Rankamurtumapotilaan hoito vuodeosastolla 31.3.2017 Lea Laine, sh, Tyks Traumaosasto
Päivystyspotilaan vastaanottaminen Tulohaastattelu: 1. Pyritään luomaan mahdollisimman rauhallinen ilmapiiri. 2. Kysytään potilaan taustatiedot. 3. Tarkistetaan vitaalitoiminnot. 4. Tarkistetaan veriarvot. 5. Huomioidaan neurologinen ja psyykkinen tilanne. 6. Arvioidaan potilaan kiputilanne. Ohjelmoidaan lääkärin suunnittelema kipulääkitys listalle. 7. Valitaan potilaan tilanteeseen sopiva patja, useimmiten korkeanriskin patja. 8. Käännöt tehdään varovasti ja ns. plokkikääntöinä.
vastaanottaminen jatkuu 9. Tiedotetaan potilaalle ja omaisille osaston toiminnasta ja mikä on hoitosuunnitelma, hoidetaanko murtuma konservatiivisesti vai onko tulossa leikkaus sen mukaan mitä lääkäri on suunnitellut. 10. Potilas alkuun iv-nesteillä. 11. Varmistetaan riittävä diureesi (potilaalla on kestokatetri) 12. Ongelmatilanteissa konsultoidaan osaston lääkäriä tai anestesialääkäriä
Potilaan valmistaminen leikkaukseen: 1. Vuodepesut, avopaita, tukisukat 2. Annetaan esilääke (useimmiten vain kipulääke) ja ohjeen mukaan potilaan kotilääkkeet. 3. Viedään potilas suoraan leikkaussaliin ja annetaan raportti potilaasta leikkaussalin henkilökunnalle.
Potilaan välitön hoito leikkauksen jälkeen: Huolehditaan vitaalitoiminnoista (RR+P+SpO2 ). Huolehditaan riittävästä kipulääkityksestä, iv-nesteytyksestä ja diureesista. Huolehditaan potilaan lääkehoidosta. Tarkkaillaan leikkaushaavan sekä dreenivuodon määrää. Ongelmatilanteissa konsultoidaan osaston lääkäriä tai anestesialääkäriä.
Potilaan hoito 1. post.op.päivä 1. Nestemäinen ruoka, n. 500-1000 ml /vrk. Totaalinesteet noin 2500-3000ml/vr.k 2. Huolehditaan riittävästä kipulääkityksestä. 3. Huolehditaan vitaalitoiminnoista (RR+P+Spo2). 4. Veriarvojen kontrollointi ja toiminta niiden mukaisesti. 5. Tarkkaillaan leikkaushaavan ja dreenivuodon määrää. Dreenin poisto ohjeen mukaan. 6. Hoidetaan alkuun vuoteessa, pyritään saamaan potilas autettuna istumaan vuoteen reunalle ja mahdollisesti seisomaan vuoteen vierelle. Liikkumisluvat ja mahdolliset rajoitteet antaa leikkaava lääkäri. 7. Annetaan illalla laksatiivit. 8. Ongelmatilanteissa konsultoidaan osaston lääkäriä tai anestesialääkäriä.
Potilaan hoito 2. post.op.päivä 1. Autetaan/kannustetaan potilas voinnin mukaan istumaan ja/tai seisomaan vuoteen viereen. 2. Huolehditaan riittävästä kipulääkityksestä. 3. Huolehditaan vitaalitoiminnoista (RR+P+SpO2 ) 4. Tarkistetaan potilaan veriarvot. 5. Annetaan enemmän nestemäisiä ruokia p.o., jos ei ole vatsaoireita tai ileustilan merkkejä. Jatketaan myös iv- nesteytystä. 6. Pyritään toimittamaan potilaan vatsa. 7. Muutetaan ruoka perusruoaksi, kun potilaan vatsa on toiminut. 8. Suunnitellaan kestokatetrin poistoa. 9. Suunnitellaan potilaan tulevaa kotiutumista tai jatkohoitoon siirtymistä. Tarvittaessa lähete jatkokuntoutuspaikkaan potilaan kotikunnan mukaan. 10. Ongelmatilanteissa konsultoidaan osaston lääkäriä tai anestesialääkäriä.
Potilaan hoito 3. post.op.päivä -> 1. Kannustetaan ja ohjataan potilas ylös sängystä. 2. Huolehditaan vitaalitoiminnoista (RR+P+SpO2 ) 3. Huolehditaan riittävästä kipulääkityksestä. 4. Huolehditaan riittävästä ravitsemuksesta (tarvitaanko iv-nesteytystä?) 5. Tarkistetaan potilaan veriarvot. 6. Haavavuodon tarkkailu ja sidosten vaihto tarpeen mukaan. 7. Vatsan toimittaminen viimeistään nyt, jos ei ole jo aiemmin toiminut. 8. Potilas on edelleen vain nestemäisillä ruoilla, jos vatsa ei ole toiminut. 9. Suunnitellaan/poistetaan potilaan kestokatetri. 10. Suunnitellaan potilaan tulevaa kotiutumista tai siirtymistä jatkohoitoon. 11. Jatketaan potilaan kuntouttamista. 12. Ongelmatilanteissa konsultoidaan osaston lääkäriä tai anestesialääkäriä.
Selkäydinvammapotilaan hoito vuodeosastolla Tetraplegiapotilas hoidetaan alkuun aina teho-osastolla ja yhdessä heidän kanssaan suunnitellaan, koska potilas on siirrettävissä heiltä jatkohoitoon vuodeosastolle. Selkäydinvammapotilaiden vastuuhoitaja pyrkii käymään teholla tutustumassa potilaaseen jo ennen potilaan siirtoa vuodeosastolle.
Moniammatillinen yhteistyö Selkäydinvammapotilaan hoito vaatii moniammatillista yhteistyötä ja hoitoon osallistuvilta erityistä asiantuntemusta ja kokemusta potilaiden hoitoon liittyvissä asioissa. Hoitolinjat pohjautuvat Käypä hoito -suosituksiin.
Hoitoaika Hoitoaika sairaalassa on noin 2vk-1kk, jonka jälkeen jatkokuntoutus on Tampereen neurologisessa kuntoutusyksikössä. Kuntoutusjakson pituus määräytyy vamman ja tarpeen mukaan (n. 2-6kk)
Päivittäinen hoitotyö vuodeosastolla sisältää 1. Hengitys 2. Verenkierto 3. Hermotoiminnot 4. Virtsarakon ja suolen toiminta 5. Iho 6. Psyykkinen kriisi 7. Ravitsemus
Hengitys Hengityslihasten halvaantumisen seurauksena saattaa syntyä hengitysvajetta, joka ilmenee mm. limaisuutena ja atelektaasina. Nämä altistavat hengitystietulehduksille ja keuhkokuumeelle. Hoitokeinot: 1. hengitysharjoitukset (rengaspuhallukset, vesipep ja ambuttaminen) 2. yskitys (manuaalisesti tai yskityskonetta käyttäen) 3. tarvitt. happilisä 4. kaksoispaineventilaattori 5. asennon vaihdot 6. jos tilanne huononee, niin hengityskonehoito uudelleen.
Verenkierto Alkuun verenpaine saattaa vaihdella huomattavasti, ilmenee raajojen turvottelua ja kehon lämpötila vaihtelee. Hoitokeinoina ovat: 1. Aloitetaan Klexane (Marevan aloitetaan myöhemmin lääkärin harkinnan mukaan) 2. Tukisukat 3. Asentohoito ja passiivinen liikehoito 4. Lämpöpeitto
Hermotoiminnot Ilmenevät tuntohäiriöinä, raajojen heikkoutena tai liikkumattomuutena tai spastisuutena (tahaton lihasjäykkyys/-liike) Hoitokeinoina ovat: 1. Asentohoito ja passiivinen liikehoito (fysioterapeuttien ohjeiden mukaan, kuvalliset ohjeet potilaan vierellä) 2. Lääkitys (esim. Sirdalud) 3. Ylösnousuharjoitukset aloitetaan varovasti
Virtsarakon toiminta Spinaalishokin seurauksena rakko lamaantuu aluksi. Virtsa voi valua tai voi olla virtsaumpi. Alkutilanne hoidetaan kestokatetrilla, josta pyritään pääsemään mahd. nopeasti pois, jotta vältytään virtsatietulehduksilta. Hoitokeinoina ovat: 1. Kestokateri 2. Toistokatetrointien aloitus (kun virtsaa <3000ml/vrk) 3. Itsekatetroinnin opettaminen (paraplegiapotilaat) 4. U-inf x1/vk (oireenmukainen hoito, jos VTI) 5. Urologin tutkimus, kun vammautumisesta kulunut n. 2kk (spinaalishokkivaihe on ohi)
Suolen toiminta Aluksi suoli lamaantuu. Uloste joko valuu tai esiintyy ummetusta tai suolitukosta. Hoitokeinot: 1. Lääkelistalla laksatiivit 2. Suoli toimitetaan alkuun joka 2. tai 3. päivä, mutta pyritään (leikkaus huomioon ottaen) mahd. pian toimittamaan joka päivä ruiskein tai supoin.
Iho Verenkierron ja kehon lämpötilan vaihtelevuuden takia iho saattaa kuivua ja hilseillä ja toisaalta taas olla kostea. Hoitokeinot: 1. Ihon pesu miedolla pesuaineella päivittäin ja tarv. rasvaus 2. Korkeanriskin patja 3. Säännölliset asennon vaihdot 4. Sileät vuodevaatteet, tukityynyt ja kiristämättömät tukilastat 5. Painehaavojen ehkäisy!
Psyykkinen kriisi Äkillinen vammautuminen on shokki niin potilaalle kuin läheisille. Teholla on jo konsultoitu psykiatria ja nämä konsultaatiot tulee jatkua niin kauan, kunnes potilas siirtyy jatkohoitoon. Hoitokeinot: 1. Omahoitajuus 2. Traumaattisen kriisin eri vaiheiden ymmärtäminen 3. Läsnäolo 4. Omaisten mukaanotto 5. Psykiatrin/psyk.sairaanhoitajan käynnit 6. Sosiaalihoitajan/sairaalapapin käynnit 7. Kuntoutusohjaajan tuki 8. (Vertaistukihenkilö)
Ravitsemus Ravinnosta tulisi saada riittävä määrä energiaa, proteiinia, vitamiineja, hivenaineita sekä nestettä. Hoitokeinot: 1. Alkuun parenteraalinen ravitsemus. Mahd. pian pyritään normaaliin ravitsemukseen, aloitus varovaisesti (esim. Nutrison 500ml/vrk hitaasti syöttöletkuun). 2. Korkeilla tetroilla huomioitava nielemisvaikeus (alkuun annetaan pikkulusikallinen nestettä ja katsotaan, pystyykö potilas tämän nielemään) 3. Runsaskuituinen ja proteiinirikas ruoka, koska sillä on vaikutus myös suolen toimintaan. 4. Ruokailussa avustaminen ja syömisharjoitukset. 5. Nestelistan pitäminen (ei liikaa nesteitä, koska toistokatetrointikertojen määrä kasvaa)