Ulen, T (2000): Rational Choice Theory in Law and Economics A Rationaalisen valinnan teoriasta - Rationaalisen valinnan teoria on mikrotaloustieteen ydinmalli, jonka mukaan yksilön päätöksentekoa voidaan tarkastella ja ennustaa - Rationaalisen valinnan teorialta puuttuu kuitenkin yksi, yleisesti hyväksytty määritelmä - Rationaalisen valinnan teorian epämuodollinen määritelmä: o valinta on rationaalinen, jos se on harkittu ja johdonmukainen o määritelmä on kuitenkin epätarkka ja tautologinen - Rationaalisen valinnan teorian formaali määritelmä: o hyödyn maksimointi lukuisten rajoitteiden alaisena: tulot, aika, kognitiiviset rajoitteet o transitiiviset preferenssit: A>B, B>C => A>C - Rationaalista valintaa voidaan epävirallisesti kuvata sanomalla, että yksilön valinta on rationaalinen, jos se on vapaaehtoinen ja johdonmukainen aiemmin tehtyjen valintojen kanssa ja yksilö kykenee perustelemaan valintansa. Tällainen määritelmä on kuitenkin hyvin epätarkka, koska se ei anna riittävästi informaatiota, jotta rationaalinen valinta voitaisiin erottaa irrationaalisesta valinnasta. (Ulen 2000, 791 792) Rationaalisuuden aksioomat määritellään formaalissa rationaalisen valinnan teoriassa muodollisemmin: - Yksilö on rationaalinen, jos hänellä on hyvin määritellyt ja vakaat preferenssit. - Rationaalisen preferenssijärjestyksen tulee olla: o Täydellinen (complete) Täydellisyys edellyttää lopputilojen yhteismitallisuutta siten, että yksilö pystyy vertaamaan keskenään kaikkia mahdollisia hyödykekoriyhdistelmiä ja järjestämään ne sen jälkeen paremmuusjärjestykseen. o Transitiivinen (transitive) Transitiivisuudella ilmaistaan preferenssien rationaalinen järjestys ja se edellyttää sitä, että jos hyödykekori A on parempi kuin hyödykekori B ja B on parempi kuin hyödykekori C, tällöin myös A:n on oltava parempi kuin C. o Refleksiivinen (reflexive) Preferenssit ovat refleksiivisiä, jos mikä tahansa hyödykekori A on ainakin yhtä hyvä kuin se itsessään. - Jotta preferenssijärjestys voitaisiin esittää hyötyfunktion 1 avulla, tulee preferenssien olla myös jatkuvia. Jatkuvuusehto vaatii, että jokaiselle lopputilalle on jokin 1 Hyötyfunktio U = u(x, y) kuvaa yksilön hyötyä u, jonka hän saa eri hyödykekoriyhdistelmillä hyödykkeitä x ja y. 1
todennäköisyysjakauma p, jonka avulla eri lopputilat voidaan samanarvoistaa. (Cooter ja Ulen 2004, 22) - kritiikki: o formaali määritelmä on yhtä tautologinen kuin epämuodollinen määritelmä o kaikkien preferenssien voidaan katsoa olevan rationaalisia, sillä intransitiivisuutta voidaan selittää sillä, että preferenssit ovat muuttuneet yli ajan tai sillä, että transitiivisuus on määritelty epäjohdonmukaisesti. Lopulta kaikki käyttäytyminen voidaan selittää rationaaliseksi (kehäpäätelmä). 1. Rationaalisen valinnan teoria oikeustaloustieteessä: - hyödyllinen mallinnettaessa markkinakäyttäytymistä o käyttäytymisen ennustaminen markkinoilla o ennustuksia tukee empiirinen evidenssi, esim. hintateoria o poikkeamat hintateoriasta voidaan selittää ilman, että yksilöä tulisi pitää irrationaalisena: markkinahäiriöt ovat syynä ennusteen ja havaitun käyttäytymisen väliseen eroavuuteen o anomaalista käyttäytymistä voidaan selittää mallin parantelun avulla: snob effect o rationaalisuus ilmenee evoluutiossa: rationaaliset firmat säilyvät, irrationaaliset eivät o hintateorian oletukset pitävät, vaikka kuluttajien joukossa irrationaalisia, joilla intransitiiviset preferenssit (Becker 1962). o Myöhemmät tutkimukset osoittavat, että irrationaalisuus ei vaikuta kokonaiskäyttäytymiseen ja siten mallin toimivuuteen - Em. perustelut vahvistavat näkemystä siitä, että mallia voidaan käyttää markkinakäyttäytymisen ennustamiseen edelleen, sillä sen ennusteet ovat säännönmukaisesti tarkkoja. - Lisäksi teoria on tarpeeksi yksinkertainen (karkea) selvittämään poikkeavaa käyttäytymistä ilman, että teoriaa tarvitsisi kokonaan hylätä. 2. Rationaalisen valinnan teoria muilla tieteenaloilla: - rationaalisen valinnan teoriaa käytetään myös muun kuin markkinakäyttäytymisen ennustamiseen - yhteiskuntatieteissä teoriaa pidetään täydellisimpänä ja yhdenmukaisimpana kuvauksena päätöksenteosta - kritiikkiä silti esiintyy: o teoria soveltuu markkinoille, joilla usein on kyse kvantifioitavista päätöksistä o markkinapäätökset säännöllisiä ja rutiininomaisia o yksilöillä mahdollisuus oppia toistuvissa tilanteissa o myös harvinaisissa päätöksissä voi oppia muilta o muissa kuin markkinapäätöksissä ei mahdollisuutta oppia ja korjata virheitään, koska ne eivät välttämättä toistu (avioliitto) o markkinapäätöksissä yhdenmukainen mitta: raha, joka mahdollistaa yhteismitallisuuden o kun hinta on tiedossa, on helppo arvioida vaihtoehtoiskustannus o ei-markkinapäätöksissä ei yhteismitallisuutta, joten vertailu vaikeaa o markkinapäätöksissä usein yksi optimaalinen tulos, mutta ei-markkinapäätöksissä on useita lopputuloksia o koottuna: toistuvuus, yhteismitallisuus, läpinäkyvyys 2
3. Rationaalisen valinnan teoria lainsäädännössä - miksi rationaalisen valinnan teoria on hyvä oikeudellisen päätöksenteon kuvaamisessa ja ennustamisessa? - Monet oikeudellisen päätöksenteon tilanteet muistuttavat markkinapäätöksiä - Oikeussäännöt luovat implisiittisiä hintoja eri käyttäytymistavoille ja yksilöt reagoivat sääntöihin kuten hintoihin markkinoilla - Jos hinta tekemisestä on korkeampi kuin siitä saatava hyöty, ei tekoa tehdä - Esim. sopimusoikeuden tahdonvaltaiset säännökset tarjoavat ennalta mietittyjä ehtoja sopimuksen aukkojen tilalle, jolloin osapuolet säästävät transaktiokustannuksissa - Oikeussääntöjen avulla kannustetaan vahingonaiheuttajaa sisäistämään kaikki vahingon ehkäisykustannukset: molemminpuoliset ehkäisytoimenpiteet tuottamusvastuu, yksipuoliset ehkäisytoimenpiteet ankara vastuu. B Rationaalisen valinnan teorian kritiikki psykologisen taloustieteen näkökulmasta - Kognitiivisen psykologian kokeellisten tulosten nojalla rationaalisen valinnan teorian ennustukset voidaan kyseenalaistaa ainakin neljällä eri osa-alueella: o Osapuolet hylkäävät molempia hyödyttävän sopimuksen, jos ylijäämän jako on oikeudenmukaisuusnormien vastainen (epäoikeudenmukainen) o Monivaiheiset neuvottelut eivät ole johdonmukaisia rationaalisen valinnan kanssa o Useimmat päätöksentekijät kärsivät kognitiivisista rajoitteista, jotka aiheuttavat systemaattisia poikkeamia rationaalisen valinnan ennustusten mukaiseen käyttäytymiseen o Päätökset epävarmuuden vallitessa eivät ole rationaalisen valinnan teorian oletusten mukaisia 1. Rationaalinen neuvottelu (bargaining) julkishyödykkeitä tuotettaessa - Rationaalisen valinnan teorian ennustusten mukaan yksilöt eivät ole halukkaita maksamaan käyttämistään julkishyödykkeistä (vapaamatkustajaongelma) - Kokeelliset tutkimukset osoittavat, että yksilöt maksavat vapaaehtoisesti oman osuutensa julkishyödykkeistä (Thaler 1992,Ulen 1994) o Eksperimentti: o 5 jäsenen ryhmästä kukin saa 5. Kaikki sijoittavat haluamansa summan ja pankki tuplaa sen ja jakaa tasan kaikille jäsenille. o Hypoteesi: rationaalisen valinnan teorian mukaan kukaan ei investoi, sillä kaikki haluavat olla vapaamatkustajia. o Tulos: useimmat sijoittivat julkishyödykkeeseen noin 40 60 prosenttia annetuista varoista. o Hypoteesi: rationaalisen valinnan teoria mukaan ryhmän sijoituksen tulisi laskea, kun eksperimenttiä toistetaan useita kertoja (oppiminen). o Tulos: toistettaessa koe useita kertoja peräkkäin näin kävi. Kun tehtiin myöhemmin koe uudestaan samalla ryhmällä, alussa sijoitus oli taas noin 40 60 % ja laski toistojen mukana.(andreoni 1988). 3
o Selitys: ihmiset aloittavat uuden vuorovaikutussuhteen tekemällä yhteistyötä, kunnes syntyy näyttöä, ettei yhteistyö kannata. 2. Rationaalinen neuvottelu ylijäämän jakamisesta - Rationaalisen valinnan teoria ei ennusta sitä, millä tavoin osapuolet jakavat vaihdannan avulla saatavan ylijäämän - Jos yhteistyön avulla voidaan saada aikaan ylijämää, joka on suurempi kuin ylijäämän jakamisesta aiheutuvat transaktiokustannukset (ts. esteitä yhteistyölle ei ole), osapuolet löytävät keinon ylijäämän jakamiselle siten, että molemmat osapuolet pääsevät korkeammalle hyvinvoinnin tasolle, kuin millä he alun perin olisivat olleet. (s.801) - Rationaalisen valinnan teoria selittää, milloin osapuolet ryhtyvät vaihdantaan: o Jos vapaaehtoinen vaihdanta osapuolten kesken tapahtuu, silloin vaihdannan on täytynyt tuottaa ylijäämää, joka on suurempi kuin esteistä aiheutuvat kustannukset (transaktiokustannukset) o Jos vaihdantaa ei tapahdu, tällöin ei joko syntynyt ylijäämää jaettavaksi (myyjän minimihinta oli korkeampi kuin ostajan maksimihinta, vrt. varallisuusvaikutus) tai vaihdannasta aiheutuvat transaktiokustannukset olisivat olleet suurempia kuin ylijäämä. o Muita syitä vaihdannan epäonnistumiseen ei rationaalisen valinnan teorian mukaan ole - Entä vaihdantatilanne, joka ei toteudu, vaikka ylijäämää syntyisi eikä vaihdolle olisi olemassa esteitä? o Eksperimentti: o Ultimatum peli(güth, Schmittberger, Schwarze 1982), johon osallistuvat pelaajat 1 ja 2, jotka eivät tunne toisiaan eivätkä voi kommunikoida. Tarkoituksena jakaa määrätty summa rahaa osapuolten kesken. Pelaaja 1 tekee ehdotuksen, pelaaja 2 voi joko hyväksyä jaon tai hylätä, jolloin kumpikaan ei saa mitään. Esim. 1 voi ehdottaa tasajakoa ja 2 hyväksyy sen. o Hypoteesi: rationaalisen valinnan teorian mukaan ensimmäisen pelaajan paras ehdotus on esittää yksipuolista jakoa hänen omaksi edukseen, sillä toisen pelaajan kannattaa hyväksyä mikä tahansa jako, sillä muutoin hän ei saa mitään. o Useiden, eri aikoina tehtyjen eksperimenttien tulokset osoittavat kuitenkin muuta: - ensimmäinen ehdottaja ei yleensä esitä epäoikeudenmukaista jakoa vaan useissa eri eksperimenteissä yleisin ehdotus on tasajako, keskiarvo 37/73. - myös kakkospelaajista useimmat hyväksyivät vain oikeudenmukaiseksi katsomansa jaon ja noin 25 % ehdotuksista hylättiin, koska pelaaja piti jakoa epäoikeudenmukaisena. (Kahneman, Knetsch ja Thaler 1986). 3. Varallisuusvaikutus ja vallitsevan tilan harha 4
- Rationaalisen valinnan teorian ennustusten mukaan, vaihdanta tapahtuu, jos se tuottaa ylijäämää, joka on suurempi kuin transaktiokustannukset - Eksperimenttien avulla haluttiin tutkia, miten varallisuusvaikutus ja vallitsevan tilan harha vaikuttavat yksilön päätöksentekoon o Varallisuusvaikutuksella (endowment effect) tarkoitetaan sitä, että yksilöt arvostavat hyödykettä enemmän, jos he jo omistavat sen. Toisin sanoen he vaativat suuremman summan luopuakseen omistamastaan hyödykkeestä kuin mitä he olisivat valmiita maksamaan hankkiakseen sen. (Thaler 1992) o Vallitsevan tilan harha (status quo bias) on varallisuusvaikutuksen läheinen käsite. Se tarkoittaa sitä, että yksilöt pitävät vallitsevaa varallisuustilaa muita tiloja parempana. (Korobkin 1994, Samuelson ja Zeckhauser 1988) - Varallisuusvaikutuksen testaaminen (Thaler 1992, Korobkin 1998): o Eksperimentti: o Kaksi samankokoista ryhmää, toisille jaettiin esine (esim. kahvimuki, kynä, arpalippu), toisille tietty rahasumma. Jokaiselle määrättiin pari toisesta ryhmästä ja parit saivat halutessaan käydä vaihtokauppaa. Roolit vaihdettiin ja osapuolet saivat taas käydä vaihtokauppaa. o Hypoteesit: 1) jos vaihdannalle ei ole esteitä, hyödykkeet päätyvät sille osapuolelle, joka arvostaa niitä eniten, jolloin tämän oletuksen mukaan noin puolet ryhmän jäsenistä tekisi vaihtokaupan 2) vaihdannassa pyydettävän hinnan tulisi olla melkein sama, olipa osapuoli myyjän tai ostajan roolissa o Kokeen tulokset eivät tukeneet hypoteeseja: - Vaihtokauppojen lukumäärä jäi alle teorian ennustusten (alle puoleen) - toisin sanoen, vaikka transaktiokustannuksia ei ollut, osapuolet olivat haluttomampia vaihdantaan kuin rationaalisen valinnan teoria ennustaa - Hinta vaihteli sen mukaan, oliko osapuoli myyjän vai ostajan roolissa. Mediaani myynti ja ostohintojen suhde oli 2:1. C Valinta epävarmuuden vallitessa: - Rationaalisen valinnan teorian mukaan valintaan epävarmuudessa vaikuttavat: - Yksilön suhtautuminen riskiin - Yksilön vakaat, järjestetyt preferenssit 5
- Arviot kunkin mahdollisen lopputuloksen toteutumisen todennäköisyydestä - Rationaalisen valinnan teorian mukaan epävarmuuden vallitessa yksilöt maksimoivat odotettua hyötyään: - EU = vaihtoehdon toteutumisen todennäköisyys x vaihtoehdon tuottama hyöty 1. Preferenssien kääntyminen (preference reversals) Eksperimentti: (Thaler 1982) o On tarjolla kaksi peliä H ja L. H tarjoaa korkean todennäköisyyden voittaa pieni palkinto, sanotaan 90 %:n todennäköisyys voittaa 4. L tarjoaa alhaisen todennäköisyyden voittaa suuri summa, sanotaan 10 %:n todennäköisyys voittaa 40. Ensin kysytään, kumman vaihtoehdon valitset. Seuraavaksi kysytään, mihin hintaan he myisivät pelit, jos he omistaisivat ne. o Hypoteesi: odotetun hyödyn teorian oletusten mukaan valintojen tulisi olla yhdenmukaisia. (siis preferenssien transitiivisia). o Tulos: ensimmäiseen kysymykseen useimmat koehenkilöt vastasivat H (71 %). Toiseen kysymykseen useimmat määräsivät korkeamman myyntihinnan L:lle kuin H:lle (67 %). Tämä merkitsee sitä, että he pitivät L:ää arvokkaampana kuin H:ta. - Ilmiötä kutsutaan preferenssien kääntymiseksi. Koetulosta selitetään sillä, että ihmiset hinnoittelevat pelit niiden voiton mukaan eivätkä odotusarvon mukaan. (H: 4 :n, L 40 :n voittomahdollisuus) - Rationaalisen valinnan teorian kannalta tarkasteltuna ilmiö tarkoittaa sitä, että yksilöt tekevät epäjohdonmukaisia ja siten irrationaalisia valintoja. - Preferenssien kääntymistä voidaan käyttää hyväksi, jos ihmiset ovat valmiita maksamaan korkeita summia hyvin pienestä todennäköisyydestä voittaa huomattava rahasumma. - Preferenssien kääntymistä voidaan selittää kolmella ilmiöllä: 1) Intransitiiviset preferenssit: (intransitive preferences) o Rationaalisen valinnan teorian mukaan preferenssijärjestyksen tulisi olla transitiivinen o Rationaalisen yksilön tulisi siten olla indifferentti H:n käteisarvon (4 ) ja H:n itsensä suhteen (0,9x 4 ). o Preferenssien kääntyminen voi siten ilmentää sitä, että yksilön preferenssit ovat intransitiivisia 2) Menettelyllinen invarianssi: (procedure invariance) o Menettelyllisellä invarianssilla tarkoitetaan sitä, että lopputuloksen tulisi pysyä samana riippumatta siitä, millä tavalla asiaa mitataan. (matka Berliinistä Müncheniin sama riippumatta siitä kummasta päästä mittaus aloitetaan) o Epävarmuuden vallitessa tapahtuvan valinnan osalta tämä merkitsee sitä, että preferenssien järjestyksen tulisi pysyä samana riippumatta siitä menetelmästä, jolla tutkija haluaa selvittää preferenssijärjestystä. o Yksi tapa selvittää preferenssijärjestystä on kysyä yksilöltä, kumman hän valitsee, jos valittavana ovat A ja B. 6
o Toinen tapa on kysyä yksilöltä, mikä on kummankin vaihtoehdon maksimihinta, jolla yksilö olisi valmis hankkimaan sen. o Preferenssien kääntymistä voidaan selittää sillä, ettei menettelyllinen invarianssi pidä. 3) Riippumattomuusaksiooman loukkaaminen: (violations of the independence axiom) o Kolmas selitys preferenssien kääntymiseen on se, että yksilö loukkaa riippumattomuusaksioomaa o Odotetun hyödyn teoriaan liittyvällä riippumattomuusaksioomalla tarkoitetaan sitä, että jos yksilö preferoi X:ää, tämän tulisi myös pitää parempana mahdollisuutta voitta X todennäköisyydellä p kuin mahdollisuutta voittaa Y todennäköisyydellä p. o Preferenssien kääntyminen osoittaa, että yksilöt rikkovat riippumattomuusaksioomaa tehdessään päätöksiä epävarmuuden vallitessa 2. Valinta eri ajanjaksojen välillä Päätöksenteossa epävarmuuden vallitessa on kysymys siitä, että yksilön on tehtävä valinta, o joko tällä hetkellä ja tulevaisuudessa toteutuvan lopputuloksen kesken o tai kahden tulevaisuudessa toteutuvan lopputuloksen kesken - tutkimusten mukaan yksilöt eivät kuitenkaan ole tietoisia kaikista mahdollisuuksista ja ongelmista, joita valinta eri ajanjaksojen välillä synnyttää, vaan tekevät valintoja, jotka rikkovat rationaalisen valinnan teorian aksioomia o esimerkki tuloveroista: ihmiset eivät korjaa verotusprosenttiaan, vaan sallivat liian korkean ennakonpidätyksen, vaikka se on koroton (ei meillä enää) laina valtiolle. o Toinen ääriesimerkki ovat järjettömän korkeat diskonttokorot: ihmiset eivät ota huomioon varoituksia riskistä saada liiallisesta auringonotosta ihosyöpä, vaan arvostavat korkeammalle ruskettunutta ihoa. - Rationaalisen valinnan teorian aksioomien mukaan diskonttokoron tulisi yleensä olla markkinakorkoa vastaavalla tasolla ja sen tulisi pysyä vakiona - Tutkimusten mukaan diskonttokoron suuruus kuitenkin vaihtelee o sen mukaan miten pitkä on ajanjakso, jonka yksilö joutuu odottamaan palkkiotaan (Loewenstein ja Elster 1992) - valittavana ovat projektit A ja B, joista A tapahtuu aikaisemmin. Yksilö valitsee ensin A:n, mutta vaihtaa B:hen (muut seikat ennallaan), kun saa tiedon, että B:n toteutuminen siirtyy eteenpäin (silti B toteutuu edelleen myöhemmin kuin A). - näin ollen diskonttokorko pienenee sen mukaan, miten kauemmaksi palkkion saaminen lykkääntyy o sen mukaan miten suuri saatava palkkio on - diskonttokorko sen välillä saadaanko 100 tänään tai 150 vuoden kuluttua on pienempi kuin valinnalla 10 tänään tai 15 vuoden 7
kuluttua. Toisin sanoen monet ovat valmiita odottamaan vuoden saadakseen 50, mutta eivät saadakseen 5 - Shefrin ja Thaler (1988) selittävät tätä ilmiötä sillä, että ihmiset rinnastavat pienet voitot välittömään kulutukseen, mutta suuria voittoja säästämiseen, joten vaihtoehtoiskustannus pienelle voitolle on menetetty kulutusmahdollisuus, mutta suurelle voiotolle menetetty korkotulo. Diskonttokoron pieneneminen selittyy sillä, että menetettyä kulutusmahdollisuutta on vaikeampi vastustaa kuin menetettyä korkotuloa. D Rationaalisen valinnan teorian kritiikkiä oikeustaloustieteen kannalta - Missä tilanteissa yhteiskunta voi luottaa siihen, että resurssien tehokkain allokoituminen saavutetaan neuvotteluteitse? Missä tilanteissa tämä ei toimi? - Kuinka lakia tulisi muotoilla, jotta se ohjaisi resurssien tehokkaimpaan allokoitumiseen silloin, kun neuvottelun keinoin ei siihen päästä? - Soveliain oikeuspoliittinen keino riippuu siitä, voidaanko esteet vapaalle vaihdannalle tunnistaa ja voidaanko määrittää korjauskeinot, silloin kun este on merkittävä - Oikeustaloustiede erittelee vapaata vaihdantaa rajoittavat transaktiokustannukset etsintä-, sopimus- ja valvontakustannuksiin. - Oikeustaloustiede yrittää tunnistaa transaktioihin liittyviä tekijöitä, jotka aiheuttavat korkeita transaktiokustannuksia 1. Coasen teoreema ja rationaalisen valinnan teorian kritiikki - Coasen teoreeman mukaan, jos vaihdannalle ei ole olemassa esteitä (transaktiokustannuksia), resurssit allokoituvat niiden tehokkaimpaan käyttöönsä, huolimatta siitä, kenelle ne on alun perin jaettu. - Tutkimustuloksissa on havaittu, että yksilöt ovat halukkaampia yhteistyöhön ja että heillä on vahvempi oikeudenmukaisuuden halu kuin rationaalisen valinnan teoria ennustaa. (Thaler 1992, Ulen 1994, yhteistyö julkishyödykkeiden tuotannossa sekä Güth, Schmittberger and Schwarze 1982, Kahneman, Knetsch and Thaler 1986 ultimatum pelin voitonjako) - Tulokset poikkeavat Coasen teoreemasta kahteen suuntaan: o Yhtäältä voimakas yhteistyöhalukkuus merkitsee sitä, että resurssien tehokas allokaatio voidaan saavuttaa vapaaehtoisen vaihdannan avulla laajemmin kuin Coasen teoreema ennustaa. o Siten, vaikka transaktiokustannuksia esiintyisikin, valtiovallan väliintulon tarve saattaa olla vähäisempi kuin on aikaisemmin uskottu o Yksilöt saattavat olla halukkaampia sijoittamaan ympäristötietoiseen toimintaan kuin on oletettu. 8
o Toisaalta tutkimusten havainnot siitä, että yksilöt reagoivat herkästi ylijäämän oikeudenmukaiseen jakautumiseen merkitsee sitä, että valtiovallan väliintulo yksityisessä päätöksenteossa on tärkeämpää kuin on aiemmin oletettu. o Koska ihmiset luopuvat mieluummin yhteistyöstä kuin suostuvat yhteistyöhön hyvin yksipuolisilla ehdoilla (ylijäämän jako), eivät resurssit välttämättä allokoidu tehokkaimmalla tavalla, vaikka transaktiokustannuksia ei olisi. o Siten valtiovallan väliintuloa voidaan perustella tilanteissa, joissa toinen osapuoli voi liian yksipuolista voitonjakoa esittämällä estää resurssien allokoitumisen niiden tehokkaimpaan käyttöönsä - Toinen poikkeama Coasen teoreemasta on varallisuusvaikutus (ja vallitsevan tilan harha) (Thaler 1992, Korobkin 1994, Samuelson ja Zeckhauser 1988) o Kun transaktiokustannukset olivat hyvin alhaiset, ihmiset olivat haluttomampia tekemään sopimuksia kuin rationaalisen valinnan teoria ennustaa o Lisäksi yksilöt vaativat kaksinkertaista hintaa myydäkseen omistamansa tavaran kuin millä he olisivat valmiita ostamaan sen o Havaintojen seurauksena on se, että joissakin tilanteissa ei voida saavuttaa yhtä ainutlaatuisesti tehokasta varallisuusoikeuksien jakaumaa o Tällöin alkuperäisellä jakautumisella on merkitystä, sillä resurssit eivät välttämättä ohjaudu niiden tehokkaimpaan käyttöönsä, vaikka transaktiokustannukset eivät olisikaan esteenä. 2. Pakottavat ja tahdonvaltaiset säännökset sekä rationaalisen valinnan teorian kritiikki - jotta oikeussääntöjen avulla voitaisiin korjata markkinahäiriöiden aiheuttamia esteitä resurssien allokoitumiselle niiden tehokkaimpaan käyttöönsä, tulee ensin ratkaista kaksi ongelmaa o millainen oikeussääntö tai standardi valitaan o tuleeko säännön olla pakottava vai tahdonvaltainen - Esimerkkinä yhtiöoikeus ja sisäpiirikaupat. Sisäpiirikauppojen tehottomuuden määrästä ja todennäköisyydestä ollaan erimieltä. Useimmat kommentoijat haluavat säädellä käytäntöä jotenkin, mutta erimieltä ollaan siitä, tulisiko käyttää kieltoa vai tahdonvaltaisia säännöksiä, jolloin yhtiöt voisivat halutessaan sopia toisin. Tahdonvaltaisuuden kannattajat väittävät, että jotkut yritykset saattaisivat haluta tarjota johdolle osittaista palkkiota siinä muodossa, että he sallisivat näiden käyttää hyväkseen hankkimaansa sisäpiiritietoa. jos tämä keino on tehokkaampi kuin vaihtoehtoiset palkitsemiskeinot, yhtiön tulisi sallia poiketa säännöksestä erillisin sopimuksin. Vastustajat torjuvat tämän ja vaativat ehdotonta pakottavuutta. - Vallitsevan tilan harha saa aikaan sen, etteivät yksilöt ole halukkaita poikkeamaan vallitsevasta tilasta. - Oikeussääntöjen osalta se merkitsee sitä, että yksilöt poikkea tahdonvaltaisista säännöksistä, elleivät odotetut hyödyt poikkeamisesta olennaisesti ylitä odotettuja kustannuksia. - Tahdonvaltaisilla säännöksillä on siten voimakas ankkuroitumisvaikutus. o Sisäpiirikauppojen osalta tämä saattaisi merkitä sitä, että vaikka kiellosta voitaisiin poiketa, hyvin harvat yhtiöt käyttäisivät tätä oikeuttaan - Jos useimmat yksilöt ovat haluttomia poikkeamaan vallitsevasta tilasta, lain tulisi määrittää vallitseva tila tehokkaalle tasolle. 9
o Sisäpiirikauppojen osalta se tarkoittaisi sitä, että tehokas lähtötaso on sisäpiirikauppojen kieltäminen, eikä sen sijaan vapaus harjoittaa sisäpiirikauppoja, ellei työnantaja ole sitä nimenomaisesti kieltänyt 3. Riskin sääntely ja rationaalisen valinnan teorian kritiikki - Tutkimusten mukaan yksilöt eivät ole hyviä arvioimaan riskien toteutumisen todennäköisyyksiä - Ensinnäkin heillä on tapana yliarvioida sellaisen uhkapelin arvo, jossa on pieni todennäköisyys saada suuri voitto - Toiseksi vallitsevan tilan harhan vuoksi he asettavat etusijalle tunnetun korkean riskin tuntemattomaan alhaiseen riskiin verrattuna. - Riskiin suhtautumisesta on seurauksena se, että ihmiset vaativat riskien sääntelyä joka heijastaa heidän omaa näkemystään eikä yhdenmukaista näkemystä - Lainsäädännöllisten resurssien tehokkaampi allokointi vaatisi johdonmukaisuutta riskin sääntelyyn - Tähän saakka on uskottu, että yksilöt tekevät virheitä riskinalaisessa päätöksenteossa, koska heillä ei ole oikeaa tietoa - Sen vuoksi sääntelypäätökset on tehty siitä näkökulmasta, että valtiovallan tulisi jakaa tarkkaa tietoa, jotta yksilöt ja yritykset voisivat tehdä rationaalisia päätöksiä - Tutkimusten mukaan yksilöt eivät tee oikeita päätöksiä, vaikka heillä olisi oikeaa tietoa riskinalaisista vaihtoehdoista (Loewenstein ja Elster 1992 ja Shefrin ja Thaler 1988, intertemporal choice) - Nämä havainnot oikeuttaisivat paternalistisempaan sääntelypolitiikkaan kuin, mitä rationaalisen valinnan teoria suosittelee o Esimerkiksi rationaalisen valinnan teoria mukaan motoristi voi itse arvioida kypärän käyttämisestä aiheutuvat kustannukset ja hyödyt ja tehdä päätöksensä sen perusteella. Virheelliset päätökset riskin arvioinnissa sekä valinnassa eri ajanjaksojen välillä osoittavat kuitenkin sen, että motoristit aina aliarvioisivat kypärän käyttämisen hyödyt ja sen vuoksi paras sääntelykeino, jolla päävammat minimoidaan, on kypärän käyttöpakko. 4. Vahingonkorvauslaki ja rationaalisen valinnan teorian kritiikki Valinta normiperusteisten ja riskiperusteisten toimintavaatimusten välillä - Tuottamuksen tasoa voidaan arvioida joko normiperusteisesti tai riskiperusteisesti o Normiperusteisessa arviointitavassa tuottamus määritellään vertaamalla vahingonaiheuttajan tai uhrin toimintaa selkeään oikeussääntöön (esim. nopeusrajoitus) o tällainen tuottamus on helppo todeta oikeudessa o potentiaalisten uhrien/vahingonaiheuttajien on helppo havaita normiin perustuva toimintavaatimusten taso, eikä monimutkaisia laskelmia tarvitse suorittaa o sen vuoksi kognitiiviset vaatimukset eivät ole korkeita o Riskiperusteinen tuottamusvastuun arviointitapa sysää toimintavaatimusten määrittelyn potentiaalisille vahingonaiheuttajille ja uhreille itselleen 10
o ei ole olemassa selkeää, kiinteää toimintavaatimusten tasoa, vaan jokainen potentiaalinen vahingonaiheuttaja/uhri laskee itse, mikä on riittävä toimintavaatimusten taso, kun otetaan huomioon, että vahingon mahdollisesti tapahduttua tuomioistuin arvioi, ovatko huolellisuustoimenpiteet olleet kohtuullisia o riskiperusteisessa arviointitavassa toimintavaatimusten taso määritellään useimmiten Hand -säännön avulla (riski-hyöty testi). o Tällöin potentiaalinen vahingonaiheuttaja/uhri vertaa vahingon ehkäisemisestä aiheutuvia kustannuksia huolellisuudella saavutettaviin hyötyihin (= onnettomuuden todennäköisyyden ja ankaruuden aleneminen) ja ryhtyy sitten niihin vahingon ehkäisemistoimenpiteisiin, joissa odotettu hyöty on suurempi kuin toimenpiteiden aiheuttamat kustannukset. o Riski-hyöty testin kognitiiviset vaatimukset ovat huomattavat. o Tutkimusten mukaan yksilöt tekevät systemaattisia virheitä näissä laskelmissaan o Sääntelykeino tulisi valita sen mukaan, ovatko kyseisiin onnettomuuksiin altistuvilla yksilöillä kognitiivisia rajoituksia riskien arvioinneissa. o Siten yhteiskunnan kannalta tehokkaampaan tulokseen voidaan päästä sellaisilla sääntelykeinoilla, joissa toimenpidevaatimusten taso on helppo laskea. Ankara vastuu ja tuottamusvastuu - ankaran vastuun tai tuottamusvastuun valintaan vaikuttaa se, ovatko vahingon ehkäisemismahdollisuudet yksipuolisia vai molemminpuolisia - yksipuolisen ja molemminpuolisen vahingon ehkäisemismahdollisuuden arvioimista vaikeuttaa kuitenkin kognitiivisten rajoitteiden olemassaolo - tilanne voi olla sellainen, että toinen osapuoli on kognitiivisten rajoitteidensa vuoksi kykenemätön arvioimaan riskiä oikein, vaikka rationaalisen valinnan teorian mukaan molemmilla osapuolilla on samanlainen mahdollisuus ehkäistä vahingon aiheutuminen - kognitiiviset rajoitteet voivat siten olla riippumaton tekijä määriteltäessä sitä, ovatko ehkäisemismahdollisuudet yksipuolisesti vai molemminpuolisesti suoritettavissa - tällöin niillä on myös merkitystä arvioitaessa sitä tulisiko valita ankara vastuu vai tuottamusvastuu - koska kuluttajat alttiimpia systemaattisille päätöksentekovirheille kuin tuottajat, saattaa ankara vastuu tietyillä toimialoilla olla perustellumpaa, sillä, vahingon ehkäisemismahdollisuudet saattavat todellisuudessa olla vain yksipuolisia 11
12