RAPORTTITIEDOSTO N:O 2435 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/2124/-87/2/10 Ylöjärvi, Tampere, Kangasala Olli Sarapää 28.10.1987 KULTATUTKIMUKSET TAMPEREEN LIUSKEJAKSOLLA KESÄLLÄ -85 1. JOHDANTO Työn tarkoituksena oli paleosedimentologisen tutkimuksen avulla selvittää millaisia mahdollisuuksia kullan esiintymiselle on Tampereen liuskealueen konglomeraateissa ja toisaalta tehdä alustavia tarkistuksia happamien vulkaniittien kultapitoisuuksista Ylöjärven alueella. Geologinen tutkimuslaitos löysi 1930-40-luvuilla useita kultamineralisaatioita Ylöjärven koillispuolen serisiittiliuskejaksosta, joista merkittävimmät ovat Järvenpää, Ahdepää, Lavajärvi ja Lepomäki (Vaasjoki 1946). Koska em. mineralisaatiot ovat Lohja Oy:n valtaamia, happamien vulkaniittien osalta tutkimukset jouduttiin rajoittamaan varsin pienelle alueelle Lepomäen eteläpuolelle. 2. KOHTEIDEN SIJAINTI JA SUORITETUT TUTKIMUKSET Konglomeraattien kultapotentiaalin selvittämiseksi kartoitettiin neljä profiilia. Profiileista kaksi ns. Veittijärven profiilit sijaitsevat Näsijärven länsipuolella (2124 04C). Kolunkylän (2124 10A,) ja Ahvenlammen (2142 01A) profiilit ovat sen sijaan Näsijärven itäpuolella (liite 1). Paljastumat tutkittiin yksityiskohtaisesti sekä litologisesti että paleosedimentologisesti. Kartoituksesta vastannut Tauno Rautio (1987) laati työn tuloksista pro gradu-tutkielmansa. Cobraamalla otettiin pölynäytteet 0.5 m välein Veittijärven konglomeraatista Multivuorelta, Kolunkylän konglomeraatin parhaiten lajittuneesta koururakenteisesta yksiköstä ja Ahvenlammen konglomeraatista (liitteet 2-4). Analysointia varten neljä peräkkäistä näytettä yhdistettiin yhdeksi ja niistä määritettiin kulta geokemian osaston laboratoriossa Rovaniemellä. Ylöjärven kirkolta n. 10 km NW-suuntaan sijaitsevan Lepomäen ympäristöstä kartoitettiin kahden neliökilometrin alue(liitteet 1 ja 5). Kartoituksessa kiinnitettiin erityistä huomiota vulkaanisiin rakenteisiin ja erilaisiin muuttumisilmiöihin happamissa vulkaniiteissa. Kullan suhteen kiinnostaviksi arvioiduista kivilajityypeistä otettiin Närevaaralla kaikkiaan 53 näytettä, joista VTT:llä neutroniaktivointimenetelmällä analysoitiin monialkuainepaketti E.
2 3. TULOKSET 3.1 Konglomeraatit Yksityiskohtaiset kartoitustulokset on esitetty Raution pro gradussa, joten tässä yhteydessä kuvataan lyhyesti ainoastaan näytteenoton kohteena olleet konglomeraatit. Veittijärven konglomeraatti on klastikannatteinen, kerroksellinen, heikosti lajittunut, epäkypsä, polymiktinen konglomeraatti. Pallot ovat vaihtelevan kokoisia ja melko hyvin pyöristyneitä (kuva 1). Ne ovat emäksisiä, intermediäärisiä ja happamia vulkaniitteja, grani-toideja ja fylliittejä. Konglomeraatin iskos on usein sarvivälkettä tai biotiittia runsaasti sisältävää grauvakkamaista ainesta, jossa on kulmikkaita kvartsi- ja maasälpäklasteja. Konglomeraatissa on havaittavissa paikoin koururistikerroksellisuutta. Konglomeraatista otetuissa pölynäytteissä ei esiinny kultaa. Kolunkylän konglomeraattimuodostuma on huomattavan paksu (liite 3). Koostumukseltaan se ei juuri poikkea Veittijärven konglomeraatista, mutta primäärirakenteet ovat paremmin säilyneet. Konglomeraatti-muodostuman keskiosassa on verrattain hyvin lajittuneita, kerrallisia, koururistikerroksellisia patjoja. Tästä yksiköstä otetuissa pölynäytteissä ei kuitenkaan tavattu kultaa. Ahvenlammen konglomeraatti sijaitsee Värmälän graniitin SW-puolella. Tampereen liuskevyöhykkeen stratigrafiassa se sijoittuu varsin alas (Kähkönen 1986). Konglomeraattimuodostuman paksuus tutkitussa leikkauksessa on n. 80 m (liite 4). Konglomeraatti on kohtalaisen hyvin lajittunutta ja kerrallista (kuva 2). Siinä on runsaasti kvartsi- ja kvartsiittipalloja. Vähäisessä määrin esiintyy vulkaniitti-, fylliitti- ja granitoidipalloja. Konglomeraatissa on grauvakkavälikerroksia. Pölynäytteiden kultapitoisuus vaihtelee 1-38 ppb, joten konglomeraatti on lievästi kullan suhteen anomaalinen. 3.2 Lepomäen happamat vulkaniitit Lepomäen alueella esiintyy laaja-alaisesti hapanta tuffia Hämeenkyrön granodioriittibatoliitin reunavyöhykkeessä (liitteet 5 ja 7). Lepomäen tilalta noin 250 m lounaaseen esiintyy karkeafragmenttista hapanta vulkaanista breksiaa, jossa fragmenttien koko vaihtelee 30-130 cm. Fragmenttien välissä on tiivistä tuffiainesta. Kyseessä saattaa olla ns. Mill-rock, joka sijoittuu vulkaanisen tulokanavan tuntumaan ja tavataan usein massiivisten sulfidimalmien lähistöllä. Lepomäessä hapan tuffi on monin paikoin huokoista ja tällöin siinä esiintyy runsaasti turmaliinisilmäkkeitä (kuva 3). Happamassa vulkaniitissa porfyyrit ovat kvartsia, plagioklaasia ja kalimaasälpää. Perusmassa koostuu kvartsista, maasälvistä, serisiitistä ja biotiitista. Närevaaralla otetuissa n. 10 cm näytteissä (30 kpl) kultapitoisuus vaihteli 1-385 ppb (liite 5,7). Neljässä näytteessä kultapitoisuus
3 oli yli 100 ppb, joten aluetta voidaan pitää ainakin jossain määrin kullan suhteen anomaalisena. Huomionarvoista on että alueen vulkaniiteissa on erittäin korkea barium-pitoisuus (liite 7). 4. YHTEENVETO Tampereen liuskealueen konglomeraattien on tulkittu kerrostuneen pääosin merenalaisen viuhkan ylä- ja keskiosiin, osin mannerjyrkänteen kuljetuskanavaaan (Rautio 1987). Konglomeraattien kerrostumisvaiheessa ei ole tapahtunut kullan rikastumista. Nopea lähdealueen erodoituminen, puutteellinen kemiallinen rapautuminen ja kerrostumisprosessi eivät ole suosineet kullan rikastumista. Virransuuntamääritysten perusteella materiaali on peräisin idästä ja kaakosta. Proksimaalipuolella sijaitsevan Ahvenlammen konglomeraatin anomaaliset kultapitoisuudet osoittavat lähdealueella olleen kultaa. Tampereen liuskevyöhykkeen tunnetut kultamineralisaatiot liittyvät serisiittiliuskeisiin. Hämeenkyrön granitodin reunavyöhykkeessä esiintyvät turmalinisoituneet tuffit ovat kullan suhteen anomaalisia ja ne saattaisivat olla potentiaalisia ekonomisille kultaesiintymille. Tämän seikan selvittämiseksi moreenigeokemiallinen tutkimus Lepomäen ympäristössä olisi perusteltua. Olli Sarapää 5. KIRJALLISUUTTA Kähkönen, Y (1986) Kangasalan Ahvenlammin metakonglomeraatit. Res. Terrae, Ser. B, NO.9. Rautio, T (1987) Tampereen liuskealueen litostratigrafia ja Paleosedimentologia Kolunkylän ja Veittijärven alueella. Pro gradu Oulun yliopisto. Vaasjoki, 0 (1946) Selostus Ylöjärven alueella suoritetuista malmitutkimuksista vv. 1937-47. M/17/Y 46/2. 6. LIITTEET 1. Tutkimuskohteiden sijainti. 2. Veittijärven profiili. 3. Kolunkylän profiili. 4. Ahvenlammin profiili. 5. Lepomäen alueen kivilajikartta. 6. Lepomäen alueen tektoninen kartta. 7. Analyysituloksia.
4 Kuva 1. Veittijärven konglomeraatti Kuva 2. Ahvenlammen konglomeraatti
5 Kuva 3. Lepomäen turmaliinisilmäkkeinen hapan tuffi
Tampereen liuskealueen happamien vulkaniittien ja konglomeraattien kemiallisia koostumuksia