Pyhätunturi-Pelkosenniemi välisen moottorikelkkareitin Natura-arvionnin tarveharkinta Luontokartoittaja Pia Kangas Pelkosenniemen kunta 31.8.2009
2 1. Johdanto Pelkosenniemi-Pyhätunturi välillä on moottorikelkkaura, joka olisi tarkoitus tehdä viralliseksi moottorikelkkareitiksi. Reitin hallinnoijana olisi Pelkosenniemen kunta, joka on tämän Natura tarvehankinnan tilaaja. Moottorikelkkaura kulkee osaksi Kilpiaavan lävitse, joka kuuluu Kemihaaran soiden Natura 2000 alueeseen. Tämän tarveharkinnan tarkoitus on selvittää tarvitaanko varsinaista Natura-arviointia. Lisäksi on selvitetty nykyisen kelkkauran ja vaihtoehtoisen reitin luontoarvot, sekä arvioitu maaston kulumista ja alttiutta kulumiselle. Maastotyöt on tehty 26.7.2009 Kilpiaavan osalta. Maastotöissä nykyinen ura ja vaihtoehtoinen linjaus käveltiin lävitse ja inventoitiin luontotyypit, sekä kasvit. Samalla tehtiin havaintoja muista eliölajeista sekä maaston kulumisesta. Etukäteen on Ympäristökeskukselta selvitetty uhanalaistiedot. Käytettävissä on ollut Metsähallituksen inventointitiedot, Pekka Nymanin esiselvitys linnuista, Huhdan ja Laineen selvitys Kilpiaavan linnustosta sekä tekemäni putkilokasvi- ja sammallajistoselvitys. Lisäksi on oltu yhteydessä Ympäristökeskuksen suunnittelijaan Merja Lipposeen, joka on tekemässä Kilpiaavan Natura-alueesta hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Hän on tarkentanut luontotyyppejä ja uhanalaistietoja. Kuva 1 Kartta Kilpiaavan Natura 2000 -alueesta. Punaisella katkoviivalla on esitetty vaihtoehtoinen linjaus, punaisella viivalla nykyinen kelkkaura. Vaihtoehtoinen linjaus ei kulje Natura 2000 alueella.
3 2. Natura-alueen kuvaus Nykyinen ura on sijoittunut 1,2 kilometrin matkalta Kilpiaavalle, joka kuuluu Kemihaaran soiden (FI 130 0907) Natura 2000 alueeseen. Kemihaaran soiden Natura 2000 alue muodostuu neljästä eri kokonaisuudesta, joiden kokonaispinta-ala on 14060 ha. Kilpiaavan osuus tästä on 2350 ha. Kilpiaapa on luokiteltu SCI (Luontodirektiivin velvoitteiden perusteella valittu alue) ja SPA (Lintudirektiivin liitteen 1 lajeille erityisesti suojelun alue) kriteerien perusteella Natura 2000 alueeksi. Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit Kilpiaavalla ovat seuraavanlaiset: Luontotyyppi pinta-ala %-osuus Aapasuo 2295 98 Puustoinen suo * 192 8 Letot * 364 16 Lähteet ja lähdesuot 0,2 0 Humuspitoiset järvet ja lammet 26 1 Boreaalinen luonnonmetsä 19 1 (* kuuluvat osaksi aapasuo luontotyyppiin. Lettojen osuus pinta-alasta todennäköisesti vähenee, kun kuviotietoja päivitetään). Suurimmalta osin Kilpiaapa koostuu aapasuosta. Puustoisia soita esiintyy reunaosissa sekä kaivettujen ojien yhteydessä koillisessa. Lettoja esiintyy hyvin pienialaisina laikkuina Kilpiaavan länsiosassa Ämmänmaan itäpuolella. Kilpiaavan etelä ja keskiosissa esiintyy useampia pieniä lampia. Boreaalista luonnonmetsää on niukasti ja se painottuu pieniin metsäsaarekkeisiin ja eteläosan lampien ja puustoisten soiden läheisyyteen. Lintudirektiivin liitteen 1 lajeista Kilpiaavalla tavataan seuraavia: helmipöllö kalatiira kapustarinta kuikka kurki lapintiira laulujoutsen liro metso pohjantikka pyy sinirinta sinisuohaukka suokukko suopöllö teeri telkkä uivelo varpuspöllö vesipääsky 1 uhanalainen laji Lintudirektiivin liitteen 2 lajeista (metsästettäviä lajeja) Kilpiaavalla pesii tai ovat muuttavina lintuina: jouhisorsa jänkäkurppa kuovi pikkukuovi kiuru räkättirastas laulurastas punakylkirastas kulorastas Kilpiaapa on linnustollisesti Kemihaaran alueen yksi edustavimmista aapasoista. Alueella on runsas pesimälinnusto sekä se on tärkeä muutonaikainen levähdysalue. Uhanalaista kasvilajistosta
4 Kilpiaavalta tavataan lettosaraa sekä kiiltosirppisammalta. Uhanalaiset kasvit sijaitsevat etäällä nykyisestä kelkkaurasta ja vaihtoehtoisreitistä. 2.1 Nykyisen kelkkauran kuvaus Nykyinen kelkkaura on ollut käytössä noin 10 vuotta ja sen leveys on noin 3 metriä. Ura kulkee Natura-alueen eteläosassa. Uran vaikutus on selvemmin näkyvillä Natura-alueen reunoilla erityisesti länsiosassa, jossa on rämettä ja välipintaista nevaa. Länsiosassa on harvapuustoista rämevälipintaa ennen Natura-alueen ulkopuolelle kuuluvaa osaa. Kasvillisuus on tavanomaista vähäravinteiselle rämeelle kuuluvaa, mm. tupasvilla, riippasara, harmaasara, hilla, vaivaiskoivu ja rahkasammaleet. Jonkin verran luhtavillaa, raatetta ja leväkköä esiintyy kosteimmissa paikoissa. Kelkkauran vaikutus näkyy jonkin verran. Rämemättäät ovat painuneet ja nevaisuus on lisääntynyt. Kasvillisuudessa kelkkauran vaikutus näkyy pääasiassa runsastuneena tupasvillan kasvuna sekä varvustossa vaivaiskoivu puuttuu. Kelkkauran länsiosa on puustoisiin soihin sekä aapasuohon kuuluvia luontotyyppiä. Uralla ei näy mönkijöiden jälkiä. Naturaan kuulumaton metsä on nuorta männikköä. Kuva 2 Kelkkaura Kilpiaavan länsipuolella. Kasvillisuudessa näkyy uran vaikutus jonkin verran. Ennen puustoista rämettä on vähäravinteista mätäs-välipintaista nevaa. Kasvillisuudessa esiintyy raatetta, tupasvillaa, mutasaraa, pallosaraa, leväkköä ja suokukkaa sekä rahkasammaleita. Tässäkin osassa kelkkaura näkyy: mättäiden painumisena ja korkeamman varpukasvillisuuden puuttumisena. Tämä osa on aapasuo-luontotyyppiin kuuluvaa. Kelkkaura kulkee jonkin matkaa mäntyjä kasvavan rämeen läpi. Uralla kasvillisuutena on juolukkaa, pallosaraa, matalaa vaivaiskoivua ja hillaa sekä ruskearahkasammalta. Kelkkauran ulkopuolella kasvaa lisäksi suopursua ja korkeampana kasvustona hillaa ja vaivaiskoivua. Räme kuuluu puustoisiin soihin ja aapasuo luontotyyppeihin. Rämeellä kelkkaura näkyy kuluttaneen varpukasvustoa ja sarat ovat lisääntyneet. Kenttäkerroksen kasvillisuus peittää vähemmän pohjakerrosta, jossa kasvaa pääasiassa ruskearahkasammalta. Suurin osa kelkkaurasta sijoittuu väli-vesipintaiselle nevalle. Luontotyyppitiedoissa kelkkauran itäosaan on merkattu lettoa, mutta tämä oli samanlaista vähäravinteista nevaa kuin lännempänä. Nevalla kasvaa tupasluikkaa, ruskovillaa, raatetta, kihokkeja, jouhisaraa, pullosaraa ja tupasvillaa sekä rahkasammaleita. Kelkkaurasta ei ole näkyvissä minkäänlaista merkkiä maastossa, paitsi
5 uramerkit. Mätäspinnoilla ei urasta ole minkäänlaista havaintoa. Nevan reunat ovat välirimpipintaa. Viemäriojan läheisyydessä kasvillisuudessa huomaa ojan kuivattavan vaikutusten. Reuna on rämettä. Viemäriojassa on romahtanut silta. Kuva 3 Kuva kelkkauran itäosasta länteen päin. Kelkkauraa ei havaitse muuten kuin kelkkamerkeistä. 2.2 Vaihtoehtoinen reitti Vaihtoehtoisen kelkkareitin pituus Kilpiaavan Natura-alueen kiertäen on noin 3 kilometriä. Vaihtoehtoinen reitin linjaus kulkee lännessä metsätalousvaltaisen alueen läpi. Sokanniemen eteläpuolelta reitti kulkee Kilpiaapaa pitkin kiertäen Natura-alueen eteläpuolelta. Ennen Kilpiaapaa vaihtoehtoinen reitti kulkee taimikossa ja varttuneen metsän läpi. Kilpiaavan lounaisosassa oleva kaistale, joka ulottuu Solonlammelle, on rimpipintaista nevaa, jossa on jänteitä pohjois-eteläsuunnassa. Neva on vähäravinteinen. Kasvillisuudessa esiintyy esimerkiksi raatetta, pullosaraa, riippasaraa, tupasvillaa ja rahkasammaleita. Rimpipinnan ja kivennäismaan reunassa on välipintaista nevaa, joka on myös vähäravinteista. Kasvillisuudessa on runsaasti saraa, esimerkiksi esiintyy jouhisaraa ja juurtosaraa sekä idempänä lisäksi suokukkaa ja vaivaiskoivua. Ennen itäosan viemäriä on kitukasvuista mäntyä kasvavaa vähäravinteista rämettä. Sokanniemen eteläosassa on vanhaa kuusimetsää pystyssä. Samoin Kilpiaavan Solonlammelle ulottuvan kaistaleen reunoilla on muutamia vanhan metsän saarekkeita. Välipinnoilla ja rämeosassa näkyi mönkijänjälkiä. Kilpiaavan kaakkoisosassa tämän reitin varrelta lähti iso kurkiparvi liikkeelle. Eteläisen reittivaihtoehdon varressa on viisi mökkiä noin 500 metrin etäisyydellä.
6 Kuva 4 Kilpiaavan eteläosassa vaihtoehtoisen moottorikelkkareitin kohdalla olevia mönkijän jälkiä. 3. Vaikutusten merkittävyyden arviointi Nykyisestä moottorikelkkaurasta aiheutuu vähäisiä vaikutuksia Kilpiaavan Natura-alueeseen. Eniten vaikutusta on maaston kulumisella mätäs- ja välipintaisilla räme- ja nevaosissa. Luontotyypit, jotka sijaitsevat kelkkauralla, ovat aapasuo ja puustoiset suot. Aapasuo kuuluu erityisen tärkeisiin luontotyyppeihin, jotka ovat vaarassa hävitä ja joiden suojelussa yhteisöllä on erityinen vastuu. Direktiivin mukaan yhteisön tavoitteena on säilyttää liitteen 1 luontotyyppien taso suotuisana. Kilpiaavan kelkkareitin kohdalla aapasuo luontotyyppi ei katoa, korkeintaan reitin kohdalla edustavuus voi hieman heiketä. Moottorikelkkareitin vaikutus kohdistuu aapasuo-luontotyyppiin noin 0,04 prosentilla. Luontotyyppien eheys ei rikkoonnu kelkkareitistä, sillä vaikutus ulottuu hyvin pienelle alueelle. Samoin kasvillisuuden muutokset ovat melko vähäisiä. Lähtökohtaisesti kelkkauran ulkopuolinen kasvillisuus on tavanomaista aapasuolle. Kasvillisuuden muutokset kelkkauralla eivät muuta aapasuon kokonaisekologiaa. Suo on vähäravinteista ja suon lajisto on tavanomainen ja melko yksipuolinen. Linnustolle kelkkaurasta ei ole häiriötä, sillä moottorikelkkailu yleensä loppuu vapun tietämillä. Kurjet ja laulujoutsenet saapuvat yleensä huhtikuun puolen välin tienoissa, mutta niiden pesinnälle reitistä ei ole haittaa. Kelkkailu reitillä alkaa marras-joulukuussa, jolloin Kilpiaavalla ei ole enää lintujen pesintää. Mönkijöiden jälkiä ei ollut lainkaan kelkkauralla. On oletettavaa, ettei Kilpiaavan tähän osaan tule mönkijäliikennettä, sillä suo on hyvin allikkoinen ja vaikeasti kuljettava. Vaihtoehtoisreitti oli luontotyypeiltään ja kasvillisuudeltaan paljolti samanlainen kuin nykyinen kelkkaura. Mitään merkittävää ei löytynyt. Kilpiaapa-Solonlampi aapasuokaistaleen reunoilla on vanhoja metsiä. On mahdollista, että osa Kilpiaavalla olevista kolopesijöiden (mm. helmipöllö, varpuspöllö) pesistä sijaitsevat näissä metsiköissä. Tällöin vaihtoehtoisesta kelkkareitistä olisi häiriötä lintudirektiivi liitteen yksi lajien pesinnälle. Tällä osaa Kilpiaapaa oli mönkijöiden jälkiä ja on mahdollista, että mönkijäliikenne lisääntyisi, jos alueelle tulisi virallinen kelkkareitti. Tästä olisi huomattavaa haittaa alueella pesivälle linnustolle, esimerkiksi kurjille. Vaihtoehtoinen linjaus kulkee suurimmalta osin välipintaista nevaa tai rämettä pitkin. Näin ollen olisivat maastossa näkyvät kelkkareitinjäljet vielä selkeämmät, kuin nykyisellä kelkkauralla. Samoin mahdollinen mönkijäliikenne kuluttaisi herkkää välipintanevan ja rämeen kasvillisuutta. Ekologisesti
7 tämä osa suota on samaa Kilpiaavan suokompleksia, vaikkei kuulukaan suojelun piiriin. Vaihtoehtoisen linjan läheisyydessä 500 metrin etäisyydellä on vapaa-ajan asuntoja, joille vaihtoehtoisesta linjauksesta olisi mahdollisia meluhäiriöitä. Pelkosenniemi-Pyhätunturi välinen kelkkareitti on merkattu maakuntakaavaan. Soklin kaivoksen ratavaihtoehdoista 2 kulkisi Kilpiaavan pohjoispuolelta kilometrin päästä. Tällä hetkellä tuo ratavaihtoehto näyttää epätodennäköiseltä. Sokliin suunniteltu voimajohtohankkeen vaihtoehdoista 2 sijoittuu Kemihaaran soiden Natura 2000 alueen läheisyyteen. Kilpiaapaan tästä hankkeesta ei ole vaikutusta, sillä voimajohto ei sijaitse sen läheisyydessä. 4. Lieventävät toimenpiteet Nykyisen uran mahdollisia haittoja kelkkareittinä voidaan vähentää sillä, että reitin lanaus tai tamppaaminen suoritetaan runsaan lumen aikana ja niin että rimpi- ja allikko-osat ovat kestävässä jäässä. Tällöin mahdollisia kulumisen jälkiä ei tule niin herkästi. Samoin myöhään keväällä, kun mättäillä on lumi sulannut, ei reitin lanaamista enää suoritettaisi. Mahdollinen mönkijäliikenteen tuleminen Natura alueelle on estettävissä, esimerkiksi niin ettei jatkossakaan rakenneta viemärin kohdalle siltaa. Moottorikelkkareitti voisi olla kapeampi Kilpiaavan kohdalta. Jollain tavalla, esimerkiksi kylteillä, voisi olla hyvä ohjeistaa Natura-alueella liikkuvaa, ettei moottorikelkkareittien ulkopuolella saa liikkua. Lisäksi ohjeistuksessa voisi olla kielto mönkijällä liikkumisesta. 5. Johtopäätökset Luonnonsuojelulain 65 :n mukaista Natura-arviointia ei tarvitse tehdä Kilpiaavan moottorikelkkareitin osalta, sillä käytöstä aiheutuu vain vähäistä haittaa nykyisille Kilpiaavan Natura 2000 suojeluperusteille. SCI-kriteerien luontotyypeille (aapasuo ja puustoinen suo) ei reitistä ole merkittävää haittaa, korkeintaan niiden edustavuus voi pieneltä alalta hieman heikentyä. SPA-kriteerien lintudirektiivin 1 lajeille nykyisestä kelkkareitistä ei ole haittaa, koska sen käyttö sijoittuu talvikuukausiin. Suon hydrologialle kelkkareitistä ei ole vaikutusta, sillä minkäänlaisia ojia tai muuta kaivantoja ei tarvitse tehdä. Vaihtoehtoinen reitti voisi olla huonompi vaihtoehto Kilpiaavan SPA-kriteereille. Kilpiaavan eteläpuoleinen reunaräme ja nevaosa eivät ole yhtä vetisiä kuin nykyinen reittipaikka, ja tällöin on mahdollista mönkijäkäytön lisääntyminen Kilpiaavan eteläosissa. Kilpiaavan eteläosissa oli jo nyt mönkijöiden jälkiä. Samoin talviaikaisella käytöllä voidaan häiritä metsissä pesiviä tai suojassa olevaa linnustoa, sillä vaihtoehtoisen reitin läheisyydessä on vanhempia metsiköitä ja mahdollisia kolopesijöiden puita.
8 LÄHTÖAINEISTO: Airaksinen, O. ja Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 46. Helsinki Huhta, E. & Laine L. 2002: Kairanaavan ja Kilpiaavan linnusto ja sen vertailu Vuotoksen alueen linnustoon. Kemijoki OY. Tutkimusraportti 3. Rovaniemi Itä-Lapin maakuntakaava, 2003. Kaavaselostus. Lapinliitto. Osoitteessa http://www.lapinliitto.fi /kaavoitus/itselostus.pdf Kangas, P. 2007: Kilpiaavan putkilokasvit ja sammaleet. Opinnäyte Lapin ammattiopistolle, työn tilaajana Metsähallitus. Nyman, P. 2008: Natura tarveharkinta Pelkosenniemi-Pyhä moottorikelkkareittisuunnitelmaan (luonnos). Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava, 2.2.2009. Kaavaselostus (luonnos). Lapinliitto. Osoitteessa http://www.lapinliitto.fi/paatoksenteko/lh02022009/liite%203b%20 selostusluonnos.pdf Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. Helsinki