TOPLAAJA Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeen väliraportti

TOPLAAJA Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeen väliraportti Nina Eskola & Sirpa Pursiainen Pirkanmaan ammattiopisto Kevät 2011

Sisällysluettelo 1 Kokeiluhankkeen tausta ja tavoitteet... 3 2 Kokeiluhankkeen toteuttaminen... 3 2.1 Kokeiluhankkeen toimijat... 3 2.1.1 Kokeiluhankkeen valtakunnallinen koordinointi... 3 2.1.2 Kokeiluhankkeessa mukana olevat koulutuksen järjestäjät... 4 2.2 Kokeilun alakohtainen kattavuus... 4 2.3 Kokeiluhankkeen käynnistyminen ja eteneminen... 5 2.4 Hankkeiden verkostoituminen ja yhteistyö... 5 2.5 Kokeilujen edistymisen arviointi... 6 3 Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeessa kehitetyt toimintamallit ja tavat... 7 4 Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen... 9 4.1 Käytäntöorientaation lisääntyminen opetuksessa... 9 4.2 Koulutuksen ja työn vuorottelu opetuksessa... 9 4.3 Yksilöllisten opintopolkujen toteutuminen... 10 4.4 Työnantajien osallistuminen ja tukeminen... 11 4.5 Opettajien tukeminen työssäoppimistoiminnassa... 12 4.6 Uusien ammatillisten perustutkintojen perusteiden käyttöönotto... 13 4.7 Työssäoppimisen laatutyön kehittäminen... 13 4.8 Tuki ja merkitys koulutukselle, johon on vaikea saada opiskelijoita... 14 4.9 Tuki ja merkitys koulutukselle, jonka opetusta on vaikea toteuttaa oppilaitoksessa... 14 4.10 Työssäoppimisen tukitoimien ja ohjauspalvelujen kehittäminen... 15 5 Työssäoppimisen laajentamisen edut, haasteet ja edellytykset eri toimijoiden näkökulmista... 16 5.1 Valtiohallinnon ja valtakunnallisen ohjauksen näkökulma... 16 5.1.1 Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä... 16 5.1.2 Uusien tutkinnon perusteiden tuomat mahdollisuuden ja haasteet... 17 5.1.3 Ammatillisen koulutuksen käsitteistön selkiyttämien... 17 5.1.4 Työpaikkaohjaajakoulutuksen kehittäminen... 17 5.2 Koulutuksen järjestäjän näkökulma... 18 5.2.1 Työssäoppimisen pedagogiikka ja pedagoginen johtaminen... 18 5.2.2 Työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja yhteistyön laaja-alainen kehittäminen... 18 5.2.3 Ohjausprosessien ja eri toimijoiden roolien kuvaaminen ja dokumentointi... 20 5.2.4 Työpaikalla tapahtuvan ohjaamisen resursointi... 20 5.2.5 Opetuksen järjestämisen rakenteet ja niiden joustavuus... 22 5.2.6 Oppimisympäristöjen laaja-alainen kehittämien... 22 5.2.7 Opettajien kannustaminen ja osaamisen kehittämisen mahdollistaminen... 23 5.2.8 Henkilökohtaisten oppimispolkujen kehittäminen... 23 5.3 Opettajan työn näkökulma... 23 5.3.1 Uusi opettajuus... 23 5.3.2 Työelämäosaaminen ja työelämän tukeminen... 24 5.3.3 Opettajakoulutus ja opettajien täydennyskoulutus... 25 5.3.4 Palkkaus ja työehtokysymykset... 25 5.3.5 Työnjako ja työjärjestelyt... 25 5.4 Työelämän näkökulma... 26 5.4.1 Työpaikkaohjaajakoulutuksen kehittäminen... 26 5.4.2 Nuoren opiskelijan monimuotoinen ohjaaminen... 27 5.4.3 Oppilaitosyhteistyö... 27 5.4.4 Tutkinnon perusteet ja opetussuunnitelma... 28 5.4.5 Työpaikkaohjaajan tukeminen ja kannustaminen, jaksamisesta huolehtiminen... 28 5.5 Opiskelijan näkökulma... 28 5.5.1 Työelämävalmiudet, motivaatio ja sitoutuminen... 29 5.5.2 Työssäoppimisen yksinäisyys ja intensiivisyys... 29 5.5.3 Ammattitaitovaatimusten saavuttamisen varmistaminen... 29 5.5.4 Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma ja henkilökohtainen ohjaussuunnitelma... 30 6 Liitteet... 31 Liite 1 Kokeilussa mukana olleet perustutkinnot tutkintoaloittain... 31 Liite 2 Koulutuksen järjestäjien välinen tiimiverkosto... 32

3 1 Kokeiluhankkeen tausta ja tavoitteet Laajennetun työssäoppimisen valtakunnallinen kokeiluhanke pohjautuu valtioneuvoston hyväksymään koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan 2007-2012. Hallitusohjelman mukaan koulutuksen ja työelämän välisiä yhteyksiä parannetaan sekä työllistymistä ja työllisyyttä edistetään ja kehitetään vahvistamalla työpaikalla tapahtuvaa opiskelua. Tavoitteeseen pyritään kehittämällä edelleen työssäoppimista, kehittämällä ammattiosaamisen näyttöjä sekä laajentamalla työpaikalla tapahtuvaa opiskelua nykyisestä. Laajennetun työssäoppimisen valtakunnallisen kokeiluhankkeen tavoitteeksi (Kokeiluohjelma, Opetushallitus 16.3.2009) asetettiin työssäoppimisen laajempi ja monipuolisempi hyödyntäminen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoiden ammattitaitojen kehittämisessä ottaen huomioon heidän yksilölliset tarpeet ja suunnitelmat. Tavoitteena oli lisätä ja monipuolistaa yksilöllisiä mahdollisuuksia työelämälähtöiseen ja käytännönläheiseen ammatilliseen opiskeluun, edistää ammatilliseen koulutukseen hakeutumista, työelämän edellyttämän ammattitaidon saavuttamista, edesauttaa ammatillisten perustutkintojen suorittamista sekä tukea siirtymistä ammatillisesta koulutuksesta työelämään. Laajennetun työssäoppimisen kokeilujen keskeisiä sisällöllisiä toteutustavoitteita ovat: käytäntöorientaation lisääminen opetuksessa koulutuksen ja työn vuorottelun lisääminen opetuksessa yksilöllisten oppimispolkujen tukeminen työnantajien kannustaminen ja tukeminen laajennettuun työssäoppimistoimintaan opettajien tukeminen työssäoppimistoiminnassa uusien opetussuunnitelman perusteiden käyttöönoton tukeminen työssäoppimisen laatutyön kehittäminen tukea ammatillista koulutusta, johon on vaikea saada opiskelijoita tukea ammatillista koulutusta, jonka opetusta on vaikea toteuttaa oppilaitoksessa kehittää työssäoppimisen tukitoimia ja ohjauspalveluita 2 Kokeiluhankkeen toteuttaminen 2.1 Kokeiluhankkeen toimijat 2.1.1 Kokeiluhankkeen valtakunnallinen koordinointi Opetushallituksen ehdotuksesta Rovaniemen koulutuskuntayhtymä (Lapin ammattiopisto) ja Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymä (Pirkanmaan ammattiopisto) jakoivat valtakunnallisen koordinointivastuun vuonna 2009. Opetushallituksen ehdotuksen (Päätös 26.10.2009 Dnro 108/422/2008) mukaisesti Pirkanmaan ammattiopisto haki kokeilujen koordinointia kokonaan itselleen vuosiksi 2010 ja 2011. Vuoden 2009 alusta Pirkanmaan ammattiopiston osalta koordinointihankkeen projektipäällikkönä on toiminut Nina Eskola. Koordinoinnin tehtävänä on tukea ja edistää kokeilujen keskinäistä vuorovaikutusta, niiden kehittämistyötä ja arviointia sekä tulosten mallintamista ja levittämistä. Valtakunnallisen koordinoinnin keskeiset toimenpiteet ovat olleet: Hankkeen tavoitteiden mukaisen toiminnan koordinointi Kokeilusta tiedottaminen ja tulosten levittäminen sekä niiden koordinointi

4 Vertaisarvioinnin suunnittelu ja ohjaaminen Hankkeen wikisivujen kehittäminen, päivittäminen ja ylläpito sekä hankkeiden edustajien ohjaaminen ja kouluttaminen sivujen käytössä Hankeseminaarien järjestäminen Tiimiverkosto toiminnan innovointi, käynnistäminen ja ohjaaminen Raportointi 2.1.2 Kokeiluhankkeessa mukana olevat koulutuksen järjestäjät Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhanke on toteutettu Opetushallituksen myöntämällä valtionavustuksella, jota on vuosina 2008-2010 myönnetty 25 koulutuksen järjestäjälle (taulukko1). Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut hankkeelle osoitetun määrärahan Opetushallituksen käytettäväksi. Taulukko1 Laajennetun työssäoppimisen kokeiluun valtionavustusta saaneet koulutuksen järjestäjät Koulutuksen järjestäjä 2008 rahoitusta saaneet koulutuksen järjestäjät 2009 rahoitusta saaneet uudet koulutuksen järjestäjät 2010 rahoitusta saaneet uudet koulutuksen järjestäjät 1) Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia 2) Hyvinkään kaupunki, Hyria 3) Kainuun maakunta kuntayhtymä, Kainuun ammattiopisto 4) Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymä 5) Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä 6) Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymä (PIRKO) 7) Länsirannikon koulutus Oy WinNova 8) Rovaniemen koulutuskuntayhtymä, Lapin ammattiopisto 9) Samkommunen för yrkesutbildning i Östra Nyland 10) Koulutuskeskus Sedu 11) Svenska yrkesinstitutet 12) TTS 13) Turun Ammattiopistosäätiö 14) Turun kaupunki, Turun ammatti-instituutti 15) Sastamalan koulutuskuntayhtymä, Mäntän seudun koulutuskeskus 16) Helsingin kaupunki, Helpa ja Hesote 17) Koulutuskeskus Tavastia 18) Vantaan kaupunki, Vantaan ammattiopisto Varia 19) Ylä-Savon koulutuskuntayhtymä 20) Salon seudun koulutuskuntayhtymä 21) Koulutuskeskus Salpaus 22) Savon ammatti- ja aikuisopisto 23) Oulun seudun koulutuskuntayhtymä, Oulun seudun ammattiopisto 24) Jyväskylän koulutuskuntayhtymä, Jyväskylän ammattiopisto 25) Invalidisäätiön Keskuspuiston ammattiopisto 2.2 Kokeilun alakohtainen kattavuus Laajennetun työssäoppimisen kokeilut ulottuvat varsin laajasti kattamaan eri tutkintoaloja. Useiden koulutuksen järjestäjien kokeiluhankkeet kohdentuvat useille tutkintoaloille ja osassa hankkeista laajennettu työssäoppiminen on käytössä kaikilla tai suurimmalla osalla koulutuksen järjestäjän tutkintoaloista. Kokeiluhankkeet tekevät laaja-alaisesti yhteistyötä paikallisen työelämän kanssa, joten kokonaisuutena kokeiluhankkeen alakohtainen kattavuus on varsin hyvä. Taulukossa (Liite 1) on kuvattu kokeiluhankkeessa mukana olevat perustutkinnot tutkintoaloittain.

2.3 Kokeiluhankkeen käynnistyminen ja eteneminen Kokeiluhanke on pääsääntöisesti edennyt suunnitelmien ja tavoitteiden mukaisesti. Joissain koulutuksen järjestäjien hankkeissa on kokeiluun mukaan tulevien opiskelijoiden ja yhteistyöyritysten / työpaikkojen määrää jouduttu tarkentamaan. Pääasiallisina syinä tähän ovat olleet alakohtaiset kuormitusvaihtelut ja taantuma. Hankkeiden edetessä suunnitelmat ja tavoitteet ovat täsmentyneet sekä koulutuksen järjestäjien osahankkeiden että valtakunnallisen koordinoinnin osalta. Vuosina 2008 ja 2009 koulutuksen järjestäjät saivat rahoituspäätöksensä vasta myöhään syksyllä, mikä osittain viivästytti kokeilujen käynnistymistä. 5 2.4 Hankkeiden verkostoituminen ja yhteistyö Kokeiluhankkeiden keskeisimmät yhteistyökumppanit ovat: alan työpaikat ja yritykset oppilaitoksen eri tutkintoalat alueen muut oppilaitokset koulutuksen järjestäjän muut hankkeet ja projektit laajennetun työssäoppimisen muut kokeiluhankkeet Hankkeet ovat kattavasti verkostoituneet alueen työelämän kanssa. Työelämä nähdään laajasti oppimisympäristönä ja yhteistyökumppanina, ei vain työssäoppimispaikkojen tarjoajana. Isoissa koulutusorganisaatioissa oppilaitoksen eri tutkintoalat nähdään tärkeänä verkostona. Tutkintoalojen välinen yhteistyö nähdään merkittäväksi työelämälähtöisyyden mahdollistajaksi yhteisen toimintakulttuurin kautta. Laajennetun työssäoppimisen mallintaminen ja levittäminen oppilaitoksen sisällä edellyttävät uudenlaista verkostoitumista silloin, kun yhteistä toimintakulttuuria ei ole ollut. Jotkin hankkeista tekevät yhteistyötä myös alueen muiden oppilaitosten kanssa. Kokeiluhankkeet tekevät yhteistyötä myös koulutuksen järjestäjän muiden kehittämishankkeiden kanssa. Kokeiluhankkeiden toimijat ympäri Suomen ovat verkostoituneet keskenään ja ovat tutustuneet toistensa kokeiluhankkeisiin. Tietoa muista toimijoista ja malleista verkostoitumisen tueksi on saatu wikisivuilta ja yhteisistä hankeseminaareista. Myös vertaisarvioinnin koetaan lisänneen kokeiluhankkeiden välistä kokemusten jakamista, verkostoitumista ja toisilta oppimista. Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeiden välille on muodostettu tiimiverkosto, joka aloitti toimintansa keväällä 2011. Koulutuksen järjestäjät ovat oman kokeiluhankkeensa intressien mukaan mukana laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeiden välisessä tiimiverkostossa. Verkosto muodostuu Työelämän tukemisen, Opiskelijan henkilökohtaisen ohjauksen, Sosiaalisen median hyödyntämisen, Atot ja avaintaidot työssäoppien -tiimeistä. Verkoston tavoitteena on lisätä laajennetun työssäoppimisen kokeilun vaikuttavuutta tunnistamalla, testaamalla ja jalostamalla omaan käyttöön soveltuvaksi kokeiluhankkeiden hyviä käytänteitä ja malleja. Verkosto edistää myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen pedagogiikan kehittämistä. (Liite 2) Tiimiverkoston tavoitteena on: Tunnistaa ja nostaa esiin hankkeissa kehitettyjä toimintamalleja, käytänteitä ja työkaluja o Löytää mallit ja käytänteet jotka toimivat o Löytää ne mallit ja käytänteet, joissa on haasteita, mutta jotka voisivat toimia esim. ohjausta uudelleen kohdentamalla tai muilla lisätoimilla o Löytää ne mallit ja käytänteet, joiden levittäminen ei ole järkevää joko pedagogisista tai taloudellisista syistä o Löytää ne mallit, jotka eivät toimi Auttaa hankkeiden toimijoita kehitettyjen mallien ja prosessien mallintamisessa

6 Jatkokehittää esiin nostettuja malleja, käytänteitä ja työkaluja sekä testata niiden toimivuutta toisessa kontekstissa, toisen koulutuksen järjestäjän toiminnassa Kehittää uusia työkaluja tai ratkaisuja hankkeissa esiin tulleiden ongelmien ratkaisemiseksi Edistää koulutuksen järjestäjien välistä yhteistyötä ja verkostoitumista entisestään Luoda tai löytää laatukriteerejä työssäoppimisen laajentamiseen tai ohjaamiseen. Vuonna 2011 laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeet koulutuksen järjestäjittäin jatkavat omien kokeilumalliensa edelleen kehittämistä saatujen kokemusten ja palautteiden pohjalta. Yhteisenä haasteena on luotujen mallien mallintaminen ja kuvaaminen. Koulutuksen järjestäjien omien kokeilujen jatkumisen rinnalla laajennetun työssäoppimisen tiimiverkosto jatkaa toimintaansa edellä kuvattujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tiimien tavoitteena on kirkastaa ja nostaa esiin kokeiluissa kehitettyjä hyviä malleja ja työkaluja sekä edistää toinen toisiltaan oppimista. Tavoitteena on vuoden 2012 keväällä käynnistää valtakunnallinen RoadShow kiertue, jossa kehitettyjä malleja esitellään laaja-alaisesti sekä kokeilussa mukana olleille että muille koulutuksen järjestäjille. Hyvien käytänteiden siirtämisessä on tarkoituksena lisäksi hyödyntää WBL-TOI manuaalia, käsikirjaa työpaikalla tapahtuvan oppimisen hyvien käytäntöjen siirtoon. 2.5 Kokeilujen edistymisen arviointi Laadullista tietoa ja palautetta useissa hankkeissa kerättiin hyvin laaja-alaisesti. Palautteen ja säännöllisen hankkeen aikaisen arvioinnin perusteella toimintaa voidaan jatkuvasti kehittää ja tarkentaa tavoitteiden mukaan. Laadullisen tiedonkeruun ja arvioinnin menetelminä kokeiluhankkeissa on käytetty mm. palautekeskusteluja, kyselyjä, ohjausryhmätyöskentelyä, dokumentointia, yhteistyötä työelämän neuvottelukuntien sekä ammattiosaamisen toimielinten kanssa, ulkoista havainnointia ja vertaisarviointia. Vertaisarviointia on toteutettu sekä oppilaitoksen sisäisesti eri tutkintoalojen välillä että ulkoisena arviointina. Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeen vertaisarvioinnissa on hyödynnetty yhdessä laadittua arviointikriteeristöä, joka pohjautuu työssäoppimisen laatusuosituksiin ja laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeen sisällöllisiin toteutustavoitteisiin. Useat hankkeet ovat kiinnostuneita hankkeiden välisistä vertaisarvioinneista ja valtakunnalliset vertaisarvioinnit alkoivat syksyllä 2010. Vertaisarviointikäyntejä on tehty 8 ja niitä on suunniteltu toteutettavaksi lisää vuoden 2011 aikana. Kuhunkin käyntiin on osallistunut koordinointihankkeen edustaja sekä arvioijat vähintään kahdesta muusta oppilaitoksesta. Kokemukset vertaisarvioinneista ovat olleet positiivisia ja ne ovat tukeneet hankkeiden kehittämistä ja synergiaedun hyödyntämistä. Määrällisen tiedonkeruun tueksi on kehitetty määrällisen tiedonkeruun indikaattorien valmis pohja, johon hankkeet voivat kerätä tietoja. Keskeisinä tiedonkeruun kohteina ovat työssäoppimisen suunnittelu, valmentaminen ja toteuttaminen sekä työssäoppimisen kehittäminen ja arviointi. Indikaattorit tarkastelevat muun muassa resursseja eri osapuolten ja toimintojen näkökulmista (kuten ohjaus) sekä työssäoppimisen ja laajennettuun työssäoppimiseen osallistuneiden opiskelijoiden määrällisiä muutoksia. Lisäksi tarkastelussa ovat keskeyttäneiden ja valmistuneiden määrän seuraaminen ja kehitettyjen mallien määrä. Määrällisen tiedonkeruun lomake on otettu käyttöön osassa hankkeista, mutta vertailukelpoisen tiedon saaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Kaikilta osin tietoa ei ole saatu kerättyä hanketta edeltävältä ajalta eikä näin ollen voida luotettavasti verrata kokeilun vaikutusta kyseisiin indikaattoreihin. Myös suhdannevaihtelut vaikuttavat työssäoppimisen toteutumiseen ja esim. työssäoppimispaikkojen määrälliseen saatavuuteen niin, ettei täysin vertailukelpoisen luotettavan tiedon saanti ole mahdollista. Kokeilussa mukana oleville opiskelijoille, opettajille ja työelämän edustajille on laadittu yhteinen palautekysely, jonka avulla tullaan saamaan valtakunnallista tietoa laajennetun työssäoppimisen suunnittelusta toteutuksesta ja arvioinnista sekä laajennetun työssäoppimisen eduista ja haasteista

7 eri toimijoiden näkökulmasta. Ensimmäinen tiedonkeruu suoritettiin syksyllä 2010. Uusi kysely tullaan suorittamaan kevään 2011 aikana. 3 Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeessa kehitetyt toimintamallit ja tavat Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeissa laajentamista voidaan tarkastella neljästä eri näkökulmasta; a) määrän ja ajan laajentaminen, b) ohjauksen ja tuen laajentaminen, c) oppimisympäristöjen laajentaminen sekä d) työpaikalla opittavien sisältöjen laajentaminen (kuvio1). Kuvio 1. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen laajentamisen muodot laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeissa Ajallisen ja määrällisen laajentamisen lisäksi huomiota on kiinnitetty sekä opiskelijoiden ohjauksen että työelämän tukemisen laajentamiseen. Oppimisympäristöt ovat kokeiluhankkeissa laajentuneet työelämän ympäristöjen lisäksi myös verkko-ohjausympäristöihin sekä sosiaalisen median kanaville. Sisällöllisellä laajenemisella tarkoitetaan ammatillisten teoriaopintojen entistä laajaalaisempaa oppimista työssäoppien sekä atto-opintojen (ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat) ja elinikäisen oppimisen avaintaitojen entistä laajempaa oppimista työpaikalla tapahtuvan oppimisen keinoin. Kokeiluhankkeen edetessä kaikkien näiden osa-alueiden merkitys on korostunut työssäoppimista laajennettaessa. Yhtä osa-aluetta ei voi laajentaa huomioimatta muita. Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeissa on kehitetty ja testattu sekä ryhmäkohtaisia että opiskelijan henkilökohtaiseen ohjaukseen perustuvia malleja sekä malleja, toimintatapoja ja työkaluja, jotka muutoin tukevat työpaikalla tapahtuvaa oppimista.

Esimerkkejä ryhmäkohtaisista malleista: Työssäoppimisen määrän yhtenäinen lisääminen koko ryhmällä tutkinnon perusteiden minimivaatimusta suuremmaksi Yhtenäiset pidemmät työssäoppimisjaksot Työpaikalla ja oppilaitoksessa tapahtuvan opiskelun säännöllinen vuorottelu koko ryhmällä samanlaisena (esim. 1pv oppilaitoksessa 4 pv työpaikalla/vk) 2+1 malli, jossa koko ryhmällä viimeinen vuosi oppisopimuksena Koko opiskeluajan työvaltaistaminen esim. työelämälähtöisten projektien avulla Atto-aineiden oppiminen työssäoppien Kahden ryhmän yhdistämiseen perustuvia malleja, joissa kustakin ryhmästä osa opiskelijoista työssäoppimassa ja oppilaitoksella tapahtuvat opinnot yhdistetään, jolloin on mahdollista tehokkaammin hyödyntää opetus- ja ohjausresurssia opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Oppilaitoksessa toteutettavat projektit, kuten oppilaitoksen nettiradio. Oppilaitoksen sisäiset tapahtumat sekä tilaustyöt 8 Esimerkkejä opiskelijan henkilökohtaiseen ohjaukseen perustuvista malleista: Henkilökohtaiset polut Erityistä tukea tarvitseville Opinnoissaan nopeasti eteneville Opinnoissaan tavanomaista hitaammin eteneville Kahta tutkintoa suorittaville Opintojen laajentamiseksi tai syventämiseksi Taitajakisojen ja siihen liittyvän valmennuksen hyödyntämiseksi LAVA (laajennettu vakio) LATU (laajennettu tuettu) LAKI (laajennettu kiihdytetty). Malli jossa opiskelija voi opintojen erivaiheissa olla eri poluilla henkilökohtaisen suunnitelmansa ja kulloisenkin tarpeen mukaan Coach / Mentor mallit, jossa coachina, mentorina tai tutorina toimii, joko oppilaitoksen edustaja kuten opettaja / erityisohjaaja, työelämän edustaja tai joku muu esim. nuorisotyöntekijä Yksilölliset 2+1 -mallin mukaiset toteutukset, joissa viimeinen vuosi oppisopimuksessa Aiemmin eronneiden tai keskeyttäneiden yksilölliset polut opintojen loppuun suorittamiseksi Mukautetun opetuksen mukaan opiskelevien opiskelijoiden osallistuminen työssäoppimiseen esimerkiksi henkilökunnan työparina Esimerkkejä muusta työssäoppimisen kehittämisestä laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeessa: Työelämä yhteistyön kehittäminen Työpaikkarekisterit Työpaikkaohjaajien koulutusjärjestelmät Opettajien työelämäjaksot Opettajat enemmän työpaikoilla ohjausresurssina Oppaat ja ohjeistukset Ohjauksen ja oppimisympäristöjen kehittäminen Oppimis- ja ohjausympäristöjen laajentaminen Ohjauskäytänteiden ja työkalujen kehittäminen Aidot työympäristöt oppimisympäristöinä, aidot työprosessit ja työvälineet oppimisen välineinä Verkko-oppimisalustat ja sosiaalinen media osaksi työssäoppimisen ohjausta Ohjausprosessien kuvaaminen ja mallintaminen Työssäoppimisen laatutyönkehittäminen arvioinnin kehittämisen ja palautejärjestelmien kehittämisen kautta

9 4 Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen Kokeiluhankkeen tavoitteiden saavuttamista ei kokeilun tässä vaiheessa voida vielä kaikilta osin arvioida, mutta väliraporttien, vertaisarviointien ja palautekyselyiden perusteella voidaan alustavia päätelmiä jo tehdä. 4.1 Käytäntöorientaation lisääntyminen opetuksessa Käytäntöorientaation lisääntyminen hankkeissa näkyy usealla eri tavalla työssäoppimisen määrän sekä työpainotteisen toiminnan lisääntymisenä. Työssäoppimisen määrällinen lisääntyminen vaihtelee hankkeittain yhden opintoviikon lisäyksestä lähes koko tutkinnon työvaltaistamiseen. Useissa hankkeissa työssäoppimisen laajentaminen kohdistuu erityisesti toiselle ja kolmannelle lukuvuodelle. Osalla koulutuksen järjestäjistä uusissa opetussuunnitelmissa on työssäoppimisen minimimääräksi kaikilla tutkintoaloilla linjattu enemmän kuin tutkinnonperusteiden vähimmäisvaatimus. Eräiden koulutuksen järjestäjien malleissa kokeilussa mukana olevien yksittäisten opiskelijoiden tai yksittäisten ryhmien työssäoppimisen määrä on lisääntynyt huomattavasti, vaikka se muilla onkin pysynyt tutkinnon perusteiden minimimäärässä. Työssäoppimisen määrät vaihtelevat koulutuksen järjestäjien sisällä ja niiden välillä sekä opiskelija että ryhmätasolla huomattavastikin. Useissa hankkeissa työssäoppimisen määrällisen kasvattamisen lisäksi on työpaikalla tapahtuvaa oppimista monipuolistettu. Useissa hankkeissa perinteisesti oppilaitoksessa opittavien ammattiteorioiden opintoja ja työpaja /-sali opintoja on siirretty ainakin osittain työpaikalla opittaviksi. Lisäksi useissa kokeilumalleissa valinnaiset tutkinnon osat toteutetaan kokonaan tai osittain työelämässä. Tällöin opiskelijat pääsevät mukaan laajempiin työelämän kokonaisuuksiin ja opettajien kontakti työelämään syventyy. Monissa kokeiluhankkeissa myös ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien oppimista työpaikoilla on kehitetty. Työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisääntymisen ohella myös oppilaitoksessa tapahtuvaa oppimista on kehitetty työpainotteisemmiksi: Asiakastilaisuuksien järjestämistä oppilaitoksen tiloissa on lisätty, työelämän asiantuntijoita on palkattu ohjaamaan työpajatyöskentelyä ja projektimaista toimintaa on lisätty esim. tilaustöiden avulla. Myös yrittäjämäinen toiminta on lisääntynyt käytäntöorientaation ja työvaltaisen opiskelun myötä. Eräissä kokeiluhankkeissa tarkoituksena on kehittää alalle toimiva osuuskuntamalli, jolloin opiskelija voi kehittää yrittäjyysosaamistaan aidoissa työtehtävissä. Joissain hankkeissa on todettu, että osa opetuksesta on järkevää toteuttaa oppilaitoksen omissa tiloissa, mutta niissäkin tapahtuvaa opiskelua voidaan erilaisten projektien tai asiakastilaisuuksien avulla muokata lähemmäksi aitoja työelämän tilanteita. Tietyillä aloilla koetaan erityisen tärkeäksi, että tietyt työssäoppimisessa tarvittavat valmiudet on ensin opittava oppilaitoksessa ja harjoiteltava työsalissa tai muussa oppilaitosympäristössä. Tällaisia ovat esim. työturvallisuuteen liittyvät perusvalmiudet. Koulutuksen ja työn vuorottelu sekä lisääntynyt työelämäyhteistyö ovat osaltaan lisänneet oppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen käytäntöorientaatiota. Työelämän toimintatavat, uudet käytänteet ja työelämän vaatimukset ovat sekä opiskelijoiden että opettajien kautta tulleet tiiviimmäksi osaksi myös oppilaitoksessa tapahtuvaa oppimista. 4.2 Koulutuksen ja työn vuorottelu opetuksessa Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeissa kokeillaan hyvin monenlaisia malleja oppilaitoksessa tapahtuvan opetuksen ja työpaikalla tapahtuvan opiskelun vuorottelusta. Joissain

10 hankkeissa koulun ja työn vuorottelu säilyy periaatteessa samanlaisena kuin aiemmin, mutta työssäoppimisjaksot pitenevät selvästi. Useissa kokeiluhankkeissa kokeillaan työn ja koulutuksen jatkuvaan vuorotteluun perustuvia malleja, joissa esim. osa viikosta opiskellaan työpaikalla ja osa oppilaitoksessa. Toisissa malleissa työssäoppimisjaksojen välillä on selkeitä teoriajaksoja ja toisissa taas työpaikalla tapahtuva oppiminen on projektiluonteista. Työssäoppimisjaksojen pituudet vaihtelevat opiskelijoiden henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman tai kulloisenkin ryhmän mukaan. Esimerkkejä oppilaitoksessa ja työpaikoilla tapahtuvan opiskelun vuorottelusta 3pv/vko opiskellaan oppilaitoksessa ja 2pv/vko työssäoppimassa 1pv/vko opiskellaan oppilaitoksessa ja 4pv/vko työssäoppimassa 1 viikko opiskellaan oppilaitoksessa ja 4-5 viikkoa työssäoppimassa oppisopimuskoulutuksessa tutkintoalasta ja oppisopimuksesta riippuen opiskelijat ovat n. 1 pvä viikossa kontaktiopetuksessa ja loput työpaikalla työssä oppien. Työpaikalla tapahtuva oppimisen määrä vaihtelee tutkintoalan, yrityksen ja opiskelijan tarpeiden mukaan. verkko-opetusta soveltamalla on päästy jopa päivän sisällä tapahtuvaan työn ja teorian vuorotteluun. Useissa hankkeissa oppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen vuorottelu on pystytty suunnittelemaan siten, että se palvelee kulloisenkin opiskelijan oppimistarpeita. Koulutuksen ja työssäoppimisen vuorotteluun haasteita ovat tuoneet koulutuksen järjestäjien joustamattomat suunnitelmat ja rakenteet, joissa opetus on suunniteltu toteutettavaksi vuosi-, jakso-, moduuli- tai viikkosuunnitelman mukaisesti. Työpaikalla ja oppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen vuorottelussa nähdään oppimisprosessin kannalta useita hyviä puolia. Jatkuva kiinteä kontakti työelämään luo puitteet teoriaopetuksen kiinnittymiselle käytännön työhön sekä mahdollisuuden reflektoida työpaikalla opittua ryhmässä ja opettajan ohjauksessa. Opiskelijat kokevat merkitykselliseksi myös säännöllisen kontaktin muuhun opiskeluryhmään. Opettajien kokemuksen mukaan säännöllinen tapaaminen mahdollista kiinteän ohjaussuhteen koko ryhmään. Tähänastisten kokemusten mukaan näyttää siltä, että työelämän näkökulmasta parhaiten palvelevat pitkät työssäoppimisjaksot, jolloin opiskelija pääsee paremmin sisälle työyhteisöön ja työpaikan työtehtäviin. Työpaikalla ja oppilaitoksessa tapahtuvan vuorottelun malleista parhaiten työelämän rytmiin näyttävät sopivan mallit, joissa työviikko työpaikalla ei jää kovin lyhyeksi. Kolme päivää työpaikalla kaksi oppilaitoksessa rytmiin perustuvat mallit näyttävät useilla työpaikoilla olevan hankalasti järjestettävissä ja oppiminen työpaikalla jää rikkonaiseksi. 4.3 Yksilöllisten opintopolkujen toteutuminen Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeiden väliraporttien perusteella laajennettuun työssäoppimiseen osallistuneille opiskelijoille on laadittu tavallista yksilöllisemmät henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat heidän omista tarpeistaan lähtien. Suunnitelmia laadittaessa on aiempaa paremmin kyetty huomioimaan myös työssäoppimispaikan tarpeet ja lähtökohdat. Yksilölliset opintopolut on nähty mahdollisuudeksi kiinnittää erityistä huomiota ohjaukseen ja opintojen etenemisen suunnitteluun opiskelijan lähtökohdista käsin. Opiskelijoiden tuen ja ohjauksen tarve voi vaihdella opiskelijoittain ja eri vaiheissa opintoja. Kokeiluhankkeen edetessä yksilöllisten opiskelusuunnitelmien laadintaan on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota. Työssäoppimisen määrät vaihtelivat opiskelijoittain ja niiden sijoittuminenkin saattoi vaihdella saman ryhmän opiskelijoiden kesken huomattavasti. Yksilöllisten oppimispolkujen toteutumisen suhteen koulutuksen järjestäjien kesken ollaan hyvin erilaisissa vaiheissa. Toisissa kokeiluhankkeissa on jo runsaasti kokemusta yksilöllisten polkujen

11 räätälöinnistä ja aidosti henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien laadinnasta, kun taas toisissa prosessia vasta suunnitellaan. Valitettavan useissa tapauksissa henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat edelleen tarkoittavat samaa kuin ryhmäkohtainen opiskelusuunnitelma. Yksilölliseen ohjaamiseen perustuvat mallit tukevat paremmin yksilöllisten opintopolkujen toteutumista kuin ryhmäkohtaiset mallit. Ryhmäkohtaisissa malleissa valinnaisuuden lisääntyminen on toteutunut lähinnä vain työpaikan valinnan kautta. Osassa ryhmäkohtaisista malleista opiskelija on itse voinut vaikuttaa työssäoppimispaikkansa valintaan ja osallistua itse työpaikan hankintaa. Muutoin ryhmäkohtainen suunnitelma on määrittänyt myös yksittäisen opiskelijan oppimispolkua. Yksilöllisten oppimispolkujen suunnittelu ja toteuttaminen edellyttää eri tahojen yhteistyötä. Yhteistyössä opettajan, opiskelijan ja opinto-ohjaajan kesken on mahdollista räätälöidä opiskelijalle hänen tarpeitaan vastaava malli opintoihin, suorittamistapoineen ja aikatauluineen. Henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laadintaan ovat useissa kokeiluissa osallistuneet vastuuopettaja, opiskelija sekä opinto-ohjaaja. Henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien laadinnassa on opiskelijoiden tarpeiden lisäksi voitu huomioida myös työssäoppimispaikan tarpeet ja lähtökohdat. Henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia on tarkasteltu työssäoppimisen edetessä. Yksilöllisten opintopolkujen toteutuminen edellyttää vuoropuhelua ja yhteistä ymmärrystä tutkinnonperusteiden tavoitteista eri osapuolten kesken. Työssäoppimisen laajentaminen kokeiluhankkeissa on pääsääntöisesti toteutunut opettaja-/oppilaitosjohtoisesti. Alkuvaiheeseen varatulla yhteisellä suunnittelulla yksilölliset polut voisivat toteutua nykyistä useammin. Työssäoppimisen laajentaminen kirjataan yleensä opiskelijan henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan ja työssäoppimisen mahdollisuuksia peilataan opetussuunnitelmaan. Yksilöllisten opintopolkujen toteuttamisen tueksi hankkeissa on kiinnitetty huomiota esim. opiskelijahallinnon kuten Primus ja Wilma järjestelmien lomakkeiden kehittämiseen siten, että ne paremmin vastaavat yksilöllisen suunnittelun tarpeita. Verkko-opetuksen mahdollisuudet teoriaopetuksen yksilöllistämisessä ja vaihtoehtona oppilaitoksessa tapahtuvalle opetukselle on huomioitu useissa kokeiluhankkeissa. Verkkoohjauksen mahdollisuuksien hyödyntäminen ja sen edelleen kehittäminen nähdään tärkeänä haasteena työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaamisen kehittämisessä. Teoriaopintojen räätälöinnissä on lisäksi käytetty erilaisia paja- tai ohjaamotyyppisiä ratkaisuja, joissa opiskelijat ovat työstäneet lähiohjauksessa heille räätälöityjä tehtäviä opettajan tai ohjaajan ohjauksessa. Yksittäisen opiskelijan osallistuminen muun ryhmän mukana vain joillekin tunneille nähdään osittain haasteelliseksi ryhmädynamiikan ja opetuksen järjestämisen (aikataulutus ja sisällöllinen suunnittelu) näkökulmasta. Opintojen henkilökohtaistaminen on mahdollistanut mukautetun opetussuunnitelman mukaan opiskelevien opiskelijoiden osallistumisen työssäoppimiseen esimerkiksi henkilökunnan työparina ja yksilöllisesti ohjattuna. Muutoinkin erityistä tukea tarvitseville ja niille, joille koulumuotoinen opiskelu ei sovi, on voitu kokeiluhankkeen myötä henkilökohtaistaa opintoja työelämäpainotteiseksi. Keskeyttämisuhan alla oleville opiskelijoille on laajennetun työssäoppimisen kautta kyetty räätälöimään mielekkäitä polkuja ja saattamaan opinnot loppuun. Laajennetun työssäoppimisen nähdään mahdollistavan henkilökohtaisen ohjauksen ja opiskelun omaan tahtiin. Työelämä oppimismisympäristönä nähdään mahdollisuutena opiskelijoille, jotka eivät sopeudu luokkamuotoiseen opetukseen (opetus joko liian hidasta tai opiskelijalla itsellään vaikeus seurata luento-opetusta). Oppilaitosopiskelun ja työssäoppimisen nähtiin kaiken kaikkiaan tukevan toisiaan hyvin. Työelämän nähtiin mahdollistavan oikeiden työprosessien oppimisen sekä oikeiden asiakkaiden kanssa työskentelyn. 4.4 Työnantajien osallistuminen ja tukeminen Työnantajien osallistuminen työssäoppimisen kehittämiseen nähdään kokeiluhankkeissa ensisijaisen tärkeäksi. Työssäoppimisen laajentaminen on mahdotonta ilman yhteistyötä työelämän

edustajien kanssa. Yhteistyötä oppilaitoksen ja työelämän välillä tehdään kokeilujen laajemmasta suunnittelusta aina yksittäisen opiskelijan opintojen suunnitteluun asti. Työnantajilta kerätään palautetta ja toimintaa kehitetään saadun palautteen perusteella. Monissa hankkeissa yhteistyö työelämän kanssa on sujunut erittäin hyvin ja keskustelua tuen tarpeesta on voitu käydä kulloiseenkin tilanteeseen liittyen. Työpaikkaohjaajilta kerätyn palautteen perusteella työssäoppimisen laajentaminen, sen suunnittelu ja edelleen kehittäminen on ollut pääasiassa opettaja- tai oppilaitosjohtoista. Työelämän edustajat kokevat kuitenkin saavansa neuvoja ja tukea kysyttäessä. Työnantajilla nähdään olevan tärkeä rooli opiskelijan itsenäistymisessä ja aikuisuuteen kasvattamisessa. Työnantajien tueksi on kokeiluissa laadittu erilaista perehdytys- ja tukimateriaalia. Eri toimijoiden rooleja on joissain kokeiluissa kyetty mallintamaan prosesseiksi, mutta useissa kokeiluissa mallintaminen on edelleen kesken. Vastuut ja velvollisuudet työssäoppimiseen liittyen ovat yleisesti hyvin työelämän tiedossa. Työelämän tukemisena nähdään myös se, että työssäoppimista ohjaaville opettajille on voitu järjestää lisäresurssia, jolloin heidän on ollut mahdollista viettää työpaikalla enemmän aikaa. Työelämän edustajien on ollut jossain määrin vaikeaa löytää aikaa opiskelijan ohjaukseen ja opastukseen, mikä asettaa haasteita työssäoppimisen laajentamiselle, vaikka pääsääntöisesti työelämän edustajat suhtautuvat positiivisesti opiskelijan ohjaamiseen. Ohjauksen lisäksi työpaikkaohjaajat osallistuvat aktiivisesti opiskelijan arviointiin. Uusien tutkinnonperusteiden toimeenpano ja arviointi ovat asioita, joihin työelämänedustajat kaipaavat tukea ja ohjausta. Työelämän edustajat ovat tuoneet esille, että erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ohjaamiseen tulee varata riittävästi aikaa sekä opettajalle että työpaikkaohjaajalle. Työelämän tukemisen näkökulmasta tärkeäksi nähdään myös se, että opiskelijoilla on riittävät työelämävalmiudet ennen laajennetun työssäoppimisen alkamista. Työelämän edustajat ovat pääasiassa sitoutuneet ohjaustyöhön ja pitkät työssäoppimisjaksot nähdään työelämän kannalta hyvänä. Useat työelämän edustajat kokevat pitkän työssäoppimisjakson helpottavan opiskelijan työllistymistä, sillä työnantajat ovat halukkaita palkkaamaan ennestään tutun henkilön, jolle työpaikan tehtävät ovat tuttuja. Moniin kokeiluhankkeisiin kuuluu osana myös työpaikkaohjaajakoulutuksen järjestäminen ja edelleen kehittäminen. Työpaikkaohjaajakoulutuksen järjestämisessä on merkittäviä tutkintoala- ja työnantajakohtaisia vaihteluja. Etenkin pienistä yrityksistä työntekijöiden on lähes mahdotonta irrottautua työpaikan ulkopuolella pidettävään koulutukseen. Työpaikkaohjaajakoulutuksen uudet toteutustavat ovat nousseet keskeiseksi kehittämiskohteeksi monissa kokeiluhankkeissa. Kokeiluhankkeissa kehitetään osaamisen tunnistamista ja tunnustamista myös työpaikkaohjaaja koulutuksessa. Joissakin hankkeissa pohditaan mahdollisuutta työpaikkaohjaajan ammattiosaamisen näytön toteuttamiseen, toisissa taas edelleen kehitetään työpaikkaohjaajakoulutuksen verkko-opintoja. Joissain kokeiluissa työelämäjaksoilla olevat opettajat toteuttavat työpaikkaohjaajakoulutuksen työpaikalla heille sopivana aikana oman työelämäjaksonsa aikana. Opettajien työelämäjaksojen nähtiin muutenkin lisäävän työelämän ja oppilaitoksen välistä vuoropuhelua ja näin tukevan myös työnantajia. Toimiva vuorovaikutus puolin ja toisin mahdollistaa hyvän ohjaamisen sekä tarvittavat tukitoimet ja muut toimenpiteet. 12 4.5 Opettajien tukeminen työssäoppimistoiminnassa Työpaikalla tapahtuvan oppimisen laajentaminen asettaa uusia haasteita ja mahdollisuuksia ammatilliselle opettajuudelle. Oppilaitoksessa tapahtuvasta opettamisesta siirrytään työpaikalla tapahtuvaan ohjaamiseen ja lisääntyneeseen yhteistyöhön työelämän kanssa. Laajennettu työssäoppiminen on lisäksi asettanut vaateita eri ammattiryhmien välisen työskentelyn tiivistämiselle ja tehostamiselle oppilaitoksen sisällä ja sen ulkopuolelle. Opiskelijoiden henkilökohtaisten polkujen suunnittelu edellyttää ammattiaineiden opettajien ja atto-opettajien yhteistyön lisäksi tiivistä yhteistyötä oppimisen tukipalvelujen ja työelämän edustajien kanssa. Keskeisiksi tukimuodoiksi laajennetun työssäoppimisen kokeilussa ovat muodostuneet: Johdon tuki ja sitoutuminen

13 Aika ja tila yhteiselle ammattiryhmien väliselle keskustelulle Riittävä aikaresurssi opiskelijan henkilökohtaiselle ohjaamiselle niin oppilaitoksessa kuin työpaikallakin Riittävä aikaresurssi työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja oppilaitoksessa toteutettavien opintojen yhteiselle suunnittelulle Toimintaohjeet, prosessikuvaukset, vastuista ja velvollisuuksista sopiminen Lisä- ja täydennyskoulutus Riittävän resursoinnin ja säännöllisten yhteisten palaverien merkitys korostuu työpaikalla tapahtuvaa oppimista laajennettaessa. Tiedonkulku ja yhteinen jakaminen koetaan tärkeäksi työssäoppimista laajennettaessa. Yhdessä tietoa jakaen ja ideoiden voidaan kehittää käytännön työtä eteenpäin ja saada vertaistukea. Opettajat ja etenkin heidän asennoitumisensa työssäoppimisen laajentamiseen ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Heidän kauttaan välittyy tieto mallista opiskelijoille ja työelämän edustajille. Uusien toimintatapojen ja uudenlaisen ajattelun omaksuminen vaatii aikaa opettajien keskuudessa. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen laadukas kehittäminen edellyttää opettajien mahdollisuutta osallistua työelämäjaksoille ja kouluttautumiseen. Kokeiluhankkeissa laaditut prosessikuvaukset ja toimintaohjeet ovat selkiinnyttäneet eri osapuolten vastuita ja velvollisuuksia ja täten varmistaneet toiminnan laatua. 4.6 Uusien ammatillisten perustutkintojen perusteiden käyttöönotto Uusien tutkinnonperusteiden käyttöönotto on kulkenut laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeen rinnalla. Uudet tutkinnon perusteet ja aitojen työelämälähtöisten kokonaisuuksien korostuminen niissä nähdään mahdollisuutena myös laajennetun työssäoppimisen kokeiluille. Opettajat ja työelämän edustajat on otettu mukaan uusien opetussuunnitelmien työstämiseen. Työnantajia ja heidän mielipiteitään on kuunneltu opetuksen kehittämisessä ja heidän antamansa palaute on huomioitu suunnittelutyössä. Monissa oppilaitoksissa mahdollisuus laajempaan työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen tai vaihtoehtoinen työpainotteinen polku, on kirjattu opetussuunnitelmiin. Uusi opetussuunnitelma halutaan hyödyntää selkeänä työvälineenä opettajan ja työelämän edustajien välisessä toiminnassa. Kokeiluista on saatu arvokasta kokemusta erilaisista toteutusmalleista uusia opetussuunnitelmia työstettäessä. Uudet tutkinnon perusteet näyttävät aiempaa paremmin tukevan työelämälähtöistä oppimista ja mahdollistavan opiskelijoiden henkilökohtaisten opintopolkujen suunnittelemista ja toteuttamista. Vertaisarviointien perusteella opiskelijat ovat kokeneet työssäoppimisen laajentamisen parantaneen heidän oppimistaan ja he kokevat opiskelujen olevan työelämälähtöistä. Uusien tutkinnonperusteiden käyttöönoton osalta edelleen kehitettävää on työpaikalla tapahtuvan ja oppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen ja arvioinnin integroinnissa. Työssäoppimisen rinnalle laaditut kirjalliset oppimistehtävät eivät kaikilta osin tue oppimista kokonaisuutena vaan jäävät irrallisiksi ja työllistävät opiskelijoita kohtuuttomasti. Myös oppimisprosessin aikaisen ohjaavan arvioinnin ja osaamisen arvioinnin merkityksen näkeminen ja erottaminen toisistaan vaatii edelleen työtä. Monilla tutkinnonaloilla kirjallisten tehtävien ja teoriakokeiden osuus ja merkitys kokonaisarvioinnista ammattiosaamisen näytön rinnalla on edelleen merkittävä. 4.7 Työssäoppimisen laatutyön kehittäminen Työssäoppimista laajennettaessa on kokeiluhankkeissa nähty tärkeäksi huolehtia työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja ohjaamisen laadun edelleen kehittämisestä. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääminen ei saa olla koulutuksen järjestäjän keino säästää, vaan taata laadukkaampaa opetusta ja oppimisen kannalta mielekkäämpiä oppimisympäristöjä.

Lisääntynyt ja tiivistynyt yhteistyö työelämän toimijoiden kanssa osaltaan parantaa työssäoppimisen ja sen ohjaamisen laatua. Laajennetun työssäoppimisen kokeilujen myötä opettajilla on ollut enemmän aikaa perehdyttää työpaikkaohjaajia ja käydä heidän kanssaan keskustelua uusista tutkinnonperusteista ja opetussuunnitelmien sisällöistä. Keskeiseksi tekijäksi työssäoppimisen laadunvarmistamisen näkökulmasta nähdään työpaikkaohjaajakoulutuksen ja työpaikkaohjaajakouluttajakoulutuksen kehittäminen. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen sisällön ja ammattiosaamisen näyttöjen monipuolistaminen nähdään osaksi työssäoppimisen laatutyön kehittämistä. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen laadun kehittämisen kannalta keskeistä on, että työnantaja tietää, mitä opiskelijan on tarkoitus oppia työssäoppimisen aikana ja millaista osaamista häneltä voidaan vaatia. Käytännössä tämä tarkoittaa sekä tutkinnonperusteiden että opiskelijan henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien sisältöjen tuntemista. Laajennetun työssäoppimisen kokeilujen myötä toimivien palautteenkeruujärjestelmien merkitys on noussut esiin. Työssäoppimisen toteuttamisesta kerätään laaja-alaisesti palautetta etenkin opiskelijoilta, mutta palautteenkeruuta työelämän edustajilta ja opettajilta on syytä entisestään kehittää. Laatutyön kehittämisen näkökulmasta parannettavaa on myös kerätyn palautteen hyödyntämisessä. Monissa kokeiluhankkeissa on hyvin suunniteltu palautteenkeruujärjestelmä. Palautetta kerätään säännöllisesti ja niiden pohjalta toimintaa kehitetään edelleen. Myös vertaisarvioinnin kehittämien koulutuksen järjestäjän tutkintoalojen välillä ja koulutuksen järjestäjien kesken nähdään tehokkaaksi laadunvarmistuksen ja kehittämisen keinoksi. Laajennetun työssäoppimisen toteuttaminen ja ohjaaminen eivät koulutuksen järjestäjien sisällä ole vielä vakiintunutta toimintaa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittäminen ja laajentaminen on vain muutaman opettajan vastuulla, mikä luo osaltaan haasteita työssäoppimisen laatutyön kehittämisellä. Kokeiluhankkeiden tavoitteena on monessa oppilaitoksessa tuottaa laadun hallinnan tueksi prosessikuvauksia ja toimintamalleja, jotka sisällytetään koulutuksen järjestäjän toimintaohjeisiin ja laatukäsikirjoihin. 14 4.8 Tuki ja merkitys koulutukselle, johon on vaikea saada opiskelijoita Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeet ovat pääsääntöisesti monialaisia hankkeita, eikä niiden erityisessä fokuksessa ole alat, joihin olisi vaikea saada opiskelijoita tai sitten tästä ei vielä ole saatu laajamittaisesti kokemuksia. Työelämälähtöinen koulutus nähtiin kuitenkin vetovoimatekijäksi alalle hakeutumisen suhteen. 4.9 Tuki ja merkitys koulutukselle, jonka opetusta on vaikea toteuttaa oppilaitoksessa Laajennettu työssäoppiminen nähdään erinomaisena vaihtoehtona koulutukselle, jota on vaikea toteuttaa oppilaitoksessa. Työpaikalla tapahtuva oppiminen tarjoaa oppimiselle autenttisen ympäristön aitoine prosesseineen, asiakkaineen ja työvälineineen. Tietyillä ammattialoilla ammatillisten valmiuksien oppimien oppilaitosympäristössä on haastavaa. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen nähdään ammatillisten perustaitojen lisäksi erityisen hyvin tukevan elinikäisen oppimisen avaintaitojen oppimista ja sisäistämistä. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen merkitys suhteessa oppilaitoksessa opiskeluun vaihtelee tutkintoaloittain ja oppilaitoksittain. Tekniikan alalla esimerkiksi julkisivujen pinnoitukseen ja veneiden telakointiin liittyviä taitoja on mahdotonta oppia pelkästään oppilaitosympäristössä. Myös laivanrakentajia on mahdotonta kouluttaa pelkästään oppilaitoksessa vaan koulutus vaatii autenttisen oppimisympäristön. Laajennetun työssäoppimisen kokeilun kokemusten mukaan myös kaivosalan osaamistarpeisiin vastaamisessa autenttisella oppimisympäristöllä on erittäin suuri merkitys. Esim. kaivoksen kunnossapitoon liittyviä tehtäviä ei voi harjaannuttaa vain oppilaitoksessa. Lisäksi kalliiden jatkuvaa ylläpitoa vaativien laitekantojen ylläpitäminen

15 oppilaitoksessa ei kaikilta osin ole taloudellisesi mielekästä. Palvelualoilla kuten sosiaali- ja terveysalalla työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa korostuu mahdollisuus aitojen asiakkaiden kohtaamiseen. Sosiaali- ja terveysalan tai esim. kaupanalan asiakkaita voi vain hyvin pienissä määrin tuoda oppilaitoksen tiloihin ja harjaannuttaa näitä taitoja siellä. Aidon asiakkaan kohtaamista ei ole mahdollista toteuttaa työsalitoiminnalla tai simuloiduissa tilanteissa vaan tarvitaan oikea asiakas- tai potilaskontakti, autenttisessa ympäristössä. Laajennettu työssäoppiminen antaa mahdollisuuden myös ns. hiljaisen tiedon välittymiseen uusille sukupolville ja erikoisosaamisen hankkimisen työssäoppimisen kautta. Tällaista erityisosaamista voisi esim. matkailualalla olla rinnekeskusten ja matkailualan ohjelmapalvelujen osaajatarpeisiin vastaaminen. Toisaalta laajennetun työssäoppimisen raporteista käy ilmi, että ainakin joissain oppilaitoksissa laitteiston ja välineistön tekninen taso on niin hyvä, että sellaisia töitä, joita on vaikea harjoitella yrityksen tiloissa tai yrityksen laitteilla voidaan harjoitella oppilaitoksessa. Oppilaitoksissakin on mahdollista toteuttaa monialaista ja käytännönläheistä koulutusta ja oppilaitosopiskelu ja työssäoppiminen tukevat erittäin hyvin toisiaan. Lisäksi laajennetun työssäoppimisen etuna nostetaan esiin ajantasaisen tiedon saaminen työelämästä työssäoppimisten kautta. Aloilla, joilla kehitys on nopeaa, tämä korostuu erityisesti. Esim. autoalan nopeassa kehityksessä (diagnostiikan kehitys) mukana pysyminen paranee työssäoppimisjaksoja pidentämällä ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista lisäämällä. 4.10 Työssäoppimisen tukitoimien ja ohjauspalvelujen kehittäminen Laajennetun työssäoppimisen on koettu antavan paremmat resurssit yksilöllisen ohjauksen toteuttamiseen. Ohjauksen yhtenä tavoitteena on ollut tukea opiskelijan itseohjautuvuutta. Opiskelijan perehdyttäminen ennen jaksoa ja yksilöllinen ohjaus jakson aikana ovat tärkeitä lähtökohtia jakson onnistumisen kannalta. Opiskelijoiden työssäoppimista tukee heidän lähtökohdistaan ja tarpeistaan sekä yhteistyössä työssäoppimispaikan kanssa laadittu henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Työelämän näkökulmasta opettajan mukanaolo työpäivissä työpaikalla on nähty uutena mahdollisuutena ohjauksen kehittämisessä. Opiskelijan itseohjautuvuutta tuetaan ja sitä lisätään asteittain arvioinnin ja palautteen avulla. Tuki- ja ohjauspalveluissa on mukana myös opiskeluhuolto, joka tukee niin opiskelijoita kuin opettajia työssäoppimisen toteuttamisessa ja sen mahdollisissa haasteissa. Yhteistyö oppimisen tukipalvelujen kanssa sekä yhteistyö alle 18 -vuotiaiden vanhempien kanssa nähdään tärkeiksi. Laajennetun työssäoppimisen ohjaukseen on kokeiluhankkeissa otettu mukaan opettajien lisäksi muita tahoja, kuten nuoriso-ohjaaja tai työelämänedustaja. Nuorisolain voimaantulon myötä voisi olla hedelmällistä miettiä, miten erityisesti koulupudokkaiden ja keskeyttämisuhan alla olevien kohdalla voitaisiin tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä kunnan muiden toimijoiden kanssa. Työssäoppimiseen liittyviä sopimus- ym. lomakkeita sekä ohjausta on kehitetty verkkopohjaisiksi. Joissain kokeiluissa myös sosiaalisen median keinoja on hyödynnetty työpaikalla tapahtuvan ohjauksen tukena. Mahdollisiin oppimisen vaikeuksiin työssäoppimisen aikana nähtiin mahdolliseksi puuttua nopeammin. Tärkeäksi tukitoimeksi osassa hankkeissa nähtiin selkeän toimintamallin ja työnjakorungon kehittäminen, jossa on huomioitu eri toimijoiden vastuut. Työssäoppimisen ohjaamisen resursoinnin periaatteet ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen tukimuodot vaihtelevat suuresti koulutuksen järjestäittäin. Työssäoppimisen tukitoimien ja ohjausprosessien läpinäkyvyyden kehittäminen nähdään tärkeäksi jatkossa.

16 5 Työssäoppimisen laajentamisen edut, haasteet ja edellytykset eri toimijoiden näkökulmista Työssäoppimisen laajentaminen on eri malleissa lisännyt ammatillisen peruskoulutuksen työelämälähtöisyyttä, opiskelijoiden motivaatiota ja tukenut työllistymistä koulutusta vastaaviin tehtäviin. Työssäoppimisen laajentaminen nykyisestä minimimäärästä, sen monipuolistaminen ja henkilökohtaisten opintopolkujen tukeminen edellyttää työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja ohjaamisen edelleen kehittämistä. Seuraavassa on eri toimijoiden näkökulmasta nostettu esiin muutamia seikkoja, joita työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja ammatillisen koulutuksen kehittämisessä tulisi voida ottaa huomioon. 5.1 Valtiohallinnon ja valtakunnallisen ohjauksen näkökulma 5.1.1 Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä Nykyinen ammatillisen peruskoulutuksen rahoitusjärjestelmä ei kaikilta osin tue työpaikalla tapahtuvan oppimisen laaja-alaista kehittämistä. Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeissa on kehitetty mm. nuorten ammatillista perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden oppisopimuskoulutusta ja oppisopimuksen laajaalaisempaa hyödyntämistä nuorten koulutuksessa. Kokemusten perusteella voidaan todeta, että nyt kokeiltu toimintamalli tulisi merkittäväksi ja myös taloudellisesti kannattavaksi vaihtoehdoksi, jos myös tutkintoon johtavaan oppisopimuskoulutukseen osallistuvista opiskelijoista määräytyisi koulutuksen järjestäjälle samansuuruinen valtionosuus kuin oppilaitoksessa opiskelevista. Tällä tavoin saataisiin huomattava osa nyt opiskelupaikkojen ulkopuolelle jääneistä nuorista opiskelemaan ja monilla aloilla kyettäisiin myös helpottamaan ammattiin valmistuvien nuorten sijoittumista aikaisemmin työelämään. Etenkin tulevilla työvoimapula-aloilla nuorten oppisopimus voisi olla yhtenä ratkaisuna ammattitaitoisen työvoiman saamiseksi. Tutkintoon johtava oppisopimuskoulutus on herättänyt laajaa kiinnostusta koulutuksenjärjestäjien keskuudessa, mutta sen laaja-alaisempi käyttöönotto edellyttää rahoitusjärjestelmän avointa tarkastelua sekä valtionosuuksien että tuloksellisuusrahoituksen näkökulmasta. Nykyisen laskentapäiviin perustuvan rahoitusjärjestelmän ei nähdä kannustavan ja tukevan nopeasti valmistuvien opiskelijoiden opintojen kehittämistä. Laajennettu työssäoppiminen nähdään mahdollisuutena lahjakkaiden opiskelijoiden nopealle siirtymiselle työmarkkinoiden käyttöön, mutta nykyinen käytäntö ei rahoituksellisesti tue tätä. Tutkintoon johtavan koulutuksen tavoitteena on perustutkinnon suorittaminen kokonaisuudessaan, laajennettu työssäoppiminen nähdään mahdollisuutena myös mukautetuin tavoittein opiskeleville opiskelijoille suorittaa yksittäisiä tutkinnon osia ja näin työllistyä esim. avustaviin tehtäviin. Myöskään vain tiettyjen tutkinnonosien suorittajien opintojen kehittämisen kannalta laskentapäivään perustuva rahoitusmalli ei ole kannustava. Laajennetun työssäoppimisen kokeilujen myötä on herännyt tarve keskustella rahoituksen korvamerkitystä kohdentamisesta opetukseen ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämiseen. Kokeiluhankkeiden raporteissa on esitetty kysymys rahoituksen kohdentamisesta erikseen a) opetukseen ja sen kehittämiseen eri ympäristöissä, b) investointeihin ja c) hallintoon. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen laajetessa on käyty keskustelua myös ohjauskorvauksista ja työelämän taloudellisesta tukemisesta ja kannustamisesta ohjaustoimintaan. Epäyhtenäinen käytänne sosiaali- ja terveysalan ohjauskorvauksista suhteessa muiden alojen järjestelmiin nähdään haasteellisena laaja-alaisen työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämisessä.

Tärkeänä nähdään edelleen kehittää rahoituksellisia ja muita tukikeinoja mm. erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämiseen. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääminen nähdään heidän kohdallaan lisäävän mahdollisuutta työllistyä koulutusta vastaaviin tehtäviin, mutta nykyiset ohjausresurssit koetaan liian pieniksi yksilöllisesti suunniteltujen opintopolkujen toteuttamiseen. Toisena ryhmänä esiin nousevat ne opiskelijat, joilla olisi mahdollisuuksia edetä nopeasti opinnoissaan. Näiden opiskelijoiden henkilökohtaisten opintopolkujen suunnitteluun tulee satsata yhtälailla kuin erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden. 17 5.1.2 Uusien tutkinnon perusteiden tuomat mahdollisuuden ja haasteet Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeen kokemusten mukaan uudistetut ammatillisten perustutkintojen perusteet tukevat aiempia opetussuunnitelman perusteita paremmin työelämälähtöistä oppimista ja opetusta. Uusien tutkinnon perusteiden lähtökohtana ovat työelämän aidot toimintakokonaisuudet ja opiskelijoiden yksilöllisten polkujen tukeminen. Tutkinnon perusteet antavatkin hyvän pohjan työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämiselle osana ammatillisen koulutuksen laajempaa kehittämistä. Joissain perustutkinnoissa (esim. liiketalous) tutkinnon osat koetaan kuitenkin liian laajoiksi ja liian lähellä toisiaan oleviksi. Myös sosiaali- ja terveysala perustutkinnon perusteiden laajuuden ja yksityiskohtaisuuden nähdään asettavan haasteita työssäoppimisen laajentamiselle. Uusien tutkinnonperusteiden ajatus aitojen työelämän toimintakokonaisuuksien oppimisesta ja arvioinnista tutkinnon osittain ei kaikissa perustutkinnoissa kokemuksen mukaan toteudu tai on vaikea toteuttaa. Tällaiseksi koetaan esim. hiusalan perustutkinnon perusteet. Saatujen kokemusten perusteella tutkinnonosittainen toteutus ei ole mielekästä. Käytännön päivittäisessä työssä seuraavat prosessit ja työtehtävät a) hiusten leikkaaminen ja partakäsittelyt, b) kampaukset ja ehostus, c) värjäyskäsittelyt sekä d) permanenttikäsittelyt toteutuvat limittäin, eikä yksittäisinä työkokonaisuuksina. Näin ollen niitä ei ole mielekästä toisistaan irrottaa. Uusien tutkinnon perusteiden toteuttamisesta olisi hyvä kerätä valtakunnallista palautetta perustutkinnoittain, sillä niissä on selkeästi tutkintokohtaisia eroja. 5.1.3 Ammatillisen koulutuksen käsitteistön selkiyttämien Tutkinnon perusteiden ja ammattiosaamisen näyttöjen arviointikriteerien kieli ja käsitteet koetaan edelleen monimutkaisiksi etenkin työelämän näkökulmasta. Käsitteiden epäselvyys ja käytön kirjavuus on noussut esiin myös laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeissa. Tutkintoon johtavan ja näyttötutkinnon suorittamiseen valmistavan koulutuksen käsitteistö on osittain samanlainen, mutta samoilla käsitteillä tarkoitetaan hieman eri asiaa koulutusmuodosta riippuen. Tämä aiheuttaa sekaannusta sekä opetushenkilöstön että työelämän edustajien keskuudessa. Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeessa keskiöön on noussut mm. nuoren opiskelijan opintojen henkilökohtaistaminen sekä osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa näillä käsitteillä tarkoitetaan kuitenkin hieman eri asiaa kuin näyttötutkintoperusteisessa koulutuksessa. Myös tutkintoon johtavaa oppisopimuskoulutusta kehitettäessä on törmätty tähän haasteeseen. 5.1.4 Työpaikkaohjaajakoulutuksen kehittäminen Työpaikkaohjaajakoulutuksen kehittäminen nähdään kokeiluhankkeen kokemusten pohjalta erittäin tärkeäksi. Työpaikkaohjaajien koulutusohjelman 2ov perusteita ollaan uudistamassa. Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeissa ollaan valmiita testaamaan ja kommentoimaan tulevia perusteita. Kokemusten myötä työpaikkaohjaajakoulutuksen monimuotoinen kehittäminen tulee olla myös valtionhallinnon intressien kohteena. Työpaikkaohjaajakoulutuksen kehittäminen ei saisi olla yksittäisten koulutuksenjärjestäjien työn varassa, vaan sitä tulee kehittää valtakunnallisesti ja

18 luoda vaihtoehtoisia toteutustapoja työpaikkaohjaaja koulutukselle. Myös työpaikkaohjaajien näyttöön pohjautuvaa osaamisen tunnustamista tulisi edelleen kehittää. Opettajien työelämäosaamisen kehittämiseen täydennyskoulutuksen ja ohjauksen avulla tulisi jatkossakin kiinnittää huomiota. Kokeiluhankkeen myötä on herännyt kysymys siitä, olisiko syytä määritellä opettajien työelämäjaksot tai työelämäosaamisen päivittäminen muutoin pakolliseksi osaksi opettajan täydennyskoulutusta ammatillisessa koulutuksessa. Työelämäosaamisen päivittäminen pitäisi taata kaikille ammatillisen koulutuksen ammattiryhmille säännöllisesti ja riittävän usein. 5.2 Koulutuksen järjestäjän näkökulma Työpaikalla tapahtuvan oppimisen laaja-alainen hyödyntäminen tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia ammatillisen koulutuksen kehittämiseen myös koulutuksen järjestäjän näkökulmasta. Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeen kokemusten myötä koulutusorganisaation johdon antama tuki on edellytys laajennetun työssäoppimisen suunnittelulle, toteuttamiselle ja edelleen kehittämiselle. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen sekä työelämäosaamisen kehittäminen on tärkeää sekä koulutuksen järjestäjien sisällä että niiden kesken. Uusien tutkinnonperusteiden edellyttämä työelämälähtöinen osaaminen ja vaade opintojen henkilökohtaistamisesta myös nuorten koulutuksesta pakottavat koulutuksen järjestäjät kehittämään joustavia ratkaisuja opintojen toteuttamiselle. 5.2.1 Työssäoppimisen pedagogiikka ja pedagoginen johtaminen Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämisessä kuten ammatillisen koulutuksen kehittämisessä yleisestikin pedagoginen johtajuus, kehittäminen, kokeileminen ja visiointi nähdään tärkeäksi. Keskustelua työssäoppimisen pedagogiikasta tulisi lisätä koulutuksen järjestäjien sisällä ja valtakunnallisestikin. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittäminen tulisi nähdä osana koulutuksen järjestäjän strategiatyötä. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen systemaattista kehittämistä voidaan tehostaa ottamalla työelämän edustajat mukaan koulutuksen järjestäjän työryhmiin (kehittämisryhmät, laaturyhmät, yms.). Ohjausryhmien ja neuvottelukuntien työn nähdään tukevan laajennetun työssäoppimisen toteuttamista. Positiivinen suhtautuminen työssäoppimisen laajentamiseen on mahdollistanut monimuotoisten mallien kokeilun. 5.2.2 Työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja yhteistyön laaja-alainen kehittäminen Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeessa työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja työelämäyhteistyön kehittäminen nähdään tärkeäksi tehtäväksi kaikilla organisaation tasoilla niin johdon kuin yksittäisen opettajankin työssä. Kokemusten perusteella toivotaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen suunnittelun ja yhteistyön kehittämistä pedagogisten ja hallinnollisten toimijoiden välille. Oppimista, viihtymistä sekä jaksamista tukevien ratkaisujen toteuttamista lisätään huomioimalla jaksotukset, pedagogiset ratkaisut ja viestintä. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämisen näkökulmasta yhteistyötä tulisi kehittää kaikkien osapuolten; opiskelijoiden, ammatillisten opettajien, atto-opettajien, työpaikkaohjaajien, oppimisen tukipalvelujen ja oppilaitosten johdon välillä. Ennakointi Työpaikalla tapahtuvan oppimisen laajentaminen edellyttää koulutuksen järjestäjiltä ennakointia ja alueellista yhteistyötä työelämän ja eri koulutusmuotojen - ja asteiden välillä. Työssäoppimisen laajentaminen edellyttää työvoimapoliittista suunnittelua, mutta tarjoaa sen toteuttamiselle myös uusia mahdollisuuksia. Suhdanteet vaikuttavat mahdollisuuksiin toteuttaa laajennettua työssäoppimista ja tähän tulee varautua. Osalla aloista tulee olemaan tulevaisuudessa työvoimapula, joka haastaa oppilaitokset löytämään keinoja opiskelijoiden nopean valmistumisen mahdollistamiseksi. Laajennettu työssäoppiminen on nähty keinona parantaa myös tutkintoon

19 johtavan ammatillisen koulutuksen mahdollisuutta vastata muuttuviin työelämän tarpeisiin. Esim. kone- ja metallialan perustutkinnossa laajennetun työssäoppimisen keinoin voitiin nopeasti kouluttaa työvoimaa kaivosalantarpeisiin paikkakunnalla, jossa koulutus ja työssäoppiminen aiemmin oli toteutettu vahvan paperiteollisuuden rinnalla. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla tämän tapainen koulutusohjelmavalinnan rinnalla kulkeva ohjaava suuntautuminen voi tulevaisuudessa olla tarpeen. Osaksi koulutuksen järjestäjän tekemää ennakointityötä nähdään myös suunnitelmallinen opetusja ohjaushenkilökunnan rekrytointi. Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeissa on lupaavin tuloksin rekrytoitu koulutuksenjärjestäjän ohjaushenkilökunnaksi myös työelämän asiantuntija ja nuoriso-ohjaajia, jotka toimivat oppilaitoksen ja työelämän välimaastossa opiskelijan ohjauksen parhaaksi. Työelämä Laajennetun työssäoppimisen kannalta työelämä nähdään tärkeimpänä ulkopuolisena yhteistyökumppanina. Yhteistyön kehittämistä ei voida nähdä vain ohjaavien opettajien ja työpaikkaohjaajien väliseksi työksi vaan yhteistyötä on kehitettävä laajalla rintamalla myös koulutusorganisaatioiden johdon ja työpaikkojen johdon kesken. Yhteistyötä työelämän kanssa tulee kehittää sellaiseksi, että työelämä on tietoinen tutkinnonperusteista ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen tavoitteista. Työssäoppimispaikkarekisterejä on jo kehitetty. Rekisterit pohjautuvat analyysiin, joissa työnantajat suhteessa tutkinnon tavoitteisiin arvioivat, mitä heillä on mahdollista oppia. Ajantasainen työssäoppimispaikkarekisteri auttaa opettajia ohjaamaan opiskelijoita heille soveltuvaan työssäoppimispaikkaan. Haasteena työssäoppimispaikkarekistereissä nähdään niiden systemaattinen ylläpito, jota tulisi edelleen kehittää yhteistyössä oppilaitosorganisaatioiden ja työelämän kanssa. Alueen muut oppilaitokset Työssäoppimista laajennettaessa ja etenkin ryhmäkohtaisia laajennuksia suunnitellessa, tulee huomioida myös alueen muiden oppilaitosten työssäoppimisen ajankohdat. Näin voidaan taata, että alueellisti työssäoppimispaikkoja on tarjolla kaikille opiskelijoille riittävästi. Ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien opettajat ja ammatilliset opettajat Ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien (atto-opinnot) roolia suhteessa ammatillisiin tutkinnon osiin tulee tarkastella ja hyvin alkanutta yhteistyötä edelleen kehittää. Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeissa on saatu jo hyviä tuloksia atto-opintojen osittaisesta suorittamisesta työpaikoilla ja atto-opettajien ja ammatillisten opettajien yhteistyön tiivistämisestä. Keskustelua tarvitaan lisää mm. ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien tutkintoalakohtaistamisesta, sijoittumisesta suhteessa ammatillisiin opintoihin ja merkityksestä jatko-opintokelpoisuuden suhteen. Ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osien tarkoituksena on tukea ammattitaidon saavuttamista ja täydentää ammattitaitoa. Jatko-opintokelpoisuuden vahvistamiseksi opiskelija voi sisällyttää tutkintoonsa esim. lukio-opintoja. Oppimisen tukipalvelut ja opiskeluhuolto Oppimisen tukipalvelujen toimijoiden rooli on kokeiluhankkeen edetessä nähty yhä merkittävämmäksi työpaikalla tapahtuvan oppimisen laaja-alaisessa kehittämisessä. Oppimisen tukipalvelujen mukana olo laajennetun työssäoppimisen ohjauksen ja tukitoimien toteuttamisessa tulisi varmistaa. Opiskelijan henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan perustuvassa työpaikalla tapahtuvan oppimisen laajentamisessa on tärkeää hyödyntää eri ammattiryhmien osaamista ja tarjota opiskelijalle hänen tarvitsemansa tuki ja ohjaus. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ohjauksen tarve työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana lienee vähintään yhtä suuri kuin oppilaitoksessa tapahtuvan opiskelun aikana. Ohjauksen toteutustapojen ja ohjauspalvelujen saatavuuden kysymykset nousevat esiin, kun opiskelija on enemmän poissa oppilaitosympäristöstä. Nopeasti etenevien opiskelijoiden kohdalla taas ohjausta opintojen suorittamiseen tarvitaan työpaikalla tapahtuvaa oppimista suunniteltaessa, huolehdittaessa osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta sekä ammatillista osaamista arvioitaessa. Henkilökohtaiset opintopolut asettavat uudenlaiset vaateet osaamisen arvioinnille ja sen

20 kehittämiselle oppilaitoksissa. Kuntasektori Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeissa on kehitetty malleja yhteistyöstä nuorisotoimen toimijoiden kanssa ohjauksen ja tuen saamiseksi etenkin keskeytysuhan tai syrjäytymisuhan alla olevien opiskelijoiden kohdalla. Tehostamalla yhteistyötä kuntatahon työntekijöiden kanssa voidaan entisestään vahvistaa opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa opintonsa loppuun. Voimaan tullut nuorisolaki tukee osaltaan tämän tyyppistä kehittämistä. 5.2.3 Ohjausprosessien ja eri toimijoiden roolien kuvaaminen ja dokumentointi Laajennetun työssäoppimisen prosessit tulee koulutuksen järjestäjittäin mallintaa ja kuvata sekä kirjata selkeät tehtävänkuvaukset, vastuut ja roolit prosesseineen eri toimijoille. Selkeät tehtäväkuvaukset ja vastuunjako osaltaan takaavat työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja opiskelijan saaman ohjauksen laatua. Eri osapuolille tulee kirjata vastuut, velvollisuudet ja oikeudet ja varmistaa, että toimijat ovat tietoisia näistä. Etenkin yksilöllisten opintopolkujen suunnittelua ja ohjausta tulee kehittää ja mallintaa. Kenties opintojen alkuvaiheessa tulisi henkilökohtaisen opetussuunnitelman tekemiseen käyttää nykyistä enemmän aikaa. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen prosessissa on syytä huomioida myös opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman dokumentointi siten, että se on kaikkien osapuolten hyödynnettävissä. Sähköisen dokumentoinnin ja sen edelleen kehittämisen tarve on noussut esiin myös laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeissa. Laajennetun työssäoppimisen prosessin suunnittelussa on tärkeä huomioida myös tiedottaminen ja vastuun jakaminen eri osapuolten tiedottamisesta, samoin palautteenkeruun ja saadun palautteen systemaattinen hyödyntäminen. 5.2.4 Työpaikalla tapahtuvan ohjaamisen resursointi Resursointi opetus- ja ohjaushenkilöstön näkökulmasta Laajennettu työssäoppiminen ja etenkin opiskelijoiden henkilökohtaisten opintopolkujen suunnittelu asettaa uusia haasteita opetus- ja ohjaustyön resursoinnin suunnittelulle. Työssäoppimisen laajentaminen pysyväksi toimintatavaksi vaatii resurssien suunnittelua siten, että yksilöllinen suunnittelu ja ohjaus mahdollistuvat. Tämä tarkoittaa resurssien jaon uudelleen ajattelua. Keskustelua on käyty mm. lähiopetustuntien määrästä suhteessa opettajalle resursoitavaan opiskelijan henkilökohtaisen ohjaamisen resurssiin. Laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeen kokemusten mukaan parhaat tulokset työpaikalla tapahtuvan oppimisen laajentamisesta saadaan silloin, kun opiskelijan henkilökohtaiseen ohjaukseen on varattu riittävästi aikaa. Mikäli työssäoppimista laajennetaan huomattavasti nykyisestä minimimäärästä ja työssäoppimispolut suunnitellaan yksilöllisesti, on henkilökohtaiseen ohjaukseen panostettava nykyistä enemmän myös resursoinnin näkökulmasta. Tämä taas pakottaa miettimään, mistä olemme valmiita luopumaan tai mitä resursointia vähentämään. Yksilökohtaisten mallien toteuttaminen vaatii koulutusorganisaatiolta suunnitelmallisuutta, joustavuutta ja resursseja, jotta opettajien on mahdollista tehdä opiskelijoiden kanssa henkilökohtaiset opetussuunnitelmat ja toteuttaa ohjaustyötään. Saatujen kokemusten pohjalta on käyty keskustelua myös työssäoppimisen resursoinnista suhteessa lähiopetuksen resursointiin. Useilla koulutuksen järjestäjillä työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaamisen resursoinnin periaatteet ovat erilaiset kuin oppilaitoksessa tapahtuvan opetuksen ja ohjaamisen resursoinnin periaatteet. Opettajuuden muuttuessa ohjaajuudeksi oppimisympäristöstä riippumatta on käyty keskustelua mahdollisuudesta tarkastella opiskelijan ohjaamisen resurssia yhtenä kokonaisuutena siten, että opiskelijakohtainen perusresurssi olisi