Kiusaaminen heijastaa koulun ryhmäsuhteita ja sen estämisessä on huomioitava myös keskinäiset hierarkiat ja ryhmäsuhteet. 8 Koulu nuorten näkemänä ja kokemana tiivistelmä
vaikuttaa sivustaseuraajien toiminta olennaisesti kiusaajiin. Hiljaisuus ja puuttumattomuus voivat vahvistaa kiusaamisen vaikutusta sekä kiusaajan että kiusatun näkökulmasta. Kiusaaminen vaikuttaa laajalti nuorten koulukokemukseen. Sillä on yksilöllisiä, ryhmätason ja yhteisöllisiä ulottuvuuksia. Kiusatuksi joutumista selitetään kiusatun erilaisuudella, sillä että hän poikkeaa normista, mutta kiusatuksi joutuminen myös marginalisoi nuorta. Kiusaamiseksi joutuminen ikään kuin vahvistaa itse itseään. Kiusaaminen on ongelma kaikille, mutta erityisesti kiusaamisen kasautuminen lisää sen negatiivisia vaikutuksia. Kiusattu eristäytyy, hänen statuksena toisten nuorten silmissä heikkenee ja alhainen status merkitsee heikkoja toimintamahdollisuuksia sekä fyysisessä että sosiaalisessa tilassa. Nuorten tiedon tärkeys ja aikuisille puhumisen vaikeus Nuoret näkevät toisten nuorten toimintaa eri tavoin kuin aikuiset, eivätkä tiedot valu aikuisille itsestään. Nuorten keskinäisessä koodistossa toisten nuorten asioista puhuminen aikuisille on kuitenkin teko, joka asettaa kertojan aseman vaakalaudalle. Nuorten omat säännöt voivat poiketa koulun virallisista säännöistä. Nuorten ja aikuisten erottelun purkaminen edellyttää toimivia sukupolvisuhteita. Nuorten täytyy pitää koulussa toimivia aikuisia luotettavina ja turvallisina, ja heidän on voitava luottaa aikuisten hoitavan asiat kestävällä tavalla. Koulussa on olemassa liuta sääntöjä, jotka ovat kirjoittamattomia ja ehkä tiedostamattomiakin. Nämä säännöt myös säätelevät sitä, millä tavalla toisten nuorten asioista on luvallista puhua aikuisten kesken. Nuorten keskinäinen solidaarisuus voi muuntua vaatimukseksi siitä, ettei nuorten asioita tuoda aikuisten tietoon silloinkaan, kun toisten nuorten toiminta tuntuu väärältä. On olemassa sosiaalinen normi, jonka nuoret tuntevat sitovan heitä ja vaikuttavan heihin, vaikka he eivät välttämättä osattaisikaan kuvata, mikä säännön alkuperä on tai mistä asenne kumpuaa. Koulukiusaamisesta tai muista aroista aiheista puhuminen aikuisille voi olla hankalaa. Esimerkiksi nuorten rasismia ja syrjintää koskeva tutkimus on osoittanut, ettei nuorten ole helppo puhua kohtaamistaan ongelmista aikuisten kanssa Nuorten keskinäinen solidaarisuus voi estää asioiden pääsyn aikuisten tietoon. Koulu nuorten näkemänä ja kokemana tiivistelmä 9
eikä lapsen ja nuoren kokemus tule aikuisten tietoon. Myös muista arjessaan kohtaamista sosiaalisista ongelmista, kuten yksinäisyydestä, ei ole helppoa puhua aikuisten kanssa. Nuorten väliset suhteet ohjaavat monia koulutyön kannalta keskeisiä kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi kouluturvallisuuteen ja kiusaamiseen. Ne ovat esimerkkejä siitä, kuinka tärkeää nuorille on kuulua ryhmään ja ylläpitää jäsenyyttään porukoissa. Tämän myötä he joutuvat ehkä toimimaan toisin kuin haluaisivat. Koulussa ollaan osa nuorten kokonaisuutta. Tähän nuorten kokonaisuuteen sitoutuminen taas merkitsee, ettei toisten nuorten tekemisiä tai kokemisia kovinkaan helposti saateta koulun aikuisyhteisön tietoon. Kiusaamisesta kertominen voi olla hankalaa myös sen takia, että se saattaa nuoren aseman vaakalaudalle koulun sosiaalisissa suhteissa. Toisten nuorten asioista kertominen voi myös itsessään olla teko, jonka myötä nuori marginalisoidaan tai ulossuljetaan. Hänen asemansa vaikeutuu ja hänen jäsenyytensä katkeavat. Oppilaiden keskuudessa vallitsee sääntöjärjestelmiä, joita heidän on koulussa tulkittava. Vaikka virallisten sääntöjen mukaista olisi puuttua kiusaamiseen, on oppilaskulttuurissa vahvat paineet olla kertomatta opettajille. Tämä koetaan oppilaiden välisen luottamuksen rikkomiseksi. Tästäkin syystä kiusaamiseen puuttuminen edellyttää ryhmätason toimia. Nuoren tukeminen edellyttää rakenteita, tukea, yhteistyötä eri toimijoiden kanssa sekä yksilöllisen tilanteen huomioimista Nuorten oma näkemys itsestään oppijana heijastuu mahdollisuuksiin pärjätä koulussa ja hakeutua jatko-opintoihin. Nuoren kouluvaikeuksien, viihtymättömyyden tai koulun keskeyttämisen taustalta ei löydy yhtä yhtenäistä tarinaa. Nuorten elämäntilanne, kuva itsestään ja sosiaalisen verkoston laatu heijastuvat myös koulussa selviytymiseen. Ongelmien ratkaisemisessa liian tiukka kontrolli tai välinpätemättömyys ei toimi, vaan vaaditaan aktiivista kiinnostusta nuorten asioihin. Nuorten omaksuma näkemys itsestä oppijana sekä joko aktiivisena tai passiivisena toimijana vaikuttaa mahdollisuuksiin pärjätä koulussa ja hakeutua jatko-opintoihin. Nuorten tukeminen edellyttää myös riittävää määrää moniammatillista henkilökuntaa ja yhteistyötä. 10 Koulu nuorten näkemänä ja kokemana tiivistelmä
Kun ongelmiin puututaan, saattaa tilanne olla jo kärjistynyt. Nuoret saattavat myös kokea puuttumisen itseensä kohdistuvana nälvimisenä tai tarpeettomana huomion kiinnittämisenä. Taustalla voi olla esimerkiksi omaksuttu kuva itsestä sosiaalisena toimijana, jolla on joko oppimishankaluuksia tai jonka on vaikea sitoutua koulun toimintaan. Tämä kuva voi vaikuttaa nuoren toimintaan koulussa. Koulussa tapahtuvalla vuorovaikutuksella oletetaan olevan keskeinen merkitys siinä, onko yleinen käsitys koulusta myönteinen. Koulumyönteisyydellä on taas tilastollinen yhteys koulussa menestymiseen ja koulukielteisyydellä taas menestymättömyyteen. Nuorten tuen tarpeet vaihtelevat. Koulunsa keskeyttäneillä tuntuu usein olevan heikko minäkuva ja huono käsitys itsestä oppijana, eivätkä he viihdy koulussa. Nuoret ovatkin varsin eritasoisessa asemassa tekemään jatkokoulutusvalintoja. Nuoria voidaan jakaa esimerkiksi aktiivisiin ja passiivisiin. On siis ensinnäkin tunnistettava tuen tarpeessa olevat nuoret ja toiseksi osattava löytää heidän elämäntilanteeseensa sopiva tuki. Näyttää siltä, että tuen tarve on kouluissa tällä hetkellä suuri. Koulu nuorten näkemänä ja kokemana tiivistelmä 11
Tämä tiivistelmä perustuu Opetushallituksen julkaisuun: Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. Tutkimusinventaari: Nuorisotutkimukset nuorten koulukokemuksista. Tilannekatsaus marraskuu 2012. Muistiot 2012:6. Tekijänä Tomi Kiilakoski. Opetushallitus julkaisee tilannekatsauksia ajankohtaisista koulutuspoliittisista teemoista. Tilannekatsaukset ovat luonteeltaan tiiviitä kirjallisuuskatsauksia, joihin on koottu aihepiiriin liittyvää tutkimus-, tilasto- ja indikaattoritietoa. Tilannekatsausten tavoitteena on vahvistaa tietoperustaisuutta koulutuksen seurannassa, kehittämisessä ja päätöksenteossa. www.oph.fi/tilannekatsaukset Opetushallitus PL 380 00531 Helsinki 029 533 1000 www.oph.fi Informaatioaineistot 2012:14 I Kuvat: Shutterstock I Taitto: Innocorp Oy I Paino: Kopijyvä Oy