2.2. - 6.4.2017 torstaisin klo 14-16 HU109, ei 9.3. kontaktiopetusta 18 t suoritus: a) teoriaessee b) metodiosuus kirjatenttinä 6.4. ja uusintatenttinä luennolla sovittuna päivänä kirjasta Kevin Greene & Tom Moore, Archaeology: An Introduction (2010), sivut: 51-248 (ei ihmistä koskevia sivuja 215-226); yo-kirjastossa 3 kpl kirjana + e-kirjana yliopistonlehtori, FT Kirsti Paavola kirsti.paavola(at)oulu.fi kirsti(at)paavola.com (1.6.2017 alkaen) puh. 040 5197767
Luentorunko (muutokset mahdollisia): 1. luento 2.2.: - kurssin sisällöstä ja rakenteesta + yleistä - tieteen yleiset periaatteet arkeologian teorian ja tutkimuksen perustana - teoria käsitteenä 2. luento 9.2.: - pohdintaa teoriasta erityisesti arkeologian näkökulmasta - joitakin ismejä ja logioita 3. luento 16.2.: - joitakin ismejä ja logioita jatkuu - esseetehtävän pohjustaminen 7. luento 23.3.: - tutkimusprosessi julkaiseminen - teoriaesseen palautekeskustelu 8. luento 30.3.: - arkeologian metodit yleistä - tentittävän metodikirjan yleiskatsaus (K. Greene & T. Moore, Archaeology: an intruduction. 2010; sivut: 51-248 (ei ihmistä koskevia sivuja 215-226) 9. luento 6.4.: - metoditentti 4. luento 23.2.: - arkeologian nykyisiä teoreettisia painotuksia 5. luento 2.3.: - tutkimusprosessi tutkimuskysymyksistä ja aineistosta analyysiin ja päättelyyn 6. luento 16.3.: - tutkimusprosessi tulkinta
Kurssikuvaus opinto-oppaassa Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa kuvata arkeologisen tiedon luonnetta ja arkeologisen tiedontuottamisen keskeisiä tutkimusmenetelmiä sekä osaa selittää määrättyjen teoreettisten näkökulmien ja metodien soveltuvuuden tietynlaisten arkeologisten kysymysten ja lähdeaineistojen tutkimukseen. Opiskelija osaa antaa esimerkkejä erilaisista arkeologian teorioista. Hän osaa arvioida kriittisesti erilaisten teoreettisten suuntausten heikkouksia ja vahvuuksia sekä osaa selittää teorian merkityksen arkeologiselle tiedon muodostumiselle. Sisältövaatimukset: Arkeologisen ajattelun historian ja teoreettisten suuntausten yleispiirteet koskien mm. kulttuurin olemusta, yhteisöjen rakennetta ja muutosta, identiteettiä sekä ympäristöä. Arkeologian tutkimusmenetelmät ja niiden sekä erilaisten ihmisten menneestä toiminnasta kertovien aineistojen käytännön hyödyntäminen määritettyjen kysymysten tutkimuksessa.
Tieteen yleisistä periaatteista Tieto: Määrittely ongelmallista Seuraavaksi muutamia esitettyjä ehdotuksia ja määritelmiä Platonista alkaen: tieto = hyvin perusteltu tosi uskomus Tieto ei varsinaisesti väärää ; jos väärää (= ei totta), se ei voi olla tietoa; yleiskielessä ja usein tieteenkään kielessä tiedolle ei tätä rajoitusta Siis edellyttääkö tiedon ja totuuden suhde korrespondessia? Totuuden ongelma! Vaatii subjektin, sen joka tietää; subjektina yksilö tai yhteisö (esim. tiedeyhteisö) Pragmaattisesti: keino saavuttaa tavoite
Tieteen yleisistä periaatteista jatkuu: Tieto voidaan jakaa: o A priori -tieto: perustuu järkeen, ajatteluun = rationaalista, rationalismi o A posteriori -tieto: perustuu kokemukseen = empiristinen ulottuvuus Klassinen käsitys tiedosta: tieto ilmaistaan väitelauseina eli propositioina ( tieto, että ) Myös selittävää tietoa; vastaa miksi -kysymyksiin Ns. hiljaista tietoa tai tietotaitoa tai osaamista ( Tiedän, miten laitteita käytetään kaivauksilla )
Tieteen yleisistä periaatteista jatkuu: Informaatio: Määrittely ongelmallista (eri tieteissä eroavuuksia) Tietoa laajempi käsite: tieto sisältyy informaatioon Olemassa oleva sisältää informaatiota Yleiskielessä dynaaminen konnotaatio tiedon jakaminen tai välitys yms. Informaatio voi olla väärää, harhaanjohtavaa Ei edellytä yksittäistä subjektia Data: Itsessään olemassa, ei vaadi subjektia Tarkoitetaan usein myös tutkimusaineistoa Tiedon arvoketju: datasta jalostuu informaatiota, siitä vastaanottaja saa tietoa ja ymmärrystä
Tieteen yleisistä periaatteista jatkuu: Havainto: Taustakokemukset ja tieteelliset teoriat pohjustavat Oleellista käsitys havainnon teoriapitoisuudesta: o Näkökulma-asiat vaikuttavat havaintojen tekoon o Havaintoja ohjaavat siis muuttuvat a prioriset tekijät Havaintojen epäluotettavuus Tieteessä ongelmat tiedostettava
Tieteen yleisistä periaatteista jatkuu: Tiede: Episteme/επιστήμη (kreikka), scientia (latina) Termi tiede suomen kielessä yhteinen luonnontieteille ja ihmistieteille; käyttöön vasta 1840-luvulla Sisällölliset eroavuudet näissä mm.: ihmistoiminta (yleensä) intentionaalista, luonto ei + nykyisin (yleensä tieteissä) luontoa pyritään selittämään, ihmistä ymmärtämään Tieteellisen tiedon perusta asiantuntevuus; ei kuitenkaan välttämättä perustu ns. hankittuihin taitoihin ja osaamiseen (nekin asiantuntemusta), vaan informaatioon ja tietoon Tieteellinen tieto järkiperäistä (rationaalista) ja järjestelmällisesti hankittua tietoa hyväksyttyjen metodien avulla >< rationaalinen arkiajattelu Tiede on a) toimintaa, b) tutkimusten tulos Tiede vaatii nykyisin tiedeinstituution
Tieteen yleisistä periaatteista jatkuu: Tiede >< epätiede, pseudotiede: Epätiede voi perustua yksilölliseen kokemukseen, intuitioon, uskomuksiin, auktoriteetteihin Tiede sen sijaan ylittää tämän arkitason, etsii ja luo uutta Tieteen ja epätieteen raja ns. demarkaatio-ongelma: Ajan mukana muuttuva raja Selkeä raja ns. hölynpölytietämisiin ; näissä usein monokausaaliset selitysmallit ja puuttuvat todisteet Epäselvä raja: kontrafaktualismin ongelma ja mahdollisuus (alalaji entä jos / vaihtoehtoinen historia) Epäselvä raja: heikosti perustellut ja/tai testaamattomat hypoteesit
Tieteen yleisistä periaatteista jatkuu: Käsityksiä tieteen olemuksesta (lähinnä C. S. Peircen mukaan): Objektiivisuus: pyrkimys riippumattomuuteen tutkijasta ( huom. kuitenkin subjektiivisuuden ainainen läsnäolo) Kriittisyys itsensäkorjaavuus: tieteen väliaikaisuus, kyseenalaistaminen, perusteluiden vaatimus, uudet näkökulmat, metodit ja aineistot Edistyvyys: tiedon lisääntyminen, kumuloituminen; kuitenkin asynkronisuutta tiedekentässä Julkisuus: tiedeyhteisö vapaa arvioimaan Autonomisuus: vain tiedeyhteisö arvioi, eivät tieteen ulkopuoliset tekijät; tieteen vallankäyttö
Teoria Joissakin tieteissä teoria = metodi, yleensä ihmistieteissä eivät synonyymejä Teoria = ajattelua ohjaava näkemys, viitekehys, jonka rajoissa tutkimuskohdetta tarkastellaan, analysoidaan ja tulkitaan kreikkal. theoria = katselu! Näkökulman kautta huomio kohdistuu määrätyllä tavalla, nähdään tärkeä Näkökulma-termiin liittyy tutkija/tarkastelija/ näkijä /subjekti teoria kattavampi käsite Lisäksi tieteellinen teoria näkökulmaa systemaattisemmin formuloitu Teoria ei kaiken teoria, vaan yleensä esim. yksinkertaistamisen kautta luo käsitystä asioiden yhteydestä toisiinsa
Teoria Teorialla eri tasoja ja määritelmiä Laaja, perustavanlaatuinen tieteenteoreettinen oppi Paradigma tieteensisäinen (tai tieteen jonkin osa-alueen) kattava/vallitseva oppirakennelma tai systemaattinen tietojärjestelmä Hypoteesien eli perusteltujen olettamusten muodostamisen prosessi Hypoteesi itsessään Teoreettiset peruskäsitteet ismit ja logiat Teoria siis laajakirjoinen käsite ohjelmallisista kokonaiskäsityksistä osateorioihin Arkiajattelussa vastakohta käytännölle
Teoria Teorioihin liittyviä ongelmia Teoria voi sokeuttaa näkemään toisesta näkökulmasta Vaikuttaa siis myös siihen, mitä jätetään havainnon, tutkimuksen ja tulkinnan ulkopuolelle Teoria voidaan käsittää totuutena tai lakina= pakottaa tutkimuksen määrättyyn formaattiin Ei kuitenkaan syytä äärimmäiseen relativismiin kaikki näkökulmat/teoriat yhtä päteviä tai mahdollisia teoriat rakentuvat kriittisten prosessien kautta
Teoria Ongelmana joskus uuvuttava sofistikoituminen tai liiallinen erikoistuminen tai vaikeasti avautuva kieli, jopa (ylimielinen?) jargon: kieltää empiirisen realismin edellyttämän ontologisen neutraaliuden mahdollisuuden. Hän katsoo, että eri tieteennäkemykset sisältävät implisiittisenä ontologian silloinkin, kun ne sen eksplisiittisesti kieltävät. Esimerkiksi empirismi edellyttää, että aistikokemuksesta ymmärretty tapahtumien vakiokonjunktio on vähintäinkin välttämätön ehto sille, että tiettyä väitettä voidaan pitää kausaalina lakina ja että tieteen tehtävä on etsiä tai keksiä tällaisia vakioisia yhteenliittymiä. (E.M. 2000) Historioitsija, FT Teemu Keskisarja (Tiede 12/2012): yleistajuisen kielen vastakohta ei ole tieteellinen kieli vaan yleistajuton Teoriatermistö ja -kieli toisaalta tärkeä kommunikoinnin vuoksi