Luento 9. Kantista utilitarismiin. Immanuel Kant ( )

Transkriptio

1 Luento 9 Kantista utilitarismiin Immanuel Kant ( ) Puhtaan järjen kritiikki 1781 Moraalin metafysiikan perusteet 1785 Käytännöllisen järjen kritiikki 1788 Hävitti keskiaikaisen maailmankuvan jäänteet: yhdisti varhaisen rationalismin ja empirismin malliin, joka koski tieteen sekä moraalin perusperiaatteiden subjektiivisia lähtökohtia Inhimillisen autonomian ajatus: ihminen voi järkensä avulla löytää tiedon ja toiminnan perusperiaatteet ja elää niiden mukaisesti, ilman jumalallista ohjausta tai interventiota Kaksi asiaa täyttää mieleni yhä uudelleen ja suuremmalla ihailulla ja hämmästyksellä mitä useammin ja vakaammin reflektio niihin suuntautuu: tähtitaivas päälläni ja moraalilaki sisässäni. Kumpaakaan en joudu etsimään eikä minun tarvitse epäillä niiden olevan tavoittamattomissa tai horisonttini tuolla puolen; näen ne edessäni ja ymmärrän ne välittömästi olemassaoloni kautta. (Käytännöllisen järjen kritiikki 1788)

2 Kant johtaa inhimillisen ajattelun ja toiminnan perusperiaatteet (kategoriat) inhimillisestä aistinvaraisuudesta, ymmärryksestä ja järjestä, yhdessä ne muodostavat autonomisuutemme lähteen Ajattelun ja toiminnan periaatteet tasapainottavat ulkoisen maailman ja inklinaatioiden vaikutukset luonto mitä on ; vapaus miten tulisi olla Luonnonlakien ja vapaan inhimillisen toiminnan lakien tulisi olla yhteensopivia, koska molemmat ovat inhimillisen ajattelun tuotetta sillä kokemuksen data synnyttää nuo lait, kun sovellamme siihen ymmärrystämme tai kapasiteettejamme Teoreettinen järki on keskeinen inhimillisen kokemuksen systematisoinnissa, mutta se ei kykene esittämään päteviä metafyysisiä näkemyksiä inhimillisestä sielusta, meistä riippumattomasta maailmasta tai Jumalasta Koska järki on systemaattisuuden ideaalin lähde, on se myös fundamentaalisen moraalilakimme lähde, sekä vapauden tietoisuutemme lähde, joka on kaiken arvon perusta Voimme kuitenkin hyväksyä moraalisen käytöksen käytännöllisinä postulaatteina ; Moraaliteorian lähtökohdat Kritiikki Humea kohtaan: moraalisuus ei voi perustua inklinaatioille (emootioille, passioille, tunteille, affekteille) Inhimillinen järki on autonominen käytössääntöjen lähde, ja immuuni inklinaatioiden sekaannuksille arvostelmien teossa ja toiminnasta päätettäessä Moraaliset teot tehdään velvollisuudesta, ei muista motiiveista jos henkilön inklinaatiot ovat moraalisten tekojen motiivi, teoilla ei ole moraalista arvoa

3 Henkilö, joka toimii velvollisuudesta, motivoituu toimimaan niin, koska se on oikea (so. moraalinen) tapa toimia ( do the right thing ): Hyvä tahto ei ole hyvä sen vuoksi, mitä se tekee tai saa aikaan; eikä siksi, että se olisi paras keino saavuttaa jokin päämäärä, vaan yksinkertaisesti tämän itse haluamisen vuoksi; ts, se on hyvä itsessään, ja sitä arvostetaan itsessään paljon enemmän kuin kaikkea sitä, mitä sen avulla voidaan saavuttaa jonkun mielihalun vuoksi - jopa kaikkien mahdollisten mielihalujen summan vuoksi. Jos henkilön inklinaatiot motivoivat ihmistä moraalisiin tekoihin, teoilla ei selvästikään ole moraalista arvoa; eli Hume oli väärässä Moraalilain universaalisuus Koska olemme kaikki rationaalisia olentoja, olemme tietoisia moraalin määräyksistä: järki on kaikkien ihmisten yhteinen piirre ja se sanelee velvollisuutemme Kaikki tietävät, mitä velvollisuus vaatii: älä valehtele, älä riko lupauksia, älä tapa, älä varasta ; nämä ovat moraalin määräyksiä ja sitovat kaikkia riippumatta henkilökohtaisista inklinaatioista Moraalilaki I eli kategorinen imperatiivi 1. määritä, mikä on se sääntö, jonka mukainen tekosi olisi 2. voitko aina toimia tämän säännön mukaisesti ja samalla toivoa että siitä tulisi universaalinen sääntö, jonka mukaan kaikkien tulisi toimia? 3. eli mieti, mitä tapahtuisi, jos kaikki toimisivat aina ja kaikkialla tämän sääntösi mukaisesti

4 Moraalilaki II eli toisten kunnioitus Tahto on heteronominen, kun se on luonnollisten inklinaatioiden orja, jolloin ihminen kohtelee itseään ja muita välineinä Autonominen tahto, järki, käskee kuitenkin kohtelemaan itseämme myös päämääränä "Päämäärät itsessään" kykenevät toimimaan lakien mukaisesti, joita antavat itselleen, vaikka ne konfliktoisivat luonnollisten inklinaatioiden määräysten kanssa He ovat autonomisia persoonia ja kykenevät kohtelemaan muita samanlaisina "Toimi aina siten, että kohtelet inhimillisyyttä, omassa yhtä lailla kuin kenen tahansa muun persoonassa, ei koskaan pelkkänä välineenä, vaan aina samalla myös päämääränä" Kantin merkitys Kantin pyrki korvaamaan kaksi aiempaa moraalin kriteeristöä: aristoteelisen, so. ihmisen hyvä tai ihmisen päämäärä määrittää moraalisäännöt kristillisen, so. Jumala antaa moraaliset säännöt Kantilainen moraalisääntöjen irrottaminen maailman tapahtumista ja sosiaalisista olosuhteista tekee yksilöstä moraalisesti suvereenin ja sallii hylätä kaikki ulkoiset auktoriteetit; ja jättää yksilön vapaaksi pyrkimään mihin haluaa moraalisuus asettaa rajat toiminnallemme, muttei anna niille suuntaa eli päämäärää onnellisuus on hyödytön käsite moraaliselta kannalta, koska se vaihtelee kunkin ihmisen psykologisesta olemuksesta riippuen Ongelmia 1. kategorinen imperatiivi ei kerro, mistä moraalin maksiimeja voisi hakea tai johtaa 2. epäuskottavia seurauksia: valkoisten valheiden mahdollisuus; mikä on emootioiden rooli moraalisissa arvostelmissa? 3. kategorinen imperatiivi irrottaa velvollisuuden käsitteestä näkemykset päämääristä, tarkoituksista, haluista ja tarpeista

5 Utilitarismi Jeremy Bentham ( ) John Stuart Mill ( ) Teko on oikein (moraalinen), jos se tuottaa haluttavan tai hyvän tuloksen : Se teko tulisi tehdä tai sitä moraalisääntöä seurata, joka tuottaa suurimman mahdollisen määrän hyvää / onnellisuutta kaikille asianomaisille Kaikkialla ihmiset hakevat nautintoa ja välttävät tuskaa > inhimillinen ja poliittinen toiminta voidaan yleisesti analysoida nautinnon ja tuskan termein Peruskysymys: jos ihmiset kerran perusluonteeltaan tuollaisia, kuinka heidät voitaisiin ohjata tuottamaan max. nautinnon / min. tuskan kaikille? Mitään luonnollisia oikeuksia ei ole olemassa, kaikki oikeutemme, ml. omistusoikeus ovat institutionaalisia luomuksia Valtion instrumentit ovat palkkio ja rangaistus > uusi rangaistuksen teoria: rankaisun päämäärä ei antaa rikkojalle ansionsa mukaan, vaan yleisesti estää ihmisiä rikkomasta lakeja Tekoutilitarismin mukaan se teko tulee tehdä, joka tuottaa eniten hyvää jokaiselle, johon ko. teko vaikuttaa Tekoutilitarismin kannattajat eivät usko sääntöihin, koska uskovat, että jokainen tilanne ja ihminen ovat erilaisia siksi jokaisen tulee itse arvioida se tilanne, jossa on ja päätellä, mikä mahdollisista teoista tuottaa minkäkinlaisia seurauksia > teko-utilitaristille ei voi olla absoluuttisia (poikkeuksettomia) sääntöjä, jotka kieltäisivät vaikkapa tappamisen, varastamisen tai valehtelemisen

6 Tekoutilitarismin kritiikki A. Seurauksien määrittelyn vaikeudet kuinka määritellä, mitkä olisivat hyviä seurauksia muille? B. Uudelleen aloittamisen epäkäytännöllisyys on kyseenalaista, ovatko kaikki teot ja jokainen ihminen todella niin erilaisia ja ainutlaatuisia, ettei yleisiä sääntöjä ole mahdollista luoda C. Kasvatuksen ongelma Kuinka kasvattaa nuoria ja tietämättömiä moraaliseen toimintaan, jollei sääntöjä tai ohjenuoria ole olemassa? Sääntöutilitarismi jokaisen tulee aina etsiä ja noudattaa sitä sääntöä/-öjä, joka/- tka tuottaa eniten hyvää jokaiselle, johon ko. teko vaikuttaa periaate eliminoi tekoutilitarismiin kohdistuvan B-& C- kritiikin Sääntöutilitaristit yrittävät kokemuksen ja huolellisen päättelyn avulla luoda säännöt, jotka tuottaisivat eniten hyvää kaikilla inhimillisessä todellisuudessa on riittävästi samankaltaisia inhimillisiä motiiveja ja päämääriä, tekoja, toimia ja tilanteita > tällaisten sääntöjen rakentaminen on perusteltavissa Sääntöutilitarismin kritiikki Kuinka määritellä seuraukset toisille? Sama ongelma on tekoutilitarismissakin; (muttei muuten egoismissa) Laajempi kysymys on se, onko tällaisia sääntöjä todella mahdollista rakentaa? Tämä konsekventialististen moraaliteorioiden perustava ongelma eli seurausten kalkyloinnin vaikeus johtaa edelleen kustannus-hyöty -analyysin haasteeseen

7 Kustannus-hyötyanalyysi Miten tulkita utiliteetti-termi? traditionaalinen tulkinta utiliteetti = nautintoa hedonistit, mutta myös Bentham; utiliteetti = onnellisuutta ; myöhemmin, utiliteetti = preferenssien täyttymistä Taustalta löytyy ajatus, että objekti, jolla on hyöty on väline tai keino päämäärän saavuttamiseksi; jos kaikki inhimilliset päämäärät olisivat annetut ja tiedossamme, olisi kaikkien inhimillisen maailman objektien hyödyt laskettavissa Bentham uskoi, että jokaisen objektin hyöty voitaisiin kvantifioida ja sitten kalkyloida laskemalla sen tuottama (sen päämääränä oleva) nautinto intensiteetti, kesto, läheisyys, monipuolisuus ja todennäköisyys Keskeisenä päämääränä oli ja on yhä pyrkimys tutkia, vertailla ja perustella hyviä/hyötyjä jollakin objektiivisella ja puolueettomalla tavalla erilaisia inhimillisiä tarpeita, toimia ja/tai päämääriä silmälläpitäen, sillä utilitarismissa oli keskeistä tuo yhteiskunnallisen uudistamisen projekti