RehuMakasiini 2/2011 T U O R E T T A T I E T O A R U O K I N N A S T A J A T U L O K S I A T I L O I L T A MAITURI 10 000:lla tuotosta ja kestävyyttä s.18 Nautasivut 14-31 Siipisivut 32-37 Sikasivut 38-44
RehuMakasiini 2 /2011 Tässä numerossa JULKAISIJA Rehuraisio Oy PL 101, 21201 Raisio Puh. 02 443 2111 Faksi 02 443 2137 Sähköposti: etunimi.sukunimi@raisio.com www.rehuraisio.com VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Bengt-Erik Rosin markkinointijohtaja Puh. 050 557 4323 TOIMITUSSIHTEERI Marjo Keskikastari johdon assistentti Puh. 044 782 1249 TOIMITUSKUNTA Ilmo Aronen tutkimus- ja kehitysjohtaja Pekka Heikkilä liiketoiminnan kehitysjohtaja Thomas Fagerholm markkinointipäällikkö Veli-Matti Reunasalo markkinointipäällikkö OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Marjo Keskikastari marjo.keskikastari@raisio.com Puh. 044 782 1249 ULKOASU JA TAITTO Mainostoimisto Uusimäki PAINATUS Jaakkoo-Taara Oy Painoprisma KANSIKUVA Iloinen Liftari ISSN 1456-6826 37. vuosikerta Jaakko Laurinen kehityspäällikkö Merja Holma kehityspäällikkö Marja Hongisto kehityspäällikkö Päivi Volanto kehityspäällikkö Seuraava lehti ilmestyy syyskuussa 2011. Kansikuva: Iloinen Liftari 2 RehuMakasiini 2/2011 Ajankuva Raisio lanseerasi Lubria-bioöljyn 4 Raisio ja DLA aloittivat yhteistyön 4 Lähiruokaa tehdään tempauksilla tutuksi 5 Katsaus Raision Tutkimussäätiön tukemiin hankkeisiin 6 Näköalapaikka Esa Härmälän näkemys maaseudun energianhuollosta 8 Välipala Miten valmistautua juhlaan 10 Resepti: Juustoinen kirjolohikakku 11 Peltoviljely Tehokkuutta rikkakasvien torjuntaan 12 Nauta Kaksi vai kolme säilörehusatoa? 14 Myslikokemuksia käyttäjätiloilta 16 Maituri 10 000:lla huipputuloksia 18 Kannialan tilan ruokintaratkaisut 19 Laidunnus parantaa lehmien hyvinvointia 21 Uutuus: Raimix perunarehu 22 Lemolan navetta rakennettiin Amerikan malliin 24 Top-dressing helpottaa ruokintaa pihatossa 26 Saharin tilalla ollaan tyytyväisiä rehu-uudistukseen 27 Tilakäynnillä ruokintasuunnitelma kohdalleen 28 Raision Maitonaama 2011 29 150-tonnarit ja satatonnarit 30 Siipi Siipikarjanlihan tuotanto Puolassa 32 Untuvikon laatu koostuu monesta osasesta 34 Uutta tekniikkaa Kössin broilerhallissa 36 Piian puntaroimaa 37 Sika Emakon uhkana lämpöstressi 38 Hygienia on tärkeää liemiruokinnassa 40 Tuotantoneuvonta sianrehuasiakkaiden tukena 41 Possutohtorin palsta: Kärpäset kiusana 42 Paavon niksinurkka: Ternimaitoa porsaille 43 Muuta Anttilan pakina 45 Uutisia 46 19 22 34 43
Pääkirjoitus Suosi suomalaista! Ei kauppa ole syyllinen, jos joku myy tuotteitaan liian halvalla. Hintaa pitää itse pyytää. Tämä ei ole suora sitaatti, mutta suunnilleen näin totesi alueosuuskauppa Eepeen kaupallinen johtaja Jari Palo Maaseudun Tulevaisuuden mukaan liha-alan kriisikokouksessa Seinäjoella 20.4.2011. Vaikutti äkkilukemalta hieman hurskastelulta, tai ainakin kaupan oman neuvotteluvoiman vähättelyltä. Kyllä kauppa omilla valinnoillaan on merkittävässä asemassa, kun päätetään sii- tä, mitä kuluttajan grillissä alkaneenakin suvena tirisee. Onneksi siellä kuitenkin tirisee edelleen pääsääntöisesti kotimaista lihaa tai lihatuotteita! Kaupan edustajan viesti kannattaa kuitenkin ottaa vakavasti. En osaa ottaa kantaa siihen, onko hintaa pyydetty ollenkaan vai onko sitä pyydetty liian vähän. Fakta kuitenkin on se, että jalostava teollisuus ei ole pystynyt nostamaan tuottajahintoja tuotantopanosten hinnannousua vastaavasti ja erityisesti sikatilat ovat tällä hetkellä erittäin suurissa vaikeuksissa. Toivoa vain sopii, että suo sulaa ennen kuin kurki kuolee. Ruuan rajut hintavaihtelut johtunevat pääsääntöisesti siitä, että globaalin kulutuksen kasvun myötä pienetkin satoon liittyvät häiriöt, missä tahansa, saavat markkinat ylireagoimaan. Tä- män pitäisi kaiken järjen mukaan hyödyttää koko ruokaketjua, ainakin pidemmällä aikavälillä. Mutta valitettavasti osa markki- nahäiriöiden tuomasta jalostusarvosta päätyy myös ruokaketjun ulkopuolelle. Toisaalta näyttäisi myös siltä, että markkinatalous ei tässä kohtaa kykene kovin tasapuoliseen tai oikeudenmukaiseen tulonjakoon eri ketjun toimijoiden kesken. Tätä tulonjaon matematiikkaa kuvaavat mielestäni hyvin myös arviot ruuan hinnannoususta. Ruuan hinnan on arvioitu nousevan kuluvan vuoden aikana vain 3 prosenttia, mutta ruuan alkulähteillä esimerkiksi kotieläintuottajien käyttämien tuotantopanosten hinta on pahimmillaan noussut jo yli puolitoistakertaisesti. Yhtälö on mahdollinen vain, jos ketjun joku osa joustaa. Kotitalouksien ravintomenot ovat asukasta kohden Suomessa runsaat 2000 euroa vuodessa. Summana se on lähes 12 miljardia euroa. Tämä luku ei sisällä alkoholijuomia eikä tupakkaa, joiden arvo on lähes 5 miljardia. Aika paljon, eikö totta! Samaa suuruusluokkaa viimeksi mainitun kanssa ovat myös vaatteet ja jalkineet. Toisin kuin näistä kahdesta jälkimmäisestä ryhmästä, kulutetuista elintarvikkeista suurin osa on alkuperältään kotimaisia. Tuosta 12 miljardin summasta palautuu suomalaisille maataloustuottajille ja kasvihuoneyrittäjille myyntituloina runsas 20 prosenttia, eli lähes 80 prosenttia jalostusarvosta jää ruokaket- jun muihin osiin. Erittäin merkittävässä määrin työpalkkoina, sillä koko elintarvikeketju tarjoaa välittömästi tai välillisesti työpaikan noin 300 000 henkilölle. Pieni osa menee toki tuonnin mukana rajojen ulkopuolelle, esimerkiksi hedelmät. Suomessa tuotettu ruoka on jatkossakin paitsi järkivalinta, myös arvovalinta. Suomessa tuotettu ruoka on laadukasta lähiruokaa. Suurin osa suomalaisista kuluttajista on sen myös tunnistanut ja osaa sitä arvostaa. Tätä taustaa vasten sen soisi jatkossa kestävän hyväksyttävän palkan myös tuottajille. Hyvää kesää toivottaen, Leif Liedes RehuMakasiini 2/2011 3
Ajankuva Rypsiöljylle uusia käyttökohteita Raisiossa on käynnistetty uudelleen teknisten bioöljyjen kehitystyö, tavoitteena uuden sukupolven biopohjaiset voiteluöljyt. Tekniset bioöljyt kuuluvat kasviöljytehtaan eli Proteinoil-yksikön liiketoiminta-alueeseen. Tavoitteena on löytää rypsiöljylle uusia käyttökohteita ja nostaa sen jalostusastetta. Kasviöljyn uudet käyttökohteet tukevat siten myös valkuais- ja rehuliiketoimintaa. Ensimmäinen tuotesarja tuli markkinoille jo vuoden 2010 puolella. Lubria -tuotesarjassa on toistaiseksi tuotteita metsä-, saha- ja kaivosteollisuuden voitelutarpeisiin. Tuotteilla on monessa suhteessa selvästi paremmat kylmäominaisuudet ja hapetuksenkesto kuin vanhoilla bioöljyillä tai mineraaliöljyillä. Tuotteiden erinomaisesta voitelukyvystä johtuen tarvittava voitelukalvo saadaan aikaan pienemmällä öljymäärällä. Uudet mahdollisuudet ja tietämys on auttanut ratkaisemaan laatuongelmat, joita biovoitelu- ja hydrauliöljyissä on aiemmin ollut eräiden käyttöominaisuuksien suhteen. Voiteluaineiden lisäksi kehitetään myös muita uusia tuotteita kemianteollisuuteen. Rypsiöljy on turvallinen raaka-aine Rypsiöljy on voiteluaineiden raaka-aineena täysin biohajoava, uudistuva raaka-aine, joka ei keräänny luonnon ravintoketjuun, ei ole myrkyllistä eikä ihoa tai silmiä ärsyttävää. Se sopii mineraalipohjaisia paremmin myös elintarvikeketjun moniin kohteisiin. Ympäristö- ja käyttöturvallisuusvaatimusten kehittymisen uskotaan luovan kysynnän nousua biohajoaville, puhtaan elinkaa- ren tuotteille. Ennen pitkää biovoiteluöljyt tullevat standardivaatimuksiksi ainakin niin sanottuihin kertavoitelukohteisiin, kuten kuljettimiin ja teräketjuihin sekä moniin muihin luonto- tai käyttäjäystävällisyyttä vaativiin kohteisiin. Käyttöä löytyy varmasti myös maataloudessa, esimerkiksi paalainten ketjuissa ja vastaavissa kohteissa. Raision Lubria -tuotesarjojen myyntiä pienpakkauksissa ei ole vielä järjestetty, mutta jo viimeistään syyskaudella tuotetta alkanee näkyä jo myös viljelijöiden, metsänomistajien ja kuluttajien saatavilla. Pekka Heikkilä Raisio ja DLA aloittivat yhteistyön Raisio on tehnyt yhteistyösopimuksen tanskalaisen DLA:n kanssa raaka-aineiden hankinnassa. Hankintayhteistyö on aloitettu rehuraaka-aineissa, kuten non-gmo soijarouhe, aminohapot, vitamiinit ja melassi sekä maatalouden tuotantopanoksissa, ku- ten esimerkiksi lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet. Yhdistämällä hankintavolyymeja ja -resursseja kyetään tehostamaan toimintaa sekä saavuttamaan merkittäviä kustannushyötyjä. Viljakauppa ei kuulu yhteistyön piiriin. DLA on 20 000 tanskalaisten viljelijän omistama osuustoiminnallinen yritys. Se on usean paikallisen osuuskunnan muodostama katto-organisaatio. DLA vastaa omistajaosuuskuntiensa raakaaineiden hankinnasta sekä kansainvälisistä liiketoiminnoista. DLA:n omistajaosuuskunnilla on merkittävää rehuteollisuutta Tanskassa. Liikevaihto vuonna 2010 oli 2,5 miljardia euroa. DLA:n markkinaosuus Tanskan maataloustarvike ja -tuotemarkkinoista on runsaat 40 prosenttia. DLA toimii Itämeren alueella. Baltissa sen maatalouskaupalla Baltic Agrolla on lähes kolmanneksen markkinaosuus. Baltic Agron juuret juontavat Kemira GrowHow:n Baltian liiketoimintoihin. Ruotsissa on osuuskuntia DLA:n jäseninä. Norjassa se omistaa Fiskå Mølle -nimisen rehutehtaan, joka tekee myös maatalouskauppaa. Suomessa DLA omistaa Melican Vaasassa. Viljamarkkinoiden tarjontatilanne ja hinnat vaihtelevat jatkuvasti. Kilpailun kiristyessä ja tavarantoimittajien kasvaessa yhä suuremmiksi, hankintayhteistyö ja muunkin kaltainen yhteistoiminta lisääntyy. DLA:lla on vastaavanlainen yhteistyösopimus saksalaisen Agraviksen kanssa kuin Raision kanssa. Pasi Lähdetie 4 RehuMakasiini 2/2011
Lähiruoka tempauksilla tutuksi Lähiruokaa tehdään kuluttajille tutuksi monenlaisilla kampanjoilla ja hankkeilla ympäri Suomen. Lähiruuan kysyntä onkin selkeässä kasvussa. Lähellä tuotettu ruoka koetaan turvalliseksi; tuottaja tunnetaan tai ainakin saadaan helposti selville. Vuoden 2011 kulttuuripääkaupungissa Turussa joukko ravintoloita on sitoutunut lisäämään lähellä tuotettujen raaka-aineiden käyttöä. Lähiruoka-annokset merkitään tarkoitusta varten valitulla logolla. Kulttuurivuoden hankkeisiin sisältyy myös lähiruokatempauksia kouluihin, päiväkoteihin ja hoivalaitoksiin. Possutietoutta turkulaisille lapsille Vehmaalainen tuottaja Elina Heino oli kulttuuri- pääkaupunkivuoden lähiruokateeman pos- supäivänä 25. maaliskuuta Paattisten koululla kertomassa työstään maatilan emäntänä ja suomalaisen ruoan valmis- tajana. Vierailu piti sisällään tietoiskuja sianlihan tuotannosta sekä possujen elä- mästä maatiloilla. - Ulkomaista lihaa tuodaan Suomeen paljon, joten mielestäni on todella tärkeää kertoa myös meidän tuotannostamme. Suoma- laisessa lihantuotannossa vaalitaan eläinten hyvinvointia ja hygieniaa, joten liha on puhdasta ja laadukasta, kertoo suomalaisen tuotannon aktiivinen puolestapuhuja Elina Heino. Heino selittää 1.- ja 2.-luokkalaisille oppilaille asioita pitkälti kuvien avulla. Tunnin aikana käydään läpi possujen koko elämänkaarta, esimerkiksi syntymää, porsitusta, äitipossun tiineyttä, possujen nukkumis- ja ruokailutottumuksia sekä lopulta lihasikalaan päätyminen. Mukana on myös hieman tilastotietoa. - Tiesittekö, että neljäsosa Suomen sioista tuotetaan Varsinais-Suomessa. Meillä on täällä yhteensä 400 tilaa, ja vuodessa tuotamme kymmenen kiloa sianlihaa jokaiselle suomalaiselle. Kuvat herättävät oppilaissa paljon kysymyksiä, eikä Heinoa päästetä turhan helpolla. Jos kaikkien possujen nimi on possu, mistä ne tietävät milloin niitä kutsutaan? Miksi osalla possuista on selässä tuollainen merkki? Mistä ne pikkupossut oikein syntyvät? Miksi äitipossu on telkien takana? Ammutaanko possut? Miksi poikapossut ja tyttöpossut ovat eri paikoissa? Jokaiseen kysymykseen löytyy vastaus, ja Heinon vierailun jälkeen lapset tietävät esimerkiksi, että äitipossu on telkien takana jotta se ei murskaisi pikkupossuja, possuja ei ammuta vaan ne nukutetaan, ja poikapossut erotetaan tytöistä, jotta tytöillekin jäisi syötävää. Possupäivän huipentumaksi Heino näyttää lapsille sikalasta kuvatun videopätkän ja antaa lasten hypistellä rehurakeita. Neljä teemapäivää lähiruuasta Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan kuuluvan lähiruokateeman toteutuksen taustalla on turkulainen ruokapalvelu Katerinki yhdessä LounaFood-hankkeen ja MTK:n kanssa. Katerinkin toiminta-ajatuksena on lisätä suomalaisen ruoan ja ruoantuotannon arvostusta sekä tuoda esille suomalaista ruokakulttuuria ja maatalouden jatkuvuuden tärkeyttä. - Lähiruoka on ajankohtainen aihe, joka puhuttaa ihmisiä. Lähiruoan tarjolle tuomisen lisäksi järjestämme tietoiskuja ja tuottajien vierailuja, kuvailee Katerinkin ruokapalvelujohtaja Paula Juvonen. Lähiruokaa tuodaan tutuksi neljän teemapäivän merkeissä ympäri vuoden. Tammikuussa vietettiin kananmunapäivää, maaliskuussa possupäivää, ja syksyllä edessä on viljapäivä sekä silakkapäivä. Toteutus tapahtuu kouluissa, päiväkodeissa ja hoivalaitoksissa. - Kananmunapäivänä tarjoilimme lähiseudun tuottajien kananmunista valmistettua munakasta. Possupäivänä ruokalistalla oli possu-juurespataa, joka oli valmistettu suomalaisesta sianlihasta ja varsinais-suomalaisista juureksista, kertoo Katerinkin ruokapalveluohjaaja Maarit Terho. Viljapäivänä 13. syyskuuta ohrapuuron tai neljän viljan hiutalepuuron tarjoilemisen rinnalle toteutetaan aistirata, jossa lapset pääsevät tunnustelemaan ja maistamaan viljanjyviä, sekä tunnistamaan viljalajikkeita. Silakkapäivän varalle, 3. marraskuuta, suunnitteilla on perinteinen saaristolaispöytä. Janita Virtanen RehuMakasiini 2/2011 5
Ajankuva Yhteispotretissa seminaarin luennoitsijat: yliopistonlehtori Kari Elo, DI Outi Santala, MMM Siru Salin, professori Johanna Vilkki, ETM Pia-Tuulia Laine sekä TtM Jenni Lappi. Tutkijakoulun satoa Raision Tutkimussäätiön 14.4.2011 järjestämässä seminaarissa nähtiin läpileikkaus säätiön rahoittamista tutkimuksista. Tohtorikoulutettavat säväyttivät asiantuntevaa yleisöään innokkailla esityksillään koskien muun muassa lypsylehmän metabolista stressiä ja viljatuotteiden prosessointimahdollisuuksia. Raision vuosittain järjestämässä, nyt jo perinteeksi muodostuneessa seminaarissa on aina eri teema. Tänä vuonna säätiön asiamies Ilmo Aronen halusi nostaa esiin koulutettavien näkökulman. - Vaikka nyt onkin vasta kylvöaika, seminaarissamme niitetään jo tutkimustyön satoa. Haluamme antaa kuvan siitä, minkälaisiin tutkimuksiin apurahoja myönnetään ja miten hankkeet etenevät. On hyvinkin mahdollista ja toivottavaa, että näiden tutkimusten kautta syntyy uusia elintarvikeja rehusovelluksia, kiteytti Aronen ajatuksiaan avauspuheenvuorossaan. Uutta tietoa kotieläinten aineenvaihdunnasta Yliopistonlehtori dosentti Kari Elo Helsingin yliopistosta kertoi, mitkä ovat energiavajeen vaikutusmekanismit lypsylehmän hedelmällisyyteen. Elo osoitti, miten korkeatuottoisten lypsylehmien poikimisen jälkeinen energiavaje on syventynyt samalla kun maitotuotos on kasvanut. - Energiavaje on seuraus siitä, että maidontuotannon alkaessa lypsylehmän energiantarve kasvaa nopeammin kuin syöntikyky. Energiavaje on yksi tärkeim- mistä syistä kiimakiertojen käynnistymisen viivästymiseen ja hedelmällisyyden heikkenemiseen. Syvimmän energiavajeen ajoittuminen vaikuttaa ensimmäiseen poikimisen jälkeiseen ovulaatioon, josta kiimakierrot käynnistyvät. Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen tutkimusryhmä pyrkii löytämään ruokinnan aikaansaamien geenitoiminnan muutosten ja hedelmällisyyden väliltä yhteyksiä, joita voitaisiin hyödyntää käytännön ruokintasuositusten kehittämisessä. Professori Johanna Viikki MTT:ltä esitteli tutkimusta, jossa selvitetään ruokinnan vaikutusta lehmän maitorauhasen rasva-aineenvaihduntaan ja molekyylitason säätelymekanismeihin. Tutkimus kuuluu samaan laajempaan kokonaisuuteen kuin edellä kuvattu Kari Elon tutkimus. Johanna Vilkki kuvasi, kuinka lypsykauden alun negatiivinen energiatase aiheuttaa aineenvaihdunnan häiriöitä, heikentää tiinehtyvyyttä ja altistaa kroonisille infektioille kuten utaretulehdukselle. - Maitorasvan tuottamiseen kuluu suuri osa siitä energiasta, jonka lehmä saa ravinnostaan. Jos lehmän maidon rasvapitoisuutta pystyttäisiin säätelemään ruokinnallisin keinoin, voitaisiin näitä ongelmia välttää. Hankkeessa etsitään karkearehuvaltaisia ruokinnallisia ratkaisuja, jotka eivät vaikuttaisi lehmien kokonaiskuiva-aineen syöntiin tai maitotuotokseen, mutta vähentäisivät maitorasvan muodostusta ja edistäisivät siten ravintoaineiden kulkeutumista muihin kudoksiin parantaen energiatasetta. Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava MMM Siru Salin kertoi havainnollisesti lypsylehmän metabolisesta stressistä. Tiivistelmä Sirun esityksestä on viereisellä sivulla. Viljatuotteiden prosessointimahdollisuudet Tohtorikoulutettava ETM Pia-Tuulia Laine Helsingin yliopistosta kertoi kauran uusista elintarvikekäyttösovelluksista. Hänen tutkimuksissaan on onnistuttu hyödyntämään kauralesettä mikrokapseloinnissa. - Viljatuotteita ei ole toistaiseksi käytetty kapseloinnissa, ja halusin lähteä selvittämään, onko se yleensäkään mahdollista. Mielestäni kaura voisi sopia hyvin 6 RehuMakasiini 2/2011
Mitä on lypsylehmän metabolinen stressi? Raisio Oyj:n Tutkimussäätiön tunnustusstipendejä jaettiin parhaille opinnäytetöille. Paikalla omaa stipendiään vastaanottamassa olivat Milla Kuitunen (oik.) ja Leenamaija Mäkilä. Onnittelijoina professori Matti Näsi sekä säätiön asiamies Ilmo Aronen (vas.). erilaisten aromiaineiden kapselointiin, joskus tulevaisuudessa vaikkapa Raision Sunnuntai-mixeissä. TtM Jenni Lappi on tohtorikoulutettavana Itä-Suomen ylipistossa Kuopiossa. Hän on tutkinut täysjyväviljatuotteiden kulutuksen lyhyen ja pitkän aikavälin terveysvaikutuksia. Hypoteesina tutkimuksessa on muun muassa se, että täysjyväviljatuotteilla on edullisia vaikutuksia aterianjälkeiseen sekä pidemmän aikavälin glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan. - Aloitin väitöskirjatyöni vuonna 2007. Tänä vuonna ovat menossa mittavat ateriakokeet 15 koehenkilön voimin ja ensi vuonna on tulosten raportoinnin ja väitöskirjan kirjoittamisen aika. Tohtorikoulutettava DI Outi Santala VTT:ltä esitteli viimeisenä yleisölle oman aiheensa, entsyymireaktioiden hallinta rajoitetussa vesipitoisuudessa. Kuulijat panivat merkille Santalan esittämän kiinnostavan tuloksen siitä, kuinka ksylanaasi-entsyymi toimi yllättävän hyvin vain 40 prosentin vesipitoisuudessa. Tutkimuksella pyritään laajentamaan entsyymien teknologisia käyttömahdollisuuksia viljasovelluksissa. MK Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitoksen kotieläintutkijat selvittävät yhteistyössä Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitoksen eläinlääkäreiden kanssa lypsylehmän aineenvaihduntaan kohdistuvaa stressiä. Hankkeen päätavoitteena on tutkia, millainen yksinkertainen, pihattoihin sopiva poikimista edeltävä ruokinta vähentää metabolista stressiä poikimisen jälkeen, ja mitkä fysiologiset ja geneettiset tekijät ovat yhteydessä aineenvaihdunnalliseen stressiin. Pihattojen ruokintaryhmissä lehmän yksilöllinen ruokinta on vaikea toteuttaa siten, että se olisi lehmän hyvinvoinnin ja terveyden kannalta ihanteellista. Etenkin lauman ahneimmat yksilöt huolehtivat ravinnonsaannistaan liiankin hyvin. Vapaasti ruokitut, ummessa olevat lehmät eivät säätele energiansaantiaan, vaan syövät helposti liikaa ja lihovat tarpeettomasti ennen poikimista. Lihominen voimistaa insuliiniresistenssiä Poikimisen lähestyessä lehmän elimistö on stressitilassa, sillä sen aineenvaihdunta joutuu nopeasti sopeutumaan äkilliseen energiantarpeen kasvuun. Korkeatuottoinen lypsylehmä ei pysty kuiva-aineen syönnillään tyydyttämään lisääntyvästä maidontuotannosta aiheutuvaa energiantarvetta tuotoskauden alussa. Tällöin osa energiavajeesta täytetään ottamalla kudosvarastojen lähinnä rasvakudoksen sisältämä energia käyttöön. Liiallinen kudosvarastojen hajottaminen vähentää kuitenkin rehun syöntiä, jolloin lehmän energiatase on hyvin negatiivinen. Lihavien lehmien syönti vähenee yleensä voimakkaasti ennen poikimista, jolloin kudosvarastojen käyttö energianlähteenä korostuu. Tällöin rasvahappojen vapautuminen rasvakudoksesta lisääntyy ja kudosten insuliiniresistenssi voimistuu. Insuliiniresistenssillä tarkoitetaan heikentynyttä insuliinin vaikutusta ääreiskudoksissa. Insuliiniresistenssi on tiineyden lopulle ja tuotoskauden alkuun ajoittuva elimistön normaali sopeutumismekanismi, jonka avulla glukoosi ohjautuu sikiön ja maitorauhasen käyttöön. Lihavilla lehmillä sopeutumismekanismi toimii ylikierroksilla ja rasvavarastojen hajotus kiihtyy. Metabolista stressiä tutkitaan monella tasolla Kokeissa lehmät saavat säilörehua ennen poikimista joko vapaasti tai niiden syöntiä rajoitetaan. Energiansaantia rajoitetaan lisäämällä seosrehun kuitupitoisuutta tai vähentämällä rehuannoksen määrää. Ruokintojen vaikutusta insuliiniresistenssin voimakkuuteen tutkitaan ihmislääketieteen keinoin tekemällä lehmille glukoosi- ja insuliinirasituskoe ennen poikimista ja sen jälkeen. Insuliiniresistenssi todetaan muun muassa seuraamalla glukoosin poistumista verestä rasituskokeen aikana. Mitä hitaampi glukoosin poistuminen on, sitä voimakkaampi on insuliiniresistenssi. Rasva- ja maksakudosnäytteiden avulla selvitetään rasvakudoksen käyttöön liittyvien entsyymien ja tiettyjen hormonien kaltaisten aineiden geenien ilmentymistä poikimisen läheisyydessä. Metabolinen stressi altistaa sairauksille Fysiologisten, hormonaalisten ja ympäristötekijöiden lisäksi myös yksilöiden väliset ja perinnölliset tekijät vaikuttavat stressin voimakkuuteen. Voimakas stressi altistaa lehmän aineenvaihduntasairauksille, jolloin sen yleinen hyvinvointi ja lisääntymistoimintojen käynnistyminen poikimisen jälkeen heikkenevät. Metabolisen stressin lieventäminen on lehmän kestävyyden kannalta elintärkeää. Kirjottaja on Siru Salin, Maataloustieteiden laitoksen kotieläinravitsemuksen jatko-opiskelija Raisio Oyj:n Tutkimussäätiön rahoituksella. RehuMakasiini 2/2011 7
Näköalapaikka Uusiutuvaa energiaa maaseudulta Kirjoittaja on ylijohtaja Esa Härmälä työ- ja elinkeinoministeriö Kuva: Julius Konttinen / TEM Keskeisin uusiutuvan energian lähde maassamme ovat metsät. Metsien kasvu on nykyään jo yli 100 miljoonaa mottia vuodessa, kun se 50 vuotta sitten oli runsaat puolet tästä. Kasvu kiihtyy seuraavan 20 vuoden aikana yli 120 miljoonaan mottiin. Nykyisin Suomi käyttää vain runsaat puolet metsiensä vuotuisesta kasvusta. Raaka-ainetta kotimaisen energian tuotannolle siis on. Puuenergia on edullista Suomen tarkoituksena on nostaa metsähakkeen käyttö energiantuotannossa yli 13 miljoonaan kuutioon vuodessa. Nykyinen taso on noin puolet tästä. Pääosa hakkeesta käytetään turpeen ohella yhdistetyssä sähkön ja lämmöntuotannossa. Hakkeen käytön lisääminen onkin varsin edullista, koska ei tarvita mainittavia uusinvestointeja sen paremmin voimalaitoksiin, puun tuotantoon kuin korjuuketjuihinkaan. Tätä uusiutuvan energian ketjua ei tarvitse luoda tyhjästä. Uusien tutkimusten mukaan puuta voidaan käyttää briketteinä tai kaasutettuna varsin edullisesti myös kivihiilipölyvoimaloissa. Vaasan Vaskiluodossa on jo menossa tällaisen yhteiskäytön mahdollistava investointi. "Puu ottaa energiakäytössä uuden teknologisen askeleen, kun Suomessa aletaan tuottaa puupohjaista biodieseliä. Pitkällä tähtäimellä voidaan ajatella huomattavien puumäärien kaasuttamista sisämaassa ja kaasun kuljettamista laajennettavaa maakaasuverkkoa pitkin rannikon nyt hiilen varassa toimiviin kaupunkeihin. Puu ottaa energiakäytössä kokonaan uuden teknologisen askeleen lähivuosina, kun Suomessa aletaan tuottaa puupohjaista biodieseliä. Kolme tällaista hanketta on jo valmiiksi suunniteltuja ja toivottavasti ne kaikki lähtevät toteutumaan. Puun pienkäytöllä on kasvava merkitys. Juuri äsken televisiossa kerrottiin klapi-kaupan ensi lämmityskautta varten käyvän jo nyt kuumana! Haketta ja brikettejä vientiin Hakkeesta ja briketeistä voi tulla Suomelle myös merkittävä vientituote. Sellaiset Euroopan maat kuten Tanska tai Iso-Britannia eivät selviä uusiutuvan energian lisäämisvelvoitteistaan ilman mittavaa biomassan tuontia. Suomen metsäteollisuus luonnollisesti pelkää tällaista kehitystä, koska uskoo sen vaikuttavan haitallisesti kuiduttavan metsäteollisuuden raaka-aineen saantiin ja hintaan. Luonnollisesti metsäteollisuu- 8 RehuMakasiini 2/2011
Koko maailmassa on menossa voimakas buumi uusiutuvan energian osuuden lisäämiseksi energian kokonaiskulutuksesta. Euroopan unionissa on uusiutuvan energian osuus päätetty nostaa vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttiin energian kokonaiskulutuksesta. Tämä tavoite on jyvitetty jäsenmaiden kesken niiden lähtökohtien ja olosuhteiden mukaan ja Suomen onkin nostettava uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin kokonaiskulutuksesta nykyisen 28,5 prosentin sijaan. Tämä on suuri haaste Suomelle. Haaste on kuitenkin myönteinen ja toteuttamiskelpoinen. Nyt ja jatkossakin uusiutuva energia tuotetaan valtaosin maaseudulla. den puunsaanti on turvattava, mutta uskoisin kaikkien mahtuvan markkinoille. Maatalousraaka-aineista energiaa Suomessa on valmisteilla hankkeita liikennekäyttöön tarkoitetun etanolin tuottamiseksi viljasta ja muista maataloustuotteista. Investointipäätökset ovat mahdollisia tänä vuonna, ja toteutuessaan ne käyttävät useamman kymmenen tuhannen hehtaarin viljat. Voimakkaasti vaihteleva viljan hinta vaikeuttaa hankkeiden kannattavuuslaskelmien tekoa, mutta uskoisin tuotantoa syntyvän 1 2 uuden mittavan laitoksen verran. Elintarviketeollisuuden jätteitä käytetään jo nyt etanolin tuotantoon. Suomessa on päätetty, että vuonna 2020 liikennepolttoaineissa pitää olla 20 prosenttia uusiutuvaa energiaa. Biopolttoaineilla on siis takuuvarmasti kasvava markkina. Ruokohelpi on ainakin toistaiseksi eniten pelloilla viljelty energiakasvi. Sen viljely ei ole kuitenkaan laajentunut viime vuosina. Valtionhallinnossa tutkitaan parhaillaan, voitaisiinko pienpuun energiatukea vastaavaa tukea antaa myös joillekin peltokasveille. Öljykasvien viljely energiaksi on toistaiseksi varsin pientä. Biokaasun tuotanto energiaksi antaa mahdollisuuksia suurille kotieläintiloille. Lannan muuttaminen energiaksi ja ravinteiksi helpottaa myös joskus hankalia lannansijoitusongelmia. Valtakunnan kokonaisenergiatarpeen kannalta maatalousperäisen biokaasun osuus tulee kuitenkin näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa pysymään pienenä. Paikallinen merkitys voi kuitenkin olla huomattava. Lisää tuulivoimaa Myös tuulivoima tulee jatkossa maaseudulta paitsi joiltain osin ehkä mereltä. Varsinaista maaseutuelinkeinoa tuulivoiman tuottamisesta on vaikea kuvitella, koska tuulimyllyjen pystyttämisen jälkeen sen työllistävä ja tuloja tuova vaikutus lienee varsin vähäinen. Hallituksen nykyiset tavoitteet rakentaa 2500 megawattia tuulivoimakapasiteettia merkitsevät toteutuessaan, että tuulivoimaa tuotettaisiin vuodessa noin kuusi terawattituntia noin 800 myllyllä. Sopivien maa-alueiden omistajille tämä tuo maan myynti- tai vuokratuloja. Tuulivoiman suurin ongelma on sen edelleenkin korkea hinta. Valtion kannalta on olennaista, että jos sijoittaa saman rahan vaikkapa puuhun, saa uusiutuvaa energiaa moninkertaisen määrän tuulivoimaan verrattuna. Valtionhallinnossa tutkitaan parhaillaan, voitaisiinko pienpuun energiatukea vastaavaa tukea antaa myös joillekin peltokasveille. Turve säilyttää asemansa Turvetta ei valitettavasti luokitella uusiutuvaksi energiaksi. Siitä joudutaan siis maksamaan päästömaksut. Usko sen siitä huolimatta säilyttävän asemansa suomalaisessa energiantuotannossa. Turve ja puuhake tukevat yhdistelmävoimalaitoksissa toisiaan. Yhden polttaminen ilman toista on hankalaa. Turveketjun työllistävä vaikutus on suuri ja se tuo monille maaseutualueille elinvoimaa. Turpeen nostoon liittyy edelleen ympäristöongelmia, jotka ovat kuitenkin ratkaistavissa. Uskon turpeen tulevaisuuden olevan hyvin vakaan. Maaseudun uudet mahdollisuudet Maaseutua tarvitaan tänään ratkaisemaan paitsi maailman ravitsemusongelmat, myös turvaamaan sen energiahuolto ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Suomen maaseutu on jo tarttunut ripeästi näihin mahdollisuuksiin, ja energian tuottaminen on maaseudulle merkittävä taloudellinen ja yhteiskunnallinen tukijalka. RehuMakasiini 2/2011 9
Välipala Juhlaan on aina aihetta Kesä on jo sinänsä yhtä juhlaa. Monessa perheessä kesällä vietetään valmistujaisjuhlia, rippijuhlia, täytetään vuosia tai kokoonnutaan muuten vaan sukulaisten ja ystävien kesken hyvän ruoan ääreen nauttimaan kesän tunnelmasta ja hyvästä seurasta. Juhlaan löytyy aina syy! Juhlan aihe ja ajankohta vaikuttavat niin tarjoiluun kuin juhlatilan järjestelyyn. Myös vuodenajalla on merkityksensä. Aloita juhlien suunnittelu hyvissä ajoin. Ota mukaan koko perhe ja listaa kaikki mieleen tulevat asiat. Mitä suuremmat kutsut ovat kysymyksessä, sitä tärkeämpää on hyvä suunnittelu. Juhlapöydän tarjottavan pitää olla hyvää ja sitä pitää olla riittävästi Noutopöytä on kätevä ratkaisu monenlaisiin kutsuihin etenkin silloin, kun vieraita on paljon, tilaa on rajallisesti ja kaikki vieraat eivät tule samanaikaisesti. Seisovapöytä sopii niin kahvi- kuin ruokakutsuillekin. Tarjoilun suunnittelu aiheuttaa aina päänvaivaa. Suunnittelussa kannattaa pitäytyä sesongin antimissa, sillä ne ovat kauden aikana herkullisimmillaan ja myös edullisimmillaan. On järkevää valita pääasiassa huoneenlämpöisinä tarjottavia ja siinä hyvin säilyviä ruokalajeja. Tarjottavat pitäisi pystyä valmistamaan niin, ettei juhlapäivälle jää kuin viimeistely ja esillepano. Omia, hyväksi havaittuja reseptejä kannattaa käyttää. Mutta jos ne ovat suurimmalle vierasjoukolle jo moneen kertaan tarjottuja, on syytä miettiä uusia, 10 RehuMakasiini 2/2011 erilaisia reseptejä. Uusi resepti kannattaa kuitenkin aina testata etukäteen, jolloin pääsee perille reseptin työvaiheista ja lopputuloksen ulkonäöstä ja mausta. Myös riittävyyden arviointi on helpompaa. Kahvipöytä on helppo järjestää Kahvikutsut sopivat moniin tilanteisiin ja ovat emännän kannalta helpot, sillä lähes kaiken voi valmistaa etukäteen ja vaikkapa pakastaa. Perinteisen suomalaiseen kahvipöytään kuuluvat pullakranssit, kahvikakut, täytekakut, pikkuleivät sekä piiraat ja voileipäkakut. Käytäntö on osoittanut, että ajankohdasta riippumatta vierailla on aina nälkä ja suolaiset tarjottavat ovat halutumpia kuin makeat. Tarjolla ei tarvitse olla sen seitsemää sorttia, vaan muutamia erityyppisiä herkullisia makeita ja suolaisia riittää, kunhan niitä on tarpeeksi. Mikäli tarjottavat ovat pitkään esillä, valitse leivonnaisia, jotka eivät herkästi kuivu ja pysyvät pitkään tuoreen veroisina. Pullat voit täyttää rahkalla tai hillolla, kuivakakun voit korvata pieniksi paloiksi leikatulla marjapiirakalla tai toscakakulla. Kermaisen täytekakun voit korvata hyydytettävällä tuorejuustokakulla. Sen voit hyvin tehdä pakastimeen etukäteen, ja kakku säilyy huoneen lämmössä hyvänä pitkään. Voileipäkakut ovat taas nousseet suosioon, koska täytteinä käytetyt rasvaiset majoneesit voi korvata kevyillä tuorejuustoilla. Voileipäkakun valmistus on monivaiheista, mutta samalla työmäärällä valmistuu tarjottavaa kerralla isommallekin joukolle. Voileipäkakkuja kannattaa tehdä kahta lajia liha- ja kala tai liha- ja kasvistäytteellä. Voileipäkakkuja helpompia ovat suolaiset piirakat valmiiksi annospaloiksi leikattuna tai erilaiset suolaiset kääretortut. Suosittelen kokeilemaan näyttävää ja maukasta kirjolohikakkua, jonka resepti on viereisellä sivulla.