Luento 10 Neljä moraalia määrittävää piirrettä & Moraaliteorioiden arvioinnin standardit & Analyyttisen etiikan peruskysymykset Moraalia määrittävät piirteet Timo Airaksinen: Moraalifilosofia, 1987 Kun kysytään, mitä moraali on, vastaus usein annetaan seuraavan neljän ominaisuuden muodossa Nämä ovat moraalin kannalta välttämättömiä piirteitä, jotka yhdessä muodostavat moraalin olemassaolon riittävät ehdot 1. Preskriptiivisyys: Moraalin kieli ei vain kuvaa asioita, vaan se käskee tekemään jotakin, kehottaa sitoutumaan johonkin ja vaatii kiittämään ja tuomitsemaan valintoja 2. Universaalisuus eli yleisyyden vaatimus tarkoittaa, että arvioinnit eivät ole sidoksissa kehenkään erityiseen henkilöön tai hänen rooliinsa: kaikkia ihmisiä sitovat samat säännöt periaate on universaali silloin, kun se ei sisällä erisnimiä tai määrättyjä kuvauksia
3. Autonomisuus: moraalia ei voi jäännöksettä palauttaa mihinkään muuhun elämän alaan eikä moraaliarvostelmia voi lopullisesti perustella muiden arvostelmien avulla 4. Ylivertaisuus: moraaliarvostelman esittäjä pitää ajatustaan ylivertaisena (overriding) kaikkiin muihin motiiveihin, periaatteisiin, perusteluihin ja arvoihin verrattuna ylivertaisuus on ominaisuus, jonka henkilö antaa itse joillekin periaatteilleen, so. niille annetaan etusija silloin, kun ne joutuvat konfliktiin muiden periaatteiden kanssa (Hare) Moraaliteorioiden arvioinnin standardit (Mark Timmons: Moral Theory: An Introduction, 2001) Koska normatiivisilla teorioilla on päämääränä (1.) antaa päätöksentekoprosessi moraalisiin ongelmatilanteisiin (praktinen päämäärä), sekä (2.) esittää moraaliset kriteerit, jotka selittävät moraalin olennaisen luonteen (teoreettinen päämäärä) on erilaisia teorioita mahdollista arvioida sen mukaan, kuinka hyvin ne täyttävät nämä päämäärät I. Konsistenssin standardi: Moraaliteorian tulee olla konsistentti siinä mielessä, että sen periaatteet tuottavat - yhdessä relevantin faktuaalisen informaation kanssa - konsistentteja moraalisia johtopäätöksiä koskien tekojen, persoonien tai muiden moraalisen arvioinnin kohteiden moraalisuutta (1.) moraaliteoria, joka ei kykene tuottamaan konsistentteja moraalisia johtopäätöksiä ei kykene antamaan tarvittavan kaltaista päätöksentekoprosessia (2.) mikäli oikeaa toimintaa koskeva teoria antaa inkonsistentteja neuvoja tiettyjen tekojen oikeellisuudesta, täytyy teorian itsensä olla virheellinen Silloin se ei anna oikeaa teoreettista selitystä moraalin luonteesta
II Selkeän määrittelyn standardi: Moraaliteorian tulee sisältää periaatteet jotka tuottavat - yhdessä relevantin faktuaalisen informaation kanssa - riittävän usein varmoja ja selkeitä moraalisia johtopäätöksiä (1.) Huonosti määritelty teoria ei anna toimivaa päätöksentekoprosessia, koska se ei kovinkaan usein kykene kertomaan miten tulisi toimia tai mitä uskoa; (2.) tämä epämääräisyys voi myös viitata siihen, ettei teoria kykene selittämään kunnolla oikean ja väärän, ja hyvän ja pahan luonnetta Moraalisten uskomustemme ( X on oikein ) lisäksi meillä on uskomuksia moraalista; Esim. moraali koskee ihmisten hyvinvointia ; pohjautuu ihmisen luonteen faktoihin ; edustaa puolueettoman tarkkailijan näkökulmaa Lukuisat moraaliteoriat lähtevät liikkeelle tällaisista intuitiivisesti vetoavista uskomuksista, joita sitten kehitetään systemaattisemmiksi IV. Intuitiivisen vetovoiman standardi: Moraaliteorian tulee kehittää ja selventää erilaisia intuitiivisesti vetovoimaisia uskomuksia ja ajatuksia moraalista Harkitut moraaliarvostelmat tai -uskomukset = uskomukset, joihin uskotaan vakaasti ja yleisesti, tiukankin tarkastelun jälkeen Eräs tapa arvioida moraaliteorioita on testata, kuinka sen periaatteet pärjäävät erilaisissa tilanteissa suhteessa harkittuihin arvostelmiimme V. Sisäisen tuen standardi: Moraaliteoria, jonka periaatteista seuraa - yhdessä relevantin faktuaalisen informaation kanssa - loogisesti harkittuja moraaliarvostelmiamme, saa niistä sisäistä tukea. Toisaalta, jos periaatteilla on implikaatioita, jotka konfliktoivat harkittujen moraaliarvostelmiamme kanssa, on tämä todistus teoriaa vastaan
Moraaliteoriat pyrkivät löytämään paitsi moraalisia periaatteita, joista seuraa loogisesti harkittuja uskomuksia, myös periaatteita, jotka selittävät, mikä teoissa on se, mikä tekee niistä oikeita tai vääriä V. Selittävän voiman standardi: Moraaliteorian tulisi sisältää periaatteet, jotka selittävät harkitut moraaliarvostelmamme, ja jotka täten auttavat meitä ymmärtämään, miksi teot, persoonat tai muut moraalisen arvioinnin kohteen ovat oikein tai väärin, hyviä tai pahoja, tms. J.L. Mackie: moraaliperiaatteet ja eettiset teoria eivät ole yksin; ne vaikuttavat ja niihin vaikuttavat muiden alueiden uskomukset ja oletukset, eikä vähiten psykologiasta, metafysiikasta ja uskonnosta Ajatus: moraaliteoria esittää todennäköisemmin asianmukaisen teorian moraalin luonteesta, jos sen periaatteet saavat tukea muiden ajattelun alueiden tunnustetuilta teorioilta ja uskomuksilta VI. Ulkoisen tuen standardi: Se tosiseikka, että moraaliteorian periaatteet saavat tukea ei-moraalisista uskomuksista ja oletuksista, mukaan lukien erilaiset eimoraalisen tutkimuksen tunnustetut uskomukset ja oletukset, toimii tietynlaisena todisteena sen puolesta. Toisaalta se tosiseikka, että periaatteet konfliktoivat tunnustettujen ei-moraalisten uskomusten ja oletusten kanssa toimii todisteena teoriaa vastaan. Näiden standardien käytöstä 1. Näiden standardien tyydyttämisessä on kyse asteeroista; 2. sen lisäksi, että arvioimme, missä määrin kukin teoria täyttää nämä standardit, tulee arvioida, missä määrin ne täyttävät ne suhteessa muihin teorioihin 3. Jotkut standardeista ovat kontroversiaalisia ja toiset eivät Ja nämähän ovat tietysti metaeettisiä kysymyksiä
Meta-eettiset perusnäkemykset A. Realismi: Objektiivinen moraalinen todellisuus on jossakin mielessä olemassa > moraali on objektiivista Etiikka on objektiivinen oppiaine ja sen avulla voidaan löytää ja vakuuttua objektiivisista totuuksista B. Intuitionismi: Moraaliperiaatteet voivat olla objektiivisesti tosia tai vääriä. Me voimme tietää oikeat moraaliperiaatteet aivan erityisellä tavalla, joko jonkinlaisella intuitiolla tai tunnistamalla suoraan niiden moraaliset ominaisuudet tai faktat C. Emotivismi: Eettinen tieto on erilaista kuin faktuaalinen, tieteellinen, käsitteellinen, kognitiivinen tai looginen tieto Eettiset lauseet ovat ilmauksia, joita käytetään vaikuttamaan toisten käytökseen ja/tai ilmaisemaan emootioita, tunteita, asenteita, ja/tai herättämään samanlaisia tunteita D. Naturalismi: Moraaliperiaatteet voivat olla objektiivisesti tosia tai vääriä ja ne voidaan tietää Hyvyys tai oikeellisuus liittyy tai se voidaan redusoida johonkin muuhun ominaisuuteen, kuten onnellisuuteen, Jumalan tahtoon tms. Eettinen tieto on empiiristä tietoa E. Non-kognitivismi: Eettinen tieto ei ole aitoa tietoa Eettisillä termeillä ei ole tiedollista (kognitiivista) sisältöä, vaan ne ilmaisevat tunteita, päätöksiä ja sitoumuksia, tai pyrkivät vaikuttamaan asenteisiin ja dispositioihin F. Subjektivismin haaste: Moraali on subjektiivista eli yksilöllistä; moraalinen tutkimus ei saavuta objektiivisia tuloksia Eettisiä ominaisuuksia ei ole olemassa, vaan ihminen liittää ne mielentiloissaan ( projisoi ) maailmaan G. Relativismin haaste: Moraalisisssa asioissa ei löydy universaaleja totuuksia; moraali on suhteellista ja sen sisältö riippuu yhteiskunnasta tai kulttuurista
Analyyttisen etiikan peruskysymyksiä 1. Ovatko moraaliarvostelmat faktuaalisia väitteitä, jotka on mahdollista osoittaa tosiksi tai epätosiksi (=kognitivismi)? 2. Ovatko ne käskyjä tai asenteiden ilmauksia, jotka ovat vain enemmän tai vähemmän sopivia, toimivia tai tehokkaita (=nonkognitivismi)? 3. Ovatko moraaliarvostelmat subjektiivisia vai objektiivisia? 4. Kuinka motivaatio liittyy tai sisältyy moraaliarvostelmiin?