RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA Opas demokraattisen osallisuuden vahvistamiseen, vihapuheen ja väkivaltaisen radikalismin ennaltaehkäisyyn Toim. Satu Elo Kristina Kaihari Paula Mattila Leena Nissilä Oppaat ja käsikirjat 2017:1
Opetushallitus Oppaat ja käsikirjat 2017:1 ISBN 978-952-13-6351-1 (pdf) ISSN-L 1798-8950 ISSN 1798-8969 (pdf) Taitto: Grano Oy Käännös: Lingsoft Language Services Oy www. oph.fi
SISÄLTÖ ESIPUHE 5 SUOMI VUONNA 2025 6 Maria Edel RAKENTAVA VIESTINTÄ KOULUSSA JA YHTEISKUNNASSA 11 Severi Hämäri ja Markus Neuvonen OSALLISUUS JA DEMOKRATIA KOULUSSA 17 Matti Rautiainen VÄKIVALTAISEN RADIKALISOITUMISEN JA EKSTREMISMIN EHKÄISY 21 Tarja Mankkinen TURVALLISUUSTYÖTÄ YHDESSÄ 26 Katja Nissinen MITEN TORJUA VIHAPUHETTA SOSIAALISEN MEDIAN PALVELUISSA? 29 Tuula Nousiainen KIELIKASVATUS RAKENTAA, SOVITTELU KORJAA VUOROVAIKUTUSTA 34 Paula Mattila EUROOPAN NEUVOSTON EDUCATION FOR DEMOCRATIC CITIZENSHIP AND HUMAN RIGHTS EDUCATION (EDC/HRE) -OHJELMA 38 Kristina Kaihari TÄRKEITÄ LINKKEJÄ 40 KIRJOITTAJAT 42 LIITTEET 44 Demokratiakulttuurin edellyttämä osaaminen (Tiivistelmä)................... 45 Opettajan opas väkivaltaisen ääriliikehdinnän torjuntaan..................... 52 Kiistanalaisten aiheiden opettaminen................................ 75 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 3
4 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
ESIPUHE Maailma on suurten muutosten keskellä. Siltä ainakin tuntuu mediaa ja ihmisten puheita seuratessa. Ihmiset ovat liikkeellä siinä määrin, että puhutaan uusista kansainvaelluksista. Kansainvälinen terrorismi on jatkuva huolenaihe Euroopassakin. Ilmaston lämpeneminen muuttaa ekosysteemejä eri tavoin ja lisää osaltaan ihmisten levottomuutta. Eurooppalaisena perusarvona pidetty demokratia muuttuu pahimmillaan jopa valtiotasolla populistisiksi kannanotoiksi. Levottomuus vaikuttaa koteihin, lapsiin ja nuoriin koetellen sekä kasvattajien että lasten kykyä ja tahtoa ilmaista myötätuntoa. Kasvokkaisen ja kouriintuntuvan levottomuuden lisäksi sosiaalinen media mahdollistaa melkein ajatusta nopeammat, laajalle näkyvät reaktiot, joilla repiä rajaa meidän ja muiden välille. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen uudet opetussuunnitelman perusteet ovat valmistuneet ja koulut ovat toimineet elokuusta 2016 alkaen suurelta osin niiden pohjalta. Ensimmäiset Opetushallituksen antamat normimuotoiset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet annettiin lokakuussa 2016 ja niihin perustuvat varhaiskasvatussuunnitelmat tulevat käyttöön syksyllä 2017. Perusteasiakirjojen linjaukset tuovat mukanaan kestävään tulevaisuuteen valmistavia laaja-alaisen osaamisen teemoja, joihin pohjaavien taitojen opetus ja oppiminen kulkevat läpi koko kasvatuksen ja koulutuksen jatkumon. Varhaiskasvatuksen sekä koko yleissivistävän koulutuksen opettajien ja ennen kaikkea oppijoiden tehtävänä on omaksua ajattelun ja oppimisen, vuorovaikutuksen ja ilmaisun, itsestä huolehtimisen ja arjenhallinnan, monilukutaidon sekä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Samoja ihmisarvon kunnioituksen ja ihmisten ja koko ekosysteemin kanssa elämisen reunaehtoja heijastavat myös kunkin perusteasiakirjan arvopohja ja toimintakulttuurille määritellyt ominaispiirteet. Normit ovat kunnossa, mutta keskeistä on, että opetus ja koulun muun toiminta ohjaavat näihin arvoihin ja toimintatapoihin. Omaan ajatteluun ja vastuullisuuteen pystyvät oppijat kyllä omaksuvat ne. Suomen opetussuunnitelmatyön rinnalla ja taustalla tehdään laajaa kansainvälistä yhteistyötä ihmisarvoisen arjen ja kestävän vuorovaikutuksen tueksi. Euroopan neuvosto, Euroopan unioni ja UNESCO ovat osaltaan nostaneet ajankohtaisten tehtävien listalle kasvatuksen yhteisöllisyyteen, demokraattiseen ja osallistavaan kulttuuriin sekä väkivaltaisen syrjäytymiskehityksen torjuntaan. Kansainvälisten ohjeistojen ja perusteasiakirjojen lukemista tärkeämpää on luonnollisesti, että koulujen ja päiväkotien kasvatuksessa otetaan keskusteluun ajan haasteet, huolestuttavaan toimintaan puututaan ja puuttumiseen on avoimet ja kaikkien yhteisön jäsenten tiedossa olevat rakenteet. Tämä julkaisu tarjoaa opettajan tueksi ajatuksia etiikasta, ihmisoikeuksista, demokratiakompetensseista, osallisuuden vahvistamisesta, sovittelusta sekä koulun ja poliisin yhteistyöstä. Keskeisenä on ajatus siitä, että koulussa tulee oppia keskustelemaan rakentavasti, kriittisesti ja toisia kunnioittaen myös vaikeista ja kiistanalaisista kysymyksistä. Koulun tulee olla turvallinen paikka, jossa jokainen kouluyhteisön jäsen kokee olevansa arvostettu ja kykenevänsä vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Koulu ei suvaitse vihapuhetta tai kiusaamista. Oppilaita tukeva kouluyhteisö ehkäisee syrjäytymistä ja liukumista ääriliikkeiden kannattajiksi. Välittävä kouluyhteisö osaa auttaa lapsia ja nuoria vaikeuksissa sekä puuttua kaikenlaiseen huolestuttavaan kehitykseen. Kiitän lämpimästi kaikkia tämän julkaisun valmisteluun osallistuneita. Toivon, että aineisto innostaa pohtimaan oman koulun toimia kestävän vuorovaikutuksen rakentamiseksi. Helsingissä 1.3.2017 Jorma Kauppinen RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 5
SUOMI VUONNA 2025 Maria Edel Hallituksen tavoitteena on, että Suomi on vuonna 2025 avoin ja kansainvälinen, kieliltään ja kulttuuriltaan rikas, hyvä maa, jossa positiivinen asenne toisiimme sekä ympäröivään maailmaan tekee Suomesta ainutlaatuisen. Vaikea taloudellinen tilanne, yhteiskunnan nopeaan muutokseen liittyvät epävarmuudet ja pakolaiskriisi ovat kuitenkin luoneet Suomessa ja muualla Euroopassa kasvualustaa vihamieliselle kielenkäytölle, ääriasenteille ja jyrkille vastakkainasetteluille. Vihapuhe kohdistuu erilaisiin kansalaisryhmiin, vähemmistöihin ja yksilöihin. Se horjuttaa luottamuksen ja turvallisuuden tunteen perusteita. Vihapuhe ja uhan kokeminen ovat jo johtaneet kielteiseen käyttäytymiseen maahanmuuttajia ja yleisemminkin erilaisuutta kohtaan. Julkisen vallan tehtävänä on turvata oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Luottamus ja kansalaisten keskinäinen kunnioitus ja niitä ylläpitävät instituutiot ovat olleet Suomen hyvinvoinnin perustekijöitä. Vihapuhe ja rasismi merkitsevät, että tietyt ihmisryhmät joutuvat elämään ilmapiirissä, jossa avoimesti kiistetään ryhmän jäsenten asema tasavertaisina yhteisön jäseninä. Jokaiselle taattava ihmisarvoinen elämä edellyttää, ettei kenenkään tarvitse kohdata väkivaltaa, uhkaa tai vihamielisyyttä. Suomeen on lyhyellä aikavälillä tullut suuri määrä maahanmuuttajia. Useimmilla suomalaisilla on vain vähän kokemusta vuorovaikutuksesta maahanmuuttajien kanssa. Vihapuheiden ja rasistisen käytöksen taustalla voi olla myös epäoikeudenmukaisuuden, ulkopuolisuuden, merkityksettömyyden ja joskus kiusaamisen kokemuksia ja tunteita. Sen vuoksi on tärkeää lisätä osallistumista ja vuorovaikutusta, vahvistaa tietopohjaa ja kykyä asettua toisen asemaan. Vihapuheeseen ja rasismiin on puututtava sekä nopeasti vaikuttavin toimin että toimin, joilla vaikutetaan ennaltaehkäisevästi kielteisten ilmiöiden syntyyn. Oikeusministeriö julkaisi maaliskuussa 2016 selvityksen eri vähemmistöryhmiin kohdistuvasta vihapuheesta. Selvityksen mukaan toimenpiteiden häirinnän ja vihapuheen ennaltaehkäisemiseksi ja puuttumiseksi tulee näkyä kansalaisten tasolla ja arjen toiminnassa. Tämä vaatii kansalaisten aktiivisuuden ja tietoisuuden lisäämistä ja rohkeutta puuttua asiaan esimerkiksi erilaisin kampanjoin. Järjestösektorin roolin tulee olla vahva ihmisoikeuksien puolustamisen ja matalan kynnyksen palveluiden tuottamisessa. Ihmisoikeuskasvatukseen ja yhdenvertaisuussuunnitteluun tulee panostaa eri organisaatioissa ja sen tulisi sisältyä kaikkeen lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön. Osana Merkityksellinen Suomessa -ohjelmaa järjestetään lasten ja nuorten parissa työskenteleville koulutusta, joka antaa uutta osaamista monikulttuurisessa työympäristössä toimimiseen. Opetushenkilöstöä ja muita ammattilaisia valmennetaan käymään hankalia keskusteluja muun muassa vihapuheeseen, rasistiseen käytökseen ja radikalisoitumisen signaaleihin liittyen. Koulutuksella varmistetaan, että lasten ja nuorten parissa työskentelevillä on valmiudet toimia työssään siten, että demokraattiset arvot, tietoisuus ihmisoikeuksista ja osallisuuden tunne lapsilla ja nuorilla vahvistuvat. Järjestämme tilaisuuksia, joissa esitellään kansainvälisiä ja kansallisia hyviä malleja ja metodeja edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi ja annetaan oppilaitoksiin konkreettisia työkaluja. Monilukutaito, mediakriittisyys ja 6 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
kriittinen ajattelu ovat muita koulutuksen teemoja. Painotukset otetaan huomioon mm. Opettajankoulutusfoorumin valmistelemassa opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämisohjelmassa. Korkeakoulut uudistavat opettajankoulutuksen opetussuunnitelmia, varmistavat valtakunnallisen yhdenvertaisuuden toteutumista ja kehittävät opettajankoulutuksen toimintakulttuuria. Opettajankoulutusyksiköt tiivistävät yhteistyötä ihmisoikeusasiantuntijoiden kanssa. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisy Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan sitä, että väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen kannustetaan tai se oikeutetaan aatemaailmalla tai ideologialla perustellen. Väkivaltainen radikalisoituminen voi johtaa siihen, että henkilö liittyy väkivaltaisiin ekstremistisiin ryhmiin tai toimintaan. Äärimmillään väkivaltainen radikalisoituminen voi johtaa terroristisiin tekoihin. Väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä voidaan parhaiten torjua ennalta ehkäisevällä työllä. Ennaltaehkäisy on aina tehokkaampaa kuin seurausten korjaaminen. Ennaltaehkäisy lisää ihmisten turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta sekä vähentää eri väestöryhmien välistä vastakkainasettelua ja yhteiskunnan polarisaatiota. Suomessa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin uhka on edelleen pieni verrattuna moneen muuhun maahan. Se on kuitenkin kasvanut viime vuosina. Nuorten liittymiselle väkivaltaisiin ääriliikkeisiin ei ole löydettävissä yhtä kattavaa selitystä. Suurin osa maailman nuorista ei koskaan päädy tukemaan väkivaltaa, vaikka lähtökohdat olisivat haasteelliset. Toisaalta täysin tavanomaisista ja vauraistakin lähtökohdista oleva nuori voi kokea turhautumista yhteiskuntaa ja sen epäkohtia kohtaan ja päätyä käyttämään väkivaltaa muutoksen keinona. Näyttää kuitenkin siltä, että sosiaalisella integraatiolla on suuri merkitys ääriliikkeiden ja väkivaltaisen ekstremismin torjunnassa. Syrjäytyneet, vaille ääntä jätetyt nuoret ovat alttiimpia rekrytoijien lupauksille kuin muut. Siksi Suomessakin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomioita syrjäytymisen vastaisiin toimenpiteisiin sekä maahanmuuttajien että kantasuomalaisten joukossa. Nuorten parissa työskentelevien henkilöiden tulee pyrkiä ymmärtämään radikalisoitumisilmiön syitä ja taustavaikuttimia. Samalla on kuitenkin vältettävä yksittäisten väestöryhmien leimaamista esimerkiksi uskonnon perusteella. Väkivaltaisen ekstremismin torjuminen vaatii laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Ryhmään kuuluminen ja muilta saatava arvostus ovat erityisesti nuorille merkityksellisiä ja usein ensisijaisia syitä väkivaltaisesti ekstremistisen ajatusmaailman omaksumiselle tai ryhmään liittymiselle. Vaihtoehdottomuutta voidaan pitää yhtenä radikalisoitumisen suurimpana syynä. Länsimaissa syrjinnän, rasismin tai ulkopuolisuuden kokemukset edistävät nuorten alttiutta ääriliikkeiden viesteille, ideologioille ja vaikutteille. Ääriliike saattaa olla nuorelle ensimmäinen yhteisö, jossa hän voi tuntea saavansa arvostusta ja asemaa. Ulkopuolisuuden tunne, työttömyys, koulun käynnin keskeyttäminen tai opiskelupohjan puuttuminen kokonaan luovat kasvualustaa radikalisoitumiselle. Länsimaissa painottuvat lisäksi kotoutumisen onnistuminen ja kielitaito. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus ruokkii ilmiötä. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 7
Tulee kuitenkin muistaa, että väkivaltainen radikalisoituminen on marginaalinen ilmiö. Suurin osa radikalisoituneistakaan ei koskaan päädy käyttämään väkivaltaa. Radikalisoituminen voi siis oikein kanavoituneena olla myös positiivinen ilmiö. Miten koulu voi ennaltaehkäistä väkivaltaista radikalisoitumista Koulut ovat keskeisessä asemassa väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä useasta syystä. Perusopetus tavoittaa käytännössä kaikki nuoret. Toisen asteen koulutus tavoittaa suuren määrän nuoria. Koulu on tärkeimpiä yhteiskunnallisen kasvattamisen ja kansalaisuuteen kasvamisen paikkoja. Se voi toimia yhteiskunnallisen keskustelun areenana, jossa myös voidaan kehittää ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ilmiöihin. Yhtenä arvoperustana uusissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on ihmisyys, sivistys, tasa-arvo ja demokratia. Oppilaita ohjataan toimimaan erilaisuutta ymmärtävässä, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavassa moniarvoisessa yhteiskunnassa demokratian arvojen ja periaatteiden mukaan. Perusopetuksen yhteiskunnallisena tehtävänä on edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Vuorovaikutteisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen sekä koulun ulkopuolella tapahtuva oppiminen nähdään opetustyön resurssina. Kouluilla ja opettajilla on vapaus valita, miten oppimiselle asetetut tavoitteet ja sisällöt saavutetaan ja mitä materiaaleja ja menetelmiä käytetään. Useat ihmisoikeus- ja rauhankasvatusjärjestöt, medialukutaitoa kehittävät järjestöt sekä mm. CMI/Crisis Management Initiative, on tuottanut opetushenkilökunnan käyttöön tukimateriaalia mm. konfliktien ratkaisemiseen, rauhassa elämiseen, empatiakyvyn edistämiseen sekä kriittiseen medialukutaitoon liittyen. Väkivaltainen radikalisoituminen ja ekstremismi ovat suhteellisen uusia aiheita Suomessa. Kouluissa voidaan kokea, että aiheesta on epämukava ja vaikea puhua. Puuttuu oikeata tietoa, kokemusta ja hyviä käytänteitä. Jotkut opettajat ja rehtorit kokevat epävarmuutta siitä, miten nuorten esittämiin ääriajatuksiin viittaaviin kommentteihin tulisi reagoida ja vastata. Koulujen henkilökunta saattaa kokea epävarmuutta siitä, milloin jonkun nuoren osalta olisi syytä ottaa yhteyttä esimerkiksi poliisiin. On erittäin tärkeätä, ettei ketään nuorta leimata ja ettei väärinymmärryksiä tai ylitulkintoja pääse syntymään. Suomessa opettajille ei haluta antaa sellaista viestiä, että koulun tehtävä olisi erityisesti tarkkailla radikalisoitumassa olevia nuoria. Kouluihin tulee Suomessa tarjota enemmän ja mahdollisimman oikeata tietoa väkivaltaiseen radikalisoitumiseen liittyen. Uusien haasteiden edessä opettajat tarvitsevat tukea ja välineitä hankalien ja kiistaa herättävien keskusteluiden käymiseksi nuorten kanssa myös ääriajatuksiin liittyen. Tärkeätä on, että nuori kokee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi kouluympäristössään, ja että hän voi esittää ajatuksiaan vapaasti aikuisten siitä provosoitumatta tai kokematta epävarmuutta. Vuorovaikutuksen tulee olla avointa ja ei-tuomitsevaa. Sen tulee perustua rehellisyyteen ja luottamukseen. Ratkaisujen kehittämisen lähtökohta on empatian ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen ja yhdessä tekeminen. Nuori, jonka tilanteesta ollaan huolissaan, tulee pitää mukana ja pyrkiä ottamaan mukaan yhteisöön eikä esimerkiksi sulkea uhkana pois. Yhteiset näkemykset ja sellaiset päätökset joiden kanssa kaikki voivat elää syntyvät keskustelun kautta. Usein prosessin aikana huomataan, että valtaosa henkilöistä onkin samaa mieltä ongelmasta ja sen ratkaisusta eikä ristiriitaa olekaan. Myös lapsilta ja nuorilta voi kysyä, miltä me haluamme, että Suomi näyttää esim. viiden vuoden kuluttua. 8 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Kansallinen toimenpideohjelma koordinoi ennalta ehkäisevää työtä Kansallisella väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmalla sisäministeriö koordinoi valtakunnallisesti tehtävää työtä radikalisoitumisen estämiseksi. Suomessa muun muassa poliisi, opettajat, sosiaalityöntekijät, terveysalan ammattilaiset, nuorisotyöntekijät, järjestöt sekä uskonnolliset ja muut yhteisöt tekevät työtä ruohonjuuritasolla. Ohjelman kohderyhmänä ovat ryhmät ja yksilöt, jotka ovat vaarassa radikalisoitua. Tavoitteena on varmistaa, että joka puolella Suomea on valmiudet ja pysyvät rakenteet ehkäistä ennakolta väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä. Erityisesti halutaan vahvistaa lasten ja nuorten kykyä tunnistaa ja suojautua väkivaltaan yllyttäviltä viesteiltä ja vaikuttamiselta. Ohjelma on valmisteltu laajassa yhteistyössä viranomaisten, järjestöjen ja yhteisöjen edustajien kesken ja se hyväksyttiin sisäisen turvallisuuden ministeriryhmässä huhtikuussa 2016. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyä tehdään paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Suomi osallistuu aktiivisesti myös kansainväliseen yhteistyöhön. Kansainvälisen toiminnan kautta paitsi vaihdetaan tietoa eri maiden kokemuksista ja hyvistä käytännöistä, myös pohditaan yhteisesti sellaisia toimia, joilla väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä voidaan eri tavoin ennaltaehkäistä. Kansallinen toimenpideohjelma toteuttaa niitä tavoitteita, jotka kansainvälisestikin on asetettu Euroopan unionissa ja YK:ssa. Pohjoismaisessa yhteistyössä kehitetään tutkimusta ja käytännön toimia väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisemiseksi. Keskusteleva koulu Koulun tulee kiinnittää huomiota siihen, että jokainen nuori tuntee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Kaikkien ihmisten keskeinen perustarve on tuntea itsensä merkitykselliseksi. Suomessa ja maailmalla on runsaasti hyviä käytänteitä oppilaita osallistavista toimintatavoista. Opettajille on mm. aluehallintovirastojen kautta tarjolla koulutusta liittyen väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisemiseen ja hankalien keskustelujen käymiseen. Myös Opetushallitus tarjoaa mahdollisuuden järjestää täydennyskoulutusta näihin aiheisiin liittyen. Kansainvälisistä yhteistyötahoista mm. Euroopan neuvosto, UNESCO ja Pohjoismaiden ministerineuvosto ovat kehittäneet verkkopohjaista materiaalia. Runsaasti esimerkkejä hyvistä käytänteistä eri maista löytyy mm. RAN-verkoston (Radicalisation Awareness network) sivuilta. Muun muassa lapsiasiavaltuutettu on esittänyt huolensa suomalaisten nuorten ääriajattelusta. Nuorten keskuudessa oleva ääriajattelu pitää kohdata ja haastaa. Jos keskustelu puuttuu, yhteiskunnan polarisaatio kasvaa. Ihmisille voi tulla tunne, että oikeusvaltio ei anna heille turvaa eikä vastaa heidän tarpeisiinsa. He alkavat itse etsiä ratkaisuja. Lasten ja nuorten ääriajattelu on kohdattava heidän omassa maailmassaan ennen kuin siitä kehittyy aikuisten maailmassa verkostoja ja liikkeitä. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 9
Edessä on todennäköisesti uusia haasteita, jotka heijastuvat myös lapsiin ja nuoriin. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen takia Suomeen luultavasti tulee lisää pakolaisia. Luottamus ja kansalaisten keskinäinen kunnioitus ja niitä ylläpitävät instituutiot ovat olleet Suomen hyvinvoinnin perustekijöitä. Suomi on satavuotias maa, joka aikojen saatossa on kasvanut yhteen. Tämä yhtenäisyys on vahvuutemme, jolla voimme torjua ongelmat. Tätä ylpeyttä tulee herätellä. Jos keskustelemme esimerkiksi maahanmuutosta ja siihen liittyvistä asioista avoimesti, myös oppilaitoksissa, pystymme menemään rakentavampaan suuntaan. Keskustelun kautta syntyy yhteinen näkemys ja päätökset siitä, mihin suuntaan olemme menossa. Maailmassa on käynnissä useita vaikeita konflikteja, jotka aiheuttavat kärsimyksiä ja joilla on kauaskantoisia seurauksia, kuten pakolaisuutta ja terrorismia. Meillä ei ole varaa ummistaa silmiämme niiltä myöskään Suomessa. Vuonna 2010 sota Syyriassa oli vain muutaman analyytikon päänvaiva, eikä kolme vuotta sitten kukaan kuvitellut, että Ukrainan itäosissa sodittaisiin vielä tänään. Jos valmius kompromisseihin olisi luotu ajoissa, olisi säästynyt ihmishenkiä ja roppakaupalla rahaa. Jotta tulevaisuudessa ihmiset toimisivat viisaammin, on tärkeätä, että jo lapset ja nuoret oppivat kouluissa (opettajien avulla) ymmärtämään erilaisuutta ja samanlaisuutta sekä ennen kaikkea elämään rauhassa yhdessä toinen toista kunnioittaen. Tähän tämä käsissäsi oleva opas on yksi vastaus ja väline. 10 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
RAKENTAVA VIESTINTÄ KOULUSSA JA YHTEISKUNNASSA Severi Hämäri ja Markus Neuvonen Opettajat ja kasvattajat joutuvat työssään kohtaamaan huomattavia ja usein keskenään ristiriitaisiakin paineita. Samalla kun kansainväliset vertailututkimukset osoittavat, että suomalaisilla nuorilla menee melko hyvin, koulun arjessa joutuu kokemaan myös toisenlaisen todellisuuden. Työssään opettaja voi kaiken muun ohella joutua kasvotusten mm. kroonistuneen ahdistuksen, aggression, mustavalkoisten harhakäsitysten tai vihanlietsonnan kanssa ja kokea huomattavaa avuttomuutta sen kaiken edessä. Tämän artikkelin tarkoitus on hieman avata näitä ilmiöitä. Yritämme perustella, miksi rakentavan ja järkevän keskustelutavan opettaminen luokkahuoneessa on yhtäältä kriittisen tärkeää mutta toisaalta myös mahdollista, helppoa ja hyödyllistä. Aluksi hipaisemme lyhyesti psykologiaa mm. keskustelun ääri-ilmiöiden taustalla. Eli miten tietyt ajattelun perusrakenteet altistavat meidät mm. harhakäsitysten ja vihapuheen mahdollisiksi tuottajiksi ja levittäjiksi? Seuraavaksi pohdimme keskustelutavan merkitystä demokratialle ja esittelemme sen yleisiä esteitä: yksinkertaistavia myyttejä ja harhakäsityksiä siitä, mitä järkipuhe on. Lopuksi keskustelemme sekä tunnetaitojen että luottamuksen rakentamisen välttämättömyydestä sille, että näitä kriittisiä keskustelutaitoja voidaan oppia. Keskeinen väitteemme on, että järkevälle keskustelulle pitää tietoisesti tehdä tilaa niin luokkahuoneessa kuin yhteiskunnassa. Se ei tapahdu itsestään tai tyhjiössä, vaan edellyttää järkipuheelle myönteisiä asenteita sekä opettajalta että oppilailta. Opettamalla keskustelu-, mielipiteenmuodostus- ja tunnetaitoja kehitetään paitsi viisaampaa yhteiskuntaa myös sujuvampaa luokkahuonekulttuuria. Juuri näiden kaikelle elämälle tärkeiden taitojen omaksumiselle kouluilla ja opettajilla on väistämättä suuri merkitys tiedostaen tai tiedostamatta. Varmuuteen vinoutunut mieli Me joudumme käsittelemään enemmän abstraktia, epäselvää informaatiota maailmasta kuin esimerkiksi 30 vuotta sitten, puhumattakaan 50 000 vuodesta. Tämä informaatiotulva on sisäisesti ristiriitaista, moniselitteistä ja epävarmaa, ja ehkä siksi aikaamme tuntuu leimaavan jatkuva epävarmuus, epäselvyys ja epätietoisuus siitä, mikä on totta ja mikä ei. Helpon tiedonsaatavuuden kärjistämien ristiriitojen takia olemme suorastaan kiihkeän epävarmoja esimerkiksi ruokavalioon, uutisten totuudellisuuteen, maailmanpolitiikkaan, tulevaisuuden työmahdollisuuksiin, terveyteen tai ympäristöön liittyen. Toimivia työkaluja näiden ristiriitojen kanssa sovussa elämiseen ei löydy kovin monilta. Mikäli haluamme ymmärtää, mistä esimerkiksi yleistyvä ärhäkkä puhekulttuuri ja lietsonta juontuu, voimme yhtä hyvin aloittaa ihmisen esihistoriasta. Kannamme nimittäin mukanamme käyttäytymistieteellisiä muinaisjäänteitä, joita tutkimuksessa kutsutaan vinoumiksi RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 11
ja heuristiikoiksi. 1 Ne ovat nopeita tiedonkäsittelyn tapoja, jotka ovat joskus esihistoriassa osoittautuneet elintärkeiksi ja siksi koodautuneet osaksi pysyvää ajattelun ja päätöksenteon biologiaamme. Voimme tulla niistä tietoisemmiksi ja vähentää niiden vaikutusta, mutta eroon emme niistä pääse. On esimerkiksi vaistonvaraista hakea turvaa ja varmuutta linnoittautumalla yhteen samanmielisten kanssa sen sijaan, että oppisimme uutta ja muuttaisimme mielipiteitämme. Vaisto ajaa myös ratkaisemaan erimielisyydet ja niihin liittyvää epävarmuuden uhkaa aggressiota lisäämällä. Huudamme kovempaa ja puristamme kädet nyrkkiin aivan kuin se muuttaisi väitteiden paikkaansapitävyyttä. Sitä se ei kuitenkaan tee. Tällöin toiminnassa on esimerkiksi tiedon tukivinouma eli taipumus etsiä tukea jo omaksutuille näkemyksille sen sijaan, että muuttaisimme käsityksiämme aina kun ympäristöstä saamamme informaatio muuttuu. Kun ravintoa on niukasti saatavilla ja elämä rajautuu vain konkreettisiin, fyysisiin askareisiin, henki riippuu usein nopeasta päätöksenteosta. Tällöin kaiken turhan jahkailun välttävä piirre ajattelussa on hyödyllinen ominaisuus. Yhtä hyvin ominaisuus ei kuitenkaan sovellu nykyajan abstraktin, monimutkaisen informaation ja eriävien näkökulmien maailmaan. Se pikemminkin tuottaa ongelmia estämällä meitä oppimasta uutta ja kohtaamasta vieraita näkökulmia. Tätä vinoumaa saamme kiittää mm. siitä, miten kuplaudumme netissä omiin todellisuuksiimme. Kyseessä on osa laajempaa taipumusta suosia varmuutta ja karttaa epävarmuutta jopa järkevämpien vaihtoehtojen kustannuksella. Ahdistava epävarmuuden kokemus on aivoillemme raskas ja kivulias. Kyky olla aidosti utelias ja avoin uuden edessä on varsin rajallinen, vaikka yksilöllisiä eroja siinä onkin. Sosiaalipsykologiassa tunnetaan hyvin, miten erityisesti uhan tunne saa ihmiset tukeutumaan ns. sisäryhmä/ulkoryhmä -asetelmiin. Epämääräisen uhan edessä tunnemme tarvetta hakea yhteenkuuluvuutta, tiivistää rivejä. Ja myös olla korostuneen valppaita kaikelle, mikä tämän uhan voisi aiheuttaa. Aiheuttajaksi kelpaa lopulta mikä tahansa: hiusten pituus, ihonväri, tietty kulkuneuvo, musiikkimaku ja niin edelleen. Ksenofobia, vieraan pelko, on ominaisuus, jonka kanssa voimme oppia ja opettaa elämään. Ja toiset oppivat paremmin, toiset huonommin. Mutta syvälle biologiaan koodattua epäluuloisuutta emme saa, eikä pidäkään kitkeä millään moralismilla. Demokratia, epävarmuus ja järkipuheen myytit Presidentti Martti Ahtisaari ja hänen CMI-organisaationsa ovat neuvotelleet aselevon jopa Angry Birdsien ja näiden vihaamien possujen välille. Tärkein kysymys, jonka Ahtisaari voi rauhanvälittäjänä esittää, on seuraava: Oletteko vakavissanne, vai haaskaanko aikaani? Rakentava, järkevä keskustelu onnistuu nimittäin vain, kun kaikki osapuolet yhdessä sitä haluavat. Jaarittelevan, jahkailevan ja muutenkin tehottomalta vaikuttavan demokraattisen päätöksenteon moraalinen merkityksellisyys ja sen tuoma hyöty eivät ole itsestäänselvyyksiä edes Suomessa. Demokratialle luontaista on, että osa kansalaisista on aina valmiina luopumaan demokratiasta. Viime aikoina tämä piirre on korostunut: kaipuu vahvoille johtajille jotka lait- 1 Ks. esim. Kahneman, Daniel: Ajattelu hitaasti ja nopeasti. Terra Cognita 2012. Aiheesta laajasti myös teoksessa Neuvonen, Markus: Päätä viisaasti. Talentum 2014. 12 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
tavat kaiken kuntoon on nostanut päätään koko läntisessä maailmassa, erityisesti tavalla joka on kytkeytynyt vihapuheeseen ja vastakkainasetteluiden retoriikkaan. Mietitty, perusteltu, moniääninen ja usein kompromisseihin tyytyvä päätöksenteko vaikuttaa kovin valjulta, kun vaihtoehdoksi lupaillaan ratkaisuja, suoraa puhetta ja kuntoon laittamista heti huomenna. Tapa, jolla reagoimme vaistolla epävarmuuden uhkaan, on erityisen hankala demokraattisen yhteiskunnan kannalta. Demokratia ei ole vain enemmistön mielivaltaa ja äänestyksiä. Demokraattisen järjestelmän toimivuus perustuu siihen, että yhteisistä asioista voidaan keskustella riittävän järkevästi ja avoimesti sekä myös todella tehdään näin. Toimivassa demokratiassa eturistiriitoja voidaan nostaa esille, poliittisia vaihtoehtoja voidaan vapaasti tarjota ja mielipiteiden perusteita voidaan arvioida useista, toisistaan eroavista näkökulmista. Tästä syystä hyvin toimiva demokratia vaatii kansalaisiltaan erityisesti kykyä ja kärsivällisyyttä sietää erimielisyyttä ja siitä seuraavaa epävarmuutta. Kuten historiasta ja nykyisestäkin maailmantilanteesta olemme nähneet, ilman tätä sietokykyä demokraattinen järjestelmä alkaa taantua: ensin yllytys- ja kansankiihotusvallaksi ja lopulta vähin erin despoottiseksi hirmuvallaksi. Demokratian vaatimukset kohdistuvat ennen kaikkea mielipiteenmuodostukseen ja -ilmaisuun. Nämä keskeiset taidot ovat kuitenkin osoittautuneet huomattavasti monimutkaisemmiksi asioiksi kuin aiemmin on oletettu. Erityisen vahingollisia mielipidetaitojen kypsymiselle ovat olleet erilaiset yleiset myytit järkipuheesta. On syytä hylätä myytit jämptistä asiapuheesta, järjen voimasta, kovista faktoista ja siitä, että kaikki mielipiteet ovat yhtä hyviä. Ei riitä, että kertoo miten asiat ovat. Suomalaisessa keskusteluperinteessä hellitään usein myyttiä vaikeaselkoisesta, vähäsanaisesta asiantuntijasta ja tämän vastakohdasta, sulavaja runsassanaisesta tyhjänpuhujasta. Vaikka suomalaisessa retoriikan perinteessä arvostetaan lyhytsanaisuutta ja suoruutta, ilmaisu- ja argumentaatiotaidottomuus eivät kuitenkaan ole hyveitä. Hiljaisuus, tönkköys tai kyvyttömyys perustella mielipidettä useammalta kantilta voivat olla myös merkki ajattelun puutteesta syvämietteisyyden sijaan. Eroa voi olla vaikea tehdä, jos erityisesti opetetaan arvostamaan tönkköyttä. Vaikka perustelisi kuinka tarpeeksi hyvin, se ei vielä riitä vakuuttamaan. Jo Aristoteles Retoriikassaan kirjoitti, että keskustelu järkiargumentein on mahdollista vain ystävien kesken eli suhteissa, joissa toisen tavoitteita ei tarvitse epäillä. Nykykäsitys viestintätieteissä ja psykologiassa on päätynyt samaan lopputulokseen: vakuuttuminen tapahtuu suurelta osin muutoin kuin pelkällä järkipuheella ja argumenteilla. Toisin sanoen järkevää keskustelua syntyy vain, jos sille luodaan erityiset olosuhteet. Edellytysten luominen myös vaatii keskustelijoilta kykyä tunnistaa, milloin keskustelua ohjaa järkiargumentteja kuumemmat voimat, ja taitoa jäähdyttää ne. Ei ole kovia faktoja ja pehmeitä arvoja Yksi keskeinen myytti asettaa faktat ja arvot paremmuusjärjestykseen tavalla, joka ei kestä tarkastelua. Väittämällä jotain faktaksi piilotetaan helposti keskustelun taustalla olevat arvovalinnat. Esimerkiksi pelkkä numeroiden tai yksityiskohtien luettelu ei kovaa faktaa yksistään tee (etenkin kun noin 97,4 % numeroin perustelluista väitteistä on hatusta vedettyjä, mm. tämä). Toisaalta jokin niinkin kylmä ja kova fakta kuin raha perustuu instituutiona puhtaasti RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 13
niinkin pehmeälle arvolle kuin luottamus. Arvot hiipivät huomaamatta faktoihin myös mm. vertailevien ilmausten (esim. enemmän kuin, isompi kuin merkityksessä parempi kuin ) kautta. Kyky tunnistaa arvoja faktaväitteissä ja keskustella niistä järkevästi on yksi tärkeimmistä mielipidetaidoista. Mielipiteen laadulla on väliä Eräs myyteistä on, että mielipiteissä olisi kyse pelkistä makuasioista. Toisin sanoen oletetaan, ettei olisi mitään keinoa laittaa mielipiteitä paremmuusjärjestykseen tai että objektiivisuuden nimissä tulisi aina ottaa mielipiteen oletettu vastapuoli yhtä vakavasti ja samalla painoarvolla. Myytti on erityisen haitallinen johtaessaan vääristyneisiin tasapuolisuusharhoihin tai kuvitelmaan, että olettamalla kaksi ääripäätä voimme löytää näiden välistä jonkinlaisen totuuden. Esimerkiksi olettamalla ääripäiksi väkivaltaiset rasistit ja tavalliset, ihmisoikeuksista ja lain noudattamisesta huolestuneet ihmiset, harhainen kultainen keskitie sijoittuisi jonnekin vain lievästi väkivaltaisen rasismin kohdalle. Tai olettamalla tasapuolisuuden tarkoittavan naiivia, mustavalkoista vastakkainasettelua päädytään esittämään esim. taikauskoon tai valehteluun pohjaavat marginaalinäkemykset samanarvoisina kuin vahva tieteellinen konsensus. Mielipiteissä on laatueroja sekä argumentaation laadun että taustalla olevien moraalisten ja faktaoletusten yleisen hyväksyttävyyden suhteen. On syytä opettaa oppilaat vaatimaan laatukriteerejä keskustelulta emme saa myydä julkista keskustelua liian halvalla mm. huutelijoille ja vihanlietsojille. Tunnetaitojen rooli Kaikista tärkein mielipiteenmuodostuksen ja keskustelutaidon osa liittyy kuitenkin tunteiden käsittelyyn. Eriävän mielipiteen kohtaaminen aiheuttaa väistämättä epävarmuutta, halusimme tai emme. Mitä perustavampi, minuuttamme määrittelevämpi uskomus on kyseessä, sitä stressaavammaksi siihen kohdistuva epävarmuus tyypillisesti muodostuu. Toisin sanoen: koemme uhkaa, kun oma- ja maailmankuvaamme kyseenalaistetaan. Tältä stressiltä suojautuminen ei kuitenkaan ole meille hyväksi. Päinvastoin tarvitsemme hallittua altistusta sille oppiaksemme tulemaan erimielisyyden ja epävarmuuden kanssa toimeen. Tätä ristiriitaa voi osuvasti verrata tapaan, jolla liika hygienia voi altistaa allergioiden syntymiseen, kun taas riittävä altistuminen epäpuhtauksille auttaa kehittämään tervettä vastustuskykyä. Sama ilmiö toistuu suhteessa mielipiteisiin, erimielisyyteen ja epävarmuuden kohtaamiseen. Väistämättä ja vääjäämättä koulu opettaa tunnetaitoja, sekä oppilaille että opettajille. Avainkysymys on siinä, kuinka taitavaa, tietoista, reflektiivistä ja läpinäkyvää tämä oppiminen ja opettaminen on. Tehdäänkö tunnereaktioista kiinnostava puheen- ja tutkimuksen aihe ja edistetäänkö niistä tietoiseksi tulemista vai lakaistaanko ne maton alle ja teeskennellään, ettei niitä ole olemassakaan? Tunnetaitojen opettaminen on vihdoin saavuttanut merkittävän osan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Niitä ei ole sisällytetty lukion opetussuunnitelman perusteisiin aivan yhtä laajasti (lukuun ottamatta psykologian valinnaista kurssia), mutta niille rinnakkainen ja niihin läheisesti liittyvä argumentaation ja mielipiteenmuodostuksen opetus on saanut aiempaa suuremman painoarvon mm. filosofian pakollisilla kursseilla. 14 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Tunteiden vaikutus on tärkeä huomata ja tehdä tutuksi myös laajemmin kuin vain uhkareaktioiden osalta kuinka olemme alttiita lupauksille ja mielikuville, riemun tai vihan lietsonnalle, innostamiselle ja lannistamiselle. Näiden tunteiden tiedostaminen, tunnistaminen ja yhdistäminen niitä herättäviin vaikutuskeinoihin on tärkeä analyyttinen taito kenelle tahansa keskustelijalle ja erityisesti riskiryhmään kuuluville lapsille ja nuorille. Tunnetaidot ovat kaiken viestinnän keskiössä, myös järkevän, rakentavan ja argumentatiivisen viestinnän. Tärkeintä on kuitenkin tiedostaa, että rakentava keskustelu on mahdotonta tilanteessa, jossa vieraat mielipiteet aiheuttavat hallitsemattoman uhkareaktion. Ensimmäinen ja tärkein taito opettaa on taito rauhoittua kuuntelemaan. Järkevää keskustelua ei voi syntyä ilman kykyä jarruttaa kuumia tunteita, olla provosoitumatta ja kuunnella tarkkaavaisesti, mitä toiset keskustelijat tarkoittavat. Rauhoittuminen sekä itsen ja muiden kuuntelu on avain rakentavaan keskustelukulttuuriin, ja se on systemaattisesti opetettavissa oleva taito. Keskustelutaitojen suuri lupaus On koulun, demokraattisen yhteiskunnan ja oppilaan oman edun voitto, kun lapsi tai nuori oppii ajattelemaan, että: a) mielipiteen laadulla on väliä, b) arvoista voi ja pitää keskustella järkevästi, c) vakuuttamisen eteen tulee nähdä vaivaa ja d) että asiat (etenkään totuus) eivät puhu omasta puolestaan. Itsenäisen ajattelun ja huolellisen mielipiteenmuodostuksen lahja on arvokkain, minkä koulu voi antaa. Tämän lahjan tarjoamisessa voi parantaa opettamalla tunne- ja kuuntelutaitoja, oikomalla väärinkäsityksiä viestinnästä sekä tarjoamalla turvallisia tilaisuuksia hioa sekä erimielisyyden kohtaamisen että mielipiteenmuodostuksen taitoja. Tärkeintä on, ettei näiden taitojen oppimista erikseen estetä ja ehkäistä. Opettajan itse ei tule pelätä konflikteja ja tiedollisen auktoriteettinsa menettämistä, esimerkiksi sen vuoksi estää tai vaientaa vaikeiden kysymysten esittämistä kun oppilaan oma opiskelumotivaatio on hukassa. Opettaja voi tarjota turvallisen tilan erimielisyydelle, kyseenalaistamisella ja toisinajattelulle, jossa villejäkään ajatusleikkejä ei tukahduteta, kunhan ne noudattavat hyvän mielipiteenmuodostuksen sääntöjä ja ovat avoimia keskustelulle. Näin luodaan rakentavaa, avointa keskustelukulttuuria. Tunne-, keskustelu- ja mielipidetaidot sopivat suoraan kaikkeen sisällölliseen opetukseen sovellettaviksi, ja niiden kautta voi opettaa ihmisiksi olemista, myötätuntoa, sinnikkyyttä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä. Mitä suuremman roolin argumentoiva, järkevään keskusteluun ja yhdessä reflektoimiseen nojaava puhetapa saa oppilas opettaja -suhteessa, sitä myönteisempää luokkahuonekulttuuria viljellään. Uhman, pelleilyn, torjunnan, sulkeutumisen, uhkailun ja kaiken muun häiriökäyttäytymisen takaa löytyy kuitenkin perustarve ymmärtää ja tulla itse ymmärretyksi, vaikka usein toki syvälle haudattuna. Ääriryhmittymiin samaistumisen ja lietsonnan takaa löytyy usein tuhoisasti kanavoitua häväistyksi tulemisen tai osattomuuden pelkoa, yleistä elämänhallinnan tunteen puutetta ja epävarmuutta tulevaisuudesta tai itsestä. Olisiko näitä ilmiöitä, jos oppilailla olisi välineitä reflektoida ja käsitellä epävarmuuden tunnetta, keskustella ristiriitaisista tosiasiaväitteistä lähinnä jaetun uteliaisuuden hengessä ja peloton suhtautuminen siihen, että omat käsitykset eivät välttämättä pidä paikkaansa? RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 15
Rakentavan keskustelun taitojen suurin lupaus on, että niistä voi löytää toteutumis- ja ilmaisuväylän edellä mainituille tarpeille ja peloille ilman, että itse tai muut joutuvat jollain tavalla kärsimään. Keskustelulle tilaa etsivällä, tunteiden roolin huomioivalla ja yhteistä luottamusta rakentavalla asenteella voidaan luokkahuoneessa tehdä paljon lasten, nuorten ja tulevaisuuden aikuisten henkisen turvallisuuden hyväksi. Epävarmuutta emme tästä maailmasta voi kasvatuksella poistaa, mutta siihen kohdistuvaan tarpeettomaan uhan tunteeseen voimme vaikuttaa. 16 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
OSALLISUUS JA DEMOKRATIA KOULUSSA Matti Rautiainen Johdanto Osallisuus- ja demokratiakasvatuksen perimmäinen tavoite on sitouttaa lapset ja nuoret demokraattiseen yhteiskuntaan. Tiet siihen voivat olla moninaiset, mutta ilman lasten mukaan ottamista aktiivisiksi ja valtaa omaaviksi toimijoiksi se ei ole mahdollista. Kysymys siitä, kuinka paljon koulun tulisi mallintaa omassa toiminnassaan yhteiskuntaa, on koulutuksen ja kasvatuksen peruskysymyksiä. Suomessa ja laajalti länsimaissa on omaksuttu John Deweyn (1859 1952) ajatus koulusta pienoisyhteiskuntana. Deweyn mukaan koulun tulisi tarjota lapsille mahdollisuus kansalaiseksi kasvamiseen mahdollisimman autenttisesti. Toisin sanoen koulussa tulisi pyrkiä harjoittamaan demokraattista elämäntapaa, jotta lapsista kasvaisi demokratiaan sitoutuneita ja sitä kehittäviä kansalaisia. Demokraattisten toimintatapojen lisäksi elämäntavan ylläpitämiseen liittyvät vahvasti myös demokratian taustalla olevat arvot sekä luottamus, jota voidaan sanoa demokratian sidosaineeksi. Ilman luottamusta ei ole todellista demokratiaa. Ravistelua demokratian muotoihin Demokratian ydinajatus on kysyä ja pohtia sitä, kuinka me järjestämme yhteisen elämämme, jotta arvot, joihin uskomme, voivat toteutua ja että kaikilla olisi mahdollisuus hyvään ja onnelliseen elämään. Suomalaisessa kulttuurissa demokratia on rakentunut ennen muuta edustuksellisten muotojen ympärille, myös koulussa. Oppilaiden laissa taattu toimielin koulussa on oppilaskunnan hallitus, johon useimmissa kouluissa oppilaat valitaan luokittain. Oppilaskunnan hallitus on oppilaiden äänitorvi koulussa, mutta sen asema on riippuvainen koulun johtajasta, joka voi ottaa sen mukaan päätöksentekoon tai antaa pysyä pienempien asioiden, kuten joidenkin koulun juhlien suunnittelijana. Suomalaiset koulut ovat varsin vahvasti kallellaan valmiiksi luotuihin demokratian muotoihin, jotka yleisesti otetaan kouluissa käyttöön mallin mukaisesti. Uuden opetussuunnitelman nostaessa osallisuuden ja oppilaan aktiivisen roolin kouluyhteisössä keskiöön, koulujen on pohdittava toimintakulttuuriaan uudestaan. Kouluyhteisön tulisi käydä asiaan liittyvä arvokeskustelu, jossa määritellään osallisuuskasvatuksen merkitys kouluyhteisölle, ja tämän jälkeen ratkaista, kuinka edetään. Kun oppilaat otetaan mukaan tähän prosessiin alusta alkaen, ollaan demokraattisen elämäntavan ytimessä. Muutosta voisi kutsua jopa eräänlaiseksi koulutuksen kolmanneksi reformiksi. Kun ensimmäisessä koulureformissa annettiin mahdollisuus koulutukseen (1860-luku ja kansakoulu-uudistus), toisessa reformissa koulutus tasa-arvoistettiin (peruskoulu, 1970-luku). Kolmannessa, vuodesta 2016 alkaen toteutettavassa reformissa tasa-arvo viedään askel RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 17
eteenpäin niin, että osallisuuskulttuuria vahvistamalla oppilaista tulee tasa-arvoisempia kouluyhteisön jäseniä, mikä edellyttää toimintakulttuurin muutosta. Demokratia ja sen vaaliminen vaatii kouluyhteisöltä ajan antamista yhteisille keskusteluille, yhteiselle kehittämiselle ja näiden myötä syntyville toimintatavoille. Tämä ei tarkoita edustuksellisen demokratian hylkäämistä vaan sen rinnalle nousevia, kouluyhteisöstä syntyviä muotoja, jotka eivät ole erillisiä toimintoja vaan osa koulun normaalia arkea. Muutoksen kolme peruskiveä To think what we are doing on filosofi Hannah Arendtin (1906-1975) esittämä perusajatus ja uteliaisuuden (tutkimisen) ydin hänen teoksessaan The Human Condition (suom. Vita Activa), jossa hän tarkastelee ihmisyhteisöjen elämää. Miksei tämä Arendtin esittämä ihmiselämää koskeva perusajatus voisi olla yksi kouluyhteisön perustehtävistä? Jotta tämä toteutuisi kouluyhteisön on kiinnitettävä huomiota seuraaviin asioihin. 1. Kouluyhteisön jäsenten välillä tulee vallita luottamus ja arvostus toisia kohtaan. Vaikka koulussa valtasuhteet opettajien ja oppilaiden välillä ovat epätasa-arvoiset, luottamus on eri asia. Se on muun muassa sitä, että oppilas kokee, että hänen kokemuksensa, näkemyksensä ja perustellut mielipiteensä ovat arvokkaita, vaikka ne olisivat vastakkaisia päätöksen kanssa. Demokratiaan kasvaminen on myös kasvamista pettymyksiin ja kompromisseihin. Lapset ja nuoret hyväksyvät tämän, jos he saavat kokemuksen kuulluksi tulemisesta ja ymmärtävät tehtyjen päätösten perustelut. Luottamuksen saamiseen ei ole muuta tietä kuin oppilaiden ottaminen mukaan yhteisön kehittämiseen antamalla heille vastuuta. 2. Vastuun antaminen johtaa kokeilemiseen ja sitä kautta sekä onnistumisiin että epäonnistumisiin. Demokratian ydin perustuu kokeiluille, joissa haetaan ihmisten kesken parasta mahdollista toimintamallia yhdessä elämiseen ja päätöksenteosta sopimiseen. Paras mahdollinen tapa on aina suhteessa siihen, ketkä yhteisön muodostavat ja mihin yhteisö pyrkii. Osallisuuden ja demokratian muodot määrittyvät näin kokeilujen kautta uudestaan, tai ainakin niiden tulisi määrittyä niin. Demokratian kehittäminen ja vaaliminen sekä laajemman osallisuuskulttuurin luominen ovat lähtökohtaisesti vaikeita, koska kyse on koko yhteisön asioista ja niistä päättämisestä. Tämän osoittaa demokratian historia. Niinpä meidän tulee olla armollisia myös epäonnistumisille, sillä ne ovat demokraattisen elämäntavan ydintä demokratian elämistä todeksi. 3. Keskustelu on demokratian perusilmentymä. Demokraattiset perusoikeudet eli sanan ja mielipiteen ilmaisemisen vapaus ovat länsimaisen yhteiskunnan pyhimpiä oikeuksia, sillä ne mahdollistavat eri näkemysten esiin tulemisen eli keskustelun ja näin yksilöiden yhteiskunnallisen vapauden. Demokratia muodostuu sopimuksista, joita ovat muun muassa lait, tavat ja normit. Sopimuksia edeltää aina keskustelu, joko eduskunnassa, julkisella foorumilla tai eri yhteisöissä. Keskustelun myötä ihmiset muodostavat yhteisöjä ja siksi aktiivisen ja vaikuttamaan pyrkivän keskustelun harjoittelu on yhtä tärkeää kuin toista arvostavan, kunnioittavan ja kuuntelevan asenteen harjoittaminen. Mikäli koulu ei tätä tee, se ei edistä oppilaiden kykyä toimia itse aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana, eikä tarjoa työkaluja ymmärtää muiden ihmisten välistä keskustelua. Tällöin yksilön kasvu yhteisönsä jäseneksi hankaloituu, koska hän saattaa kokea sitoutumisen sijaan jäävänsä ulkopuoliseksi. 18 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Digidemokratia Pienessä yhteisössä demokratian alkumuoto eli yhteen tilaan kokoontuminen on edelleen toimiva muoto, eikä sen lumo ole kadonnut mihinkään. Muut demokratian muodot mallintavat sen ideaa eli yhteen kokoontumista, keskustelua ja kykyä päätöksentekoon koskien yhteisiä asioita. Viime vuosien aikana myös digitaalinen maailma on tullut yhdeksi demokratian ympäristöksi. Se tarjoaa monenlaisia ylhäältä alas ja erityisesti alhaalta ylös toimivia demokratian muotoja. Koska rehtorin asema koulun kehittämisessä on korostunut, hänen roolinsa demokratian henkeä luovana toimijana on niin ikään merkittävä. Se tarkoittaa myös oppilaiden aseman parantamista koulun rakenteissa ja päätöksenteossa. Oppilaskunnan kuulemisen lisäksi nykyiset digitaaliset ratkaisut mahdollistavat hyvin nopeasti toteutettavia kyselyjä, joiden avulla saadaan selville oppilaiden kanta asioihin, mikäli se halutaan kuulla. Yhtä lailla digitaalinen ympäristö tarjoaa mahdollisuuden muodostaa demokraattinen yhteisö, jossa sen kaikilla jäsenillä on mahdollisuus olla aktiivinen, tehdä aloitteita, jatkaa keskustelua tai opiskella, mitä demokratia on. Demokratia ja osallisuus ovat toimintaa ja yhteisen maailmamme jäsentämistä ja tutkimista, mutta ne ovat myös opiskeltavia asioita, oppisisältöjä, jotka syventävät laajempaa ymmärrystä osallisuudesta ja demokratiasta sekä niiden merkityksestä. Luokkahuonearki ratkaisee John Dewey korosti omassa ajattelussaan demokraattisen elämäntavan jokapäiväisyyttä ja arkisuutta. Oppilailla tulisi olla mahdollisuus harjoitella osallistuvan ja aktiivisen kansalaisen elämäntapaa koko ajan, jolloin luokkahuoneen käytännöt ovat avainasemassa, erityisesti se, kuinka opiskelu luokassa rakentuu. Kun tulevaisuuden koulun kehittämisessä kiinnitetään huomiota osallisuuden näkökulmaan, luokkahuonearki on merkittävin asia koko yhteisön yhteiselon rakentamisessa. Edellä kuvatut muutoksen kolme peruskiveä muodostavat suuntaviivat myös arjen kehittämiselle luokkahuoneissa. Suomalaista demokratiaa on joskus kuvattu ilottomaksi ja vakavamieliseksi. Yhteisen maailman rakentaminen on toki vakavaa, mutta iloisuuttakaan ei saisi unohtaa. Vakavuutta luo malleihin ja vakiintuneisiin toimintatapoihin tarttuminen, kun taas uusien ideoiden ja käytännön luominen tuovat niin uusia oivalluksia kuin elämän moninaisuutta. Demokratia- ja osallisuuskasvatus pyrkivät luomaan lapsille ja nuorille tunteen yhteisöön kuulumisesta. Se tapahtuu yhteisten ilojen, surujen, onnistumisten, epäonnistumisten ja muiden tunteiden myötä. Tärkeintä on luoda luokkahuone ja koulu sellaiseksi, että tämä moninaisuus voi tulla mahdolliseksi. Tällöin voimme ratkaista yhdessä, kuinka niiden kanssa elämme. Demokratia ja osallisuus ovat sekä henkeä että rakenteita. Molempia tarvitaan. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 19
Luettavaa Alhanen, K. 2016. Dialogi demokratiassa. Gaudeamus: Helsinki. Arendt, H. 2002. Vita activa. Ihmisenä olemisen ehdot. (Suom. R. Oittinen ja työryhmä). Vastapaino: Tampere. Dewey, J. 1966. Democracy and Education. New York: The Free Press. (Huom! teos ilmestyy suomeksi käännettynä vuoden 2017 aikana.) hooks, b. 2007. Vapauttava kasvatus. (Suom. J. Vainonen.). Kansanvalistusseura: Helsinki. Raiker, A. & Rautiainen, M. (toim.) 2017. Educating for Democracy in England and Finland. Principles and Culture, 140-153. Lontoo: Routledge. Suoninen, A., Kupari, P. & Törmäkangas, K. 2010. Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistuminen ja asenteet. Kansainvälinen ICCS 2009 -tutkimuksen ensituloksia. Koulutuksen tutkimuslaitos: Jyväskylän yliopisto. 20 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
VÄKIVALTAISEN RADIKALISOITUMISEN JA EKSTREMISMIN EHKÄISY Tarja Mankkinen Eräässä seminaarissa vieressäni istuva nainen halusi näyttää minulle valokuvan. Kuvassa kaksi suloista taaperoa istui vierekkäin viltillä. Nainen kysyi, haluanko tietää, keitä kuvan lapset ovat ja mitä heistä on myöhemmin tullut. Sitten hän kertoi, että toinen oli hänen poikansa, joka oli lähtenyt Syyriaan taistelemaan Daeshin 2 riveissä ja kuollut siellä. Toinen pikkupoika oli yksi niistä nuorista miehistä, jotka tekivät terrori-iskuja Pariisissa marraskuussa 2015. Vastaavia esimerkkejä nuorista, jotka käyttävät väkivaltaa aatteidensa ja ideologioidensa toteuttamiseksi, löytyy myös Suomesta. Jo aikaa sitten eräällä luokalla oli kaksi skiniporukoissa liikkuvaa nuorta. Kukaan ei puuttunut asiaan, sillä skinejä ei ole paljon ja heihin on totuttu. Toinen näistä nuorista teki itsemurhan parikymppisenä, toinen liittyi väkivaltaiseen äärioikeistolaiseen ryhmään ja kohosi sen johtoon. Kummassakin tapauksessa nousee mieleen kysymys, miksi näille pojille kävi niin kuin kävi. Olisiko heidän elämänsä voinut mennä toisin, paremmin? Väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä, väkivaltaisia ääriliikkeitä ja poliittista väkivaltaa on ollut kautta historian. Aina löytyy ihmisiä ja ihmisryhmiä, jotka ovat niin varmoja oman aatteensa oikeellisuudesta, että he ovat valmiita johtamaan joukkoja ja edistämään aatemaailmaansa jopa väkivallan keinoin. Aina on myös ihmisiä, jotka ovat valmiita seuraamaan johtohahmoja, jotka vakuuttavat, että väkivaltaa voidaan käyttää ja se voidaan oikeuttaa omilla aatteilla. Seuraajien motiivit ovat moninaiset: yhtä voi kiehtoa väkivalta, toinen etsii yhteisöä, jossa voi olla arvostettu jäsen, ja kolmas voi liittyä ryhmään kavereiden mukana. Kukaan ei ole väkivaltainen ekstremisti syntyessään Ruotsissa väkivaltaista ekstremismiä ehkäisevän toiminnan motto on kukaan ei ole ekstremisti syntyessään. Tämä on hyvä lähtökohta myös meillä tehtävälle työlle. Väkivaltaisesta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä mieleen nousee helposti kuvia väkivallan verenpunaisessa hurmiossa olevista nuorista miehistä, joiden julmat teot ja tekojen motiivit ovat tavallisen ihmisen ymmärryksen ulkopuolella. Viime vuosina erityisesti Syyrian ja Irakin tapahtumat ovat vahvistaneet näitä mielikuvia. Joudumme uutisissa ja netissä näkemään päivittäin niin paljon julmaa väkivaltaa, sekä fiktiivistä että todellista, että ihmiset kehittävät suojamuureja väkivaltaa ja sen herättämää ahdistusta vastaan. Yksi keino on ajatella, että kaikki paha tulee jostain ulkopuolelta. Ulkopuolella voi tarkoittaa oman yhteisön ulkopuolella olevaa tai asiaa, joka tulee oman maan rajojen ulkopuolelta. Silloin kun joku omasta joukosta syyllistyy vakavaan väkivaltaan, tekoa helposti selitetään mielenterveyteen tai syrjäytymiseen liittyvillä syillä, jotka tekevät käsittämättömästä teosta jollain tavalla käsitettävän. Ulkopuolelta tuleva väkivallan tekijä määritellään helposti terroristiksi, jonka väkivaltaisuus menee kaiken ymmärryksen yli eikä sen taustalla vaikuttavia tekijöitä haluta tarkastella. 2 Daesh on Syyrian ja Irakin alueella toimiva terroristinen järjestö. Siitä käytetään myös nimiä ISIS ja ISIL. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 21
Edellä esitettyjen seikkojen pohtiminen on tärkeää. Nämä kysymykset vaikuttavat siihen, miten toimimme henkilöiden kanssa, jotka ovat radikalisoituneet tai ovat radikalisoitumassa väkivaltaisesti. Mitä väkivaltaisella radikalisoitumisella ja ekstremismillä tarkoitetaan? Väkivaltainen radikalisoituminen ja ekstremismi määritellään hieman eri tavoin eri maissa. 2000-luvun alusta aina Norjassa tapahtuneisiin terroristi-iskuihin asti väkivaltainen radikalisoituminen liitettiin lähes aina väkivaltaiseen jihadismiin ja ennen kaikkea Al-Qaidan harjoittamaan terrorismiin. Norjan iskujen jälkeen huomiota on saanut yhä enemmän väkivaltaiseen äärioikeistoon ja -vasemmistoon liittyvä väkivaltainen ekstremismi. Nykyisin lähes kaikki Euroopan unionin maat torjuvat kaikkia väkivaltaisen ekstremismin muotoja, väkivaltaisen äärioikeiston ja -vasemmiston toimintaa, uskonnolla perusteltua väkivaltaista ekstremismiä sekä yksittäisiä toimijoita. Suomessa tapahtuneita koulusurmia vuosina 2007 ja 2008 voidaan pitää esimerkkinä yksittäisten toimijoiden teoista. Ennaltaehkäisyn painotukset vaihtelevat hieman maasta toiseen. Kun puhutaan uskonnolla perustellusta ekstremismistä, tarkoitetaan yleensä jihadistitakfiristiryhmiin liittyvää väkivaltaa ja terrorismia. Tämän aatteen kannattajien väkivallan kohteiksi valikoituvat uskonnosta riippumatta sellaiset valtiot, yhteisöt ja ihmiset, joiden he katsovat loukanneen heidän tulkintaansa islamista, islamilaisesta maailmasta tai jotakin muslimiryhmää. Tulkinta siitä, mikä katsotaan väkivallan oikeuttavaksi loukkaukseksi, vaihtelee suuresti eri ryhmien välillä. Yksilöiden välillä erot ovat vielä suurempia. Esimerkiksi sotilaallinen yhteistyö, ulkopolitiikka, koettu muslimien syrjintä tai pilakuvakriisit voivat yksin tai yhdessä olla tällaisia asioita. Suomessa väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan sitä, että väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen kannustetaan tai se oikeutetaan aatemaailmalla tai ideologialla perustellen. Väkivaltainen radikalisoituminen on yksilöllinen prosessi, joka voi johtaa siihen, että yksilö liittyy väkivaltaisiin ekstremistisiin ryhmiin tai toimintaan. Äärimmillään väkivaltainen radikalisoituminen voi johtaa terroristisiin tekoihin. Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy on tärkeää yhteiskuntarauhan sekä yhteisöjen ja yksilöiden turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen kannalta. Väkivaltaisen ekstremismin näkyvä lisääntyminen yhteiskunnassa voi johtaa suoran väkivallan uhkan lisäksi siihen, että ihmiset eivät uskalla käyttää perustuslaillisia oikeuksiaan kuten sanan- ja ilmaisuvapautta tai liikkumisen vapautta. Väkivaltainen ekstremismi voi kohdistua myös omaisuuteen, mutta kansallisesti tehtävässä ehkäisemistyössä keskitytään ensisijaisesti henkeen ja terveyteen kohdistuvaan väkivaltaan. Pitäisikö ja voiko kouluissa ja oppilaitoksissa ennalta ehkäistä väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä? Keskustelu koulujen ja oppilaitosten tehtävästä ja roolista väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyssä on ollut varsin vilkasta viime vuosien aikana. Keskustelu vilkastui erityisesti sen jälkeen, kun Euroopan unionin opetusministerit päättivät vuonna 2015 julkilausumasta, jossa todettiin, että opetustoimella on keskeisiä tehtäviä väkivaltaisen radikalisoitumisen ennalta ehkäisyssä. Ministerit korostivat, että osana opetusta voidaan edistää 22 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
demokraattisia arvoja, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa sekä haastaa mustavalkoinen ajattelu, joka on ekstremististen ideologioiden ytimessä. Britanniassa oppilaitoksilla on lakisääteinen velvollisuus ennalta ehkäistä radikalisoitumista ja estää nuorten joutuminen tilanteeseen, jossa he osallistuvat terroristiseen toimintaan tai liittyvät terroristisiin organisaatioihin. Tämä on varsin uutta lainsäädäntöä, ja se on herättänyt paljon keskustelua. Lainsäädännön taustalla vaikuttavia syitä on muun muassa se, että oppilaitosten ja opetukseen liittyvät seikat yleisesti ovat Britanniassa varsin erilaisia verrattuna Suomeen. Myös väkivaltaisen ekstremismin ja terrorismin uhka on Britanniassa huomattavan vakava. Suomessa tilanne on erilainen. Opetusjärjestelmä on hyvä, eikä oppilaitosten välillä ole edelleenkään merkittäviä eroja opetuksen laadussa. Oppilashuolto ja muu toiminta ovat varsin hyvin pystyneet tukemaan oppilaita, joilla on ongelmia. On kuitenkin tärkeää, että myös Suomessa osana opetusta annetaan entistä enemmän tietoa ja valmiuksia, jotka ennalta ehkäisevät väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä ja lisäävät valmiuksia aktiiviseen kansalaisuuteen. Koulu on paikka, jossa nuoret voivat saada tietoa väkivaltaisista ääriliikkeistä ja niiden historiasta, teoista ja tekojen seurauksista ihmisille ja yhteiskuntien turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Tämä antaa nuorelle perspektiiviä tämän päivän tapahtumiin. Koulu voi myös tarjota paikan keskustelulle väkivaltaisiin ääriliikkeisiin liittyvistä, usein vaikeiksi koetuista aiheista. Keskustelu vaikeista asioista on tärkeää, sillä nuoret ovat kiinnostuneita asioista ja haluavat keskustella niistä. On hyvä, että näitä keskusteluja käydään koulussa, osana opetusta. Osana opetussuunnitelmaa koulu vahvistaa nuorten kasvamista aktiivisiksi kansalaisiksi, lisää tietoa ihmisoikeuksista ja demokraattisesta järjestelmästä sekä lisää nuorten medialukutaitoa ja kriittistä ajattelua. Kaikki nämä seikat ovat keskeisiä väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyssä. Vihapuhe ja viharikokset lisäävät väkivaltaista ekstremismiä Vuosi 2015 oli monella tavalla erilainen vuosi. Eurooppaan tuli valtava määrä turvapaikanhakijoita, 32 000 näistä tuli Suomeen asti. Määrä on korkea, sillä keskimäärin Suomeen on tullut 3000 4000 turvapaikanhakijaa vuosittain. Turvapaikanhakijoihin liittyvät kysymykset herättivät paljon keskustelua väestön piirissä. Väkivaltaisten äärioikeistolaisten ryhmien toiminta ja kannatus lisääntyi Euroopan maissa. Suomessa kansallissosialistinen Pohjolan Vastarintaliike jakoi turvapaikanhakijoiden vastaista aineistoa vastaanottokeskusten ympärillä ja lisäsi ihmisten pelkoa turvapaikanhakijoita kohtaan. Vastakkainasettelu ja yhteiskunnan polarisaatio lisääntyivät, ja tämä näkyi kodeissa, työpaikoilla, kouluissa ja julkisessa keskustelussa. Vihapuhe lisääntyi netissä ja myös sen ulkopuolella, ja yhtäkkiä oli sallittua sanoa ihmisistä sellaisia asioita, jotka aiemmin olisivat olleet mahdottomia esittää julkisesti. Myös poliisin tietoon tulleet viharikokset lisääntyivät 50 % edellisestä vuodesta. Vihapuhe ja viharikokset edistävät väkivaltaista radikalisoitumista ja ääriliikkeiden toimintaa. Väkivaltaisten ääriliikkeiden toiminta perustuu mustavalkoiseen maailmankuvaan, jossa on vain vihollisia tai ystäviä. Viholliset eivät oikeastaan ole ihmisiä ollenkaan, ja näitä kohtaan voidaan tarvittaessa käyttää väkivaltaa. Tämä mustavalkoinen maailmankuva ja ihmisten jakaminen vihollisiin ja omiin näkyy myös netin keskustelupalstoilla. On hyvin vaarallista, jos RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 23
vihasta ja vihaamisesta tulee arkipäivää. Netin vihapuhe saattaa alentaa kynnystä väkivallan käyttöön erityisesti silloin, kun vihaan ja väkivaltaan yllyttävää puhetta lukee sellainen henkilö, joka on haavoittuvassa ja turvattomassa asemassa esimerkiksi mielenterveyteen liittyvien kysymysten vuoksi. Miten väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä torjutaan Suomessa? Suomessa ensimmäinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin toimenpideohjelma julkaistiin vuonna 2012 ja toinen huhtikuussa 2016. Ennalta ehkäisyä tehdään laajassa yhteistyössä, jossa ovat mukana eri viranomaiset, järjestöt ja yhteisöt ml. uskonnolliset yhteisöt. Eri hallinnonalat vastaavat toimista omien vastuidensa mukaisesti, ja järjestöt ja yhteisöt ovat mukana yhteistyön periaatteiden mukaisesti. Toimintaa koordinoi ja kehittää sisäministeriö. Yhteistyö toimii, sillä kaikki ymmärtävät, että kyse on yhteisestä tavoitteesta. Jos väkivaltainen radikalisoituminen ja ekstremismi leviävät Suomessa, on sillä vahingollisia vaikutuksia meihin kaikkiin ja koko yhteiskuntaan, ei vain niihin, joita asia välittömästi koskee. Toimenpideohjelmassa on useita kouluihin ja oppilaitoksiin liittyviä toimenpiteitä. Toimenpiteitä opettajien osaamisen ja asiantuntemuksen lisäämiseksi on jo käynnissä. Tavoitteena on myös käynnistää tutkimustoimintaa, joka lisäisi tietoa väkivaltaisesta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä kasvatushaasteena. Tutkimus olisi tärkeää sen varmistamiseksi, että opettajat saavat tietoon perustuvaa tukea ja ohjausta väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisemiseksi. Uudet opetussuunnitelman perusteet tukevat opettajien työtä väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyssä. Vuonna 2014 vahvistetuissa esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa sekä vuonna 2015 vahvistetuissa lukion opetussuunnitelman perusteissa medialukutaito sisältyy osana laaja-alaista osaamista monilukutaidon osaamiskokonaisuuteen sekä on läpäisevästi sisällytettynä perusopetuksen eri oppiaineisiin. Lisäksi uusissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ihmisoikeudet ja demokraattiseen yhteiskuntaan kasvaminen ovat saaneet aiempaa suuremman merkityksen. Turussa, Helsingissä, Tampereella ja Oulussa toimivat paikalliset yhteistyöryhmät, joissa osassa on myös opetustoimen edustajat mukana. Näiden ryhmien puoleen voi aina kääntyä väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja ekstremismiin liittyvissä asioissa. Tavoitteena on perustaa yhteistyöryhmiä myös muihin kaupunkeihin. Toimenpideohjelmaan kokonaisuudessaan voi tutustua osoitteessa: https://www.intermin.fi/download/67533_julkaisu_152016. pdf?a08617e4e3c4d388 (suomeksi) ja https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/ handle/10024/75413/at_im_radikalextremprogram-sv_netti.pdf?sequence=1 (ruotsiksi). Sisäministeriö julkaisee säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsauksen. Katsaus sisältää tietoa väkivaltaisen ekstremismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden tilanteensa ja kehityksestä Suomessa. Lisäksi julkaistaan tarpeen mukaan teematilannekatsauksia, joissa keskitytään johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Vuonna 2014 sisäministeriö julkaisi teematilannekatsauksen, jossa tarkasteltiin väkivaltaisten ääriliikkeiden ja väkivaltaisen ääriajattelun ilmenemistä suomalaisissa oppilaitoksissa. Katsaus perustui oppilaitoksille tehtyyn kyselyyn. Katsaus löytyy osoitteesta https://www.intermin.fi/ download/58696_vakivaltainen_ekstremismi_suomessa_-_tilannekatsaus_1-2015_final. pdf?33cbc771271ed288. 24 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Kesällä 2016 sisäministeriö järjesti yhteistyössä Kirkon Ulkomaanavun kanssa nuorten yhteiskunnallisen Safarileirin. Leirin aiheena oli, miten nuoret voivat itse ennalta ehkäistä väkivaltaista radikalisoitumista ja leirin toteutti DemosHelsinki. Nuorten työtä on esitelty videolla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=wy7u4ld3lcq&feature=youtube. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 25
TURVALLISUUSTYÖTÄ YHDESSÄ Katja Nissinen Poliisin ja koulujen turvallisuusyhteistyön tavoite on koulujen turvallisuuden parantaminen. Yhdessä toimimisessa on keskeistä ymmärtää kunkin tahon vastuu, rooli ja mahdollisuudet turvallisuushaasteiden ratkaisemisessa sekä viihtyisyyden kehittäjänä. Yhteistyöllä on Suomessa pitkät perinteet, ja se on muodostunut vuosien aikana luontevaksi. Rikosten ja häiriöiden ennaltaehkäisyssä tärkeää ovat tiedon vaihto sekä yhdessä valitut työkalut tilanteen korjaamiseksi. Arjen turvallisuuden säilyttäminen vaatii kaikkien panosta sekä luovia ratkaisumalleja. Vaikka yhteiskunta on tänä päivänä aiempaa turvallisempi, sitä vaarantavat ilmiöt muuttuvat jatkuvasti. Kouluja ja poliisia yhdistää se, että toimintaympäristön jatkuvia muutoksia joudutaan ennakoimaan aiempaa intensiivisemmin. Onneksi sitä voidaan tehdä yhdessä. Väkivaltainen radikalisoituminen Eräs yhteiskuntaa viime vuosina puhuttaneista ilmiöistä on väkivaltainen ekstremismi. Siinä väkivaltaa käytetään, sillä uhataan tai se oikeutetaan aatemaailmalla perustellen. Se voi kohdistua viholliseksi määriteltyyn ryhmään tai yksilöihin ja se aiheuttaa pelkoa ja turvattomuuden tunnetta. Tutkimusten ja saatujen havaintojen mukaan radikalisoitumiseen vaikuttavat monet asiat. Näitä saattavat olla eriarvoisuuden tunne, yleinen näköalattomuus, koulutuksen puute, tukiverkostojen puuttuminen, ennakkoluulot (syrjintä, rasismi, vihapuhe) sekä leimaaminen ja syyttely. Radikalisoituminen ei tapahdu hetkessä, vaan muutos on monien asioiden tai tapahtumien summa. On tärkeää mieltää, että radikalisoituminen ei ole yksittäisten ryhmien ongelma, vaan kuka tahansa voi radikalisoitua. Muutos ei tapahdu hetkessä ja mitä aikaisemmin muutoksiin puututaan, sitä paremmin on radikalisoitumisen polku mahdollista kääntää positiiviseen suuntaan. Koulumaailman näkökulmasta suurin mahdollinen uhka on oppilaitoksiin kohdistuva vakava väkivalta. Syyt väkivallanteoille ovat aina tapauskohtaisia ja riskien tunnistamiseen tarvitaan kaikkia. Opettajat ovat avainhenkilöitä tunnistamaan oppilaissaan tapahtuvia muutoksia. Kun nuori eristäytyy tai eristetään muista yksinäisyyteen, viha ja aggressiivisuus alkavat ilmetä eri muodoissaan, päihteiden käyttö lisääntyy merkittävästi tai mielenterveysongelmat astuvat kuvaan, on syytä reagoida. Edellä mainitut esimerkit eivät yksin tee kenestäkään uhkaa, mutta nämä osa-alueet ovat olleet edustettuina silloin, kun päädytään äärimmäisiin ratkaisuihin. Näin ollessa varhaisen puuttumisen merkitys on suuri. Tiedon vaihto uhan arvioimiseksi Ennaltaehkäisyssä on tärkeää, että paikallisen tason toimijoilla on kyky tunnistaa sen varhaisia ilmenemismuotoja ja puuttua hiljaisiin signaaleihin ajoissa. Tehokkaan puuttumisen keskiössä on verkostomainen yhteistyö, jossa eri alojen asiantuntijat voivat vaihtaa tietoja ja 26 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
sopia menettelytavoista. Tietojen vaihtaminen on koettu usein ongelmalliseksi salassapitovelvollisuuden takia. Toukokuussa 2015 voimaan tulleen lakimuutoksen myötä tilanne helpottui. Lakiin säädettiin toimijoille oikeus ilmoittaa oma-aloitteisesti poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkan estämistä varten välttämättömät tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä. Muutokset koskivat perusopetusta, taiteen perusopetusta, oppilas- ja opiskelijahuoltoa, vapaata sivistystyötä, ammatillista peruskoulutusta, lukioita, yliopistoja, ammattikorkeakouluja, nuorisotyötä, pelastustointa, sosiaalihuoltoa sekä terveydenhuoltoa. PERUSOPETUSLAKI: 40 HENKILÖTIETOJEN SALASSAPITO JA KÄSITTELY Tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos hän tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Kynnys ottaa yhteyttä poliisin voi olla suuri. Huoli siitä, voiko tietoja antaa muille viranomaisille tai mitkä ovat viranomaisten toimenpiteet, on yleensä suurin kynnys yhteydenotoille. Olen työssäni Helsingin poliisilaitoksen ennalta estävällä toiminnolla törmännyt lukuisia kertoja tilanteisiin, jossa huolestunut opettaja soittaa kysyäkseen neuvoa. Puheluita on yhdistänyt se, että huoli ja paine tilanteen ratkaisemiseksi on suuri, mutta samaan aikaan mieltä painaa salassapitovelvollisuus. Uusi lainsäädäntö on helpottanut tätä tilannetta ja antaa mahdollisuuden vaihtaa tietoja avoimemmin kuin aiemmin. Poliisin ja koulun yhteistyö Poliisin ja koulujen välistä yhteistyötä on tehty pitkään. Poliisi on siirtymässä toiminnassaan suuntaan, jossa monelle tutut liikenne- ja laillisuuskasvatustunnit jäävät vähemmälle. Kouluja ei kuitenkaan jätetä yksin turvallisuusongelmien kanssa, vaan poliisi auttaa edelleen niissä asioissa, joissa poliisia tarvitaan. Toiminnan ydinajatus on, että kunkin ongelman tai asian ratkaisemiseksi kootaan ne toimijatahot, joille asia kuuluu, tavoitteena tukea lapsia ja nuoria, kouluja sekä perheitä. Kynnyksen yhteydenotoille tulee pysyä edelleen matalana. Poliisilta voi aina kysyä neuvoa, ja apua annetaan toimivaltuuksien rajoissa. Poliisin keinovalikoima ongelmien ratkaisuun on laaja ja asiat pyritään aina ratkaisemaan hienotunteisesti ja sovinnollisuutta edistäen. Käänteisesti tämä tarkoittaa sitä, että poliisin ainoa vaihtoehto ei suinkaan ole rikosprosessi vaan ennen kaikkea viranomaisten kesken tehtävä yhteistyö ja yhdessä luodut ratkaisumallit. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että toiminnan kohdetta autetaan yhden kosketuksen periaatteella, luukulta luukulle juoksemisen sijaan. Verkostojen kautta opitaan tuntemaan kunkin viranomaisen työskentelytapoja ja toimivaltuuksia sekä luottamaan yhteisen tavoitteen onnistumiseen sekä toisen ammattitaitoon asian hoitamiseksi. Helsingissä tulee peruskouluista, ammattioppilaitoksista, lukioista tai aikuisoppilaitoksista yhteydenottoja miltei päivittäin. Yhteydenotot ovat pääsääntöisesti konsultaatiopuheluita, tapaamispyyntöjä tai ne koskevat rikosasioita. Yhteistyöllä on saavutettu tilanne, jossa kou- RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 27
luissa osataan ratkaista pienempiä turvallisuuteen liittyviä ongelmia itse, mutta rehtorit, opettajat, kuraattorit ja muu koulun henkilökunta tietävät, että poliisilta voi kysyä neuvoa käytännöllisesti katsoen mihin asiaan tahansa. Vihapuhe Vihapuheeseen tulee pyrkiä puuttumaan aina, kun sitä havaitaan. Se on omiaan luomaan vihan ja pelon ilmapiiriä. Vihapuheen tunnistamisessa tulee erottaa juridinen ja rangaistuksiin johtava puhe arkiseen kielenkäyttöön liittyvästä hyvien tapojen vastaisesta jyrkästä ja leimaavasta kielenkäytöstä. Euroopan neuvoston ministerikomitea määrittelee vihapuheen seuraavasti: Vihapuhetta ovat kaikki sellaiset ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe on kaikenlaista henkilöön tai henkilöryhmään kohdistuvan halventamisen, vihan tai panettelun tukemista tai edistämistä tai siihen yllyttämistä. Se voi olla ahdistelua, solvaamista, kielteistä stereotyypittelyä, leimaamista tai kaikkien edellä mainittujen ilmaisujen oikeuttamista rodun, ihonvärin, kielen, uskonnon tai vakaumuksen, kansallisen tai etnisen alkuperän sekä syntyperän, iän vammaisuuden, biologisen tai sosiaalisen sukupuolen, sukupuoli-identiteetin, seksuaalisen suuntautumisen ja muun ominaisuuden tai aseman perusteella. Vihapuhe kohdistuu usein ihmisen ominaisuuksiin tai identiteettiin. Vihapuheessa ei ole kyse pelkästään loukkaamisesta tai herjaamisesta, vaan kyse on ilmiöstä, joka heijastaa yhteiskunnassa vallitsevia rakenteita ja asenteita. Näihin asenteisiin vaikuttavat muun muassa yhteiskunnan eriarvoisuus, valtarakenteet sekä eri ryhmiin kohdistuvat ennakkoluulot. Vihapuheella voidaan loukata ja satuttaa kohdetta mutta toisaalta myös vahvistaa yhteiskunnassa vallitsevaa eriarvoisuutta. Vihapuhe voi myös olla uhkailua tai väkivaltaan ja vihaan yllyttävää, joka on vakavimmillaan rikokseen tuomittava teko. Näitä rikoksia ovat esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus tai laiton uhkaus. Vihapuheeseen puuttuminen on haasteellista mutta ei suinkaan mahdotonta. Kouluissa asiaan puuttuminen edustaa varhaisen puuttumisen näkökulmaa, ja asialle on varmasti jotain tehtävissä. Kun toista loukataan edellä mainituin tavoin, tulee asiasta voida keskustella avoimesti. Viestin jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä muuta sanojan käyttäytymistä mutta kertoo sen, että asiaa ei hyväksytä. Kannustan kuitenkin avaamaan ongelmaa kysymällä esimerkiksi miksi sanoit noin? tai miksi olet juuri tuota mieltä?. Vastakkainasettelu asiassa ei auta tilanteen läpikäyntiä, vaan keskustelussa tulee olla sijaa kaikkien näkemyksille. Opettajalta vaaditaan valmiuksia tukea sekä vihapuheen kohdetta että myös puhujaa. Mielipiteitä voidaan harjoitella esittämään rakentavasti ja perustelluin mielipitein. Puuttumisen hetki on usein ainutkertainen ja siihen tulee tarttua rohkeasti. Turvallisen aikuisen luotsaamana voidaan luokassa ottaa vaikeampiakin asioita käsiteltäväksi. 28 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
MITEN TORJUA VIHAPUHETTA SOSIAALISEN MEDIAN PALVELUISSA? Tuula Nousiainen Viimeaikainen keskustelu vihapuheesta ja sen leviämisestä verkossa on tuskin jäänyt keneltäkään huomaamatta. Se yhdistettynä nuorten erittäin aktiiviseen sosiaalisen median käyttöön on yhtälö, joka tekee mediakasvatuksesta yhä tärkeämpää ja asettaa sille isoja haasteita. Syksyllä 2016 julkaistun SoMe ja nuoret 2016 -tutkimuksen 3 perusteella nuoret itsekin ovat tästä tietoisia. Yli 70 % kyselyyn vastanneista 13 29-vuotiaista nuorista oli nimittäin sitä mieltä, että joko koulussa tai kotona tulisi opettaa sosiaalisen median käyttöä, erityisesti netissä käyttäytymistä ja turvallisuutta. Tämä artikkeli pyrkii osaltaan vastaamaan tähän tarpeeseen nostamalla esiin käytännön keinoja vihapuheeseen ja ei-toivottuun verkkokäyttäytymiseen reagoimiseen sosiaalisessa mediassa. Sisältö rakentuu kolmen teeman mukaan. Ensimmäisessä osiossa luodaan katsaus työkaluihin, joita sosiaalisen median palvelut tarjoavat asiattomalta käyttäytymiseltä suojautumiseen. Toisessa osassa käsitellään asiattoman sisällön ilmiantamista näissä palveluissa. Ja kolmannessa osassa tarkastellaan lyhyesti sosiaalista mediaa ns. vastapuheen areenana. Asiattomalta verkkokäyttäytymiseltä suojautuminen Eri sosiaalisen median välineet tarjoavat tapoja sekä välittömään, henkilökohtaiseen ei-toivotulta sisällöltä suojautumiseen että tällaisten sisältöjen ilmiantamiseen, jotta ne poistuisivat kaikkien käyttäjien näkyviltä. Henkilökohtaisen suojautumisen kannalta on tärkeää tuntea keskeisimmät yksityisyysasetukset sekä käyttäjien estämiseen liittyvät toiminnot. Sosiaalisen median käyttäjätilin yksityisyysasetuksilla jokainen käyttäjä pystyy rajaamaan sitä, kenelle hänen jakamansa sisällöt näkyvät ja mitä tietoja hänestä voidaan löytää esimerkiksi hakutoiminnon kautta. Palveluun rekisteröidyttäessä on hyvä tarkistaa, millaiset yksityisyysasetukset palvelussa on oletuksena ja tutustua siihen, miten niitä voidaan muokata. Joissakin palveluissa, kuten Facebookissa, on määritelty erikseen oletusasetukset alaikäisille käyttäjille: Facebookin hakutoiminto ei näytä alaikäisten käyttäjien yhteystietoja, koulua ja syntymäaikaa julkisissa hakutuloksissa, ja sijaintitietojen jakaminen on oletuksena kytketty pois päältä 4. Käyttäjä voi suojautua asiattomalta sisällöltä myös estämällä yksittäisiä käyttäjiä ottamasta häneen yhteyttä ja näkemästä hänen päivityksiään. Käyttäjä voi estää myös tiettyjen käyttäjien tuottamien tai jakamien sisältöjen tulemisen hänen itsensä nähtäville. Koska eri sosiaalisen median palvelut perustuvat erityyppiseen ja erilaajuisille yleisöille jakamiseen, myös yksityisyysasetusten muokkausmahdollisuudet ja käyttäjien estämisen tavat vaihtelevat. 3 1 ebrand Suomi Oy & Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut. (2016). SoMe ja nuoret 2016. Suomessa asuvien 13 29-vuotiaiden nuorten sosiaalisen median palveluiden käyttäminen ja läsnäolo. http://www.ebrand.fi/somejanuoret2016 4 2 Facebook. Alaikäiset ja yksityisyys. https://www.facebook.com/help/473865172623776 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 29
Esimerkiksi Facebookissa 5 suurin osa vuorovaikutuksesta perustuu rajatulle ja käyttäjän itsensä hyväksymälle yleisölle jakamiseen. Jos epäasiallista sisältöä jakanut henkilö on käyttäjän kaverilistalla, hän voi poistaa tämän kavereistaan sekä estää tätä lähettämästä hänelle yksityisviestejä. Helpoin tapa on käyttää esto-toimintoa; tällöin estetty käyttäjä poistuu kaverilistalta ja suora vuorovaikutus (viestit, kaveripyynnöt, tapahtumakutsut, julkaisuihin merkitseminen) on estetty. Toimintoa voidaan käyttää myös muiden kuin omalla kaverilistalla olevien käyttäjien estämiseen. Jos käyttäjä ei halua poistaa jotakuta kokonaan kaverilistaltaan, hän voi lisätä tämän rajoitettujen käyttäjien listalle, jolloin tämä näkee hänen julkaisunsa vain, jos ne on määritelty julkisiksi. Käyttäjä voi myös säätää sitä, missä määrin tietyn käyttäjän tai sivun jakamia sisältöjä tulee näkyviin hänen omaan uutisvirtaansa joko lopettamalla kokonaan kyseisen henkilön tai sivun seuraamisen tai määrittämällä haluavansa nähdä jatkossa vähemmän tämän tahon jakamia sisältöjä. Kaikki nämä toiminnot on kerätty myös kootusti pidä tauko -toiminnon alle, jolloin tietyn henkilön osalta voidaan kerralla määrittää sekä hänen päivitystensä näkyminen itselle, omien päivitysten näkyminen hänelle että sellaisten aiempien julkaisujen näkyminen muille, joissa kumpikin on mukana. Myös Twitterissä ja Instagramissa on mahdollista määrittää käyttäjätili täysin yksityiseksi. Näiden palveluiden, samoin kuin esimerkiksi YouTuben, perusidea kuitenkin pohjautuu Facebookia vahvemmin julkiseen jakamiseen, joten yleisön rajaamisen ja yksityisyysasetusten hienosäätämisen mahdollisuuksia on tarjolla hieman rajatummin. Yksittäisten käyttäjätilien estäminen on mahdollista kaikissa näissä palveluissa. Twitterissä 6 estetty käyttäjä ei näe hänet estäneen henkilön twiittejä (suoraan profiilissa eikä hauissa), ei voi lähettää tälle yksityisviestejä eikä seurata tätä. On kuitenkin tärkeää huomioida, että jos tili on julkinen, twiitit näkyvät kaikille myös estetylle henkilölle silloin, kun tämä ei ole kirjautuneena estetylle tililleen. Instagramissa 7 esto toimii pitkälti vastaavasti, mutta on hyvä muistaa, että selaimen kautta Instagraminkin julkisia tilejä ja sisältöjä on mahdollista katsella kirjautumatta sisään, vaikka kommenttien lähettäminen ei kirjautumattomana onnistukaan. Myös Snapchatissa 8 käyttäjiä voi poistaa kavereista sekä estää ottamasta yhteyttä. YouTubessa 9 on mahdollista estää käyttäjää kommentoimasta omia videoita ja kanavaa sekä lähettämästä yksityisviestejä. Asiattoman verkkokäyttäytymisen ilmiantaminen Edellä on esitelty yksinkertaisimmat tavat, joilla käyttäjä voi välittömästi vaikuttaa siihen, missä määrin hän itse suoraan joutuu tekemisiin ei-toivotun sisällön kanssa omilla käyttäjätileillään. Suuri osa sosiaalisen median asiattomasta sisällöstä ja vihapuheesta esiintyy kuitenkin muualla kuin suoraan yksittäiseen käyttäjään itseensä kohdistuvana, kuten toisten henkilöiden Twitter-päivitysten, käyttäjän seuraamien Facebook-sivujen ja -ryhmien sekä esimerkiksi YouTube-videoiden kommenteissa. Edellä kuvatut henkilökohtaisen suojautumisen toiminnot ovat peruskäyttäjille yleensä ainakin yleisellä tasolla tuttuja: tiedostetaan omien yksityisyysasetusten tärkeys sekä tiedetään keskeisimmät tavat, joilla voidaan torjua ei-toivotun sisällön esiintymistä omassa viestivirrassa. 5 Facebook. Mitä estäminen tarkoittaa? Mitä tapahtuu, kun estän jonkun? https://www.facebook.com/help/131930530214371; Facebook. Jonkun poistaminen kavereista tai estäminen https://www.facebook.com/help/1000976436606344 6 Twitter. Blocking accounts on Twitter. https://support.twitter.com/articles/117063 7 Instagram. Henkilöjen estäminen. https://help.instagram.com/426700567389543 8 Snapchat. Kaverien poistaminen ja estäminen. https://support.snapchat.com/fi-fi/a/block-friends 9 YouTube. Käyttäjien estäminen. https://support.google.com/youtube/answer/56113 30 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Moni tietää myös, että asiatonta sisältöä huolimatta siitä, missä se esiintyy on mahdollista ilmiantaa palvelun ylläpidolle parilla klikkauksella. Ilmiantotoiminto saattaa kuitenkin näyttäytyä käyttäjälle mustana laatikkona, eikä hän välttämättä ole tietoinen siitä, millainen prosessi sisällön ilmiannon yhteydessä todellisuudessa käynnistyy. Suurilla sosiaalisen median palveluilla on käytössä laajat resurssit: ilmiannettuja sisältöjä työkseen läpikäyvissä, ympärivuorokautisesti toimivissa tiimeissä työskentelee satoja eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä eri puolilla maailmaa. Pelkän kielitaidon lisäksi on osattava sijoittaa ilmiannettu sisältö kontekstiinsa ja arvioida siinä valossa, onko se palvelun sääntöjen vastainen. Kansallisten kontekstien ymmärtäminen on olennaisessa roolissa siinä, että ilmiantojen käsittelijät tunnistavat, onko jokin kommentti vihapuheeksi luokiteltava tai muuten sävyltään asiaton. Ilmiannettujen sisältöjen arvioinnin ja niihin tarvittaessa puuttumisen perustana ovat sosiaalisen median palveluiden määrittelemät säännöt ja yhteisönormit. Vihapuheella viitataan yhteisönormeissa halventavaan sisältöön, joka kohdistuu yksilöihin tai ryhmiin mm. rodun, etnisyyden, kansallisen alkuperän, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen, sukupuoli-identiteetin, iän, vamman tai sairauden perusteella 10. Facebookin yhteisönormit: https://www.facebook.com/communitystandards YouTuben yhteisösäännöt: https://www.youtube.com/yt/policyandsafety/communityguidelines.html Twitterin säännöt: https://support.twitter.com/articles/18311 Instagramin yhteisösäännöt: https://help.instagram.com/477434105621119 Snapchat-yhteisön säännöt: https://support.snapchat.com/fi-fi/article/guidelines Esimerkiksi YouTube 11 ja Facebook 12 kuvaavat ilmiantoprosesseitaan omilla ohjesivustoillaan. Ilmiantaa voi sekä yksittäisiä julkaisuja ja kommentteja että kokonaisia käyttäjätilejä. Ilmiannon yhteydessä kysytään syytä usein sekä valmiiksi annettuina vastausvaihtoehtoina että vapaamuotoisena kuvauksena. Varsinkin siinä tapauksessa, että ilmiannettavan sisällön asiattomuuden ymmärtäminen vaatii olennaisesti tapauskohtaisen kontekstin tuntemista, ilmiannon yhteydessä on tärkeää antaa mahdollisimman tarkka kuvaus ja selkeät perustelut, miksi sisällön suhteen tulisi ryhtyä toimenpiteisiin. Esimerkiksi päällepäin neutraalilta näyttävä kommentti sosiaalisessa mediassa voi todellisessa kontekstissaan olla osa laajempaa häirintää, nettikiusaamista tai vihakäyttäytymistä, ja vaikka sisältöjä käsittelevissä tiimeissä osataan kymmeniä eri kieliä ja tunnetaan lukuisten maiden kulttuurisia konteksteja, tällaiset paikalliset ja tilannekohtaiset taustat jäävät piiloon, ellei asiattoman kommentin ilmiannon yhteydessä ole avattu syitä ilmiantoon. Toisaalta taas ihmiset toisinaan myös jakavat jonkun muun tuottamaa vihapuhetta mm. siinä tarkoituksessa, että sitä esittämällä halutaan lisätä tietoisuutta vihapuheesta. Tällaisissa tapauksissa sisältöä ei toki ole tarkoituksenmukaista poistaa, mutta tällöin julkaisun tarkoitusperä on ilmaistava selkeästi 13. Ilmiannetut sisällöt ja käyttäjätilit käydään läpi tapaus kerrallaan, ja tarvittaessa ilmiantojen käsittelijät ovat myös yhteydessä käyttäjään, jota ilmianto koskee. Ilmiantajan henkilöllisyys pidetään aina luottamuksellisena. Mikäli sisältö todetaan yhteisönormien vastaiseksi, ilmianto voi johtaa sisällön poistamiseen tai siitä vastuussa olevan käyttäjätilin sulkemiseen; seuraukset riippuvat mm. rikkomuksen vakavuudesta ja kyseessä olevan käyttäjän aiem- 10 Facebook. Toisten kunnioittamiseen kannustaminen: Vihapuhe. https://www.facebook.com/communitystandards#hate-speech; YouTube. Vihamielinen sisältö. https://support.google.com/youtube/answer/2801939; Twitter. Vihamielistä käytöstä koskeva käytäntö. https://support.twitter.com/articles/20175050 11 YouTube. Ilmoitus- ja valvontakeskus. https://www.youtube.com/yt/policyandsafety/reporting.html 12 Facebook. Ilmianna jotakin. https://www.facebook.com/help/263149623790594 13 Facebook. Toisten kunnioittamiseen kannustaminen: Vihapuhe. https://www.facebook.com/communitystandards#hate-speech RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 31
mista yhteisönormien rikkomuksista. Ilmiantojen määrä ei suoraan vaikuta siihen, poistetaanko sisältö, mutta se voi auttaa käsittelijöitä priorisoimaan ilmiantojen käsittelyjärjestystä. Palveluilla on myös tiettyjä automatisoituja ilmiantoihin perustuvia toimintoja; esimerkiksi YouTubessa riittävän monen käyttäjän roskapostiksi tai häirinnäksi merkitsemät kommentit piilotetaan automaattisesti näkyviltä klikkauksen taakse. Sosiaalinen media ja vastapuhe Vaikka sosiaalinen media tarjoaakin usein valitettavan helpon alustan vihapuheen levittämiselle ja suuri osa verkkovihapuheeseen reagoinnista keskittyy siltä suojautumiseen, suurimmilla sosiaalisen median palveluilla on toisaalta parhaimmillaan myös paljon vaikutusvaltaa vihamielisen retoriikan vastustamisessa niin sanotun vastapuheen avulla. Vastapuheella (counter-speech) tarkoitetaan sitä, että käyttäjät vastaavat vihapuheeseen ja haastavat sitä monin eri tavoin samoilla areenoilla, joilla vihapuhettakin esiintyy. 14 Erityisesti Twitterissä esiintyvään vihapuheeseen ja siihen vastaamiseen liittyen on julkaistu ytimekäs Stopping Hate: How to Counter Hate Speech on Twitter? -opas 15. Oppaassa jaetaan käytännönläheisiä ohjeita ja vinkkejä vastapuheen esittämiseen vaikuttavasti ja turvallisesti aina tavoitteiden pohtimisesta argumenttien valmisteluun, viestien muotoiluun sekä tehokkaisiin hashtagien käyttötapoihin. Opas myös kehottaa huolehtimaan turvallisuudesta ja toimimaan vastapuheen esittämisessä mahdollisuuksien mukaan osana jotakin laajempaa yhteisöä tai ryhmää kuin toimimaan täysin yksin. YouTube puolestaan on käynnistänyt vuoden 2016 lopulla Creators for Change 16 -nimisen aloitteen, joka pyrkii saamaan aikaan positiivista vaikutusta yhteiskunnassa. Kampanjassa joukko eri puolilta maailmaa tulevia ja eri kulttuuritaustoja edustavia suosittuja tubettajia tuottaa ja jakaa omilla kanavillaan videoita, joissa he lähestyttävällä tavalla nostavat esiin erilaisia yhteiskunnallisia näkökohtia, pyrkien lisäämään tietoisuutta ja edistämään keskustelua näistä ilmiöistä. Teemat liittyvät mm. vihapuheen, muukalaisvastaisuuden ja ekstremismin vastustamiseen sekä yleisemmin empatian ja suvaitsevaisuuden edistämiseen. Creators for Change -ohjelmalla on tarkoituksena myös käynnistää ja tukea paikallisia kampanjoita yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa. Lopuksi Sosiaalisen median palveluihin kohdistuu yhä enemmän painetta ottaa vastuuta vihapuheen kitkemisestä. Kesällä 2016 Facebook, Twitter, Google ja Microsoft sopivat EU:n kanssa käytännöt, joissa ne lupaavat käsitellä alle vuorokaudessa suurimman osan niille ilmiannetusta vihapuheesta. 17 Google, Facebook ja Twitter tekivät vastaavanlaisen sopimuksen jo aiemmin 14 Bartlett, J. & Krasodomski-Jones, A. (2015). Counter-speech examining content that challenges extremism online. London: Demos. https://www.demos.co.uk/wp-content/uploads/2015/10/counter-speech.pdf 15 Iganski, P. & Sweiry, A. (2016). Stopping Hate: How to Counter Hate Speech on Twitter? Media Diversity Institute. http://www. stoppinghate.getthetrollsout.org 16 YouTube. Creators for Change. https://www.youtube.com/yt/creators-for-change; YouTube blog. Introducing YouTube Creators for Change.https://youtube.googleblog.com/2016/09/introducing-youtube-creators-for-change.html 17 The Guardian. (2016). Facebook, YouTube, Twitter and Microsoft sign EU hate speech code. 31.5.2016. https://www.theguardian.com/ technology/2016/may/31/facebook-youtube-twitter-microsoft-eu-hate-speech-code 32 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Saksassa, mutta seurantatietojen mukaan yhtiöt eivät toistaiseksi ole päässeet tavoitteissa tyydyttävälle tasolle, ja niitä voivatkin uhata sanktiot, ellei tilanne parane. 18 Koska verkkovihapuhe on koko ajan kasvava haaste sosiaalisen median palveluille, ne joutuvat joka tapauksessa jatkuvasti kehittämään uusia tapoja ei-toivotulta sisällöltä suojautumiseen ja sen poistamiseen. Esimerkiksi Twitter tiedotti äskettäin parannetuista sisältöjen suodatusmahdollisuuksista, ilmiantoprosessin kehittämisestä sekä ilmiannettuja sisältöjä läpikäyvien työntekijöidensä lisäkoulutuksesta mm. kulttuurisiin ja historiallisiin konteksteihin liittyen. 19 Kannattaakin säännöllisesti seurata käyttämiensä verkkopalveluiden ohjesivustoja, blogeja ja muita tiedotuskanavia, joissa kerrotaan mahdollisista uusista toiminnallisuuksista ei-toivottuun sisältöön reagoimiseksi. Vaikka useimmat vihapuheen ja asiattoman sisällön torjumiseen liittyvistä ongelmista ja ratkaisuvaihtoehdoista (kuten estäminen ja ilmiantaminen) ovat yhteisiä kaikille yhteisöpalveluille, eri palveluissa korostuvat kuitenkin erilaiset haasteet. Esimerkiksi Facebookissa, jossa valtaosa käyttäjistä on omilla nimillään, erityisen tärkeiksi nousevat käyttäjän yksityisyyden ja henkilökohtaisten tietojen suojaamiseen liittyvät toimenpiteet etenkin silloin, jos käyttäjä on joutunut ei-toivotun käyttäytymisen kohteeksi. Twitterissä puolestaan päähaasteet liittyvät anonymiteetin tarjoamiin mahdollisuuksiin vihapuheen suoralle, aggressiiviselle ja laajamittaiselle levittämiselle. Mediakasvatus on tärkeässä roolissa siinä, että käyttäjät erityisesti nuoret ymmärtävät erityyppisten ympäristöjen erityispiirteet, osaavat ottaa ne huomioon ja mukauttaa toimintaansa niiden mukaan. Edellä on kerrottu sosiaalisen median tarjoamista työkaluista vihapuheelta suojautumiseen sekä sen estämiseen ja vastustamiseen verkossa yleisesti, mutta erityisesti paikallisella tasolla ilmenevään vihapuheeseen, nettikiusaamiseen ja muuhun asiattomaan verkkokäyttäytymiseen puuttumisessa ja sen ennaltaehkäisemisessä keskeisimmässä roolissa ovat kasvattajat ja muut paikalliset toimijat. Aiheeseen liittyen kannattaa tutustua erityisesti Mediakollektiivin ja Koulukinon tuoreeseen Disinformaatio, vihapuhe ja mediakasvatuksen keinot -selvitykseen 20, joka on ajankohtainen ja kattava katsaus mediakasvatuksen tarjoamista näkökulmista ja keinoista vihapuheen kitkemiseksi. Julkaisussa pohditaan eri tahojen (mm. koti, koulu, media, viranomaiset, poliittiset toimijat, kulttuuri) rooleja ja vastuuta sekä tarjotaan laaja aineistoluettelo, josta löytyy sekä opetusaineistoja että monentyyppisiä muita aiheeseen liittyviä resursseja ilmiöiden ymmärtämiseksi ja niihin puuttumisen tueksi. 18 The Guardian. (2016). Germany to force Facebook, Google and Twitter to act on hate speech. 17.12.2016. https://www.theguardian. com/technology/2016/dec/17/german-officials-say-facebook-is-doing-too-little-to-stop-hate-speech 19 Twitter blog. Progress on addressing online abuse. https://blog.twitter.com/2016/progress-on-addressing-online-abuse 20 Töyry, M. (toim.) (2016). Disinformaatio, vihapuhe ja mediakasvatuksen keinot. Osuuskunta Mediakollektiivi ja Koulukino. http:// koulukino.fi/index.php?id=3705 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 33
KIELIKASVATUS RAKENTAA, SOVITTELU KORJAA VUOROVAIKUTUSTA Paula Mattila Ihmisten välinen vuorovaikutus on pääsääntöisesti kielellistä, oli kieli sitten sanallista, kuvallista tai vaikkapa eleisiin perustuvaa. Joskus nyrkitkin puhuvat. Sosiaalinen media on lisännyt sanan mahtiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sanoilla voi nujertaa tai rohkaista ja ottaa mukaan. Kuten tiedetään, selvätkin sanat voivat joskus kaikua kuuroille korville ja opettajan puhe tai oppikirjan teksti olla oppilaan mielestä puuta heinää. Oppilaan viestintä voi sisältää runsaasti ikävänsävyisiä suomalaisia perinnesanoja tai vaikuttaa sisällöltään tai tyyliltään puutteelliselta opetukselle asetettuihin tavoitteisiin nähden. Kielellä on iso rooli uudistuneissa perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteissa. Kieli on keskiössä myös esiopetuksen ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Kielikasvatus Uudet opetussuunnitelman perusteet esittelevät kielitietoisuuden ja kielikasvatuksen käsitteet, joihin sisältyy kielellisten ja kulttuuristen identiteettien moninaisuuden esille tuomista, arvostamista ja sen ymmärtämistä, että jokainen oppilas ja aikuinen on taustoiltaan monikielinen ja kulttuurisesti moninainen. Perusteissa sivutaan useasti oppilaiden tarvetta ja oikeutta liittää oppimiseensa autenttisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia. Kielikasvatusta on, kun koulun toimintakulttuurissa ja eri oppiaineiden opetuksessa käsitellään oppilaalle merkityksellisellä kielellä hänen mielekkääksi kokemiaan asioita, tekstejä ja tehtäviä. Kielikasvatus on opettajan arkinen työkalu, jota ei aina muista käyttävänsäkään. Kielitietoinen opettaja osaa ja haluaa käyttää kielellisiä keinoja vahvistamaan oppilaiden merkityksellisyyden ja kyvykkyyden sekä yhteisöllisyyden kokemuksia. Opetus ja oppiminen edellyttävät dialogia, jossa jatkuvasti ja monin tavoin harjoitellaan niin tietojen kuin oman näkemyksen etsimistä ja ilmaisua, kyseenalaistamista ja perustelemista. Samalla täytyy harjoitella kuuntelemista ja puheen vastavuoroisuutta. Kielikasvatus on yhteistoiminnallista työskentelyä, jossa oppijaa ohjataan hyvään vuorovaikutukseen pitkäjänteisesti ja monin eri tavoin. Tätä varten opetellaan rakentavan palautteen antamista ja kritiikin vastaanottamista. Samalla opitaan ymmärtämään, millaisia tunteita erilaisiin vuorovaikutuksen tapoihin voi liittyä. Opitaan ehkä myös ottamaan aikalisä ennen mahdollista epäviisasta reaktiota. Opettaja altistaa myös oman vuorovaikutuksensa kielikasvatuksen vaativaan ja päättymättömään prosessiin. Aito vuorovaikutus ja sen mahdollistama ymmärrys voivat syntyä vain opettajan ja oppilaan molemminpuolisen sitoutumisen kautta. Opettaja on oppimisprosessin 34 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
vetäjä, ja vuorovaikutuksen onnistuminen edellyttää lähtökohtaisesti hänen sitoutumistaan: halua kuunnella oppilasta ja tarvittaessa sanoittaa uudelleen opeteltavat asiat, joita oppilas ei pysty sisäistämään. Kielikasvatuksessa oppilaita ohjataan myös erottamaan asiaviestintää ja vapaampia kieltenkäyttötapoja toisistaan. Erityistä huomiota kiinnitetään maahanmuuttajien kielellisen kyvykkyyden vahvistamiseen. PISA 2015 tulosten valossa on tärkeää pohtia myös, millaisissa asioissa kielikasvattajan kannattaisi tukea erityisesti poikia, jotta he menestyisivät opinnoissa ja arvostaisivat koulun ja yhteiskunnan muiden yhteisöjen jäsenyyttä. Opettaja, jolle kielikasvattajan tehtävä on vieras, voi tahtomattaan sulkea oppilaita oppimisen ja koulun luontaisten yhteisöjen ulkopuolelle. Tämä tapahtuu, kun edellä kuvattua vastavuoroista dialogia ei synny. Luonnollista on, että opettaja ei aina jaksa tai osaa sanoittaa viestiään kielitietoisesti eikä hän jaksa tai ehdi kuunnella oppilaita. Ohipuhuminen voi luoda tai vahvistaa oppilaissa toiseuden kokemuksia: mitä tää mulle kuuluu. Joskus näin avataan tietä syrjäytymiskehitykselle ja surullisimmissa tapauksissa annetaan aineksia väkivaltaiseen radikalisoitumiseen. Syrjäytymisen polku voi viedä mennessään yhtä hyvin valtaväestöön kuuluvan kuin maahanmuuttajataustaisen oppilaan. Ehkä juuri sinä olet se opettaja, joka jaksat aina vain kuulla ja nähdä oppilaissasi elävän ihmisen, vaikka saat vastaasi äkeää, hälisevää tai välinpitämätöntä viestintää ja käytöstä. Jos vielä osaat vaihtaa oppilaasi kanssa jonkin oikean vuorovaikutuksen sanan, yksinkertainen kielikasvatustekosi voi, paitsi vahvistaa hänen oppimistaan, myös tukea hänen luottamustaan ihmisiin ja yhteisöihin ja jossain ääritapauksessa pelastaa ihmishengen. Sovittelu korjaavaa vuorovaikutusta Kielikasvatuksesta sovitteluun on lyhyt matka. Sovittelemallakin voidaan ehkä joskus pelastaa ihmishenkiä tai ainakin korjata pahaksi päässeitä vuorovaikutussuhteita. Oppilaiden keskeinen vuorovaikutus koulussa ja koulun ympärillä sisältää tilanteita, joissa välit voivat mennä huonoiksi pitkiksikin ajoiksi. On nimittelyä, ulkonäköön puuttumista, ryhmästä sulkemista, väkivallalla uhkaamista. Vertaissovittelu eli VERSO on menetelmä, joka tarjoaa ratkaisukeskeisen, käytännöllisen ja vuorovaikutukseen perustuvan tavan kohdata ja purkaa oppilaiden välisiä ristiriitoja. Sovittelulla voidaan puuttua oppilaiden väliseen ongelmalliseen toimintaan mahdollisimman varhain. VERSO rinnastuu Suomen oikeusjärjestyksen mukaiseen rikos- ja riita-asioiden sovitteluun monissa pääpiirteissään. Se on vapaaehtoisuuteen perustuvaa koulun arjessa tapahtuvaa toimintaa. Sovittelijoina toimivat ristiriidan osapuolten vertaiset eli tehtävään koulutetut oppilaat. Sovittelijaoppilaita sitoo vaitiolovelvollisuus ja puolueettomuus, kuten tavallisessa sovittelussakin. Vertaissovittelijat ohjaavat ongelmatilanteen osapuolia etsimään toteutettavissa olevia asioita, joiden avulla ongelmatilanteet voidaan vastaisuudessa välttää. Näistä asioista tehdään kirjallinen sopimus, jonka toteutumista koulu seuraa. Ongelman osapuolet sanoittavat itse ne asiat, joita he sitoutuvat tekemään estääkseen ongelmatilanteiden uusiutumisen. Sovittelun hienouksia on, että onnistuessaan se antaa osapuolilleen tunteen, että pahoihin asioihin voi itse vaikuttaa niitä korjaavasti. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 35
Mini-Verso on varhaiskasvatukseen soveltuva versio koulusovittelusta. Sovittelun keinot ovat monilta osin samanlaiset kuin kielikasvatuksen työkalut. Sovittelussa harjoitellaan oman ja toisten kokemusten ja näkemysten sanoittamista ja taustoittamista ja tehtyjen ja tulevien ratkaisujen kyseenalaistamista ja perustelemista. Harjoitellaan aitoa kuuntelemista ja opetellaan olemaan puhumatta toisen päälle. Opetellaan vastaanottamaan ja antamaan palautetta, niin negatiivisiin asioihin liittyvää kuin positiivistakin. Sovittelusopimusta laadittaessa pyritään työskentelemään yhteistoiminnallisesti miettien, mitkä toteutettavissa olevat teot ja tekemättä jättämiset vievät kestävään vuorovaikutukseen. Samalla opitaan ymmärtämään, millaisia tunteita erilaisiin vuorovaikutuksen tapoihin voi liittyä ja ottamaan tarvittaessa aikalisä ennen mahdollista epäviisasta reaktiota. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kuvataan osallistumista, vaikuttamista ja kestävän tulevaisuuden rakentamista (laaja-alainen osaaminen 7) muun muassa seuraavasti: Perusopetuksen aikana oppilaat oppivat työskentelemään yhdessä ja saavat tilaisuuksia harjoitella neuvottelemista, sovittelemista ja ristiriitojen ratkaisemista sekä asioiden kriittistä tarkastelua (Opetushallitus 2014). Toimin vapaaehtoisena rikos- ja riita-asioiden ja lähisuhdeväkivallan sovittelijana ja tunnen näin oikeusjärjestelmämme mukaista sovittelukäytäntöä. Toistuvasti näen, että tapahtuneen pahan osapuolet tarvitsevat puolueetonta tilaa, jossa he voivat sanoittaa tapahtunutta, siihen liittyviä tunteita ja seurauksia. Yhtä tärkeää on saada itse rakentaa myös sopimustekstiin tulevin sanoin sitä, miten tapahtuneesta päästään kestävällä tavalla eteenpäin. Rikos- ja riita-asioiden sovittelussa on asianosaisina usein yläkoululaisia tai toisen asteen opiskelijoita. On ilo nähdä, miten hyvinkin nuoret ihmiset ryhdistävät asentoaan, ottavat asiallisesti puheenvuoroja ja tutkivat avoimesti tapahtuneen taustoja ja omaa ja toisten asemaa tilanteen etenemisessä. Samoin he pystyvät sanoittamaan vastuutaan teko teolta tilanteesta eteenpäin pääsemiseksi. Anteeksi pyytäminen, anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen liittyvät usein sovitteluun. Kielikasvatuksen keskeisimmät elementit ovat silloin läsnä: tunnustetaan toisen ihmisen ja hänen edustamiensa ajatusten ja tunteiden merkityksellisyys. Ymmärretään tämän toisen kanssa käytävän vuorovaikutuksen merkitys ja otetaan sen kestävyydestä vastuuta. Sitten seuraa arki. Sitä varten sovittelusta tehdään tarvittaessa ja koulussa aina sovittelusopimus. Koulussa aikuiset seuraavat sopimuksen toteutumista. Lähteet: Opetussuunnitelman ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/172124_lukion_opetussuunnitelman_perusteet_2015.pdf Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf 36 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Kielikasvatus: Kieli koulun ytimessä. Näkökulmia kielikasvatukseen. Opetushallitus 2016. http://www.oph.fi/julkaisut/2015/ kieli_koulun_ytimessa_nakokulmia_kielikasvatukseen The language dimension in all subjects. A Handbook for curriculum development and teacher training (Euroopan neuvoston kielikasvatuksen käsikirja). Council of Europe 2015. http://www.ecml.at/portals/1/documents/coe-documents/handbook-scol_final_en.pdf Vertaissovittelu: Vertaissovittelu (Verso) http://www.ssf-ffm.com/vertaissovittelu/index.php?id=verso-ohjelma Mini-Verso http://sovittelu.com/vertaissovittelu/index.php?id=miniverso RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 37
EUROOPAN NEUVOSTON EDUCATION FOR DEMOCRATIC CITIZENSHIP AND HUMAN RIGHTS EDUCATION (EDC/HRE) -OHJELMA Kristina Kaihari Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyöja ihmisoikeusjärjestö. Sen perustehtävä on ihmisoikeuksien, moniarvoisen demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen turvaaminen ja kehittäminen. Tärkeimmät keinot tässä työssä ovat sitovat normit ja niiden täytäntöönpanon valvonta. Koska koulutuksella on keskeinen rooli Euroopan neuvoston perusarvojen edistämisessä, käynnistettiin vuonna 1997 Education for Democratic Citizenship and Human Rights Education (EDC/HRE) -projekti. (http://www.coe. int/en/web/edc/what-is-edc/hre) Koulutus nähdään yhä enenevässä määrin keinona ehkäistä väkivallan, rasismin, ääriliikkeiden, muukalaisvihan, syrjinnän ja suvaitsemattomuuden lisääntymistä. Tämän vuoksi organisaation 47 jäsenmaata ovat hyväksyneet Euroopan neuvoston demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta koskevan peruskirjan (EDC/HRE) suosituksen CM/Rec(2010)7 puitteissa. https://rm.coe.int/coermpubliccommonsearchservices/displaydctmcontent?documentid=09000016804884cc Yhteistyössä kehitetty peruskirja on tärkeä lähtökohta kaikille kansalais- ja ihmisoikeuskasvatuksen parissa toimiville. Vaikka peruskirja ei ole sitova, sen toivotaan edistävän demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumista jäsenmaissa sekä toimivan keinona levittää parhaita käytänteitä ja parantaa toiminnan laatutavoitteita eri puolilla Eurooppaa ja sen ulkopuolella. Euroopan neuvoston jäsenmaiden opetusministeriöiden edustajista koostuva koulutuspolitiikan johtokomitea linjaa EDC/HRE-projektin toiminnan suuntaa ministerikokousten päätösten mukaisesti. Jokaista jäsenmaata ja samalla sen koulutusjärjestelmää edustaa opetusministeriön nimeämä asiantuntija, jotka yhdessä muodostavat 1-2 kertaa vuodessa kokoontuvan koordinaattoriverkoston. Lisäksi paikalliset ja alueelliset verkostot sekä rehtorit, opettajat ja muut asiantuntijat linkittyvät toimintaan. Toimintaa on kehitetty tutkimusten, selvitysten ja hyvien käytänteiden pohjalta, joita on levitetty säännöllisissä kokouksissa, kehittämisfoorumeissa ja koulutuksissa sekä lukuisten temaattisten julkaisujen avulla. Lisäksi Euroopan neuvoston opetushenkilöstön Pestalozzi-täydennyskoulutusohjelma on tarjonnut vuosikymmeniä eurooppalaisia työpajoja, seminaareja ja opettajankouluttajien moduuleita, joiden tavoitteina on tutustuttaa osallistujat paremmin Euroopan neuvoston toimintaan, etenkin sen ajamiin keskeisiin arvoihin kuten demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja laillisuusperiaatteeseen (rule of law). Ohjelmaan osallistuneiden tulee jakaa ja levittää saamaansa tietoa ja osaamista. http://www.coe.int/en/web/pestalozzi Keskeistä on, miten maiden koulutuspolitiikassa, opetussuunnitelmissa ja koulujen toimintakulttuurissa edistetään näitä arvoja ja käytänteitä. 38 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Euroopan neuvoston jäsenmaat ovat moninaisia suhteessa demokratiaan. Läntisen Euroopan maissa ja etenkin Pohjoismaissa demokraattiset arvot, hallinto ja käytänteet ovat kehittämistarpeista huolimatta itsestään selviä, mutta esimerkiksi Venäjällä ja entisissä Neuvostoliiton maissa sekä Balkanin ja Kaukasuksen alueen yhteiskunnissa demokratian, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteuttamisessa on suuriakin haasteita. Siksi on tärkeää, että jäsenmaiden edustajat voivat vaihtaa ajatuksia, tukea toinen toisiaan ja saada hyviä ideoita, käytänteitä ja malleja, joita he voivat hyödyntää omissa maissaan näiden asioiden edistämiseksi. Viime vuosina nousseet ääriliikkeet ja väkivaltainen radikalismi ovat vahvistaneet Euroopan neuvoston merkitystä. Yhteistyö muiden kansainvälisten toimijoiden, kuten Euroopan unionin ja UNESCOn kanssa on tiivistynyt. Tavoitteena on laajan yhteistyön ja kumppanuuden vahvistaminen ihmisoikeus- ja demokratiakasvatuksen edistämisen tahtotilassa ja käytännön toteuttamisessa Pariisin deklaraation (2015) periaatteiden hengessä. Euroopan komission ja Euroopan neuvoston vuonna 2013 yhteistyössä käynnistämien Human Rights in Action -pilottiprojektien päämääränä on ensisijaisesti väkivaltaisen ekstremismin ja terrorismiin johtavan radikalisoitumisen ehkäiseminen. Projektien lähtökohtana on ollut vertaisoppiminen ja toimivien demokraattisten käytänteiden ja mallien kehittäminen kansainvälisessä yhteistyössä. Jokaisessa hankkeessa on ollut mukana useampia maita ja opettajankouluttajia, kehittäjiä ja asiantuntijoita erilaisista demokratioista. http://pjp-eu.coe.int/en/web/ charter-edc-hre-pilot-projects/home Human Rights in Action -pilottiprojektien pääteemoja vuonna 2016 2017 ovat demokraattisen kulttuurin kompetenssit, digitaalinen kansalaisuus ja siirtolaisten, pakolaisten ja vähemmistöjen integroituminen. Keskeistä on aiemmissa projekteissa kehitettyjen työkalujen lokalisoiminen ja soveltaminen eri maissa. Juuri tällaisia ovat tämän julkaisun liitteenä oleva vuonna 2014 usean maan yhteistyönä kehitetty Kiistanalaisten aiheiden opettamisen tehtäväpaketti sekä vuonna 2016 valmistunut Demokratiakulttuurin edellyttämä osaaminen Eläminen yhdessä tasavertaisina monikulttuurisissa demokraattisissa yhteiskunnissa -julkaisu. Nämä molemmat sekä Opettajan opas väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaan antavat opettajille uusia näkökulmia ja keinoja näihin ajankohtaisiin haasteisiin vastaamisessa uuden opetussuunnitelman mukaisesti. Euroopan neuvosto julkaisi vuoden 2017 alussa raportin Report on the State of Citizenship and Human Rights Education in Europe, johon on jäsenmaista koottu tietoa siitä, kuinka ne toteuttavat EN:n peruskirjaa Council of Europe Charter on Education for Democratic Citizenship and Human Rights. Kyselyä Suomen osalta koordinoi Opetushallitus. Euroopan neuvosto järjestää kesäkuussa 2017 konferenssin, joka pureutuu kyseisen selvityksen tuloksiin ja viitoittaa siltä pohjalta tulevaisuutta. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 39
TÄRKEITÄ LINKKEJÄ http://ahtisaaripaiva.fi/ Ahtisaari-päivän opetusaineisto sisältää materiaalia kuuteen teemaan: Neuvottelutaidot, Vuorovaikutus ja empatia, Osallistuminen ja vaikuttaminen, Rauhanvälitys, Konfliktinratkaisusimulaatio sekä Suomi ja konfliktimaat http://www.asemanlapset.fi/fi/toimintamuotomme/friends Friends-ohjelma opettaa lapsia ja nuoria tunnistamaan ja käsittelemään tunteita, kannustaa myönteisiin ajattelumalleihin sekä tarjoaa selviytymiskeinoja vastoinkäymisten ja pettymysten kohtaamiseen https://www.mll.fi/kasvattajille/tukioppilastoiminta/ Mannerheimin lastensuojeluliiton aineistoa tukioppilastoiminnan ja kummioppilastoiminnan tueksi http://www.koulurauha.fi/ Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Poliisihallituksen, Opetushallituksen, Folkhälsanin ja Suomen Vanhempainliiton yhteinen ohjelma, jonka tavoitteena on kouluyhteisön hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen. Jokainen on arvokas -teemalla toimintaideoita kouluun ja esikouluun http://www.rauhankasvatus.fi/opettajille/yhdenvertaisuusopas/ Koulu vailla vertaa! on yhdenvertaisuusopas kouluille http://www.ssf-ffm.com/vertaissovittelu/ Restoratiivinen sovittelu tarjoaa vaihtoehtoisen tavan ratkaista oppilaiden keskinäisiä sekä opettajien ja oppilaiden välisiä ristiriitoja koulun arkipäivässä. https://www.vaestoliitto.fi/monikulttuurisuus/tietoa-monikulttuurisuudesta/aineistot/ Aineistoja kulttuurisen moninaisuuden kysymyksiin http://www.rauhankasvatus.fi/opettajille/yhdenvertaisuusopas/ Koulu vailla vertaa! on yhdenvertaisuusopas kouluille http://www.asemanlapset.fi/fi/toimintamuotomme/friends Friends-ohjelma opettaa lapsia ja nuoria tunnistamaan ja käsittelemään tunteita, kannustaa myönteisiin ajattelumalleihin sekä tarjoaa selviytymiskeinoja vastoinkäymisten ja pettymysten kohtaamiseen https://www.vaestoliitto.fi/monikulttuurisuus/tietoa-monikulttuurisuudesta/aineistot/ Aineistoja kulttuurisen moninaisuuden kysymyksiin https://www.mll.fi/kasvattajille/ MLL tuottaa koulujen käyttöön aineistoja mm. mediakasvatuksesta, päihde- ja terveyskasvatuksesta sekä kiusaamisen ehkäisemisestä. 40 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
https://www.lastensivut.fi/ Lapsiasiavaltuutetun toimisto on julkaissut uudet alakouluikäisille lapsille suunnatut verkkosivut, joissa kerrotaan lapsen oikeuksista erilaisten hahmojen ja tarinoiden kautta. Lisäksi sivuille on koottu muun muassa järjestöjen lapsille tarjoamia palveluja, joiden puoleen lapsi voi huolineen kääntyä. Sivuilta löytyy paljon tietoa myös aikuisille, jotka työssään auttavat lapsia. https://www.unicef.fi/koulut/ihmisoikeus-ja-globaalikasvatusmateriaalit/ UNICEFin ihmisoikeus- ja globaalikasvatusmateriaalien avulla voit käsitellä lapsen oikeuksia osana opetusta. Materiaaleissa käsitellään lapsen oikeuksia mm. ympäristö-, vesi-, terveys-, koulutus- ja yhdenvertaisuusnäkökulmien kautta. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 41
KIRJOITTAJAT KM Maria Edel työskentelee ylitarkastajana opetus- ja kulttuuriministeriön yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen osastolla vastuualueinaan muun muassa ihmisoikeudet, osallisuuden edistäminen, kestävä kehitys sekä koulutuksen kehittäminen. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisemisen kysymyksissä hän edustaa Suomea EU:n RAN-verkostossa, Pohjoismaiden ministerineuvoston DIS-projektissa, Euroopan Komission ET 2020 -työryhmässä Promoting Citizenship and the Common Values of Freedom, Tolerance and Non-discrimination through Education sekä Euroopan neuvoston Koulutuksen ja tutkimuksen johtokomiteassa (CDPPE). Vuosina 2012 2015 hän työskenteli sisäministeriön lähettämänä tarkkailijana EU:n siviilikriisihallintatehtävissä Georgiassa. OTM, LO Satu Elo toimii Opetushallituksessa opetusneuvoksena vastuualueenaan globaalikasvatus, tasa-arvoasiat sekä filosofia ja elämänkatsomustieto. Hän edustaa Opetushallitusta Global Education Network Europessa. Hän on työskennellyt pitkään monikulttuurisen yhtenäisen peruskoulun rehtorina sekä toiminut elämänkatsomustiedon didaktikkona Helsingin yliopistossa sekä ihmisoikeuskasvatuksen kouluttajana Kosovossa. FM Severi Hämäri toimii puhetaidon opettajana ja päätöksenteon konsulttina. Hämäri on koulutukseltaan filosofian aineenopettaja sekä valmistelee hallintotiedettä ja kasvatusfilosofiaa yhdistävää väitöskirjaa Helsingin yliopistoon. Hän on toiminut useissa yhteyksissä puhetaidon, päätöksenteon ja viestinnän asiantuntijana sekä osallistunut mm. radikalisoitumisen ehkäisyyn liittyvään työhön. FM Kristina Kaihari toimii Opetushallituksessa opetusneuvoksena vastuualueenaan historian ja yhteiskuntaopin oppiaineet sekä demokratia- ja ihmisoikeuskasvatukseen ja oppilaiden osallisuuden edistämiseen liittyvät tehtävät. Hän johti ja vastasi perusopetuksen ja lukion historian ja yhteiskuntaopin oppiaineiden opetussuunnitelman perusteprosesseista sekä osallistui perusopetuksen rakenne- ja tavoitetyöryhmän työhön. Kaihari edustaa Suomea Euroopan neuvoston EDC/HRE-projektissa ja on Suomen IHRA-delegaation (International Holocaust Remembrance Alliance) varapuheenjohtaja. FK Jorma Kauppinen toimii Opetushallituksessa Yleissivistävä koulutus ja varhaiskasvatus -osaston johtajana. Hän edustaa Suomea Euroopan neuvoston Koulutuksen ja tutkimuksen johto komitean (CDPPE) jäsenenä ja on sen entinen puheenjohtaja. VTM Tarja Mankkinen on työskennellyt sisäministeriössä vuodesta 1996 lähtien erilaisissa turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä. Tällä hetkellä hän työskentelee sisäministeriön poliisiosastolla kehittämispäällikkönä ja vastaa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn kansallisesta koordinaatiosta ja kehittämisestä. Mankkinen on johtanut Suomen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelmien valmistelua. Mankkinen toimii aktiivisesti aiheeseen liittyvässä kansainvälisessä yhteistyössä, EU-työryhmissä sekä Suomen edustajana väkivaltaisen ekstremismin ennalta ehkäisyn pohjoismaisessa verkostossa. FK, KL Paula Mattila toimii Opetushallituksessa opetusneuvoksena vastuualueenaan yleissivistävän koulutuksen kansainvälistämiseen ja kieltenopetukseen liittyviä asioita. Hän edustaa Suomea Euroopan neuvoston nykykielten keskuksessa ECML:ssä. Hän oli mukana sekä 42 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
perusopetuksen että lukion opetussuunnitelmien perustetyössä toisen kotimaisen ja vieraiden kielten osuuksien laadinnassa. Hän toimii vapaaehtoisena rikos- ja riita-asioiden sekä lähisuhdeväkivallan sovittelijana. VTM Markus Neuvonen toimii päätöksenteon, vuorovaikutuksen ja viestinnän kouluttajana ja konsulttina sekä sivutoimisena kasvatusfilosofian tutkijana Helsingin yliopistossa. Neuvonen on toiminut erilaisissa viestintään, retoriikkaan ja keskustelukulttuuriin liittyvissä asiantuntijarooleissa sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän on kirjoittanut demokratiakasvatusoppaan Demokratiaa koulunpenkille. Neuvoselta on ilmestynyt myös ajattelua, päätöksentekoa ja viestintää sekä näiden oppimista käsittelevä tietokirja Päätä viisaasti. FT Leena Nissilä on opetusneuvos ja yksikön päällikkö Opetushallituksessa. Hän toimii varajäsenenä sisäministeriön Väkivaltaisen ekstremismin kansallisessa yhteistyöryhmässä ja Euroopan Komission ET 2020 työryhmässä Promoting citizenship and the common values of freedom, tolerance and non-discrimination through education. Hän on ollut mukana myös kansainvälisen RAN-verkoston (Radicalisation Awareness Network) toiminnassa. Ylikonstaapeli Katja Nissinen työskentelee Helsingin poliisilaitoksen ennalta estävällä toiminnolla sekä suorittaa poliisin päällystöopintoja poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella. Hän työskentelee radikalisoitumisen, siihen liittyvien ilmiöiden sekä uhka-arvioiden parissa. KTT Tuula Nousiainen toimii opettajien tieto- ja viestintäteknologiseen osaamiseen liittyvän eurooppalaisen MENTEP-hankkeen kansallisena koordinaattorina Opetushallituksessa. Hän työskentelee myös tutkijana Jyväskylän yliopistossa, jossa hänen tutkimusaiheensa ovat liittyneet mm. digitaalisen teknologian hyödyntämiseen oppimisessa ja opetuksessa sekä lasten osallistumiseen teknologian suunnitteluun. Dosentti Matti Rautiainen on toiminut vuodesta 1999 lähtien Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella eri tehtävissä, tällä hetkellä laitoksen johtajana. Rautiainen on kehittänyt ja tutkinut erityisesti demokratiakasvatusta ja yhteisöllisyyttä ja ollut mukana useissa näihin liittyvissä kansallisissa ja kansainvälisissä projekteissa. Viimeksi hän on ollut vetämässä opettajankoulutuksen kansallista täydennyskoulutushanketta Demokratiakasvatus ja ihmisoikeudet opettajankoulutuksessa. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 43
LIITTEET Liitteenä on suomeksi käännettyinä kolme erilaista opasta: Euroopan neuvoston Demokratiakulttuurin edellyttämä osaaminen, Unescon A Teacher s Guide on the Prevention of Violent Extremism ja tehtäväosa Euroopan neuvoston oppaasta Teaching Controversial issues. Ne kaikki on tarkoitettu opettajan työn tueksi. Valmistelu on tapahtunut laajasti eri maitten asiantuntijoita kuullen. Niiden asiat on siis huolellisesti mietitty ja ne ovat saavuttaneet laajan yksimielisyyden. Toisaalta tämä merkitsee, että niitä ei ole laadittu suomalaista koulua ja opettajaa silmällä pitäen, joten jotkut kohdat saattavat vaikuttaa oudoilta eivätkä ehkä ole sellaisenaan käyttökelpoisia suomalaisessa luokassa. Demokratiakulttuurin edellyttämä osaaminen kuvaa tiivistetysti millaisia arvoja, asenteita, taitoja ja tietoja tulee hallita, jotta voi menestyksellisesti osallistua demokraattiseen toimintaan. Teksti on tiivistelmä julkaisusta Competences for Democratic Culture, joka löytyy sivulta https://rm.coe.int/coermpubliccommonsearchservices/displaydctmcontent?documentid=09000016806ccf11 Opettajan opas väkivaltaisen ääriliikehdinnän torjuntaan on opettajille tarkoitettu lyhyt käytännön opas siitä, miten aihepiiriä voi keskustelujen avulla lähestyä koulussa oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa. Opas sisältää viitteet useisiin muihin hyviin lähteisiin. Opas löytyy englanninkielisenä sivulta http://unesdoc.unesco.org/images/0024/002446/244676e.pdf Kiistanalaisten aiheiden opettamisen tehtäväpaketti sisältää materiaalin, joka on tarkoitettu opettajien koulutukseen. Siinä käydään läpi useita tapoja ja harjoituksia, jotka ovat suoraan sovellettavissa luokkatyöskentelyyn. Julkaisun alkuosa sisältää tutkimustietoa väkivaltaisesta ekstremismistä ja sen ehkäisemisestä. Koko julkaisu löytyy englanninkielisenä sivulta https://rm.coe.int/coermpubliccommonsearchservices/displaydctmcontent?documentid=09000016806948b6 Undervisa om kontroversiella Frågor https://rm.coe.int/coermpubliccommonsearchservices/displaydctmcontent?documentid=09000016806d8d5c 44 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
DEMOKRATIAKULTTUURIN EDELLYTTÄMÄ OSAAMINEN (TIIVISTELMÄ) Eläminen yhdessä tasavertaisina kulttuurisesti moninaisissa demokraattisissa yhteiskunnissa Euroopan neuvosto Euroopan nyky-yhteiskunnat kohtaavat monia haasteita, kuten äänestysaktiivisuden lasku, poliitikkoja kohtaan tunnettu kasvava epäluulo, viharikollisuuden, suvaitsemattomuuden ja vähemmistönä oleviin etnisiin ja uskonnollisiin ryhmiin kohdistuvat ennakkoluulot, sekä väkivaltaisen äärikäyttäytymisen lisääntyminen. Nämä haasteet uhkaavat demokraattisten instituutioiden legitimiteettiä ja rauhanomaista rinnakkaiseloa Euroopassa. Muodollinen koulutus on erittäin tärkeä väline näihin haasteisiin vastaamisessa. Asianmukainen koulutustarjonta ja käytännöt voivat edistää demokratiaan sitoutumista, vähentää suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja sekä väkivaltaisen ääriliikehdinnän saamaa tukea. Näiden päämäärien saavuttaminen edellyttää kasvatusalan asiantuntijoilta kuitenkin selvää ymmärrystä demokratian osaamistekijöistä, joita pitäisi oppisisällöissä käsitellä. Euroopan neuvoston on tuottanut uuden käsitemallin osaamistekijöistä, joita kansalaiset tarvitsevat voidakseen olla osa demokratiakulttuuria ja elääkseen rauhanomaisesti toistensa kanssa kulttuurisesti moninaisissa yhteiskunnissa. Malli on yli kahden vuoden tiiviin työn tulos, ja kansainvälinen johtavien kasvatustieteilijöiden muodostama konsulttiryhmä on antanut sille vahvan tukensa. Malli tarjoaa vankan käsitteellisen pohjan demokraattista kansalaisuutta ja ihmisoikeuskasvatusta koskevalle tulevaisuuden oppisisältöjen, pedagogian ja arvioinnin kehittämiselle. Sitä soveltamalla voidaan koulutusjärjestelmät valjastaa kasvattamaan opiskelijoista läpi elämänsä aktiivisesti osallistuvia ja suvaitsevaisia demokraattisia kansalaisia. TIIVISTELMÄ Tämä asiakirja kuvaa käsitteellistä mallia osaamisen osatekijöistä, joita oppijoiden on hallittava voidakseen olla aidosti osa demokratiakulttuuria ja elääkseen rauhassa muiden kulttuurisesti moninaisten demokraattisten yhteiskuntien jäsenten kanssa. Malli on tarkoitettu käytettäväksi kasvatukseen liittyvän päätöksenteon ja suunnittelun tietotaustana. Sen avulla voidaan myös koulutusjärjestelmät valjastaa kasvatustehtävään, jonka tarkoituksena on valmentaa opiskelijat elämään demokraattiset kansalaistaidot hallitsevina kansalaisina. Asiakirja on jaettu seitsemään osaan. Osa 1 hahmottelee osaamismallin kasvatuksellisen tarkoituksen. Siinä selitetään myös, miksi tässä asiayhteydessä demokratian sijasta puhutaan demokratiakulttuurista: tarkoituksena on korostaa sitä, että samalla kun demokratiaa ei voi olla olemassa ilman demokraattisia instituutioita ja lakeja, nekään eivät voi käytännössä toimia, elleivät ne perustu demokratiakulttuuriin, toisin sanoen demokraattisiin arvoihin, asenteisiin ja käytäntöihin. Osassa 1 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 45
tarkastellaan myös demokratiakulttuurin ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun riippuvuussuhdetta kulttuurisesti moninaisissa yhteiskunnissa: näissä yhteiskunnissa kulttuurienvälinen vuoropuhelu on keskeisen tärkeää sen varmistamiseksi, että kaikki kansalaiset ovat mukana demokraattisessa keskustelussa, väittelyssä ja päätöksenteossa. Osissa 2 ja 3 käsitellään eräitä mallin taustaolettamuksia. Osa 2 lähtee siitä, että vaikka todellisen demokratiakulttuurin osana oleminen edellyttää kansalaisilta osaamista, se ei yksin riitä osallisuuden toteutumiseksi, sillä demokraattinen osallistuminen edellyttää myös asianmukaisia institutionaalisia rakenteita. Toisin sanoen sekä osaaminen että demokraattiset instituutiot ovat oleellisia demokratiakulttuurin ylläpitämisessä. Lisäksi yhteiskunnan kaikkien kansalaisten demokraattinen osallistuminen edellyttää toimenpiteitä, joilla puututaan yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja rakenteelliseen huono-osaisuuteen. Jos näitä toimia ei toteuteta, huono-osaisiin ryhmiin kuuluvat syrjäytyvät demokraattisista prosesseista, olipa heidän demokratiaosaamisensa minkä tasoista tahansa. Osa 3 käsittelee osaamismallin oletuksena olevan kulttuurin käsitettä. Kaikki kulttuurit ovat sisäisesti heterogeenisiä, kiistanalaisia, dynaamisia ja jatkuvasti kehittyviä, ja kaikki ihmiset kuuluvat moniin kulttuureihin, jotka ovat keskenään monimutkaisessa vuorovaikutuksessa. Tässä osassa käsitellään myös kulttuurienvälisyyden käsitettä. Ajatuksena on, että kulttuurienvälisiä tilanteita syntyy, kun yksilö näkee toisen henkilön tai ryhmän kulttuuriltaan erilaisena. Kulttuurienvälinen vuoropuhelu määritellään tästä syystä vuoropuheluksi, jota käydään yksilöiden tai ryhmien välillä, jotka katsovat tulevansa toisistaan poikkeavista kulttuuritaustoista. On syytä huomata, että samalla kun kulttuurienvälinen vuoropuhelu on äärettömän tärkeää suvaitsevuuden edistämiseksi ja sosiaalisen koheesion vahvistamiseksi kulttuurisesti moninaisissa yhteiskunnissa, se voi olla tietyissä olosuhteissa hyvin vaativa ja vaikea tehtävä. Osassa 4 analysoidaan mallissa käytettyä osaamisen käsitettä. Demokratia- ja kulttuurienvälinen osaaminen määritellään kyvyksi ottaa käyttöön ja hyödyntää arvoja, asenteita, taitoja, tietoja ja/tai ymmärrystä, joilla voidaan vastata asianmukaisesti ja tehokkaasti demokratiaa koskevissa ja kulttuurienvälisissä tilanteissa oleviin vaatimuksiin, haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Osaamista käsitellään dynaamisena prosessina, jossa osaava yksilö ottaa käyttöönsä ja hyödyntää aktiivisesti psykologisten voimavarojensa kokonaisuuksia ja soveltaa niitä vastatakseen kulloinkin vastaansa tuleviin uusiin olosuhteisiin. Osassa 4 käsitellään myös sitä, että yleisen ja holistisen osaamisen käsitteen lisäksi tässä asiakirjassa käytetään myös termiä osaamisen osatekijät, jolloin viitataan tiettyihin yksilöllisiin voimavaroihin (ts. tiettyihin arvoihin, asenteisiin, taitoihin, tietoihin ja ymmärrykseen), joita käytetään ja hyödynnetään osaavan käyttäytymisen tuottamisessa. Toisin sanoen tässä osaaminen koostuu eri osaamistekijöiden valinnasta, aktivoinnista ja järjestämisestä sekä niiden soveltamisesta konkreettisissa tilanteissa koordinoidulla, sopeuttavalla ja dynaamisella tavalla. Osa 5 kuvaa työskentelymenetelmää, jonka avulla tietyt osaamistekijät voidaan tunnistaa ja sisällyttää käsillä olevaan malliin. Huomionarvoinen piirre mallissa on se, ettei sitä ole rakennettu tyhjästä, vaan se perustuu olemassa olevien demokratiaosaamisen ja kulttuurienvälisen osaamisen käsitemallien järjestelmälliseen analyysiin. Analyysissä löydettiin 101 tällaista skeemaa, jotka pilkottiin osiinsa kaikkien niihin sisältyvien erillisten osaamistekijöiden tunnistamiseksi, ja ne puolestaan koottiin toisiinsa liittyviksi ryhmiksi. Näin löydettiin 46 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
55 mahdollista osaamistekijää malliin sisällytettäväksi. Saatua osaamistekijöiden luetteloa haluttiin vielä supistaa helpommin käsiteltävään ja käytännöllisempään kokoon, ja tässä käytettiin tiettyjä periaatteellisia kriteereitä ja pragmaattisia valintoja, joilla tunnistettiin malliin välttämättä sisällytettäväksi tulevat avainosaamistekijät. Kriteerien ja harkinnan perusteella päädyttiin 20 osaamistekijän malliin: 3 arvoryhmää, 6 asennetta, 8 taitoa ja 3 tiedon ja kriittisen ymmärryksen kokonaisuutta, joita käytettiin mallin rakentamisessa. Tämän jälkeen tuotettiin mallia kuvaava luonnos, joka lähetettiin lausuntokierrokselle yliopistoasiantuntijoista, kasvatusalan ammattilaisista ja poliitikoista koostuvalle kansainväliselle kommentointiryhmälle. Kommenttikierrokselta saatujen vastausten perusteella malli saavutti laajaa hyväksyntää, ja samalla saatiin paljon hyödyllistä palautetta, jota käytettiin mallin yksityiskohtien hiomiseen ja nyt käsillä olevan asiakirjan laadinnan ohjenuorana. Osa 6 kuvaa koko tulokseksi saatua mallia luetteloimalla ja kuvaamalla kaikki erilliset arvot, asenteet, taidot, tiedot ja kriittisen ymmärryksen, jotka mahdollistavat yksilön tosiasiallisen ja asianmukaisen osallistumisen demokratiakulttuuriin. Malli on kuvattu kaaviona oheisessa kuvassa, ja kaikki 20 osaamistekijää kattava luettelo ja yhteenvedonomainen kokonaiskuvaus on alla olevassa tekstilaatikossa. Kulttuuri- ja demokratiaosaamisen 20 osatekijää Arvot ihmisarvon ja ihmisoikeuksien arvostaminen kulttuurisen moninaisuuden arvostaminen demokratian, oikeusjärjestyksen, oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja oikeusvaltion arvostaminen Asenteet kulttuurista toiseutta ja muunlaisia uskomuksia, maailmankatsomuksia ja käytäntöjä koskeva avoimuus kunnioitus kansalaisasenne vastuu minäpystyvyys epävarmuuden sietokyky Osaaminen Taidot itsenäiset oppimistaidot analyyttiset ja kriittiset ajattelutaidot kuuntelu- ja havainnointitaidot empatia joustavuus ja sopeutumiskyky kielelliset, viestinnälliset ja monikielisyystaidot yhteistyötaidot konfliktinratkaisutaidot Tieto ja kriittinen ymmärrys tieto ja kriittinen itseymmärrys tieto ja kriittinen ymmärrys kielestä ja viestinnästä tieto ja kriittinen ymmärrys maailmasta: politiikka, laki, ihmisoikeudet, kulttuuri, kulttuurit, uskonnot, historia, joukkoviestimet, taloudet, ympäristö, kestävyys Asiakirjan viimeisessä osassa 7 kirjataan kaksi malliin liittyvää toivetta: että se osoittautuisi hyödylliseksi kasvatukseen liittyvän päätöksenteon ja suunnittelun kannalta ja että se auttaisi voimaannuttamaan nuoria ja tekemään heistä itsenäisiä yhteiskunnallisia toimijoita, jotka pystyvät valitsemaan elämänsä päämäärät ja pyrkimään niitä kohti demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen tarjoamissa puitteissa. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 47
Yhteenvetoluettelo osaamistekijöistä, joiden avulla yksilö voi tosiasiallisesti ja asianmukaisesti olla osallisena demokratiakulttuurissa ARVOT Ihmisarvon ja ihmisoikeuksien arvostaminen Tämä arvo perustuu yleiseen vakaumukseen siitä, että jokainen ihminen on samanarvoinen, hänellä on sama arvokkuus, hän ansaitsee saman kunnioituksen ja samat ihmisoikeudet ja perusoikeudet, ja häntä tulee kohdella tämän mukaisesti. Kulttuurisen moninaisuuden arvostaminen Tämä arvo perustuu yleiseen vakaumukseen siitä, että muihin kulttuuritaustoihin, kulttuurin erilaisuuteen ja monimuotoisuuteen sekä näkökulmien, näkemysten ja käytäntöjen moninaisuuteen pitäisi suhtautua myönteisesti, kunnioittaen ja niitä vaalien. Demokratian, oikeusjärjestyksen, oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja oikeusvaltion arvostaminen Nämä arvot perustuvat yleiseen vakaumukseen siitä, että yhteiskuntien toiminnan ja hallinnon pitää perustua demokraattisiin prosesseihin, jotka kunnioittavat oikeusjärjestyksen, oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja oikeusvaltion periaatteita. 48 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
ASENTEET Kulttuurista toiseutta ja muunlaisia uskomuksia, maailmankatsomuksia ja käytäntöjä koskeva avoimuus Avoimuus on asenne, joka kohdistuu eri kulttuuriryhmiin kuuluvina pidettyihin ihmisiin tai uskomuksiin, maailmankäsityksiin ja käytäntöihin, jotka poikkeavat omistamme. Siihen kuuluu toisia ihmisiä koskeva herkkyys ja uteliaisuus sekä halu olla tekemisissä muiden ihmisten ja muunlaisten maailmannäkemysten kanssa. Kunnioitus Kunnioitukseen kuuluu myönteinen suhtautuminen ja arvostus toista ihmistä tai asiaa kohtaan, ja se perustuu ajatukseen, että heillä tai niillä on oma luontainen merkityksensä ja arvonsa. Toisenlaiseen kulttuuritaustaan kuuluvina pidettyjen tai omasta poikkeavaa uskoa, mielipiteitä tai tapoja tunnustavien ihmisten kunnioittaminen on keskeisen tärkeää kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja demokratiakulttuurin kannalta. Kansalaisasenne Kansalaisasenne kohdistuu omaa perhe- tai ystäväpiiriä laajempaan yhteisöön tai yhteiskunnalliseen ryhmään, johon ihminen kokee kuuluvansa. Siihen kuuluu tunne ao. yhteisöön kuulumisesta sekä tietoisuus muista siihen kuuluvista ihmisistä ja omien tekojen vaikutuksesta heihin, solidaarisuus yhteisön muita jäseniä kohtaan ja tähän yhteisöön kohdistuva kansalaisvastuun tunne. Vastuu Vastuu on asenne, joka kohdistuu omiin toimiin. Siihen kuuluu omia tekoja koskeva pohdiskelu, moraalisesti asianmukaiseen toimintatapaan liittyvien aikomusten määrittäminen, näiden toimien tunnontarkka toteuttaminen sekä vastuun tunteminen toiminnan tuloksista. Minäpystyvyys Minäpystyvyys on itseä koskeva asenne. Se merkitsee myönteistä uskoa omaan kykyyn toteuttaa ne toimet, jotka ovat tarpeen tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi, sekä luottamusta siihen, että pystyy ymmärtämään asioita, valitsemaan oikeat tavat tehtävien suorittamiseksi, esteiden voittamiseksi ja maailman muuttamiseksi. Epävarmuuden sietokyky Epävarmuuden sietokyky on asenne, joka koskee epävarmoja ja monenlaisia ristiriitaisia tulkintoja aiheuttavia tilanteita. Siihen kuuluu tällaisten tilanteiden myönteinen arviointi ja rakentava suhtautuminen niihin. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 49
TAIDOT Itsenäiset oppimistaidot Itsenäiset oppimistaidot ovat niitä, joita tarvitaan oman oppimisen tavoitteluun, järjestämiseen ja arviointiin omien tarpeiden mukaisesti ja itseohjautuvasti ilman muiden kehotusta. Analyyttiset ja kriittiset ajattelutaidot Analyyttisiä ja kriittisiä ajattelutaitoja tarvitaan kaikenlaisten aineistojen (esim. tekstien, väittämien, tulkintojen, ongelmien, tapahtumien, kokemusten jne.) järjestelmällisessä ja loogisessa analysoinnissa, punnitsemisessa ja arvioinnissa. Kuuntelu- ja havainnointitaidot Kuuntelu- ja havainnointitaitoja tarvitaan sen huomaamisessa ja ymmärtämisessä, mitä sanotaan ja miten asia sanotaan sekä muiden sanattoman käytöksen huomaamisessa ja ymmärtämisessä. Empatia Empatia on joukko taitoja, joita tarvitaan muiden ihmisten ajatusten, uskomusten ja tunteiden ymmärtämiseen ja niihin samaistumiseen sekä maailman näkemiseen toisten ihmisten näkökulmasta. Joustavuus ja sopeutumiskyky Joustavuus ja sopeutumiskyky ovat taitoja, joita tarvitaan omien ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen sopeuttamiseen ja säätelyyn siten, että ihminen pystyy reagoimaan tehokkaasti ja asianmukaisesti uusiin asiayhteyksiin ja tilanteisiin. Kielelliset, viestinnälliset ja monikielisyystaidot Kielellisiä, viestinnällisiä ja monikielisyystaitoja tarvitaan tehokkaassa ja asianmukaisessa kommunikaatiossa joko samaa tai toista kieltä puhuvien ihmisten kanssa sekä toimittaessa välittäjänä eri kieltä puhuvien ihmisten välillä. Yhteistyötaidot Yhteistyötaitoja tarvitaan siihen, että voi menestyksellä osallistua muiden kanssa yhteisiin toimiin, tehtäviin ja hankkeisiin ja rohkaista muita tekemään yhteistyötä koko ryhmän tavoitteiden saavuttamiseksi. Konfliktinratkaisutaidot Konfliktinratkaisutaitoja tarvitaan ristiriitojen rauhanomaiseen käsittelyyn, hallintaan ja ratkaisuun ohjaamalla kiistan osapuolet mahdollisimman hyvään ja kaikkien osapuolten hyväksyttävissä olevaan ratkaisuun. 50 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
TIETO JA KRIITTINEN YMMÄRRYS Tieto ja kriittinen itseymmärrys Tämä kattaa tiedon ja kriittisen ymmärryksen omista ajatuksista, uskomuksista, tunteista ja motivaatioista sekä omasta kulttuuritaustasta ja maailmankuvasta. Tieto ja kriittinen ymmärrys kielestä ja viestinnästä Tämä pitää sisällään tiedot ja kriittisen ymmärryksen sosiaalisesti soveliaista puheviestinnän ja sanattoman viestinnän tavoista asianomaisen omassa tai hänen puhumassaan tai puhumissaan kielessä tai kielissä, eri kommunikaatiotyylien vaikutuksesta muihin ihmisiin sekä siitä, miten jokainen kieli ilmaisee kulttuurisesti yhteisiä merkityksiä omalla ainutlaatuisella tavallaan. Tieto ja kriittinen ymmärrys maailmasta Tämä sisältää laajan ja monimutkaisen tietämyksen ja kriittisen ymmärryksen monilta alueilta, kuten politiikka, laki, ihmisoikeudet, kulttuuri, kulttuurit, katsomukset, historia, joukkoviestimet, taloudet, ympäristö ja kestävyys. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 51
OPETTAJAN OPAS VÄKIVALTAISEN ÄÄRILIIKEHDINNÄN TORJUNTAAN Sisällysluettelo ESIPUHE 52 KIITOKSET 53 1. JOHDANTO 54 2. VÄKIVALTAISEN ÄÄRILIIKEHDINNÄN MÄÄRITTELYÄ 55 2.1 Väkivaltainen ääriliikehdintä ja radikalisoituminen..................... 55 2.2 Väkivaltainen ääriliikehdintä ja koulutus.......................... 56 2.3 Paikalliset ääriliikehdinnän ilmentymät........................... 57 2.4 Yhteisön, perheen ja tiedotusvälineiden rooli........................ 58 3. OPETUSKESKUSTELUJEN HALLINTA 60 3.1 Tavoitteet............................................ 60 3.2 Valmistautuminen....................................... 60 3.3 Keskustelu........................................... 61 3.4 Aiheita, joiden kautta väkivaltaista ääriliikehdintää voidaan käsitellä.......... 64 3.5 Jälkipuinti ja jatkotehtävät................................... 65 4. TÄRKEIMMÄT VIESTIT 67 4.1 Yhteenkuuluvuus........................................ 67 4.2 Moninaisuuden kunnioittaminen............................... 67 4.3 Ihmisoikeudet.......................................... 68 4.4 Opitaan elämään yhdessä................................... 68 4.5 Nuorten osallistumismahdollisuudet............................ 69 LIITE 70 LÄHTEET 73 52 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
ESIPUHE Tämä on Unescon ensimmäinen opettajan opas väkivaltaisen ääriliikehdinnän torjuntaan koulutuksen keinoin. Opas on laadittu vastauksena Unescon jäsenvaltioiden tarpeisiin, jotka tuotiin esiin Unescon hallintoneuvoston lokakuussa 2015 tekemässä käänteentekevässä päätöksessä 197 EX/46 1. Päätöksessä kehotetaan järjestöä lisäämään valmiuksiaan tarjota tukea jäsenvaltioille, jotka pyrkivät kehittämään koulutusjärjestelmiensä toimia väkivaltaisen ääriliikehdinnän torjumiseksi, mukaan lukien ihmisoikeuksiin perustuvien globaalikasvatuksen (Global Citizenship Education, GCED) ohjelmien kautta, ottaen huomioon kansalliset erityistilanteet. Tämä opas on myös Unescon ensimmäinen askel väkivaltaisen ääriliikehdinnän ehkäisemistä koskevan YK:n pääsihteerin toimintasuunnitelman 2 täytäntöönpanemiseksi, sillä toimintasuunnitelma koskee myös koulutusalaa. Oppaan lisäksi Unesco kehittää parhaillaan teknistä neuvontaa koulutusministeriöiden päättäjille. Neuvonnan tavoitteena on tarjota jäsenvaltioille resursseja, joiden avulla ne voivat rakentaa ja vahvistaa kansallisia valmiuksia puuttua väkivaltaista ääriliikehdintää synnyttäviin tekijöihin käyttäen kokonaisvaltaisia ja käytännöllisiä koko koulutusalan kattavia ratkaisuja. Jotta opettajan opasta voitaisiin hyödyntää maantieteellisistä ja sosiokulttuurisista olosuhteista riippumatta, sen valmisteluvaiheessa järjestettiin laaja kuuleminen, johon osallistui asiantuntijoita ja opettajia eri maantieteellisiltä alueilta, ja se testautettiin kentällä toimivilla koulutusalan sidosryhmillä valituissa maissa. Opasta voidaan hyödyntää sellaisenaan tai sitä voidaan käyttää lähtökohtana, jota sovelletaan, muokataan ja käännetään oppijoiden erityistarpeiden mukaisesti. 1 Päätös 46, hyväksytty Unescon hallintoneuvoston 197. istunnossa (197 EX/päätös 46), http://unesdoc.unesco.org/ images/0023/002351/235180e.pdf 2 Plan of Action to Prevent Violent Extremism. YK:n pääsihteerin raportti (A/70/674) http://www.un.org/en/sc/ctc/docs/2015/scr%20 2178_2014_EN.pdf RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 53
KIITOKSET Väkivaltaisen ääriliikehdinnän torjuntaa koskevan opettajan oppaan laatimista on valvonut Soo-Hyang Choi, Unescon päämajassa osallisuutta, rauhaa ja kestävää kehitystä käsittelevän osaston johtaja, ja sitä ovat koordinoineet osaston puolesta Chris Castle, Karel Fracapane, Alexander Leicht, Alice Mauske, Joyce Poan, Lydia Ruprecht ja Cristina Stanca-Mustea. Helen Bond, Howard Universityn kasvatustieteen apulaisprofessori, Washington DC, Yhdysvallat, osallistui oppaan kirjoittamiseen ja laati sen ensimmäisen luonnoksen. Kirjallisia huomioita toimittivat seuraavat vertaisarvioijat: Lynn Davies, kansainvälisen kasvatustieteen emeritusprofessori, University of Birmingham, Iso-Britannia; Felisa Tibbitts, lehtori, Columbia Universityn opettajankoulutuslaitos, New York, Yhdysvallat; Sara Zeiger, vanhempi tutkija, Hedayah Center, Arabiemiirikunnat; Feriha Peracha, johtaja, Sabaoon Centre, Pakistan; ja Steven Lenos radikalisoitumisen torjunnan EU-verkostosta. Lisäksi huomioitaan ovat ystävällisesti esittäneet Unescon edustajat eri puolilta maailmaa: Justine Sass (Unescon Bangkokin toimisto), Jorge Sequeira ja Elspeth McOmish (Unescon Santiagon toimisto), Hegazi Idris ja Maysoun Chehab (Unescon Beirutin toimisto) ja Florence Migeon (Unescon päämaja). Unesco haluaa kiittää hyödyllisestä palautteesta kaikkia opettajia ja oppilaita, jotka ovat osallistuneet kenttätestausvaiheeseen, erityisesti Columbia Universityn opettajankoulutuslaitosta (New York, Yhdysvallat) sekä ASPnet-verkoston koordinaattoreita Kazakstanissa ja Jordaniassa. Unesco haluaa esittää kiitoksensa Yhdysvaltain hallitukselle sen avokätisestä taloudellisesta tuesta tälle julkaisulle. Kiitos myös Aurelia Mazoyerille, joka teki julkaisun ulkoasun ja taiton, ja Martin Wickendenille, joka tarjosi tukea julkaisun painamiseen. 54 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
1. JOHDANTO Väkivaltainen ääriliikehdintä ja sen taustalla piilevät radikalisoitumisen voimat ovat yksi nykyajan laajimmalle levinneistä haasteista. Väkivaltainen ääriliikehdintä ei rajoitu tiettyyn ikään, sukupuoleen, ryhmään tai yhteisöön, mutta nuoret ovat erityisen alttiita väkivaltaisten ääriliikkeiden ja terroristijärjestöjen viesteille. Tällaisten uhkien edessä nuoret tarvitsevat asianmukaisia ja oikea-aikaisia oppimistilaisuuksia kehittääkseen tietoja, taitoja ja asenteita, jotka auttavat heitä vastustamaan ääriliikkeiden propagandaa. Näiden osaamistekijöiden kehittymistä voivat tukea itseensä luottavat, hyvin valmistautuneet ja arvostetut opettajat, jotka ovat tiiviissä yhteydessä nuoriin. Tämä opas on laadittu tukemaan perusasteen ja toisen asteen opettajia tässä tehtävässä. Oppaan toivotaan tukevan sekä muodollisissa että epämuodollisissa opetusympäristöissä toimivien opettajien työtä. Tarkemmin sanoen oppaan tavoitteena on tarjota käytännön neuvoja siihen, milloin ja miten väkivaltaisesta ääriliikehdinnästä ja radikalisoitumisesta voidaan keskustella oppijoiden kanssa, auttaa opettajia luomaan oppimisilmapiiri, joka on osallistava ja edistää kunnioittavaa vuoropuhelua, avointa keskustelua ja kriittistä ajattelua. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 55
2. VÄKIVALTAISEN ÄÄRILIIKEHDINNÄN MÄÄRITTELYÄ 2.1 Väkivaltainen ääriliikehdintä ja radikalisoituminen Käsite väkivaltainen ääriliikehdintä viittaa sellaisten henkilöiden käsityksiin ja toimintaan, jotka tukevat tai käyttävät ideologisesti motivoitua väkivaltaa radikaalien ideologisten, uskonnollisten tai poliittisten näkemysten toteuttamiseksi 3. Väkivaltaiseen ääriliikehdintään liittyvät näkemykset voivat koskea monia eri aiheita, kuten politiikkaa, uskontoa ja sukupuolten välisiä suhteita. Mikään yhteiskunta, uskonnollinen yhteisö tai maailmankatsomus ei ole immuuni väkivaltaiselle ääriliikehdinnälle 4. Väkivaltaiseen ääriliikehdintään kuuluu poikkeavien näkemysten kieltäminen, omien näkemysten pitäminen ainoina oikeina, erilaisuuden mahdollisuuden kieltäminen ja omien näkemysten ajaminen tarvittaessa väkivaltaa käyttäen. 5 Vaikka radikalisoituminen on joidenkin mukaan kiistanalainen käsite, sitä käytetään nykyään tarkoittamaan prosessia, jonka kuluessa yksilö tai ryhmä alkaa pitää väkivaltaa perusteltuna ja toivottavana toimintatapana. Radikaalia ajattelua, jossa ei suvaita väkivallan käyttöä omien poliittisten tavoitteiden ajamiseksi, voidaan pitää normaalina ja hyväksyttävänä ja sitä voivat ajaa laillisesti toimivat ryhmät. Radikalisoitumisella ei ole tiettyä henkilöprofiilia tai tietä ja se voi kehittyä äkillisesti tai vähitellen. 6 Koulutustaso ei ole luotettava tapa ennustaa henkilön alttiutta radikalisoitumiselle. On kuitenkin havaittu joitain sosioekonomisia, psykologisia ja institutionaalisia tekijöitä 7, jotka voivat johtaa väkivaltaiseen ääriliikehdintään. Asiantuntijat jakavat nämä tekijät kahteen pääryhmään: Työntötekijät ajavat yksilöitä kohti väkivaltaista ääriliikehdintää. Niitä ovat esimerkiksi syrjäytyminen, eriarvoisuus, syrjintä, vaino tai kokemus vainotuksi tulemisesta, riittämättömät mahdollisuudet saada laadukasta ja sopivaa koulutusta, oikeuksien ja kansalaisvapauksien kieltäminen sekä muut ympäristöön, historiaan ja sosioekonomisiin epäkohtiin liittyvät tekijät. Vetotekijät lisäävät väkivaltaisen ääriliikehdinnän vetovoimaa. Niitä ovat esimerkiksi hyvin järjestäytyneet väkivaltaiset ääriliikkeet, jotka esittävät asiansa vakuuttavasti ja tarjoavat tehokkaiden ohjelmien avulla jäsenilleen palveluita, tuloja ja/tai työtä. Ryhmät voivat houkutella uusia jäseniä myös tarjoamalla helpotuksia epäkohtiin sekä lupaamalla seikkailuja ja vapautta. Lisäksi ryhmät väittävät tarjoavansa hengellistä turvaa, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kannustavan sosiaalisen verkoston. 3 www.livingsafetogether.gov.au ja www.dhs.gov/topic/countering-violent-extremism 4 Seuraavalla sivustolla annetaan esimerkkejä väkivaltaisesta ääriliikehdinnästä: www.livingsafetogether.gov.au 5 Davies, L. 2008. Educating Against Extremism, Stoke on Trent ja Sterling. Trentham Books. https://www.oise.utoronto.ca/cld/ UserFiles/File/DAVIESeducationagainstextremism.pdf 6 Davies, L. 2008. Educating Against Extremism: Towards a Critical Politicisation of Young People. International Review of Education, 55 (2/3), s. 183 203. doi:10.1007/s11159-008-9126-8 7 USAID, Summary of Factors Affecting Violent Extremism. http://pdf.usaid.gov/pdf_docs/pbaaa929.pdf; Zeiger, S. and Aly, A. 2015. Countering violent extremism: developing an evidence-base for policy and practice. Curtin University, Hedayah. 56 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Väkivaltaisten ääriliikkeiden syntymiselle tarjoavat suotuisan maaperän taustatekijät, kuten epävakaa valtiorakenne, oikeusvaltioperiaatteen puuttuminen, korruptio ja rikollisuus. Esimerkkejä väkivaltaisista ääriliikkeistä Uusnatsit, Ku Klux Klan, ekoterrorismi, Irakin ja Levantin islamilainen valtio (Isis), Boko Haram. Ensimmäiset merkit Seuraavat käyttäytymisen muutokset voivat olla merkkejä radikalisoitumisesta. Jos useita niistä havaitaan, asiasta on ilmoitettava perheelle ja lähipiirille. Äkillinen suhteiden katkaiseminen perheeseen ja pitkäaikaisiin ystäviin Äkillinen koulun lopettaminen ja konfliktit koulun kanssa Ruokaa, pukeutumista, kielenkäyttöä ja rahankäyttöä koskevat äkilliset käyttäytymisen muutokset Muutokset suhtautumisessa ja käyttäytymisessä toisten ihmisten suhteen: epäsosiaaliset kommentit, auktoriteettien halveksunta, kieltäytyminen sosiaalisesta kanssakäynnistä, merkit vetäytymisestä ja eristäytymisestä. Radikaaleja ja äärimmäisiä näkemyksiä tukevien internetsivustojen ja sosiaalisen median verkostojen säännöllinen käyttö Viittaukset apokalyptisiin ja salaliittoteorioihin Lähde: http://www.stop-djihadisme.gouv.fr/ 2.2 Väkivaltainen ääriliikehdintä ja koulutus Koulutuksen rooli väkivaltaisen ääriliikehdinnän torjunnassa ja nuorten radikalisoitumisen vähentämisessä on saanut kansainvälisen hyväksynnän vasta hiljattain. Tärkeä askel hyväksymisen suuntaan oli YK:n pääsihteerin joulukuussa 2015 julkistama toimintasuunnitelma väkivaltaisen ääriliikehdinnän torjumiseksi 8, jossa tunnustetaan laadukkaan koulutuksen merkitys väkivaltaista ääriliikehdintää lisäävien tekijöiden torjunnassa. Myös YK:n turvallisuusneuvosto painotti tätä asiaa päätöslauselmissa 2178 9 ja 2250, joissa korostetaan erityisesti tarvetta laadukkaalle rauhankasvatukselle, joka antaa nuorille valmiudet osallistua kansalaisyhteiskuntaan ja osallistaviin poliittisiin prosesseihin rakentavalla tavalla, ja kehotettiin kaikkia asianomaisia toimijoita pohtimaan mekanismeja, jotka edistävät rauhan kulttuuria, suvaitsevaisuutta sekä kulttuurien- ja uskontojenvälistä vuoropuhelua, joihin nuoret voisivat osallistua ja jotka vähentäisivät nuorten ajautumista väkivallantekoihin, terrorismiin, muukalaisvihaan ja erityyppiseen syrjintään. 10 8 Plan of Action to Prevent Violent Extremism. Report of the Secretary-General (A/70/674) http://www. un.org/en/sc/ctc/docs/2015/ SCR%202178_2014_EN.pdf 9 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2178, hyväksytty syyskuussa 2014, http://www.un.org/en/sc/ ctc/docs/2015/scr%202178_2014_en.pdf 10 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2250, hyväksytty joulukuussa 2015, http://unoy.org/wp-content/ uploads/ SCR-2250.pdf RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 57
Unescon hallintoneuvosto hyväksyi lokakuussa 2015 päätöksen 11, joka vahvistaa yksiselitteisesti koulutuksen tärkeän aseman terrorismin ja väkivaltaisen ääriliikehdinnän sekä rasismin ja uskonnollisen suvaitsemattomuuden, kansanmurhien, sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten torjunnassa kansainvälisesti. Koulutus, joka voidaan saada yhtä hyvin koulun, kerhon, yhdistyksen tai kodin välityksellä, on tunnustettu tärkeäksi osaksi yhteiskunnan pyrkimyksissä torjua väkivaltaisen ääriliikehdinnän leviämistä. Edellä mainituissa asiakirjoissa korostetaan, että koulutuksen avulla nuoret voivat kehittää viestintä- ja ihmissuhdetaitoja, joita he tarvitsevat käydäkseen vuoropuhelua, käsitelläkseen ristiriitoja ja oppiakseen rauhanomaisia lähestymistapoja muutokseen, oppijat voivat kehittää kriittistä ajattelukykyään, minkä ansiosta he voivat tutkia väitteitä, tarkistaa huhuja ja asettaa ääriliikkeiden käsitysten oikeutuksen ja vetovoiman kyseenalaiseksi, oppijat voivat kehittää vastustuskykyä ääriliikkeiden kertomuksille ja omaksua sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja, joiden ansiosta he voivat voittaa epävarmuutensa ja osallistua yhteiskuntaan rakentavalla tavalla turvautumatta väkivaltaan, voidaan kasvattaa asioista perillä olevia kansalaisia, jotka kykenevät osallistumaan rakentavalla tavalla rauhanomaiseen yhteistoimintaan. Unesco pyrkii tähän tavoitteeseen erityisesti globaalikasvatuksella, jossa pyritään vaalimaan koko ihmiskunnan yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä aitoa kunnioitusta kaikkia ihmisiä kohtaan. Mitä on maailmankansalaisuus? Maailmankansalaisuus tarkoittaa tunnetta kuulumisesta maailmanlaajuiseen yhteisöön ja yhteiseen ihmiskuntaan, jonka jäsenet kokevat yhteenkuuluvuutta, jakavat kollektiivisen identiteetin ja tuntevat yhteistä vastuuta maailmanlaajuisella tasolla. Maailmankansalaisuutta edistävä globaalikasvatus on nouseva koulutuksen lähestymistapa, jossa keskitytään kehittämään oppijoiden tietoja, taitoja, arvoja ja asenteita siten, että he voivat osallistua aktiivisesti yhteiskuntiensa rauhanomaiseen ja kestävään kehittämiseen. Globaalikasvatuksessa tarkoituksena on juurruttaa oppijoiden mieliin kunnioitus ihmisoikeuksia, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja ekologista kestävyyttä kohtaan; nämä ovat perusarvoja, jotka suojelevat rauhaa väkivaltaista ääriliikehdintää vastaan. 12 2.3 Paikalliset ääriliikehdinnän ilmentymät Koska monet oppijat eivät välttämättä koe kansainvälisiä tapahtumia itselleen merkityksellisiksi tai eivät omaa riittävästi oikeaa tietoa kansainvälisistä tapahtumista, väkivaltaista ääriliikehdintää voi olla hyödyllistä käsitellä sen paikallisten ilmentymien kautta kansainvälisten tapahtumien lisäksi tai niiden sijaan. 11 Päätös 46, hyväksytty Unescon hallintoneuvoston 197. istunnossa (197 EX/päätös 46) http:// unesdoc.unesco.org/ images/0023/002351/235180e.pdf 12 Global Citizenship Education - Topics and Learning Objectives, UNESCO, 2015, http://unesdoc. unesco.org/ images/0023/002329/232993e.pdf ja Global Citizenship Education - Preparing learners for the challenges of the twenty-first century, UNESCO, 2014, http://unesdoc.unesco.org/ images/0022/002277/227729e.pdf 58 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Väkivaltaisen ääriliikehdinnän paikallisten ilmentymien käsitteleminen... auttaa oppijoita ymmärtämään paikallisten ja globaalien haasteiden välisiä yhteyksiä, auttaa oppijoita ymmärtämään väkivaltaisen ääriliikehdinnän todellisia riskejä ja seurauksia, osoittaa nuorille, että he voivat vaikuttaa tekemällä oikeita valintoja lähiympäristössään. Paikallisista kiistanalaisista aiheista keskustelemiselle on kuitenkin joitain tärkeitä edellytyksiä: Väkivaltaisen ääriliikehdinnän aihe on liitettävä paikallisen opetussuunnitelman sisältöön. Paikallisen ympäristön sosiaalinen, kulttuurinen, etninen ja uskonnollinen moninaisuus on tunnettava. Keskusteluihin on sisällytettävä vähemmistöryhmien näkökulmia tai on vähintäänkin huolehdittava, että vähemmistöjen näkemykset ovat edustettuina, jotta nuoret saavat aiheista tasapuolisen kuvan. Opettajan on kerrottava oppijoille hyvin selvästi, mikä hänen roolinsa keskustelussa on (esim. objektiivinen ääni, paholaisen asianajaja tai puolueeton puheenjohtaja). Keskustelu on ajoitettava oikein, sillä kiistanalaisista aiheista ei pidä keskustella sattumanvaraisena ajankohtana. Joissain tapauksissa paikallisista ääriliikehdinnän ilmentymistä keskusteleminen voi olla liian vaikeaa ja arkaluonteista. Tällöin väkivaltaista ääriliikehdintää voi olla rakentavampaa käsitellä sellaisen esimerkin kautta, joka on kaukana paikallisten oppijoiden kokemista haasteista. Esimerkki Unesco ja Yhdysvalloissa sijaitseva holokaustimuseo (United States Holocaust Memorial Museum) kehittivät vuonna 2015 uuden koulutusalan ohjelman nimeltä Conference for International Holocaust Education. Ohjelma auttaa koulutusalan toimijoita ympäri maailmaa kehittämään uusia opetusmenetelmiä käyttäen holokaustia koskevaa opetusta peilinä, jonka kautta voidaan käsitellä paikallisia kansanmurhaan ja ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin liittyviä traumaattisia kokemuksia. Tämä lähestymistapa on osoittautunut erittäin tehokkaaksi yhteisöissä, jotka ovat kokeneet laajoja julmuuksia. 2.4 Yhteisön, perheen ja tiedotusvälineiden rooli Koulutuksen lisäksi myös perheen, yhteisön ja tiedostusvälineiden pitäisi osallistua toimiin väkivaltaisen ääriliikehdinnän ehkäisemiseksi. Näitä alueita vahvistavien tuki- ja hoitoverkostojen rakentaminen lisää myönteisen vaikutuksen todennäköisyyttä ja kehittää yhteisön hyvinvointia ilman keskittymistä pelkkään valvontaan. Esimerkkejä monialaisista yhteisöhankkeista: Project Exit on Norjan hallituksen rahoittama hanke, jolla oli kolme päätavoitetta: luoda paikallisia verkostoja tukemaan rasistisiin tai väkivaltaisiin ryhmiin kuuluvien lasten vanhempia, auttaa nuoria irtautumaan näistä ryhmistä sekä kehittää ja levittää menetelmiin liittyvää tietoa ammattilaisille, jotka työskentelevät väkivaltaisiin ryhmiin kuuluvien nuorten parissa. Hankkeeseen sisältyi vanhempien, lastensuojeluviranomaisten, poliisin, opettajien ja paikallisten nuorisotyöntekijöiden yhteistyötä. https://www.counterextrbmism.org/resources/details/id/665/project-exit-leaving-violent-groups RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 59
Women Without Borders on itävaltalainen kansalaisjärjestö, joka auttaa äitejä ja perheitä eri maissa tunnistamaan radikalisoitumisen varhaisia merkkejä ja puuttumaan tekijöihin, joiden vaikutuksesta nuoret voivat ajautua väkivaltaiseen ääriliikkeeseen. www.women-without-borders.org Connect Justice on Iso-Britanniassa toimiva riippumaton yhteiskunnallinen yritys, joka luo yhteisöpohjaisia ratkaisuja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Toiminnan painopisteenä on rakentaa luottamusta ja yhteistyötä yhteisöjen, kansalaisyhteiskunnan, valtion viranomaisten ja yksityisen sektorin välille ääriliikehdintää ja hyväksikäyttöä koskevissa asioissa. http://www.connectjustice.org 60 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
3. OPETUSKESKUSTELUJEN HALLINTA 3.1 Tavoitteet Väkivaltaista ääriliikehdintää koskevassa keskustelussa tulisi pyrkiä vahvistamaan mahdollisimman paljon kaikkia niitä taitoja, joiden avulla oppijat voivat osallistua yleisemmin yhteiskunnalliseen elämään asioihin perehtyneinä maailmankansalaisina. Tämä edellyttää, että oppimistavoitteet kattavat seuraavat kolme oppimisaluetta: kognitiivisen, sosioemotionaalisen ja behavioraalisen alueen. 13 ESIMERKKEJÄ OPPIMISTAVOITTEISTA OPPIMISALUEITTAIN OPPIMISALUEET KOGNITIIVINEN SOSIO- EMOTIONAALINEN BEHAVIORAALINEN KESKUSTELUN OPPIMISTAVOITTEET Oppijoiden pitäisi - Kehittää kriittisen ajattelun ja analyysin taitoja - Omaksua tietoa ja ymmärrystä paikallisista, kansallisista ja globaaleista ongelmista sekä eri maiden ja niiden väestöjen välisistä sidoksista ja keskinäisestä riippuvaisuudesta - Kokea yhteenkuuluvuutta koko ihmiskunnan kanssa sekä kokea jakavansa samat ihmisoikeuksiin perustuvat arvot ja velvollisuudet - Kehittää myötätunnon, yhteenkuuluvuuden sekä erilaisuuden ja moninaisuuden kunnioituksen asenteita - Kehittää kulttuurien välisen toiminnan taitoja - Toimia keskustelun aikana tehokkaasti ja vastuullisesti - Ilmaista itseään varmasti ja puuttua konflikteihin myönteisellä tavalla - Kehittää motivaatiota ja halukkuutta ryhtyä tarvittaviin toimiin OPPIJAN TAIPUMUKSET tai piirteet ja vahvuudet, joita keskustelulla halutaan vahvistaa - Tunnistaa manipuloinnin tapoja - On tietoinen stereotypioista, ennakkoluuloista ja ennakkokäsityksistä sekä niiden vaikutuksesta - Osaa erottaa tosiasiat mielipiteistä ja kyseenalaistaa niiden lähteet - Tuntee väkivaltaisen ääriliikehdinnän ja muiden globaalien ongelmien eri puolet - Ymmärtää näiden ongelmien olevan monimutkaisia - Jakaa ihmisoikeuksiin perustuvat perusarvot - Kunnioittaa moninaisuutta - Kykenee tunnistamaan toisen ihmisen ilmaisemia tunteita - On kiinnostunut ymmärtämään erilaisia ihmisiä, elämäntapoja ja kulttuureita - Kykenee olemaan tehokkaassa ja asianmukaisessa vuorovaikutuksessa kielellisesti ja kulttuurisesti erilaisten ihmisten kanssa 13 - Kykenee kuuntelemaan erilaisia näkemyksiä kunnioittavasti, ilmaisemaan omia mielipiteitään ja arvioimaan molempia - Ilmaisee haluavansa toimia vastuullisesti 3.2 Valmistautuminen Miksi valmistautua? Etukäteen valmistautuminen tekee kiistanalaisten aiheiden käsittelemisestä vähemmän pelottavaa, kun tilaisuus keskusteluun avautuu. Valmistautumisessa on tärkeää laatia keskustelulle perustelu, josta pedagoginen tarkoitus käy selkeästi ilmi. 13 Intercultural Competences - Conceptual and Operational Framework, RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 61
Miten valmistautua? Keskustelun oppimistavoitteet, aihe tai lähtökohta, keskustelun lähestymistapa ja oppijoille välitettävät sisällön pääviestit olisi määritettävä hyvissä ajoin. On hyvä pyytää keskustelulle tarvittavat luvat, sillä koulun rehtori ja hallintohenkilöstö voivat tukea kiistanalaisten aiheiden käsittelyä ratkaisevalla tavalla. Tapauksesta riippuen voi olla tarpeen kysyä oppilaiden mielipidettä tai jopa heidän hyväksyntänsä keskustelun järjestämiselle. Ennen keskustelua voi olla myös hyvä tutustua aihetta koskeviin materiaaleihin, jotta väärinkäsitykset tai myytit voidaan murtaa faktojen avulla Vinkkejä Ennakoi keskustelun haasteet ja mahdollisuudet. Voi olla hyvä keskustella muiden kouluun tai paikallisyhteisöön kuuluvien aikuisten, kuten vanhempien tai muiden opettajien, kanssa siitä, miten väkivaltaista ääriliikehdintää voi käsitellä. Älä ryhdy keskusteluun, jos et koe olevasi emotionaalisesti ja ammatillisesti valmis. Visualisoi joku oppilaistasi ja kuvittele keskustelu etukäteen. Kouluyhteisön koostumuksesta riippuen voi olla hyvä kutsua luokkaan ihmisiä, jotka edustavat tyypillisistä oppilaista ja kouluhenkilökunnasta poikkeavia taustoja. Jos keskustelunaihe on erityisen arkaluonteinen, voi olla hyvä kutsua luokkaan opettajan tueksi sovitteluun erikoistunut ammattilainen. 3.3 Keskustelu Keskustelun ajankohta Oikean hetken ja lähtökohdan valitseminen väkivaltaista ääriliikehdintää koskevalle keskustelulle vaatii valmistelua ja ennakointia. Oppitunnit ja keskustelut voivat olla ennalta suunniteltuja ja kuulua koulupäivän ohjelmaan mutta keskustelu voi syntyä myös hetkellisistä lähtökohdista. Nämä ovat niin sanottuja opetukselle otollisia hetkiä. Ne voivat syntyä, kun niitä vähiten odottaa. Ne ovat suunnittelemattomia tilaisuuksia, joihin on tartuttava selittämällä jokin vaikea käsite tai aloittamalla keskustelu, jossa vaikea käsite liitetään oppijoiden omiin kokemuksiin. Opetukselle otolliset hetket voivat mennä hukkaan, jos opettaja ei ole valmistautunut sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti hyödyntämään niitä. Vinkkejä Yksi opettajan tärkeimmistä taidoista on kyky tunnistaa opetukselle otollisia hetkiä ja kehittää niiden avulla turvallista ja luottavaista ilmapiiriä. Opetukselle otollinen hetki on ihanteellinen 62 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
tilaisuus opettaa tärkeitä asioita 14. Opetukselle otollisia hetkiä voi syntyä melkein missä ja milloin tahansa: koulumatkalla, välitunnilla, ruokalassa tai luokkahuoneessa. Opettajalla ei välttämättä ole aikaa kerrata sääntöjä ja suuntaviivoja, jotka koskevat opetukselle otolliseen hetkeen liittyvää opettajan ja oppilaiden välistä keskustelua. Opetukselle otolliseen hetkeen liittyvä keskustelu seuraa usein tapahtumaa, josta otollinen hetki sai alkunsa. Voit auttaa oppilaita valmistautumaan näihin odottamattomiin inspiraation hetkiin pitämällä luokassa yllä säännöllistä keskustelua ja vuoropuhelua. Opetukselle otolliseen hetkeen liittyvässä keskustelussa voidaan keskittyä yhtä hyvin arvoihin tai akateemisiin oppimistaitoihin. Ole tarkkaavainen ja kuuntele oppilaita. Kaikki opetukselle otolliset hetket eivät tule itsestään selvästi esiin. Ole luova. Opetukselle otolliseen hetkeen liittyvä keskustelu voi lähteä myös kielteisistä kokemuksista. Jos lapsi nimittelee toista terroristiksi tai käyttää muuta halventavaa nimitystä, käytä tilaisuus hyväksesi ja kerro heille nimittelystä, kunnioituksesta ja väkivaltaisesta ääriliikehdinnästä. Opettaja voi käynnistää luokassa opetukselle otolliseen hetkeen liittyvän keskustelun käyttämällä seuraavanlaisia keskustelun aloituksia: a. Mitä äsken tapahtui? Miksi niin kävi? b. Joku teki tänään jotain mukavaa jollekulle toiselle. Kuka osaa arvata, mitä se oli? c. Tänään voisimme puhua kunnioituksesta. d. Miksi luulette, että meidän on tärkeää keskustella siitä, mitä luokassa tänään tapahtui? Päätä opetukselle otolliseen hetkeen liittyvä keskustelu: a. Mitä me opimme tänään? Miksi meidän oli tärkeää käydä tämä keskustelu? b. Siirtykää keskustelun jälkeen johonkin hauskaan toimintaan, kuten liikunta- tai draamatuokioon, joka vahvistaa toverillisuutta ja yhteishenkeä, erityisesti, jos opetukselle otolliseen hetkeen liittyvä keskustelu sai alkunsa kielteisestä kokemuksesta. c. Ole keskustelun jälkeen oppilaiden ja vanhempien käytettävissä, mikäli heille on jäänyt keskustelusta käsittelemättömiä tunteita, kysymyksiä tai kommentteja. Pelisäännöt Riippumatta siitä, onko keskustelu etukäteen suunniteltu vai improvisoitu, sen sujuminen turvallisessa ja kunnioittavassa oppimisympäristössä edellyttää yhteisiä pelisääntöjä. Yksi tapa rakentaa yhteisöllisyyttä luokkahuoneessa on se, että opettaja ja oppijat laativat yhdessä listan säännöistä, joita keskusteluissa on noudatettava. Kaikki sääntöehdotukset kirjoitetaan ylös mutta vain ne säännöt, joiden puolesta luokan enemmistö äänestää, hyväksytään. Kertaa pelisäännöt ennen keskustelua ja laita ne näkyville. Esimerkkejä keskustelun pelisäännöistä 1. Kuuntele tarkasti ja avoimin mielin, älä tuomitse. 2. Pyydä tarkentamaan, kun et ymmärrä jotain. 3. Kritisoi tai kyseenalaista kommentteja, ajatuksia tai kantoja, älä ihmistä, joka esittää niitä. 4. Ota vastaan palautetta tai kritiikkiä ajatuksistasi. 14 Ballenger, C. 2009. Puzzling moments, teachable moments: Practicing teacher research in urban classrooms. New York, Teachers College Press (Practitioner Inquiry Series, 1. painos.) RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 63
5. Osoita suvaitsevaisuutta omista näkemyksistäsi poikkeavia näkemyksiä kohtaan. 6. Käytä kunnioittavaa, ei-loukkaavaa kieltä. Vältä poliittisesti latautuneita tai merkitykseltään väkivaltaisia sanoja. 7. Pohdi toisten esittämiä kantoja, tunteita ja näkökulmia. 8. Puhu omalla vuorollasi, älä keskeytä muita. 9. Ota kaikki mukaan keskusteluun, erityisesti ne, jotka eivät ehkä uskalla tai halua puhua. 10. Pysy asiassa ja pidä kommenttisi lyhyinä. Kysymysten esittäminen Keskustelun vetäjänä sinun on näytettävä kysymysten esittämisessä ja vastaamisessa esimerkkiä, jota oppijat voivat noudattaa. Esitä tutkivia ja kriittisiä kysymyksiä, jotka auttavat oppijoita tarkastelemaan vaihtoehtoisia näkökulmia. Jos näytät esimerkin tällaisesta kysymysten esittämisestä, oppijat alkavat todennäköisesti pikkuhiljaa seurata esimerkkiäsi ilman eri kehotusta. Esimerkkejä kysymyksistä, joilla voidaan tarkentaa oppilaiden väitteitä 1. Voitko selittää, mitä tarkoitat tuolla, sillä en oikein ymmärtänyt? 2. Voitko antaa tuosta esimerkin? 3. Mikä tuossa väitteessä on tosiasiaa ja mikä mielipidettä? 4. Mistä tiedät, että...? Mihin perustat tuon arviosi? 5. Mitä voisi loogisesti seurata tuosta väitteestä? 6. Miten esimerkkisi suhteutuu siihen, mitä opimme tänään? 7. Mitä eroa on asioilla... ja...? 8. Voitko selittää, miksi tämä on mielestäsi tärkeää? 9. Voisiko tähän asiaan ottaa toisen näkökulman? Kuunteleminen tuomitsematta Nuoret janoavat tilaisuuksia keskustella sellaisen kuuntelijan kanssa, joka ei tuomitse heidän näkemyksiään. Heidän mielensä pulppuaa ajatuksia; osa niistä on järkeviä, osa ei. He tarvitsevat jonkun, joka kuuntelee heidän ajatuksiaan, ehdottaa toisenlaisia ajattelutapoja ja auttaa näkemään perusteltuja päätöksiä, joissa on huomioitu merkittävät pitkäaikaiset seuraukset. Vältä arvostelemasta tai tuomitsemasta oppijoiden näkemyksiä, huolia, tekoja tai aikomuksia keskustelun aikana ( ei noin voi sanoa ; ei noin voi ajatella ). Vältä asettumasta asiassa korkeimmaksi auktoriteetiksi. Pysyttele sen sijaan keskustelun vetäjänä ja huolehdi, että keskustelussa pääsevät esiin monenlaiset näkemykset ja väitteet. Älä keskeytä oppilaita, kun he selittävät väitteitään. Auta heitä sen sijaan löytämään oikeat sanat ilmaistakseen ajatuksiaan. Esitä järkeviä ja kunnioittavia ehdotuksia huomioitavista asioista, myös päätösten moraalisista ja eettisistä seurauksista. Älä ylitulkitse kiistanalaisia tai rasistisia kommentteja merkiksi kiinnostuksesta väkivaltaiseen ääriliikehdintään. 64 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Vinkkejä Pysy asiassa Huolehdi, että keskustelu pysyy aiheessa ja oppimistavoitteissa. Jos keskustelu eksyy muille alueille, sen laatu kärsii. Keskustelun vetäjän tehtävänä on ohjata keskustelu takaisin oikeaan suuntaan sen lähtiessä harhateille, jotta oppimistavoitteet saavutetaan. Näytä esimerkkiä kunnioittavasta ja kohteliaasta käytöksestä Oppijat tarkkailevat käytöstäsi ja mukauttavat käytöstään sen mukaisesti. Jos keskustelun vetäjä puhuu keskustelussa kunnioittavasti ja huolellisesti, oppijat jäljittelevät hänen käytöstään. Noudata keskustelun sääntöjä. Hymyile aina kun se on sopivaa. Vältä keskeyttämästä puhujia ja vaadi, että oppilaat ja oppijat antavat edellisen puhujan puhua loppuun ennen seuraavan aloittamista. Älä syyttele, älä ole avoimesti eri mieltä äläkä nuhtele. Ole keskustelun aikana varuillasi aggressiivisen kielellisen tai ei-kielellisen käytöksen varalta. Jos havaitset aggressiivisuutta, reagoi siihen sovittujen sääntöjen ja seuraamusten mukaisesti. Jos käytös jatkuu, keskustelua voi olla parempi jatkaa toisen kerran. Aggressiivisuuteen on paras reagoida ennakoivasti. Auta oppijoita visualisoimaan toimiva keskustelu roolileikin ja aktiivisen kuuntelemisen strategioihin liittyvän mallioppimisen avulla. Kannusta ja palkitse rakentavaa osallistumista vuoropuheluun. Kannusta oppilaita kirjoittamaan tunteistaan ja kokemuksistaan joko päiväkirjaan tai kirjeeseen, jotta he voisivat pohtia keskustelun aihetta syvällisemmin ja kirjata ylös tunteitaan. Eri näkökulmien huomioiminen Keskustelu on ehdottoman tärkeää jäsentää niin, että jokainen saa tilaisuuden puhua ja että kukaan yksittäinen henkilö tai mikään ryhmä tai näkökulma ei hallitse keskustelua. Aktivoimalla oppilaita keskusteluun voit välttää liiallista opettajan puhumista ja varmistaa, että kaikkia kuullaan. Vastaa oppijoiden sinulle esittämiin kysymyksiin tai väitteisiin, mutta heitä pallo sitten nopeasti takaisin yhdelle tai useammalle oppijalle. On tärkeää huolehtia, että mikään ryhmä ei jää keskustelun ulkopuolelle ja että kaikki tytöt ja pojat ja vähemmistöryhmät osallistuvat keskusteluun ja tuntevat olonsa turvalliseksi. On tärkeää auttaa oppijoita ymmärtämään, että monet maailman ongelmista ovat monimutkaisia ja monitahoisia. Esiin tuleviin kysymyksiin ei välttämättä ole selkeää oikeaa tai väärää vastausta, vaan niihin liittyy monia pulmia, merkityksen eri sävyjä ja monitulkintaisuutta. 3.4 Aiheita, joiden kautta väkivaltaista ääriliikehdintää voidaan käsitellä Väkivaltaisesta ääriliikehdinnästä voidaan keskustella hedelmällisesti monien oppiaineiden ja aiheiden yhteydessä. Haasteena on rajata oppiaine tai aihe niin, että oppijat voivat tarkastella omia arvojaan ja mielipiteitään sekä hallita tunnereaktioitaan oppien samalla ymmärtämään paremmin ääri-ideologioiden taustalla olevia narratiiveja. Sopivia oppiaineita ja aiheita voivat olla esimerkiksi seuraavat: Kansalaisuus Oppijat pääsevät tarkastelemaan oikeuksia ja velvollisuuksia moninaisissa yhteiskunnissa sekä oikeutta, identiteettiä ja yhteenkuuluvuuden käsitettä. Kansalai- RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 65
suuden yhteydessä voidaan myös keskustella ihmisoikeuksien perusperiaatteista, kuten sananvapaudesta, sekä oppia tunnistamaan vihapuhetta ja vastaamaan siihen. Historia Erityisesti kansanmurhia ja laajoja julmuuksia, kuten holokaustia, koskevan opetuksen yhteydessä oppilaita voidaan kannustaa pohtimaan vihapropagandan voimaa sekä rasismin, antisemitismin ja poliittisen väkivallan juuria. Samalla oppijat voivat tutkia, miten historiallisia kertomuksia rakennetaan ja miten ne voivat pitää yllä konflikteja ja ennakkoluuloja heidän omassa yhteiskunnassaan. Uskonnot ja katsomukset Lisätään oppijoiden tietoisuutta yhteisön sisällä vallitsevasta moninaisuudesta ja kunnioitusta sitä kohtaan sekä tarjotaan tilaisuus tarkastella erilaisia arvoja ja katsomuksia, mikä auttaa haastamaan ennakkoluuloja ja rasismia. Tähän pitäisi sisällyttää keskustelu maallistumisesta ja humanismista, jotta voidaan murtaa virheellinen käsitys siitä, että maallistuneisuus olisi sama asia kuin ateismi 15, sekä vähentää epäluottamusta uskonnottomia kohtaan. On korostettava, että tietyn uskonnon kannattajia ei pidä leimata keskenään samanlaisiksi, sillä yhden uskonnon sisällä on usein enemmän moninaisuutta kuin kahden uskonnon välillä. On tärkeää ottaa keskusteluun mukaan myös ne oppilaat, joilla ei ole uskonnollista vakaumusta. Kielet Oppilaat pääsevät tutustumaan laajaan kulttuurien ja arvojen sekä maailmanhistoriaa ja ajattelua koskevien näkemysten kirjoon. Perustaitojen kirjoitustaidon ja suullisen argumentointitaidon lisäksi voidaan kehittää myös medialukutaitoa. Sananvapaus ja internet Oppijoiden kanssa voidaan tutkia, miten tietoa tarjotaan, jäsennetään ja välitetään, miten sitä voidaan manipuloida väkivaltaisessa tarkoituksessa ja miten uudet tietolähteet kilpailevat ammattimedian kanssa. Verkkomedioiden lukutaidon kehittäminen auttaa oppijoita käyttämään internetiä ja sosiaalista mediaa turvallisesti ja tehokkaasti. Tämä voidaan yhdistää kansalaisuuskasvatukseen ihmisoikeuksista sekä laillisen vapaan ilmaisun ja vihapuheen välisistä eroista. Sukupuolten tasa-arvo ja sukupuoleen perustuva väkivalta Oppilaat pääsevät pohtimaan ongelman perimmäisiä syitä ja kyseenalaistamaan joitain naisten asemaa ja roolia koskevia asenteita; sekä poikia että tyttöjä kannustetaan vastustamaan rakentavalla ja väkivallattomalla tavalla ääriliikkeiden väitteitä, jotka puoltavat väkivaltaa ja erityisesti tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Taide Tuetaan erilaisten kansojen, kulttuurien ja taiteellisten ilmaisutapojen ymmärtämistä ja arvostamista. Taide voidaan nähdä universaalina kielenä, joka yhdistää yhteisöjä ja kulttuureita ajasta ja paikasta riippumatta. Se tarjoaa tilaisuuden keskustella siitä, minkälainen menetys väkivaltaisen ääriliikehdinnän aiheuttama kulttuurisen ja taiteellisen perinnön kieltäminen ja tuhoaminen on koko ihmiskunnalle. 3.5 Jälkipuinti ja jatkotehtävät Väkivaltaista ääriliikehdintää koskevan keskustelun päätteeksi opettajan on varmistettava, että keskustelusta ei ole jäänyt väärinkäsityksiä tai oppijoiden välisiä jännitteitä. Opettajan on pohdittava yhdessä oppijoiden kanssa, mitä nämä oppivat ja ymmärsivät keskustelusta. Tämä on myös hyvä tilaisuus huomata ratkaisemattomia ongelmia, jotka edellyttävät tarkempaa käsittelyä ja/tai jatkotehtäviä. 15 Katso Davies, L. 2014. Unsafe Gods: Security, secularism and schooling. London, IOE/Trentham. 66 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Kysymyksiä jälkipuintiin: Mitä opit? Mitä kysymyksiä sinulle jäi? Ymmärrämmekö nyt yhtään paremmin kehityskulkuja, jotka johtavat nuorten radikalisoitumiseen? Mitä muuta meidän tarvitsisi tietää ymmärtääksemme väkivaltaista ääriliikehdintää paremmin? Miten tätä keskustelua voisi jatkaa? Jos keskustelu oli erityisen kiivas, voi olla tarpeen jatkaa käsittelyä kunkin oppijan kanssa kahden kesken, kiittää kutakin oppijaa keskusteluun osallistumisesta ja vakuuttaa hänelle, että hänellä on oikeus omiin näkemyksiinsä, kunhan hän suhtautuu kunnioittavasti muihin. JATKOKYSYMYKSET voivat auttaa oppijoita pohtimaan keskustelua. Miten ihmiset osoittavat kunnioitusta muiden ajatuksia kohtaan ollessaan eri mieltä? Aiotko tehdä tämän keskustelun seurauksena jotain toisin? Opettaja voi harkintansa mukaan järjestää joitain lisätehtäviä, joissa oppijat pääsevät jatkamaan keskustelua. Esimerkkejä lisätehtävistä Järjestä pienryhmä- tai parikeskusteluja, joita on seurattava hyvin tarkasti ja joissa on noudatettava samoja sääntöjä kuin koko ryhmän keskustelussa. Ole oppijoiden ja perheiden käytettävissä, mikäli nämä haluavat keskustella kahden kesken. Paneelikeskustelu: Tämä jatkotehtävä edellyttää, että oppijoilla on jonkin verran taustatietoa väkivaltaisesta ääriliikehdinnästä. Tavoitteena on, että oppijat osaavat esittää omasta kannastaan poikkeavia näkemyksiä. Valitse ensin vapaaehtoisia, jotka pääsevät esittämään television paneelikeskustelun osallistujia; keskustelussa käsitellään väkivaltaista ääriliikehdintää nuorison näkökulmasta. Kullekin oppijalle olisi ihanteellista antaa rooli, jossa hän joutuu puoltamaan omalle näkemykselleen vastakkaista kantaa. Luokka esittää paneelin keskustelijoille kysymyksiä, ja opettaja toimii keskustelun vetäjänä. Tehtävän aluksi panelistit esittelevät itsensä ja kantansa. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 67
4. TÄRKEIMMÄT VIESTIT Kiistanalaisia aiheita käsittelevän keskustelun jälkeen on tarpeen vahvistaa ja välittää myönteisiä viestejä, joiden avulla jakaantunut luokkayhteisö saadaan koottua yhteisten arvojen ympärille. Tämä on tärkeää, jotta luokan ilmapiiri säilyy hedelmällisenä ja oppijat tuntevat olonsa turvalliseksi. 4.1 Yhteenkuuluvuus Oppijoita voidaan kannustaa ajattelemaan kriittisesti ja kyseenalaistamaan nykytilanteita ja vallitsevia olosuhteita, keksimään uusia ja luovia lähestymistapoja yhteisiin/globaaleihin ongelmiin sekä etsimään tapoja toimia väkivallattomasti ja rakentavasti osoittaakseen yhteenkuuluvuutta muita kohtaan. Tällaisia toimintatapoja voivat olla muun muassa vapaaehtoistyö tai lisätietojen hankkiminen sellaisilta arvostetuilta laitoksilta, valtiosta riippumattomilta järjestöiltä ja kansalaisjärjestöiltä, jotka tekevät työtä vaikeassa tilanteessa olevien ja tukea tarvitsevien henkilöiden auttamiseksi. Yksi globaalikasvatuksen perusajatuksista on yhteenkuuluvuus, joka ei riipu iästä, sukupuolesta, kansalaisuudesta tai etnisestä alkuperästä ja joka ei rajoitu vain lähiyhteisön jäseniin, vaan ulottuu myös sen ulkopuolella oleviin ihmisiin. Oppijat saattavat ymmärtää tämän käsitteen paremmin, jos opettaja esittelee heille esimerkkejä nykytapahtumista, jotka osoittavat, että maailman eri alueet ovat sidoksissa toisiinsa, että yhtä maailman aluetta koettelevat ongelmat voivat vaikuttaa myös muihin alueisiin ja että joku muualla asuva ihminen saattaa kokea samoja haasteita tai ongelmia kuin he. 4.2 Moninaisuuden kunnioittaminen Kulttuurinen moninaisuus on yhteinen piirre useimmissa, joskaan ei kaikissa, maailman yhteiskunnissa. Se on yhtä välttämätön asia ihmiskunnalle kuin biodiversiteetti on luonnolle 16. Moninaisuuden luontaisen arvon tunnustaminen juontuu toisten ihmisten universaalien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamisesta. 17 Moninaisuuden kunnioittaminen on siis eettinen velvoite, joka on erottamaton osa ihmisarvon kunnioittamista. Moninaisuuden kunnioittaminen auttaa myös ymmärtämään erilaisia näkemyksiä ja kehittää empatiaa ja myötätuntoa. 16 Expert meeting - International Decade for the Rapprochement of Cultures, http://unesdoc.unesco.org/images/0023/002346/234607e.pdf 17 Declaration of Principles on Tolerance, 1995 68 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Nämä taidot ovat moninaisissa nyky-yhteiskunnissa välttämättömiä, jotta ihmiset voivat rakentaa välilleen merkityksellisiä siteitä ja löytää kollektiivisia yhteiskunnan hyvinvointia ja kestävyyttä lisääviä ratkaisuja. 18 4.3 Ihmisoikeudet Ihmisoikeuksista oppiminen edistää väkivallattomuuden ja syrjimättömyyden kulttuuria sekä kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta. Koulutus, joka tukee ihmisoikeuksien parempaa ymmärtämistä mahdollistaa myös kriittisen oppimisen ja väkivaltaista ääriliikehdintää koskevan keskustelun. 19 Osa seuraavassa selitetyistä käsitteistä on monimutkaisia ja niitä ei välttämättä ole syytä käsitellä nuorimpien oppijoiden kanssa. Ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisia ja universaaleja turvatakuita. Ne koskevat kaikkia ihmisiä riippumatta kansalaisuudesta, asuinpaikasta, sukupuolesta, alkuperästä, uskonnosta, kielestä tai mistään muusta taustatekijästä. Toisin kuin kansallisen lainsäädännön nojalla tietyssä valtiossa tunnustetut oikeudet, ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä kaikista maista yli kansallisten rajojen. Ihmisoikeuksiin kuuluu sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Niihin sisältyy ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä on velvollisuus kunnioittaa toisten oikeuksia. Ihmisten on esimerkiksi kunnioitettava toinen toistensa mielipiteen-, sanan- ja katsomusvapautta. Nuorten on siis tärkeää ymmärtää, että yksilöt (tai yksilöiden muodostamat ryhmät) eivät voi perustella jonkun toisen oikeuksien rikkomista vetoamalla omiin oikeuksiinsa. Kun oppijat tietävät, mikä kuuluu ja mikä ei kuulu kansainvälisissä yleissopimuksissa määritettyihin ihmisoikeuksiin, he pystyvät kyseenalaistamaan virheellisiä väitteitä ja ymmärtävät, mikä on oikein ja mitä on suojeltava. Ihmisoikeudet eivät esimerkiksi suojaa ketään kritiikiltä; lisäksi uskonnoilla ei ole oikeuksia, ainoastaan ihmisillä ja uskonnollisilla ryhmillä on. On myös hyvä tietää, että kansainvälisissä yleissopimuksissa määrätään toisaalta niin sanotuista luovuttamattomista oikeuksista eli ihmisoikeuksista, joita on sovellettava poikkeuksetta (kuten oikeus elämään ja oikeus välttyä kidutukselta), ja toisaalta ihmisoikeuksista, joita voidaan poikkeusoloissa rajoittaa (kuten sananvapaus, liikkumisvapaus ja oikeus yksityisyyteen). Tämä jaottelu auttaa oppijoita ymmärtämään monimutkaisia tilanteita hienovaraisemmin. Esimerkiksi jos ääriliike tekee väkivaltaisen hyökkäyksen, tiedotusvälineiden pääsyä tapahtumapaikalle voidaan rajoittaa ja niitä voidaan ohjeistaa rajoittamaan viestintää heti hyökkäyksen jälkeen turvallisuussyistä. 4.4 Opitaan elämään yhdessä Se, että elämme yhteenliittyneessä maailmassa, jossa kaikki ovat riippuvaisia toisistaan, ei tarkoita, että yksilöt ja yhteiskunnat osaisivat automaattisesti elää yhdessä rauhanomaisesti. 18 Sama 16. 19 Learning: the Treasure Within, Report to UNESCO of the International Commission on Education for Twenty-First Century, 1996, http://www.unesco.org/education/pdf/15_62.pdf RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 69
Eläminen rauhanomaisessa yhteiskunnassa on pitkän aikavälin tavoite, joka edellyttää toisten ihmisten ja heidän historiansa, perinteidensä ja henkisten arvojensa ymmärtämistä sekä kykyä toteuttaa yhteisiä hankkeita tai hallita väistämättömiä konflikteja älykkäästi ja rauhanomaisesti. 20 Unescon lähestymistapa yhdessä elämisen oppimiseen perustuu tähän määritelmään ja siihen liittyy kaksi toisiaan tukevaa oppimisprosessia: toisiin tutustuminen, josta oppilaiden vastavuoroisen ymmärryksen kehittäminen alkaa, ja jaettujen tavoitteiden kokemus, jossa oppilaat työskentelevät yhdessä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhdessä elämisen oppiminen auttaa kehittämään keskeisiä osaamistekijöitä ja taitoja, kuten empatiaa, muiden kulttuurien tuntemusta, kulttuurista herkkyyttä, syrjinnän ymmärtämistä, hyväksyntää ja viestintää. 4.5 Nuorten osallistumismahdollisuudet Nuoria voidaan kannustaa kanavoimaan energiansa ja intonsa myönteisten ideoiden ja innovatiivisten ratkaisujen luomiseen ja kehittämiseen nykypäivän haasteiden ja globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Nuoret osaavat verkostoitua sosiaalisessa mediassa, joten he voivat jakaa kokemuksiaan reaaliaikaisesti ja ne voivat levitä laajalle. Osallistumalla aktiivisesti nuorisojärjestöjen ja epävirallisten ryhmien toimintaan nuoret voivat vaalia toivon, identiteetin, toveruuden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia, jotka vahvistavat heidän siteitään ympäröivään yhteisöön. Myös paikallisen tai kansallisen tason päätöksentekoprosesseihin tai vapaaehtoishankkeisiin osallistuminen kasvattaa nuorten halua ja pyrkimystä muutokseen. Koulut voivat tukea nuorten osallistumista opettamalla kannatustyöhön, kampanjointiin, budjetointiin, organisaation rakentamiseen ja johtajuuteen liittyviä taitoja. Vaaleihin liittyvät demokraattiset menettelyt ovat nuorille usein liian hitaita, sillä he haluavat toimia välittömästi. Siksi on tärkeää löytää nopeita tapoja saada aikaan muutoksia ja vaikuttaa myönteisesti omaan yhteisöön. 20 Learning to Live Together, UNESCO Bangkok Office, 2014, 20, http://unesdoc.unesco.org/ images/0022/002272/227208e.pdf 70 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
LIITE Usein kysytyt kysymykset: K: Mitä teen, jos minulla ei ole vastauksia oppilaiden kommentteihin ja kysymyksiin? V: Myönnä asia mutta älä jätä keskustelua siihen. Käytä kysymystä lähtökohtana keskustelun jatkamiselle seuraavalla tunnilla. Voit myös kannustaa oppilaita tekemään avoimeksi jääneestä kysymyksestä tutkielman. On tärkeää tunnustaa, että sinulla opettajana ei ole vastauksia kaikkiin kysymyksiin ja että myös sinun on opittava lisää. Rehellinen käytös on parhaita tapoja opettaa rehellisyyttä. Asettumalla elinikäisen oppijan asemaan voit rakentaa entistä myönteisempää suhdetta oppilaisiin. On tärkeää, että aiheen käsittelemistä ei jätetä kesken, vaan että oppilaille tarjotaan uusi tilaisuus käsitellä ongelmaa syvällisemmin. Tarkista ja kerää tarvittavat tiedot oppitunnin jälkeen ja keskustele kollegoiden ja koulun johdon kanssa siitä, miten ongelmaa olisi paras käsitellä. Älä epäröi kehittää ammattitaitoasi, jos katsot sen tarpeelliseksi. K: Pitäisikö minun ottaa puheeksi arkaluonteisia tai tabu-aiheita? V: Tieto- ja viestintäteknologian ollessa yhä useampien saatavilla lapset kuulevat jo nyt arkaluonteisista aiheista paljon enemmän kuin opettajat ja vanhemmat arvaavatkaan ja ovat yllättävän hyvin perillä kiistanalaisista maailman tapahtumista. Opettajien ei pidä vältellä näiden aiheiden käsittelemistä. Jos opettajat eivät ota aiheita puheeksi, oppilaat ryhtyvät hankkimaan kysymyksiinsä vastauksia itse ja saattavat löytää harhaanjohtavia tietolähteitä ja lähestymistapoja. Vaikeitakaan aiheita ei siis pidä kierrellä. Opettajien pitäisi rakentaa luokkaan turvallinen ja rakentava keskusteluilmapiiri ja varmistaa, että oppilaat voivat kokea ja luottaa opettajien ja koulun kuulevan ja huomioivan heidän kysymyksensä ja huolenaiheensa. Tällaisessa ilmapiirissä oppilaat voivat ottaa ongelmansa ja kysymyksensä esiin opetuskeskusteluissa. Luottamuksen rakentaminen on ratkaisevan tärkeää käsiteltäessä tabu-aiheita ja se auttaa ehkäisemään marginalisoitumista. K: Luokassani on vähemmistöryhmään kuuluvia oppilaita, jotka voivat leimaantua väkivaltaista ääriliikehdintää käsiteltäessä. Onko aiheesta keskusteleminen siitä huolimatta sopivaa? V: On, kunhan keskustelu on tasapuolista. Ensinnäkin on erittäin tärkeää, että luokassa olevia vähemmistöryhmään kuuluvia oppilaita ei yhdistetä väkivaltaisten ääriliikkeiden kannattajiin, jotka kuuluvat samaan vähemmistöön tai etniseen ryhmään. Korosta yksilöllisiä tai henkilökohtaisia identiteettejä ryhmäidentiteettiä enemmän ja muistuta, että jokaista yksilöä tulee kunnioittaa omana itsenään. Toiseksi on hyvä keskustella epäoikeudenmukaisesta leimaamisesta, jonka kohteeksi kokonainen vähemmistöryhmä voi joutua, jos yksi tai kaksi ryhmään kuuluvaa yksilöä on syyllistynyt väkivaltaisiin ääritekoihin. Oppilaiden on ymmärrettävä, että he saattavat itse tahattomasti kohdella viattomia ihmisiä epäoikeudenmukaisesti leimaamalla tai syrjäyttämällä heidät. Kolmanneksi opettajan on keskustelun alusta lähtien painotettava, että väkivaltainen ääriliikehdintä ei rajoitu mihinkään yhteen rodulliseen, uskonnolliseen, etniseen, sukupuoliseen tai poliittiseen ryhmään. On tärkeää antaa esimerkkejä eri taustoista tulevien henkilöiden toteuttamista väkivaltaisista ääriteoista. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 71
K: Onko luokassa syytä käsitellä väkivaltaista ääriliikehdintää, jos ilmiö ei koske oppilaita suoraan, mutta sitä käsitellään tiedotusvälineissä? V: Väkivaltaisen ääriliikehdinnän vaikutuksia koskevalla opetuksella ja sen ehkäisyä koskevalla avoimella keskustelulla ei pyritä vain lievittämään ääriliikehdinnän välitöntä vaikutusta. Väkivaltainen ääriliikehdintä liittyy ennen kaikkea universaalien perusarvojen, kuten ihmisoikeuksien, väkivallattomuuden ja syrjimättömyyden, rikkomiseen. Väkivaltaista ääriliikehdintää voidaan ehkäistä muun muassa opettamalla oppilaille myönteisiä arvoja ja auttamalla heitä rakentamaan vahvoja omia näkemyksiä, jotta he eivät hyväksy ääriliikkeiden narratiiveja ja vaikutteita, joille he saattavat altistua, vaikka näyttäisikin, että ilmiö ei toistaiseksi kosketa heitä. Globaalikasvatuksessa, joka on yksi tärkeimmistä väkivaltaisen ääriliikehdinnän ehkäisyssä käytetyistä käsitteistä, korostetaan, että oppilaiden on opittava myötätuntoa ja vastuuntuntoa sellaisia ihmisiä kohtaan, joita he eivät tunne eivätkä ehkä koskaan tule tuntemaankaan. Nuorten valmentaminen kunnioittamaan ihmisyyttä sen moninaisuudessa ja ainutlaatuisuudessa on yksi väkivaltaista ääriliikehdintää ehkäisevän laadukkaan opetuksen perustavoitteista. K: Pitäisikö keskusteluissa keskittyä tiettyyn paikalliseen väkivaltaisen ääriliikehdinnän tyyppiin/tapaukseen/esimerkkiin? V: Paikallista ääriliikehdintää koskevien esimerkkien ottaminen mukaan keskusteluihin voi tuoda aiheen lähemmäs oppilaita mutta se voi myös johtaa liian suureen tunnelataukseen ja aiheuttaa ahdistuneisuutta. Lisäksi jotkin oppilasryhmät saattavat leimaantua. Asiaa on siis tärkeää käsitellä tasapuolisesti. Keskustelussa voi käyttää väkivaltaisesta ääriliikehdinnästä esimerkkejä, jotka on luettu oppikirjasta tai jotka ovat tapahtuneet toisessa maassa tai omassa yhteisössä. Opettajan pitäisi mahdollisuuksien mukaan käyttää monenlaisia esimerkkejä, jotta oppilaat eivät muodosta väkivaltaisesta ääriliikehdinnästä stereotyyppistä kuvaa liittämällä sen johonkin tiettyyn ryhmään tai väestön osaan. Kun aiheena ovat väkivaltaisen ääriliikehdinnän paikalliset ilmentymät, opettaja voi käsitellä niitä käsitteellisellä tasolla pohtien ääriliikehdinnän mahdollisia syitä ja aiheuttajia sekä vaikutuksia. Näin oppilaat saavat tarkasteltavaan aiheeseen hiukan etäisyyttä eivätkä koe sitä niin henkilökohtaisena, että avoimen ja rakentavan keskustelun käyminen olisi vaikeaa. K: Miten estän oppijoita, joilla on keskenään erilaiset näkemykset, ottamasta yhteen opetuskeskustelun aikana ja sen jälkeen? V: Väkivaltaista ääriliikehdintää käsiteltäessä on hyvin tärkeää käydä läpi kaikki käsittelyn vaiheet. Sekä opettajat että oppilaat tarvitsevat valmisteluvaiheen. Perussäännöt on sovittava heti alussa, ja opettajan on asetettava selvät rajat sille, mikä on sallittua ja mikä ei ole. Varsinaisen keskustelun jälkeen oppilaille ei saa jäädä tunnetta, että heidän ajatuksiaan ei kuultu tai että syvällistä keskustelua välteltiin tai se keskeytettiin äkisti. Jälkipuinti- ja päätöskeskustelut ovat tästä syystä yhtä tärkeitä kuin valmistelu. Tunne ja kokemus siitä, että keskustelu on demokraattinen ja avoin prosessi, jossa kaikkia oppilaita kohdellaan tasapuolisesti, on yhtä merkityksellinen kuin keskustelun varsinainen sisältö. Jos kaikki oppilaat tietävät, että heidän ajatuksiaan kuultiin ja kunnioitettiin, on pienempi todennäköisyys, että he liittoutuvat jälkeenpäin jotakuta vastaan. Keskustelun aikana voi lisäksi olla hyvä tilaisuus muistuttaa oppilaita siitä, että kiusaamista ja väkivaltaa ei hyväksytä koulussa missään 72 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
olosuhteissa. Opettaja voi tarvittaessa panna merkille ratkaisemattomat ongelmat, jotka edellyttävät syvällisempää tarkastelua ja/tai jatkotehtäviä, ja jatkaa keskustelua myöhemmin 21. K: Miten voin käsitellä verkossa olevaa ääriliikkeiden propagandaa? V: Väkivaltaista ääriliikehdintää koskevassa keskustelussa on erittäin tärkeää käsitellä avoimesti verkossa olevan propagandan ongelmaa. Propaganda ei ole uusi tapa levittää ääriliikkeille ominaisia ja haitallisia ajatuksia, mutta sillä on nykypäivänä enemmän vaikutusta, sillä se on internetin kautta laajasti saatavilla. Propagandan ongelmaan on siis entistä tärkeämpää puuttua varhain kehittämällä kriittisen ajattelun taitoja sekä kannustamalla oppilaita kyseenalaistamaan tietolähteitä ja niiden ihmisten motiiveja, jotka julkaisevat ääriliikkeiden materiaalia verkossa. Koulun väkivaltaisen ääriliikehdinnän vastaiseen ohjelmaan on sisällytettävä muun muassa digikansalaisuuden käsitteeseen tutustuminen ja vastuullisen käytöksen korostaminen sekä todellisessa maailmassa että verkossa. Opettaja voi hyödyntää väkivaltaisen ääriliikehdinnän ehkäisyä koskevia rakentavia verkko-opetusmateriaaleja, joiden avulla voidaan herätellä oppilaiden huomiota ja mielenkiintoa (katso Lähteet-osio). 21 Stopping Violence in Schools: A guide for teachers, UNESCO 2009, http://unesdoc.unesco.org/ images/0018/001841/184162e.pdf RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 73
LÄHTEET Laaja valikoima lähteitä ja opetusmateriaaleja on löydettävissä APCEIU:n isännöimältä Unesco Global Citizenship Education Clearinghouse -sivustolta osoitteesta http://gcedclearinghouse.org/ Tärkeimpiä lähteitä: Maailmanlaajuinen terrorisminvastainen foorumi. The Abu Dhabi Memorandum on Good Practices for Education and Countering Violent Extremism. https://www.thegctf.org/documents/10162/159880/14sept19_gctf+abu+dhabi+memorandum.pdf Hedayah. 2013. The Role of Education in Countering Violent Extremism. http://www.hedayah.ae/pdf/role-of-education-in-countering-violent-extremism-meeting-report.pdf Etyj/ODIHR/YAD VASHEM. 2007. Addressing Antisemitism: Why and How? A Guide for Educators. http://www.osce. org/odihr/29890oxfam. 2015. Global Citizenship Education, a guide for teachers. http://www.oxfam.org.uk/education/global-citizenship/global-citizenship-guides Oxfam. 2006. Teaching controversial issues, a guide for schools. http://www.oxfam.org.uk/education/teacher-support/tools-and-guides/controversial-issues Radikalisoitumisen torjuntaverkosto. 2015. Preventing Radicalisation to Terrorism and Violent Extremism. http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/what-we-do/networks/radicalisation_awareness_network/ran-bestpractices/docs/ran_collection-approaches_and_practices_en.pdf Unesco. 2015. Global Citizenship Education. Topics and Learning Objectives. http://unesdoc.unesco.org/ images/0023/002329/232993e.pdf Unesco. 2014. Teaching Respect For All: Implementation Guide. http://www.unesco.org/new/en/education/themes/leading-the-international-agenda/human-rights-education/ resources/projects/teaching-respect-for-all/ Unesco. 2013. Intercultural Competences - Conceptual and Operational Framework. http://unesdoc.unesco.org/images/0021/002197/219768e.pdf Unesco. 2009.Stopping Violence in Schools. http://unesdoc.unesco.org/images/0018/001841/184162e.pdf Unesco Bangkok, Fostering Digital Citizenship through Safe and Responsible Use of ICT: A review of current status in Asia and the Pacific as of December 2014. http://www.unescobkk.org/fileadmin/user_upload/ict/sru-ict/sru- ICT_ mapping_report_2014.pdf Yhdistyneen kuningaskunnan lastensuojelusta, opetuksesta ja perheasioista vastaava ministeriö. 2008. Learning Together to be Safe. A toolkit to help schools contribute to the prevention of violent extremism. 74 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
KIISTANALAISTEN AIHEIDEN OPETTAMINEN Tehtäväpaketti Tehtäväpaketti Tehtäväpaketti koostuu toiminnallisista ja pohdintatehtävistä, joissa tarkastellaan kiistanalaisten aiheiden opettamista demokraattista kansalaisuutta ja ihmisoikeuksia koskevan kasvatuksen kontekstissa. Tehtäväpaketin tarkoituksena on auttaa opettajia ja kasvattajia ymmärtämään, miksi kiistanalaisia aiheita on tärkeää käsitellä nuorten kanssa luokassa ja koulussa, sekä antaa heille varmuus ja valmiudet toteuttaa käsittely turvallisella ja vaikuttavalla tavalla. Tehtäväpaketti jakautuu kolmeen osioon: Osiossa 1 Johdatus kiistanalaisiin aiheisiin esitellään kiistanalaisten aiheiden käsite ja joitain niiden opettamiseen liittyviä haasteita. Osiossa 2 Opetusmenetelmät tarkastellaan joitain opetusmenetelmiä, joiden avulla kiistanalaisia aiheita voidaan käsitellä turvallisesti. Osiossa 3 Pohdinta ja arviointi esitellään ideoita itsearviointia ja jatkotehtäviä varten. Tehtävät on laadittu käytettäviksi kaikissa Euroopan maissa ja kaiken tyyppisissä oppilaitoksissa perusasteelta toiselle asteelle, ammattikoulutus mukaan lukien. Tehtävät sopivat kaikille opettajille, sekä aineenopettajille että luokanopettajille, mutta ne ovat todennäköisesti erityisen hyödyllisiä kansalaisuuskasvatuksen, yhteiskuntaopin ja humanististen aineiden suunnittelusta ja opetuksesta vastaaville henkilöille. Tehtäviin on annettu selkeät vaiheittaiset ohjeet, joissa ilmoitetaan tehtävän teema, kulku ja tulokset sekä tehtävään varattava aika. Ohjeet on kuitenkin tarkoitettu vain suuntaa-antaviksi. Tulokset Tehtäväpaketin päätavoitteena on kehittää ammatillista osaamista kiistanalaisten aiheiden opettamisessa Kehitettävä osaaminen voidaan jakaa kolmeen luokkaan: Henkilökohtainen osaaminen sisältää kyvyn pohtia omia henkilökohtaisia käsityksiä ja arvoja ja niiden vaikutusta opetustilanteessa sekä arvioida, onko niistä sopivaa vai epäsopivaa kertoa oppilaille. Teoreettinen osaaminen sisältää kyvyn ymmärtää kiistojen luonteen demokratiassa sekä vuoropuhelun ja rauhanomaisen konfliktien ratkaisemisen roolin ja sen myötä kiistanalaisten aiheiden merkityksen demokraattista kansalaisuutta ja ihmisoikeuksia koskevassa kasvatuksessa. Käytännöllinen osaaminen sisältää kyvyn omaksua opetustilanteessa erilaisia opetusrooleja sekä käyttää erilaisia strategioita voidakseen käsitellä kiistanalaisia RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 75
aiheita hienotunteisesti, esitellä aiheita oikeudenmukaisesti faktojen ollessa puutteellisia, käsitellä oppilaiden esittämiä kiistanalaisia kommentteja ja tehdä yhteistyötä muiden sidosryhmien kanssa. Osaa näistä käsitellään nimenomaan niitä koskevissa tehtävissä, osa kulkee mukana koko tehtäväpaketin läpi. Koulutuspaketin tehtävänä ei ole kertoa opettajille, miten näiden tulee opettaa; se on jokaisen itse päätettävissä. Aineisto voi sen sijaan auttaa tiedostamaan seurauksia, joita tietyillä teoilla tai käytännöillä voi olla, jotta opettaja voi tehdä tietoisia päätöksiä esimerkiksi sen suhteen omaksuuko luokassa järjestettävässä väittelyssä puolueellisen vai puolueettoman kannan. Tarkoituksena ei ole vaikuttaa opettajien näkemyksiin tai tuomita heidän mielipiteitään Yksi todennäköisesti esiin tulevista ongelmista on se, että odotetaan faktatietoja tietystä kiistanalaisesta aiheesta, esimerkiksi islamilaisen ääriliikehdinnän leviämisestä, Euroopassa maasta toiseen muuttavien (laillisten ja laittomien) maahanmuuttajien lukumääristä, Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista tai ilmastonmuutosta koskevasta tutkimuksesta. Tässä aineistossa tarkoituksena on tarkastella yleisiä periaatteita, joita voidaan soveltaa mihin tahansa aiheeseen, ei perehtyä syvällisesti yksittäisiin aiheisiin. Olisi käytännössä mahdotonta tarjota riittävästi tietoa täyttämään kaikkien tarpeet. Vaikka tosiasioiden tarkistaminen on tärkeää tiettyä aihetta tutkittaessa, tosiasioihin ei pidä luottaa sokeasti. Tosiasiat voivat olla epäluotettavia tai kiistanalaisia. Kaikkia tiettyä tilannetta koskevia tosiasioita on mahdoton tarkistaa, vaikka se olisikin ihanteellista Tärkeämpää on se, miten kiistanalainen aihe voidaan esitellä opetustilanteessa oikeudenmukaisesti puutteellisista faktoista huolimatta. (Tämä on aiheena tehtävässä 2.5.) Paketin sisältö ja harjoitusten ohjeellinen kesto Harjoitukset on suunniteltu opettajan oppimispaketiksi tai koulutustilaisuuden rungoksi, mutta ne ovat sovellettavissa myös luokkatyöskentelyyn. Tehtäväohjeet on kirjoitettu opettajien koulutustilaisuuden vetäjälle. Osa tehtävistä tukee opettajan valmistautumista, osa on sovellettavissa oppilastehtäviksi. OSIO 1: JOHDATUS KIISTANALAISIIN AIHEISIIN 1.1. Johdanto: Mitä kiistanalaiset aiheet ovat ja miksi ne ovat tärkeitä? Määritellään käsite kiistanalainen aihe, annetaan esimerkkejä ja kerrotaan syitä niiden opettamiselle, 20min 1.2 Tuolileikki: Kiistanalaisten aiheiden emotionaalinen ulottuvuus. Tiedostetaan kiistanalaisten aiheiden emotionaalinen ulottuvuus ja sen vaikutukset luokan ilmapiiriin ja hallintaan, 20-25min 1.3. Blob Tree -tehtävä: Oppijan tuntemukset alussa. Tiedostetaan omat vahvuudet ja heikkoudet, mikä toimii pohjana kehittymiselle, 10min 1.4. Kuuma vai kylmä? Mikä tekee aiheesta kiistanalaisen? Tiedostetaan erilaiset tekijät, jotka voivat tehdä aiheesta kiistanalaisen, ja haasteet, joita ne aiheuttavat opettajalle, 20-25min 76 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
1.5. Kurkistus omaan kulttuuritaustaan: Miten opettajan omat käsitykset ja arvot vaikuttavat kiistanalaisten aiheiden opetukseen? 20-30min OSIO 2: OPETUSMENETELMÄT 2.1. Kenen puolella olet? Miten lähestyä mielipide-eroja ja ristiriitaisia totuusväittämiä? Tiedostetaan erilaiset lähestymistavat, niiden vahvuudet ja heikkoudet ja mihin tilanteisiin ne sopivat, 30-40min 2.2 Näkökulman vaihtaminen: Miten vältetään henkilökohtaisuutta, jotta ei loukata oppilaita, 30-50min 2.3 Koulu metsän laidassa: Kevennetään erityisen arkaluonteisia aiheita käyttämällä etäännyttämistä 40-50min 2.4 Toisen saappaissa: Miten oppilaita voi auttaa ymmärtämään muiden näkökulmia? 30-40min 2.5. World Cafe: Miten aiheita voi käsitellä tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ilman laajoja taustatietoja? Kollektiivinen ongelmanratkaisu, 30min 2.6 Forum-teatteri: Epäasiallisten kommenttien käsitteleminen myönteisellä tavalla, 25-30min OSIO 3: POHDINTA JA ARVIOINTI 3.1 Lumipallo: Määritetään kiistanalaisten aiheiden opetukselle oppimistavoitteita, 30min 3.2 Tuntisuunnitelma: Miten kiistanalaisia aiheita koskevia oppimistehtäviä suunnitellaan? 20min 3.3 Palautekirjeet: Kirjeen kirjoittaminen opettajalle, 5min 3.4 Pohdintapuu: Arvioidaan omaa oppimista, 10min RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 77
Osio 1: Johdatus kiistanalaisiin aiheisiin TEHTÄVÄ 1.1: JOHDANTOTEHTÄVÄ Euroopassa on kasvava yksimielisyys siitä, että kiistanalaisten aiheiden käsittelemisen opetteleminen on keskeinen osa demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta. Se kehittää itsenäistä ajattelua sekä edistää kulttuurienvälistä vuoropuhelua, suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta muita kohtaan, kriittistä suhtautumista tiedotusvälineisiin ja kykyä ratkaista kiistoja demokraattisesti ja ilman väkivaltaa. Seuraavan tehtävän tarkoituksena on tutustuttaa kiistanalaisten aiheiden käsitteeseen siten kuin se määritellään nykytutkimuksessa, ongelmiin, joita kiistanalaisiin aiheisiin voi liittyä, sekä perusteisiin niiden opettamiselle koulussa. Tavoite Esitellään kiistanalaisten aiheiden käsite ja tutkitaan perusteita kiistanalaisten aiheiden opettamiselle koulussa Tulokset virallinen määritelmä käsitteelle kiistanalainen aihe, ajankohtaisia esimerkkejä tämän määritelmän mukaisista aiheista, perusteet kiistanalaisten aiheiden opettamiselle koulussa. Kesto 20 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset PowerPoint-dioja, kannattavan tietokoneen ja projektorin. Valmistautuminen Laadi lyhyt PowerPoint-esitys, jossa kerrot, mitä kiistanalaiset aiheet ovat ja miksi niitä on tärkeä käsitellä demokraattista kansalaisuutta ja ihmisoikeuksia koskevassa kasvatuksessa. Esityksessä pitäisi käydä läpi käsitteen kiistanalainen aihe määritelmä, joitain ajankohtaisia esimerkkejä kiistanalaisista aiheista, luettelo syistä, joiden vuoksi kiistanalaisia aiheita on syytä opettaa. Määritelmä, esimerkkiaiheita ja luettelo syistä löytyvät jäljempänä olevasta tukimateriaalista. Vinkki Pyri käyttämään monen tyyppisiä esimerkkejä, sekä paikallisia että globaaleja aiheita, mutta kuitenkin sellaisia, jotka ovat osallistujille entuudestaan tuttuja ja joita osallistujat voisivat 78 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
pitää kiistanalaisina kouluympäristössä. Diasarja esimerkkiaiheita esittävistä valokuvista voi olla tehokas keino herättää ajatuksia; kuvat voivat esittää esimerkiksi maahanmuuttoa, ääriliikehdintää ja radikalisoitumista, ilmastonmuutosta, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sukupuolista identiteettiä, HLBT-ihmisten oikeuksia, verkkokiusaamista, korruptiota, poliittista protestointia, kouluväkivaltaa, eläinkokeita tai muuntogeenisiä satokasveja. Tehtävän kulku 1. Esitellään tehtäväpaketissa käytetty kiistanalaisten aiheiden määritelmä PowerPoint-diojen avulla. Annetaan ajankohtaisia sekä pitkäaikaisia että aivan hiljattain esiin tulleita esimerkkejä aiheista, jotka voisivat sopia tähän määritelmään, ja esitellään perusteet, joiden vuoksi kiistanalaisia aiheita pitäisi opettaa kouluissa. 2. Mitä perusteita pidätte painavimpina? 3. Vaikka kiistanalaisten aiheiden opettamiselle kouluissa on painavat perusteet, opetuksen toteuttaminen käytännössä voi olla hyvin haastavaa. Tämän tehtäväpaketin tarkoituksena on auttaa tarkastelemaan opetukseen liittyviä haasteita sekä ehdottaa opetusmenetelmiä ja -strategioita, joiden avulla näihin haasteisiin voidaan vastata. Ehdotus Jos aikaa on runsaasti, voit herätellä keskustelua kiistanalaisten aiheiden opetusta puoltavien perusteiden pitävyydestä käyttämällä Salmiakkiyhdeksikkö-tehtävää. Kirjoita alla olevat perusteet yhdeksälle kortille ja tee omat kortit jokaiselle pienryhmälle. Pienryhmät keskustelevat kortteihin kirjoitetuista perusteista ja järjestävät ne sitten salmiakkiruudun muotoon siten, että perusteet, joita he pitävät painavimpina, ovat ylhäällä, ja huonoimmat perusteet ovat alhaalla. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 79
TEHTÄVÄ 1.1: TUKIMATERIAALI Määritelmä ja luettelo kiistanalaisista aiheista Kiistanalaiset aiheet ovat aiheita, jotka herättävät voimakkaita tunteita ja jakavat mielipiteitä yhteisöjen sisällä ja yhteiskunnassa. Esimerkkejä kiistanalaisista aiheista Yhdeksän syytä opettaa kiistanalaisia aiheita 1. Kiistanalaiset aiheet ovat yhteiskunnan elämässä lähtökohtaisesti hyvin merkittäviä aiheita jokaisen nuoren pitäisi saada oppia niistä osana yhteiskunnallista ja poliittista kasvatustaan. 2. Kiistanalaisista aiheista väitteleminen on osa demokraattista prosessia se auttaa nuoria kehittämään demokraattisen kansalaisuuden keskeisiä osaamistekijöitä, kuten avointa mieltä, uteliaisuutta, halua ymmärtää toista, suvaitsevaisuutta sekä demokraattisen väittelyn ja rauhanomaisen konfliktinratkaisun taitoja. 3. Uudet viestintäteknologiat, kuten matkapuhelimet, Twitter ja Facebook, pommittavat nuoria päivittäin kiistanalaisia aiheita koskevalla tiedolla; nuoret tarvitsevat apua ymmärtääkseen saamaansa tietoa ja käsitelläkseen sitä. 4. Tiedotusvälineet esittävät kiistanalaiset aiheet usein puolueellisella ja harhaanjohtavalla tavalla on koulun tehtävä huolehtia, että nuoret saavat tasapainoisen käsityksen aiheista, jotka voivat vaikuttaa heidän elämäänsä merkittävällä tavalla, jos mikään muu taho ei sitä tee. 5. Uusia kiistanalaisia aiheita syntyy kaiken aikaa jos nuoret oppivat käsittelemään kiistanalaisia aiheita nyt, heillä on paremmat valmiudet käsitellä niitä myös tulevaisuudessa. 6. Kiistanalaisten aiheiden tarkasteleminen vaatii monia kriittisen ajattelun taitoja ja analyyttisia taitoja nuoret oppivat punnitsemaan todisteita, havaitsemaan puolueellisia näkemyksiä sekä arvioimaan asioita järjen ja todisteiden perusteella. 7. Kiistanalaisten aiheiden käsitteleminen voi edistää myönteisellä tavalla nuorten henkilökohtaista ja emotionaalista kehitystä he oppivat ymmärtämään tunteitaan ja selkeyttämään arvojaan, he kehittyvät paremmiksi oppijoiksi ja heidän itseluottamuksensa vahvistuu. 80 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
8. Kiistanalaisten aiheiden opetuksessa käsitellään ajankohtaisia tosielämän kysymyksiä ne herättävät kansalaisuus- ja ihmisoikeuskasvatuksen eloon. 9. Oppilaat ottavat usein itse puheeksi kiistanalaisia aiheita oppitunnin aiheesta riippumatta opettajan on parempi valmistautua tällaisiin tilanteisiin etukäteen, jotta ei joudu vastaamaan kysymyksiin lonkalta. TEHTÄVÄ 1.2: TUOLILEIKKI Kiistanalaisten aiheiden käsitteleminen julkisesti voi herättää kiivaitakin tunteita. Kun jokin aihe on yksilölle erityisen tärkeä, hän kokee siihen liittyvät henkilökohtaiset näkemykset todennäköisesti keskeiseksi osaksi omaa minäkuvaansa. Siksi omiin ajatuksiin tai väitteisiin kohdistuvat hyökkäykset voidaan tulkita hyökkäyksiksi omaa persoonaa vastaan ja omien mielipiteiden kertominen ihmisille, joita ei tunneta tai joihin ei luoteta, voi tuntua pelottavalta tai kiusalliselta. Seuraavassa tehtävässä osallistujat pääsevät tutkimaan kiistanalaisten aiheiden emotionaalista ulottuvuutta ja sen vaikutusta opetustilanteen ilmapiiriin ja sen hallintaan. Tehtävä toimii myös jäänsärkijänä, joka rohkaisee osallistujia tutustumaan toisiinsa. Tavoite Tarkastellaan kiistanalaisten aiheiden emotionaalista luonnetta ja sen vaikutusta opetustilanteen ilmapiiriin ja sen hallintaan Tulokset Osallistujat ovat tietoisia kiistanalaisten aiheiden emotionaalisesta luonteesta, tietävät, mitä tunteita kiistanalaisia aiheita käsiteltäessä voi todennäköisesti herätä, tietävät, miten nämä tunteet voivat vaikuttaa opetustilanteen ilmapiiriin ja sen hallintaan. Kesto 20 25 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset luettelon kiistanalaisista väittämistä, musiikintoistolaitteen, esim. CD-soittimen tai kannettavan tietokoneen ja kaiuttimet. Valmistautuminen Keksi viisi tai kuusi kiistanalaista väittämää. Pyri valitsemaan esimerkkejä, jotka herättävät osallistujissa mahdollisimman paljon tunteita, jotka jakavat osallistujien mielipiteitä ja jotka todennäköisesti kiinnostavat heidän opettamiaan nuoria. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 81
Esimerkkiväittämiä keskustelua varten Lasten oikeuksista puhutaan liikaa, lasten velvollisuuksista ei tarpeeksi. Homopareille pitäisi myöntää adoptio-oikeus. EU on pelkkää ajan ja rahan tuhlausta, se pitäisi lakkauttaa. Vanhempien pitäisi voida kurittaa lapsiaan ruumiillisesti. Ydinaseet ovat tarpeellisia maailmanrauhan säilyttämiseksi. Nuorille pitäisi antaa äänioikeus 16-vuotiaina. Kuolemanrangaistus pitäisi ottaa uudelleen käyttöön väkivaltaiseen ääriliikehdintään liittyvistä rikoksista tuomituille. Eläimillä pitäisi olla samat oikeudet kuin ihmisillä. Avustettu eutanasia on inhimillinen tapa kuolla eikä siitä pitäisi nostaa syytteitä. Vanhempien pitäisi voida suunnitella vauvansa ominaisuudet se on kuluttajan oikeus. Varakkaiden verotusta pitäisi keventää, sillä he luovat rikkautta, joka luo työpaikkoja. Ihmisten liikkumista maasta toiseen ei pitäisi rajoittaa. Sukupuolten tasa-arvo puoltaa vain naisten asemaa ja johtaa miehiin kohdistuvaan syrjintään. Kannabis pitäisi laillistaa. Yhteiskunta muokkaa sukupuolista identiteettiä, ei luonto. Poliitikot ovat kiinnostuneita vain omasta urastaan. Tupakoivien ja ylipainoisten ihmisten pitäisi maksaa muita enemmän terveydenhoidosta. Keskustelu ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta koskevasta lainsäädännöstä on mennyt liian pitkälle ja on johtamassa riskejä välttelevään yhteiskuntaan. Tehtävän kulku 1. Sijoittele osallistujien määrää vastaava määrä tuoleja ympäri opetustilaa pareittain niin, että osallistujapari voi istua kasvokkain. 2. Kerro osallistujille, että laitat hetken päästä soimaan musiikkia. Kun musiikki alkaa, osallistujien on alettava kävellä ympäri huonetta tai he voivat vaikkapa tanssia, jos siltä tuntuu. Kun pysäytät musiikin, jokaisen on istuttava nopeasti lähimmälle tuolille niin, että lopulta jokainen istuu vastapäätä toista osallistujaa. Osallistujien istuttua luet ääneen väittämän. Kustakin osallistujaparista se, joka istui alas hitaammin, aloittaa ja kertoo parilleen 30 sekunnissa oman näkemyksensä luetusta väittämästä. Tänä aikana pari kuuntelee täysin hiljaa eikä anna minkäänlaista merkkiä siitä, onko hän samaa vai eri mieltä. Sitten on toisen parin vuoro kertoa oma näkemyksensä väittämästä 30 sekunnissa. 3. Laita musiikki soimaan ja lue jokin etukäteen laatimistasi väittämistä. 4. Laita musiikki uudelleen soimaan ja aloita alusta. 5. Toista niin kauan kuin väittämiä tai aikaa riittää. Kun osallistujat ovat ymmärtäneet tehtävän, voit pyytää heitä ehdottamaan omia väittämiä keskustelunaiheeksi muistuta, että aiheiden on oltava todella kiistanalaisia. 6. Järjestä tuolit ympyrään yhteistä keskustelua varten. Vinkki Osa osallistujista saattaa suhtautua varautuneesti henkilökohtaisten mielipiteidensä esittämiseen julkisesti. (Omien mielipiteiden esittäminen on itse asiassa jo oppitunti sinällään.) Kerro heille, että tämä on ainoa tehtävä, jossa heitä pyydetään esittämään omia mielipiteitään. Heidän tarvitsee puhua vain yhdelle ihmiselle kerrallaan eikä heitä arvostella esittämiensä mielipiteiden perusteella. Kerro, että heidän on tärkeää joutua itse tähän tilantee- 82 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
seen, jotta he voivat ymmärtää ja käsitellä tunteita, joita koulussa voi herätä kiistanalaisia aiheita käsiteltäessä. Keskustelu Vedä keskustelu siitä, mitä tunteita osallistujat kokivat tehtävän aikana ja mitä tehtävä voi opettaa heille kiistanalaisten aiheiden käsittelemisestä luokassa. Voit kysyä esimerkiksi: Mitä mieltä he ovat siitä, että oppilaiden odotetaan kertovan henkilökohtaisia mielipiteitään luokassa? Minkälainen luokkailmapiiri voisi osallistujien mielestä edistää kiistanalaisista aiheista keskustelemista ja miten tällaisen ilmapiirin voisi luoda? Mitä mieltä he ovat siitä, että keskusteluille laaditaan luokassa tai koulussa yhteisiä sääntöjä? Vinkki Tässä vaiheessa keskustelu on hyvä pitää melko lyhyenä. Kerro, että pohdintoja ja keskustelua voidaan jatkaa myöhemmissä tehtävissä. [Tehtävä on muokattu lähteestä: http://www.anti-bias-netz.org/ ] TEHTÄVÄ 1.3: BLOB TREE Itsetutkiskelu on tärkeä osa opettajan ammatillista kehitystä. Seuraavan tehtävän tarkoituksena on auttaa osallistujia pohtimaan ja kirjaamaan tunteitaan seminaarin alkuvaiheissa. Tavoite Osallistujia autetaan pohtimaan ja kirjaamaan tunteitaan seminaarin alussa. Tulokset Osallistujat tunnistavat seminaarin alussa vahvuutensa ja heikkoutensa kiistanalaisten aiheiden opettamisen suhteen, mikä toimii pohjana heidän kehittymiselleen. Kesto 10 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset kopioita Blob tree -piirroksesta. Valmistautuminen - Kopioi alla oleva Blob tree -piirros jokaiselle osallistujalle. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 83
Tehtävän kulku 1. Jaa osallistujille kopiot Blob tree -piirroksesta. 2. Pyydä osallistujia tutkimaan piirrosta hetken hiljaa ja valitsemaan, mikä piirroksen henkilöistä kuvastaa parhaiten heidän tämänhetkisiä tunteitaan seminaarin suhteen ja seminaarin kuluessa mainittujen kiistanalaisten aiheiden opettamisen suhteen. Pyydä heitä värittämään valitsemansa henkilö. 3. Anna halukkaille osallistujille muutama minuutti aikaa esitellä valitsemansa henkilö muille mutta korosta, että esitteleminen ei ole pakollista. 4. Kerro, että piirrokseen palataan seminaarin päätteeksi, jotta voidaan nähdä, ovatko osallistujien tunteet muuttuneet ja jos ovat, niin miten. 84 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
TEHTÄVÄ 1.3: TUKIMATERIAALI RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 85
TEHTÄVÄ 1.4: KUUMA VAI KYLMÄ? Miksi jotkin aiheet ovat kiistanalaisia? Mikä tekee joistain aiheista kiistanalaisempia kuin toisista? Seuraavassa tehtävässä osallistujat pääsevät tutkimaan, mitkä tekijät tekevät aiheista kiistanalaisia ja minkälaisia haasteita erityyppiset aiheet asettavat koulussa. Tavoite Tulokset Kesto Tutkitaan tekijöitä, jotka tekevät aiheista kiistanalaisia, ja haasteita, joita erityyppiset aiheet asettavat koulussa. Osallistujat tietävät, minkälaiset tekijät tekevät aiheista kiistanalaisia, tunnistavat haasteet, joita erityyppiset aiheet asettavat koulussa. 20 25 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset useita Post-it-lappuja kullekin osallistujalle, kolme paperia, joissa lukee KUUMA, KYLMÄ ja HAALEA, tyhjän seinän, monisteita. Valmistautuminen Etsi tyhjä seinä ja kiinnitä sen toiseen päähän paperi, jossa lukee KUUMA. Kiinnitä toiseen päähän paperi, jossa lukee KYLMÄ, ja keskelle paperi, jossa lukee HAALEA. Kopioi jokaiselle osallistujalle moniste, jossa esitellään tekijöitä, jotka tekevät aiheesta kiistanalaisen, tai tee monisteesta PowerPoint-dia. Tukimateriaali on jäljempänä. Tehtävän kulku 1. Jaa osallistujille Post-it-lappuja, esimerkiksi viisi tai kuusi kappaletta jokaiselle. 2. Pyydä heitä keksimään esimerkkejä kiistanalaisista aiheista ja kirjoittamaan kukin esimerkki omalle lapulleen. Kerro, että heidän ei tarvitse sensuroida itseään, vaan he voivat kirjoittaa niin kiistanalaisia aiheita kuin haluavat. 3. Kehota heitä miettimään, miltä ajatus kunkin esimerkkiaiheen opettamisesta heistä tuntuu. 4. Pyydä heitä kiinnittämään laput seinälle kohtaan, joka kuvastaa sitä, kuinka mukavalta tai epämukavalta kunkin aiheen opettaminen tuntuisi KYLMÄ tarkoittaa, että opettaminen olisi mukavaa, KUUMA tarkoittaa, että aihe olisi liian epämukava käsiteltäväksi, ja HAALEA, että opettaminen ei herätä tunteita kumpaankaan suuntaan. 5. Anna osallistujien tutkia muutaman minuutin ajan, mitä aiheita muut ovat valinneet ja mihin kohtaan he ovat ne kiinnittäneet. 6. Järjestä tuolit ympyrään keskustelua varten. 86 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Vinkki Tehtävä on paras tehdä hiljaisesti. Siten osallistujat voivat pohtia ja ilmaista omia ajatuksiaan ja pelkojaan ilman, että muut vaikuttavat niihin. Muunnelmia Edellä kuvatusta tehtävästä on useita muunnelmia, joita voidaan käyttää sen asemasta: Pyykkinaru Luokkahuoneen poikki kiinnitetään naru katsekorkeudelle. Narun toinen pää on KYLMÄ, toinen pää KUUMA ja keskiosa HAALEA. Osallistujat kirjoittavat aiheensa korteille ja kiinnittävät ne narulle pyykkipojilla. Äänestä jaloilla Kiistanalaisia aiheita kirjoitetaan korteille, jotka levitetään lattialle. Kukin aihe otetaan esiin vuorollaan ja osallistujat siirtyvät lähemmäs tai kauemmas sen mukaan, kuinka mukavaksi tai epämukavaksi he kokevat aiheen opettamisen. Nuorallakävely Lattian poikki tehdään viiva teipillä tai narulla. Kouluttaja ilmoittaa jonkin aiheen ja osallistujat asettuvat viivalle sen mukaan, kuinka mukavaksi tai epämukavaksi he kokevat aiheen opettamisen viivan toisessa päässä on KUUMA tai epämukava ja toisessa päässä KYLMÄ tai erittäin epämukava. Graffittiseinä Seinän osa nimetään graffittiseinäksi. Osallistujat kirjoittavat valitsemansa kiistanalaiset aiheet Post-it-lapuille ja kiinnittävät ne seinälle; he lisäävät mukaan kommenttinsa siitä, kuinka mukavaksi tai epämukavaksi he kokisivat aiheen opettamisen. Osallistujat lukevat muiden kirjoittamat laput ja lisäävät omia kommenttejaan Post-it-lapuilla. Keskustelu Jaa monisteet ja vedä keskustelu haasteista, joita erityyppisten aiheiden käsitteleminen luokkahuoneessa voi aiheuttaa. Vinkki Kiistanalaisten aiheiden opettamiseen liittyvät haasteet voidaan jakaa useisiin kategorioihin. Haasteista keskustelemista voi helpottaa laatimalla etukäteen muistilistan. Listalle voi sisällyttää esimerkiksi seuraavat haasteet: Opettajan rooli Kenen puolelle opettajan pitäisi asettua väittelyssä? Miten opettaja voi välttää saamasta syytöksiä puolueellisuudesta tai omien näkemystensä syöttämisestä? Luokkahuoneen ilmapiiri ja hallinta Miten opettaja voi vaalia turvallista oppimisympäristöä? Miten opettaja voi pitää opetustilanteen hallinnassaan? RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 87
Opettajan tietämys aiheista Miten opettaja voi huolehtia, että hänellä on riittävä tietämys käsiteltävistä aiheista? Miten opettaja voi antaa itsestään asiantuntevan vaikutelman käsiteltävien aiheiden suhteen? Nuorten omat kokemukset ja reaktiot aiheisiin Miten opettaja voi vähentää riskiä, että nuoret järkyttyvät tai loukkaantuvat? Miten opettajan on toimittava, jos oppilaat loukkaantuvat? Ajankäyttö Miten opettaja saa käsittelyn sovitettua oppituntiin tai oppituntien sarjaan? Miten opettaja määrittää sen, kuinka pitkään jotain aihetta käsitellään? TEHTÄVÄ 1.5: KURKISTUS OMAAN KULTTUURITAUSTAAN Tekijät, jotka tekevät aiheista kiistanalaisia 88 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Jokainen meistä kantaa mukanaan omaa kulttuuritaustaansa, toisin sanoen tiettyjä käsityksiä ja arvoja, jotka vaikuttavat siihen, miten me näemme maailman ja miten me toimimme siinä. Nämä käsitykset ja arvot jäävät usein kantajaltaan huomaamatta. Me emme huomaa, että suodatamme omia kokemuksiamme tietyllä tavalla. Opettajat eivät poikkea tässä suhteessa muista. Seuraavassa tehtävässä tarkastellaan, miten käsitykset ja arvot voivat vaikuttaa suhtautumiseen kiistanalaisiin aiheisiin, ja kannustetaan pohtimaan omien käsitysten ja arvojen vaikutusta omaan tapaan käsitellä kiistanalaisia aiheita koulussa. Tavoite Tarkastellaan, miten opettajien käsitykset ja arvot voivat vaikuttaa heidän suhtautumiseensa kiistanalaisiin aiheisiin, ja kannustetaan osallistujia pohtimaan omien käsitysten ja arvojen vaikutuksia. Tulokset Osallistujat ymmärtävät, miten opettajan omat käsitykset ja arvot voivat vaikuttaa hänen ammatilliseen tapaansa lähestyä kiistanalaisia aiheita, ovat tietoisempia omien käsityksiensä ja arvojensa vaikutuksesta omaan toimintaansa opettajina. Kesto 20 30 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset keskustelukorttipakkoja, tyhjiä kortteja, pieniä pusseja, fläppitaulun ja kynän. Valmistautuminen Tee muutama pakka keskustelukortteja jäljempänä olevassa tukimateriaalissa annetun mallin avulla. Valitse nimiä ja henkilötyyppejä, jotka ovat osallistujille todennäköisesti tuttuja. Kortteja käytetään pienryhmätyössä, joten tarvitset jokaiselle pienryhmälle oman korttipakan. Laita kukin korttipakka pieneen pussiin, esimerkiksi tavalliseen paperikassiin tai muovipussiin. Tehtävän lopussa tarvitset myös tyhjiä kortteja, yhden jokaiselle osallistujalle. Tehtävän kulku 1. Jaa osallistujat pienryhmiin. 2. Anna kullekin ryhmälle pussi, jossa on keskustelukortit. Kerro, että jokainen kortti sisältää tietoja eräästä opettajasta (joka ei ole kukaan heidän tuttunsa). 3. Pyydä kutakin ryhmää valitsemaan pussista sokkona yksi opettaja (kortti). RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 89
4. Pyydä kutakin ryhmää lukemaan opettajasta annetut tiedot ja keskustelemaan siitä, miten nämä tiedot voivat vaikuttaa kyseisen opettajan suhtautumiseen kiistanalaisiin aiheisiin ja tapaan, jolla hän käsittelee aiheita koulussa. 5. Anna ryhmille muutama minuutti keskusteluaikaa ja pyydä heitä sitten ottamaan uusi kortti. Sama tehtävä toistetaan muutaman kerran. 6. Järjestä tuolit uudelleen ympyrään ja pyydä muutamaa vapaaehtoista kertomaan oman ryhmänsä päätelmistä; käsitelkää kortit yksi kerrallaan ja huomioikaa ryhmien väliset tulkintaerot. 7. Esittele, mitä omalla kulttuuritaustalla tarkoitetaan ja mitä merkitystä sillä on kiistanalaisten aiheiden opettamisen kannalta. Keskustelu Vedä keskustelu siitä, miten opettajien käsitykset ja arvot voivat vaikuttaa heidän tapaansa käsitellä kiistanalaisia aiheita. Kysy esimerkiksi: Mistä opettajan käsitykset ja arvot ovat osallistujien mukaan peräisin? Kuinka helppoa opettajan on heidän mukaansa tunnistaa omia ennakkoluulojaan ja oletuksiaan? Päätä keskustelu pyytämällä osallistujia pohtimaan omia käsityksiään ja arvojaan opettajina ja sitä, miten nämä voivat olla yhteydessä heidän tapaansa käsitellä kiistanalaisia aiheita. Anna jokaiselle osallistujalle tyhjä kortti, johon kukin kirjoittaa lauseen itsestään keskustelukorttien mallia noudattaen. Kannusta osallistujia pohtimaan vakavasti kirjoitettavaa asiaa ja sitä, miten se vaikuttaa heidän tapaansa lähestyä aiheita koulussa. Kerro, että kortin teksti jää heidän omaksi tiedokseen ja että sitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Tehtävä pitäisi tehdä hiljaisesti. Kehota noin 3 4 minuutin kuluttua niitä osallistujia, jotka haluavat keskustella ajatuksistaan, etsimään keskustelukumppani. Korosta, että tämä ei ole pakollista. Vinkki Tehtävän päättävä itsetutkiskelu on ehdottoman tärkeä osa tätä tehtävää. Sille on varattava riittävästi aikaa. Ehdotus Irlannista tulevan ehdotuksen mukaan keskustelussa opettajien omasta taustasta tai painolastista voisi huomioida myös virallisen painolastin, jonka he ottavat kantaakseen päästessään julkiseen opettajan virkaan. Virallinen painolasti sisältää opettajan oikeudelliset velvoitteet, jotka tulevat lainsäädännön ja virallisen opetussuunnitelman muodossa ja koulun tai rehtorin odotuksina, sekä moraaliset rajoitteet, joita opettajan ammatti asettaa. Muunnelmia Kuka heistä on terroristi? Brittiläinen opetusharjoittelijoiden ryhmä laati tehtävän, jossa osallistujille näytetään (lehdistä leikattuja) valokuvia ihmisten kasvoista ja heiltä kysytään: Kuka heistä on terroristi? Tehtävään ei ole oikeaa vastausta. Tärkeintä on kannustaa osallistujia pohtimaan, mitä heidän mielessään liikkui heidän tehdessä valintaansa: Mitä asioita etsit? Osallistujat pohtivat käyttämiään kriteereitä ja sitä, missä määrin he olivat tietoisia näistä kriteereistä valintaa tehdessään. 90 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Kuka heistä on heteroseksuaali? Ruotsissa on käytössä samantapainen tehtävä, jota käytetään seksuaali- ja ihmissuhdekasvatuksessa. Ruotsalaisessa tehtävässä kysytään: Kuka heistä on heteroseksuaali? Tehtävä toimii parhaiten, kun valokuvat valitaan niin, että niissä näkyvät kasvot eivät anna viitteitä siitä, mikä oikea vastaus voisi olla. Ennakkokäsitykset ja stereotypiat ovat yksinomaan osallistujien mielissä. TEHTÄVÄ 1.5: TUKIMATERIAALI Keskustelukorttien mallit Kaarina... rakastaa kansanmusiikkia ja kansantansseja, on hyvin isänmaallinen ja kuuluu oikeistolaiseen puolueeseen. Petteri... on kasvanut tiukan uskonnollisessa perheessä, ei juo eikä tupakoi ja toimii johtavassa roolissa uskonnollisen yhteisönsä kokoontumisissa. Deepa... on saapunut asuinmaahansa pakolaisena eikä ole koskaan unohtanut, kuinka huonosti häntä kohdeltiin ensimmäisinä vuosina uudessa asuinmaassaan. Helena... asui jonkin aikaa naisten turvakodissa ja on naisten oikeuksien innokas puolustaja. Asko... on ammattiyhdistyksen edustaja ja kampanjoi monien ihmisoikeusasioiden puolesta, erityisesti työolosuhteiden parantamiseksi kotimaassa ja ulkomailla. Risto... kouluttautui uudelleen opettajaksi oltuaan useita vuosia armeijassa upseerina. Tanja... kuuluu yhteen asuinmaansa vanhimmista ja varakkaimmista suvuista ja on saanut oman koulutuksensa ulkomailla. Ville... on ollut parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa vuosien ajan mutta uskoo, että koulussa kukaan ei tiedä asiasta. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 91
Osio 2: Opetusmenetelmät HAASTEESEEN VASTAAMINEN Jotta kiistanalaisia aiheita voidaan opettaa onnistuneesti, opettajan on hallittava sopivat lähestymistavat ja hänellä on oltava kyky sekä luottamus käyttää niitä tehokkaasti koulussa. Arkaluonteisten asioiden käsittelemiseen liittyy aina jonkin verran riskejä, mutta viisaasti valituilla opetustavoilla niitä voidaan vähentää huomattavasti. Opettajalla on useita merkittäviä pedagogisia haasteita, muun muassa seuraavat: Miten opettaja voi reagoida oppilaiden esittämiin, keskenään ristiriitaisiin totuusväitteisiin niin, että hän ei tunne asemansa vaarantuvan ja niin että oppilaista ei vaikuta siltä, että opettaja ajaa salaa jotakin asiaa voiko opettaja esimerkiksi asettua jonkun oppilaan puolelle? Miten opettaja voi välttää loukkaamasta eri taustoista ja kulttuureista tulevien oppilaiden tunteita ja sellaisten oppilaiden tunteita, joilla itsellään tai joiden perheellä on yhteyksiä käsiteltävään aiheeseen niin, että oppilaat eivät joudu kiusalliseen asemaan, tunne itseään vainotuiksi tai vieraantuneiksi taikka joudu häirinnän tai kiusaamisen kohteeksi? Miten opettaja voi purkaa jännitteitä ja estää keskustelua kuumenemasta liikaa niin, että hän säilyttää opetustilanteen hallinnan ja että oppilaat voivat keskustella vapaasti? Miten opettaja voi kannustaa oppilaita kuuntelemaan toisten näkemyksiä niin, että oppilaat oppivat kunnioittamaan muita ja arvostamaan muiden mielipiteitä? Miten opettaja voi käsitellä kiistanalaisia aiheita tasapuolisesti ilman yksityiskohtaisia taustatietoja tai luotettavia tietolähteitä niin, ettei opettaja tunne oloaan tukalaksi tai pelkää saavansa kritiikkiä puolueellisuudesta tai osaamattomuudesta? Miten opettaja voi vastata kiistanalaisia aiheita koskeviin odottamattomiin kysymyksiin ja käsitellä epäasialliset kommentit niin, että opettaja säilyttää uskottavuutensa ja muut oppilaat eivät tunne itseään loukatuiksi? Näitä haasteita käsitellään tehtäväpaketin toisessa osiossa. Kussakin tämän osion tehtävistä käsitellään yhtä ongelmaa ja yhtä lähestymistapaa. Osallistujat pääsevät kokemaan lähestymistavat käytännössä käyttäen toiminnallisia oppimistehtäviä, jotka voidaan toteuttaa myös koulussa. He keskustelevat siitä, mitä he ovat oppineet eri tehtävistä ja jakavat ajatuksiaan yhdessä. 92 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
TEHTÄVÄ 2.1: KENEN PUOLELLA OLET? Opettajilla on oikeus omiin näkemyksiinsä aivan kuten kenellä tahansa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että heidän pitäisi kertoa näkemyksistään oppilaille tai suosia oppilaita, jotka jakavat heidän näkemyksensä. Miten opettajan pitäisi siis reagoida luokassa esiin tuleviin ristiriitaisiin mielipiteisiin ja väitteisiin? Kenen puolelle opettajan pitäisi asettua? Tässä tehtävässä osallistujat pääsevät tutustumaan tätä kysymystä koskeviin useisiin pedagogisiin lähestymistapoihin sekä niiden vahvuuksiin ja heikkouksiin. Tavoite Tarkastellaan luokassa esiin tulevia mielipide-eroja koskevien pedagogisten lähestymistapojen vahvuuksia ja heikkouksia. Tulokset Osallistujat ovat tietoisia eri lähestymistavoista, joita he voivat omaksua kiistanalaisiin aiheisiin, tuntevat eri suhtautumistapojen vahvuudet ja heikkoudet, ymmärtävät, mitä lähestymistapaa on paras hyödyntää missäkin tilanteessa. Kesto 30 40 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset fläppitaulun paperia ja kyniä, keskustelukortteja, paperiliittimiä, teippiä, monisteita. Valmistautuminen Laadi ryhmätyöskentelyä varten lähestymistapakortteja jäljempänä olevaa mallia käyttäen. Koska ryhmiä tulee olemaan kuusi, tee kuusi korttia, siis yksi kortti kullekin ryhmälle. Tee myös kopioita opettajan roolia opetuskeskustelussa käsittelevästä monisteesta, yksi kullekin osallistujalle. Tehtävän kulku 1. Muistuta osallistujia, että kiistanalaiset aiheet tuovat tyypillisesti esiin mielipide-eroja. Yksi kiistanalaisten aiheiden opettamisen haasteista on sen ratkaiseminen, miten näihin eroihin pitäisi suhtautua. Pitäisikö opettajan asettua jonkun oppilaan puolelle? Jos pitäisi, niin kenen puolelle? Jos ei pitäisi, niin miten opettaja huolehtii, että aihetta käsitellään tasapuolisesti ja että keskustelusta muodostuu yksinomaan opetuksellinen prosessi? Kerro, että opettaja voi omaksua eri lähestymistapoja ja että seuraavassa tehtävässä osallistujat pääsevät arvioimaan joitain näistä tavoista. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 93
2. Jaa osallistujat kuuteen ryhmään, kukin ryhmä oman pöytänsä ympärille. 3. Anna jokaiselle ryhmälle pala fläppitaulun paperia, tussi, paperiliitin ja yksi lähestymistapakorteista. 4. Pyydä ryhmiä pohtimaan kortissa annettua lähestymistapaa ja keskustelemaan, mitä vahvuuksia ja heikkouksia tämän lähestymistavan omaksumisella on kiistanalaisten aiheiden opetuksessa. Kukin ryhmä kirjoittaa päätelmänsä fläppitaulun paperille kahteen sarakkeeseen: vahvuudet toiseen sarakkeeseen ja heikkoudet toiseen. Huomauta, että tässä vaiheessa ei pidä käyttää koko paperia, vaan alaosaan pitää jättää tyhjää tilaa myöhempää käyttöä varten. 5. Kun 3 4 minuuttia on kulunut, pyydä ryhmiä kiinnittämään lähestymistapakorttinsa paperin yläreunaan paperiliittimellä ja siirtymään yhdessä toiseen pöytään. 6. Seuraavassa pöydässä ryhmä lukee edellisen ryhmän kommentit, merkitsee rastilla kohdat, joista he ovat samaa mieltä, ja lisää omat kommenttinsa, jos he ovat jostain eri mieltä tai jos jotain puuttuu. 7. Noin 2 3 minuutin kuluttua pyydä ryhmiä siirtymään seuraavaan pöytään ja toistamaan saman. 8. Toista, kunnes kaikki ryhmät ovat kiertäneet kaikki pöydät. Kiinnitä sitten fläppitaulun paperit seinälle ja pyydä osallistujia lukemaan ne. 9. Järjestä tuolit ympyrään. Jaa monisteet ja pyydä osallistujia lukemaan ne hiljaa mielessään ja kiinnittämään huomiota lisätietoihin ja eri lähestymistavoille annettuihin nimiin. Keskustelu Ehdota kahta tai kolmea kiistanalaista aihetta ja vedä lyhyt keskustelu siitä, mitkä opetukselliset lähestymistavat sopisivat parhaiten niiden käsittelemiseen. Päätä keskustelu pyytämällä osallistujia laatimaan nyrkkisäännöt siitä, milloin kutakin lähestymistapaa sopii tai ei sovi käyttää. 94 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
TEHTÄVÄ 2.1: TUKIMATERIAALI Lähestymistapakortit Kerro aina omat näkemyksesi. Toimi puolueettomana puheenjohtajana; älä koskaan anna kenenkään tietää näkemyksiäsi. Huolehdi, että oppilaiden joukosta löytyy edustajat monille eri näkemyksille jokaisesta aiheesta. Haasta oppilaiden näkemyksiä esittämällä täysin niille vastakkaisia väitteitä. Pyri tukemaan tiettyjä oppilaita tai ryhmiä esittämällä heidän näkemyksiään puoltavia väitteitä Tue aina virallista kantaa eli sitä, mitä viranomaiset odottaisivat sinun sanovan. Opettajan lähestymistapoja kiistanalaisiin aiheisiin Avoin puolueellisuus: Opettaja kertoo omat näkemyksensä joka keskustelussa. Mahdolliset vahvuudet Oppilaat yrittävät joka tapauksessa arvailla, mitä mieltä opettaja on. Oman näkemyksen kertominen tekee keskustelemisesta rehellistä ja avointa. Jos oppilaat tietävät opettajan kannan aiheeseen, he osaavat suhtautua varauksella hänen ennakkoluuloihinsa ja painotuksiinsa. On parempi kertoa omista näkemyksistä keskustelun jälkeen kuin sitä ennen. Tätä tapaa tulisi käyttää vain, jos oppilaiden poikkeaviin mielipiteisiin suhtaudutaan kunnioittavasti. Tämä voi olla erinomainen keino säilyttää uskottavuus oppilaiden silmissä, sillä he eivät oleta opettajan olevan puolueeton. Mahdolliset heikkoudet Keskustelu voi tyrehtyä, jos oppilaat eivät uskalla ilmaista omia mielipiteitään, jotka ovat vastoin opettajan näkemyksiä. Osa oppilaista saattaa innostua puolustamaan voimakkaasti jotain asiaa, johon he eivät tosiasiassa usko, vain siitä syystä, että se on vastoin opettajan näkemyksiä. Oppilaiden on usein vaikeaa erottaa tosiasiat arvoista. Se on vielä vaikeampaa, jos tosiasioita ja arvoja välittää heille sama henkilö opettaja. Avoin puolueettomuus: Opettaja toimii keskusteluryhmän puolueettomana puheenjohtajana. Mahdolliset vahvuudet Minimoi opettajan omien ennakkoluulojen vaikutuksen. Antaa jokaiselle mahdollisuuden osallistua vapaaseen keskusteluun. Tarjoaa mahdollisuuden avoimeen keskusteluun, ts. oppilaat voivat siirtyä käsittelemään aiheita ja kysymyksiä, joita opettaja ei ole tullut ajatelleeksi. Tarjoaa oppilaille hyvän tilaisuuden harjoittaa viestintätaitoja. Toimii hyvin, jos opettajalla on paljon taustamateriaalia. Puolueettoman puheenjohtajan rooli ei istu kaikkien opettajien luonteeseen. Mahdolliset heikkoudet Oppilaat voivat kokea tämän keinotekoiseksi. Epäonnistuessaan voi vahingoittaa opettajan ja luokan välistä suhdetta. Jos menetelmä ei ole oppilaille tuttu muusta koulutyöstä, heillä voi kestää pitkään tottua siihen. Saattaa ainoastaan vahvistaa oppilaiden ennakkoasenteita ja -luuloja. Hyvin vaikeaa vähemmän edistyneiden oppilaiden kanssa. Tasapuolinen lähestymistapa: Opettaja esittää oppilaille monia vaihtoehtoisia näkemyksiä. Mahdolliset vahvuudet Yksi humanististen ja yhteiskunnallisten aineiden opettajien tärkeimmistä tehtävistä on osoittaa, että asiat ovat harvoin mustavalkoisia. Tarpeellinen, jos aihe jakaa luokan voimakkaasti kahtia. Erityisen hyödyllinen käsiteltäessä aiheita, joista on paljon ristiriitaista tietoa Jos oppilaat eivät tuo esiin tasapuolisesti eri näkemyksiä, on opettajan tehtävä nostaa esiin muita näkökohtia. Mahdolliset heikkoudet Onko mahdollista muodostaa tasapuolista kuvaa eri näkemyksistä? Näin ei saada välitettyä olennaisinta asiaa eli sitä, että totuus on harmaa alue kahden vastakkaisen näkemyksen välillä. Tasapuolisuus tarkoittaa hyvin erilaisia asioita eri ihmisille; opettaminen ei voi olla arvovapaata. Voi tehdä oppitunneista hyvin opettajajohtoisia, jos opettaja puuttuu keskusteluun jatkuvasti niin sanotun tasapainon säilyttämiseksi. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 95
Paholaisen asianajaja -strategia: Opettaja omaksuu tietoisesti kannan, joka on vastakkainen oppilaiden tai opetusmateriaalin näkemyksille. Mahdolliset vahvuudet Hauskaa ja voi innostaa oppilaita osallistumaan keskusteluun. Välttämätön, jos kaikki oppilaat vaikuttavat olevan aiheesta samaa mieltä. Useimmissa luokissa näyttää olevan enemmistön mielipide, joka on haastettava. Tuo uutta pontta kuihtumassa olevaan keskusteluun. Voi vahvistaa oppilaiden ennakkoluuloja. Mahdolliset heikkoudet Oppilaat saattavat liittää opettajan esittämät näkemykset opettajaan; vanhemmat voivat huolestua. Liittolainen: Opettaja asettuu yhden oppilaan tai oppilasryhmän puolelle. Mahdolliset vahvuudet Auttaa heikompia oppilaita tai syrjäytyneitä ryhmiä ilmaisemaan näkemyksiään. Osoittaa oppilaille, miten väitteitä voidaan rakentaa ja kehittää. Muut oppilaat oppivat ymmärtämään ajatuksia ja väitteitä, joita he muuten eivät ehkä kuulisi. Näyttää esimerkkiä yhteistyöstä. Mahdolliset heikkoudet Muut oppilaat voivat kokea, että opettaja edistää itse asiassa omia näkemyksiään. Muut oppilaat voivat pitää tätä tiettyjen oppilaiden suosimisena. Oppilaat ajattelevat, että heidän ei tarvitse vaivautua puolustamaan näkemyksiään, koska opettaja tekee sen heidän puolestaan. Virallinen linja: Opettaja puolustaa viranomaisten sanelemaa kantaa. Mahdolliset vahvuudet Antaa opetukselle virallisen oikeutuksen. Suojelee opettajaa viranomaisten vastatoimilta. Tarjoaa tilaisuuden esitellä tarkemmin näkemyksiä, jotka oppilaat ovat aiemmin ymmärtäneet vain puolittain tai ovat ymmärtäneet väärin. Mahdolliset heikkoudet Oppilaat kokevat, että opettaja ei ole kiinnostunut heidän näkemyksistään, vain omistaan. Opettaja voi kokea olevansa jäävi, jos hän ei itse tue virallista kantaa. Eri viranomaisilla voi olla ristiriitaisia virallisia kantoja. Mikä niistä opettajan pitäisi valita? Virallista kantaa ei aina ole. Virallinen kanta voi olla vastoin ihmisoikeuslainsäädäntöä. TEHTÄVÄ 2.2: NÄKÖKULMAN VAIHTAMINEN Yksi kiistanalaisten aiheiden opettamisen haasteista on sellaisten aiheiden käsitteleminen, jotka koskevat oppilaita henkilökohtaisesti, esimerkiksi maahanmuutosta keskusteleminen luokassa, jossa on maahanmuuttajataustaisia lapsia. Käsitteleminen on sitäkin haastavampaa, jos opettaja ei etukäteen tiedä, onko luokassa tällaisia oppilaita. Yksi tapa vähentää sitä mahdollisuutta, että loukkaa tahtomattaan jotakuta oppilasta tai vieraannuttaa oppilaita, on käydä keskustelua pikemminkin yhteiskunnallisella kuin henkilökohtaisella tasolla, toisin sanoen välttää henkilökohtaista kieltä. Seuraavassa tehtävässä osallistujat tutustuvat tämän lähestymistavan vahvuuksiin ja heikkouksiin sekä tapoihin, joilla sitä voidaan hyödyntää käytännössä. Tavoite Tutkitaan, miten voidaan välttää loukkaamasta oppilaita käyttämällä keskustelussa kieltä, jossa vältetään henkilökohtaisuutta. 96 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Tulokset Osallistujat ovat tietoisia ongelmista, joita voi syntyä, jos aihe koskee oppilaita henkilökohtaisesti, ymmärtävät, miten joitain näistä ongelmista voidaan välttää muuttamalla keskustelussa käytettävää kieltä, osaavat muotoilla kiistanalaisia aiheita koskevia väittämiä vähemmän uhkaavin, yhteiskunnallisin sanankääntein. Kesto 30 50 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset paperilapuille kirjoitettuja esimerkkejä henkilökohtaisista kysymyksistä, esimerkkejä henkilökohtaisista kysymyksistä, jotka on muotoiltu yhteiskunnallisiksi kysymyksiksi. Valmistautuminen Laadi lista kiistanalaisia aiheita koskevista kysymyksistä, jotka on suunnattu suoraan oppilaalle, hänen perheelleen tai yhteisölleen, esimerkiksi Onko homous sinun mielestäsi syntiä?. Yritä miettiä esimerkkejä, jotka voisivat aidosti saattaa jotkin oppilaat koulussa huonoon valoon. Jäljempänä olevassa tukimateriaalissa on joitain eri maista saatuja esimerkkejä. Kirjoita kysymykset paperilapuille. Tarvitset yhden kysymyksen kutakin osallistujaparia kohti. Tarvitset myös pari kolme valmista esimerkkiä siitä, miten henkilökohtaiset kysymykset voi muotoilla yhteiskunnallisiksi, esimerkiksi: Mitä mieltä sinä olet siirtotyöläisistä? (HENKILÖKOHTAINEN) Mitä mieltä ihmiset ovat siirtotyöläisistä? (YHTEISKUNNALLINEN) Mitä mieltä sinä olet homoparien adoptio-oikeudesta? (HENKILÖKOHTAINEN) Miten yhteiskunnassa suhtaudutaan homoparien adoptio-oikeuteen? (YHTEISKUN- NALLINEN) Nämä esimerkit voi olla hyvä näyttää PowerPoint-diana. Tehtävän kulku Esittele tehtävä puhumalla lyhyesti tilanteista, joissa luokan keskustelussa esiin tuleva aihe koskee oppilaita henkilökohtaisesti. Pyydä osallistujia kertomaan omista kokemuksistaan ja niihin liittyneistä ongelmista tai tilanteista, joissa voisi syntyä ongelmia. Korosta, että nuoria on tärkeää pyrkiä suojelemaan tässä tilanteessa, ja esittele henkilökohtaisuutta välttävä lähestymistapa käyttäen etukäteen valmistelemiasi esimerkkejä. Jaa osallistujat pareihin. Anna kullekin parille henkilökohtainen kysymys ja pyydä heitä tekemään siitä yhteiskunnallinen. Parit esittelevät omat ehdotuksensa ryhmälle kukin vuorollaan ja pohtivat mahdollisia riskejä, joita heille annetun henkilökohtaisen kysymyksen esittämisestä voisi aiheutua. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 97
Vinkki On yleensä helpompaa aloittaa esimerkeistä, joissa käytetään näkökulman selkeästi osoittavia sanoja, kuten sinä tai sinun henkilökohtaisissa kysymyksissä tai joku tai yhteiskunta yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Niistä voidaan siirtyä esimerkkeihin, joissa henkilökohtainen näkökulma ei ole niin itsestään selvä. Voidaan esimerkiksi siirtyä muotoilusta Onko uskonnosta vitsaileminen sinun mielestäsi hyväksyttävää? muotoiluun Onko uskonnosta vitsaileminen hyväksyttävää?. Muunnelma Tästä tehtävästä on kehitetty Montenegrossa muunnelma, jossa osallistujat jaetaan ryhmiin ja heille annetaan lista kiistanalaisia aiheita, joita voivat olla esimerkiksi romanit, perheväkivalta ja ehkäisy. Näiden aiheiden pohjalta ryhmät keksivät esimerkkejä kysymyksistä, jotka heidän mielestään olisi parempi muotoilla vähemmän henkilökohtaisiksi, ja yrittävät sitten tehdä kysymyksistään yhteiskunnallisia. Tässä esitelty tehtävä on muunnelma alun perin Irlannissa kehitetystä tehtävästä (CDVEC Curriculum Development Unit (2012) Tackling Controversial Issues in the Classroom: A Resource for Citizenship Education). Keskustelu Vedä lyhyt keskustelu siitä, mitä hyötyä luokassa käytetyn kielen henkilökohtaisuuden vähentämisestä on. Mitä vahvuuksia ja heikkouksia siihen voi osallistujien mielestä liittyä? Kuinka helppoa se on osallistujien mielestä toteuttaa? Onko se heidän mielestään aina tarpeellista? Vinkki On hyvä huomauttaa osallistujille, että vaikka tämä lähestymistapa on hyödyllinen joissain tilanteissa, se ei sovi kaikkiin olosuhteisiin eikä siitä pidä tehdä ehdotonta sääntöä. Esimerkiksi irlantilaiset opetusharjoittelijat huomauttivat, että Pohjois-Irlannissa on vaikea käsitellä uskonnollista tai kulttuurienvälistä yhteisymmärrystä koskevia aiheita ilman, että opettajat ja oppilaat toisivat esiin henkilökohtaisia näkökulmiaan yhteiskuntaan, jossa he asuvat ja jossa he ovat kasvaneet. Lisäksi joissain tilanteissa voi olla hyviä syitä kysyä oppilaiden henkilökohtaisista tunteista ja mielipiteistä, esimerkiksi jotta voidaan ymmärtää paremmin erilaisia näkökulmia, jotta voidaan tutustua siihen, miten kulttuuri ja historia vaikuttavat ongelmien kehittymiseen ja niiden esittämistapoihin, jotta voidaan lisätä empatiaa ja jotta keskustelu pysyisi realistisena ja elämänmakuisena. 98 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
TEHTÄVÄ 2.2: TUKIMATERIAALI Esimerkkejä henkilökohtaisista väittämistä Kuinka moni teistä ei ole syntynyt tässä maassa? Mitä sinun vakaumuksesi sanoo tyttöjen kouluttamisesta? Onko sinua koskaan kiusattu? Mikä sinun mielestäsi on turvallisin ehkäisymenetelmä? Oletko koskaan käyttänyt laittomia huumeita? Lyövätkö vanhempasi sinua, kun käyttäydyt huonosti? Kun aihe on erityisen arkaluonteinen, sitä voi olla parempi lähestyä epäsuorasti kuin suoraan. Yksi epäsuora lähestymistapa on historiallisen, maantieteellisen tai kuvitteellisen rinnakkaistapauksen käyttäminen. Tätä kutsutaan etäännyttämiseksi. Etäännyttämisen avulla voidaan estää arkaluonteisten keskusteluiden ylikuumeneminen ja auttaa oppilaita unohtamaan hetkeksi ennakkoluulonsa ja ennakko-oletuksensa sekä tarkastelemaan aiheen monimutkaisuutta avoimemmin. Seuraavassa tehtävässä osallistujat tutustuvat tämän lähestymistavan etuihin esimerkkinään kuvitteellinen tarina jakautuneesta yhteiskunnasta. TEHTÄVÄ 2.3: KOULUN METSÄN LAIDASSA Tavoite Tutkitaan, millä tavoin etäännyttäminen voi tehdä kiistanalaisten aiheiden käsittelemisestä hienotunteisempaa ja joustavampaa. Tulokset Osallistujat ymmärtävät etäännyttämisen tarkoituksen, osaavat käyttää etäännyttämistä koulussa. Kesto 40 50 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset kopioita tarinasta Koulu metsän laidassa. Valmistautuminen Kopioi jäljempänä tukimateriaalissa oleva tarina jokaiselle osallistujalle. Valmistele myös oma osuutesi roolileikissä: mieti esimerkiksi, miten saat osallistujat mukaan leikkiin, mitä väitteitä käytät tai mitä kysymyksiä esität. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 99
Tehtävän kulku 1. Järjestä tuolit riveihin kasvot huoneen etuseinää kohti niin, että keskellä kulkee leveä käytävä. 2. Esittele etäännyttäminen ja kerro, miten sitä voidaan käyttää kiistanalaisista aiheista keskusteltaessa. Kerro osallistujille, että he pääsevät seuraavaksi tarkastelemaan, mitä etäännyttäminen tarkoittaa käytännössä. 3. Lue tarina ääneen. 4. Osallistujat kertovat oman näkemyksensä siitä, miksi tarinan koulu paloi, kuka voisi olla syyllinen ja mikä oli syyllisen motiivi. 5. Kysy, pitäisikö opettajan heidän mielestään yrittää rakentaa koulu uudelleen. 6. Kerro, että opettaja tarvitsee todennäköisesti molempien yhteisöjen tukea, jos hän aikoo rakentaa koulun uudelleen ja saada sen toimimaan. Se ei olisi helppo tehtävä. Kerro osallistujille, että seuraavaksi he järjestävät roolileikin siitä, mitä heidän mielestään todennäköisesti tapahtuu, jos opettaja yrittää uudelleenrakentamista. 7. Osallistujat kuvittelevat olevansa opettajan järjestämässä avoimessa kokouksessa, jonka tarkoituksena on saada ihmiset tukemaan koulun uudelleenrakentamista. Osallistujat esittävät yhteisöjen roolia: metsän väki istuu keskikäytävän toisella puolella ja tasangon väki toisella puolella. Koulutuksen vetäjä esittää opettajaa ja seisoo huoneen etuosassa. 8. Osallistujat ottavat roolinsa. Vetäjä eli opettaja toivottaa kaikki tervetulleiksi kokoukseen. Hän esittelee kokouksen taustan, kertoo, miksi paikallaolijat on kutsuttu kokoukseen ja kysyy, ovatko he valmiita tukemaan opettajaa, jotta hän voi rakentaa koulun uudelleen ja saada sen toimimaan. Yhteisön jäseniä esittävät osallistujat vastaavat opettajan pyyntöön esimerkiksi kysymyksin ja kommentein, ja roolileikki jatkuu. Riittävä kesto on todennäköisesti 15 minuuttia, mutta roolileikkiä kannattaa jatkaa pidempään, jos se lähtee sujumaan erityisen hyvin. Lopuksi vetäjä eli opettaja kiittää yleisöä osallistumisesta ja päättää kokouksen. 9. Osallistujat tulevat ulos rooleistaan keskustelua varten. Ehdotus Tämä tehtävä voi olla erityisen tehokas, jos opettajan roolia esittää joku osallistujista. Muista kuitenkin, että opettajan rooli on ratkaisevan tärkeä tehtävän onnistumisen kannalta, joten sitä ei kannata tarjota osallistujalle, ellet ole aivan varma, että hän pystyy hoitamaan sen hyvin. Keskustelu Vedä keskustelu siitä, mitä osallistujat oppivat tehtävästä. Voiko sitä heidän mielestään käyttää koulussa? Jos voi, minkä aiheiden käsittelyssä sitä voisi käyttää? Miten he johdattelisivat oppilaat tästä rinnakkaistapauksesta todelliseen aiheeseen? Mitä vahvuuksia ja heikkouksia tämäntyyppisessä tehtävässä heidän mielestään voi olla? Kiistanalaisten aiheiden opettaminen tarinoiden kautta Tarinat voivat olla erinomainen tapa esitellä arkaluonteisia ja monimutkaisia aiheita koulussa. Jotta tarina toimii, sen tilanteen tulee vastata tarkasti käsiteltävän aiheen tärkeimpiä osatekijöitä; sen on sisällettävä esimerkiksi samat näkökulmat, väitteet ja intressit. Yleensä helpoin ratkaisu on käyttää tätä tarkoitusta varten kirjoitettua tarinaa tai muokata jo olemassa olevan tarinan osatekijöitä vastaamaan todellista aihetta. 100 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Tässä tehtävässä käytetty tarina on laadittu Iso-Britanniassa (Huddleston, T. & Rowe, D. (2001) Good Thinking: Education for Citizenship and Moral Responsibility, Volume 3, Evans: London). Tarinaa käytettiin alun perin käsiteltäessä koulutuksen hallintaan liittyvää konfliktia; sittemmin sitä on käytetty keskusteltaessa jakautuneista yhteiskunnista, kuten Pohjois-Irlannista ja Kyproksesta. TEHTÄVÄ 2.3: TUKIMATERIAALI Koulu metsän laidassa Olipa kerran, kauan sitten maa, joka oli tunnettu vain siitä, että se oli miltei täydellisesti kahtia jakaantunut. Puolet maasta oli tiheän metsän peitossa. Toinen puoli oli aukeaa, puutonta tasankoa. Metsässä asuva väki sai elantonsa miltei yksinomaan puista. He kaatoivat valtavia tammia raskailla kirveillä, polttivat koivupuuta tehdäkseen puuhiiltä ja istuttivat puuntaimia kaadettujen puiden tilalle. He rakensivat puumökkejä metsäaukioille ja pystyttivät pyhättöjä metsän hengille. He olivat hiljaista väkeä, he elivät hengellistä elämää sovussa toistensa ja luonnon kanssa. Tasangolla asuva väki oli maanviljelijöitä. He aurasivat maata kylvääkseen satoa. Heidän talonsa oli tehty yksinomaan kivestä. Heidän jumalansa oli viljan jumala. Kerran vuodessa syysaikaan he järjestivät sadonkorjuun päättymisen kunniaksi suuren viikonpituisen juhlan, johon kuului paljon syömistä, juomista ja riehakasta menoa. Näiden kahden yhteisön välillä oli hyvin vähän yhteydenpitoa lukuun ottamatta joidenkin pakollisten hyödykkeiden vaihtoa. Vaikka molemmissa puhuttiin samaa kieltä, kummallakin yhteisöllä oli paljon sanoja ja ilmauksia, joita toisessa ei tunnettu. Kummallakaan puolella ei myöskään juuri yritetty ymmärtää toisen elämäntapaa, vaikka siitä olisi voinut olla heille hyötyäkin. Sen sijaan yhteisöt suhtautuivat toinen toisiinsa epäluuloisesti. Tasangon väki uskoi, että jos metsän väelle antaisi tilaisuuden, nämä istuttaisivat heidän kallisarvoiset peltonsa täyteen puita. Metsän väki uskoi, että jos tasangon väelle antaisi tilaisuuden, nämä hakkaisivat metsän maan tasalle ja auraisivat sen viljapelloiksi. Vain harva maan asukkaista oli käynyt koulua. Sekä metsän väki että tasangon väki oli hyvin köyhää. Useimmat heistä tienasivat juuri ja juuri riittävästi voidakseen selviytyä, kun taas naapurimaissa asukkaat rikastuivat myymällä elintarvikkeita, tekstiilejä ja muita valmistamiaan tuotteita. Eräänä päivänä nuori opettaja laittoi kotinsa metsän laitaan. Tämä nuorukainen poikkesi muista siinä, että vaikka hän oli kasvanut tasangolla, hänen äitinsä oli syntyjään metsän väkeä. Nuori opettaja päätti rakentaa koulun. Se olisi ensimmäinen koulu koko alueella. Nuorukainen rakensi pienen yksikerroksisen koulun puusta ja kivestä paikalle, jossa metsä ja tasanko kohtasivat. Sitten hän kutsui metsän väkeä ja tasangon väkeä tuomaan lapsensa uuteen kouluun. Vanhemmat olivat ensin epäluuloisia, erityisesti metsän väki. Kuitenkin riittävän moni RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 101
heistä lupasi lähettää lapsensa kouluun ja maksaa opettajan pyytämän pienen koulumaksun, jotta koulu voitiin avata. Ensimmäisellä viikolla tasangon lapset ja metsän lapset tuskin sanoivat sanaakaan toisilleen. Metsän lapset pysyttelivät omissa oloissaan, eivätkä halunneet olla missään tekemisissä toisten lasten kanssa eivät luokassa eivätkä välitunnilla. Tasangon lapset nimittelivät metsän lapsia ja koettivat haastaa heitä tappeluun. Toisella viikolla opettaja sai valituksia monilta vanhemmilta, jotka kaikki väittivät, että opettaja oli suosinut toiseen ryhmään kuuluvia lapsia. Kolmannella viikolla näytti, että asiat alkoivat sujua hiukan paremmin. Tasangon lapset käyttäytyivät vähemmän hyökkäävästi ja metsän lapset puhuivat hiukan enemmän. Neljännellä viikolla koulu paloi maan tasalle... 102 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
TEHTÄVÄ 2.4: TOISTEN SAAPPAISSA Lapsilla ja nuorilla on taipumus keskittyä vain yhteen katsantokantaan, jolloin heidän on vaikea nähdä toisenlaisia näkökulmia. Vaikka potentiaalinen kyky nähdä vaihtoehtoja kasvaa iän myötä, se jää usein sosiaalisten ja kulttuuristen normien jalkoihin tai jää kehittymättä sopivan elämänkokemuksen vähäisyyden vuoksi. Kiistanalaiset aiheet ovat taas usein monitahoisia. Lasten ja nuorten kannustaminen huomaamaan ja arvostamaan vaihtoehtoisia näkökulmia on tärkeä osa kiistanalaisia aiheita koskevaa opetusta. Seuraavassa tehtävässä osallistujat tutkivat, miten oppilaita voidaan auttaa tarkastelemaan asioita useista näkökulmista. Tavoite Tutkitaan, miten oppilaita voidaan auttaa tarkastelemaan asioita useista näkökulmista. Tulokset Kesto Osallistujat tiedostavat kiistanalaisten aiheiden monitahoisuuden, ymmärtävät, miksi oppilaiden on joskus vaikeaa nähdä toisenlaisia näkökulmia, tuntevat keinot, joilla oppilaita voidaan auttaa tarkastelemaan asioita useista näkökulmista. 30 40 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset jalanjälki -roolikortit. Valmistautuminen Leikkaa pahvista oikean jalan kokoinen jalanjälkikuvio tai käytä tukimateriaalissa olevaa jalanjälkimallia. Tarvitset yhden jokaista osallistujaa kohti ja muutaman ylimääräisen. Keksi jokin kiistanalainen aihe ja esitä se kysymyksen muodossa. Kysymys voi olla esimerkiksi: Mitä hallituksen pitäisi mielestäsi tehdä uskonnolliselle ääriliikehdinnälle? (Ranska) tai Pitäisikö öljynporaus vesisärötyksen (hydraulisen murtamisen) avulla sallia Pohjois-Englannissa? (Iso-Britannia). Mieti kysymys, joka todennäköisesti jakaa osallistujia. Kirjoita ylimääräisille jalanjälkikorteille erilaisia vastauksia kysymykseen, mieluiten sellaisia, joita osallistujat todennäköisesti eivät itse esitä; kunkin vastauksen pituus on korkeintaan kaksi tai kolme virkettä Tehtävän kulku 1. Järjestä tuolit suureen ympyrään huoneen seinänvieriä pitkin ja aseta jokaiselle tuolille tyhjä jalanjälkikortti. 2. Esitä aiemmin valitsemasi kysymys ja pyydä osallistujia kirjoittamaan oma vastauksensa enintään kaksi tai kolme virkettä hiljaa korttiin. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 103
3. Kerää kortit, sekoita ne ja aseta ne tyhjä puoli ylöspäin lattialle keskelle huonetta; lisää mukaan aiemmin kirjoittamasi vastauskortit. 4. Kukin osallistuja valitsee sokkona yhden kortin ja lukee sen hiljaa mielessään. 5. Pyydä yhtä vapaaehtoista nousemaan ylös, etsimään huoneesta paikka, jossa hänellä on tilaa ympärillään, ja lukemaan kortissa oleva mielipide ääneen. 6. Muut osallistujat tarkistavat omassa kortissaan olevan mielipiteen ja, jos mielipide on tarkalleen sama, he menevät seisomaan vapaaehtoisen viereen. 7. Toinen vapaaehtoinen lukee oman korttinsa ääneen ja valitsee paikan sen mukaan, kuinka lähellä hänen mielipiteensä on ensimmäistä mielipidettä mitä samanlaisempi mielipide on, sitä lähemmäs hän menee seisomaan, ja päinvastoin. 8. Tätä toistetaan, kunnes kaikki ovat seisaallaan. 9. Osallistujat katsovat ympärillään olevaa mielipiteiden kirjoa ja palaavat sitten istumaan keskustelua varten. Vinkki ja muunnelmia Tämä tehtävä toimii parhaiten, jos keskustelun aihetta on käsitelty jonkin verran jo aiemmin. Se auttaa osallistujia virittäytymään tehtävään. Käytettävissä on myös monia muita tehtäviä, joissa oppilaat pääsevät asettumaan toisten saappaisiin, mukaan lukien roolileikit, simuloinnit ja väittelyt. Edellä esitelty tehtävä on muokattu alun perin Irlannissa kehitetystä tehtävästä (CDVEC Curriculum Development Unit (2012), Tackling Controversial Issues in the Classroom). Keskustelu - Vedä lyhyt keskustelu siitä, mitä osallistujat oppivat tästä tehtävästä. Voit kysyä esimerkiksi: Mitä osallistujat oppivat käsitellystä aiheesta? Saiko tehtävä heidät pohtimaan mielipiteensä muuttamista? Voisiko tätä tehtävää käyttää koulussa? Mitkä ovat tehtävän vahvuudet ja heikkoudet? Tuntevatko osallistujat muita samankaltaisia tehtäviä, joista voisi kertoa muille? TEHTÄVÄ 2.4: TUKIMATERIAALI Jalanjälkimalli 104 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
TEHTÄVÄ 2.5: WORLD CAFÉ Yksi kiistanalaisten aiheiden opettamisen suurimmista haasteista on se, että aiheet ovat luonteeltaan hyvin monimutkaisia. Voi tuntua, että tällaisten aiheiden tarkasteleminen mielekkäällä tavalla luokassa tai koulussa edellyttäisi erikoisasiantuntemusta, jollaista harvalla opettajalla on ja jonka hankkiminen voi olla vaikeaa ja aikaa vievää. Tiedon hankkiminen on vielä vaikeampaa, jos tapahtumat ovat hyvin tuoreita tai vielä käynnissä. Oikean ja tasapuolisen tiedon puute on yksi opettajien yleisimmistä huolista kiistanalaisten aiheiden opettamisen suhteen. Seuraavassa tehtävässä osallistujat tarkastelevat, miten kollektiivisia ongelmanratkaisutehtäviä voidaan hyödyntää kiistanalaisten aiheiden käsittelemisessä turvallisesti ilman laajaa taustatietoa. Kollektiivinen ongelmanratkaisu kääntää perinteisen kouluoppimiseen päälaelleen: sen sijaan, että opettaja tarjoaisi tietoa oppilaille, oppilaat pyytävät tietoa ja apua sen hankkimiseen toinen toisiltaan. Tavoite Tarkastellaan, miten kollektiivinen ongelmanratkaisu voi mahdollistaa kiistanalaisten aiheiden käsittelemisen koulussa tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti silloin, kun taustatietoa on käytettävissä vain vähän. Tulokset Osallistujat ymmärtävät kollektiivisen ongelmanratkaisun idean, tuntevat sen hyödyt, osaavat käyttää kollektiivista ongelmanratkaisua koulussa. Kesto 30 40 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset kuvia, jotka liittyvät johonkin kiistanalaiseen aiheeseen, fläppitaulun paperia. Valmistautuminen Valitse ajankohtainen kiistanalainen aihe ja kokoa siihen liittyviä kuvia, esimerkiksi valokuvia sanomalehdistä, internetistä ladattuja kuvia tai pilapiirroksia. Kuvia käytetään pienryhmätyössä, joten tarvitset yhtä monta kuvaa kuin aiot muodostaa pienryhmiä. Liimaa kukin kuva keskelle fläppitaulun paperia. Tehtävän kulku 1. Järjestä tuolit pöytien ympärille pienryhmiin ja aseta kullekin pöydälle fläppitaulun paperi, jolle liimasit kuvan. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 105
2. Jaa osallistujat pienryhmiin ja esittele heille lyhyesti aihe, jonka olet valinnut heidän käsiteltäväkseen. 3. Kukin ryhmä keskustelee pöydällään olevasta kuvasta ja kirjoittaa fläppitaulun paperille kysymykset, joita keskustelussa tulee esiin. Ehdotus Tehtävässä voi hyödyntää Iso-Britanniassa käytettyä kuuden kysymyksen menetelmää, joka auttaa nuoria muodostamaan kysymyksiä. Opettaja määrää, että oppilaiden pitää aloittaa jokainen kysymyksensä jollakin seuraavista sanoista: Mitä?, Milloin?, Missä?, Kuka?, Miten? tai Miksi? 4. Parin-kolmen minuutin kuluttua jokainen pienryhmä siirtyy seuraavaan pöytään, jossa se keskustelee edellisen ryhmän kirjoittamista kysymyksistä ja yrittää ehdottaa niihin vastauksia; vastausehdotukset kirjoitetaan fläppitaulun paperille kysymysten viereen. Pienryhmät voivat halutessaan kirjoittaa myös lisää kysymyksiä. 5. Pienryhmät siirtyvät taas seuraavaan pöytään pohtimaan uusia kysymyksiä. Tehtävä jatkuu, kunnes pienryhmät ovat käyneet kaikki pöydät läpi. 6. Tämän jälkeen osallistujat kiertävät lukemassa kullakin pöydälle kirjoitetut kysymykset ja vastaukset. 7. Kysy, mitä he ovat mielestään oppineet käsitellystä aiheesta tämän tehtävän kuluessa. Tuntuuko, että heidän ymmärryksensä aiheesta on laajentunut? Mihin he haluaisivat viedä tehtävän seuraavaksi? Keskustelu Vedä lyhyt keskustelu kollektiivisen ongelmanratkaisun käytöstä kiistanalaisten aiheiden opetuksessa. Voit kysyä esimerkiksi: Mitkä ovat osallistujien mielestä lähestymistavan vahvuudet ja heikkoudet? Voisiko World Cafe -tehtävää käyttää koulussa? Jos voi, mitä he järjestäisivät sen jatkoksi? Tuntevatko osallistujat muita samankaltaisia tehtäviä, joista voisi kertoa muille? Muunnelma Äänetön keskustelu muistuttaa World Cafe -tehtävää ja sitä voidaan käyttää samoja tarkoituksia varten. Opettaja keksii useita kysymyksiä valitsemastaan kiistanalaisesta aiheesta ja kirjoittaa kysymykset paloille fläppitaulun paperia. Paperit asetellaan useille pöydille, jotka sijaitsevat eri puolilla huonetta, ja oppilaat kiertävät ääneti lukemassa kysymykset ja kirjoittamansa kuhunkin vastauksen. Sitten he kiertävät lukemassa muiden vastaukset ja kirjoittavat niihin vastakommentteja. Näiden kahden tehtävän muunnelmia on käytetty Iso-Britannian kouluissa käsiteltäessä Lontoon vuoden 2010 mellakoita. 106 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
TEHTÄVÄ 2.6: FORUM-TEATTERI Opettajat eivät voi hallita kaikkea, mitä luokassa tai koulussa tapahtuu. Oppituntien huolellisesta suunnitellusta huolimatta on aina mahdollista, että opettaja joutuu yllättäen vastaamaan oppilaiden epäasiallisiin kommentteihin luokassa tai sen ulkopuolella. Seuraavassa tehtävässä osallistujat tarkastelevat eri tapoja vastata epäasiallisiin kommentteihin ja pohtivat, miten luokan säännöillä ja koulun käytännöillä voidaan auttaa luomaan ilmapiiriä, joka paitsi vähentää tällaisten kommenttien määrää, myös auttaa opettajaa niiden käsittelemisessä. Tavoite Pohditaan tapoja käsitellä oppilaiden epäasiallisia kommentteja sekä sitä, miten luokan säännöillä ja koulun käytännöillä voidaan luoda ilmapiiriä, joka paitsi vähentää tällaisten kommenttien määrää, myös auttaa opettajaa niiden käsittelemisessä. Tulokset Osallistujat osaavat käsitellä oppilaiden epäasiallisia kommentteja itsevarmasti ja tehokkaasti, ymmärtävät, miten oikeiden sääntöjen ja ilmapiirin luominen luokassa ja koulussa helpottaa tätä, ymmärtävät, miten koulun käytännöt voivat edistää kannustavan koulun hengen syntymistä. Kesto 25 30 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset monisteen, jossa luetellaan tyypillisiä esimerkkejä epäasiallisista oppilaiden kommenteista. Valmistautuminen Mieti pari-kolme esimerkkiä kiistanalaisia aiheita koskevista epäasiallisista kommenteista, joita oppilaat voivat esittää luokassa tai sen ulkopuolella. Oppilaat saattavat esimerkiksi kysyä opettajalta Oletko sinä homo? (Montenegro) tai todeta Kaikki pakistanilaiset ovat samanlaisia (Iso-Britannia). Jäljempänä olevaan tukimateriaaliin sisältyvässä monisteessa on joitain esimerkkejä eri maista. Tehtävän kulku 1. Esittele oppilaiden epäasiallisten kommenttien ongelma käyttäen joko monisteessa olevia esimerkkejä tai itse etukäteen valmistelemiasi esimerkkejä. Osallistujat, joilla on henkilökohtaisia kokemuksia asiasta, voivat halutessaan jakaa keskenään pari esimerkkiä. Puhu lyhyesti vaikeuksista, joita tällaisiin kommentteihin vastaamiseen liittyy, ja riskeistä, joita vastaamatta jättäminen tai huonosti vastaaminen voi aiheuttaa. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 107
2. Pyydä kolmea vapaaehtoista esittämään opettajia. Heidän tehtävänään on vastata oppilaiden esittämiin epäasiallisiin kommentteihin. Pyydä heitä poistumaan huoneesta ja odottamaan, kunnes tulet hakemaan heidät. 3. Loput osallistujat pysyvät paikoillaan ja esittävät oppilaita. 4. Pyydä huoneeseen jääneitä osallistujia joko valitsemaan monisteesta sopivia esimerkkejä tai keksimään omia esimerkkejä epäasiallisista kommenteista, joita opettajat saavat joskus kuulla; ne voivat olla joko väittämiä tai kysymyksiä. 5. Ensimmäinen opettaja kutsutaan sisään, ja hän vastaa oppilaan hänelle esittämään monisteesta poimittuun tai itse keksittyyn väittämään tai kysymykseen. 6. Kaksi muuta opettajaa kutsutaan kumpikin vuorollaan sisään, ja he saavat vastata samaan väittämään/kysymykseen. 7. Oppilaat vertailevat kolmea vastausta ja keskustelevat siitä, mikä heidän mielestään on paras. He voivat halutessaan myös ehdottaa omia vastauksiaan. 8. Toista sama tehtävä useita kertoja käyttäen eri väittämiä/kysymyksiä. Keskustelu Vedä lyhyt keskustelu siitä, mitä osallistujat ovat oppineet tehtävästä. Mitkä vastaamistavat ovat heidän mielestään tehokkaimpia? Onko heillä omia vastaamistapoja, joista he voivat kertoa muille? Millainen vaikutus luokan ja koulun säännöillä ja ilmapiirillä on heidän mielestään tähän? Miten tällaiset tilanteet pitäisi heidän mielestään huomioida koulun käytännöissä? Onko heillä tästä omia kokemuksia? TEHTÄVÄ 2.6: TUKIMATERIAALI Esimerkkejä kiistanalaisista kommenteista tai kysymyksiä, joista voi aloittaa keskustelun Kouluttajat valitsevat esimerkeistä parhaiten paikallisiin olosuhteisiin sopivat. Minä vihaan ulkomaalaisia heitä on liikaa ja he vievät meidän työpaikkamme. Voimmeko me puhua lesboista ensi viikolla? Sinä suosit aina tyttöoppilaita, etkö suosikin? Aiotko sinä tällä tunnilla taas kertoa, mitä meidän pitäisi ajatella? Onko se niin kamalaa, jos on rasisti? Minun isäni sanoo, että hän on rasisti. Lihavilta oppilailta on turha kysyä terveellisestä ruokavaliosta. Eikö tänne luokkaan voisi vaihteeksi kutsua nationalismia kannattavan puhujan? Meidän ei ole pakko kertoa mielipiteitämme, jos emme halua, se on meidän ihmisoikeutemme. Oletko sinä homo? Varmasti olet, koska puhut niistä koko ajan. Ketä sinä aiot äänestää eduskuntavaaleissa? Sinä esität aina puolueetonta, kun me keskustelemme jostain. Eikö sinulla ole omia mielipiteitä? Seksistinen puhe on ihan ok tiedotusvälineet ja netti ovat sitä pullollaan. Rehtori puhuu demokratiasta koulussa mutta toimii useimmiten kuin diktaattori ettekä te opettajat tee sille mitään. Koko luokka on sitä mieltä, että sinä olet todellisuudessa kommunisti ja että sinusta pitäisi tehdä ilmoitus viranomaisille. Sinä et koskaan anna meidän keskustella paikallisyhteisöä koskevista oikeista asioista, koska pelkäät, mitä paikalliset päättäjät sanovat, jos saavat tietää. Aikuiset kysyvät meiltä nuorilta mielipidettä monissa asioissa mutta he eivät koskaan aidosti kuuntele, mitä me vastaamme ja mitä muutoksia me haluamme. 108 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
Osio 3: Pohdinta ja arviointi Yhteenvedon aika Osiossa 3 osallistujat alkavat suunnitella, mitä he aikovat tehdä palatessaan takaisin omaan kouluunsa. He kertaavat syyt, joiden vuoksi kiistanalaisia aiheita kannattaa opettaa, ja pohtivat niitä koskevan opetuksen ja oppimisen tavoitteita. Lopuksi he pohtivat koulutuspakettia kokonaisuudessaan, miten se on edistänyt heidän ammatillista kehittymistään ja miten he voisivat jatkossa edelleen kehittää oppimaansa. TEHTÄVÄ 3.1: LUMIPALLO Kiistanalaisten aiheiden käsittelemisessä ei ole kyse vain siitä, että oppilaiden annetaan päästää höyryjä ulos valvotuissa oloissa, vaikka se voi toki olla sinällään tärkeää. Siinä on ennen kaikkea kyse oppimisesta; siinä on kyse arvojen ja intressien konflikteista ja siitä, miten niitä voidaan ratkaista. Kuten muillakin opetussuunnitelmaan kuuluvilla osa-alueilla, käytettävät menetelmät ja niiden soveltamistavat valitaan sen mukaan, mitä oppilaiden on tarkoitus oppia. Seuraavassa tehtävässä osallistujat pohtivat kiistanalaisten aiheiden opettamisen tavoitteita, toisin sanoen sitä, mitä osaamistekijöitä opetuksella halutaan kehittää, käyttäen niin kutsuttua lumipallo-menetelmää. Tavoite Pohditaan kiistanalaisten aiheiden opettamisen tavoitteita. Tulokset Osallistujat ymmärtävät oppimistavoitteiden tärkeyden, osaavat määrittää kiistanalaisten aiheiden opetukselle sopivia oppimistavoitteita. Kesto 25 minuuttia Tehtävän kulku 1. Esittele tehtävän aluksi tavoitteiden rooli opetuksessa ja oppimisessa sekä se, miten tärkeää opettajalla on olla selkeä ajatus haluamistaan tuloksista. Kerro osallistujille, että seuraavan tehtävän tarkoituksena on auttaa heitä ymmärtämään paremmin kiistanalaisten aiheiden opettamisen tavoitteita. 2. Jaa osallistujat neljän hengen ryhmiin. 3. Ryhmissä keskustellaan siitä, miten osallistujat selittäisivät kiistanalaisten aiheiden opettamisen tavoitteen ryhmälle 14-vuotiaita oppilaita. Keskusteluun käytetään 3 4 minuuttia. 4. Kaksi jäsentä siirtyy kustakin ryhmästä toiseen ryhmään. Uudessa ryhmässä esitellään edellisten ryhmien ajatukset ja yritetään kehittää niitä edelleen, jotta tehtävään saataisiin mahdollisimman hyvä ratkaisu. Keskusteluun käytetään jälleen 3 4 minuuttia. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 109
5. Siirtymiä ja keskusteluja toistetaan niin kauan kun aikaa riittää tai kunnes kaikki osallistujat ovat olleet samassa ryhmässä toistensa kanssa. 6. Järjestä tuolit ympyrään keskustelua varten. Vinkki Oppilasryhmän ikä kannattaa valita niin, että se vastaa useimpien osallistujien kokemuksia. Iän pitäisi olla kaikille osallistujille sama. Keskustelu Vedä keskustelu siitä, mitä osallistujat ovat oppineet tästä tehtävästä. Auttoiko se selkeyttämään heidän tavoitteitaan? Onko pitkän aikavälin ja lyhyen aikavälin tavoitteilla eroa? Mitä oppilaiden osaamistekijöitä heidän pitäisi mielestään kehittää? Onko heille tärkeää muuttaa oppilaiden näkemyksiä eri aiheista? TEHTÄVÄ 3.2: TUNTISUUNNITELMA Tähän asti suurin osa koulutuksesta on ollut tehtäväpaketin sisällön esittelyä ja osallistujien oman pohdintaa. Seuraavaksi osallistujat pääsevät soveltamaan oppimaansa käytännössä. Tavoite Sovelletaan opetuksia käytännössä. Tulokset Osallistujat ovat laatineet alustavan suunnitelman tunninpituiselle oppimistehtävälle, jossa käsitellään kunkin osallistujan valitsemaa kiistanalaista kysymystä. Kesto 20 minuuttia Tehtävän kulku 1. Kukin osallistuja valitsee jonkin kiistanalaisen kysymyksen ja alkaa suunnitella, miten aihetta voisi lähestyä myöhemmin omien oppilaiden kanssa. Osallistujat laativat alustavan suunnitelman tunninpituiselle oppimistehtävälle käyttäen yhtä tai useampaa tehtäväpakettiin sisältyvää lähestymistapaa tai oppimistehtävää. Suunnitelma voidaan tehdä joko yksin tai pienryhmissä. Suunnitelman tekemiseen käytetään noin 15 minuuttia. 2. Sen jälkeen osallistujat kokoontuvat yhteen noin 5 minuutiksi keskustelemaan tehtävässä mahdollisesti esiin tulleista kysymyksistä. 110 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
TEHTÄVÄ 3.3: PALAUTEKIRJEET Osallistujien palaute auttaa kehittämään oppimistehtävien toteuttamista jatkossa. Lisäksi se antaa osallistujille tilaisuuden pohtia tehtävien herättämiä yleisiä kysymyksiä ja kokea, että he pääsevät vaikuttamaan seminaarin toteutukseen. Palautekirjeet on lyhyt kirjallinen tehtävä, jossa osallistujat voivat kertoa seminaariin liittyvistä kokemuksistaan kouluttajalle kahden kesken. Tavoite Tarjotaan osallistujille tilaisuus kertoa kouluttajalle kokemuksistaan. Tulokset Kouluttaja tietää, miten toteutusta voidaan kehittää jatkossa. Osallistujat kokevat, että he voivat vaikuttaa toteutukseen. Kesto 5 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset kirjoituspaperia ja kirjekuoria. Tehtävän kulku 1. Jokaiselle osallistujalle annetaan paperi ja kirjekuori. 2. Osallistujat kirjoittavat kouluttajalle lyhyen kirjeen, jossa he kertovat ajatuksista, joita heillä on herännyt, ja esittävät kouluttajalle mahdollisesti kysymyksiä. 3. Kirje laitetaan kuoreen ja palautetaan kouluttajalle. 4. Kouluttaja vastaa kirjeisiin sähköpostitse koulutuksen jälkeen joko yksitellen, yhteisesti tai sekä-että. Ehdotus Jos aikaa on, kouluttaja voi avata pari kirjettä, lukea kirjeet ryhmälle ja vastata niiden sisältämiin kysymyksiin. RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 111
TEHTÄVÄ 3.4: POHDINTAPUU Sen lisäksi, että osallistujat voivat antaa palautetta, heidän on tärkeää saada jokaisen istunnon päätteeksi tilaisuus pohtia, mitä he ovat oppineet ja mitä heidän on tehtävä voidakseen käyttää oppimaansa omassa opetustyössään. Pohdintapuu on yksinkertainen tehtävä, jossa osallistujat voivat pohtia ammatillista kehittymistään seminaariin osallistumisen jälkeen. Tavoite Tarjotaan osallistujille tilaisuus pohtia ammatillista kehittymistään. Tulokset Osallistujat tietävät, mitä he ovat oppineet ja mitä he tarvitsevat voidakseen käyttää oppimaansa omassa opetustyössään. Kesto 10 minuuttia Tarvikkeet Tarvitset suuren palan fläppitaulun paperia, jolle on piirretty puun ääriviivat, oransseja, vihreitä ja keltaisia Post-it-lappuja. Valmistautuminen Piirrä puun ääriviivat ja paljon oksia suurelle palalle fläppitaulun paperia. Tehtävän kulku 1. Osallistujat kirjoittavat kommentteja seminaarissa käsitellyistä ideoista, tehtävistä ja opeista erivärisille Post-it-lapuille ja kiinnittävät ne puuhun seuraavalla tavalla: Oransseille lapuille kirjoitetaan kommentteja ideoista, tehtävistä ja opeista, jotka ovat kypsiä ja valmiita käytettäviksi opetustyössä. Vihreille lapuille kirjoitetaan kommentteja ideoista, tehtävistä ja opeista, jotka ovat osallistujien mielissä vielä raakoja ja joita heidän täytyy vielä pohtia ja kypsytellä ennen kuin he voivat harkita niiden käyttämistä opetustyössä. Keltaisille lapuille kirjoitetaan kommentteja ideoista, tehtävistä ja opeista, jotka ovat osallistujien mielissä puolikypsiä ja joita heidän tarvitsee vielä hiukan kypsytellä ennen kuin harkitsevat niiden käyttämistä. 112 RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA
TEHTÄVÄ 3.4: TUKIMATERIAALI Pohdintapuu ennen Pohdintapuu jälkeen RAKENTAVAA VUOROVAIKUTUSTA 113