Kenen koulu? Miten koulu kohtaa nuoret, erilaisuuden ja yhteiskunnan - vai kohtaako? Tomi Kiilakoski Kokkola 7.8.2013 Piirustukset: Marika Tervahartiala
Kenen koulu? Monitulkintainen kysymys niin on, mutta no, itsepä tein ja täytynee seurata sen monisyisiä juonteita: 1. Kuka koulun omistaa? Ja jatkokysymyksenä: kenellä on oikeus kehittää sitä? 2. Minkälaisia ihmistyyppejä, ominaisuuksia tai dispositioita koulun on määrä tuottaa? 3. Kuka koulun kokee omakseen? Ja millaiseksi kokee, kun kokee omakseen? Kuka hallitsee virallista ja epävirallista tilaa? 4. Kuka koulusta voi puhua ja kenen puolesta silloin ääntä käytetään?
1. Mukaan houkuttelemista ja toiminnasta syrjäyttämistä
Miten koulu tukee toimijuutta? Oppilaitosten toimintaa voidaan katsoa sen mukaan, missä määrin eri kentät oppilaitoksissa lisäävät ihmisten toimijuutta ja auttavat heitä voittamaan kohtaamiaan esteitä. Nämä esteet voivat liittyä minäkuvaan, ryhmäsuhteisiin (toisten nuorten kanssa), vanhempiin, yhteiskuntakiinnittymiseen jne.
Toimijuus Nuorten ajatukset, elämä, kokemukset ja toiminta ovat avainasemassa, kun nuorten elinolosuhteita ja maailmaa rakennetaan paremmaksi. Nuorten toiminnan tukemisessa keskeistä on nähdä, että maailma voi olla toisin ja että sitä voidaan muuttaa omin voimin.
Demokraattinen pienoisyhteisö? Kouluterveyskysely: Peruskoulun oppilaista 48 % on sitä mieltä, ettei oppilaiden mielipiteitä huomioida koulutyön kehittämisessä ja 43 % kokee, etteivät opettajat rohkaise mielipiteen ilmaisuun oppitunnilla. Vastaavat prosenttiluvut lukiossa ovat 36 % ja 27 % sekä ammatillisessa oppilaitoksessa 33 % ja 31 %. ICCS: Eniten nuoret katsoivat voivansa vaikuttaa päätettäessä kerhotoiminnasta ja projekteista (59 % oli vähintään jossain määrin tätä mieltä), luokan säännöistä (49 % oli vähintään jossain määrin tätä mieltä) sekä siitä, millä tavoin tunneilla opetettiin (45 % oli vähintään jossain määrin tätä mieltä). Koulun sääntöjä, opetus- ja oppimateriaaleja ja opetuksen sisältöjä koskevassa päätöksenteossa oppilaiden mielipiteet otetaan huomioon vähintään jossain määrin noin kolmasosan (32 %) nuorista mielestä. Lukujärjestykseen nuorista katsoi voivansa vaikuttaa vähintään jossain määrin noin neljäsosa (26 %). (Suoninen ym. 2010, 72 74.)
Kouluosallisuuden osittainen ohuus Kaikille nuorille ei tule koulussa vaikuttamisen ja osallisuuden kokemuksia Opettajien ja oppilaiden käsitykset osallisuuden laadusta poikkeavat Oppilaskunta voi vahvistaa osallisuuden tunnetta, mutta pelkästään se ei riitä Oppilaat eivät pysty aina vaikuttamaan nykyisten rakenteiden kautta: vaaditaan uusia rakenteita ja osallisuuden arkipäiväistymistä
2. Minkälaista ihmisyyttä koulu tukee on tukematta?
Nuoren tukeminen edellyttää rakenteita, sekä yksilöllisen tilanteen huomioimista Koulussa tapahtuvalla vuorovaikutuksella oletetaan olevan keskeinen merkitys siinä, onko yleinen käsitys koulusta myönteinen. Nuorten omaksuma näkemys itsestä joko aktiivisena tai passiivisena toimijana vaikuttaa mahdollisuuksiin pärjätä koulussa ja hakeutua jatko-opintoihin. Olisi tunnistettava tuen tarpeessa olevat nuoret ja toiseksi osattava löytää heidän elämäntilanteeseensa sopiva tuki mielellään silloin, kun ongelmat ovat pieniä.
2. Demokraattinen pienoisyhteisö John Dewey: Demokratiaan kasvattaminen on demokraattista kasvatusta Koulun täytyy täyttää oppilaansa demokratian hengellä ja luoda taju toimintaperiaatteista. Demokratiakasvatuksen tulee pitää sisällään sekä aitoja osallistumisen ja vaikuttamisen kokemuksia, että osallistumisessa tarvittavaa tietosisältöä. Esimerkiksi koulujen oppilaskunnat tarjoavat yhden foorumin lasten ja nuorten osallistumiselle. (Valtioneuvoston periaatepäätös demokratian edistämisestä Suomessa 2010, 8).
Hyvinvointi: nuoret ja aikuiset Yhteisöllisyyden kokemukset edellyttävät kuulumista johonkin itseä suurempaan kokonaisuuteen, kuten kaduille, seurakuntaan, kouluun, nuorisotaloon, virtuaaliryhmään ja niin edelleen. Tämä taas edellyttää toimivia sukupolvien välisiä suhteita. Hyvinvointia rakennetaan luomalla toimivia ja luottamuksellisia suhteita. Heijastuu esimerkiksi haluun kertoa rasismista (Rastas 2007), sukupuolisesta häirinnästä (Aaltonen 2006) tai kiusaamisesta (Kiilakoski 2009).
Nuorten tyytyväisyydestä elämään (Nuorisobarometri 2012) Nuorten tyytyväisyys elämäänsä on ollut samanlainen n. 15 vuoden ajan, kouluarvosanoilla keskiarvo on 8,4. 20-vuotiaiden nuorten tyytyväisyys elämäänsä putoaa jonkin verran. Koulutuksessa huonosti menestyvien tai sieltä pudonneiden nuorten tyytyväisyys on muita vähäisempi. Työttömien nuorten tyytyväisyys eri hyvinvoinnin ulottovuuksiin vapaa-aikaa lukuunottamatta on vähäisempi.
3. Nuoren näkemys turvallisuudesta lukiossa Fyysinen turvallisuus koulussamme on aika hyvä. Kukaan ei ole kiusannut minua enkä ole kiusannut muitakaan. Erilaisuudelle tässä koulussa ei ole tilaa. Jos olet erilainen, muut katsovat sinua kieroon, nauravat, puhuvat selän takana etkä pääse helpolla kaveriporukoihin. Ellet ole niin onnekas, että löydät toisen hylkiön nurkassa mököttämässä ja ryhdyt kaveriksi. Sitaattia tulkiten: nuorten maailmassa yhteisöllisyyden ja osallisuuden ehtoja määrittävät myös nuorten omat säännöt. Voiko niihin vaikuttaa? Tulisiko?
3. Nuorten tiedon tärkeys ja aikuisille puhumisen vaikeus Nuorten keskinäinen solidaarisuus voi estää asioiden pääsyn aikuisten tietoon Oppilaiden keskuudessa vallitsee sääntöjärjestelmiä: virallinen koulu ja nuorten oma koulu oppilaskulttuurissa on vahvat paineet olla kertomatta opettajille. Tästäkin syystä kiusaamiseen puuttuminen edellyttää ryhmätason toimia. Väkivalta, sukupuolinen häirintä, rasismikokemukset kaikki asioita, joista on hankala puhua aikuisille
Ryhmäsuhteet ja yksinjäämisen pelko Koulu on vertaisryhmälatautunut tila tavalla, joka poikkeaa muista nuorten tiloista Koulussa on neuvoteltava paikkaa ryhmässä ja löydettävä sijansa nuorten arvojärjestyksissä Status, respekti, maine = nuori tunnetaan koulussa ja hänellä on asema luokan ja koulun kokonaisuudessa Koulun arvioi tai kohtaa oppilaansa yksilönä vs. nuorten tarve löytää asema ryhmässä Hyväksynnän saaminen on joskus tärkeämpää kuin arvosanat
Poikkeavuuden kätkeminen ja paljastumisen uhka Päätin muuttaa 16-vuotiaana suurempaan kaupunkiin lukioon osittain sen takia, että oletin siellä ihmisten suhtautuvan paremmin seksuaalivähemmistöihin. Kotipaikkakuntani oli pieni ja toisinaan suvaitsematon, eikä suuntautumistani olisi välttämättä ymmärretty, jos se olisi tiedetty. (Huotari, Törmä & Tuokkola 2011, 98.)
Yksilön tunne- ja toimintakyky
4. Nuorten kokemuksen tavoittamisen ongelma
Mistä koulussa oikeastaan oli kysymys? Pyörä on keksittävä uudestaan. On kumminkin syytä tähdentää sitä, että koko koululle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää koko koulutyön käsittämistä kasvattavaksi. (s.86.) Välitunti, koulun fyysinen ympäristö, kouluateria Vaikka aluetta koskeva järjestelmällinen tutkimus vielä onkin suhteellisen vähäistä, voidan runsaan käytännöllisen kokemuksen perusteella katsoa, että mitä enemmän oppilaat tuntevat olevansa koulussa hyväksyttyjä ja tarpeellisia, sitä myönteisemmäksi käyvät heidän asenteensa koulua kohtaan, sitä kiinteämmin he tuntevat kuuluvat yhteen ja sitä paremmin he viihtyvät. (s.90.) Sitaatit teoksesta Matti Koskenniemi & Kaisa Hälinen (1970):Didaktiikka. 4. tarkistettu painos. Helsinki: Otava.
Tämä päivä perustui ensisijaisesti teoksiin Gretschel & Kiilakoski (toim.) 2012 Demokratiaoppitunti. Nuorisotutkimusverkosto. Kiilakoski 2012. Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. OPH. http://www.oph.fi/downlo ad/144743_koulu_nuorten _nakemana_ja_kokemana _2.pdf